Mikkelin 13. kuvitustriennalen näyttelykatalogi by Mikkelin Kaupunki

h atusta vedet t y ◆ p ulling r a bbi ts ou t of a h at

MIKKELIN 13.

KU V I T U ST R I E N N A L E Mikkelis’s 13th Illustration Triennial

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

MIKKELIN 13. KUVITUSTRIENNALE

MIKKELI’S 13 TH ILLUSTRATION TRIENNIAL

Mikkelin taidemuseo 10.6.–24.9.2023

Mikkeli Art Museum 10.6.–24.9.2023

JÄ R J E STÄ JÄ

ORGANISER

Mikkelin kaupunki / Mikkelin taidemuseo Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia ry Kuvittajat ry

City of Mikkeli / Mikkeli Art Museum Grafia – Association of Visual Communication Designers in Finland The Finnish Illustration Association

N ÄYT T E LYTYÖ RY H M Ä

EXHIBITION TEAM

Matti Karttunen, Mikkelin taidemuseo Anna-Maria Larikka, Mikkelin taidemuseo Katja Ojala, Grafia ry Katri Soramäki, Grafia ry Asta Boman, Kuvittajat ry Veera Pekkinen, Kuvittajat ry

Matti Karttunen, Mikkeli Art Museum Anna-Maria Larikka, Mikkeli Art Museum Katja Ojala, Grafia Katri Soramäki, Grafia Asta Boman, The Finnish Illustration Association Veera Pekkinen, The Finnish Illustration Association

Elina Warsta, Solmu, visuaalinen ilme Kasper Tammela, Solmu, näyttelyarkkitehtuuri

Elina Warsta, Solmu, visual identity Karper Tammela, Solmu, exhibition architecture

J U RY

Piia Aho Sari Airola Tuomas Jääskeläinen Matti Karttunen Anne Vasko

N ÄYT T E LY LU E T T E LO

E X H I B I T I O N CATA LO G U E

Toimitus Mikkelin taidemuseo / Anna-Maria Larikka toimitusavustaja Erika Friman Artikkelit Egon Låstad, Hatusta vedetty; Jaana Pesonen, Varjoista valoon – Kuvan merkitys sukupuolinormien haastamisessa; Sanni Purhonen, Miten kuvata vammaisuutta? Pohdintaa lastenkirjallisuudesta ja representaatiosta; Veikko Halmetoja, Nykykuvitustaide – nykytaidekuvitus Graafinen suunnittelu Elina Warsta Kuvat Alkuperäinen kuvatiedosto tekijältä Valokuvat Toivo Heinimäki / Lahden kaupunki s. 63; Anna Huovinen s. 71; Kimmo Iso-Tuisku / Mikkelin taidemuseo s. 50; Laura Lehtinen s. 106 Käännökset Aino Kattelus s. 4-5, 21-53, kirjoittajaesittely s. 18, 36, 45, 53; Aino Ahonen, Vappu Vähälummukka s. 9-18; Ann Albrecht s. 9-18 (englanti); Erika Friman s. 56-111. Kirjapaino Markprint, Lahti 2023

Editor Mikkeli Art Museum / Anna-Maria Larikka assistant editor Erika Friman Articles Egon Låstad, Pulling rabbits out of a hat; Jaana Pesonen, From shadows into light – The role of illustration in challenging gender norms; Sanni Purhonen, How to illustrate disability? Reflections on children’s literature and representation; Veikko Halmetoja, Contemporary illustration art – contemporary art illustration Graphic designer Elina Warsta Images Original digital file from the creator Photographs Toivo Heinimäki / Lahden kaupunki p. 63; Anna Huovinen p. 71; Kimmo Iso-Tuisku / Mikkelin taidemuseo p. 50; Laura Lehtinen p. 106 Translations Aino Kattelus p. 4-5, 21-53, About the author p. 18, 36, 45, 53; Aino Ahonen, Vappu Vähälummukka p. 9-18, Ann Albrecht p. 9-18 (English); Erika Friman p. 56-111. Print Markprint, Lahti 2023

ISBN 978-952-5691-54-2 ISSN 1459-1790

©Mikkelin taidemuseo, tekijät

©Mikkeli Art Museum, creators

4 Mikkelin taidemuseo

MIKKELI N 13. KUVITUSTRIEN N A LE M I K K E L I ’ S 1 3 T H I L LU S T R AT I O N T R I E N N I A L

mikkelin kuvitustriennale järjestettiin ensimmäisen kerran 36 vuotta sitten. Maamme parhaat kuvittajat kokoontuvat kesäiseen Mikkeliin nyt jo kolmannentoista kerran kuvitusnäyttelyn merkeissä. Kuluneiden vuosien aikana sekä kuvittamisen kenttä että työskentelytavat ovat muuttuneet valtavasti. Perinteisen kuvituksen ja perinteisten esitysalustojen rinnalle ovat tulleet digitaalinen ympäristö virtuaalisen todellisuuden tai lisätyn todellisuuden muodossa, tilaan leviävä typografia, informaation visualisointi ja tekoälyn käyttö suunnittelun apuvälineenä. Kuvitustaide näkyy kaikkialla ihmisten arjessa ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti. Mikkelin 13. kuvitustriennalessa teema ja tyyli ovat jälleen vapaat. Näyttelyssä on haluttu tuoda esille kuvittamisen moninaisuutta. Kilpailun juryn muodostivat kirjasuunnittelija Piia Aho, kuvittaja

mikkeli’s illustration triennial was launched 36 years ago. The illustration exhibition brings Finland’s best illustrators into Mikkeli’s summer for the 13th time this year. Over the years, both the field of illustration and the working methods have changed significantly. Traditional illustration and presentation platforms have been supplemented by digital environments in the form of virtual reality or augmented reality, spatial typography, information visualisation and the use of artificial intelligence as a design tool. Illustration is present everywhere in people’s daily lives, and its significance keeps growing. For this 13th Illustration Triennial, illustrators were once again given a free hand with the theme and style. The aim of the exhibition is to highlight the diversity of illustration. The jury of the competition included book designer Piia Aho, illustrator Sari

Sari Airola, AD Tuomas Jääskeläinen ja kuvittaja Anne Vasko. Mikkelin taidemuseon edustajana jyryssä oli museojohtaja Matti Karttunen. Kilpailuun ilmoitti töitään 131 kuvittajaa tai graafikkoa. Jyryn nähtäväksi tuli kaikkiaan 388 työtä. Mittavan valintaprosessin jälkeen jyry valitsi näyttelyyn 79 teosta 52:lta tekijältä. Näyttelyn parhaat kuvitukset on tälläkin kertaa palkittu. Lämpimät onnittelumme kaikille palkituille kuvittajille. Triennalen kansainvälisenä kuvittajavieraana on norjalainen Mari Kanstad Johnsen (s. 1981). Hänet tunnetaan erityisesti värien, anatomian, kielen ja kerronnan mestarillisesta hallinnasta sekä persoonallisesta tyylistään ja huumoristaan. Mikkelin taidemuseo ja Grafia ry järjestävät kuvitustriennalen yhdessä jo kolmannentoista kerran. Kuvittajat ry on järjestelyissä mukana kuudetta kertaa. Yhdistämällä voimavarojaan Mikkelin taidemuseo, Grafia ry ja Kuvittajat ry ovat luoneet valtakunnallisesti merkittävän tapahtuman, joka suuntautuu luottavaisesti tulevaisuuteen. Toivotamme kaikki näyttelyyn osallistuvat kuvittajat sekä ulkomaisen vieraamme Mari Kanstad Johnsenin tervetulleiksi Mikkelin 13. kuvitustriennaleen. Lämpimät kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille ja niille, jotka ovat edesauttaneet näyttelyn toteutumisessa. Kiitämme erityisesti näyttelytyöryhmän ja jyryn jäseniä, tämän julkaisun artikkelien kirjoittajia sekä järjestävien tahojen henkilökuntaa. Näyttelyn saamasta taloudellisesta tuesta parhaimmat kiitokset Taiteen edistämiskeskukselle.

Airola, AD Tuomas Jääskeläinen and illustrator Anne Vasko. Museum Director Matti Karttunen represented Mikkeli Art Museum in the jury. The competition attracted works from 131 illustrators and graphic designers. The jury had 388 works to assess. After the extensive shortlisting process, the jury chose 79 works from 52 creators for the exhibition. The best illustrations chosen for the exhibition received an award this time as well. Our heart-felt congratulations go to all those who received an award. The international illustrator guest at the Illustration Triennial is Mari Kanstad Johnsen (b. 1981) from Norway. She is well known for her mastery of colours, anatomy, language and narrative, as well as for her personal style and humour. Mikkeli Art Museum and the Association of Visual Communication Designers in Finland, Grafia, have organised the Illustration Triennial together for the 13th time this year. The Finnish Illustration Association, participated in the organisation for the sixth time this year. By bringing their resources together, Mikkeli Art Museum, Grafia and Kuvittajat have created a nationally significant event with a confident, future-oriented outlook. We welcome all our exhibition illustrators as well as our international guest, Mari Kanstad Johnsen, to the 13th Mikkeli Illustration Triennial. We would also like to extend our gratitude to everyone who participated in the competition and to those who have helped bring this exhibition about. A special thank you should go to the members of the exhibition working group and the jury, the writers of the articles in this publication and the staff in the organisations behind the event. We are also grateful to the Art Promotion Centre Finland for the financial support the exhibition has received.

Mikkelin taidemuseo Grafia ry Kuvittajat ry

Mikkeli Art Museum Grafia – association of visual communication designers in Finland The Finnish Illustration Association

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

ARTIKKELI T ARTICLES

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

MARI

K A N STA D J O H N S E N HATUSTA VEDETTY –PULLING RABBITS OUT OF A HAT egon låstad

Johdanto – Introduction

vakavuus, leikki ja kanit. Ne ovat Mari Kanstad Johnsenin merkityksellisen, nokkelan ja taianomaisen universumin kulmakiviä. Vakavuus näkyy teemojen valinnassa ja ilmeisen normikriittisessä käsittelytavassa. Leikki ilmenee esteettisinä muotokokeiluina ja eksentristen yksityiskohtien höystämänä huumorina ja fantasiana. Johnsenin taiteessa vilisee kaneja, joilla on runsaasti erilaisia tehtäviä. Ne heijastavat taiteilijan omaleimaista, taitavaa kädenjälkeä. Tekniikan näkökulmasta on tietysti korostettava erityisesti värien, anatomian, kielen ja kerronnan mestarillista hallintaa, jonka ansiosta Johnsenin taiteen osatekijöistä muodostuu toimiva kokonaisuus. Kuvitus- ja tarinankertomistaito luovat pohjan laaja-alaiselle tuotannolle.

seriousness, play and rabbits. These are the pillars of Mari Kanstad Johnsen’s important, witty, and whimsical universe. The serious-mindedness is evident in the choice of topic and how it is treated, with a clear norm-critical perspective. The playfulness manifests as aesthetic form experiments with eccentric details that add humour and imagination. The rabbits that breed from the oeuvre take on many functions. Their presence reflects the artist’s personal, skilful imprint on her work. It should be emphasized, regarding technique, that Johnsen’s mastery of colour, anatomy, language, and narrative make the components of her artwork go so well together. Her talent as both illustrator and storyteller allows for a broadness of range in her production.

Riemukasta leikkiä

Bustling play

Mari Kanstad Johnsen (s. 1981) on palkittu norjalainen kuvataiteilija ja kuvittaja. Hänellä on kandidaatin tutkinto Oslon taideteollisesta korkeakoulusta (2003–2006) ja maisterin tutkinto Tukholman taideteollisen korkeakoulun kertomalinjalta (2008– 2010). Johnsenin eklektinen leikki kuvilla on tehnyt hänestä suositun ja taiteellisesti laaja-alaisen kuvittajan. Hänen taiteelliseen ilmaisuunsa sisältyy monia eri

Mari Kanstad Johnsen (b. 1981) is an awardwinning Norwegian artist and illustrator. She holds a bachelor’s degree from the Oslo National Academy of the Arts (2003–2006) and a master’s degree in storytelling from Konstfack, University of Arts, Crafts and Design in Stockholm (2008–2010). Johnsen’s eclectic play with pictures has made her a sought-after illustrator with great artistic scope. Her work spans a range of disciplines, from editorial illustration to cartooning, from book illustration to author, and from commercial illustration to visual art. Recently, she has begun studying the demanding technique of fresco-painting at the Mural workshop in Oslo. The Mural Workshop is founded by the Finnish-Norwegian visual artist Irma Salo Jæger.

Livredd i Syden / Scary Holiday, 2013, lyijykynä, digitaalinen viimeistely / pencil, digitally finished, 29 x 21, lastenkirja / children’s book, teksti ja kuvitus / text and illustrations Mari Kanstad Johnsen, Gyldendal Norsk Forlag

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

aloja lehtien toimituksellisista kuvituksista sarjakuvapiirroksiin, kirjakuvituksista kirjoittamiseen – ja kaupallisista kuvituksista kuvataiteeseen. Kuluvan vuoden aikana hän on lisäksi opiskellut Oslon Muralverkstedetissä vaativaa muraalitekniikkaa, jonka opetuksen käynnisti suomalais-norjalainen kuvataiteilija Irma Salo Jæger. Johnsen on jo tehnyt useita julkisia seinämaalauksia eri tilaajille, joista mainittakoon Kunst i offentlig rom KORO ja Norjan kansallismuseo. Myös Gråbein (Harmaajalka, silkkipaino 2019) on alun perin tehty isolle seinälle. Näistä esimerkeistä näkyy, että Johnsen kulkee oikeaan suuntaan laajentaessaan ilmaisuaan suurille pinnoille. Hänen työnsä pääsevät upeasti oikeuksiinsa isokokoisissa seinämaalauksissa.

Through public commissions Johnsen is already making murals as part of her practice with clients ranging from KORO (subordinate agency of the Ministry of Culture) to The National Museum. The motif Gråbein (Wolves, silk screen print, 2019) was also originally designed for a large scale wall. All of these examples are indicative of why frescoes are the right direction for Johnsen to expand her talent. Her work truly merits large wall spaces.

 Jeg Rømmer / I’m Out of Here, 2016, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 25 x 18, kuvakirja / picture book, tarina ja kuvitus / story and illustrations Mari Kanstad Johnsen, Gyldendal Norsk Forlag  321, 2019, muste, digitaalinen viimeistely / ink, digitally finished, 29 x 42, lastenkirja / children’s book, teksti ja kuvitus / text and illustrations Mari Kanstad Johnsen, Gyldendal Norsk Forlag

Editorial art

Toimituksellinen taide

As an editorial illustrator, Johnsen has expanded the framework for the genre and grown further into the role of political cartoonist. In a stern commentary on the #meetoo situation in academia (Morgenb-

Toimituksellisena kuvittajana Johnsen on laajentanut genren rajoja ja kehittynyt poliittisen pilapiirtäjän roolissaan. Hän otti vahvasti kantaa yliopistomaailman #metoo-tilanteeseen (Morgenbladet 2016) ja piirsi vallan käytävän kahdeksi kourivien käsien riviksi, joiden ohi naispuolisten opiskelijoiden on luovittava Canossan-matkallaan. Piirros on sittemmin poikinut Johnsenille uusia toimeksiantoja poliittisena pilapiirtäjänä. – Lehtipiirrosten on oltava nopeita, Johnsen sanoo. Hänen mielestään niiden avulla voi oivallisesti harjoitella pelkistämistä. Jos ideoita ei synny, voi aina ”pelata varman päälle” ja tehdä aikaa vieviä muotokuvia. Hänen Morgenbladetiin piirtämänsä palkittu muotokuva presidentti Trumpista (2020) osoittaa, mitä taiteilija tarkoittaa ”varman päälle pelaamisella”. Johnsen edustaa lehtipiirrostraditiossa jotain uutta maalauksellisine väreineen ja viivoineen, jotka tuovat oman latauksensa sisältöön. Yksi Johnsenin menestyksen salaisuuksista on myös hänen tapansa uudistaa genreä normikriittisesti. Samat raikkaat elementit löytyvät hänen kirjoistaan.

Leikkiä ja vakavuutta Kuvittajana Johnsen on tehnyt yhteistyötä useiden arvostettujen kirjailijoiden kanssa, ja hänen kirjojaan on julkaistu tähän mennessä yli 20 kielellä, muun muassa norjaksi, arabiaksi, tanskaksi, englanniksi, ranskaksi, katalaaniksi, espanjaksi, ruotsiksi, saksaksi, persiaksi ja puolaksi. Useissa kirjoissa käsitellään ongelmia, jotka eivät muuten saa kovin suurta huomiota

ladet, 2016), she depicted the corridors of power as a wall of grabbing hands that the female students had to pass by, as though on the road to Canossa. The drawing has since paved the way for a number of commissions as a political caricaturist. “Newspaper drawing has to be fast,” says Johnsen, who thinks making the work as simple as possible is a good exercise. If ideas are not forthcoming, the solution is to ”play it safe” with more time-consuming portraits. The award-winning design she drew of President Trump for Morgenbladet (2020) shows what the artist means by ”playing it safe.” Johnsen represents something new within the tradition of caricatures, with painterly colours and stroke qualities that seem to charge the interpretation of the content. The way she reinvents the genre with a norm-critical eye is part of her recipe for success. These same fresh elements are to be found in her books.

