Download full The routledge handbook of translation studies and linguistics first published. edition
The Routledge handbook of translation studies and linguistics First Published. Edition
Visit to download the full and correct content document: https://textbookfull.com/product/the-routledge-handbook-of-translation-studies-and-lin guistics-first-published-edition-malmkjaer/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
The Routledge Handbook of Spanish Translation Studies
e Routledge Handbook of Translation Studies and Linguistics
The Routledge Handbook of Translation Studies and Linguistics explores the interrelationships between Translation Studies and Linguistics in six sections of state-of-the-art apters, wrien by leading specialists from around the world. e first part, on the nature of language, translation and interpreting, begins by addressing the relationships between translation studies and linguistics as major topics of study in themselves before focusing, in individual apters, on the relationships between translation on the one hand and semantics, semiotics and the sound system of language on the other. Part II is concerned with the nature of meaning and the ways in whi meaning can be shared or semi-shared in text pairs that are related to ea other as first-wrien texts and their translations, while Part III focuses on relationships between translation and interpreting and the wrien and spoken word. In Part IV, the users of language, and language in use in situations involving more than one language are covered, and in Part V tenological tools that can assist language users are brought onto the scene. Finally, Part VI presents apters on the links between areas of applied linguistics and translation and interpreting. With an introduction by the editor and an extensive bibliography, this handbook is an indispensable resource for advanced students of Translation Studies, interpreting studies and applied linguistics.
Kirsten Malmkjær is Professor of Translation Studies at the University of Leicester, UK, where she founded the Resear Centre for Translation and Interpreting Studies and the MA in Translation Studies. She is the editor of
the Routledge Linguistics Encyclopedia (third edition, 2010) and, with Kevin Windle, of the Oxford Handbook of Translation Studies (2011). She is the author of Linguistics and the Language of Translation (2005) and, with Murray Knowles, of Language and Control in Children’ s Literature (Routledge, 1996).
Routledge Handbooks in Translation and Interpreting Studies
Routledge Handbooks in Translation and Interpreting Studies provide comprehensive overviews of the key topics in translation and interpreting studies. All entries for the handbooks are specially commissioned and wrien by leading solars in the field. Clear, accessible and carefully edited, Routledge Handbooks in Translation and Interpreting Studies are the ideal resource for both advanced undergraduates and postgraduate students.
For a full list of titles in this series, please visit hps://www.routledge.com/Routledge-Handbooks-in-Translation-andInterpreting-Studies/book-series/RHTI.
e Routledge Handbook of Translation Studies and Linguistics
Edited by Kirsten Malmkjær
First published 2018 by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN and by Routledge
711 ird Avenue, New York, NY 10017
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
e right of Kirsten Malmkjær to be identified as the author of the editorial material, and of the authors for their individual apters, has been asserted in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and Patents Act 1988
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised in any form or by any electronic, meanical, or other means, now known or hereaer invented, including photocopying and recording, or in any information storage or retrieval system, without permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for identification and explanation without intent to infringe
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging in Publication Data
A catalog record has been requested for this book
ISBN: 978-1-138-91126-0 (hbk)
ISBN: 978-1-315-69284-5 (ebk)
Typeset in Times New Roman by Sunrise Seing Ltd, Brixham, UK
Contents
List of illustrations
Acknowledgements
List of contributors
Introduction
Kirsten Malmkjær and the contributors
PART I
e nature of language, translation and interpreting
1 eories of linguistics and of translation and interpreting
Kirsten Malmkjær
2 Semantics and translation
Kirsten Malmkjær
3 Semiotics and translation
Henrik Gottlieb
4 Phonetics, phonology and interpreting
Barbara Ahrens
PART II
Meaning making
5 Non-verbal communication and interpreting
Benoît Krèmer and Claudia Mejía Quijano
6 Relevance eory, interpreting, and translation
Magda Stroińska and Grażyna Drzazga
7 Implicature and presupposition in translation and interpreting
Ying Cui and Yanli Zhao
8 Rhetoric, oratory, interpreting and translation
James Luke Hadley and Siobhán McElduff
PART III Texts in spee and writing
9 Discourse analysis, interpreting and translation
Stefan Baumgarten and Melani Schröter
10 Genre analysis and translation
Łucja Biel
11 Text linguistics, translating, and interpreting
Gregory M. Shreve 12 Narrative analysis and translation
Mona Baker 13 Stylistics and translation
Jean Boase-Beier 14 Tropes and translation
James Dickins 15 Wordplay and translation
Ida Klitgård
PART IV Individuals and their interactions
16
Bilingualism, translation, and interpreting
John W. Schwieter and Aline Ferreira
17 Language disorders, interpreting, and translation
Alfredo Ardila
18 Language processing in translation
Moritz Schaeffer
19 Sociolinguistics, translation, and interpreting
Federico M. Federici
PART V
Translation, interpreting, media and maines
20 Language and translation in film
Rocío Baños and Jorge Díaz-Cintas
21 Language, interpreting, and translation in the news media
Christina Schäffner
22 Corpus linguistics, translation and interpreting
Silvia Bernardini and Mariachiara Russo
23 Language and translation on the Web
Mark Shuttleworth
24 Translation, interpreting and new tenologies
Michael Carl and Sabine Braun
PART VI Applications
25 Linguistics, translation and interpreting in foreign-language teaing contexts
Anthony Pym and Nune Ayvazyan
26 Translation, interpreting and lexicography
Helle V. Dam and Sven Tarp
27 Language for Specific Purposes and translation
Stefanos Vlachopoulos
Index
Illustrations
Figures
3.1 Monosemiotic verbal visual text
3.2 Polysemiotic verbal and nonverbal visual text
3.3 Monosemiotic nonverbal visual text
5.1 Boy with a spinning top
5.2 Ancient Egypt: Horemheb and the Syrians/Nubians
12.1 Typographical error in Freedom for Hassan Mostafa
12.2 Grammatical error in Episode 2: Sabah Ibrahim
13.1 e use of the word “translation” as a superordinate term and as a hyperonym
14.1 Non-lexicalised tropes
16.1 ree depictions of lexical and conceptual mediation in the bilingual memory
16.2 Dynamic views of bilingual and trilingual memory
17.1 Wernie ’ s area
17.2 Explanation of conduction aphasia as a disconnection between Wernie ’ s area and Broca’ s area
18.1 e Distributed Features Model
24.1 Information that users want to have translated
26.1 Article from Diccionarios de Contabilidad – Spanish
26.2 Article from Diccionarios de Contabilidad – Spanish–English
Tables
3.1 Intersemiotic types of translation
3.2 Intrasemiotic types of translation
9.1 Based on Munday and Zhang’ s (2015, 328) categorisation of resear in discourse analysis and translation
14.1 Non-lexicalised metaphor
14.2 Non-lexicalised simile
14.3 Non-lexicalised metonymy
14.4 Non-lexicalised synecdoe
14.5 Types and features of non-lexicalised tropes
14.6 Types and features of lexicalised tropes
14.7 Revised analysis of non-lexicalised tropes
15.1 e eight typologies of pun
Anowledgements
I would like to anowledge the invaluable work that my former colleague, Adelina Ivanova Hild, devoted to this volume in its early stages. I hope that she will approve of the way I took the project forward.
I am immensely grateful to all the contributors for their good natures and intellects and to the team at Routledge, particularly Louisa Semlyen and Laura Sandford, for their patience and help.
Every effort has been made to contact copyright-holders. Please advise the publisher of any errors or omissions, and these will be corrected in subsequent editions.
Contributors
Barbara Ahrens graduated in 1995 in conference interpreting (A: German, B: Spanish, C: English) at Heidelberg University, Germany. Since then, she has been working as a freelance conference interpreter, and she is a member of AIIC (the International Association of Conference Interpreters). In 2003, she obtained her PhD in Translation Studies from the University of Mainz, Faculty of Applied Linguistics and Cultural Studies in Germersheim with a doctoral thesis on prosody in simultaneous interpreting. From 2003 to 2006, she held a Junior Professorship in Translation Studies at Germersheim. In 2006, she was appointed Full Professor of Interpreting (Spanish) at Cologne University of Applied Sciences (now TH Köln) where she teaes interpreting Spanish-German and interpreting studies. From 2007 to 2015, she has been head of the MA programme in conference interpreting. Her resear focuses on prosody and speaking skills in interpreting as well as on note-taking and cognitive aspects of spee processing in interpreting.
Alfredo Ardila is a full-time Professor at the Department of Communication Sciences and Disorders, Florida International University, Miami, Florida, USA. His current resear focuses on bilingualism, and the brain organisation of language in normal and abnormal conditions.
Nune Ayvazyan holds a BA in English Studies from the Universitat Rovira i Virgili (Spain), an MA in Translation Studies from the Universitat Pompeu Fabra (Spain), and a PhD in Translation and Intercultural Studies. She teaes English and translation at BA and Masters levels at the Universitat Rovira i Virgili. Her resear interests are in teaing foreign languages
through translation, Soviet translation theories and multilingualism in minority communities.
Mona Baker is Professor of Translation Studies and Director of the Centre for Translation and Intercultural Studies at the University of Manester, UK. She holds a BA in English and Comparative Literature from the American University in Cairo, an MA in Special Applications of Linguistics from the University of Birmingham and a DSc from the University of Manester Institute of Tenology (UMIST). In 1995, she founded St Jerome Publishing and the international journal The Translator. She is Vice President of the International Association of Translation and Intercultural Studies.
