Käsityötieteen uutiset 1 2014 by Miia Collanus

No 1

VOL 1

2014

Käsityötieteen uutiset

Pääkirjoitus

Sisällys

PÄÄTOIMITTAJAT:

Mitä ja miten tutkitaan? Anna

Kouhian väitöskirjan artikkeli käsitöiden merkityksestä yksilölle ….………..…….……..….…3

PIRITA SEITAMAA-HAKKARAINEN JA MIIA COLLANUS

Käsityötieteen Uutiset on kahden eri yliopiston ja kahden koulutusohjelman yhteinen kurssityö. Helsingin yliopiston ensimmäisen vuosikurssin käsityönopettajaksi opiskelevilla kurssin nimenä oli Käsityötieteen perusteet ja Tampereen yliopiston luokanopettajaksi kolmatta tai neljättä vuotta opiskelevien Johdatus käsityötieteeseen. Molemmilla kursseilla opiskelleille tämä oli ensimmäinen tutustuminen käsityötieteeseen tieteenalana. Tiede ja teoria koetaan turhan usein etäisinä käytännöstä ja opettajan arjesta. Kurssien vetäjinä olemme halunneet tämän tehtävän kautta tuoda käsityötiedettä konkreettisemmin lähelle arkea ja käsityönopetusta sekä osoittaa, että käsityötieteen tutkimuksella on väliä ja käsitteellistämisellä voi avata uusia näköaloja ymmärtää maailmaa. Samalla tämä on ollut harjoitus popularisoida tiedettä. Tätä julkaisua varten on luettu uusimpia käsityöteoreettisia artikkeleita ja tutustuttu meneillään olevaan käsityötieteen tutkimukseen. Jokainen lehteen kirjoittanut on varmasti hetken verran tarkastellut maailmaa käsityötieteen vinkkelistä. Artikkelit sisältävät mm. tutkijahaastatteluita, ajankohtaisia ilmiöitä ja katugalluppeja. Kädessäsi on katsaus ajankohtaiseen käsityötieteen ja käsityön tutkimukseen. Valmis kattaus on varsin monipuolinen – siis juuri käsityötieteen näköinen. Haluamme kiittää kaikkia kirjoittajia lehden sisällön tuottamiseksi, ilman sitä ei olisi tätä lehteä. Merkille pantavaa on myös se, että jokainen tämän lehden kirjoittaja on osaltaan vaikuttanut siihen millaisen käsityötiede ja käsityön tutkimus meille näyttäytyy. Toivomme antoisia ja ajatuksia herättäviä lukuhetkiä!

Käsitöiden

tekeminen vapaa-ajalla ………..…..4

Pukeutuminen 

Tyylitaivaassa …...…...………..5

Sukupuoli ja käsityö……..………………...……...6

Kertooko kuva enemmän kuin tuhat sanaa? Käsillä tekemistä ja visuaalista ilmaisua…………….…7 

Gradu

vie sienimetsästä Taiwaniin ….…………8

Käsi– ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuuskuvia …………………….………..………….9 

Tutkijan puheenvuoro Kokonaisesta käsityöstä ekologiseen tietoisuuteen ….…………………………………….10  Koululaisista suunnittelijoita ja tuottajia 3Dtulostuksen myötä............................................11 Maskuliinisuus ja feminiinisyys käsityönopetuksessa ….…...…………..….….....12 

Professori

Erja Syrjäläisen tie Handling Mind – tutkimuksen pariin ………………….……...……..13 Ritva

Koskennurmi-Sivosen haastattelu muodin tutkimuksesta ……………………….……...……..14 Sukellus

muistelumatkalaukkuun …..….…....15

Mekin tutkittiin! Merkitykselliset Mitähän

taito– ja taideaineet ……...….17

on käsityö? ………………..…..……..18

Mielummin

käsillä kuin kyselyin. Pieni otantatutkimus tulevista käsityöntutkijoista ….….19 Mistä

oppi ja into käsityöhön.………..….…….20

Espanjalaiset

käsityöperinteet harvojen käsissä ……………………..….…………………………....21 Mikä puhuttaa? No

Sew DIY: Ilman neulaa ja lankaakin voi tehdä käsitöitä . …………………...….…..…..…..22 Käsityö

ja hyvinvointi ………………..…...…..23

Damastitaituri

Dora Jung lehtori Päivi Fernströmin sanoin……………………..….…....24

Millaista opetusta? Mallityöstä

luovaan prosessiin — matkalla lapsilähtöiseen käsityöhön ……………..…..…..25

Mistä

monimateriaaliset käsityönopettajat tehdään? ………………………………...…...…..26 Muotoilupainotteinen

käsityö sai opiskelijat kehittämään opetusmateriaalia ………..…....…..27 2

MUTKU:

muotoilukasvatuksen opetuspaketista käsityön opetuksen näkökulmasta……..…...…..28

Anna Kouhian väitöskirjan artikkeli käsitöiden merkityksestä yksilölle Anna Kouhia on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa, joka valmistelee väitöskirjaansa. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja saimme tutustua yhteen jo julkaistuun artikkeliin, Categorizing the meanings of craft: A multi-perspectival framework for eight interrelated meaning categories. Artikkelissaan Kouhia tutkii käsitöiden arvoa kulttuurillisena perintönä sekä käsityön merkitystä harrastuksena.

KIRJOITTAJAT: JULIA SALO JA KATARINA NEMLANDER

toinen. Siksi tämä asettelu ei ole vakaa, mutta hyvin monikäsitteinen kehys, jolla voi ymmärtää käsitöiden merkitystä.

TAUSTAA Artikkeli kuuluu Kouhian väitöskirjaan, joka on valmistumaisillaan, mutta tarkkaa julkaisuajankohtaa ei vielä tiedetä. Väitöskirjassa on tämän artikkelin lisäksi kolme muuta osiota, joihin sisältyy videoaineistoa Kouhian omasta käsitöiden harrastamisesta, tutkimusta monikulttuurisen perinteen tuotteistamisesta sekä päiväkirja, jossa Kouhia käsittelee yhteisöllisyyden vaikutusta opettajaoppilas -tilanteessa.

YHTEENVETO Kouhia oli itse tyytyväisin artikkelin analyysiin ja lopputulokseen. Hän toteaa, että tutkimuspäiväkirjaa olisi voinut kirjoittaa enemmän ja haastateltavia olisi voinut olla useampi, mutta aineisto ei kuitenkaan tullut ongelmaksi. Tutkimuksesta tuli kuitenkin selkeä ja hyvin kattava. Yllättävää oli Kouhian mukaan se, kuinka kauaa haastatteluissa meni ja kuinka mielenkiintoista keskustelua oli syntynyt.

Anna Kouhia TUTKIMUSMENETELMÄ Artikkelin tutkimus perustuu kvalitatiivisen, eli laadulliseen tutkimukseen, johon osallistui kuusi naista erilaisista kulttuureista. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui haastattelu, jotka Anna Kouhia suoritti tutkimushenkilöiden kotona. Kouhia koki kotona haastattelun tutkimuksen kannalta tärkeäksi, sillä näin haastateltavat pystyivät esittelemään käsitöitään sekä omalle kulttuurilleen ominaisia esineitä. OTOS Artikkeliin haastateltavia naisia Kouhia kuvailee ‘’kiinnostaviksi’’. Naiset ovat kotoisin Uruguaysta, Perusta, Slovakiasta, Karjalasta, Tansaniasta sekä Englannista. Haastateltavat löytyivät erilaisten yhdistysten, tuttujen sekä kansanopiston kautta.

Tutkimuksessa esiintyneet käsityön merkitykset

TULOKSET Tutkimuksessaan Kouhia jakoi käsityön merkitykset kahdeksaan kategoriaan (functional meanings, material meanings, aesthetic meanings, expressive meanings, experimental meanings, multi-sensory meanings, collaborative meanings, narrative meanings) Nämä kahdeksan merkitystä ovat osittain päällekkäisiä ja tarkoituksena olikin luoda yleispäteviä nimiä merkityksille, jotka löytyvät analysoidusta aineistosta. Merkitysten arvo vaihtelee yksilöittäin, joten yksi henkilö voi pitää tiettyä asiaa arvokkaampana kuin

LÄHDE: https://journals.hioa.no/index.php/techneA/article/ view/395/410 http://www.helsinki.fi/palmenia/lahti/images/luovis% 20team/posterikuvat/kuva_kouhia_posteri2.jpg

Käsitöiden tekeminen vapaa-ajalla

KIRJOITTAJAT:

Irina Nykänen on tutkinut Pro gradu- tutkielmassaan käsitöiden tekemistä vapaa-ajalla. Tutkimus kartoittaa vapaa-ajalla tehtävien käsitöiden nykytilannetta Suomessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin internetissä E-lomakejärjestelmän kautta.

MEIJU PERTTUNEN JA ELLAMARI VIERIKKO

Käsityössä voivat painottua erilaiset materialistiset, sosiaaliset sekä aatteelliset arvot, motiivit ja toimintatavat. Tutkimuksessaan Nykänen pyrkii selvittämään miten nämä käsityön eri ulottuvuudet painottuvat suomalaisten vapaa-ajan käsityötoiminnassa. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat aiemmin tehdyt suomalaiset käsityöaiheiset tutkimukset, sekä vakavaa ja ammattimaista harrastamista käsittelevät kansainväliset teoriat.

käsitöitä ja kantaa ottavia käsitöitä tehdään myös erittäin harvoin. Tutkimuksessa ilmeni erilaisia muuttujia, jotka järjesteltiin tarkempaa analyysia varten hierarkkisen klusterianalyysin tulostamien dendogrammien mukaiseen järjestykseen. Ryhmiksi muodostuivat puukäsityöläiset, neulojat, tekstiilikäsityöläiset ja identifioituneet neulojat. Ryhmät erosivat toisistaan useimmin tekemiensä käsitöiden sekä muiden tutkimuksen kohteena olevien ilmiöiden suhteen.

Ensimmäisenä tutkimusongelmana oli saada selville missä määrin erilaisia käsitöitä tehdään vapaa-ajalla. Vastanneista 88 % kertoi neulovansa tai virkkaavansa aina tai lähes aina käsitöitä tehdessään. Toiseksi yleisintä oli tekstiilien ompelu käsin tai koneella. Useimmiten tehtyjä käsitöitä olivat asusteet kuten sukat, lapaset ja laukut. Tämä on ymmärrettävää, koska ne ovat nopeasti valmistuvia ja helposti mukana kannettavia.

Suurin osa kyselyyn vastanneista oli naisia (96 % ). Tutkimukseen on saattanut valikoitua vain tietynlaisia käsityöstä kiinnostuneita henkilöitä, koska kysely julkaistiin Facebookin eri käsityöyhteisöjen (esim. Novita ja Käspaikka) sivuilla. Aineiston epätasaisesta valikoituneisuudesta voi kertoa esimerkiksi juuri sukupuolijakauman epätasaisuus. Kaiken kaikkiaan Nykäsen tutkimus kartoitti käsitöiden tekemistä vapaa-ajalla laajasti ja monesta eri näkökulmasta. Nykäsen mielestä vapaa-aikaa ja harrastamista käsittelevät tutkimukset ovat tärkeitä, koska niiden avulla voidaan saada tietoa myös arvoista, hyvinvoinnista sekä itsensä määrittelyyn vaikuttavista tekijöistä. Nykänen kannustaakin kehittämään käsityölähtöisiä harrastuneisuusmittaristoja edelleen tämän tutkimuksen tuloksia ja menetelmiä hyödyntäen.

Seuraavaksi Nykänen selvitti, missä määrin ja mistä käsityöntekijät hakevat inspiraatiota, tietoa tai ohjeita käsitöiden tekemiseen. Suosituinta vastaajien keskuudessa oli käyttää käsityölehtiä tai kirjoja inspiraation tai ohjeiden hakemiseen (45 % vastaajista). Lisäksi apuna toimivat myös internetsivut, -ryhmät ja blogit (43 %). Nykänen perustelee käsityölehtien ja kirjojen suosiota sillä, että enemmistö vastaajista neuloo, ja neulojille on tarjolla useita harrastajalehtiä. Robert Stebbins on määritellyt vakavan harrastamisen kuusi ominaisuutta. Nykänen on gradussaan tutkinut missä määrin nämä eri ulottuvuudet painottuvat käsitöiden tekemisessä. Tätä tutkittiin mittaamalla esimerkiksi sinnikkyyttä, vaivan näkemistä sekä uusien asioiden kokeilemista ja opiskelua. Enemmistö vastaajista tekee parhaansa aina tai lähes aina käsitöitä tehdessään (72 %). Eniten tehdään käsitöitä jotka ovat aikaa vieviä ja vaativat useamman työskentelykerran valmistuakseen. Lähes kaikki vastaajat kokivat itsensä hyviksi käsityöntekijöiksi. Tutkimuksen perusteella eri käsityötoimintojen välillä näyttää olevan suurta vaihtelua harrastuneisuuden ja harrastamisen vakavuuden suhteen. Tutkimuksessa mitattiin myös missä määrin käsitöiden tekemistä ohjaavat eri sosiaaliset toiminnot. Useimmiten käsitöitä valmistetaan lahjaksi. Käsityötuotosten ja kokemuksien jakaminen internetin välityksellä oli toiseksi yleisin sosiaalinen toiminta. Internetin suosio selittyy ehkä sillä, että vastaajat on poimittu tutkimukseen internetin avustuksella. Lopuksi tutkittiin missä määrin ja mitkä eri syyt ohjaavat käsitöiden tekemistä. Tulosten perusteella käsillä tekemisen rauhoittavuus, mukavan ajanvietteen halu, sekä käsillä tekemisen terapeuttisuus olivat kolme yleisintä käsityön tekemisen tai käsityöprojektin aloittamisen syytä. Käsitöitä tehdään harvoin myyntiin tai rahanansainnan vuoksi. Taide-

LÄHDE: Irina Nykänen (2014) Käsitöiden tekeminen vapaa-ajalla. Helsingin yliopisto.

Pukeutuminen Tyylitaivaassa

KIRJOITTAJAT:

Tässä artikkelissa tarkastellaan Varpu Multisillan Pro Gradu-tutkielmaa Tyylitaivaan pukeutumiskuvat. Tutkielma käsittelee suomalaisen Tyylitaivas-internetyhteisön käyttäjien pukeutumisen muotoutumista ja pukeutumiskuvia.

ANNASTIINA KEIJONEN JA EMMI SILVENNOINEN

Varpu Multisilta tarkasteli tutkielmassaan Tyylitaivaan pukeutumiskuvat suomalaisen Tyylitaivas-internetyhteisön käyttäjien pukeutumisen muotoutumista ja pukeutumiskuvien merkitystä heille. Tutkielmassa sovelletaan laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskysymyksillä selvitettiin millaisia pukeutumiskuvia Tyylitaivas-käyttäjät itsestään tuottavat, mikä on heidän oma käsityksensä niistä ja mikä käsityksiin vaikuttaa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitä tietoisia ja tiedostamattomia merkityksiä liittyy Tyylitaivas-käyttäjien pukeutumiseen sekä saamaan selville mitä merkityksiä Tyylitaivas-yhteisöllä on käyttäjälleen. Aineisto kerättiin sähköisellä e-kyselylomakkeella, joka lähetettiin Tyylitaivaan käyttäjille kolmena eri ajankohtana. Vastauksia saatiin vain 15 kappaletta, mikä saattoi johtua kysymysten suuresta määrästä. Aineiston työstämiseen käytettiin sisällönanalyysia. Siinä aineistoa tiivistettiin, järjestettiin ja jäsennettiin. Apuna käytettiin analyysirunkoa, johon Multisilta oli koonnut teoriakirjallisuudesta keskeisimmät käsitteet. Analyysin avulla tutkimustehtäväksi täsmentyi Tyylitaivas yhteisön merkityksen tutkiminen käyttäjälleen. Tutkimuksen kautta saatiin tietoa siitä, millaisia pukeutumiskuvia Tyylitaivas-käyttäjät tuottavat ja julkaisevat omasta arki- ja juhlapukeutumisestaan. Olennaista yhteisön jäsenille on ilmaista persoonallisuuttaan kuvien kautta muille käyttäjille. Kuvissa näkyy tarkkaan harkittu läpileikkaus käyttäjien pukemista vaatteista, joilla pyritään luomaan tietynlainen kuva itsestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin Tyylitaivas-käyttäjien pukeutumisen tietoisia ja tiedostamattomia merkityksiä. Kuvien kautta halutaan tietoisesti kiteyttää oma pukeutumisfilosofia, jonka kautta saavutetaan omaan pukeutumiseen liittyvä hyvänolontunne. Tietoisiin merkityksiin kuuluivat esimerkiksi vaatteen funktionaalisuuden huomioiminen eli vaatteen sopivuus käyttötarkoitukseen. Visuaalisuus, muodikkuus, ajanmukaisuus ja erottautuminen mainittiin tärkeiksi asioiksi mietittäessä omaa pukeutumista.

