muusa kostilainen
SISÄLLYS • Kirjapainotaidon historiaa.. .................................... 2 • • •
Gutenbergin keksintö Offsetin historia Rasterointi
• Offset-painotekniikan menetelmiä...................... 4 •
Offsetin edut ja haitat
• Offset-painamisen periaate ja työvaiheet.. ......... 6
• • • • • • •
Muusa Kostilainen uts
1. Alistuksen säätö................................................... 7 2. Luovutuksen säätö.............................................. 7 3. Puristuksen säätö................................................. 8 4. Painolevyn kiinnitys............................................ 8 5. Värisäädöt.............................................................. 8 6. Vedostaminen ja laadunvalvonta......................10 7. Puhdistus............................................................... 10
• Jälkikäsittely.. .......................................................... 11
Kirjapainotaidon historiaa Gutenbergin keksintö Gutenbergin keksimässä painokoneessa painolevy painettiin tiukasti paperin taustaa vasten, jolloin kirjasimiin levitetty painoväri tarttui paperiin. Kirjakkeet valettiin yksittäisen kirjaimen tai merkin peilikuvaksi. Kun kirjakkeet peitettiin painomusteella ja paperi painettiin niitä vasten, ne jättivät tekstin paperille oikeinpäin leimasimen tapaan. Samaa kirjaketta voitiin sen jälkeen käyttää uudelleen muiden painotuotteiden valmistamiseen. Gutenberg oli koulutukseltaan kultaseppä, ja hän hyödynsi ammattitaitoaan kehittäessään halvan ja nopean tavan valmistaa kirjakkeita. Gutenberg kehitti myös painovärin, joka tarttui kirjakkeisiin erityisen hyvin. Väri levitettiin kirjasinten päälle tuputtamalla levittimellä. Kirjapainotaidon keksijän Johannes Gutenbergin menetelmä valaa kirjakkeet yksittäisiin valumuotteihin aikaansai kirjapainojen syntymisen, mutta painokoneiden tekninen kehitys oli hidasta. Vasta 1800-luvun alussa painamisessa käytetyt puristimet alkoivat väistyä sylinteripainokoneiden tieltä, jotka kehittyivät 1900-luvulla offsetpainokoneiksi.
2
Offsetin historia
Laakapaino muuttui offsetiksi 1950-luvulla, jolloin kesittiin siirtää painoaihe painolevyltä ensin joustavalle kumipinnalle ja siitä paperille. Laakapainon periaate on kuitenkin muuten sama: painava ja ei-painava pinta ovat samassa tasossa, mutta niiden pintakemialliset ominaisuudet ovat erilaiset. Itävaltalainen Alois Senefelder keksi menetelmän vuonna 1797 etsiessään halpaa monistusmenetelmää kirjoittamalleen näytelmälle. Hän havaitsi, että kalkkikiven pintaan musteella piirretty kuvio hylki vettä, kun taas paljas kivipinta kastui tasaisesti. Öljypohjainen painoväri tarttui mustekuviolle, mutta ei vedellä kasteltuun kivipintaan. Myöhemmin kalkkikivi korvattiin alumiinilevyllä ja painoaiheen siirtomenetelmä kehittyi. Englannin sana offset tarkoittaa epäsuoraa ja on vakiintunut nykyaikaisen laakapainomenetelmän nimeksi. Laakapainossa painava ja ei-painava pinta ovat samalla tasolla, mutta niiden pintaenergiat ovat erilaiset.
Rasterointi Georg Messerbach keksi vuonna 1881 hajottaa kuvan pieniksi pisteiksi ja toistaa eri sävyt värillisen ja värittömän pinnan suhdetta säätämällä. Nykyään rasterointi tehdään digitaalisesti RIP:ssä(Raster Image Processor). Painettaessa painovärin leviäminen paperin pinnan suunnassa aiheuttaa aina jonkin verran rasteripisteen kasvua. Sen vaikutus on kompensoitava kuvan käsittelyssä keventämällä kuvän sävyn toistoa. Lisäksi kuvien värit on oltava CMYK-muodossa.
