Ransu 40-vuotta juhlajulkaisu by Media Potentia Oy

Ransu

40 vuotta Juhlajulkaisu Karvakuono ilahduttaa myös Taysin tulevassa lastensairaalassa s. 4

Ransun syntymäpäivää vietetään syksyisissä tunnelmissa s.6

Opetusta annetaa Tampereella, Ylöjärvellä ja Lempäälässä.

TEATTERISTA

HARRASTUS!

Teatteri-ilmaisun perusopetusta annetaan harrastajille iltaopiskeluna klo 16.30 jälkeen maanantai-torstai. Ryhmät muodostetaan iän mukaan, 6-vuotiaista lähtien.

ILMOITTAUTUMINEN Täytä lomake internetissä www.suomenteatteriopisto.fi Ilmoittautumisaika 1.7.-18.8. koko lukuvuodeksi (syys- ja kevätlukukausi) 1.12.-3.1. vain kevätlukukaudeksi Iltakouluun ei ole pääsyvaatimuksia. Uusia oppilaita otetaan ryhmiin ilmoittautumisjärjestyksessä. Joka syksy otetaan uusia opiskelijoita mukaan niin monta kun ryhmiin mahtuu ja keväällä täytetään vapaaksi jääneet paikat. Ilmoittautuminen on sitova, kun tarjotun opetusryhmänpaikka on otettu vastaan. Olemme yhteydessä kaikkiin ilmoittautuneisiin. SUOMEN TEATTERIOPISTO

Teatteriopisto toimii Tampereen keskustassa Tampereen Komediateatterissa sekä Hovissa. HOVI - Sukkavartaankatu 9 | KOMEDIATEATTERI - Lapintie 3 a www.suomenteatteriopisto.fi toimisto puh. 0207 288 388, 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min toimisto@suomenteatteriopisto.fi

Perinteikäs seikkailutarina hyvän ja pahan kamppailusta, sekä kaiken voittavasta ystävyydestä.

Ohjaus: Sanna Majanlahti Tuotanto: Suomen Teatteriopisto Esitykset ajalla: 22.10.–18.11.2018. Esitykset jatkuvat keväällä 2019.

Tuotanto: TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI, TEATTERI MUKAMAS ja RANSU RY Ohjaus: PANU RAIPIA ja MANSI STYCZ

Esitykset ajalla 26.11.2018–21.12.2018

Liput 18,50 €

TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI | www.komediateatteri.fi Lapintie 3 a, 33100 Tampere| puh. 0207 288 388 puh. hinta 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min

Tässä lehdessä: 3 4 5 6

Pääkirjoitus Taysin lasten ja nuorten keskus Ransu-muistoja vuosien varrelta Karvakuonon juhlapäivä Kuninkaankadulla 7 Näkövammaisteatteri Sokkelo 9 Tutustu Ransuun Pirkkalan näyttelyssä 12 Kehitysvammaisteatteri La Strada

ILMESTYMINEN Jakelu: 20 000 kpl Alma Manu Oy Tampereen talousalue Vko 40 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Media Potentia Oy Hämeenkatu 26, 33200 Tampere Puh 0400 772 229 toimisto@mediapotentia.fi www.mediapotentia.fi PÄÄTOIMITTAJA Petri Kaukonen TOIMITUS Mari Pihlajaniemi p. 045 276 5998 mari@mediapotentia.fi ILMOITUSMYYNTI Martina Villa 050 463 7368 martina.villa@mediapotentia.fi TAITTO JA ILMOITUSVALMISTUS Media Potentia Oy aineistot@mediapotentia.fi PAINO Alma Manu Oy Lehti noudattaa ilmoitusten julkaisusääntöjä. Reklamaatiot on tehtävä 7 vrk:n aikana ilmoituksen julkaisemisesta Media Potentia Oy:lle. Suurin mahdollinen vastuu ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta virheestä tai poisjäämisestä sekä sen aiheuttamista vahingoista on ilmoituksen hinta. Mikäli ilmoitusmateriaali saapuu aineistopäivän jälkeen Media Potentia Oy ei ole velvollinen korvaamaan painovirheitä. Ilmoituksesta lähetetään oikovedos sopimuksen mukaan. Peruutukset viimeistään aineistopäivänä. Jos ilmoitus on ehditty valmistaa ennen peruutusta, veloitetaan siitä 50 % ilmoituksen hinnasta.

Keskikokoinen videonoutaja Ransu Karvakuono Synnyin 4.10.1978 Sysmän pitäjän Onkiniemen kylässä, nukketeatteritalossa Musta & Valkea Ratsu. Eevaliisa Holma-Kinnunen nimesi minut Franciscus Assisilaisen mukaan, koska hän tiesi, että joutuisin todennäköisesti maailmassa vaativiin hommiin. Nykyiseen ammattiini televisioon, Franciscus nimisenä, siirryin lähes välittömästi syntymäni jälkeen. Televisiossa oli 1977 alkanut ohjelma nimeltään Pikku Kakkonen ja siellä tarvittiin olosuhteisiin sopeutuvaa ja oppivaista videonoutajaa, joka voisi toimia muun muassa juontajien apuna eri tilanteissa. Idean tällaisen karvakuonon hankkimiseksi kyseessä oleviin tehtäviin oli television väki saanut Maija Salon suunnittelemasta musiikkiohjelmasta Iiro Ilmari Impromptu, jossa esiintyjinä toimi Nukketeatteritalon Musta & Valkea Ratsun väki. Eevaliisa lähetti keskikokoisen videonoutaja Franciscuksen Sysmästä matkaan, ja minut hyväksyttiin välittömästi telkkarin hommiin. Nimi Franciscus todettiin, meinaan, kuitenkin pienemmille lapsille hieman vaikeaksi muistaa ja lausua, joten päätettiin ottaa käyttöön Eevaliisan keksimä lempinimi Ransu. Vähän myöhemmin joukkoon liittyi kaksi kaveriani Sysmästä, Eno-Elmeri ja Riku. Kolmikko sai heti nimen Karvakuonot. Yhteistyö sujui erinomaisen hyvin, ja niin aloimme me Karvakuonot tehdä yhdessä ja erikseen ohjelmia, seikkaillen kotimaassa, naapurimaissa ja eri puolilla Eurooppaa. Tänä vuonna 2018 täytän lokakuun 4. päivä 40 vuotta. 40 vuoden aikana on lasten TV-ohjelmissa tapahtunut monenlaista kehitystä, vaikka esimerkiksi Pikku Kakkosen alkuperäiset periaatteet ovatkin säilyneet melkein sellaisenaan. Edelleenkään ohjelmassa ei puututa maailmankatsomuksellisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin asioihin. Ylikansallista, usein kaupallista, viihderihkamaa vältetään. Keskustelen usein kaiken maailman asioista henkilökohtaisen avustajani, eläkkeellä olevan, entisen TV2:n lastenohjelmien toimituspäällikkö Pertti Nättilän kanssa ja kuinka ollakaan, olemme asioista aivan yhtä mieltä. Yhdessä seuraamme lasten maailman tapahtumia ja olemme todenneet, että vuosien mittaan lastenkulttuurin huomioiminen ja arvostaminen on kehittynyt erittäin hyvään suuntaan myös eri alueitten päättäjien keskuudessa.

