Pohjois-Viro Luonto by North Estonia

POHJOIS-VIRON LUONTOMATKAILUOPAS

northestonia.eu visitestonia.com

POHJOIS-VIRO

Kuvankaunis rannikko, joka paikoitellen nousee kalkkikivimuurina kymmenien metrien korkeuteen ja paikoitellen laskeutuu hietikkomänniköiden takana mereen. Rantojen kalastajakylät ja lahtien suojaisat satamat. Valoisat männiköt ja synkät metsät, joissa voi samoilla päiväkausia. Suuret rämeet, jotka eivät paljasta salaisuuksiaan. Pandiveren ylängön ja Ontikan törmän avarat näkymät. Kalkkikivitörmiltä syöksyvät putoukset ja kallionummien rikas kasvisto. Karstiluolat, maanalaiset joet ja vettä nielevät karstimurrokset. Kirkasvetiset järvet ja lähteet. Lintujen muutto yli niemien ja suuret merilintuyhdyskunnat pienillä saarilla. Suden ulvonta syksyisin saloilla ja pöllöjen keväthuhuilut – kaikki nämä luonnon ihmeet kuuluvat Pohjois-Viroon. Pohjois-Viroa on asutettu jo muinaisista ajoista. Virumaalta Kundan läheltä on löydetty mesoliittisen kivikauden metsästäjäin ja kalastajain asuinpaikan jälkiä, joiden iäksi on arvioitu 7000 vuotta eKr.

VIRO

TALLINN

3 Myöhemmin samanlaisia löytöjä on tehty myös naapurialueilta ja tätä mesoliittistä kulttuuria on alettu kutsua Kundan kulttuuriksi. Pronssiajan lopulla alettiin viljellä maata ja asutus laajeni vesistöjen rannoilta kallionummille, joissa runsaskalkkinen maaperä pitää mullan viljavana. Ensimmäisiä, lähes 3000 vuotta vanhoja pysyviä viljelyasuinpaikkoja on löydetty Harjumaan Jõelähtmen kunnasta. Viljavien multa-alueiden ohella, jotka kaikkialla otettiin nopeasti käyttöön, PohjoisVirossa on monia alueita, jotka ovat tänä päivänäkin harvaanasuttuja. Alutagusen, Kõrvemaan, Lahemaan ja VihterpalunNõvan metsät ja suot tarjoavat luontoharrastajalle paljon löytämisen iloa. Siellä voi samoilla tuntikausia tapaamatta yhtäkään ihmistä.

northestonia.eu

KALKKIKIVITÖRMÄ Pohjois-Viroon meritse saapujaa ottaa vastaan korkea kalkkikivimuuri – Pohjois-Viron klintti. Ilmasta katsoen Pohjois-Viron kalkkikivitörmä on noin 300 kilometriä pitkä eli lähes neljännes noin 1200 kilometriä pitkästä Baltian klintistä.

RAKVERE

NARVA – POHJOIS-VIRON KLINTTI

RANNIKKO JA KALKKIKIVITÖRMÄ Pohjois-Viron rannikkoa luonnehtii Laatokan rannoilta Öölannin eteläkärkeen ulottuva Baltian klintti. Sen osa, Pohjois-Viron törmärannikko ulottuu Narvasta Osmussaareen lähes 300 km pituisena vyöhykkeenä meren rantoja reunustavina komeina seinäminä, jotka välistä yltävät sisämaahankin. Pohjois-Viron törmä onkin Baltian klintin korkein ja pisin osa. Törmärannikon keskikorkeus on yli 30 metriä. Mutta Ontikan seudulla klintti kohoaa 56 metriin meren pinnasta. Baltian klintin synnystä on erilaisia teorioita, mutta yleisin arvelu on, että klintti on muinoin Suomenlahden pohjalla virranneen joen, Muinais-Nevan törmän syövyttämä. Jääkauden mannerjäätiköt ja Itämeri ovat tietenkin myös muovanneet klinttiä. Virumaalla Sakasta Toilaan katkeamattomana Suomenlahden rannikkoa reunustava törmäseinämä on Baltian klintin näyttävin osa. Onneksi pohjoisrannikko ei ole pelkkää kalkkikivitörmää. Siellä, jossa törmän reuna ei ulotu mereen, on myös hiekkarantoja – ennen kaikkea Harjumaalla, Lahemaalla ja Narva-Jõesuussa. On myös paljon moreenirantoja ja erisuuruisia siirtolohkareita. Erityisesti saarilla voi nähdä sora-irtokivirantoja. Joet ja jääkauden jäätiköt ovat kuluttaneet klinttiin niin sanottuja klinttilahtia. Ulottuvia osia taas kutsutaan klinttiniemiksi. Vain niissä paikoissa, joissa niemet ulottuvat mereen asti, ne nousevat rannikolla jyrkkinä ja korkeina törminä. Pohjois-Viron länsiosasta lukien merkittävimpiä törmiä on Väike-Pakrin saarella (13 m), Pakrin niemellä (24 m), Türisalussa (30 m) ja Rannamõisan törmällä (35 m). Tallinnan kohdalla törmä on etäällä merestä ja muodostaa suuren klinttilahden, jonka reuna on sisämaalla ja näkyvissä vain siellä täällä. Klintti on kaukana merestä ja se on maakerrosten peittämä Lahemaan kansallispuiston alueella. Näillä paikoilla klintin ja meren välissä on Pohjois-Viron rantamatalikko. Pohjoisrannikon itäosasta alkaa klintin korkein ja näyttävin osa, jonka huippu on Ontikan seudulla (56 m meren pinnasta). Toilasta itään sijaitsevat Vokan (44 m) ja Päiten (41 m) ja Utrian törmät (22 m). Sieltä eteenpäin mentäessä törmä on merestä erillään ja peittyy maakerrosten alle ja ulottuu laakeana selänteenä aina Narvaan asti, jossa ovat nykyisin padotut Narvan putoukset. (Katso karttaa sivulla 2)

SIIRTOLOHKAREET Jääajan jäljistä Virossa ovat näkyvimpiä siirtolohkareet, jotka ovat Pohjolan graniittisia tai muita suuria kiviä. Virosta pohjoiseen siirtolohkareita on vaikea erottaa paikallisista kivistä. Mitä etelämmäksi liikutaan sitä pienempiä lohkareet ovat. Pohjois-Virossa on siirtolohkareita eniten Euroopassa.

SAARET

Viron pohjoisrannikolla on kaikkiaan lähes sata saarta. Eniten niitä on Tallinnan ja Kolgan lahdissa. Pohjois-Viron suurin saari Naissaari erottaa Tallinnan lahden Suomenlahdesta. Enimmäkseen saaret ovat rannikon lähellä ja vain muutamat, Vaindloo, Uhtju ja Keri ovat kauempana avomerellä. Suomenlahden eteläosan saaret ovat suurien jääkauden muovaamien vuorimaisten pinnanmuodostelmien huippuja, joita aallot ja tuuli ovat muokanneet. Saaria luonnehtivat runsaslukuiset siirtolohkareet ja kivikkoiset rantavallit, paikoitellen on myös hiekkadyynejä, pieniä järviä ja soita. Kunnon metsää kasvaa vain suuremmilla saarilla, pienemmillä vain pensaikoissa yksittäisiä puita. Saarilla, joilla on laidunnettu tai laidunnetaan nykyisinkin lampaita, on myös avoimia niittyjä. Muutamilla saarilla, Aksilla, Pranglilla ja Koipsella on harvinaisia kasvistoja – variksenmarjanummia. Suomenlahden suulla sijaitsevat Pakrin saaret ja Osmussaari ovat muotoutuneet Pohjois-Viron klintin nyppylöille. Väike-Pakrin saaren törmä on jopa 13 metriä meren pinnasta. Näillä saarilla on kalkkikivikkoiset rantavallit ja niiden kasvisto kasvaa pääasiassa ohuella kalkkikivikalloiden päällä olevalla multakerroksella. Saarilla on pieniä järviä, jotka kuivuvat kesäksi. Rantaruotsalaiset asuivat ennen II maailmansotaa näillä saarilla ja myös Naissaarella. Sodan jälkeen saaret olivat armeijan harjoitus- ja tukikohtina. Kun monet pienet saaret olivat ennen sotaa asuttuja tai niillä laidunnettiin eläimiä, sodan jälkeen pysyvää asutusta ei enää ollut. Saarilla toimi vain neuvostorajavartiosto tai ‑armeija, joka tarkoin vartioi, ettei kukaan pääsisi niille ilman lupaa. Merilinnut saivat noina aikoina lisää elintilaa ja pesintärauhaa. Saarilla pesivät haahkat, pilkkasiivet, meriharakat, karikukot, monet lokkilajit, tiirat ja merimetsot. Suurella osalla saarista on suojelurajoituksia, pienillä saarilla ja luodoilla 1. huhtikuusta 30. kesäkuuhun pesintäajan liikkumiskielto. Suurillakin saarilla on tuolloin alueita, jonne on pääsy kielletty. Naissaarelle, Aegnalle ja Pranglille on säännöllinen laivayhteys. Pienille saarille on yleensä saatavissa venekuljetus lähimmästä satamasta. Omin neuvoin moottori- tai purjeveneellä meno pienille saarille on melko vaarallista, sillä niillä ei yleensä ole satamaa. (Katso karttaa sivulla 18)

PIENSAARET Viron rantavesissä on yli 1500 pientä saarta. Saaret ovat muodostumistavasta riippuen rannikon eri osissa hyvin erilaisia. Suurin osa Pohjois-Viron saarista ovat suurten jääkauden aikaisten pintamuotojen ylimpiä osia, joita aallot ovat myöhemmin voimakkaasti muovanneet.

KALKKIKIVI Pohjois-Viron kalkkikiviseinämissä näkyy vanhan kivi- eli paleoliittisen kauden kivettymiä. Niissä voi kerros kerroksella nähdä maapallon ja elämän kehitystä 460–540 miljoonaa vuotta sitten. Klintin yläosassa on ordovikikauden kerrostuman kovia kalkkikiviä, alaosassa kambrikauden pehmeitä hiekkakiviä ja savea. Vanhan kivikauden alkupuolella, kambri-, ordovikija siluurikaudella planeettaamme hallitsi meri. Vain eteläisellä pallonpuoliskolla oli muinainen jättimäinen Gondwanamanner. Ordovikikauden lopulle nykyisen Viron alue lienee sijainnut päiväntasaajan eteläpuolella matalana merialueena. Elämää esiintyi tuolloin vain merissä ja kaikkein lajirikkaimpia olivat matalikot. Monisoluisten eliöiden myrskyisä kehitys käynnistyi kambrikauden alussa eli tapahtui kambrikauden räjähdys. Siksi muutamat kalkkikivikerrostumamme sisältävät erityisen runsaasti fossiileja: trilobiittejä, nivelmatoja, etanoita jne. Pelkästään ordovikikauden Kukrusen kerrostuman palavassakivessä on yli 500 lajin fossiileja. Siluurikauden kivettymissä on lämpimien merien koralleja ja stromaporoideja. Luontomatkailijalle Pohjois-Viron kalkkikiviseinämien näkyvissä olevat kerrostumat ovat kuin maapallon historian aapinen. Kalkkikiven kappaleista voi löytää runsaasti edellä kuvattuja kivettymiä. Itä-Virumaalla Valasten putouksen takana olevat geologiset kerrostumat ovat läpileikkaus maankamarasta aina 530 miljoonan vuoden päähän.

