Napakaira 2023 by Napakaira

!"#$%&"'()!*)+,-.!+/0'*$)(0+11+2324

!"##"$%&'()*##+

!"#"$"%&"'()'$"%$$%*)'*+)(,(-%".+"'/"' 0(,$,(&%.+%%$".+"'$%%))(.+1)*%2*)'3*,.%)-%)' 4,%(#%.+()'(#%.$*,%/(%2*)'"%)*/5&/*.+6)' !789:3*,.%)$%'&4;)',*<+%= Lehdessä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia. Napakaira on saanut HYY:n lehtitukea. Verkkoversio: https://blogs.helsinki.fi/nefa-helsinki/napakaira/lehtiarkisto/ Painos: 200 kappaletta Painopaikka: Kirjapaino Markprint oy ISSN 2343-4422 ISSN 2669-9338 PÄÄTOIMITTAJA Roope Kotiniemi roope.kotiniemi@helsinki.fi TOIMITUS Eemi Snicker, Jaana Ahtiainen, Jakob Lindström, Peppi Kääpä, Ruusu Kallioinen TAITTO Aino Ritolammi, Venla Hakola GRAFIIKAT www.unsplash.com www.freepik.com KANNEN KUVA Aino Puhto NEFA-Helsinki ry www.blogs.helsinki.fi/nefa-helsinki @nefahelsinki

Pääkirjoitus

Sivistyksen hiekkalaatikolla: Yhdysvaltain suomalaisen kulttuurin jäljillä Kansalliskirjastossa

!"#$#"%&'(&&$)*+,)&'(-%&$.%''&+/-&+$)&/"$0 '-##-+1."#))*+2)+/)&$-&3-*+(.*(-&3-*+ 4)%&&!

"#!$#%&'!($')*+,%#(*#)%!+%*#

-'!$%./$01#22#("%)2*%(3#.,%45%$.#!&')

6.%)#7#%2'*(,0%2*%!(8#%$#*(2%%)*+$#)7#.#%2*'!( 79.$'.9%2*'!($+*%2'0*0,#*$+%..#

"%)7#4#)1%+:(>"&<1'?'@(</(%.+*)'$").(/*)' A44++*/5

"#*2#02(B<*'C*-*)2'(0'D*,2"(48'.%'! ,##%.,##!

"%)7#4#)1%+:(E1(A""

5#8#$#%)#!(800;#2%10

<0!+:(34F5.+%'$")."+%*2*'?'*,5$66)'*+)(: ,(-%"G

!""#$%&'$()*

ervehdys lukijoille!

ensivuoden taktiikoita kuntoon.

Uusi !"#"$"%&") numero on ilmestynyt, ja tällä kertaa luvassa on perinteisempi !"#"$"%&". Kir-

Viime numerossa käytin pääkirjoituksen palstatilaa koulutusohjelman ja laajemmin hallintokuulumisten

joittajia ei kahlittu kokoavan teeman alle, vaan sana oli jälleen vapaa. Hyvin erilaisia aiheita mahtuikin mukaan.

läpi käymiseen. Teen samoin myös nyt, joskin huomattavasti lyhyemmin. Pääpiirteittäin asiat ovat sujuneet

Luvassa on kirja-arvosteluita, katsaus pelimaailmaan, raportti opintomatkasta Puolaan, pohdintaa sivistykses-

entistä rataa, joskin muutaman rekrytointiluvan osalta on käynyt jopa hyvin. Keskeiset rekrytoinnit ovat tietysti

tä 1800-luvun siirtolaisten keskuudessa, vilaus muistin paikkoihin karjalaisten kotiseutumatkoilla, kangaskuosien kerronnan pohdintaa, vastikään eläköityneen yliopistonlehtorimme *:;<=:+(>?@:%!:A?>BCD;:B haastattelu sekä runo etnologialle. Tätä numeroa on myös tukenut useampi ulkopuolinen yhteistyökumppani kuin koskaan. Tämä on lehden toteutumisen kannalta elintärkeää nyt, kun HYY:n lehtituki jäi aiempaa vähäisemmäksi ja painokulut ovat selvästi nousseet viime vuodesta lähtien. Kiitos kuitenkin myös HYY:lle tuesta, vaikka täydellinen viestintähiljaisuus saikin ajoittain epäilemään, saammeko tukea lainkaan. Kiitos erityisesti Ethnos, Kalevalaisten Naisten Liitto, Kalevalaseura, Karjalan Sivistysseura, Karjalan Liitto, Osuuskumma, Pub Thirsty Scholar, SKS Kirjat ja Talonpoikaiskulttuurisäätiö. Ilman teitä lehti olisi jäänyt painamatta. Ajankohtaisista asioista voisi mainita, että syysperinnettä noudattaen NEFA-Helsinki kohtasi Putkinotkon jälleen kurrakentällä. Tällä kertaa ottelussa oli uudenlaista säpinää, sillä kaikkiaan joukkueita osallistui kolme kappaletta. Näytösottelun sijaan pelattiinkin ensimmäistä kertaa turnaus. Tänä vuonna oli Putkinotkon vuoro kärsiä osallistujakadosta, ja kuten pari vuotta sitten NEFA:n tapauksessa, he turvautuivat ulkopuoliseen apuun. Kilpailevat joukkueet olivat NEFA-Helsinki, Putkinotko

folkloristiikan ja etnologian yliopistolehtorin pestit, joihin kumpaankin heltisi lupa. Folkloristiikan osalta pesti on vakituinen, ja siihen valittiin 0??>+ (>EF?>:BDB. Toimitus onnittelee Ullaa! Etnologian tapauksessa kyseessä on määräaikainen pesti, joka sijaistaa G:>+H?<<FB:> hänen hoitaessaan professuuria. Iloinen uutinen oli, että etnologian lehtorin paikka täytetään koko ajalle, joten kyse ei ole lyhyestä pätkästä. Toinen merkittävä uutinen on tietysti se, että folkin ja kansiksen opintosuunnat yhdistettiin uudeksi etnologian ja folkloristiikan opintosuunnaksi. On hienoa huomata, ettei hallinnon hitusen epärehelliseltä vaikuttanut huoli kahdella henkilöllä pyöritettävistä opintosuunnista ollut unohtunut, kun rekryluvista päätettiin. Etnologian ja folkloristiikan opintosuuntaa pyörittävät jatkossa kaksi professoria ja kaksi yliopistonlehtoria. Tällä toivottavasti ravistetaan hallintopeikko selästä ainakin hetkeksi ja voidaan keskittyä olennaisiin asioihin. Ilahduttavaa on, että lehden työstäminen kiinnostaa opiskelijoita. Tämän'!"#"$"%&") toimittamiseen on osallistunut enemmän porukkaa kuin yhteenkään aiempaan numeroon, jossa olen ollut mukana. Tämä on paitsi itsessään suuri ilon aihe myös tärkeää lehden tulevaisuuden kannalta. Toimituksen koolla mitattuna melko laihojakin vuosia on mahtunut mukaan ihan lähiaikoina. Uusien toimituskuntalaisten panos ja mukaan lähtemi-

et al. ja Suomenselkä Design. Voiton vei selvin luvuin Putkinotko et al. Samalla Putkinotko tasasi voitot ja katkaisi NEFA-Helsingin kaksi vuotta jatkuneen voittoputken. Notkahduksesta tointunut NEFA-Helsinki hioo jo

nen on erityisen tärkeää tänä vuonna, kun toimituksessa tapahtuu melko isoja henkilömuutoksia. Pitkäaikainen toimittaja ja lehden tukipilari />AFI+ ':BC<=;J@ jättää toimituksen tämän numeron jälkeen. Samaan syssyyn

emeritapäätoimittaja ja lehteä vuosikaudet taittanut GDK% K:+ *LLKL siirtyy sivuun. Niin ikään samoilla saranoilla on myös minun aikani kiittää kuluneista kuudesta vuodesta, joista etenkin edellisistä kahdesta päätoimittajana. Uusi toimitus ja uudet näkökulmat odottavat ensi vuonna, eikä ainakaan allekirjoittanutta jännitä lehden tulevaisuus pätkääkään – siitä piti huolen viimeistään toimituksen uusien jäsenien innostuneisuus.

Hyvää alkutalvea kaikille ja menestyksekästä tulevaa uudelle toimitukselle! Toivottaa kerran vielä,

!""#$%&"'()($*( Päätoimittaja

KUVA: Alejandro Lorenzo

+$,$*(-#*./01$.##2322($#'332 !"#$%&'()'*+,%-./'('*%0+,1-())--2*+,34(3*((4, 5'+%'((*%1*23'%).%%'

>").",,%.$%&/".+(.+"',64+4F5+'H<: 24.F",+"%)'.1(A","%.*+'.")(A",*<+%:I' $*&+(A1.:'&1)(:'4))5'A11+'"%)*%.+(+' +"&/("F"+'0(,$,(&%.+%,,*'$%%))(.+"F%"' )5$6$1,A%"'.1(A","%.+*)'".1++": /":.%%&+(,"%.+*)'$1,++11&%%)'JKLL:,1F1)' +"%++**.."='M%,,"%.%"'$5.%+4$.%5'<*%,,5' H<24.F",+(%<%)'A11++")*%,,"'.1(A","%.: %,,"'()'.%F%.+4$.*.+5N'B"&$".+*,*)')5%+5' +**A(/"'H<24.F",+"%)'.1(A","%.*)'O<(: P()OI'QRR:$(,1A)%.+%'OB:S()*'E,%A%)O' /"'>").",,%.$%&/".+()'"%)*%.+(/*)'$"1++"' <*)$%,6$(<+"%.*,,"'(++**,,"=

ämä tekstinpätkä on Ashtabulassa, Ohiossa julkaistusta @(</")+5<+%:viikkolehdestä, jota julkaistiin Ashtabulan suomalaisyhteisössä 1880-luvun loppupuolella. Tekstistä heijastuva sivistyksen tavoittelu sekä suomen kielen ja kulttuurin säilyttäminen olivat lehden julkaisijan, toimittajien, lukijoiden ja kirjoittajien keskeisiä tavoitteita. Lainaus on lehteen Michiganista lähetetystä paikkakuntakirjeestä. Paikkakuntakirjeet olivat suomalaisissa sanomalehdissä 1850-luvulta alkaen suosituksi tullut ”tavallisten ihmisten” julkisten kirjeiden tekstilaji, joissa he kertoivat paikallisista tapahtumista paikallista laajemmalle yleisölle (Kokko 2022). Paikkakuntakirjeet emigroituivat Pohjois-Amerikkaan suomalaissiirtolaisten mukana (Leiwo 2023) massasiirtolaisuuden aikakaudella (n. 1880–n. 1924). Sanomalehdet ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu: suomalaiset julkaisivat Pohjois-Amerikassa runsain mitoin erilaisia painotuotteita sanomalehtien lisäksi.

Me Väinön lapset, jotka olemme sortuneet tänne kaukaiseen Länteen, armaan äitimme (Suomen) helmasta,

Tässä tekstissä pohdiskelen mitä voimme ymmärtää ja tulkita Yhdysvaltain suomalaisista kulttuureista heidän kirjoittamiensa ja julkaisemiensa tekstiaineistojen valossa. Samalla pohdiskelen sivistyksellisiä tavoitteita. Kuvaan aluksi, miten olen näiden aineistojen äärelle päätynyt 456'/.0+3$7-nimimerkillä kirjoittaneen 82(($0 9:0;)1<2/ (1882–1942) kautta. Tämän jälkeen erittelen muutamia Yhdysvaltain suomalaisille tärkeitä teemoja julkaisujen valossa pohdiskellen teemoja myös suhteessa T-Bone Slimin elämään ja kirjalliseen tuotantoon. Lopuksi pohdin sanomalehtien ja sivistyksen merkitystä

pyrkikäämme valoon, vaeltaessamme täällä vieraskielisen kansan keskellä! Tilatkaamme sanomalehtiä, joista saamme siveellisiä ja opettavaisia ohjeita ja neuvoja jokapäiväisenkin elämämme kohtaloissa. Sanomalehdet ovat parhaat sivistyksen lähteet ja sivistystähän me, juuri me, jotka olemme tuskin nimeksikään sitä ennen omanneet, tarvitsemme oikein runsaalla mitalla. Mitään sivistystä olemme tuskin saaneet Suomesta, vanhasta kotimaastamme lähdettyä – raakuutta vaan – sentähden – ahmikaamme sitä runsaammasti nyt ”suureen maailmaan” Amerikaan [sic] tultuamme. (!"#$%&'(#')* no 2, 10.1.1887, s. 6.)

asuttaja-siirtolaisille1 ja myös henkilökohtaisesti.

seurassa paikalliskirjeenvaihtajana. Mitä todennäköisimmin hänen kotikielensä oli suomi niin synnyinperheessä kuin Suomesta 1900-luvun alussa muuttaneen ?'*20='5 ($32/ kanssa perustamassaan perheessä. Nuorena aikuisena Matti V. Huhta työskenteli satamatyöläisenä, mutta 1910-luvulla päätti – syystä tai toisesta – alkaa elämään kiertävänä työläisenä, ”hobona” (hobouteen johtaneista syistä ks. Clayton 2023). Huhta jätti perheensä ja kierreltyään 1910-luvun ympäri Pohjois-Amerikkaa hän ”radikalisoitui” ja ryhtyi omaehtoisesti kirjailijaksi. Hän julkaisi vasemmistolehdissä, pääasiassa IWW:n (Q)21.+&%",' R(&$*&.' (0' +<*' R(&,2) julkaisuissa, yli tuhat kolumnia, runoa ja laulutekstiä yli 20 vuotta kestäneen kirjoittajauransa aikana. Kokoamme hankkeessa näistä eri arkistoissa säilytettävistä aineistoista tietokantaa ja korpusta myös muiden tutkijoiden iloksi. T-Bone Slim kirjoitti pääasiassa englanniksi. Hänen tekstejään on kuitenkin julkaistu myös suomeksi käännöksinä ja ainakin muutamassa tapauksessa alkuperäisesti suomeksi kirjoitettuna, kuten hankkeemme tutkija Saku Pinta on onnistunut selvittämään (ks. Pinta 2022). T-Bone Slimin kirjallista uraa ja ilmaisukeinoja on tutkittu vasta suhteellisen vähän (ks. kuitenkin Clayton 2019; 2023), mutta hänen varhaisia vaiheitansa tuskin lainkaan. Hankkeemme yhtenä keskeisenä tutkimuskohteena ovatkin olleet Huhdan varhaiset vaiheet. Tässä vaiheessa Kansalliskirjaston aineistot astuvat mukaan kuvaan. Lähdimme kartoittamaan T-Bone Slimin mahdollisia varhaisia suomenkielisiä kirjallisia vaikutteita tämän kotipaikassa Ashtabulassa suomeksi julkaistujen aineistojen kautta.2 Ashtabula (silloin jakautuneena kahteen vierekkäiseen paikkakuntaan: Ashtabula ja Harbor) oli 1880-luvulla yksi suurimmista suomenkielisen julkaisemisen keskuksista Pohjois-Amerikassa. Ja iloksemme näitä aineistoja on säilynyt runsaasti näihin päiviin Kansalliskirjastossa. Monet varhaisimmista julkaisuista, jotka sisältävät muun muassa kansankirjoittajien tarinoita ja runoja, on julkaistu aluksi paikallisessa suomenkielisessä sanomalehdessä. Jo ainoastaan julkaistujen teosten lista herättää monia uusia mahdollisuuksia tutkia folkloristiikan näkökulmasta Yhdysvaltain suomalaista kulttuuria 1900-luvun taitteessa. Tässä muutamia valikoituja nimikkeitä (tekstin kirjoittaja on mainittu, mikäli se on

,&#-+$%"./.&0'-+$1+%#+00-#.-)2+#3*#3+ Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (ihanat) arkistot ovat yksi keskeisimmistä muistiorganisaatioista, jotka tarjoavat folkloristeille kiinnostavia tutkimusaineistoja. Helsingin yliopiston folkloristiikan opiskelijat pääsevät lisäksi tutustumaan moniin muihin Helsingissä sijaitseviin arkistoihin kandiopintoihin kuuluvalla arkistokurssilla. Näitä ovat esimerkiksi Kotus, Työväenliikkeen arkisto, Svenska Litteratursällskapet i Finland (SLS) ja Museoviraston kuvakokoelmat. Itselleni kurssi avarsi maailmaa ja päädyinkin kanditutkielmassa hyödyntämään Työväenliikkeen arkiston aineistoja. Oman kokemukseni mukaan folkloristiikka mieltyy kuitenkin kaikista voimakkaimmin SKS:n (erittäin monipuolisiin) aineistoihin. On ymmärrettävää, että folkloristiikan opiskelijoiden pääasiallisena tutkimushiekkalaatikkona toimiva SKS on monille koko uran kestävä aarreaitta. Tästä syystä olenkin yllättänyt itseni iloisesti löytäessäni mitä mielenkiintoisempia aineistoja Kansalliskirjastosta ja erityisesti historiallisista sanomalehdistä. Tällaiset uudet tuttavuudet laajentavat ainakin oman kokemukseni mukaan hiekkalaatikkoa – ja parhaimmillaan rohkaisevat astumaan laidan yli kauemmaskin uusien aineistojen ja näkökulmien äärelle. Olen päässyt tutustumaan lähemmin Kansalliskirjaston aineistoihin työskennellessäni tutkimus- ja teknisenä avustajana Koneen säätiön rahoittamassa 5607"*-+ 8#&,+ )*3+ (9-+ (%)*'*)(&"*)#+ 4"-(&:'+ ";+ (9-+ ,&0 <%)*(+#-=+&*+>"%(9+?,-%&:)5 -hankkeessa (2022–2023). Kansainvälistä hanketta johtaa juuri folkloristiikan vanhemman lehtorin virasta eläköitynyt =$%*($0 +235 7$5>$#32/<.%. Hankkeessa tutkimme Pohjois-Amerikan työväenliikkeen ja vasemmiston verkostoja sekä vaihtoehtokirjallisuutta suomalaistaustaisen T-Bone Slim -nimimerkillä kirjallisen uran luoneen hahmon kautta. T-Bone Slim, oikealta nimeltään Matti Valentinpoika Huhta+ (1882–1942) syntyi Kälviältä, Suomesta Ashtabulaan 1880-luvun taitteessa muuttaneeseen asuttaja-siirtolaisperheeseen. Hän kävi koulua englanniksi, mutta toimi nuoruudessaan suomenkielisessä raittius1Käytän tekstissä suomalaissiirtolaisista termiä asuttaja-siirtolainen Samira Saramoa (2022) mukaillen. Termi tuo paremmin esiin Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten kohdalla sekä siirtolaisuuden että asutuskolonialistisen position (Saramo 2022, 213).

2 Olemme kirjoittaneet näistä aineistoista hankkeen alkuvaiheessa useammankin blogikirjoituksen projektin QHWWLVLYXLOOH KWWSV EORJV KHOVLQNL Ĭ WERQHVOLP FDWHJRU\ ashtabula-materials/. (Viitattu 25.9.2023).