Näissä mietteissä Pirkkalassa 20.8.2018 Ransu Karvakuono

Taysin uudistilat on suunniteltu potilaiden ehdoilla Teksti: Mari Pihlajaniemi

Tampereen yliopistollisen sairaalan tuleva lasten ja nuorten keskus avataan vuoden 2019 loppupuolella. Uudistiloissa on kiinnitetty erityistä huomiota viihtyisyyteen, ja nuoria potilaita tulee ilahduttamaan muun muassa pysyvä Ransu Karvakuono -aiheinen näyttely. Tampereen yliopistollisen sairaalan uudistamishanke etenee parhaillaan kovaa vauhtia. Keskussairaalan alueelle rakentuvat kolme uudisrakennusta, jotka otetaan käyttöön vaiheittain vuosien 2018–2020 aikana. Yksi niistä on tuleva lasten ja nuorten sairaala, jonka avajaisia päästään näillä näkymin viettämään vuoden 2019 loppusyksystä. Uusille tiloille alkoikin olla jo kova tarve. Taysin kehitysjohtaja Isto Nordback toteaa, että uudistamishankkeen taustalla painoi monta tekijää. – Kaikki lähti oikeastaan koko uudistamisohjelmassa siitä, että nämä tilat ovat tekniseltä kunnoltaan osin jo huonoja. Nykyinen, vuonna 1962 valmistunut rakennus alkaa olla elinkaarensa päässä, eikä aikansa rakennustekniikalla tehtynä vastaa enää nykyvaatimuksiin. Toinen vaikuttava tekijä Nordbackin mukaan oli se, että vanhat tilat oli aikoinaan suunniteltu niin, etteivät ne vastaa enää toiminnankaan osalta tämän päivän haasteisiin. – Yksittäinen esimerkki vaikka näin arjen kannalta on se, että kun vanhoja tiloja 1950-luvulla suunniteltiin, lapsi tuotiin sairaalaan ja häntä käytiin katsomassa täällä. Nordback kertoo, että tänä päivänä perheet ovat kuitenkin vahvasti mukana lapsipotilaiden sairaalahoidossa. Se ei ole mahdollista, jos läheiset eivät mahdu pieniin, ahtaisiin huoneisiin. Uudet tilat tulivat siis tarpeeseen ja hän kehuu, että niiden suunnittelussa onkin tehty hyvää työtä. – Taustalla on ollut toiminnallinen suunnittelu, jossa on ollut mukana paitsi sairaanhoidon ammattilaisia – hoitajia, lääkäreitä – myös muitakin ammattityöntekijöitä täältä. Lisäksi mukana on ollut potilaita ja heidän läheisiään. Kun myös asiakkaita on kuultu jo suunnitteluvaiheessa, on voitu huomioida sellaisiakin asioita, joihin hoidon ammattilaiset eivät välttämättä osaisi kiinnittää huomiota – myös viihtyvyyden osalta.

– Ne voivat olla hyvin pienimuotoisilta tuntuvia asioita isossa hankkeessa, mutta niistä tulee asiakkaille isoja juttuja.

Tilojen viihtyisyys on huomioitu monin tavoin Uusi osio ja 15 vuotta vanha lasten psykiatria muodostavat lasten ja nuorten somaattisen ja psykiatrisen hoidon kokonaisuuden. Isto Nordback huomauttaa, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Myös siksi uudistilojen viihtyisyydellä on ollut suunnittelussa suuri merkitys. – Oleellista on se, että viihtyvyyden kannalta on olemassa useita eri elementtejä. Ensinnäkin sisustuksessa lapset on otettu huomioon. Sitten on tämä taide: meillä on yläteemana koko uudistamisohjelmassa Pirkanmaa, ja tässä lasten ja nuorten sairaalassa sarjakuva. Teema ei tarkoita sarjakuvaa pelkästään perinteisessä merkityksessä. TV2:n lastenohjelmissa esiintyneenä – ja vieläpä vahvasti pirkanmaalaisena – myös Ransu sopi hyvin sarjakuvateeman alle. Pysyvä Ransu-näyttely avataan uuden lasten ja nuorten keskuksen avajaisten yhteydessä, ja se tulee ilahduttamaan siellä niin pieniä kuin vähän suurempiakin potilaita. – Olemme tehneet aiesopimuksen myös Särkänniemi Oy:n kanssa, mainitsee Nordback. Särkänniemi saa keskuksesta oman tilansa, joka aukeaa vuoden 2020 kuluessa. Lisäksi huvipuisto on virtuaalisesti läsnä osastoilla ja tavoittaa näin helposti nuoret potilaat. Lisäksi koko Taysiin valmistuu uusi pääaula, josta on pääsy lasten ja nuorten sairaalaan. Aulassa voidaan rauhallisen oleskelun ohessa järjestää myös erilaisia tapahtumia. Nordback vinkkaa, että tapahtumajärjestäjät ovatkin lämpimästi tervetulleita viihdyttämään lastensairaalan potilaita ja heidän läheisiään. •

Mitä Ransusta on jäänyt mieleen, mistä muistat Ransun? Teksti: Taru Horsma-aho ja Saara Pakaslahti Kuvat: Saara Pakaslahti, Studio Torkkeli

Olli-Poika Parviainen, Tampere

Petri Nygren, Tampere

Sara Riita, Tampere

Katri Tuominen, Tampere

– Ransu on osa lapsuuteni 80-lukua ja sen tapahtumia. Muistan Ransun olleen jatkuvasti televisiossa, kaikki tunsivat hänet. Erityisesti mieleen on piirtynyt kuva Pikku Kakkosen lähetyksistä, joita katselimme yhdessä isovanhempieni luona kylässä ollessani. Ransu oli mukana Pelle Hermannin ja muiden ikonisten hahmojen kanssa. Ransu taisi myös tavata presidentin. Kun jälkikäteen asiaa muistelen, Ransu tuntui itsestäänselvältä osalta lapsen maailmaani. Jollain kaverillani oli Ransun näköinen nukkekin. – Nykyisin Ransu taitaa näyttäytyä harvemmin. Olemmekin katsoneet lastemme kanssa videoita Ransusta netistä.

