kyseessä on kakkien aikojen hallinnollinen himmelihelvetti.
Onko tämä Urusvuori? pahempaa.
20
Kimmo Kotka eksyy alueelle
Paino
Newprint Oy
seu R aava nume R o
Turun Aika – Kevät 2025 ilmestyy 14. helmikuuta.
WWW ja Di G ile H ti turunaika.fi issuu.com/mobile-kustannus s ome
Facebook: @turunaika
Instagram: @turunaikalehti
pian aluehallintoevankeliumin ilosanoma
ja siellä sairaaloitakin!
niin onkin paras! Nimi tähän! Hui! sinä olet?
Miten täällä liikutaan?
PÄÄKIRJOITUS
Karhu ja mäyrä ovatkin Suomen viisaimmat eläimet.
Pimeää vain meidän yllemme
Valo ei kuulemma paina mitään, mutta pimeydestä ei voi sanoa samaa. Itse asiassa tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pimeys painaa. Kun kelloja lokakuussa siirretään ja yhtäkkiä iltapäivällä alkaa olla hämärää, tekisi mieli mennä talviunille ja palata asiaan maaliskuussa, kun elämä jälleen alkaa voittaa. Karhu ja mäyrä ovatkin Suomen viisaimmat eläimet.
Pimeys väsyttää, aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita ja painaa siinäkin mielessä, että moni lihoo kaamosaikana. Se johtunee siitä, ettei pimeässä näe mitä laittaa suuhunsa ja sitten se on usein karkkia. Kaiken kukkuraksi on kylmä.
Silti, positiivisen kautta! Täytyyhän pimeydessä ja talvessa olla jotain hyviäkin puolia. Keksin kymmenen:
1) Kaamos, mikä ihana tekosyy möllöttää takan ääressä ja tuijottaa tulehen!
2) Katuvalojen loisteessa on tunnelmallista.
3) Ihmisten piha- ja jouluvalot piristävät.
4) Joulu!
5) Tähdet!
6) Ei ole jatkuvasti kuuma ja hiki.
7) Hyttysiä on vähänlaisesti.
8) Saa olla epäsosiaalinen, eikä kukaan ihmettele.
9) Voi paeta kurjuutta teatteriin, konserttiin, ravintolaan tai mikä nyt itseä kiinnostaakin – tästäkin lehdestä löytyy monenlaisia menovinkkejä!
No en keksinyt kymmentä, mutta on yhdeksänkin aika hyvä!
Roope Lipasti
TOIVEUUSINTAKONSERTTI
Turun
sunnuntaina 2.2.2025 klo 18
Klassista musiikkia, elokuvamusiikkia, musikaalisävelmiä, amerikkalaista gospelia ja - Nightwishia.
Esiintyjät:
Silvia Koski - laulu, kuoronjohto, viulu
Aboa Gospel-kuoro
Marko Hakanpää - urut
Ville Pere - koskettimet
Juha Koski - rummut
Seidi Vartiainen - sello ja basso
Katriina Rainio - viulu
Liput alk. 11,20€
Timo Mansikka-Aho - trumpetti Järjestäjä: Turun Mikaelinseurakunta
Turun tuomiokirkko 1841. Kuva: J. Knutson / Museovirasto, historian kuvakokoelma
Remppa vai muutto?
Tuomiokirkko menee vuoden päästä remonttiin ja valmista pitäisi olla 2028. Kansallispyhätön remppa ei ole läpihuutojuttu, eikä siellä sovi tehdä kovin suuria muutoksia. Toista oli ennen.
Ensimmäinen suuri julkisivuremontin tarve Tuomiokirkossa oli vuonna 1318. Se johtui siitä, että novgorodilaiset polttivat ja ryöstivät kirkon. Ja muunkin Turun. Turkulaiseen tapaan kirkon korjaamisessa jahkailtiin niin, että vielä 1335 kirkko oli raunioina. Se tosin johtui ainakin osin paikalliskorruptiosta: piispa Pentillä oli mennyt sekaisin omat ja kirkon korjausrahaston varat.
Kun nykyään väännetään vuosikausia kättä siitä, sopiiko vaikkapa saarnastuolin paikkaa vaihtaa, niin ennen oli suoraviivaisempaa: piispa Johannes II Pietarinpoika antoi 1360-luvulla määräyksen purkaa koko kirkon itäseinä, jotta saataisiin isompi kuori.