TAUSTA: UNSPLASH.COM

tiedossa): Jurva, K. A.: >"##",*'$"#"$$"'*,5A55;'<1F%)54+6.' 4<2*..5')54+6$.*..5 (1889) Drummond, Henry & Järvinen, Albin: T"$$"1.I' .11&%)'A""%,A".." (1890) E1(A","%.+*)')"%A%.*.+"I'*,%I'7.%:%.5%AA*'"F%(,%%+: +(/*)'&"$*)+"A%.+"#(/" (1890) T"%++%1.'$*&+(A1$.%"'(1890) H$.%+(%.+"'$%,#"%,1$*&+(A1.+";'U"#"":"/"++*,%"I'Q.(' M"++%'4='A='(1899) 9A*&%$")' .1(A","%.+*)' $").")$%&/"%,%/"%)' $*&: +(A1$.%";' 9A*&%$")' .")(A"%)' $%,#"%,1' $%&/(%+1$.%"' Q:VQUW'(1899) Eekku: E"+"'".+*++"'&"$$"1++"I'*,%I'M%$.%'A%)5'(,*)' F")<"#(%$";'+(.%'+"#"1.'(1899) 9A*&%$")'.1(A","%.+*)'$").")'&1)(/"'/"',"1,1/"' (1901) M"")F%,/*,%/5)' )*1F()")+"/";' #",/()' ,1(+*++"F%"' )*1F(/"')%%,,*'A"")F%,/*,%/6%,,*I'/(+$"'<",1"F"+'#"&")+""' $(<+",()."'/"'&%$".+1"'(1901) Sanomalehdet: H<24.X",+"%)' E")(A"+ (1885– 1893), @(</")+5<+%'(1886–1887) ja 9A*&%$")'E")(A"+' (1897–1903), joka ilmeistyi myös nimellä'9A*&%$")'E": )(A"+'/"'E1(A*+"&'(1904–1913).

kastelukohde. T-Bone Slim -hankkeessa työskentelyn ja Pohjois-Amerikan suomalaisiin asuttaja-siirtolaisiin keskittyneen maisterin tutkielman (Leiwo 2023) myötä olen tutustunut julkaisemisen konteksteihin ja Yhdysvaltain suomalaiseen kulttuuriin suhteellisen kattavasti. Tämän pohjalta kokosin edellä olevaan listaan nimikkeitä, jotka näkemykseni mukaan heijastelevat asuttaja-siirtolaisia ja heidän kulttuurilleen keskeisiä seikkoja. Listan kautta nostan esiin neljä teemaa: 1) avioliitto ja rakkaus; 2) raittiusasiat; 3) runot ja kertomukset; sekä 4) asutuskolonialistinen epistemologia. Myös hengellistä kirjallisuutta myytiin yhteisössä, mutta näiden teosten osuus on suhteessa pieni Kansalliskirjaston saatavilla olevissa Ashtabulassa julkaistuissa aineistoissa. Tästä syystä hengellinen kirjallisuus jää myös tässä käsittelemättä. On kuitenkin huomioitava, että raittiusyhdistykset olivat usein myös hengellisiä ja vahvasti sidoksissa kirkkoon. Erittelen seuraavaksi teemat lyhyesti ja peilaan niitä samalla T-Bone Slimin elämään ja kirjalliseen tuotantoon. Käsittelen sanomalehtiä erikseen seuraavassa osiossa. @,$'3$$(('0&20%2##2)*A0Massasiirtolaisuuden alkuvaiheessa pääosa muuttaneista oli miehiä, joten avioliittoasiat olivat siksikin tärkeä aihe. Miehiin verrattuna suomal-

Oheinen lista on koottu yhteensä 86 nimikkeestä, jotka on julkaistu suomeksi Ashtabulassa ja Harborissa vuosina 1878–1941, ja jotka ovat saatavilla Kansalliskirjastossa. Mikäli lukija haluaa tutustua koko listaan, voi Kansalliskirjaston ”julkaisupaikka”-hakutoimintoa hyödyntämällä löytää kaikki näissä paikoissa julkaistut teokset ja lehdet. Tämä on kuitenkin vain pieni murto-osa siitä kaikesta suomalaissiirtolaisten julkaisemasta materiaalista, mitä noin 400 000 Suomesta Pohjois-Amerikkaan massamuuton aikakaudella muuttaneet kirjoittivat, julkaisivat ja lukivat.

aisia naisia, jotka olivat toivotuimpia aviokumppaneita, oli vähän. Siksi oman aikansa self-helpillä oli roolinsa parinmuodostuksessa. T-Bone Slimin kohdalla rakkaus ja raittiusasiat nivoutuvat yhteen. ?2$(($)*2*$2(A0Alkoholi oli yhteiskunnallisesti iso ongelma 1800-luvun lopulla. Raittiusseurat olivat T-Bone Slimin elinaikana yleisiä ja niiden myötä moni Yhdysvaltojen osavaltio ”kuivui” eli niissä astui voimaan kieltolaki. Raittiutta käsittelevät teokset ovat osa tätä kulttuurista kontekstia. Matti V. Huhta ja Rosa Ketola tapasivat todennäköisesti raittiusseura Tyynin piirissä. Tyyni oli Eriessä, Pennsylvaniassa perustettu raittiusseuran paikallisosasto. Sekä Matti että Rosa toimivat Tyynin kirjeenvaihtajana. Tässä valossa onkin kiintoisaa – ja myös kuvaavaa – että Mattia syytetään myöhemmin jatkuvasta juopottelusta. Rosa Kotila erosi Matti V. Huhdasta vuonna 1916. Rosa julkaisi tuohon aikaan tyypillisen lainmukaisen eroilmoituksen Y,*-",' )(+%Z*[' 9.<+"P1,"' E+"&' S*"Z() -lehdessä vuonna 1915. Ilmoituksessa Rosa syyttää Huhtaa muun muassa piintyneestä juopottelusta. Avio-

4&0.+-#&2(%$.()3*'++ Runsaasti lisää Yhdysvaltain suomalaisten lukemistoja löytyy lukuisista sanomalehtimainoksista. Esimerkiksi sanomalehti 9A*&%$")' E")(A%.." mainostettiin vuoden 1899 aikana yhteensä 58:aa eri teosta karttakirjoista ja aapisista kertomakirjallisuuteen. Osa näistä ei ole säilynyt Kansalliskirjaston arkistoihin. Niitä voi kuitenkin olla toisaalla – Pohjois-Amerikan suomalaiset aineistot ovat jokseenkin pirstaloituneina eri arkistoihin Suomessa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Nimikelistat ovat jo itsessään kiinnostava tar-

eron saaminen tuohon aikaan vaati sitä, että puoliso on pitkään laiminlyönyt tiettyjä aviollisia velvollisuuksiaan. Emme todellisuudessa tiedä oliko hobona tuohon aikaa maata kiertänyt Matti alkoholisoitunut vai oliko tämä Rosan keino saada avioero poissaolevasta ja perheen huolehtimisen laiminlyöneestä puolisostaan.

on eurooppalaisten mantereelle tuoma ”koloniaali vilja” (kolonialismin ekologisista vaikutuksista ks. Crosby 2015). Lisäksi kirjasessa kerrotaan ”kuinka paljo löytyy vielä saatavana ’homestead’ maata ja missä se sijaitsee” eli ”tietoja vielä saatavana olevasta vapaasta maasta” (s. 23, kursiivi lisätty). Suomalaiset olivat osa laajempaa eurooppalaista kolonialismia osallistumalla Pohjois-Amerikan asuttamiseen aikakaudella, jolloin mantereen ajateltiin olevan +*&&"')1,,%1., ei-kenenkään maita, jotka odottavat ”vapaina” ottajaansa (vrt. Saramo 2022, 222). Vaikka kyseessä ei olisi yllä olevan esimerkin kaltainen suora maan haltuun ottoon tähtäävä kirjallinen/tiedollinen sisältö, on asutuskolonialistinen epistemologia kudottuna sisään suomalaiseen siirtolaisuuteen. Edellä kuvattu keino on yksi lukuisista tavoista, joilla asuttaja-siirtolaiset oikeuttivat maiden haltuunottoa tiedollisesti ja konkreettisesti (vrt. Saramo 2022; myös Leiwo 2023).

?)/'(0 &20 #.%('7)#*.(: Runojen ja kertomusten kautta käsiteltiin folkloristeille tutusti laajalla skaalalla yhteisöä koskevia asioita ja ilmaistiin itseä. Olen tunnistanut monissa kertomuksissa kahdenlaisia painopisteitä: Suomeen (eli menneisyyteen) sijoittuvat kertomukset ovat antimoderneja, kun taas Amerikan ”kultamaahan” (eli nykyisyyteen ja kuviteltuun tulevaisuuteen) sijoitetut kertomukset promoderneja. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomeen sijoittuvat kertomukset ihannoivat menneisyyttä ja perinteitä, kun taas Pohjois-Amerikkaan sijoitetuissa tarinoissa ihannoidaan progressiota ja modernisaatiota (vrt. Anttonen 2005, 40). Monissa kertomuksissa esimerkiksi rikastutaan ”uudessa maassa”. T-Bone Slim kirjoitti lukuisia runoja ja lauluja. Lisäksi hän hyödyntää kertomuksia osana ilmaisuaan. Kertomusten kautta hän tuottaa merkityksiä ja tulkintoja, joiden tavoitteena on saada lukija järjestäytymään poliittisesti eli liittymään IWW:n jäseneksi.

5""'"")"%"$#-6-#37# Sanomalehdet, jotka ovat edellä olevassa listassa viimeisenä, olivat Pohjois-Amerikassa tärkeä tiedotus- ja yhteydenpitokanava, joissa käsiteltiin tavalla tai toisella kaikkia edellä eriteltyjä teemoja. Varsinkin varhaisimmat asuttaja-siirtolaisten lehdet olivat hyvin omaehtoisesti kirjoitettuja ja julkaistuja. Pohjois-Amerikka tarjosikin tähän Suomea paremmat edellytykset: kuka tahansa, jolla

@*)()*#'3'/$23$*($/./0 .B$*(.7'3'C$2A0 Asutuskolonialistinen epistemologia tarkoittaa eurooppalaista kolonialistista maailmankuvaa, joka oikeutti myös suomalaisille mahdollisuuden muuttaa Pohjois-Amerikkaan paremman elämän toivossa (vrt. Skurnik 2022). Asutuskolonialistisen epistemologian omaksuneet eivät ole kiinnostuneita siitä, kenen maille he muuttivat ja kenen kustannuksella rikastumista uudella mantereella tavoitellaan. Asutuskolonialismissa pyritäänkin sekä tietoisesti että asutuskolonialistisen epistemologian myötä osittain myös tiedostamatta eliminoimaan alkuperäiskansat ja -väestö sekä heidän kulttuurinsa esimerkiksi väkivallalla, pakkokouluttamalla tai pakkosiirroilla. (Glenn 2015; Tuck ja Yang 2012.)

oli varoja, pystyi ostamaan painokoneen ja perustamaan painoyhtiön. Sensuuria ei ollut samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Lehdissä julkaistiin monenlaisia yhteisön jäsenten omaehtoisesti kirjoittamia tekstilajeja: kertomuksia, paikkakuntakirjeitä, runoja, mielipidekirjoituksia, huumorikirjoituksia, uutisia, ohjepalstoja, tietoiskuja – sekä mainoksia muun muassa lehden julkaisijan muista painotuotteista. Kirjamainoksetkin ovat folkloristille kiinnostavia. Niissä rakennetaan usein jonkinlainen kertomus myytävän tuotteen ympärille. Siinä missä sanomalehtien kautta pidettiin yhteyttä toisiin suomalaisiin uudella mantereella, oli niillä myös suomalaista kieltä ja kulttuuria ylläpitävä päämäärä. @(</")+5<+*5 julkaissut ja päätoimittanut @3.#*$0 D$%5 (27'0– joka oli muuten T-Bone Slimin setä – kirjoittaa näistä lehden ensimmäisessä varsinaisessa numerossa seuraavalla tavalla:

Listan teos ”Maanviljelijän neuvonantaja” antaa asuttaja-siirtolaisille ohjeita ja tietoja siitä, miten vieraalla maaperällä voi ”rikastua”. Teoksessa käsitellään muun muassa maissin viljelyä, mikä oli todennäköisesti monille suomalaisille uutta sekä toisaalta vehnän viljelyä, joka

Päätarkoituksena tulee olemaan: työskennellä kielen ja kansallisuuden säilyttämiseksi, silmällä pitää ja edis-

Amerikansuomalaisen!"#$%##&# OHKGHQ SDLQDQWDD 0DVVDFKXVHWWVLVVD .XYDDMD /HPSL ,NÉYDONR KWWSV ZZZ ĬQQD Ĭ 5HFRUG VLLUWRODLVXXVLQVWLWXXWWL BP "VLG

nomalehdet tarjosivat mahdollisuuden myös sosiaaliseen kontrolliin, jonka kautta esimerkiksi suomalaista kulttuuria sekä raittiusasioita ylläpidettiin ja niistä neuvoteltiin yhteisön sisäisesti. Sivistymisen pyrkimyksenä oli lunastaa Suomen ja suomalaisten paikka vakavasti otettavana (=sivistyneenä) kansakuntana, jolla on edellytykset itsenäiseksi valtioksi ja kansaksi. Tällä oikeutettiin myös +*&&"' )1,,%1$.*) haltuun ottoa eli asutusko-

tyttää täällä asustelevan Väinön kansan henkistä ja materiaalista vaurastumista, kehoittaa kansalaisia siihen, mikä jaloa, hyvää ja sivistyttävää on; antaa vapaampaa sananvaltaa kaikille siveellisille keskusteluille yhteiskunnallisella alalla; luoda huomionsa aikamme vaatimaan raittiusliikkeeseen, nimittäin työskennellä tämän jalon aatteen kehittymiseksi; rohki lausua mietteensä kaikissa, erittäi suomalaisuutta

koskevissa

yhteiskunnallisissa asioissa (--) (!"#$%&'(#'), no. 1, 3.1.1887, p. 1)

E+$$/"07$**"0*2/'723.1($./0 #2)((20B$<.(($$/0-1(.-(("0('$*$$/0 *)'7232$*$$/0))<.332072/(.5 %..332F0'3$0/$$33"07-G*0*)'725 32$*(20#$.3("0&20#)3(())%$20-33"B$5 (","0B""7""%":E0

lonialismia. Ashtabulan suomalaiset kantoivat suomalaisuusaatteen kekoon oman kortensa pitämällä suomalaista (tässä vaiheessa vielä kuvitteellista) lippua korkealla uudella mantereella. Sivistäminen oli tuohon aikaan kuitenkin varattu ainoastaan valkoisille vaikka ”sivistymistä”, kuten se Euroopassa käsitettiin, pyrittiin edistämään myös alkuperäiskansojen keskuudessa. Myös T-Bone Slimille sivistys oli tärkeää. Hänen sivistyksellinen vaateensa oli vasemmistolainen ja poliit-

Alustavan @(</")+5<+%:lehden analyysin pohjalta olen tunnistanut julkaisusta sivistyksellisen vaateen, jota pidettiin julkisesti esillä. Varsinkin monet paikkakuntakirjeiden kirjoittajat pitivät aihetta esillä, jolloin sivistyspyrkimys oli myös yhteisöllistä toimintaa. Julkisena alustana omaehtoisesti tuotettu sanomalehti tarjosi mahdollisuuden myös kirjallisten taitojen harjoitteluun ja itsen ilmaisemiseen julkisesti. Sa-

tinen. Hobokirjallisuutta tutkineen UI./0 V32-('/$/ (2019, 9) mukaan T-Bone Slim leikitteli kielellä käyttäen uudissanoja ja dynaamisia sanaleikkejä ”vaihtoehtona porvarilliselle kielelle, jonka hän katsoi tarjoavan suojaa luokkien riistolle kannustamalla lukijoita ja työntekijöitä passiivisuuteen” (suomennos omani). T-Bone Slim puuttui satiirisissa teksteissään radikaalisti luokkaan, työhön ja riistoon liittyviin kysymyksiin 1920- ja 1930-luvun Yhdysvalloissa. Hän antaa ymmärtää että ”vallankumous tarvitsee uusia sanoja ja ilmauksia” ja että ”kieli on luokkataistelun ratkaiseva elementti” (Clayton 2019, 7, 9, suomennos omani). T-Bone Slimille kirjoittaminen oli vasemmistolaista sivistystä – joka sekin muuten oli tarkoitettu aluksi vain valkoisille (ks. Huhta 2021). IWW oli kuitenkin ensimmäinen yhdysvaltalainen ammattiyhdistys, joka hyväksyi naiset ja värilliset jäsenikseen.

tarvitse aina lähteä merta edemmäs kalaan.

8*;&.#-

8"93((3:

Yhdysvaltain suomalaisten kirjoittamat ja julkaisemat teokset sivistävät tai edistävät sivistystä edelleen. Itse löysin Kansalliskirjaston aineistoista aarreaitan, jonka kautta allekirjoittanut on sivistynyt maisterin tutkinnon arvoisesti. Opintojeni loppuvaiheissa keskityin lähes täysin edellä kuvattuihin aineistoihin ja toivon että saan työskennellä niiden parissa jatkossakin. Näistä aineistoista sivistystä lisäävää luettavaa ja kirjoitettavaa riittää. Niiden kautta voimme ymmärtää esimerkiksi suomalaisten osallisuutta kolonialismissa sekä Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten muita pyrkimyksiä, ajatuksia ja maailmankuvia. Ei kuitenkaan kannata unohtaa folkloristiikan ”perinteisiä” aineistoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Vaikka oma asiantuntemukseni onkin opintojen myötä painottunut toisaalle, on yhteyksien pitäminen SKS:n suuntaan ollut tärkeää. Monien sanomalehdissä julkaistujen tekstilajien, kuten kalevalamittaa tapailevien runojen ja kansanperinnettä hyödyntävien sisältöjen, analysoimisessa SKS:n aineistot paremmin tuntevat kollegat ovat olleet merkittävä apu monessa kohtaa. Kaikkea ei onneksi tarvitse itse osata. Toivon että tekstini inspiroi lukijaa tieteenalasta riippumatta kurottelemaan tutun ja turvallisen hiekkalaatikon laidan yli. Kurottelua voi tehdä konkreettisesti uudenlaisiin aineistoihin tutustumalla mutta myös pitämällä yllä kollegiaalista keskustelua transhiekkalaatikollisesti. Uudet näkökulmat sivistävät – eikä niitä varten

Anttonen, Pertti J. 2005. B&"2%+%()'B<&(1-<'M(2*&)%+4=' @(.+A(2*&)%.A'")2'+<*'!"+%():E+"+*'%)'8(,$,(&*'EZ<(,:

H'((20H.$I'

J'3#3'%$*($0KJ8L0H'((20H.$I'0('$7$$0(.#/$*./"02,)*(25 &2/20;.3*$/C$/0-3$'B$*('/!"#$%&'!()*+!,&-!./'!.0,&1# &,.*%&,)!2%'.*31!%4!./'!+*50,&.!)'6!*&!7%0./!8+'0*3,0 512/##..**20K='/../0+""($G0MNMMOMNMPF0!QA0=$%*($0 +237$5>$#32/<.%L:0H$*"#*$0H.$I'0*$,$*(""0$(*.""/0 ,237$*(.3.723320,"$(G*#$%&2()(#$7)*(22/0R1<-*,23(2$/0 *)'7232$*(./0/2$*(./0B'3$$(($*.*(20%.('%$$#2*(20&20#)3(5 ())%$*$*(20$372*('#"*$(-#*$*("0STNN53),)/023)**2:

"&.<%#= Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/sff.15 Clayton, Owen. 2019. ”Puns, Politics, and Pork Chops: The ‘insignificant magnitude’ of T-Bone Slim”. \(1&: )",' (0' R(&$%)-:],"..' E+12%*. 4 (1): 6–23. https://doi. org/10.13001/jwcs.v4i1.6183. ———. 2023. U"-"P()2.I' B&"A#.I' ")2' 3(P(.;' B<*' C%+*&"+1&*' ")2' ]1,+1&*' (0' ^=E=' B&").%*)Z4' J_KL?JK`L= Cambridge Studies in American Literature and Culture. Cambridge: Cambridge University Press. https://doi. org/10.1017/9781009348065. Crosby, Alfred W. 2015. 7Z(,(-%Z",'QA#*&%",%.A='B<*'S%(: ,(-%Z",'7a#").%()'(0'71&(#*I'KLL?JKLL. 2. painos. Cambridge: Cambridge University Press. Kokko, Heikki. 2022. ”From Local to Translocal Experience. The Nationwide Culture of Letters to the Press in Mid-1800s Finland”. M*2%"' 3%.+(&4 28 (2): 181–98. https://doi.org/10.1080/13688804.2021.1961575. Leiwo, Lotta. 2023. ”’Luontokin näkyy olevan köyhälistöä vastaan’ Luonto kolmantena tilana B(F*&%:

+"&-lehden paikkakuntakirjeissä 1916–1917”. Maisterin tutkielma, Helsinki: Helsingin yliopisto. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:hulib-202305302306. Pinta, Saku. 2022. ”T-Bone Slim’s Forgotten Finnish-Language Writings in the IWW Press”. B:S()*'E,%A' @&(/*Z+%)' P,(-%= 20.10.2022. https://blogs.helsinki.fi/ tboneslim/2022/10/20/t-bone-slims-forgotten-finnishlanguage-writings-in-the-iww-press/.

Saramo, Samira. 2022. ”Life Writing as a Settler Colonial Tool. Finnish Migrant- Settlers Claiming Place and Belonging”. Teoksessa 8%))%.<' E*++,*&' ](,()%",%.A' %)' !(&+<' 9A*&%Z", toimittanut Rani-Henrik Anderson ja Janne Lahti, 211–33. Helsinki: Helsinki University Press. https://doi.org/10.33134/AHEAD-2-9. Skurnik, Johanna. 2022. ”Claims for Space. Unpacking Finnish Geohistorical Imaginations of the United States”. Teoksessa F%))%.<'E*++,*&'](,()%",%.A'%)'!(&+<' 9A*&%Z", toimittanut Rani-Henrik Anderson ja Janne Lahti, 21–44. Helsinki: Helsinki University Press. https://doi.org/10.33134/AHEAD-2-2.