– Ransu on minulle hyvinkin tuttu. Ransu on tullut tutuksi kolmen, vuosina 1984, 1988 sekä 1992 syntyneen lapseni kautta. 40 vuotta on kyllä kunnioitettavan mittainen ura – siihen mahtuu useita jaksoja, ja täytyy vain ihmetellä, mistä se kaikki sisältö on ammennettu. – Lasten kautta Ransu, Eno-Elmeri, Pelle Hermanni sekä muut hahmot ovat jääneet itsellekin hyvin mieleen. Muistan että täällä Tampereen Kauppahallissa on myös kuvattu Ransusta kumppaneineen jotain pätkääkin Pikku Kakkoseen liittyen.

– Ransu oli semmoinen, että sillä oli hyviä mielipiteitä, ja se oli aika energinen hahmo. Muistan että Ransun korvat heiluivat. – Ransu ei varmaan ole jäänyt lapsille mieleen. Silloin kun olimme lapsia, ei ollut muita lastenohjelmia, niin sitä aina odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja se oli myös ainoa ohjelma jota sai katsoa. Mutta onhan Ransu oikein tamperelainen hahmo. Kyllä se näkyi meidän lapsuudessamme 80–90-luvuilla aika paljon.

– Pikku Kakkosesta lapsuudesta. Ransu on ollut vakikalustoon kuuluva, ja aina hirveän hyväntuulinen. Muistan sen kertojan äänen, sen tunnistaisi edelleen. Muistan lapsuudesta, että se Ransun piirtäjä on piirtänyt muistoja veljestäni. Ja muistan että oli hassua, että se oli sama tyyppi. – Omille lapsille Ransu ei ole tuttu, koska katsomme paljon muita lastenohjelmia ja Netflixiä.

– Kyllähän tietysti näiden suurien julkkisten, presidenttien ja eduskunnan puhemiesten ja valtioneuvoston haastattelut ovat jääneet mieleen. – Yksi muisto ylitse muiden on, kun olin avustajani kanssa Berliinissä työmatkalla. Berliinissä oli paljon lap-

Ransu, Pirkkala sia, joilla oli suomalaiset vanhemmat, ja kävin juttelemassa heidän kanssaan Pikku Kakkosta varten. Tein myös protinan Berliinin muurilla, ja mielestäni oli tyhmää rakentaa muuri keskelle kaupunkia. Mutta heti seuraavana päivänä avustajalleni tuli tieto, että muuri oli murtunut. Se oli historiallisesti merkittävä ja aika järkyttävä tapahtuma, että jäi mieleen. •

Pertti Nättilän kuva-arkisto

Teksti: Mari Pihlajaniemi

Ransu Karvakuonon 40-vuotissyntymäpäivää vietetään lokakuun 4. päivänä Kuninkaankadulla musiikin ja mukavan yhteisen ohjelman merkeissä. Koko Pirkanmaa on kutsuttu mukaan, kun kaikille tuttu Ransu Karvakuono juhlii syntymäpäiväänsä syksyisissä tunnelmissa. Viime vuonna Ransun syntymäpäivää vietettiin iloisesti Koskikeskuksen kauppa-aukiolla. Tällä kertaa, tuon keskikokoisen videonoutajan täyttäessä jo kunnioitettavat 40 vuotta, juhlapäivää vietetään Kuninkaankadulla. Tilaisuuden järjestää hyväntekeväisyysyhdistys Ransu ry yhdessä Tampere Tutuksi ry:n kanssa. Tapahtuman avaa ja juontaa Ransu ry:n Esko Raipia, jonka monet tuntevat myös Tampereen Komediateatterista. Tapahtuma alkaa kello 15, ja se sisältää musiikkiesityksiä ja muuta iloista ohjelmaa niin pienille kuin suurillekin Ransun ystäville. – Ja saattaapa jopa Ransu piipahtaa paikalla tervehtimässä, mainitsee Raipia. Tapahtumassa viihdyttää muun muassa Ransu-orkesteri, joka saattaa jatkossa esiintyä pyynnöstä myös muissa hyväntekeväisyystapahtumissa. Alueen liikkeet tuovat tapahtumaan

myyntipöytiä, jolloin mukaan saadaan myös rattoisaa toritunnelmaa. – Ohjelmat ja esiintymiset tapahtuvat epävarmoista säistä johtuen sisätiloissa, eli vanhan Anttilan ykköskerroksessa.

Kulttuuripalvelut kaikkien saataville Ransu ry:n perustarkoitus on tarjota virikkeellisiä kulttuuripalveluita niille, joille se muuten olisi mahdotonta. Yhdistys tekee työtä erityisesti lasten, nuorten ja vammaisten tukemiseksi – vanhuksia unohtamatta – ja järjestää esimerkiksi erilaisia yhteisöllisiä tapahtumia kerätäkseen varoja tätä varten. Yhteistyökumppaniksi on valikoitunut Näkövammaisten keskusliitto. Tärkeä osa yhdistyksen toimintaa onkin muun muassa apuvälineiden hankkiminen näkövammaisille. Ransu ry julkistaa Ransun syntymäpäivätapahtuman yhteydessä myös stipendiensä saajat. Tänä vuonna apua