Rocío Baños is Senior Lecturer in Translation at the Centre for Translation Studies (CenTraS) at University College London, UK, where she teaes Audiovisual Translation and Translation Tenology. Her resear focuses mainly on audiovisual translation, with particular emphasis on the language of dubbing.
Stefan Baumgarten is a Lecturer in German and Translation Studies at Bangor University. His resear interests centre on (critical) translation theories and the role of translation as an ideological practice, specifically in its impact on political and philosophical discourse and underground literature. His work also concentrates on questions of globalised political discourse as expressed in the rise of activist, post-anarist and prodemocratic movements that allenge the current political domination and hegemonic orthodoxy of neoliberal regimes.
Silvia Bernardini is full Professor of English at the Department of Interpreting and Translation of the University of Bologna, Italy, where she teaes English linguistics and translation from English into Italian. Her main resear interests are in the areas of corpus linguistics and Translation Studies, both descriptive and applied.
Łucja Biel is an Associate Professor at the Institute of Applied Linguistics, University of Warsaw, Poland. She was a Visiting Lecturer on the MA in Legal Translation at City University London, UK, from 2009 to 2014. She is deputy editor of the Journal of Specialised Translation and Secretary General of the European Society for Translation Studies. Her resear interests focus on legal translation, translator training and corpus-based genre analysis. She has published over 40 papers in this area, for example in The Translator, Meta, Jostrans, LANS, Fachsprache and a book Lost in the Eurofog: The Textual Fit of Translated Law (2014).
Jean Boase-Beier is Professor Emerita of Literature and Translation at the University of East Anglia, UK, and author of many academic works on translation, poetry and stylistics, su as Stylistic Approaches to Translation (Routledge, 2006) and A Critical Introduction to Translation Studies (2011). She is a translator of poetry from and into German; collections include translations from the work of Ernst Meister, Rose Ausländer and Volker von Törne. She is also the editor of four series of translated poetry books for Arc Publications. Her current resear is mainly concerned with the translation of Holocaust poetry; two recent publications in this area are Translating the Poetry of the Holocaust (2015) and the co-edited volume Translating Holocaust Lives (2017).
Sabine Braun is Professor of Translation Studies and Director of the Centre for Translation Studies at the University of Surrey, UK. Her resear focuses on new modalities and socio-tenological practices of translation and interpreting. She has a long-standing interest in video-mediated interpreting, and she has adopted discourse analytic, pragmatic and sociological approaes combining qualitative and quantitative methods to investigate and inform the integration of videoconferencing tenologies into professional practice. She has led several international projects in this field, and has worked with the European Council Working Party on e-Justice and several justice-sector institutions to advise on, develop guidelines for, and provide training in videoconferencing and interpreting. Further interests
include audio description as an emerging modality of intersemiotic translation and the use of multimodal tenologies in interpreter education. She recently led an international consortium whi developed the first 3D virtual environment to simulate interpreting practice.
Miael Carl is a Professor at Renmin University of China, Beijing and Professor with Special Responsibilities for Human and Maine Translation and Director of the Center for Resear and Innovation in Translation and Translation Tenology (CRITT) at the Copenhagen Business Sool, Denmark. His current resear interest is related to the investigation of human translation processes and interactive maine translation. Prior to his position in Denmark he has been working on maine translation, terminology tools and the implementation of natural language processing soware. Dr Carl has organised numerous workshops, scientific meetings and panels on maine translation and translation process-related topics.
Ying Cui received her PhD from the Department of Chinese, Translation and Linguistics, City University of Hong Kong. Her major resear interests include translation practice and theories as well as linguistics. She teaes at the Sool of Translation Studies, Shandong University, Weihai (China).
Helle V. Dam is Professor of Interpreting and Translation Studies and Director of the Conference Interpreting Study Program at Aarhus University, Denmark. She currently serves as a member of the Executive Board of the European Society for Translation Studies (EST) and of the Advisory Board of the journal Interpreting. Her publications cover a wide variety of aspects (linguistic, cognitive, sociological) of both interpreting and translation and include a number of contributions to authoritative handbooks and encyclopedias in the field of translation and interpreting studies (e.g. John Benjamin’ s Handbook of Translation Studies and Routledge Encyclopedia of Interpreting Studies). Among several collective volumes, she is the co-editor of Getting Started in Interpreting Research (2001), Knowledge Systems and Translation (2005) and The Translation Profession: Centers and
peripheries (2016). She is the editor of Translation Studies: Moving Boundaries based on the theme of the 8th EST Congress, whi was organised under her airmanship.
Jorge Díaz-Cintas is Professor in Translation at the Centre for Translation Studies (CenTraS), University College London, UK. Author of numerous articles and books on audiovisual translation, he is the recipient of the Jan Ivarsson Award (2014) and the Xènia Martínez Award (2015) for invaluable services to the field of audiovisual translation.
James Diins is Professor of Arabic at the University of Leeds, UK. He has a BA in Arabic and Turkish from the University of Cambridge (1980) and a PhD in Arabic Linguistics from Heriot-Wa University (1990). He taught English in Sudan from 1980 to 1982, and has taught Arabic and ArabicEnglish translation at the University of Cambridge, Heriot-Wa University, and the universities of St Andrews, Durham, Salford and Leeds. His publications include Standard Arabic: An Advanced Course (1998, with Janet Watson), Extended Axiomatic Linguistics (1999), Thinking Arabic Translation (2002; second edition 2016, with Sandor Hervey and Ian Higgins) and Sudanese Arabic: Phonematics and Syllable Structure (2007).
Grażyna Drzazga completed her PhD in the Cognitive Science of Language at McMaster University in Canada and has MA degrees in Applied Linguistics (Translation) from Maria Curie-Skłodowska University in Lublin (Poland) and York University in Toronto (Canada). Currently she is an Adjunct Lecturer at the University of Florida English Language Institute, USA. Her resear interests include language and gender, linguistic borrowings, political correctness and empirical studies of translation as a process.
Federico M. Federici holds a Laurea in Foreign Languages (Rome La Sapienza University, Italy), and a PhD in Translation (University of Leeds, UK). He is a Reader in Translation Studies at the Centre for Translation Studies, University College London, UK. He founded and directed the
European Master’ s in Translation (EMT) MA in Translation Studies at Durham University, UK (2008–2014), where he also founded and directed the Centre for Intercultural Mediation. He served as a member of the Board of the EMT Network (2011–2014). Together with journal articles, he authored Translation as Stylistic Evolution (2009), edited Mediating Emergencies and Conflicts (2016), Translating Dialects and Languages of Minorities (2011), Translating Regionalized Voices in Audiovisuals (2009), and co-edited with Dario Tessicini Translators, Interpreters and Cultural Mediators (2014). His resear focuses on translators and interpreters as intercultural mediators and on reception of translated texts. He is involved in projects focusing on translators working in crises.
Aline Ferreira is a Lecturer of Portuguese at the University of Toronto in Canada. She is also a Postdoctoral Resear Fellow in the Language and Literacy Resear Laboratory at Wilfrid Laurier University in Waterloo, Canada.
Henrik Gottlieb studied English and Applied Linguistics at the University of Copenhagen, Denmark, where he wrote a prize thesis and later a PhD dissertation on Translation Studies, with a focus on polysemiotic translation, especially subtitling. He worked as a subtitler with public broadcaster Danmarks Radio 1980–1995, became Associate Professor at the University of Copenhagen in 2000 and was the ief editor of Perspectives – Studies in Translatology 2006–2011. He has published widely on screen translation since 1989 and has lectured extensively in Europe and abroad. Apart from Translation Studies proper, his present resear interests are lexicography, language politics and contact linguistics, with special emphasis on the impact of English on other languages – via translations and other annels of influence.
James Luke Hadley is Ussher Assistant Professor in Literary Translation at Trinity College Dublin, Ireland. He is the author of several articles addressing translation in historically under-researed contexts. His current
project employs digital humanities methodologies to systematise the study of the concatenation effect in indirect translations. His aim is to demonstrate that the generation of context-neutral, testable and falsifiable hypotheses in Translation Studies is not only possible, but desirable for the continued development of the discipline.
Ida Kiltgård is an Associate Professor in English and Translation Studies at Roskilde University in Denmark. She teaes various subjects in the English Studies programme as well as general Academic English Writing. She has published widely on literary translation with a particular interest in the Danish translations of James Joyce’ s Ulysses, for example “Taking the Pun by the Horns: e Translation of Wordplay in James Joyce’ s Ulysses” (Target 17(1) 2005) and Fictions of Hybridity: Translating Style in James Joyce’s Ulysses (2007). She has also worked on the internationalisation of Higher Education (Bent Preisler, Ida Klitgård and Anne Fabricius, eds., Language and Learning in the International University: From English Uniformity to Diversity and Hybridity, 2011) and recently with translation in other learning contexts (TOLC) focusing on the kind of covert translation whi takes place when Danish university students write assignments in English as a foreign language based on reading sources in English (Isabelle Génin and Ida Klitgård, eds., Translating the Voices of Theory/La traduction des voix de la théorie, 2015). Finally, Klitgård has contributed to a successful textbook for students of translation: Anne Sjoldager, Henrik Golieb and Ida Klitgård, Understanding Translation (2008, 2010).
