AdvisoryBoard
JohnW.Berry DepartmentofPsychology,Queen’sUniversityatKingston, Kingston,ON,Canada
WilliamDamon StanfordUniversity,SchoolofEducation,Stanford,CA, USA
JacquelynneS.Eccles PopulationStudiesCenter,UniversityofMichigan, AnnArbor,MI,USA
DavidP.Farrington UniversityofCambridge,InstituteofCriminology, Cambridge,UK
SandraGraham DepartmentofEducation,UniversityofCalifornia,Los Angeles,LosAngeles,CA,USA
DanielOffer DepartmentofPsychiatryandBehavioralSciences,NorthwesternUniversityFeinbergSchoolofMedicine,Chicago,IL,USA
RonaldRoesch DepartmentofPsychology,SimonFraserUniversity, Burnaby,BC,Canada
StephenT.Russell NortonSchoolofFamilyandConsumerSciences, UniversityofArizona,Tucson,AZ,USA
ElizabethS.Scott ViceDean&HaroldR.MedinaProfessorofLaw, ColumbiaLawSchool,NewYork,NY,USA
RainerK.Silbereisen DepartmentofDevelopmentalPsychology, UniversityofJena,Jena,Germany
MichaelWindle BehavioralSciencesandHealthEducation,RollinsSchool ofPublicHealth,EmoryUniversity,Atlanta,GA,USA
DanielOffer:deceased. xxi
Contributors
JuditAbad DepartmentofPersonality,AssessmentandPsychologicalTreatments,UniversityofBarcelona,Barcelona,Spain
FrancesP.Abderhalden DepartmentofCriminologyandCriminalJustice, UniversityofWestFlorida,Pensacola,FL,USA
JohnR.Z.Abela DepartmentofPsychology,UniversityofIllinois,UrbanaChampaign,NJ,USA
MonaM.Abo-Zena DepartmentofEducationandHumanDevelopment, BrownUniversity,Providence,RI,USA
JemelP.Aguilar CenterforSocialWorkResearch,AustinSchoolofSocial Work,UniversityofTexasatAustin,Austin,TX,USA
RosaAlati SchoolofPopulationHealthandCentreforYouthSubstance AbuseResearch,UniversityofQueensland,Herston,QLD,Australia
LisaAlbrecht InstituteofHealth,Nutrition,andSportSciences,EuropaUniversitätFlensburg,Flensburg,Germany
P.AlexLinley CentreofAppliedPositivePsychology,TheVentureCentre, UniversityofWarwickSciencePark,Coventry,UK
PierreK.Alexandre DepartmentofMentalHealth,JohnsHopkins BloombergSchoolofPublicHealth,Baltimore,MD,USA
LaRueAllen DepartmentofAppliedPsychology,SteinhardtSchoolof Culture,Education,andHumanDevelopment,NewYorkUniversity,New York,NY,USA
MichalAl-Yagon ConstantinerSchoolofEducation,Tel-AvivUniversity, Ramat-Aviv,Israel
VanessaAnderson CityUniversityofNewYork,NewYork,NY,USA
DawnAnderson-Butcher CollegeofSocialWork,TheOhioStateUniversity,Columbus,OH,USA
RominaAngeleri DepartmentofPsychology,UniversityofNewMexico, Albuquerque,NM,USA
ElizabethK.Anthony SchoolofSocialWork,ArizonaStateUniversity, Phoenix,AZ,USA
RobertApel SchoolofCriminalJustice,UniversityatAlbany,StateUniversityofNewYork,Albany,NY,USA
JamesJ.Appleton OfficeofResearchandEvaluation,InstructionalSupport Center,GwinnettCountyPublicSchools,Suwanee,GA,USA
RobertP.Archer DepartmentofPsychiatryandBehavioralSciences,EasternVirginiaMedicalSchool,Norfolk,VA,USA
AbigailR.Archibald DepartmentofPsychiatry,MassachusettsGeneral Hospital,Boston,MA,USA
NinaAsher DepartmentofCurriculumandInstruction,UniversityofMinnesota-TwinCities,Minneapolis,MN,USA
AdrianF.Ashman SchoolofEducation,UniversityofQueensland,Brisbane,QLD,Australia
KarimAssous DepartmentofPsychology,UniversityofMaine,Orono,ME, USA
ShalhevetAttar-Schwartz SchoolofSocialWorkandSocialWelfare,The HebrewUniversityofJerusalem,Jerusalem,Israel
MaríaDoloresAvia DepartmentofPersonality,Assessment,andClinical Psychology,FacultyofPsychology,ComplutenseUniversityofMadrid, Somosaguas,PozuelodeAlarcón,Madrid,Spain
MarticaBacallao DepartmentofSocialWork,UniversityofNorthCarolina Pembroke,Pembroke,NC,USA
MichalBak UniversityofWesternOntariolocatedinLondon,Ontario, Canada
ChristineBaker-Smith QuantitativeMethodsintheSocialSciencesProgram(QMSS),InstituteforSocialandEconomicResearchandPolicy (ISERP),ColumbiaUniversity,NewYork,NY,USA
OscarA.Baldelomar UniversityofMinnesota,Morris,MN,USA
GrantT.Baldwin CentersforDiseaseControlandPrevention,National CenterforInjuryPreventionandControl,Atlanta,GA,USA
MichaelF.Ballesteros CentersforDiseaseControlandPrevention,National CenterforInjuryPreventionandControl,Atlanta,GA,USA
J.C.Barnes SchoolofCriminalJustice,UniversityofCincinnati,Cincinnati,OH,USA
LynnA.Barnett DepartmentofRecreation,SportandTourism,University ofIllinoisatUrbana-Champaign,Champaign,IL,USA
CarolynMcNamaraBarry DepartmentofPsychology,LoyolaUniversity Maryland,Baltimore,MD,USA
SusanA.Basow DepartmentofPsychology,LafayetteCollege,Easton,PA, USA
LorettaE.Bass DepartmentofSociology,UniversityofOklahoma,Norman, OK,USA
CherylynnBassani UniversityoftheFraserValley,Abbotsford,BC,Canada
MartaBassi DipartimentodiScienzeClinicheLuigiSacco,Universitàdegli StudidiMilano,Milano,Italy
SamanthaBates CollegeofSocialWork,TheOhioStateUniversity,Columbus,OH,USA
LindaL.Batto TheUniversityofTexasatArlington,Arlington,TX,USA
MaudeBeaudry-Cyr DepartmentofCriminology,UniversityofSouthFlorida,Tampa,FL,USA
KevinM.Beaver CollegeofCriminologyandCriminalJustice,FloridaState University,Tallahassee,FL,USA
StephenP.Becker DivisionofBehavioralMedicineandClinicalPsychology,CincinnatiChildren ’sHospitalMedicalCenter,Cincinnati,OH,USA
TroyE.Beckert EmmaEcclesJonesCollegeofEducationandHuman Services,UtahStateUniversity,Logan,UT,USA
AmyBellmore DepartmentofEducationalPsychology,UniversityofWisconsin-Madison,Madison,WI,USA
H.EricBender SanFrancisco,CA,USA