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

Dyrene sover / Bedtime for Bo, 2021, lyijykynä, digitaalinen viimeistely / pencil, digitally finished, 34 x 48, lastenkirja / children’s book, teksti/text Kjersti Annesdatter Skomsvold, Aschehoug

kirjallisuudessa. Näitä ovat muun muassa valikoiva puhumattomuus Helge Torvundin kirjassa Vivaldi (Magikon 2011) ja dysleksia Lene Askin kirjassa D for tiger (D niin kuin tiikeri, Gyldendal 2015). Kjersti Annesdatter Skomsvoldin Dyrene sover (Eläimet nukkuvat, Aschehoug 2021) käsittelee uhmaikäisiä lapsia. On ilta ja nukkumaanmenoaika, mutta päähenkilö Bon leikit ovat kesken, eikä hän malta mennä nukkumaan. Äidin ratkaisu on yhtä

Serious play As a book illustrator, Johnsen has collaborated with several renowned authors and has published books in over 20 languages, including Arabic, Danish, English, French, Catalan, Spanish, Swedish, German, Persian and Polish. Several books raise important issues that are otherwise afforded less space in literature, such as selective mutism in Helge Torvunds in Vivaldi (Magikon, 2011) and dyslexia in Lene Asks D for tiger (Gyldendal, 2015.) Kjersti Annesdatter Skomsvold’s book Dyrene Sover (Aschehoug, 2021; Bedtime for Bo, Enchanted Lion Books, 2022) is about young children’s autonomy. It is bedtime, but the main character Bo, is having far too much fun to go to bed. The mother’s solution

kaunis kuin kirjan kuvat. Nukkumaanmenotaistelun sijaan hän sisällyttää unirutiinin lapsen mielikuvitusleikkiin. Dyrene sover on valittu Norjassa vuoden 2022 kauneimmaksi kirjaksi ja Yhdysvalloissa se on päässyt vuonna 2022 julkaistujen kymmenen parhaan kuvakirjan joukkoon. Kuvat tekevät vaikutuksen.

is as beautiful as the pictures in the book. Instead of engaging in a bedtime fight, she weaves the bedtime routine into the child’s fantasy play. Dyrene Sover has been named the Most Beautiful Book of the Year in Norway and one of the ten best picture books published in the United States in 2022. The pictures leave a real impression on one.

Normikriittinen näkökulma

The Norm critical perspective

Normikriittisyys on ollut toistuva elementti Mari Kanstad Johnsenin kirjakuvituksissa, ja se näkyy jo hänen esikoisteoksessaan, Kari Tinnenin kirjassa Barbie-Nils og pistolproblemet (Barbie-Nils ja pistoolipulma, Gyldendal 2011). Kirja haastaa maskuliiniset stereotypiat kärkevästi. Päähenkilö saa ostaa Barbie-nuken vasta uhattuaan isäänsä leikkipyssyllä. Sukupuoliroolit ovat sittemmin olleet teemana myös Johnsenin ensimmäisessä itse kirjoittamassa kirjassa Livredd i Syden (Pelon vallassa etelässä, Gyldendal 2013). Kirjassa kerrotaan lapsesta, joka lähtee isänsä kanssa etelänlomalle. Isä on peloton ja tilaa vievä, mutta kutistuu alta aikayksikön joutuessaan lomakohteessa eroon tyttärestään. Lopulta isää on yhtä vaikea löytää kuin Martin Handfordin lastenkirjojen Vallua. Kohtaus, jossa isä ja isäänsä suurempi tytär löytävät taas toisensa, on liikuttavan kaunis. Kirja muistuttaa siitä, ettemme saa asettua toistemme yläpuolelle. Ballen-kirjan (Pallo, Gyldendal 2014) yhtenä päähenkilönä seikkailee sukupuolineutraali Kim-kani. Uusimmissa kirjoissaan Johnsen menee pitemmälle ja jättää hahmojen ihonvärin avoimeksi tulkinnoille. – Värien täytyy kuvastaa tunnetiloja, Johnsen sanoo ja esittää joka kohtauksen eri valossa. Frode Gryttenin metateoksessa Leggetid (Iltasadun aika, Samlaget 2020) päähenkilön ihonväri vaihtelee kullanruskeasta valkoiseen ja vaaleanpunaiseen. Innovatiivinen ote tarjoaa lukijoille kosolti samaistumispintaa.

Norm criticism has been a recurring element in Mari Kanstad Johnsen’s picture book universe since her debut book Barbiedoll Nils and the Gun Problem (Gyldendal, 2011) by author Kari Tinnen. In the book, male gender stereotypes are challenged in a caustic manner. The protagonist is only allowed to buy a Barbie doll after threatening his father with a toy gun. The gender role theme is to be found later in Johnsen’s own debut as a writer. Livredd i Syden (Scary Holiday, Gyldendal, 2013), is about a child with a larger-than-life fearless father who quickly shrinks in stature when his daughter goes missing on holiday. In the end, he’s as hard to find as Wally in Martin Hanford’s children’s books. The scene where the father reunites with a daughter who is bigger than himself is touchingly beautiful. The book conveys the importance of communicating at a common eye-to-eye level. In Ballen (the Ball, Gyldendal, 2014), one of the main characters is introduced as the gender-neutral rabbit Kim. In recent books, Johnsen goes even further and manages to leave the character’s skin colour open to interpretation. ”The colours have to fit the emotions,” says Johnsen, and portrays each scene in a different light. In Frode Grytten’s meta-narrative Bedtime (Samlaget, 2020), she lets the hue of the main character’s skin change from golden brown to white and pink. The technique is innovative and creates broad identification for readers.

Kaneja joka lähtöön

Rabbits galore

Kim on vain yksi Johnsenin teoksissa putkahtelevista kaneista. Kiinnostus kaneihin heräsi jo lapsuudessa, kun Augon-isä koristeli hänen koulueväspakettinsa

The character Kim is one of many rabbits that pop up in Johnsen’s work. The artist’s interest in the animals stems from her childhood when her father, Augon,

adorned her lunch boxes with little rabbit stories. ”Growing up, I tried to draw rabbits as realistically as possible,” says the illustrator. Today she is a master at stylizing animals’ movements. In P+E (Magikon, 2017; Paws and Edward, Kids Can Press, 2019), rabbits are described as something eternally enchanting. In adolescence, Paws the dog hunted them down. Now he lies slumbering, close to death, dreaming of them. The dog’s life ebbs before the eyes of the reader as dream and reality intertwine. Johnsen captures these moments perfectly, with equal measures of poetry and movement.

Magical rabbits

pienillä kanitarinoilla. – Nuorena yritin piirtää kaneista mahdollisimman realistisia, Johnsen sanoo. Nykyään hän on mestarillinen eläinten liikkeiden tyylittelijä. Teoksessa P+E (Magikon 2017) kanit kuvataan ikuisesti kiehtovina hahmoina. Poff-koira vietti nuoruutensa jahtaamalla kaneja. Nyt elämänsä ehtoopuolella se uneksii niistä. Koiravanhuksen elämänlanka hiutuu silmissä, ja uni ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa. Johnsen taltioi nämä hetket täydellisesti, suorastaan runollisen liikuttavasti.

In the wordless picture book, Jeg rømmer (Gyldendal, 2016), the rabbits take on a sacred symbolic dimension. The protagonist has moved to a new place with a new school and struggles to fit in. Through her window, at night, she sees an island populated by luminescent rabbits. The protagonist adopts one of the rabbits to the general admiration of her fellow students. But as soon as she returns the rabbit to the island, the students’ interest fades. The protagonist dreams herself away from the rowdiness of the schoolyard and instead discovers her inner strength, which leads to her gaining the genuine interest of one of her fellow students. In the counting book 3 2 1 (Gyldendal, 2019), Johnsen returns to the same motif: the main character wants a stuffed rabbit so she can become popular with everyone in kindergarten. Fortunately, her grandmother knows a better way.

Taikakaneja Tekstittömässä kuvakirjassa Jeg rømmer (Minä karkaan, Gyldendal 2016) kanit saavat pyhän symbolisen ulottuvuuden. Päähenkilö on muuttanut ja yrittää sopeutua uuteen kouluun ja ympäristöön. Yöllä hän näkee ikkunasta saaren, jolla asuu valoa hohtavia kaneja. Päähenkilö ottaa yhden kaneista omakseen ja pääsee muiden oppilaiden suosioon. Mutta heti kun hän vie kanin takaisin saarelle, koulukavereiden

 Metoo in Academia / Morgenbladet , 2017, muste, digitaalinen viimeistely / ink, digitally finished, 20 x 17, lehtikuvitus / newspaper illustration, Morgenbladet Trump/Morgenbladet, 2020, hiilikynä, digitaalinen viimeistely / charcoal pencil, digitally finished, 40 x 34, lehtikuvitus / newspaper illustration, Morgenbladet

kiinnostus hiipuu. Päähenkilö siirtyy haaveissaan pois koulupihan melskeestä ja löytää oman sisäisen vahvuutensa. Näin hän saa yhden luokkatovereistaan aidosti kiinnostumaan itsestään. Laskukirjassa 321 (Gyldendal 2019) Johnsen palaa samaan aiheeseen: päähenkilö toivoo pehmokania päästäkseen tarhakavereiden suosioon. Onneksi mummo tietää, mitä tehdä.

Aitoa huumoria Mari Kanstad Johnsenilla on silmää huumorille – silloinkin, kun se kallistuu makaaberin puolelle. 321:n päähenkilö hoitaa kesätyönsä huonosti, ja toinen hänen kaitsemistaan kaneista näyttää päätyvän jättiläiskäärmeen kitaan. Kohtaus on sekä hulvattoman hauska että kamala. Onneksi käärme nielaisi vain tohvelin ja pääsee lopulta lääkäriin. Toinen eksentrinen esimerkki on esikoiskirjassa Livredd i syden, missä taka-alalla näkyy lapsen ja pahansisuisen mustekalan taistelu. Mustekala on lapsen lautasella, mikä todennäköisesti viittaa kiisteltyyn korealaisherkkuun sannakjiin. Huumoriin on verhottu tärkeä viesti. Mustekalakaan ei halua tulla syödyksi elävältä.

Jatkoa seuraa

Gråbein/Wolves, 2018, silkkipaino/screenprint, 100 x 70

Genuine humour Mari Kanstad Johnsen has a flair for the witty, even when it tends towards the macabre. In 3 2 1 (Gyldendal, 2019), the main character neglects her summer job so one of the rabbits she looks after is apparently eaten by a huge snake. The scene is at once immensely funny but, at the same time, shockingly horrid. Luckily, the snake had only devoured a slipper and is then helped by a vet. Another eccentric example can be found in her debut book, Livredd i Syden, where the background shows a fight between a child and an angry octopus. The fact that the latter has been served as a meal refers to the controversial Korean delicacy San-nakji. The joke makes an important point. The octopus, of course, does not like to be eaten alive.

To be continued Several years of fast-paced work have propelled Johnsen’s development as an illustrator forward without her losing her personality or sense of humour along the way. We have likely only seen the very start of this artist’s career.

Kuluneiden vuosien tiivis työtahti on kehittänyt Johnsenia huimasti kuvittajana, mutta hän on säilyttänyt persoonallisen tyylinsä ja huumorinsa. Hän on luultavasti vasta taiteellisen uransa alkumetreillä.

EGON LÅSTAD

Egon Låstad on muotoilija, kuraattori ja kirjallisuuskriitikko. Hän on Norjan kriitikkojen yhdistyksen myöntämän lastenkirjallisuuspalkinnon palkintoraadin jäsen. Egon toimii projektipäällikkönä Kuvitetut joulukortit -taidehankkeessa www.illustrertejulekort.no, joka esittelee nykytaidetta ja -kuvitusta Norjassa. Hänen suunnittelemansa opastejärjestelmä, Evocative signs, on käytössä Bergenin lentoasemalla.

Egon Låstad is a designer, curator, and literary critic. He is a member of the Critics Prize jury for Children´s Literature, awarded by the Norwegian Critics’ Association. Egon is project manager for the art project Illustrated Christmas Cards www.illustrertejulekort.no showcasing contemporary art and illustration in Norway. He has created the public signage system Evocative signs, most notably in use at Bergen Airport.

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

VA R J O I STA VA LO O N –KUVAN MERKITYS SUKUPUOLINORMIEN HAASTAMISESSA

F R O M S H A D OWS I N TO L I G H T – THE ROLE OF ILLUSTRATION IN CHALLENGING GENDER NORMS jaana pesonen

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

Johdanto

Introduction

Minkälaisia hahmoja lastenkirjojen kuvituksissa esiintyy? Jäävätkö vähemmistöihin kuuluvat ihmiset usein tai aina taustalle? Onko tarinoiden keskeisissä rooleissa vain valtavirtaan kuuluvia ja näin siis perinteisiä normeja vahvistavia henkilöitä? Vai haastavatko tarinat pohtimaan luonnollisena pidettyjä käsityksiä esimerkiksi sukupuolesta tai perheestä? On tärkeää kiinnittää huomiota positioihin, joita niin vähemmistöön kuin enemmistöön kuuluvat henkilöt kirjoissa saavat, sillä jokainen lapsi tarvitsee identiteettiään vahvistavan lukukokemuksen. Yhteiskunnan moninaisuus on arkipäivää 2020-luvulla, ja näin ollen moninaisten ihmisten ja perheiden tulisi näkyä myös tämän päivän lastenkirjallisuudessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan sukupuolen ei-normatiivista ilmaisua suomalaisissa kuvakirjoissa. Lähemmin tarkastelussa on kolme kuvakirjaa: Jani Toivolan kirjoittamat ja Saara Obelen kuvittamat kirjat Poika ja hame (Otava 2021) ja Poika ja perhostunne (Otava 2022), sekä Mila Teräksen kirjoittama ja Hannamari Ruohosen kuvittama kirja Ensilumi (Karisto 2022). Nämä kuvakirjat valittiin, koska niiden päähenkilöiden sukupuolen ilmaisu näyttäytyy joko ei-binäärisenä tai muutoin haastaa sukupuoleen liitettyjä normeja. Tarkastelussa ovat erityisesti kuvituksen keinot tarinoiden keskeisten sisältöjen ilmentämisessä. Kuvituksessa kiinnitän huomioita erityisesti väreihin, valoon ja varjoon, sekä kuvan ja tekstin suhteeseen. Kuvituksella on erityisen paljon merkitystä juuri moninaisuuteen liittyvien sisältöjen esittämisessä, sillä kuvitus voi ilmentää moninaisuutta alleviivaamatta sitä. Kuvan ja tekstin suhde, erityisesti aukot tekstissä sekä

What kinds of people appear in children’s book illustrations? Are minorities often or always portrayed as minor characters? Are those in central roles in stories always representatives of mainstream culture and, thus, characters who strengthen traditional norms? Or do stories challenge us to rethink our ideas about gender and family? It is important to pay attention to the positions both minority and majority characters hold because every child needs experiences that strengthen their identity. Diversity in society is a fact of life in the 2020s, and thus, it is important that diversity among people and families is seen and heard in today’s children’s literature. This article examines the non-normative expression of gender in Finnish children’s books. I take a closer look at three picture books: Poika ja hame (A Boy and a Skirt, Otava 2021) and Poika ja perhostunne (A Boy and a Butterfly Feeling, Otava 2022) written by Jani Toivola and illustrated by Saara Obele as well as Ensilumi (First Snow, Karisto 2022) written by Mila Teräs and illustrated by Hannamari Ruohonen. These picture books were chosen because they have a protagonist whose gender expression comes across as either non-binary or otherwise challenges the norms linked to gender. Particular attention is given to the illustrative methods used to convey and present the central content of the stories. In the illustrations, I focus on colours, light and shadow as well as the relationship between the illustrations and the text. Illustrations are particularly important in the presentation of diversity-related content because pictures can express diversity without underlining it. The relationship between illustrations and text, especially any gaps in

tekstin ja kuvan tuottamat ristiriitaiset merkitykset, mahdollistavat toisenlaisia, normeja haastavia merkityksiä. Valituissa kirjoissa keskeinen yhdistävä tekijä on sukupuolinormien haastaminen. Sukupuolta tuottavat juuri normit, siis esimerkiksi kulttuurien muokkaamat sisäistetyt ja toistetut eleet ja teot. Lastenkirjallisuus kulttuurin osana on osa sukupuolen performatiivisuutta. Sukupuolta tuotetaan kielellises-

the text, as well as contradictory meanings produced by the text and the illustrations leave room for other meanings that may challenge norms. The central theme in all three books is their aim to challenge gender norms. Gender is produced by norms, in other words, the internalised and repeated gestures and actions forged by culture. Children’s literature within our culture is part of the performativity of gender. Gender is produced within the

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

sä ja kulttuurisessa merkityskentässä, jota hallitsevat heteronormatiivisuus ja kaksinapainen sukupuolijaottelu (Butler 2006). Sukupuolen moninaisuuden inklusiivinen läsnäolo lastenkirjoissa on tärkeää kaikkien lukijoiden takia, mutta erityisen merkityksellistä se on sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolen ilmaisunsa vuoksi vähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille, sillä he kohtaavat syrjintää ja kiusaamista muita enemmän. Sukupuolinormeja haastava lastenkirjallisuus voi ilmentää mahdollisuuksien pedagogiikkaa, joka ponnistaa arvoiltaan juuri sukupuolten tasa-arvosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta (Bittner, Ingrey & Stamper 2016). Käytän artikkelissa sateenkaari-ihmiset-termiä, jolla tarkoitan kaikkia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kaikessa moninaisuudessaan¹. Transsukupuolisuus viittaa ihmisiin, joiden sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Hyödynnän tekstissä myös queer-näkökulmaa, jolla on alun perin viitattu erityisesti seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen liittyvien identiteettikategorioiden ulkopuolelle jättäytyvään. Tässä tekstissä queer tarkoittaa erityisesti normit kyseenalaistavaa identiteettiä. Queer haastaa sukupuolen tarkastelun pysyvinä kategorioina joko liukuvalla feminiinisyyden ja maskuliinisuuden tulkinnalla tai haastamalla kokonaan käsityksen sukupuolesta (esim. Capuzza 2020; ks. myös Seta 2021).

linguistic and cultural semantic field in which heteronormativity and binary gender division govern (Butler 2006). The presence of gender diversity in children’s books is important for the benefit of all readers, but it is particularly meaningful for children and young people who represent a minority due to their gender identity or the expression of their gender because they are more likely than others to encounter discrimination and bullying. Children’s literature that challenges gender norms can manifest the pedagogy of possibility whose values are based on gender equality and social justice (Bittner, Ingrey & Stamper 2016). In this article, I use the term rainbow community to refer to gender and sexual minorities in all their diversity ¹. Transgender refers to people whose gender identity does not correspond with the sex assigned to them at birth. In this article, I also utilise the queer viewpoint, which has traditionally referred to those who choose to remain outside the identity categories of sexual orientation or gender. The term queer in this article refers specifically to identities that question norms. Queer challenges the examination of gender as a permanent category through either a sliding interpretation of femininity or masculinity or by challenging the concept of gender altogether (E.g. Capuzza 2020; see also Seta 2021).