PUTOUKSET Monet joet laskevat klintin törmältä mereen putouksina tai koskina ja niiden laaksot ovat putouksien alapuolella syöpyneet jyrkkäseinäisiksi kanjoneiksi. Enimmäkseen putoukset ovat 3-8 metrin korkuisia. Korkeimpia ovat Narvan putous, joka vesivoimalan vuoksi on enimmäkseen kuivilla sekä erittäin näyttävät Jägalan ja Keilan putoukset. Viron korkein putous (30,5 m) on Valastessa Ontikan lähellä. Viron suurin koski on Harjumaan Treppojalla, jossa vesi laskeutuu 6 pieneltä törmältä. Eräs kauneimpia pienistä putouksista on varmasti Vasaristi Lahemaalla.

PUTOUKSET Pohjois-Viron klintillä on 29 putousta, joiden korkeus on vähintään yli metri. Näistä kuusi eli Keilan, Väänan, Jägalan, Nõmmeveskin, Joaveskin ja Narvan putoukset ovat joissa, joiden virtaama ylittää kuutiomerin sekunnissa. Muut sijaitsevat virtaamaltaan vähäisemmissä vesissä. Valasten putous Itä-Virumaalla on Viron korkein, 30,5 metriä.

KARSTI Pohjois-Viron kalkkikivialueilla sadevesi imeytyy ohuen pintamaan sekä kalkkikiven huokosten ja halkeamien läpi maahan. Matkalla vesi liuottaa kalkkikiveä ja suurentaa jatkuvasti virtausteitään muodostaen kanavia. Nämä karstikanavat ovat kerroksellisia, usein pinnan lähellä olevien kuoppien alla on suuria luolia, jotka usein ovat veden täyttämiä. Onkaloiden katon romahtaessa syntyy erilaisia karstimuotoja: suppilomaisia, maljamaisia, laatikkomaisia jne. Tulva-aikaan tällainen luonnonviemäristö ei kykene kuljettamaan kaikkea sadevettä ja näin karstihalkeamat täyttyvät vedellä. Karstialueilla voivat joet ja purot virrata maan alla ja saattavat tulla maan pinnalle uudessa paikassa. Tuhalan noitakaivo Tuhalan karstialueella tulvii keväisin jopa 100 litraa vettä sekunnissa. Kaikkein karstiutunein alue on Pandiveren ylänkö, mutta suurimmat ja tunnetuimmat alueet Kostivere, Tuhala, Kuimetsa, Pae sijaitsevat Harjumaalla. Muista mainittakoon Savalduma Pandiveren ylängöllä sekä Uhaku Virun ylätasangolla. Suuria karstilähteitä on Viron kalkkikivitasangoilla satoja. Runsaslukuisimmin ja runsasvetisimpinä niitä on Pandiveren ylängön rinteillä.

JOET Viron itärajalla Suomenlahteen laskee Viron runsasvetisin Narvajoki. Tähän jättiläiseen verrattuna muut PohjoisViron joet ovat melko pieniä. Suurin osa laskee kalkkikivitörmältä mereen muodostaen kanjoneita, koskia, vuolteita ja putouksia. Moniin jokiin tulevat kutemaan lohi, meritaimen ja nahkiainen. Põlulan kalankasvatuslaitos Virumaalla viljelee lohi-istuikkaita jokiin. Vasalemmajoen (pituus 54, 3 km) alajuoksulla on Vasalemman suojelualue. Joessa esiintyy nahkiaista, lohta, kivisimppua ja rantanuoliaista, vesiselkärangattomista kirjojokikorentoa ja vuollejokisimpukkaa, nisäkkäistä saukkoa. Joen lähdealueella on Lümandun maisemansuojelualue. Keilajoki (116 km) on Suomenlahden vesistöjen pisin joki. Joki virtaa jyrkimmin alajuoksun viimeisellä viidellä kilometrillä, jossa joki murtautuu Pohjois-Viron kalkkikivitörmän läpi. Harjumaalla kauniin Keila-Joan puistossa on 6,1 metrin korkuinen Keilan putous, jonka reunan leveys on 60–70 metriä. Merestä tuleville vaelluskaloille Keilan putous on ylittämätön, sen alapuolelle tulevat kutemaan lohi, meritaimen ja vimpa. Piritajoki (105 km) on Harjumaan suurimpia jokia. Se laskee Tallinnan lahteen Piritalla. Kun joki yläjuoksulla virtaa soisten metsien läpi, alajuoksulla se virtaa maalauksellisessa mutkaisessa laaksossa. Se on Narvanmaantiestä Piritan luostariin asti luonnonsuojelualuetta. Piritajoen lähteistä mainittakoon kauniit kirkasvetiset Saulan siniset lähteet, jotka sijaitsevat 30 km Tallinnasta aivan Tallinna-Tartto maantien varrella. Piritanjoessa kutevat lohi ja meritaimen, joessa esiintyy myös jokitaimenia. Jägalajoki (97 km) on valuma-alueeltaan ja vesimäärältään Narvajoen jälkeen Suomenlahden vesistöjen Viron suurin. Joen alku sijaitsee Pandiveren ylängön länsiosassa. 4,3 km päässä suusta sijaitsee 8 metrin korkuinen maalauksellinen Jägalan putous. Putouksen alapuolella on Viron komein koski. Korkea putous estää kalojen pääsyn jokeen kutemaan. Siksi joki ei kiinnosta kalastajia. Valgejõgi (85 km) on Lahemaan suurin joki. Se saa alkunsa Pandiveren ylängöltä Porkunin järvestä, virtaa Pohjois-Kõrvemaan läpi ja laskee Loksan luona Haran lahteen. Joen suulta19 km päässä on Nõmmeveskin putous ja tekojärvi. Vuonna 1924 sinne rakennettu vesivoimala tuhoutui tulipalossa vuonna 1964 ja on nyt

NAHKIAINEN Euroopassa harvinainen nahkiainen nousee kutemaan moniin Viron jokiin. Pohjois-Viron Narvajoesta pyydetään nahkiaisia perinteisillä kartiomaisilla merroilla, joihin nahkiaiset vuolaassa virrassa asettuvat lepäämään.

raunioina. Aikaisemmin on toiminut vesivoimala myös Kotkassa, joen suulta 9 km päässä. Loobujoki (62 km) alkaa Pandiveren ylängön pohjoisrinteeltä, virtaa Lahemaan kansallispuiston läpi ja laskee Erun lahteen Suomenlahdessa. Joessa on Joaveskin putous. Purtse (51 km) on Pohjois-Viron koskisin joki. Se virtaa alajuoksulla syvässä kanjonissa ja veden korkeus voi nousta täällä kevättulvan aikaan hyvin nopeasti. Keväisin Purtse onkin vesillä liikkujien mielipaikkoja. Lohet ja meritaimenet lisääntyvät täällä menestyksellä. Narvajoki (77 km) on nykyisin Viron rajajoki. Narvajoen virtaama ylittää nelinkertaisesti Viron kaikkien muiden jokien yhteenlasketut virtaamat. Se johtuu siitä, että Narvajoen takana oleva Peipsinjärvi saa vetensä Viron jokien äidistä Emajoesta ja myös suuresta venäläisestä Velikajajoesta. Narvajoen korkeusero on 30 metriä ja joki laskeutuu erittäin jyrkästi Omutin koskilla ja Narvan kaupungin koskella. Mutta Venäjän puolelle rakennettu vesivoimala ohjaa joen juoksun uuteen kanavaan ja siksi putouksen portaat ja kanjonit ovat suurimman osan aikaa kuivilla. Jokeen on patoamisen seurauksena muodostunut ns. Narvan meri eli tekojärvi, joka on kooltaan Viron 3. suurin järvi. Viron ja Venäjän rajasillasta alajuoksulle päin joki on laivakulkuinen. Muualla joella voi kaikkialla veneillä ja kalastaa. Narvajoen omana aikanaan tärkein saaliskala – sampi – on kuvattuna kaupungin vanhassa vaakunassa. Tänään Narvajoen kaloista tunnetuin on nahkiainen, jota pyydetään joka syksy erityisillä merroilla. (Katso karttaa sivulla 34)

JOKIRAPU Jokirapu on monissa naapurimaissa korvautunut vieraslajisukulaisillaan. Viron sisävesissä tämä herkkusuiden suosikki vielä pitää pintansa. Rapuja pyydetään elokuun öinä. Pyynti on luvanvaraista, lupien saanti on rajoitettua.

JÄRVET Järviä on Pohjois-Virossa niukasti. Harjumaan länsiosassa on lomailijain eniten arvostama Läänemaan Suursoon pohjoisreunalla sijaitseva hiekkapohjainen ja kirkasvetinen Tänavjärv. Tallinnan länsireunalla on Harkujärvi. Tallinnasta itään oleva Maardujärvi Maardun lähellä on uimapaikkana hieman heikkokuntoinen. Isompi Ülemistejärvi kaupungista etelään lentoaseman vieressä on ollut jo 1300-luvulta lähtien pääkaupungin vedenottopaikka ja on suljettu alue. Kahalajärvi sijaitsee Lahemaan kansallispuiston länsirajalla. Se on suhteellisen matala, ravinteikas ja kasvamassa umpeen. Lahemaalla Käsmun niemessä on maalauksellinen Käsmujärvi. Porkunijärvi Pandiveren ylängön reunalla on karstialueelle tyypillisesti muuttuva. Kevättulvien aikaan se on suurempi ja sen viereen syntyy useita tilapäisiä pieniä järviä. Porkunijärvellä on myös kelluvia saaria, jotka tavallisesti ankkuroidaan hankaluuksien välttämiseksi. Kaunista ja lomailijain suosimaa Uljastejärveä Rakverestä koilliseen ympäröi lännestä ja etelästä Uljasten suo, pohjoisesta ja idästä etupäässä sorahiekasta muodostunut Uljasten selänne, jonka pohjoisosaa peittää kaunis havumetsä. Alutagusen seudulla on järvirikas, kaunis ja kiinnostava Kurtnan vesistö, johon kuuluu noin 30 km² alueella yhteensä 40 järveä. Ne sijaitsevat enimmäkseen nykyisin metsittyneellä Kurtnan nummella. Alun perin puhdasvetisten järvien kunto on palavankivenkaivosten vuoksi heikentynyt, mutta monien järvien vesi on edelleen kirkasta. Usealle järvelle on rakennettu uima- ja leiripaikkoja. Pohjois-Viron alueella ovat Peipsijärven kauneimmat hiekkarannat, jotka ulottuvat Tammispäästä aina Vasknarvaan asti. Täällä ovat Järveväljan ja Smolnitsan hiekkadyynit ja ihmisaskelten alla ”laulavaa hiekkaa”. Maastossa vuorottelevat pitkät dyynijonot ja niiden väliin jäävät suot ja rämeet. Virkistysalueen jokien runsaus suosii vesiretkeilyä ja eri vaikeusasteen retkien järjestämistä.

PEIPSIJÄRVI Peipsijärvi yhdessä Pihkovanjärven ja Lämmijärven kanssa on Euroopan viidenneksi suurin järvi.. 3555 km²:n suuruisesta vesialasta 44 % kuuluu Viroon ja loput Venäjään. Peipsijärven kauneimmat hiekkarannat ovat pohjoisrannikolla.