AprileD.Benner DepartmentofHumanDevelopmentandFamilySciences, UniversityofTexasatAustin,Austin,TX,USA
PeterL.Benson SearchInstitute,Minneapolis,MN,USA
KarenM.Benzies UniversityofCalgary,Calgary,AL,Canada
LyndaBergsma MelandEnidZuckermanCollegeofPublicHealth,The UniversityofArizona,Tucson,AZ,USA
RuthA.Berman DepartmentofLinguistics,TelAvivUniversity,Ramat Aviv,Israel
StevenL.Berman DepartmentofPsychology,UniversityofCentralFlorida, DaytonaBeach,FL,USA
JuliaM.BecerraBernard DepartmentofCounselingandHumanServices, EastTennesseeStateUniversity,JohnsonCity,TN,USA
ShannonS.C.Bert DepartmentofHumanRelationsandWomen’sand GenderStudies,UniversityofOklahoma,Norman,OK,USA
RosalynM.Bertram SchoolofSocialWork,UniversityofMissouri-Kansas City,KansasCity,MO,USA
MichaelD.Berzonsky DepartmentofPsychology,StateUniversityofNew YorkCollegeatCortland,Cortland,NY,USA
J.Betkowski DivisionofChildandAdolescentPsychiatry,CenterforSchool MentalHealth,UniversityofMarylandSchoolofMedicine,Baltimore,MD, USA
D.BetsyMcCoach EducationalPsychologyDepartment,UniversityofConnecticut,Storrs,CT,USA
Sarah-JayneBlakemore UCLInstituteofCognitiveNeuroscience,London, UK
ChristopherBlazina DepartmentofPsychology,TennesseeStateUniversity,Nashville,TN,USA
LeonardoBobadilla PacificUniversity,SchoolofProfessionalPsychology, Hillsboro,OR,USA
JosephM.Boden DepartmentofPsychologicalMedicine,Universityof Otago,ChristchurchSchoolofMedicineandHealthSciences,Christchurch, NewZealand
KimberBogard NationalAcademiesofScience,EngineeringandMedicine, Washington,DC,USA
InstituteofHumanDevelopmentandSocialChange,SteinhardtSchoolof Culture,Education,andHumanDevelopment,NewYorkUniversity,New York,NY,USA
TomF.M.terBogt DepartmentofInterdisciplinarySocialScience,Utrecht University,Utrecht,TheNetherlands
RobertM.Bohm DepartmentofCriminalJusticeandLegalStudies,UniversityofCentralFlorida,Orlando,FL,USA
KiplingM.Bohnert DepartmentofEpidemiology,MichiganStateUniversity,EastLansing,MI,USA
C.L.Bokhorst DevelopmentalandEducationalPsychologyUnit,Leiden University,Leiden,TheNetherlands
LarryM.Bolen DepartmentofPsychology,EastCarolinaUniversity, Greenville,NC,USA
GiacomoBono CaliforniaStateUniversity,Carson,CA,USA
JessikaH.Bottiani CurrySchoolofEducation,UniversityofVirginia, Charlottesville,VA,USA
AnneBowker DepartmentofPsychology,CarletonUniversity,Ottawa,ON, Canada
JulieC.Bowker DepartmentofPsychology,UniversityatBuffalo,TheState UniversityofNewYork,Buffalo,NY,USA
TyW.Boyer DepartmentofPsychology,GeorgiaSouthernUniversity, Statesboro,GA,USA
CatherineP.Bradshaw CurrySchoolofEducation,UniversityofVirginia, Charlottesville,VA,USA
SusanJ.T.Branje ResearchCentreAdolescentDevelopment,UtrechtUniversity,Utrecht,TheNetherlands
ChristopherBratt CentreforChildandAdolescentMentalHealth(Eastern andSouthernNorway),Oslo,Norway
SueC.Bratton UniversityofNorthTexas,Denton,TX,USA
TimBrennan NorthpointeInstitute,PeachtreeCity,GA,USA
JeffreyA.Bridge DepartmentofPediatrics,TheResearchInstituteat NationwideChildren’sHospital,OhioStateUniversity,Columbus,OH,USA
CynthiaA.Brown DepartmentofCriminalJusticeandLegalStudies,UniversityofCentralFlorida,Orlando,FL,USA
MichaelB.Brown ThomasHarriotCollegeofArtsandSciences,East CarolinaUniversity,Greenville,NC,USA
JohnaHughesBruton BrutonConsulting,Inc.,Burlington,NC,USA
AnnBuchanan CentreforParentingandChildren,DepartmentofSocial PolicyandSocialWork,UniversityofOxford,Oxford,UK
ChristyM.Buchanan DepartmentofPsychology,WakeForestUniversity, Winston-Salem,NC,USA
KirstenL.Buist DepartmentofClinicalChildandFamilyStudies,Utrecht University,Utrecht,TheNetherlands
GabrielBukobza SchoolofEducation,TelAvivUniversitySchoolofEducation,TelAviv,Israel
MatthewJ.Bundick ThePennsylvaniaStateUniversity,UniversityPark, PA,USA
AlisonS.Burke DepartmentofCriminologyandCriminalJustice,Southern OregonUniversity,Ashland,OR,USA
StephanieBurnett UCLInstituteofNeurology,London,UK
AnthonyL.Burrow DepartmentofHumanDevelopment,CornellUniversity,Ithaca,NY,USA
SherettaT.Butler-Barnes GeorgeWarrenBrownSchoolofSocialWork, WashingtonUniversityinSt.Louis,St.Louis,MO,USA
JamesP.Byrnes PsychologicalStudiesinEducation,TempleUniversity, Philadelphia,PA,USA
JosephL.CallesJr. DepartmentofPsychiatry,MichiganStateUniversity/ KalamazooCenterforMedicalStudies,Kalamazoo,MI,USA
MarkCameron DepartmentofSocialWork,SouthernConnecticutState University,NewHaven,CT,USA
MaryAnnCampbell CentreforCriminalJusticeStudiesandDepartmentof Psychology,UniversityofNewBrunswick,SaintJohn,NB,Canada
KaliVanCampen FamilyStudiesandHumanDevelopment,Universityof Arizona,Tucson,AZ,USA
DeborahM.Capaldi OregonSocialLearningCenter,Eugene,OR,USA
AlanCarr SchoolofPsychology,UniversityCollegeDublin,Belfield,Dublin,Ireland
AnnemareeCarroll SchoolofEducation,TheUniversityofQueensland, Brisbane,QLD,Australia
JamesBuckyCarter EnglishEducation,UniversityofTexasatElPaso EnglishDepartment,ElPaso,TX,USA
RebeccaCarter SchoolofIntegrativeStudies,GeorgeMasonUniversity, Fairfax,VA,USA
ScottyeJ.Cash CollegeofSocialWork,TheOhioStateUniversity,Columbus,OH,USA
OmniCassidy DepartmentofMedicalandClinicalPsychology,Uniformed ServicesUniversityoftheHealthSciences,Bethesda,MD,USA
EdwardM.Castillo DepartmentofEmergencyMedicine,Universityof California,SanDiego,CA,USA
JoryM.Catalpa UniversityofMinnesota,St.Paul,MN,USA
