Uskomattomat Issue 2

Lento-onnettomuudet | Räjähdykset | Luonnonkatastrofit | Virukset

katastrofit Uskomattomat

600

vuotta maailmaa järkyttäneitä tragedioita Odottamattomia muutoksia, virhearvioita ja urotekoja

Hinta €7.90 • Uskomattomat.fi PAL.VKO 2014-40 1 4 0 0 2

6 414882 004447

200444-1402

Teneriffan lento-onnettomuus Bhopalin kaasuonnettomuus Haitin maanjäristys Halifaxin räjähdys Näsijärven onnettomuus Vargasin tragedia

Tuottoisia

sisältöratkaisuja

sinulle

Sisällön Luonti Käännös & Lokalisointi Julkaisu Markkinointi

Oy tarjoaa ammattitaitoisia mediapalveluja yli 10 kielellä

www.radioclassic.fi

Suomen klassisin radiokanava!

Helsinki 92,9 MHz, Tampere 92,2 MHz, Turku 106,8 MHz, Oulu 99,6 MHz, Porvoo 90,8 MHz, Kuopio 94,8 MHz, Hyvinkää 103,4 MHz, Hämeenlinna 88,1 MHz, Jyväskylä 96,2 MHz, Lahti 107,4 MHz, Savonlinna 100,0 MHz, Raasepori 104,3 MHz, Valkeakoski 90,3 MHz

/RadioClassicFI

vuosisadan ihmiset Uskomattomat 3

Sisällys 51

USKOMATTOMAT

66

Uskomattomat-lehden kustantaja: LemonBite Media Oy, Osoite: Toivonkatu 2c9, 33900 Tampere Puhelin: 0445141771, Web-osoite: www.uskomattomat.fi Sähköposti: info@uskomattomat.fi CEO Vytautas Kraujalis

Tiesitkö...?

PÄÄTOIMITTAJA Jari Leinonen

Katastrofit vuonna 2014...........................................6

MEDIAPROJEKTIKOORDINAATTORI Fausta Mikalauskaité

Lentokenttien Perikato

KIRJOITTAJAT & KÄÄNTÄJÄT Jari Leinonen, Krista Lomu, Meri Hannikainen, Amrita Nandagopal, Andy Probert, Matthew Weber, Ramu Iyer, Wally Peterson, Mikko Saarinen

Lockerbien onnettomuus...........................................8 Überlingenin yhteentörmäys....................................12 Teneriffan lento-onnettomuus..................................14 Smolenskin lento-onnettomuus................................16

MAINONTA sales@uskomattomat.fi

Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus..................19

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Kyriaki Sofocles

Urheilijoita lento-onnettomuuksien uhreina...............22

KUVAT Getty Images, Shutterstock

Maalla ja Merellä

Copyright LemonBite Media Oy;

RMS Titanicin uppoaminen.....................................24

Lehtipiste / ISSN 2342-3277

4 Uskomattomat katastrofit

Münchenin lento-onnettomuus................................20

Höyrylaiva Kurun onnettomuus................................29 Maailman pahimmat junaonnettomuudet..................32

29

8

81

52 Tiesitkö...?

Hallitsematon Luonto

Viisi katastrofia, joita ei koskaan tapahtunut..............34

Vuoden 2004 tsunami Intian valtamerellä.................60

Ihmisen heikkous

Vargasin tragedia...................................................64 Euroopan lämpöaalto..............................................65

Lontoon suuri savusumu.........................................36

Hurrikaani Katrina..................................................66

Bhopalin kaasuonnettomuus...................................40

Kolka-Karmadonin kivi- ja jäävyöry...........................70

Turun Palo............................................................43 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus.......................44

Tulen Katkua ja Jyrinää

Kyštymin ydinonnettomuus.....................................48

Haitin maanjäristys................................................72

Permin yökerhopalo................................................50

Suuri Chilen maanjäristys........................................77

Halifaxin räjähdys..................................................51

Nevado del Ruizin purkaus......................................78

Nälänhätää ja Kulkutauteja

Tamboran tulivuorenpurkaus...................................80 Shaanxin maanjäristys............................................81

Espanjantauti........................................................52 Suuret nälkävuodet................................................56

Tiesitkö...?

Musta surma.........................................................58

Yllättäviä faktoja....................................................82 katastrofit Uskomattomat 5

Tiesitkö...?

Arktisen säärintaman tuomat myrskyt johtivat useiden teiden sulkemiseen ja lentojen viivästymiseen tai peruuntumiseen

Palomiehet kertoivat sammuttaneensa jo yli 1 400 maastopaloa Kaliforniassa vuonna 2014

Puoli vuotta tapahtumia Katastrofit vuonna 2014 Tammikuun 2. kylmä arktinen rintama vyöryi Pohjois-Amerikkaan, tuoden mukanaan rankkoja lumipyryjä sekä ennätyksiä rikkovia pakkasia. Yli 200 miljoonaa ihmistä kärsi pakkasen aiheuttamista vahingoista 187 miljoonassa kotitaloudessa. Sen seurauksensa 21 ihmistä kuoli, alle kahdenkymmenen pakkasasteen aiheuttaessa 5 miljardin dollarin vahingot.

Tammikuun alussa talvimyrskyt Anne ja Christina toivat mukanaan epätavallisen korkeita myrskyvuoksia Ranskan, Irlannin ja Iso-Britannian rannikoille. Sen seurauksena syntyneet tulvat aiheuttivat 75 miljoonan euron vauriot maiden rantojen asutuksille.

Helmikuun 11.-17. Pohjois-Amerikkaa ravistellut talvinen hirmumyrsky vaati 22 ihmishenkeä. Lunta ja jäätä satoi pahimmillaan 70 senttimetriä, katkaisten sähköt lähes 1,2 miljoonalta rakennukselta.

Maaliskuun 6.-26. Australian seudun syklonikauden toiseksi pahin ja koko alueen historian neljänneksi pahin myrsky rantautui Pohjois-Australiaan. Tämä kategorian 5 pyörremyrsky kuitenkin heikkeni kuivan ilman vaikutuksesta ja kääntyi kohti Intian valtamerta, jossa se nousi uudelleen syklonin tasolle, aihe6 Uskomattomat katastrofit

uttamatta kuitenkaan suurempia vahinkoja.

Maaliskuun 22. valtava mutavyöry tuhosi 49 rakennusta ja tappoi 42 ihmistä Oson kaupungin lähellä Washingtonin osavaltiossa. Rankkasateiden vuoksi läheisen kukkulan laki alkoi ennalta arvaamattomasti vyöryä kohti jokilaaksoa, tukkien joen ja johtaen siten myös tulviin. Kyseessä on Yhdysvaltojen historian tappavin mutavyöry.

Huhtikuun 1. Chilen rannikkoa vavisutti 8.2 momenttimagnitudin maanjäristys. Sen episentrumi sijaitsi 95 kilometriä Iquiquen kaupungista merelle päin, aiheuttaen yli 2 metrisen tsunamiaallon. Järistyksen seurauksena 7 ihmistä kuoli ja yli 200 joutui sairaalahoitoon. Noin 2 500 kotia kärsi vaurioita jälkijäristysten jatkuttua useita päiviä. Lisäksi 293 vankia karkasi naistenvankilan muurin romahdettua, mutta useimmat heistä palasivat vapaaehtoisesti takaisin seuraavana päivänä.

Huhtikuun 12. chileläisen Valparaίson kaupungin kukkuloilla syttyi valtaisa tulipalo, joka tuhosi vähintään 2 500 kotia, jättäen 11 000 ihmistä kodittomaksi. Lisäksi 6 000 ihmistä evakuoitiin tulipalojen alta pois. Neljä päivää kestäneet palot vaativat

Mutavyöry Washingtonin osavaltiossa Yhdysvaltojen luoteisosassa

18. huhtikuuta 2014 Mount Everestin perusleirin läheisyydessä sattuneen lumivyöryn alle jäi 16 nepalilaista opasta

Huhtikuiset talvimyrskyt Pohjois-Amerikassa

15 ihmishenkeä, 10 vakavaa loukkaantumista ja yli 500 lievää loukkaantumista.

Huhtikuun 18. Mount Everestillä sattunut lumivyöry tappoi 16 nepalilaista opasta. Vain 13 uhreista löytyi. Alueen sherpat ovat uhreja kunnioittaakseen kieltäytyneet kiipeämästä alueen vuorille koko loppuvuonna.

Toukokuun 2. mutavyöryt tappoivat 350 - 2 700 ihmistä Badakhshanin maakunnassa Afghanistanissa. Noin 300 kotia hautautui vyöryjen alle ja yli 14 000 kärsi vahinkoja. Argon alueella sattuneen ensimmäisen mutavyöryn pelastustoimenpiteitä vaikeutti toinen edellisen perään tapahtunut vyöry, joka hävitti kokonaisia kyliä.

Toukokuun 14. ja 18. välisenä aikana Yvette-myrsky vyöryi Kaakkois- ja Keski-Euroopan ylitse, aiheuttaen tulvia ja maanvyörymiä. Serbia sekä Bosnia ja Hertsegovina kärsivät pahiten, sillä näillä alueillla mitattiin rankimmat sateet 120 vuoteen. Kaiken kaikkiaan 80 ihmistä kuoli, sadattuhannet menettivät kotinsa ja omaisuutta tuhoutui yli miljardin euron arvosta.

Toukokuussa Kalifornian palot tuhosivat yli 53 miljoonan

Tulipalo, joka tuhosi vähintään 2 500 asuinrakennusta, jättäen 11 000 ihmistä kodittomaksi

euron arvosta omaisuutta Yhdysvaltojen länsirannikolla. Palot saivat alkunsa San Diegon maakunnasta helleaallon aikaan.

Yhteensä 2 743 eri palopesäkettä ahmivat alleen 248 neliökilometriä metsää ja asuinalueita. Palot eivät vaatineet ihmishenkiä, mutta 36 henkilöä loukkaantui.

Kesäkuun 15. monsuunisateiden voimistama taifuuni Hagibis rantautui Guandongin kaupungin ylle Etelä-Kiinassa, vaatien 11 ihmisen hengen. Sen aiheuttamat vahingot yltävät lähes 100 miljoonaan euroon ja 13 000 ihmistä jäi kodittomaksi tai asuu sen seurauksensa vaillinaisissa oloissa.

Kesäkuun 19. rankat vesisateet johtivat tulviin Koillis-Bulgariassa. Vähintään 16 ihmistä kuoli ja taloudelliset tappiot nousivat yli 28 miljoonaan euroon.

Kesäkuun lopussa Atlantin valtameren yllä kasvavan matalapaineen alue kehittyi lopulta vuoden 2014 ensimmäiseksi Atlantin hurrikaaniksi nimeltä Arthur. Kategorian 2 hurrikaani rantautui yöllä 4. heinäkuuta Pohjois-Carolinaan Yhdysvaltoihin. Se kuitenkin kääntyi pohjoiseen, aiheuttamatta henkilövahinkoja. katastrofit Uskomattomat 7

Lentokenttien Perikato

Pommi-isku taivaalla

Lockerbien onnettomuus

8 Uskomattomat katastrofit

Vierailija Lockerbien muistomerkillä 17. joulukuuta 2008 Lockerbiessä, eteläisessä Skotlannissa.

P

an Amin lento 103 lähti matkaan Frankfurtista 21. joulukuuta 1988. Kone oli matkalla Detroitiin, Lontoon ja New Yorkin kautta, ja oli juuri ylittämässä Skotlantia, kun pommi räjähti. Koneen kyydissä oli 243 matkustajaa ja 16 miehistön jäsentä. Lentokone hajosi räjähdyksessä kappaleiksi ja syöksyi maahan Lockerbien kylän laitamilla Skotlannissa, tappaen vielä 11 maassa ollutta ihmistä. Terroriiskun syyksi on sanottu USA:n vuosien mittaiset kärhämöinnit Libyan kanssa.

Tästä alkoi Skotlannin historian suurin murhatutkimus, joka synnytti myös useita salaliittoteorioita. Terroriteon seurauksena oli turvatarkastusten tiukentaminen

lentokentillä ja ilman saattajaa kulkevan matkatavaran lähettämisen hankaloituminen, minkä saamme kokea lentokentillä tänäkin päivänä.

Räjähdys Turmakoneessa ei oltu huomattu mitään epätavallista, kun se yhtäkkiä katosi tutkan näytöltä. Samaan aikaan ohjaamon ääninauhuriin tallentui äkillinen ääni, joka oli viisi kertaa tavallista kovempi. Toisen lentokoneen pilotti kertoi nähneensä valtavan tulipalon maassa. Tulipalo syttyi Pan Amin kone syöstyä maahan Lockerbien Sherwood Crescentin talojen lähelle, synnyttäen massiivisen kraaterin. katastrofit Uskomattomat 9

Lentokenttien Perikato

Lockerbien onnettomuus Vuosi: 1988 Sijainti: Skotlanti, Iso-Britannia Uhrit: 259 kuollutta lentokoneessa, maassa 11 kuollutta ja noin 50 loukkaantunutta

Pan Amin lennon 103 uudelleenmuotoillut jäännökset varastorakennuksessa 15. tammikuuta 2008 Farnboroughissa, Englannissa.

Myöhemmin selvisi, että koneen ruumassa räjähtänyt pommi oli irroittanut koneen nokan. Rungon osia löydettiin yli 2,5 kilometrin pituiselta alueelta. Osa pudonneesta rungosta tuhosi asuintalon, mutta talon asukkaat selviytyivät. Koneen törmäys maahan oli niin kova, että seismiset havaintolaitteet rekisteröivät sen suuruudeksi 1,6 Richterin asteikolla.

Uhrit Kun koneen matkustajatiedot lopulta julkaistiin, ne synnyttivät lukuisia salaliittoteorioita, jotka kiersivät huhuina vuosien ajan.

Koneen matkustajien joukossa oli muiden muassa Matthew Cannon, CIA:n Beirutin varajohtaja, majuri Chuck McKee, joka oli Beirutissa tiedustelutehtävissä, sekä heidän kaksi turvamiestään; YK:n Namibian edustaja Bernt Carlsson; kaksi Volkswagen American edustajaa sekä fyysikko Alfred Hill.

Ne onnekkaat, jotka eivät ehtineet lennolle sinä päivänä, olivat yhdysvaltalainen kvartetti the Four Tops, Sex Pistolsin 10 Uskomattomat katastrofit

laulaja John Lydon, tennispelaaja Matts Wilander sekä Etelä-Afrikan ulkoministeri Pik Botha.

Tutkimukset käynnistyvät Koneen myöhästyminen aikataulusta tarjosi ensimmäisen läpimurron tutkimuksissa. Iskun tekijät olivat suunnitelleet koneen räjähtävän meren yllä, jolloin todistusaineisto katoaisi Atlantin valtamereen. Rikostutkijat pystyivät kuitenkin keräämään tuhansia todistuskappaleita yli 2 000 neliökilometrin alueelta. Todistuskappaleiden pohjalta he pystyivät aloittamaan tapahtumien kulun selvittämisen.

Läpimurto tutkimuksessa saatiin tutkijoiden löydettyä matkalaukun, jonka ajateltiin sisältäneen koneen tuhonneen pommin. Pommin lisäksi matkalaukussa oli vauvanvaatteita, jotka jäljitettiin Maltalla asuvaan liikkeeseen. Liikkeen myyjä väitti myyneensä vaatteet libyalaiselle miehelle.

Myyjä oli ensimmäinen, joka tunnisti Abdelbaset al-Megharin. Libyan tiedusteluupseeri al-Megharin oli käynyt Maltalla joulukuun alussa. Myös itse pommista

löydettiin osia ja ne huomattiin samantapaisiksi kuin pommit, joita Syyriasta käsin toimiva terroristijärjestö Popular Front for the Liberation of Palestine käytti.

Löydetyn piirilevyn jäänteet osoittivat edelleen Libyaan. Samankaltainen ajastin oli löytynyt libyalaiselta agentilta kymmenen kuukautta aiemmin. Myöhemmin selvisi, että matkalaukku oli kirjattu lennolle Frankfurtissa lentoyhtiöiden välisen matkatavarajärjestelyn kautta. Matkalaukku oli lähetetty matkaan Maltalta.

Oikeusprosessi Pommi-iskun takana olleiden tekijöiden tultua selviksi, alkoivat neuvottelut Libyan johtajan Muammar Gaddafin kanssa.

Tavoitteena oli, että al-Magrahi ja kaksi muuta libyalaista viranomaista luovutettaisiin oikeudenkäyntiä varten.

Oikeudenkäynti kesti seitsemän kuukautta.

Se alkoi vuoden 2000 toukokuussa ja kesti tammikuuhun 2001 saakka. Al-Magrahi todettiin syylliseksi murhaan ja tuomittiin elinkautiseen. Hänen kanssaan syytettynä ollut mies vapautettiin kaikista syytteistä.

Tuomiossa kerrottiin, että; “Todistusaineiston perusteella ... olemme tulleet johtopäätökseen, että pommin sisältänyt matkalaukku lähetettiin Maltalta, kulki Frankfurtin kautta ja lastattiin PA103:een Heathrowlla. Kuten olemme sanoneet, on selvää, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta matkalaukun sisältämät vaatteet ostettin herra Gaucin kaupasta 7. joulukuuta vuonna 1988.

“Ostaja oli, herra Gaucin todistuksen perusteella, libyalainen. Räjähdyksen laukaisija oli MST-13-ajastin. Useita samanlaisia ajastimia on toimitettu Libyaan. Emme voi sanoa, että olisi mahdotonta, että vaatteet olisi otettu Maltalta, yhdistetty jossain muualla muualta kuin Libyasta tulleeseen ajastimeen ja lastattu sitten lentoyhtiön matkatavarajärjestelmään Frankfurtissa tai Heathrowssa.

“Kuitenkin, kun todistusaineistoa koskien vaatteita, ostajaa sekä ajastinta yhdistetään siihen, että ilman saattajaa matkustava laukku viestiin, KM180:sta PA103:een, päätelmä siitä että tämä oli pommin sisältänyt matkalaukku, tulee vastustamattomaksi.

“Voimme vetää tästä selkeän päätelmän, että suunnitelman aloitus, suunnittelu ja toteutus, joka johti räjähtävän laitteen asentamiseen, olivat libyalaista alkuperää.”

Jälkipyykki ja pommi-iskun syyt Al-Megrahi haki tuomioonsa muutosta, mutta muutoksenhaku hylättiin ja hän joutui jatkamaan vankeusrangaistustaan.

Elokuussa 2003 Libya tunnusti kirjeessä YK:lle Pan Am 103:n pommi-iskun, muttei osoittanut katumusta sen suorittamisesta. Iskun syyt eivät kuitenkaan ole aivan selvät. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Libyan viha kohdistui Yhdysvaltoihin, jonka kanssa se oli ollut jatkuvissa sotilaallisissa kahakoissa, sillä USA oli jo pitkään yrittänyt estää Libyan pyrkimyksiä saada laajempaa valtaa Afrikassa.