METSÄT JA SUOT

Suuri osa Pohjois-Viroa on metsän peittämää. Selvästi eniten on männiköitä. Rannikolla ja hiekkadyyneillä on sekä kangas- että nummimänniköitä ja suoalueilla rämemänniköitä. Alutaguse Koillis-Virossa on Viron suurin metsäalue, joka on tunnettu liito-oravan asuinalueena ja karhujen paljoudesta. Lahemaan ja Kõrvemaan luontoalueet ovat osa yhtenäistä koillis-lounaissuuntaista metsävyöhykettä, joka ulottuu aina Latvian rajalle Lounais-Virossa. Luoteis-Virossa on metsäinen ja soinen Nõva-Vihterpalun luontoalue. Kesät ovat täällä poutaisia ja metsät erittäin palonarkoja. Alueella onkin aikojen saatossa ollut suuria metsäpaloja, joka on jättänyt vahvan jäljen metsäkasvistoon. Länsi-Virumaalla Raplan maakunnassa ja Järvamaalla eli enemmän sisämaassa kasvaa runsaasti kuusikoita ja kuusi-sekametsiä. Kaikki mainitut neljä Pohjois-Viron luontoaluetta ovat myös runsassoisia. Nõva –Vihterpalun alueella on yhteensä lähes 100 neliökilometrin suuruiset Läänemaan Suursuo ja Leidissuo. Raplan maakunnassa on paljon matalia soita ja rämeitä. Tunnetuimpia ovat Tõrasuo, Mahtran räme ja Linnuräme. Muita hyviä käyntikohteita ovat Viirikan, Keavan, Mukren ja Nõlvasuon alueet. Myös Järvan maakunnassa on paljon soita sekä Kõrvemaan luontoalueella että sen ulkopuolella. Suurimpia ovat Koitjärven räme, Kõnnun suursuo ja Kakerdajan räme. Lahemaan suurimpia soita ovat Laukasuo, Virun räme ja Pudisuo. Itä-Virumaalla Alutagusessa on useita suuria soita. Puhatun suo yhdessä sen viereisen Agusalun suon kanssa ovat eräs Viron suurimpia suoalueita. Erittäin suuria ovat myös Sirtsin ja Murakan rämeet. Pohjois-Viron metsät ja suot ovat luontomatkailijain suosikkeja.

KELTAVAHVERO eli KANTARELLI Sienestys kuuluu virolaisten loppukesän rituaaleihin. Innokkaimpien sienestäjien koreissa on kymmeniä sienilajeja. Keltavahvero on ehdoton suosikki. Virolaisia keltavahveroita myydään monien maiden toreilla, mutta miellyttävimmin niitä saa keräämällä pohjoisvirolaisista mäntymetsistä.

KASVISTO Pohjois-Viron tyypillinen kasvikunta liittyy kalkkikiveen. Klintin alapuolella kasvaa klinttimetsiä ja sen päällä kalliopohjaisia nummia eli alvareita. Klinttimetsät kasvavat kalkkikivitörmien juurella kapeina, 50 – 150 metrin levyisinä nauhoina. Jyrkkien portaiden alta ihminen ei ole kyennyt kaatamaan puita ja näin tälle ravinteikkaalle pinnalle on kehittynyt harvinaisen lajirikkaita ja täysin omalaatuisia metsiä. Klinttimetsien kruununa ovat leveälehtiset puut – jalava, saarni, lehmus ja vaahtera. Klinttimetsien eräs opaskasvi on ikikuuruoho, jota tapaa harvoin muualla. Klinttimetsiä on eniten Virumaan klinttirinteiden juurella. Alvareiden kasvit kasvavat kalkkikiveä peittävällä ohuella multakerroksella. Elinehdot ovat äärimmäiset: kesällä multa kuivuu kokonaan, talvella pakkanen rikkoo kasvien juuret, keväisin niitä koettelevat tulvat. Kasvisto on yllättävän lajirikas ja monipuolinen. Kalkkipitoisten maiden kasveihin kuuluvat myös kämmekät, joita kasvaa runsaasti Pandiveren ylängön juurella lähdesoilla. Väänan ympäristössä alvarilla kasvaa hanhikkeja, jotka ovat harvinaisia koko maailmassa. Tämä on Viron ainoa hanhikkialue, jossa sitä kasvaakin valtavasti. Omalaatuisia variksenmarjanummia on Virossa vain muutamilla Suomenlahden saarilla ja pieninä saarekkeina mantereen pohjoisrannikolla.

ALVARIT Kalkkikiviperustaisilla nummilla eli alvareilla kasvit kasvavat ohuella multakerroksella. Niitä on Euroopassa vain Pohjois-Virossa ja Ruotsissa. Kasvuolosuhteet ovat äärimmäiset, mutta alvareilla kasvaa kasvilajeja, joita ei muualla tapaa.

ELÄIMISTÖ JA LINNUSTO Metsien runsaudesta johtuen Pohjois-Virossa on paljon suurnisäkkäitä. Hirviä on runsaasti Vihterpalu-Nõvan, KõrVALKOSELKÄTIKKA vemaan, Lahemaan ja Alutagusen alueilla. Runsaasti on Pohjoismaiden talousmetmyös villisikoja ja metsäkauriita. Kaikilla näillä metsäisillä sistä melkein kokonaan seuduilla tapaa myös suurpetoja – karhuja, susia ja ilveksiä. hävinnyt valkoselkätikka Karhuja on erityisen runsaasti Alutagusen metsissä. Siellä pesii Viron kosteissa on myös harvinaisen liito-oravan tärkein elinalue Virossa. sekametsissä vielä varsin Kaikilla suurilla metsäalueilla pesii meri-, maa-, siro-, turvallisesti. Tikan hakkaakiljukotka ja kalasääski. Metsissä on tavallisesti runsaasti minen metsän hiljaisuudesviiru-, varpus- ja helmipöllöjä, joskin kylminä ja lumisina sa yllättää luontomatkailitalvina niiden kannat saattavat kärsiä kovastikin. Tikoista jan myönteisesti. viihtyvät Pohjois-Viron havumetsissä pohjantikka ja palokärki, esiintyy myös harmaapää- ja valkoselkätikkoja. Erittäin runsaasti on teeriä, metsoja ja pyitä. Pohjois-Viron pienet saaret ja luodot ovat runsaslintuisia. Pienillä rannikon lähellä olevilla luodoilla pesii lapin- ja kalatiiroja, nauru-, kala- ja merilokkeja sekä tukkasotkia. Kaukaisemmilla luodoilla harmaalokkeja, pilkkasiipiä, tukkakoskeloita. Suuremmilla saarilla lintujen pesinnän onnistuminen riippuu siitä, jääkö kettu keväällä asumaan saarelle. Suomenlahden saarilla pesii myös muutama ruokkipari ja Pakrin niemen erikoisuutena on riskilöiden pesiminen. Paras lintutarkkailuaika Pohjois-Viron metsissä on huhtikuussa ja rannikolla muuttavien vesilintujen katseluun toukokuu. Syyskaudella luonnonystävä saa eniten jännittäviä hetkiä elokuun lopulla ja syyskuussa.

KARHU Karhuja arvioidaan Virossa elävän noin 800, joka on yllättävän paljon maan kokoon nähden. Virossa sallitaan kaadettavan muutama kymmenen karhua vuodessa. Tavallisimmin turkkinsa menettävät sellaiset karhut, jotka kiinnostuvat ihmiselosta liikaa. Kaikkein eniten karhuja elää Koillis-Viron metsissä.

ALUTAGUSE

LIITO-ORAVA Viro on harvoja Euroopan valtioita, joissa elää Siperian taigavyöhykkeen liitoorava. Tätä eksoottista yöeläintä on harva nähnyt. Suurin todennäköisyys kohdata liito-orava on Itä-Virumaan Alutagusen vanhoissa sekametsissä.

Alutaguse on Viron suurin metsäalue, joka kattaa käytännössä maan koko koillisosan. Kaikille, jotka tietävät Viron luonnosta hieman enemmän, Alutagusella on salaperäinen sädekehä. Sen suot ovat niin suuria, että niiden sydämeen ovat vain harvat onnistuneet näkemään. Alutagusen suosaarilla on vielä aitoja ikimetsiä. Täällä pesivät riekot ja jänkäkurpat, joita muualla Virossa ei juuri tapaa. Täällä elävät liito-oravat. Missään muualla Virossa ei ole niin paljon karhuja kuin Alutagusessa. Lisäksi on runsaasti metsoja, teeriä, meri- ja maakotkia, hirviä, susia, ilveksiä, saukkoja ja muita. Tämä on Viron taigaa, jolla on keskieurooppa-

lainen sävy, sillä näillä suosaarilla näkee myös lehtipuumetsiä. Alutagusessa liikuttaessa on oltava valmis kohtaamaan jotain erikoista. Se voi olla vaikkapa karhu tai liito-orava, mutta vieläkin jännittävämpi on täysin mahdollista. Välistä idästä tai pohjoisesta voi saapua lapinpöllö, ahma, kuukkeli tai pohjansirkku. Pohjoisosassa Alutagusen erämaa on sopiva haaste vakaville luontoharrastajille, jotka ovat valmiita ponnistuksiin. On myös maastoja ja järviä, jotka helpommin tarjoavat luontoelämyksiä. Eniten järviä on Kurtnan kukkuloilla. Noin 30 km²:n suuruisella alueella on 40 järveä. Jõugan ja Kõnnun järvet ovat Iisakun–Jõugan– Illukan selänteiden alueella. Peipsijärven pohjoisrannikkoa luonnehtivat melkein katkeamattomana vyöhykkeenä Viron näyttävimmät mannerdyynit. Hiekkadyynejä on myös järvestä pohjoiseen Peipsin vanhoilla rantavalleilla sekä loivarinteisillä selänteillä, jotka ulottuvat Peipsin rannoilta pohjoiseen aina Kurtnan järville.

PANDIVERE Pandiveren ylänkö sijaitsee Alutagusen ja Kõrvemaan välissä. Sen korkeus ylängön juurella on noin 80 metriä, korkein huippu – Emumägi (166 m) samalla Pohjois-Viron korkein. Toisin kuin Etelä-Viron ylängöt, jotka ovat mannerjään kasaamia, Pandivere on ollut kalkkikiviylänkö jo ennen jääkautta. Jäätiköt ovat sitä enimmäkseen hioneet ja kuluttaneet, mutta paikoin kasannut sille myös korkeampia pintamuotoja, joita kutsutaan ”mäiksi”. Emumäen lisäksi mainittakoon Ebaveren mäki, (146 m), Kellaveren mäki (156 m), Rakveren Vallimäki ja Porkunin-Neerutin mäet. Sadevedet imeytyvät ohuen pintakerroksen läpi kalkkikiven halkeamiin ja tunkeutuvat lähteinä Pandiveren ylängön juurella. Tähän ylängön seppeleenä ympäröivään lähteiden piiriin kuuluvat monet Viron kauneimmat ja vesirikkaimmat lähteet kuten Norra-Oostriku, Varangu, Aravete, Lavi, Kihme, Jõepere, Rahkla ja muut. Pandiveren lähteistä saa alkunsa lähes kolmannes Viron joista, muiden muassa Pärnu-, Põltsamaa-, Pedja-, Jägala-, Loobu-, Kunda- ja Valgejoki. Myös Pandiveren juurella järvissä on runsaasti lähteitä. Tunnetuimmat ovat Äntun järvet. Seitsemästä järvestä kauneimman Äntun Sinijärven vesi on järvikalkin vuoksi turkoosinsinistä. 8 metriä syvän järven pohja tuntuu olevan petollisen lähellä. Sinijärven vettä pidetään Viron kirkkaimpana. Äntun järvellä harrastetaan sukellusta ja sukelluskalastusta. Uimiseen näiden runsaslähteisten järvien vesi on vaarallisen kylmää. Myös kelluvasaarinen Porkuninjärvi on erikoinen. Runsaskalkkisilla lähteillä on myös lähdesoita ja nämä kasvupaikat sopivat erikoisen hyvin kämmeköille ja muille kalkkimaalla viihtyville kasvilajeille. Kuten kalkkikivialueilla aina, Pandiveren ylängöllä on runsaasti karstialueita. Kartiomaiset veden nieluaukot kalkkikivessä ovat tavallisia, niiden kautta pintavesi valuu maaperään. Täällä on useita maanalaisia jokia ja ajoittaisia järviä, jotka kevään tulva-aikana houkuttelevat muuttavia hanhia ja joutsenia. Eräs linturikkain näistä on Assamallan tulvaniitty Länsi-Virumaalla. Pandiveren ylängön lähteiden, jokien ja pohjaveden suojelemiseksi on muodostettu valtion vesiensuojelualue, jonka pinta-ala on kaikkiaan 350 875 hehtaaria. Pandiveren matkailun edistämiseksi alueen kunnat ovat yhdistäneet voimansa Pandiveren kehitys- ja hautomokeskukseksi. Porkunin kalkkikivimuseon lisäksi alueella on runsaasti kalkkikiveen ja kalkkiin liittyviä nähtävyyksiä.