ElizabethCauffman PsychologyandSocialBehaviorandEducation,UniversityofCalifornia,Irvine,CA,USA
PeggyL.Ceballos UniversityofNorthTexas,Denton,TX,USA
CarlaCesaroni UniversityofOntarioInstituteofTechnology,Oshawa,ON, Canada
RaymondC.K.Chan CASKeyLaboratoryofMentalHealth,Instituteof Psychology,ChineseAcademyofSciences,Beijing,China
AnitaChandra RANDCorporation,Arlington,VA,USA
ConstanceL.Chapple DepartmentofSociology,UniversityofOklahoma, Norman,OK,USA
RubyCharak DepartmentofPsychologicalScience,TheUniversityof Texas-RioGrandeValley,CollegeofLiberalArts,Edinburg,TX,USA
KathyE.Charles SchoolofAppliedSciences,EdinburghNapierUniversity, Edinburgh,UK
ChuanshengChen DepartmentofPsychologyandSocialBehavior,School ofSocialEcology,UniversityofCalifornia – Irvine,Irvine,CA,USA
MayS.Chen DepartmentofHealthBehavior,UniversityofNorthCarolina atChapelHill,ChapelHill,NC,USA
Wan-YiChen CollegeofHumanEcology,SchoolofSocialWork,Syracuse University,Syracuse,NY,USA
HowardD.Chilcoat DepartmentofMentalHealth,JohnsHopkins BloombergSchoolofPublicHealth,Baltimore,MD,USA
GlaxoSmithKlineWorldwideEpidemiology,GlaxoSmithKline,ResearchTrianglePark,NC,USA
GwendolynChilds SchoolofNursing,UniversityofAlabamaatBirmingham,Birmingham,AL,USA
KristinaChilds DepartmentofPsychology,UniversityofNewOrleans, NewOrleans,LA,USA
MingMingChiu DepartmentofEducationalStudies,PurdueUniversity, WestLafayette,IN,USA
CatherineP.Chou DepartmentofPsychology,SoutheastMissouriState University,CapeGirardeau,MO,USA
BrianD.Christens SchoolofHumanEcology,UniversityofWisconsin, Madison,WI,USA
AntoniusH.N.Cillessen BehaviouralScienceInstitute,Developmental Psychology,RadboudUniversiteitNijmegen,Nijmegen,TheNetherlands
TrenetteClarkGoings SchoolofSocialWork,UniversityofNorthCarolina atChapelHill,ChapelHill,NC,USA
JosephR.Cohen DepartmentofPsychology,UniversityofIllinois,UrbanaChampaign,NJ,USA
CraigR.Colder DepartmentofPsychology,StateUniversityofNewYork UniversityatBuffalo,Buffalo,NY,USA
JonathanS.Comer NewYorkStatePsychiatricInstitute,DivisionofChild Psychiatry,ColumbiaUniversity,NewYork,NY,USA
R.DawnComstock CollegeofMedicine,DepartmentofPediatricsand CollegeofPublicHealth,DivisionofEpidemiology,TheOhioStateUniversity,Columbus,OH,USA
CenterforInjuryResearchandPolicy,ColumbusChildren’sHospital,Columbus,OH,USA
ChristineA.Conelea DepartmentofPsychology,UniversityofWisconsinMilwaukee,Milwaukee,WI,USA
DanielF.Connor DepartmentofPsychiatry,UniversityofConnecticut HealthCenter,Farmington,CT,USA
DavidE.Conroy DepartmentsofKinesiologyandHumanDevelopmentand FamilyStudies,ThePennsylvaniaStateUniversity,UniversityPark,PA,USA DepartmentofPreventiveMedicine,NorthwesternUniversity,Chicago,IL, USA
CatherineCook-Cottone DepartmentofCounseling,School,andEducationalPsychology,UniversityatBuffalo,StateUniversityofNewYork, Buffalo,NY,USA
DanielG.Cooper InstituteonSocialExclusion,AdlerUniversity,Chicago, IL,USA
RobertJ.Coplan DepartmentofPsychology,CarletonUniversity,Ottawa, ON,Canada
KennethCorvo CollegeofHumanEcology,SchoolofSocialWork,SyracuseUniversity,Syracuse,NY,USA
ElizabethA.Courtney NewYorkStatePsychiatricInstitute,NewYork,NY, USA
HofstraUniversity,Hempstead,NY,USA
CarrieCoward-Bucher DepartmentofHistory,Culture,andSociety,Baker University,BaldwinCity,KS,USA
JamieCraig PsychologyandBehaviorCenter,Brandon,MS,USA
DavidCrampton Jack,JosephandMortonMandelSchoolofAppliedSocial Sciences,CaseWesternReserveUniversity,Cleveland,OH,USA
WilliamD.Crano PsychologyDepartment,DivisionofBehavioraland OrganizationalSciences,ClaremontGraduateUniversity,Claremont,CA, USA
SarahA.Crawley DepartmentofPsychology,TempleUniversity,Philadelphia,PA,USA
CarlaCrespo FacultyofPsychologyandEducationalSciences,University ofCoimbra,Coimbra,Portugal
ElisabettaCrocetti AlmaMaterStudiorumUniversityofdiBologna,Bologna,Italy
JenniferRiedlCross CenterforGiftedEducation,CollegeofWilliamand Mary,Williamsburg,VA,USA
DonnaCross EdithCowanUniversityandTelethonKidsInstituteinWestern Australia,Subiaco,Australia
QianaR.Cryer-Coupet DepartmentofSocialWork,NorthCarolinaState University,Raleigh,NC,USA
GretchenJ.Cutler DivisionofEpidemiologyandCommunityHealth, SchoolofPublicHealth,UniversityofMinnesota,Minneapolis,MN,USA
ChelseaF.Dale DepartmentofPsychiatry,MassachusettsGeneralHospital, Boston,MA,USA
LorenzaDallago DepartmentofSocialandDevelopmentalPsychology, UniversityofPadova,Padova,Italy
DanielleH.Dallaire PsychologyDepartment,TheCollegeofWilliamand Mary,Williamsburg,VA,USA
LaviniaE.Damian Babeş-BolyaiUniversity,Cluj-Napoca,Romania
JeffreyA.Daniels DepartmentofCounseling,RehabilitationCounseling andCounselingPsychology,WestVirginiaUniversity,Morgantown,WV, USA
JenniferL.Dartt SchoolofSocialWork,UniversityofMissouri-Kansas City,KansasCity,MO,USA
CarolDashiff SchoolofNursing,UniversityofAlabamaatBirmingham, Birmingham,AL,USA
JoanneDavila DepartmentofPsychology,StonyBrookUniversity,Stony Brook,NY,USA
J.Davis DepartmentofAthletics,OhioStateUniversity,Columbus,OH, USA
TerryC.Davis DepartmentsofMedicineandPediatrics,LouisianaState UniversityHealthSciencesCenter,Shreveport,LA,USA
HannekedeGraaf Rutgers,Utrecht,TheNetherlands
RebeccaS.Define SchoolofSocialWork,SaintLouisUniversity,StLouis, MO,USA
MarcoDelGiudice DepartmentofPsychology,UniversityofNewMexico, Albuquerque,NM,USA