Esimerkki tutkielmassa esitellystä pukeutumiskuvasta. Tyylitaivaan kaltainen yhteisö tuottaa keskenään yhdenmukaista pukeutumistyyliä. Synnyttääkö yhteisö käyttäjälleen tarpeen pukeutua Tyylitaivaan käyttäjien luoman tyyliideologian mukaisesti, vai hyväksytäänkö yhteisössä kaikenlaiset tyylit?

Tutkimuksessa selvisi myös, millainen merkitys Tyylitaivas-yhteisöllä on käyttäjiensä elämässä. Yhteisö toimii käyttäjän tyylin näyteikkunana, jonka avulla hän saa palautetta omista pukeutumisestaan. Oma tyyli kehittyy saadun palautteen kautta sekä toisaalta tarkastelemalla toisten käyttäjien kuvia. Yhteisön avulla pukeutuminen harrastuksena saa uuden sosiaalisen ulottuvuuden. Tyylitaivas on kuitenkin vain yksi osa pukeutumisharrastusta ja sivustoa voidaankin käyttää esimerkiksi oman blogin mainostamiseen.

LÄHDE: Multisilta, Varpu (2012). Tyylitaivaan pukeutumiskuvat pukeutumiskuvien tarkastelua eräässä virtuaaliyhteisössä. Käsityötieteen pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto.

Multisillan tutkimus oli mielenkiintoinen ja aiheen tutkimista voisi jatkaa. Jäimme pohtimaan esimerkiksi, voiko 5

Sukupuoli ja käsityö KIRJOITTAJAT: RUUSA TOLJAMO JA YASNA BRAVO FIGUEROA

Suomalaisessa koulussa käsityö on sukupuolittunut. Tytöt valitsevat tekstiilityön, jossa poikia näkee harvoin. Usein heidän valintansa on tekninen työ. Mitkä syyt vaikuttavat näihin valin-toihin? Laura Tallgvist (2014) on käsitellyt tätä tärkeää ja ajankohtaista asiaa tutkielmassaan ja etsinyt kysymykseen mahdollisia selityksiä. Tarkastelussa Tallgvist on nostanut esiin neljä näkökulmaa: 1) sukupuoli-identiteetin rakentuminen ja sen vaikutus valintoihin, 2) suku-puolittunut käsityö arvojen ilmentymänä, 3) koulun rakenteet toimijoiden ja käytäntöjen ohjaajina ja 4) sukupuoleen kietoutunut käsityö. Edelleen usein puhutaan niin sanotusti naisten ja miesten töistä. Tutkimuksessa on yritetty selvittää, kuinka paljon fyysiset ominaisuudet ohjaavat valintoja. Tutkija on nostanut esiin myös ryhmän yleisen mielipiteen vaikutuksen. (Tallgvist, 2014). Uskallamme epäillä, että myös oppilaiden keskinäiset suhteet ohjaavat käsityövalintaa, ei pelkästään koko ryhmän yleinen dynamiikka.

valokuva cabotarts Ennen 1970-lukua Suomessa koulukäsityö jaettiin kahdeksi eri oppiaineeksi sukupuolten mukaan. Vaikka nykyään oppilaat saavat valita vapaasti tekstiili- tai teknisen työn väliltä, edelleen tämä jako heijastuu koulun käytänteissä. Sukupuolittuneeseen käsityöhön vaikuttavat niin historia, kuin monet muutkin asiat. (Tallgvist, 2014.) Aika näyttää, milloin tähän saadaan muutos ja millä keinoin.

Yhteiskunnassa on monenlaisia arvoja, jotka ohjaavat ihmisiä toimimaan eri tavoin eri valintatilanteissa. Tallgvistin (2014) mukaan käsityö on yksi koulun käytänteistä, joissa suku-puolten eriytyminen eli segregaatio tulee erityisesti esiin. Onko mielekästä arvottaa eri käsityön alat? Tekstiilityön ja teknisen työn erilainen arvottaminen lienee peräisin historiasta, joka yhä nykyään-kin ohjailee joidenkin ihmisten toimintaa, ehkä tiedostamatta.

LÄHDE:

Olisi mielenkiintoista tietää, minkä verran opettajaoppilassuhde vaikuttaa käsityön valintaan. Tutkielmassa on todettu, että opettajan sukupuolella on merkitystä. (Tallgvist, 2014). Tämä asia kaipaa mielestämme vielä lisää tutkimusta.

Tallgvist, Laura (2014). Sukupuolittunut käsityö: Neljä näkökulmaa ilmiöön. Käsityötieteen pro gradu – tutkielma. Helsingin Yliopisto.

Kertooko kuva enemmän kuin tuhat sanaa? Käsillä tekemistä ja visuaalista ilmaisua KIRJOITTAJAT:

Ryijy kertoo visuaalista tarinaa jokaiselle katsojalle erilaisin keinoin. Värien, muotojen ja materiaalien keskustelusta ryijynautinnon saaja muodostaa oman yksilöllisen kertomuksen ja visuaalisen aistimuksen.

MINNA HAVULINNA JA MERVI TAKALA

Kuvat: Minna Havulinna Miten voimme visuaalista kulttuuria lähestyä tutkimuksessa? Seitamaa-Hakkaraisen ja Koskennurmi-Sivosen (2014) artikkelissa todetaankin, että visuaalinen kulttuuri sisältää laajan kattauksen visuaalisen materiaalin erilaisista ulottuvuuksista. Artikkelissa visuaalisella aineistolla viitataan kuva-analyysiin sekä kulttuurin tutkinnan tiloihin – miten visuaalista kulttuuria lähestytään tutkimuksellisesti. Gillian Rosen (2001) mallissa kulttuuriset tilat jakautuvat tuottamisen, vastaanottamisen ja kuvan oman tilan kesken.

viimmin. Tästä ovat esimerkkinä Aalto-yliopiston kuvataideopiskelijoille jo vuodesta 2011 tarjottu Pehmeät materiaalit nykytaiteessa –valinnaiskurssi ja Savonlinnan Itä-Suomen yliopiston integroivan taidekasvatuksen OpeArt-ohjelma, jossa käsityötieteen ja kuvataiteen opiskelijat ovat yhteisprojektien kautta määritelleet taiteen ja taidon käsitettä.

LÄHTEET: Collier, M. 2001. Approaches to Analysis in Visual Anthropology. Teoksessa T. Leeuwen & C. Jewitt, C. (toim.), The Handbook of Visual Analysis , 35–60. London: Sage. Kress, G. & van Leeuwen, T. 2006. Reading Images. The Grammer of Visual Design. London: Routledge. Alkuperäisteos 1996. Lister ja Wells. 2001. Seeing beyond belief: Cultural studies as an Aapproach to analysing the visual. Teoksessa T. Leeuwen & C. Jewitt, C. (toim.), The Handbook of Visual Analysis, 61–91. London: Sage. Rose, G. 2001. Visual Methodologies. An Introduction to the Interpretation of Visual Materials. London: Sage. Seitamaa-Hakkarainen, P. 2014. Taidetta, taitoa ja tutkimusta Savonlinnassa. Stylus2/2014 , 18-19. Seitamaa-Hakkarainen, P. & Koskennurmi-Sivonen, R. 2014. Internet ja sosiaalinen media käsityötieteen tutkimuksen lähteenä ja paikkana – aineistojen muodot ja analyysit. Teoksessa S. Karppinen, A. Kouhia & E. Syrjäläinen (toim.), Kättä pidempää. Otteita käsityön tutkimuksesta ja käsitteellistämisestä. Luettu 24.9.2014.

Visuaalisten merkitysten epämääräisyys ja moniselitteisyys, ehkäpä jonkinasteinen kiistanalaisuus, kielellisiin merkityksiin verrattuna, antaa tutkijalle haastetta yksiköiden ja artikulaatiotasojen analysointiin. Kuvaa ei voida yksiselitteisesti kuvata ja jäsentää sanallisessa muodossa, vaikkakin Kress ja Leeuwen (1996/2006) käyttävätkin visuaalisen kieliopin käsitettä. Kuvien laadullisessa analyysissä Listerin ja Wellsin (2001) mukaan on mahdollisuus suunnata kulttuurin tutkimukseen ja kokemukseen. Hemslöjd lehden atikkelissa kerrottiin miten berberinaisten kutomien ryijyjen uusien materiaalien myötä muuttui ryijyjen kuviointi ja värien käyttö. Collierille (2001) keskeistä on tutkijan tulkinnat. Kuvien huolellinen dokumentointi, yksityiskohtainen analysointi ja kontekstin havainnointi kuuluvat analysointiprosessiin. Tutkija selvittää kuvan autenttisuuden, oman position ja näkemisen tapansa sekä kontekstin. Paikan ja ajan lisäksi kuvaan liittyvä teksti vaikuttaa tulkintaan. Internetaineistoihin perustuvissa käsityötutkimuksissa on todettu tekstien analysoinnin olleen etusijalla kuva-aineistoihin verrattuna (S-H). Muotikuvien analyysissä on vaatteen lisäksi analysoitu malli, asento, ele, ilme ja rekvisiitta. Kuva, kuvataide, tekstiilimateriaalit – ja tekniikat, käsityö? Kuvataide ja käsityötiede käyvät vuoropuhelua yhä tii-

Gradu vie sienimetsästä Taiwaniin

KIRJOITTAJAT:

Maarit Rytioja tutkii gradussaan kemiallisten puretteiden ylijäämiä luonnonvärjäyksessä. Hänen tutkimuksensa tavoitteena on selvittää kuinka paljon värjäysliemiin jää puretusaineita, jotka eivät kiinnity kuituun. Tämän lisäksi tarkoitus on selvittää, onko puretusaineiden, eli hänen tutkimuksessaan raudan ja alunan, välillä eroja värin kiinnittymisessä villalankaan ja puuvillakankaaseen

VILMA HYVÖNEN JA TIIA PYYKKÖ

Tutkimuksessaan Maarit Rytioja käyttää väriaineena auringonkukan varsista ja lehdistä sekä punavyöseitikistä saatavia värejä, ja niiden puretusaineina rautaa ja alunaa. Hypoteesi on, että kaikki käytetty puretusaine ei kiinnity kuituun vaan sitä jää myös värjäysliemeen, ja mitä enemmän puretusainetta on liemessä suhteessa kuidun painoon, sitä enemmän jäämiä syntyy. Värjäysliemien ylijäämät päätyvät lopulta joko viemäriin tai ulkona värjätessä suoraan maaperään, joten on tarpeellista selvittää millaisia pitoisuuksia puretusaineita kulkeutuu ympäristöön. Gradun työnimi on“Puretusaineiden ylijäämät luonnonvärjäyksen värjäysliemissä - alunalla ja raudalla puretetun villan värjääminen punavyöseitikillä ja auringonkukalla”. Gradun tekeminen alkoi syksyllä 2013 jolloin Rytioja keräsi värjäysliemiä varten tarvitsemansa kukat ja sienet. Väriaineet on kuivattu syksyllä ja värjäys tapahtui maaliskuussa 2014. Keväällä Rytioja teki kaksi värilientä molemmista kasveista, käyttäen sekä rautaa että alunaa puretusaineena. Hän teki eri värjäyseriä käyttäen eri määriä puretusainetta, jonka jälkeen Aalto-yliopiston kemian laitos analysoi liemet ja raportoi niihin jääneiden aineiden pitoisuudet. Maarit kertoo gradun aiheen mietityttäneen koko opintojen ajan. Kandidaatin tutkielmansa hän teki laadullisin menetelmin sinfoniaorkestereissa käytössä olevista naisten esiintymisasuista laadullista aineistoa hyödyntäen. Tämän prosessin jälkeen varmistui ajatus siitä, että hän halusi tehdä gradunsa kokeellisen aineiston avulla, ja tarttui lopulta graduohjaajansa Riikka Räisäsen ehdottamaan aiheeseen. Haastatteluhetkellä, syyskuussa 2014, Rytiojan gradu on hyvällä mallilla aineiston ollessa lähes valmis. Rytiojan kertoman mukaan tutkielman raportointi ja teoriaosio vaativat kuitenkin vielä jonkin verran työtä. Hänen tavoitteenaan on saada gradunsa valmiiksi vuoden 2014 loppuun mennessä. Hän kertoi ettei ollut värjännyt kasviväreillä ennen käsityönopettajan opintojen aloittamista. Ennen tutkimuksen aloittamista hän kävi Värjäys 1 ja -Värjäys 2 kurssit, joilta hän oppi värjäämisen perustiedot. Gradua varten hän opetteli vain muutaman erikoisemman laitteen toiminnan, esimerkiksi värin tarkan arvon määrittävän laitteen käytön.

Värjäyssylinterit Rytiojan valitsema aihe on haastava, esimerkiksi koska suurin osa aineistosta on kirjoitettu englanniksi, mutta myös mukaansatempaava. Ajatus jatko-opinnoista onkin alkanut kiinnostaa, ja loppuvuodesta Rytioja matkustaa Taiwaniin esittelemään tutkimustaan luonnonvärejä ja luonnonvärjäystä käsittelevään konferenssiin.

LÄHDE: Maarit Rytiojan kanssa tehty haastattelu syyskuussa 2014.

Käsi– ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuuskuvia Kristiina Soini-Salomaa on tutkinut artikkelissaan opiskelijoiden ammatillisia tulevaisuudenkuvia. Artikkeli on pieni osa hänen väitöskirjaansa, jonka ohjaajana on toiminut Pirita Seitamaa-Hakkarainen. Tutkimuksen aineisto on kerätty narratiivisella teemahaastattelulla.

KIRJOITTAJAT: MAIJA-HELENA OLKKONEN, MIRVA ALM JA SOFIA KATAJALA

Kristiina on Soini–Salomaa on perehtynyt käsi– ja taideteollisuuden opiskelijoiden ammatillisiin tulevaisuuden kuviinsa laajemmin Helsingin Yliopistossa vuonna 2013 tarkastetussa väitöskirjassaan. Tämän tutkimuksen pääkysymyksenä oli mitä ja millaisia voisivat olla käsi– ja taideteollisuuden vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat. Haastateltavat kirjoittivat omia ajatuksiaan ammatin harjoittajina, sivuten asumiseen ja perhetilanteeseen liittyviä seikkoja. Kerätty aineisto luokiteltiin teemojen ympärille. Tutkimukseen osallistui joukko (N=72) opintojen erivaiheissa olevia opiskelijoita käsi– ja taideteollisuusalan eri asteilta. Kysely oli luokiteltu teemojen ympärille, jotka kuvailevat kuvitteellista työpäivää syyskuussa 2020. Aikaisempiin tutkimuksiin pohjaten oletuksena oli, että ihmisillä on tapana suhtautua pessimistisesti kaukaiseen tulevaisuuteen ja optimistisesti lähitulevaisuuteen. (Bell [1997] 2000; Ono 2003; Rubin 2000). Yksilön tulevaisuuden suunnitelmien ajateltiin olevan yhteydessä hänen arvoihinsa.

Monien tutkijoiden mukaan kestävä kehitys nähdään yhtenä merkittävimpänä teemana käsi– ja taideteollisuudenalan ammattilaisuuden tulevaisuudessa. Opiskelijat uskoivat, että ekologisten arvojen nousu tulee vahvistamaan käsityöläisyyden roolia tulevaisuudessa.