KATTOHAIKARA Kattohaikaroiden pesät teiden varsien sähköpylväillä ja savupiipuilla ovat ensimmäisiä maamerkkejä, siitä, että luontomatkailija on saapunut Viroon. Virossa niitä on noin 3000-4000 paria, Suomessa ne eivät pesiydy.

KÕRVEMAA Tällä Pohjois-Viron suurella metsäisellä ja soisella alueella monien paikannimien loppuna on ”‑kõrve” eli -korpi. Vaikka Kõrvemaa sijaitsee alangolla, sen pinnanmuodot ovat mannerjään vaikutuksesta vaihtelevia. Sillä on mannerjään sulamisvesien virtausreiteille kerrostuneita valliselänteitä, jääjärvien alle kerrostuneita kumpareita sekä viimeisten jäälauttojen paikoista kertovia painaumia ja järviä. Korkeammat pinnanmuodot estävät veden virtausta, jonka seurauksena valliselänteiden väliin on syntynyt soita, joita voi havainnoida selänteillä kulkien. Osa ylängöstä on soiden peittämää, mutta harjanteet näkyvät suosaarina turvepinnasta nousevina. Tallinna-Tapan rautatie jakaa Kõrvemaan Pohjois- ja Etelä-Kõrvemaaksi. Pohjois-Kõrvemaan metsät taasen ulottuvat Lahemaan rajalle. Neuvostoaikana täällä oli suuri armeijan harjoitusalue, siksi alue on edelleenkin harvaan asuttua. Kõrvemaalla on paljon järviä. Valtaosa on kirkasvetisiä ja vähäravinteisia siten eroten Viron tyypillisesti runsasravinteisista vesistöistä. Monet järvet saavat vetensä rämeiltä ja silloin niiden vesi on ruskeaa. Järvet ovat usein ryppäinä. Kõrvemaan suurin on Pikkjärv. Jussin vesistö koostuu kuudesta metsäjärvestä, jotka ovat tiiviinä järvistönä. Jussin järvistön erikoisuus on, että rinnakkain on vedeltään sekä pehmeitä että kalkkipitoisia järviä. PohjoisKõrvemaan pidetyin järvi on Paukjärv, jonka vesi on vihertävän kirkasta ja rantaviiva mutkainen. Nelijärveltä saa alkunsa yli 10 km pituinen valliselänne, jonka rinteiden alle on jääkauden jäälauttojen tilalle syntynyt seitsemän järveä. Yhdeltä huipulta näkyy kerrallaan neljä vettä, josta paikka on saanut Nelijärv-nimensä. Nykyään Kõrvemaalla on vähän asukkaita, mutta metsien välistä ja soiden reunoilta löytyy runsaasti vanhoja maatalon paikkoja ja pihapuita sekä rämeiltä entisiä talviteitä. Nykyisten koivikoiden paikalla voi aavistaa olleen peltoja. Kõrvemaan kukkuloilla kasvaa enimmäkseen kangasmetsiä. Jussin nummen luonto on varsin erikoinen johtuen metsäpaloista ja neuvostoarmeijan pommituksista. Nykyisin suojellulla alueella pyritään jatkamaan toimia, jotka säilyttäisivät Virossa ainutlaatuisen nummen.

ILVES Virolaiset metsästysmuistot ovat voittaneet metsästyksen maailmannäyttelyissä runsaasti mitaleja. Erityisen onnistuneita ovat olleet täytetyt ilvekset. Maailman eniten pisteitä saanut ilveksen talja ja toiseksi parhaaksi katsottu ilveksen kallo ovat Virosta.

METSO Metsästäjäin suosikkilintu metso on harvinaistunut eikä sitä enää metsästetä. Varovainen lintu elää salaperäistä elämäänsä suurissa mäntymetsissä ja rämeillä. Pohjois-Viron metsissä metso vielä viihtyy kuin kotonaan.

Lähes puolet Pohjois-Kõrvemaasta on suota, Etelä-Kõrvemaalla niitä on hieman vähemmän. Koitjärven räme ja Kõnnun Suursuo pohjoisosassa sekä Kakerdajan räme etelässä ovat näistä suurimmat. Retkeilyreittejä ja pitkospuita pitkin luonnonystävä pääsee Kõnnun Suursuolle ja Kakerdajan rämeelle. Kõrvemaalla on runsaasti jokia. Jägalajokeen laskevat Tarvasjõgi, Jänijõgi ja Liivoja. Pohjois-Kõrvemaalla virtaavat Soodla ja Valgejõgi. Kevätöinä luontomatkailijoita ilahduttavat Körvemaan metsissä pöllöjen huhuilut. Aamuisin soilla kaikuu kurkien huuto ja teerien kujerrus, rämeiden reunoilla ja suosaarilla ovat soitimella arvokkaina metsot.

POHJOIS-VIRON LUONTOTARKAILUALUEET

VESIRETKET

F I

O F

F G U L

Pärispea peninsula Prangli Aegna

Naissaar Osmussaar

Rannaküla

Dirhami

Muraste

Tabasalu Harku

Pirgu

L Ä Ä N E Piirsalu M A A Ellamaa Risti

! .

Märjamaa

Martna Liivi

Vigala

Pilkuse

Kirbla

LIHULA

Vatla

Kivi-Vigala

Avaste

Lihula

Oidrema Lõpe

Lake Ermistu

Purku

! .

Mõisaküla

! .

Jõõpre Põhara Nurme

Audru

! .

Tori

Urge

Sauga

! .

Kõima

Selja

Suigu

Pulli

Seljametsa

Pilistvere

Koksvere Kõo

Esk

Võisi

Navesti ti Kaansoo es

v Na

Soomaa

Taali

SINDI

Paikuse

Jõesuu

Taadikvere

Kabala

VÕHMA

Suurejõe

Vihtra Piistaoja

Imavere

Villevere

rn Pä

Vändra

Käsukonn

Oisu Taikse! .

Põikva

Sõra

Koigi

Türi-Alliku

Kärevere

! .

Peetri

Sargvere

PAIDE

Türi

Laupa

Vaki Pärnjõe

Kirna

Särevere !.

Eidapere

Tootsi

Are

TÜRI

! .

Kadjaste

Niidu

! .

Käru

Tarbja

Väätsa !.

Iidva

Viisu

Eivere

Väätsa

RoosnaAlliku

J Ä R V A M A A Lõõla

Mukri

Kergu

Anna

Laukesoo

Kõnnumaa

Lokuta

Seidla

Kaalepi ! .

Aela

Kaisma

Pärnu-Jaagupi Halinga

Männikuste

Kaiu

! . Lelle

Taarikõnnu

Libatse

Lavassaare

! .

Kehtna

Järvakandi

Enge

Ahaste NätsiVõlla

Ingliste

! . ! .

Tõrasoo Velis e

Velise

Ardu

Kuimetsa

Keava

! .

P Ä R N U M A A

Tõusi

Lake Tõhela

Valgu

Vahenurme

Nedrema

Varbla

RaikOrgita Tamme küla Mõisamaa Põlma

Kesu

Koonga

! .

Kaerepere

Konuvere

Vana-Vigala

KäntuKastja

Valtu

R A P L A M A A

Teenuse

Üdruma

õmsi Tuhu

Kuusiku

Vaimõisa Jalase

Sipa

Kullamaa

Tuudi

! .

Juuru

Laukna

Marimetsa

Hagudi !. Alu Kodila !

RAPLA

MarimetsaÕmma

Habaja

Atla

Linnuraba

Varbola

! .

Palivere

Turba Lehetu

Koluvere

Ohepal

! .

idissoo

Jõõdre

! .

Jä

Läänemaa Suursoo

Taebla

Kuusalu

Harju-Risti

! .

i õg ej lg Va

! .

Vääna

! .

Suur-Pakri

Linnamäe

! .

Jägala

! .

Palms

Kolga !.

Kiiu

Jägala-Joa

Vihasoo

Lagedi !. Kostivere Järsi Haljava Anija Lohusalu Keila-Joa Pajupea Lilli Assaku !. ! . ! . Põhja! . Karja- Laagri !. Kloogaranna Ülejõe Jüri Aruküla Raasiku Kõrvemaa Kangru !. KEILA !. küla Jälgimäe ! Paraspõllu KEHRA . Luige Aegviidu ! . Klooga Lehtmetsa Vaida Saku !. SAUE TAPA Lehola Kiili Nabala !. Madise Lehtse!. Pikva Ämari!. H A R Aruvalla J U M A A Alavere Jäneda Jootm Ääsmäe ! . Mägede ! . Vasalemma Padise ! Kose-Uuemõisa . Tuhala Kiisa Kurtna Laitse Kõrvemaa Rummu ! . ! . Am Ruila Käravete !. ! . ! . Ravila Prillimäe ! . Kohila Oru Kohatu ! Kaasiku Kose . Albu Järva- ! . Aravete Paunküla Haiba Loone Hageri Madise reservoir Järlepa Riisipere!.

PALDISKI

Vidruka

Rebala

! . Loo

! .

Nõva

MAARDU

Äigrumäe

Rannamõisa

Valkla

LOKSA Võsu

Kolga-Aabla Kolgaküla

Neeme Kaberneeme

HaabTALLINNA neeme ! . BAY ! .Viimsi

TALLINN

Nõva

Kolga lahe

Kä

Põõsaspea cape

Naissaare

Rohuneeme

Viinistu

Pärispea Suurpea

Juminda peninsula

Lah Natio

Soomaa National Park

Ängi

! .

Olustvere

Parika

SUURE-JAANI Sürgavere

V I L J A N SaareD I M A Vastemõisa

Rau

dna

peedi

Pärsti

VILJANDI

Puiatu

Vana-Võidu ! .

Uusna

Viiratsi

N L A N D

Uhtju

hemaa onal Park

Käsmu Altja

u !.

Letipea

Aaspere

Viitna Ama

Haljala Veltsi

Vohnja Hulja

Kadrina

Aseri

Erra

! .

Ulvi

! .

Varja

JÕHVI Kohtla- !. Tammiku Nõmme

PÜSSI

KIVIÕLI

Maidla Uniküla

Soonurme

Pajusti !. Vinni Viru-Jaagupi

Udriku Neeruti Moe

! .

Lasila

Kadila

Porkuni

mbla TAMSALU ! . Sääse Roosna

Kiltsi

Vajangu

Vao

Küti

L Ä Ä N E!. -

Lipu Mäetaguse

Tudu ! .

Tudusoo

! . Väike-Maarja

Triigi

! .

Avanduse

Järva-Jaani

! .

Liigvalla

Rahkla Moora

Laekvere Simuna

Paasvere Venevere

Endla

andu Päinurme

Vaimastvere Kurista

! .

Adavere

iku

Siimusti

Lustivere

PÕLTSAMAA ! .

Kamari

! .

Kuremaa

! . ! .

Põ

lts

Painküla

Saduküla Kaarepere

Leie

Valma

Pikknurme ! .

Visusti

Alam-Pedja

Kääpa

Puhja !.

L A K E P E I P S I

Äksi

Vedu

Märja

! .