SergioV.Delgado DepartmentofPediatrics,DivisionofChildandAdolescentPsychiatry,CincinnatiChildren’sHospitalMedicalCenter,Cincinnati, OH,USA
AntonellaDelleFave DipartimentodiScienzeClinicheLuigiSacco, UniversitàdegliStudidiMilano,Milano,Italy
KatyL.DeLong DepartmentofPsychology,WestVirginiaUniversity,Morgantown,WV,USA
MarcJ.M.H.Delsing Praktikon,RadboudUniversityNijmegen,Nijmegen, TheNetherlands
DanielleM.Denenny SemelInstituteforNeuroscienceandHumanBehavior,UniversityofCalifornia,LosAngeles,LosAngeles,CA,USA
RogerDesmond SchoolofCommunication,UniversityofHartford,West Hartford,CT,USA
MandeepK.Dhami DepartmentofPsychology,MiddlesexUniversity,Hendon,London,UK
DavidDiLillo DepartmentofPsychology,ClinicalPsychologyTraining Program,UniversityofNebraska – Lincoln,Lincoln,NE,USA
MelanieA.Dirks DepartmentofPsychology,McGillUniversity,Montreal, QC,Canada
LauraM.L.Distel DepartmentofPsychology,LoyolaUniversityChicago, Chicago,IL,USA
AndreaL.Dixon GeorgiaStateUniversity,Atlanta,GA,USA
LeonardA.Doerfler DepartmentofPsychiatry,UniversityofMassachusetts MedicalSchool,Worcester,MA,USA
DepartmentofPsychology,AssumptionCollege,Worcester,MA,USA
J.DouglasCoatsworth DepartmentofHumanDevelopmentandFamily Studies,ColoradoStateUniversity,FortCollins,CO,USA
SaraDouglass T.DennySanfordSchoolofSocialandFamilyDynamics, ArizonaStateUniversity,Tempe,AZ,USA
AnnaBethDoyle DepartmentofPsychology,ConcordiaUniversity,Montreal,QC,Canada
LaurenM.Duerson DepartmentofCounselorEducation,ClemsonUniversity,Clemson,SC,USA
LarissaG.Duncan DepartmentofHumanDevelopmentandFamilyStudies,SchoolofHumanEcology,UniversityofWisconsin-Madison,Madison, WI,USA
KevinDurkin SchoolofPsychologicalSciencesandHealth,Strathclyde University,Strathclyde,Glasgow,UK
NicholasR.Eaton DepartmentofPsychology,StonyBrookUniversity, StonyBrook,NY,USA
RobertP.Eckstein DepartmentsofPsychologyandJusticeStudies,PreventionInnovationsResearchCenter,UniversityofNewHampshire,Durham, NH,USA
JulianH.Edbrooke-Childs UniversityCollegeLondonandAnnaFreud Centre,London,UK
AubreyL.Edson ChildandFamilyPsychiatry,AlpertMedicalSchoolof BrownUniversity,RhodeIsland,NJ,USA
KatieM.Edwards DepartmentofPsychologyandWomen’sStudiesProgram,PreventionInnovationsResearchCenter,UniversityofNewHampshire, Durham,NH,USA
VincentEgan CentreforFamilyandForensicPsychology,Departmentof PsychiatryandAppliedPsychology,UniversityofNottingham,Nottingham,UK
Another random document with no related content on Scribd:
yhtämittaa. Tuo kaunis nuori mies, jolla oli nimenä Lu-Lu, tuli tervehtimään prinsessaa, ja he puhelivat ja nauroivat yhdessä.
Davido Rossi istui koko ajan vaiti, mutta vihdoin Roma puhui hänelle.
»Pelkään että pidätte meidän yleisöämme hyvin pahatapaisena», sanoi hän.
»Vaatimattominkin yleisö Trasteveressä tai Whitechapelissa käyttäytyy paremmin», vastasi Davido Rossi.
Don Camillo puri huultaan ja sanoi:
»Mainio keksintö tehdä Simsonista oopperan sankari! Aivan ajan hengen mukaista! Nykyään on kaikki otettava suurelta kannalta kansat, valtakunnat, sodat, kaikki! Paavikin sen ymmärsi uneksiessaan pyhästä Rooman valtakunnasta, ja jos te hankitte vaikka yhdellä pennillä huvitusta, niin sekin pitää olla suurenmoista. Kaiken tulee olla kansainvälistä ja käydä ihmiskunnan nimessä, ja sen uskontunnustuksena tulee olla jonkinmoinen maailmanpoliittinen testamentti. Oh, olisi vallan vanhanaikaista olla sairastumatta tuohon suuruudenhulluuteen meidän päivinämme, ja minä toivon vain» — hän vilkaisi pikku prinsessaan — »että kohtalo armossaan lopettaa tuon suuruudenjumaloimisen ennenkuin se ennättää vaikuttaa sen, että saamme suuria naisia.»
Mutta puheen vaikutus hiukan turmeltui siksi että eräs pikku tapahtuma veti yleisön huomion puoleensa. Pääministeri näet astui katsomoon ja sai osakseen muutamia aplodeja, joita seurasi yhä uudistuva katseleminen prinsessan aitioon päin ja joskus äänekäs kuiskailukin.
Toinen näytös, joka esitti Simsonia sotilaana, oli vilkkaampi kuin ensimmäinen, ja kun esirippu laskeutui, astui kenraali Morra, sotaministeri, prinsessan aitioon.
»Te saatte siis sotatieteen opetusta professorilta, joka löi koko armeijan aasin leukaluulla?» sanoi Don Camillo.
»Toivoisin että voisimme pestata tuhat sellaista miestä — aasinleukaluineen», sanoi kenraali. »Sellainen herra olisi hyvä olemassa sotaministeriössä, vaikkapa vain rypistämässä kulmakarvojaan.»
»Minä luulin, että teillä oli kyllin kulmakarvojen rypistäjiä Monte Citoriassa, päättäen siitä, että sanoma lehdet yhä hyökkäävät kimppuunne. Eivätkö he vakuuta teille, että teidän militarisminne syöksyi turmioon oman väkevyytensä tähden, aivan niinkuin ystävämme Simson kohta tulee tekemään?»
»Militarismi ei ole ainoata, mikä kerran on loppuva, mikäli minä ymmärrän», sanoi kenraali.
»Ei tietysti! Tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa ei ole oleva myöskään mitään oopperoita eikä taidetta eikä tanssiaisia eikä — mitään! Nuo tuhatvuotisen valtakunnan odottajat ovat armottomia he eivät jätä meille mitään muuta kuin pari tynnyrinalaa Arkadiaa ja lehmän.»
»Älkäämme ajatelko sitä», nauroi prinsessa. »Roomalainen sielu kauhistuu sellaista tulevaisuutta. Minä aion ostaa suuren kynttilän Madonnalle St. Augustinoon ja anoa, että hän varjelisi meitä.»