Yhdysvallat oli 80-luvulla kohdistanut Libyaan useita sotilaallisia iskuja. Kostoksi Libya järjesti pommi-iskun USA:n sotilaiden suosimaan yökerhoon Länsi-Berliinissä. Presidentti Ronald Reagan määräsi pommi-iskun Tripoliin ja Benghaziin, jotka johtivat Gaddafin adoptiotyttären kuolemaan.

USA antoi nöyryyttävän iskun Gaddafille, hänen jouduttua myöntymään aselepoon Chadin kanssa. Tämä lopetti Gaddafin pyrkimykset valtapiirinsä laajentamiseen

Afrikassa. Syyksi Pan Amin pommi-iskun rahoittamiseen on nähty Gaddafin katkeruus ja kostonhimo USA:ta kohtaan.

Vuonna 2002 Libya suostui maksamaan korvauksia pommi-iskun 270 uhrin perheille. Vuonna 2009 al-Megrahi vapautettiin inhimillisin perustein. Hänellä oli terminaalivaiheessa oleva eturauhassyöpä.

Al-Megrabi kuoli 20. toukokuuta 2012.

Libyan kansannousun aikaan Gaddafi lopulta löydettiin, pidätettiin ja tapettiin 20. lokakuuta 2011.

Kesäkuussa 2014 paljastettiin, että al-Megrahin sukulaiset ovat aloittamassa uuden vetoomuksen hänen nimensä puhdistamiseksi.

•••

Turmakoneessa ei oltu huomattu mitään epätavallista, kun se yhtäkkiä katosi tutkan näytöltä. Samaan aikaan ohjaamon ääninauhuriin tallentui äkillinen ääni, joka oli viisi kertaa tavallista kovempi.

•••

Entinen poliisikomisario Sherwood Crescentissä, jonne Pan Amin lennon 103 osat putosivat vuoden 1988 terroristi-iskussa

Lockerbien pommittaja Abdelbaset Ali al-Megrahi nousee koneeseen saavuttuaan Greenockin vankilasta 20. elokuuta 2009 Glasgowissa, Skotlannissa

katastrofit Uskomattomat 11

Lentokenttien Perikato

Taivaalta sataa tulta! Überlingenin yhteentörmäys

Y

ksi ilmailualan historian tappavimmista ja traagisimmista onnettomuuksista tapahtui Überlingenin kaupungin yllä eteläisessä Saksassa 1. heinäkuuta 2002.

Venäläinen Bashkirian Airlinesin Tupolev Tu-154M -matkustajakone, mukanaan 60 ihmistä joista 52 oli lapsia, sekä DHL-yhtiön Boeing 757-rahtikone törmäsivät toisiinsa ilmassa. Onnettomuudessa ei ollut eloonjääneitä. Useimmat lapsista olivat korkean luokan venäläisistä perheistä ja matkalla Barcelonaan osallistuakseen UNESCO:n hyväntekeväisyystapahtumaan. Rahtikone oli matkalla Italiasta Belgiaan ja sitä lensi brittiläinen lentäjä Paul Phillips ja kanadalainen lentoperämies Brant Campioni.

Sekunnit ennen katastrofia Vaikka yhteentörmäys tapahtui Saksan ilmatilassa, sveitsiläinen Skyguide-yhtiö oli

12 Uskomattomat katastrofit

vastuussa alueen lennonjohtotehtävistä koneiden lähestyessä Zürichin lentokenttää.

Ilmatilaa tarkkaili tuolla hetkellä vain yksi lennonjohtaja, tanskalainen Peter Nielsen; hänen kollegansa oli juuri silloin tauolla toisessa huoneessa. Nielsenin hoitaessa kahta työasemaa yhtäaikaa, hän tajusi kahden lentokoneen olevan törmäyskurssilla vain minuutin päässä törmäyksestä. Hän antoi ensimmäisenä ohjeen venäläisille piloteille laskemaan lentokorkeuttaan vain 44 sekuntia ennen törmäystä. Samaan aikaan lentokoneiden automaattinen törmäyksenestojärjestelmä käski venäläistä konetta nousemaan ja rahtikonetta laskeutumaan.

Venäläiset lentäjät sivuuttivat TCAS-järjestelmän varoituksen ja laskivat lentokorkeuttaan lennonjohtajan käskyn mukaan.

Molemmat lentokoneet törmäsivät ilmassa 10 kilometrin korkeudessa, levittäen palavia

pirstaleita yli kolmenkymmenen kilometrin mittaiselle alueelle Überlingenin maaseudulle. Venäläinen lentokone hajosi ilmassa ja 49 matkustajista lensi ulos. Silminnäkijät kertovat nähneensä ilmassa valtavan tulipallon. Putoavat kappaleet eivät kuitenkaan osuneet keneenkään.

Vaikka Skyguide alkuaan syytti turmasta venäläisiä lentäjiä, jotka eivät noudattaneet Nielsenin ohjeistusta tarpeeksi ajoissa, se myöhemmin suostui maksamaan törmäyksen uhrien perheille vahingonkorvauksia.

Saksalainen tutkimusryhmä toteaa Skyguiden syylliseksi Saksan liittovaltion lento-onnettomuusviraston toukokuussa 2004 julkistaman raportin mukaan lennonjohtoyhtiön tuli ottaa osavastuu onnettomuudesta.

Kovaonnisen venäläisen suihkukoneen

Paikalle saapunut uhrin perheenjäsen kiinnittää ruusukimpun Bashkirian Airlinesin Tupolev-154 –koneen palaneisiin raunioihin, muiden venäläisten perheenjäsenien kerääntyessä ympärille osoittaakseen kunnioitusta menetetyille rakkailleen 4. heinäkuuta 2002 lähellä Überlingenin kaupunkia eteläisessä Saksassa.

•••

Molemmat lentokoneet törmäsivät ilmassa 10 kilometrin korkeudessa, levittäen palavia pirstaleita yli kolmenkymmenen kilometrin mittaiselle alueelle Überlingenin maaseudulle.

•••

Überlingenin yhteentörmäys Vuosi: 2002 Sijainti: Saksa Uhrit: 71 kuollutta

mustan laatikon löydyttyä, se osoitti että koneen lentäjät olivat pohtineet kuumeisesti neljäntoista sekunnin ajan noudattaako Nielsenin ohjeistusta laskeutua vai nousta kuten TCAS-järjestelmän varoitukset käskivät. Mikäli venäläinen kone olisi nostanut lentokorkeuttaan, kuten TCAS varoitti, törmäys olisi voitu estää, sillä automaattinen järjestelmä laskee muiden kantaman sisässä olevien lentokoneiden lentoreitit ja antaa ohjeensa sen perusteella.

Venäläinen lentoyhtiö puolusti lentäjiensä päätöstä, sanoen että lennonjohdon ohjeille tulisi antaa suurempi painoarvo tilanteessa, jossa koneessa oleva törmäyksenestojärjestelmä ja lennonjohto maassa antavat ristiriitaisia käskyjä. Muiden mielestä TCAS-järjestelmän varoituksen sivuuttamiselle ei ollut järjellistä perustetta erityisesti tilanteessa, jossa ei ollut aikaa

muille toimenpiteille.

Myöhemmin selvisi, että tätä traagista onnettomuutta joudutti lukuisat muut asiaan liittymättömät tapahtumat. Nielsen ei tiennyt, että onnettomuuden aikaan Zürichin lennonjohdon automaattinen törmäyksenestojärjestelmä oli suljettu huollon vuoksi. Lisäksi virallisten säännösten mukaan kaikki lennonjohtohuoneen työasemat tuli olla jatkuvasti miehitettyjä. Vuosien ajan käytäntönä oli kuitenkin ollut, että yöllä vähäisen liikenteen aikaan yksi päivystäjistä oli tauolla toisen pysytellessä työasemilla. Skyguiden johto oli tietoinen tästä käytöksestä, mutta ei ollut siihen puuttunut.

Saksalaiset lennonjohtajat olivat myös havainneet uhkaavan törmäyksen ja yrittäneet varoittaa Zürichia, mutta puhelinlinjat olivat olleet myös suljettuja korjaustöiden vuoksi.

Nielsenin huomion oli hetkeksi kiinnittänyt Airbus 320 -lentokoneen myöhästynyt saapuminen Friedrichshafenin lentokentälle.

Hänellä oli vaikeuksia saada Friedrichshafenia kiinni puhelinlinjojen toimimattomuuden vuoksi, josta syystä hän joutui käyttämään tähän enemmän aikaa kuin oletti.

Tutkan antaman tiedon hitaus ja hänen huolensa lähestyvästä Airbusista estivät Nielseniä havaitsemasta DHL:n lentokonetta, joka oli laskeutunut aiemmasta korkeudestaan TCAS-järjestelmän varoituksen vuoksi, saatikka kuulemasta koneen antamaa radioilmoitusta laskeutumisesta. Hän uskoi, että törmäys oli estetty venäläisen matkustajakoneen laskeuduttua ohjeidensa mukaisesti eikä uskonut että tilannetta tarvitsi enempää tarkkailla.

Nielsenin kohtalo Kaksi vuotta tragedian jälkeen venäläinen

Vitali Kalojev, joka menetti Überlingenin lentoturmassa vaimonsa ja kaksi lastaan, kohtasi Nielsenin tämän kotonaan helmikuun 24. päivä 2004, jäljitettyään hänet yksityisetsivän avulla. Kalojev oli murheen murtama yhteenoton sattuessa ja puukotti Nielsenin kuoliaaksi tämän vaimon edessä, joka pakeni heidän kolmen lapsen kanssa talosta. Nielsen oli eronnut lennonjohtajan työstään, yhteentörmäyksen osallisuudesta syntyneen syyllisyydentunteen riivamana.

Kalojevin kerrottiin kärsineen hermoromahduksesta menetettyään koko perheensä. Hän oli yksi ensimmäisistä uhrien perheenjäsenistä, jotka olivat saapuneet onnettomuuspaikalle, ja auttanut ruumiiden etsinnöissä. Valitettavasti hän oli myös löytänyt oman tyttärensä ruumiin raunioiden keskeltä.

Vuorokausia Nielsenin murhan jälkeen Kalojev pidätettiin Sveitsin poliisin toimesta ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.

Hänet vapautettiin kahden vuoden kuluttua.

Oikeudenkäyntinsä aikana Kalojev sanoi tavanneensa Skyguiden johtajan Alan Rossierin onnettomuuden jälkimainingeissa, kuullakseen tämän anteeksipyynnön tapahtuneen johdosta, mutta Rossier oli kieltäytynyt tekemästä sitä.

Kotonaan Pohjois-Kaukasuksen alueella Venäjällä Kalojev otettiin vastaan ‘sankarina.’ Ammatiltaan arkkitehti, hänestä tuli myöhemmin Ossetian julkisen arkkitehtuurin ja rakennustöiden varaministeri.

Vuonna 2012 Kalojev pidätettiin Saksan poliisin toimesta vuorokaudeksi, tämän otettua osaa lentoturman kymmenvuotisseremoniaan. Hänet vapautettiin venäläisten virkailijoiden suostuttua saattamaan hänet onnettomuuspaikalle, jossa tilaisuus pidettiin.

Skyguiden oikeudenkäynti Vuonna 2007 kahdeksan Skyguiden työntekijää, joista neljä oli johtajia ja myös neljä kouluttautuneita lennonjohtajia, haastettiin oikeuteen syytettynä taposta ja sen tuottamuksesta huolimattomuudellaan. Kolme heistä, kaikki johtajia, todettiin syyllisiksi ja tuomittiin ehdolliseen vankeuteen. Neljäs manageri tuomittiin maksamaan sakkoja.

Loput työntekijät vapautettiin kaikista syytteistä. Tuomarit olivat yhtä mieltä syyttäjän kanssa siitä, että järjestölliset puutteet ja välinpitämättömyys olivat johtaneet onnettomuuden syntyyn. katastrofit Uskomattomat 13

Lentokenttien Perikato

Romukasoja Los Rodeosin lentokentän kiitoradalla Teneriffassa Pan Amin ja KLM:n 747-jumbojettien törmättyä toisiinsa, tappaen 562 henkeä.

Surullisten sattumien summa Teneriffan lento-onnettomuus

Teneriffan lento-onnettomuus Vuosi: 1977 Sijainti: Kanariansaaret, Espanja Uhrit: 583 kuollutta, 61 eloonjäänyttä

14 Uskomattomat katastrofit

T

eneriffan saari on aina tarjonnut paratiisinomaisia tunnelmia ympäri maailmaa tuleville turisteille. Saari on täynnä tarinoita rakkaudesta ja auringonpaisteesta, mutta sillä on valitettavasti myös synkempiä tarinoita jaettavanaan. Vuoden 1977 maaliskuussa Teneriffan Los Rodeosin lentokenttä oli näyttämönä yhdelle historian pahimmista lentoonnettomuuksista. Tuona päivänä saari ei tarjonnut paratiisia vaan viimeisen leposijan 583 ihmiselle.

Kanarian saaret sijaitsevat Marokon rannikolta länteen päin ja nämä kauniit tulivuorten purkauksien synnyttämät saaret ovat pitkään olleet suosittu matkakohde. Maaliskuun 27. päivä 1977 oli varsin kaunis sunnuntai ja kaksi upouutta Boeing 747 lentokonetta odotteli vuoroaan silloisella Los Rodeoksen lentokentällä.

Ensimmäinen sattuma tässä surullisessa onnettomuudessa oli se tosiseikka, ettei kummankaan lentokoneen olisi pitänyt olla Teneriffalla tuona aamuna. Sekä Pan Amin 747:n että KML:n 747:n oli ollut tarkoitus laskeutua Las Palmasiin, Gran Kanarian saarelle, mutta siellä aiemmin tapahtunut pommi-isku oli aiheuttanut useimpien lentokoneiden ohjaamisen Teneriffan saarelle. Tämä harmillinen sattuma tuli olemaan vasta alkua surullisille sattumille päivän aikana.

Pienten erheiden muodostama turma Los Rodeoksen lentokenttä alkoi nopeasti täyttyä lentokoneista, joita sinne ohjattiin pommi-iskun ja uuden pommiuhkan mahdollisuuden vuoksi. Normaalit väylät, joita käytettiin koneiden kiitoradalle saapumiseen, täyttyivät paikallaan olevista koneista.

Sekä Pan Amin että KLM:n koneet olivat odotelleet jo tovin mahdollisuutta jatkaa matkaansa, seisoen vierekkäin siipien melkein koskettaessa kentän kaakkoisimmassa nurkassa. Sää alueella oli melko hyvä, kunnes kuin sattumasta heti koneiden saatua lähtöluvan alueelle laskeutui pahaa ennakoiva sumu.

Molemmat koneet vastaanottivat iltapäivällä neljän aikaan tiedon, että Las Palmasin kenttä oli jälleen avoin vastaanottomaan lentoja.

Molemmat 747:t saivat lähtöluvan, valuen hitaasti kohti kiitorataa. KLM:n kone olisi voinut lähteä matkaan jo aiemmin, mutta se oli päättänyt pyytää polttoainetäydennystä.

Kentän ollessa täynnä lentokoneita, täytyi jokaisen koneen rullata ensin kiitoradan toiseen päätyyn ja tehdä 180 asteen käännös ennen lähtökiitoa. Käytäntö oli hyvin

Romukasoja Los Rodeosin lentokentän kiitoradalla Teneriffassa.

•••

KLM luuli saaneensa luvan lähtöön ja alkoi kiihdyttää vauhtiaan täydellä teholla, Pan Amin koneen ollessa edelleen kiitoradalla.

•••

epätavanomainen. Tämä johti siihen, että kiitoradalle määrättiin kaksi konetta, jotka nousevassa sumussa menettivät hyvin pian näkökontaktin toisiinsa. Lennonjohdon näkyvyys oli vielä huonompi, eikä heillä ollut tutkaa, jolla seurata koneiden liikkeitä, luottaen täysin suunnitelmiinsa, jotka purkisivat kentän ruuhkan mahdollisimman nopeasti.

KLM:n kone jatkoi matkaansa kohti lentokentän päätyä, Pan Amin koneen seuraten hieman kauempana perässä. Pan Amin koneen oli tarkoitus kääntyä vasemmalle ja tehdä pieni mutka, antaen KLM:n koneella mahdollisuuden käyttää kiitorataa nousua varten, mutta valitettavasti koneen lentäjät eivät huomanneet oikeaa risteystä.

Pan Amin koneen rullatessa hitaasti kiitorataa pitkin KLM:n kone oli jo tehnyt käännöksensä kiitoradan päässä. Sen kapteeni ja perämies aloittivat lähtöselvittelyn teon, määritellen koneen tulevaa reittiä ja nousun tapahtumia.

KLM:n miehistö käsitti lennonjohdon antaman viestin reitin selvityksen valmistumisesta luvaksi aloittaa nousu ja siten koneen kapteeni ilmoitti moottorien jylistessä aloittavansa nousukiidon.

Sattumien summa jatkuu aina yhteentörmäykseen asti Onnettomat sattumat jatkoivat tapahtumistaan tämänkin jälkeen. Heti KLM:n kapteenin viestin saavuttua lennonjohdon ja Pan Amin lentäjien korviin, molemmat tarttuivat hädissään mkrofoneihinsa. Pan Amin kapteeni Bob

Braggin huudahti; ”Mutta me olemme yhä rullaamassa kiitorataa pitkin”, lennonjohdon viestittäessä; ”Selvä, odottakaa lupaamme nousuun.”

Vanhanaikaiset radiolaitteet osoittautuivat kuitenkin kohtalokkaiksi. Niiden johdosta samanaikaiset viestit eivät menneet perille, vaan aiheuttivat kaiuttimissa vain epämääräistä särinää. Tästä syystä KLM:n kone kuuli vain sanan ”Selvä”. KLM luuli saaneensa luvan lähtöön ja alkoi kiihdyttää vauhtiaan täydellä teholla, Pan Amin koneen ollessa edelleen kiitoradalla.

Pan Amin koneen miehistö tajusi tilanteen olevan todella huono ja yritti kuumeisesti löytää tietään kiitoradalta ulos, mutta vain hetkeä myöhemmin KLM:n 747-koneen nokka ilmestyi sumun keskeltä heidän näköpiirinsä.

Pan Amin miehistö kaarsi koneensa viime hetkessä kohti nurmikkoa, KLM:n koneen yrittäessä kuumeisesti nousta ilmaan. Valitettavasti juuri lisätty ylimääräinen polttoaine pidensi nousuun tarvittavaa matkaa, tehden yhteentörmäyksestä väistämättömän.

Tuhon seuraukset KLM:n 747 ei yrityksistä huolimatta ennättänyt nousta tarpeeksi korkealle. Se jyrisi Pan Amin koneen ylitse, repien mukanaan koko koneen katon. Tämän seurauksena molemmat koneet syttyivät räjähtävästi palamaan ja vain hetkeä myöhemmin KLM:n kone putosi kiitoradalle, sen polttoainetankkien räjähtäessä ja palon tappaessa kaikki 248 koneessa ollutta matkustajaa ja miehistön jäsentä.

Pan Amin kone paloi nopeasti, mutta kuin ihmeen kaupalla 61 ihmistä, mukaan lukien koneen miehistö, onnistui pakenemaan liekkejä. Tästä huolimatta 335 ihmistä jäi liekkien uhreiksi.