Benoît Krémer is a professional translator and conference interpreter and a Senior Lecturer at the Faculty of Translating and Interpreting, University of Geneva, Switzerland, where he has been teaing translation and interpretation at BA and MA level for the last 25 years. He was President of the International Association of Conference Interpreters (AIIC) from 2006 to 2012.
Kirsten Malmkjær studied English and Philosophy at Birmingham University, UK, from 1978 to 1981, and completed her PhD, “Translation in Context” , there in 1984. She lectured at Birmingham for four years before moving to the University of Cambridge, Resear Centre for English and Applied Linguistics, whose MPhil she directed until 1999 when she was appointed Professor of Translation Studies at Middlesex University, North London. In September, 2010, she was appointed Professor of Translation Studies at the University of Leicester, where she established the Resear Centre for Translation and Interpreting Studies and its MA. She has published widely in the field of Translation Studies, including the Oxford Handbook of Translation Studies (co-edited with Kevin Windle, 2011), Linguistics and the Language of Translation (2005), and numerous book and journal articles in her areas of interest, whi include translation and philosophy, translation and language learning, the theory of translation, and translation and creativity.
Siobhán McElduff is an Associate Professor at the University of British Columbia. She is the author of Roman Theories of Translation (2013), and co-editor of a collection of papers on ancient Mediterranean translation (Complicating the History of Western Translation, 2012). She is currently working on the translation of gesture from Greece to Rome, and on a separate project on the working classes and classics in the 18th and 19th centuries. She is a practising translator and has published a volume of Cicero’ s speees (In Defense of the Republic) for Penguin Classics.
Claudia Mejía ijano linguist and semiologist, has been a Lecturer at the University of Geneva and a researer at the University of Lausanne, Switzerland. She is now Professor of Translation at the University of Antioquia (Colombia). She has applied Saussurian semiology to various practical fields (psyoanalytical clinic of psyic traumas, discourse analysis in clinical resear, analysis of text data, translation and language teaing) and has developed the project of a diaronic semiology.
Anthony Pym teaes at e University of Melbourne, Australia. He is Distinguished Professor of Translation and Intercultural Studies at the Universitat Rovira i Virgili in Tarragona, Spain, and Extraordinary Professor at Stellenbos University in South Africa. He works on sociological approaes to translation and intercultural studies. With Kirsten Malmkjær and Mar Gutiérrez he led the European resear project Translation and Language Learning (2013). He is the author of Exploring Translation Theories (second edition, Routledge 2014) and Translation Solutions for Many Languages (2016).
Mariaiara Russo is a conference interpreter and full Professor of Spanish at the Department of Interpreting and Translation of the University of Bologna, Italy, where she teaes Interpreting eory and Simultaneous and Consecutive Interpreting from Spanish into Italian. Her main resear interests are in the areas of aptitude testing for interpreting, corpus-based interpreting studies and remote interpreting.
Moritz Saeffer received his PhD from the University of Leicester and has since worked as a Resear Associate at the Center of Resear and Innovation in Translation and Translation Tenology (CRITT), Copenhagen Business Sool, Denmark, and at the Institute for Language, Cognition and Computation, University of Edinburgh, UK. He is currently a Resear Associate at the TRACO-Lab of the Johannes Gutenberg University Mainz, Germany.
Christina Säffner is Professor Emerita at Aston University, Birmingham, UK. Until her retirement in September 2015, she was the Head of Translation Studies at Aston University, teaing courses in Translation Studies and in Interpreting, and supervising Master dissertations and PhD students. Her main resear interests are political discourse in translation, news translation, metaphor in translation and translation didactics, and she has published widely on these topics.
Melani Sröter is Associate Professor in German Linguistics at the University of Reading, UK. Her resear focuses on Critical Discourse Analysis, in particular public and political discourse, partly from a comparative, cross-linguistic perspective. She published a monograph, Silence and Concealment in Political Discourse, in 2013 and worked on comparative analyses on keywords in European Migration Discourses as well as on the use of German Nazi vocabulary in other languages. She is also interested in discourses of resistance and has published on German punk song lyrics.
John W. Swieter is an Associate Professor of Spanish and Linguistics and a Faculty of Arts Teaing Solar at Wilfrid Laurier University in Waterloo, Canada. He is also a Visiting Professor of Applied Linguistics in the Centre for Applied Resear and Outrea in Language Education at the University of Greenwi in London, UK.
Gregory M. Shreve is Professor Emeritus of Translation Studies at Kent State University, USA, and Adjunct Professor of Translation, Interpreting and Foreign Languages at New York University, where he has taught since 2011. e founding Director of the Institute for Applied Linguistics and past Chair of the Department of Modern and Classical Languages Studies at Kent State, Professor Shreve was instrumental in establishing one of the first comprehensive Translation Studies programmes in the United States. Shreve’ s resear interests include text linguistics and translation, cognitive translation studies, translation expertise, empirical approaes to translation studies and translation informatics. He is the co-author/co-editor of several books including (with Albret Neubert) Translation as Text, (with Joseph Danks, 1992) Cognitive Processes in Translation and Interpreting (1997) and (with Erik Angelone, 2010) Translation and Cognition.
Mark Shuttleworth has been involved in Translation Studies resear and teaing since 1993, first at the University of Leeds, UK, then at Imperial College London, where for many years he was course leader of the MSc in
Scientific, Tenical and Medical Translation with Translation Tenology, and now at University College London. His publications include the Dictionary of Translation Studies (1997), several articles and a monograph on metaphor in translation, and works on translation tenology, translator training and medical translation. More recently, he has been developing an interest in translation and the Web, in particular as it is manifested in Wikipedia. He studied at the Universities of Oxford and Birmingham, and has a PhD from the University of London. He is a fluent speaker of Russian, German, Polish and Fren and has some knowledge of several other languages.
Magda Stroińska has a PhD in Linguistics from Edinburgh University, UK, and an MA in German and Applied Linguistics (Translation) from Warsaw University, Poland. She is a Professor of German and Linguistics at McMaster University in Hamilton ON, Canada. Her major areas of resear include sociolinguistics and cross-cultural pragmatics, in particular cultural stereotyping, theory of translation, language and politics, propaganda, the issues of identity in exile, ageing and bilingualism. Her most recent interest and resear focus on language and psyological trauma.
Sven Tarp is Professor and Head of the Centre for Lexicography at Aarhus University, Denmark. He is also Extraordinary Professor at the Department of Afrikaans and Dut at Stellenbos University (South Africa), Extraordinary Board Member of the International Centre for Lexicography at the University of Valladolid (Spain), Founding Member of the Sino-Danish Sindberg Centre of Lexicography, Translation and Business Communication at Guangdong University of Finance (China) and Distinguished Visitor of the City of Santiago (Cuba). He holds a PhD in specialised lexicography (1993) and a Doctor’ s Degree in learners’ lexicography (2006). He is the editor or co-editor of several specialised dictionaries and has published many contributions in journals and well-known series. He is the author of Lexicography in the Borderland Between Knowledge and Non-knowledge (2008), co-author of Theory and Practice of Specialised Online Dictionaries
(with Pedro A. Fuertes-Olivera, 2014) and co-editor of Manual of Specialised Lexicography (with Henning Bergenholtz, 1995). He is one of the founders of the Function eory of Lexicography.
Stefanos Vlaopoulos is Professor of German Language in the Department of Business Administration at the Tenological Educational Institute of Epirus in Greece. His main areas of expertise are domain-specific communication, legal translation, legal interpreting, lexicography, creativity and translating as well as curriculum development.
Yanli Zhao is a Senior Lecturer at the Sool of Translation Studies, Shandong University, Weihai (China). Her resear interests include literature, cultural studies and discourse analysis.
Introduction
Kirsten Malmkjær and the contributors
is handbook highlights, explicitly and unapologetically, in ea of its apters, relationships that obtain between Translation Studies and Linguistics; and ea apter generally assumes that this relationship is mutually beneficial. In this respect, the volume eoes stances adopted by many members of both the Translation Studies community and of the Linguistics community before the 1980s. In that decade, a sense arose in parts of the Translation Studies community that Linguistics was a malevolent bedfellow for their young discipline to snuggle down with. e worry has generally been that the “stronger” , older discipline of Linguistics would hija Translation Studies and obscure its special nature; but this volume illustrates that since the discipline of Translation Studies has overcome its youthful reticence, the benefits of mutual interaction between the disciplines have become recognized, just as, indeed, the benefits of mutual interaction between the study of translation and the study of languages were in the days before Translation Studies acquired its name (see Chapter 1).
Ea of the contributors or pairs of contributors to this handbook has been able to illustrate this mutual relevance of the disciplines in ample measure and they were, of course, approaed with their ability to do this in mind. If there remains, nonetheless, a bias in favour of the Translation Studies community, this is a reflection of the greater likelihood of finding solars within Translation Studies with an understanding of and interest in Linguistics than of finding solars within Linguistics with an
understanding of and interest in Translation Studies. Perhaps this handbook will encourage more evenly balanced cooperation between our fields than has been aieved to date.