»Olkaa rauhassa! Nämäkin päivät menevät ohi!» sanoi kenraali nousten. Ja sitten hän lisäsi hiljempää prinsessalle katsahtaen Romaan: »Teidän kaunis nuori ystävänne ei näytä niin reippaalta tänä iltana.»
Prinsessa kohotti olkapäitään. »Lemmen tuskat tuottavat kärsimyksiä, mutta ei kuolemaa», kuiskasi hän.
»Ettehän tarkoittane…»
Prinsessa kohotti viuhkansa kärjen huulilleen ja nauroi.
Davido Rossi ei puhunut paljoa, ja joka kerta, kun Roma katsoi häneen, synkistyi tytön luonnollinen iloisuus ja hän tunsi häpeää. Davido Rossi kärsi rangaistusta hänen tähtensä. Tuo mies olisi voinut musertaa nuo perhoset yhdellä iskulla, mutta hän alistui vaieten heidän pistoihinsa.
Roma tunsi omituista tunteiden ristiriitaa. Tuo voitonriemu, jota hän oli kuvitellut tuntevansa näyttäytyessään julkisesti Davido Rossin seurassa — voitonriemu kaikkien kadehtijoiden takia, jotka toivoivat hänen kukistumistaan — se ei tuottanutkaan hänelle nyt mitään iloa.
Kolmas näytös esitti Delilan viettelytoimia, ja sille naurettiin hyvin paljon.
»Voi noita suloisia, pyöreitä, pehmeitä olentoja — he voivat tehdä mitä ikinä tahtovat tuollaisille jättiläisille», sanoi Don Camillo. »Sanokaa sitten, että laki ei katso naisen etua — nainen itse tekee lait! Ja jokaisen sivistyneen valtakunnan ministerien historiassa pitäisi naisten nimiä olla joka sivulla, sisäasiain ministeri — Donna Delila, Raha-asiain ministeri — Donna…»
»Gi-Gi!» vastusteli prinsessa, mutta oli samassa nääntyä naurusta.
Paroni, joka oli ollut päivällisellä kuninkaan luona, saapui näytöksen lopulla, leveä nauha rinnan poikki ja siinä tähtiä, ristejä ja muita kunniamerkkejä. Hän kumarsi Davido Rossille jäykän kohteliaasti, tervehti Don Camilloa tuttavallisesti, suuteli prinsessan kättä ja tarjosi käsivartensa Romalle viedäkseen hänet käytävään vilvoittelemaan, sillä tytön oli hyvin lämmin.
»Huomaan sinun edistyvän, lapseni! Se oli mainio keksintö, että toit hänet tänne! Jokainen sanoo, että sinua hän ei ole voinut tarkoittaa puheellaan, joten hän on puhaltanut torveensa vallan turhaan.»
»Saitteko kirjeeni?» kysyi Roma epävarmalla äänellä.
»Sain, mutta älä ole levoton. En tosin ole profeetta enkä profeetan poika, mutta uskallan väittää, että olemme oikeilla jäljillä. Kuinka onnellista, että esitit tuon Minghellin! Se oli kerrassaan nerokas keksintö! Sinä kysyt, mikä hänen rikoksensa Lontoossa oli väärennys, ystäväni!»
»Se on varsin arveluttava rikos, eikö niin?»
»Varsin arveluttava lähetystön sihteerin teoksi, mutta poliisille…»
Hän nauroi tarkoittavasti, ja Roma tunsi inhoa.
»Onko hän saanut selville mitään?» kysyi hän.
»Ei vielä, mutta hän on nähtävästi suurten asiain jäljillä. Se on melkein varma, että sinun kuningas Davidisi on henkilö, jota laki on
toivonut käsiinsä.»
Roman käsi värähti ministerin käsivarrella, mutta he kääntyivät juuri silloin käytävän päässä, ja Roma oli astuvinaan laahustimelleen.
»Muutamat renkaat vielä puuttuvat, ja siksi lähetämme Minghellin Lontooseen ottamaan selkoa niistä.»
»Lontooseen? Jossain yhteydessä isäni kanssa?»
»Ehkä. Saamme nähdä. Mutta tuolla on jo orkesteri, ja tuolla on sinun aitiosi. Sinä olet ihailtava, armas! Nyt sinä jo olet poistanut kaikki sen pahan jäljet, jonka hän sinulle teki, ja puolet tehtävästäsi on toimitettu. Mitä me puhumme diplomaateista! Meidän tulisi kaikkien käydä pienen tyttösen koulua! Hyvästi!»
Koko seuraavan näytännön aikana Roma tunsi kuin pistoa käsivarressaan sillä kohtaa, johon paroni oli koskettanut, ja hän tunsi punastuvansa, kun prinsessa sanoi: »Kaikki katsovat tänne päin! Niin käy kun on huomatuin tyttö Roomassa!»
Ja sitten hän tunsi Davido Rossin käden tuolinsa selkämyksellä ja kuuli lempeän äänen sanovan:
»Valo paistaa aivan silmiinne, Donna Roma. Vaihtakaa paikkaa minun kanssani hetkeksi.»
Ja sitten kaikki tapahtui kuin unessa. Hän kuuli jonkun sanovan:
»Hän tuhlaa siihen hyvin paljon tunnetta, miesparka!» Ja joku toinen vastasi: »Niin, ja särkynein sydämin?» Sitten kuului musiikin äkillinen loppu, ja ooppera oli lopussa. Donna Roma meni ulos
tungoksessa nojaten Davido Rossin käsivarteen, ja hänestä tuntui kuin hän kaatuisi, jollei Davido Rossi pitäisi hänestä kiinni.
Komeat englantilaiset vaunut ajoivat ovelle, ja neljä henkilöä astui niihin.
»Grand Hotel!» huusi Don Camillo. Sitten hän heittäytyi istuimelleen ja nauroi sekä hyräili:
»Ja kuollessaan hän löi kuoliaaksi useampia kuin eläessään… Ja hän hallitsi Israelia kaksikymmentä vuotta.»
V.
Kostea Campagnan ilma peitti koko kaupungin ikäänkuin sumuun ja tunkeutui vaunujen ikkunoiden läpi, mutta Grand Hotellissa oli valoa ja lämpöä. Kuljettuaan ensin lasikattoisen etuhuoneen läpi, jossa istui miehiä (ja muutamia naisia) polttaen sikareja ja juoden kahvia, saapui seurue sisähuoneeseen, joka oli sisustettu valkoisella ja kullalla sekä loisti sähkövalojen ja peilien kimmellyksessä. Pienten pyöreiden pöytien ympäri oli jo kokoontunut yleisöä, ja uusia seurueita saapui yhtämittaa.
Naisia tuli koristettuina hohtokivillä, jotka säkenöivät paljaiden käsivarsien ja olkapäiden yli heitettyjen nahkaviittojen alta, kunnes koko huone näytti hohtavan jalokiviä. Jokaisen seurueen saapuessa kuiskasivat huoneessa-olijat heidän nimensä, ja tulijat käyttäytyivät kuten ainakin henkilöt, jotka tietävät olevansa huomion kohteina.