Onnettomuus on edelleen ilmailualan kaikkien aikojen tuhoisin. Sen seurauksena maan pinnalla olevien koneiden turvallisuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Valitettavasti 583 ihmishengelle muutokset tulivat kuitenkin liian myöhään. katastrofit Uskomattomat 15

Lentokenttien Perikato

Politiikan varjoissa Smolenskin lento-onnettomuus

P 16 Uskomattomat katastrofit

uolan ilmavoimien Tupolev Tu-154M-lentokoneen maahansyöksy vuonna 2010 on yksi tämän vuosituhannen eniten keskustelua herättäneistä lento-onnettomuuksista.

Vuonna 2010 huhtikuun kymmenentenä Puolan hallituksen delegaatio oli matkalla Venäjälle Katynin joukkomurhan 70-vuotismuistotilaisuuteen. Samassa koneessa matkustivat Puolan presidentti Lech Kaczynski, presidentin vaimo Maria Kaczynska, Puolan armeijan johtohenkilöitä, Puolan kansallispankin johtaja, yli 15 parlamentin jäsentä ja useita muita tärkeitä puolalaisia henkilöitä. Mukana oli myös niiden sotilaiden perheitä, jotka Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD oli teloittanut vuonna 1940 Katynin joukkomurhassa. Koneen laskeutuminen Smolenskin sotilaslentokentälle Venäjällä epäonnistui ja kaikki matkustajat sekä kahdeksan miehistön jäsentä saivat onnettomuudessa surmansa.

Tapaturman kulku Venäläisen tutkintakomitean laatiman raportin mukaan Smolenskin lentokenttä oli turmahetkellä paksun sumun peitossa. Noin tuntia ennen Tu-154M:n maahansyöksyä toinen kone, joka kuljetti puolalaisia lehtimiehiä, oli vielä onnistunut laskeutumisessa. Tämän jälkeen venäläinen Iluszyn-76 teki kaksi lähestymisyritystä Smolenskiin, mutta joutui lopulta laskeutumaan toiselle lentokentälle.

Tu-154M:n miehistö oli tilanteesta tietoinen.

Koneen kapteeni oli kertonut ohjaamossa olevalle protokollapäällikölle, että he voisivat lentää jollekin toiselle lentokentälle. Protokollapäällikkö välitti tiedon presidentille, mutta laskeutumista Smolenskiin päätettiin jatkaa.

Laskeutumisen aikana lentokone osui kentän lähellä kasvaneisiin korkeisiin puihin, kääntyi ylösalaisin ja syöksyi maahan. Sen seurauksena kaikki matkustajat kuolivat. Onnettomuus

Surun murtama mies, odottaessaan puolalaisen presidentin Lech Kaczyńskin arkkua saattavaa uskonnollista ja sotilaallista kulkuetta

Nainen kävelee puolalaisen lentokoneen maahansyöksyssä kuolleen Puolan presidentin Lech Kaczyńskin sekä muiden turman uhrien muotokuvien ohitse, jotka kiinnitettiin seinään Kaczyńskin hautajaispäivänä 18. huhtikuuta 2010 Krakovassa, Puolassa

Smolenskin lento-onnettomuus Vuosi: 2010 Sijainti: Venäjä Uhrit: 96 kuollutta sytytti kaksi tulipaloa, jotka polttivat koneen hylyn ja sytyttivät ympäröivä metsäalueen tuleen. Kostean ja tyynen sään ansiosta tuli ei kuitenkaan levinnyt laajemmalle. Ensimmäiset palomiehet saapuivat turmapaikalle 17 minuuttia onnettomuuden sattumisen jälkeen.

Surun yhdistämät Valtava kansallinen tragedia yhdisti puolalaiset tavalla, jota ei oltu nähty sitten paavi Johannes Paavali II:n kuoleman. Puolan pääministeri Donald Tusk julisti maahan kansallisen suruviikon. Presidentin palatsin edusta Varsovassa peittyi kukkiin ja kynttilöihin, tuhansien surevien puolalaisten osoittaessa kunnioitustaan vainajille.

Ironista kyllä, lento-onnettomuus tapahtui juuri kun Venäjän ja Puolan välit olivat vihdoinkin lämpenemässä. Neuvostoliitto oli

Sotilaat kantavat uskonnollisessa ja sotilaallisessa kulkueessa edesmenneen puolalaisen presidentin Lech Kaczyńskin ruumisarkkua Mariankirkosta Wawelin linnalle Kaczyńskille ja tämän vaimolle Marialle pidetyn muistotilaisuuden jälkeen. Molemmat kuolivat puolalaisen presidentin lentokoneen pudottua Smolenskissa

saattanut Puolan sekasortoon vuosien ajaksi teloittamalla Katynissa yli 20 000 puolalaista sotavankia, joihin lukeutui Puolan armeijan johtoa, valtion virkamiehiä sekä puolalaisia intellektuelleja kuten tutkijoita, lääkäreitä ja opettajia. Vastuun tapahtuneesta Neuvostoliitto oli sysännyt toisen maailmansodan aikana maahan tunkeutuneille natsijoukoille.

Neuvostoliitto tunnusti syyllisyytensä Katynin joukkomurhaan vasta vuonna 1990, mutta kului vielä kaksikymmentä vuotta, ennen kuin Venäjän johto osallistui uhreja kunnioittaviin tilaisuuksiin.

Vain muutamaa päivää ennen maahansyöksyä Vladimir Putin, joka oli siihen aikaan ulkoministeri, oli ensimmäistä kertaa osallistunut yhdessä Donald Tuskin kanssa Katynin joukkomurhan muistotapahtumaan. Putin vaikuttikin aidosti järkyttyneeltä lento-onnettomuudesta; hänen sydämelliset osanottonsa

auttoivat pehmittämään maiden ongelmallisia suhteita ja antoivat lohtua tuhansille sureville puolalaisille.

Ristiriitaisia raportteja Törmätessään puunlatvoihin Smolenskissa turmakone oli jo yli kahdenkymmenen vuoden ikäinen. Onnettomuuden tapahduttua heräsikin epäilyksiä siitä, että Neuvostoliitossa valmistetun Tupolev-koneen ikä vaikutti osaltaan koneen maahansyöksyyn. Myöhemmin selvisi, että Venäjän Aviakor-huoltoyhtiö oli tarkastanut koneen vain neljä kuukautta ennen tapaturmaa ja todennut sen täysin lentokelpoiseksi, mikä vei väitteiltä pohjaa.

Tammikuussa 2011 julkaistu venäläinen tutkimusraportti taas esitti onnettomuuden syyksi koneen lentäjän ohjausvirhettä. Raportin mukaan Puolan johtajien painostus koneen lentäjiä kohtaan aiheutti lentäjille stressitilan, katastrofit Uskomattomat 17

Lentokenttien Perikato joka saattoi olla osasyynä maahansyöksyyn.

Toiset raportit esittivät turman syyksi kielimuuria Venäjän lennonjohdon ja onnettomuuskoneen miehistön välillä. Tu-154M:n kapteeni oli ainoa koneen henkilökunnasta, joka osasi hyvin venäjää. Tämä saattoi olla lisätaakka kapteenille hänen yrittäessään laskeutua haastavissa sääolosuhteissa. Jotkut spekuloivat, että Puolan ilmailuvoimien päällikön läsnäolo ohjaamossa saattoi asettaa kapteenille ylimääräisiä suorituspaineita.

Myöhemmin valmistunut puolalainen raportti kuitenkin tähdensi, että vaikka ohjausvirhe olikin onnettomuuden pääasiallinen syy, vikaa oli myös lentokentässä. Smolenskin lentokentän valaistus oli puutteellinen ja ympäristössä kasvoi korkeita puita, minkä vuoksi näkyvyys oli tavallista heikompi. Smolenskin lennonjohto oli myös lähettänyt koneen ohjaamoon virheellistä tietoa lentokoneen korkeudesta ja näin ollut osasyyllinen onnettomuuteen. Raportti myös kyseenalaisti, miksi puolalaiset lentäjät olivat jättäneet koneen omat lentokorkeuden mittarit sekä koneen ohjelmiston varoitukset matalasta lentokorkeudesta täysin huomiotta.

Sama raportti kielsi kaikki väitteet siitä, että presidentti Kaczynski tai kukaan muu Puolan johdosta olisi painostanut tai pakottanut lentäjiä laskeutumaan Smolenskiin. Sen sijaan raportti kritisoi Puolan armeijaa siitä, ettei koneen miehistö ollut saanut asiaankuuluvaa koulutusta. Lentäjä, perämies ja navigaattori olivat saaneet vain lyhyen koulutuksen ilman sopivaa valmistautumista tai todistuksia. Miehistöllä oli vain vähän kokemusta Tu-154:n Puolan presidentti Lech Kaczyński saapuu NATOn huippukokouksen avajaistilaisuuteen Baden-Badenin Kurhausiin Saksassa 3. huhtikuuta 2009

18 Uskomattomat katastrofit

•••

Valtava kansallinen tragedia yhdisti puolalaiset tavalla, jota ei oltu nähty sitten paavi Johannes Paavali II:n kuoleman.

•••

ohjaamisesta haastavissa sääolosuhteissa.

Puolan silloinen puolustusministeri Bogdan Kilch erosi tehtävästään raportin julkistamisen jälkeen.

Salaliittoteoriat puhkeavat Samaan aikaan Venäjä joutui kiusalliseen tilanteeseen. Neljä onnettomuuspaikalle määrättyä venäläistä sotilasta oli syyllistynyt luottokorttipetokseen. Aluksi Venäjä kielsi tapahtuneen. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että sotilaat olivat nostaneet noin 59 000 ruplaa onnettomuudessa kuolleen puolalaisen historioitsijan, Andrej Przewoznikin, tililtä.

Sotilaat olivat löytäneet onnettomuuspaikalta Przewoznikin luottokortin ja PIN-koodin paperinpalalle raapustettuna. Venäjä joutui pyörtämään aiemmat puheensa ja nostamaan syytteet sotilaita vastaan.

Onnettomuutta seuranneina kuukausina salaliittoteoriat ja syytökset onnettomuuden todellisten syiden salailusta alkoivat nousta esiin. Noin kuukausi tapaturman jälkeen internetissä kiersi huonolaatuinen video, jolla venäjää puhuvat miehet tappoivat lentoturmasta selvinneitä. Venäläinen ilmailun

asiantuntija osoitti pian, että video oli ilkeämielinen huijaus.

Jaroslaw Kaczynski, edesmenneen presidentin identtinen kaksoisveli, syytti Puolan ja Venäjän hallituksia veljensä “salamurhan” peittelystä. Lech Kaczynskin kannattajat ovat myös kritisoineet Venäjän hallitusta siitä, ettei se vieläkään ole toimittanut koneen hylkyä ja muuta todistusaineistoa Puolaan.

Syyksi Moskovasta on kerrottu se, että onnettomuuden tutkinta on yhä kesken. Jaroslaw Kaczynski perusti kaksosveljensä kanssa nationalistisen Laki ja oikeus - puolueen vuonna 2001 ja on toiminut sen puheenjohtajana vuodesta 2003.

Laajaa ihmetystä herätti myös se, että yksi onnettomuuden päätodistajista teki väitetyn itsemurhan. Remigiusz Mús, 42-vuotias lentoinsinööri, oli ollut kuulemassa keskustelua Smolenskin lennonjohdon ja presidentin lentokoneen välillä. Aiemmin samana vuonna onnettomuutta tutkinut puolalainen syyttäjä oli yrittänyt ampua itsensä lehdistötilaisuuden aikana. Välikohtauksen syy jäi tuntemattomaksi. Tapaukset nostivat pintaan epäilykset siitä, että jotain tapaturmaan liittyvää pyrittiin pitämään salassa.

Poliittista jälkipeliä Neljä vuotta onnettomuuden jälkeen Millward Brown teetti erästä sanomalehteä varten kyselyn, jossa selvisi että noin 23 prosenttia vastaajista uskoi onnettomuuden tapahtuneen presidentti Kaczynskin murhaamiseksi.

Kaczynski oli Venäjän kriitikko, mikä joidenkin mielestä saattoi olla mahdollisen salamurhan syy. Pääministeri Tuskin hallitus oli onnettomuuden aikaan halunnut solmia läheisemmät siteet Venäjän hallitukseen, mitä Kaczynski ja muut nationalistit olivat vahvasti vastustaneet. Motiivi mahdolliselle salamurhalle olisi voinut siis olla poliittinen.

Huhtikuussa 2014 julkaistiin 1300-sivuinen raportti onnettomuuden syistä. Tutkimusryhmää oli johtanut Varsovan alueen armeijan syyttäjä, kenraali Ireneusz Szelag.

Asiantuntijat olivat tutkineet lähes 700 näytettä onnettomuuden uhreista, lentokoneen hylystä ja tapahtumapaikalta, eivätkä he olleet löytäneet mitään jälkiä räjähteistä. Tämän olisi luullut laittaneen pisteen huhuille siitä, että koneessa olisi tapahtunut räjähdys ennen laskeutumista. Kaczynskin Laki ja oikeus -puolue kuitenkin hylkäsi kaikki rikostutkijoiden löydökset ja tapaus on puolalaisesta näkökulmasta katsottuna kaikkea muuta kuin kuopattu.

Lokomotiv Yaroslavl oli onnettomuuden sattuessa yksi Venäjän jääkiekkoliigan KHL:n kärkijoukkueista

Puutteet vaativat uhrinsa Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus

J

aroslavin kaupungin lähelle 7.9.2011 syöksynyt Yak-Servicen lentokone vaati hengen kaupungin oman jääkiekkojoukkueen Lokomotiv Jaroslavlin kaikilta pelaajilta. Onnettomuuden sattuessa joukkue oli matkalla Valko-Venäjän Minskiin KHL:n uuden kiekkoilukauden ensimmäiseen otteluun.

Ongelmia nousukiidossa Joukkueen lento kohti Valko-Venäjää alkoi Tunoshan lentokentältä Venäjältä.

Jakovlev Jak-42 –merkkinen kone rullasi kiitoradalle, kiihdytti ja lähti nousuun.

Nousukiidossa kone osui suurjännitelinjan pylvääseen, syttyi tuleen ja syöksyi maahan Volgan rannalle vain kahden ja puolen kilometrin päässä lentokentästä.

Koneen kyydissä oli tapaturman sattuessa 45 ihmistä. Pelastuslaitos onnistui

Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus Vuosi: 2011 Sijainti: Venäjä Uhrit: 44 kuollutta, 1 loukkaantunut

•••

pelastamaan kaksi uhria, joista toinen, jääkiekkoilija Alexander Galimov, kuoli saamiinsa vammoihin viisi päivää onnettomuuden jälkeen. Ainoa eloonjäänyt oli koneen toinen perämies Alexander Sizov.

Silminnäkijät kertoivat, että kone osui pylvääseen, syttyi tuleen, kaarsi jyrkästi vasempaan ja syöksyi sitten maahan. Jotkut taas kertoivat koneen moottoreiden olleen hiljaiset ennen maahansyöksyä.

Voimalinjan pylvään valvontakamera tallensi onnettomuuden. Videolta näkyi, kuinka lentokone lähestyi pylvästä kovaa vauhtia, ajaen kiitoradan reunan yli. Koneen nokka nousi ilmaan vasta hetkeä ennen osumaa.

vuoksi hän ei tuntenut omaa jalkaansa jarrupolkimella.

Kohtalokas jarrutus Onnettomuuden syyksi arvioitiin heti alkuun ohjausvirhettä. Asiaa tutkittiin simuloimalla lentokoneen nousuja koneen mustan laatikon tietoihin perustuen. Simulaatiot osoittivat, että ensimmäinen arvio oli oikea.

Tutkimuksissa tultiin siihen johtopääkseen, että pyöriin oli kohdistunut jarrupainetta nousukiidon aikana. Tutkimuksen johtaja Alexei Morozov osoitti, että nousukiidon aikana toinen ohjaajista oli painanut erehdyksessä jaloillaan pyöräjarruja käyttäviä polkimia ennen kuin koneen eturengas oli noussut maasta.

Jatkotutkimuksissa selvisi lisäksi, että ohjaajien lentolupakirjat olivat väärennettyjä. Koneen perämies oli myös sairastanut hermostollista sairautta, jonka

Puutteita lentoturvallisuudessa Kaksi vuotta ennen onnettomuutta YakServiceä oli kielletty lentämästä Euroopan ilmatilassa, koska Euroopan komissio epäili yhtiön lennoilla olleen puutteita lentoturvallisuudessa sekä joidenkin lentoyhtiön koneiden lentokelpoisuutta.

Onnettomuustutkinnat varmistivat, että Yak-Service ei “riittävästi valvonut lentokoneen ohjauksen laatua”. Miehistö ei ollut riittävästi koulutettua, minkä vuoksi nousukiidon parametrien laskeminen epäonnistui. Lentoyhtiön varajohtajaa vastaan nostettiin syytteet ilmaturvallisuuslain rikkomisesta.

Onnettomuuden ja sitä seuraavan tutkimuksen tulos oli, että Yak-Servicen toimilupa peruttiin. Yhtiö on sittemmin lopettanut kokonaan toimintansa.

Kaksi vuotta ennen onnettomuutta YakServiceä oli kielletty lentämästä Euroopan ilmatilassa, koska Euroopan komissio epäili yhtiön lennoilla olleen puutteita.

•••

katastrofit Uskomattomat 19

Lentokenttien Perikato

Onnettomuuskone oli samanlainen kuin kuvassa näkyvä United Airlinesin Boeing 737-200

Lentokoneen kyydissä oli Manchester Unitedin jalkapallojoukkue, lempinimeltään "Busby Babes"

Urhea Manchester United Münchenin lento-onnettomuus

M

aailman menestyneimpiä jalkapallojoukkueita kohdanneista lentoonnettomuuksista yksi varjostaa yhä sen nykyaikaisia jäseniä ja koko klubin historiaa. Vuoden 1958 Manchester United – joukkueesta oli kovaa vauhtia tulossa yksi maailmanhistorian legendaarisimmista, yrittäessään saavuttaa paikkansa Britannian historian kolmantena joukkueena, joka voittaisi Englannin liigan mestaruuden kolmena peräkkäisenä vuotena.

jä oli yrittänyt nousta kentältä jo kahdesti, mutta kolmannella yrityksellä kone ajautui jäisellä kentällä liian pitkälle. Sen vasemmanpuoleinen siipi osui rakennukseen, jonka seurauksena kone alkoi kaartaa oikealle ja törmäsi toiseen rakennukseen, räjähtäen palamaan.

Koneen runko ei kuitenkaan syttynyt välittömästi, joten useat koneen matkustajista ja henkilökunnasta ennättivät koneesta ulos, palaten kuitenkin takaisin pelastaakseen loukkaantuneita.

Turman synty Helmikuun 6. päivä 1958, joukkue, jota managerinsa Matt Busbyn kunniaksi kutsuttiin Busby Babesiksi, oli matkalla kotiinsa kohdattuaan Euroopan liigan ottelussa Red Star Belgraden. British European Airwaysin (BEA) lento 669 oli juuri laskeutunut Münchenissä sijaitsevalle Riemin lentokentälle tankkausta varten, lennettyään matkansa ensimmäisen vaiheen Jugoslaviasta kohti Englantia.