One of the joys of working in Translation Studies is the international nature of the solarly community engaged with it, as illustrated in this handbook. e contributors originate from a large number of different nations, and many live and work outside their countries of origin. ey are members of a field of solarship that is generally collegiate and mutually supportive, in whi friendships and collaborations outnumber competitions. is may reflect the fact that just as language is a shared human trait, so are translating and interpreting. ere is no nation where these activities are not valued, and we would like to believe that benevolent reasons for their perceived value – e.g. enabling friendly and knowledgesharing intercultural communion – outnumber reasons relating to international distrust and enmity. It is important for the continuing progress of translation and interpreting studies to keep abreast of developments in the study of languages, including in Linguistics, and it is important for the study of languages and for Linguistics to draw upon insights from translation and interpreting studies. We hope that this handbook will encourage continuing and enhanced interaction between Linguistics and translation and interpreting studies so that ea will continue to benefit from interaction with the other, as the apters in this volume amply demonstrate that they have since their naissance as disciplines.
e handbook has six major sections: I. e nature of language, translation and interpreting; II. Meaning making; III. Texts in spee and writing; IV. Individuals and their interactions; V. Translation, interpreting, media and maines; and VI. Applications. A different division would of course have been possible, but the one selected was osen because it seemed to us to prioritise neither discipline at the expense of the other, while reflecting the diversity of areas in whi interaction between the two takes place. An exception to this rule is the title of section V, whi, in the interest of brevity, neglects to mention Linguistics while mentioning both translation
and interpreting; but the content of the individual apters is not similarly negligent of Linguistics.
e four apters in Part I on the nature of language, translation and interpreting cover the main, traditional areas of Linguistics: “general” theory, semantics, semiotics and the sound system in relation to the discipline of Translation Studies. Chapter 1, “eories of linguistics and of translation and interpreting” , arts the history of the relationship between the study of languages on the one hand and of translation and interpreting on the other hand, in the 20th and 21st centuries. Linguists have studied languages in contact with ea other in situations involving translation or interpreting in order to identify the similarities and differences between the languages, while some Translation Studies solars have drawn upon linguistic theories in order to develop theories of translation. Some solars fall equally comfortably into both the linguistic and the Translation Studies disciplines; however, a number have striven to keep their discipline firmly independent of Linguistics and to develop theories and resear methodologies of their own. Given that it would not be possible in this apter to deal in detail with every version of linguistic theory, the apter emphasises theories and concepts from Linguistics that have especially resonated within Translation Studies, su as systemic functional grammar, the theory of linguistic relativity, the sear for universals and the notion of language as social semiotics. More “formal” , transformational accounts of language have not been included, despite Nida’ s (1964) early, brief infatuation, because although they have mu to contribute to our understanding of human language, they have tended to avoid considerations of multilingual minds and have had lile appeal within the community of translation and interpreting studies.
Chapter 2, “Semantics and translation” , is concerned with meaning, whi is a central concept in both Translation Studies and in Linguistics. e apter deals with accounts of the nature of meaning, and with the comfort translators may draw from Austin’ s (1962) and Searle’ s (1969) accounts of spee acts. It is, however, within analytical philosophy of language that the concept of translation or, more accurately, interpreting, between languages is
Another random document with no related content on Scribd:
alinomaa, koska hän näkyy luulevan, että minä olen ihan pelkkää päivänpaistetta. Näin ollen on tässä vaikea ongelma, ja minä taidan olla pahemmassa kuin pulassa. Sillä saattaisihan tosiaan olla parempi, että Henry sattuisi päättämään, ettei hän menisikään naimisiin, vaan muuntaisi mielensä ja hylkäisi tytön, jolloin olisi oikeus ja kohtuus, että tyttö antaisi hänelle haasteen aviolupauksen rikkomisesta.
Mutta minä luulen tosiaan, että tapahtukoon mitä tahansa, niin Dorothyn ja minun on parasta palata New Yorkiin. Katsotaanhan siis, haluaako herra Eisman lähettää meidät kotiin. Tarkoitan, etten tosiaan luule herra Eismanin vastustavan kotiinpalaamistamme, sillä jos hän niin tekee, niin minä alan taas käydä ostoksilla, ja silloin hän aina näkyy tulevan järkiinsä. Mutta koko paluumatkalla New Yorkiin on minun yritettävä tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Sillä emmehän me tytöt sille mitään mahda, että tytöllä on ihanteita, ja joskus minun sydämeni näkyy liikkuvan romantiilisissa asioissa, ja juolahtanee joskus mieleeni, että jossakin maailman loukossa ehkä on herrasmies, joka näyttää kreivi Salmin näköiseltä ja jolla sitäpaitsi on rahaa. Ja kun tytön sydän kääntyy moisiin romantiilisiin asioihin, niin ei tytön sydän tosiaan näy tietävän, mennäkö naimisiin Henryn kanssa vai eikö.
ÄLY ON TOSIAAN KAIKKI KAIKESSA
Kesäkuun 14 p:nä.
No, Dorothy ja minä saavuimme New Yorkiin eilen, koska herra Eisman lopulta päätti lähettää meidät kotiin, sillä hän sanoi, että koko nappiliike ei riittäisi minua kauemmin Euroopassa kasvattamaan. Siis me erosimme herra Eismanista Budapestissa, koska herra Eismanin oli matkustettava Berliiniin katsomaan kaikkia Berliinissä asuvia nälkää näkeviä sukulaisiaan, jotka sodasta asti eivät ole tehneet muuta kuin nähneet nälkää. Ja hän kirjoitti minulle juuri ennenkuin höyrylaivamme lähti purjehtimaan ja sanoi etsineensä esille kaikki nälistyneet sukulaisensa ja tarkastelleensa niitä tarkoin, ja hän oli päättänyt olla tuomatta niitä Ameriikkaan, koska hänen nälkää näkevien sukulaistensa joukossa ei ollut ainoatakaan, joka olisi voinut matkustaa rautatiepiletillä tarvitsematta suorittaa lisämaksua ylipainosta.
Dorothy ja minä astuimme siis laivaan, ja koko laivamatkalla minun oli harkittava, tahdoinko tosiaan mennä naimisiin kuuluisan Henry H. Spoffardin kanssa vai enkö, sillä hän odotteli minun saapumistani New Yorkiin ja oli niin levoton, että tuskin saattoi odottaa minun saapumistani New Yorkiin. Mutta minä en ole turhaa tuhlannut kaikkea aikaani Henryyn, vaikken suostuisikaan hänen vaimokseen, sillä minulla on Henryltä muutamia kirjeitä, jotka olisivat kovin, kovin mukavia omistaa, jollen Henrystä huolisi. Ja Dorothy näkyy olevan minun kanssani aika paljon yhtä mieltä, koska Dorothy sanoo, että ainoa suhde, jossa hän tahtoisi Henryyn olla, olisi olla hänen leskensä kahdeksantoistavuotiaana.
Laivaan tultuani minä sitten päätin, etten viitsisi vaivautua herrasmiehiä tapaamaan, sillä mitäpä hyötyä olisi tavata herrasmiehiä, kun laivalla ei ole mitään muuta tehtävää kuin käydä ostoksilla pienessä puodissa, missä ei ole myytävänä mitään viittä dollaria kalliimpaa? Ja jos tapaisinkin jonkun herrasmiehen laivassa, niin hän tahtoisi saattaa minut laivasta, ja silloin törmäisimme yhteen Henryn kanssa. Mutta sitten kuulin, että laivalla oli herrasmies, joka oli suuri irrallisten timanttien kauppias Amsterdam-nimisestä kaupungista. Tein siis tuttavuutta sen herrasmiehen kanssa, ja me seurustelimme toistemme kanssa aika paljon, mutta illalla ennen maihin astumistamme jouduimme vallan riitaan, joten minä en viitsinyt häneen edes vilkaistakaan lähtiessäni laivaportaille, vaan pistin irralliset timantit käsilaukkuuni, jotta minun ei tarvinnut niitä tullissa ilmoittaa.
Tullissa Henry odottelikin minua, sillä hän oli tullut Pennsylvaniasta minua tapaamaan, koska heidän maatilansa on Pennsylvaniassa ja Henryn isä on kovin, kovin sairaana Pennsylvaniassa, joten Henryn täytyy pysyä siellä jokseenkin kaiken aikansa. Ja kaikki reportterit
olivat tullissa, ja he kaikki olivat kuulleet Henryn ja minun kihlauksestamme ja halusivat tietää, mitä minä olin ollut ennenkuin menin kihloihin Henryn kanssa. Silloin minä sanoin heille, etten ollut muuta kuin seurapiirityttö Little Rockista Arkansasista. Ja sitten minä ihan suutuin Dorothyyn, sillä kun muuan reporttereista kysyi Dorothylta milloin minä tein debyyttini eli ensi kertaa esiinnyin Little Rockin seurapiireissä, niin Dorothy sanoi, että minä depytienasin Little Rockin vuosimarkkinoilla ja karnevaalissa viisitoistavuotiaana. Tarkoitan, ettei Dorothy koskaan laiminlyö tilaisuutta olla epähieno, silloinkaan kun haastelee sellaisille kirjaimellisille herroille kuin reportterit.