Ihmiset katselivat toisiaan silmälasien ja lorgnettien lävitse ja tervehtivät alituiseen tuttujaan. Miehet puhelivat, naiset nauroivat, ja lapsellista lavertelua kuului melkein joka pöydästä. Sitten tuotiin illallinen, laseja kohotettiin aloittamisen merkiksi, ja kauniit silmät loistivat ympäri huonetta, kunnes koko ilma uhkui sähköä ja inhimillisiä intohimoja.
Roma istui vastapäätä prinsessaa. Hän oli vieläkin ajatuksissaan ja hajamielinen, mutta kun seurue laski leikkiä hänen kanssaan, kirkastui hän hetkeksi ja koetti näyttää iloiselta ja onnelliselta. Davido Rossi, joka istui hänen vasemmalla puolellaan, oli yhä hiljaa ja itseensä sulkeutuneena, mutta hänen ilmeensä oli rangaistustaan kärsivän miehen ilme.
Sen huomasi Don Camillo, joka istui oikealla puolella prinsessaa, ja siitä johtui pieniä kohtauksia.
»Täällä on hyvää seuraa, herra Rossi. Aina täällä näkee kauniita naisia», sanoi Don Camillo.
»Ja kauniita nuoria miehiä nähtävästi myöskin», sanoi Davido Rossi.
Kaunis nuori mies, joka tunnettiin nimellä Lu-Lu, oli siellä, ja ojentautuen Don Camillon yli hän kuiskasi vuoroin polttaen sikariaan ja vuoroin maistellen kahviaan:
»Miksei ministeri osta miestä? On varsin helppo ostaa sanomalehdistö meidän päivinämme.»
»Hän menettelee paljon viisaammin», sanoi Don Camillo, »vetämällä pois hänet vastustajien puolelta tarjoten syöttinä…»
»Virkojako?»
»Ei, vaan neitosen sulon», kuiskasi Don Camillo, mutta Roma kuuli sen.
Häntä hävetti. Nuo viittaukset, jotka häpäisivät Davido Rossia, häpäisivät häntä itseään myöskin, ja hän tahtoi paeta pois.
Rossi ei näkynyt huomaavan mitään loukkaavaa. Vaikka hän ei puhunut paljoa, oli hän tyyni ja iloinen, ja hänen käytöksensä oli luonnollista ja kohteliasta. Erään kuninkaan adjutantin rouva istui hänen vieressään ja puhui yhtämittaa kuninkaasta. Kuningas ratsasti mielellään joka aamu, ja jonkun hoviherran piti olla hänen seurassaan kello kymmenen. Se oli hänen miehensä toimena, ja hän oli siinä virassa aina kaksi viikkoa joka toinen kuukausi.
Roma huomasi kuuntelevansa joka sanaa, joka sanottiin Davido Rossille, mutta samalla hän myöskin kuunteli pöydän toisessa päässä tapahtuvaa keskustelua.
»Tahtoo olla toinen Cola di Rienzi, eikö niin?» sanoi Lu-Lu.
»Toinen Kristus», sanoi Don Camillo. »Hän vaatii kohta orjantappurakruunua ja pyytää maailmaa uhraamaan hänet ihmiskunnan hyväksi. Katso! Hän puhelee pikku paronittarelle, mutta hän on todellisuudessa viidentoistatuhannen peninkulman päässä yläpuolella pilviä tälläkin hetkellä.»
»Mistähän hän mahtanee olla kotoisin?» sanoi Lu-Lu, ja sitten Don Camillon kädet taas soittivat näkymätöntä soittokonetta.
»Madame de Trop sanoo, että hänen isänsä oli kamariherrana petroleumikuninkaan hovissa — varakuninkaan tietysti, ja siellä hän sai kasvatuksensa», sanoi prinsessa.
»Älkää uskoko sitä ollenkaan», sanoi Don Camillo, »olen varma, ettei hän koskaan ennen ole syönyt illallista siistissä hotellissa.»
»Minäpä kysyn häneltä! Kuunnelkaa nyt! Tästä tulee lysti!» sanoi prinsessa. »Herra Rossi!»
»Mitä, armollinen prinsessa?» sanoi Davido Rossi.
Pikku prinsessan silmät välähtivät pöydän yli.
»Eikö tämä ole kaunis huone?»
»Hyvin kaunis.»
»Ette kai ole koskaan ennen ollut täällä?»
Davido Rossi katsoi häntä suoraan silmiin vastatessaan:
»Olen kyllä, armollinen prinsessa. Kun palasin Italiaan kahdeksan vuotta sitten, olin kuukauden verran tarjoilijana tässä hotellissa.»
Pikku prinsessan säteilevät kasvot nolostuivat pahanpäiväisesti, ja molemmat herrat loivat katseensa alas.
Roma tuskin ymmärsi omia tunteitaan. Siinä oli nöyryytystä, häpeää, nolostumista, mutta ennen kaikkea ylpeyttä — ylpeyttä Davido Rossin rohkeuden ja voiman tähden.
Campagnan valkoinen sumu tunkeutui heihin asti, kun he astuivat ulos lasikattoisesta eteisestä, ja vanha vaimo, savimalja kädessä, kyyristyi marmoripilarin juurelle ja ojensi kylmän kostean kätensä huutaen:
»Penni Jumalan tähden! Vaikka kuolisin ilman synninpäästöä, vakuutan, etten ole syönyt mitään tänään… Jumalan siunatkoon teitä, tyttäreni, ja pyhä Neitsyt ja kaikki pyhät!»
Kadut olivat hiljaiset, ja vaunujen pyörät kajahtelivat tyhjillä teillä korkeiden seinien välissä. Oli myöhä, ja sähkövalot Via Nazionalella sammuivat yksitellen, jättäen jälkeensä pimeän tunnelin, jossa siellä
täällä häämötti keltaisia, himmeitä kaasuvaloja, aivan kuin topaasit mustassa koristeessa.
Kotinsa ovella Roma erosi prinsessasta ja sanoi Rossille vaunujen lähtiessä taas liikkeelle: »Tulkaa aikaisin huomenna. En ole vielä voinut tehdä kunnollisesti työtä ollenkaan.»
Hän oli levoton ja kuumeinen ja tahtoi mennä levolle heti, mutta kulkiessaan vierashuoneen läpi hän kuuli tätinsä ärtyisän äänen, joka sanoi: »Sinäkö siinä olet, Roma?» ja hänen täytyi mennä kreivittären luo.
Punainen lamppu paloi pyhimysarkun edessä, ja vanha kreivitär makasi kirjaillussa yöpuvussa, mutta hän oli aivan liereillään, silmät säikkyivät ja huulet vapisivat.
»Vihdoinkin sinä tulet! Istu! Minun täytyy puhua sinulle. Nattalina!» huusi kreivitär. »Oh, taivas, se tytön letukka on mennyt maata. Anna minulle konjakkia. Tuolla sitä on peilipöydällä.»