Koneen ulkopuolella satoi lunta. Koneen lentä-

Uhrit 38 matkustajasta ja kuudesta miehistön jäsenestä 23 kuoli, mukaanlukien kahdeksan Manchester United –jalkapallojoukkueen pelaajaa, kolme klubin virkamiestä, kahdeksan toimittajaa, lentokoneen kapteeni Kenneth Rayment, Sir Matt Busbyn ystävä Willie Satinoff, stuertti Tom Cable sekä matkanjärjestäjä Bel Miklos.

Tragedia oli jalkapallojoukkueen jäsenien iän vuoksi erityisen surullinen; kuolleet olivat kes-

20 Uskomattomat katastrofit

kimäärin 24 vuoden ikäisiä.

Onnettomuudessa menehtyi välittömästi joukkueen pelaajista kapteeni ja toppari Roger Byrne (28); toppari Eddie Colman (21); toppari Mark Jones (24); hyökkääjä David Pegg (22); keskushyökkääjä Tommy Taylor (26); toppari Geoff Bent (25) ja hyökkääjä Liam Whelan (22). Duncan Edwards (21), jonka sanottiin olevan heistä lahjakkain, kuoli saamiinsa vammoihin viisitoista päivää onnettomuuden jälkeen.

Unitedin manageri Matt Busby tuotiin koneesta ulos pahasti loukkaantuneena, vaatien useita verensiirtoja, mutta selvisi hengissä.

Todistajien lausunnot Bobby Charlton, nykyinen klubin johtaja ja yksi sen uskollisimmista kannattajista, oli onnettomuuden aikaan yhä yksi joukkueen pelaajista. Hän sai törmäyksessä vain pieniä vammoja, mutta muisti tarkkaan mitä kyseisenä iltana oli tapahtunut.

Hän kertoi, että “sää oli huono. Kiitoradalla oli

Münchenin lento-onnettomuus Vuosi: 1958 Sijainti: Saksa Uhrit: 23 kuollutta,

20 loukkaantunutta

United Trinity-patsas Manchester United FC:n stadionin edessä ikuistaa vuoden 1968 Euroopan Cupin voittaneen joukkueen tähtihyökkääjät

lunta eikä nykyisiä lentokenttäpalveluita ollut saatavilla. Lentäjällä oli kolme yritystä nousta kentältä ilmaan. Kahden jälkeen palasimme takaisin ja pysyttelimme lentokentällä. Lopulta viranomaiset antoivat luvan lähteä. Ongelmana oli kentällä oleva loska. Koneelta kesti pitkään nousta ilmaan, vaatien pitkän kiitoradan, mutta epäonnistui siinä. ”Menimme ulkoaidan läpi, jolloin kaikki tiesivät etteivät asiat olleet hyvin. Se oli hirveää, pahinta mitä urheilussa voi tapahtua –huipulla olevat nuoret pelaajat menetetään.”

Hän lisäsi; “En tiennyt missä olin. Olin yhä istuimellani, joka oli jotenkin repeytynyt koneen pohjasta käsin. Luulin vain sulkeneeni silmäni. ”Myöhemmin Harry Gregg ja Bill Foulkes kertoivat minun olleen tajuttomana varttitunnin verran. Siinä ajassa he olivat menneet koneeseen ja siitä ulos auttaen ihmisiä ulos. Se oli hyvin urheaa – kone oli tulessa ja haljennut kahtia. Heitä kahta pitäisi kiittää teoistaan.”

Seuraavana päivänä sairaalassa hän muis-

•••

“Menimme ulkoaidan läpi, jolloin kaikki tiesivät etteivät asiat olleet hyvin.

Se oli hirveää, pahinta mitä urheilussa voi tapahtua –huipulla olevat nuoret pelaajat menetetään.”

•••

teli kuinka hänen vieressään oli istunut nuori mies sanomalehti kädessään. Hän sanoi; ”Hänen englantinsa ei ollut täydellistä, mutta hän viittoi. Kävin mielessäni pelaajalistan läpi – ja hän kertoi minulle olivatko he hengissä vai kuolleita.”

Turmatutkinta Alustavat tutkimukset arvioivat onnettomuuden johtuneen lentäjän virheestä, ensisijaisen

syyn langettua täysin kapteeni James Thainin harteille, sillä hän ei ollut poistanut jäätä koneen siivistä ennen lähtöä. Hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä tutkimusryhmän todettua kiitoradalla olleen loskan estäneen konetta lähtemästä ilmaan.

Siitä lähtien uudet turvallisuusmääräykset otettiin käyttöön.

Onnettomuus oli siihen aikaan ensimmäinen BEA:n konetta kohdannut tapaturma. Lentoyhtiö oli ennättänyt lennättää yli kaksi miljoonaa matkustajaa 86 000:lla lennolla aloitettuaan palvelunsa vuonna 1952.

Jälkiseuraukset Menetyksestä huolimatta joukkue taisteli tiensä vastoinkäymisten läpi ja saavutti FA Cupin kauden finaalin, mutta hävisi Bolton Wanderersille.

Vasta vuonna 1968 Matt Busbyn jälleenrakentaman uuden joukkueen myötä Manchester Unitedista tuli ensimmäinen Euroopan Cupin voittanut englantilainen joukkue. katastrofit Uskomattomat 21

Lentokenttien Perikato

Urheilijoita lentoonnettomuuksien uhreina

M

aalleen kunniaa keränneistä urheilijoista useat ovat viimeisen vuosisadan aikana menehtyneet lentoturmissa. Kokonaisia joukkueita on menetetty onnettomuuksissa, joista tässä on muutama.

Alianza Lima jalkapallojoukkue – 1987 Yhteensä 43 ihmistä, mukaanlukinen 16 perulaisen jalkapallojoukkueen Alianza Liman pelaajaa, valmennusjohdon jäseniä, cheerleadereita ja lentokoneen miehistön jäseniä, kuoli Perun laivaston Fokker F27-400M -koneen syöksyttyä Tyyneen valtamereen 8. joulukuuta 1987. Joukkue oli paluumatkalla liigaottelustaan Pucallpassa. Vain lentäjä, yliluutnantti Edilberto Villar, selvisi onnettomuudesta hengissä.

Hän oli aluksi lentänyt laskeutumisalueen ohitse saadakseen maatarkkailijoilta vahvistuksen, että koneen laskeutumistelineet olivat oikeassa asennossa. Vahvistuksen saatuaan hän yritti laskeutua toistamiseen, mutta lentokone oli liian matalalla ja putosi mereen.

Yhdysvaltain amatöörinyrkkeilyjoukkue – 1980 Puolalaisen lentoyhtiön LOT:n lento 007 törmäsi tsaarinaikaisen linnakkeen jään peittämään vallihautaan lähellä Varsovan kansainvälistä lentokenttää 14. maaliskuuta 1980, tappaen kaikki kyydissä olleet 87 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Koneen lentäjä pyrki keskeyttämään pieleen menneen laskeutumisen ja saamaan konetta jälleen ilmaan, mutta kone kääntyi jyrkkään syöksylaskuun. Lennon mukana menehtyi suuri osa Yhdysvaltojen vuoden 1980 amatöörinyrkkeilyjoukkueesta. Heistä moni oli vahvoja ehdokkaita vuoden loppupuolella pidettävien olympialaisten nyrkkeilyjoukkueeseen. Puolan valtio julkaisi myöhemmin onnettomuusselvityksen, jonka mukaan koneen viallinen rakennusmateriaali, valmistusvirheet ja turbiinin heikko suunnittelu johtivat maahansyöksyyn.

Evansvillen yliopiston koripallojoukkue – 1977 Joulukuun 13. päivä 1977 charterlento syöksyi maahan rankassa sumussa ja sateessa vain kaksi minuuttia Evansvillen lentokentältä noustuaan. Sen mukana kuoli 29 matkustajaa, mukaanlukien 14 Evansvillen yliopiston koripallojoukkueen jäsentä sekä päävalmentaja Bob Watson. Neljästä lentoko-

22 Uskomattomat katastrofit

neen raunioista hengissä pelastetusta kolme kuoli onnettomuuspaikalla ja viimeinen heistä menehtyi Deaconessin sairaalassa. Kansallisen matkustusturvallisuusviraston selvityksen mukaan onnettomuus johtui ylipainavasta ja väärin tasapainotetusta tavaralastista sekä miehistön laiminlyönnistä poistaa ulkopuoliset turvalukot siivekkeistä ja sivuperäsimestä.

Old Christians rugbyjoukkue– 1972 11 jäsentä uruguaylaisesta rugbyjoukkueesta, Old Christiansista, oli Uruguain Ilmavoimien lennolla 571 sen törmättyä Andien vuoristoon 13. lokakuuta 1972. Törmäyksessä kuoli 16 ihmistä. Pelastuneet matkustajat joutuivat selviytymään kylmyyden keskellä traumaattisissa oloissa ilman ruokaa tai kommunikointivälineitä, joiden avulla ulkopuolinen maailma olisi heidät löytänyt. Apu lopulta saapui 72 vuorokautta myöhemmin, mutta törmäyksessä eloonjääneistä 13 oli jo kuollut. Loput 16 matkustajaa olivat alkaneet syödä kuolleiden ruumiita säilyäkseen purevassa kylmyydessä elossa.

Marshallin yliopiston jalkapallojoukkue - 1970 14. marraskuuta 1970 yhdysvaltalainen Southern Airwaysin lento, kyydissään suurin osa Mashallin yliopiston jalkapallojoukkuesta, heidän vaimonsa, valmentajansa sekä tuomareita ja virkailijoita, syöksyi puustoon vain kolme kilometriä määränpäästään.

Joukkue oli palaamassa kotiinsa pelattuaan ottelun East Carolinan joukkuetta vastaan. Törmäyksessä kuoli kaikki 75 matkustajaa. Kuuden matkustajan ruumiit paloivat tunnistamattomaan kuntoon ja haudattiin yhteiseen hautaan.

Yhdysvaltojen taitoluistelujoukkue – 1961 Lentokoneen maahansyöksy Belgiassa 15. helmikuuta 1961 vei mukanaan koko Yhdysvaltojen taitoluistelujoukkueen. He olivat matkalla taitoluistelun maailmanmestaruuskisoihin Prahaan, Tšekkoslovakiaan. Joukkueen 18 jäsenen lisäksi 54 muuta matkustajaa, mukaanlukien valmentajia, tuomareita ja perheenjäseniä, menehtyi onnettomuudessa. Maahansyöksyn tarkat syyt ovat yhä hämärän peitossa, mutta mekaanisten ongelmien oletetaan olleen osasyyllisenä turmaan.

Eloonjääneet Uruguain ilmavoimien FH-227D –koneen rungon luona joulukuussa 1972 Mendozassa, Argentiinassa. Lokakuun 13. päivä 1972 uruguaylaista ”Old Christians”-rugbyjoukkuetta kuljettanut lentokone törmäsi Andien vuoristoon matkallaan Santiago de Chileen. Yhteensä 29 ihmistä kuoli, joukossaan pelaajia ja perheenjäseniä, ja vain 16 pelastui äärimmäisissä olosuhteissa kärsien nälästä, lähes 30–asteen pakkasesta sekä eristyneisyydestä. Yksitoista päivää tapaturman jälkeen he kuulivat radiosta, että etsinnät heidän löytymiseksi oli lopetettu ja heidän kaikkien oletettiin kuolleen. Päättäväisenä olla kuolematta, joulukuun 12. päivä Nando Parrado, Roberto Canessa ja Antonio Vizintín päättivät jättää koneen ja etsiä apua. He kävelivät kymmenen päivää ja 55 kilometriä lähteen lumen keskellä kunnes muulin ohjastaja Sergio Catalan löysi heidät joenvarresta. Joulukuun 23. päivä, oltuaan 72 päivää eristyksissä vuoristossa, ilmapelastuspartio vihdoin löysi selviytyneet. Tarina siirtyi valkokankaalle vuonna 1993 tehdyn Alive-elokuvan myötä. Nykyään selviytyjät luennoivat selviytymistaidoista ja johtamisesta, kertoen tarinansa ja jakaen kokemuksiaan ympäri maailmaa.

katastrofit Uskomattomat 23

Maalla ja Merellä

Katoava kuuluisuus

RMS Titanicin uppoaminen

L

uultavasti kaikista merionnettomuuksista kuuluisin on RMS Titanicin törmäys jäävuoreen neitsytmatkansa aikana Atlantin pohjoisosissa, toimien innoitteena lukuisille elokuville, maalauksille, kirjoituksille ja lauluille. Kolmannes aluksen matkustajista selvisi onnettomuudesta hengissä, kaukaisesta sijainnistaan ja meren jäätävästä kylmyydestä huolimatta. Uppoamattomaksi ylistetyn laivan katoaminen Atlantin syvyyksiin nosti pintaan suuren meriturvallisuuteen vaikuttaneen muutoksen aallon.

Rakentajiensa ylpeys RMS Titanic oli sisarlaivojensa RMS Olympicin ja HMHS Britannicin tapaan suuri ja loistelias matkustajalaiva. Laivanvarustamo White Star Line oli rakennuttanut laivan Harland and Wolffin telakalla Belfastissa ja

24 Uskomattomat katastrofit

siitä piti tulla identtinen Olympicin kanssa - laivat rakennettiinkin vierekkäin 26 kuukaudessa, mutta Olympicin valmistus oli aloitettu kuukausia aiemmin ja RMS Titanic laskettiin vesille vasta toukokuun 31. 1911.

Titanicin venekannelle myöhemmin lisätyt hytit ja mukavuudet nostivat aluksen maailman suurimmaksi ja ylellisimmäksi. Sen kolmea potkuria pyörittivät turbiini sekä kaksi mäntähöyrykonetta, joita puolestaan palveli 29 kattilaa ja 159 hiiliarinaa. Laiva oli myös kolmepiippuinen, jota täydensi esteettisistä syistä piipun muotoiseksi rakennettu ilmastointihormi. Kerrostalon korkuista peräsintä ohjasi myös kaksi höyrykonetta, joista vain toinen oli aktiivisessa käytössä toisen toimiessa varakoneena. Alukselle mahtui kaiken kaikkiaan 2 453 matkustajaa ja 1 094 miehistön jäsentä.

RMS Titanicin uppoaminen Vuosi: 1912 Sijainti: Atlantin valtameri Uhrit: 1 517 kuollutta,

706 eloonj채채nytt채

katastrofit Uskomattomat 25

Maalla ja Merellä Neitsytmatkallaan Titanicin kyydissä oli 2 224 henkeä, joiden joukossa oli maailman rikkaimpia henkilöitä sekä maahanmuuttajia Britanniasta, Irlannista ja Pohjoismaista. Aluksen sisusta oli suunniteltu yleellisten hotellien tyyliin ilmavaksi ja valoisaksi - sen tunnetuimpia paikkoja olikin aluksen pääportaikko, jonka yläpuolella oleva lasikupoli hohti luonnonvaloa ja jonka jokainen taso avautui avaraan saliin.

Alukseen astuttuaan matkustajan haluttiin unohtavan tulleensa laivan kannelle ja kuvittelevan olevansa mahtavan hotellin aulassa. Matkustajien käytössä oli muun muassa puhelinlinjat, kirjasto, kampaamopalvelut, uima-allas, kuntosali, squashkenttä sekä turkkilainen sauna. Ykkösluokan pariisilaistyyppinen kahvila tarjosi asiakkailleen herkullisimpia ranskalaisen keittiön luomuksia.

Jopa kolmannen luokan matkustajat nauttivat korkeammasta tasosta kuin yleensä. Makuusalien sijaan heille oli tarjolla hyttejä kahdesta hengestä kymmeneen, joka mahdollisti perheiden ja pariskuntien yksityisyyden. Muista laivoista poiketen naimattomat miehet oli sijoitettu laivan etuosaan, muiden kolmannen luokan matkustajien hyttien ollessa laivan perällä. Tiloja yhdisti yhteiset salit, avarat kansitilat, ruokailutilat, tupakointihuoneet sekä lukuhuoneet, joissa matkanteko sujui rauhallisesti laivan palveluista nauttien.

Onnettomuuden varalle matkustajien käytössä oli kaksikymmentä pelastusvenettä.

Itse Titanic oli rakennettu niin, että se toimisi hätätilanteessa valtavana pelastuslauttana; se oli jaettu kuuteentoista vesitiiviiseen osastoon, joiden ylärajat olivat kaukana vesirajan yläpuolella. Näin ollen haaksirikossa alus kelluisi vielä vuorokausia, pelastusveneiden toimiessa kuljetuslauttoina pelastusalusten ja itse laivan välillä. Senaikaiset säännökset määrittelivät pelastusveneiden määrän aluksen painon mukaan, ei matkustajalukumäärän, jolloin jokaisen yli 10 000 tonnia painavan aluksen tuli pitää mukanaan kuusitoista pelastusvenettä, vaikka teoriassa Titanicille niitä olisi mahtunut taavetteihinsa jopa 64. Näin ollen kuusitoista puuvenettä ja neljä laskosvenettä riittivät hyvin sekä kauppaosaston viranomaisille että täyttämään tehtävänsä väliaikaisina lauttoina, antaen samalla tilaa matkustusmukavuudelle.

26 Uskomattomat katastrofit

Titanic ohitti Wightin saaren 10. huhtikuuta 1912

Titanic lähdössä Southhamptonin satamasta keskipäivällä 10. huhtikuuta 1912

Suuntana Atlantin valtameri Titanicin sisätilat, pelastuskalusto sekä tekniset rakenteet valmistuivat vasta vuosi vesillelaskun jälkeen. Kahdeksanpäiväisten testausten jälkeen alus suuntasi kohti Southamptonia, valmiina vastaanottamaan ensimmäiset matkustajansa. Sieltä laiva lähtisi ensimmäiselle lukuisista reittimatkoistaan Englannin Southamptonin, Ranskan Cherbourgin, Irlannin Queenstownin ja Yhdysvaltojen New Yorkin välillä, pysähtyen takaisin Eurooppaan tullessaan Plymouthissa Englannissa.

Voisi olettaa, että Titanic olisi ollut neitsytmatkallaan täyteen varattu, mutta kansallisen hiilityöläisten lakon vuoksi moni oli joutunut perumaan matkansa. Titanic saikin hiilensä satamassa olevilta aluksilta ja White Starin laiturin rakennuksista. Kyytiin nousevia matkustajia odotti 885-henkinen miehistö.

Keskiviikkona 10. huhtikuuta 1912 RMS Titanic aloitti neitsytmatkansa kahdeltatoista keskipäivällä. Se vieraili Cherbourghissa ja Queenstownissa, keräten viimeisiä mat-

•••

Titanic oli rakennettu niin, että se toimisi hätätilanteessa valtavana pelastuslauttana; se oli jaettu kuuteentoista vesitiiviiseen osastoon, joiden ylärajat olivat kaukana vesirajan yläpuolella. Näin ollen haaksirikossa alus kelluisi vielä vuorokausia.