st o

Tervetuloa Ransu Karvakuonon syntymäpäiville! än ättil Per tti N

v ku

k ar a-

jaetaan runsaasti etenkin vammaisten nuorten teatteriharrastuksen tukemiseen. Esko Raipia kertoo, että monet ovat halunneet olla ainakin jollain tapaa yhdistyksen toiminnassa mukana. Jäseneksi voikin liittyä helposti myös syntymäpäivätapahtuman yhteydessä: – Ransu ry:n kannatusjäseneksi voi liittyä maksamalla yhdistyksen tilinumerolle kannatusjäsenmaksun, jonka suuruuden saa itse päättää. Jäsenyyksistä kertyvät varat käytetään etenkin näkö- ja kehitysvammaisten hyväksi. Raipia mainitsee, että tapahtumaan tulee mahdollisesti myyntiin myös Ransu-aiheista tavaraa, millä edistetään yhdistyksen toimintaa. – Tarjolle tulee hieman tilpehööriä ja fanituotteita. Ja erilaisia etuja Komediateatteriin, kuten lippukuponkeja Ransun joulunäytelmään, hän lisää. Ransun Joulutarina oli viime vuonna etenkin lasten suosikki. Näytelmän uusintaensi-ilta on 26.11., ja sitä esitetään loppiaiseen asti. •

Anni Harjuntausta

Teksti: Saara Pakaslahti

Teatteria vajaalla näkökyvyllä, mutta täydellä sydämellä Teatteri tavallisesti mielletään taiteenlajiksi, jota näkevät taiteilijat tekevät näkevälle yleisölle. Tamperelaisessa näkövammaisteatteri Sokkelossa suurin osa tekijöistä on näkövammaisia, ja osa täysin sokeita. Teatteriyhdistys Sokkelo ry on Suomen ainoa ammattimaisesti johdettu, vakituisesti toimiva näkövammaisteatteri. Harrastajateatterit tyypillisesti ostavat käsikirjoituksen ja ohjaustyön ulkopuoliselta ammattilaiselta. Teatteri Sokkelo sen sijaan tekee kaiken itse. Näkövammaisteatterin kaikki osaalueet aina ohjauksesta markkinointiin on alusta alkaen haluttu hoitaa ammattimaisesti. – Teatteri on meille enemmän kuin harrastus, pyrimme sen kautta korkeampiin tavoitteisiin: haluamme

nostaa esiin näkövammaisten oikeutta ja kykyä tehdä kaikenlaisia asioita. Haluamme olla ammattimaisesti toimiva teatteri juuri siksi, että näytämme pystyvämme kaikkeen, sanoo Teatteriyhdistys Sokkelo ry:n teatterinjohtaja Santtu Salminen.

Teatterin lavalla puretaan stigmoja Vammaisten mahdollisuus osallisuuteen ja tasavertaiseen toimintaan yhteiskunnassa on edelleen haastava asia.

››

Vammaisuus voi rajata yksilön mahdollisuuksia ja toimintaa vahvasti, koska yhteisö usein suhtautuu henkilöön ennakkoluuloisesti, jopa kielteisesti. – Ihminen stigmatisoituu vamman kautta. Se on kuin leima, joka pysyy, ja josta on vaikea päästä ulos. Yleensä ihmisen roolit muuttuvat koko elämänkaaren ajan, mutta kun ihminen on vammainen, hän on sitä koko elämänsä. Vammaisuus määrää identiteettiä voimakkaasti, ja se pitää hyväksyä, mutta ensimmäinen minää määrittävä lause se ei saisi olla, pohtii Salminen.

8 Teatteri voi olla yksi keino purkaa stigmoja eli häpeäleimoja. – Olen havainnut, että tekemisen kautta monet ihmiset aukeavat kukkaan, ja ymmärtävät, että eihän minun tarvitse olla näin helvetin vammainen. Teatterin lava on heille turvallinen tila, missä he voivat vapautua määritteistä.

Nettisivujen tekijästä näyttelijäksi Santtu Salminen sairastaa geneettistä sairautta, joka rappeuttaa näkökykyä vähitellen. Suomessa ei ole kovinkaan monta muuta näkövammaista, joka olisi tehnyt teatterityötä yhtä laajasti. Toisaalta Salminen painottaa Sokkelon koko ryhmän tekemän työn arvoa. – Yhteinen työmme on merkittävää niin määränsä, monimuotoisuutensa kuin alueellisen laajuutensakin ansiosta. Salminen tuli Sokkelon toimintaan mukaan aiemman teatterinjohtaja Erkki Auran houkuttelemana. – Muistaakseni tein jotain nettisivua teatterille, ja Erkki sanoi, että kyllä nyt vaan pitää pompsaista näyttämölle, ja löi kässärin pätkän käteeni. Viikon päästä olin jo jossain näyttelemässä, ja sillä tiellä olen edelleen.

Myös katsojat saavat osallistua Teatterinjohtajana Santtu Salminen on toiminut viimeiset 3,5 vuotta. Hän on työskennellyt myös Sokkelon ohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä. Osallisuus on ollut Salmiselle kantava teema läpi kaiken tekemisen. Hän ker-

too pyrkineensä osallistamaan myös yleisöä: esitysten jälkeen katsojat ovat tervetulleita rampille juttelemaan, antamaan risuja ja ruusuja sekä kysymään asioista. – Tavallaan tässä kohtaa kaksi asiaa: se, miten teatteri vaikuttaa tekijöihinsä, ja se, miten teatteri heijastuu muihin. Unelmani olisi kuulla, että joku kertoisi työnantajan käyneen katsomassa esitystä, ja sen jälkeen ottaneensa 10 näkövammaista töihin – sitten olisin, että no niin!

Vaihtuva esitystila aiheuttaa arkuutta Sokkelon toiminnassa on vakituisesti mukana parikymmentä noin 19–75-vuotiasta henkilöä. He kokoontuvat kerran viikossa harjoittelemaan Tampereen Seudun Näkövammaiset ry:n tiloihin. Produktioiden esityspaikat sen sijaan ovat vaihdelleet vuosien varrella. – Tilojen osalta meillä on resurssipula. Joudumme kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, johon ei mikään muu teatteri joudu. Näkövammaisina meille olisi erityisen tärkeää, että esitystila olisi aina sama. Tilan vaihtuvuus tuo arkuutta kaikkeen tekemiseen, ja koko teos kärsii siinä, harmittelee Salminen. Johtajalla onkin visio siitä, mihin suuntaan hän haluaa luotsata teatteria. – Toivoisin, että saisimme Tampereelle luotua pysyvän ja vakaan paikan esittävän taiteen tekemiselle. Haluaisin myös viedä ryhmämme esittämään näkövammaisten teatteria sellaisillekin estradeille, joissa emme ole vielä ehtineet käydä – esimerkiksi näytö-

sammattilaisille sekä opettajille.