Kun pian alkavassa remontissa yhtenä tavoitteena on lisätä kirkon käyttöä saamalla sinne muun muassa lisää erilaisia kokous- ja kerhotiloja, niin
aiemmin se olisi ollut helpompaa. Olisi vain nostettu kattoa, kuten 1460-luvulla: vanhojen ikkunoiden paikat näkyvät edelleen.
Elintasosiipiä sinne tänne
1400-luvulla kirkkoa peruskorjattiin jatkuvalla syötöllä, kun harva se päivä joku paikallinen ökyrikas tuli ehdottamaan, että sopisiko että rakennan oman elintasosiiven kirkkoon, tässä olisi siitä hyvästä seitsemän maatilaa. Ja tottahan se kirkolle sopi. Kappeleita on edelleen olemassa toistakymmentä. Eikä se muutenkaan ollut niin nökönuukaa: jos oli vaikka ovi juuri siinä kohdassa, mihin elintasosiipi haluttiin rakentaa, niin siirrettiin sitten ovea.
Kirkonmiehetkin ovat halunneet saada kädenjälkensä historiaan ja siinä Maunu Särkilahti onnistui
ehkä parhaiten. Hän remontoi kirkkoon Kaikkien Pyhien kappelin, jossa nykyään on pääalttari. Se oli alun perin kolmisen metriä korkeampi, mutta 1620-luvulla sitä madallettiin.
Remonttitarpeita aiheuttivat myös venäläiset, jotka polttivat ja ryöstivät kirkon kaksi kertaa 1400-luvulla. Niin ikään tanskalaisiin kannattaa Turussa suhtautua varauksella: vuonna 1509 Otte Ryd vei rautapellitkin kirkon katosta.
Vahingosta ei viisastuttu
Kirkon sisustusta on tietenkin remontoitu alvariinsa. Esimerkiksi piispa Rothoviuksen aikana 1630-luvulla kirkkoon saatiin kunnolliset penkit ja penkkijärjestys. Kirkossa oli myös – jo ainakin 1400-luvulta saakka – nykyisen linnakirkon tapaan kuninkaalle ja kuningattarella omat aitionsa.
1600-luvun alussa kirkko taas vaihteeksi paloi ja korjaaminen kesti kauan, sillä varoja ei ollut vaivaksi asti. Kun kaikki saatiin kuntoon, kirkko paloi uudestaan. Etenkin vuoden 1681 palo oli hirmuinen. Kaikkiaan 1600-luvulla kirkko paloi neljä kertaa, mikä sai turkulaiset miettimään, että kannattaisikohan hankkia kirkkoon palontorjuntavälineitä.
Sadan vuoden ankaran pohdinnan jälkeen näin myös tehtiin, ja vuonna 1772 ostettiin ikioma paloruisku. Mitään suurempaa hyötyä siitä ei toki ollut, sillä kirkko paloi jälleen 1827. Silloin myös torni romahti alas ja jouduttiin tekemään kohtalaisen kokoinen peruskorjaus: aiempi kupolitorni korvattiin Engelin suunnittelemalla nykyisellä, terävän mallisella tornilla.
Haudatkaa minut eteiseen
Iso ulkonäköön vaikuttanut asia oli kirkkoa ympäröinyt muuri, joka oli peräti neljä metriä korkea ja parhaimmillaan pari metriä paksu. Se oli puolustusta varten sekä tietenkin myös rauhoitti kirkon ympäristöä, joka oli hautausmaa. Muuri oli ollut huonossa kunnossa pitkään ja Turun palon jälkeen se sääli kyllä purettiin.
Nykyään kirkkoon noustaan komeita portaita Tuomiokirkkotorilta, mutta vuoteen 1842 asti pääovi oli kirkon sivussa, nykyisen Agricolan patsaan kohdilla. Muutenkin ovia on tehty ja poistettu fiiliksen
Iso remontti tehtiin 1920-luvulla, jolloin tehtiin myös indianajones -tyyppisiä löytöjä
mukaan: vuoden 1689 rempassa puhkaistiin nykyisen Agricolan kappelin eteläseinään uusi ovi, jonka portaat ovat edelleen olemassa. Vastaavasti ovia on myös suljettu: paria vuotta aiemmin, 1687, hovioikeuden asessori Olof Samuelinpoika Wallenstjärna lunasti pienen ulkoeteisen sukunsa hautapaikaksi, jolloin se ovi suljettiin ja lattiaa korotettiin.
Muutenkin tiloja on muuteltu aina tarpeen mukaan. Esimerkiksi Tarkk’ampujan kappeli on toiminut kellovalimona ja sittemmin venäläisten sotilaiden kirkkosalina. Sen seinässä näkyy edelleen, kuinka sieltä on aikanaan päässyt portaita pitkin ylös kellotorniin.