•••

kustajia ennen Atlantille suuntaamistaan puoli kahdelta 11. huhtikuuta. Noin 1 300 matkustajan joukossa oli myös 63 suomalaista, yksittäisistä matkustajista kokonaisiin perheisiin. Yksi suomalaisista, Jakob Alfred Johansson, lähetti ennen laivaan nousuaan postikortin perheelleen, kertoen kuinka iloinen hän oli päästessään maailman suurimman ja turvallisimman aluksen kyytiin.

Matkustaen maksiminopeudellaan 39 kilometriä tunnissa, seuraavat kolme vuorokautta kuluivat ilman sattumuksia. Kolmannen luokan matkustajilla oli vain vähän ajanvietettä, mutta useimmat heistä kokoontuivat iltojen päätteeksi laivan perässä olevaan saliin tanssimaan pianomusiikin tahtiin. Helsinkiläinen pariskunta Elin ja Pekka Hakkarainen ottivat tansseihin osaa joka ilta. Valot himmennettiin kuitenkin jo klo 23:00, kehoittaen matkustajia palaamaan hytteihinsä.

Matkan aikana merenkäynti rauhoittui, taivasta peittävä pilvikerros vetäytyi ja lämpötila laski jäätäväksi. Saavutettuaan Amerikan mantereen merialueen, 560 kilometriä Newfoundlandista kaakkoon, laivan radiohuone vastaanotti ilmoituksia jäävuorista. Tästä huolimatta matkaa jatkettiin täydellä vauhdilla, sillä tiedossa oli ettei jää uhannut suuria valtamerialuksia; ne olivat modernin laivanrakennustaidon vuoksi kestävämpiä ja merellä seilaavat jäävuoret tähystystäjien tarkan seurannan ansiosta kierrettävissä.

Jäävuori suoraan edessä� Kohtalokkaana iltana 14. heinäkuuta tähystäjillä oli edessään musta, tyyni meri, valaisevan kuutamon puuttuessa. Noin klo 23:40 he lopulta havaitsivat jäävuoren vain 450 metrin päässä aivan Titanicin keulan edessä. Tähystäjät antoivat nopeasti hälytyksen komentosillalle, jossa ruorit käännettiin välittömästi vasemmalle ja potkurit peruuttamaan, mutta liian myöhään. Aluksen tyyrpuurin puoli iskeytyi jäävuoreen, aiheuttaen 70 metrin mittaisen repeymien sarjan, joka vuoti suoraan kuuteen kuudestatoista vesitiiviistä osastosta.

Törmäyksen äänet kaikuivat erityisesti alemmissa kolmannen luokan matkustajien hyteissä. Yksi suomalaisista, Juho Stranden, nousi vuoteestaan ja etsi tiensä laivan etukannelle, havaiten sillä jääkimpaleita. Elin ja Pekka Hakkarainen laivan takaosissa olivat myös heränneet ääniin ja Pekka lähti ottamaan tilanteesta selkoa. Elin havahtui tuntia myöhemmin, tajuten hytin lattian olevan vinossa; Pekkaa hän ei enää koskaan nähnyt.

Aluksen suunnittelija Thomas Andrews sekä toimitusjohtaja Bruce Ismay kutsuttiin välittömästi törmäyksen jälkeen komentosillalle.

Heidän mukaansa Titanic pysyisi pinnalla mikäli vain neljä osastoa tulvisi; aluksen uppoaminen oli siten väistämätöntä. Kuuden etumaisen osaston täyttyessä vedellä aluksen keula alkoi hiljaa vajota, jolloin merivesi pääsi etenemään muihin osastoihin ylempien ker-

rosten kautta. Armonaikaa heille jäi Andrewsin mukaan korkeintaan tunnin verran.

Titanicin pumput käynnistettiin antamaan alukselle lisää aikaa ja sähköttäjä lähetti hätäsanoman muille alueella seilaaville laivoille. Vastanneista lähimpänä oli RMS Carpathia, jolta kestäisi neljä tuntia saapua Titanicin luo, mikäli se olisi yhä pinnalla.

Pelastusoperaatio käynnistyy Kapteeni Edward Smith määräsi laivalleen hätätilan ja jakamaan kaikille matkustajille pelastusliivit. Hänen komennostaan naiset ja lapset päästettiin ensimmäisenä pelastusveneisiin, mutta upseerien kokemattomuuden vuoksi useat niistä täytettiin vain puoliksi. He pelkäsivät, että liian suuri matkustajamäärä upottaisi pelastusveneen, luottaen Titanicin kykenevän toimimaan suunnitellusti pelastuslauttana. Lähes kaikki höyrykattilat oli jo kuitenkin sammutettu ja laiva eli täysin hätävirran varassa.

Kello 00:45 ensimmäinen pelastusvene laskeutui veteen ja samalla laukaistiin hätäraketit. Etäisyydessä näkyi toisen laivan valot; SS Californian oli aivan Titanicin läheisyydessä. Heidän sähköttäjänsä oli kuitenkin jo jättänyt paikkansa yötä vasten eikä kansipäällystö ymmärtänyt värittömien rakettien olleen hätäsignaaleja, joten laiva lipui hiljaa horisontin taakse.

Titanicin kannella laivan orkesteri soitti musiikkia rauhoittaakseen pelastautuvia,

Mallinnos Titanicista merellä

katastrofit Uskomattomat 27

Maalla ja Merellä mutta aluksen kärjen upottua veden pinnan alapuolelle ja laivan kallistuttua eteenpäin pakokauhu valtasi pelastusveneisiin pyrkivät matkustajat. Useat jo lasketuista veneistä olivat puolityhjiä ja selvää oli, ettei kaikille riittäisi jäljellä olevissa veneissä paikkoja.

Kolmannen luokan matkustajat jätettiin oman onnensa nojaan, pinnan alapuolelle jääneiden ilmataskujen vangeiksi tai etsimään tiensä sokkeloisen laivan uumenista lukittujen porttien ohi venekannelle. Osa suomalaisista oli kuitenkin päässyt pelastusveneiden luo, kuten kahdeksantoistavuotias Anna Turja, joka sai paikkansa nopeasti. Kieliongelmien vuoksi tilanne oli kaoottinen; Erik Jussilalta kiellettiin pääsy kolmeen eri veneeseen, kunnes hän hyppäsi yhteen niistä sen laskeutuessa. Jakob Johansson työnsi toisen suomalaisen, Anna Sjöblomin, A-kannen ikkunasta yhteen ylitäytetyistä pelastusveneistä, mutta tämä miltei mursi kaulansa miehen pudottua ylemmistä kerroksista hänen päälleen.

Viimeiset pelastusveneistä laskettiin noin kahden aikaan yöllä, alukseen jääneiden miesten valmistautuessa uppoamaan laivan mukana tai sukeltaessa hyytävään mereen. Tuolloin Titanicissa oli jäljellä yhä 1 500 matkustajaa, heidän joukossaan ainakin 43 suomalaista, ilman keinoa selviytyä hengissä.

Kello 02:15 laivan perä potkureineen oli jo noussut ilmaan, keulan painuessa syvemmälle mereen. Etumainen kolmesta savupiipusta kaatui mereen ja pian tämän jälkeen, konemiehistön pidettyä laivan valot päällä loppuun saakka, Titanicin sähköt pimenivät ja matkustajat jäivät kuuttoman yön pimeyteen. Aluksen rakenteet alkoivat murtua ja lopulta se halkesi kolmannen savupiipun takaa. Ilma virtasi nopeasti vedellä täyttyvästä etuosasta ulos, joka veti mennessään laivan takaosaa meren syvyyksiin ennen lopullista irtaantumistaan siitä. Anna Sjöblomin sanoin; “Keula vajosi näkymättömiin. Sen jälkeen laiva, ilman ääntä, lukuunottamatta sillä olevien ihmisten kirkumista, kääntyi pystyasentoon. Se seisoi paikallaan hetken aikaa, kunnes se liukui suoraan veden alle,” vieden mukanaan satoja henkiä.

Veden varaan jääneet ihmiset huusivat pelastusveneitä apuun, mutta ne pysyttelivät kaukana. Anna Turja kertoi; “Kuulimme sen pitkän aikaa jälkeenpäin, sen ulvonnan. Lopulta se alkoi kuulostaa kuin hymniltä, kunnes se loppui.” Mereen jääneiden ihmisten huudot jäivät piinaamaan selvinneiden 28 Uskomattomat katastrofit

Titanic makaa yli 3 800 metrin syvyydessä Atlantin pohjassa

Titanic lähdössä Southamptonista kohti New Yorkia

muistoja heidän elämänsä loppuun saakka.

Vain yksi veneistä palasi, pelastaen neljä henkeä. Alle puolessa tunnissa -2 asteinen meri oli palelluttanut lähes kaikki muut yksitellen kuoliaaksi. Muiden veneiden onnistui pelastaa vielä yhdeksän henkeä, vaikka niissä olisi ollut tilaa vielä lähes viidellesadalle. RMS Titanic oli sinnitellyt pelastuslauttana kahden tunnin ja neljänkymmenen minuutin ajan, mutta ensimmäinen hätäkutsuun vastanneista, RMS Carpathia, saapui vasta neljän aikaan aamuyöstä hyytävälle onnettomuuspaikalle. Alue oli täynnä jäätä, pelastuslauttoja ja Titanicin jäänteitä.

Tuhon jäljet Tuhosta selvisi hengissä 706 ihmistä, joista 214 oli miehistön jäseniä. Suomalaisista matkustajista vain noin kaksikymmentä selviytyi.

Pelastuneet kuljetettiin Carpathian kyydissä New Yorkiin, saavuttaen sen kolme päivää myöhemmin 18. huhtikuuta. Viikkoa myöhemmin White Star Linen vuokraama CS Mackay-Bennett saavutti Titanicin uppoamispaikan, nostaen merestä 306 ruumista, joista vain hieman yli kaksisataa saatiin tuotua maihin saakka. White Star Line jakoi taloudellisia korvauksia uhrien perheille, mutta lähes kolmekymmentä suomalaista lasta oli joutunut orvoksi; mikään rahasumma ei toisi heidän perhettään takaisin. Vain kolme suomalaisten ruumista nostettiin vedestä, heidän joukossaan Jakob Johansson. Loput neljäkymmentä

jäivät Atlantin kylmiin aaltoihin, yli 1 200:n muun Titanicin uhrin mukana.

Tutkinnat tapaturman syistä ja seuraksista aloitettiin välittömästi niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassa. Tutkimuslautakuntien selvitykset vastasivat hyvin pitkälti toisiaan; pelastusveneiden määrää käsittelevät säännökset olivat vanhanaikaisia ja riittämättömiä, kapteeni Smithin olisi pitänyt hidastaa laivan vauhtia jäävuorivaaran vuoksi ja pelastusveneitä ei oltu asianmukaisesti täytetty ja miehitetty. Tämän seurauksena kaikkien valtamerialusten miehistöjä alettiin kouluttaa onnettomuuksien varalle, pelastusveneiden määrä kasvatettiin vaaditulle tasolle, langattomia radiolaitteita miehitettiin jatkossa kellon ympäri ja merellä ammutut raketit tulkittaisiin aina ensisijaisesti hätäsignaaleiksi. Vuotta myöhemmin perustettiin kansainvälinen jääpartio valvomaan Pohjois-Atlantin jäävuoria.

RMS Titanicin hylky löytyi vasta vuonna 1985, kahdessa osassa puolen kilometrin päässä toisistaan lähes 3 800 metrin syvyydessä. Alueelta on nostettu tuhansia esineitä ja sen luona on löytymisensä jälkeen vieraillut lukematon määrä tutkijoita, turisteja ja elokuvantekijöitä. Hylky on sadassa vuodessa ruostunut niin pahasti, että seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana sen rakenteet romahtavat eikä siitä jää juuri mitään jäljelle.

Sen muisto kuitenkin jää elämään museoissa, kirjoissa, lauluissa ja elokuvissa, sekä alukselta selviytyneiden jälkipolvissa.

Tampereella sijaitseva Kurun onnettomuuden muistomerkki

Tampereen tragedia Hรถyrylaiva Kurun onnettomuus katastrofit Uskomattomat 29

Maalla ja Merellä

Näsijärvi ja Näsinneula Tampereen keskustasta katsottuna

Kurun runko Visuvedellä vuonna 2010

H

öyrylaiva Kuru valmistui Sommers, af Hällström & Waldensin tehtaalta vuonna 1915. Alunpitäen laiva oli ollut yksikerroksinen, mutta vuonna 1928 sitä oli korotettu yhdellä lisäkerroksella suuremman matkustajakapatiseetin saamiseksi. Epäonnen laiva irroitettiin Tampereen Mustalahden satamasta lauantaina 7. syyskuuta 1929 kello 15:15.

Matkan kohteena oli Vankaveden takana sijaitseva Kuru. Matkustajia aluksella oli 148 ja miehistöä 12 henkeä. Lähes täyteen ahdattu laiva kuljetti kotiinsa Tampereella pankkiasioita hoitamassa olleita maatalon isäntiä, hautajaisseuruetta, tehtaantyttöjä sekä kotiinsa viikonlopuksi palaavia koululaisia.

Aamusta alkaen oli Näsinselällä käynyt hirmuinen myrksy, jonka voima kohosi puuskissa jopa yli 11 beufortiin eli yli 30 metriin sekunnissa. Aallot nousivat Tampereen edustalla jopa kahden metrin korkuisiksi.

Monet pienemmät laivat eivät uskaltautuneet vesille. Höyrylaiva Kurun kapteeni Onni Saarinen neuvotteli perämiehen kanssa siitä olisiko matkaan lähtö turvallista. Kuitenkin kun Kurua pienempi Ylöjärvi irroitti köytensä niin myös he päättivät tehdä samoin. Hetkeä aiemmin oli satamaan onnistuneesti saapunut myös niinikään pienempi Ruovesi-alus.

Tapahtumat järvellä Välittömästi Näsinselällä kapteeni Saarinen joutui kovasta aallokosta johtuen hidasta-

30 Uskomattomat katastrofit

maan laivan vauhtia. Vasta kun Kuru oli ehtinyt noin kilometrin päähän satamasta iskeytyi siihen kolmen hyökyaallon sarja. Kapteeni käski pysäyttää koneet. Näin hän ajatteli aluksen kykenevän helpommin kohottautumaan aaltojen harjalle. Tästä ei kuitenkaan enää valitettavasti ollut avuksi.

Aallot hyökyivät Kurun yli ja tulvaluukuttoman aluksen etukansi täyttyi vedestä.

Arviolta 15 tonninen vesimassa alkoi painamaan aluksen keulaa pohjaa kohden.

Samalla perän päälle jäänyt potkuri hakkasi ilmaa toimien turmion moottorina. Aluksen sumutorvi ehti soittaa kaksi kertaa.

Pakokauhu otti ihmismassan valtoihinsa.

Seuraava hyökyaalto mursi välikannen matkustajatilan keulaportit. Kolmas aalto löi laivan vasemmalle kyljelleen, jonka seurauksena vesimassat nielaisivat sen syvyyksiinsä lyhyessä ajassa. Kaikki tapahtui muutaman hurjan minuutin aikana.

Pieni osa matkustajista ehti temmata itselleen pelastusvyön, toiset hyppäsivät järveen, jotkut aallot veivät mennessään.

Useat ihmiset jäivät loukkuun välikannelle ja hytteihin. Arviolta yli puolensataa ihmistä kellui Kurun rungolla ennen kuin Näsi veti sen syvyyksiinsä. Syyshyinen vesi kangisti ja tappoi monia, myös taitavia uimareita.

Läheskään kaikki eivät päässeet tai mahtuneet mukaan laivan kolmeen pelastusveneeseen.

Pelastajat saapuvat Pienoisena onnena onnettomuudessa myös Kurun kilpakumppaniksikin tituleerattu höyrylaiva Tarjanne oli irroittanut Mustalahden satamasta vain viisi minuuttia Kurun jälkeen.

Kun onnettomuus havaittiin, se kiirehti turmapaikalle ja ryhtyi pelastamaan järvessä kamppailevia ihmisiä. Alukselle pelastettiin kaikkiaan 15 henkeä. Pelastustöihin saatiin myös hinaaja-alus Näsijärvi, tosin viiveellä sillä sen höyrykoneiden käyntiin saaminen otti aikansa. Alus sai pelastetuksi kolme haaksirikkoista. Partiolainen Teuvo Vaissi pelasti moottoriveneellään vielä kaksi lisää toverinsa Aarre Latvan kanssa. Pojat saivat urotyöstään palkinnoksi partiolaisten kultaisen kunnianmerkin sekä hengenpelastusmitalit. Itsenäisesti rantaan uimalla pääsi vain kaksi taitavaa ja onnekasta.

Tampereen kaupunginjohtaja Nordlund määräsi hinaaja Näsijärven jatkamaan partiointia ja näin saatiin illalla pelastettua vielä kaksi pahoin kohmettunutta matkustajaa.

Kaiken kaikkiaan pelastuneita oli siten 22.

Kurun onnettomuus aiheutti sekasortoa Tampereella ja yleisen surun vuoksi kaupungin 150-vuotisjuhla peruttiin. Monet tamperelaiset olivat voimattomina seuranneet tapahtumia Mustalahdessa ja Näsikalliolta ja kuulleet hukkuvien hätähuudot veden kuljettamina. Moni ehti paikalle seuraaman murhenäytelmän epilogia.

Höyrylaiva Kurun onnettomuus Vuosi: 1929 Sijainti: Suomi Uhrit: 138 kuollutta,

Maanantai Myrskyn jälkeisenä maanantaina Näsijärvi oli peilityyni. Kuru löydettiin 15 metrin syvyydestä keulansa varassa pohjassa seisoen. Sukeltajilla oli edessään mustaakin mustempi työ. Ensimmäisenä päivänä ylös saatiin 44 ruumista. Kaupungin ruumishuoneen täytyttyä saivat Frenckellin varastotilat toimia väliaikaisina ruumishuoneina. Osa vainajista saatiin pinnalle vasta syksyllä aluksen noston yhteydessä.

Vielä marraskuussa, kun jää jo alkoi peittää järveä, löydettiin koulupoika Toivo Lindqvistin ruumis. Poika oli jaksanut uida aina Särkänniemen aallonmurtajalle asti, muttei ilmeisesti ollut enää kohmettuneena saanut otetta murtajan kivistä.

Etsinnöistä huolimatta Näsijärven pohjaan jäi vielä kuusi vainajaa.

Onnettomuudessa hukkui 138 ihmistä, joista suurin osa oli kotoisin Kurusta, Länsi-Teiskosta tai Tampereelta. Onnettomuuden kansallista traumaa syvensi se, että siinä menehtyi useita tunnettuja kansalaisia, muiden muassa SDP:n kansanedustaja Iida Vihuri, toimittaja Veikko Leuku ja Kurun nimismies Kalle H. Hakkarainen.

Kurun onnettomuus aiheutti valtakunnansurun, mutta tapaus huomioitiin ja noteerattiin ulkomaita myöten. Suomelle sekä onnettomuusuhrien omaisille saapui

•••

Monet tamperelaiset olivat voimattomina seuranneet tapahtumia Mustalahdessa ja Näsikalliolta ja kuulleet hukkuvien hätähuudot veden kuljettamina.