Tõrvandi!.

Lohkva

Vesiretket

KALLASTE

Pala Kokora

Vara

OUDOVA

Lintutarkkailu

Satama

Nina ! .

Padakõrve

Vahi !. Kõrveküla ! .

Kärevere

Nõgiaru

Kasviseuranta .

Koosa

Suojelualue ! . Kolkja

Maakunnan raja

! . Kasepää ! .

Varnja

T A R T U M A A Ilmatsalu!.

SOVINNAISMERKIT

Nisäkästarkkailu ! GDOV

Metsakivi

Lähte !.Vasula

Ulila Rämsi ! .

Vasknarva

Rannapungerja

Alatskivi

MaarjaMagdaleena

Tabivere !.

Laeva

Struuga

Alajõe Remniku

Lohusuu

Raja Kükita Tiheda Kasepää

Kääpa

Palamuse

! .

Uusküla

Agusalu

Voore

Luua

SLANTSÕ !.

Kuningaküla

Metsaküla

! .

Meleski Ema jõ g

LAKE VÕRTS-

Torma

J Õ G E V A Vooremaa M A A

Puurmani

! .

Laiuse

! .

Kolga-Jaani

! .

JÕGEVA

Kalana

Pisisaare

Jõgeva

Kauksi

MUSTVEE

Sadala Kõnnu Vaiatu

Puhatu

Tammispää

Tähkvere

ja Ped

Lake Endla

Piilsi

Ulvi ! .

Kärde

! .

Emumägi (166m)

Ervita

Müüsleri

Käru

Salla

Sälliku

Avinurme

! .

Rakke

Vao

Tudulinna

Narva reservoir

! . Iisaku

Muuga

! .

NARVA

Kuremäe

Jõuga

Oonurme Muraka

! .

Koeru !.

! .

Seli

V I R U M A A

! .

SIRGALA

I D A - V I R U M A A

Roela

Pandivere

VIIVIKONNA

Olgina ! . Sinimäe Soldina

Kahula Kurtna Kiikla Pagari Kurtna Illuka

Oandu Sirtsi

SILLAMÄE

Valaste ! . ! . Voka Toila Järve Pühajõe Kukruse Konju Vaivara Edise

Lüganuse

! .

NARVAJÕESUU

Saka

Purtse Aa

! .

Sõmeru

RAKVERE

Lepna !.

Rannu

Viru-Kabala Sonda

! . ! .

! .

Aseri

Sämi

Uhtna !.

Näpi

! .

Viru-Nigula !.

Essu Ubja

! .

KOHTLAJÄRVE

KUNDA

Toolse

Narva

Sagadi Vihula Võsupere

N A R VA B AY

Rautatie 1:750 000

20km

Kavastu

Luunja ! .

TARTU

Võõpste Emajõe-

Suursoo

Melliste

LAHEMAAN KANSALLISPUISTO Lahemaa on Viron vanhin kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 1971. Se oli tuolloisen Neuvostoliiton ensimmäinen kansallispuisto. Lahemaan maasto on hyvin monimuotoinen ja maalauksellinen. Se on ollut pitkään edustusalue, joka antaa matkailijoille käsityksen Viron luonnosta ja perinnekulttuurista. Viroa koillis-lounaissuunnassa puolittava vihreä metsävyöhyke ulottuu täällä mereen. Lahemaan maa-alueesta yli kaksi kolmasosaa on metsää. Lahemaan nimen mukaisesti rantaviiva on mutkainen, jossa niemet ja lahdet vuorottelevat, kauas merelle ulottuu kivisiä niemiä ja penkkoja, joiden jatkona merestä nousee yksittäisiä pieniä saaria ja luotoja. Rannikkoa luonnehtivat jääkautiset siirtolohkareet ja pirunpellot, mutta uimapaikoiksi on hyviä hiekkarantoja. Muinainen kalkkikiviranta, joka Lahemaalta itään on meren rannalla, luonnehtii Lahemaan maastoa hieman kauempana sisämaassa. Kalkkikivitörmiltä alas virtaavat Lahemaan runsaslukuiset, pienet mutta kirkasvetiset joet muodostava putouksia ja koskia. Tunnetuimpia ovat Nõmmeveskin putous Valgejoella ja Joaveski Loobujoella. Lahemaan metsät ovat enimmäkseen vähälajisia kangas- ja rämemetsiä. Jokien varrella on kapeina kaistaleina tulvametsää, klintin rinteillä on säilynyt lehtipuumetsien jäänteitä ja jyrkänteiden alla kosteikkometsiä. Lahemaalla kasvaa myös kuusikoita. Suurimpia rämeitä ovat Laukasoo, Virun ja Vanasillan räme sekä entisten rantapenkkojen välissä oleva Pudisoo. Lahemaalla on myös lajirikkaita niittyjä ja yksittäisiä alvareita. Lahemaan kasviharvinaisuuksista tunnetuin on klintin lohkarerinteillä paikoin kasvava ikikuuruoho. Myös suomuurainta, siperiansinivalvattia sekä merinätkelmää on tavattu. Lahemaan metsissä elää runsaasti suurnisäkkäitä. Hirviä, villisikoja, metsäpeuroja ja majavia on runsaasti, myös karhu, susi ja ilves ovat pysyviä asukkaita. Pärlijoessa elää Viron viimeinen jokihelmisimpukkakanta. Runsaslajisen metsälintukannan ohella kansallispuiston rannikko on satojen tuhansien muuttovesilintujen pysähdyspaikka – erityisesti alleille, pilkkasiiville ja kuikille. Lahemaan kansallispuistossa kunnioitetaan sekä luontoa että perinnekulttuuria. Täällä on perinteisiä rantakyliä, muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä edustavia baltiansaksalaisia kartanoita. Kansallispuiston keskuksessa Palmsessa on tietopiste. Monet paikalliset yrittäjät auttavat tutustumaan kansallispuistoon, tapahtui se sitten jalkaisin, pyöräillen, hevosella, kanootilla tai autolla. Lahemaalla on merkittyjä retkipolkuja kymmenkunta, pituudet tavallisesti 3-5 km.

HIRVI Aikaisemmin liiankin runsas hirvikanta on nykyiselleen pienentynyt, mutta harvinaisena sitä ei voi pitää. Useimmin hirviä näkee pimeyden laskeutuessa, jolloin ne tulevat metsästä aukioille syömään.

VIHTERPALU-NÕVA

Viron luoteisin nurkkaus Vihterpalu-Nõva on harvaanasuttua luontoaluetta. Täällä on kilometrikaupalla hiekkarantoja, joita huuhtelevat korkeat avomeriaallot sopivat myös lainelautailuun. Perakülan ranta on kuuluisa laulavista hiekoistaan. Merituulelta pääsee suojaan rannikon luodoilla kasvavissa suojelluissa ikimänniköissä. Luotojen takana on pieniä rannikkojärviä ja soita, sisämaan puolella aukenevat suuret rämeet kuten Läänemaan Suursoo ja Leidissoo. Keväällä ja alkukesästä, kun meri on vielä kylmä, lomailijoita ja kalastajia houkuttelevat kaksi hiekkapohjaista järveä - Tänavjärv ja Veskijärv. Niiden ympäristössä on näkyvissä laajoja metsäpalojen jälkiä. Paloaukeat tarjoavat luontoharrastajalle myös myönteisiä yllätyksiä. Useammin kuin missään muualla Virossa, täällä on tavattu käärmekotkaa. Paloaukeilta saattaa keväisin löytää valtavasti korvasieniä. Näissä metsissä kasvaa runsaasti mustikkaa ja puolukkaa. Keväisin kuuluu kaikkialta teerien kujerrusta ja näkee metsoja nokkimassa soraa teiltä. Täkäläisessä luonnossa elää runsaasti hirviä ja villisikoja sekä susia ja ilveksiä. Retkeilijöille on rakennettu lepopaikkoja sekä Nõvan maisemansuojelualueelle että Veskijärven rannalle.

PAKRIN NIEMI Pakrin niemen törmärannikko nousee toki Viron korkeimpaan törmään Ontikaan verrattuna vain puoleen siitä (24metriin), mutta sen ainutlaatuisuus onkin siinä, että meren aallot murtavat sitä. Sen kalkkikivitasanteella on runsas alvarikasvisto ja se on riskilöiden ainoa pesimäpaikka Virossa. Törmärannikko ulottuu Paldiskista lännessä Leetsen törmälle 13 km pituisena selkeärajaisena luonnonalueena, joka on luontomatkailijalle kiinnostava. Pakrin maisemansuojelualue käsittää Pakrin niemen lisäksi myös Väike-Pakrin ja Suur-Pakrin saaret. Saarille järjestetään veneretkiä. Pakrin törmän läheisyydessä on oltava varovainen romahdusvaaran vuoksi.

TÜRISALUN MAISEMANSUOJELUALUE Türisalun törmä ja siihen liittyvä maisemansuojelualue ulottuu Türisalun törmältä aina Keilajoen suulle Keila-Joassa. Kalkkikivitörmärannikon, hyvien näköalojen ja kauniin jokimaiseman lisäksi täällä voi tutustua alvareiden tyypillisiin kalkkimaassa viihtyviin kasvilajeihin. Törmän lähellä kasvaa myös Keilan ympäristön opaskasvilaji – hanhikki. Vieläkin monipuolisempia alvareita on läheisellä Väänan maisemansuojelualueella.

SAKA − ONTIKAN TÖRMÄ Ontikan törmä on Itä-Virumaan puolella olevan klintin osan kuuluisin ja edustavin osa, joka on 20 km pituinen ja yhtenäinen. Klintiltä aukeaa avara ja maalauksellinen näkymä merelle. Törmän noin 8 km pituinen keskiosa on Saka-Ontika-Toilan klinttitasanne, johon jokaisen kalkkikivestä ja sen synnystä kiinnostuneen matkailijan kannattaa tutustua. Törmän juurella kasvaa 50–200 metrin levyisenä kaistaleena jalavia, saarnia ja harmaaleppiä klintinalusmetsänä.

PEIPSIN POHJOISRANNIKKO Peipsin pohjoisrannikon loma-alue Itä-Virumaalla ulottuu Tammispään kylästä Vasknarvaan. Täällä ovat Järveväljan ja Smolnitsan hiekkadyynit ja Peipsin rannan laulavaa hiekkaa. Valtio on rakentanut alueelle useita leirintä- ja nuotiopaikkoja. Rannikolta pohjoiseen sijaitsevat Alutagusen luontoalue Agusalun soineen, Kurtnan järvineen ja Narvajoen varrella olevine Struugan luonnonsuojelualueineen.

JALASEN KYLÄ

Jalasen maisemansuojelualue Raplamaalla on kiintoisa siksi, että suojeltavana on kyläympäristö. Vanhan maiseman ja tien ohella Viron ainoalla kylänsuojelualueella suojellaan myös vanhoja rakennuksia. Kylässä on runsaasti kulttikiviä, kivikalmistoja, ikivanhoja metsäpeltoja ja hiisi. Nähtävyyksiä yhdistää retkipolku. Alvarimetsien, peltojen ja kalkkikiviaukeiden välissä on useita pieniä soita. Jalasen maisemansuojelualueen kasvisto on silmiinpistävän lajirikas, täällä esiintyy yli 20 kämmekkälajia.

KOHTLAN KAIVOSMUSEO Itä-Virumaalla entiseen palavankivenkaivokseen rakennetussa kaivosmuseossa luontomatkailija pääsee tutustumaan Pohjois-Viron maaperän salaisuuksiin ja öljyliuskegeologiaan. Siellä kannattaa käydä myös shokkituristina eli saada käsitys neuvostoaikaisen kaivosmiehen terveydelle haitallisesta työstä, kaivostyön vaaroista ja palavankiven louhinnan ympäristöongelmista.