Kirkkohissi käyttöön 1800-luvulla innostuttiin historiasta uudella tavalla ja ryhdyttiin vaalimaan myös Tuomiokirkkoa. Luetteloitiin esineistöä, korjailtiin paikkoja, hankittiin kaasuvalo ja lopulta sähkökin. Iso remontti tehtiin 1920-luvulla, jolloin tehtiin myös indianajones -tyyppisiä löytöjä: sakastista paljastui umpeenmuurattu komero, jossa oli reliikkejä, pääkallo sekä kaksi olkavarren luuta. Ne oli talletettu turvaan ehkäpä isovihan aikana.
Talvisodan pommitusten jälkeenkin piti tehdä pikkuremppaa, sillä suurin osa ikkunoista meni rikki. 1970-luvulla remontoitiin taas vähän isommin. Vuonna 2026 alkavassa remontissa uusitaan kirkon tekniikkaa. Näkyviä uudistuksia tulee olemaan kuorokoroke, joka upotetaan lattiaan niin, että sen voi tarvittaessa nostaa. Ursulan kappelista (se jossa on yleisövessat) tehdään kolmikerroksinen, yläkerrokseen tulee kokoustiloja ja sinne myös pääsee hissillä. Niin ikään sakastin yläpuolinen tila otetaan parempaan käyttöön. Sinnekin rakennetaan hissi, osin ulkokautta, mikä on suurin muutos kirkon ulkopuoliseen asuun sitten Turun palon. F
Lähteenä on käytetty mm. Riikka Kaistin kirjaa ”Turun tuomiokirkko”
Linnan juhlia on tanssittu Turussakin
Joulukuun kuudentena pari miljoonaa suomalaista kiinnittyy ruudun ääreen katsomaan kun ihmiset kättelevät.
Kättelyn ohella linnassa on mm. tanssittu letkajenkkaa.
Presidentti Alexander Stubb ilmoitti, että hänen tänä vuonna hänen ensimmäistä kertaa isännöimiinsä linnan juhliin tehdään muutoksia. Vaan on sitä aiemminkin juhlaa uudistettu. Ylipäänsä itsenäisyyspäivän juhlat ovat vuosien saatossa olleet kovinkin erilaisia.
Linnan juhlat sai alkunsa 1919, mutta silloin järjestäjänä oli presidentti K. J. Ståhlbergin tytär Aino. Tilaisuus oli tunnin kestävä vastaanotto iltapäivällä 150 vieraalle. Tarjolla oli kaffetta ja nisua.
Lauri Relanderin presidenttikaudella vastaanoton muoto vakiintui, tanssattiin ja Lauri keksi kutsua myös puolisot mukaan. Oli tanssaaminenkin mukavampaa sitten. Relanderin innovaatio oli myös kättely. Vuodesta 1925 juhlaohjelmaan on kuulunut tämä poikkeuksellisen televisuaalinen spektaakkeli.
Presidenteistä Ryti ei koskaan saanut isännöidä juhlia linnassa – toisaalta lohdutukseksi hän sai istua sellaisessa. Mannerheim on toinen presidentti, joka ei koskaan isännöinyt kyseisiä juhlia.
Juhlavastaanotto on myös peruttu useampaankin kertaan. Esimerkiksi vuonna 1926 juhlat peruttiin Relanderin sairastumisen vuoksi. Vuonna 1931 presidentti Svinhufvud täytti 70 vuotta, mikä katsottiin tärkeämmäksi juhlaksi. Linnan juhlia ei myöskään vietetty vuonna 1932, kun Ruotsin prinssi tuli kylään. Sotavuosina linnassa ei niin ikään juhlittu. Vuonna 1952 J.K. Paasikivi oli kippiä, joten juhlat siirrettiin päivävastaanotoksi eduskuntatalolle.
Vuonna 1972 presidentinlinna oli remontissa, joten itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettiin
Mantelimarenkikakusta
tuli klassikko, koska siinä yhdistyy kaksi äärimmäisen pahanmakuista ainesosaa.
Finlandia-talossa juhlakonsertin jälkeen ja isäntänä oli Kalevi Sorsa. Vuonna 1974 vastaanotto peruuntui, koska Sylvi Kekkonen oli kuollut neljä päivää ennen juhlia. Vuonna 1981 vastaanottoa ei järjestetty linnassa, koska Kekkonen itse oli niin huonossa hapessa.