•••

surunvalitteluja eri valtioiden päämiehiltä sekä suurlähettiläiltä. Myös paavi lähetti henkilökohtaisen surunvalittelunsa sekä lohdutuskirjeensä.

Testamenttina jälkipolville Kurun onnettomuudesta muistuttamaan ja sen uhreja kunnioittamaan on pystytetty kaksi muistomerkkiä: yksi Kalevankankaalle turman uhrien joukkohaudalle vuonna 1930 ja toinen Näsikalliolle vuonna 1940.

Näsijärven pohjasta nostettu Kuru kunnostettiin ja asetettiin uudelleen liikenteeseen, tosin nyt ilman toista matkustajakanttaan, ja se palveli liikenteessä ilman haaksirikkoja aina vuoteen 1939 saakka.

Käytöstä poistuneen laivan kone ja runko päätyivät sittemmin Länkipohjan sahalle.

Nykyisin jo pahoin ruostunut runko ma-

22 eloonjäänyttä

kaa vaatimattomasti Visuvedellä.

Onnettomuudesta selvinnyt laivan kapteeni Onni Saarinen asetettiin rikostutkinnan alaiseksi, mutta raastuvanoikeus vapautti tämän lopulta kokonaan vastuusta. Kapteeni Saarisen todettiin onnettomuuden satuttua tehneen kaiken minkä oli kyennyt ja omalla aktiivisella toiminnallaan vielä pelastaneen monta ihmishenkeä. Todistajat kertoivat kapteenin jopa itse jättäytyneen pois pelastusveneistä. Onnettomuuden pääsyyksi todettiin vuosi ennen onnettomuutta Kuruun tehty rakennemuutos; laivaosuuskunta oli korottanut alusta konepajan varoituksista huolimatta. Kaksikerroksisena Kurun painopiste oli muuttunut ylemmäs ja näin laivasta oli tullut korotuksen jälkeen aiempaa kiikkerämpi. Lisäksi todettiin, että laivasta puuttuivat kokonaan tulvaluukut.

Myös koneiden sammuttaminen oli ollut ilmeinen virhe, mutta lopulta kapteeni Saarista ei tuomittu tästäkään.

Traagista on, että Kurua oli vuonna 1912 uponneen Titanicin tapaan mainostettu uppoamattomaksi. Kurun uppoaminen on edelleen vakavin Suomen sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.

Onnettomuuden viimeinen vaihe päättyi 8. syyskuuta 1979, kun Näsijärvestä nostamatta jääneet kuusi uhria siunattiin vesillä. katastrofit Uskomattomat 31

Maalla ja Merellä

Maailman pahimmat junaonnettomuudet

H

uolimatta junamatkustuksen maineesta vanhanaikaisena liikennemuotona, se on suhteellisen uusi tapa liikuttaa tavaraa ja matkustajia paikasta toiseen.

Rautatiet yleistyvät vasta 1800-luvulla, mutta vauhtien kasvaessa ja junaliikenteen kiihtyessä junaonnettomuuksien ja myös niiden aiheuttamien kuolinuhrien määrä ovat nousseet pintaan vasta viime vuosisadalla. Pahimmat junaonnettomuudet ovatkin melko uusia, mutta rajuja.

Tässä niistä muutama.

Al Ayyat, Egypti Al Ayyat sijaitsee aivan Kairon kaupungin ulkopuolella Egyptissä. Helmikuussa 2002 ruoanlaitossa käytetty kaasukanisteri räjähti junan kyydissä, tappaen 383

32 Uskomattomat katastrofit

ihmistä. Räjähdys olisi ollut huomattavasti vaarattomampi, mikäli junaa ei olisi oltu ahdettu armottoman täyteen. Junan turvakapasiteetin ylittäminen onkin yleisin onnettomuuksiin vaikuttava tekijä.

Kuolleiden määrään vaikutti myös se, että juna matkusti tulessa olevan vaunun kanssa yli 6 kilometriä, sillä junan ohjaaja ei ollut havainnut räjähdystä. Matkan aikana moni ennätti saada palovammoja tai kuoli tulen levitessä. Moni myös hyppäsi junan kyydistä sen ollessa yhä liikkeessä, toivoen pelastautuvansa palavasta junasta, mutta useimmat heistä kuolivat maahan iskeydyttyään.

Torre Del Bierzo, Espanja Tammikuussa 1944 kolme junaa törmä-

si yhteen espanjalaisen Torre del Bierzon kylän lähistöllä olevassa tunnelissa. Onnettomuudessa kuoli lähes 500 ihmistä, joista useimmat menehtyivät törmäyksen jälkeisessä valtavassa tulipalossa. Tulta ruokki erityisesti täydessä lastissa ollut hiilijuna.

Törmäyksen aiheutti postijuna, jonka jarrut pettivät jyrkässä rinteessä täysin ja se osui suoraan tunnelissa olleen matkustajajunan perään. Postijunan moottorin kaasulamput sytyttivät tunnelissa olleet vaunut palamaan. Tuli tuhosi myös merkinantokaapelin ja vastakkaisesta suunnasta tuleva hiilijuna ei tiennyt tunnelissa sattuneesta onnettomuudesta. Junan onnistui jarruttaa sitä vastaan juoksevien ihmisten ansiosta, mutta liian myöhään;

juna törmäsi matkustajajunan veturiin ja törmäyksessä sen hiilikuorma syttyi tuleen, eikä palo sammunut seuraavaan kahteen vuorokauteen.

Bihar, Intia Kaikki junaonnettomuudet eivät ole ihmisen virheen tai tekniikan pettämisen syytä; joskus luonto ottaa tapahtumiin osaa.

Näin myös kävi kesäkuussa 1981 tapahtuneessa valtavassa onnettomuudessa, jossa pyörremyrsky iskeytyi intialaisen Biharin kylän siltaa ylittäneeseen junaan.

Juna oli aivan liian täynnä, kyydissään yli 1000 henkeä. Lähes 800 heistä kuoli.

Pyörremyrskyn iskiessä juna oli juuri ylittämässä siltaa, mutta suistui raiteilta ja syöksyi alla virtaavaan jokeen.

Saint-Michel-de-Maurienne, Ranska Vuonna 1917 lähes tuhatta sotilasta kuljettanut juna syttyi tuleen juuri ennen pääteasemaansa Saint-Michel-deMauriennessä. Miehet olivat palaamassa kotiin ensimmäisen maailmansodan Italian rintamalta. Lähes 700 heistä kuoli, sillä juna oli liian täynnä. Junan matkanopeus oli aivan liian suuri ja se suistui raiteilta, johtaen vaunujen kasaantumiseen ja palamiseen veturin sytyttyä tuleen.

Peraliya, Sri Lanka Kuolonuhrien määrässä laskettuna maailman pahin junaonnettomuus tapahtui Sri Lankassa vain muutama vuosi sitten.

Joulukuun 2004 Intian valtamerellä ta-

pahtuneen voimakkaan maanjäristyksen seurauksena valtaisa tsunami hyökyi mereltä tappaen mennessään yli 155 000 ja haavoittaen lähes puolta miljoonaa ihmistä.

Täyteen ahdettu matkustajajuna, nimeltään Queen of the Sea (suom. Meren Kuningatar) pysähtyi rannan tuntumaan ensimmäisen aallon iskeydyttyä siihen.

Toinen huomattavasti suurempi hyökyaalto nosti junan kiskoiltaan ja paiskasi sen rataa reunustavaan puustoon. Tungoksen vuoksi vaunujen ovia ei saatu ajoissa auki ja sisään jääneet matkustajat hukkuivat, aaltojen noustua kerta toisensa jälkeen rantaan. Junan kahdeksassa vaunussa oli lähes 1800 ihmistä, joista 1700 kuoli. katastrofit Uskomattomat 33

Tiesitkö...?

Viisi katastrofia, joita ei koskaan tapahtunut Tuomiopäivän profeetat ovat ennustaneet maailmanloppua aikojen alusta saakka, esittäen luonnonkatastrofeja ja ihmisen omia toimia sen aiheuttajaksi. Aika on kuitenkin ajanut ohi useimmista ennustuksista, ilman suurempia mullistuksia. Tässä ote viidestä maailmanlaajuisesta katastrofista, joita ei koskaan tapahtunut.

1 34 Uskomattomat katastrofit

Halleyn komeetta

19. toukokuuta vuonna 1910 Halleyn komeetta ohitti kiertoradallaan Maapallon. Kohtaamisen povattiin tuovan mukanaan tuhoa ja katastrofeja. Astronomit laskivat, että Maa kulkisi komeetan 25 miljoonaa kilometriä pitkän hännän läpi, ja pian sen jälkeen Yerkesin observatorio havaitsi, että yksi hännän rakennusaineista oli ihmisille myrkyllinen syanogeeni-kaasu. Vaikka ranskalainen astronomi Camille Flammarion ei saanutkaan tiedeyhteisöltä vastakaikua ajatukselleen siitä, että syanogeeni tuhoaisi kaiken elämän maapallolta, suuri yleisö kuitenkin huolestui. Huijarit saivat hyvät ansiot myydessään pillereitä, joiden väitettiin suojaavan kehoa syanogeenin vaikutuksilta. Jotkut myös ennustivat, että Halleyn komeetan ilmestyminen taivaalle tulisi aiheuttamaan massiivisia vuorovesivaihteluita, jotka imisivät maapallon meret kuiviksi.

2

4

Y2K-bugi

Vuosituhannen vaihtuessa IT-insinöörit ympäri maailman olivat uudenvuodenaaton yönä päivystysvalmiudessa.

Koska tietokoneohjelmistot käyttivät silloin vain kahta numeroa kalenterivuoden määrittämiseen, pelättiin että koneet eivät ymmärtäisi vuosituhannen vaihtumista, minkä seurauksena tietojärjestelmät ympäri maailmaa kaatuisivat, ja niiden mukana muun muassa maailman pankkijärjestelmä ja sähköverkot jumiutuisivat. Jotkut arvelivat bugin johtavan jopa ydinsotaan. Hallitukset kaikkialla käyttivät miljardeja dollareja Y2K-bugin korjaamiseen ja vanhojen tietojärjestelmien päivittämiseen. Tästä huolimatta vuosi 2000 tuli ja meni, eikä juuri mitään tapahtunut. Vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä, että valmistautuminen esti valtavan katastrofin synnyn, toiset kutsuvat Y2K:ta malliesimerkiksi joukkohysteriasta.

Jupiter-efekti

Vuonna 1974 John Gribbin ja Stephen Plagemann julkaisivat bestsellerin The Jupiter Effect, jossa kerrottiin seitsemän planeetan asettuvan linjaan samalle puolelle aurinkoa maaliskuun kymmenentenä vuonna 1982, aiheuttaen muutoksia aurinkotuulessa ja sen myötä valtavia luonnonkatastrofeja Maassa - muun muassa tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä ja suuria vuorovesiaaltoja. Los Angelesin arvioitiin tuhoutuvan täysin San Andreasin siirroksen maanjäristyksessä. Monet asukkaat suunnittelivat asuntojensa myymistä ja muuttamista mahdollisimman kauas LA:sta, mutta tuomiopäivä tuli ja meni eikä mitään tapahtunut.

3

Large Hadron Collider

5

Maailmanloppu vuonna 2012

Kun Sveitsin ja Ranskan rajalla sijaitsevaa maailman suurinta hiukkashiihdytintä Large Hadron Collideria (LHC) oltiin ensimmäistä kertaa käynnistämässä syyskuussa 2008 jumalhiukkasen eli Higgsin bosonin olemassaolon varmistamiseksi, monet uskoivat että hiukkaskiihdyttimen toiminta voisi synnyttää minikokoisen mustan aukon, joka tuhoaisi koko maailman. Eräs saksalainen kemisti jopa nosti Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta CERN:iä vastaan syytteen, jossa kerrottiin kokeen aiheuttavan välitöntä vaaraa kaikelle elämälle maapallolla. CERN tutki kokeen mahdollisia riskejä ja totesi, että vaikka pieniä mustia aukkoja syntyisikin, ne hajoaisivat saman tien ennen kuin ehtisivät aiheuttaa mitään vahinkoa.

Ihmiset ympäri maailman uskoivat, että maailma loppuisi joulukuun 21. päivä vuonna 2012 - maya-intiaanien kalenterin pitkänlaskun kierroksen viimeisenä päivänä. NASA ja muut asiantuntijat yrittivät rauhoitella maailmanloppua pelkääviä, mutta ennustukset kiersivät ihmiseltä toiselle, yllyttäen paniikkiin. Jotkut uskoivat, että maapallon magneettinapojen vaihtuminen aiheuttaisi Maan kuumenemisen ja sen seurauksena tulvia, maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia, ja toiset pelkäsivät Maan olevan suoralla törmäyskurssilla jonkun tuntemattoman planeetan kanssa. Jotkut taas arvelivat, että galaksimme asento synnyttäisi valtavan mustan aukon Linnunradan keskukseen. Tämä kaikki siitä huolimatta, että maya-kulttuurin tuntijat kertoivat, että mayojen ajanlaskussa pitkänlaskun kierroksen loppuminen tarkoitti vain uuden kierroksen alkua. katastrofit Uskomattomat 35

Ihmisen heikkous

Ilmansaasteiden tappava tuho Lontoon suuri savusumu

Ilmansaasteet ja sääilmiöt voivat vangita savupeitteen kaupungin ylle, levittyen myös lähiseudun luontoon.

36 Uskomattomat katastrofit

K

aikilla suurkaupungeilla riittää tarinoita kerrottavaksi. Jotkut niistä ovat surullisia ja toiset hienoja tarinoita elämästä. Lontoo on yksi maailman vanhimmista suurkaupungeista ja sen tarinat ovat elämänmakuisia kertomuksia suurkaupungin ongelmista ja niiden ylitsepääsemisestä.

Lontoon suuri savusumu vuonna 1952 on ehdottomasti kertomisen arvoinen, sillä tapahtuma on edelleen ajankohtainen opetus ilmansaasteiden kyvystä aiheuttaa tuhoa.

Lontoo oli pitkään tunnettu sen sumuisesta ilmasta. Jo ennen vuoden 1952 tapahtumia kaupunkia kutsuttiin "sumuiseksi Lontooksi" ja kaupungin asukkaat olivat jo pitkään kärsineet ilmansaasteiden tuomista ongelmista. Sumuinen Lontoo oli keskeisessä asemassa muun muassa Dickensin ja Conan Doylen kirjallisuudessa. Vuoden 1952 joulukuussa sääolot yhdessä jatkuvien saasteiden myötä hautasivat kaupungin kuitenkin kellertävän savusumun valtaan.

Joulukuun viidennen ja yhdeksännen päivän aikana tuhansia ihmisiä menehtyi

ilmansaasteiden vaikutuksiin ja arviolta noin satatuhatta ihmistä sairastui sumun takia. Arviot menehtyneiden määrästä liikkui pitkään noin neljäntuhannen ihmisen tienoilla, mutta uusimmat arviot ovat nostaneet todellisen uhrimäärän lähemmäksi kymmentätuhatta.

Mikä aiheutti savusumun syntymisen?

Savusumun suurin aiheuttaja oli luonnollisesti erinäiset ilmansaasteet. Pitkään kylmänä jatkunut sää sai lontoolaiset polttamaan hiilikäyttöisiä lämmittimiä normaalia enemmän, joka ymmärrettävästi huononsi ilmanlaatua. Sodan jälkeinen hiili oli myös erityisen runsas rikkipitoisuudeltaan, mikä entisestään kasvatti ilmakehän rikkidioksidin määrää.

Suur-Lontoon alueella oli myös suuri määrä hiiltä polttavia voimalaitoksia, jotka syöksivät ilmakehään entistä suurempia määriä rikkidioksidia. Vaikka ilmansaasteet olivat riivanneet kaupunkia jo vuosikymmeniä ei asialle juuri oltu koskaan tehty kummempaa. Hieman ennen

Lontoon suuri savusumu Vuosi: 1952 Sijainti: Iso-Britannia Uhrit: noin 4000 kuollutta

katastrofit Uskomattomat 37

Ihmisen heikkous

Lontoon suuri savusumu on Iso-Britannian historian pahin ilman saastumistapaus

•••

Saasteet valtasivat kaupungin nopeasti alleen, eivätkä ihmiset pystyneet liikkumaan ulkona ilman, että olisivat törmäilleet toisiinsa ja taloihin.

Lontoon bussit lopettivat kulkemisen, koska ajamisesta ei tullut mitään.

•••

38 Uskomattomat katastrofit

vuoden 1952 katastrofia Britannian tuleva pääministeri Harold Macmillan oli jälleen todennut lain säätämisen ilmansaasteiden estämiseksi olevan ajan tuhlausta.

Ilmansaasteiden lisäksi vuoden 1952 sää oli omiaan tekemään savusumusta niin tappavan. Lontoo oli pitkään kärsinyt erityisen kylmästä säästä ja Lontoon yllä jämähtänyt korkeapaine esti tuulta kierrättämästä ilmaa. Kylmä ilma jäi niin sanotusti loukkuun paikoillaan pysyttelevän lämpökerroksen alle. Kun ilmakehään sitten pumpattiin suuria määriä rikkiä, alkoi kellertävä savusumu muodostua, kylväen tuhoa kaupungissa.

Miksi reagointi saasteisiin oli niin hidasta?

Kesti aikansa ennen kuin viranomaiset ottivat joulukuisen savusumun tosissaan.

Saasteet valtasivat kaupungin nopeasti alleen, eivätkä ihmiset pystyneet liikkumaan ulkona ilman, että olisivat törmäilleet toisiinsa ja taloihin. Lontoon bussit lopettivat kulkemisen, koska ajamisesta ei tullut mitään.

Savusumu ei aiheuttanut suurta paniikkia, sillä lontoolaiset olivat tottuneet heikkoon ilmanlaatuun. Terveysviranomaiset alkoi-

vat kuitenkin huolestua kun suuri määrä ihmisiä alkoi kärsiä entistä voimakkaammista hengitysongelmista ja osa jopa menehtyi vaivoihinsa. Kun menehtyneiden määrät alkoivat tulla julkisuuteen, Macmillan silti vähätteli tilannetta todeten, että mahdollisten lakimuutosten tulee ottaa taloudelliset menetykset huomioon.

Kun hautausyrittäjät valittivat arkkujen loppumisesta ja kukkakauppiailla ei enää ollut kukkia myytävänä, alkoi poliittinen ilmapiiri hiljalleen muuttua. Viimeisen silauksen ilmapiirin siivoamisella antoi raportti, joka totesi ilmakehän saasteiden maksavan maalle tuhansia miljoonia puntia, paljon enemmän kuin ilmansaasteiden puhdistaminen. Lopulta hallitus sääti vuonna 1956 lain puhtaasta ilmasta ja tilanne alkoi pikkuhiljaa parantua.