Normatiivisen sukupuolen kuvaamisen haastaminen lastenkirjoissa

Challenging the representation of normative gender in children’s books

Vaikka moninaisuus onkin ollut osa tarinaa suomalaisissa kuvakirjoissa jo jonkin aikaa, näyttäytyy se yhä harvoin sukupuoli-identiteetin moninaisuutena. Erityisesti transsukupuoliset ihmiset ovat olleet lähes näkymättömissä. Sama ilmiö koskettaa myös kansainvälistä lastenkirjallisuutta, vaikka 2010- ja 2020-luvuilla onkin julkaistu jo joitakin

Although diversity has been part of the story in Finnish picture books for some time, it still rarely appears as diversity of gender identity. Transgender people in particular have been almost invisible. The same phenomenon concerns international children’s literature as well, although in the 2010s and 2020s, a few more picture books with a transgen-

kuvakirjoja, joissa päähenkilö on transsukupuolinen². Suomalaisessa lastenkirjallisuudessa sateenkaari-ihmisiä, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä näkyy edelleen vähän. Kuvakirjoihin on kuitenkin 2000-luvulla tullut erilaisia perheitä, ja yhä useammissa kirjoissa mukana on esimerkiksi samaa sukupuolta olevia vanhempia. Aiemmin transsukupuolinen henkilö on esitelty sivuroolissa Tittamari Marttisen kirjoittamassa ja Aiju Salmisen kuvittamassa lastenkirjassa Ikioma perheeni (Pieni Karhu 2014). Ikioma perheeni kertoo monenlaisista perheistä eikä päähenkilön, Kuun, sukupuolta määritellä binäärisesti. Yksi tarinan keskeisistä henkilöistä on Niki, Kuun kummi, joka on transsukupuolinen. Kirja sai vuoden 2015 Arvid Lydecken -palkinnon. Mila Teräksen ja Hannamari Ruohosen Ensilumi-kuvakirja on uraauurtava teos, sillä se on ensimmäinen kotimainen lastenkuvakirja, jossa päähenkilönä on sukupuolenkorjauksessa oleva henkilö. Ensilumi kertoo yhdestä päivästä, jona alakouluikäinen Tuisku viettää aikaa yhdessä vaarinsa ja mumminsa kanssa. Vaari valmistautuu luistelunäytökseen ja koettaa värikästä hametta päällensä. Tuisku istuu nojatuolissa ihailemassa:

der protagonist have been published ². In Finnish children’s literature, representatives of the rainbow community, in other words, sexual and gender minorities, are still rarely depicted. However, the 2000s have seen a greater diversity of families portrayed in picture books, with more and more books featuring, for example, same-sex parents. A transgender person has previously been portrayed in a minor role in the children’s book Ikioma perheeni (My Very Own Family) written by Tittamari Marttinen and illustrated by Aiju Salminen. The book is about various different kinds of families and the gender of the protagonist, Kuu (Moon), is not defined in binary terms. One of the central characters in the story is Kuu’s godparent Niki, who is transgender. The book was awarded the 2015 Arvid Lydecken Prize. Ensilumi by Mila Teräs and Hannamari Ruohonen breaks ground as the first Finnish children’s picture book in which the main character is going through gender transitioning. Ensilumi tells about a day the primary-school-aged Tuisku spends with their Grandpa and Grandma. Grandpa is getting ready for an ice-skating show and tries on a colourful skirt. Tuisku sits in an armchair admiring:

Vaari sovittaa ylleen valmista hametta. Tuisku katsoo pitkään vaaria, joka ottaa muutaman tanssiaskeleen.

Grandpa is trying on the finished skirt. Tuisku takes a long look at Grandpa, who takes a few dance steps.

Ja kun vaari tekee piruetin, hame välähtää kuin ikkuna, jonka läpi näkee uuteen maailmaan. ”Vaari?” Tuisku kysyy. ”Oletko sinä nainen vai mies?”

And when Grandpa twirls, the skirt flashes like a window through which you can see into a new world. “Grandpa?” Tuisku asks. “Are you a man or a woman?”

(Teräs & Ruohonen 2022, numeroimaton)

(Teräs & Ruohonen 2022, non-numbered)

² Kuitenkaan monia näistä teoksista, kuten vuonna 2014 julkaistua kuvakirjaa I Am Jazz (Herthel & Jennings) ei ole (ainakaan vielä) käännetty suomeksi. I Am Jazz kertoo transsukupuolisesta Jazz Jenningsistä, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi elämäänsä

¹ Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin voidaan viitata myös lyhenteellä HLBTIQ+ (homo, lesbo, bi, trans, intersukupuolisuus,

seuraavasta tv-ohjelmasta. Jennings tunnetaan lisäksi translasten oikeuksien puolestapuhujana. However, many of these works,

queer; plusmerkki viittaa kaikkiin niihin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, joita ei lyhenteessä mainita). Gender and sexual

such as the 2014 picture book I Am Jazz (Herthel & Jennings), have, at least so far, not been translated into Finnish. I Am Jazz is the

minorities can also be referred to with the abbreviation LGBTQI+ (Lesbian, gay, bisexual, transgender, queer, intersex; the plus

story of transgender Jazz Jennings, who has later become famous through a TV programme about her life. Jennings is also known as

sign refers to all those sexual and gender minorities that are not included in the abbreviation).

a spokesperson for trans kids.

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

Vaari ottaa Tuiskun syliinsä ja alkaa kertoa lapsuudestaan, mutta ensin hän kuitenkin vastaa Tuiskun kysymykseen: ”Minä olen nainen”, hän kertoo. Heidän katsellessaan yhdessä vanhoja valokuvia vaari kertoo, kuinka häntä hänen syntyessään luultiin pojaksi. Vaikka vaari tiesi jo pienestä saakka, että hän oli tyttö, ei hän saanut mahdollisuutta tulla nähdyksi omana itsenään. Peilin ääressä vaari alkaa meikata itseään luistelunäytöstä varten ja samalla hän kertoo, kuinka hän ei enää jaksa esittää miestä. Nyt hän saa hoitoja, joiden jälkeen hän voi vihdoin näyttää siltä ”kuka olen aina sisimmässäni ollut”. Ensilumessa läheisten tuki on läsnä tarinan alusta loppuun. Luistelunäytökseen, jossa vaari esiintyy, valmistaudutaan yhdessä ja mummi auttaa vaaria luisteluasun ompelussa. Tuiskukin saa auttaa paljettien kiinnittämisessä. Näytökseen tulevat myös Tuiskun isä ja äiti. Tuiskun mummi myös kertoo Tuiskulle, että oli arvannut jo aiemmin, että vaari on oikeasti nainen. Hän tiivistääkin seuraavasti:

Grandpa lifts Tuisku on her lap and starts telling about her childhood, but first she gives an answer to Tuisku’s question: “I am a woman, she says.” As they look at old photos, Grandpa tells how everyone thought she was a boy when she was born. Although Grandpa knew from a young age that she was a girl, she never got the chance to be seen as herself. In front of the mirror, Grandpa starts putting on her make up in preparation for the ice-skating show and tells how she could no longer pretend to be a man. Now she is going through treatment which will allow her to finally look the way “she has always felt inside”. In Ensilumi, Grandpa has the support of her loved ones from the start of the story to the end. Everyone is helping with the preparations for the skating show in which Grandpa is to perform, and Grandma helps Grandpa sew the outfit. Tuisku gets to help with the sequins. Tuisku’s mum and dad will also be at the show. Tuisku’s Grandma tells Tuisku that she had already guessed that Grandpa is really a woman. She summarises her thoughts as follows:

”Eikä tässä ole mitään kummallista, vaarallista eikä pelottavaa.” ”Me kaikki olemme erilaisia, ja kaikkien on tärkeintä saada olla oma itsensä.”

There is nothing strange, dangerous or frightening here. We are all different, and the most important thing is that we all get to be ourselves.

(Teräs & Ruohonen 2022, numeroimaton)

(Teräs & Ruohonen 2022, non-numbered)

Ensilumen päähenkilöstä ainutlaatuisen lastenkirjallisuudessa tekee myös ikä. Vaari kertoo olevansa 60-vuotias, eli monen lapsilukijan isovanhemman ikäluokkaa. Jani Toivolan kirjoittamissa ja Saara Obelen kuvittamissa kuvakirjoissa Poika ja hame (2021) ja Poika ja perhostunne (2022) päähenkilö on alakouluikäinen Roni. Ensimmäinen osa, Poika ja hame, kertoo siitä, kuinka Roni on halunnut jo pidempään pukea hameen päälleen. Eräänä yönä hän ottaa äidin kaapista punaisen hameen ja piilottaa sen reppuunsa. Koulun pihalla Roni menee poikien joukkoon, vaikka oikeasti haluaisi liittyä tyttöjen leikkeihin. Koulupäivän päätteeksi Roni pukee hameen päälleen. Tarinassa kuvataan paikoin rajuakin kiusaamista, kun rinnakkaisluokan pojat ensin nauravat Ronille

Another unique thing for children’s literature about the protagonist in Ensilumi is her age. Grandpa tells that she is 60 years old, in other words, the age of the grandparents of many of the book’s child readers. In the picture books, Poika ja hame (2021) and Poika ja perhostunne (2022), written by Jani Toivola and illustrated by Saara Obele, the main character is primary-school-aged Roni. The first book in the series, Poika ja hame, tells about Roni’s long-term wish to wear a skirt. One day, Roni takes a skirt from his mum’s wardrobe and hides it in his rucksack. At the schoolyard, Roni joins the boys although he would rather participate in the girls’ games. At the end of the school day, Roni puts on the skirt. The story describes even violent bullying as some boys in another class first laugh at Roni and later chase

ja myöhemmin jahtaavat häntä koulun pihalla. Ronin sukupuolinormit haastavasta käytöksestä seuraa siis väheksymistä ja pilkkaa, mutta myös fyysistä uhkaa omaa koskemattomuutta loukkattaessa. Lopussa Roni saa tukea ja hyväksyntää niin ystävältään Pinjalta kuin myös äidiltään. Sarjan toinen osa, Poika ja perhostunne, sijoittuu kesälomaan ja kertoo Ronin ja hänen mummonsa lomaviikosta maatilalla. Maatilalla eläimet ja luonto ovat Ronille uutta. Roni saa kuitenkin heti uuden ystävän, Timon, jonka kanssa lomasta tulee hauska ja ikimuistoinen. Koska Ronilla on jo sisäistettynä koulusta sekä muualta yhteiskunnasta ja kulttuurista opittu heteronormatiivinen oletus, eli oletus kahdesta vastakkaisesta, toisiinsa vetoa tuntevasta sukupuolesta, ei hän tunnista ihastumisen tunteitaan. Kotiinpaluun jälkeen ikävä purkautuu ulos, ja Roni saa äidiltään tukea tunteidensa ymmärtämiseen. Perhostunne kuvastaa uutta ja jännittävää, elämän ensi-ihastumista. Sarjan molemmissa osissa sukupuoli esitetään liukuvana. Roni näyttäytyykin queerinä päähenkilönä, jonka sukupuoli jättäytyy binäärin ulkopuolelle. Lisäksi Poika ja perhostunne -kirja haastaa dominoivan esitys- ja ajattelumallin, joka liittyy lapsiin ja heteronormatiivisuuteen. Mallin mukaan lapset ovat viattomia, vailla seksuaalisia ajatuksia, mutta samalla heidän kuitenkin oletetaan olevan heteroseksuaaleja (Bruhm & Hurley 2004).

Varjoista valoon – näkyväksi tulemisen merkityksestä Ensilumi rakentuu 15:stä kuva-aukeamasta. Ruohosen puuväritekniikka luo pehmeät linjat, mutta näyttää samalla kynän jäljen. Kuvituksessa vuorotellaan valon ja pimeän, lämpimien ja kylmien sävyjen merkityksillä. Ruohonen (2022) kertookin, että pitää puuväritekniikasta, koska se on vanhanaikaista ja ajatonta yhtä aikaa. Ajattomuus luo hänen mukaansa turvan tunnetta. Ruohosen mukaan kuvituksen toteuttaminen puuväritekniikalla tuntui terapeuttiselta, sillä rakentaessaan kuvia kerroksittaisista väreistä, ”jotka limittyvät ja loistavat toistensa läpi, rakentaa tavallaan tunnetta ja olevaisen kerroksia samalla tavalla kuin todellisuuskin rakentuu”.

him around the schoolyard. Thus, Roni’s behaviour that challenges gender norms results in belittling and ridicule but also presents a physical threat to his bodily integrity. At the end of the book, Roni receives support and acceptance from his friend Pinja and his mother. The events in the second book, Poika ja perhostunne, take place over summer holidays and tell about a holiday week Roni spends with his Grandma at a farm. Animals and nature at the farm are something new for Roni. However, Roni makes a new friend, Timo, straight away, and with Timo, the holiday becomes fun and unforgettable. Because Roni has already internalised at school and in our society and culture in general the heteronormative assumption of two opposite genders attracted to each other, he does not recognise his feelings of infatuation. After returning home, Roni’s sadness over missing his friend pours out. Roni’s mother supports him and helps him understand his feelings. The book describes the new and exhilarating feeling of a first infatuation. In both books in the series, gender is presented as fluid. Roni comes across as a queer protagonist whose gender is outside the binary. Furthermore, Poika ja Perhostunne challenges dominant models of representation and thinking with regards to children and heteronormativity, according to which children are defined as innocent and without sexual thoughts yet assumed to be heterosexual (Bruhm & Hurley 2004).

From shadows into light – the importance of becoming visible Ensilumi (2022) is made up of 15 illustrated page spreads. Ruohonen’s coloured pencil technique creates soft lines whilst also showing the pencil mark. The illustrations alternate between the meanings of light and dark and warm and cold tones. Ruohonen (2022) tells that she likes the coloured pencil technique because it is at once old-fashioned and timeless. She believes that this timelessness creates a feeling of safety. According to Ruohonen, using the colouring pencil technique to create illustrations feels therapeutic, because as you construct the pictures using colours “that overlap and shine through one anot-

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

Ensilumessa syksy on jo pitkällä, puut ovat lehdettömiä ja maa on harmaa. Ulkomaailma on sävyiltään kylmä, jopa kolkko ja karu, kun vaari ja Tuisku kävelevät mummolaa kohti. Runomaisessa tekstissä kysytään, tietääkö lukija miltä ensilumi kuulostaa: ”Kun pienet hiutaleet rahisevat, kihisevät, suhisevat?” (Teräs & Ruohonen 2022). Sisälle päästyään vaari ottaa esille luisteluasua varten ostetun kankaan ja samalla kirjan aukeamat täyttyvät kirkkaista väreistä. Kangas levittää ympärilleen valoa ja lämpöä, ja värit hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä. Valon määrä kasvaakin kuvituksessa sitä mukaa kuin vaari tulee nähdyksi omana itsenään. Ruohosen kuvitus on erityisen herkkää ja taidokasta kasvojen ilmeitä kuvatessa. Vaarin kasvoista välittyvät ilo ja onni. Ensilumi onkin ennen kaikkea tarina rohkeudesta olla oma itsensä. Kun vaari esiintyy luistelunäytöksessä, näyttää kuin hän lentäisi. Luisteluasu ja kokemus pelkojen voittamisesta tarjoavatkin vaarille herkät, mutta kantavat siivet, ”kuin korennon siivet”. Näytöksen lopussa ihmiset kannustavat vaaria taputuksin, ja vielä kotimatkallakin hän saa ohikulkijoilta kehuja asustaan. Poika ja hame, samoin kuin Poika ja perhostunne, sisältää 19 kuva-aukeamaa. Molemmat kuvakirjat ovat värikylläisiä. Poika ja hame -kirjan värimaailma on voimakas ja kuvitus koostuu pääosin sinisen ja punaisen sekä oranssin ja ruskean eri sävyistä, kun taas Poika ja perhostunne on väreiltään keveämpi ja sisältää vaalean vihreää, vaalean punaista ja keltaista. Obele on kuvittanut teokset digitaalisesti iPadilla. Hänen mukaansa etuina tiiviissä kuvitusaikatauluissa on erityisesti muokkaamisen helppous. Obelelle digitaalinen kuvittaminen on yhä käsityötä, ja hän kertookin pitävänsä erityisesti ilmaisuvoimasta. Obelen (2022) mukaan digitaalisen kuvittamisen ei tarvitse olla siloteltua, sillä myös iPadilla piirtämisessä näkyy kädenjälki, ja värien voi antaa elää kuin oikean maalin. Obele kertoo, että digitaaliseen työskentelyyn ja kuvitustyyliin erityisesti värien käyttöön, vaikuttaa se, että hän on aiemmin maalannut akryyleillä ja pitää erityisesti värien yhdistelemisestä. Kuten Ensilumessa, myös Poika ja hame -teoksen kuvituksessa keskeisiä ovat pimeys ja valo. Poika ja hame -kirjassa sävyt ovat lähes kirjan puoleenväliin

her, you in a sense construct emotions and levels of existence in the same way that reality is constructed.” In Ensilumi, the autumn is well under way, trees are leafless, and the ground is grey. The colours of the outside world are cold, even bleak and desolate when Grandpa and Tuisku walk towards the grandparents’ house. The poetic text asks the readers if they know what first snow sounds like: “When small snowflakes rustle, tingle and hiss?” (Teräs & Ruohonen 2022). When the pair get in, Grandpa takes out the fabric bought for the skating outfit and at once, the pages of the book fill with bright colours. The fabric radiates light and warmth, and the colours glow in all the colours of the rainbow. The amount of light in the illustrations increases as Grandpa becomes seen as herself. Ruohonen’s illustrations are particularly delicate and skilful when she depicts facial expressions. Grandpa’s face conveys joy and happiness. Ensilumi is, above all, a story about the courage of being yourself. When Grandpa performs in the skating show, it looks like she was flying. The skating outfit and the experience of conquering her fears give Grandpa wings which are delicate, but they support her “like the wings of a dragonfly.” At the end of the show, people cheer and applaud Grandpa, and even on her way home, she receives compliments on her outfit from passers-by. Poika ja hame and Poika ja perhostunne are both made up of 19 illustrated spreads. Both picture books are full of colour. The colour palette in Poika ja hame is strong, and the illustrations consist mainly of different shades of blue and red and orange and brown, whilst Poika ja perhostunne is lighter in its colour scheme containing light greens, pinks and yellows. Obele has illustrated the books digitally using an iPad. She says that the advantage of an iPad is the ease of revising your work when you are working to a tight deadline. For Obele, digital illustration is still a handcraft, and she likes the power of expression it offers. According to Obele, digital illustration does not need to be sleek, because your personal style still shines through when you draw on an iPad, and you can let your colours live like real paint. Obele (2022) tells that the fact that she used to paint with