B__jo doj Jkkb[jW f[h_dj[_j aWdiiWcc[

õõõƣ» ¾ ô ¾ ¬Ýä ÅÅ ¬Ýä Å¾¬¬ääËƣ£¬

J'3#3'%$*($$#2/072$*(.%$#)%**$0 ,.$0#2$,'#*.33.0!)'322/0&2 ,2$#.$<./0()/(.$<./0B2%$$/ JUTUN KUVAT: Aino Puhto

B(1$($11.."'bLbc'\"-%*,,()%")' 4,%(#%.+()'$").."'4<+*%.+46..5'/5&: /*.+*++4']1,+1&",'3*&%+"-*'(0'Q): 21.+&%",'R(&$':$1&..%'<1%#*)+1%' >&"$(F")'A"+$"")I'/(<()'$11,1%' *&%,"%.%"'*$.$1&.%(+"'>&"$(F")'/"' ,5<%$"1#1)$%*)'+*(,,%.11.+46<6)' ,%%++4F5)'$1,++11&%#*&%))6)'$(<+*%: .%%)=

todellisuuden ollessa sitä, että tuijotetaan harmaiden nimien kokoelmaa Zoom-luennolla, jossa kaikilla on mikit ja kamerat pois päältä, en voi kuvitella tilannetta, jossa nettikurssit korvaisivat kansainväliset ekskursiot. Matkamme pääkohteena oli Krakovan kaupunginosa Nowa Huta, josta toisen maailmansodan jälkeen

]

1,+1&",' 3*&%+"-*' (0' Q)21.+&%",' R(&$ -kurssi järjestettiin viime keväänä neljännessä periodissa. Kurssiin kuului Jagiellonian yliopiston kanssa yhteiset Zoom-luennot sekä ekskursiot Karkkilaan sekä Krakovaan. Krakovaan lähdimme matkaan ystäväni kanssa pari päivää ennen ohjelman alkamista siellä, jotta kerkeäisimme paikalle maata pitkin. Matka Krakovaan kesti kaksi päivää. Bussin ikkunasta Baltian kevät oli vaaleanvihreä ja paljon pidemmällä kuin Suomessa. Pysähdyimme yhdeksi yöksi Vilnaan syömään falafelia ja nukkumaan. Vietimme Krakovassa noin viikon, jossa oli koko matkan ajan helle-ennusteista huolimatta kylmää ja sateista. Kuitenkin minulle, ja varmasti muillekin kurssilaisille, jäi kurssista paljon lämpimämmät muistot kuin jos se olisi ollut kokonaisuudessaan Zoomin välityksellä järjestetty verkkokurssi. Mitä mahdollisuuksia internet tuottaakaan (ympäristöystävällisempään ja ketterämpään) kansainväliseen yhteistyöhön akatemiassa, mutta

yritettiin luoda kommunistista kaupunkiutopiaa ja kommunistisen Puolan symbolia. Kävimme myös päiväretkellä muutaman tunnin ajomatkan päässä Katovicen kaupungissa ja sen lähellä sijaitsevassa Guidon kaivoksessa. Guido on 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin asti toiminut kivihiilikaivos, joka toimii nykyään museona. Kaivosmuseo on merkittävä puolalaisen teollisen kulttuuriperinnön kohde, ja se on esimerkiksi osa eurooppalaista teollisen kulttuuriperinnön reittiä. Kaivos on Euroopan syvin vierailukaivos, ja saapuessamme 320 metrin syvyyteen, oppaamme vitsailikin, että olemme nyt elämämme alimmassa pisteessä. Kävelimme pimeässä ja hyvin pölyisessä kaivoksessa otsalamppujen valossa ylämäkeä, alamäkeä ja portaita. Osan matkasta jouduimme kulkemaan kyyryssä kaivoksen kierrokselle kuuluvien matalimpien kohtien ollessa vain hiukan yli metrin korkuisia. Tätäkin matalampia tunneleita kaivoksissa oli. Voin siis kuvitella, että lapsilla oli tärkeä rooli kaivoksen toiminnassa. Kuivan humoristinen, hiukan homofobinen ja avoimesti työhönsä kyllästynyt opas kuljetti meidät läpi kaivoksen kahden tunnin kierroksen aikana, joka päättyi Euroopan (ellei jopa maailman) syvimmällä sijaitsevaan baariin. Kierroksen aikana meille luvatut baarin virvokkeet jäivät kuitenkin vain haaveeksi, kun seuraava hissi ylös lähti vain muutamien minuuttien päästä ja siihen oli kerettävä, jotta pysyisimme päivän aikataulussa. Vaikka kokemus oli kieltämättä ainutlaatuinen, ei se silti erityisen miellyttävä ollut. Kierroksen lopussa meille mainostettiin paikan toista turistikierrosta nimeltä +#),, joka oli meilläkin vaihtoehtona, kun suunnittelimme matkaa kaivokselle. Tämän kierroksen aikana olisimme pukeutuneet tälle kaivokselle ominaisiin kaivostyöntekijöiden vaatteisiin ja sitten olisimme leikkineet työvuoroa, shiftiä, kaivok-

sessa. Kierros kuulosti korvaani hyvin irstaalta, etenkin kun olimme juuri kuulleet kaivoksen huonoista työolosuhteista ja työntekijöiden kuolemista. Guidon kaivoksen markkinointimateriaalissa näkyy ihmisiä minigolfaamassa. Kaivoksessa voi järjestää häät ja siellä sijaitsevaan baariin voi tulla ryyppäämään. Kaivoksen Wikipedia-teksti kuvaa hienosti kaivostyön vaikean menneisyyden ja nykyisen turistikohteen yhteentulemista: dQ+' <".' .%A1,"+%().' (0' A%)%)-' 2%.".+*&.I' ")2'"'Z()Z*&+'<",,=O Keskustelimme myöhemmin kurssilaisten kanssa vaikeista tunteista, jotka nousivat kaivoskierroksen aikana pintaan. Huvittelu sellaisen kulttuuriperinnön parissa, johon liittyy työväenluokan sortamista, kuolemaa ja kärsimystä, tuntui vähintäänkin kiusalliselta. Toisaalta kaivoskohteet eivät erityisesti houkuta turisteja, ja houkuttaisivatko vielä vähemmän, jos ainoa mahdollisuus tutustua kaivosten kulttuuriperintöön olisi työhönsä kyllästyneen homofobisen oppaan kautta? Pitääkö meidän päästä minigolfaamaan, jotta sivussa voisimme hiukan oppia työläisten historiasta? Kurssiohjelmamme Krakovassa päättyi keskiviikkona 24.5.2023. Seuraavana aamuna meillä oli vielä mah-

!*D<AO<=D?:@@D+@PJQD@%

@:B+AO;<<:?>:<=DB+A>B<<>+E>:% AD:<=>+=OB=D:<=>R+SF=A>+BFO<:E>=+ A>:EF<A:D;;FA<DB+>:A>B>+K:B% =>>BT+&OE:==D?O+<D??>:<DB+AO?==OO% ;:KD;:BBJB+K>;:<<>R+SFQFB+?::==PP+ =PJELDB?OFA>B+<F;=>@:<=>R+AOF% ?D@>>+S>+AL;<:@P<=LR+=OB=O:+EL% Q:B=LLBA:B+A:O<>??:<D?=>TU

dollisuus osallistua @33.*2/<%'0 !'%(.33$/ Jagiellonian yliopistolla pitämälle luennolle, johon tietenkin nuorena muistitietotutkijana kovasti halusin. Portelli oli mukaansatempaava luennoitsija. Luennon lopussa olin herkistynyt, sillä Portelli lopetti luentonsa pohtien voimakassanaisesti tutkijan roolia maailmassa, jossa äärioikeisto on nousussa. Ehkä tutkijan tai tulevien tutkijoiden rooli voi olla esimerkiksi Helsingin yliopiston päärakennuksen ja yli 40 muun Suomen oppilaitoksen valtaaminen. Luennon jälkeen juoksin junaan, jotta kerkeäisin Varsovasta Tallinnaan lähtevään yöbussiin. Kokemuksella voin muuten kertoa, että Varsova–Talinna -bussimatkan aikana kerkeää kuuntelemaan noin kahdeksantoista kertaa >'210=212/$/ Stick Season -levyn. Cultural Heritage of Industrial Work -kurssin vas-

tuuopettajana Suomessa toimi =$%*($0 +237$5>$#32/<.%, joka jäi tänä syksynä eläkkeelle (onnea folkloristiikan pariin minut innostaneelle Kirstille siitä <3!). Toivon syvästi kurssin saavan kuitenkin jatkoa, vaikkei Kirsti sitä voi enää järjestää. Ehkä kurssille voisi houkutella myös kandivaiheen opiskelijoita, sillä Jagiellonian yliopistolla kurssi oli pääsääntöisesti kandiopiskelijoille suunnattu.

!""#"$%&''()(*+*

=2/#2$<./0#.%('7$20 (2%$/'$(2

ikäli luet tätä artikkelia tilassa, jossa on muita ihmisiä, aloitetaan pienellä havainnoinnilla: vilkaise ympärillesi ja katso millaisia vaatteita näet. Ehkä muutaman hupparin, farkut, neule-

.89$ 6RĬD 6LORUDQWD

paidan tai mekon? Tummia, maanläheisiä tai jopa kirkkaita värejä? On todennäköistä, että näiden huomioiden kautta teet erinäisiä johtopäätöksiä kyseisistä henkilöistä: heidän sukupuolestaan, varallisuudestaan, mihin he ovat matkalla tai ehkä jopa siitä, millaista musiikkia he kuuntelevat. Nämä yksinkertaiset pienet huomiot kertovat siitä, miten kommunikoimme vaatteilla, mutta olisiko meidän mahdollista kertoa tarinoita, jotka menevät yksinkertaisten luokka-, sukupuoli- tai mieltymysrajojen yli? Mikäli haluamme sukeltaa monimutkaisemman tarinankerronnan maailmaan, voimme aluksi suunnata katseemme Afrikkaan – tarkemmin sanottuna sen länsiosaan. Kolonialismilla on vahvat jäljet koko maanosassa ylettyen myös pukeutumisen kulttuuriin. Näistä ehkä tunnistettavimpana ilmiönä voi pitää hollantilaisen yrityksen suunnittelemia ja kauppaamia värikkäitä painokankaita. 1800-luvun loppupuolella painantatekniikan kehitys mahdollisti perinteisten indonesialaisen vahapainantamenetelmän toistamisen koneellisin menetelmin. Kuitenkin Indonesian sijaan kankaat saavuttivat suuren suosion erityisesti matkareitin varrella sijaitsevassa Ghanassa.1 Kyseiset kankaat ovat nykyään vahva ja erottuva osa ghanalaista kulttuuria liittyen arkeen ja juhlaan ja kantaen moninaisia merkityksiä. Vaikka kangas saapui maa

<RXQJ

Ghanalainen Nsu Bura -kuosi. KUVA: Naa2Darkoa/Wikimedia Commons.

han ulkomaisten kauppiaiden myötä, ja hollantilaisen Vlisco-yhtiön kangas on edelleen arvostetuinta laatua, kankaat adaptoitiin nopeasti osaksi paikallista kulttuuria ja niitä on toistettu niin paikallisina kuin ulkomaisina kopioina.2 Eräs erityisen merkityksellinen paikallinen tapa on antaa nimi kankaalle, jonka kautta se alkaa kantamaan värejä ja kuvia syvempää merkitystä. Nimenanto on yleinen perinne monissa Afrikan osissa, mutta etenkin Ghanassa sen kautta kankaisiin kudotut viestit ovat kehittyneet myös tavaksi kommunikoida.3 Näin ollen kankaista on tullut tapa välittää tietoa, opettaa ja kommunikoida: niiden kertomia viestejä opitaan tulkitsemaan jo lapsena. Samalla kankailla on vahva linkki etenkin naiseuteen: kunnon ghanalainen nainen ei puhu suoraan, vaan vertauksin. Tämän ihanteen perinne on heijastunut siihen, miten luovasti itseilmaisun keinoja on löydetty non-verbaalisista kanavista, kuten pukeutu-

nimeäminen viittaa paikallisiin olkihattuihin.5 Yksittäisen nimen lisäksi on yleistä kokonaisten sanontojen liittäminen kuosiin. Etenkin opiskelijana allekirjoittanutta puhutteleva esimerkki on dE*' X1' )%' .%$"' "' A*)e+X"' P,(Z$O eli O5,5'",(%+"'.*,,"%.+"'A%+5'*+'F(%'.""++""'#55+6$: .**)O= Kuosissa säännöllisesti neliön sisään asetetut pyöreät muodot viittaavat kiviin ja niiden asettelu järjestelmällisyyteen.6 Kuvioiden abstraktin luonteen ja muuttuvien merkitysten myötä voidaan pohtia myös sitä, miten käy kuosille sen kulkiessa muotilavoille, Afrikan diasporassa elävien kulttuurien keskuuteen tai pikamuotimyymälöiden hyllylle. Tällöin kertomus helposti häviää niiden silmissä, jotka eivät tunne kulttuuria. Herää myös kysymys, onko samankaltaisia tarinoita mahdollista kertoa muilla keinoin. Voimme palata tarkastelemaan tätä hieman kotoi-

misesta.4 Kankaiden abstraktiuden taso vaihtelee suuresti,

sempiin maisemiin. Vaikka suomalainen kulttuuri ei olekaan tunnettu värikkäästä pukeutumisestaan, meillä elää

mutta täysi esittävyys ja tarinankerronta on harvinaista. Onkin tyypillistä, että samalle kuosille muodostuu myös

silti vahva painokuosien perinne: Marimekko Unikkoineen on tästä oiva esimerkki, mutta ei toki ainoa. Lautta-

useita merkityksiä. Eräs erityisen suosittu kuosi tunnetaan Ghanassa Nsu Burana- nimellä, joka viittaa kaivoon

saaressa majailevan Nuppu Print Companyn, eli Nupun, kankaissa kukkii suomalainen luonto, mutta etenkin

ja veden pinnalle syntyneisiin väreisiin. Sama kuosi tunnetaan taas Nigeriassa nimellä Plaque-Plaque, sillä sen nähdään muistuttavan vinyylilevyä. Togossa taas kuvion

heidän kankaissaan näkyy paikallisen tarinankerronnan perintö. Nappaamme ensin tarkisteluun pari joulukangasta: punavalkeassa U"&#1)*)' /(1,1""A1)" -kuosissa lepattelee useita varpusia pihlajamarjojen seassa. Tässäkin nimenanto luo tarinan, joka on meille suomalaisille

6SHQFHU <RXQJ <RXQJ

9/,6&2 7RUG]UR

hyvinkin tuttu. Voidaan kuitenkin nähdä, että tässä tapauksessa kuosi menee tarinankerronnassa ghanalaisia esimerkkejä pidemmälle esittävyytensä kautta: varpusten seassa näemme pienen tytön ruokkimassa lintuja, ja vielä tarkemmalla havainnoilla joidenkin tyttöjen jalkojen juuressa näkyy pieni, ääriviivoin luotu taaperon hahmo. Nimen kautta tarina avautuu myös toisen joulukuosin kautta:'E4,F%")'/(1,1,"1,1 -aiheessa näemme kukkameren keskellä avonaisia lintuhäkkejä ja sirkuttavia lintuja. Taustalla erottuu tähtitaivas.7 Jouluaiheet eivät kuitenkaan ole Nupun ainoita tarinankertojia: vuoden 2022 U*,,"A()' F",+"$1)+" kertoi monipolvisen tarinan usean kuosin kautta. Sarjaa aloitteleva f,%#"'$*&&") vie kerronnan edellistäkin konkreettisemmalle tasolle: satukirjamaisten kuvitusten joukkoon on kirjoitettu pieniä tarinoita Vellamosta, vedenneidoista ja muista veden asukeista. Malliston muista kuoseista löydämme seikkailemasta samoja hahmoja: niin vinkeän sammakkoarmeijan, kuin vesiheinää letittäviä vedenneitoja, joiden puuhat ovat nyt jo tuttuja aikaisemmasta

kuosista. Tämänvuotisessa mallistossa taas vieraillaan mummolassa – kissoineen, kukkineen, kaikkineen. Esittävyys ei kuitenkaan poista kuosien muuntuvuutta: Instagramissa käyttäjä+/O<=+>CC+V>I;:W+on vienyt U"&#1)*)' :kuosin vaaleanpunaisen sävyissä Japanin kirsikkapuiden alle; se istuu sinne täydellisesti, irtautuen melankolisesta suomalaisesta joulutaustastaan.8 Kuten Ghanassa, myös Nupulla kuosit myydään ennen kaikkiaan kankaana. Sitten ne ommellaan itse tai teetetään ompelijalla vaatekappaleeksi. Näin prosessin kautta lopputuloksesta tulee entistä merkityksellisempi. Lähtökohtana onkin ensin kuosi ja vasta sen jälkeen vaate, joka valmistuttuaan kantaa erityistä merkitystä. Vaikka suomessa vaatteet ovat enimmäkseen massatuotettuja, meillä on myös lukuisia kotoisia tekstiilille painavia tarinankertojia, jotka houkuttelevat kangaskaupoille sekä luomaan jotain erityisempää. Nuppu ei siis ole tässä lajissa ainoa laatuaan, mutta heidän tarinankerrontansa on hyvin omanlaistaan. Suurin ero lieneekin siinä, että me emme yleensä pysähdy ajattelemaan kangasta tarinana, vaikka sen kuosi antaisikin siihen mahdollisuuden. Nupun ja Vliscon kankaiden monista eroista huolimatta, niiden kertomukset kumpuavat paikallisista perinteistä, luonnosta ja tarinoista tavalla, jota geneeriset printit eivät yleensä saavuta. Ne tuntuvat omalta, mutta samalla yhteiseltä. Ne yhdistävät kerronnan kulttuuria visuaalisuuteen, joka on läsnä juhlassa, mutta samalla aivan erityisellä tavalla arjessa. Ja lopulta voi olla, että kerrottua tarinaa ei tunne kukaan muu kuin kantaja itse, mutta toisaalta samassa tarinassa kulkevat tunnistavat toisensa nähdessään lentävän varpusen tai säntillisesti vierekkäin asetetut kivet. Näin ollen siinä missä alussa pohdimme, miten voisimme vaatteilla kertoa monimutkaisempia tarinoita, yhden mahdollisuuden siihen antaa vaatteen luomisen aloittaminen jo kankaasta. Ei tarvitse edustaa räväkkää katumuotia tai alakulttuuria, jotta päivittäiseen pukeutumiseensa saa lisää merkityksellisyyttä, yhteisöllisyyttä, mutta myös erottuvuutta, oman kuosin valitsemisen kautta.

1XSSX 3ULQW &RPSDQ\ .89$ 6RĬD 6LORUDQWD

,)-&$,(').&*/&

(PL ,QVWDJUDPLVVD

!"#$%"&&'$'(%)(*')+'&",&,,+&-(*""))%+&.).&(&'"/,0"+&%1 #"')(%2"+*,3"$'4($%*'(0"33"&+,,(%2"+*,3.+&#,++"--)(+56&1

&-7-33-(%72,3.*%),"33,,)(2'3$%)(*"#$'8"'(*')*'"&'9

8"93((3: Emi Instagramissa. 2022. Instagram. 30. maaliskuuta 2022. https://www.instagram.com/p/CcKvx1yPqiz/. Nuppu Print Company. 2023. 10. syyskuuta 2023. https:// nuppuprint.com/fi. Spencer, Clare. 2022. ”Wax print: Africa’s pride or colonial legacy?” BBC News. 1. kesäkuuta 2022. https://bbc. co.uk/news/extra/4fq4hrgxvn/wax-print.

Tordzro, Naa Densua. 2021. ”Decolonising African costume and textiles: Naming, symbols and meaning in the Ghanaian context”. https://doi.org/10.5525/GLA.THESIS.82319. VLISCO 2023: VLISCO shop | Record. 2023. 28. syyskuuta 2023. https://www.vlisco.com/fabric-stories/record. Young, Paulette. 2016. ”Ghanaian Woman and Dutch Wax Prints: The Counter-Appropriation of the Foreign and the Local Creating a New Visual Voice of Creative Expression”. Journal of Asian and African Studies 51 (3): 305–27. https://doi.org/10.1177/0021909615623811.