3
Offsetpainotekniikan menetelmiä Offsetmenetelmällä pystytään painamaan lähes kaikkia paperi- ja kartonkilajeja. Offset-menetelmä on laadukas ja monipuolinen soveltuen sekä pienille että suurille painosmäärile. Se asettaa kuitenkin rajoituksia käytettäville materiaaleille ja makulatuurin määrä on painettaessa korkea. Arkkioffset on maailman yleisin painokonetyyppi. Arkkioffsetissa voidaan käyttää lähes kaikkia lujapintaisia materiaaleja, jotka kulkevat painokoneen läpi häiriöttä. Arkkioffsetin painoyksikössä voidaan painaa vain toiselle puolelle paperiarkkia. Arkkikoneessa voi olla useita painoyksiköitä, mikä mahdollistaa useiden värien painamisen, esimerkiksi 2- ja 4-värikoneet. Rotaatiot käyttävät rullapaperia ja niitä on kahta perustyyppiä: painovärin kuivatuksella varustetut heatset-offsetkoneet ja ilman kuivainta olevat coldset-offsetkoneet. Heatset-offsetissa painetaan useimmiten mekaanista massaa sisältäviä papereita, sitä käytetään erityisesti päällystettyjen papereiden ja aikakauslehtityyppisten tuotteiden painamiseen.. Värit kuivuvat liuottimen haihtumisen kautta. Painoväristä haihdutetaan liuotin kuivaimessa. Coldset-offsetissa käytetään erityisesti sanomalehtipaperilajeja, joiden painovärinabsorptio on riittävä. Liian sileät ja tiiviit paperit eivät ime painoväriä, mistä seuraa tahrimisongelmia. Painovärin tahmeus on vähäisempi kuin arkki- ja heatsetväreillä, eikä paperin pintalujuusvaatimus ole yhtä korkea.
Offsetin edut ja haitat Etuja: • Hyvä sävyjen ja yksityiskohtien toisto voidaan saavuttaa “huonollakin” paperilla • Voidaan käyttää korkeaa rasteritiheyttä ja erilaisia rasteritrakenteita • Levyjä voidaan valmistaa usealla eri menetelmällä • Levynvalmistuksen kustannukset ovat melko alhaiset • Tarjolla on laaja valikoma painokonetyyppejä • Menetelmällä voidaan painaa laaja valikoima erilaisia tuotteita 4
• Menetelmä soveltuu niin pienille (arkkikoneet) kuin suurillekin painosmäärille (rotaatiot) • Korkea laatu, joka näkyy tekstin piirtoterävyydessä, kuvien sävykkyydessä ja tarkkuudessa sekä paperissa. • Suuret painokset edullisia. Aloituskustannukset korkeita, mutta seuraavien kappaleiden tuottaminen edullista. • Mahdollisuus käyttää lisävärejä (PMS) sekä erikoisvärejä (metallivärit, peittovärit yms.). • Laaja paperi- ja kartonkivalikoima. Haitat: • Voidaan käyttää vain öljypohjaisia painovärejä, mikä rajoittaa väärin koostumusta ja kuivumista • Painovärin tahmeus ja kumikankaan käyttö vaativat paperilta suurta pintalujuutta • Painomakulatuurin määrä on korkea suhteellisen hitaasti reagoivan värilaitteen sekä väri-vesi-tasapainon saavuttamiseen kuluvan ajan takia. • Hitaampi ja työläämpi tuotantomenetelmä. • Suuremmat aloituskustannukset. • Pienet painokset tulevat kalliiksi. • Ei mahdollista personointiin eli kaikki kappaleet ovat samanlaisia. Offsetpainoyksikkö koostuu vesi- ja värilaitteesta sekä levy-, kumi- ja vasta- eli puristussylinteristä. Offset-painoväri tarvitsee jähmeytensä takia suuren telaston värin työstämiseen. Vesitelasto voi olla yhteydessä väritelastoon, jolloin kostutusvesi emulgoituu painoväriin ennen siirtymistä levylle. Offset sopii parhaiten: • Suuriin painoksiin (arvioitava aina tapauskohtaisesti) • Korkeaa laatua vaativiin tuotteisiin (taidekirjat, vuosikertomukset, asiakaslehdet) • Runsaasti värejä sisältäviin julkaisuihin • Musta + PMS-lisäväri -julkaisuihin • Vahvasti päällystetyille papereille • Martioiduille, pakotetuille kartongeille. Offset-periaate: 1. painolevy, 2. väri, 3. paperi, 4. puristussylinteri, 5. kumisylinteri, 6. vesi.