PORKUNIN KALKKIKIVIMUSEO Porkuniin rakennettiin vuonna 1479 linnoitus, joka hävitettiin jo 1500-luvulla Liivin sodan aikana. Jäljelle jäi vain porttitorni. Vuonna 1979 Porkunin kartanoon kuuluva torni korjattiin 500-vuotisjuhlan kunniaksi ja vuonna 1992 siihen avattiin kalkkikivinäyttely. Tornin viidessä kerroksessa voi saada käsityksen Viron kansalliskivestä – kalkkikivestä. Näyttely esittelee kalkkikiven synnyn, kivilajeja, esiintymistä ja käyttöä. Esillä on runsas kokoelma kalkkikivinäytteitä koko Virosta. Tornin huipulla on näköalatasanne. Sieltä voi katsella Porkuninjärveä, kartanon rakennuksia ja muuta ympäristöä. Kiinnostuneet saavat itse tutkia kalkkikivinäytteitä, työstää niitä ja määrittää kivilajeja.

SUOJELUALUEET Virossa on kolmenlaisia suojelualueita. Kansallispuistot ovat edustusalueita, joiden tehtävänä on suojella sekä elävää että elotonta luontoa ja myös kulttuuriperintöä. Luonnonsuojelualueilla suojellaan ennen kaikkea biologista monimuotoisuutta ja maisemansuojelualueilla maisemia ja niiden eliökuntaa. Euroopan Unionin Natura 2000 verkoston puitteissa Virossa on luotu runsaasti suojelualueita lajien elin- ja kasvupaikkojen sekä eliökuntien suojaksi. Suojelualueilla on jyrkkyydeltään erilaisia suojelumääräyksiä. Suljetuilla alueilla ihmisten liikkuminen on ympäri vuoden kiellettyä. Kohdesuojeluvyöhykkeillä taloudellinen toiminta on kiellettyä, mutta eliöiden säilymiseksi tarvittavat huoltotyöt sallittuja. Niillä voidaan rajoittaa ihmisten liikkumista tiettyinä aikoina, yleensä lintujen pesimäaikana. Rajoitetuilla vyöhykkeillä on asetettu taloudelliselle toiminnalle, kuten metsähakkuille, tiettyjä rajoituksia. Suojelualueilla käydessä on tarpeen tuntea niiden suojelumääräykset ja liikkumisrajoitukset. Useimmiten liikuntarajoitetut alueet on merkitty maastoon. Suojelualueita hallinnoi Viron ympäristövirasto www.keskkonnaamet. ee. Virastolta voi anoa lupaa, jos haluaa perustellusti käydä jollain liikuntarajoitetulla alueella. Suojelualueiden vierailujärjestyksestä vastaa Riigimetsa Majandamise Keskus (RMK) eli Valtionmetsien hallintokeskus www.rmk.ee. Se huolehtii luontopoluista ja muista rakenteista suojelualueilla ja myös niiden ulkopuolella. RMK on rakentanut runsaasti lepopaikkoja, joissa voi polttaa nuotiota ja välistä myös telttailla tai jopa yöpyä metsämökissä. Virallisten nuotiopaikkojen ulkopuolella suojelualueilla tulen teko on kiellettyä. Pohjois-Virossa on yksi kansallispuisto – Lahemaa, sekä yli 100 luonnon- ja maisemansuojelualuetta. Suurimpia ovat Puhatu-Porunin, Agusalun, Murakan, Sirtsin, Pohjois-Kõrvemaan luonnonsuojelualueet sekä Kõrvemaan, Läänemaan Suursoon, Ohepalun, Aegnan ja Naissaaren maisemansuojelualueet. Mutta myös pienemmillä suojelualueilla on paljon katsottavaa, kuten sinivetiset järvet Äntun maisemansuojelualueella tai noitakaivo ja muut karstiilmiöt Tuhalan maisemansuojelualueella. (Katso karttaa sivulla 34)

KASVISEURANTA Pohjois-Viron kiintoisimmat kasvistot liittyvät kalkkikiveen. Jännittäviä alvareita on esimerkiksi Harjumaalla Türisalun ja Väänan maisemansuojelualueilla. Kämmeköiden runsaudestaan ovat kuuluisia Jalasen kylän ympäristö Raplamaalla ja Varangun luonnonsuojelualueen lähdealue Länsi-Virumaalla entisine Pandiveren liitukaivannon alueineen. Pohjois-Viro on monien kasvien levinneisyysalueen pohjoisrajana tai sen pohjoispuolella esiintyy vain yksittäisiä kasveja. Esimerkiksi Viron pohjoisrannikolla yleistä ahokylmänkukkaa ei kasva Suomessa lainkaan. Pohjois-Viron metsissä on runsaasti pähkinäpensaita ja tammia, mutta Etelä-Suomen rannikkoa lukuun ottamatta niitä kasvaa vain harvoissa paikoissa. (Katso karttaa sivulla 18)

NISÄKÄSTARKKAILU Pohjois-Viron luontoalueilla elää runsaasti hirviä. Auringon laskiessa ne tavallisesti siirtyvät metsistä niityille ja aukioille, jossa niitä voi tarkkailla. Hyviä paikkoja ovat suurien soiden reunojen niityt, kuten Läänemaan Suursoon reunalla. Majavia kannattaa etsiä joilta majavapatojen ja kekomaisten pesien lähistöltä hämärän laskeutuessa. Majavia elää kaikissa joissa ja suuremmissa ojissakin. Majavien elämään voi tutustua Lahemaalla Altjan lähellä olevalla majavapolulla. Saukkoja elää samoin joka joessa, niiden ulosteita voi helposti nähdä maantiesiltojen alla, mutta itse eläimiä on vaikea nähdä. Karhujen seuraamiseksi on luotu mahdollisuus Alutagusessa Piilsen kylän lähellä. Virossa elävistä lepakoista ovat kiinnostavimpia pohjanlepakko ja lampisiippa. Pohjanlepakkoa tapaa usein vanhoissa puistoissa. Lampisiipan levinneisyys on paikallisempaa, niitä voi nähdä Struugan maisemansuojelualueella Narvajoella, Lahemaalla Vihulan seudulla. Liito-oravat elävät etupäässä Alutagusen luonnonsuojelualueella. Niitä ei pääse näkemään ilman asiantuntijan apua. Metsästäjät ruokkivat talvisin villisikoja ja metsäkauriita. Helpoimmin niitä voi seurata piilokojuista. (Katso karttaa sivulla 18)

LINTUTARKKAILU Põõsaspean niemen länsiosassa on Viron parhaita paikkoja arktisten vesilintujen muuton seuraamiseen. Allien, mustalintujen ja pilkkasiipien muutto on parhaimmillaan toukokuun puolessa välissä. Muita muuttajia ovat kaakkurit, kihut, petolinnut ja varpuslinnut. Põõsaspean niemellä on nähty harvinaisia satunnaisvieraslintuja enemmän kuin missään muualla Virossa. Muuttoa voi seurata myös Dirhamin satamasta ja Pakrin niemellä, jonka lähellä on myös erittäin hyvä kahlaajien pysähdyspaikka Laokülan ranta. Nõva-Vihterpalun luontoalueella kannattaa käydä paloaukeilla, joilla näkee petolintuja. Metsälintujen tarkkailuun on paras Leidissoon suon reunaa seuraava Höbringin-Viluveren metsätie. Paljassaaren lintualue on Tallinnan Paljassaaren niemen pohjoisosassa. Niemien välissä on varjoisia lahtia ja avovetistä kaislikkoa. Kaislikkoalueella on lintutorni. Toinen lintutorni on pystytetty Väike-Paljassaaren niemelle neuvostorajavartioston rakennuksen raunioille. Muuttoaikaan Paljassaaressa on paljon vesilintuja, erityisesti kahlaajia. Lahemaalla vesilintujen muuttoa voi seurata Pärispean ja Lobin niemiltä, vaikka muuttolintujen määrä on huomattavasti pienempi kuin Luoteis-Virossa. Vergin satamasta Altjan lähellä aukeaa näköala moniin lahtiin, joilla näkee runsaasti merilintuja. Suolintuharrastajia voisi kiinnostaa jokainen suurempi räme, joilla on järviä tai lampia. Näitä ovat Kakerdajan räme ja Kõnnun Suursoo Kõrvemaalla, Leidissoo ja Läänemaan Suursoo Luoteis-Virossa, Selin, Murakan ja Sirtsin suot Koillis-Virossa Alutagusessa. Koillis-Virossa lintuharrastajan kannattaa käydä myös Narvajoen tulvaniityillä Struugan luonnonsuojelualueella ja Porunin ikimetsässä. (Katso karttaa sivulla 18)

MERIKOTKA Aikaisemmin sukupuuttouhanalaisella merikotkalla menee nyt hyvin. Meren rannikolla ja suurien sisävesien äärellä niitä arvioidaan pesivän Virossa lähes 75 paria. Lintujen muuttoaikaan ja talvella sulan meriveden äärellä niitä saattaa joskus nähdä kymmeniä.

VESIRETKET

Pohjois-Virossa järjestetään vesiretkiä sekä merellä että joilla. Säännöllisiä ja helpompia kajakkiretkiä järjestetään Tallinnan ja myös Kolgan lahden saarille. Retkiä tehdään myös Pakrin saarille, Mohnille ja muille kaukaisimmille saarille. Paras aika lähteä kajakilla merelle on kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun, kun merivesi on lämmintä. Jokiretket ovat erityisen suosittuja kevään korkean veden aikaan, jolloin joilla liikutaan pienillä ja suurilla kanooteilla ja lautoilla. Suurkanooteilla, joihin mahtuu kerralla 7-10 henkeä, järjestetään retkiä etupäässä Soodla- ja Narvajoilla. Koskenlaskuun lautoilla sopivat keväisin korkean veden aikaan Valgejõgi, Soodla-, Pirita-, Jägala- ja Purtsejoki. Pienemmillä kanooteilla voi keväisin meloa useimmilla PohjoisViron joilla, mutta kesäisin matalan veden aikaan pienemmät joet kauempana rannikosta muuttuvat vaikeakulkuisiksi. Jägala- ja Soodlajoella järjestetään kanooteilla myös majavantarkkailuretkiä. (Katso karttaa sivulla 18)

HARJUMAAN RETKIPOLUT (Katso karttaa sivulla 34)

1. Pakrin niemen retkipolku (26 km) Polku alkaa Paldiskista Peetrin linnakkeelta. Uugan kalkkikivirannasta alkaa Pakrin maisemansuojelualue, jonka ilmeikkäin kohde on klinttitörmä sekä Pakrin majakka ja niemi. Niemen kärjessä törmän korkeus on 25 metriä ja kallio nousee suoraan merestä. Polku päättyy Leetsen kalkkikivirantaan ja Leetsen kartanolle ja ohittaa meressä olevan 3,5 metriä korkean jättilohkareen (Saunakivi) Pakrin saarten retkipolut (12 km ja 24 km) Pakrin saaret sijaitsevat 2-3 km Paldiskin kaupungista länteen, niitä erottaa mantereesta Kurksin salmi. Saarelle pääsemiseksi on tilattava kuljetus. Saarten ja luotojen kokonaispinta-ala 24,7 km2. • Väike- eli Itä-Pakrin retkipolku (12 km) Polku kulkee uhkeaa 4 km pituista kalkkikivitörmää, jolta ei voi laskeutua. Tuulille avoin alvari kasvaa matalaa katajikkoa, jota värittävät keltakukkaiset hanhikit ja keltanot, oranssiterttuiset kääpiöpihlajat, pienet koivut ja maata pitkin kasvavat kuuset. • Suur- eli Länsi-Pakrin retkipolku (24 km) Polku kulkee ohi rantavallin erottamien kaislikkojärvien , harvinaisten alvareiden ja 6-8 metrisen törmärannikon. Rannikolla on hiekkaisia paikkoja uintiin. www.pakrisaared.ee 2. Üksnurmen-Metsanurmen luonto- ja retkipolku (8,5 km) Sakun kunnassa oleva historia- ja luontopolku alkaa ja päättyy Metsanurmen kylän keskuksessa. Polku vie suojelluille puille, kulkee läpi kauniiden lehtoniittyjen ja tarjoaa lepopaikan maalauksellisessa tammistossa. Polun puolessa välissä on Keilajoen mutkaisella rannalla oleva lepopaikka luonnonläheisine katoksineen. Polku on varustettu viitoin ja kartoin.