Ja on juhlia muuallakin pidetty, Niinistön aikaan kerran jopa Tampereella. Presidentti Risto Rytin isännöimät itsenäisyyspäivän juhlat järjestettiin puolestaan vuonna 1943 Turun VPK-talolla.
Presidenttien puolisoilla on tietenkin ollut suuri rooli linnan juhlien järjestämisessä. Juhlissa on esimerkiksi tarjoiltu jo vuodesta 1930 Ellen Svinhufvudin kakkua, joka ei tietenkään ollut Ellen Svinhufvudin valmistama vaan konditoriosta tilattu. Mantelimarenkikakusta tuli klassikko, koska siinä yhdistyy kaksi äärimmäisen pahanmakuista ainesosaa.
Kuuluisan boolin puolestaan lanseerasi J. K. Paasikiven rouva Alli, joskin Alli jäi historiaan enemmänkin alliensa tähden.
Kyösti Kallio puolestaan muistetaan ilonpilaajana, sillä hän ei tarjoillut juhlissa alkoholia, vaikka kieltolaki oli kumottu.
Toimittajat pääsivät Linnan juhliin 1949. Ensimmäistä kertaa linnan juhlia näytettiin televisiosta 1957, mutta lähetys ei ollut suora. Suorana Linnan juhlat on televisioitu vuodesta 1967. Niihin aikoihin siellä tanssittiin mm. letkajenkkaa, joka sittemmin kiellettiin, koska linnan rakenteet eivät kestä sellaista pomppimista.
Koivistojen aikana Linnaan kutsuttiin ensimmäistä kertaa Mannerheim-ristin ritarit sekä aiempaa enemmän sotaveteraaneja. 1980-luvulla myös pukuloisto palasi linnaan ankean 70-luvun jälkeen.
Ahtisaarten mukana juhlavieraissa oli entistä enemmän viihdemaailman tähtiä, Tarja Halonen ja Sauli Niinistö jatkoivat linjaa.
Stubbin uudistukset jäävät tätä kirjoitettaessa nähtäväksi. Kukaties siellä on moderni triathlon: juostaan kättely läpi, uidaan boolimaljassa ja pyöritään lopuksi kotiin. F
Itsenäisyyspäivän juhlatilaisuudet Turussa 1943. Presidentti Risto Ryti saapuu Turun asemalle. Kuva: Aavikko / Sotamuseo
Lumen jäljillä
Suomessa, jopa Turussa, lumi on niin arkinen asia, että harva pysähtyy miettimään, mitä se oikeastaan on.
Mikäpä olisi kauniimpaa kuin pimenevä ilta pikkupakkasella, kun katuvalojen loisteessa taivaalta leijuu valkoisia lumihiutaleita niin kuin timantteja sataisi. Kohta maa peittyy valkeaan ja sen kauneuden melkein haluaisi syödä.
Vaan kannattaako se, syöminen siis? Vettähän lumi viime kädessä on, tai jos tarkemmin määrittelee, niin lumi on ilmakehässä syntyneitä jääkiteitä, jotka ovat pudonneet maahan. Ei kai sellainen kovin myrkyllistä voi olla?
Lumitutkija Sirpa Rasmus Lapin yliopistosta muistuttaa, että vaikka lumi näyttää puhtaalta, niin itse asiassa kide on jo lähtökohtaisesti syntynyt epäpuhtauksien ympärille, siis mikroskooppisten pienten bakteerien tai muiden ilmakehässä leijuvien hiukkasten. Tosin lumitutkija itse ei tästä hätkähdä ja voi hyvin syödä lunta. Tai ainakin joskus: – Kaupungeissa ei pakokaasujen tähden kauheasti kannata lunta syödä. Jos kuitenkin vaikka retkellä tahtoo sulattaa vettä juotavaksi, niin parasta on kaivaa hangesta syväkuuraa, joka on yleensä puhtainta.
Lukuisia lumia
Syväkuura on yksi lumen laji. Ikinä ei ole nimittäin niin, että olisi vain ihan pelkkää lunta, vaan lumella on aina erilaisia ominaisuuksia. Suomalainen pystyy lonkalta
luettelemaan toistakymmentä nimitystä erilaisille lumille. On suojalunta, pakkaslunta, tykkylunta, loskaa, nuoskaa, pyryä, hankikantoa sekä keltaista lunta. Vaikka lumia on ties kuinka paljon erilaisia, niin lumen ja jään erottelu on sentään helppoa: – Niin kauan kun jääkiteiden välissä kulkee ilma, se on lunta ja kun ei enää kulje, se on jäätä. Jäässäkin voi toki olla ilmakuplia, mutta ne eivät pääse sieltä mihinkään ennen kuin jää sulaa, Rasmus sanoo.