Hän maistoi konjakkia, hypisteli nenäliinaansa ja sanoi:
»Sinun käytöksesi, Roma, hämmästyttää minua! Ethän sinä ennen ollut noin hullu! Mitä! Etkö sinä näe, mitä tuo nainen tahtoo? Mikäkö nainen? Prinsessa tietysti. Pyytää sinua aitioonsa oopperaan, jotta sinut julkisesti nähtäisiin yhdessä tuon miehen kanssa. Prinsessa vihaa häntä kuin myrkkyä, mutta hän nielisi vaikka mitä, jos hän siten voisi saattaa sinut ja Rossin yhteen. Luuletko paronin hyväksyvän tuota? Sinä ja hänen vihollisensa sellaisessa suhteessa! Vie pois tuo konjakki! Olen tukehtumaisillani! Nattalina…»
»Erehdyt, täti Betsy», sanoi Roma. »Paroni oli oopperassa ja tuli itse aitioon ja hyväksyi kaiken.»
»Ah — älä puhu turhia! Koska hänellä on hiukan itsekunnioitusta ja kun hän ei ilmaise ajatuksiaan, olet sinä kyllin tyhmä uskomaan, ettei hän ole loukkaantunut. Mutta minä tunnen hänet. Olen tuntenut hänet koko ikäni. Pienenä poikanakaan ei kukaan voinut saada häntä itkemään. Hän oli liian ylpeä myöntääkseen, että kukaan saattoi loukata häntä. Juuri samanlainen hän on nytkin, ja vaikka nöyryyttäisit häntä kuinka, ei hän ikinä näyttäisi sitä. Mutta minä näen sen ja sanon, että sinä olet kiittämätön ja typerä.»
Vanhan kreivittären ääni sortui kuiskaukseksi, mutta hän jatkoi keskeytymättä:
»Ellet ajattelekaan itseäsi, voisit edes ajatella minua. Sinä olet nuori, ja maailma on sinulle avoinna, mutta minä olen vanha ja kiinni vuoteessani, ja mihin minä joudun, jos paroni suuttuu? Tulot, jotka saat isäsi tiloista, ovat vieläkin hänen valvontansa alaisina. Hän voi ottaa ne pois koska tahansa, ja jos hän tekee sen, mihin minä silloin joudun?»
Roman rinta kohosi nopeasta hengityksestä, hänen sydämensä tykytti, ja päätä tuntui huimaavan. Koko tämän illan katkeruus kuohui hänen mielessään, ja se puhkesi esiin kuin vyöryvä virta.
»Vai siitä koko teidän siveellinen huolenpitonne minusta johtuu!» sanoi hän. »Koska paroni on välttämätön teille ettekä voi tulla toimeen ilman häntä, tulisi minun myydä itseni teidän tarpeittenne mukaan!»
»Roma! Mitä sinä sanot? Etkö häpeä!…»
»Ettekö te häpeä? Te olette koettanut työntää minut paronin syliin ettekä ole välittänyt vähääkään siitä, kuinka minun käy, kunhan vain ulkonainen kuori säilyy.»
»Sinä kiittämätön tyttö!»
»Te olette tehnyt voitavanne hävittääksenne käsitykseni hyvästä ja pahasta ja opettaaksenne minulle, että asema ja valta ja rikkaus on kaikki kaikessa, sama se, mikä hinta niistä maksetaan, ja jos joku vaara niitä uhkaa, pitää meidän taistella niiden puolesta niinkuin koira tappelee luupalastaan.»
»Oh taivas! Kyllä ymmärrän tarkoituksesi. Sinä toivot tappavasi minut.
Ja sen teetkin — Nattalina! Missä on…»
»Sen lisäksi te olette myrkyttänyt mieleni isääni kohtaan, ja koska en voinut muistaa häntä, uskottelitte minulle, että hän oli itsekäs ja turhamainen eikä välittänyt omasta tyttärestään. Mutta minun isäni ei ollut ollenkaan sellainen.»
»Ja kuka on sen sinulle kertonut, neitiseni?»
»Samapa se, kuka on kertonut. Isäni oli pyhimys ja marttyyri ja suuri mies, ja hän rakasti minua koko sielullaan!»
»Voi minun päätäni! Minun päätäni!… Marttyyri tosiaankin! Sosialisti ja tasavaltalainen kapinoitsija ja anarkisti!»
»Vähät siitä, millaiset mielipiteet hänellä oli. Hän oli isäni — siinä kyllin eikä teillä ollut oikeutta uskotella minulle mitään pahaa hänestä, ajatelkoonpa maailma mitä tahansa.»
Roma oli ihana tuona hetkenä, pää pystyssä, silmät hehkuen ja komea vartalo aaltoillen kauniin puvun alla.
»Sinä tapat minut, se on varma. Konjakki… Nattalina…» huusi kreivitär, mutta Roma oli mennyt.
Ennen levollemenoaan Roma kirjoitti paronille:
»Varmaan olette väärässä. Miksi tuhlaatte aikaa lähettämällä Minghellin Lontooseen? Miksi? Miksi? Miksi? Tuo petturi ei tule löytämään mitään, ja jos hän löytää, ei siihen ole luottamista. Estäkää se heti, jos tahdotte säästää valtion varoja ja itseltänne pettymyksiä. Estäkää! Estäkää! Estäkää!
P.S. — Näytteeksi siitä, kuinka väärässä tuo mies on, mainitsen, että
D.R. tänään kertoi olleensa ennen viinurina Grand Hotellissa!»
VI.
Seuraavana aamuna Davido Rossi tuli aikaisin.
»Nyt meidän täytyy tehdä työtä vakavasti», sanoi Roma. »Luulen vihdoinkin ymmärtäväni, miten on meneteltävä.»
Siitä ei saanut tulla Johannes, rakastettu opetuslapsi, joka lepäsi Herransa sylissä. Siitä piti tulla Pietari, harras, uljas, yksilöllinen, inhimillinen, erehtyvä, mutta uljas Pietari. »Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle tahdon rakentaa kirkkoni.»
»Sama asento kuin ennen. Silmät tuonne päin. Kiitos!… Pelkään, ettei teillä ollut hauska eilen illalla?»
»Teatterissako? Se huvitti minua. Mutta inhimillinen puoli ehkä oli minulle tärkeämpi kuin taiteellinen.»
»Ajattelitte siis enemmän katsojia.»
»Niin. Ellei Italia tyydy olemaan vallan yksinkertaisesti jonkinmoisena muinaismuseona tai koulupaikkana laulajille ja tanssijattarille, Euroopan cavaliere serventenä, joka riippuu kiinni toisten valtioiden liepeissä, täytyy sen herätä muutamista
kuvitelmistaan. Eivät suuret armeijat eikä suuri taide voi lopettaa sellaisen maan sekasortoa ja hämmennystä, missä hallitsevat luokat huvittelevat sillä aikaa kuin köyhät huutavat leipää. Maan täytyy ensin muuttaa siveellinen käsityskantansa — ja sen se tekeekin, niin totta kuin ihminen elää maan päällä ja Jumala taivaassa. Mutta minä en ole mikään taiteilija, kuten huomaatte… Kuinka te jouduitte kuvanveistäjäksi?»
»Oh — minä opiskelin hiukan Pariisin ateljeessa käydessäni koulua siellä.»
»Mutta te olette syntynyt Lontoossa?»
»Niin.»
»Miksi tulitte Roomaan?»
»Rooma oli sukuni kotipaikka. Ja sitten — olihan minulla nimenäkin Roma!»