Lontoon vuoden 1952 savusumu auttoi lukuisia suurkaupunkeja ymmärtämään ilmansaasteiden vakavuuden. Vaikka Lontoon ilma vaikuttaakin nyt puhtaammalta, on kaupunki silti ilmanlaadultaan yksi Euroopan saastuneimmista. Vaikka joulukuun 1952 tapaisia ongelmia ei enää esiinnykään, ilmansaasteisiin valitettavasti menehtyy edelleen ihmishenkiä joka vuosi.

Useimmat kaupungit ymp채ri maailmaa k채rsiv채t yh채 rankoista savusumuista, jotka aiheuttavat jatkuvia terveysongelmia.

katastrofit Uskomattomat 39

Ihmisen heikkous

Kaupunki kemikaalien uhrina Bhopalin kaasuonnettomuus 40 Uskomattomat katastrofit

Bhopalin kaasuonnettomuus Vuosi: 1984 Sijainti: Intia Uhrit: 5 295 kuollutta, virallisesti alle 5 000 loukkaantunutta, vaikuttaen kuitenkin yli puolen miljoonan ihmisen terveyteen.

Poliisiviranomainen katselee ymp채rilleen vieraillessaan hyl채tyn Union Carbiden tehtaan tontilla 29. marraskuuta 2009 Bhopalissa, Intiassa

katastrofit Uskomattomat 41

Ihmisen heikkous Poisheitettyjä kemikaalipulloja rakennuksen lattialla hylätyn Union Carbiden tehtaan alueella 28. marraskuuta 2009 Bhopalissa, Intiassa

A

ikaisin aamulla 3. joulukuuta 1983 tuhannet asukkaat Bhopalissa, Keski-Intiassa sijaitsevassa Madhya Pradesh –osavaltion suurkaupungissa, heräsivät yskään ja hengenahdistukseen, haukkoen epätoivoisesti happea ja sokeutuen hyvin nopeasti. Yli 25 tonnia erittäin myrkyllistä metyyli-isosyanaatti eli MIC-kemikaalia, jota käytettiin tuholaismyrkyn valmistukseen, oli yön aikana purkautunut kaupungissa sijaitsevan Union Carbiden tehdaslaitoksen tankeista.

Vuodon syy selvisi vasta noin puoli neljän aikaan aamulla, kaupungin poliisilaitoksen havahdettua tutkimaan asiaa tuhansien ihmisten virratessa sairaaloihin valittaen hengenahdistusta ja palavaa tunnetta silmissä. Seuraavana päivänä yhtiö yritti vähätellä tilanteen vakavuutta, verraten kemikaalia kyynelkaasuun ja sanoen sen olevan “vain hieman väkevämpää”. Siitä kuitenkin seurasi ihmiskunnan historian pahin teollisuusonnettomuus.

Seuraavien päivien aikana tuhansia ihmisiä kuoli tuskaisesti. Teille kasautui kuolleita ruumiita ja eläinten ruhoja. Kokonaisia perheitä ja yhteisöjä tuhoutui täysin. Vaikka viralliset raportit kertovat kuolleita olleen 5 295 ja loukkaantuneita alle 5 000, henkiinjääneiden mukaan todellisuudessa luvut ovat huomattavasti korkeammat. Amnesty Internationalin vuonna 2004 laatiman raportin mukaan

42 Uskomattomat katastrofit

•••

Jopa nykyään alueen uusia sukupolvia piinaa lukuisat taudit, vaihdellen ennenaikaisista kuolemista hirvittäviin epämuodostumiin, syntymävikoihin, munuaisongelmiin ja syöpään.

•••

kuolleiden määrä oli yli 20 000. Riipaiseva kuva isästä hautaamassa pientä tyttöään on noussut Bhopalin kaasuonnettomuuden symboliksi.

Tapaturma ei kuitenkaan loppunut siihen.

Jopa nykyään alueen uusia sukupolvia piinaa lukuisat taudit, vaihdellen ennenaikaisista kuolemista hirvittäviin epämuodostumiin, syntymävikoihin, munuaisongelmiin ja syöpään.

Vuonna 1989 Union Carbide ja Intian hallitus solmivat tuomioistuimen ulkopuolisen sopimuksen, jossa yhtiö myöntyi maksamaan 470 miljoonaa dollaria vanhingonkorvauksia, mikä tarkoitti alle 550 dollaria jokaista onettomuuden uhria kohti alle 550 dollaria onnettomuuden uhria kohti - määrä

tuskin riitti sairaanhoitokuluihin. Monet Union Carbiden virkamiehistä, kuten yhdysvaltalainen toimitusjohtaja Warren Anderson, sai syytteen useista rikkomuksista, mukaan lukien rangaistavasta huolimattomuudesta ja vakavasta vahingon ja kuoleman tuottamuksesta. Vaikka Intian hallitus on vaatinut Andersonin luovuttamista, päätös on yhä harkinnan alla eikä yhtäkään syytetyistä ole saatettu vastuuseen teoistaan. Vuonna 2001 Dow Chemical -yhtiö osti Union Carbiden, mutta kieltäytyi ottamasta vastuuta vuoden 1983 tapahtumista.

Vielä traagisempaa on, että yli 29 vuotta onnettomuuden jälkeen tonneittain myrkyllistä jätettä makaa avoimena ja vartioimatta hylätyn tehtaan sisällä, vuotaen myrkyllisiä kemikaaleja kaupungin ilmaan ja pohjaveteen joka vuosi. Ympäröivien asukkaiden juomavedestä otetut näytteet osoittavat veden olevan erittäin saastunutta. He, jotka vuonna 1984 altistuivat kaasulle, joutuvat jälleen altistumaan myrkyllisille aineille. Myös he, jotka eivät olleet Bhopalissa tuona kohtalokkaana yönä, ovat joutuneet kärsimään ja heidän elämänsä ovat peruuttamattomasti muuttuneet vakaan ja jatkuvan kemikaalialtistumisen myötä. Nykyään monella heistä esiintyy oireita, kuten päänsärkyä, pahoinvointia, ihottumaa, paiseita, huimausta ja jatkuvaa uupumusta, ilman toivoa paremmasta.

Suomen suurin turma

Turun tuomiokirkko C. L. Engelin akvarellimaalauksessa vuodelta 1814

Turun Palo

S

uomen historian suurimpiin katastrofeihin kuuluva Turun palo vuonna 1827 poltti siihen aikaan maamme suurimman kaupungin lähes kokonaan maan tasalle.

Turku oli vuosisatoja toiminut Suomen akateemisen ja taloudellisen edistyksen kehtona, joka muuttui yhdessä yössä raunioiksi, eikä siitä koskaan täysin toipunut. Kyseessä onkin pohjoismaiden tuhoisin tulipalo, jonka seurauksena liekkeihin katosi tuhansia historiallisia käsikirjoituksia ja maamerkkejä.

Aineellisista menetyksistä huolimatta ihmisuhrien määrä pysyi alhaisena.

Vuoden 1827 kesä oli ollut erityisen kuiva, jonka johdosta useimmat Turun rakennusten pärekatoista olivat kuivuneet. Syyskuun 4. päivänä, noin yhdeksän aikaan illalla, kauppias Carl Gustav Hellmanin naapurin savupiipusta leijui navakan tuulen mukana kipinöitä Hellmanin omistaman talon ylle.

Kipinät laskeutuivat navettarakennuksen katolle, sytyttäen pärekaton palamaan, tulikuuman tuhkan pudotessa katon läpi vintillä säilytettyihin heinäkasoihin.

Myrskyn lähestyessä tuuli jatkoi voimistumistaan, kuljettaen palavia kipinöitä ja leijuvaa tuhkaa navetan katolta naapurustoon, josta tuli alkoi nopeasti levitä. Pian koko kaupungin pohjoisosat olivat liekeissä.

Turun tuomiokirkon ja raatihuoneen kellot soittivat hälytyksen merkiksi ja kaupungin palokalusto siirrettiin sammuttamaan alkanutta paloa. Heidän saavuttua paikalle Aurajoen pohjoispuolelle oli etelään puhaltanut tuuli jo kantanut palavan tuhkan heidän ohitseen joen halki. Kuivat turve- ja tuohikatot sekä puurakenteet syttyivät nopeasti ja tuli levisi kohti Kirkkokorttelia, saavuttaen

•••

Sammutustöihin kerättiin kaikki saatavilla olevat miehet, mutta heitä oli kuitenkin jäljellä liian vähän taltuttamaan nopeasti leviävää suurpaloa.

•••

sen noin yhdentoista aikaan illalla. Palokunnalle ei jäänyt juuri mitään mahdollisuuksia pelastaa kaupunkia.

Hiiltynyttä puuta ja talojen tuhkaa Suurin osa Turun asukkaista oli tuona päivänä matkanneet Tampereen markkinoille, joten valtaosa taloista oli palon sattuessa tyhjillään. Sammutustöihin kerättiin kaikki saatavilla olevat miehet, mutta heitä oli kuitenkin jäljellä liian vähän taltuttamaan nopeasti leviävää suurpaloa. Vartiovuorenmäellä sijaitsevassa observatioriossa työskennellyt Turun Akatemian tähtitieteen observaattori Fredrich Wilhelm Argelander kertoikin havaintopäiväkirjaansa; “Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi.” Observatorio sijaitsi kuitenkin korkealla mäen päällä, säästyen siten sitä ympäröivältä palolta. Kaupunkimaisema oli muuttunut liekkimereksi, jonka keskellä rakennusten savupiiput ja puurakenteet romahtivat, ruutivarastot räjähtelivät ja kaikki muuttui valtavassa kuumuudessa tuhkaksi.

Turun Akatemia, Tuomiokirkko, hovioikeuden rakennukset sekä muut valtion virastot ja kirjastot tuhoutuivat täysin. Paloa seurannut Adolf Moberg mainitsi jälkikäteen; “Näin kuinka tuli lähestyi, kuinka tuomiokirkon ulkokatto alkoi palaa. Pian alkoi tuli loistaa tornin luukkujen läpi ja saavutti kohta ylimmän puurakennelman. Tämä kohosi korkeana tulipatsaana ympärillä lainehtivasta tulimerestä, kunnes vihdoin palava puurykelmä moneen otteeseen kelloineen ja kellokoneistoineen rytisten ja paukkuen romahti alas levittäen liekkejä aukoista ja ajaen niitä ylöspäin.” Tuomiokirkon kellot sulivat tulen kuumuudessa käyttökelvottomiksi.

Kaikenkaikkiaan noin 2 500 rakennusta paloi maan tasalle, joista 780 oli asuinrakennuksia, jättäen vähintään 11 000 turkulaista kodittomaksi. Tästä huolimatta vain noin 200 ihmistä loukkaantui ja uhreja löytyi vain 27. Kaksikymmentä tuntia palon syttymisen jälkeen se saatiin lopulta taltutettua, mutta ainoastaan neljännes koko kaupungista oli siitä selvinnyt.

Akatemiarakennuksen ja sen kirjaston tuhouduttua lähes kaikki Suomen keskiai-

Turun Palo Vuosi: 1827 Sijainti: Suomi Uhrit: 27 kuollutta, noin 200 loukkaantunutta, vähintään 11 000 koditonta kaisesta kirjallisuudesta paloi rakennusten mukana. Akatemia siirrettiin Helsinkiin, Venäjän keisarikunnan alaisen Suomen suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin, jonka seurauksena Turun asema Suomen tärkeimpänä kaupunkina jäi historiaan.

Paluu suuruuteen Kaupunki rakennettiin täysin uudelleen arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitelman mukaan, joka toimii yhä pohjana Turun nykyaikaiselle ristikkomaiselle asemakaavalle.

Useat aukioiden liepeillä sijainneista palaneista puutaloista korvattiin kivirakennuksilla ja puistojen määrä kaupungissa lisääntyi. Tuomiokirkko, Akatemiatalo ja Vanha Raatihuone korjattiin entiseen kuntoonsa ja kaupungin teistä tehtiin leveitä ja kaupungin yleisilmeestä avara. Vastaavanlaisia ratkaisuja alettiin käyttää myöhemmin myös muiden kaupunkien mallina.

Aineellisista vahingoista huolimatta Turku elpyi palosta ja on noussut yhdeksi Suomen suurimmista kaupungeista. Palosta selvinneet alueet, kuten Luostarinmäki ja Turun linnan ympäristö, toimivat nykyään muistutuksina sekä kaupungin kahdeksansataa vuotta vanhasta historiasta että sen lähes täysin tuhonneesta tulipalosta. katastrofit Uskomattomat 43

Ihmisen heikkous

Arkki katastrofin yllä Tťernobylin ydinvoimalaonnettomuus 44 Uskomattomat katastrofit

M

aisemat Tšernobylin alueella ovat kuin suoraan kauhuelokuvasta. Kaupunki ja itse ydinreaktorin rauniot huokuvat tunnelmaa kerralla hylätystä kaupungista, jonka yllä leijuu tappavan näkymättömän tuhon ilmapiiri.

Nyt näkökenttää hallitsevat valtaisat nosturit ja betonirakenteet. Reaktorin ylle rakennetun massiivisen suojuksen tarkoitus on haudata uusien vuotojen mahdollisuus syvälle betonin alle. Historian suurin ydinonnettomuus on kirjaimellisesti pian kuopattu.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui huhtikuussa 26. 1986 lähellä pientä Prypjatin kaupunkia. Tähän päivään saakka onnettomuus on ollut historian pahin, sillä vain kaksi tapahtumaa on luokiteltu suurimman katastrofiluokan mukaan: Tšernobyl ja Fukushiman onnettomuus vuonna 2011.

Tšernobylin onnettomuuden vakavuudesta kertoo myös se, että tänäkin päivänä lähes kolmekymmentä vuotta tapahtuman jälkeen viranomaiset ovat yhä huolissaan alueen turvallisuudesta. Tällä hetkellä 4. ydinreaktorin päälle on rakenteilla massiivinen suojarakennelma, jonka toivotaan estävän mahdollisten lisävuotojen syntymisen. Operaatio on suuri ja vaikea, eikä asiaa helpota Ukrainan viimeaikaiset levottomuudet.

Suuri kaaren muotoinen rakennelma on myös osa viimeistä vaihetta pitkässä ja vaikeassa siivousoperaatiossa. Jos ja kun rakennelma valmistuu lepää viranomaisten harteilla vielä vaikea ja monimutkainen operaatio siirtää kaikki irralliset saastuneet osat alueelta pysyvään varastointiin.

Katastrofi on jatkunut kokonaisuudessaan hyvin pitkään ja todelliset uhat jatkuville ongelmille ovat edelleen olemassa. Tšernobylin alueen autiot talot ja rapistuneet rakenteet ovat omiaan muistuttumaan kuinka vaikeaa ydinonnettomuuksilta suojautuminen ja niiden tuhojen raivaaminen onkaan.

Kohtalokas onnettomuus 26. huhtikuuta oli tyypillinen päivä Tšernobylin rauhallisella alueella Ukrainassa, joka tapahtuman aikaan oli osa Neuvostoliiton sosialistisia tasavaltoja. Toukokuun ensimmäinen, työläisten päivä, oli kovaa vauhtia lähenemässä ja alueelle oli juuri pystytetty huvipuisto maailmanpyörineen, autoratoineen ja muine huvilaitteineen.

Tšernobylin ydinlaitoksen sisällä katastrofi oli vasta alkamassa. Ydinlaitoksen henkilökunta oli juuri testaamassa kuinka turvallisuusvaratoimet toimisivat mahdollisen reaktorin sulakatastrofit Uskomattomat 45

Ihmisen heikkous

Prypjatin kaupungin huvipuistolaitteet makaavat yhä hylättyinä

misen tapahduttua. Yhtäkkiä neljäs reaktori alkoi lisäämään tehoja hallitsemattomasti, jonka johdosta reaktorin ydin räjähti. Räjähdyksen johdosta ilmakehään vuoti valtavat määrät radioaktiivista polttoainetta ja runkomateriaalin osia sinkosi ympäriinsä.

Tämän lisäksi reaktorin grafiittihidastin syttyi räjähdysmäisesti tuleen. Palosta syntyvä savu levitti yhä enemmän radioaktiivisia hiukkasia ilmakehään. Ongelmaksi muodostui reaktorin epävakaisuus sekä koko Neuvostoliitossa rakennetun ydinvoimalan rakenne. Nykyaikaisia ilmatiiviitä suojarakennuksia ei oltu rakennettu reaktoreiden ympärille, minkä johdosta ilmakehään pääsi suuret määrät radioaktiivista materiaalia.

Alueen radioaktiivisuus on vieläkin harvinaisen voimakasta. Heti onnettomuuden jälkeen tuulet ja sateet olivat omiaan kuljettamaan säteilyä pitkin Eurooppaa, muun muassa Suomeen. Verrattuna Hiroshiman ydinpommiin Tšernobylin reaktori vuosi ilmakehään yli 400 kertaa enemmän radioaktiivista säteilyä.

Noin 30% radioaktiivisesta laskeumasta jäi Ukrainan alueelle, mutta Valko-Venäjälle laskeutui lähes 70% säteilystä. Säteilylle altista maaperää on tutkijoiden mukaan paljon vaikeampia tutkia ja paikantaa, jonka johdosta ongelmia esiintyy edelleen muun muassa maanviljelyssä.

Katastrofin seuraukset paljastuvat pala palalta Ensimmäiset räjähdykset reaktorissa johtivat heti kahden ydinvoimalan työntekijän kuolemiin. Radioaktiivisuuden vaarallisuutta ei kuitenkaan otettu vakavasti minkä vuoksi suuri 46 Uskomattomat katastrofit

määrä ihmisiä altistui tappavalla annokselle säteilyä.

Paikallinen palolaitos saapui sammuttamaan ydinvoimalan paloja ilman tietoa, että palo johtui reaktorin räjähtämisestä. Sen seurauksena palomiehet altistuivat säteilylle ja moni heistä kuoli vain muutaman päivän sisällä akuutin säteilysairauden (ARS) myötä. Seuraavien päivien aikana 134 ihmistä sai ARS diagnoosin ja heistä 28 kuoli joko muutamassa päivässä tai vuoden sisällä.

Evakuointitoimia ei myöskään aloitettu välittömästi alueen ympäristössä. Lopulta ihmisiä ryhdyttiin kuljettamaan pois, mutta jopa silloin heille kerrottiin kyseessä olevan vain muutaman päivän mittainen evakuointi. Sen johdosta lukuisat talot näyttävät tänäkin päivänä siltä kuin ihmiset olisivat vain kadonneet kesken päivän toimien.

Lopulliset uhrimäärät ovat vieläkin tuntemattomia. Arviolta noin 30 ihmistä kuoli heti onnettomuuden aikana, mutta todelliset uhrimäärät ovat tuhansissa. Säteilyn johdosta syöpien määrä alueella nousi huimasti. Kilpirauhassyöpien määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja YK:n Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitea (UNSCEAR) on todennut syöpätapausten johtuvan nimenomaan Tšernobylin säteilystä.

Tästä huolimatta on hyvin vaikea arvioida kuinka paljon onnettomuuden aiheuttamaa säteilyä voidaan suoranaisesti liittää erinäisiin terveysongelmiin alueella. On kuitenkin selvää, että onnettomuus aiheutti alueella asuneille ihmisille paljon terveyshaittoja ja ydinsäteilyn vaarallisuutta ei tulisi jatkossakaan aliarvioida.