Aineisto koodattiin neljän teeman mukaisesti; työskentelytavat, ammatillinen osaaminen, toimintaympäristö sekä ammatillinen identiteetti. Tarkoituksena ei ollut keskittyä yksittäisiin teemoihin, vaan löytää vallitseva ilmiö. Opiskelijat suhtautuivat tulevaisuuteen pääasiassa valoisasti, vaikka esiin nousivat tulevaisuuden haasteet; sisäinen paine onnistua, työttömyys, taantuma, halpatuotteiden kanssa kilpailu. Useissa tapauksissa ammatti valittiin tietäen, että siihen saattaa liittyä taloudellisia vaikeuksia. Yrittäjyys nähtiin olennaisena osana ammatillista identiteettiä. Ammatillisen kasvun uskottiin jatkuvan ja monet näkivät työskentelevänsä tulevaisuudessa pienessä paikallisyrityksessä. Moni haaveili myös omasta brändistä, vaikka ei varsinaisesti uskonutkaan siihen. Haastateltavien arvot tukivat käsityöläisyyttä ja ammatillinen identiteetti oli vahvasti sidoksissa itseilmaisuun ja työskentelyn vapauteen.

Suunnittelun ja kulttuurin alat ovat kasvamassa, mutta kuitenkaan nykyiset koulutukset eivät kohtaa työmarkkinoita. Koulutuksen painopiste on edelleen tuotesuunnittelussa, vaikka tulevaisuudessa nähdään olevan enemmän kysyntää muun muassa uusien palvelujen, hyvinvoinnin ja turismin saralla. Käsityöläisyys tulisikin ennemmin nähdä tuotteiden laadukkuutena kuin työtapana. Kuluttajien nykyiseen toiveisiin vastaten tuotantomääriä tulisi pienentää ja laatua parantaa. Uusi käsityöläisyyden identiteetti on syntymässä ja käsityöläisen ammatti on muutoksessa. Toivottu kestävä kehitys vaatii uusia ammatillisia malleja. Soini-Salomaan mukaan käsityöläisyyteen tarvitaankin uutta ammattilaisuutta sekä uusia työtapoja.

Tutkimuksen rajoituksena on nähtävä se, että tutkittavat olivat tietyistä oppilaitoksista ja suurin osa heistä oli naisia (N=61).Tutkittavien joukon iän painopiste oli 20–29vuotiaissa (N=50). Laadullisessa sisäisessä analyysissa oli omat rajoituksensa, jotka pohjautuivat tutkijoiden kysymyksiin ja mahdolliseen kysymyksen asetteluun ja ohjailuun.

LÄHDE: Soini-Salomaa, Kj & Seitamaa-Hakkarainen, P. (2012) The images of the future of craft and design students –professional narratives of working practices in 2020. Art, Design and Communication in Higher Education. 11, 1, p. 17-32

Tulokset osoittivat, että monet opiskelijat näkivät ammatillisen tulevaisuutensa perinteisessä käsityössä. Haastatellut opiskelijat eivät nostaneet esille suunnittelualan teknologisia innovaatioita, kuten 3D skannereita ja printtereitä, vaikka uusien teknologioiden oletetaan mullistavan yksilöllisen tuotannon (e.g. Niedderer 2010; Bunnell and Marshall 2010; Woolley 2011). Kristiina Soini-Salomaa

Kuvalähde Helsingin Yliopisto http://tuhat.halvi.helsinki.fi/ portal/fi/person/soinisal.

Kokonaisesta käsityöstä ekologiseen tietoisuuteen Seija Kojonkoski-Rännälin teksteistä näkyy hänen rakkautensa käsityöhön sekä kasvattamiseen käsityön kautta. Tämä sama mielikuva syntyy hänen uuden, pian julkaistavan kirjansa kolmesta osasta, joita voidaan pitää myös teoksen teemoina: Ruumiina ja henkenä maailmassa; Tekeminen ja elämä sekä Käsityö vapauden valtakunnassa.

KIRJOITTAJAT: REETTA KAIPIA JA TARJA HALINEN

Seija Kojonkoski-Rännäli kehitti jo 1980-luvulla teorian kokonaisesta käsityöprosessista pohtiessaan käsityönopettajana, kasvattajana ja tutkijana, miten käsityö voisi kehittää ihmistä. Hän ymmärtää monen opettajan kokevan erityisesti suunnitteluvaiheen haastavaksi toteuttaa koulukäsityössä, mutta haluaa kannustaa opettajia siihen. Suunnitteleminen oppilaiden kanssa on mielenkiintoista myös opettajalle, kun oppilaat saavat päästää luovuutensa valloilleen. Kojonkoski-Rännäli korostaa, että käsityö on joka tapauksessa käsityötä, vaikka se toteutuisi ositettunakin. Luovuuden kehittymiseen liittyy myös lupa epäonnistua, vaikka Kojonkoski-Rännäli ja useimmat muut käsityön tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että käsityön tekijä haluaa aina tehdä hyvin ja laadukasta. “Ehkä tämä ehtymätön hyvin tekemisen halu johtuu siitä, että ihminen rakastaa teostaan, koska siinä on toteutuneena jotain siitä, mitä hän itse optimaalisesti on”, Kojonkoski-Rännäli pohtii Aristoteleen ajatusta mukaillen. Hän kuitenkin korostaa kokeilemisen, epäonnistumisen ja uudelleen yrittämisen vapautta; kukin tekee oman tasonsa mukaan, omasta lähtökohdastaan paremmaksi oppien. Myös esteettisiä kykyjä on mahdollista kehittää. Laadukkuuden ajatus kytkeytyy myös nykyajan ympäristöongelmiin sekä kulutusyhteiskunnan kritiikkiin. Seija Kojonkoski-Rännälin mielestä tärkein kehittämisen kohde käsityön opetuksessa olisikin oppilaan ekologisen tietoisuuden herättäminen, joka on tällä hetkellä pinnalla myös muissa käsityön julkaisuissa. Tähän tavoitteeseen päästäisiin siten, että jo peruskoulun käsityönopetuksessa jokainen pikku-ihminen saisi oppia tuntemaan hyvin edes yhden luonnonmateriaalin, siihen sopivat työstämisen menetelmät sekä sen huoltamista ja hoivaamista. Tämän kautta oppilas voisi omaksua materiaalin itselleen, omaksi yhteistyökumppanikseen käsityössä. Muun muassa tästä aiheesta on juttua Kojonkoski-Rännälin uusimmassa kirjassa. Seija Kojonkoski-Rännälin uusi kirja Käsin tekemisen filosofiaa (2014) on ennen kaikkea kehitysprosessi Kojonkoski-Rännälille itselleen. Se on kirjoitettu kaikenlaisille ihmisille, käsityön opiskelijoista, tekijöistä ja opettajista päättäjiin. Hän toivoo, että lukee kirjaa kuka tahansa, lukija pitää mielessään terveen kritiikin ja omien ajatusten kehittymisen.

Seija Kojonkoski-Rännäli ja juuri painosta saapunut uunituore teoksensa. 10

LÄHDE: Kojonkoski-Rännäli, S. (2014) Käsin tekemisen filosifiaa. Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö.

Koululaisista suunnittelijoita ja tuottajia 3D-tulostuksen myötä? KIRJOITTAJAT:

Käsityön luonne muuttuu uudenlaisen tekniikan saadessa jalansijaa kouluissa. Onko asetelmana 3Dtekniikka vastaan perinteinen käsityö? Entä mitä onkaan tulevaisuuden käsityö?

KRISTINA NIKANDER, LAURA VAINIO JA KATRI AUNELA

Lassi Patokorven pro gradu –tutkielma on kulttuurihistoriallinen analyysi taiteen ja käsityön käsitteiden muuttumisesta, 3D -tulostuksesta ja vertaistuotannosta. Ennen teollista vallankumousta suurin osa tavaroista tehtiin käsin ja aivan tavallisetkin käyttöesineet olivat taidetta. Kun koneet ja massatuotanto tulivat mukaan kuvaan, taiteen ja käsityön määritelmät muuttuivat: taidetta tekivät enää harvat ja valitut, ja entiset käsityöläiset alenivat mekaanisiksi työntekijöiksi. Nyt 3Dtulostuksen yleistyessä on jälleen edessä samankaltainen uudelleenmäärittely. Pian jokainen voi itse suunnitella ja valmistaa mitä monimutkaisemmatkin omat esineensä erilaisten tulostimien avulla. Vertaistuotanto tuo mukaan vielä uuden näkökulman, kun suunnittelua tehdään verkossa jokaisen kiinnostusten kohteiden mukaan. Kun motivaationa on halu kehittää mahdollisimman hyvää ja toimivaa, tuotteiden laatu on korkea.

”Käsitys käsityöstä, samoin kuin käsitys mistä tahansa muustakin, on muuttunut vuosien saatossa ja tulee jatkossakin muuttumaan ajan myötä. Onhan tietokoneella tekeminenkin laajasti ajateltuna käsityönä, ainakin silloin, kun tehdään jotakin todelliseen tarpeeseen. Fyysinen käsillä tekeminen varmaan vähenee, mutta käytetäänhän nytkin jo kaikenlaisia koneita; sorveja, ompelukoneita ja muita. Silti puhutaan käsityöstä.”

Luokanopettajanäkökulmasta Lassin gradua ja 3Dtulostamisesta kertovia uutisia lukiessa nousee väistämättä mieleen, miten 3D-tulostamisen yleistyminen tulee vaikuttamaan koulumaailmaan. Ulkomailla ja jo Suomessakin on hankittu kokeiluina 3D-tulostimia kouluihin. Vuoden 2016 opetussuunnitelmaluonnoksessa on jo mukana myös ohjelmointitaitojen harjoitteleminen. Lassi on hieman skeptinen sen suhteen, että talous tulisi perustumaan kokonaan 3D-tulostamisen varaan, mutta jos näin tapahtuisi, tulisi tämä hänen mielestään ottaa jo koulutasollakin huomioon.

”Loppujen lopuksi pidän itse tekemistä aina parempana kuin valmiin ostamista. 3D-tulostaminen vaikuttaisi olevan ensimmäinen todellinen mahdollisuus demokratisoida tuotantoa. Ihmiset voivat viimein olla itse osa tavaroitaan.”

”Oppilaita voisi opettaa ajattelemaan tuotantoa jo pienestä asti tavaroiden ja hyödykkeiden tasolla ja tuottamaan omat tavaransa. Nämä jutut voisivat kulkea luontevasti käsityön rinnalla.” Tämän hetken käsityön opetussuunnitelmassa suunnittelu ja sen kautta kehittyvät taidot ovat tärkeässä osassa. Tavoitteena on myös valmistaa tuotteita oman suunnittelun pohjalta. 3D-suunnittelu ja -tulostaminen sopivat siis tähän kuvaan erittäin hyvin integroiden opetukseen luonnollisesti myös kuluttajuuskasvatuksen.

LÄHTEET: Patokorpi, L. (2013) 3D printing, the Arts and Crafts Movement and the Democratization of Art. Englantilaisen filologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto: Tampere. Bengler, Y. & Nissenbaum, H. 2006. Commons-based Peer Production and Virtue. Journal of Political Philosophy 14 (4), 394–491.

Lassin gradussa huomioidaan myös käsityön digitalisoitumisen mahdollisuus. 3D-tulostuksen myötä on mahdollista, että koko prosessi suunnittelusta valmiiseen tuotteeseen asti tapahtuu digitaalisesti. Lassi itse kuitenkin uskoo käsillä tekemisen säilyvän ainakin jonkinlaisena marginaali-ilmiönä 3D-tulostamisen rinnalla, mutta näkee myös käsityön määrittelyn elävän.

Maskuliinisuus ja feminiinisyys käsityönopetuksessa KIRJOITTAJAT:

Miten kotona opittu ja sosiaaliset paineet vaikuttavat käsityöopetuksen valintaan? Aihetta käsitellään Sirpa Kokon “Käsin tehty sukupuoli” - artikkelissa. Kokon tutkimuksessa on käytetty muistelututyön menetelmää ja tutkimushenkilöiden käsityöelämäkertoja.

MINNA HAKONEN JA VIIVI VERTANEN

Sirpa Kokon ”Käsin tehty sukupuoli” – tutkimusartikkeli kä- koulutusuran yhteneväisyyksien takia. Muut tutkimukset aisittelee luokanopettajaksi opiskelevien naisten ja miesten käsi- heesta ovat kuitenkin antaneet samansuuntaisia tuloksia kuin työkokemuksia ja niihin liittyviä positiivisia ja negatiivisia Kokon tutkimus. muistoja peruskoulusta. Tutkimuksen päälähtökohta oli kerätä tietoa käsityön opetuksen sukupuolittuneisuudesta sekä vapaaLÄHDE: ajalla että koulussa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin muisteSirpa Kokko (2012) Käsin tehty sukupuoli. Naistutkimus lutyöryhmiä ja luokanopettajaopiskelijoiden kirjoittamia käsityöelämäkertoja. Vaiheittain edenneeseen tutkimukseen osallistui yhteensä 80 nais- ja 28 miesopiskelijaa vuosina 2001– 2009. Kokko on käsityötieteen yliopistonlehtori ja mielenkiinto tutkia aihetta syntyi työn ohessa: hän halusi saada tietoa prosesseista, joissa käsitöiden sukupuolittuneisuus omaksutaan. Tavoitteena hänellä oli myös kehittää opettajankoulutuksen käsityönopetusta sukupuolitietoisempaan suuntaan. Aineisto antaa viitteitä siitä, että käsitöiden sukupuolijakoa on tuotettu erityisesti osana aikuistumisprosessia. Koti on ensimmäinen paikka, jossa opitaan sukupuoleen liittyviä arvoja ja normeja, koska käsityö nähdään periytyvän äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle. Tutkimus vahvisti ennakkokäsitystä siitä että pojat suuntaavat lähtökohtaisesti tekniseen käsityöhön ja tytöt tekstiilityöhön. Syitä tähän oli ennen kaikkea koulun ja kavereiden asettamat ennakko-oletukset ja sosiaaliset paineet ”tyttöjen jutuista” ja ”poikien jutuista”. Kaikki tutkimukseen osallistuneet ovat joutuneet valitsemaan tekstiilityön ja teknisen työn välillä peruskoulussa – valinta on ollut monelle niin itsestään selvä, että sitä ei edes muisteta tehneen. Tutkimushenkilöiden keskusteluista selviää, että ”väärä valinta” teknisen– tai tekstiilityön välillä, on koettu pojilla suurempana uhkana kuin tytöillä. Maskuliinisuuden rakentamisprosessin mukaan on tärkeää erottua tytöistä tarpeeksi selkeästi ja välttää ”tyttöjen juttuja”. Miehisyyden ollessa yhteiskunnan sukupuolijärjestyksen mukainen normi, tytöillä ja naisilla teknisen valintaan suhtaudutaan ehkä positiivisemmin. Joitain tutkimukseen osallistuneita massan mukana meneminen kuitenkin kadutti aikuisenakin – vuonna 2002 alle 5 % oppilaista valitsi odotusten vastaisen käsityön. Mielestämme Kokon tutkimusartikkeli on todella mielenkiintoinen ja etenkin katkelmat ryhmäkertojen keskusteluista elävöittävät tekstiä ja vahvistavat tutkimuksen johtopäätöksiä. Kokko on saanut jäsenneltyä artikkelinsa hyvin, vastakkainasettelu miesten ja naisten välillä auttaa lukijaa luomaan kokonaiskuvan tuloksista. Huomioitava on, että tutkimuksen pohjalta ei voida tehdä laajempia yleistyksiä tutkittavan ryhmän koon, kotipaikkakunnan ja

Helsingin yliopiston käsityötieteen lehtori Sirpa Kokko 1/2012 .