Suomen kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry toimii eri aloilla etnologian ja kansatieteen parissa työskentelevien ihmisten tieteellisenä ja tiedepoliittisena yhdistyksenä ja yhdyssiteenä. Ethnos ry edistää ja tekee tunnetuksi etnologista tutkimusta ja tieteenalaa. Opiskelijajäsenenä pääset edullisemmin Ethnoksen seminaareihin sekä saat Tiedekirjan kivijalkamyymälästä 25% alennuksen normaalihintaisista Ethnos-toimitteen ja Ethnologia Fennican julkaisuista. Ethnoksen jäsenyys on myös loistava tapa verkostoitua alan toimijoiden kanssa!

kalevalaseura.fi facebook.com/kalevalaseura /kalevalaseura linkedin.com/company/kalevalaseura

!"#$%&'$()*++* ,%-+.%/0*&1%23%$&*#4"^12*+'+11,*+'#1<",+"F"+'*+)(,(-%")'/"'0(,$,(&%.+%%$")'(#%)+(.11))".."I'$1)'0(,$: ,(&%.+%%$")'4,%(#%.+(),*<+(&%'>%&.+%'E",A%:!%$,")2*&'/5%'<%,/"++"%)'*,5$$**,,*='U"%$: $"'#%+$5..5'+1+$%/")'1&".."'/"',*<+(&""+%)'A*)*.+4$.*$$55..5'<(%+"A%.*.."'(,%.%' /('%+.*..55)'.44+5'<"".+"++*,1,,*I'()'>%&.+%'$"%$*)',%.5$.%'#%+$5)',%)/")')*0","%)*)=' >54$55AA*'.%%.'+5A5)'F1(2*)'<*)$%,6<"".+"++*,1)'#"&%%)G 7(.67, -$ .89$7 5RRSH .RWLQLHPL

!+&#3++

!"#$%&'()&*#((%)+#+,&-'+.%& /')*)&*%+'%&'((##+&('01(2%&3%24 .%)*#/%&2#.)-5&055%)+##+&/%()+4 +%**%67

Kirsti on kotoisin Itä-Suomesta, jossa hän asui lapsuutensa Joensuussa ja kouluiän Kuopiossa. Hänen sukunsa oli kuitenkin kotoisin muualta – isän puoli Tampereelta ja äidin Jääskestä. Hämäläis-karjalainen tausta vaikutti siihen, etteivät pohjoiskarjalaisuus tai savolaisuus ole olleet merkittäviä identiteetin kiinnekohtia Kirstille. – Kotoisin oleminen on monitahoinen kysymys. Murrekin, jos sitä joskus oli, on kulunut kokonaan pois. On hyvin tyypillistä, että nuorempi polvi muuttaa joko etelään tai pohjoiseen, ja niin kävi minullekin. Käyn kyllä Kuopiossa vuosittain, mutta jos jokin kotiseutu pitäisi nimetä, niin kyllä se minulle on muodostunut Karkkilasta. Kirsti muutti miehensä kanssa Karkkilaan vuonna 1986. Sittemmin Karkkila on liittynyt moneen Kirstin elämänalueeseen. Kirsti oli lyhyen aikaa töissä Karkkila-Högforsin Työläismuseossa 1980–90 lukujen taitteessa, kun museota perustettiin. Tämä oli eräänlainen käännekohta tulevien kiinnostuksen kohteiden kannalta, sillä aiemmat Kirstin tutkielmat olivat käsitelleet erilaisia kesätyöprojekteja ja olivat aiheeltaan liittyneet Pohjois-Savon paikallisjuhliin. Karkkilasta löytyi kiinnostus työläisaiheisiin sekä muistitietoon ja lähihistoriaan. – Se on ollut paitsi kotipaikka myös tutkimukseni kohde. Tämä yhdistelmä teki eräänlaisen paluun pahimpien koronavuosien aikaan. Yhtäältä sen vuoksi, että olin siellä melko tiiviisti pari vuotta putkeen ja toisaalta sen vuoksi, että pidin kolme kurssia liittyen teollisuusperintöön, joiden osana teimme Karkkilaan näyttelyn ja muistitietoprojektin. Mutta vaikkei minulla mitään sukujuuria ole sinne, niin kyllä Karkkilasta on muodostunut sellainen elämän keskeinen paikka, johon orientoidun. Ja löytyihän sieltä se väikkäriaineistokin, mutta ensiksi on syytä puhua hieman opiskelusta.

kauheasti opetettu. Sosiaaliantropologian linja oli, ja siitä teinkin sivulaudaturin. Samalla kansatieteestä oli jotenkin eroutumassa kulttuuriantropologia, mutta vasta hyvin hissukseen. Erilaisten pääainekokeilujen ja opintojen alkupuolella tehdyn Aasian matkaamisen jälkeen pääaineeksi valikoitui kuitenkin suomalainen ja vertaileva kansanrunouden tutkimus, joka vuonna 1989 vaihtoi nimensä folkloristiikaksi. Pääaineen valintaan vaikuttivat aiemmat kiinnostuksen kohteet, mutta viimeinen naula pääainevalinnan arkkuun lienee lukijoillemme hyvin samaistuttava. – Nefa oli sellainen, jonka voisi sanoa olleen lopulta ratkaiseva tekijä pääaineen valinnassa. Meitä oli Nefassa silloin folkloristiikkaan, kansatieteeseen ja antropologiaan suuntautuneita opiskelijoita. Eniten vaikutti se, että Nefan piirissä oli niin hyvä aktiivinen ja keskusteleva porukka, että se viimeistään ratkaisi sitten pääaineen folkloristiikan hyväksi. Kirstillä on viime vuosina ollut aitiopaikka seurata folkloristiikan ja laajemminkin kulttuurientutkimuksen opiskelijoiden opintotaivalta. Hiljattain kuumentunut yhteiskunnallinen keskustelu opiskelijoiden etuuksista ja jo pidempään jatkunut puhe opintojen ja työelämän yhdistämisen haasteista ei ole jäänyt Kirstiltä huomaamatta. Kun häneltä kysyy oman opiskeluajan ja tämän hetken opintojen eroista, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä: – Kyllähän iloisella 80-luvulla oli aika paljon enemmän joustoa. Minullakin periaatteessa meni yliopistolle kirjautumisesta 11 vuotta siihen, että sain maisterin paperit ulos, eikä se ollut pituudeltaan mitenkään epätavallista. 80-luvulla meille myös järjestyi ihan eri tavalla oman alan töitä, ihan siis suorastaan soitettiin kotiin ja kysyttiin, että olisitko tulossa töihin! Että tämä oli vielä sellaista aikaa. Opintojen aikana olin töissä useammassakin paikassa, jotka sitten lopulta johdattivat minut väitöskirja-aiheeseen.

!"#$%&'( Kirsti aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa vuonna 1977. Pääaineeksi ei kuitenkaan heti valikoitunut folkloristiikka, vaan Kirsti opiskeli ensin eri aineita, kuten historiaa, kotimaista kirjallisuutta ja kansatiedettä. Yliopistolle kirjautuessa häntä oikeastaan kiinnosti antropologia, johon innostus oli herännyt vaihto-opintojen aikana Yhdysvalloissa. Helsingin yliopistossa kuitenkin vasta käynnisteltiin antropologian opetusta. – Sitten, kun pääsin yliopistoon, aloin etsimään, että missäs sitä antropologiaa opetetaan. No, eihän sitä

)(*%#+($,#-&./,.$&0.'12*2+#0&0 Kuten edellä kävi ilmi, näytteli Karkkila oleellista osaa Kirstin tutkimuksen suuntautumisessa. Muutto Karkkilaan ei ollut kuitenkaan seurausta tutkimusaiheesta, vaan aihe muotoutui Karkkilassa asumisen, työskentelyn sekä melko uskomattoman sattuman kautta. Mutta ennen varsinaisen aineiston löytymistä, Kirsti työskenteli hankkeissa, jotka jo valmistelivat tulevaa varten. Aiemmin mainitut aiheet paikallisjuhlien parissa saivat väistyä arkistotöiden viedessä muistitietotutkimuksen pariin. – 0??>%X>:S>+ GD?=FBDB+ rekrytoi minut sellaiseen hankkeeseen, jossa suunniteltiin yhteistä muistitietokantaa, jossa olisi yhteinen temaattinen koodisanasto SKS:n, Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston kokoelmille. Tietokanta ei sellaisenaan toteutunut, mutta työskentely sen parissa avasi minulle aivan uudella tavalla muistitietoa ja sen tutkimusta. Samassa yhteydessä löysin sitten käsin kirjoitetut lehdet, joita Työväen Arkistossa ja Kansan Arkistossa oli. Se oli hyvin avaava juttu. Olin kaikkiaan pari vuotta arkistotöissä ennen, kuin pinnistin sitten gradun valmiiksi. Muistitietotutkimus ja arkistokokemus veivät Kirstin töihin Karkkilan museoon, johon hän suunnitteli näyttelyä työväenliikkeestä. Näyttely jäi silloin toteutumatta, mutta lyhyt työsuhde museossa johti työuran kannalta käänteentekevään vaiheeseen. – Sitä näyttelyä valmistellessa olin paljon Karkkilan työväentalolla, jossa oli suuret määrät Högforsin työväenyhdistyksen aineistoja. Ja siellä minulle sitten esiteltiin tällainen aineisto käsin kirjoitettuja lehtiä. Niitä esiteltiin vielä aika salaperäisesti, koska ne oli löydetty poliisiaseman ullakolta, ja siinä oltiin vähän jotenkin huolissaan, että mitä nimismies sanoo, jos hän saa kuulla, että sieltä ollaan tällaista löydetty. – Poliisillahan on velvoite toimittaa historialliset aineistot arkistoon, mutta kuitenkin tämä nimismies oli käskenyt, että kaikki aineistot pitäisi viedä kaatopaikalle. Eihän sekään nyt ole aivan eettinen ratkaisu, kun silppuroidahan ne olisi pitänyt, ettei kaatopaikalta niitä pääse kuka tahansa katsomaan. Onneksi siellä oli kuitenkin yksi poliisi, joka teki sitten omaperäisen ratkaisun ja piilotti nämä aineistot muutamaksi vuodeksi vaatekaappiinsa. Sieltä hän toimitti ne sitten työväenyhdistykselle. Sen vuoksi niistä oltiin niin hissukseen siihen asti, että nimismies oli vaihtunut. Mutta tällainen oli tosiaan tämä tarina tästä -%.)/'%$%-lehdestä, josta tuli minulle väitös-

kirjan aihe ja se sitten johdatti melko pitkälle matkalle tutkimaan käsin kirjoitettuja lehtiä Kirsti toteaa nauraen, että olihan aineiston löytyminen folkloristiikan piirissä melko klassinen viime hetken aineiston pelastamistarina. Myöhemmissä tutkimuksissaan hän on kuitenkin saanut huomata, että pelko aineiston kaatopaikalle joutumisesta on ollut täysin perusteltu. Vaikka aineistoja etenkin työväenliikkeen parista on säilynyt melko hyvin, ovat esimerkiksi nuoriso- ja raittiusseurojen vastaavat aineistot usein kadonneet. Eri maakunta-arkistoja kolutessaan ja aineistoa etsiessään Kirsti huomasi lisäksi, että useiden vastaavien aineistojen kohtaloksi koituivat tulipalot tai muut onnettomuudet. Kirsti epäileekin, että työväenliikkeen pariin jo varhaisessa vaiheessa perustetut keskusarkistot pelastivat monia aineistoja huolimattomalta säilyttämiseltä, joka erilaisten seuraintalojen tapauksessa oli riskinä. Erilaisten onnettomuuksien lisäksi aineistojen katoamiseen saattoi vaikuttaa myös tietoinen tuhoaminen, johon on vaikuttanut erityisesti poliittinen ilmapiiri. Työuran mittaisen aiheen löytyminen lienee ollut merkittävin seuraus lyhyestä pätkätyöstä Karkkilan museossa, mutta onnellinen loppu koitti niin ikään toteutumatta jääneelle näyttelylle:

– Siihenkin liittyi sellainen hauska juttu, että muutama vuosi sitten museon henkilökunta löysi tämän käsikirjoituksen ja teki sitten sen näyttelyn tämän pohjalta. Ei minulla itselläni ollut sitä käsikirjoitusta enää tallessa, että hauska, kun löysivät sen. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, Kirsti kertoo hymyillen.

ton löytyminen, metodologista ajattelua ohjanneet työt hankkeissa sekä lopulta yliopistolta auennut assistentin paikka, joka takasi aiheen parissa työskentelyn viideksi vuodeksi, vaikka sisälsikin paljon opetustehtäviä. Opetuskokemus muodostui myöhemmällä uralla ratkaisevan tärkeäksi, mutta ennen viimevuotisiin kuvioihin siirtymistä on vielä eräs elämänvaihe, jota ei olla käsitelty riittävästi.

)(*%#/,%$#.32-*2+#0&0 Ajoitus ei ollut oivallinen ainoastaan aineiston löytämisen suhteen. Myös tutkimussuuntaukset olivat murroksessa Kirstin väitöskirjan teon aikaan, ja hänen tutkimuksensa osui juuri oikeaan rakoon. Käsinkirjoitetut lehdet eivät olleet aineistona tyypillisiä folkloristiikalle, mutteivat toisaalta historiallekaan. Folkloristiikassa

4&5,$*,./,.0&5,',#$((6&$*, Kirsti on ollut aktiivinen nefalainen ja viime aikoinakin ahkera Nefa-kahveille osallistuja. Tarkkasilmäiset saattoivat bongata hänet myös viime vuonna järjestetyistä NEFA-Helsingin vuosijuhlista. Kuten edellä kävi ilmi, on

!"#$%&'()*+,--. $-''#+/#0(--*+10)'+ ,23%4*+/$--((-'(#+/&'/5'(&. 352+(-&(&&*234%&*+/&6-(0/. '&'(#+%2+55'-'(2+2%2(5/'-'(27+ oli kyllä tutkittu aiemmin Nefa näytellyt tärkeää osaa "#$%&'(&((--*+'&1-*22$&. esimerkiksi nykykulttuuria, Kirstin elämässä vaikuttaen %28+%4-6-*+/5('5-11&+ muttei siinäkään ollut hyödynfolkloristiikan pariin päätyminetty tämänkaltaisia aineistoja. seen. Lisäksi järjestö tarjosi kes(5(/-%4-(27! Historioitsijat taas kavahtivat lehdissä viljalti kirjoitettua fiktiivistä kerrontaa,

kustelu- ja ajattelufoorumin, jossa tutustua samanhenkisiin opiskelijoihin.

eivätkä pitäneet niitä historiallisina asiakirjoina. Kirjallisuudentutkimus puolestaan pitäytyi omassa kaanonis-

– Järjestön piirissä käytiin myös paljon kriittistä keskustelua tieteenalojen kehityksestä ja uusista ajatuk-

saan. Tutkimus muodostuikin luontevasti monitieteiseksi, kun mikään ala ei kokenut aineistoja varsinaisesti

sista. Järjestettiin seminaareja, joihin kutsuimme tutkijoita. Vanhoista 0%1%2%)3")/'% pitäisi löytyä kuvauksia

omakseen. – Sitten alkoi viritä 2000-luvulla tämä kirjallistumisen tutkimus, jonka yhteydessä sitten monia näistä aineistoista kaivettiin arkistoista. Siihen liittyi paljon julkaisutoimintaa ja kansainvälistäkin kiinnostusta, että sii-

näistä seminaareista. Nefalaisuus ei kuitenkaan ollut pelkkää akateemista debattia tai tieteenalakehityksen seuraamista. Olennainen osa toimintaa oli vapaamuotoinen hauskanpito, joka saattoi kehittyä vakiintuneemmaksi toiminnaksi, tietysti

tä suuntauksesta lähti kyllä liikkeelle paljon. Me aloimme jotenkin löytämään toisiamme silloin. Siinä olivat silloin

pilke silmäkulmassa. – Meillä oli esimerkiksi Kontio-kino, jonka tuotok-

hyvin keskeisinä vaikuttajina $BB>+ *O:<@:B+ [kirjallisuudentutkija] ja 'D>+'>:=:BDB+[kielitieteilijä]. Ja sillä oli

sia saattaa jostain vielä löytyäkin. Kontio-kinossa tehtiin tällaisia hupihenkisiä kaitafilmielokuvia mm. Suomen-

paljon vaikutusta. Kirsti oli haaveillut tutkijaksi ryhtymisestä jo yli-

linnassa ja Seurasaaressa. Mitenhän niitä nyt luonnehtisi – sellaista kansatieteellisen elokuvan parodiaa ja paikoin

opistoon hakiessa. Opintojen aikana tämä ei kuitenkaan ollut mitenkään itsestään selvää. Erilaiset toimittajan työt veivät huomiota opintojen ohella, mutta osoittautuivat sittemmin sivupoluiksi. Keskeinen vaikuttaja tutkijaksi suuntautumiseen oli Nefan ohella Suomen Antropologinen Seura, jonka aktiivina Kirsti oli useita vuosia. Rat-

ihan täysin hupifiktiota. Mikäli jollain lukijalla on tietoa siitä, mistä Kontio-kinon tuotoksia löytäisi, on NEFA-Helsinki varmasti kiinnostunut tutustumaan näihin. Elokuvaprojektien lisäksi nefalaiset toimittivat 0%1%2%)3%%, joka tällöin kulki nimellä 45/)* 0%1%2%)3%. Lehden nimi on vuosien var-

kaisevaa oli kuitenkin edellä esitelty väitöskirja-aineis-

rella askarruttanut useita lukijoita ja toimituskuntalaisia.

Kirsti oli itsekin mukana lehden toimittamisessa ja osasi valaista nimen taustaa. – Napakaira-nimestä voisi muuten sanoa, kun siitä aina välillä nuoremmat polvet ovat kyselleet: meillä oli silloin kansatieteen tutkintovaatimuksissa tällainen artikkeli nimeltä Napakaira, jonka kaikki lukivat. Esineenä ja ilmiönä se oli tietysti suurimmalle osalle opiskelijoista aivan tuntematon, ja se jotenkin jäi mieleen. Sillä tavoin se päätyi lehden nimeksi. Olin itsekin 0%1%2%)3%% toimittamassa, tosin siihen aikaan veivattiin vielä monistuskoneella koko painos. Taisi olla Kirkkokadulla piharakennuksessa Limes-ainejärjestön monistuspaikka, ja siellä sitä tehtiin. Pohjoismainen yhteistyö ja vielä voimissaan ollut NEFA Norden avasivat 1980-luvun opiskelijoille väyliä maailmalle. NEFA Nordenin piirissä pohjoismaiset tapaamiset järjestettiin pari kertaa vuodessa. Lisäksi kansainväliseen toimintaan sai haettua tukea opetusministeriöstä, jossa Kirsti luonnehtii tuolloin olleen ”piikki auki”. Ihan mihin tahansa rahaa ei kuitenkaan liiennyt. – Ei nyt tietysti lennetty sentään, mutta laivalla ja junalla mentiin ja sitten majoituttiin paikallisten nefalaisten nurkissa, Kirsti tarkentaa. Kaikki kansainvälinen toiminta ei ollut kuitenkaan Nefan takana. Myös erilaiset laitosmatkat yliopiston rahoituksella olivat yleisempiä kuin nykyään. Monen matkan tapauksessa kävi kuitenkin niin, että osallistujat olivat aina samoja nefalaisia, joten ero Nefan ja yliopiston toiminnan välillä oli jokseenkin huokoinen. Nefa järjesti keskustelutilaisuuksien lisäksi kesäseminaareja ja kenttätyömatkoja. – Näistä erityisesti jäi mieleen, kun oltiin muistaakseni vuonna 1985 Gotlannissa maaseudulla. Meitä oli siellä aika iso porukka Suomesta. Haastattelun aikana Kirstin puheista käy toistuvasti ilmi, miten juuri yhteisöllisyys ja hyvä porukka olivat nefalaisuuden keskiössä. 80-luvun alun Nefa-porukkaa Kirsti kuvaa hyvin intensiiviseksi ja tiiviiksi. Osan porukasta kanssa välit ja yhteydenpito ovat säilyneet, ja he tapaavat toisiaan esimerkiksi toistensa kesämökeillä. Illat mökeillä kuluvat usein ”muistellen legendaarista 80-lukua ja näitä erilaisia Nefan vaiheita”. Lisäksi opiskeluaikoina muodostuneet traditiot ovat jääneet elämään. Näistä Kirsti mainitsi epäsäännöllisen säännöllisesti järjestettävät kökkiäiset. Opiskeluaika on usein monella tapaa elämää mää-

rittävää aikaa. Samanhenkisiin ja ikäisiin ihmisiin tutustuessa ei liene yllätys, että opintojen kautta saattaa löytää myös kumppanin. 80-luvun intensiivisen Nefan yhteydessä saattoi käydä myös niin, että kumppani löytää Nefan. – Siinä meidän Nefa-porukassa muodostui sitten pariskuntia, mutta eihän tietysti kaikki löytäneet kumppania samasta porukasta, joten sitten ne Nefan ulkopuolelta löydetyt kumppanit integroitiin Nefaan ja ovat ihan nefalaisia edelleen. Kuten vaikka minun mieheni, Kirsti kertoo nauraen. Nefan läpileikkaava vaikutus elämään tiivistyy, kun Kirsti muistelee !"#"$"%&") kyselyä 80-luvulta. Tällöin lukijoilta kysyttiin, että mitä Nefa on antanut teille. Omia vastauksiaan hän ei enää muistanut, mutta sanoi anonyymin vastaajan kiteyttäneen hyvin: ”vaimon, lapsen ja seikkailuja”. Kirstin puheista 80-luvun Nefasta piirtyy hyvin virkeä ja railakaskin kuva. Hyvistä Nefa-kaskuista tai rakkaimmista muistoista kysyttäessä, kuva voimistuu entisestään. – Tämäpäs on hankala. Joitain tulee mieleen, mutta ehkä ihan kaikkia niitä ei tarvitse lehteen painaa. Paljon tulee mieleen näitä Nefa-matkoja – tai laitosmatkojahan ne olivat. Oli yks Mekrijärven reissu… Itseasiassa jääkööt siitäkin yksityiskohdat väliin, Kirsti kertoo ja kieltäytyy naurun lomasta jatkamasta.