Lunta syntyy maassakin
Mutta se syväkuura. Se on lumitutkija Rasmuksen oma suosikkilumilaji:
– Se johtuu syväkuuran syntytavasta. Se ei ole satanut taivaalta, vaan syntyy maassa, lumipeitteen sisällä. Se on myös eläimille hyödyllistä lunta, joskin vuoristossa riski lumivyöryjen takia, Rasmus kertoo. Syväkuuraa kutsutaan myös sokerilumeksi, sillä se on, no, sokerimaista ja jokainen lumilinnoja tehnyt lapsi tietää, että sitä ei oikein saa kiinnitettyä eli se valuu seinistä kuopan pohjalle. Se johtuu siitä, etteivät sidokset kiteiden välillä ole niin hyviä. Metsäneläimet sen sijaan pitävät siitä, sillä siinä on helppo kulkea.
Sokerilumi syntyy, kun lumipeite elää. Hanki on nimittäin hyvin dynaaminen, vaikka ei ehkä siltä
Suomalainen pystyy lonkalta luettelemaan toistakymmentä nimitystä erilaisille lumille.
näytä. Hangessa on erilaisia lämpötiloja, alhaalla lämpimämpää kuin pinnalla, mikä aiheuttaa ilman liikettä, haihtumista ja härmistymistä, jolloin lumikiteiden muoto muuttuu.
– Syväkuuran kiteet syntyvät siinä liikkeessä. Ne eivät ole tähtimäisiä, vaan pikemmin onttoja pyramidimaisia kuppeja, eräänlaisia timanttipyramideja, Rasmus kertoo. Ja koska ne eivät ole tyypillisiä kuusisakaraisia, ne eivät myöskään tartu toisiinsa helpolla. Samanlaiset lumihiutaleet?
Satavan lumen yleisin kidemuoto onkin kuusihaarainen niin sanottu tähtikide. Pudotessaan maata kohti kiteet tarttuvat toisiinsa ja muodostavat kauniita lumihiutaleita.
Arkisin klo 11–15
Yliopistonkatu 29 a Portaat ylös sisäpihalle.
Puh. 050 326 5122 www.turunkasvisravintola.fi
Kun lumihiutaleet sitten joutuvat lumen pintakerroksen sisään, niiden kiderakenne alkaa heti muuttua vaikuttaen muun muassa lumen kovuuteen ja tiheyteen. Sen huomaa käytännössä vaikkapa siinä, kuinka helppoa tai vaikeaa lumessa on tarpoa. Yleinen käsitys on, että ei ole olemassa kahta täysin samanlaista lumihiutaletta. Lumitutkijan mukaan tämä ei ihan pidä paikkaansa:
– Tai se vähän riippuu… Jos katsotaan mikroskoopilla, niin ei ole kahta samanlaista, sillä ei ole kahta täysin samanlaista syntytilannetta. Mutta jos katsotaan ihan silmämääräisesti, niin on helppo jakaa ne muutamaan geneeriseen luokkaan. Se riippuu aina siitä millainen se pilvi on ollut, mistä ne ovat syntyneet. F
i nfo
Turussa ensilumi sataa tilastojen valossa keskimäärin 19.11. Viime vuonna lumikauden pituus oli 181 päivää.
Tuoretta ja herkullista kasvisruokaa!
Myös mukaan! Paljon luomua ja vegaanista, sekä runsas salaattipöytä! Tervetuloa!
Kunnallissairaalantie
Hae yhteishaussa Humakiin
AMK ja YAMK
Yhteishaut:
8.1.-22.1.2025: Bachelor of Adventure and Outdoor Education
13.3.-25.3.2025: kulttuurituottaja, yhteisöpedagogi ja tulkki
Opiskele ihmisläheiseen ammattiin verkkotutkintona, monimuotoisesti tai päivätoteutuksena.
hakijanopas.humak.fi
Ikimuistoisia bileöitä Turun sydämessä vuodesta 1991.
1.9.2024–21.4.2025 ke klo 12–18
TALVEN NÄYTTELYT
18.12.–7.1.Annika Bervik-Forsander
8.1.–2.2. Petra Kallio
5.2.–2.3. Jarmo Koponen
5.3.–30.3. Minna Parkkinen
VAPAA PÄÄSY, ESTEETÖN SISÄÄNKÄYNTI
Galleria Joellan myymälästä löydät laadukasta taidegra�ikkaa. Myös osamaksulla!