Sitten Henry vei minut huoneistooni Roll-Royce-autollaan, ja sinne saapuessamme hän halusi antaa minulle kihlasormukseni, ja ihan minun sydämeni alkoi pamppailla. Sitten hän sanoi, että hän oli käynyt Cartierilla ja tarkastanut kaikki kihlasormukset, mutta niitä kaikkia katseltuaan päättänyt, etteivät ne olleet puoliksikaan kyllin hyviä minulle. Sitten hän otti kotelon taskustaan, ja minä kävin ihan uteliaaksi. Ja Henry sanoi, että hän katsellessaan kaikkia niitä isoilla timanteilla koristettuja sormuksia tosiaan tunsi, ettei niissä ollut mitään tunnetta, joten hän sensijaan tahtoi antaa minulle luokkasormuksensa Amherstin opistosta. Sitten minä katsoin häneen ja katsoin häneen, mutta minä kykenin hillitsemään itseni niin täydellisesti, etten sanonut mitään pelin sillä asteella, vaan sanoin, että hän oli tosiaan kovin herttainen ollessaan niin täynnä tunnetta.
Sitten Henry sanoi, että hänen oli palattava Pennsylvaniaan puhumaan isälleen meidän naimahommistamme, koska hänen isälleen on tosiaan tullut sydämen asiaksi, ettemme menisi naimisiin. Ja sitten minä sanoin Henrylle, että jos minä kohtaisin hänen isänsä, niin kenties minä voittaisin hänet puolelleni, koska minä aina näyn
voittavan herrasmiehet puolelleni. Mutta Henry sanoo, että siinäpä se pulma juuri onkin, sillä joku tyttönen voittaa alati hänen isänsä puolelleen, niin että he tuskin uskaltavat päästää häntä näkyvistään ja tuskin uskaltavat sallia hänen yksinään mennä kirkkoonkaan. Sillä kun hän viimeksi meni yksinään kirkkoon, niin joku tyttö voitti hänet kadunkulmassa puolelleen, ja hän palasi kotiin kaikki taskurahat hukattuina, eivätkä he voineet uskoa häntä, kun hän sanoi panneensa ne kolehtilautaselle, koskei hän viimeksi kuluneina viitenäkymmenenä vuonna ole koskaan pannut kolehtiin kymmentä senttiä enempää.
Todellinen syy, miksi ei Henryn isä sallisi Henryn naida minua, näkyy siis olevan, että isä sanoo Henryn aina huvittelevan mielin määrin, ja joka kerta kun Henryn isä haluaa vähän itsekin huvitella, estää Henry hänet aina eikä salli hänen edes sairastaa hospitaalissa, jossa hän voisi hieman omin päin huvitella, vaan pitää hänet kotona, jossa hänellä täytyy olla Henryn hänelle valitsema sairaanhoitajatar ja sekin mies. Kaikki hänen vastaväitöksensä näkyvät siis johtuvan pelkästä kostonhalusta. Mutta Henry sanoo, että hänen vastaväitöksensä eivät voi jatkua enää varsin pitkälti, sillä onhan hän jo lähes yhdeksänkymmenvuotias, ja luonto kyllä hakee velkansa ulos ennemmin tai myöhemmin.
Ja Dorothy sanoo, että olenpa minä aika hupsu tuhlatessani aikaani Henryyn, vaikka voisin järjestää niin, että tapaisin Henryn isän, jolloin koko asia olisi vatvottu valmiiksi muutamassa kuukaudessa ja minä omistaisin tositeossa koko Pennsylvanian valtion. Mutta minä en luule, että minun tulisi noudattaa Dorothyn neuvoa, koska Henryn isää vartioidaan kuin haukkaa, ja Henry itse on hänen valtuutettu asiamiehensä, joten ei sellaisesta tosiaan mitään hyvää koituisi. Ja miksi minä sittenkään kuuntelisin Dorothyn
kaltaisen tytön neuvoa, koska hän matkusteltuaan kautta Euroopan ei tuonut kotiin muuta kuin kultaisen rannerenkaan!
Vietettyään illan luonani täytyi Henryn palata Pennsylvaniaan ollakseen siellä torstaina aamulla, koska hän kuuluu seuraan, jonka ainoana tehtävänä on sensuroida kaikki filminäytelmät. He näetten leikkaavat filmirullista kaikki palat, joissa on vaarallisia asioita, joita ihmiset eivät saisi katsella. Sitten he sommittelevat ne vaaralliset kohdat yhteen ja antavat niiden juosta kankaalla moneen monituiseen kertaan. Siksipä olisi tosiaan varsin vaikeaa raahata Henry pois tuollaisesta torstaiaamun kokouksesta, ja hän jaksaa tuskin odottaa toisesta torstaiaamusta toiseen. Sillä hän ei tosiaan näy nauttivan mistään niin paljoa kuin filmikuvain sensuroimisesta, ja sitten kun filmi kerran on karsittu, ei se enää herätä hänessä mitään mielenkiintoa.
Sitten Henryn lähdettyä juttelin pitkän aikaa Lulun kanssa, joka on minun palvelijattareni ja oli matkoilla ollessani kotimiehenä huoneistossani. Ja Lulu on tosiaan sitä mieltä, että minun pitäisi sittenkin mennä naimisiin herra Spoffardin kanssa, koska Lulu sanoo tutkineensa herra Spoffardia kaiken aikaa, kun purki matkalaukkujani, ja Lulu sanoo olevansa varma, että milloin vain minusta tuntuisi, että minun pitäisi ravistaa herra Spoffard irti liepeistäni, niin voisin panna hänet lattialle istumaan ja antaa hänelle tukun moraalille vaarallisia ranskalaisia postikortteja sensuroitavaksi, jolloin voisin viipyä poissa kuinka kauan vain haluttaisi.
Ja Henry aikoo järjestää, että tulen joskus Pennsylvaniaan viikon loppua viettämään ja tapaamaan kaikki hänen omaisensa. Mutta jos Henryn koko perhe on yhtä reformeerattu kuin Henry näkyy olevan, niin kyllä siitä minunkin laiselleni tytölle tulee aika kova koettelemus.
Kesäkuun 15 p:nä.
Eilen aamulla oli aikamoinen tulikoe minunlaiselleni hienostuneelle tytölle, kun kaikki sanomalehdet kertoivat minun ja Henryn menneen kihloihin toistemme kanssa, mutta kaikki näkyivät jättäneen mainitsematta, että olin hienoston tyttö, paitsi eräs sanomalehti, ja se oli juuri se, joka kertasi Dorothyn sanat, että olin depytienannut karnevaalimarkkinoilla. Kävin siis Ritzissä Dorothya tapaamassa ja sanoin Dorothylle, että hänenlaisensa tytön tulisi pitää suunsa kiinni reportterien aikana.
Ja varsin monet reportterit kuuluivat soitelleen Dorothylle, mutta Dorothy sanoi, ettei hän tosiaan sanonut mitään kellekään heistä, paitsi eräälle reportterille, jonka kysymykseen, minkälaista rahaa minä käytin, hän oli vastannut minun käyttävän nappeja. Mutta Dorothyn ei tosiaan olisi tullut mitään sellaista lausua, koska varsin monet ihmiset näkyvät tietävän, että herra Eisman kasvattaa minua, ja hänet tunnetaan kautta Chicagon nappikuningas Gus Eismanin nimellä, joten yksi asia voisi vihjaista toiseen, kunnes ihmisten ajatukset ehkä alkaisivat jotakin arvella.
Mutta Dorothy sanoi, ettei hän maininnut mitään enempää minun depytienaamisestani Little Rockissa, koska Dorothy toki tietää, etten minä Little Rockissa mitään depyyttiä tehnyt, koska juuri silloin, kun olisi ollut aika tehdä depyyttini, herratuttavani herra Jennings ammuttiin ja sitten kun oikeusjuttu oli lopussa ja valamiehistö oli yksimielisesti minut vapauttanut, olin tosiaan liian väsynyt depytienatakseni.
Sitten Dorothy sanoi, miksemme toimeenpanisi kutsuja nyt, niin että voisit nyt tehdä depyyttisi ja antaa niiden kaikkien kuulla; sillä
Dorothy näkyy ihan kuollakseen ikävöivän kutsuja. Ja se on tosiaan ensimmäinen järkevä ehdotus, minkä Dorothy on tehnyt, sillä minustakin pitäisi jokaisen tytön, joka on kihlautunut niin hienosta vanhasta perheestä lähteneelle herrasmiehelle kuin Henry on, tosiaankin depytienata. Ja minä käsken hänen heti tulla luokseni, jotta suunnittelisimme depyyttiäni, mutta me pitäisimme asian kovin, kovin salassa ja järjestäisimme depyytin huomenillaksi. Sillä jos Henry kuulisi minun depytienaavan, niin hän saapuisi Pennsylvaniasta ja pilaisi kutsut vallan kokonaan, sillä pilatakseen kutsut tarvitsee Henryn niihin vain saapua.
Dorothy tuli siis mukaani ja me suunnittelimme depyyttini. Ensin päätimme painattaa sirosti painettuja kutsukortteja, mutta kun niiden painattaminen aina vie jonkun verran aikaa, niin olisi tosiaan ollut hupsua niitä painattaa, koska kaikki herrasmiehet, jotka aioimme depyyttiini kutsua, olivat Pallokerhon jäseniä, joten voisin vain kyhätä tiedonannon depyytistäni ja antaa sen Willie Gwynnille ja käskeä Willie Gwynnin kiinnittää sen Pallokerhon ilmoitustaululle.