saakka tummia. Yö on tummansininen, josta punainen hame erottuu kirkkaana ja loistavana. Aamu tuo lämpimän valon: keltaista, oranssia ja ruskeaa. Kupliva into ja koulureppuun kätketty hame täytyy kuitenkin piilottaa muilta. Kuten Ensilumessa, myös Poika ja hame -kirjassa ulkomaailma, Ronin tapauksessa koulu ja sen piha, näyttäytyy harmaana. Koulun pihaa värittävät lapset, jotka leikkivät omina ryhminään: ”Koulun pihalla on kahdenlaisia rinkejä, tyttöjen ja poikien. Roni kävelee aina poikien rinkiin, vaikka haluaisi oikeasti leikkiä tyttöjen kanssa. (--) Ronia kiinnostavat usein asiat, joista muut sanovat, että ne ovat tyttöjen juttuja. Ronin mielestä on ihan hölmöä ajatella, että jotkut asiat ovat poikien ja jotkut tyttöjen. Ei sellaista ole, se on keksittyä” (Toivola & Obele 2021, numeroimaton). Vaikka Roni tunnistaakin binäärisen sukupuolijaottelun kulttuurisena rakenteena, on kamppailu oman normeista poikkeavan sukupuoli-identiteetin ilmaisemiseen läsnä. Samalla kun Ronin sukupuolikokemus vastaa oletusta, eli poikaa, hän myös tunnistaa sukupuolen ilmaisunsa haastavan totuttua jaottelua feminiiniseen ja maskuliiniseen. Roni muun muassa kertoo, että haluaisi pitkät hiukset, pukeutua hameeseen ja leikkiä nukeilla. Ronin pukeuduttua hameeseen hänen ympärilleen kerääntyy naapuriluokan poikia naureskelemaan ja pilkkaamaan. Roni pakenee tilannetta koulun pihalle, ja pojat seuraavat häntä. Vaikka tilanne on uhkaava, saa Roni itseluottamusta ympärillään hulmuavasta hameesta ja kokee juostessaan kohoavansa jahtaajiensa yläpuolelle, korkealle ilmaan. Punainen hame on kuin viitta, josta Roni saa supervoiman. Kuten myös Ensilumessa, lentämisen tuntu kuvastaa vapautumista peloista. Myös Poika ja perhostunne -kirjan kuvitus on värikylläinen. Obele kertookin, että Roni-sarjan kuvituksesta haluttiin realistinen ja värikäs. Kiinnostavaa on, että värikkyyttä toivoi erityisesti kustantamo. Poika ja perhostunne -teoksen kuvissa toistuu sateenkaaren värejä: keltaista, punaista, violettia ja sinistä. Kukilla on keskeinen paikka kuvituksissa. Kirjan kannessa poikien taustalla näkyvä niitty on Ronista kuin ”irtokarkeista tehty meri”. Myös yhteinen kimppu, jonka Roni ja Timo poimivat osana maatilan juhlia, sisältää monia erivärisiä luonnonkukkia. Kukat ja samalla

acrylic paints and likes to mix colours impact her digital work and illustration style and particularly her use of colours. As in Ensilumi, darkness and light are central to the illustrations in Poika ja hame. In Poika ja hame, the tones are dark up until almost halfway through the book. The night is deep blue with the red skirt standing out as bright and brilliant. The morning brings a warm light of yellow, orange and brown. But the bubbling joy and the skirt hidden in the school bag must be concealed from others. In Poika ja hame just like in Ensilumi, the outside world, and in the case of Roni, the school and its yard, appear grey. Children playing in their own groups give colour to the schoolyard: “The schoolyard has two kinds of circles, the girls’ ones and the boys’ ones. Roni always joins the boys’ circle; although, he would in reality like to play with the girls. (--) Roni is often interested in things that others call girls’ stuff. Roni thinks it’s silly to think that some things are for boys and others for girls. It’s not like that; it’s all just made up” (Toivola & Obele 2021, non-numbered). Although Roni recognises the binary gender division as a cultural construct, the struggle to express his own non-conforming gender identity is still there. Whilst Roni’s gender experience conforms with the assumption, in other words, that of a boy, he also recognises that his own gender expression challenges the conventional division into feminine and masculine. For example, Roni tells that he would like to have long hair, wear skirts and play with dolls. When Roni dresses up in the skirt, a group of boys from another class gather around him, laughing and ridiculing him. Roni flees to the schoolyard and the boys follow him. Although the situation is threatening, Roni gains confidence from his flowing skirt, and as he runs, he feels himself rising above his pursuers, high up into the air. The red skirt is like a cape which gives Roni superpowers. As in Ensilumi, the sensation of flying offers a release from fear. Poika ja perhostunne is also rich in colours. Obele tells that the idea was to make the Roni series realistic and colourful. It is interesting that it was the publishing house that was particularly keen on colourfulness. The illustrations in Poika and perhostunne reflect the

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

koko maatilaa ympäröivä luonto näyttäytyvätkin vapaana tilana, jossa Roni uskaltaa olla oma itsensä, siis tilana, joka mahdollistaa yhteiskunnallisista normeista irtautumisen ja vapautumisen. Teoksia yhdistävät kuvituksessa tilojen kuvaaminen valon, varjon, pimeyden sekä eri värisävyjen kautta. Poika ja hame -teoksen koulu näyttäytyy harmaana; normatiivisena ja tiukkojen sukupuoliroolien maailmana, kun taas Poika ja perhostunne -teoksen kesäpaikka on epänormatiivisuudessaan värien ilotulitusta. Vapautuminen oletuksista ja odotuksista huipentuu molemmissa teoksissa julkisessa tilassa: luisteluareenasta ja koulun pihasta tulee sosiaalisen transition paikkoja. Luisteluareena ja koulun piha ovat siis siirtymän kulkureittejä, joissa sävyt ja värit ilmentävät erilaisia fyysisiä, mutta samalla sosiaalisia tiloja, ja niihin liittyviä jännitteitä. Vaarin ja Ronin sosiaalinen transitio merkitsee siirtymistä elämään oman sukupuoli-identiteetin mukaisessa sosiaalisessa roolissa. Läsnä on muitakin metaforia. Ensilumessa vaari istuu meikkipöydän ääressä ja valmistautuu luistelunäytökseen. Bittner kollegoineen (2016) kirjoittaa, että peili esiintyy useissa sukupuolinormeja haastavissa kuvakirjoissa. Peili on tärkeä metafora erityisesti oman itseilmaisun kyseenalaistamisessa. Sukupuolinormeja haastaville henkilöille peili saattaa myös vahvistaa oman sukupuolikokemuksen kohdentumattomuutta yleisesti tunnettuihin oletuksiin. Peiliin katsoessa rinnalla ovat niin lapsenlapsi Tuisku kuin myös puoliso. Ruohonen kertoo peili-kuvituksesta, että halusi varmuuden ja rentouden näkyvän vaarissa, kun tämä keskittyy muodonmuutokseensa. Ruohonen kertoo vielä, että halusi peili-kuvaan mukaan myös mummin rakkauden ja tuen. Vaari saakin vahvistusta omalle sukupuoli-identiteetilleen kaikilta läheisiltään. Tätä vahvistusta ilmaistaan sanoin ja ilmein. Tärkeää on myös Tuiskun, lapsenlapsen, mutkaton suhtautuminen asiaan. Lopussa Tuisku toteaa sanoja pohtien, että nyt hänellä on ”sekä mummi että mummo”.

Varjoista valoon: Roni ja vaari näyttävät lentävän vapauden tunteesta. / From shadows into light: The feeling of freedom seems to make both Roni and Grandpa fly.

colours of the rainbow: yellow, red, purple and blue. Flowers are central to the illustrations. The meadow depicted behind the boys on the cover of the book is, according to Roni, like “a sea of pick-and-mix sweets”. The bunch of flowers Roni and Timo pick for a party at the farm contains a variety of colourful wildflowers. Flowers and the surrounding countryside appear as a liberated space where Roni dares to be himself; in other words, as a space which enables him to break free from social norms. The illustrations in both books depict spaces through light, shadow, darkness and different shades of colour. In Poika ja hame, the school appears as a grey, normative world where tight gender roles reign, whereas in Poika ja perhostunne, the summer place is a firework of colours in its freedom from norms. The liberation from assumptions and expectations happens in both Ensilumi and Poika ja hame in a public space; thus, the skating arena and the schoolyard become places of social transition. Therefore, the skating arena and the schoolyard are passages of transition where shades and colours embody different physical but also social spaces and the tensions connected to them. Grandpa’s and Roni’s social transition means that they assume a social role that corresponds with their gender identity. There are other metaphors too. In Ensilumi, Grandpa sits by a dressing table getting ready for a skating show. Bittner et al. (2016) explain how the mirror often appears in picture books that challenge gender norms. The mirror is an important metaphor particularly for questioning self-expression. For people who challenge gender norms, the mirror may also reinforce the non-alignment of their own gender experience with commonly held assumptions. Her grandchild Tuisku and partner are by her side as she looks in the mirror. Ruohonen says of the mirror illustration that she wanted Grandpa to appear confident and relaxed as she focuses on her transformation. Ruohonen also explains that she wanted to include Grandma’s love and support in the reflection. Grandpa gets verification for her gender identity from everyone close to her. This verification is expressed through words and facial expressions. The uncomplicated attitude of Tuisku, her grand-

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

Peiliin katsominen näyttäytyy vaarin kohdalla lempeänä ja hyväksyvänä kokemuksena. Looking in the mirror comes across as a gentle and accepting experience for Grandpa.

Kaikkia tarkasteltuja kuvakirjoja yhdistää tunteiden ilmentäminen kuvituksessa. Poika ja perhostunteessa ihastumisen tunnistaminen ja hyväksyminen näkyvät Ronin kasvoilla ja silmissä ensin vakavuutena, jota seuraavat valo ja keveys. Kaikissa kolmessa teoksessa päähenkilöt saavat läheisiltään täyden tuen sukupuolensa ilmaisulle. Transsukupuolisuutta kuvaavia sekä sukupuolinormeja haastavia lastenkirjoja on ajoittain kritisoitu liian optimistisesta suhtautumisesta aiheeseen. Toisaalta näitä teoksia on myös kiitelty queer-lasten esiinnostamisesta ja aiheen nor-

child, towards the subject is also key. At the end of the book, Tuisku ponders words and states that now “I have a Grandma and a Granny”. All the picture books studied in this article express emotions through illustrations. In Poika ja perhostunne, the recognition and acceptance of his infatuation first appears on Roni’s face and eyes as seriousness, followed by lightness and ease. In all three books, the protagonists receive the full support of their loved ones for their gender expression. Children’s books which depict transgender characters and challenge gender norms have at times been criticised for adopting an outlook on the topic that is too positive. On the other hand, these books have also been praised for highlighting queer children and normalising the subject (Bumgarner 2016). All these

malisoinnista (Bumgarner 2016). Kaikissa teoksissa, mutta erityisesti Poika ja hame sekä Ensilumi -kirjoissa tunnistetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin identifioituvien ihmisten haasteet ja kamppailut hyväksytyksi tulemisessa omana itsenään. Väreillä on kuvituksissa monenlaisia merkityksiä. Värien kautta voidaan esimerkiksi nostaa esille vähemmistöihin kuuluvien ihmisoikeuksia ja asettua niin sanotusti liittolaiseksi (englanniksi ally). Ensilumessa tätä tematiikkaa on runsaammin kuin Roni-sarjassa, jossa sateenkaariväritys näkyy selkeästi muun muassa Ronin sukissa (Poika ja perhostunne 2022). Ensilumessa vaarin luisteluasun sateenkaarivärityksen lisäksi kirjan kannessa näkyvä Tuiskun myssy on väritykseltään trans-lipun värinen. Vaaleansini-vaaleanpuna-valkoraidallisen lipun suunnitellut Monica Helms on kuvaillut, että lipun vaaleansininen symboloi poikavauvoiksi määriteltyjä ja vaaleanpunainen tyttövauvoiksi määriteltyjä. Keskellä oleva valkoinen väri symboloi muutosprosessissa olevia, sekä kaksinapaisen sukupuolijaottelun ulkopuolella olevia, kuten muunsukupuolisia. Kirjan toiseksi viimeisellä aukeamalla koko perhe on saapunut takaisin mummolaan. Mummi riisuu juuri kenkiään ja Tuisku ja vaari juttelevat. Taka-alalla näkyvät Tuiskun äiti ja isä, jotka ovat molemmat riisumassa takkejaan. Toisen takin alta näkyy kelta-valko-violetti-musta vaate, eli muunsukupuolisten pride-lipun värit ja toisen vanhemman paidan raidat viittaavat polyseksuaalien pride-lippuun. Moninaisten sateenkaari-ihmisten väreissä Ensilumi edistääkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten näkyvyyttä ja voi samalla myös lisätä tietoisuutta näiden vähemmistöjen ihmisoikeuksista. Näin värien kautta voidaan ilmaista liittolaisuutta ja samalla solidaarisuutta.

books, but especially Poika ja hame and Ensilumi, recognise the challenges and struggles of people who identify with gender and sexual minorities to be accepted as themselves. Colours have a variety of meanings in illustrations. Colours can be used to highlight the human rights of people representing minorities and to assume the role of a so-called ally. This theme is more evident in Ensilumi than in the Roni series in which the rainbow colours appear visibly, for example, in Roni’s socks (Poika ja perhostunne 2022). In addition to the rainbow colours of Grandpa’s skating outfit in Ensilumi, Tuisku’s beany, which appears on the cover of the book, is in the colours of the Transgender Pride Flag. Monica Helms, who designed the light blue, pink and white striped flag, said: “The light blue is the traditional colour for baby boys, pink is for girls, and the white in the middle is for those who are transitioning, those who feel they have a neutral gender or no gender, and those who are intersex.” On the second last page spread in Ensilumi, the family has returned to the grandparents’ house. Grandma is taking off her shoes and Tuisku and Grandpa are chatting. Tuisku’s mum and dad, who are taking their coats off, appear in the background. Under the coat of one parent is a yellow-white-purple-black garment representing the colours of the Non-Binary Pride Flag, and the stripes on the other parent’s shirt refer to the Polysexual Pride Flag. In the diverse colours of the rainbow community, Ensilumi promotes the visibility of people representing gender and sexual minorities and helps raise awareness of the human rights of these minorities. Thus, colours can be used to express alliance and solidarity.

Conclusion Lopuksi Kaikissa esitellyissä kirjoissa kuvitus tuo tarinaan lisää merkityksiä ja ilmentää juuri moninaisuuden näkökulmasta keskeisiä asioita. Kuvitus tuo esiin tekstiä monipuolisemman henkilögallerian. Lastenkirjallisuudessa kuvituksella on yleisestikin merkitystä erityisesti normeja haastavien sisältöjen normalisoinnissa. Kuvituksessa voidaan esimerkiksi näyttää kahden

In all the books presented in the article, the illustrations bring new meanings to the story and reflect the key issues in relation to diversity. The illustrations reveal a more diverse character gallery than the text. In children’s literature in general, illustrations play an important role, especially in normalising content that challenges norms. For example, an illustration can depict a family of two same-sex parents, with-

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

samaa sukupuolta olevan vanhemman perhe ilman, että tekstissä huomioidaan perhettä epänormatiivisena. Kuvitus tekeekin moninaisuudesta parhaimmillaan tavallista (Pesonen 2021). Ensilumessa kuvituksen hieman piilotetummat viestit muistuttavat muidenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten olemassaolosta. Roni-sarjassa, ja erityisesti Poika ja perhostunne -kirjassa esiintyy hyvin moninainen joukko ihmisiä. Maatalon emäntä Zahra on huiviin pukeutuva nainen, ja talossa asuu vieraana monenlaisia ihmisiä, kuten häämatkalla olevat Mia ja Malla. Roni-sarja on kiintoisa ja urauurtava kuvakirja, sillä normeja haastavan sukupuolen kuvaamisen lisäksi päähenkilö kuuluu muutoinkin vähemmistöön. Ronin kaltaisia BIPOC-henkilöitä³ on yhä harvoin päähenkilöinä suomalaisissa kuvakirjasarjoissa.⁴ Lastenkirjallisuudessa sukupuolinormeja haastavat henkilöt näyttäytyvät yhä usein keskiluokkaisina ja valkoisina (Capuzzoa 2020). Roni-sarjassa ihmisten moninaisuus ilmeneekin intersektionaalisena, eli päällekkäisinä ja monimuotoisina eroina. Onkin tärkeää, että Ronista kertova sarja saa jatkoa, kun keväällä 2023 julkaistaan 3.osa Poika ja rohkeusloikka. Sateenkaari-inklusiivinen lastenkirjallisuus on lisääntynyt monissa maissa jo vuosia, kun taas jossain muualla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kertovat lastenkirjat kohtaavat kieltoja ja vastarintaa. Sateenkaariteemoista kertovia lasten -ja nuortenkirjoja sensuroidaan ja muun muassa listataan kiellettyihin kirjoihin herkemmin kuin muita vähemmistöistä kertovia kirjoja. Suomessa keskustelua lastenkirjojen sopivuudesta ja sopimattomuudesta on käyty hyvin vähän. Tarkastelluista teoksista Poika ja perhostunne sai liikkeelle muutamia kyseenalaisia Twitter-viestiket-

out the text acknowledging the family as non-normative. Thus, at best, illustrations make diversity ordinary (Pesonen 2021). In Ensilumi, the slightly more subtle messages of the illustrations remind us of the existence of people who represent other gender and sexual minorities. The Roni-series, and particularly Poika ja perhostunne, includes a wide variety of people. Farmer Zahra is a woman who wears a veil, and a variety of different guests stay at the farmhouse, including Mia and Malla, who are on their honeymoon. The picture books in the Roni series are interesting and ground-breaking because, in addition to their portrayal of a gender that challenges norms, the protagonist represents another minority as well. BIPOC characters³ such as Roni continue to be rare as protagonists in Finnish picture book series. ⁴ In children’s literature, characters who challenge gender norms are still often portrayed as middle-class and white (Capuzzoa 2020). In the Roni series, human diversity is expressed in terms of intersectionality, meaning overlapping and diverse differences. It is, therefore, important that a sequel called Poika ja rohkeusloikka (A Boy and a leap of courage) will be added to the Roni series in spring 2023. Queer-inclusive children’s literature has been growing in many countries for years, whilst in others, children’s books about sexual and gender minorities face bans and resistance. Children’s and young adult books on the queer theme are more likely to be censored and added on lists for banned books than books about other minorities. In Finland, the debate on the appropriateness and inappropriateness of children’s books is relatively uncommon. Of the books discussed here, Poika ja perhostunne triggered

³ Englannin kielestä tulevalla termillä BIPOC viitataan sanoihin Black (musta ihminen), Indigenous (alkuperäiskansaan kuuluva ihminen), People of Colour (viitataan ihmisiin, jotka mielletään erilaisten ominaisuuksien, kuten nimi, ihonväri tai uskonto, vuoksi muiksi kuin valkoisiksi ihmisiksi). BIPOC comes from the words black, indigenous and (other) people of colour.