Professori Erja Syrjäläisen tie Handling Mind –tutkimuksen pariin Handling Mind –tutkimus yhditää neurotieteen, psykologian, muotoilun ja kasvatustieteen,. Se pyrkii aivotutkimuksen avulla ymmärtämään paremmin fyysisten taitojen oppimista ja suunnittelutyötä.Yksi tutkijoista on käsityön didaktiikan professori Erja Syrjäläinen, jonka matka tutkijaksi Handling Mind projektin pariin on ollut vaiherikas ja määrätietoinen. Erja Syrjäläinen aloitti suoraan lukiosta kirjoitettuaan käsityönopettajan opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1976. Valmistuttuaan kasvatustieteen kandidaatiksi, hän työskenteli neljä vuotta Itä-Helsingissä vastuualueenaan toimintaterapia. 80-luvun lopulla hän palasi takaisin opiskelujen pariin täydentämään tutkintonsa maisteriksi. Opiskellessaan maisteriksi Syrjäläinen huomasi viettävänsä paljon aikaa kirjastossa, ja nauttivansa tutkimisesta. Syrjäläinen kirjoitti paljon kehutun pro gradunsa aiheesta ’’Käsityönopettaja kuluttajakasvattajana’’, ja hänelle aukeni mahdollisuus opettaa Helsingin yliopistossa käsityön didaktiikkaa sekä vaatteiden kaavoitusta ja kuluttajanäkökulmia. Opettajana toimimisen ohella Syrjäläinen ahkeroi väitöskirjansa parissa. Väitöskirja ’’Käsityönopettaja pedagogisen tiedon lähteeltä: Persoonalliset toimintatavat ja periaatteet käsityön opetuksen kontekstissa’’ julkaistiin vuonna 2003. Professori Syrjäläinen näkee väitöskirjansa avanneen hänelle tien taitojen oppimisen ja opettamisen pariin. Vuodesta 2004 lähtien hän teki tiivistä yhteistyötä Helsingin yliopiston kotitalousdidaktiikan lehtorin Liisa Haverisen kanssa taidonoppimisen tutkimuskentällä. Syrjäläisen merkittävimpien tutkimustulosten julkaisut löytyvät taitoprojektin pohjalta syntyneistä ’’Reinventing art of everyday making’’ ja ’’Tekstiilejä ja kangastuksia’’ -teoksista. Kun Suomen akatemia –hakemusta tehtiin, professori Pirita SeitemaaHakkarainen pyysi Syrjäläistä mukaan Handling Mind – tutkimukseen. Handling Mind –tutkimuksessa käytetään erilaisia tutkimustapoja. Professori Syrjäläinen työskentelee tutkien elomakkeella täytettäviä oppimispäiväkirjoja, joita oppilaat kirjoittavat opetellessaan uutta lankatekniikkaa. Oppismispäiväkirjassa koehenkilö kuvailee tuntemuksiaan oppimisen aikana, kuten esimerkiksi turhautuneisuuttaan tai onnistumisen iloa. Työterveylaitos tutkii heidän aivokäyräänsä ennen ja jälkeen opettelun. Lisäksi tutkimuksessa käytetään lukuisia muita tutkimustapoja. Professori Syrjäläinen kokee vahvan kiinnostuksen Handling Mind –tutkimukseen juontavan juurensa hänen aiemmista tutkimuksistaan. Hänelle on tärkeää tehdä tutkimusta, jossa tulokset ovat laajalti merkityksellisiä, ja jonka tuloksia pystytään hyödyntämään eri aloilla. Hän uskoo Handling Mind -tutkimuksen nostavan käsityötieteen uuteen

KIRJOITTAJAT: MARIA NIEMI JA JULIA HERMANS

Professori Erja Syrjäläinen valoon, sillä neuropsykologisten tutkimusten avulla saadaan aivan uutta tietoa, miten käsillä tekeminen vaikuttaa aivoihin ja niiden kehittymiseen. Tutkimuksen nettisivuilla kerrotaan, että tutkimuksen tavoitteena on avata aivan uudenlaista taiteen, käsityön ja muotoilun prosesseihin kohdistuvaa neurotieteellistä tutkimustraditiota. Tutkimus on vielä kesken, ja sen odotetaan valmistuvan vuoden 2016 loppuun mennessä. LÄHTEET: Henkilöhaastattelu Erja syrjäläisestä 9/2014 (haastattelijoina Maria Niemi ja Julia Hermans) http://blogs.helsinki.fi/handling-mind/ http://www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/ luova_mieli_kehollisuus_kasilla_tekeminen_ja_muotoilu/ sivut/default.aspx

Ritva Koskennurmi-Sivosen haastattelu muodin tutkimuksesta Muodin tutkimus on poikkitieteellisyyttä parhaimmillaan. Siitä löytyy tutkittavaa niin filosofeille, historioitsijoille, sosiologeille kuin käsityötieteilijöillekin. Ritva Koskennurmi-Sivonen valottaa tässä haastattelussa muodin tutkimuksen monia puolia.

KIRJOITTAJAT: MIRJAMI KIVIOJA JA JOHANNA WAHTERA

Kuinka paljon olet tutkinut muotia? Väitöskirjani aiheesta ilmestyi syksyllä -98, olen tutkinut muotia parikymmentä vuotta. Väitöskirjani lisäksi olen kirjoittanut kaksi muuta monografiaa, eli kannesta kanteen tutkimusta. Lisäksi kirjoituksiani muotiin ja pukeutumiseen liittyvistä erilaisista asioista on julkaistu muissa teoksissa ja artikkeleissa. Onko jotain tiettyä vaateklassikkoa, joka säilyisi samana vuosikymmenestä toiseen? On tiettyjä klassikkotyyppejä, kuten farkut ja paitapuserot, mutta klassikotkaan eivät säily täysin muuttumattomina. Klassikot vaikuttavat muotiin ja muoti vaikuttaa klassikoihin. Noin 60-luvun puoliväliin asti tiedettiin yleisesti, mikä on muotia ja mikä ei, kun taas nykyään on todella paljon rinnakkaisia muotisuuntauksia. Mutta toki on olemassa tiettyjä vaatetyyppejä, jotka jaksavat viehättää ihmisiä vuosikymmenestä toiseen. Esimerkiksi, mikä onkaan sen pysyvämpi kuin miesten puku. Muodille on ominaista, että siitä löytyy aina myös jotain jämähtänyttä. dessä tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kaikki tuntuvat olleen hyvin vastaanottavaisia ja toivottaneet tervetulleeksi. “Ihanaa että tätä tutkitaan, ihanaa että meitä haastatellaan!” Tutkimustyön parhaita puolia on monipuolinen tutkimusaineisto. Tapaan ja haastattelen innostuneita ihmisiä sekä tutkin erilaisia konkreettisia aineistoja, kuten vaatteita, lehdistöaineistoa ja valokuvia. En jaksaisi jyystää vain yhdenlaista aineistoa. Toisaalta, yksi huono puoli on mainittava: Laajamittainen tutkimusaineisto vie paljon tilaa ja sen penkomiseen menee aikaa. Mutta kivaa on!

Miten muotia tutkitaan? Muotia tutkitaan hirveän monella tavalla ja monen eri tutkijan näkökulmasta. Esimerkiksi Fashion Theory -lehdestä löytyy filosofien, historioitsijoiden, sosiolingvistien ja monien muiden alojen tutkijoiden kirjoituksia. Tutkimustapa riippuu paljon siitä, minkä alan tutkija on, ja mitkä tutkimustavat ovat sille alalle ominaisia. Muotia voi tutkia seuraamalla alan lehdistöä, haastattelemalla muodin tekijöitä ja käyttäjiä, tarkkailemalla ja pohtimalla, ja ennen kaikkea konkreettisia vaatekappaleita tutkimalla. Minulle on tärkeää oikeiden kappaleiden näkeminen ja tutkiminen, kun taas jotkut tutkijat eivät koskaan näe konkreettisia kappaleita tutkimuskohteistaan. Tutkimuskokoelmastani löytyy paljon käsintehtyjä muotivaatteita. Siksi olen ajautunut tutkimaan nimenomaan suomalaista ateljeemuotia, koska se on käsintehtyä, ei teollista.

Kuvat: Ritva Koskennurmi-Sivonen

Miksi muotia tutkitaan? Käsityöopettajan on tärkeä tuntea muodin historia ihan jo asiantuntemuksensa vuoksi. Esimerkiksi puvustuksessa on tärkeää ajoittaa puvut oikealle aikakaudelle aitouden saavuttamiseksi. Myös yleinen historian tuntemus on tärkeää. Usein julkisuudessa vaatetusta ja muotia kommentoivien ihmisten lausunnoista tuntuu puuttuvan historia-aspekti. Pukeutuminen on myös hyvin inhimillinen ominaisuus, sillä ainoastaan ihmiset käyttävät vaatteita. Se heijastelee paljon ihmisten sosiaalista elämää ja kulttuuria. Onko jotain muuta, jota tahtoisit sanoa? Muodin tutkimus on hirveen kivaa! Tutkimusta teh14

Sukellus muistelumatkalaukkuun Mari Salovaara on loppusuoralla kehittämistutkimusgradussansa, jossa hän käsittelee käsityösisältöistä muistelumatkalaukkua vanhustyöhön. Salovaara sai toimeksiannon vanhusten muistelua virkistävän "mininäyttelyn" koostamiseen erään säätiön yli 200 käsityön kokoelmasta vuosilta 1920-1990. Gradussaan Salovaara raportoi tämän kehittämistutkimuksen prosessia ja tuloksia. Hän piti muutaman testimuistelukerran vanhuskeskuksissa kokeillakseen kuinka matkalaukun mininäyttely toimii varsinaisessa muistelusessiossa, ja analysoi nyt näistä taltioitua videomateriaalia.

KIRJOITTAJAT: MELISSA SAMMALVAARA JA AMA ESSEL

ti”. Tässä laukussa ei itse asiassa ole Dagnyn käsitöitä, mutta halusin rakentaa tällaisen, koska tiedän, että Dagny oli innokas ompelemaan ja teki melkein kaikki vaatteensa itse. Tähän laukkuun kokosin pukeutumiseen liittyviä kuvia Dagnysta, muotikuvia vanhoista lehdistä ja mainoksia. Sitten on vanhoja vaatteen kaavoja, kangaspaloja, ompelurasia, naisten hanskoja, hattuja, kengät, huiveja, neulottuja asusteita…"

1. Mistä sait innostuksesi gradusi aiheeseen ja onko aiheesi sinulle entuudestaan tuttu? Oli sattumaa, että päädyin tällaiseen aiheeseen! Aihe ei ollut minulle ennestään tuttu. En ollut kuullut koskaan tällaisesta muistelusta työmenetelmänä, enkä muistelulaukuista. Minulla ei ole myöskään kokemusta vanhustyöstä. Olin suunnitellut ihan muuta, lähinnä vaatetukseen/muotiin liittyvää gradua. Sattumien kautta minulle tarjottiin tätä muistelumatkalaukun kokoamistyötä, se kuulosti kivalta ja otin sen vastaan. Oli sellainen tilanne, että toinenkin mummini oli juuri kuollut, ja minusta tuntui, että minulla on pahasti mummojen tarinointivajetta! Molemmat mummini on olleet tosi innokkaita kertoilemaan ”vanhoista ajoista” ja minusta on ollut ihanaa kuunnella sitä Tämä tuntui tosi hyvältä tilaisuudelta yhdistää monta tärkeää asiaa, antaa iäkkäille mahdollisuus kertoa tarinoita ja erityisesti käsityöstä. Kun olin vähän mielessäni pyöritellyt asiaa, keksin, että olisikin järkevää tehdä tästä gradu samalla.

3. Mitä mieltä olet käsityötieteen tutkimuksesta ja sen merkityksestä ja miten oma aiheesi asettuu tutkimuskentälle? "Onpa vaikea ja laaja kysymys, mutta yritän tiivistää ;) Ensinnäkin käsityötiede on ihan uskomattoman monipuolista, täällä on aiheita ihan laidasta laitaan. Voi tutkia tekniikoita, tekijöitä, tuotteita, historiaa, suunnittelua, muotia, opetusta ja oppimista… Mitä sitten ei! Minun mielestä käsityötieteen tutkimus on merkittävää, koska se on osa ihmisen toiminnan ja ihmisenä olemisen ymmärtämistä. Käsillä tekeminen ja työkalujen käyttö on aina ollut merkittävä osa ihmisyyttä ja joidenkin mielestä just se erottaa meidät muista eläimistä. Minun käsitys on, että käsillä tekemisen merkitys ihmisyydessä ei ole mitenkään vähentynyt. Oma mielenkiinto kohdistuu eniten juuri tämmöiselle ihmistieteelliselle akselille, ja sinne se oma gradukin sijoittuu. Esimerkiksi käsityön yhteys ihmisen hyvinvointiin on mielenkiintoista, sitäkin sivuan omassa työssä. En ole niinkään kiinnostunut tutkimaan jotain yksittäistä tekniikkaa tai esim kemiallisia ilmiöitä käsityössä."

2. Mitkä olivat ensimmäiset ajatuksesi mininäyttelystä, ja oletko koostanut muistelusalkun sisällön jonkun tietyn teeman ympärille vai ihan laidasta laitaan? Olin tietenkin valtavan innostunut! Tykkään vanhoista tavaroista ja niistä mummojen tarinoista. Tuntui uskomattomalta, että minulle maksetaan siitä, että kokoan vanhoista käsitöistä ja niihin liittyvistä esineistä tämän muistelulaukun/ mininäyttelyn, kiertelen kirpputoreja jne. Alussa ajatukseni asiasta olikin varmaan, että tämä muistuttaa enemmän näyttelyä, ja menen pitämään jotain esitystä. Oikeastaan kysymys on ihmisten oman toiminnan (muistelun) mahdollistamisesta ja edistämisestä näiden esineiden avulla. Alun ajatukset on jalostuneet ja kehittyneet matkan varrella.

4. Mikä tai mitkä ovat erikoisimpia käsitöitä salkussa ja miksi? "Kaikki ovat aika yleisiä ja tavallisia, se oli tarkoitus! Mutta ehkä nykyihmisen näkökulmasta joku pyyheliinanpeite ei ole enää kovin ajankohtainen. Laukussa on myös lankataulu, joka oli joskus 60-70-luvulla todellinen muotivillitys, niitä oli joka talossa. Ei näitä enää varmaan paljon tehdä, kirpparit ovat niitä pullollaan. Eli ehkä ne on erikoisimpia, joita ei enää nykypäivänä käytetä. Se on mielenkiintoista minusta, että muodit tulee ja menee käsityössäkin, ja ne kuvastaa aina omaa aikaansa. 5. Millaisia tutkimusmenetelmiä olet käyttänyt gradussasi?

Muistelulaukun (tai laukkujen, niitä on 2) lähtökohtana olivat Dagny Bäckströmin käsityöt, ja niitä on melko laidasta laitaan, mutta kuitenkin hieman teemoiteltuna. Valitsin sellaisia käsitöitä, jotka mielestäni ovat jollain tavalla yleisiä ja tavallisia ja kertovat jotain käsityön lähihistoriasta Suomessa. Mukana on nimikoituja ja pitsein koristettuja lakanoita ja tyynyliinoja, itse kudottuja pellavapyyhkeitä ja poppanaliinoja, kirjottuja ja painettuja pöytäliinoja, kuvia ryijyistä, kirjottuja seinätauluja... Ja näihin liittyviä muita esineitä, kuten valmistusvälineitä ja materiaaleja: villa- ja pellavakuitua, kudontavälineitä, kirjonta- ja ryijymalleja... Nämä esineet muodostavat toisen laukun, ”Käsityöt kotona ja sisustuksessa”.

”Graduni on kehittämistutkimus, mutta se ei ehkä ole varsinainen menetelmä… Kehittämistutkimus tarkoittaa sitä, että kehitetään ratkaisua käytännön ongelmaan, kehittämisprosessi raportoidaan ja tarkoitus on käytännön työn lisäksi kartuttaa tietoa ja teoriaa omalta tieteenalalta.

Toinen laukku on nimeltään ”Käsityöt, vaatteet ja muo15

Varsinaisia menetelmiä on ollut käyttäjätestaus ja videotutkimus. Suunniteltuani laukun tietenkin pidin kokeilumuistelusessiot aidossa ympäristössä nähdäkseni, miten asia toimii, siis testasin sen käyttäjillä. Videoin ohjaamani pajat voidakseni tarkastella niitä myöhemmin kaikessa rauhassa. Videot ovat varsinainen tutkimusaineistoni, jota analysoin. Videolta havaittujen asioiden, omien kokemusten ja palautteen perusteella tein vielä joitakin muutoksia laukkuun. Suosittelen videointia ehdottomasti, silloin voi katsoa samaa juttua useaan kertaan ja huomaa sellaista, mitä ei heti huomaa. Itse tilanteessa ei todellakaan ehdi huomata kaikkea, tai muista jälkikäteen."

vaa. Eli vain tekemällä se edistyy. Vaikeinta on kuitenkin aiheen rajaaminen: ei voi rönsyillä sinne tänne, ja kertoa ihan kaikkea, mikä aiheeseen edes jollain tavalla liittyy. Pitää päättää, mikä on tärkeintä just tässä työssä, ja unohtaa muut mielenkiintoiset asiat! Oikeasti gradu on tosi suppea työ, ja siinä voi käsitellä vain vähän asioita (kuten missä tahansa tutkimuksessa). Alun innostuksessa on hankalaa hahmottaa, mistä aiheessa on tarkalleen kysymys. Silloin tulee haalineeksi teoriaa ja lähteitä aika paljon, lukee ja kirjoittaa hirveästi, aina keksii jotain uutta: hei, tämäkin voisi liittyä aiheeseeni. Eipä siinä mitään, oppi ei ojaan kaada! Ja varmasti parhaat oivallukset syntyvät, kun on paljon asiaa, mistä valita ja on tutustunut aiheeseen monipuolisesti. Mutta suuri työ on ollut siinä, kun olen karsinut, karsinut ja karsinut näitä ylimääräisiä rönsyjä ja yrittänyt tiivistää sitä olennaista esiin. Lopulta huomaa, että tarvitsee vain murto-osan niistä lähteistä ja siitä tiedosta, jota on innoissaan kerännyt.