8(93*)++33-$2+$&&#-$*92(0'+ Tutkijana työskentely on usein sidottuna hankkeisiin ja tämän vuoksi luonteeltaan prekaaria. Ei ole lainkaan tavatonta, ettei pitkään uraan mahdu yhtään vakituista työsuhdetta tai sitten sellaiseen pääsee vasta työuran jälkipuolella. Näin oli myös Kirstin tapauksessa. Hänet valittiin Helsingin yliopiston yliopistonlehtoriksi folkloristiikkaan 2016. Käytännössä hommat alkoivat vasta seuraavana vuonna, sillä edellinen akatemiahanke piti hoitaa loppuun. – Hienoahan siinä oli tietysti se, että kerrankin tiesi, mitä hommaa teen sitten eläkkeelle asti. Kyllähän minulla oli siinä vaiheessa jo 60-vuotispäivä lähellä, muttei tämä ole mitenkään tavatonta yliopistomaailmassa. Uuteen työhön orientoituminen alkoi rytinällä, sillä Helsingin yliopiston Iso Pyörä -uudistus astui voimaan 2017. Tämä tarkoitti, että pääaineiden autonomia kaventui näiden muuttuessa opintosuunniksi. Ensimmäinen

asia, johon tuoreena lehtorina törmäsi, oli kuitenkin perusopintojen suunnitteleminen. Yhtäkkiä ei voinutkaan enää rakentaa vanhojen pohjien päälle, vaan tarvittiin uudet, koko ohjelman yhteiset perusopinnot. – Oli oikeastaan hyväkin, etten ollut ehtinyt leipääntyä yliopistonlehtorina ennen sitä, eikä ollut sellaisia rutiineja, kun piti sitten laittaa kaikki aivan uusiksi lyhyellä varotusajalla KUKA-ohjelmaan ja suunnitella uudet peruskurssit aivan puhtaalta pöydältä. Oltiinhan me kaikki enemmän tai vähemmän paniikissa sen kanssa. Me tiedettiin, että opiskelijoissa oli paljon vanhoihin pääaineisiin pyrkineitä, jotka olivat sitten vähän tympeinä näistä perusopintojen laajuudesta. Se näkyi ja kuului, että opiskelijat olivat tulleet opiskelemaan pääainetta, eikä mitään KUKA-ohjelmaa. Kyllähän siinä välillä mietti, että onko tässä mitään realistisia mahdollisuuksia suunnitella sellaisia opintoja, jotka olisivat kaikille mielekkäitä. Toinen konkreettinen ja välitön vaikutus uudistuksesta oli työyhteisön laajeneminen. Tämän Kirsti näkee ilman muuta positiivisena puolena. Perusopintojen suunnitteluun tosin toi oman mausteensa se, että opinnot joutui pääosin suunnittelemaan täysin vieraiden ihmisten kanssa. Erityisesti alue- ja kulttuurientutkimuksen

puolen henkilökunta oli entuudestaan jäänyt vieraaksi. – Hädin tuskin tiedettiin, että ketä siellä edes on töissä ja sitten yhtäkkiä pitäisi yhdessä suunnitella ja toteuttaa kursseja. Ensimmäinen vuosi oli melkoisen kaoottista. Väitöskirjatutkijatkin joutuivat tuleen vetämään ryhmiä peruskursseilla ja sitten siihen päälle vielä vaihtuvuus, että yhtäkkiä kurssin suunnitellut henkilö ei olekaan enää töissä, kun opetus alkaa ja sellaista. Mutta alkukaaoksen jälkeen, kun olemme tutustuneet, niin tämä yhteinen opintosuuntien välinen vuorovaikutus on ollut ehdottoman positiivista. Haasteet opetuksen saralla eivät hellittäneet kuin hetkeksi. Perusopintojen alettua rullata, olikin vuorossa uusi normaali ja opetuksen toteuttaminen pääosin etänä. Erityisen raskaalta tuntui, että perusopintokurssien ollessa käytännössä aina isoja, ei niitä ollut mahdollista toteuttaa edes osin lähiopetuksena. Uusien opiskelijoiden kontakti henkilökuntaan rajoittui käytännössä muutamaan tapaamiseen HOPS-ohjaajan kanssa. – Se tuntui niin rankalta ja turhauttavalta, kun tiesi, miten suuri vaikutus tällä on opiskelijoihin. Samalla oli jotenkin lohduton olo, kun tiesi, että vaikka kuinka haluaisi, niin asialle ei pysty tekemään mitään auttaakseen,

Kirsti sanoo haikean oloisena. Vaikutus on ollut suuri. Omakohtainen kokemus on osoittanut hyvin koronavuosien vaikutuksen opintojen etenemiseen. Erityisen kovaa se on iskenyt kuitenkin pandemian aikana opintonsa aloittaneisiin. Vaikka ruttovuosien vaikutukselta ei säästynyt yhteiskunnan mikään osa-alue, on opiskelujen alku jo lähtökohtaisesti haavoittuvaa aikaa. Rajallisen orientaation ja usein hehkutetun verkostoitumisen puuttuessa voi pohtia, millaisia ponnisteluja yliopistoyhteisön osaksi pääseminen edellyttää koronafukseilta. – Tuntui se itsestäkin omituiselta tajuta, että meillä on opiskelijoita, jotka ovat opiskelleet folkloristiikkaa jo pari vuotta, enkä oikein vieläkään tiedä, miltä he näyttävät, kun on oltu zoomissa ja maskit naamalla. Sentään seminaarissa vihdoin tutustuttiin sitten kasvokkain. Onneksi nyt ollaan sen vaiheen ohi menty, Kirsti sanoo silminnähden helpottuneena. Kulkutaudin kiivaimman vaiheen kanssa limittäin osui lisäksi tiedekunnan talousahdinko. Taaksepäin katsoessa vaikuttaisi siltä, että folkloristiikalle ja etnologialle kävi lopulta ihan hyvin tai ainakin paremmin kuin ajoittain vaikutti. Opintosuunnat yhdistettiin yhdeksi yhteiseksi etnologian ja folkloristiikan opintosuunnaksi, jossa kuitenkin on mahdollista opiskella liki vanhaan malliin. Talousahdingosta kummunneet rekrytointikiellot vaikuttavat hieman hellittäneen. Kirstin seuraajaksi on palkattu 0??>+(>EF?>:BDB ja etnologian yliopistonlehtorin sijaisuus on avattu hakuun G:>+ H?<<FB:B hoitaessa professuuria. Näiden pestien tulevaisuuteen liittyi paljon pelkoja huonon taloustilanteen varjossa, eivätkä nämä pelot olleet perusteettomia, sillä tiedekunnanlaajuinen taloustilanne vaikutti etnologiaa ja folkloristiikkaa laajemmin koko ohjelmaan. – Oli vielä sekin tilanne, ettei meillä ohjelmassa meinannut olla tarpeeksi henkilökuntaa. Ei siis vain yksittäisissä opintosuunnissa, vaan väki ei meinannut riittää pitämään peruskursseja. Mutta nythän meillä on hyvä tilanne. Hetken aikaa dekanaatissa oli vallallaan ajatus talouden sopeuttamisesta entistä isommilla ohjelmilla. Tämä olisi tuonut uusia haasteita ennestään ratkomattomien päälle1, etenkin perusopintojen suunnittelussa. – Kyllä me parkaistiin aika pahasti, kun tästä kuu-

limme. Juuri olimme saaneet perusopinnot kasattua järkeviksi ja sitten olisi pitänyt alkaa taas laajentamaan. Onneksi se suunnitelma haudattiin. Ja onhan tässä ollut ihmettelemistä, mutta oma onneni on, ettei minun nyt tarvitse enää näihin hallintoasioihin ottaa kantaa, Kirsti tuhahtaa. Usein eläkeviroista puhutaan jonkinlaisina loppusijoituspaikkoina, ja saattaapa ilmaukseen liittyä ajatus eräänlaisesta huilaamisesta eläkettä odottaessa. Kävi kuitenkin hyvin selväksi, että jos tällainen ajatus edes oli olemassa, karisi se Kirstiltä heti alkuunsa. Melkoisesta ryöpytyksestä kuitenkin selvittiin, vaikka uudet haasteet seurasivat toisiaan, ja usein edellinen tulipalo sammui seuraavan syödessä siltä hapen. Perusopintojen osalta voitaneen olla sitä mieltä, että kaikessa laajuudessaan ne täyttävät tehtävänsä ja tarjoavat kaikille ohjelman opiskelijoille mielekästä sisältöä. Usein niihin kohdistuva kritiikki kumpuaa vahvasta identifioitumisesta opintosuuntaan ja tympääntyminen nousee epäreilusta vertailusta pääaineajan perusopintoihin. – Ensimmäinen vuosi tehdään pääasiassa perusopintoja, joissa on kyllä todella vähän oman alan opintoja. Nyt oikeastaan vielä vähemmän kuin aiemmin. Muistitietotutkimus ja kulttuurisen muistin tutkimus ovat toisaalta päässeet koko ohjelman perusopintoihin osaksi, joten se nyt ainakin on sellainen folkloristiikan anti, jota sitten pääsee jo alkuvaiheesta opiskelemaan. Mutta todella paljon olemme joutuneet tiivistämään perusopintoja, ja niistä on jäänyt sitten oleellisia aiheita puuttumaan. Perusopintojen puutteiden paikkaamiseksi folkloristiikassakin opetetaan jälleen omaa peruskurssia osana aineopintoja. Tarve kurssille kumpusi havainnosta, etteivät perusopinnot tarjoa riittäviä lähtötietoja aineopintojen suorittamiseen. Samalla, kun vanhojen perusopintojen sisältöjä on jouduttu laittamaan osaksi aineopintoja, on opetuksen kannalta täytynyt tehdä valintoja. – Paljon olemme joutuneet miettimään meidän alan ydinalueita, kun opintoja on tiivistetty. Helsingin folkloristiikassa meidän painopisteet ovat yhtäältä suullisen perinteen ja runouden tutkimuksessa ja toisaalta kulttuurisen muistin ja muistitietotutkimuksen parissa. Että nämä ovat ne meidän ydinalueet. Tietysti tutkielmia voidaan tehdä hyvin laajasti eri näkökulmista, vaikka keskeiset osa-alueet ovat nämä. Lähtökohtaisesti opetus perustuu aina opettajien asiantuntemukseen, ja alalla kuin alalla opetetaan sitä,

1 Tästä keskustelusta voit lukea tarkemmin vuoden 2021 Napakairasta.

mitä ollaan tutkittu. Sinällään ydinalueet eivät ole yllättäviä, kun katsoo henkilökunnan tutkimusaiheita. Ydinalueiden painotus ei ole kuitenkaan pelkästään seurausta asiantuntemuksesta tai isopyörästä, vaikka opintojen rakenne rajoittaakin folkloristiikan omien kurssien määrää. Myös tiedekunnan talouskurimus vaikuttaa tähän sitä kautta, että tuntiopetusrahat ovat edelleen pannassa. Tuntiopetusrahojen merkitystä ei Kirstin mukaan voi väheksyä. – Tuntiopetusrahoja ei ole käytännössä saanut moneen vuoteen, mikä sitten turhauttaa, kun olisi sellaisia tutkijoita, jotka voisivat opettaa kurssin – tai vaikka vain yhden luennon – omista tutkimusaiheistaan ja siten tuoda laajempaa perspektiiviä alaan. No nyt se ei onnistu muutoin kuin opetusvelvoitteisella rahoituksella olevilta tutkijoilta. Ja toisesta suunnasta ongelma tulee vastaan sitten, kun tutkijoiden pitäisi hakea dosentuuria, eikä olekaan voinut hankkia opetuskokemusta, kun ohjelmalla ei ole rahaa palkata opettamaan. Tällä tuntiopetusrahalla on todella suuri vaikutus opetukseen, urakehityksiin ja varmasti pitkällä tähtäimellä myös opettajien rekrytointiin. Huolimatta ohjelman ongelmista Kirsti uskoo silti, että mielekäs opettaminen on mahdollista ja nykyiselläkin opetussuunnitelmalla opiskelijoiden on mahdollista tehdä mielenkiintoisia tutkielmia. Vaikka hän ehti aiemmin iloita, ettei joudu ottamaan enää kantaa hallinnollisiin asioihin, yksi ohjelman valuvika häntä ärsyttää edelleen, ja siihen lienee kaikkien pienten alojen opiskelijoiden helppo yhtyä: – Iso ongelma edelleen on, että alat joutuvat kilpailemaan opiskelijoista. Se on todella monella tapaa turhauttavaa. Sitä on myös todella hankala lähteä ratkomaan. Eihän missään muussa yliopistossa ole näin isoa humanistista kandiohjelmaa. Aiheesta olisi varmasti riittänyt asiaa pidemmäksikin, mutta tämä juttu käsittelee kuitenkin Kirstiä, eikä kulttuurientutkimuksen kandiohjelmaa. Näin ollen onkin hyvä hetki siirtyä keskustelemaan yliopistonlehtorin arjesta. Kysymys nousi mieleen tovi sitten, kun kuulin toisen alan yliopistonlehtorin suusta väitteen, ettei lehtorina ehdi tutkimaan. Seuraavaksi selvitämme, pitääkö tämä paikkansa.

aloittamista. Osana Isoa Pyörää amanuensseista hankkiuduttiin eroon, mikä puolestaan johti hallinnollisen työn siirtymiseen opetushenkilöstölle. Helsingin yliopiston linja on – tai on ainakin ollut, että kaikki tutkijat opettavat ja kaikki opettajat tutkivat. Tästä ei tietenkään ole voitu pitää kiinni, kun tuntiopetusrahoja ei ole. Eli kaikki tutkijat eivät opeta, mutta miten on opettajien laita, ehtivätkö he vielä tutkimaan. – Sanotaanko nyt näin, että aloittaessani mulla oli vielä kaksi hanketta meneillään, että oli se melkoista pyöritystä. Onneksi kummankin hankkeen tutkijat olivat todella omatoimisia. Nyt kun oikein muistelen, niin kyllähän niitä luentoja tuli monesti suunniteltua, tai ehkä viimeisteltyä bussimatkalla Karkkilasta Helsinkiin. Tunnin aikana älypuhelimella ehtii tekemään ihmeitä! Eli ei sitä aikaa kyllä liikaa ollut, Kirsti naurahtaa. – Ja kyllähän sitä välillä huomasi kellon olevan kuin varkain 16, ja Karkkilaan pitäisi lähteä, mutta seuraavan päivän luennon diat ovat vielä tekemättä. Mutta kyllä sitä kummasti kaikkea keksi, kun aikapaine oli tarpeeksi kova. Jonkun verran piti kehitellä erilaisia apuratkaisuja, kuten tiukan päivän varalle tilapäisasunto Helsingistä, ettei pitkän päivän lopuksi tarvinnut välttämättä matkustaa kotiin vain palatakseen heti aamulla takaisin. – Mutta kysymykseen palaten: jäihän se oma tutkimus melko niukalle. Mutta hankkeet saatiin toteutettua ja kummastakin niistä julkaistua kirjat ja vähän muitakin julkaisuja. Jälkeenpäin kun ajattelen, niin tuntuu kyllä vähän uskomattomaltakin, miten ihmeessä ne kaikki asiat ehti tehdä. Vaikuttaakin siltä, että varsinaisen työajan puitteissa tutkiminen lienee hyvin haastavaa, ja käytännössä tutkimusta tehdään vapaa-ajalla. Kirsti jäi lehtoraatista osa-aikaeläkkeelle vuonna 2021. Tarkoituksena oli työskennellä 50%:lla työajalla. Tätä riemua ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä 2021 syyslukukauden jälkeen Kirsti sai rahoituksen T-Bone Slim -hankkeelle, joka on yhä käynnissä. Voitaneenkin sanoa, että yksi riemu vaihtui toiseksi, vaikkei puolikkaasta eläkkeestä päässytkään nauttimaan pidempään. Hanke täytti kätevästi eläkkeelle varatun puolikkaan työajan, ja Kirstillä oli jälleen aikaa tutkia – vieläpä uutta aihetta. – Siinä mielessä tämä viimeinen hanke oli oikein sokeri pohjalla työuralle, kun T-Bone Slim oli mulle aivan uusi ja vieras aihe. Kuulin hänestä varmaan ensimmäisen kerran joskus 2019, kun tapasin /FQB+YD<=@F%

7&-*83#0.,3%# Kirsti ehti tehdä pitkän tutkijan uran ennen lehtorina

;D?>BC:B, ja siitä se lähti sitten eteenpäin. John tuli myös mukaan meidän hankkeeseen. Mutta vaikka aihe oli täysin uusi, niin kyllähän se monella tapaa kytkeytyi niihin teemoihin, joita olen aiemmin tutkinut. Mutta se on ollut aivan fantastinen hanke! T-Bone Slim -hanke on myös näkynyt ja kuulunut yliopistolla. Hankkeen piirissä on järjestetty erilaisia puhetilaisuuksia, ja Thirsty Scholarissa viihtyvät opiskelijat saattoivat kuulla hankkeeseen keskeisesti liittyvän musiikin esittämistä Topeliassa. Toimitukselle ei ainakaan äkkiseltään tullut mieleen toista hanketta, johon olisi vastaavalla tavalla törmännyt ympäri yliopistoa. – Musiikki oli aivan olennaisesti mukana tässä hankkeessa, joten oli hienoa, miten saimme seminaarien lisäksi järjestettyä vielä näitä konsertteja. Erityinen kohokohta oli tietysti tämä hiljattain Kälviällä järjestetty päätösseminaari ja siihen liittynyt konsertti, Kirsti kertoo innoissaan. Huolimatta siitä, että Kirsti jäi lehtoraatista eläkkeelle elokuun lopussa, saattaa häneen edelleen törmätä Topeliassa. T-Bone Slim -hanke jatkuu vielä vuoden loppuun saakka, joten aivan vielä ei ole aika jäädä kiikkustuoliin keinumaan. Seuraavaksi kysymmekin Kirstiltä, että missä määrin keinutuolille jää aikaa eläkkeelläkään.

keelle jäädessä. Lisäksi olen sitten yrittänyt kehitellä kaikenlaisia eläkeläisrouvan harrastuksia; käynyt jumpassa ja mitä vielä. Mutta Karkkila on nykyään niin vireä kaupunki, kun on Kino Laika ja koko ajan kaikennäköistä tapahtuu, että vapaa-ajan aktiviteettia kyllä löytyy. Ja sen lisäksi, että Max rytmittää päiväohjelmaa mukavasti, niin vanhassa puutalossa riittää aina puuhasteltavaa. Ja tavallaan odotan myös hieman erilaisia Helsingin visiittejä. Voi käydä vain virkistäytymässä tai sitten seminaareissa ja tilaisuuksissa, mutta vain yleisönä, kun on kerrankin aikaa. Ja tietysti tavata vanhaa Nefa-porukkaa! Mutta parasta eläkkeelle jäämisessä on, että Sisu-sulkeiset loppuivat. Eli ei jäänyt ikävä Sisua? – No ei todellakaan jäänyt ikävä, juu! Kirsti jatkaa painokkaasti ja nauraa. Kirsti ei kuitenkaan usko, että tutkimisesta sinällään jäätäisi eläkkeelle. Usein eläköityneet tutkijat jatkavat edelleen esitelmöintiä ja julkaisemista, eikä Kirsti sulje tätä vaihtoehtoa pois. Dosenttisopimus mahdollistaa yliopiston työkalujen käyttämisen, ja arkipuurtamisesta vapautuneen ajan voi vihdoin käyttää vaikka kokonaisen päivän mittaiseen arkistovierailuun. – Että kyllä minäkin suhtaudun siihen eläkkeeseen ehkä enempi niin, että sehän on loppuelämän apuraha! Kirsti päättää hymyillen. Kuin varkain keskustelu on jatkunut jo puolitoista tuntia, ja vaikka asiaa riittäisi varmasti toiseksi mokomaksi, on aika päättää haastattelu. Lopuksi pyysimme väistyvältä lehtorilta vielä viisaita sanoja opiskelijoille: – Satsatkaa opiskeluaikana epävirallisiin ihmissuhteisiin. Niiden arvon huomaa vasta sitten, kun ne otetaan pois, kuten vaikka nyt pandemian aikana. Ihmissuhteet ovat hyvin tärkeä ja pysyvä asia, joka opiskeluajoista jää. Varmaankin jonkinlaisena ajan ilmiönä olen huomannut sellaista ylivirittynyttä suorittamista, mutta hyvä olisi muistaa, etteivät ne arvosanat ja opintosuorituksetkaan aivan kaikkein tärkeimpiä asioita ole. Tärkeää on oppiminen ja kiinnostuminen, ja vaikkei tutkijaksi suuntautuminen olisikaan mielessä, niin tutkiva elämään asennoituminen on kuitenkin sellainen asia, jota voi hyödyntää kaikissa töissä. Ja vaikka erityisesti pandemian aikaan aloittaneilla on ollut todella rankkoja vuosia, niin on silti ollut todella antoisaa seurata opiskelijoiden etenemistä ja tutkielmien valmistumista.

<0"..((00( Kuten arvata saattaa, ei toimeliaan uran jälkeen eläkkeelläkään olla tyhjäkäynnillä. Kysyttäessä Kirsti alkaakin listata tehtäviä asioita, joiden määrä alkaa kuulostaa enempi työltä kuin eläkkeellä ololta. Luvassa on ainakin julkaisujen toimittamista, väitöskirjojen ohjaamista ja kansainvälisiä luottamustoimia tai akateemisia vapaaehtoistöitä, kuten Kirsti niitä kutsuu. Mutta pian suunnitelmat alkavat kuulostaa enemmän tyypillisemmältä eläkkeen viettämiseltä. – Akateemisten puuhien lisäksi eläkepäivien ohjelmasta huolehtii myös mäyräkoira Max, joka on nyt parivuotias. Ainakin kaverikoiratoimintaan lähdemme ja katsotaan mitä kaikkea muuta keksitään. Meillä on aiemminkin ollut mäyräkoiria, mutta tuossa kerkesi olemaan tovi taukoa ennen, kun Max saapui taloon 2021, että siinä mielessä on vähän arki muuttunut jo osa-aikaeläk-

7,2,9,*0,&!.%*+*.:1!9**..;;!<*01.*;!9:):&'*1.,!=:%1*1.,!>,! .%*=%..,,!)%9%*1*,!');9'2;*=*;?