Ja Willie Gwynn naulasi sen kerhon taululle ja sitten hän kävi luonani kertomassa, ettei hän koskaan ollut nähnyt niin suurta innostusta hamasta Dempsey-Firpon kilpaotteluista asti, ja sanoi, että koko Pallokerho saapuisi miehissä. Sitten meidän oli suunniteltava, mitä tyttöjä kutsuisimme depyyttiini. Enhän minä näetten kai vielä tunne kaikkia susiteen naisia, koska tyttö ei tietenkään tapaa susiteen naisia ennenkuin hänen depyyttinsä on ollut, ja sitten kaikki hienonmaailman naiset tulevat depytienaajaa katsomaan. Mutta minä tunnen tositeossa kaikki susiteen miehet, koska oikeastaan kaikki seurapiirien miehet kuuluvat Pallokerhoon. Kun minulla siis on ollut Pallokerho depyytissäni, niin asettuakseni oikealle paikalleni seuraelämässä tarvitsee minun vain tavata heidän
äitinsä ja sisarensa, kaikki heidän pikku ystävättärensä kun jo tositeossa muutenkin tunnen.
Mutta minusta aina tuntuu, että on ihanaa, kun on kosolti tyttöjäkin kutsuissa, jos tytöllä on kutsuissa kosolti herrasmiehiä, ja olisi vallan ihanaa saada kaikki Folliesin tytöt mukaan, mutta minä en tosiaan voisi niitä kuitenkaan kutsua, kun ne eivät kuulu minun seurapiiriini.
Sitten ajattelin pääni ympäri ja tuumin, että vaikkei olisikaan etikepin mukaista kutsua heitä vieraiksi, niin olisi kyllä etikepin mukaista tilata heidät sinne seuruetta hauskuttamaan, ja sitten kun he olisivat esittäneet esitettävänsä, voisivat he yhtyä vieraisiin, mikä ei tosiaan olisi seurustelutapojen rikkomista.
Sitten soi puhelin, ja Dorothy meni vastaamaan, ja siellä kuului olleen Joe Sanguinetti, joka on Pallokerhon miltei virallinen viinanhankkija, ja Joe sanoi kuulleensa minun depyytistäni ja sanoi, että jos hän saisi tulla minun depyyttiini ja tuoda mukanaan kerhonsa, joka on Brooklynin Hopeasuihkukerho, niin hän hankkisi kaikki viinakset ja takaisi, että rommi lainehtisi ehtymättömän vuolaana virtana.
Ja Dorothy sanoi hänelle, että kyllä hän saisi tulla, ja hän laski puhelimen torven kädestään, ennenkuin kertoi minulle hänen ehdotuksestaan, ja minä vallan suutuin Dorothylle, koska Hopeasuihkukerhoa ei edes mainita seurapiirirekisterissä eikä sillä ole paikkaansa tytön depyytissä. Mutta Dorothy sanoi, että siihen aikaan, kun kutsuvieraat alkoivat heilua, täytyisi olla vallan nero voidakseen erottaa, kuka kuului Pallokerhoon, kuka Hopeasuihkukerhoon ja kuka Pythiaan ritareihin. Mutta tosiaan minä olin melkein pahoillani, että pyysin Dorothya auttamaan depyyttini suunnittelemisessa, paitsi että Dorothy kyllä on varsin hyvä
olemassa kutsuissa, jos poliisit sattuisivat tulemaan sisälle, koska
Dorothy aina osaa käsitellä poliiseja, enkä minä vielä ole tuntenut ainoatakaan poliisimiestä, joka ei olisi sokeasti rakastunut Dorothyyn. Ja sitten Dorothy soitti kaikkien sanomalehtien kaikille reporttereille ja kutsui heidät kaikki depyyttiini, jotta he voisivat nähdä sen omin silmin.
Ja Dorothy sanoo, että hän aikoo pitää huolta, että depyyttini joutuu kaikkien sanomalehtien etupalstoille, vaikkapa sitten olisi tehtävä murha.
Kesäkuun 19 p:nä.
No niin, on kulunut kolme päivää siitä, kun depyyttikutsuni alkoivat, mutta lopuksi minä väsyin ja jätin vieraat viime yönä ja menin nukkumaan, koska minulta muutaman päivän kuluttua näkyy aina katoavan kaikki mielenkiinto kutsuihin; mutta Dorothyn harrastus sellaiseen ei koskaan katoa. Ja kun minä tänä aamuna heräsin, hyvästeli Dorothy parhaillaan muutamia vieraita. Tarkoitan, että Dorothylla näkyy olevan aika paljon elintarmoa, sillä seurueen viimeiset vieraat olivat vieraita, jotka me poimimme kokoon, kun seurue toissapäivänä meni Long Beachiin uimaan, ja nämä vieraat olivat tosiaan uusia, mutta Dorothy oli hyvin kestänyt seuranpidon alusta loppuun tarvitsematta ottaa edes turkkilaista kylpyä, niin kuin useimpain herrasmiesten täytyi tehdä. Minun depyyttini on siis todella ollut erikoinen, koska varsin monet niistä vieraista, jotka olivat meillä depyyttini lopulla, eivät olleet samoja vieraita, jotka olivat sitä aloittamassa, ja tytölle on tosiaan erikoislaatuista saada näin paljon
erilaisia herrasmiehiä depyyttiinsä. Se on siis tosiaan ollut vallan suuri syksee, koska kaikki sanomalehdet ovat depyytistäni varsin laajalti kertoneet; ja minä tunsin itseni vallan ylpeäksi, kun näin Daily Viewsin etusivun, jossa isokokoisilla otsikkokirjaimilla mainittiin: "LORELEIN DEBYYTILLÄ JYMYMENESTYS". ja Zits' Weekly sanoi heti suoraan, että jos nämä kutsut tietävät minun tuloani susiteehen, niin he toivovat elävänsä ja näkevänsä, mitä merkillistä minä hommaankaan, sitten kun olen voittanut depytanttikainouteni ja asettunut oikealle paikalleni seuraelämässä.
Näin minä tosiaan sain aihetta pyytää Dorothylta anteeksi ja kiittää häntä siitä, että hän oli kutsunut Joe Sanguinettin depyyttiini, koska oli ihan ihmeellistä, kuinka hän kykeni hankkimaan kaikki kutsuissa tarvittavat väkijuomat, ja hän ylitti lupauksensakin. Tarkoitan, että hänen trokarinsa ajoivat laivarannasta autoilla suoraan asuntooni, ja ainoana vaikeutena hänellä oli, ettei hän voinut saada trokareita lähtemään seurasta, sitten kun ne olivat hankkineet liköörit. Ja lopulta syntyi kinailukin, kun Willie Gwynn väitti Joen trokarien haastaneen riitaa hänen kerhonsa jäsenten kanssa kieltämällä
Pallokerhon poikia laulamasta mukana heidän kvardetissaan. Mutta
Joen trokarit sanoivat, että Pallokerhon pojat halusivat laulaa lauluja, jotka eivät olleet säädyllisiä, siksi että he tahtoivat laulaa laulun "äidistä". Ja silloin kaikki alkoivat asettua puolelle tai toiselle, mutta
Folliesin tytöt puolustivat kaikki Joen trokareita alusta pitäen, sillä me kaikki tytöt kuuntelimme heitä kuumat kyyneleet silmissä. Siitä tuli
Pallokerho mustasukkaiseksi, ja väittely kehittyi asteesta asteelle, kunnes joku soitti sairasvaunuja. Ja sitten tulivat poliisit sisälle.
Sitten Dorothy tapansa mukaan voitti puolelleen kaikki poliisit. Ja kaikilla poliiseilla näkyi olevan määräys tuomari Schultzmeyeriltä, siltä kuuluisalta tuomarilta, joka tuomitsee kaikki kieltolakirikokset,
että milloin hyvänsä he tunkeutuvat kekkereihin, joista lupaa tulla hauskat kekkerit, on heidän soitettava hänelle, olkoon mikä aika päivästä tai yöstä tahansa, sillä tuomari Schultzmeyer rakastaa kovin kekkereitä. Poliisit soittivat siis tuomari Schultzmeyerille, ja hän riensi niin rutosti, että ehti paikalle ennenkuin oli kotoaankaan lähtenyt. Ja kutsujen illatsun aikana sekä Joe Sanguinetti että tuomari Schultzmeyer rakastuivat silmittömästi Dorothyyn. Sattuipa Joelle ja tuomarille pikku riitakin, ja tuomari sanoi Joelle, että jos hänen tavaransa olisi juotavaksi kelpaavaa, niin hän vetoaisi lakiin ja ottaisi sen takavarikkoon, mutta kun hänen plutkunsa ei ollut sen arvoista, että vatsaansa kunnioittava herrasmies viitsisi sen takavarikoida, niin hän ei alentunut ottamaan sitä takavarikkoon. Sitten kello yhdeksän tienoissa aamulla täytyi tuomari Schultzmeyerin lähteä keinuista lakitupaan tuomitsemaan kaikki rikolliset, jotka rikkovat kaikki lakipykälät. Hänen täytyi siis jättää Dorothy ja Joe kahden kesken, ja hän oli siitä kovin, kovin kiukuissaan. Ja minä tosiaan ihan surkuttelin jokaista, ken sattui tuomari Schultzmeyerin tutkittavaksi sinä aamuna, sillä hän antoi jokaiselle kieltolainrikkojalle yhdeksänkymmentä päivää vankeutta ja palasi seuraan kello kahdeltatoista. Ja sitten hän viipyi joukossamme siihen asti, kun kaikki mentiin Long Beachiin uimaan toissapäivänä, jolloin hän näkyi menettävän tajuntansa, minkävuoksi jätimme hänet erääseen Garden Cityn sairaalaan.