Meiltä lahjakortteja, taiteeseen tai vaikkapa taidegra�ikan kurssille!
GALLERIA JOELLA
Läntinen Rantakatu 21, 20100 Turku, tel 046-9200 830
Café Elephanten avoinna joka päivä Kino Kilta ohjelmisto kinokilta.fi
Kirjan talon ohjelmisto kirjantalo.org
Katso koko kalenteri taiteentalo.fi
Nunnankatu 4, 20700 info@taiteentalo.fi
www.forum-marinum.fi
@forummarinum
Pahuutta, verta ja idiootteja
William Shakespeare kirjoitti Macbethin 1600-luvun alussa. Sen teemat vallanhimon tuhoavasta vaikutuksesta ovat edelleen valitettavan ajankohtaisia.
“By the pricking of my thumbs, Something wicked this way comes.” (“Kämmenpäätä kutittaa, paha saapuu oven taa.”)
Macbethille tulevaisuutta ennustavien noitien näkemys tuntuu kuvaavan tämän päivän uutistulvaa, jossa pahaa tulvii tuutista jatkuvasti: Putinin Venäjän barbarismi, Trump ja uskonnollinen äärioikeisto Yhdysvalloissa sekä populistipuolueiden nousu Saksassa ja muualla Euroopassa osoittavat, että elämme – taas kerran – aikaa, jolloin liian monet kansalaiset uskovat liian yksinkertaisiin totuuksiin ja liian monet poliitikot hakevat omaa etuaan kan-
sakunnan edun sijaan. Yhdysvalloissa Macbethin korvaan tuhoisia ideoita kuiskuttelevia noitia ja Lady Macbethiä edustavat Elon Musk ja lukemattomat MAGA-poliitikot. Putin on ilmeisesti ammentanut harhaisen maailmankuvansa nuoruutensa Neuvostoliitosta ihan omaehtoisesti, mutta saaden sille toki jatkuvasti vahvistusta lakeijoiltaan. Vahvoihin johtajiin uskovilta ja heistä hyötymään pyrkiviltä unohtuu usein, että pahat voimat ovat lähes poikkeuksetta historiassa karanneet ovelimpienkin juonittelijoiden käsistä. Esimerkiksi kosmologi Kari Enqvist näkee populismin lähes luonnonvoimaisena pahuutena: ”On kuin popu-
Macbethin korvaan tuhoisia ideoita kuiskuttelevia noitia ja Lady Macbethiä edustavat
Elon Musk ja lukemattomat MAGA-poliitikot.
lismia ajaisi gravitaation kaltainen voima: se panee putoamaan kiihtyvällä nopeudella yhä syvemmälle pimeyteen.”
“Out, damned spot; out, I say.” (“Pois siitä, kirottu läiskä – pois, minä sanon.”)
Lady Macbeth kannustaa miestään murhatöihin, mutta ei itse kestä syyllisyyden taakkaa, vaan päätyy lopulta pakonomaisesti pesemään kuvitteellista verta käsistään. Tällaista synnintuntoon tulemista on tuskin odotettavissa Putinilta ja hänen hallintonsa muilta sotarikollisilta, mutta länsimaiden johtajat saattavat vielä joutua kohtaamaan oman pelkuruutensa seuraukset.
Amerikkalaisen historioitsijan Timothy Snyderin mukaan me elämme nyt vuotta 1938, ja jos me annamme Ukrainan hävitä, siirrymme vuoteen 1939. Snyderin huoli ja turhautuminen on ymmärrettävää, sillä esimerkiksi Yhdysvaltain presidentiltä Joe Bidenilta kesti lähes kolme vuotta myöntää Ukrainalle lupa käyttää pitkän kantaman ohjuksia Venäjän maaperällä. Siihen saakka Ukraina joutui – kuten asiantuntijat asiaa kuvaavat – sotimaan toinen käsi selän taakse sidottuna.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz julisti puolestaan jo sodan alussa, ettei halua olla uusi keisari Vilhelm, joka vei Saksan ensimmäiseen maailmaansotaan. Todellisuudessa Scholzilla on suurempi mahdollisuus nousta 2020-luvun Neville Chamberlainiksi (Chamberlain oli Englannin pääministeri, joka vuonna 1938 teki diilin Hitlerin kanssa ja julisti vajaa vuosi ennen toisen maailmansodan syttymistä ”rauhaa meidän ajallemme”).
tuttaa itseään irlantilaisen kirjailijan ja valtiomiehen Edmund Burken sanoista: ”Paha saa vallan, kun hyvät ihmiset eivät tee mitään.”