⁴ Toinen esimerkki kuvakirjasarjasta, jossa päähenkilönä BIPOC-hahmo on Johanna Lestelän kirjoittama ja kuvittama sarja Tuikusta (ks. Tuikun tärkeä tehtävä 2019; Tuikku ja pimeän mörkö 2020; Tuikku uskaltaa 2021, Otava). Another example of a picture book series with a BIPOC protagonist is the Tuikku series written and illustrated by Johanna Lestelä (see Tuikun tärkeä tehtävä 2019; Tuikku ja pimeän mörkö 2020; Tuikku uskaltaa 2021, Otava).

Moniväriset perhoset ympäröivät Ronin. / Multi-coloured butterflies surround Roni.

juja, joissa lopulta nousivat esiin ennen kaikkea tietämättömyys ja ennakkoluulot vähemmistöjä kohtaan. Queer-teemat, eli normeja rikkovat esitystavat ja sisällöt eivät ole kuitenkaan mikään uusi ilmiö lastenkirjallisuudessa. Lasten- ja nuortenkirjoissa on kautta aikojen kuvattu sukupuolta myös moninaisesti – klassikoista esimerkkeinä vaikkapa Peppi Pitkätossu tai Muumit – ja nykypäivän lasten- ja nuortenkirjallisuus on täynnä moninaisia, leikkisiä ja uudenlaisia tapoja

a few questionable Twitter threads, which ultimately highlighted people’s ignorance and prejudices against minorities. However, queer themes, in other words, normbreaking representation and content, are not a new phenomenon in children’s literature. Books for children and young adults have through the ages depicted gender in a variety of ways – the classics include Pippi Longstocking and the Moomins – and children’s and young adult literature of today is full of diverse, playful and novel ways of expressing gender (Österlund 2019). It should, therefore, be emphasised that this article covers only a small

va r joista va lo on ◆ from sh a d ows into l ight

ilmentää sukupuolta (Österlund 2019). Onkin syytä korostaa, että tämä artikkeli kattaa vain pienen otannan suomalaisesta lastenkirjallisuudesta, eikä näin ollen pysty käsittelemään laajemmin sateenkaariteemoja. Nuortenkirjallisuudessa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien normien haastamisen voisi sanoa olevan jo tavallista, kun taas kotimaisessa kuvakirjallisuudessa ei, ainakaan vielä, ole nähty päähenkilönä transsukupuolista lasta. Molemmat kuvittajat, Saara Obele ja Hannamari Ruohonen, ovat erinomaisia esimerkkejä kuvittajista, joiden töissä moninaisuuden huomioiminen on herkkää ja tiedostavaa. Molemmat myös tekevät moninaisuuden tiedostavan kuvaamisen eteen aktiivisesti töitä. Ruohonen on kuvittanut myös ihastuttavan Kielo-sarjan⁵, jossa päähenkilönä on down-lapsi. Ruohonen kuvailee, että moninaisuuden ilmentäminen kunnioittavasti osana tarinaa on kuvittajan tehtävä, sillä kirjailijat harvoin kuvailevat kuvakirjan tekstissä hahmojen ulkonäköä. Ruohonen korostaakin kuvittamisessa empaattisuuden merkitystä. Obelen mukaan kuvituksessa moninaisuutta ei tulisi miettiä prosenttien kautta, siis tilastoina. Hän ehdottaakin, että mitä laajemmin moninaisuuden teemoja voidaan ajatella ja kuvittaa, sitä parempi. Kuvittajilla onkin huomattavan suuri valta-asema juuri vähemmistöjen näkyvyyden sekä kunnioittavien ja tiedostavien esitystapojen edistämisessä.

sample of Finnish children’s literature and, thus, cannot deal with queer themes in a broader sense. Challenging the norms related to gender and sexuality is relatively commonplace in young adult literature these days, whilst there has so far not been a transgender child as a protagonist in children’s literature in Finland. Both Saara Obele and Hannamari Ruohonen are excellent examples of illustrators whose work is sensitive to and aware of diversity. Both are also actively working towards a conscious representation of diversity. Ruohonen has also illustrated the wonderful Kielo series⁵ in which the protagonist is a child with Down’s syndrome. Ruohonen describes the respectful inclusion of diversity in a story as the task for the illustrator, as authors rarely describe the appearance of characters in the text of a picture book. Thus, Ruohonen emphasises the importance of empathy in illustrating. According to Obele, diversity in illustration should not be considered in terms of percentages, in other words, statistics. Thus, she suggests that the more widely the themes of diversity can be considered and illustrated the better. Thus, illustrators have a significant role to play in promoting the visibility of minorities and advocating respectful and mindful representations.

lähteet

references

Bittner, R., Ingrey, J. & Stamper, C. (2016): ”Queer and

trans-themed books for young readers: a critical review.”

Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education, 37(6),

948–964.

Bruhm, S. & Hurley, N. (2004). Curiouser: On the Queerness

of Children. Minneapolis and London: University of

Minnesota Press.

Bumgarner, B. (2016). Space for LGBTQ+ Children

in Jessica Love’s Julián is a Mermaid. Saatavilla:

in Jessica Love’s Julián is a Mermaid. Available:

https://artscimedia.case.edu/wp-content/uploads/

sites/93/2016/05/16211210/Bumgarner_Space-for-

LGBTQ-Children-in-Jessica-Loves-Julian-is-a-Mermaid-

FINAL.pdf Butler, J. (2006). Hankala sukupuoli: feminismi ja identiteetin kumous. Helsinki: Gaudeamus.

JAANA PESONEN

Jaana Pesonen (KT) työskentelee yliopistonlehtorina Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa. Hänen keskeisiä tutkimusalueitaan on moninaisuus lastenkirjallisuudessa. Viimeksi Pesonen on kirjoittanut muun muassa pakolaisnarratiiveista ja monimuotoisista perheistä kuvakirjoissa.

Jaana Pesonen (PhD in education) works as a university lecturer at the Faculty of Educational Sciences at the University of Helsinki. Diversity in children’s literature is one of her key research areas. Her latest project has been to study the refugee narrative as well as diverse families in picture books.

FINAL.pdf Butler, J. (2006). Hankala sukupuoli: feminismi ja identiteetin kumous. Helsinki: Gaudeamus.

Capuzza, J.C. (2020): ”’T’is for ’transgender’: an analysis of

children’s picture books featuring transgender protagonists

and narrators.” Journal of Children and Media, 14(3),

324–342. Gibson, B. (2016). ”Falling for Innocence: Transchild

Freedom vs. Adult Judgment” in Tomboy and Ma vie en

Freedom vs. Adult Judgement” in Tomboy and Ma vie en

rose. Children’s Literature, 44, 219–237.

Marttinen, T. (2014). Ikioma perheeni. Kärkölä: Pieni Karhu.

Obele, S. (2022). Henkilökohtainen zoom-haastattelu

Obele, S. (2022). Zoom interview, 6 September 2022.

6.9.2022. Pesonen, J. (2021). ”Family in Finnish Picturebooks:

JAANA PESONEN

Minnesota Press.

Bumgarner, B. (2016). Space for LGBTQ+ Children

Pesonen, J. (2021). ”Family in Finnish Picturebooks: Playful Books Challenging the Normative

Playful Books Challenging the Normative Representation

Representation of Family.” Children’s Literature and

of Family.” Teoksessa J. Deszcz-Tryhubczak, & I. B.

Intergenerational Relationships: Encounters of the Playful

Kalla (toim.), Children’s Literature and Intergenerational

Kind. (p. 225–241) Ed. J. Deszcz-Tryhubczak, & I. B.

Relationships: Encounters of the Playful Kind (s. 225–241).

Kalla . London: Palgrave Macmillan.

London: Palgrave Macmillan. Pesonen, J. (2018). ”Lastenkirjallisuus normeja

Pesonen, J. (2018). ”Lastenkirjallisuus normeja vahvistamassa ja haastamassa.” Feministisen pedagogiikan

vahvistamassa ja haastamassa.” Teoksessa A. Laukkanen,

ABC - Opas ohjaajille ja opettajille (p. 140–152). Ed. A.

S. Miettinen, A-M. Elonheimo, H. Ojala, & T. Saresma

Laukkanen, S. Miettinen, A-M. Elonheimo, H. Ojala, & T.

(toim.), Feministisen pedagogiikan ABC - Opas ohjaajille ja opettajille (s. 140–152). Tampere: Vastapaino. Ruohonen, H. (2022). Henkilökohtainen sähköpostihaastattelu 7.9.2022. Seta (2021). Sateenkaarisanasto. Saatavilla: https://seta.fi/

Saresma. Tampere: Vastapaino. Ruohonen, H. (2022). Interview over email, 7 September 2022. Seta (2021). Sateenkaarisanasto. Available: https://seta.fi/ sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/ Read 10 September

⁵ Riina Katajavuoren kirjoittama ja Hannamari Ruohosen kuvittamaan kirjasarjaan kuuluu kolme osaa: Kielo loikoilee (2020);

sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/ Luettu 10.9.2022.

Kielo miettii (2021) ja Kielo ja Kaito-kissa (2022), Enostone kustannus. The series written by Riina Katajavuori and illustrated

Österlund, M. (2019). Barnlitteraturens - och forskningens

by Hannamari Ruohonen includes three books: Kielo loikoilee (2020); Kielo miettii (2021) and Kielo ja Kaito-kissa (2022),

- genuskompass. Ikaros – tidskrift om människan och

Enostone kustannus.

vetenskapen, 4, 44–45.

2022.

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

M I T E N KU VATA VA M M A I S U U T TA ? – POHDINTAA LASTENKIRJALLISUUDESTA JA REPRESENTAATIOSTA

H OW TO I L LU ST R AT E D I SA B I L I TY ? – REFLECTIONS ON CHILDREN’S LITERATURE AND REPRESENTATION sanni purhonen

m it en kuvata va m m a isuu t ta ◆ how to il lustr ate di s a bil i t y

Väinö Heinonen, Myrsky, kuvitus kirjaan Voihan vammainen: Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta (Into Kustannus 2017), digitaalinen piirustus. / Väinö Heinonen, Myrsky (Storm), illustration for Voihan vammainen: Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta (Into Kustannus 2017), digital drawing.

lapsena minulle luettiin, ja luin itse paljon pienestä pitäen. En kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen, millaisia vammaisia hahmoja lastenkirjojen kuvituksissa oli tai oliko näitä hahmoja esillä ylipäätään. Toki kasvoin 1980- ja 90-luvuilla. Jälkikäteen hieman kyynisesti todeten olisi yllättävää, jos tuon ajan lastenkirjoissa olisi tullut vastaan suuri määrä uskottavia ja kiinnostavasti kuvattuja vammaisia sankareita tai konnia. Muistan hämärästi kotikirjahyllystäni kuvakirjan, jonka nimi oli jotain sen tapaista kuin Sannin sairaalamatka, josta minun varmaan oletettiin innostuvan lähinnä sillä perusteella, että päähenkilöllä sattui olemaan sama etunimi kuin itselläni. En enää löytänyt varmoja viitteitä kirjasta tai sen kirjoittajasta, mutta arvattavasti kirjan nimen alkusointu teki teoksesta

i was read to as a child, and I read a lot from a young age. I did not pay much attention to what kinds of disabled characters appeared in children’s book illustrations or whether they existed at all. I grew up in the 1980s and 1990s after all. In hindsight and with slight cynicism, I must say that it would have been surprising if the children’s books of that time had had a high number of believable and interestingly portrayed disabled heroes or villains. I vaguely remember a picture book on my bookshelf at home called something like Sannin sairaalamatka (Sanni’s hospital stay), which I think I was expected to find exciting mainly because the title character happened to have the same first name as me. I could no longer find any definite references to the book or its writer, but presumably the alliteration in the title made

menestyksen. Olinkin jonkin verran ilahtunut nimestä, mutta en niinkään sairaalamiljööstä, jota tarinassa kuvattiin. Tiesin jo pienenä, että oma vammani on pysyvää laatua. Yleensä sairaalaan sijoittuvissa tarinoissa vamma on vain hetkellinen vaiva tai ratkaistava pulma, jota kuvataan vaikkapa komealla kipsillä tai pienellä laastarilla. Jos minun pitäisi löytää lapsuudestani kauniisti kuvattua toiseuden kokemusta, mieleeni nousisivat varmasti monen suomalaisen tavoin ensimmäisinä Tove Janssonin muumit, myös sarjakuvina ja kuvakirjoina. Tarinassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta Knyttet? WSOY 1960) nimihenkilö on jonkin tulkinnan mukaan nykytermein ilmaistuna autismin kirjolla.¹ Samaa voisi tietysti sanoa monesta muustakin Muumilaakson asukista. Nyyti on sittemmin antanut nimensä esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveydestä huolehtivalle yhdistykselle. Tove Jansson oli kirjallisen uransa ohella myös kuvataiteilija, jonka herkät ja yksityiskohtaiset kuvitukset viehättävät yhä kaikenikäisiä lukijoita. Niissä ei väistetä synkkiäkään sävyjä, mikä on mieltymyksilleni olennaista. Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira (Pelle Svanslös och taxen Max, Gummerus 1945) ystävineen erilaisina kuvitettuina tai animoituina versioina olivat niin ikään tunnistettavia toiseuden kuvia. Kaikissa edellä mainituissa esimerkeissä toiseuden voi ajatella olevan läsnä monella tasolla ja vähintään hienovaraisen intersektionaalisesti. Muumilaaksosta löytyy esimerkkejä muistakin kuin heteronormatiivisista perhemalleista. Muistan, että koulussa kerrottiin Mauri Mäyräkoiran ja Pekka Töpöhännän kom-

the book a success. I was indeed slightly pleased about the name but not so much about the hospital milieu which the story depicted. I knew from a young age that my disability was of the permanent kind. Usually in stories set in a hospital, the injury is just a momentary ailment or a dilemma to be solved, illustrated with, say, an impressive cast or a small plaster. If I had to think of beautifully illustrated experiences of otherness in my childhood, Tove Jansson’s Moomins as comics and picture books would spring to my mind first, as they would probably to the minds of many other Finns as well. In the story, Who Will Comfort Toffle? (Vem ska trösta Knyttet? WSOY 1960), the title character could in today’s language be said to be on the autism spectrum, at least according to some interpretations². The same could, of course, be said of many other Moominvalley residents. Toffle has since given his name, for example, to an association that attends to student mental health. In addition to her renowned literary career, Tove Jansson was also a visual artist whose delicate and detailed illustrations still appeal to readers of all ages. They don’t shy away from darker tones either, which is essential to my enjoyment of them. Pelle No-Tail and the Dog Max (Pelle Svanslös och taxen Max, Gummerus 1945) and their friends were in their various illustrated or animated versions also recognisable images of otherness. In all the above examples, otherness is present on many levels and at least in subtly intersectional ways. In Moominvalley, there are examples of non-heteronormative family models. I remember being told at school that Dog Max and Pelle No-Tail were a comment on Nazism and racism. As a one-eared dog, Max, like Pelle, is a character that can be directly interpreted as disabled.

Illustrating credible stories As a child, I was unlikely to think that Toffle was in any way a person with a disability. This beautiful story about friendship stayed with me all the same.

¹ Autismiliitto (2023), Autismi eri elämänvaiheissa https://autismiliitto.fi/autismi/autismikirjo-eri-elamanvaiheissa ² National Autistic Society (2023), What is autism? https://www.autism.org.uk/advice-and-guidance/what-is-autism

m it en kuvata va m m a isuu t ta ◆ how to il lustr ate di s a bil i t y

mentoineen natsismia ja rasismia. Yksikorvaisena koirana Mauri on Pekan tavoin suoraan vammaiseksi tulkittavissa oleva hahmo.