Depyyttini oli siis tosiaan seurustelukauden suurin syksee, sillä juuri samana iltana oli Willie Gwynnin sisarella tanssiaiset Gwynnien maatilalla Long Islandissa, ja Willie Gwynn sanoi, että kaikki New Yorkin nuoret herrasmiehet loistivat poissaolollaan hänen sisarensa kutsuista, koska ne kaikki olivat minun kutsuissani. Näyttää siis siltä, että minusta tosiaan tulisi mainio emäntä, jos vain voisin taivuttaa itseni siihen, että minusta tulisi rouva Henry Spoffard nuorempi.
No, Henry soitti tänä aamuna ja Henry sanoi, että hän oli vihdoinkin saanut isänsä uskomaan, että minun oli turvallista hänet tavata, ja Henry tuli tänä iltana minua noutamaan, jotta lähtisin hänen omaistensa puheille ja katsomaan hänen kuuluisaa, vanhaa, historjallista taloaan Pennsylvaniassa. Ja sitten hän kyseli depyyttikutsuistani, joista jotkut Philadelphian lehdet lienevät maininneet. Mutta minä sanoin hänelle, että depyyttiäni ei oltu paljoakaan suunniteltu, vaan että se oli pikemminkin hetkellinen mielijohde, enkä minä ollut hennonnut soittaa hänelle ja niin äkkipikaa riistää häntä isänsä luota sellaiseen aikaan, kun kerran oli kysymys vain seurusteluseikoista.
Nyt minä siis valmistaudun matkustamaan Henryn omaisten luo, ja tuntuu kuin koko tulevaisuuteni riippuisi siitä. Sillä jollen minä voi sietää Henryn omaisia paremmin kuin Henryä itseään, niin koko asia luultavasti loppuu lakituvassa.
Kesäkuun 21 p:nä.
Jaha, minä olen nyt viettämässä loppuviikkoa Henryn omaisten luona hänen vanhassa perhekartanossaan Philadelphian ulkopuolella, ja minä alan tuumia, että maailmassa sittenkin on muutakin tavoiteltavaa kuin perhe. Ja minä alan tuumia, että perheelämä kuuluu vain sellaisille, jotka voivat sitä sietää. Niinpä ne näkyvät täällä Henryn kotona nousevan kovin varhain. Tarkoitan, ettei tosiaan ole niinkään hullua nousta varhain, jos on jotakin minkä vuoksi nousee varhain; mutta kun tyttö nousee varhain eikä ole mitään syytä, miksi nousee, alkaa se tosiaan tuntua järjettömältä.
Niinpä me eilen nousimme kaikki varhain, ja silloin minä tapasinkin
kaikki Henryn omaiset sillä Henry ja minä olimme biilanneet Pennsylvaniaan, ja jokainen oli meidän saapuessamme makuulla, kun kello oli jo yli yhdeksän. Aamulla siis Henryn äiti tuli huoneeseeni herättääkseen minut ajoissa suurukselle, koska Henryn äiti on minuun kovin, kovin mielistynyt, ja hän haluaa aina jäljitellä
kaikkia pukujani ja tarkastaa aina mielellään kaikki kapineeni, nähdäkseen mitä minulla on. Ja hän löysi laatikollisen liköörikonfekteja, jotka ovat täynnä liköörejä, ja hän ihastui tosiaan kovin. Vihdoin sainkin pukeutuneeksi, ja hän heitti tyhjän laatikon pois ja minä autoin hänet portaita alas ruokasaliin.
Ja Henry odotteli ruokasalissa sisarensa kanssa, ja silloin minä hänen sisarensa tapasinkin. Eikä Henryn sisar kuulu koskaan olleen oma itsensä sodan puhkeamisen jälkeen, sillä hän ei koskaan käyttänyt kovaa kaulusta ja kravattia ennenkuin ajoi sairasvaunuja sodassa, ja nyt he eivät voi saada häntä niitä riisumaan. Sillä aselevosta asti näkyy Henryn sisar tuumivan, että säännölliset naisten vaatteet merkitsevät naisistumista. Niinpä ei Henryn sisar näy ajattelevan mitään muuta kuin hevosia ja automööpelejä, ja jollei hän ole autovajassa, niin ainoa muu paikka, missä hän on onnellinen, on talli. Tarkoitan, että hän tosiaan kiinnittää varsin vähän huomiota omaisiinsa ja näkyy kiinnittävän vähemmän huomiota
Henryyn kuin kukaan muu, koska hän on saanut päähänsä, ettei Henryn äly ole varsin miehuullista. Ja sitten me kaikki odottelimme Henryn isän saapumista, jotta hän lukisi ääneensä raamattua ennen aamiaista.
Sitten tapahtui jotakin, mikä oli tosiaan ihme, sillä Henryn isä kuuluu tositeossa eläneen rullatuolissa kuukausimääriä ja hänen miehisen sairaanhoitajansa täytyi kiikuttaa häntä siinä tuolissa jos
jonnekin. Niinpä hänen sairaanhoitajansa toi hänet rullatuolissa ruokasaliin, ja silloin Henry sanoi: "Isä, tästä tytöstä tulee sinun pieni miniäsi", ja Henryn isä katsoi minuun tarkasti, nousi pois rullatuolistaan ja käveli! Silloin kaikki kummastuivat vallan suuresti, mutta Henry ei kummastunut niin kovin, sillä Henry tuntee isänsä kuin kirjan. Ja sitten he kaikki koettivat tyynnyttää hänen isäänsä, ja isä yritti lukea raamatusta, mutta hän tuskin saattoi kohdistaa ajatuksensa raamattuun ja tuskin syödä palaakaan, sillä kun herrasmies on niin heikko kuin Henryn isä, ei hän voi vilkua tyttöä toisella silmällään ja toisella silmällään katsella kermalla sekoitettua puurolautastaan tekemättä jotakin kommellusta. Ja niin tuli Henry lopulta aivan alakuloiseksi ja sanoi isälleen, että hänen täytyisi palata huoneeseensa, jottei sattuisi uutta taudinkohtausta Ja sitten se miehinen hoitaja kärräsi hänet hänen huoneeseensa, ja se oli tosiaan liikuttavaa, sillä ukko itki kuin pieni lapsi. Sitten minä aloin ajatella, mitä Dorothy oli minulle neuvonut Henryn isän suhteen, ja minä tulin tosiaan ajatelleeksi, että jos Henryn isä vain voisi päästä kaikilta rauhaan ja olla hetkisen ominpäin, niin ehkei Dorothyn neuvo sittenkään olisi hullumpi.
Ja aamiaisen jälkeen me kaikki valmistausimme menemään kirkkoon, mutta Henryn sisar ei käy kirkossa, koska Henryn sisar aina haluaa viettää jokaisen sunnuntain autovajassa hajoittamalla heidän maataloustöissä käyttämänsä kuorma-Fordin osiinsa ja panemalla sen jälleen kokoon. Ja Henry sanoo, että se mitä sota vaikutti sellaiseen tyttöön kuin hänen sisareensa, on tosiaan pahempaa kuin sota itse.
Sitten Henry ja hänen äitinsä ja minä menimme kaikki kirkkoon, ja palattuamme kirkosta kotiin me söimme puolista, ja puolinen näkyi oikeastaan olevan samaa kuin aamiainen, paitsi ettei Henryn isä
voinut tulla puoliselle, koska hän minut tavattuaan sai niin ankaran kuumeen, että heidän täytyi lähettää noutamaan lääkäriä.
Sitten iltapäivällä Henry meni rukouskokoukseen, ja minä jäin yksinäni Henryn äidin seuraan, jotta voisimme levätä jaksaaksemme sitten illallisen jälkeen mennä kirkkoon. Ja Henryn äidin mielestä minä olen pelkkää kirkasta päivänpaistetta, eikä hän juuri tahdo päästää minua näkyvistäänkään, koskei hän surmillaan olisi yksinään. Sillä kun hän on yksinään, näkyvät hänen aivonsa tuskin ollenkaan toimivan. Ja hän koettelee mielellään kaikkia minun hattujani ja kertoo, kuinka kaikki kuoron nuorukaiset tuskin voivat irroittaa silmiään hänestä. Ja tietenkin täytyy tytön olla hänen kanssaan yhtä mieltä, mutta käy varsin vaikeaksi olla henkilön kanssa yhtä mieltä, kun sitä täytyy olla kuulotorven läpi, sillä väkisinkin käy siinä ääni käheäksi ennemmin tai myöhemmin.
Ja illallinen osoittautui olevan oikeastaan samaa kuin puolinen, sillä erotuksella vain, että kaikki uutuuden viehätys kai oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Sitten minä sanoinkin Henrylle, että minulla oli liian paljon pään kivetystä lähteäkseni jälleen kirkkoon, joten Henry ja hänen äitinsä lähtivät kirkkoon ja minä jäin huoneeseeni, istuen mietiskelemään, ja tein sen johtopäätöksen, että elämä on tosiaan liian lyhyt vietettäväksi perheylpeydessä, vaikka heillä olisikin aika paljon rahaa. Paras tuuma minulla siis on harkita, millä keinoin saisin Henryn päättämään olla minua naimatta, ja sitten ottaisin vain, mitä voin saada, ja olisin tyytyväinen.