“It is a tale. Told by an idiot, full of sound and fury, Signifying nothing.” (”Se on hullun loru, täynnä huutoa ja vimmaa, mutta mieltä vailla”)
Macbethin kuuluisaa monologia on siteerattu usein kuvattaessa vaikkapa Donald Trumpin tai Argentiinan populistipresidentin Javier Milein sekavia ja sinne tänne poukkoilevia vihantäyteisiä puheita. Lainaus on tietysti kuvaava, vaikkakin asiayhteydestä irrotettu (Macbeth pohtii vääjäämättömän lopun lähestyessä elämän ja sen saavutusten turhuutta, ei kansankiihottajien retorisia kykyjä).
Joka tapauksessa 1900-luvun ja kuluvan vuosisadan vimmaiset ja äänekkäät – ja pääsääntöisesti vailla järkeä olleet – suuret johtajat ovat osoittaneet oikeaksi Mika Waltarin Sinuhen suuhun laittaman varoituksen, jonka mukaan maailmassa ei ”ole mitään kauheampaa ja vaarallisempaa kuin faaraoiden unet, koska ne kylvävät verta ja kuolemaa, ja lihottavat vain krokotiileja”. F
i nfo
Macbeth Turun kaupunginteatterissa. Ensi-ilta 31.1.2025.
Shakespeare-suomennokset: Matti Rossi (2004).
Kari Enqvist: Kaikkien kukkien pitää antaa kukkia, mutta joukossa on aina myös rikkaruohoja. YLE 17.2.2021.
tuotatte hyvinvointialueille hyvinvointia!
mutta en tajua mistään mitään.
Enemmän: jumalan taivaassakaan ei ole niin hyvin kuin ”alueella”.
ja enkelit laskeutuivat ihmettä katsomaan!
sielläkö on oma urologi?
saat ääneni!
Aluevaalit ovat tulossa.
JONKUN pitää siivota aiheuttamamme kaamea sotku.
kukahan olisi kyllin tyhmä?
niin onkin paras! Nimi tähän!
herra lintu, ryhtykää aluevaaliehdokkaaksi!
minäkö? Miksi?
Vaalipäivänä:
ihan semijees. 102 prosenttia äänistä!
Mitähän aluevaltuutettu tekee?
pian aluehallintoevankeliumin ilosanoma leviää joka kotiin.
ja siellä on sairaaloitakin!
Hui! Kuka sinä olet?
taivaan iloja!
stalkkeri.
ok. näytät krista kiurulta.
vien sinut ”alueelle”. huoneeseen, jossa toiveet toteutuvat!
kyseessä on kakkien aikojen hallinnollinen himmelihelvetti.
Onko tämä Urusvuori? pahempaa.
Miten täällä liikutaan?
heitän holtittomasti tällaisia juttuja ilmaan ja sitten mennään.
”alue” on myytti. siellä voi tapahtua mitä tahansa.
Apua auttakaa, olen sairas!
Se on harhakuva. Hyvinvointialueella ei ole sairaita!
kimmo aistii petoksen. vittu kyprokkia!
hänkin kärsii hyvinvoinnista.
Tervetuloa, oi vastuunkantaja!
”ALUEELLA” onkin pelkkää surkeutta, nälkää ja kurjuutta.
mu-mutta... minne verorahat ovat menneet?
öh. ei puhuta siitä. Katso!
Etkö ymmärrä! Tämän on hyvinvointialue, ei täällä ole köyhiä.
Ai.
sotepomot!
älkää jättäkö! ottakaa mukaan.
tässä hyvinvointialueen organisaatiokartta. onnea paluumatkaan.
”Alue” yrittää huijata ja eksyttää tunkeilijoita.
kaikki on kussut, soittele, jos on murheita. uusi hallinnon taso säästää rahaa!
Toivehuone! nyt muutamme maailman!
kaikki pääsevät hoitoon!
voi paska.
menette? entä sairaat? köyhät?
YSTÄVÄKIRJA
Asta Sveholm
Nimi: Asta Sveholm
Suhteeni Turkuun on…
Ikä: 30
Ammatti: Näyttelijä
Uusi. Muutin tänne kesällä työn perässä, kun sain kiinnityksen kaupunginteatteriin.