3. Majakiven retkipolku Jumindan niemellä (7 km) Majakiven-Pikanõmmen opintopolku on osittain pitkospuita. Polulla tutustutaan vanhoihin rantamuodostelmiin, Jumindan niemen metsiin suotyyppien vaihteluun ja Viron 3. suurimpaan siirtolohkareeseen – Majakiveen (korkeus 7 m, läpimitta 32 m). Polku alkaa Virven kylän läheltä Loksan-Leesin tien varresta tai Kolga-Aablan luota, jossa myös näkötorni. Polku on merkitty puiden viivoin ja viitoin. Polulla on 11 tietotaulua.

4. Virun rämeen retkipolku (3,5 km) Polku alkaa Tallinna-Narva-maantieltä Loksan suuntaan alkavan tien alusta kilometrin päästä. Virun rämeen opintopolku tutustuttaa tyypilliseen virolaiseen rämemaastoon ja ‑kasvistoon, entisiin hiekkadyyneihin, valliselänteisiin sekä nummi- ja kangasmetsiin. Polku on valtaosin pitkospuita ja se on merkitty puihin merkityin viivoin ja viitoin. Vaihtoehtona lyhempi reitti näkötornille ja takaisin. Pitempänä reittinä voi palata alkupisteeseen pitkin rämeen reunaa. Tietotaulut pysäköintipaikalla, rämeen reunassa ja polulla. 5. Liiapeksin-Aegviidun retkipolku (36 km) Polulla tutustutaan Pohjois-Kõrvemaan metsiin. Polku alkaa Kuusalun kunnan Liiapeksistä, Pietarin maantien varresta ja päättyy Aegviidun taajaman luona. Pituus 36 km. Polku on osa 79 km pituista Kõrven polkua. Polku on merkitty puihin ja haarautumispaikoissa viitoin.

LÄNSI-VIRUMAAN RETKIPOLUT (Katso karttaa sivulla 34)

1. Käsmun retki- ja pyöräreitit (14 km) Reitit sijaitsevat Käsmussa Lahemaan kansallispuistossa, Ne kiertävät niemen ja suunniteltu sellaisille, jotka haluavat viipyä luonnossa pitempään. 4,2 km pituinen Käsmun luonto- ja kulttuuripolku esittelee Käsmun niemen muotoutumista ja Viron suurimman pirunpellon. 2. Majavapolku (1 km) Majavapolku sijaitsee merenrannalla olevasta Altjan kylästä 1,5 km Sagadin suuntaan. Polku esittelee Altjajokea, jokilaaksoa ja metsää. Syvässä jokilaaksossa näkee runsaasti jälkiä majavien toimista – patoja, rinteeseen kaivettuja käytäviä ja jyrsittyjä puita. Liikkumista helpottavat tiet ja portaat sekä 2 suurta tietotaulua. 3. Oandun luontometsäpolku (4,7 km) Lahemaan kansallispuistossa sijaitseva polku alkaa Sagadin metsäpiirin talolta – Koljakun, Sagadin ja Altjan teiden risteyksestä. Matkaa polulle on Sagadin kartanolta 3 km ja Altjasta 2 km. Polun kulkeminen vie hieman alle 2 tuntia. Kosteimmissa paikoissa liikkumista helpottavat pitkospuut, jotka suojelevat myös kasveja. Nähtävänä on ikimetsää, erilaisia metsätyyppejä ja metsän eläimien jälkiä.

4. Seljamäen opintoretkipolku (5 km) Seljamäen opintoretkipolku on Vinnin kunnassa. 800 m ennen Tudun taajamaa kääntyy tie oikealle. Kartta ja merkinnät ohjaavat 5 km pituiselle lenkin muotoisele polulle Punasuolla ja sitä rajaavalla Seljamäellä. Punasoon ja Järvesoon välissä on pysäköintipaikka, lepopaviljonki ja nuotiopaikka. Katsomisen arvoista ovat Seljamägi, kangasmännikkö, matalahko suo ja lähteet. 5. Äntun-Nõmmen luonnon opintoretkipolku (21 km) Äntun-Nõmmen luonnon opintopolku sijaitsee Väike-Maarjan kunnassa metsäisillä selänteillä pääasiassa Äntun maisemansuojelualueella. Seudun vesistöihin kuuluu seitsemän Äntun luonnonjärveä, Äntun tekojärvi sekä kolme Nõmmen tekojärveä. Ne ovat tyypiltään Pandiveren kalkkipitoisia järviä. Vesistöjen ohella pinnanmuodot ja kasvisto ovat kiinnostavia. Osassa järviä voi myös uida. 21 km pituinen polku on neliosainen, joista jokaisen osan voi kulkea erikseen.

ITÄ-VIRUMAAN RETKIPOLUT (Katso karttaa sivulla 34)

1. Sakan – Ontikan retkipolku (6 km) Polku alkaa Kohtlan kunnan Sakan kylästä ja päättyy Ontikan törmälle, josta klintiltä vie ylös luonnon muokkaama polku. Polku kulkee Sakan kanjonin kautta, jossa näkee kalkkikivikerrostumia ja kambrikauden sinisavea. Polulla näkee Baltian klintin läpileikkauksen, törmämetsän lajirunsautta ja klintin korkeimman osan – Ontikan törmän. Reitillä on myös Viron korkein Valasten putous (30,5 m). 2. Kotkan retkipolku (8 km) Polku alkaa Iisakun taajaman pysäköintipaikalta ja päättyy Sällikun kylään, Rüütlisoon reunalla olevalle pysäköintipaikalle. Matkalla näkee matalia ja keskimatalia soita sekä selänteitä. Reitti kulkee pitkin hiekkaselännettä, joka on muodostunut pitkän ajan kuluessa Peipsijärven vähittäisen taantumisen seurauksena. Maasto vaihtuu rämeeksi äkkinäisesti ja tarjoaa katsojalle mieleistä vaihtelua. Pitkospuilta näkee rämemättäitä, suolampia ja – järviä. Puolivälissä on metsämökki ja rämeen reunassa pystykota. Vaihtoehtona on kulkea vain Rüütlin rämeen pitkospuuosuus 1,5 km.

3. Kurtnan retkipolku (12 km tai 6 km) Kurtnan polku Illukan kunnassa alkaa ja päättyy Niinsaaren lomakeskuksen luona. Merkitty polku sijaitsee Kurtnan maisemansuojelualueella ja esittelee erilaisia kasvistoja, maastomuotoja ja järvityyppejä. Retkipolun koko pituus on 12 km ja sen varrella on 11 järveä. Vaihtoehtona on lyhyempi, vain 6 km pituinen reitti, jolloin näkee vain 9 järveä. Eri järvien rannoilla on nuotio- ja lepopaikkoja, joissa voi myös uida.

4. Porunin retkipolku (10 km tai 3 km) Polku alkaa ja päättyy Illukan kunnan Gorodenkan kylässä. Polku kulkee ikimetsässä ja Narvajokeen laskevan Porunijoen varrella. Reitti on osaksi metsäpolkua ja pääosin pitkospuita, se esittelee luonnon monimuotoisuutta, kasveja, lintuja ja eläimiä. Reitin pituus on edestakaisin 10 km. Voi valita myös 3 km pituisen reitin. 5. Kauksin luonto-opintopolku (4 km tai 1,5 km) Polku alkaa Kauksin luontokeskukselta. Se kiertää koskemattoman tuntuisen Kauksin puron penkkaa. Sen varrella näkee järven ja puron monipuolista luontoa. Polku on 4 km pitkä, mutta siitä voi kiertää myös 1,5 km pituisen osuuden.

JÄRVAMAAN RETKIPOLUT (Katso karttaa sivulla 34)

1. Kakerdajan retkipolku (8 km) Kakerdajan räme on Kõrvemaan maisemansuojelualueen suurimpia rämeitä. Rämeellä on samanniminen järvi ja runsaasti suojärviä, joita on vyöhykkeinä eri korkeudella. Polku on osaksi pitkospuita ja varrella on tietotauluja. Polun alun löytää kääntymällä Lehtmetsasta Vetlan suuntaan ajettaessa 6.5 kilometrin kohdalta vasemmalle, sitten jatketaan metsätietä aina Kalajärven rantaan. Polku päättyy Albun kuntaan Järvamaalla. 2. Kodrun rämeen retkipolku (5 km) Retki alkaa Albun kunnasta A. H. Tammsaaren museon luota ja etenee entisten soistuneiden niittyjen ja Kodrun rämeen yli Järva-Madisen kylään. Polku on pitkospuilla ja sen varrella on tietotauluja. Retki on mielenkiintoinen kaikkina vuodenaikoina ja säillä, sillä räme on aina hieman erilainen. Värikäin se on kevätkesällä ja syksyn puolivälissä.

3. Norran kartanon ja Norran lähteiden retkipolku (26 km) Endlan luonnonsuojelualueen länsiosassa ovat Pandiveren ylängön rinteeltä näkyvät kauniit Norran-OostrikunVõllingin lähteet. Lähteet ovat 5 km säteellä. Luonnonharvinaisuuksien opintopolulla Norran kartanolla on tietotaulut. Polun varrella on neljä taukopaikkaa.

4. Prandin lähteiden retkipolku (2 km) Prandin lähteet sijaitsevat Koigin kunnassa. Prandin lähdejärvi on loivarinteinen ja sen syvyys on 1,1 m. Luonnon opintopolku kiertää Prandin järviä ja lähteitä. Polku on enimmäkseen pitkospuilla ja varustettu tietotauluin. Prandin kylä sijaitsee Tallinna-Tartto-maantien 100. kilometrin kohdalla.

5. Tagametsan – Saarjõen retkipolku (8 km) Tagametsan metsästyslinnan luota alkava reitti kulkee Saarjõen maisemansuojelualueen läpi. Se seuraa suurin osin Saarjokea ja sen muinaislaaksoa. Koskemattoman luonnon ohella kiintoisaa nähtävää ovat metsäveljien muistokivi, entistetty bunkkeri, pihkankeruupuita ja tervanpolttopaikka. Polulta näkee myös Baltian jäätikköjärven Kabelimäeksi kutsuttuja dyynejä. Polku löytyy kääntymällä Türi-Pärnu-maantieltä Kodumetsan suuntaan.

RAPLAMAAN RETKIPOLUT (Katso karttaa sivulla 34)

1. Kuimetsan karstialueen retkipolku (2 km) Polku alkaa Kosen-Kuimetsan maantieltä 1,8 km Kuimetsasta koilliseen. Reitti kulkee Viron suurimmalla ja näyttävimmällä karstialueella. Näkyvillä on monia karstimuotoja, kuten vajoamalaaksoja, karstinieluja, kanavia ja luolia., Viisi luolaa on niin suuria, että sinne mahtuu sisälle. Eräs komeimmista on 12 m pituinen ja 8 m levyinen konserttilavamainen luola vajoamanielun pohjalla. Korkean veden aikaan voi monissa kalkkikivilohkeamissa ja -kanavissa seurata veden virtausta tai kuunnella maanalaista veden solinaa.