6. Miten muistelusessio etenee ja onko se ohjattua vai vapaata? "Melko vapaata, kevyesti ohjattua Tarkoitus on, että minä olen alkuun saattaja, ja muistelijat tavallaan itse tuottavat sisällön ja toiminnan. Aluksi esittäydymme toisillemme, ja sen jälkeen kerron, mitä on tarkoitus tehdä. Kerron vähän Dagnysta, hänen elämästään ja käsityöharrastuksestaan, ja usein soitan jotain vanhaa musiikkia, näin virittäydymme tunnelmaan. Sitten alamme katsella esineitä. Yleensä aloitan ”alusta” eli materiaalin valmistuksesta ja tuottamisesta, ja otan ensin esille villakasan ja pellavakuituja, karstat ja keritsimet. Kysyn, mitä teille tulee tästä mieleen, ja yleensä siitä lähtee heti vilkas keskustelu Tästä eteenpäin etenemme melko vapaasti, ja otan uusia esineitä esille sen mukaan, mihin keskustelu kulkee. Kyselen tarkentavia kysymyksiä jne."

Onnistuin myös matkan varrella hävittämään kuvatun videoaineiston ja jouduin kuvaamaan uudestaan. Onneksi se ei mainittavasti hidastanut tekemistä. Mutta klassinen moka sekin: videot tallennettuna vain yhteen paikkaan! Varmuuskopioi, varmuuskopioi.. Onnistuminen on tietenkin se, että olen kehittänyt melko toimivan muistelulaukun, joka on käytössä ja kierroksella parhaillaan! Myös se, kun lopulta keksi, millaisen rakenteen ja järjestyksen mukaan aion gradun kirjoittaa, oli suuri voitto ja helpotus! Sen jälkeen kirjoittaminen on ollut tosi kivaa. Halusin kirjoittaa vähän erilaisella rakenteella, ei ihan perinteistä järjestystä teoria-menetelmä&analyysi-tulokset-pohdinta. Se ei mielestäni sopinut työhöni, ja keksinkin sitten omanlaiseni tavan kuvata prosessiani. Se tuntuu tosi palkitsevalta, kun saa kirjoittaa luovasti ja omalla persoonalla. On myös kivaa huomata, että kaiken uurastamisen jälkeen todella tuntee aiheensa, ehkä paremmin kuin kukaan muu. Tuntuu siltä, että on viisastunut ja kehittynyt! Ja palat ovat loksahtaneet paikoilleen; välillä irrallisetkin asiat ovat löytäneet paikkansa ja muodostavat yhdessä aika hyvän kokonaisuuden. Se tuntuu mahtavalta, kun voi ajatella, että tästähän taitaa tulla ihan ok työ, kun on itse tyytyväinen."

7. Miten koet (tai millaisia tuloksia olet saanut) muistelusalkun auttavan vanhuksia muistelemaan mennyttä? "Analyysi on vielä kesken, mutta kyllä se auttaa! Vanhat esineet vievät ihmiset menneeseen, ne ovat heille tuttuja oman elämän varrelta. Kun näkee tällaisen tutun esineen, siitä tulee mieleen se, miten on itse ko. esinettä käyttänyt, millaisia tilanteita siihen liittyi. Usein käsitöistä tulee mieleen myös niihin liittyvät ihmiset: äiti, omat lapset, mummi, isä. Eli ne, joilta taito on opittu, joiden kanssa on tehty tai joita varten on tehty." 8. Millainen oli ensimmäinen muistelukerta?

10. Mitä neuvoja sinulla olisi juuri aloittaneille opiskelijoille?

"Jännittävä ja todella opettavainen! Se ei mennyt kovin hyvin, ehkä osin juuri jännityksen takia. Unohdin alussa kertoa riittävästi siitä, mitä oikeastaan teemme, joten luultavasti se ei ihan heti ollut muistelijoille selvää. Kaiken kaikkiaan huomasin videolta, että ohjaamisessani on kehittämisen varaa. Ekalla kerralla ei osannut mennä niin luontevasti keskustelun mukana, vaan noudatti melko jäykästi jotain kaavaa jonka aiemmin oli valmiiksi miettinyt. Aluksi laukkuja ja teemoja oli kolme, joista yksi oli lapsuuden käsityöt. Ekalla kerralla käytin tätä laukkua, ja se oli jotenkin heppoinen teema, eikä virittänyt niin paljon muistelua. Vaikea sanoa, johtuiko se lopulta teemasta vai omasta ohjauksestani, mutta myöhemmin tämä teema sulautettiin kahteen muuhun. Varmasti eniten muutoksia laukkuun ja pajan kulkuun tein juuri tämän ensimmäisen kerran perusteella."

"Olkaa rohkeita ja aktiivisia, niin opintojen ja oman alan suhteen kuin muutenkin elämässä! Varsinkin ekoina vuosina opinnot on aika työläät ja tuntuu vievän kaiken elämän. Just silloin on tärkeää myös irrottautua, ja tehdä jotain muutakin. Itse olen tykännyt olla mukana ainejärjestön toiminnassa. Siellä tutustuu ihmisiin, pääsee tekemään kivoja asioita ja vaikuttamaan. Jos oikein kiire painaa päälle ja ahdistaa kaikki, pitää välillä muistaa pysähtyä miettimään myös sitä, että herranjestas mä saan tästä opintopisteitä. Siis kaikista kivoista asioista joita muutenkin haluaisin tehdä! Ja ehkä joskus joku vielä maksaakin mulle siitä! Siis paras ala, sitä ei saa unohtaa. Opintojen aikana on minusta hyvä pyrkiä aktiivisesti luomaan suhteita yliopiston ulkopuolelle ja tekemään sitä, mikä itseä kiinnostaa. Harvoja ihmisiä tullaan kotoa hakemaan, itse on mentävä sinne minne haluaa. Yksi hyvä tapa on tehdä kouluun liittyviä tehtäviä tilaajalle tai yhteistyössä jonkun tahon kanssa. Tykkään myös kirjoittaa, joten tarjosin juttua Tekstiiliopettaja-lehteen ja nyt oon kirjoittanut sinne jo monta vuotta. Eli kannattaa miettiä, mitä haluaisi tehdä, ja kysyä siltä, joka voisi asiasta tietää. Niin ne ovet aukenee."

9. Millaisia haasteita olet kohdannut gradusi tekemisessä? Entä mitkä asiat ovat olleet suurimpia onnistumisiasi? "Monenlaisia! Ensinnäkin itsensä johtaminen ja aikataulujen asettaminen melko itsenäisessä työssä on välillä tosi vaikeaa. Päivistä ja ajankäytöstä tulee helposti aika löperöä, ei tehokasta. Itse pääsin tehokkaan työskentelyn rytmiin vasta totaalisen kyllästymisen jälkeen. Tuli fiilis, että aivan sama mikä tästä tulee, mä haluan tän vaan pois käsistäni. Ja sitten aloin kiukulla tehdä, ja kas, työ alkoikin sujua ja siitä tuli ki16

Merkitykselliset taito– ja taideaineet

Kuvataide, käsityö, musiikki ja liikunta muodostavat taitoja taideaineiden kokonaisuuden nykyisessä opetussuunnitelmassa. Tutkimuksessamme selvitimme, millaisia merkityksiä nämä aineet sisältävät henkilökohtaisella tasolla ja miten tutkimuksissa todettu taitoja taideaineiden merkitys suhteutuu henkilökohtainen merkityksenantoon.

KIRJOITTAJAT: AHTINEN PILVI JA VAINIOLA MINNA

Kirjallisuudessa korostettiin aineiden merkitystä itseilmaisun, luovuuden ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen kannalta (ks. esim. Räsänen, 2010; Karppinen, Ruokonen & Uusikylä, 2005). Karppinen ym. (2005) toteavat lapsen luovan ajattelun sekä ilmaisukyvyn kehittyvän taiteellistaidollisten analyysien, synteesien, ongelmanratkaisun sekä arvioinnin kautta. Tärkeiksi näkökulmiksi nostettiin myös henkisen hyvinvoinnin edistäminen ja yhteisöllisyys. Tämän lisäksi tieteellisissä julkaisuissa tuotiin esille taitoja taideaineiden kokonaisvaltainen oppimiskäsitys ja tekemällä oppiminen, jossa teoria ja käytäntö yhdistyvät aistihavainnoista ajatteluksi ja toiminnaksi. (Karppinen, 2005; Räsänen, 2010.) Lisäksi taitoja taideaineilla nähtiin olevan oma kielensä ja tiedonluonteensa (Räsänen, 2010). Kuulostaa hienolta ja järkeenkäyvältä, mutta miten on käytännössä? Tulevatko nämä ylevät päämäärät ilmi myös kouluympäristössä ja henkilökohtaisessa merkityksenannossa

kannalta, jota esimerkiksi Räsänen (2010) korosti. Tutkimusjoukkomme on rajallinen, mutta ehkä tämän näkökulman tuominen laajemman yleisön tietoisuuteen pakottaisi koulua pohtimaan, miten näiden aineiden opiskelu olisi järkevä järjestää, että ylevät merkitykset toteutuisivat jo kouluvuosien aikana, eikä merkityksellisten kokemusten saaminen jäisi enimmäkseen kouluvuosien ulkopuolelle.

Haastattelimme kahdeksaa henkilöä, joiden kouluvuodet ovat jo takanapäin ja pyysimme haastateltavia kertomaan taitoja taideaineiden merkityksestä itselle koulumuistojen kautta, sekä tämän hetkisessä elämäntilanteessa. Nuorin haastateltavamme oli 23-vuotias ja vanhin 53-vuotias, kaksi heistä oli miehiä ja kuusi naisia. Kaikki haastateltavamme kokivat aineet merkityksellisiksi tämän hetkisessä elämäntilanteessaan. Taito- ja taideaineet koettiin merkittävinä itsensä toteuttamisen välineinä ja osa koki jopa identiteettinsä rakentuvan näiden aineiden pohjalta. Vastauksissa korostui taitoja taideaineiden merkitys hyvinvoinnin kannalta, ne koettiin merkittäviksi henkirei'iksi ja merkityksenantajiksi omalle elämälle. Kaikki haastateltavat kantoivat huolta näiden aineiden vähättelystä nykyyhteiskunnassa. Näiden aineiden kautta opitaan haastateltaviemme mukaan monia tosi elämässä tarvittavia taitoja, kuten yhdessä toimimista ja esiintymistä, joita ei juurikaan harjoitella muissa koulun oppiaineissa. Kuitenkin kertoessaan koulukokemuksistaan osa toi esiin sen, että taito-ja taideaineet saattavat helposti haalistua pelkkään suorittamiseen. Koulumuistoissa nämä aineet saatettiin kokea jopa ahdistavina ja omaa luovuutta rajoittavina. Myös Räsäsen (2010) mukaan koulutaide saattaa helposti supistua opettajan antaman mallin uusintamiseksi.

LÄHTEET: Karppinen, S., Ruokonen, I. & Uusikylä, K. 2005. Taidon ja taiteen luova voima. Kirjoituksia 9-12- vuotiaiden lasten taitoja taidekasvatuksessa. Tampere: Tammer-Paino Oy.

Haastateltavamme ja tieteelliset julkaisut näyttävätkin olevan yhtä mieltä oppiaineiden merkityksellisyydestä ja vajavaisesta toteutumisesta koulun arjessa. Yksikään haasteltavistamme ei kuitenkaan tuonut esiin taitoja taideaineiden merkitystä käsitteellisen ja abstraktin ajattelun kehittymisen

Räsänen, M. 2010. Taide, taito, tieto – ei kahta ilman kolmatta. (Vakava aineisto 2010, 69-87)

Mitähän on käsityö?

Artikkeli esittee käsityötieteen opiskelijoiden ja käsitöitä harrastavien mielipidettä siitä, mitä käsityö heille merkitsee. Vastaajaenemmistö koostui 15-30 – vuotiaista naisista.

KIRJOITTAJAT: AINO LINDH JA JOHANNA LIUKKONEN

Tutkimuksemme perustuu laatimaamme neliosaiseen kyselylomakkeeseen, jonka kysymyksillä haimme käsityöalan ihmisiltä vastauksia ja näkökulmia käsityöstä käsitteenä ja ilmiönä. Kyselyn kaksi ensimmäistä osaa olivat kyllä-ei –tyyppisiä, joissa etsimme käsityön rajaa. Milloin jokin tuote, teos tai tekeminen ei enää lukeudu käsitöiden raameihin? Tuloksista on huomattavissa, että jotkin asiat (virkkaus, veistely, neulonta, keramiikka, kirjansidonta, värjäys ja vaateompelu) miellettiin käsityöksi lähes sataprosenttisesti. 80% vastaajista koki kakkujen koristelun, pienoismallien rakentelun, korjaamisen ja vaatesuunnittelun käsityöksi. Kampausten teko ja materiaalien käyttö terapiassa ei kolmanneksen mielestä ollut käsityötä. Laatimamme listan ainoa asia, joka sai enemmistöltä negatiivisia mielipiteitä, oli 3D-tulostaminen.

äksi tai melko tärkeäksi. Vain harvaan kohtaan saimme ei ollenkaan tärkeää-vastauksen.

Käsityötä on asian valmistaminen käsin. Välineet kuitenkin sallitaan –esim. ompelukone- kunhan työprosessi on ajatuksen ohjaamaa, ei automaatiota. Käsityötuote valmistuu usein ja perinteisimmin näkö- ja tuntoaistihavaintojen yhteistyöllä, jota koordinoi tahto. Mutta mikä erottaa käsityön vaikka leipomisesta, josta löytyy periaatteessa samat elementit? Entä taiteen suhde käsitöihin? Eräs anonyymeistä vastaajistamme pohti kuvataiteen ja käsityön rajaa, olisiko välissä askartelu? Käsityö voi joskus olla taidetta, tai sitten se on taiteellista käsityötä.

Heli Ryhänen (2011) Reviiri. Kuva: Taidehalli

Se miksi ihminen tekee käsitöitä, on hyvin olennainen kysymys. Käsillä tekeminen voi rentouttaa, se on mukavaa puuhaa. On hauskaa saada itse tehdyksi asioita, se on palkitsevaa. Käsityötä ei ole pelkästään käsityötuote eli materia, yhtälailla käsityö on immateriaalista. Taidot ovat immateriaalista käsityötä, käsityötuotetta tehdessä voi oppia samalla käsityötaidon. Käsityön tekeminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi taitoa, eikä pelkkä taito tee käsityötä. Kyselyn viimeisessä osiossa pyysimme vapaata pohdintaa aiheesta mikä tekee käsitöistä käsityötä. Moni totesi aiheen laajaksi ja vaikeasti määriteltäväksi. Osan mielestä esimerkiksi askartelu lukeutui käsityön rajoihin, kun toisista se luisui jo kuvataiteen puolelle. Useimmissa vastauksissa todettiin yksinkertaisesti, että käsityötä on kaikki käsin tekeminen.

Kyselyn toinen osio koostui käsitöiden luonteeseen liittyvistä kysymyksistä. Käsitöiden harrastamista ei pidetty vanhanaikaisena, vaan päinvastoin trendikkäänä. Käsityöt ja käsityötaidot koettiin osaksi kulttuuria ja vastaajien mielestä olisi myös hyvä, että jokainen osaisi tehdä jonkin verran käsitöitä. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, ettei käsitöiden tekeminen ole sukupuolineutraalia.