Sokkelolta puuttuu pysyvä rahoitus Kuten monissa muissakin taidemuodoissa, myös näkövammaisteatterin tekemisessä suuri kysymys on rahoitus. – Yrityksistämme huolimatta emme ole saaneet vielä riittävää rahoitusta laajempien projektiemme tueksi, vaikka työllämme on laaja vammaisten elämänlaatua edistävä merkitys ja potentiaali. Salmisen mukaan Sokkelon toimintaa on pyöritetty muutamilla tuhansilla euroilla nyt jo yli kymmenen vuotta. Lipputulojen lisäksi teatteri on saanut pieniä avustuksia eri tahoilta, mutta työryhmä on rahoittanut toimintaa pitkälti myös omakustanteisesti. – Lisäksi kaikki työ tehdään täysin ilmaiseksi, vapaaehtoispohjalta. Toisaalta ehkä siinä onkin se voima, mihin moni muu teatteri ei ole pystynyt, eli tekemään samoja produktioita kuin me? Salminen toteaa, että vaikka Sokkelo tekee työtään omaehtoisesti, esimerkiksi muiden teatterialan ammattilaisten tuki on heille arvokasta – jo uuden oppimisenkin vuoksi. Teatteriyhdistys Sokkelo ry on yksi Ransu ry:n tukikohteista. Ransu ry:n tuki merkitsee Sokkelolle ja Santtu Salmiselle paljon. – Ransu ry on antanut meille henkistä ja taloudellista tukea sekä työllemme arvostusta ja positiivista kannustusta. Juuri tällaista todellista arvostamista, varsinkin perinteisten vammaisyhdistysten ulkopuolelta, tarvitaan.

Santtu Salminen

Mikko

Jussil

• 42-vuotias tamperelainen. • Tuli mukaan Teatteriyhdistys Sokkelo ry:n toimintaan vuonna 2008. Teatterinjohtaja vuodesta 2015. Ennen sitä useita vuosia yhdistyksen hallituksen jäsenenä. • Toiminut myös Tampereen seudun näkövammaiset ry:n luottamustehtävissä sekä toimikunnissa, lisäksi kyseisen yhdistyksen äänikirjatuotannon vastaavana sekä nuorisovastaavana. • Tietotekniikka-alan koulutus, tietojenkäsittelyn ammattitutkinto. •

Taru Horsma-aho

Teksti: Taru Horsma-aho

Ransu on Suomen kuuluisin näyttelykoira 40-vuotisjuhlaansa viettävä Ransu on ihastuttanut yleisöä vuosikymmenten ajan. Juhlavuoden kunniaksi Ransu muistelee henkilökohtaisen avustajansa kanssa kohokohtia vuosien varrelta. Ransu Karvakuono on tehnyt pitkän ja merkittävän uran Pikku Kakkosen juontajana viihdyttäen sekä lapsia että aikuisia, ja iloa onkin tuotettu sukupolvelle jos toisellekin. Kaikkien näiden vuosien läpi Ransun työparina ja äänenä on toiminut henkilökohtainen avustaja Pertti Nättilä. Kunnianosoituksena Ransun ja Nättilän tekemästä pitkäjänteisestä työstä lastenohjelmien parissa, Pirkkalan kunta avasi Pirkkalan pääkirjastoon pysyvän Ransu-näyttelyn 26.4.2014. Videonoutaja esiintyy näyttelyssä ystäviensä, muun muassa

Rikun ja Eno-Elmerin kanssa. Ransu kumppaneineen on kuvattu erilaisissa toiminnallisissa tilanteissa, joista monet ovat televisiosta tuttuja. Nättilä kertoo tunnelman olleen mahtava, kun kaksikko kuuli näyttelystä. – Ransu oli erittäin otettu, kun sai näyttelyn tänne, ja tietysti myös henkilökohtainen avustaja siinä ohessa, kertoo Nättilä. Ransulla on paljon aikuisystäviä, joihin hän on tutustunut uransa alkuvaiheilla. Nyt karvakuonon sydäntä lämmittääkin, kun hän on saanut tutta-

››

vikseen myös aikuisystäviensä lapsia ja lapsenlapsia, kun karvakuonon tuottama ilo on päässyt periytymään sukupolvelta toiselle. Näyttelyn toiminnallisiin tilanteisiin on koottu useita karvakuonohahmoja. Näyttelyssä on myös valokuvakokoelma, johon on onnistuttu tallentamaan ikimuistoisia hetkiä Ransun pitkän matkan varrelta, kuten presidenttien ja eduskunnan puhemiesten kohtaamisia, sekä myös kuva Ransusta istumassa Pikku Kakkosen entisen juontajan, teatterineuvos Eila Roineen sylissä.

Onnea Ransu 40 vuotta!

Ransun syntymäpäiväjuhlat Pirkkalan pääkirjastossa ke 3.10. kello 17. Ransu ja henkilökohtainen avustaja Pertti Nättilä ovat mukana juhlissa. Tarjolla täytekakkua. Tervetuloa!

Ransun tassunjäljillä Opastetut kierrokset lapsille! Ke 3.10. klo 18-19 La 6.10. klo 10–11 ja 12–13 Tule seikkailemaan Ransun tassunjäljissä! Leikkimielisellä lasten opastetulla kävelykierrokselle tutustutaan Ransu Karvakuonoon, Pirkkalan Valte-patsaaseen ja keksimme, mistä Yksisarvinen on tänne tullut. Lopuksi löydämme Ransun kavereineen kirjaston Ransunäyttelystä. Kierros on suunnattu lapsille ja lapsiperheille. Kierrokselle mahtuu 20 lasta / kierros. Alle kouluikäisille lapsille oma aikuinen mukaan kierrokselle. Ei ennakkoilmoittautumista. Lähtöpaikka: Ransupuisto, Suupankuja 3–5.

Ransu-näyttely Näyttely on avattu vuonna 2014 kunnianosoituksena Ransu Karvakuonolle ja Pertti Nättilälle.