5
n
se i m
a n i - pa a t e j fs e f t O t aa e i r e pe vaih työ
Painolevyn valmistus ja arkkiasemointi RIP-rasterointilaskentaa käytetään kun sivunkuvauskielellä valmistettu tiedosto muutetaan tulostuskelpoiseksi filmille, painolevylle tai tiedostoon tulostamista varten. Kun painotuote on valmis painettavaksi täytyy sivut vielä asemoida painoarkille. Sivut järjestellään arkille siten, että ne ovat painoarkkien taiton ja sidonnan jälkeen oikeassa järjestyksessä. Tämä voi olla toimintona RIP:ssä, tai erillisenä arkkiasemointiohjelmistona. Tarkoituksena on tuottaa painotuote mahdollisimman tehokkaasti, jolloin huomioidaan yhteiskustannukset ja minimoidaan materiaalihukka.
6
Offset painokoneen kuntoonlaitto 1. Alistuksen säätö • Asetetaan painettavan arkin koon mukaan arkkipinon sivu- ja takarajoittimet paikoilleen • Asetetaan painettavan paperilaadun mukaan arkin kulkuun liittyvät säädöt kohdalleen, irrotuspuhalluksen voimakkuus ja korkeus, imutangon kallistukset jne. • Säädetään kaksoisarkinvartija pysäyttämään tupla-arkin alistuminen • Säädetään sivustin arkin koon mukaan paikalleen siten, että sivustusmatka on n. 3 mm. • Valitaan kaksi etumerkkiä (hollaria) arkin leveyden mukaan nolla-asemaan ja muut äärimmäiseen taaimmaiseen asemaansa siirrettynä. • Alistuslaite on säädettävä siten, että paksumpia papereita painettaessa pidetään arkkipino ylempänä korkeuden säädöllä ja ohuemmat alistettavat paperit alempana, jotta alistuslaite jaksaisi nostaa päällimmäisen arkin ja ettei liian monta arkkia alistuisi. Toimintaperiaate: Arkkien alistus paperipinosta koneeseen tapahtuu imukuppien ja puhallusilman avulla. Pinohissi nostaa arkkipinoa ylöspäin arkkien kulutusta vastaavalla vauhdilla. Alistuspöydällä arkki kuljetetaan hihnojen ja telojen avulla etumerkkeihin. Arkki on kohdallaan, kun se koskettaa molempia etumerkkejä. Sivusuuntainen kohdistus varmistetaan sivustimen avulla. Heilahdusnaukkari siirtää arkin ensimmäiseen painoyksikköön. Alistuksen tehtävänä on varmistaa, että vain yksi arkki lähtee kerrallaan.
2. Luovutuksen säätö Arkkikoneessa paperiarkki kulkee alistuksen kautta painoyksiköhin ja edelleen luovutukseen. Molemmat arkin puolet samalla ajolla painavassa koneessa on oltava kääntölaite. Kaksipuoleisessa painatuksessa arkit kulkevat kääntölaitteen kautta painoyksiköihin. Jos kääntölaitetta ei ole, yhdellä ajolla painetaan yksi puoli ja pakka käännetään luovutuksen jälkeen, jolloin kakkospuoli painetaan toisella ajolla. Viimeisen painoyksikön jälkeen arkki siirtyy luovutuspinoon. Tasainen pino varmistetaan alaspäin suunnatuilla puhaltimilla sekä arkintasoittimilla. Jatkokäsittelyn kannalta on tärkeää, että luovutuspää tekee siistin ja tasaisen pinon. 7
3. Puristuksen säätö
Hyvän värinsiirtymän saavuttamiseksi tarvitaan normaalioloissa n. 0,08 - 0,10 mm puristus painokoneen sylintereiden välillä. Liian suuri puristus levy- ja kumisylinterin välissä kuluttaa painolevyä ennenaikaisesti, kun taas kumi- ja painosylinterin välinen liiallinen puristus saattaa repiä kiillotettujen painopapereiden pintaa ja huonontaa painojälkeä. Karkeapintaiset painopaperit tarvitsevat suurempaa painatuspuristusta.
4. Painolevyn kiinnitys • Nollaa kiinnityskiskojen säädöt ja aseta säppi alas. Puolipuristus päälle. • Taivuta painolevyn takareuna, jotta painolevyn takareuna olisi helppo pujottaa levysylinterin takareunan kiinnityskiskon rakoon. • Aja levysylinterin painolevyn etureunan kiinnityskisko esille, jotta voit asettaa painolevyn etureunan sinne. • Kiristä painolevy etureunan kiinnityskiskoon kiinni ja aja painokonetta pätkäkäynnillä puristukset päällä niin kauan kunnes painolevyn takareunan kiinnityskisko tulee näkyville. • Pujota painolevyn takareuna siihen. Kiristä painolevy kireälle painosylinterin kehän suunnassa kiristämällä takareunan kiristysruuvit ja vasta tämän jälkeen etureunan kiristysruuvit.