Käsityö tuntuu pitävän sisällään kaikenlaista, esimerkiksi suunnittelua, mutta käsityöläinen on eri asia kuin muotoilija, designer. Käsityöt ovat usein kauniita, taiteellisia, mutta onko sievä villapaita taidetta? Käsityötieteen opiskelija opiskelee visuaalisuutta ja värioppia, mutta hänestä ei tule kuvataideopettajaa (välttämättä). Se ainakin on selvää, ettei käsityö merkitse pelkästään tekstiilityötä, eikä sen siksi pitäisi olla vain sitä koulussakaan. Loppuun lainaus erään vastaajamme oivallisesta vapaasta pohdinnasta: Käsityö on kehollista itseilmaisua, jossa hyödynnetään monipuolisesti materiaaleja ja toisinaan taiteellisia menetelmiä ja käytänteitä, luoden lopulta tuotteen hyötykäyttöön, koristeeksi tai itseisarvoiseksi teokseksi.

Neulontablogit, tee-se-itse, down-shiftaus... Esimerkkejä on lukuisia, nimittäin käsityöt ovat in, tai ainakin ne kuuluvat edelleen kulttuuriimme. Muoto on muuttunut perinnetekniikoiden vaalimisesta sallivampaan suuntaan, mikä on samalla tehnyt käsityö-termistä häilyvämmän. Mikä ennen tarkoitti pakollista naisten toimintaa, on muuttunut yleisesti harrastustoiminnaksi, joka joillekin voin tuoda ammatin (käsityön opettaja tai tutkija, taidekäsityöläinen, artesaani). Kolmannessa osiossa etsimme tärkeysarvoja käsityön tekemisessä. Väittämiä oli kuusi ja ne tuli arvostella asteikolla 1-3. Tärkeimmäksi käsitöiden tekemisessä koettiin hauskuus. Uusien asioiden oppiminen ja itsensä kehittäminen sekä se, että käsitöiden teko vie ajatukset pois mieltä painavista asioista koettiin lähes yhtä tärkeäksi. Kulttuuriperintö, ympäristöystävällisyys ja käsityön lopputulos jakautuivat tasaisesti tärke18

- Mielummin käsillä kuin kyselyin Pieni otantatutkimus tulevista käsityöntutkijoista Pureuduimme tutkimusalueemme kysymyksiin mielenkiintomme sekä mahdollisten vastauksien tuoman näkökulman johdattelemina. Pohdimme tulisiko meidän kiinnittää huomiota opiskelijoiden taustoihin, taitoihin, sosiaalisekonomiseen luokkaan, sukupuoleen tai opiskelijalle ominaiseen näkemykseen käsityön tulevaisuudesta. Emme kuitenkaan pitäneet mitään näistä aihealueista kovin hedelmällisenä maaperänä kertomaan, minkälaista joukkoa opiskelijat ovat. Hylkäsimme myös samalla tavanomaiset kyselyihin perustuvat tutkimusmenetelmät, epäominaisina tutkimusvälineinä käsityötä tekevien luonteen tutkimisessa.

Tutkimusympäristön asettelu Pieni tutkimuksemme rakentui kolmen toteutettavan tehtävän ympärille. Halusimme tutkia opiskelijoiden vahvuusalueita, ominaisia työskentelytapoja sekä uskallusta poistua mukavuusalueelta. Tutkimuksessa tarkasteltiin ainoastaan valintaa, eikä osallistujan onnistumista tehtävän suorituksessa. Tehtävät pyrittiin tekemään luonteeltaan selvästi erilaisiksi; yksi suunnittelutehtävä, yksi konkreettinen työvaihe ja yksi tehtävä jossa yhdistyi sekä suunnittelu että toteutus. Tehtävien valinnasta pystyisi näin ollen päättelemään käsityötieteen opiskelijoiden vahvuusalueita, kun hypoteesina oli, että aikapaineen johdosta koehenkilöt valitsevat tehtävän omalta mukavuusalueeltaan. Hypoteesin varmistamiseksi kysyttiin tehtävän suorittamisen jälkeen; Valitsitko helpoimmalta tuntuvan tehtävän vai haastavan, mutta muusta syystä miellyttävimmän tehtävän? Tutkimuksen toteutus Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena havaintotutkimuksena. Otanta oli 12 satunnaisesti valittua Helsingin yliopiston käsityötieteen opiskelijaa vuosikurssista riippumatta. Tutkimustilan pöydälle asetettiin tarvikkeet tehtävien suorittamiseen. Yhtenä tehtävänä oli suunnitella lyijykynällä paperille laukku, toisena niitata D-rengas nahkahihnaan ja kolmantena suunnitella ja toteuttaa sanomalehden aukeamasta lompakko. Koehenkilöille annettiin tehtävien esittelyn jälkeen 15 sekuntia aikaa tehtävän valitsemiseen ja 90 sekuntia sen toteuttami-

KIRJOITTAJAT: PIHLA PIETIKÄINEN JA PANU ORANNE

seen. Lopuksi kysyttiin vielä, millä perusteella koehenkilö valitsi kyseisen tehtävän. Johtopäätökset Koska otantatutkimuksessa oli kovin pieni, tuloksista ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä, vaan niihin tarvittaisiin lisätutkimusta. Hypoteesin mukaisesti valtaosa (92%) kertoi valinneensa itselleen helpoimman tehtävän ja toimi näin mukavuusalueellaan. Vain yksi koehenkilö kertoi kokeneensa kaksi tehtävistä liian helpoiksi ja ilmeisiksi ja valitsi tämän takia haastavamman ja siksi mielekkäämmän tehtävän. Näin ollen tuloksista voidaan suuntaa-antavasti tulkita käsityötieteen opiskelijoiden mukavuusalueita. Tutkimuksessa eri osatehtäviä valittiin hyvin tasapuolisesti, enemmistö kuitenkin valitsi pelkkää suunnittelua vaativan tehtävän. Seuraavaksi eniten valittiin suunnittelua ja toteutusta yhdistävän tehtävän ja vähiten yksinkertaista toteutusta. Luovuus ja suunnittelijuus vaikuttaisi siis olevan opiskelijoille luontevampaa kuin pelkkä kaavamainen toteutus. Toinen selittävä tekijä suunnittelutehtävien painottumiseen saattaa olla materiaalivalinta. Tekstiilitöihin painottuvaan koulutukseen päätyneille opiskelijoille toteutustehtävän materiaaleina olleet niitit ja nahka eivät välttämättä olleet valmiiksi tuttuja, minkä takia muuten yksinkertainen tehtävä ei ollutkaan mukavuusalueella. Kysyttäessä valinnan syistä tuli myös esiin, että vain yksi toisen vuosikurssin opiskelija piti niittaustehtävää liian helppona. Koska 83% koehenkilöistä oli vasta ensimmäisellä vuosikurssilla, nousi esiin mahdollisuus, että koulutuksen edetessä eri materiaalit ja tekniikat tulevat paremmin tutuiksi, joten tehtäviin kaivataan enemmän haastetta.

LÄHTEET: http://fi.wikipedia.org/wiki/Otanta Hakkarainen, Lonka, Lipponen (2004) Tutkiva oppiminen WSOY

Mistä oppi ja into käsityöhön? Viime aikoina on keskusteltu paljon koulun jämähtäneisyydestä. Esiin on noussut huolenaihe siitä, kohtaavatko koulu ja nuorten todellinen elämismaailma. Oppilaat ovat muuttuneet, mutta koulu ei. Onko koulu sellainen instituutio, jolla ei ole kosketuspintaa oppilaiden muuhun elämään? Tarkastelemme aihetta käsityön kontekstissa, tieteen ja katugallupin vuoropuheluna.

KIRJOITTAJAT: JOHANNA JUSSILA, KATINKA KAAKKOMÄKI JA MINNA NÄRHI

Metsärinne ja Kallio tarkastelevat artikkelissaan Craft interests during leisure time and craft learning outcomes in Finland koulukäsityön ja vapaa-ajan käsityöharrastuksen välistä yhteyttä. He havaitsivat muun muassa, että kuilu tekstiilikäsityön oppiaineen ja vapaa-ajan käsityöharrastuksen välillä on suuri. Oppilaat eivät esimerkiksi tee vapaa-ajallaan uusia käsityötuotteita – joiden tekemiseen koulukäsityö on keskittynyt – vaan korjaavat ja muokkaavat jo olemassa olevia tuotteita kuten vaatteita. Hyötyisivätkö oppilaat enemmän, jos myös koulukäsityö keskittyisi tällaisten taitojen opetteluun? Kävimme tutkimassa aihetta lisää katu-gallupin muodossa. Teimme neljä haastattelua, joissa kysyimme käsityöhön liittyviä kysymyksiä. Emma, 14, kertoo harrastavansa vaatteiden tuunausta, vaikka muita käsitöitä hän ei harrastakaan. Tämä on linjassa myös Metsärinne & Kallion tekemien havaintojen kanssa. Myöskään Kimmo, 29, ei juuri harrasta käsitöitä pieniä nikkarointeja lukuun ottamatta. Oppia käsitöihin hän kokee saaneensa koulua enemmän omilta vanhemmiltaan.

Riitta, eläkeläinen, harrastaa intohimoisesti käsitöitä.

Satu, käsityöalan yrittäjä, pyörittää käsityötarvikeliikettä Koskikeskuksessa.

Emma, koululainen, harrastaa tuunausta tylsinä hetkinä.

Kimmo, sisällöntuottaja, näkee käsityön konkreettisuuden vastapainona abstraktille työlleen.

Myös Riitan käsityöharrastuksen taustalla ovat omat vanhemmat. – Ennen kun menin kouluun, olin jo neulonut ensimmäisen villapaitani, Riitta toteaa. Aina intohimo käsitöitä kohtaan ei kuitenkaan syty lapsuudessa. Satu, 51, kertoo innostuneensa käsitöistä vasta aikuisiällä. Koulussa käsityö ei Satua juuri kiinnostanut, mutta nykyisin hän pyörittää omaa käsityöalan yritystä. Vaikka haastateltavamme eivät kokeneet saaneensa koulukäsityöstä eväitä vapaa-ajan käsityöharrastukseen, olivat he kaikki sitä mieltä, että käsityöllä oppiaineena on paikka koulussa. Käsitöiden tekeminen nähtiin rentouttavana ja palkitsevana, koska työntulos on jotain konkreettista. Katugallupimme antaakin samansuuntaisia tuloksia kuin Metsärinne & Kallion tutkimus. Pitäisikö siis koulukäsityön oppisisältöjä muuttaa mielekkäämpään ja arkielämää hyödyttävämpään suuntaan? Ehkä näin saataisiin taattua koulukäsityön paikka oppiaineena myös tulevaisuudessa. LÄHTEET: Heikkilä, M. (2014) Koulu kaipaa tuuletusta. Opettaja 36, 18– 21. Metsärinne, M. & Kallio, M. (2014) Craft interests during leisure time and craft learning outcomes in Finland. Craft Research, (5)1, 35– 53.

Espanjalaiset käsityöperinteet harvojen käsissä

Syyskuussa suorittaessamme harjoittelujamme EteläEspanjassa, Fuengirolassa, havainnoimme espanjalaista kulttuuria ja haastattelimme 7 espanjalaista ja kahta pitkään Espanjassa asunutta suomalaista. Haastateltavat olivat iältään 23-65-vuotiaita. Keskustelimme heidän kanssa käsitöiden tekemisestä, niiden oppimisesta sekä merkityksestä. Muutos käsityökulttuurissa Tuolla näkyy Mango ja Zara, Espanjasta muuhun Eurooppaan levinneet muotivaateketjut. Oho, taas näkyy vaateliike, joka mainostaa myymälän korkeimman hinnan olevan vain 10 euroa. Kiinakaupoiksi kutsuttuja sekatavaramyymälöitä on 80 000 asukkaan Fuengirolassa joka nurkalla. Niistä saa ihminen kaiken tarvitsemansa. Mutta missä ovat kaikki perinteiseen Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluvat käsityöt ja keramiikka? Eivät ainakaan Etelä-Espanjan kaupunkien keskustoissa. Käsityökulttuurin muutokset johtuvat osaltaan kulutustottumusten muutoksesta. Francon diktatuurista vapautumisen myötä ihmisten suhtautuminen maaseutuun ja perinteisiin on muuttunut. Francon aikaan kouluissa opetettiin suoraan käännettynä ”kansallisen hengen muodostamista” sekä ”kodin töitä”, jotka molemmat sisälsivät käsitöiden perusteita. 1970-luvulta alkaneen muutoksen myötä käsitöiden opetus on loppunut kouluissa ja markkinat ovat vapautuneet. Erään haastateltavamme mielestä espanjalaiset haluavat mahdollisimman paljon materiaa halvalla. Itse tehtyjä käsitöitä ei näy espanjalaisissa kodeissa samaan tapaan kuin Suomessa. Tuotteen alkuperä, eettisyys tai kestävyys eivät ole useimmiten kriteerejä, joilla olisi ostopäätöksiin suurempaa vaikutusta.

KIRJOITTAJAT: HANNA HALME JA HETA JOKINEN

ompelua ja neulontaa. Kuitenkin henkilöt, joiden kanssa keskustelimme käsitöiden merkityksestä Espanjassa, olivat yhtä mieltä siitä, että taitojen siirtyminen sukupolvelta toiselle on pysähtynyt 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana. Vähitellen Espanjassa on alettu tiedostaa, että käsitöihin liittyvän tietotaidon omaava sukupolvi on pian katoamassa. Kunnat ovat aloittaneet erilaisten käsityökurssien järjestämisen. Esimerkiksi Mijaksen kylässä on alettu elvyttää koripunontaan liittyvää käsityöperinnettä EU-rahotteisen projektin turvin. Kokko ja Dillon tuovat esiin artikkelissaan, että sukupolvelta toiselle taidon siirtymistä edesauttavat kotien ja työyhteisöjen aktiivisuus sekä koulujen ja yliopistojen opetussuunnitelmat. Kokon ja Dillonin tutkimuksessa todettiin suomalaisessa opetussuunnitelmassa olevan käsitöillä suuri arvo. Tutkimuksen vastaajien mielestä myös heidän kotimaissaan käsityön asemaa opetussuunnitelmissa tulisi parantaa. Espanjalaisen opetussuunnitelman mukaan oppilaille opetetaan vain kuvataidetta (educación plastica) ja teknologiaa. Ongelmana kiinnostuksen puute Vaikka tutkimuksen vastaajien mielestä käsitöillä on suuri merkitys kulttuuriperinteen säilyttämisessä, usein nuorten kiinnostus käsitöihin vapaa-ajalla on vähäistä. Omissa haastatteluissamme ilmeni, etteivät kaupunkilaisnuoret ole millään tavalla kiinnostuneita käsitöiden tekemisestä. Erään rouvan mielestä 15-vuotiaiden aika kuluu kännykällä räpläämiseen, siinä missä hän itse teki ristipistotöitä siinä iässä. Käsityöliikkeen omistajan oma mielipide poikkesi muiden ajatuksista. Hän näki käsityön tulevaisuuden positiivisena, sillä pienemmissä maalaiskylissä perinteet voivat hyvin. Nähtäväksi jää riittääkö maaseudun osaaminen kantamaan käsityöperinnettä tuleville sukupolville. LÄHDE:

Perinteen siirtyminen Kokon ja Dillonin vuonna 2010 julkaistun artikkelin mukaan käsityöperinne tarvitsee jatkuakseen taidon tehdä käsitöitä sekä elämäntyylin, joka mahdollistaa taitojen hyödyntämisen. Tärkeintä kuitenkin on miettiä, miten taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu vilkas vuorovaikutus naapuruston ja sukulaisten kanssa ja perinteisesti taidot ovat siirtyneet perimätietona. Osa haastateltavistamme oli oppinut iäkkäämmiltä naapurin rouvilta ristipistoja, 21

Kokko, S. & Dillon, P. 2010. Crafts and craft education as expressions of culturalheritage: individual experiences and collective values among an international group of women university students. International journal of technology and design education. Vol. 21, issue 4, 487-503.

No Sew DIY: Ilman neulaa ja lankaakin voi tehdä käsitöitä Vaatekaapin sisällön tai sisustuksen voi nyt uusia käden käänteessä mitään uutta ostamatta. Tarvitset vain sakset ja liimaa, niin vanha t-paita muuntuu väsyneestä trendikkääksi tai kokonaan joksikin muuksi, vaikkapa kaulakoruksi!