Esillä Pirkkalan pääkirjastossa (Suupantori 2) kirjaston aukioloaikoina. Katso ajat Pirkkalan kunnan verkkosivuilta. Vapaa pääsy. Nuket: Eevaliisa Holma-Kinnunen Näyttelyn suunnittelu ja toteutus: Marjaana Pirskanen, Pirkkalan työpaja. Jätä oma synttärikorttisi Ransu-näyttelyyn viikoilla 39–40! Kortit annetaan syntymäpäiväsankarille ke 3.10. klo 17 alkaen kakkukahveilla.

Ransupuisto (Suupankuja 3–5)

Perheen pienempien turvallinen leikkipaikka Pirkkalan keskustassa. Keinonurmipohja, värikkäitä keinuja, liukuja, kiipeilytelineitä ja iso hiekkalaatikko Puiston vieressä kuvanveistäjä Kain Tapperin muotokuva Ransusta.

11 Hetkiä matkan varrelta Näyttelyssä on pienoismalli laivasta, joka on tuttu Ransun ja kumppaneiden sarjasta Karvakuonot vesillä. Kuusiosainen laivaseikkailu kuvattiin 1980-luvun alkupuolella, jolloin Karvakuonot matkasivat Puskii-laivalla Tampereen Mustastalahdesta Näsijärveä pitkin aina Ruovedelle saakka. Retki on jäänyt sekä Ransun että Nättilän mieleen erityisesti, sillä se on ollut ensimmäinen Karvakuonojen kanssa yhdessä tehty sarja. – Laiva oli hidas, koska siinä oli vain pieni perämoottori. Meillä oli mukana myös vetovene, jossa kameraporukka matkusti, ja jolla tarvittaessa vedettiin Puskiille lisää vauhtia, Nättilä muistelee. Laivaseikkailulta mieleen painuivat myös matkan varrella kohdatut mökkiläiset, jotka olivat ihmeissään nähdessään televisiosta tutut Karvakuonot seilaamassa mökkinsä edustalla – henkilökohtaisten avustajien ollessa itse piilossa. Hämmennystä Karvakuonot ovat aiheuttaneet useammankin kerran. – Eräänä kesänä kierreltiin Varsinais-Suomessa Karvakuonojen kanssa Tassu-autolla, jossa oli verho, jonka taakse oikea kuljettaja ja avustajat menivät piiloon. Vastaan ajanut pyöräilijä näki vain kolme epämääräistä hahmoa ajamassa ohi ja ajoi ojaan, kun katsoi niin pitkään, Nättilä muistelee tapahtumia naurahtaen.

Näyttelykoira vailla vertaansa Vaikka Ransu tunnetaan parhaiten lastenohjelmien juontajana, hänestä on kehkeytynyt vuosien saatossa myös varsin kokenut näyttelykoira. Hän vietti muun muassa 30-vuotisjuhliaan vuonna 2008 sekä Tampereen Mediamuseo Rupriikissa että Lahden radioja TV-museossa. Paikalla oltiin myös Taidekeskus Retretin näyttelyssä Punkaharjulla 2009. Ransu saa oman näyttelyn pian myös Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Tays avaa vuonna 2019 uuden Lasten ja nuorten keskuksen, jonne Ransu-näyttely pystytetään lapsipo-

tilaiden iloksi. Ransun kunniaksi on järjestetty useita näyttelyitä kautta maan, ja Nättilä kertookin Ransun kierrelleen ahkerasti ympäri Suomea avaamassa ja tarkastamassa näyttelyitä, joissa on ollut mukana. Nättilä paljastaa myös Ransun vähemmän tunnetun serkun, Aapeli Valkoturkin toimivan näyttelykoirana. – Ransu kävi tutustumassa serkkunsa ylikonstaapeli Aapeli Valkoturkin kanssa poliisikoirakoulutukseen. Teimme yhteistyötä Hämeenlinnan poliisikoirakoulun kanssa ja kuvasimme, miten poliisikoirat toimivat eri tavoilla, Nättilä kertoo. Yhteistyö poikikin kuusiosaisen ohjelmasarjan poliisikoirien työstä. Ylikonstaapeli Valkoturkin voi tavata poliisimuseossa Tampereen Hervannassa, jossa pääsee myös katsomaan Ransun ja Aapelin poliisikoirasarjan, jota ei ole esitetty televisiossa eikä sitä ole katsottavissa muualla. Nättilä kertoo poliisikoirasarjan tekemisen olleen yksi kaksikon mielenkiintoisimmista kokemuksista ja nauttineensa Ransun kanssa työstä, jossa oppii itse uutta ja pääsee levit-

tämään tietoa muillekin.

Ransu opettaa huumorin kautta Näyttely herättää muistoja niin Ransussa kuin Nättilässäkin, kuten varmasti myös yleisössä, joka sitä käy katsomassa. Nättilä on ollut jo tovin eläkkeellä, mutta toivoo, ettei Ransu pääsisi unohtumaan vaikka keikkailut ovat jo jääneet vähemmälle. – Olisi kivaa, jos näyttely herättäisi mukavia muistoja siitä, että Ransu on ollut kovin inhimillinen ja ystävällinen hahmo, joka on tullut hyvin toimeen kaikkien kanssa, Nättilä sanoo ja haluaa painottaa, että Ransun kanssa ollaan oltu liikkeellä aina hyvän asian puolesta. Kaikissa Karvakuonojen tapauksissa on ollut jokin opetus mukana, mutta ei koskaan sormi pystyssä. – Ollaan yritetty antaa vinkkejä hyvästä käytöksestä, oppimisesta tai kiusaamisesta huumoria apuna käyttäen, ja se on ollut aina hyvin tärkeä asia, Nättilä summaa yhteistä matkaansa Ransun kanssa, johon on mahtunut yli 1 200 erilaista ohjelmaa. •