2. Loosalu - Paluküla (7 km) Polulle pääsee Kaiun kartanolta, josta on 6 km polun alkuun – viitat ohjaavat Pakumäen pysäköintipaikalle. Sieltä on polun alkuun vielä kilometri. Täältä pitkospuupolku vie Loosalun rämeen poikki ohi kahden rämejärven. Loosalujärvi on Viron suurin rämejärvi. Reitti päättyy Kehtnan kunnassa Luoteis-Viron korkeimmalla paikalla – Palukülan Hiiemäellä (106 m). Jos aikoo kulkea koko polun, auton on tultava vastaan Palukülan Hiiemäelle. Vaihtoehtona on kääntyä puolessa välissä takaisin tulosuuntaan. 3. Mukren retkipolku (2,3 km) Polku sijaitsee Eidaperen lähellä. Pitkospuupolku ohittaa monia pieniä ja suuria suojärviä. Järvessä voi uida ja kalastaa. Rämeellä on 14 m korkuinen näkötorni, josta on mukavat näkymät järvelle ja suojärville. Polulle pääsee kääntymällä Eidaveren taajamassa rautatien ylityskohdalta viitan mukaisesti.

4. Jalasen retkipolku (5 km) Polku alkaa muinaiselta asuinpaikalta ja Suurkiven lähdekaivon luota. Täällä kasvaa myös Jalasen kylän nimikkopuu jalava ja sijaitsee kylän vaakunalla kaunistettu rautakivi. Vuonna 1989 perustettu tammikuja on muistomerkkinä kaikille vuonna 1900 olleille kylän maataloille ja torpille. Jalasen- Ohukotsun tieltä noin 3 km päässä alkaa Sõbessoon retkipolku. Se kulkee metsän läpi rämeen reunalle ja ojan jälkeen jatkuu pitkospuina aina Sõbessoon järvelle. Palatessa voi vielä katsoa kylän kahta kiinnostuksen kohdetta – kyläkoulua ja Gildemannin kiviveistämöä. 5. Vana-Vigalan retkipolku (4 km) Polku alkaa kahdella obeliskilla varustetun Vana-Vigalan kartanon pääsisääntulotieltä. Tekolampien välissä kulkevalta polulta aukeaa kaunis näkymä vuonna 1775 valmistuneelle ja nyt entistetylle kartanolle. Kartanon sisääntuloaulan seinässä on yli 2000 vuotta vanhat marmorireliefit, jotka on tuotu Pompeijin kaivauksilta. Päärakennusta ympäröivässä englantilaistyylisessä puistossa on tekolampia. Puistoa rajaa yhtäältä kuvankaunis joki ja sen vastarannalta erottuu vuosisatoja vanha uhrihiisi. Pohjoispuolelta puistoa rajaa korkea kivimuuri, jota kutsutaan Nälkämuuriksi. Se on rakennettu katovuonna 1867, kun kartanonherra pakotti talonpoikia ruisjauhopalkalla tuomaan kalkkikiveä ja rakentamaan muuria. Polku jatkuu Vigalajoen toisella puolella olevaan Hirvipuistoon.

POHJOIS-VIRON LUONTOMATKAILUREITTI Reitillä tutustutaan merkittävimpiin Pohjois-Viron luonnonkauniisiin paikkoihin, suojelualueisiin ja suuriin metsäalueisiin. Reitti alkaa Tallinnasta ja päättyy Tallinnaan, mutta luontoharrastaja voi kulkea reitin vain osittain tai käydä vain yksittäisissä kohteissa. 1. Aloitamme retkemme Tallinnasta siirtyen länteen Türisalun maisemansuojelualueelle, jossa nähtävyytenä on Türisalun törmä, alvarikasvisto ja Keilan putous. 2. Pakrin niemellä kohoaa lähes 25 metrin korkuinen Pakrin törmä ja aukeaa näkymä Pakrin saarille. Pakrin törmä on ainoa paikka Virossa, jossa riskilät pesivät. 3. Nõvasta kaakkoon sijaitseva Veskijärvi ja sen lähellä Läänemaan Suursoon reunassa oleva Tänavjärvi sopivat hiekkapohjaisina hyvin lomailuun erityisesti silloin, kun merivesi on kylmää. 4. Velise- ja Vigalajoet Raplamaalla sopivat hyvin vesiretkeilijöille. Lautta- ja kanoottiretkiä järjestetään Kabalan kylästä alkavina, siellä vuokrataan myös polkuveneitä. 5. Jalasen maisemansuojelualue Raplamaalla on ainoa suojelualue, joka suojelee myös kylämaisemaa. Vanhojen teiden, rakennusten ja muinaismuistojen ohella alueella on runsaasti myös luontokohteita. 6. Eidaperessä Mukren retkipolun pitkospuut vievät ohi monien pienien ja suurien rämejärvien. Järvessä voi uida ja kalastaa. Rämeellä on 14 m korkuinen näkötorni, josta on hieno näköala järvelle ja suojärville. 7. Pari kilometriä Kuimetsan keskustasta Vaoperen suuntaan päästään Kuimetsan karstialueelle, johon kannattaa tutustua opintoretkipolkua käyttäen. 8. Kakerdajan rämeelle Kõrvemaalla pääsee pitkospuita pitkin. Polun alku löytyy, kun kääntyy Lehtmetsasta Vetlan suuntaan ajettaessa 6,5 kilometrin kohdalla vasemmalle ja sitten pienempää metsätietä pitkin noin 3 km. 9. Nelijärve on luonnonkaunis lomailualue Aegviidun lähellä. Nelijärven järvet sijaitsevat rinnakkain sijaitsevien selänneketjujen juurella. 10. Paukjärv on Kõrvemaan suosituimpia lomailupaikkoja. Järven pohjois- ja itärantaa kiertää korkea selänne, jonka takana on Kõnnu Suursoo. 11. Jussin nummi on muotoutunut metsäpalojen ja neuvostoarmeijan taisteluharjoitusten vaikutuksesta. Jussin vesistö nummen naapurissa koostuu kuudesta metsäjärvestä tiheänä järvistönä. 12. Virun räme on pieni järviräme Lahemaan kansallispuistossa. Polku alkaa Tallinna-Narva -maantieltä Loksaan vievältä tieltä kilometrin päässä risteyksestä. 13. Nõmmeveskin putous löytyy kuljettaessa 5 km Valgejõe-Loksa -maantietä. 13 metrin korkuinen putous on Lahemaan kansallispuiston runsasvetisin. Vertailun vuoksi voi käydä myös lähellä sijaitsevilla Joaveskin putouksilla Loobujoella. 160 metrin matkalla on kuusi alle metrin korkuista putousta. 14. Palmsen kartanossa on Lahemaan kansallispuiston vierailukeskus. Palmsen puisto on lajirikas ja siellä on useita tekolampia. 15. Sagadin kartanossa on metsämuseo ja Sagadin luontokoulu. Ympäristössä on useita luonto-opintopolkuja. 16. Oandun luontometsäpolku alkaa Sagadin historiallisen metsäpiirin rakennuksen luota, Sagadin kartanolta 3 km päässä. Nähtävyytenä on ikimetsämäinen metsä, erilaisia metsätyyppejä ja metsän eläimien elinjälkiä. 17. Altjan kalastajakylän kauniit rantamaisemat tarjoavat aavistuksen Pohjois-Viron rantakylien historiasta. Läheisyydessä on Altjan majavapolku, jolta voi tutustua Altjajoen elämänmuotoihin. Jokilaaksossa on majavapatoja, rantapenkereen käytäviä ja majavien järsimiä puita. 18. Vihulan kartano on kolmas täysin restauroitu kartanokokonaisuus Lahemaan kansallispuistossa. Vanhan kartanonpuiston läpi virtaa Mustoja, joka on padottu tekolammeksi.

33 19. Karepassa, Seljajoen maisemansuojelualueella ja muuallakin lähiympäristössä on hiljaisia hiekkarantoja ja vanhoja rantamänniköitä. 20. Letipean maisemansuojelualue sijaitsee samannimisellä niemellä. Kaunis rannikko, jossa on runsaasti siirtolohkareita. Täällä on myös Viron suurin siirtolohkare - Ehalkivi. 21. Saka-Ontikan opintopolku tutustuttaa Pohjois-Viron klintin korkeimpaan osaan, sen läpileikkaukseen ja törmämetsän lajirunsauteen. 22. Aikoinaan Viron presidentin asunnon yhteyteen kuulunut Orun puisto Toilassa on Viron kuuluisimpia puistoja sekä historialtaan että maastoltaan. 23. Kohtlan kaivosmuseo on rakennettu entiseen palavankivenkaivokseen. Siellä voi tutustua Pohjois-Viron maaperän salaisuuksiin ja öljyliuskegeologiaan. 24. Viron suurin, Kurtnan järvistö tarjoaa 42 järvineen monia erilaisia luontoelämyksiä. 25. Kuremäe on Alutagusen alueen näyttävimpiä ylänköjä, joka nousee meren pinnasta 90 m korkeuteen. Kuremäellä sijaitsee ortodoksinen nunnaluostari. 26. Porunin lehtipuuikimetsä on osa Puhatu-Porunin luonnonsuojelualuetta. Metsään tutustumista varten on tehty opintopolku. 27. Jaaman kylän ympäristössä voi tutustua Struugan maisemansuojelualueen tulvaniittyihin ja Narvajoen vanhoihin jokiin. 28. Smolnitsan maisemansuojelualue on luotu suojelemaan Peipsin hiekkadyynejä, joita on täältä itään melkein Vasknarvaan asti. 29. Murakan räme on Pohjois-Viron suurimpia soita. Rämeen reunassa on Heinassaaren ikimetsä, jonka läpi retkipolku johtaa rämeelle. 30. Piilsen kylän lähellä on Alutagusen metsien karhunseurantakoju. 31. Tudun lähellä ovat Tudu järvesoo ja Punasoo, joille johtaa pitkospuupolku. 32. Emumägi on Pohjois-Viron korkein huippu, 166 m meren pinnasta. Sen huipulla on 22 metrin korkuinen näkötorni. 33. Äntun maisemansuojelualue on kuuluisa kirkasvetisistä ja sinipohjaisista järvistään. 34. Porkunin kalkkikivimuseossa voi tornin viidessä kerroksessa saada käsityksen Viron kansalliskivestä – kalkkikivestä. Tornin huipulla on näköalatasanne, josta voi silmäillä Porkunin järveä, kartanon rakennuksia ja ympäristöä. 35. Endlan luonnonsuojelualue kuuluu vuodesta 1997 kansainvälisesti merkittäviin kosteikkoihin. Asumaton suoja metsäalue on yli 450 kasvilajin ja 180 lintulajin elinpaikka. Alueen länsiosassa sijaitsevat Pandiveren ylängön rinteellä kauniit Norran lähteet, jotka ovat 5 km säteellä. 36. Simisalun retkeilymajalta alkaa vaihteleva Simisalu-Matsimäen retkipolku. Sen loppupäästä pääsee suoraan Tallinna-Tartto –maantielle. 37. Tallinnasta 33 km päässä vasemmalla on Tuhalan maisemansuojelualue, jossa pienellä alueella voi nähdä kaikkia karstimuotoja. Karstialueen läpi kulkee retkipolku. Tulva-aikaan Noidankaivo on toiminnassa. 38. Saulan kohdalla Tallinnan-Tarton maantie ylittää Piritajoen. Saulan sillan lähellä, noin 200 m maantiestä ovat Piritajoen metsäisellä rannalla kauniit Saulan Sinilähteet. Täältä on takaisin Tallinnaan 30 kilometriä. (Katso karttaa sivulla 34)