KIRJOITTAJAT: KATRI ANSAMÄKI JA SIRKKU SAARINEN

tilaisilta, vaan vertaisilta, toisilta tekijöiltä.

Pinnalla nyt: No-sew DIY No-sew on yksi DIY-ilmiön (Do It Yourself) muoto, jossa käsitöitä tehdään kirjaimellisesti ompelematta mitään. Nosew -tuotteet valmistetaan usein käytetyistä vaatteista tai asusteista pääasiassa vain saksia ja liimaa apuna käyttäen. Tavoitteena on saada nopeasti ja helposti aikaan mahdollisimman innovatiivisia töitä. Kuten DIY-ajatteluun yleisemminkin kuuluu, myös No-sew -tuotteet suunnitellaan ja tehdään itse omalla persoonallisella tyylillä, minkä jälkeen ohjeet kuvineen yleensä jaetaan muille blogeissa tai käsityöyhteisöissä. Itseilmaisun ja persoonallisuuden ohella Nosew -töiden suosiota selittää ihmisten kasvava tietoisuus kierrättämisen tärkeydestä. No-sew -töitä tekemällä kierrättäminen on tekijälleen antoisaa, ja siten oivallinen tapa kantaa kortensa kekoon ekologisen jalanjälkemme pienentämiseksi. Kuva: Diane Cordell CC-0 Vaikka No-sew kulttuuri on levinnyt sosiaalisen median kautta jo melko laajalle, Suomessa se ei ole vielä kovin tunnettua. DIY-kulttuurin osa-alueena se on onkin melko kapea, eikä siitä ole juurikaan tehty tieteellistä tutkimusta.

DIY-töitä eivät yleensä ohjaa kaupalliset tarkoitukset, vaan tuotteita tehdään omaksi iloksi. Vaikka nyky -yhteiskunnassa kaiken voi ostaa valmiina, tuntuu DIY-kulttuuri vain Kuva: Maegan Tintari kasvattavan suosiotaan. Yhtenä selittävänä tekijänä voidaan pitää ihmisten lisääntynyttä tarvetta yksilöllisyyteen ja itsensä ilmaisemiseen persoonattomiksi koettujen tavaramassojen keskellä. Ilmiönä DIY-kulttuuri ei ole uusi ja sen juuret kantavat pitkälle historiaan, mutta Suomessa tieteellistä tutkimusta DIY-ilmiöstä ei silti ole juurikaan tehty. Miia Collanuksella on kutenkin tekeillä väitöskirja DIY-käsityöliikkeestä, ja vaikka suoranaisia DIY-tutkimuksia on löydettävissä vähän, ei sitä kuitenkaan monesti voida kokonaan sivuuttaa uudehkoissa käsityön yhteisöllisyyttä käsittelevissä tutkimuksissa. LÄHTEET: Atkinson, P. (2006) Do It Yourself: Democracy and Design. Journal of Design History. Vol. 19, No. 1 Collanus, M. (2013) DIY-käsityökulttuuri. Slideshare. (luettu 23.9.2014) Kuznetsov, S., Paulos, E. (2010) Rise of the Expert Amateur: DIY Projects, Communities, and Cultures. Human-Computer Interaction Institute, Carnegie Mellon. Nykänen, I. (2014) Käsitöiden tekeminen vapaa-ajalla. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. Polynczuk, K. (2013) “A million DIY projects.”The Netnographic Study of Pinterest as a Creative Community for Women. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.

Mikä ihmeen DIY? Do It Yourself (DIY) tarkoittaa sananmukaisesti käännettynä tee-se-itse. DIY-ilmiön kantavana ajatuksena onkin nimenomaan tehdä itse jotakin. Laajimmillaan se kattaa kaiken kynsien lakkaamisesta talonrakennukseen, mutta usein sillä viitataan erilaisiin luoviin ratkaisuihin keskittyviin käsityön alakulttuureihin. Erilaisiin DIY-yhteisöihin kuuluminen on tavallista, mutta tutkimusten mukaan käsitöiden tekeminen on DIYn suosituin muoto. Yleensä ideat DIY -töihin tulevat omasta päästä tai inspiraatiota haetaan toisten DIY-harrastajien blogeista. DIY-kulttuuriin kuuluu vapaus tehdä omia ratkaisuja. Ideoita ja vinkkejä ei siis haeta ammat-

Vartama, S. (2011) TEE-SE-ITSE-asenne tyyliblogeissa. Opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu. KUVAT https://www.flickr.com/photos/dmcordell/ https://www.flickr.com/photos/lovemaegan/

Käsityö ja hyvinvointi

Käsityötieteessä tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe on käsityö ja hyvinvointi. Tutkimustulosten perusteella ihmiset virkistäytyvät, hakevat tarkoituksellisuuden tunnetta tai kokevat hallitsevansa elämäänsä käsityön avulla. Hyvinvointi määritellään tyytyväisyytenä elämään, onnellisuutena ja mahdollisuutena toteuttaa ja kehittää itseään. Käsityö ja hyvinvointi tutkimuskohteena nähdään laajasti sosiaalisena, psyykkisenä, fyysisenä ja aineellisena hyvinvointina.

Käsityöllä voidaan nähdä monia erilaisia psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Se voidaan esimerkiksi nähdä vastapainona nykypäivän kiireiselle elämänrytmille. Erityisesti monessa mukana olevan kaupunkilaisen voi olla vaikeaa rauhoittua, mutta käsitöihin syventyminen pakottaa siihen. Käsityö onkin useassa tutkimuksessa koettu elämän– ja kehonhallinnan tunnetta lisäävänä tekijänä. Hyvinvointia lisää kun tuntee hallitsevansa oman kehonsa tai olevansa edes jonkin elämänsä osa-alueen hallinnassa. Käsityö voi myös tuoda elämään lisää merkityksellisyyden tunnetta kun näkee saavansa jotain konkreettista aikaan. Invidualismin kukoistuskautena käsityö voi olla lisäksi itseilmaisun väline, erityisesti jos kyseessä on kokonainen, suunnittelua sisältävä käsityö. Monelle käsityö on keino säilyttää rauha oman itsensä ja ympäristönsä välillä, sillä itsensä toteuttaminen tyynnyttää levotonta ihmistä. Käsityö on myös linkki eri sukupolvien välillä. Monet ovat oppineet käsitöiden tekemisen vanhem-

TEKSTI: JOHANNA SALKUNEN KUVITUS: RIIKKA JERNFORS

miltaan tai isovanhemmiltaan. Usealla ihmisellä on muistoja mummon neulomista villasukista ja ukin nikkaroimista tarve -esineistä. Tämän päivän vanhemmat taas siirtävät tietojaan ja taitojaan omille lapsilleen. Käsityö voi parhaimmillaan vaikuttaa positiivisesti omakuvan muodostumiseen ja itsetunnon kehittymiseen. Käsin tekeminen on nykypäivänä niitä harvoja asioita, joissa etenemisen näkee ja onnistumisen tunne tulee konkreettisesta asiasta. Myöskään käsityön terapeuttista vaikutusta ei sovi unohtaa puhuttaessa sen mahdollisuuksista lisätä hyvinvointia. LÄHDE: Sinikka Pöllänen (2012) Käsityö ja psyykkinen hyvinvointi käsityön tutkimuskentässä. AMK-Lehti.

Damastitaituri Dora Jung lehtori Päivi Fernströmin sanoin Damasti on kudontatekniikka, joka perustuu matta- ja kiiltäväpintaisen kuvion vuorotteluun. Tekniikka pysyi lähes muuttumattomana 1800-luvulle asti. Damastia uudisti 1900-luvulla Dora Jung, suomalaisen tekstiilisuunnittelun pioneeri.

KIRJOITTAJAT: HELI LEHTELÄ JA SONJA LÖFSTRÖM

Jung ja Fernström. Dora Jung (1906-1980) uudisti damastin suhteen jotakuinkin kaiken mihin tarttui – kirkkotekstiilit, suuret monumentaaliset seinätekstiilit, sisustustekstiilit sekä teolliset tekstiilit. Jungilla oli oma kutomo vuodesta 1932. Hän toimi myös Tampellan suunnittelijana. Tekstiilitaide oli arvossaan 1900-luvun puolivälissä, aika oli otollinen Jungille ja uudistuksille. Päivi Färnström toimii Helsingin yliopiston käsityötieteen yliopistolehtorina. Häneltä ilmestyi vuonna 2012 väitöskirja Damastin traditio ja innovaatio – tekstiilitaiteilija Dora Jungin toiminta ja damastien erityisyys. Väitöskirjan aihe löytyi Designmuseon edesmenneen johtajan, Marianne Aavin avustuksella. Haastattelimme Fernströmiä hänen työhuoneellaan Siltavuorenpenkereellä. Damastista. Damastin kudonta on todella hidasta ja haastavaa, loimet ovat leveitä ja tiheitä ja loimilanka ohutta. Alkuvalmisteluissa voi vierähtää jopa kuukausia. Tähän verrattuna itse kudonta on paljon nopeampi prosessi. Dora Jung Textil -kutomossa kudottiin vain käsin. Toisin kuin sirpaleisena nykyaikana, tuolloin keskityttiin usein yhteen tekniikkaan kerrallaan. Tämän johdosta kutomon tulokset ja tuotetut metrimäärät olivat valtavia. Jung suunnitteli Tampellalle koneellisesti kudottavia tekstiilejä vuosina 1956; 1959-72.

ta lähtien. Fernström vinkkaakin opiskelijoita jatkamaan väitöskirjaan oman gradun pohjalta. Väitöskirjan kirjoittamisen aikana Fernström huomasi suomalaisen damastisanaston puutteellisuuden ja päivitti sen ranskan-, englannin- ja ruotsinkielisen aineiston pohjalta. Väitöskirjaa tehdessä tuli eteen paljon hauskoja tapahtumia. Esimerkiksi Tampereella luennoidessa yleisön joukossa oli Tampellan entinen kutoja, jonka apu mahdollisti antoisan, ja väitöskirjan kannalta tuottoisan, ryhmähaastattelun Tampellan työntekijöiden kesken. Lontoossa tapahtui samankaltainen sattuma. Uutta teknologiaa opettelemassa oli Jungin englantilainen taidekutoja. Monet kutojista olivat ulkomaalaisia. Fernström kehottaakin ottamaan oman tutkimuksen puheeksi aina kun on siihen tulee tilaisuus. Se saattaa avata uusia mahdollisuuksia ja tuoda eteen lähteitä, jotka ohjaavat taas seuraavien lähteiden luo.

Dora Jung, uudistaja. Jungin kutomossa oli paljon kutojia, joten hän pystyi itse keskittymään kankaiden ja kuvioiden suunnitteluun. Jungilla oli ilmiömäinen kyky ottaa vaikutteita ja yhdistellä eri tekniikoita. Tämä mahdollisti uudistusten massiivisuuden. Jung nykyaikaisti damastia radikaalisti tuomalla siihen raikkautta, reikiä, väriä, paksua kudetta, struktuuria ja kolmiulotteisuutta. Jung ja damasti yhdistetään toisiinsa yhtälailla kuin Eva Anttila ja kuvakudos. Ferströmin mukaan maailmasta ei löydy toista Jungin kaltaista damastin kehittäjää.

Jungin perintö. Lopuksi kysyimme Fernströmiltä, mitä meidän tulisi ottaa opiksi Dora Jungista. "Meidän tulisi oppia Jungilta nöyryyttä, intohimoa ja raikasta uudelleen näkemistä. Rakastamansa asia tulisi tehdä koko sydämestä. Olla periksiantamaton ja kulkea pitkin omaa polkua", Fernström tiivistää.

Damastitekniikan tulevaisuus. Damastin käsin kutominen on häviämässä. Dora Jungin kutomon kangaspuut ovat edelleen käytössä hänen ystävällään Nauvossa. Muut damastikangaspuut ovat kiinnostuksen ja osaamisen puutteen vuoksi käyttämättöminä esimerkiksi museoissa eripuolilla Suomea. Toisaalta damastia ei kannata tehdä enää käsin, jaquardkoneella saa hienompaa jälkeä. Nykyään damastia luodaan norjalaisilla TC1 ja TC2 -koneilla.

LÄHTEET Päivi Fernströmin haastattelu 12.9.2014. Fernström, Päivi (2012). Damastin traditio ja innovaatio – tekstiilitaiteilija Dora Jungin toiminta ja damastien erityisyys. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/ handle/10138/37509

Yllätyksellinen prosessi. Päivi Fernströmin väitöskirjaprosessi kesti viisi vuotta. Vaikka kudonta on ollut Fernströmin elämässä aina jollain tavalla mukana, itse damasti ei ollut entuudestaan tuttu aihe. Jung ja damasti piti opiskella alkeis24

Mallityöstä luovaan prosessiin — matkalla lapsilähtöiseen käsityöhön KIRJOITTAJAT:

Uudet, tulevan POPS:in tavoitteet asettavat paineita ja uusia mahdollisuuksia - tarkastella käsityötä aikaisempaa laajemmasta näkökulmasta, perinteiset koulun oppiainerajat rikkoen. Voisiko lapsen oma luovuus ohjata merkityksellisen oppimisen lähteille?

LOTTA KOPO, ALINA KIVIOJA JA MARI LAMPELA

Vuonna 2016 voimaan tulevien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnostelu on nostanut esiin tarvetta käsityö-oppiaineen perustavanlaatuisille muutoksille. Käsityön toivottaisiin olevan kokonainen prosessi, jossa oppilas pääsee yhdistelemään luovasti ja oppiainerajoja rikkoen kaikkia käsityön mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Opettajan tehtävä olisi mahdollistaa jokaisen oppilaan luovuuden puhkeaminen yksilöllisesti, yhteisöllisyyttä unohtamatta. Aina luovuus ei ole parhaimmillaan luokkahuoneessa, vaan toisinaan olisi hyvä lähteä ulos koulusta ja tehdä käsitöitä - tai ainakin suunnitella niitä - aivan toisenlaisessa ympäristössä. Näin toimittiin esimerkiksi Fiskarin koulussa, jossa koulu aloitti kokeellisen yhteistyön Fiskarsin ruukin taiteilijapajojen kanssa. Yhteistyö koulun ulkopuolisen tahon kanssa koettiin oppilaiden maailmankuvaa laajentavaksi ja se tutustutti oppilaita paikalliseen kädentaitokulttuuriin - mikä on myös uuden suunnitteilla olevan opetussuunnitelman tavoitteena.

kijöihin. Taidetta tehtiin paitsi itselle myös muille. Lapsen taideteos saattoi olla lahja toiselle tai keino tuoda taiteilijan toisessa ihailemat piirteet esiin. Sen avulla kokeiltiin uusia asioita ja tuotiin oman pään sisältä jotakin myös muiden ulottuville. Malinin tutkimuksen valossa näyttää siltä, että lapset sisällyttävät myös opettajan antamiin tehtäviin jotakin sellaista, joka tekee teoksesta heille merkityksellisen. Inspiroiva oppimisympäristö saa sormet syyhyämään Helsingin Normaalikoulussa. Sekä Stables että Malin toivovat, että tutkimuksista

Tämän kaltainen oikeissa työpajoissa ja muissa kiinnostavissa oppimisympäristöissä tapahtuva työskentely ja suunnittelu näyttää mahdollistavan luokkahuoneympäristöä paremmin oppilaan oman luovuuden esiin tulemisen ilman materiaali- tai työskentelytaparajoitteita. Se siis tukee luovuuden kehittymistä. Luovuudesta kirjoittaa myös tutkija Kay Stables, joka peräänkuuluttaa design-koulutukselle lisää jalansijaa koulujen opetussuunnitelmissa. Hän uskoo sen olevan osa jokapäiväistä elämistä tulevaisuudessa. Design-osaamisen avulla on mahdollista tehdä kriittistä ja faktoihin perustuvaa suunnittelua jokapäiväisessä elämässä, vaikkei kaikkien oppilaiden olekaan tarkoitus työllistyä myöhemmin suunnittelijoiksi.

saadun tiedon valossa kasvattajat ja opettajat muuttaisivat toimintaansa oppilaita enemmän motivoivaksi. Tärkeää olisi, että oppilaiden halu kehittyä ja toimia niin taiteen kuin suunnittelunkin saralla säilyisi positiivisten ja merkityksellisten kokemusten kautta läpi elämän.