R3$%2&2$*.(07)$*($/0B2$#2(0 *$$%('#2%&232$*(./0&"3#.3"$*(./0 #'($*.)()72(#'$332 >%F*))"#":.55+%6)'gL:F1(+%./1<,".*: A%)""&%.."'.1))1)+"%)"'_=JL=bLbc' $5.%+*,+%%)')4$4#5%F5)'/"'+1,*F"%.112*)' $"&/","%.11++"'A11)'A1".."'%2*)+%+**: +%)I'A1%.+%)'/"'4<+*%.6,,%.442*)')5$6$1,: A%.+"='H,%&"/"%.%"'A1%.+%)'#"%$$(/"' $5.%++*,*F5.+5'-&"21.+"")'.*A%)""&%.."' #1<1)1+'\"")"'9<+%"%)*)'+%%F%.+55'*.: %+*,A5).5'#(</",+"I'A%+5'A1%.+%)'#"%$"+' /"'$(+%.*1+1A"+$"+'+"&/("F"+'.%%&+($"&: /","%.+*)'/5,$*,5%.%,,*=

säyttivät 2020-luvulla rajan ylittävän kotiseutumatkailun. Kotiseutumatkoja kutsutaan aineistossani myös nimityksillä kaipuunmatka, pyhiinvaellus ja löytöretki. Nimitykset kuvastavat matkojen voimakasta tunteisiin ja arvolatauksiin liittyvää painotusta ja luovat erontekoa tavallisiin turistimatkoihin. Kotiseutumatkojen tiivistetään aineistossa olevan: “rutiininomainen tapahtuma, joka kuuluu itsestäänselvänä asiana jokavuotiseen elämänmenoomme”2. Kotiseutumatkat voivatkin asettua tärkeäksi toistuvaksi tapahtumaksi yksilön elämässä rytmittäen vuodenkiertoa. Kotiseutumatkoista puhuttaessa olennaista on se, miten luovutettu Karjala ja sen pitäjät sijaitsevat kotiseutuna korostetusti muistin ja muistelun alueella. Karjalaisten kotiseutu elää tarinoissa, valokuvissa ja esineissä, joilla usein on kytkös johonkin erityisen painoarvon

=&-#3(03&$.*3-#(&3&$2+$.*3-#(&3&'+3.+3$793(-> #/00-#-%"$."73"%3(-%"

saavaan paikkaan. Koska luovutettuun Karjalaan jäänyt kotiseutu ei enää nykypäivänä ole konkreettisessa mie-

iirtokarjalaisten jälkeläisten tekemät kotiseutumatkat luovutetun Karjalan alueille ovat yhteisöllisiä

lessä siirtokarjalaisten ja heidän jälkeläistensä yhteinen elinalue, saa siirtokarjalainen muistelukulttuuri erityisen aseman kotiseudusta puhuttaessa3. Siirtokarjalaiselle muistelukulttuurille on ominaista muistin ja muistelun ilmeneminen sanallisessa muodossa sisältäen sekä suullisia että kirjoitettuja tarinoita ja kertomuksia. Muistelukerronnan kuvataan olevan rituaalista kerrontaa, jolla on omat vakiintuneet muotonsa ja tarkoituksensa. Se on toistuville yhdessäoloille ominaista ja sen tehtävänä on irrottaa arjesta ja ahdistuksesta. Nykypäivänä erityisesti ’matkasta kotiin’ tai ’paluusta

käytänteitä, joiden avulla yksittäinen henkilö voi päästä osaksi yhteisönsä jaettua muistia. Kotiseutumatkoja voikin pitää yhtenä karjalaisen identiteetin rakennusvälineistä ja keinona karjalaisuuden vaalimiseen. Sen jälkeen kun pääsy luovutetun Karjalan alueille avautui asteittain vuodesta 1988 alkaen, ei kiinnostuksessa kotiseutumatkoihin näkynyt pitkään aikaan laantumista. Pelkästään 1990-luvun alussa kotiseutumatkoja tehtiin satojatuhansia ja niistä kirjoitettiin satoja kotiseutumatkakertomuksia.1 Vasta koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat matkustusrajoitukset py1

Lehto & Timonen 1993, 88–89.

6.6 .5$ 3DDNNL 0DUMD )LQJHUURRV 6DYRODLQHQ

kotiin’ kertovat kotiseutumatkakertomukset saavat aiemmin mainittuja rituaalisen kerronnan piirteitä, ja niitä

vittelu ja haaveilu tuovat yhteen eri aikatasoja7. Muistin paikoilla vierailulla on tapana altistaa kotiseutumatkaajia muistelemaan ja tarinoimaan; ne ovat eräänlaisia yhteisöllisen muistin kasvualustoja ja polttopisteitä, joihin on kiinnittyneenä oman suvun tarinoita. Käsitykset menneestä eivät ole muuttumattomia, vaan muovautuvat jatkuvasti uudelleen, mikä pitää yhteisöllisen muistin elinvoimaisena ja mahdollistaa sen jatkumisen. Muistin paikoilla vierailu saa ihmiset toistamaan, tuottamaan ja muovaamaan sukunsa ja yhteisönsä jaettua muistia, jolloin se pysyy merkityksellisenä.8 Muistin paikoilla kuvataan kotiseutumatkakertomuksissa olevan valtava ylirajainen vetovoima, joka saa yhteisön jäseniä liikkeelle suurina joukkoina. Muistin paikoilla onkin voima koota yhteen eri asuinalueille jakautunut yhteisö, jolla ei enää ole yhtä tiettyä yhteistä elinaluetta9. Maantieteellisen ylirajaisuuden lisäksi muistin paikoilla on voima liikuttaa ihmisiä myös ajallisten rajojen ylitse, nykypäivästä menneisyyteen ja joskus jopa tulevaisuuteen.

voidaankin pitää tärkeänä osana nykyistä siirtokarjalaista perinnettä.4

U"#$%&$!'$$(($&&))!*))%$%&+(! ,-$''./+(!/-!)0,12$%&3(!4$%1'%$! ,-$''.$5$(!)56$%&+&&17$$(!%.%$8 --4$%$$(!%#5&+$%$$(9!&-,-5&#0$$(! /-!&$4-(&+$%$$(:; !"#$%#&'()#*)% Olen tunnistanut aineistostani karkeasti jaettuna kahdenlaisia luovutetun Karjalan muistin paikkoja. Niitä ovat ensinnäkin laajalla yhteisöllisellä tasolla merkittävät paikat, kuten hautausmaat, kirkot, rautatieasemat ja muistomerkit. Toisekseen muistin paikat voivat olla rajatummin omalle perheelle tai suvulle tärkeitä paikkoja, kuten asuinrakennuksia ja pihapiirejä, mutta myös esimerkiksi asuinrakennusten läheisiä luonnonpaikkoja, kuten jokin tietty kivenjärkäle tai suuri puu. Kummallekin ryhmälle on ominaista, että niitä kohtaan tunnetaan jonkintasoista henkistä tai kulttuurista omistajuutta alueluovutustenkin jälkeen5. Oman suvun asuinrakennus voidaan esimerkiksi edelleen kokea affektiivisella, sosiaalisella ja symbolisella tasolla omaan sukuun kuuluvaksi, vaikka siinä olisi vuosikymmenet asunut muita ihmisiä. Muistin paikat eivät ole pelkästään fyysisiä, vaan ne ovat yhtäaikaisesti myös sosiaalisia. Muisti kiinnittyy fyysisten paikkojen ja ympäristön lisäksi paikkoihin yhdistettäviin sosiaalisiin suhteisiin, tapahtumiin ja tilanteisiin. Tässä mielessä muistin paikat voivatkin olla maantieteellisten paikkojen lisäksi tulkintojen paikkoja. Suomalaisessa muistitietotutkimuksessa muistin paikoilla on yhteisöllisiä ja yksilöllisiä ulottuvuuksia, ja niihin kiinnittyy symboleja, rituaaleja, puhetta, kirjoittamista ja merkityksenantoja6. Muistin paikat ovat lisäksi ajallisesti moninaisia, ja niillä vieraillessa menneisyys, nykyhetki ja jopa tulevaisuus yhdistyvät, kun muistelu, tarinointi, ku-

1*3-#(&3&'+3.+3$2+$'&-#3-%$;+-.+3$?$.+)2+0+-#> 3(%$793(-#/2(%$0--'+ Kotiseutumatkat ja muistin paikat linkittyvät hyvin tiiviisti yhteen. Muistin paikkojen merkityksen on todettu korostuvan yhteisölle erityisesti silloin, kun ne sijaitsevat etäällä yhteisön jäsenten asuinpaikasta, kuten siirtokarjalaisten jälkeläisten tapauksessa on kyse10. Maantieteellinen etäisyys luokin erityisen tarpeen muistelukulttuurille. Kotiseutumatkoilla ja muistin paikoilla on muistelun sekä muun muassa erilaisten esineiden ja valokuvien avulla voima sitouttaa yksilöitä osaksi karjalaisia yhteisöjä. Kotiseutumatkakertomuksissa kuitenkin ilmenee, ettei pelkästään valokuvien ja muistelun avulla usein saavuteta samanlaista jaetun muistin tasoa kuin muistin paikoilla henkilökohtaisesti vierailemalla. Yhteisöllinen muisti, kotiseutumatkat ja niistä kirjoitettavat kertomukset sekä muistin paikat moninaisine ulottuvuuksineen linkittyvät tiiviisti toisiinsa ja toimivat nykypäivänä karjalaisuuden vaalimisen välineinä. Oman suvun muistin paikoilla ja yleisemmin kotiseutumatkakertomusten tapahtumapaikoilla vierailu tarjoaakin 10

)LQJHUURRV 6DYRODLQHQ XNLDQRZ :HOOV :HOOV )LQJHUURRV ŝ

XNLDQRZ :HOOV :LQWHU 'H &HVDUL 5LJQH\ )LQJHUURRV 6DYRODLQHQ

mahdollisuuksia kytkeä siirtokarjalaisten jälkeläinen konkreettisella tavalla muistin paikkoihin ja tehdä yhteisöllisestä muistista myös henkilökohtaisella tasolla uudella tavalla merkityksellistä.

0&&*&$12/(&(*+*

79-*&&*

Lehto, L. & Timonen, S. 1993. Kertomus matkasta kotiin – karjalaiset vieraina omilla maillaan. Teoksessa

Ahtiainen, J. (tulossa). Ylirajaiset muistin paikat siirto-

Laaksonen, P. & Mettomäki, S.-L. (toim.) 1993. 0141(*

karjalaisten jälkeläisten kotiseutumatkakertomuksissa.

'#*6"5;:*=15;1<*0"&2'"54;("1*;1@>%(51*;'5"(%4>4(51,*

Helsingin yliopisto.

013%9131(%4&1#*94'(";"&21*A-,*S. 88–105. Helsinki:

De Cesari, C. & Rigney, A. 2014. Introduction. Teok-

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

sessa Transnational Memory: Circulation, Articulation,

Łukianow, M. & Wells, C. 2022. Territorial phantom

Scales. (Toim.) C. De Cesari & A. Rigney. S. 1–25. Ber-

pains: Third-generation postmemories of territorial

lin/Boston: Walter de Gruyter GmbH & Co. KG.

changes.*B%='&8*C54>"%() 0(0). https://doi-org.libproxy.

!"#$%&&''()*+,*-./.,*01&2131*45'6"1#1,*789:(;83:<*

helsinki.fi/10.1177/17506980221126602

789:(;83:#*83"'6"(5',

Wells, C. 2020. D8E'&$*"(*FG'4&(<*B%1#"#$(*1#>*=%=?

Fingerroos, O. & Savolainen, U. 2018. Luovutetun

'&"%(*'H*1*E'&>%&31#>*I"58*1='#$(5*8'4#$*6%'63%*"#*

Karjalan ylirajainen muisti. Teoksessa*01&2131#")*

!"#31#>,*Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

01&2131#")*=11#"*21*=11"3=1#"<*0"&2'"54;("1*01&2131#*

Winter, J. 2010: Sites of Memory and the Shadow of War.

=%#%58;(%(5:*21*=4"(51="(%(51)*%91;'">%#*1(4551="(%(?

Teoksessa J*K'=61#"'#*5'*K4354&13*B%='&8*C54>"%(,*

51*21*(%39"858="(%(5:,*(Toim.) Kanervo, P., Kivistö, T. &

(Toim. Astrid Erll & Ansgar Nünning. S. 61–74. Berlin/

Kleemola, O. 149–166. Turku: Siirtolaisinstituutti & Oy

New York: Walter de Gruyter GmbH & Co. KG.

Sigillum Ab.

Karjalan Liiton SieMie-puodista

PARHAAT JOULULAHJAT TITULOINTIAvitsikirja 2 €/kpl

KÄKIPINSSI 3 €/kpl MUKI, koristekuvio 20 €/kpl

MUISTIPELI 5 €/kpl

RUOKAMUISTOJA KARJALASTA -kirja 15 €/kpl Ja paljon muita tuotteita! Puoti on auki ti-to klo 11-17. Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki Verkkokauppa 24/7. Tervetuloa ostoksille!

SILKKISOLMIO 36 €/kpl

KARJALATALOLLA TAPAHTUU! 6.12. klo 12.00 Itsenäisyyspäivän juhla 16.12. klo 10-14 Joulumyyjäiset Vapaa pääsy. Tervetuloa mukaan tapahtumiimme! www.karjalanliitto.fi

,%-5*2*-)%67/<,0/:!@! A%/>%*1.'&!9,&1%>'&!+BB..'>; Pasi Klemettinen (SKS Kirjat 2023)

!2*$0 =3.7.(($/./ vieraili !"#"$"%&")0 haastateltavana vuoden 2021 numerossa. Haastattelussa hän vihjaili seuraavan kirjansa käsittelevän kattavasti karhua. Vuosi vierähti ja painokoneet pyörivät. On aika katsastaa, oliko

mutta on temaattisesti kiinnostava lisä elättikarhuista. Tämän jälkeen vuoron saavat saamelaiset, joita seuraavat itämerensuomalaiset kielialueet. Väliin mahtuu vielä katsaus kalliomaalauksiin lähinnä Pohjois-Euroopan

vihjailulla katetta. Kirja käsittelee erilaisia käsityksiä karhuun liittyen

kontekstissa. Kirjan päättää hyvin kiinnostava luku petovihasta ja sen pitkästä historiasta.

useilla eri alueilla. Käsiteltävä alue on maantieteellisesti laaja. Aluksi lähdetään liikkeelle Pohjois-Amerikan alku-

Kirja etenee alue kerrallaan, ja kukin osa noudattelee kohtalaisen samankaltaista kaavaa: karhun metsästys,

peräiskansojen parista, josta siirrytään Siperiaan ja aina Kaukoitään asti. Kaukoidän osuus jää melko lyhyeksi,

peijaiset, karhun osien käyttäminen ja lopuksi valikoitujen tarinoiden referaatteja sekä katsaus karhun osaan yh-

KUVA: SKS Kirjat

teisön sosiaalisessa todellisuudessa. Esitellyt alueet ovat valtavia, joten erityisen syvällistä esittelyä ei tietenkään ole luvassa. Sen sijaan Klemettinen keskittyy sellaisiin piirteisiin, jotka yhdistävät alueita. Toki joukossa on mukana myös tiettyjen kansojen erikoispiirteiden esittelyä, mutta päällimmäiseksi kuvaksi kirjasta piirtyy universaalius. Lukujen välillä on myös eroja. Pohjois-Amerikkaa ja Siperiaa käsittelevät luvut ovat ehkä suoraviivaisemmin tutkimusta referoivia, joskin kirjoittajan pohdinnat nousevat ajoittain esiin. Suomea ja lähialueita käsitellessä eron kuitenkin huomaa. Kirjoittajan oma asiantuntemus paistaa parhaiten läpi ja teksti lähtee ajoittain lentoon. Parhaiten se käy ilmi aiheen liepeillä olevien ilmiöiden taustoittamisesta sekä kansanuskon kehyksen selittämisestä, joka tämän luvun osalta on aivan omaa luokkaansa. Kun Pasi kertoi viime vuoden haastattelussa kirjaprojektistaan ja aiheen rajauksesta, oli ensimmäinen ajatukseni, että tästä tulee joko tuhatsivuinen tiiliskivi tai sitten todella huono pintaraapaisu. Kumpikin pelko osoittautui perusteettomaksi. Varsinaisella asiasisällöllä

karhusta on pituutta noin 250 sivua. Tietokirjalle lajityypillisesti asiat käsitellään jouhevasti, mutta pintapuolisuudesta ei voi kuitenkaan puhua. Iloinen yllätys mytologiasta ja kansanuskosta kiinnostuneelle opiskelijalle oli, että Pasin tutkijan tausta puskee pintaan useassa kohtaa. Vaikka kirjan keskiössä on aiemman tutkimuksen parsiminen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi, puikahtaa joukkoon ajoittain luonnehdintoja myyttisen ajattelun luonteesta. Näistä kohdista luin ainakin itse aitoa yritystä opastaa lukijaa ilmiön tulkitsemisessa sen sijaan, että kirja tarjoaisi oman tulkintansa ainoana totuutena. Toinen ilahduttava yksityiskohta liittyy muotoon. Edellisen haastattelun aikaan oli julkisessa keskustelussa käynnissä melkoinen tietokirjallisuuden pyöritys. Tähän liittyivät eri teosten plagiointiepäilyt sekä erityisesti 82%$20 !.((.%**'/$/0 E1(A*)' <%.+(&%")' /5))5+' )"%.*+ -kirjasta noussut käsitys tutkimattomista naisista, joista kirjoitetaan kuitenkin tutkimukseen pohjaten. Tällöin muistan Pasinkin pohtineen, kuinka epäselviä käytännöt tietokirjojen osalta ovat. Epäselvyyksiä välttääkseen Klemettinen nostaa jatkuvasti esiin aiheen tutkijoita ja osoittaa keskeisten ajatusten alkuperäiset kehittäjät. Lisäksi muutaman pintapuolisen esittelyn kohdalla hän ehdottaa lisälukemista kiinnostuneille. Tällainen

ratkaisu vaikuttaa vähintäänkin kohtuullisesta lisältä kattavan lähdeluettelon lisäksi, eikä ratkaisu tehnyt lukukokemuksesta raskasta. Puoliviittaaminen täsmentää lähteytystä ja helpottaa aiheeseen syventymistä kiinnostuksen herätessä. Vaikka tietokirjallisuuden käytännöt eivät edellytä tällaista, olisin tyytyväinen, jos käytäntö yleistyisi. Tämän kaltainen viittauskäytäntö ei tietenkään ole systemaattinen, ja perustellusti voidaankin kysyä mitkä lähteet nostetaan ja mitkä häivytetään. Yksiselitteistä vastausta on tuskin helppo antaa, ja jotenkin otaksun, että juuri sen vuoksi tietokirjoista on viitteet jätetty kokonaan pois. Siitä huolimatta lukijana käytäntö vaikutti toimivalta ja raikkaalta. Entäpä sisällön kritiikki sitten? Hieman hirvittää riippumattomassa ainejärjestölehdessä kehua tutun henkilön kirjoittamaa kirjaa, jonka kustantajan mainos on vielä viereisellä sivulla. Etenkin kun olen jokseenkin riippuvainen kustantajaan kytkeytyvästä organisaatiosta. Tosiasia kuitenkin on, etten oikein keksi mitään erityistä naputettavaa. Kirja oli mielestäni hyvä. Se tarjosi kiinnostavan katsauksen aiheeseen, jota tarkasteltiin vielä melko laajasta näkökulmasta. Laajuudesta huolimatta selkeästi kirjoitettu teksti eteni kevyesti ja piti kiinnostuksen yllä. Tietynlainen keveys asiaan paneutumisen suhteen on tietokirjalle lajityypillinen ominaisuus, joten vertailu tutkimuskirjallisuuteen olisi epäreilua. Lukemiini tietokirjoihin verrattuna taas kirjan väitteet vaikuttavat uskottavilta ja perustelluilta. Jos nyt jotain poikkipuolista pitää sanoa, niin ehkä olisin kaivannut hieman haastamista siistiksi kirjoitetulle narratiiville. Jonkinlaista rosoa ja vastaesimerkkejä melko siistinä esitetylle ilmiölle, vaikka se varmasti edustikin tutkimuksen päälinjaa aineistojen piirtämästä kuvasta. Mutta tällaisenaankin kirja tarjoaa hyvän esittelyn aiheesta, joka herätti kiinnostuksen lukea lisää aiheesta. Ja se kai yleisesittelyn tarkoitus onkin. Toimitus kiittelee erilaisten karhujen kattavaa käsittelyä, mutta samalla ihmettelee, miten kokonaan käsittelemättä jäi nefakarhu (Ursus Nefarious), jota oheinen

3ĂSSĂ .ÉOOHUĂLQHQ .89$ -RQQD 5DQWDOD

!GBBG0="33.%G$/./#$/ edustaa. Pöppöön ja häneen liittyvään folkloreen voi tutustua parhaiten osallistumalla NEFA-Helsingin tapahtumiin. Muihin karhuihin taas voi tutustua oikein mainiosti Pasi Klemettisen >"&<1;' @(</(%.+*)'>").(/*)'M44++*/5':kirjan johdolla.