Teatteriharrastus ilahduttaa sekä näyttelijää että katsojaa Kehitysvammaisteatteri La Strada on ollut osa Tampereen kulttuurielämää jo miltei vuosikymmenen ajan. Intohimolla ja ilolla ylläpidetty toiminta vie teatterin ja itseilmaisun ytimeen. Samalla uusia elämyksiä saavat niin yleisö kuin näyttelijätkin. Teatteri, musiikki, tanssi ja laulu tekevät ihmeitä ja vaikuttavat positiivisesti varmasti meistä valtaosaan. Niiden voimaan on perehtynyt varsin hyvin kehitysvammaisteatteri La Stradan taiteellinen johtaja, ohjaaja, näyttelijä ja koreografi Anu Panula. Alkujaan hän toimi ilmaisutaidon opettajana kehitysvammaisten taidekeskus Värjäämöllä, kunnes pesti siellä päättyi vuonna 2009 – aivan liian aikaisin. – Suivaannuin siitä, kun olin juuri päässyt vauhtiin ja tutustunut kehitysvammaisiin, ja päätin perustaa oman teatterin. Ja tässä sitä ollaan! Tampereella Pirkankadulla sijaitsevan La Stradan teatteri uusittiin vuonna 2016 ja se tarjoaa erinomaiset puitteet monenlaisille produktioille. Pääosin talkoovoimin ylläpidetty toiminta auttaa innokkaita näyttelijöitä kehittymään niin musiikissa, puheessa kuin liikunnassakin. Samalla se tuo monien elämään aivan uutta iloa ja rohkeutta. – Monilla on suuri tarve saada tuotua itseään esiin, uskaltaa ja tulla hyväksytyksi. Se on ollut tämä perusajatus tässä koko ajan, Panula kertoo. – Ja musiikki on kaikki kaikessa.

Musiikilla on niin mahtava voima, se on todettu joka puolella.

Teatteri antaa rohkeutta ja uusia taitoja Näytteleminen, tanssi ja laulu ovat kaikki tärkeitä itseilmaisun muotoja. Ne antavat La Stradankin näyttelijöille rohkeutta tuoda itseään esille myös muuallakin elämässä. – Antaa niin paljon, kun näkee miten he onnistuvat ja nauttivat ja ovat lavalla täysin estottomia. Kellään ei ole mitään jännityksiä tai esiintymispelkoja, päin vastoin! Kaikki odottavat näyttämölle pääsyä ja oppivat repliikit hyvin, ihastelee Anu Panula. Teatteriharrastuksen myönteiset vaikutukset ovat tulleet selvästi esille myös saadussa palautteessa: esimerkiksi monien nuorempien näyttelijöiden vanhemmat ovat havainneet, kuinka lapsi on esiintymisharrastuksen myötä rohkaistunut ja innostunut. – Emme ole saaneet mitään muuta kuin positiivista palautetta, kehuu Panula. Kannustavana esimerkkinä hän mainitsee pojan, joka ei ollut ennestään osannut lukea, mutta La Stra-

dassa aloitetun teatteriharrastuksen ja repliikkien opettelun myötä innostui ja oppi lukemaan.

La Stradasta löytyy paikka kaikille Kaksi kertaa viikossa pidettävissä harjoituksissa käydään läpi uutta tekstiä, harjoitellaan tanssia ja lauluja ja valmistaudutaan esitykseen. Ensi-illan lähestyessä harjoituksia on 3–4 kertaa viikossa. Heille, jotka eivät osaa lukea, Anu Panula kertoo opettavansa repliikit korvakuulolta. Samalla päästään harjoittelemaan artikulaatiota ja puheen selkeyttä, varsinkin jos henkilön ulosanti on ennestään heikkoa. – Kaikki haluavat lavalle. En ole kohdannut vielä yhtäkään, joka ei haluaisi, Panula toteaa. – Meillä ei ole mitään sellaisia tilaisuuksia, joissa katsotaan kuka kelpaa ja kuka ei, vaan kaikki kelpaavat, sekaan vain! Jos esiintymisintoa ei kuitenkaan ole, tekemistä kyllä keksitään kaikille halukkaille: toimintaan voi osallistua esimerkiksi avustamalla teatterin kahvilassa tai lavasteiden ja puvustuksen

13 luomisessa. Myös näyttämöteknikkojen apurina voi toimia.

Lumikki kääpiöineen näyttämöllä loppusyksystä La Strada -teatterilla on parhaillaan työn alla kahdestoista produktionsa, satunäytelmä ’Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä’, joka tulee ensi-iltaan viimeistään marraskuun alussa. – Se tehdään yhteistyössä Pirkanmaan Tanssiopiston kanssa, ja Outi Vilonen tekee siihen koreografian, kertoo Anu Panula. Yhteistyötä tanssiopiston kanssa on tehty ilomielin. Opiston nuoria tanssijoita nähdään muun muassa Lumikin, prinssin ja metsäneläinten rooleissa. Panula toivookin, että jatkossa vastaavaa yhteistyötä voitaisiin tehdä myös esimerkiksi paikallisten musiikkiopistojen kautta. La Stradan tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan teatterin toimintaa pyöritetään pääosin talkoovoimin. Panula kiittelee, että tällä hetkellä väkeä on onneksi hyvin, mutta työvoiman saanti on aina kausiluontoista. – Jotkut ovat palkkatuella ja jotkut kuntouttavassa työtoiminnassa. Palkkatuki

kestää kuitenkin enintään vain vuoden, jonka jälkeen joudumme etsimään uusia ihmisiä. Kaikki ovat siis tervetulleita, ja auttavia käsiä tarvitaan. Ja meillä on aina kivaa, sekin vielä!

Teatterimuoto, johon kannattaa tutustua La Strada toimii suurelta osin pääsylipputulojensa varassa, mutta jo teatterin vuokra lohkaisee budjetista oman siivunsa. – Saamme silloin tällöin apurahoja kymppitonnin sieltä täältä, mutta niillä ei pitkälle pötkitä, huokaa Anu Panula. Teatterille kaivataan siis ilman muuta lisää sponsoreita. – Joskus olemme saamme leipomoilta pullaa kahvilatoimintaan, ja totta kai heidät mainitaan sitten käsiohjelmassa. Sponsoreiden lisäksi olisi kuitenkin tärkeää, että niin uudet kuin vanhatkin teatterin ystävät löytäisivät kehitysvammaisteatterin yhtenä teatterimuotona Tampereen runsaan kulttuuritarjonnan joukosta. – Kaikki, jotka ovat olleet täällä katsomassa, ovat kyllä tykänneet ja tulleet uudelleen, kiittelee Panula. – Tervetuloa vain kaikki tänne katsomaan! •