Uskottavaa tarinaa kuvittamassa Lapsena tuskin ajattelin esimerkiksi Nyytin olevan millään tavoin vammainen henkilö. Kaunis tarina ystävyydestä jäi silti mieleeni. Voi tietysti kysyä, eikö asian pitäisi ollakin juuri näin? Kiinnostava hahmo ja kertomus sekä jännittävä kuvitus ovat ensisijaisia ja hahmon mahdolliset muut ominaisuudet toissijaisia. Sanoisin, että vastaus tähän oletukseen on tilanteesta riippuen kyllä tai ei. Olen leipätyökseni toimittaja, runoilija, kriitikko, luovan kirjoittamisen opettaja ja lisäksi vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n tiedottaja. Kynnyksellä työskennellessä saa tottua monella tasolla siihen, ettei vammaisuutta oikeastaan haluta nähdä. Silloin harvoin, kun vammaisuus huomataan osana narratiivia, se on monesti stereotyyppistä, ylikorostunut draaman osa tai ratkaistava ongelma. Se koetaan (usein myös visuaalisesti) ikäväksi ja vaikeasti kuvattavaksi asiaksi. Vammaisuuden häivyttäminen on sadun onnellinen loppu. Vammaisille lapsille (ja aikuisille) tällaisten asenteiden kertautuminen on tietenkin pahimmillaan todella vahingollista. Kirjoittajana olen sitä mieltä, että kirjallisuudella voi vaikuttaa asenteisiin hyvin varhaisessa vaiheessa. Toisinaan niin olisi tärkeää myös tehdä. Taide on tietysti vapaata ja kuvituksella voi maalata millaisia fantasioita ikinä haluaa. Taiteen tulisi kuitenkin samalla heijastaa yhteiskuntaa, jossa elämme. Useat tuntemani kuvittajat välittävät sivuille kuvittelemamme maailmat todella taidokkaasti ja samaan aikaan vahvistavat tai muokkaavat kirjoissa kerrottuja viestejä. Jos vammaisuus nähdään ainoastaan surullisena tai ohimenevänä asiana, ohitetaan monen lapsen arkinen kokemus ja samalla esitetään melko valheellinen ja vähäulotteinen kuva maailmasta. Se, etten lapsena nähnyt kuvituksissa kaltaisiani (kävelytelineellä tai pyörätuolilla kulkevia) hahmoja, ei tarkoita, ettenkö olisi ilahtunut tällaisia hahmoja nähdessäni. Varmasti olisin toivonut ja edellyttänyt,

Of course, you might ask if that is not exactly how it should be. An engaging character and narrative and exciting illustrations are the main thing, and any other qualities of the character are secondary. My answer to this assumption would be either yes or no, depending on the situation. I am a journalist, poet, critic, teacher of creative writing as well as a spokesperson for the Threshold Association, which is a human rights organisation for people with disabilities. When you work at Threshold, you learn on many levels that people do not want to see disability. On the rare occasions when disability is recognised as part of the narrative, it is often stereotyped, an exaggerated part of the drama or a problem to be solved. It is perceived (often also visually) as unpleasant and difficult to illustrate. Fading out disability is the happy ending of the fairy-tale. For disabled children – and adults – the perpetuation of such attitudes is, at its worst, very damaging. As an author, I believe that literature can influence attitudes at a very early stage. At times, it would also be important to do so. Art is, of course, free and you can paint whatever fantasies you wish in your illustrations. However, art should also reflect the society we live in. Many illustrators I know convey the worlds we imagine on the pages with great skill, and at the same time reinforce or shape the messages told in the books. To see disability only as something sad or transient is to ignore the everyday experiences of many children, whilst presenting a rather false and one-dimensional picture of the world. Just because I didn’t see characters like me (on a walker or in a wheelchair) in illustrations as a child does not mean I would not have liked to see them. I would undoubtedly have also hoped and expected these characters to have other interesting features besides the aid, such as a witty character or an interesting profession.

Able disabled! I happened to be there when Kalle Könkkölä first mentioned that he had seen some time ago already in the UK a non-fiction book that explained disabi-

että apuvälineen lisäksi näissä tyypeissä olisi paljon muuta kiinnostavaa, kuten vaikka hauska luonne tai mielenkiintoinen ammatti.

Väinö Heinonen, Portaat, kuvitus kirjaan Voihan vammainen: Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta (Into Kustannus 2017), digitaalinen piirustus. / Väinö Heinonen, Portaat (Stairs), illustration for Voihan vammainen: Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta (Into Kustannus 2017), digital drawing.

Voihan vammainen! Sain olla mukana keskusteluissa, kun Kalle Könkkölä ensimmäisiä kertoja mainitsi nähneensä Isossa-Britanniassa jo kauan sitten tietoteoksen, jossa esiteltiin vammaisuuteen liittyvää sanastoa lapsille, siis eräänlaisen aapisen. Siitä lähti Kynnys ry:ssä liikkeelle pohdinta, miksei Suomessa ole vastaavaa kirjaa. Monien vaiheiden jälkeen syntyi Voihan vammainen: lasten kuvasanakirja vammaisuudesta (Into Kustannus 2017). Sittemmin olen nähnyt, miten tuntemani lapset riemastuvat löytäessään kirjasta itsensä kaltaisen tyypin ynnä muita hauskoja hahmoja. Lainkaan väheksymättä Heini Sarasteen ja Kalle Könkkölän tärkeää panosta kokonaisuudessa, kuvasanakirjassa juuri kuvitus on todella keskeistä.

lity-related vocabulary to children. We then started thinking at the Threshold Association, why we don’t have a similar book here in Finland. After various stages, the book Voihan vammainen: lasten kuvasanakirja vammaisuudesta (Able disabled: a visual dictionary on disability for children, Into Kustannus 2017) was created. I have since seen children I know take delight in finding a character like themselves in the book, along with other jolly figures. Without underestimating in any way Heini Saraste’s and Kalle Könkkölä’s important contributions to the book, it is the illustrations that are crucial in a picture dictionary. The illustrations by Väinö Heinonen

m it en kuvata va m m a isuu t ta ◆ how to il lustr ate di s a bil i t y

Voihan vammaisen tekevät eläväksi ja sen maailman todentuntuiseksi kuvittaja Väinö Heinosen piirrokset. Monet kuvitusten lapset ovat itse vammaisia, tyylikkäitä, hauskoja ja persoonallisia hahmoja. He ovat aktiivisia ja tekevät kaikkea sitä mitä muut ikätoverinsa. Vammaisten kohtaamat yhteiskunnalliset esteet ja inkluusion tärkeys nousevat kuvituksessa esiin pakottamatta, kun näytetään konkreettisesti vaikkapa mitä esteettömyys tarkoittaa, tai kun laitos kuvataan synkkänä ja karun näköisenä paikkana. Uskallan väittää, että nimenomaan onnistuneen kuvituksen takia Voihan vammainen on enemmän kuin vain pedagoginen teos, vaikka olen itse ollut lukemassa sen versioita ja sikäli väärä henkilö arvioimaan lopputulosta. Aikuisetkin lukijat kommentoivat yhä kirjan tarpeellisuutta, ja siitä on tälläkin hetkellä tekeillä useita kieliversioita.

bring the book to life and make its world real. Many of the children in the illustrations are people with disabilities, stylish and delightful characters with their own distinctive personalities. They are active and do everything their peers do. The barriers people with disabilities face in our society and the importance of inclusion are reflected with ease in the illustrations, as accessibility is shown in concrete terms or when an institution is depicted as a bleak and desolate place. I dare say that it is precisely because of the successful illustrations that Voihan vammainen is more than just a pedagogical book, although I may not be the right person to judge, since I also read it at the draft stages. Adult readers often still comment on how important it was to produce the book, and several language versions are underway even now.

New kinds of images? Uudenlaisia kuvia? Vammaisuuden kuvaus ja kuvitus voivat kuitenkin olla paljon muutakin kuin vammoihin keskittyviä opettavaisia tietokirjoja. Arvioiden mukaan 15:llä prosentilla maailman väestöstä on jokin vamma. Tähän joukkoon mahtuu kaikenlaisia henkilöitä presidenteistä roistoihin ja taiteilijoista insinööreihin. Lasten kuvitetuista kirjoista löytyy nykyään paljon vammaisia hahmoja, ainakin englanninkielisillä markkinoilla. Pelkkä vammaisuus ei silti tee julkaisusta kiinnostavaa. Edelleen mitä vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä enemmän heidän soisi näkevän kirjallisuudessa ja taiteessa ylipäänsä hahmoja, jotka ovat kiinnostavia ja sattuvat sen lisäksi olemaan vammaisia. Osittain näiden henkilöiden arjessa saattaa näkyä vähemmistöjen kohtaama syrjintä, kuten vaikkapa esteellinen ympäristö. Toisissa tarinoissa vammaisuudella tai yhteiskunnan asenteilla sitä kohtaan ei välttämättä ole suurtakaan merkitystä. Oli kirjassa opetusta tai ei, tärkeintä on uskoakseni vetävä kertomus ja sitä tukevat onnistuneet piirrokset. Vetävä tarina, onnistuneet piirrokset ja hahmo, joka kaiken muun lisäksi on vammainen, eikä siitä välttämättä tehdä numeroa. En vieläkään muista montaa teosta ja kuvitusta, jossa nämä kriteerit täyttyisivät. Yksi lähiaikojen poikkeus on Miira Piitulaisen ku-

Depicting and illustrating disabilities can, however, be much more than educational books on the topic. It is estimated that 15 % of the world’s population has a disability. This includes all kinds of people from presidents to crooks and from artists to engineers. There are many characters with disabilities in children’s illustrated books today, at least in the English-speaking market. Disability alone does not, however, make an interesting publication. Furthermore, the older children get, the more important it would be for them to see characters in literature, and art in general, who are interesting and who also happen to have a disability. Sometimes the daily lives of these characters may reflect the discrimination minorities face, such as inaccessible environments. In other stories, disability or society’s attitudes towards it may not play a major role. Whether the book is educational or not, I believe the most important thing is to have a compelling narrative and successful illustrations that support it. A compelling story, successful illustrations and a character with a disability, which may not even be highlighted as an issue in the book. I still cannot remember seeing many books and illustrations that meet these criteria. One recent exception is Kuminakujan Julle ja Kauri hiipparijahdissa (Caraway lane’s

vittama Essi Raekosken tarina Kuminakujan Julle ja Kauri hiipparijahdissa (Arktinen Banaani 2021). Siinä toinen päähenkilö, Julle, käyttää sähköpyörätuolia. Hiipparijahti parhaan kaverin kanssa sujuu aivan mallikkaasti sähkärillä ja taksilla. Lisäksi kuvittaja Maija Hurme mainitsi keskustelussa Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2022 sekä esseessään Hufvudstadsbladetissa (HBL 16.10.2022) Jordan Scottin ruotsinnetun änkytystä käsittelevän tarinan Jag talar som en flod (Lilla Piratförlaget 2021, I Talk Like a River, Neal Porter Books 2020). Sen kauniista piirroksista vastaa Sydney Smith. Ainakin minun mielenkiintoni teosta kohtaan heräsi yhden lehtikuvan perusteella oitis. Messukeskustelussa olivat mukana myös vammaisaktivisti Amu Urhonen ja teoksen Pussel: en bok om rättigheter (Ålands handikappförbund 2021) kuvittaja Hannamari Ruohonen. Juttua lastenkirjallisuuden representaatiosta olisi riittänyt moneksi tunniksi, oli näkökulma sitten tekijän, vanhemman, aktivistin tai kaikkien edellä mainittujen. Muutamien kiinnostavien esimerkkien joukkoon mahtuisi siis runsaasti lisää vammaisuuden kuvitusta ja kuvausta. Se, että tästä aihepiiristä järjestetään keskusteluja ja kirjoitetaan esseitä saa uskomaan ja toivomaan, että parhaat vammaisuuden representaatiot lastenkirjallisuuden kuvituksessa ovat minulta vielä näkemättä.

Julle and Kauri on a hunt for an intruder, Arktinen Banaani 2021) illustrated by Miira Piitulainen and written by Essi Raekoski. In the book, one of the protagonists uses an electric wheelchair. The hunt for an intruder with your best friend works just fine on an electric wheelchair and a taxi. Furthermore, the illustrator Maija Hurme mentioned Jordan Scott’s story on stuttering called I Talk like a River (Neal Porter Books 2020) in a discussion at Helsinki Book Fair in October 2022 and in her essay in Hufvudstadsbladet (HBL 16/10/2022). The book’s beautiful illustrations are by Sydney Smith. My interest in the book at least piqued after seeing just one newspaper picture of the book. We were joined at the book fair by disability activist Amu Urhonen as well as Hannamari Ruohonen, who illustrated the book Pussel: en bok om rättigheter (Puzzle: a book about rights, Ålands handikappförbund 2021). The discussion on representation in children’s literature could have lasted for hours, whether the topic was examined from the point of view of the author, parent, activist or all of the above. Therefore, among the couple of interesting examples, there is plenty more room for illustrating and depicting disability. The fact that debates are organised and essays written on this topic makes me hope and believe that I am yet to see the best representations of disability in children’s fiction.

SANNI PURHONEN

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, kriitikko, runoilija, kirjallisuuden opettaja ja vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n tiedottaja.

The writer is a freelance journalist, critic, poet, literature teacher as well as a spokesperson for the Threshold Association, a human rights organisation for people with disabilities.

lähteet

references

Autismiliitto (2023), Autismi eri elämänvaiheissa https://

National Autistic Society (2023), What is autism? https://

autismiliitto.fi/autismi/autismikirjo-eri-elamanvaiheissa

www.autism.org.uk/advice-and-guidance/what-is-autism

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

N Y KY KU V I T U STA I D E – NYKYTAIDEKUVITUS

C O N T E M P O R A RY I L LU ST R AT I O N A RT – CONTEMPORARY ART ILLUSTRATION veikko halmetoja

n y ky kuvit usta ide ◆ t e mpor a ry il lustr ation a rt

kuvittaminen on ollut kuvataiteelle kuin nolo eno, joka sukujuhlissa herättää myötähäpeää. Kuvittamista ei ole haluttu nähdä kuvataiteen osa-alueena, eikä kuvittajia kuvataiteilijoina. Tilaustöiden suuresta määrästä johtuva kurinalaisuus ja yhteistyö mainosmaailman kanssa on ollut punainen vaate nykytaidekentällä. Uskoisin, että joskus myös kuvittajilla on ollut ennakkoluuloja nykytaiteen ilmiöitä kohtaan. Kun kuvataiteilijat ovat keränneet readymade-romua ja keksineet sille mitä jännittävämpiä sisältöjä, kuvittajat ovat huokaisseet, tarttuneet kynäänsä ja piirtäneet jälleen uuden version joulutontusta, kaupungin matkailukartasta tai lukion historian kirjasta. On totta, että kuvittamisen ja nykytaiteen kentällä äärilaidat ovat kovin kaukana toisistaan. Mutta jos katsomme kentän laidalta toiselle, keskellä sijaitseva rajapinta alkaa näyttää häilyvältä. Välillä on jopa vaikeuksia sanoa, mitä näemme. Nykytaide on kuin sika, joka syö kaiken. Jos erilaiset yhteisölliset tempaukset, performanssit ja dokumentaariset projektit mahtuvat nykytaiteen näyttelyihin, niin miksei kuvitustaide mahtuisi mukaan joukkoon. Kuvittaminen on visuaalista ilmaisua ja sellaisenaan lähellä esimerkiksi sarjakuvaa, jonka nykytaide on hotkaissut sisäänsä jo aikaa sitten.

within visual arts, illustration has been considered almost like a mortifying uncle at a family function. There has been no desire to see illustration as a genre within visual art, nor illustrators as visual artists. The need for discipline due to the volume of commissions and cooperation with the advertising sector have been regarded as a red flag in the contemporary art field. I believe that sometimes illustrators have also been prejudiced against contemporary art phenomena. Whilst contemporary artists have collected scrap to create weird and wonderful content, illustrators have sighed, picked up their pens and drawn yet another version of a Christmas elf, a tourist map or a high school history book. It is true that in the fields of illustration and contemporary art the extremes are far apart. However, if we look from one end of the field to the other, the area in the middle starts to get blurry. Sometimes it is even hard to say what we are looking at. Contemporary art is like a pig that eats everything. If various community events, performances and documentary projects can be included in contemporary art exhibitions, why not illustration? Illustration is visual expression and as such similar to, for example, comics, which contemporary art absorbed a long time ago.

Kuvittamisen uudet kohteet Myös katutaide on kuvitustaiteen luonteva kumppani, ja katutaide on kuulunut nykytaiteen taidepuheeseen jo vuosikymmeniä. Kuvitus- ja katutaiteen rajapintaa edustavat muraalit vyöryivät suomalaiseen kaupunkikuvaan joitakin vuosia sitten niin runsaina ja osin harkitsemattomina, että ne saivat osakseen myös kri-

New subjects for illustration Street art is also a natural companion to illustration, and street art has been part of the contemporary art discourse for decades. Murals, which represents the interface between illustration and street art, flooded Finnish urban spaces a few years ago in such abun-

tiikkiä. Parhaimmillaan kuvitustaide integroituu ympäristöön luontevasti. Kuvittaminen ja kuvitustaide sisällytetäänkin nykyään osaksi niin rakennushankkeita kuin konseptisuunnittelua. Graafisen betonin ja kuvioidun lasin käyttö on lisääntynyt rakennusten julkisivuissa, seinämosaiikit myös sisätiloissa. Konseptisuunnittelussa kuvittamista voidaan hyödyntää tilasuunnittelussa silloin, kun tavoitteena on parantaa tilojen viihtyisyyttä ja tunnistettavuutta sekä edesauttaa niiden oman identiteetin hahmottumista. Omaan lajityyppiinsä keskittyvät näyttelyt ovat eri taiteenlajeille usein samalla sekä elinehto että sudenkuoppa. Tekstiili-, keramiikka- ja paperitaidenäyttelyissä kollegat pääsevät vertailemaan, oppimaan ja keskustelemaan. Saattaa syntyä reservaattihenkeä – kelpaisivatko teokset nykytaiteen näyttelyyn vai vaatisivatko ne joko materiaalisidonnaisen tai lajityyppiin liittyvän kontekstin. Usein osa teoksista on nykytaidetta ilman että sitä tarvitsee erikseen pohtia. Osa taas ei edes pyrkimyksiltään lähene nykytaidetta, vaan oma viiteryhmä löytyy enemmän esimerkiksi käsityön parista. Samoin on kuvitustaiteen laita. Nykytaiteen laajasta tarjonnasta löytyy tekijöitä ja teoksia, jotka voisi sujuvasti liittää kuvitustaiteen kontekstiin. On paljolti kiinni toimeksiannon sisällöstä, tekijän tavoitteista ja identiteetistä, näkeekö hän teoksensa kuvituksena tai kuvitustaidetta hyödyntävänä tekemisenä.

Sarjakuvaa vai kuvaa Erityisesti rajanveto sarjakuvan ja kuvittamisen välillä on varsin häilyvä. Nykysarjakuvaa esittelevissä näyttelyissä on usein esillä projekteja, jotka ovat visuaalisesti lähempänä kuvittamista kuin sarjakuvaa. Kun kuvittamisessa teksti on irrallinen elementti, on se sarjakuvissa edelleen melko yleinen ja olennainen osa kerrontaa. Kun sarjakuva tuodaan nykytaiteen näyttelyihin, on teksti usein jäänyt taka-alalle. Tällöin on todella vaikea vetää rajaa kuvittamisen ja nykytaiteen välille. Sarjakuvan tavoin animaatio on sellainen nykytaiteen osa-alue, joka olennaisesti pohjautuu kuvittamiseen. Animaatiopohjaiset mediateokset ovat tulleet jäädäkseen nykytaiteen näyttelyihin. On myös näyttelyitä, joissa koko teoskokonaisuus perustuu

dance and in some cases with such carelessness that they attracted criticism as well. At its best, the art of illustration integrates with ease into its surrounding environment. Nowadays, illustration and illustration art are incorporated into building projects as well as into concept design. The use of graphic concrete and patterned glass has increased on building façades, with wall mosaics being used also indoors. In conceptual design, illustration can be used within spatial design when the aim is to promote the comfort and recognisable character of spaces and to make it easier to understand their identity. Genre-focused exhibitions are often both a lifeline and a pitfall for different art forms. In textile, ceramics and paper art exhibitions, colleagues have a chance to compare, learn and discuss. This may lead to a reservation mentality – would the art works be suited to a contemporary art exhibition, or would they require either a material or genre-specific context? Some artworks are clearly contemporary art without much need to analyse it further. Others, on the other hand, do not approach contemporary art even in their aspirations, but find their own reference group, for example, in the field of crafts. The same applies to the art of illustration. Among the wide range of contemporary art, there are artists and artworks that could easily be seen within the context of illustration. It depends largely on the content of the commission and the creators’ goals and identity whether they see their works as illustrations or as creations utilising the art of illustration.