?''B.0='($/$.7$

=2(*2)*0"/'!C'5'&-!%4!D')-,! OB.3$./0722$3722/

.89$ 1,17(1'2

".$"$..'')+ (@*@+ /."**)+ >&*(-*3"+ 2.#$)&'&+ "3"(-(.*+2)($"A"')*+/."3-*+BCDE+B<*'C*-*)2' (0' D*,2";' S&*"+<' (0' +<*' R%,2+ A/&3-"4-#&##-F+ G)(0 $"A"')+$)*())+*&,-@+B<*'C*-*)2'(0'D*,2";'B*"&.'(0'+<*' >%)-2(AH+ 2)+ '-+ "*+ '))/.(()*.(+ -3-#(@2@*'@+ ()/"&*+ ,&(0 ()/))+ $).4)##&'()+ ,-*-'(I'(@H+ '-$@+ '))*.(+ -%&*",)&'-*+ /)'())*"("*+ *&&*+ $%&&(&$"&#()H+ $.&*+ 4-#))2&#()+ I#-&'-'(&FD+ J-#3)A;)*&(+"/)(+'))*--(+"3"(())+(".$"$..'')+2.#$)&'(.)+ *&,&$-((@+ -**@(I$'-##&'-*+ $).)*H+ '&##@+ $..3-*+ /."3-*+ ().$"+&#,)*+..(()+J-#3)A4-#&@+"*+4-#&')%2)*+KE+/."3-*+ 9&'("%&)*+ 4&'&*F+ L&%2"&(()2)+ "*+ &('-+ /&-((@*I(+ /)#()"')*+ (@'(@+/."3-'()+,-#$"&'&'')+J-#3)A4@%&*M&''@H+*&&*4@+(.*0 (.&+#."*(-/)#()+$&%2"&(())+)&9--*+(&&,"&#()F+N*+$.&(-*$))*+

4&3@+ &('-@*&+ /)#,&&*)H+ ()&+ -3-'+ 4@(-/@*@H+ $&%2"&((),))*+ )%/"'(-#.)+ ..3-'()+ B*"&.' (0' +<*' >%)-2(A+ A2.#$)&'.'()+ )&*)$))*+ /&-#@F+ 8-*+ '&2))*+ 9)#.)&'&*+ '..**)()+ $)('--*+ 4-#&'..**&((-#&2)++1$C.%)08$-27'('/0#.",)*+O$(&&/&'-*+ B<*'C*-*)2'(0'D*,2"+A.*&/-%'.,&*+'&'@&'--*+9&'("%&))*H+ ,I("#"<&))*+'-$@+$-%%"*()4-%&*(--'--*F+?&*-&'("+"*+*&&*+ #))2)+2)+)&$)().#.*&+*&&*+)%,"("*H+-((@+2"*$&*+*@$M$.#0 ,)*+ ()&+ (--'&*+ '&2))*+ -'&((-#-*+ /)&*+ #)/-)*+ 2"93)(.$'-*+ J-#3)A4-#&-*+'&'@&'--*+,))&#,))*+2)+$-9"()*+#.$&2))+(.0 (.'(.,))*+ #&'@@+ 2)+ '.$-#(),))*+ J-#3)A4-#&-*+ /&-(@/@$0 '&+ P+ "/)(+ *&,&((@&*+ $).*&'(-#-,)((",)##)+ '-#$"$&-#-##@+ &#,)&'(.*)+ 9-#/-(&*+ 9I/&@+ 4-#-2@F+ 1.$-$)),,-+ '&&'+ I#0 #-,,-+ (.*&$)(+ 2)+ '.&44"9)(.(H+ %.$"&#$)),,-+ "**-)+ 2.,)#)()%+ QI#&)#()+ 2)+ '.$-#()$)),,-+ ()&)*",)&'--*+ QI%.#-*+$.*&*<)'$.*())*F

KWWSV ZZZ PHWDFULWLF FRP JDPH VZLWFK WKHŝOHJHQGŝ RIŝ]HOGDŝWHDUVŝRIŝWKHŝNLQJGRP YLLWDWWX

@(0A+?;(0-3$;"9.-%"%.&*)(##+

$)*())+ .*&/-%'.,&*+ $"',"<"*&'&&*+ $I'I,I$'&&*H+ *&&*0 4@+I,,@%(@@$'-,,-+J-#3)A.*&/-%'.,&*+'I*(I(-"%&))H+ ,-&3@*+"*+'..**)(()/)+$)('--,,-+/."3-*+DYYZ+*&,&$0 $--'--*+ B<*' C*-*)2' (0' D*,2";' fZ"&%)"' (0' B%A*H+ 2"'')+ &$&/)*9)+2)+/&&')'+[-$.A4..+$-%(""+R&*$&##-+,&(-*+,))0 &#,)+')&+)#$.*')F+[-$.A4..*+$-%(",.$'-'')+,))&#,)*+ )#$.(&#)+"#&+'-$)'"%("H+2"9"*+$"#,-+2.,)#)()%()+#)'$-.0 (.&/)(+ P+ [&*H+ /"&,)*+ ()&+ /)##)*+ 2.,)#)()%+ \-(22*..' (0' #(X*&]+ #"&+ ,))*H+ >)I%.H+ /&&').3-*+ 2.,)#)()%+ \-(22*..' (0' X%.2(A]+ #"&+ ,))9)*+ 2@%2-'(I$'-*H+ 2)+ #"4.#()+ !)%"%-H+ %"9$-.3-*+ 2.,)#)()%+ \-(22*..' (0' Z(1&"-*]+ #"&+ ,))9)*+ $)&$-*+ -#@,@*F+ R.",&'(IM*'@+ (-9(I@@*+ 2.,)#)(()%-(+ *".'&/)(+()$)&'&*+",))*+,))&#,))*')H+2@((@-*+2@#$--*'@+ %-#&&$&*H+ 2"$)+ (.**-())*+ 4)%9)&(-*+ *&,-##@+ 6%&;"%:-F^+ _-#&&$&*+;.*$(&"+2)+%-#-/)*''&+/)&9(-#--+-%&+)&$"&*)H+,.(0 ()+ '-+ "*+ QI%.#-*+ ')$%))#&*+ ,))&#,)*+ \'-$@+ J-#3)A4-0 #&-*]+$-*(&-*'+$-'$-&'&*+'I,`"#&F+?#.*4-%&*+6%&;"%:-+#.0 "(-((&&*+ J-#3)A')%2)'')+ )&$)A)2"&*+ -'&&*(I/@*+ 2.,)#)()%+ QI#&)*+9)#(..*Fa+[-$.A4..*+$-%(",.'+9-%@((@@+)&*)$&*+

N*'&(M&$'-*&H+ '))*-*+ -'&(-##@+ 4@9$&*@*$."%-'')+ J-#3)A 4-#&(+*&&##-H+2"&##-+4-#&')%2)+"*+/&-%)'F+J-#3)A4-#&(+"/)(+I90 3-*+4-#))2)*+'-&$$)&#.AH+;)*()'&)A+2)+4.#,)4-#-2@H+2"&3-*+ I93&'(@/@+(-$&2@+"*H+-((@+4-#)(()/)+9)9,"+"*+')%2)*+4%"0 ()<"*&'(&+R&*$+P+&9,&',@&*-*H+'.&44"$"%/)&*-*+4-#&'0 )%2)*+ ,))&#,)'')+ QI#&)*+ A*&,&'(@+ #)2&)S%"(.)+ -3.'()/)+ ')*$)%&H+2"*$)+(-9(@/@+4-#-&''@+4-%&*(-&'-'(&+"*+4-#)'())+ 4%&*'-'')+J-#3)H+2)+'-*+,IM(@+4)#).(())+%).9)+2)+2@%2-'(I'+ QI%.#--*H+J-#3)A4-#&-*+,))&#,))*F+1-#&')%2)*+9&'("%&)*+ I#-&'&*+ )*()<"*&'(&+ "*+ *&,-#(@@*' T)*"*+ A+ &9,&',@&0 '-''@+,."3"''))*+(.**-((.+*&,-##@+T)*"*3"%;+A+,.(()+ ,.&()$&*+ 4@&9&(-((@/&@+ /)'(.$'&)+ "*+ #.$.&'&)F+ R&*$H+ -#&+ 4-#))2)H+ 4@@'--+ %)($",))*+ 4.#,&)H+ 4@&9&((@,@@*+ ,"0 *-*#)&'&)+ /&9"##&'&)+ '-$@+ $-9&((@,@@*+ $I$I2@@*+ 2)+ /)%0 .'(.'())*+ 4-#&*+ -3-(-''@F+ J-#3)A4-#&-*+ ,))&#,)'()+ "*+ (.**&'(-(()/&'')+ /)&$.((-&()+ 2)4)*&#)&'-'()+ ,I("#"<&)'()H+ '-$@+#@9-'+$)&$-##-+;)*()'&)##-+(II4&##&'-'(&+$-'$&)&$)&'-'0 ()+ -.%""44)#)&'-'()+ $.#((..%&'()F+ !)*()'&)4-#&-*+ &3-))+

&('-##@*&+ 4)#2"*+ )2)(.$'&)H+ -%&(I&'-'(&+ #&&((I-*+ 2.,)#)()%+ >)I%.*+ #.",))*+ 2@%2-'(I$'--*F+ 8-$)'"%%"'()+ #."3.(+

*".3)(()-*+ J-#3)A4-#&(+ "/)(+ 4.##"##))*+ ("&*-*+ ("&'())*+ $&&**"'()/),4&)+*$F+'&3-+U.-'(V-2)H+-#&+4-#&*+$-'$-&'-'(@+

,))&#,)(+ /)&$.(()/)(+ .'$"**"*O#"'"O'-'(&+ "#-/)*+ ()&0 4./)&'&)+3.)#&'(&'--*+#."*(--'--*H+2"'')+2@%2-'(I'+2)+$))"'+

()%&*)#&*2)'()+4"&$$-/&)+'&/.(-9(@/&@H+2"&3-*+'."%&((),&0 *-*+ -&+ "#-+ /@#((@,@(M*(@+ 4-#&*+ #@4@&'-,&'-##-H+ ,.(()+

\2"&3-*+/"&3))*+$)('")+J-#3)A.*&/-%'.,&*+()4).$'-'')+ "#-/)*+ 'I*"*II,&(+ 9I/@##-+ 2)+ 4)9)##-]+ "/)(+ 2)($./)'')+

2"($)+ %&$)'()/)(+ *&&*+ 4-#&$"$-,.'()H+ $.&*+ 4-#&*+ '&'@&'(@+ ,))&#,))F+ 1-#&-*+ -3-(-''@+ 4-#))2)+ 4@@'--+ (.(.'(.,))*+

/)'()$$)&*)'-((-#.'')H+4-%@(&+'"3)'')+$-'$-*@@*F+ b@%&,,@&'(@+4)9..(()+J-#3)A,))&#,)'')+-3.'())+

;)*()'&),))&#,)*+ '&'@&'&&*+ $-%(",.'4-%&*(-&'&&*+ 2)+ .'0 $",.$'&&*H+-%&#)&'&&*+$)*'"&9&*+2)+-#@&*#)2-&9&*H+,)<&)*H+

[-,&'-+ A*&,&*-*+ 3-,"*&-*+ $.*&*<)'F+ [-,&'-+ -&+ -'&0 &**I+/)#()"')'')+4-#-2@H+,.(()+/."3-*+BCDD+\4-#&')%2)*+

()&$..3-*+ 2)+ "$$.#(&',&*+ ,."("&9&*+ 2)+ /)&$$)+ ,&9&*+ ,.&9&*+;)*()'&)*+$",4"*-*((-&9&*F+N&+'&&'+&9,-H+-((@+*$F+ J-#3)A#"%-+"*+;)*&-*+$-'$..3-'')+#"4.((",)*+$&&**"'0 ()/)+4.9--*H+'4-$.#))(&"*H+'-$@+/@&((-#I*+)&9-F

'&'@&'-*+ ,))&#,)*+ )&$)2)*)##)+ /)%9)&'&,4))*+ )&$))*+ '&2"&((./)]+*&,&$-+B<*'C*-*)2'(0'D*,2";'E$4X"&2'EX(&2+ 4)#2)'())+ 4-#))2)##-H+ -((@+ 4@&9&(-(I$'&+ (.##-''))*+ [-,&'-+ #)*<-((&+$&%".$'-*+,))&#,)##-V

@(0A+?'++-0'+%$#7%37$2+$0&*%%(

dM4' <"+*' )*F*&' #*&%.<*.=' Q+' %.' P(&)' ")*X' %)' "' Z4Z,*' X%+<')('*)2='h'h'B<(.*'X<('.<"&*'+<*'P,((2'(0'+<*'

J-#3)A.*&/-%'.,&*+$%"*"#"<&)'()+,)&*&(()$""*H+-((@+'-+ -&+"#-+I9(-*@&*-*+2)+$"9-%-*((&H+-&$@+'-*+"#-+()%$"&(.'$))*+ "##)F+>&*(-*3"+4I%$&&$&*+4&(@,@@*+)&$)2)*)*+,"*&(.#$0 &*()&'-*)+ 2)+ 2".'()/)*)FB+ W&%)##&*-*+ $)*()+ .*&/-%'.,&*+ 9&'("%&))*+ "*H+ -((@+ $)&$$&+ ()4)9(.,)(+ 2"($)+ -3-#(@/@(+ /."3-*+BCDE+S&*"+<'(0'+<*'R%,2+A*&,&$$--*+-'&((-#-,@@+ 9&'("%&))+ "/)(+ X,II(-&$'&+ 9@#/-*(I*-&(@5+ P' d0"2*2' +(' A4+<OFK'S&*"+<'(0'+<*'R%,2+-&+$.&(-*$))*+-'&,-%$&$'&+"()+

-(22*..'")2'+<*'.#%&%+'(0'+<*'<*&(==='B<*4'"&*'*+*&)",,4' P(1)2'+('+<%.'Z1&.*O'A+[-,&'-+\8$Ic)%3+8c"%3]F

d*+ '4-$.#"&(.+ -((@+ )&$)2)*)##)+ ,IM9-,,&*+ ("&'(./)'(&+ -'&&*(I/@+ T)*"*+ "#&'&+ [-,&'-*+ #)*<-((),)*+ $&%".$'-*+ of Zelda: Breath of the Wild – Creating a Champion, 0LOZDXNLH 25 'DUN +RUVH %RRNV KWWSV \RXWX EH U W+,W/ [/V"VL JSWM.XH+X[ZS'J7& KWWSV ]HOGD IDQGRP FRP ZLNL 7ULIRUFH KWWSV \RXWX EH U W+,W/ [/V"VL JSWM.XH+X[ZS'J7& KWWSV ]HOGD IDQGRP FRP ZLNL 7ULIRUFH YLLWDWWX 5*“Handed down by gods of old, this power gave its holder the means to make any desire a reality. Such was the might of the ultimate power that the old ones placed it in the care of the goddess [Hylia].” ŝ)L 6N\ZDUG 6ZRUG

KWWSV ZZZ VLOLFRQHUD FRP WKHŝOHJHQGŝRIŝ]HOGDŝ EUHDWKŝRIŝWKHŝZLOGŝKDVŝEHHQŝDGGHGŝWRŝWKHŝVHULHVŝRİFLDOŝWLPHOLQH YLLWDWWX 3 Nintendo: The Legend of Zelda Encyclopedia, MilwauNLH 25 'DUN +RUVH %RRNV 1LQWHQGR The Legend

TAUSTA: UNSPLASH.COM

,&(-*+ 4)#2"*+ *-+ ,.&'(.(()/)(+ 2)4)*&#)&'-*+ ,I("#"<&)*+ L"3),)A9-*$&@+ \()&+ )&*)$&*+ ;2-2'0 8$-2W2#$/+ -#"$.0 /)*'@&%).*.."'M()()($*+\DYYE]+()&(--##&'()+(.#$&*())+*&0 &'(@]F+ f."3"*,..("$'-*+ I'(@/&##-+ #MI(II+ 9I/&@+ ..(&'&)+ /."3-*+BCCe+*&,&$$--'(@+B<*'C*-*)2'(0'D*,2";'BX%,%-<+' @&%)Z*..H+2"'')+R&*$&##@+"*+$I$I+,..((.)+'.3-$'&F+W)&$0 $)$&*+ 4-#&(+ 4@@)'&)'')+ '&2"&((./)(+ QI%.#--*H+ 2"($.(+ 4-#&(+ /&-/@(+ 4-#))2)*+ ,IM'+ ("&'&&*+ ("3-##&'..$'&&*F+ f"*&'')+ ')%2)*+ 4-#-&''@+ "*+ -'&,-%$&$'&+ ",)(+ /-%'&"(+ QI%.#-*+ 4)9)'()+/)'()$)44)#--'()H+("&'&*))*+(.**-((.*)+*&,-##@+ [)%$+ g"%#3H+ ("&'&*))*+ N/&#+ _-)#,F+ 1)9..3-*+ %)$-**-+ 2)+ ,-$)*&',&(+ "/)(+ )&*)$&*+ $&%2"&(()2)*+ ,&-#-'(@+ 9I/&*+ $&0 &**"'()/&)+ )&9-&()+ *&&*+ ;"#$#"%&'(&&$)'0 ')H+ .'$"*("(&-(--''@+ $.&*+ O$(&"'')$&*F+ N*'&,,@&*-*+ /-%0

#.4)),)+/&9)*+&*$)%*))(&"Fe+b@%&,,@&'(@+9I/II((@+'-*+ '&2))*+-3.'())H+)&*)$&*+$&%2"&(()2)*+",)*+(.#$&**)*+,.0 $))*+&('-+4%&*'-'')+J-#3)+P+)#.*4-%&*+2.,)#)()%+QI#&)*+ $."#-/)&*-*+&*$)%*))(&"EF+

5*-'-%3*2+ 6)%$)'(-##))*+ /&-#@+ #I9I-'(&+ 2"&()$&*+ $&&**"'()/&)+ 4"&0 ,&*("2)+ ,&(()/)'()+ ;)*()'&)A)&*-&'("'()F+ f..*+ ,.)'')+ S&*"+<'(0'+<*'R%,2+\BCDE]AH+'-$@+B<*'R%)2'R"$*&+\BCCB]+ A*&,&$$-&''@+ -'&&*(II+ $)*')+ *&,-#(@@*+ L"%"$F+ L"%"$&(+ "/)(+ J-#3)A,))&#0 ,)*+ '&'@&'-*+ 4-%0 &,@(&-3"*+ ,.$))*+ ,,F+ fZ"&%)"' (0' B%A*+ A*&,&$$--''@+ -'&&*(I/@*+ L"$&0 %&A*&,&'-*+ $)*')*+ ,IM9-,4&+ ,."("F+ L"$&%&(+ \(.**-((.+ ,IM'+ *&,-##@+ ]<%,: 2&*)' (0' +<*' 8(&*.+]+

EX)*$33.0&20('#$0,2/1.77$33.#$/0B.5 322&$33.0*22((220()/()20&'B20)),)((25 ,23(20*.0*$3##207""%"F07$(./0B23&'/0 1217'&2F0#2/*'&2F0(2%$/'$(20&20(25 B21()7$20722$3722/0721()):0U/0 #)$(./#$/0(2%B..('/(20'3.((22F0.(("0 Y.3<2O722$372*(20(2%,$(*$*$0'3320#'5 ,$/#22/0#2%(23320,'$<2#*../0/2)(($20 B.3.$*(":E

"/)(+ &9,&',@&'&@+ 2)+ #)4'-*",)&'&)+"#-*("2)H+2"($)+)'./)(+,-('@*+$-'$-##@+P+

'&"+ QI%.#-*+ 4)9)'()+ /)'()$)44)#--'()+\()&+ %&**)$$)&'-'()+("3-#0 #&'..3-'()]+ #MI(II+ 2"+

4-#&')%2)*+ $"#,)**-'()H+ /."3-*+ DYYD+ *&,&$$--'(@+ B<*' C*-*)2'(0'D*,2";'9'C%)$'+('+<*'@".+H+2"'')+[)%$+g"%#3+"*+

9-&##@+ "*+ $.##)$&*+ ",)+ 9)#(&2)H+ 2"&3-*+ )/.##)+ 9-+ '))/)(+ $@I((MM*'@+()&)*",)&'&)+/"&,&)F+J-#3)A,))&#,)*+'&'@&0

%)$-**-((.+QI%.#-*+$)#()&'-$'&H+,.(()+(.%,&"()H+$))"'0 ()+2)+4)9..(()+$"%"'()/)$'&F+QI/&*+$&&**"'()/)+(.#$&*()+

'-''@+4-%&,@(&-3"'')+-'&&*(I/@*+#.$.&'&'()+"&$-)*+,))0 &#,)*+ $-%(",.'4-%&*(-&'(@+ (.(.*+ ,))&#,)*#))2.&'-*+

,))&#,)*+4)9)'()+4."#-'()+#MI(II+,IM'+(@,@*+/."3-*+ B*"&.'(0'+<*'>%)-2(A'A*&,&$$--'(@H+2"'')+QI%.#-*+)#()+

(.#/)*Z+ $-%%"())*+ )&9-.(()*--*+ $"$&%&-*+ ,..("$'-*+ $"%"$-&$'&F+L"%"$&(+'-*+'&2))*+"/)(+4&-*&@+4.&'&)+"#-*("0

4)#2)'(..+("4"<%)O'-'(&+QI%.#-*+4-&#&$./)$'&+%)$-**-((.+ 69-+ [-)4(9'F+ _&**)$$)&'("3-##&'..$'&-*+ I'(@/&##-+ /"&*+

2)H+2"($)+4-&((@/@(+$)'/"*')+#-93&'(@+(-93I&##@+*)),&"&##)F+ d,)'()+ ,&-#-'(@*&+ $"$&%&(+ "/)(+ $&&**"'()/&)+ "'&*+ '&$'&H+

"**-$'-*&+("3-()H+-((@+(@##)&*-*+4)9)+2)+$..,"(()/)+%&*0 *)$$)&*-*+()&+"9-&*-*+,))&#,)+-&+"#-+)&*")*$)#()&*-*+

KWWSV ZZZ \RXWXEH FRP ZDWFK"Y 9/RF)R UX40 (viitattu 19.9.2023) "You are the chosen hero, and I, Zelda... I am the goddess reborn as a mortal." ŝ=HOGD 6N\ZDUG 6ZRUG KWWSV ]HOGD IDQGRP FRP ZLNL *UHDWB)ORRG YLLWDWWX 23.9.2023)

4-#&')%2)'')+-'&&*(I/@+%&**)$$)&'("3-##&'..'+P+4-#&')%2)*+ 'IM/-%-&'(@+#MI(II+,IM'+,,F+6c&#&<9+_-)#,H+R"%.#-+2)+ 69-+g"%#3+";+(9-+d:-)*+L&*<F+G@(@*+(@''@+/)&9--'')+#.$&0 2)##-+ -4@'-#/@$'&+ *@&3-*+ ("3-##&'..$'&-*+ #."*(--(+ 2)+ $-0 9"()*+9)#.$$)&()+#.$&2"&()+)'-((.,))*+$"*'"#&-*+@@%-##-+ 2)+'-#/&((@,@@*F