Kesäkuun 22 p:nä.
Niin, eilen minä pakotin Henryn saattamaan minut junalle Philadelphiassa ja käskin hänen jäädä Philadelphiaan ollakseen lähellä isäänsä, jos hänen isälleen niinkuin sattuisi taas taudinkohtaus. Ja istuessani loistovaunussani junassa minä päätin, että oli aika päästä Henrystä eroon, maksoi mitä maksoi. Ja minä tulin siihen johtopäätökseen, että se, mikä kaikkein enimmin suututti ja hermostutti herrasmiehiä, oli ostoksilla käynti. Sillä itse herra Eismankin, joka tositeossa on kuin syntynyt tyttöjen kanssa ostoksilla juoksutettavaksi ja kyllä tietää, mitä se tietää, joutuu usein kovin alakuloiseksi kaikista minun ostoksistani. Minä päätin siis palata New Yorkiin ja käydä myymälöissä ostamassa oikein aika runsaasti Henryn laskuun, sillä onhan meidän kihlauksemme julkaistu kaikissa sanomalehdissä ja Henryn luotto on minun luottoani.
Ja kun minä tätä kaikkea harkitsin, niin kuului koputus salonkivaununi ovelle, ja minä käskin hänen tulla sisälle vain, ja siellä oli herrasmies, joka sanoi katselleensa minua New Yorkissa aika paljon ja oli aina halunnut tulla minulle esitellyksi, koska meillä oli aika paljon yhteisiä ystäviä. Ja sitten hän antoi minulle käyntikorttinsa, ja kortilla oli hänen nimensä, ja se oli herra Gilbertson Montrose, ja hänen ammattinaan oli filminkirjoittajan ammatti. Ja sitten minä pyysin häntä istumaan ja meillä oli kirjallinen keskustelu.
Ja sitten minusta todella tuntui, että eilinen päivä oli käännekohta minun elämässäni, sillä vihdoinkin minä olen tavannut herrasmiehen, joka ei ole ainoastaan taiteilija, vaan jolla lisäksi on älyä. Tarkoitan, että hän on senlaatuinen herrasmies, että tyttö voisi istua hänen jalkojensa juuressa päiväkausia perätysten ja melkein aina oppia yhtä ja toista. Sillä kun kaikki ympäri käy, ei ole mitään, mikä niin
kirpaisisi tyttöä kuin herrasmiehen aivot, varsinkin senjälkeen kun tyttö on viettänyt loppuviikon Henryn kanssa. Ja herra Montrose puhui puhumistaan koko matkan ajalla New Yorkiin asti, ja minä istuin ja kuuntelin vain. Ja herra Montrosen mielestä Shakespear on hyvin suuri näytelmäkirjailija ja hänestä on Hamlet vallan kuuluisa murhenäytelmä, ja mitä romaaneihin tulee, niin hänen mielestään melkein jokaisen pitäisi lukea Dickensiä. Ja kun me jouduimme runouden alalle, niin hän lausui "Dan McGrewin murhan" niin nasevasti, että melkein saattoi kuulla luodin vinkuvan.
Ja sitten minä pyysin herra Montrosea kertomaan minulle itsestään. Ja herra Montrose kuului olevan paluumatkalla Washingtonista, jossa hän oli käynyt tapaamassa Bulgarian lähettilästä nähdäkseen, halusiko Bulgaria rahoittaa filmin, jonka hän on kirjoittanut suuresta historjallisesta aiheesta ja joka koskettelee
Dolly Madisonin sukupuolielämää. Ja herra Montrose kuuluu tavanneen aika paljon bulgarialaisia bulgarialaisessa ravintolassa Lexington Avenuella, ja siitä hän sai aiheen yrittää hommata rahoja
Bulgariasta. Sillä herra Montrose sanoi, että hän voisi panna filminsä täyteen Bulgarian propagandaa, ja hän sanoi Bulgarian lähettiläälle, että joka kerta, kun hän totesi, kuinka vähän Ameriikan filmit tiesivät Bulgariasta, alkoi hänen selkäpiitään karmia.
Silloin minä sanoin herra Montroselle, että tunsin itseni kovin, kovin köykäiseksi jutellessani hänenlaisensa herrasmiehen kanssa, joka tiesi niin paljon Bulgariasta, sillä minä en tosiaankaan tiennyt Bulgariasta muuta kuin että Bulgarian lehmistä lypsettiin joghurtia, joka on vatsalle erikoisen terveellistä piimää. Mutta herra Montrose sanoi, ettei Bulgarian lähettilään mielestä Dolly Madisonissa kai ollut paljoakaan nykyistä Bulgariaa koskevaa, mikä herra Montrosen mielestä johtui siitä, ettei lähettiläs oikeastaan ymmärtänyt mitään
drammatiigasta. Sillä herra Montrose sanoi voivansa sommitella filminsä niin, että Dolly Madisonilla olisi bulgarialainenkin rakastaja, joka halusi hänet naida. Ja sitten Dolly Madison alkaisi aprikoida, minkälaisia hänen lastenlastenlastenlapsensa olisivat, jos hän ottaisi bulgarialaisen, ja sitten hän istuisi miettimään ja näkisi näyssä Bulgarian vuodelta 1928. Ja sitten herra Montrose pistäytyisi Bulgariassa valokuvaamassa sen näyn. Mutta Bulgarian lähettiläs kohautti olkapäitään koko asialle, mutta hän antoi herra Montroselle vallan ison pullon bulgarialaista kansallisjuomaa. Ja Bulgarian kansallisjuoma muistuttaa väriltään enimmin vettä, eikä se vallan väkevältä maistukaan, mutta viittä minuuttia myöhemmin alkaa todeta erehdyksensä. Ja minä tuumin itsekseni, että jos erehdykseni toteaminen saisi minut unohtamaan, mitä Pennsylvaniassa sain kokea, niin velvollisuuteni itseäni kohtaan tosiaankin oli sen avulla unohtaa kaikki. Maistoimme siis vieläkin.
Ja sitten herra Montrose kertoi minulle, että hänen oli kovin vaikea päästä eteenpäin eläväinkuvain alalla, koska kaikki hänen filminsä ovat ihmisten tajunnan yläpuolella. Sillä kun herra Montrose kirjoittaa sukupuolikysymyksistä, on hänen filminsä täynnä sykologiaa. Mutta kun joku muu kirjoittaa siitä, vilisee kankaalla vain läpikuultavia yöpukuja, ja koristeellisia kylpyammeita. Ja herra Montrose sanoo, että elävilläkuvilla ei ole mitään tulevaisuutta ennenkuin elävätkuvat ovat selventäneet sukupuoliaiheensa ja käsittävät, että viisikolmattavuotiaalla naisella voi olla ihan yhtä monta sukupuoliongelmaa kuin kuusitoistavuotiaalla tyttöheilakalla. Sillä herra Montrose haluaa kirjoittaa maailmannaisista eikä salli, että maailmannaisia esittämään päästetään pienikokoiset viisitoistavuotiaat tyttöset, jotka eivät elämästä tiedä mitään eivätkä ole edes olleet ojennuslaitoksessa.
Ja niin me molemmat saavuimme New Yorkiin ennenkuin aavistimmekaan. Ja minä tulin ajatelleeksi, kuinka sama matka Henryn kanssa hänen autossaan oli tuntunut vuorokauden pituiselta, ja niin tulin ajatelleeksi, etteivät rahat sittenkään olleet kaikki kaikessa, koska lopultakin vain äly merkitsee jotakin. Ja sitten herra Montrose saattoi minut kotiin, ja me aiomme syödä puolista yhdessä Promrosen teehuoneessa jotakuinkin joka päivä ja yhä jatkaa kirjallisia keskustelujamme.
Sitten minun täytyi tuumia, kuinka pääsisin eroon Henrystä, samalla kuitenkaan tekemättä mitään, mikä jälkeenpäin tuottaisi minulle ikävyyksiä. Lähetin siis hakemaan Dorothya, sillä vaikkei Dorothy olekaan varsin visu puijaamaan rahoja herrasmieheltä, on hän toki varsin kekseliäs ja nokkela pääsemään sellaisesta eroon.
Ja sitten Dorothy kysyi ensiksi, miksen minä ottanut tilaisuudesta vaaria, sillä hän arveli, että jos Henry olisi minut nainut, niin hän olisi tehnyt itsemurhan kaksi viikkoa myöhemmin. Mutta minä kerroin hänelle suunnitelmastani tehdä aika paljon ostoksia ja minä sanoin hänelle, että aioin kutsua Henryn ja järjestää niin, etten olisi kotona silloin, kun hän saapuisi, mutta että Dorothy voisi olla ottamassa hänet vastaan, antautua hänen kanssaan juttusille ja kertoa hänelle kaikista ostoksistani ja kuinka tuhlaavainen minä näyin olevan, mistä johtuisi, että hän minut naituaan joutuisi köyhäintaloon ennen vuoden loppua.
Ja Dorothy käski minun jäähyväisiksi vielä kerran silmäillä Henryä ja sitten jättää hänet hänen haltuunsa, sillä ensi kerralla minä näkisin hänet lakituvassa ja silloin minä hänet tuskin tuntisin, koska Dorothy hänet niin säikäyttäisi, että saattaisi koko hänen muotonsakin