Comics or illustrations The line between comics and illustrations is often particularly blurred. Exhibitions showcasing contemporary comics often feature projects that are visually closer to illustration than to comics. While text is a separate element in illustration, in comics, it is still quite common and essential to the narrative. When comics are presented in contemporary art exhibitions, the text is often relegated to the background. In those cases, it is very difficult to draw a line between illustration and contemporary art.

n y ky kuvit usta ide ◆ t e mpor a ry il lustr ation a rt

Pokémon Go -pelissä kuvittajien luomat hahmot ilmestyvät älypuhelimen näytölle pelaajan tutussa elinympäristössä lisätyn todellisuuden sovelluksen kautta. / In Pokémon Go, characters created by illustrators appear on your smartphone screen in your familiar environment through an augmented reality feature.

animoituun liikkuvaan kuvaan. Tällöin teoksen tekijä on joko itse luonut teoksen visuaalisen maailman tai palkannut siihen erillisen kuvittajan. On nähtävissä, että animaation ja sen myötä kuvitustaiteen roolit tulevat vain kasvamaan, kun uudet käyttöliittymät kuten virtuaalinen todellisuus ja lisätty todellisuus toden teolla tulevat osaksi mediataiteen arkea. Monimutkainen maailma vaatii moniulotteista esittämistä ja keinot kasvavat hurjaa vauhtia. Vaikka välineet olisivat kuinka uusia ja innovatiivisia, taustalla on kuitenkin se, mitä esitetään. Yhä useammin se pohjautuu kuvittajan työhön.

Lisättyjä kuvia Kun virtuaalitodellisuudessa teoksen kokija on täysin keinotekoisessa ympäristössä, on lisätyn todellisuu-

Animation, just as comics, is a branch of contemporary art that is essentially illustration based. Animation-based media artworks are here to stay in contemporary art exhibitions. Furthermore, in some exhibitions, the entire body of work is based on animated moving images. Then, the creator has either personally created the visual world for the work or has hired an illustrator for it. It is evident that the role of animation, and with it illustration, will grow as new interfaces, such as virtual reality and augmented reality, become part of everyday media art in earnest. Our complex world requires multi-dimensional presentation and the means for it are growing at a fast pace. How ever new and innovative the tools may be, what is being presented is still the underlying topic. It is increasingly often based on the work of an illustrator.

Augmented images Whilst in virtual reality the viewer is in a completely artificial environment, the content in augmented reality creations is visualised in a real environment, for example, via a mobile phone. The popular game

den teoksissa sisältö visualisoitu todelliseen ympäristöön esimerkiksi kännykän välityksellä. Hyvä esimerkki lisätystä todellisuudesta on monien päivittäin käyttämä Pokémon Go -peli. Siinä kuvittajien luomat hahmot ilmestyvät kännykän näytölle tutussa ympäristössä, vaikka lähipuistossa tai kirjaston portailla. Uskotaan, että lisätty todellisuus tulee parantamaan ihmisten osaamista ja oppimista sekä kykyjä suoriutua uusista haasteista. On jopa esitetty näkemys, että tulevaisuudessa ihmisillä ei ole mahdollisuutta olla käyttämättä lisättyä todellisuutta, jos he haluavat pärjätä yhteiskunnassa. Mitä merkittävämmäksi osaksi elämää tämä uusi todellisuus muodostuu, sitä tärkeämpää on, että sitä käsitellään myös nykytaiteessa. Kriittinen käyttö ja kriittinen tarkastelu kehittävät parhaassa tapauksessa ihmisten medialukutaitoa ja kykyä ymmärtää, miten ja mistä syistä tuotettua informaatiota he vastaanottavat uusilla tavoilla. Tämän vuoksi on syytä toivoa, että osa virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden parissa työskentelevistä kuvittajista kokisi motivoivaksi taiteen tekemisen.

Maailma on peli Nykytaiteen pelillistyminen ei kuitenkaan ole vain uusien teknologioiden tuomaa huumaa. Peli on ollut nykytaiteen vuorovaikutuskeinoja jo dadan ja surrealismin ajoista alkaen. Taiteilijat ovat yhdistäneet teoksiinsa peleissä käytettyjä rakenteita haastaakseen perinteistä mediaa ja esittääkseen omia näkemyksiään yhteiskunnallisesta muutoksesta. 2000-luvulla taiteen pelillistämisestä on tullut yksi keino taidekokoelmien ja kaupunkitilaan asettuvien teosten esittelemiseksi. Se tarjoaa usein sosiaalisesti jaettavia kokemuksia ja voi toimia myös motiivina teoksen pitkäaikaisemmalle ja perusteellisemmalle seuraamiselle. On todennäköistä, että osallistavan taiteen muotona pelillinen taide tulee olemaan lopulta valtavirtaa. Peliteollisuudessa kuvittamisella on tärkeä rooli. Kuvittaminen on perinteisesti tuttua muun muassa lautapelien maailmoista, mutta jo kymmenien vuosien ajan se on ollut myös digitaalisten pelien taustalla. Kuvittamisen rooli liittyy myös niin sanot-

Pokémon Go is a good example of augmented reality. In the game, characters created by illustrators appear on the screen of your mobile phone in a familiar environment, such as a local park or the steps of a library. It is believed that augmented reality will improve people’s skills and learning and their ability to cope with new challenges. It has even been suggested that in the future, people will have to use augmented reality to get by in society. The more significant part of life this new reality becomes, the more important it is that it is also dealt with in contemporary art. At best, critical use and critical examination will develop media literacy and people’s ability to understand why information has been produced in new ways and how they receive information. Thus, it is to be hoped that some illustrators working in virtual and augmented reality would find it motivating to make art.

The world is a game The gamification of contemporary art is not only a result of the excitement new technologies have kindled. Games have provided interactive methods for contemporary art since the days of Dada and surrealism. Artists have introduced structures used in games into their artworks to challenge traditional media and present their own views on social change. In the 21st century, the gamification of art has provided one method for presenting art collections and artworks in urban spaces. It often provides experiences that can be shared with others and can also serve as a motive for a longer and deeper engagement with the artwork. It is likely that gamified art, as a form of participatory art, will eventually become mainstream. Illustration plays an important role in the gaming industry. We have traditionally connected illustration with board games, but for decades now, digital games have also been based on illustration. The role of illustration is also linked to the so-called artistic gaming in which attention is also paid to the artistic elements of the game. The development of such games requires the use of artists’ applied work. The easiest way to understand this is through the work of illustrators.

n y ky kuvit usta ide ◆ t e mpor a ry il lustr ation a rt

tuun taiteellistettuun pelaamiseen, jossa osa huomiosta kiinnittyy pelin taiteellisiin elementteihin. Tämä edellyttää, että pelin kehittämisessä on käytetty taiteilijan soveltavaa työtä. Helpoimmin asian hahmottaa kuvittajien työn kautta. Vaikka peliteollisuuden taiteellistuminen on eri asia kuin nykytaiteen pelillistyminen, niin kuvittajille molemmat kehityssuunnat tarjoavat mahdollisuuksia. Kuvitustaiteen kehityksen kannalta on olennaista, että kuvitustaidetta esiteltäessä ja siitä puhuttaessa ei jätetä jo nyt valtavirtaan kuuluvaa kuvitustaiteen esittämisalustaa marginaaliin. Kuvittamisesta puhuttaessa puhutaan edelleen usein vain kirjojen ja muun manuaalisen materiaalin kuvittamisena, vaikka

Jussi Karjalainen on käyttänyt tekoälyä apuna suunnitellessaan kantta Jenna Viron esikoisromaaniin Tuhkimoleikkaus (Kosmos, 2023). / Jussi Karjalainen has used AI to design the cover for Jenna Viro’s debut novel Tuhkimoleikkaus (Cinderella cut, Kosmos, 2023).

While the artification of the gaming industry is different from the gamification of contemporary art, both developments offer opportunities for illustrators. It is essential to the development of the art of illustration that when it is showcased and discussed, the presentation platform that is already mainstream is not left in the margins. When we talk about illustration, we often only discuss the illustration of

todellisuudessa kuvittaminen laajenee jo nyt sekä digitaalisiin ympäristöihin että varsinaisen elinympäristömme visuaalisuuteen.

books and other manual material, when in reality, it is already expanding into digital environments and the visual aspects of our living environments.

Tulevaisuuden kuva ja tekniikat

Future images and techniques

Kuvittamisen tekniikoista puhuttaessa digitaalinen piirtäminen elää jo kynien ja siveltimien rinnalla. Vähitellen keinovalikoimaan on hiipimässä myös keinoälyksi kutsuttujen algoritmien hyväksikäyttö. Kuvittajat kirjoittavat tai sanelevat avainsanoja haluamastaan lopputuloksesta, ja tietokoneohjelma luo kuvan ja kuvituksen. Tulevaisuudessa kuvitustaiteen mestareita saattavatkin olla ne, jotka pystyvät parhaiten sanallistamaan tavoittelemansa visuaalisen ilmeen. Aika näyttää, missä määrin perinteiset tekniikat tulevat säilymään keinoälyn rinnalla. Todennäköistä on, että manuaaliset välineet säilyvät, mutta digitaalinen piirtäminen sulautuu niin sanottuun keinoälytodellisuuteen nopeasti. Uusia tekniikoita ja alustoja ei saa jättää vain kaupallisten toimijoiden haltuun, vaan kuvitustaiteen taiteellisesta merkityksestä ja tasosta on huolehdittava käytettävistä välineistä riippumatta. Keskeinen näkemys kuvittamisen tulevaisuudesta lienee se, että kuvittamisen merkitys tulee entisestään kasvamaan. Kuvittaminen tulee olemaan suuremmassa roolissa myös aikuisille tarkoitetussa pedagogisessa materiaalissa, viestinnässä ja mainonnassa. Siksi voi olettaa, että kuvittajien työ tulee näkymään paitsi nykytaiteena, myös nykytaiteen materiaalina nykytaiteilijoiden käsitellessä visuaalista ympäristöä teoksissaan. On yleinen etu, että kuvittaminen ja kuvitustaide näyttäytyvät mahdollisimman korkeatasoisina ja kiinnostavina myös tulevaisuudessa.

When it comes to illustration techniques, digital drawing already exists alongside pens and brushes. Gradually, the use of algorithms known as artificial intelligence will creep into the toolbox. Illustrators type or dictate keywords that reflect their desired outcome, and a computer program creates the image and illustration. In the future, the masters of illustration may be those who are best able to verbalise the visual expression they are aiming for. Time will tell to what extent traditional technologies will survive alongside artificial intelligence. It is likely that manual tools will remain but that digital drawing will quickly merge with the so-called artificial intelligence reality. New technologies and platforms must not be left only to commercial operators; instead, it is important that the artistic relevance and standard of illustration will be ensured regardless of the tools used. A key vision for the future of illustration is that it will continue to grow in importance. Illustration will also play a greater role in educational materials, communication and advertising also for adults. It can, therefore, be assumed that the work of illustrators will be visible not only as contemporary art, but also as a material for contemporary art, as contemporary artists deal with the visual environment in their works of art. It is in the public interest that illustration and the art of illustration will remain as high quality and interesting as possible in the future.

VEIKKO HALMETOJA

Kirjoittaja on vapaa galleristi, kuraattori ja kriitikko.

The writer is a freelance gallerist, curator and critic.

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

TEO SLUETTELO C ATA L O G U E

Ensimmäinen palkinto / 1st prize Grafia ry

ANU SAARI ◆ Daydreams #29, ”I dream of being a beekeeper and saving the world with bees” 2021, digitaalinen kuvitus risografialle / digital illustration for risograph printing, 42 x 30, Unelmia/Daydreams, vuorovaikutteinen näyttelyprojekti / interactive exhibition project, omakustanne/ self-published Daydreams #31, ”I dream of reading a book on a train all day long” 2021, digitaalinen kuvitus risografialle / digital illustration for risograph printing, 42 x 30, Unelmia/Daydreams, vuorovaikutteinen näyttelyprojekti / interactive exhibition project, omakustanne/ self-published Daydreams #39, ”I dream of clean seawater, and that I could swim in it” 2021, digitaalinen kuvitus risografialle / digital illustration for risograph printing, 42 x 30, Unelmia/Daydreams, vuorovaikutteinen näyttelyprojekti / interactive exhibition project, omakustanne/ self-published Daydreams #40, ”I dream of a log house surrounded by an edible forest garden” 2021, digitaalinen kuvitus risografialle / digital illustration for risograph printing, 30 x 42, Unelmia/Daydreams, vuorovaikutteinen näyttelyprojekti / interactive exhibition project, omakustanne/ self-published

Toinen palkinto / 2nd prize Kuvittajat ry

LIISA KALLIO Jokainen meistä joskus pelkää / Jokainen 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 23,5 x 40, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Etana Editions Kesäniitty/Jokainen 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 23,5 x 40, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Etana Editions ◆ Meille paistaa sama aurinko / Jokainen 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 23,5 x 40, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Etana Editions Meille loistaa sama kuu / Jokainen 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 23,5 x 40, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Etana Editions

Kolmas palkinto / 3rd prize Mikkelin taidemuseo / Mikkeli Art Museum

OUTI KAINIEMI ◆ Jaettu suru / Suomen kuvalehti 2022, sekatekniikka, digitaalinen viimeistely / mixed media, digitally finished, 29 x 43, lehtikuvitus / magazine illustration, Otavamedia Jaettu suru 2 / Suomen kuvalehti 2022, sekatekniikka, digitaalinen viimeistely / mixed media, digitally finished, 29 x 21, lehtikuvitus / magazine illustration, Otavamedia

Kunniamaininta / Honorary mention

TERHI EKEBOM Yhtä pimeän kanssa / En pelkää pimeää 2022, vesiväri/watercolour, 21 x 21, vedoskansio / print portfolio, Kutikuti ry

TERHI EKEBOM & KIRSI-MARIA RAUNIO Virtaava liike - matkalla kohti uusia ajatuksia 2021, akrylaattimaali / latex paint, pituus noin 430 m / length approx. 430 m, seinämaalaus/mural, Lahden matkakeskus / Lahti Travel Centre, Lahden kaupunki / City of Lahti

MIRKKA ESKONEN Karuselli / Kuuharjainen keppihevonen 2021, sekatekniikka, digitaalinen viimeistely / mixed media, digitally finished, 25 x 21, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Karisto ◆ Puutarha / Kuuharjainen keppihevonen 2021, sekatekniikka, digitaalinen viimeistely / mixed media, digitally finished, 25 x 42, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Karisto

NINA GRÖNLUND Feng Yuan ei usko feministien sukupolvieroihin / Tulva 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 25 x 19, lehtikuvitus / magazine illustration, Naisasialiitto Unioni ry

JULIANA HYRRI ◆ Nuori äiti / Päivänkakkarameri 2022, lyijykynä/pencil, 30 x 21, sarjakuvaromaani / graphic novel, Suuri Kurpitsa Queer-katse näkee Koraanissa rakkautta ja myötätuntoa / Koneen Säätiö 2021, lyijykynä, tussi, digitaalinen viimeistely / pencil, Indian ink, digitally finished, 21 x 30, Eri reittejä -verkkoartikkelisarjan pääkuvitus / main illustration for online article series Different Routes, Koneen Säätiö / Kone Foundation

JANI IKONEN Kaupunki Kukaties 2021, sekatekniikka, digitaalinen viimeistely / mixed media, digitally finished, 24 x 102, lasten runokirjan kuvitus / children’s poetry book illustration, WSOY

JOLANDA JOKINEN

TUOMAS IKONEN Haalistunut tulevaisuus / Tekijä 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 30 x 21, lehtikuvitus / magazine illustration, Teollisuusliitto / Industrial Union

Luotikukat/Grafia-lehti 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 28 x 21, lehtikuvitus / magazine illustration, Grafia ry ◆ Maatuskan yllätys / Grafia-lehti 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 28 x 21, lehtikuvitus / magazine illustration, Grafia ry

EMMI JORMALAINEN

SUVI-TUULI JUNTTILA

Henget lähtevät metsästä / Drawings from the Forest 2022, lyijykynä/pencil, 25 x 38, kirjan kuvitus / book illustration, omakustanne/self-published

◆ Kahden kerroksen terveyttä / Me Naiset 2020, muovailuvaha, valokuva / modelling clay, photograph, 30 x 23, lehtikuvitus / magazine illustration, Me Naiset, Sanoma Media Finland

◆ Metsän rajalla / Drawings from the Forest 2022, guassi, puuväri / gouache, coloured pencil, 25 x 38, kirjan kuvitus / book illustration, omakustanne/self-published

◆ Kahden kerroksen terveyttä / Me Naiset 2020, muovailuvaha, valokuva / modelling clay, photograph, 30 x 23 lehtikuvitus / magazine illustration, Me Naiset, Sanoma Media Finland

JUSSI KAAKINEN ◆ Huhtikuu 2022, akryyli, digitaalinen viimeistely / acrylic, digitally finished, 20 x 29, kalenterin kuvitus / calendar illustration, Suomen Latu Keltainen Cadillac 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 21 x 14, kirjan kansikuvitus / book cover illustration, Crime Time

NINNI KAIRISALO Työpaikkahäirintä/Journalisti 2021, muste, digitaalinen viimeistely / ink, digitally finished, 24 x 30, lehtikuvitus / magazine illustration, Suomen Journalistiliitto ry