Olen tosin joskus ihan haaveillutkin että voisin asua Turussa. Ja kesällä eritoten kaupunki oli tietenkin mahtava: jokiranta täynnä ihmisiä ja tapahtumia.
Suhteeni turkulaisiin on…
Lämpimän lähestyvä. Tunnen ihmisiä ennen kaikkea töiden kautta, mutta ainakin teatterilla ihmiset ovat tosi kivoja ja olen nopeasti solahtanut joukkoon. Juttu lentää, eikä asioita oteta liian vakavasti.
Tabu-tv-sarja merkitsee minulle…
Kauhea myöntää, mutta en ole katsonut – no jonkun yksittäisen sketsin nähnyt.
Isä (Pertti Sveholm) on ollut niin monessa mukana, ettei siinä pysy mitenkään kärryillä.
Lisäksi kun jossain vaiheessa tajusin, että haluan näyttelijäksi, niin teiniminäni oli vähän sellainen, etten edes tahtonut nähdä mitä vanhempani ovat tehneet. Ajattelin jotenkin, että tahdon löytää sen oman polkuni ihan itse. Mutta nykyään kyllä käyn ilolla katsomassa kaiken, missä he ovat mukana.
Haastattelu: Emmi Merilä Kuva: Timo Jakonen
Näyttelijöiden lapsista tulee usein näyttelijöitä, koska...
Kai se johtuu siitä, että on saanut olla niin paljon tekemisissä teatterin kanssa, viettänyt aikaa takahuoneissa ja lavasteissa. Äiti (Sari Havas) kuulemma imetti minua aina Puhtaat valkeat lakanat -sarjan kuvausten väliajalla. Ja kukapa lapsi ei innostuisi siitä leikin maailmasta, mikä teatteri on! Olen myös pienestä pitäen halunnut ilmaista itseäni piirtämällä, tanssien tai näytellen. Kävin aina naapureissakin ja kysyin, että ”saanko esittää”. Teininä toisaalta vähän pyristelin tätä vastaan ja mietin, mikä muu voisi olla oma juttu, mutta ei sellaista oikein ollut.
Miltä tuntui hypätä Hildurin talvisaappaisiin?
Minulla on lenkkarit itse asiassa, toimivat tekolumessa. Mutta olihan se hienoa! Jännitti tosi paljon, kun olen uusi täällä ja heti pääsin niin isoon rooliin. Tykkään myös esittää kovia naisia, sellaisia, jotka voivat olla rohkeampia kuin ehkä itse onkaan.
Islanti on minulle…
Tuntematon. En ole käynyt siellä koskaan. Mutta ehkäpä menen sinne surffaamaan sitten, kun esitykset loppuvat – luultavasti tosin hukun. Lavalla surffaaminen lienee helpompaa.
Otetaanko miekkailuottelu?
Olen opiskellut näyttämömiekkailua, joten siinä voidaan ottaa. Lavalla miekkailun pitää olla näyttävää – ja turvallista – pitää osata näytellä ne iskut, mutta myös se kipu kun on osunut ja miten se näkyy missäkin kohtaa vartaloa.
Entä kuinka sujuisi Hildurin villapaidan tekeminen?
Ei sujuisi. Onneksi roolihenkilöni ei tarvitsekaan osata. Sen sijaan Sami Lalou, joka näyttelee
Jakobia, on joutunut sitä vähän opettelemaan ja häneltä myös jatkuvasti asiasta kysytään.
Hän on vastannut että pystyy kutomaan nauhaa, mutta ei siitä villapaitaa oikeasti saa.
Näytelmä, joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen, on…
Täydellinen päivä. Se oli Ryhmäteatterissa ja heidän oma juttunsa. Siinä esiintyi muun muassa siskoni Pihla Penttinen, Eero Ritala, Elena Leeve ja Lotta Kaihua. Esityksen jälkeen olin kaksi päivää ihan sekaisin. Se oli sellainen hyvän taide-elämyksen jälkeinen fiilis. Näytelmä käsitteli yksinäisyyttä ja ahdistusta ja jotenkin se osui Kallion lukiota käyvän nuoren elämään täydellisesti.
Tätä minusta ei moni tiedä...
Kun sain Kansallisteatterista ensimmäisen palkkani käytin sen ostamalla pleikkarin.
Veljelläni oli ollut moinen ja olin kovasti kateellinen hänelle.
Kun en ole näyttelemässä, minä…
Olen luultavasti salilla tai baarissa kavereiden kanssa.
i nfo
Hildur Turun Kaupunginteatterissa kevääseen 2025 saakka.