Jakosuo Onnittelee 40 v karvakuono Ransua! T:

www.jakosuo.com

ilmoitus

Johanneksen Klinikka yhteistyössä Ransu Karvakuonon kanssa

Vuonna 2015 perustettu Johanneksen Klinikka on nopeasti vakiinnuttanut asemansa asiakaslähtöisenä ja lämminhenkisenä lääkäriasemana, jossa asiantuntevaan hoitoon pääsee nopeasti. Johanneksen Klinikalla asiakasta hoitaa tarvittaessa lääkärin lisäksi kokonaiset hoitotiimit. Erityistä kiitosta kotimaisessa omistuksessa oleva lääkäriasema on saanut siitä, että heti ovesta sisään astuessaan asiakas kohtaa ystävällistä palvelua. Johanneksen Klinikan vastaanotossa et joudu naputtelemaan ilmoittautumislaitetta, etkä jonottamaan lääkärille pääsyä numerolappu kourassa, vaan kohtaat heti ihmisen, joka on valmis kuuntelemaan ja auttamaan. Lääkärikään ei huutele nimeäsi vastaanottohuoneen ovelta, mikä joskus on yksityisyyden suojan kannalta ongelmallista, vaan noutaa sinut henkilökohtaisesti odotustilasta vastaanottotiloihin. Johanneksen Klinikalle on valikoitunut henkilökunta, jolla ammatillisen osaamisen lisäksi on kyky kohdata ihminen, kuunnella ja auttaa, olipa tämä ihminen vasta hyvin pieni tai

jo seniori-ikään ehtinyt. Henkilökunnan joukkoon on kuulunut alusta asti myös Ransu Karvakuono, jonka tehtävänä on vaiteliaana, mutta sitäkin myötäelävämpänä kuunnella pikku potilaiden murheita ja läsnäolollaan viedä ajatukset pois ehkä hieman jännittävästäkin lääkärikäynnistä. Tarvittaessa Ransun viisaat silmät saavat katseellaan myös aikuisen asiakkaan rentoutumaan. Satakunnankadulla sijaitsevalle Johanneksen Klinikalle on helppo tulla. Klinikkaa kulmittain vastapäätä on 600 auton P-talo, entinen Anttilan pysäköintitalo, johon auton voi jättää vastaanoton ajaksi. Invataksi puolestaan ajaa tarvittaessa Näsilinnankatu 14:n porttikongista ylös klinikan yläpihalle, mistä on esteetön pääsy vastaanottoon. Näsilinnankadulta löytyy myös usein vapaita pysäköintipaikkoja. Joskus eteen tulee tilanne, jossa lääkärin puheille olisi päästävä, mutta voimat eivät esimerkiksi korkean kuumeen vuoksi riitä vastaanotolle lähtemiseen. Tällaisessa tapauksessa Johanneksen Klinikalta lääkärin tai

hoitajan voi tilata myös kotikäynnille. Aina sairaudet eivät varhaisessa vaiheessa anna merkkejä itsestään. Siksi omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja säännölliset terveystarkastukset ovat tärkeä osa omasta terveydestä huolehtimista. Johanneksen Klinikan Terveyspassi, Ikäihmisen terveyspassi ja Yksinyrittäjän terveyspassi on kehitetty tätä tarkoitusta varten. Ikäklinikka puolestaan auttaa ja tukee ikääntyvää arjessa ja kotona asumisessa ja työterveyspalvelu pitää työikäiset työkuntoisina. Mutta palataanpa vielä hetkeksi takaisin Ransu Karvakuonoon. Koska Ransu päivystää klinikalla aamusta iltaan ja Kangasalla myös lauantaisin, kysyimme häneltä, millaista meno Johanneksen Klinikalla hänen mielestään on. Ransun mukaan asiakkaat ovat kovasti olleet tyytyväisiä. Jotkut ovat olleet tosi kipeitä, mutta apua ovat kaikki saaneet. Lasten kanssa on joskus sellainen ongelma, että tenavat eivät haluaisi lähteä klinikalta kotiin. Syynä ovat kiva leikkinurkkaus ja mukavat lääkärisedät ja -tädit.

Onnea Ransu! Onnittelemme 40-vuotiasta Ransua ja olemme mukana tukemassa Ransu Ry:n hyväntekeväisyystoimintaa

Teatteri Mukamas onnittelee lämpimästi ystäväämme Ransu Karvakuonoa!

Onneksi olkoon käyty matka, kepein jaloin eespäin jatka! t. Birja Oy Nokian kaupunki onnittelee miehen iän saavuttanutta Ransua!

Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n porukka paiskaa iloisesti tassua 40-vuotiaan Ransun kanssa! Onnittelemme syntymäpäiväsankaria ja toivomme menestystä tärkeään työhön tulevillekin vuosille.

TÄLLÄ KUPONGILLA

RANSUN JOULUTARINA

-esityksiin Liput vain

13,50 €

(norm. 18,50 €) Max. 4 lippua/ kuponki Alennuslippuja saa vain Komediateatterin lipputoimistosta. Alennuskupongin voi käyttää vain uusiin varauksiin. Kuponki käytettävä 31.12.18 mennessä

www.komediateatteri.fi

TÄLLÄ KUPONGILLA

LINNAN JUHLAT

-esityksiin Liput vain

28 € (norm. 36 €) Max. 4 lippua/ kuponki

Alennuslippuja saa vain Komediateatterin lipputoimistosta. Alennuskupongin voi käyttää vain uusiin varauksiin. Kuponki käytettävä 31.12.18 mennessä

www.komediateatteri.fi

Palvelemme kahdessa toimipaikassa Juhlatalo Hovissa Sukkavartaankadulla sekä Komediateatterin Juhlatalossa Lapintiellä.

Tyylikkäät juhlat Kokoukset Yritystilaisuudet

Konferenssit Viinikoulutukset TyKy-päivät

Tunnelmallisissa tiloissa juhlistat elämäsi tärkeitä päiviä. Suositut juhlapaikat tarjoavat upeat puitteet häille, syntymäpäiväjuhlille ja muille unohtumattomille hetkille.

Tervetuloa osaaviin käsiin!

Juhlatalon Ravintolat Oy Sukkavartaankatu 9 ja Lapintie 3a, 33100 Tampere www.juhlatalonravintolat.fi | www.hovissatavataan.fi Loretta Pietilä, puh. 040 557 5833, ravintola@juhlatalonravintolat.fi

ONNEA 40-VUOTIAS RANSU! Tämänkin lehden painoi Alma Manu.