ERIKA KALLASMAA Kummalla kammella 2021, 0:20, guassi, lyijykynä, vesiväri, digitaalinen viimeistely / gouache, pencil, watercolour, digitally finished, runokuvakirjan traileri, animointi Marko Dješka / poetry picture book trailer, animation by Marko Dješka, Otava

ILJA KARSIKAS Metsässä/Yksisarvinen 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 40 x 60, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Kustantamo S&S

RÉKA KIRÁLY Niitty / Pieni suuri tarina rakkaudesta 2022, lyijykynä, muste, digitaalinen viimeistely / pencil, ink, digitally finished, 20 x 44, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Etana Editions

SANNA KOIVUMÄKI Pambikallio 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 32 x 32 cm, Pambikallio-yhtyeen LP-levyn kansikuvitus / LP cover illustration for Pambikallio, Helmilevyt

JENNA KUNNAS ALEKSI KORPELA Liskojen koti / Peloton Peltohiiri - Pähkinätäräys 2021, guassi/gouache, 44 x 35, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Otava

Koti 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 70 x 50, Venäjän hyökkäyssodan vastainen kuvitus / illustration opposing Russia’s attack on Ukraine, vapaa levitys Euroopassa ja Venäjällä / free distribution in Europe and Russia, omakustanne/self-published

ANNA EMILIA LAITINEN Vuori, joka juoksi 7 2022, vesiväri, digitaalinen viimeistely / watercolour, digitally finished, 28 x 43, kuvakirja / picture book, Tammi ◆ Vuori, joka juoksi 11 2022, vesiväri, digitaalinen viimeistely / watercolour, digitally finished, 28 x 43, kuvakirja / picture book, Tammi

AINO LOUHI ◆ Kylmäallas / Tähtienvälinen avaruus 2022, tempera, 25 x 21, kirjan kuvitus / book illustration, Suuri Kurpitsa Palaan itsekseni / Tähtienvälinen avaruus 2022, tempera, 25 x 21, kirjan kuvitus / book illustration, Suuri Kurpitsa

TOMI MALKKI

JOHANNA LUMME Tuulenpään kaupunki / Viidakon väki ja versova kapina 2022, akryyli, guassi, puuväri, tussi / acrylic, gouache, coloured pencil, Indian ink, 25 x 46, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Otava

Tulen lumous 2022, 10:02, lyijykynä, vesiväri, digitaalinen viimeistely / pencil, watercolour, digitally finished, animaatio/animation: Tomi Malkki, hahmot ja käsikirjoitus / characters and screenplay: Matti Kallio, Tomi Malkki, rummut/drums: Pauli Kallio, tarkkailija/supervisor: Johanna Salmela, äänien masterointi / audio mastering: Yrjö Saarinen. The Dead Will Rice -studio, Taiteen edistämiskeskus / Arts Promotion Centre Finland, AVEK/Milla Moilanen, YLE/Sari Volanen

LAURA MERZ ◆ Absurdit aakkoset 2022, kollaasi, digitaalinen viimeistely /collage, digitally finished, 37 x 54, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Etana Editions

MIRA MALLIUS Kovaa ja korkealta / Meri-karhun joulu 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 27 x 43, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Into Kustannus

Pantteri / Metsolan otukset 2022, mustemaalaus, painettu kuitusementtilevylle / ink painting, printed on fiber cement board, 374,3 x 250, seinämaalaus/mural, EMMA Espoon modernin taiteen museo / EMMA Espoo Museum of Modern Art

Kunniamaininta / Honorary mention

PAULIINA MÄKELÄ

TOMMI MUSTURI Happiness/Future 2022, huopakynä, vesiväri / felt-tip pen, watercolour, 57 x 77, sarjakuva/comic, Boing Being

◆ Coexistence / Koneen Säätiö 2020, lyijykynä, digitaalinen viimeistely / pencil, digitally finished, 21 x 31, Eri reittejä -verkkoartikkelisarjan pääkuvitus / main illustration for online article series Different Routes, Koneen Säätiö / Kone Foundation Deadwood / Koneen Säätiö 2022, lyijykynä, digitaalinen viimeistely / pencil, digitally finished, 15 x 27, Eri reittejä -verkkoartikkelisarjan pääkuvitus / main illustration for online article series Different Routes, Koneen Säätiö / Kone Foundation

REETTA NIEMENSIVU

KATI NÄRHI

LOVES / Otteita päiväkirjasta 1994-1995 2022, liitu ja tussi risografialle / crayon and Indian ink for risograph printing, 13,3 x 9, sarjakuvan kansikuvitus / comic cover illustration, KutiKuti

Herra Lunnin mielipaha / Ei mikään 2020, muste, puuväri, digitaalinen viimeistely / ink, coloured pencil, digitally finished, 21 x 14,8, kuvakirja / picture book, omakustanne/self-published

◆ LOVES / Otteita päiväkirjasta 1994-1995 2022, liitu ja tussi risografialle / crayon and Indian ink for risograph printing, 12,8 x 9, sarjakuvasivu / page in a comic, KutiKuti

◆ Madagaskarin tyttäret I / Ei mikään 2020, guassi, muste, digitaalinen viimeistely / gouache, ink, digitally finished, 21 x 29,7, kuvakirja / picture book, omakustanne/self-published

HEIKKI PAAKKANEN Torakat/Tuomionpäivä 2021, tussi / Indian ink, 25 x 14, kirjan kuvitus / book illustration, Zum Teufel

SANNA PELLICCIONI Itkuvirsi / Suomen supernaisia 5 Paraske! Runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet 2022, akryyli, puuväri, digitaalinen viimeistely / acrylic, coloured pencil, digitally finished, 29 x 22, kirjan kuvitus / book illustration, Teos

NINA PIRHONEN Leo Leijona voittaa pelon 2021, tussi, vahaliitu, digitaalinen viimeistely / Indian ink, wax crayon, digitally finished, 22 x 47, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, Otava

VIIVI PROKOFJEV Murhanäytelmä / Long Play 2021, 0:10, digitaalinen kuvitus / digital illustration, journalistisen verkkojulkaisun kansi / cover illustration for a journalistic online publication, Long Play Media Oy

JUKKA PYLVÄS Metsäasiantuntija / Suomen Luonto 2021, 0:40, digitaalinen kuvitus / digital illustration, verkkolehden kuvitus / online magazine illustration, Suomen Luonnonsuojeluliitto

JUKKA PYLVÄS & JENNI TUOMINEN Together/Posti 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 2,6 x 4,3, postimerkki/stamp, Posti Group Oyj

LASSE RANTANEN

ANJA REPONEN

Naamioitua asekauppaa 1/4 / Helsinging Sanomat 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 24,5 x 24,5, lehtiartikkelin kuvitus / newspaper illustration, Sanoma Media Finland

◆ Alvar Aalto / Leijonatarinoita erityisille lapsille 2020, tussi, digitaalinen viimeistely / Indian ink, digitally finished, 22 x 16,5, kirjan kuvitus / book illustration, Otava

◆ Naamioitua asekauppaa 4/4 / Helsingin Sanomat 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 24,5 x 24,5, lehtiartikkelin kuvitus / newspaper illustration, Sanoma Media Finland

Kuvataidekasvatuksen visio 2030 2022, tussi, digitaalinen viimeistely / Indian ink, digitally finished, 27 x 19, verkkojulkaisun kansi, juliste / cover illustration for an online publication, poster, Kuvataideakatemia

SEERA RYTKÖLÄ Kesäpimppi 2021, 1:02, digitaalinen kuvitus / digital illustration, Yle Akuutin Instagram story / Yle Akuutti Instagram story, Yleisradio, Yle Akuutti

100

ANNA SAILAMAA Happiness / Brightness Magazine 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 13 x 19, Brightness-lehden verkkojulkaisuun valittu kuvitus / illustration selected for Brightness Magazine’s online journal, Brightness, Digital Journal of Illustration

101

MARIA SANN Ensishokki 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 25 x 25, näyttelyprojekti / exhibition project ◆ Sota valtaa ajatukset 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 25 x 25, näyttelyprojekti / exhibition project

VILLE SALERVO Pelaamisen menneisyys 2021, akrylaattimaali / latex paint, 230 x 405, seinämaalaus/mural, Boom Corp Oy

102

Suru syö minut 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 25 x 25, näyttelyprojekti / exhibition project Geopolitiikka hajottaa 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 25 x 25, näyttelyprojekti / exhibition project

103

SALLA SAVOLAINEN ◆ Sehän on hihna-auto! / Betonia! 2021, kollaasi/collage, 40 x 64, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, WSOY Sementtirekat/Betonia! 2021, kollaasi/collage, 45 x 68, lastenkirjan kuvitus / children’s book illustration, WSOY

104

LINDA SÖDERHOLM Kuplaset 2022, akryyli/acrylic, 30 x 30, kokeellinen typografia näyttelyyn / experimental typography for an exhibition, omakustanne/self-published

105

VILLE TIETÄVÄINEN

HEIDI TAMMINEN Loisku Lumpehinen 2022, tussi, digitaalinen viimeistely / Indian ink, digitally finished, 29 x 289, kirjastoauton ulkoasu / exterior of a mobile library, Savonlinnan kaupunginkirjasto / Savonlinna Municipal Library

106

◆ Isoviha 1 / Helsingin Sanomat 2021, sekatekniikka, digitaalinen viimeistely / mixed media, digitally finished, 42 x 29, lehtikuvitus / newspaper illustration, Sanoma Media Finland Isoviha 2 / Helsingin Sanomat 2021, sekatekniikka, digitaalinen viimeistely / mixed media, digitally finished, 42 x 29, lehtikuvitus / newspaper illustration, Sanoma Media Finland

107

ANNI-JULIA TUOMISTO JENNI TUOMINEN Kukkia 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 110 x 341, Tampereen ratikka / Tampere Tramway

108

Tulevaisuuden kestävä Suomi tehdään koulutuksella 2022, digitaalinen kuvitus / digital illustration, OAJ:n vaalikampanjan visuaalinen ilme ja tuotteiden suunnittelu AD Maija Kauppila / visual identity of OAJ’s election campaign and merchandise AD Maija Kauppila, Opetusalan Ammattijärjestö / The Trade Union of Education in Finland

109

SAMI VILJANTO JYRKI VAINIO Euroopan murot / Turun Sanomat 2022, muste, digitaalinen viimeistely / ink, digitally finished, 21 x 32, pilapiirros/caricature, 25.2.2022, Turun Sanomat Oy

110

Rakkautta & Anarkiaa 2021 -juliste 2021, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 100 x 70, Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin juliste / Love & Anarchy, Helsinki International Film Festival’s poster, AD Samppa Ranta, Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali / Love & Anarchy, Helsinki International Film Festival

111

KUISMA VÄÄNÄNEN Suomen roskakalat 2020 2020, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 70 x 50, juliste/poster, Akseli Kouvo (copy), Pidä Saaristo Siistinä ry

112

KLAUS WELP Kansa testissä / Helsingin Sanomat 2020, digitaalinen kuvitus / digital illustration, 33 x 25, sanomalehtikuvitus / newspaper illustration, Sanoma Media Finland

113

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

O SALLI STUJAT EXHIBITORS

114

115

os a l l i stujat ◆ e xhibitor s

EKEBOM TERHI Helsinki terhi.ekebom@gmail.com www.terhiekebom.com ESKONEN MIRKKA s. 1982 Helsinki 050 522 8061 mirkka.eskonen@gmail.com www.mirkkaeskonen.com GRÖNLUND NINA s. 1992 Helsinki nina.gronlund1@gmail.com www.ninagronlund.com HYRRI JULIANA s. 1989 Helsinki 044 012 0789 juliana.hyrri@gmail.com www.julianahyrri.com IKONEN JANI s. 1978 Tampere 044 722 5878 ini.jakonen@gmail.com www.janiikonen.fi

JORMALAINEN EMMI s. 1979 Helsinki 040 069 4554 emmi@fastmail.com www.emmijormalainen.com

KARSIKAS ILJA s. 1978 Helsinki 050 526 6796 ilja@iljakarsikas.com www.iljakarsikas.com

LOUHI AINO s. 1981 Tampere 040 541 1621 aino@ainolouhi.com www.ainolouhi.com

JUNTTILA SUVI-TUULI s. 1979 Helsinki mail@suvituulijunttila.com www.suvituulijunttila.com

KIRÁLY RÉKA s. 1977 Helsinki rmkiraly@gmail.com www.rekakiraly.com

KAAKINEN JUSSI s. 1978 Helsinki 040 729 5017 jkaakinen@yahoo.com www.napa-agency.fi/kuvittaja/jussi-kaakinen

KOIVUMÄKI SANNA s. 1990 Helsinki 044 209 9708 sanna.koivumki@gmail.com www.behance.net/sannakoivumaki

LUMME JOHANNA s. 1990 Helsinki 040 533 3871 johanna.m.lumme@gmail.com www.johannalumme.com www.instagram.com/johannalummeillustrator

KAINIEMI OUTI s. 1985 Helsinki outi.kainiemi@gmail.com www.outikainiemi.com

KORPELA ALEKSI s. 1986 Tampere 040 410 5801 aleksi.korpela@gmail.com

KAIRISALO NINNI s. 1977 Helsinki 040 561 1001 ninni@kaligraphics.fi www.kaligraphics.fi

KUNNAS JENNA s. 1983 Helsinki 050 538 3273 jennakunnas@gmail.com www.jennakunnas.net www.instagram.com/jennakunnas

IKONEN TUOMAS s. 1980 Lemi 050 377 3301 info@tuomasikonen.com www.tuomasikonen.com

KALLASMAA ERIKA s. 1969 Espoo erikakallasmaa@gmail.com

JOKINEN JOLANDA Turku jolandakerttuli@gmail.com www.jolandakerttuli@gmail.com

KALLIO LIISA s. 1968 Helsinki 045 639 2906 kallio.liisa@gmail.com www.liisakallio.mystrikingly.com

116

LAITINEN ANNA EMILIA s. 1983 Tampere annaemilial@gmail.com www.annaemilia.com

MALKKI TOMI s. 1974 Helsinki 040 584 3759 malakias10@hotmail.com MALLIUS MIRA s. 1981 Helsinki 040 827 3096 mira.mallius@gmail.com www.miramallius.com MERZ LAURA s. 1982 Lohja 050 320 8493 laura@lauramerz.fi www.lauramerz.fi MUSTURI TOMMI s. 1975 Siuro 050 372 7788 tomustur@gmail.com www.tommimusturi.com

117

os a l l i stujat ◆ e xhibitor s

MÄKELÄ PAULIINA s. 1980 Turku 050 343 3422 pauliina.makela@gmail.com www.pauliinamakela.com NIEMENSIVU REETTA s. 1979 Lahti 040 531 0979 reetta.niemensivu@gmail.com NÄRHI KATI s. 1973 Helsinki kati@katinarhi.com www.katinarhi.com PAAKKANEN HEIKKI s. 1948 Helsinki 040 526 9239 hoo.paakkanen@gmail.com PELLICCIONI SANNA s. 1976 Helsinki 040 068 8830 sanna.pelliccioni@hotmail.com www.illustratorsannapelliccioni.com PIRHONEN NINA s. 1975 Helsinki nina.pirhonen@gmail.com www.ninapirhonen.com PROKOFJEV VIIVI s. 1988 Helsinki viivi.prokofjev@gmail.com

118

PYLVÄS JUKKA s. 1974 Porvoo studio@studiojenniandjukka.com www.jukkaillustrations.com www.studiojenniandjukka.com RANTANEN LASSE s. 1966 Helsinki / Pyhätunturi, Pelkosenniemi 050 543 4685 lassenviiva@kolumbus.fi www.instagram.com/lassethehuopaaja www.linjamiehet.fi RAUNIO KIRSI-MARIA s. 1983 Helsinki 041 549 9118 kirsimaria.raunio@gmail.com www.g-rex.fi/kirsimaria-raunio REPONEN ANJA s. 1974 Helsinki 040 509 7674 anja@anjareponen.com www.anjareponen.com RYTKÖLÄ SEERA s. 1984 Vantaa 040 707 8484 seera.rytkola@gmail.com www.seera.fi SAARI ANU s. 1977 Helsinki 040 720 1723 anu@anusaari.com www.anusaari.com

SAILAMAA ANNA s. 1979 Helsinki anna.sailamaa@gmail.com www.instagram.com/anna.sailamaa SALERVO VILLE s. 1979 Helsinki 050 541 2827 ville@villesalervo.com www.villesalervo.com SANN MARIA s. 1982 Helsinki 050 533 8415 info@mariasann.com www.mariasann.com SAVOLAINEN SALLA s. 1962 Helsinki 045 262 6569 kuvitus.salla@gmail.com SÖDERHOLM LINDA ”SUPERFLINDA” s. 1979 Espoo / Ljubljana 050 540 2594 hello@superflinda.fi www.superflinda.fi TAMMINEN HEIDI s. 1995 Savonlinna 045 7834 5833 heidi.tamminen@hotmail.com www.heiditamminen.com

TUOMINEN JENNI s. 1976 Porvoo studio@studiojenniandjukka.com www.jennituominen.com www.studiojenniandjukka.com TUOMISTO ANNI-JULIA s. 1984 Hyvinkää 040 532 7175 contact@anni-julia.com www.anni-julia.com VAINIO JYRKI s. 1977 Vantaa 040 520 1921 jivetoons@gmail.com www.jyrkivainio.com VILJANTO SAMI s. 1981 Helsinki 040 592 8383 sami@grandedeluxe.com www.grandedeluxe.com VÄÄNÄNEN KUISMA s. 1988 Helsinki kuismavaananen@gmail.com www.kuismavaananen.com WELP KLAUS s. 1970 Helsinki 050 588 0133 klaus@welp.fi www.welp.fi

TIETÄVÄINEN VILLE s. 1970 Espoo 050 320 9567 ville@studiotietavainen.fi www.studiotietavainen.fi

119

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

120

121

h at usta vedet t y ◆ p ull ing r a bbi ts ou t of a h at

K I I TÄ M M E TA I T E E N E D I STÄ M I S K E S KU STA SA A M ASTA M M E TA LO U D E L L I S E STA T U E STA . W E WO U L D L I K E TO T H A N K T H E A RTS P R O M OT I O N C E N T R E F I N LA N D FO R I TS F I N A N C I A L S U P P O RT.

122

123

124