Koulussa toteutettavissa suunnitteluprojekteissa olisi tärkeää, että oppilas saisi itse valita suunniteltavan kohteen ja ennen kaikkea tehdä ratkaisuja itsenäisesti. Tällä tavoin oppilaalle syntyy tarve hankkia tietoa ja oppia. Stablesin pilottitutkimuksessa havaittiin, että avoimen ja varsin haastavan suunnittelutehtävän jälkeen oppilaat olivat ylpeitä saavutuksistaan.

LÄHTEET: Malin, H. (2013) Making Meaningful: Intention in Children´s Art Making. International Journal of Art & Design Education 32 (1), 6-17. Mäkinen, S. (2011) Ulos koulusta Fiskarin malliin: kädentaitojen työpajat oppimisympäristönä Fiskarsin ruukissa. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto. Lausunnoilla olevat perusopetuksen ja lisäopetuksen perusteluluonnokset Stables, K. (2014) Designerly Well-being: Implications for pedagogy that develops design capability. Design and Technology Education: an International Journal 19 (1), 9-20.

Oppimista tapahtuu, kun oppilas kokee tekemisensä merkitykselliseksi. Uuden POPS:in mukaan käsityön merkitys on juuri pitkäjänteisessä ja innovatiivisessa työskentelyprosessissa sekä itsetuntoa vahvistavassa, mielihyvää tuottavassa kokemuksessa. Useat taidekasvatusta koskevat tutkimukset keskittyvät aikuisiin taiteentekijöinä tai lasten teoksiin heidän kehitysvaiheensa ilmentäjinä. Tutkija Heather Malin puolestaan on tutkinut lapsilähtöisesti taiteentekemisen intentioita. Lasten itsensä kuvailemina merkitykset jakautuivat viiteen eri kategoriaan: tarinan kertominen, minuuden ja kokemusten esille tuominen, kokeilunhaluisuus, mielikuvituksen muuttaminen todelliseksi sekä suhteiden luominen muihin taiteente25

Mistä monimateriaaliset käsityönopettajat tehdään? KIRJOITTAJAT: MEERI KEMPPAINEN JA MINNA INKINEN

Kautta vuosikymmenten opetussisältöjä on muutettu kansakoulusta lähtien. Nyt koulukansa on jälleen muutoksen edessä, kun 2016 käyttöön tulevaa opetussuunnitelmaa suunnitellaan ja muokataan. Käsityönkin piirissä koetaan muutoksen kuohuntaa, kun opetussuunnitelman luonnos asettaa uudet raamit opetukselle.

Meidän käsityöopettajaopiskelijoiden mielestä monimateriaalinen käsityö oppiaineena voi aiheuttaa liikaa eriytymistä koulumaailmassa. Oppilaan kannalta uuden opetussuunnitelmaluonnoksen leväperäisyys voi kasvattaa eroa heikkojen ja taitavien välillä. Opetuksen painottuminen liiaksi omien kiinnostuksen kohteiden mukaan voi vaikuttaa vahvasti käsityön perustaitojen oppimiseen ja näin myös käsityön jatkumiseen perinteenä. Opettajan työhön taas uusi opetussuunnitelma saattaa tuoda lisähaasteita oppilaiden taitotason huomioimisessa ja opetuksen järjestämisessä tasapuolisesti, käsityön tulevaisuutta tukien mutta myös oppilaiden kiinnostuksen kohteet huomioiden.

Vuoden 2004 opetussuunnitelmaan verrattuna uudessa luonnoksessa ei mainita erikseen tekstiilityön ja teknisen työn sisältöjä, vaan puhutaan monimateriaalisesta oppiaineesta. Luonnoksessa korostetaan kokonaisen käsityöprosessin hallintaa. Kokonaiseen käsityöprosessiin kuuluu tuotteen tai teoksen itsenäinen tai yhteisöllinen suunnittelu, valmistus ja prosessin arviointi. Opetuksen painopisteitä ovat oppilaiden erilaiset kiinnostuksen kohteet ja yhteisöllinen toiminta. Käsityö aineena siis vaikuttaisi uudessa opetussuunnitelmassa olevan sekä tekstiilityötä että teknistä työtä sekaisin. Tiina Linkosaaren vuonna 2009 kirjoittamassa pro gradu -tutkielmassa hän tutkii käsityönopettajien näkemyksiä käsityönopetuksesta ja sen nykytilasta. Tutkimustulosten mukaan käsityöoppiaine tulisi jakaa selkeästi kahdeksi erilliseksi oppiaineeksi, tekstiilityöksi ja tekniseksi työksi. Mikäli oppiaineet olisivat erillään, tekstiilityö voisi painottua enemmän taidekasvatuksen ja muotoilun suuntaan, kun taas tekninen työ painottuisi teknologiakasvatukseen. Kokonainen käsityöprosessi tuntuu kaikessa kokonaisuudessaan haastavalta toteuttaa kaikkine vaiheineen vähäisten viikkotuntimäärien rajoissa. Kuitenkin ideointi-, suunnittelutaidot ja luovuus lienevät tarpeellisia taitoja tulevaisuuden haasteellisessa ja muuttuvassa maailmassa. Toisaalta voidaankin miettiä, ovatko koulussa opittavat perustaidot relevantteja ja hyödyllisiä tulevan työelämän monimutkaisten haasteiden ja ongelmien ratkaisemiseen.

Etenkin se jää kysymykseksi, miten opettajat hallitsevat monimateriaaliset valmistustavat, etenkin ne opettajat jotka ovat kouluttautuneet pelkästään tekstiilityön tai teknisentyön opettajiksi. Mikäli tälle linjalle aiotaan opetuksessa todella lähteä, mielestämme käsityönopettajan koulutuksen pitäisi automaattisesti sisältää vahvemmin monimateriaalisuutta ja erilaisia valmistusmenetelmällisiä työtapoja. Toisaalta huoleksi voi muodostua, että opettaja osaa vähän kaikkea mutta ei mitään syvällisemmin. LÄHTEET: Linkosaari Tiina (2009) Näkemyksiä käsityöopetuksen kehitystarpeista yhtenäisessä perusopetuksessa,. Helsingin yliopisto Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: Opetus vuosiluokilla 7-9 (Luonnos 19.9.2014) Kuva: www.pixabay.com (creative commons-lisenssi) .

Muotoilupainotteinen käsityö sai opiskelijoiden kehittämään opetusmateriaalia KIRJOITTAJAT: LAURA MERILÄINEN JA JENNI FEDERLEY

Heikkilän ja Salosen kehittämä muotoilupainotteisen käsityöopetuksen materiaali on suunniteltu helpottamaan kokonaisen käsityön prosessien tukemista. Käytännöllisten esimerkkien avulla pyritään tekemään näkyväksi käsityön eri vaiheet taustoittamisesta toteutukseen ja arviointiin. Heikkilän Pro gradu -työ käsittelee opetusmateriaalin asiantuntija-arvioita. Vaikka opetussuunnitelmatasolla on alettu vaatimaan kokonaisen käsityön ja muotoilun huomioon ottamista peruskoulun opetuksessa, on käytännön tasolla havaittavissa vaikeuksia uuden ajatusmallin omaksumisessa. Tämän vuoksi on ollut havaittavissa, että koulumaailmassa on selkeä tarve kokonaisen käsityön oppimisprosesseja tukevalle opetusmateriaalille. Päivi Heikkilä ja Noora Salonen kehittivät yhteistyössä opetusmateriaalin Muoto & käsityö — muotoilua käsityön opetukseen. Tavoitteena Heikkilällä ja Salosella oli rakentaa opetusmateriaali eri opetustyylejä vaihtelemalla, jotta se tukisi erilaisia oppijia ja oppimistilanteita parhaalla mahdollisella tavalla. Opetusmateriaalia suunniteltaessa pyrittiin painottamaan sen kiinnostavuutta ja motivoivuutta. Opetusmateriaalin avulla haluttiin luoda uudenlaista, modernia opetusmateriaalia, joka sopisi tulevaisuuden käsityön opetukseen ja olisi sopiva myös yläkouluikäisille. Tehty opetusmateriaali jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä esitellään kokonainen käsityö ja sen yhteys muotoiluprosessiin. Materiaalin toinen osa muodostuu esimerkkiprojekteista. Opetusmateriaalin visuaalisen ilmeen lähtökohtana oli Heikkilän mukaan selkeys, yksinkertaisuus ja innostavuus. Aineiston on myöhemmin tarkoitus tulla Punomanetti-sivuille, josta jokainen voi ladata sen itselleen. Tietokoneen ruudulta luettaessa voi hyperlinkkien kautta päästä katsomaan ideakuvia ja esimerkkitöitä nettisivuilta. Sekä Heikkilä että Salonen tarkastelivat opetusmateriaalia pro gradu -töissään eri näkökulmista. Päivi Heikkilän pro gradu-tutkielma käsittää tehdyn opetusmateriaalin kehittämistutkimuksen ensimmäisen kierroksen ja hän on toteuttanut sen asiantuntija-arvioita käyttämällä. Heikkilä arvioitti opetusmateriaaliaan kuudella asiantuntijalla, jotka edustivat osaamista käsityön, teknisen työn sekä muotoilun alueelta. Suunniteltu materiaali otettiin kokonaisuudessaan hyvin vastaan ja se sai paljon kiitosta mm. kokonaisen käsityöprosessin tukemisesta sekä muotoilukasvatuksen integroimisesta käsityön opetukseen. Opetusmateriaalin avulla tapahtuva muotoiluprosessiin perehtyminen nähtiin asiantuntijapalautteessa positiivisena. Asiantuntijat kokivat materiaalin vastaavan hyvin tämänhetkisiä tarpeita opetusalalla, sillä samankaltaista materiaalia ei ole heidän tai tekijöidenkään mielestä käsityöhön riittävästi saatavilla. Materiaalin katsottiin heijastelevan vuonna 2016 voimaan tulevan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden suuntaisia tavoitteita, vaikka se olikin valmisteltu kommentoitavaksi jo ennen kuin opetussuunnitelman hahmotelma tuli julkisesti tarkasteltavaksi. Materiaa27

Heikkilä ja Salonen opiskelevat käsityötiedettä Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella Siltavuorenpenkereellä.

li koettiin niin visuaalisesti kuin kielellisestikin selkeäksi ja johdonmukaiseksi. Ohjeistusten koettiin jättävän opettajille riittävästi tulkinnanvaraa sekä soveltamismahdollisuuksia. Opettajan oman luovuuden salliminen opetusmateriaalin käytössä on mielestämme positiivista alan ammattilaisille kehitettävässä materiaalissa; tiiviisti määritellyt projektit rajaavat toteuttamista ja saattavat estää suunnitelman ulkopuolelle rönsyilevät luovat ja pedagogisesti arvokkaat, niin opettajan kuin oppilaidenkin ideat. Sen sijaan avoimeksi jätetty projekti, joka auttaa hahmottamaan suunnitelman pääpiirteet, mahdollistaa paremmin käyttäjiensä äänen kuuluville tulemisen. On myös muistettava, että yksikään käyttöympäristö ei ole samanlainen: avoin opetusmateriaali mahdollistaa opetuksen eriyttämisen vastaamaan juuri tietyn oppilasryhmän tarpeita. Odotamme mielenkiinnolla opetusmateriaalin ilmestymistä julkiseen käyttöön. LÄHDE: Heikkilä, P. (2014). Muotoilupainotteinen käsityönopetus. Opetusmateriaalin kehittämistutkimus. Helsingin yliopisto.

MUTKU muotoilukasvatuksen opetuspaketista käsityön opetuksen näkökulmasta

KIRJOITTAJAT:

Mutku on peruskoulun 3.-6. luokille kehitetty muotoilukasvatuksen opetuspaketti. Mutku tutustuttaa lapset muotoiluun ja siihen liittyvään suunnitteluprosessiin. Muotoilukasvatuksen läänintaiteilija Mari Savio käynnisti Muotoilukasvatusta peruskouluun hankkeen syksyllä 2012.

JOHANNA KURIKKA JA MARIKA PURASMAA

Mikä on muotoilukasvatus? Muotoilukasvatuksen keskeisin ajatus on herättää kiinnostus muotoilua ja omaa ympäristöä kohtaan. Muotoilukasvatuksen opetuspaketista haluttiin selkeä ja sellainen, joka opettajan on helppo toteuttaa. Pilottikouluissa oppitunteja testattiin lukuisia kertoja eri luokka-asteilla. Käsityön opetuksen näkökulma opetuspaketista Muotoilukasvatuksen avulla lapsi oppii luovaa ajattelua ja työskentelyä. Muotoilukasvatus luo uusia mahdollisuuksia käsityötunneille. Perinteisten tekniikoiden rinnalle sopisi hyvin kokeileva käsin tekeminen, luova ongelmanratkaisu ja vapaampi työskentely. Koko käsityöprosessi on tärkeä, ei pelkkä lopputulos. Mutku paketti rikastuttaisi käsityötunteja lisäämällä suunnittelun osuutta välttämällä valmiita käsityöohjeita. Korostetaan lasten omaa ajattelua ja kannustetaan kokeilemaan rohkeasti eri materiaaleja. Käsitöistä ja käsityöprosessista on haastavaa antaa numeroarviointeja. Mutku prosessin arvioinnissa numeroita ei anneta lainkaan, vaan keskitytään erityisesti siihen, mitä on opittu ja oivallettu. Valmiiden töiden näyttely suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä. Muotoilukasvatuksessa oppilas on osallisena koko prosessin ajan ja työskentely ei ole niin opettajalähtöistä kuin perinteisillä käsityötunneilla. Opettaja johdattelee oppilaita omaan ajatteluun ja keskusteluun. Erilaiset teemat auttavat aiheiden kokoamista ja käsittelyä. Työskentelyssä korostuu yhdessä tekeminen ja ideointi.

koulussa Sipoossa. Hänen mukaansa vastaanotto oli erittäin positiivista ja hanke onnistunut ja hauska toteuttaa. Omalta osaltaan hän aikoo pitää jatkossakin Mutkun osana omaa tuntisuunnitelmaansa, ja juuri käsityö ja kuvaamataito oppiaineina soveltuvat hänen mukaansa parhaiten Mutkun toteuttamiseen, samoin äidinkieli ja kirjallisuus. Taiteenedistämiskeskus ja SuoMu (Suomen Muotoilukasvatusseura ry) tiedottavat parhaillaan hankkeen olemassaolosta laajemmin opettajajärjestöille ja positiivisten kokemusten myötä kiinnostus hankkeen toteuttamiseen oletettavasti leviää. Suomu ry.n toinen suuri hanke Mutkun ohella on Liikkuva Linna, kiertävä muotoilukoulu, joka on tilattavissa ja räätälöitävissä koko koulun kattavaksi ’muotoilupäiväksi’. Pilottikoulujen kokemuksista voi lukea lisää Mutkun nettisivuilta. Ideoita, kritiikkiä ja kommentteja toivottiin fbsivuille avoimessa hengessä. Myös tekijöillä tuntui olevan ’pöytälaatikko täynnä ideoita’ , joten odotettavissa on luultavimmin värikäs, hauska ja tekemisen täyteinen MUTKU tulevaisuus.

Mutku – paketin julkistamistilaisuus ja tulevaisuus Mutkun ’OPEN OPAS’ -kirjasen ja opetussuunnitelman julkistamistilaisuus pidettiin Design -museossa 17.9.2014. Paikalla olivat projektin suunnittelijat ja tekijät, pilottivaiheessa mukana olleita opettajia, yhteistyökumppaneita sekä alaa opiskelevia tai muuten hankkeesta kiinnostuneita. Hankkeen seuraava vaihe omien verkko- ja facebooksivujen lisäksi on lisärahoituksen hakeminen, sillä tähän mennessä projektia on työstetty talkoohengessä. Open opas on tarkoitus kääntää myös ruotsiksi ja tehdä lisäpainos. Oppaan saa tulostettua pdf -muotoisena MUTKUn verkkosivuilta. Tekijät työstävät mutkua myös iltapäiväkerhojen käyttöön. Haastattelin tilaisuuden jälkeen lyhyesti käsityön -ja kuvaamataidon lehtoria Anna Mannosta, joka on toteuttanut Mutkun muutamille omille oppilasryhmilleen Jokipuiston

Lisätietoa aiheesta: www.muotoilukasvatus.info/Mutku