5. Värisäädöt • Laita värilastalla sopiva määrä painoväriä painokoneen värilaatikkoon. • Kytke värihyppytela, joka siirtää painovärin väriduktorilta väritelastolle, päälle ja aja painokonetta niin kauan kunnes telastolla on niin paljon väriä, että painettu arkki värjäytyy suositusdensiteettiin ja aseta värihyppytela automaattiasentoon. Säädä värin kokonaisannostelu sopivaksi. 8
• Säädä duktorinpyörähdysaste. • Väritela yhdistää väri- ja vesitelaston. • Vedenannostelu on hyvä asettaa puoleen väliin ennen värin ajamista vesitelastolle. • Nollataan ympärysrekisteri. Väriprofiili säädetään painettavan kuvan mukaisesti eli oikeille kohdille tarvittavan painovärin mukaan. • Väri-vesitasapainon säilyttäminen on tärkeää, sillä liiasta vedestä painojälkeen tulee vesimarkkeerausta ja liian vähäinen veden määrä johtaa painojäljen sävyttymiseen. Väri-vesitasapaino riippuu mm painovärin ja kostutusveden ominaisuuksista ja vuorovaikutuksesta, lämpötilasta sekä painokoneen ajonopeudesta. • Väritelaston tehtäviä ovat värin siirto levylle, värin vasrastointi, värikerroksen tasoittaminen jokaisen sylinterikierroksen jälkeen sekä värin notkistaminen sopivaan muotoon.
9
6. Vedostaminen ja laadun tarkkailu
• Tarkkaile vedoksesta, onko painojälki oikealla paikalla arkkia ja suorassa, onko vesi,- väritasapaino kunnossa ja onko painojäljen väritys tasainen ja suositusdensiteetin mukainen sekä kauttaaltaan tasainen. • Vedostettaessa voidaan käyttää jo aiemmin painettuja makkeliarkkeja ja paperipinon loppuun laitetaan muutama hyvä arkki, niin säästetään painopapereita, sillä painokoneelle tehdyt säädöt toteutuvat viiveellä. • Värin määrää tarkkaillaan densitometrilla strippimittarista, tarvittaessa säädetään väriprofiilia, lisätään vettä tai muutetaan duktorin pyörähdystä. • Painojäljestä arvioidaan mm. densiteettiä, sävyntoistoa ja värikohdistusta.
7. Puhdistus • Kiinnitetään pesuterä painokoneeseen. • Käynnistetään painokone ja asetetaan nopeudelle n. 5.000 kierrosta tunnissa. • Sumutetaan pesunestettä/liuotinta telastolle. • Kiristetään pesuterää niin, että se rupeaa keräämään väriä liuottanutta pesunestettä pesuterän kautta pesukaukaloon. • Huuhdellaan telasto vedellä. • Pysäytetään painokone, irroitetaan pesuterä ja puhdistetaan se. • Pestään kumisylinteri ja tarvittaessa puristussylinteri sekä reunarenkaat sylintereistä. • Tarvittaessa levyn etsaus ja huuhtelu.
10
Jälkikäsittely
Jälkikäsittelytoiminnoilla saadaan muutetuksi painetut arkit valmiiksi painotuotteiksi tai erilaisiin jatkojalostusprosesseihin sopivaan muotoon. Lukutuotteille tyypillisiä jälkikäsittelytoimintoja ovat taitto, keräily, sidonta, puhtaaksileikkaus ja pakkaus. Pakkauspainotuotteiden jälkikäsittelyyn kuuluvat mm. stanssaus, nuuttaus ja foliointi.
Rotaatiopainokoneilla painettavat tuotteet taitetaan yleensä jo painokoneen taittolaitteessa. Arkit taitetaan taittokoneella. Tyypillinen lukutuotteen taittotapa on ristitaitto. Taittokoneet toimivat tasku- tai veitsiperiaatteella tai ovat näiden yhdistelmiä.
lähteinä käytetty mm. Graafisen tekniikan perusteet, Taru Koivulehto ja Pentti Viluksela Oppimateriaali Offsetpainotekniikan perusteista http://koti.welho.com/penttijuhani/Sivut/Offset.htm
11