»Minäkin tunsin erään Roman ennen muinoin.»
»Todellako? Toisenko Roman?»
Hänen äänensä värisi hiukan.
»Hän oli tuon ystäväni pikku tytär, josta kerroin.»
»Kuinka hausk — — Ikkunaan päin, olkaa hyvä — noin.»
Romaa kiusasi tuo teeskentely, mutta Davido Rossin ilmeessä ei näkynyt mitään eroa.
»Hän oli ainoastaan seitsenvuotias, kun hänet viimeksi näin.»
»Siitä on siis pitkä aika?»
»Seitsemäntoista vuotta.»
»Sitten hän olisi nyt saman ikäinen kuin…»
»Kun ensi kerran näin hänet, oli hän ainoastaan kolmivuotias, ja silloin hän oli yöpuvussaan ja juuri menossa nukkumaan.»
Roma naurahti hiukan, mutta hän tiesi, että jokainen äänen värähdys hänessä oli teennäinen.
»Hän luki rukouksensa hiukan lepertäen siihen aikaan. 'Itä meidän, jota olet taivaatta'.»
Davido Rossi naurahti hiukan matkiessaan lapsen ääntä. He nauroivat yhdessä nyt ja katsoivat toistensa silmiin, ja sitten he molemmat kääntyivät totisina pois.
»Teistä se ehkä tuntuu omituiselta, mutta minä lasken ensimmäisen itsetietoisen pyrkimykseni alkaneen sillä hetkellä.»
»Todellako?»
»Kymmenen vuotta myöhemmin, kun olin Amerikassa etsien sitä sanomaa, joka maailman pelastaisi, muistin tuon rukouksen sanat sellaisina kuin pikku Roma ne oli lausunut. 'Lähettyköön tinun valtakuntati, tapahtukoon tinun tahtoti'…»
»Hän siis…»
»Hän on vastuunalainen kaikesta mitä teen ja mihin maailma minua käyttää. Hän on elämäni ohjaaja.»
Hän matki taas lapsen ääntä ja nauroi, mutta Roma ei voinut yhtyä häneen nyt. Tuota miestä hän oli aikonut pettää! Hänestä tuntui kuin hän olisi vaeltanut sokeana jyrkänteen reunalle ja sitten yhtäkkiä joku olisi tempaissut siteen hänen silmiltään ja näyttänyt hänelle pohjattoman kuilun.
Hetkisen hän teki työtä aivan ääneti tuntien kuumeentapaista levottomuutta. Mutta juuri kun äänettömyys oli käydä tuskalliseksi ja mahdottomaksi kestää, astui Felice huoneeseen ilmoittamaan, että aamiainen oli valmis.
»Voitteko viipyä? Tahtoisin niin mielelläni tehdä työtä ollessani työtuulella», sanoi Roma.
»Ilomielin», vastasi Davido Rossi.
Roma söi tuskin mitään, sillä kaikenlaiset aavistukset kiusasivat häntä, ja seinän läpi kuului hänen tätinsä ääni, joka yhtämittaa huusi ja torui palvelijaa.
Tunsiko Davido Rossi hänet? Hän tunsi, hänen täytyi tuntea. Joka sana, joka äänen värähdys kertoi sen Romalle. Mutta miksi Davido Rossi ei puhunut suoraan? Uskottuaan salaisuutensa Romalle hän odotti, että Romakin ilmoittaisi itsensä hänelle. Ja miksi Roma ei ollut sitä tehnyt? Hän oli sen seurapiirin verkossa, jossa hän eli, ja hän häpesi sitä syytä, joka oli saattanut heidät yhteen, ja ennen kaikkea hän ei ollut uskaltanut tunnustaa käsittävänsä tuota Davido Rossin elämän salaisuutta, joka katkenneen kahleen tavoin yhä seurasi häntä.
Davido Leone on kuollut!
Tuon seikan paljastaminen, vaikkapa vain heille molemmille, oli samaa kuin papin muuttaminen persoonalliseksi ja kuin ripin kuunteleminen salassa!
Mutta entä sitten! Hänen täytyi se tehdä. Hänen täytyi se tehdä. Hänen täytyi ilmoittaa itsensä, kun sydän ja vaisto käskivät. Hänen täytyi osoittaa olevansa isänsä tytär, tuon jalon isän, joka kuoli vapauden puolesta, ja Davido Rossin täytyi uskoa salaisuutensa veriheimolaiselle, joka ei ikinä voisi pettää oman isänsä kasvattipoikaa.
Kun hän oli tullut tuohon johtopäätökseen, näkyi aurinko taas rupeavan paistamaan hänen pilvisellä taivaallaan, mutta pilvet olivat täynnä sähköä. Heidän palatessaan ateljeehen Roma oli hiukan kiihkeä ja hermostunut, sillä hän arveli ajan lähestyvän. Samassa soturirykmentti marssi ohi Pinciota kohti ja musiikki soitti marssia.
»Voi noita vanhoja onnen päiviä!» sanoi Davido Rossi. »Kaikki muistuttaa niitä! Muistan, kun hän oli kuusivuotias…»
»Romako?»
»Niin. Rykmentti palasi loistavalta sotaretkeltä, ja tohtori vei meidät katsomaan ilotulitusta ja kansan riemua. Me tulimme suurelle torille, melkein yhtä suurelle kuin Pyhän Pietarin piazza, torille, jossa on suihkulähteitä ja keskellä korkea patsas.»
»Kyllä tiedän — Trafalgar Square.»
»Siellä oli väentungos, mutta me löysimme paikan erään kirkon portailla.»
»Kyllä muistan — pyhän Martin kirkon. Näette, että tunnen Lontoon.»
»Sotilaat tulivat läheiseltä suurelta rautatieasemalta…»
»Charing Crossilta, eikö niin?»
»Ja he marssivat sotamarssin kaikuessa ja viidentoistatuhannen hengen hurratessa. Kun heidän kenraalinsa ratsasti ohi, leimahti suuri sähkövalo keskellä toria tuon suuren englantilaisen muistopatsaan ympärillä, saman englantilaisen, joka oli aikoja sitten kuollut, mutta jonka henki nyt taas eli.»
»Gordon!» huudahti Roma — unohtaen itsensä yhä enemmän.
»'Katso, armas!' sanoi tohtori pikku Romalle. Ja Roma sanoi 'isä, onko se Jumala?' Minä olin silloin iso poika ja seisoin hänen vieressään. 'Tuota hän ei koskaan unohda', sanoi tohtori.»
»Eikä hän unohtanutkaan… ei voinut unohtaa… tarkoitan… Ette ole koskaan kertonut minulle, kuinka Roman kävi?» sanoi tyttö värähtelevällä äänellä.
Davido Rossin otsa oli vaipunut alas. »Kuollut!» sanoi hän, ja työase putosi Roman kädestä.
»Olin viisi vuotta Amerikassa, kun poliisi ajoi minut maanpakoon Lontoosta, ja kun palasin Englantiin, menin heti tuohon Sohon pieneen puotiin.»
Roma tuijotti häneen pidättäen henkeään. Davido Rossi katsoi ulos ikkunasta.