8*;&.#J-#3)A4-#-2@+ "*+ /."'&$I,,-*&-*+ )&$)*)+ 2.#$)&'(.+ #.0 $.&'&)H+-&$@+(@''@$@@*+$&%2"&(.$'-'')+,)&*&((.+-3-'+!"#!$ !#"% &'(#)"*+",% -"*)#,"#)#"% &'('+./% 0"*)#,"#)1',% &'(#',% (#).!)#% 2",'#(('% 3,% 1"*+3(("% 456)% 7)'#1"% ,!/% )&#,839% 8

.89$ 1,17(1'2

&'('+.:%'(#%!5(!#.#)#.:%+3#))"%!"1)'%)77,1"7177%')#4'*!#!$ )#% +3;3,!#,% )#-7;";433,:% )#-71"*#,"",:% "#!"!"71'',% 1"#%477;7,%4""#(4",%)#).(1.%&3#4#1177,%5!)#15#)!3;1"$ ",/% <,% )##)% )'(-..:% '11.% (3*'"% 3,% 1"*+3(("% ;',=.)1511.-.% 4..*./%>7)#(('%+"%13!#%-",;'44#(('!#,%&'(""+#(('%)""11""% 17,17"%+3&"%77-711"-"(1"%)'%)#(!!"%4..*.:%4#1',%&"(+3,% ;";43+":% !",)3+":% 1"*#,3#1"% +"% 1"&";174#"% 4""#(4"",% 4";177/%<,%!7#1',!#,%1"*&''13,1"%3('11"":%'11.%?'(@"8 4""#(4")1"% 1"*-#1)#)#% 3(("% !3-#,!"",% !"*1"(("% -3#@"!$ )'',%,"711#"%&'('#)1./%0"#!!"%!5)'')).%3,%43,#3)"#,',% &'(#)"*+":%3-"1%5!)#11.#)'1%&'(#1%&..")#"))"%*"!',,'117%,)/% )1",@% "(3,'% 8&'('#!)#:% '(#% #1)',.#)#,.% !3!3,"#)77!)#,"% 13#4#-#!)#%A%47!"",%(7!#',%+3&"%1.4.,%-73@',%B*"&.' (0'+<*'>%)-2(A'?,#4#!':%+3!"%3,%1';15%'@'((#)',%,#4#!$ !'',%+"1!383)"!)#/%<4")1"%4#'(')1.,#%3,%-"(1"-",%&"($ !#1)'-"":%!7,%"(!""%;734"1":%'11.%17,,#)1""%-##11"7!)#"% 47#;#,%&'('#;#,:%1"#%;734"":%'11.%#1)'(('%"(!""%+.)',15.% +3,!#,("#,',%!3!3,"#)!7-"%4""#(4")1":%+3!"%(""+',''%+"% 1"*!',177%(#)..%&'("1'))"%',1#)')1..,/%B#,1',@3%CD#1E;8

=$%&233$*))*3"1(..(A

!3,)3(#(('%1731'171%?'(@"8&'(#1:%'(#%S&*"+<'(0'+<*'R%,2%+"% B*"&.' (0' +<*' >%)-2(A% 3-"1% ,##,% !'*1"% !"#!!#)',% ;5-#.%

J;'%K'=',@%32%?'(@"I%J;'%V#,@%V"!'*%RSSR J7311",71I%C;#='*7%M#5"4313:%J"!");#%J'[7!"/%<;+",$ ,71I%L#+#%F3,74"/%B#,1',@3%LFO:%B#,1',@3/

&'('+.:% '11.% ,51% 3,% #1)'")#"))"% "#-",% 2",1")1#,',% "#!"% ;5&.1.% ?'(@"84""#(4"",% 47!"",/% F#,3"% -"*3#17!)',% )","% 3,:% '11.% ?'(@"8&'('#;#,% 7&&37@7117"% 3&#,13+',:% 16#@',%+"%47#@',%-'(-3((#)77!)#',%)73*#11"4#,',%)""11""% )""@"%77@',%-"#!'7)")1'',%G5/1/%!3!'47)")#",17,1#+"H/ +

$3+4($,*(56+.

=$%&'$((2&20'/0Y.3<2O722$3722/0,2*(201$3&2((2$/F00 7)((20B""("1)$722,23320$/(./*$(..($33"0*)#.3(2/)(0 ('$*./0,)'<./0.(/'3'C$2/0&20Z'3#3'%$*($$#2/0'B$*#.3$&2: 0

B#,1',@3I%J;'%K'=',@%32%?'(@"%L,E5E(3&'@#":%M#($ D"7!#':%<N:%O"*!%P3*)'%Q33!):%RSTU/ B#,1',@3I%J;'%K'=',@%32%?'(@"I%Q*'"1;%32%1;'%V#(@% 8%W*'"1#,=%"%W;"4&#3,:%M#(D"7!#':%<N:%O"*!%P3*)'% Q33!):%RSTX/

!.3$3"1(..(A J;'%K'=',@%32%?'(@"I%F%K#,!%13%1;'%Y")1%TZZT J7311",71I%C;#='*7%M#5"4313/%<;+",,71%J"!");#%J'$ [7!"/%B#,1',@3%LFO:%B#,1',@3/ J;'%K'=',@%32%?'(@"I%<E"*#,"%32%J#4'%TZZX J7311",71I%C;#='*7%M#5"4313/%<;+",,71I%J3*7%<)"D":% \3#E;#%\"4"@":%L#+#%F3,74":%\3);#"!#%]3#[74#%^% J3);#3%_D"D"!#/%B#,1',@3%LFO:%B#,1',@3/

J;'%K'=',@%32%?'(@"I%JD#(#=;1%Y*#,E'))%RSS` J7311",71%C;#='*7%M#5"4313/%<;+",,71%L#+#%F3,74"/% B#,1',@3%LFO:%B#,1',@3/ J;'%K'=',@%32%?'(@"I%C!5D"*@%CD3*@%RSTT J7311",71I%L#+#%F3,74"/%<;+",,71I%P#@'4"*3%a7+#$ b"5");#/%B#,1',@3%LFO:%B#,1',@3/ J;'%K'=',@%32%?'(@"I%Q*'"1;%32%1;'%V#(@%RSTU J7311",71I%L#+#%F3,74"/%<;+",,71I%P#@'4"*3%a7+#$ b"5");#/%B#,1',@3%LYO:%B#,1',@3/ J;'%K'=',@%32%?'(@"I%J'"*)%32%1;'%]#,=@34%RSRc J7311",71I%L#+#%F3,74"/%<;+",,71I%P#@'4"*3%a7+#$ b"5");#/%B#,1',@3%LYO:%B#,1',@3/

.89$7 1,17(1'2

,%-5*2*-)%67/(:%+,, Maria Turtschaninoff, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom (Tammi 2022)

3"2'(

*'.)"+(

*,#&%7.+9(

:-7-(

%3"(

tomusten keskiöstä, mutta kuitenkin kantavana teemana. Toisinaan on vaikea hahmottaa, onko kyse naapurista vai myyttisestä hahmosta, mikä pakottaa lukijan pohtimaan, onko määritteleminen olennaista tarinan kertojan kannalta. Metsänpeittoon piiloudutaan, siltä saadaan apua, ja sen väen kanssa eletään yhteiseloa sukupolvien ajan. Nykypäivää lähestyessä metsän läsnäolo muuttuu vähemmän korostetuksi katoamatta kuitenkaan koskaan. Maatilan lisäksi perintönä kulkee myös suhde itse maahan ja kaikkeen yhteiseen historiaan sen kanssa. Kirjan henkilökuvaukset ovat koskettavia ja samaistuttavia, joka osoittaa Turtschaninoffin lahjat kertojana. Itselleni mieleenpainuvimmat kertomukset olivat nälkävuosien kuvaus lakonisesti kerrottuine kauheuksineen sekä kirjan loppupuolella oleva kertomus ikääntyvästä Nevabackan kenties viimeisestä asukkaasta. Viimeiseksi hän jää, mikäli seuraava perijä toteuttaa suunnitelmansa myydä metsän puuteollisuuden hakattavaksi. Jälkimmäinen kertomus onnistuu kuvaamaan vanhenemista ja vanhuuden dementiaa niin kauniisti, että lukija herkistyi. Suomaa läheni mielen hävitessä vielä jättämään jäähyväiset. Luin E1(A""n ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. Käännös oli hieno, enkä huomannut minkään asian muuttuneen tai kadonneen. Enemmän mietityttää, miten selkeästi suomalainen (tai suomenruotsalainen) sanasto ja luontokokemus välittyy ruotsal-

'$'&.*+,)"( +.3*",++')"( *"#$')( &'*'1 *')),)( $'( .22%.&.,++')"( 7",1 3,++-)"( *"#$')( 7''"37'')( 8",3-( *,##')9

82%$20 4)%(*[12/$/'\ on jonkin aikaa ollut ‘pitää lukea joskus’ –listallani, mutta en jostain syystä ole aikaisemmin päässyt kantta pidemmälle. Syynä voi olla se, että hänen aikaisemmat – varsin pidetyt – teokset ovat markkinoitu nuortenkirjallisuutena ja fantasiana, johon kiireiseksi kuvittelemani aikuisaivoni eivät ole muka ehtineet. Ajatusvirhe, josta luulisi jo oppineen. E1(A"" (2022), ruotsiksi 9&F*&/(&2 (suom. @*&%)+6A""), on Turtschaninoffin uusin teos, jota aikaisemmista poiketen ei ole myyty nuortenkirjana. Lyhyesti kuvattuna se käsittelee jonnekin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle sijoittuvaa sukuepookkia noin 1600–luvulta nykypäivään, mutta kertomukset voisivat sopia mihin tahansa Suomeen. Nevabackan tilalla elävien ihmisten tarinat ovat kerrottu ikään kuin itse maan ja luonnon näkökulmasta, vaikka osiot koostuvatkin kertomuksista yksilöiden kokemuksista nälkävuosista pitkiin teinivuosien kesiin. Turtschaninoff vaihtaa kertomisen tyylilajia joka luvussa aina muistelusta kirjeenvaihtoon, mikä oli miellyttävää ja edesauttoi keskittymisessä tarinoiden merkityksiin, vaikka toisin voisi luulla. Suomaan metsän väki on Nevabackan suvussa läsnä jatkuvasti, hienovaraisesti poissa ker72

aisille. Ilmeisen hyvin, sillä Turtschaninoff ei Göteborgin kirjamessujen aikana ehtinyt antamaan haastattelua tähän !"#"$"%&"").

]2#'^0H$/<*(%G7

=$%&'$((2&20'/0Z'3#3'%$*($$#2/072$*(.%$'B$*#.3$&20&20 #$%,../0#2$,'*(2012#.7$*./02772(($32$/./: 8$.3./#$$/('/20.%$(-$*.*($07-('3'C$2(050/$$/0))<.(0 #)$/0,2/12(050&20/"$<./02$1.$<./0B-*-,--*02&2*(20 ('$*../:

.DQQHQ VXXQQLWWHOLMD 6DQQD 0DQGHU .89$ 7$00, ),

Tutustu talonpoikaiskulttuurin historiaa ja nykyhetken ilmenemismuotoja avaaviin blogiartikkeleihin sekä opinnäytetyökilpailun satoon tpks.fi -sivulla! Käy etsimässä ideoita omiin kekrikemuihisi kekri.fi -sivustolta!

3*8*$*%-*#/8((9*+%)( B*&F*+1,("'!"#"$"%&")'#11<".%F1,,*G'T%.+%.")"+*<+5F5)'+54++5A%)*)'()'.%+5'<*,#(A#""I'A%+5' +"&$*AA%)'()',1$*)1+')1A*&()'/1+1+=' 8QWLWOHG &URVVZRUG /DEV 30

Untitled ɨ

!"#$%&%'()&*+(,''-.--%(''/$

0"#$'&(1&)(2,2$

3"#4&&455%(,%565

ɫ ɬ

7"#-*+%-8&.-2#.&',)(*,% 9"#./44&,.5)52#-4&:-+-

;"#<(2

="#'-(1/*)&*,/ >"#15(2?2#'-2*-

ɨɥ

@"#'(:*%(2#'/%(

ɨɨ

!A"#*&(44/'/:1-(2,2#*-2'-:(

ɨɩ

!!"#'/%(*,&<&.., ɨɪ

!0"#-.,**-2<:/

ɨɫ

!3"#$'&.%-)--$ !7"#,(#65:6,*%B* !9"#6-./#--%,

ɨɬ

ɨɭ

ɨɮ

!;"#CCCCC#2&..(&* !="#D+-2-**-#'-2'-(.., !>"#4-.-#),22B%%5#-('--

ɨɯ

!@"#CCCC#+&%-

ɨɰ

0A"#*.() 0!"#.(+-'*(#%&.,)(2,2 ɩɥ

ɩɨ

Across

Down

1. “TUTKIMUSHIEKKALAATIKKO”

9./320;2#'320&20=2%'3$$/2092323.1(' 2. “KUIVUMINEN”

5. LOPPUELÄMÄN APURAHA

3. PUUPÄÄTIETÄJÄ

7. KAIVOSMUSEO

4. ASHTABULAN LUKEMISET

11. KOTISEUDULLE 12. ALESSANDRO

6. DIN _?@JQQ=@4A0J?``!Q=:VU8

8. VÄINÖN KANSA

4.#$&"(0',2(0.(/'3'C$2*(20$//'*()/.$(2

14. EI JÄRJESTYS

9. KIRSTIN KOTI

15. JALO AATE

10. SUIPPOKORVAINEN SANKARI

18. PALA MENNYTTÄ AIKAA

13. “KULTAMAA”

20. SLIM

16. ***** NULLIUS

%$*($*2/2(.1(",$./0'B$*#.3$&'$(2:

seura julkaisee KAIKKI KIRJAT KSS:N VERKKOKAUPASTA www.karjalansivistysseura.fi/kauppa

Vuonna 1906 perustetun Karjalan Sivistysseuran toiminnassa tavoitteena on yhdistää karjalaiset valtakuntien rajan molemmin puolin vaalimaan kieltään, kulttuuriaan sekä karjalaista identiteettiään. Seura tukee karjalan kielen kehittämistä, karjalaisuutta käsitteleviä tutkimuksia ja julkaisuja sekä kulttuuritapahtumia Suomessa ja Karjalan tasavallassa.

uudistunut sampo-tietokanta Vapaasti käytettävissä oleva tietokanta sisältää tuhansia Karjala-aiheisia dokumentteja: kirkonkirjoja, sukututkimuksia, lehtiartikkeleita, karttoja ja valokuvia. sampo.karjalansivistysseura.fi

uutisčuppu – uudisčuppu Ajankohtaiskanavalla julkaistaan kiinnostavia uutisia meiltä ja muualta, tietoa tulevista tapahtumista sekä mielenkiintoisia artikkeleita, usein myös karjalaksi. uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi

neuvostokalevalainen runous – perinne ja propaganda neuvostokarjalassa 1937–1963

Joonas Ahola, kuvittanut Karstein Volle

Neuvostokalevalaisessa runoudessa kohtasivat ikivanha karjalainen suullinen perinne sekä nuori neuvostoideologia. Teos avaa tämän kohtaamisen ristiriitaisuutta, keinotekoisuutta – ja kauneutta.

solovetskin luostari – venäjän historian peili

Raija-Liisa Mäkelä

Solovetskin luostarin Gulag-vuodet ovat olleet sen runsaasti yli viisisataavuotisen historian synkimmät. Vuonna 1994 ilmestyneestä alkuperäisteoksesta laajennettu uusintapainos avartaa tietämystä poliittisen valtionterrorin synnystä, tarkoitusperistä ja käytänteistä, joista maa ei ole vieläkään vapautunut.

oppimateriaalit

opiskelijajäsenyys Voit hakea opiskelijajäseneksi Karjalan Sivistysseuraan. Jäsenenä saat kuusi kertaa vuodessa Karjalan Heimo -lehden, minkä lisäksi jäsenet ovat oikeutettuja alennuksiin verkkokaupassa. Jäsenenä saat myös tietoa webinaareista ja muista seuran järjestämistä tapahtumista. Opiskelijoille 15 euroa vuodessa! Liity osoitteessa: karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/liittymislomake

seuraa meitä somessa Karjalan Sivistysseuran löytää useista sosiaalisen median kanavista: Facebookista, Instagramista, X:stä (Twitter) ja YouTubesta. facebook : @ karjalansivistysseura

instagram : @ karjalansivistysseura

x ( twitter ): @ kss _ tiijotus

youtube : @ karjalansivistysseura 6968

KSS:n nettisivuilta löytyy opiskelijoille ja opettajille paljon erilaisia oppimateriaaleja vienankarjalaksi, eteläkarjalaksi, livvinkarjalaksi ja lyydiksi. https://karjalansivistysseura.fi/oppimateriaalit

Karjalan Sivistysseura Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki puhelin: 050 505 531 sähköposti: toimisto@karjalansivistysseura.fi

6$&4%)*,1'+%')*0#0,7, 0(4188+,0)+.(.9*': (*&;!'.!%)):.!9,&1%>'&!.*'-' '.9;!'-'1!B/-'&!9,&1,&!,>,&=*'.'E! 1*&;!'.1*.!9,&1,,!9,-:*).,F ,09*1.%*1.,F!.BG2,*9%*).,F! B91*&;*1.'&!+,>,.,)%*1.,H I,!)GB1*.!*/+*1'&F!,09*1'&F B91*&9'0.,*1'&!9:*&!.,*=,1 >,!.'*.!/;&'1.;!1B+J%)*& +'&&'*-'&!,*9%>'&!+:*1.%91*H KBG&&'..;9GG&F!'..;!9%',1'.')+, '*!%)):.!9%=*&!0'*):F! 9:9,!.,/,&1,!%&!&:/>:*&'&! ,0>'&!2BG0*.B91'11;F! 90,=,..*!9*'0**!2%*1!%>'&&:91'1., >,!0::,&!+:0:&'& 2*),,!L&1.,50,+#%.%91'&H I,!1*).*!>::0*!1*))%*&!/,):1*. &;/-;!/;&'.F!2*'&*+:%.%*1'&F .,=,))*1'&%)%*1'&!9,='0*&F /;&'&!9,1=%&1,!>,!.,/.%&1, .;11;!9**99'0;11; >,!;01B.'.B11;!,>,11,F >%9,!'*!*9*&;!.,:9%,H!

N*!'/9;!B91*!B/.''&!9;B &B.!.,&11*!,*'++,&! >,!&B9B*1'&!.:.9*+:91'&F +:..,!1*.;9*&!1:),=,++*& )**9'!.,0..::!B)*!+:*1.**&2,&%>'& >,!9'&..;.BG>,91%>'&F 9:&!9,&1,.*'.'*)*>;!9%/.,, '.&%)%5*'&!/'09;.!9%0=,.!>,!1*)+;.F 9:+,0.,,!>,!,&.,,!.*'.;E +'&9;;!>,!.'/9;;!9,*99* 9,&1,.HHH!+:..,!1'!%)*9*&!.%*&'&!.,0*&,H! ";+;!,)9,,!=,0%=,*1'++*&E >,),&!9'&5;&&,:/,. 0'21%..,=,.!=*');!,:9*F! >,!9,.1'!.;/B*)''!'2;0G*-'&! '&1*&!.,,91' >,!1*..'&!=,1.,!'.''&H!! 80=%&!20%4'11%0*!%&! +:*.,!9%9'&''+2*!'*9; 1*91*!>;09B.BF!9:&!9%/.,, 9;B.;=;));!.:..:&1,! >%9,!%2*19')''!.:)'=,*1::-'&.:.9*+:1., /*='&'&!0;*9';11;!,1:11,H N/9;!/*1.%0*,)),9*&!%&!2,*99,&1, >,!9:)..::0*)),!%+,. +:.9*99,,.!.,2,&1, .'/-;!.*'..;=;91*!+*1.; .:)'++'F!>,!+*1.;!,=,:.:: *99:&,!N:0%%22,,&H

"%9*!2*'&*!/,*9':1!=**2BB +,*1'+,11,!9:&!&*+'1* =;/;!=;/;).;!2BB/9*B.BB! 2%*1!+:*1.%*1.,F!=,*&!)GB.B;91''& ):9'+,..%+*1.,!50,-:*1., 9'00,&!'*!&**&!9,:9,*1'11, .:)'=,*1::-'11,!9:&!.*'.%, .,)%&2%>*1.,!>,!%>,&9,*=,>*1.,! .,,1!9,*=,.,,&H! M*'1.;!>,!),&&,&!/,>:1.,! *1*'&!.BG.!.:&&'.,,&H

79 46

7*+'&!+BG.;!.%9*!9,.%,, 2,),!+'&&B..;!,*9,,F! +:..,!>::0*,!1'!.:19*&!*00%..,, '*9;!/,):,!B++;0.;; +*.;!.,2,/.::!9:&!&;B..;; 1*).;!'..'*!.,2,/-:!+*.;;&F! >,!>%.,*&!1*).*F!/:%+,,+,.%&.,!'/9;! +:..,!B/.;!.;09';; 9:*&!)%*1.%99,*-'&!'1.0,-*'& 2:9:>:/)*11,F!.;/;& %&!'.&%)%5*&!):%..,+*&'&H (**&;!1*=:11,!+'&&'*1BB1 %&!9,0+,&!),*)),!);1&; .*'.''&!.G*11;F!'*9;!%22* %>,,&!9,,-,!9'.;;&!+'*1.;F 1**1!9,19',+,1., >%!>%:-:!.O**..,,+,,& '..;!9,*99*!/B=*&!+,,*)+,11,F >,!9,:,&!');9GG&!'.&%)%5*,?

`$/'0;.$##$3"

J40`$/'0;.$##$3"0'/0%)/'$3.,20#2/*2($.(.$3$&":

7M 47

TAUSTA: UNSPLASH.COM