Prypjatista, joka on nykyään aavekaupunki, evakuoitiin 50 000 asukasta valtaisassa operaatiossa päivä katastrofin jälkeen, 27. huhtikuuta

Alueen turvaaminen Välittömästi onnettomuuden tapahduttua viranomaiset alkoivat laatimaan suunnitelmia alueen turvaamisesta. Neuvostoliitto ryhtyikin rakentamaan suojarakennusta reaktorin päälle hyvin pian. Rakennelma oli betoni- ja teräsrakenteinen sarkofagi, jonka pystyttäminen oli itsessään hyvin vaarallinen tehtävä.

Säteilyarvojen noustua liian korkealle entisten työläisten paikalle värvättiin uudet rakennusmiehet. Arviolta noin puoli miljoonaa ihmistä osallistui tähän operaatioon.

Valitettavasti sarkofagi alkoi vuotaa lähes heti sen valmistuttua. Tälläkin hetkellä rakennelmaa ylläpitää pienikokoinen ryhmä, joka pyrkii parhaansa mukaan ylläpitämään edes jotenkuten rakennuksen kykyä suojata vuotavan reaktorin radioaktiivista ydintä.

Epävakaan tilanteen takia ryhdyttiin myös suunnittelemaan pysyvää rakennelmaa, joka hautaisi säteilyn alleen. Nykyinen rakennus-

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus Vuosi: 1986 Sijainti: Ukraina Uhrit: 28 akuuttiin säteilysairauteen kuollutta, 19 seuraavina vuosina. Pelastustyöntekijöistä 4 995 kuoli suoraan tai välillisesti säteilyn seurauksena, ja säteilyn vaikutuksesta noin 100 – 200 000 ihmistä on kuollut ennenaikaisesti. Lisäksi 200 000 menetti kotinsa.

projekti on tarkoitus saattaa loppuun vuoteen 2017 mennessä, mutta erilaiset ongelmat uhkaavat yhä operaatiota.

Länsimaat eivät tienneet sarkofagin ongelmista pitkään aikaan juuri mitään. Pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen neuvottelut alkoivat 4. reaktorin suojaamiseksi ja vuonna 1995 G7-maat lupasivat vihdoin rahoittaa pysyvän suojarakennelman rakentamisen. Sen johdosta Ukraina päätti sulkea Tšernobylin kaksi toiminnassa ollutta reaktoria.

Sarkofagin turvaaminen on osoittautunut vaikeaksi projektiksi, eikä suojarakennelman pystyttäminen tule olemaan yhtään sen helpompaa. Niin kauan kunnes rakennelma on vihdoin paikallaan uhka reaktorin romahtamisesta roikkuu ilmassa.

Tälläkin hetkellä noin 200 tonnia radioaktiivista polttoainetta on hautautunut sarkofagin alle.

Mikäli suojarakennetta ei saada pystytettyä, riski uudesta vuodosta tulee jatkumaan vielä vuosikymmeniä.

•••

Verrattuna Hiroshiman ydinpommiin Tšernobylin reaktori vuosi ilmakehään yli 400 kertaa enemmän radioaktiivista säteilyä.

•••

Arkki ja sen rakentaminen Suojarakennelma tulee lopulta muistuttamaan suurta kaarta. Ruosteen muodostumisen estäminen on ollut hyvin haasteellista. Kaarirakennelman toivotaan kestävän seuraavat sata vuotta. Tämän ajan toivotaan olevan tarpeeksi pitkä radioaktiivisen materiaalin hajoamiseen.

Tämän johdosta ruosteen estäminen on välttämätöntä, sillä mikäli ruostetta ilmaantuu romahduksen ja vuotojen uhat kasvavat. Ulko- ja sisäosat ovat ruostu-

matonta terästä ja kaaren ristikot ja ruuvit ovat tavallista teräsmateriaalia. Sen vuoksi rakennelmaan lisätään ilmanpuhdistimia, joiden tehtävänä on kuivattaa rakennelman sisältämää ilmaa ja siten estää ruosteen syntymistä.

Rakennelman pystyttäminen ei ole ilmaista ja tällä hetkellä sen valmistuminen tarkoittaa lisärahoituksen löytämistä. Monelle tämänhetkiset hetkiset levottomuudet Ukrainassa ovat kuitenkin omiaan aiheuttamaan huolestuneisuutta.

Tšernobylin ydinonnettomuus ei suinkaan ole ohi. Säteilyhaitat ja alueen turvaaminen ovat edelleen ongelmia, joita ei ole onnistuttu täysin ratkaisemaan. Valitettavasti suuren yleisön tietoisuus ongelmien jatkumisesta ei ole itsestäänselvyys.

Tulevien sukupolvien vuoksi olisikin ehdottoman tärkeää, että kansainvälinen yhteisö ei koskaan unohtaisi Tšernobylin katastrofia. katastrofit Uskomattomat 47

Ihmisen heikkous

Saastunut jalanjälki Uralilla

Kyštymin ydinonnettomuus

Kyštymin ydinonnettomuus Vuosi: 1957 Sijainti: Neuvostoliitto Uhrit: Arviolta 200 radioaktiiviseen saasteeseen kuollutta, 10 000 evakuoitua

48 Uskomattomat katastrofit

Uhrien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä

S

yyskuun 29. päivä 1957 Neuvostoliitossa Kyštymin kaupungin lähellä sijaitsevassa ydinasekelpoisen plutoniumin tuotantolaitoksessa sattui onnettomuus, joka saastutti koko ympäröivän lähiseudun. Sittemmin ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitokseksi muutetulla Majakin alueella sattunut radiologinen saastuminen on arvioitu olleen 6-luokan ydinonnettomuus ja siten maailmanhistorian kolmanneksi pahin Tšernobylin ja Fukushima Daiichin jälkeen, jotka olivat luokkaa 7.

Onnettomuus tapahtui Ozjorskissa, joka on suljettu kaupunki eikä sitä löydy kartoista.

Tapaus nimettiinkin siten lähimmän merkatun kaupungin Kyštymin mukaan, eikä siitä edes tiedetty Neuvostoliiton ulkopuolella kuin vasta 70-luvun lopussa.

Laitoksen historia Toisen maailmansodan loputtua Neuvostoliitto aloitti valtavan operaation asekelpoisen plutoniumin tuottamiseksi, saadakseen Yhdysvallat kiinni mahdollisimman nopeasti. Majakin laitos rakennettiin kiireellä vuosien 1945 ja 1948 välisenä aikana, jolloin neuvostoliittolaiset fyysikot eivät vielä osanneet tarkalleen arvioida riittäviä turvarajoja ja –toimia ydinsaasteen varalle. Ympäristövaikutuksia ei juurikaan otettu huomioon, jonka vuoksi vaarallisia jätteitä saatettiin kaataa jopa läheiseen jokeen.

Onnettomuus Vuonna 1957, 29. syyskuuta, 80 tonnia radioaktiivista jätenestettä sisältävän tankin jäähdytysjärjestelmä petti, eikä sitä korjattu. Lämpötilan kohotessa tankin neste haihtui ilmaan, jättäen jälkeensä kuivaa ydinjätettä, joka lopulta räjähti. Räjähdyksen voima vastasi noin sataa tonnia TNT:tä, joka riitti lennättämään laitoksen 160 tonnia painavan betonikaton ilmaan.

Tapaturma ei vaatinut suoria kuolonuhreja, mutta ilmakehään vapautui suuria määriä radioaktiivista materiaalia, joka laskeutui räjähdysalueen läheisyyteen.

Radioaktiivinen pilvi kuitenkin levittäytyi laajalle alueelle, johtaen seuraavien tun-

•••

Räjähdyksen voima vastasi noin sataa tonnia TNT:tä, joka riitti lennättämään laitoksen 160 tonnia painavan betonikaton ilmaan.

•••

tien aikana lähes 20 000 neliökilometrin alueen saastumiseen.

Salatut seuraukset Vähintään 22 kylää, joiden 10 000 asukasta olivat altistuneet säteilylle, jouduttiin evakuoimaan. Vaikka jotkut alueista evakuoitiin jo seuraavien päivien aikana, osissa kylistä massamuutto saatiin päätökseen vasta kahden vuoden kuluttua onnettomuudesta. Räjähdyspaikan salassapidosta johtuen saastuneilla alueilla olevia asukkaita ei tiedotettu tapaturmasta.

Alueella asui tuolloin 270 000 ihmistä.

Asiasta ei juurikaan kerrottu länsimaisessa lehdistössä ja vasta vuonna 1976 Žores Medvedev paljasti katastrofin laajuuden suurelle yleisölle. Neuvostoliiton viranomaiset myönsivät tapahtuman vasta vuonna 1980.

Uhrit Uhrien todellista määrää on vaikea arvioida, sillä säteilyn aiheuttama syöpä ei juurikaan eroa muista syövän tyypeistä. Tästä syystä tapahtumaa voidaan arvioida vain tieteellisen tutkimuksen kautta. Vaikka yksi myöhemmin aiheesta kirjoitettu kirja uskoo tapaturman olleen syypää yli 8 000 kuolemaan, kaikkein yleisimmät viralliset arviot liikuvat noin 200 kuolonuhrin tietämillä, vaikkei olekaan tiedossa mihin nämä arviot perustuvat.

Alue on yhä vahvasti saastunut, mutta vuonna 1968 Neuvostoliitto nimitti sen Länsi-Uralin luonnonsuojelualueeksi ja alueella liikkuminen on kielletty. Yli 80% laskeuman saastuttamasta maaperästä on kuitenkin metsitettyä tai viljeltyä. katastrofit Uskomattomat 49

Ihmisen heikkous

Kuumasta klubista palavaksi pätsiksi Permin yökerhopalo

K

ylmä joulukuinen lauantaiaamu vuonna 2009. Permin kaupunkilaiset heräilivät viikonlopun viettoon, kuullen kuitenkin kauhistuttavat uutiset; joukko palaneita ruumiita oli yön aikana kasattu tämän Uralin länsirinteellä sijaitsevan venäläisen miljoonakaupungin kadulle. Edellisenä iltana oli tapahtunut järkyttävä onnettomuus, jossa yli 150 ihmistä kuoli yhdessä Venäjän historian pahimmista tulipaloista.

Joulukuun viidennen päivän iltana yökerho nimeltä Hromaja Losad (suom. rampa hevonen) juhli kahdeksatta syntymäpäiväänsä ja kaupungin nuoret valmistautuivat tanssimaan läpi yön. Ystävät tervehtivät toisiaan, pöydissä tarjoiltiin sushia ja drinkkejä, DJ vitsaili mikrofoniin.

Illan aikana muutamat juhlijoista huomasivat kipinöitä talon katossa. Yksi yökerhon tanssijoista muisteli myöhemmin, ettei hän pitänyt kipinöitä mitenkään epätavallisina, sillä klubilla oli ennenkin käytetty pyrotekniikkaa. Yökerhossa oli vain hetkeä aiemmin laukaistu ilotulitteet, sillä niiden käyttö sisällä oli ollut suosittua viihdettä; tällä kertaa ne olivat sytyttäneet tulipesäkkeitä klubin kattorakenteisiin.

Pian DJ havaitsi tulen leviävän. Hän käski ihmisiä poistumaan rakennuksesta välittömästi.

Tulen levittyä puisissa rakenteissa nopeasti ja huoneen hämärtyessä savusta paniikki levisi juhlijoiden keskuudessa. Hetkessä klubi muuttui kauhun ja epätoivon näyttämöksi.

Aluksi kuolleita laskettiin olevan lähes 110 ja loukkaantuneita lähes 150. Myöhemmin kuolleiden määräksi varmistui 156 henkilöä.

Kaksi uhreista oli Ukrainan kansalaisia, kaikki muut venäläisiä.

Miksi tulipalo aiheutti niin valtavaa tuhoa?

Juhlapäivänä yökerho oli ääriään myöten täynnä, mutta siihenkin nähden kuolleiden määrä oli epätavallisen korkea. Tulipalon tutkinnassa löytyi useita syitä siihen, että tuli levisi rakenteissa epätavallisen nopeasti. Ilotulitteet sytyttivät katon, joka oli peitetty muovilla ja kuivilla oksilla. Oksat olivat koristeena tuomassa rustiikkista tunnelmaa, mutta niiden vuoksi tila täyttyi nopeasti savusta. Svetlana Kuvshinova,

50 Uskomattomat katastrofit

joka selviytyi tulipalosta, kertoi lehdistölle: “Se oli kuin kuiva heinäsuova. Uloskäyntejä oli vain yksi. Jäin melkein muiden tallomaksi.”

Kun yökerhoa alettiin evakuoida, pelastajien työ oli haasteellista. Vaikka talossa oli useita uloskäyntejä, osa ovista oli pultattu kiinni ja osa ovista niin piilossa, ettei niitä löydetty.

Kun paniikki nousi ja väki ryntäsi uloskäynneille, ilmavirta puhalsi lisää voimaa liekkeihin. Tuli lähti leviämään vielä nopeammin, muuttaen tanssisalin infernoksi.

Kenen on vastuu?

Jo ennen kuin savu oli ehtinyt laskeutua, ihmiset halusivat löytää syyllisen onnettomuuteen. Huhuttiin, että tulipalo olisi ollut terroristi-isku, mutta viranomaiset tyrmäsivät puheet välittömästi. Auktoriteettien mielestä tulipalon syynä oli ollut laittomien ilotulitteiden käyttö.

Viranomaiset käänsivätkin syyttävän sormensa klubin omistajiin ja ilotulitteet myyneisiin yrityksiin. Yksi omistajista, Anatoly Zak, yritti paeta Venäjältä, mutta hänet saatiin kiinni ennen maan rajojen ylittämistä. Myös yökerhon toimitusjohtaja Svetlana Yefremova ja taiteellinen johtaja Oleg Fetkulov joutuivat oikeuden eteen ja todettiin syyllisiksi. Fetkuloville tragedia oli erityisen suuri, sillä hän oli menettänyt tulipalossa vaimonsa.

Myös Alexandr Titlyanov oli yksi klubin omistajista. Vuokrasopimuksessa hänet oli mainittu Hromaja Losad -klubin vuokraajaksi.

Titlyanov oli epäiltynä rikostutkinnassa, mutta ehti kuolla ennen syytteiden nostamista. Hän oli ollut tulipalon sattuessa klubilla ja kuoli myöhemmin palovammoihinsa.

Viranomaiset tutkivat myös, olivatko ilotulitteiden myyjät vastuussa tapahtuneesta. Sergei Derbenyov omisti ilotuliteyrityksen, joka oli myynyt yökerholle ulkokäyttöön tarkoitettuja ilotulitteita. Hän sai syytteen kuolemantuottamuksesta.

Myös Permin paloturvallisuusviranomaiset joutuivat epäilyksenalaisiksi. Vladimir Putin, joka oli siihen aikaan pääministerinä, perusti komitean tutkimaan paikallisten virkamiesten vastuuta tapahtuneesta. Vain muutama päivä palon jälkeen seitsemän virkamiestä erotettiin tehtävistään. Komitean tutkijat huomasivat,

Permin yökerhopalo Vuosi: 2009 Sijainti: Venäjä Uhrit: 155 kuollutta, 130 loukkaantunutta, joista 85 vakavasti loukkaantunutta että yökerhon lupapaperit eivät olleet kunnossa ja että palotarkastajat olivat katsoneet monet selvät epäkohdat läpi sormien.

Onnettomuuden tutkinnassa paljastui, että tulipalon syynä oli ollut myös Venäjän leväperäinen paloturvallisuuslaki. Uhrien perheet olivat raivoissaan siitä, että paloturvallisuusmääräyksiä ei oltu noudatettu. Venäjällä tämä oli kuitenkin valitettavan tavallista, sillä viranomaiset eivät myöskään valvoneet paloturvallisuussäädösten noudattamista.

Näin ollen onnettomuuteen johtavat syyt olisivat olleet ehkäistävissä.

Venäjän yhteinen suru Hromaja Losadin tulipalo ei ollut ensimmäinen Permin kaupunkia kohdannut onnettomuus. Vain vuotta aiemmin Aeroloftin lentokone oli syöksynyt maahan kaupungin lähellä surmaten 88 ihmistä. Myös kuukautta ennen onnettomuutta kuljettajan hallinnasta päässyt linja-auto oli aiheuttanut tuhoa kaupungin kadulla syöstyään toisia ajoneuvoja päin.

Sitten, kohtalokkaana perjantai-iltana, 156 nuorta ei palannut palaisi kotiin perheidensä luokse. Monet muut kärsivät palohaavoista, jotka muistuttaisivat heitä vielä kauan tuosta kauhujen yöstä.

Joulukuun seitsemäntenä, vuonna 2009, Venäjällä julistettiin maanlaajuinen surupäivä.

Vielä tänäkin päivänä onnettomuuden aiheuttamat haavat tuntuvat kaupungissa. Paikallinen kirjoittaja, Konstantin Dolganovsky, puki kaupunkilaisten tuskan sanoiksi puhelinhaastattelussa, joka käytiin tulipaloa seuranneena päivänä. Dolganovsky sanoi: “Kaikki tuntuvat ajattelevan – mitä meille nyt tapahtuu? Enkä tiedä, kuinka vastaisin heille. Kaikki nämä järkyttävät asiat ovat tapahtuneet, eikä kukaan ymmärrä miksi.”

Liekkimeri satamassa Halifaxin räjähdys

V

uonna 1917 ensimmäinen maailmansota jatkui voimakkaimmillaan. Samaan aikaan kun taistelutantereet täyttyivät sodan uhreista, tapahtui Kanadan Halifaxissa eräs historian tuhoisimmista räjähdyksistä inhimillisen erehdyksen seurauksena.

6. joulukuuta oli kuin mikä tahansa aamu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Halifaxin satama oli hyvin vilkas ja tuonakin aamuna alueella liikennöi paljon laivoja kuljettaen tarvikkeita sotaalueille ja sieltä takaisin. Muun muassa norjalainen SS Imo oli saapunut Halifaxiin Rotterdamista, aikeissaan lähteä kohti New Yorkia. Imo kulki Belgian avustusoperaation alaisena ja sen rahtina oli suuret määrät hätäaputarvikkeita.

Satama-altaassa oli myös ranskalainen SS Mont Blanc, joka oli matkalla kohti Eurooppaa. Alus oli lastattu täyteen räjähteitä ja korkeaoktaanista bensiiniä.

Kuinka onnettomuus eteni?

Satamat olivat sota-aikaan hyvin vartioituja ja joka ilta satama-alueen vesille laskettiin sukellusveneverkot, jotta vihollisen alukset eivät pääsisi yllättämään. Tämän johdosta sekä Imon että Mont Blancin lähdöt olivat viivästyneet, alusten aikoessa aloittaa matkansa vasta kuudennen päivän aamuna.

Aamun valjetessa Mont Blanc lähti kohti Bedfordin lahtea, aikeissa käydä kään-

Halifaxin räjähdys Vuosi: 1917 Sijainti: Kanada Uhrit: Noin 2000 kuollutta, 9000 loukkaantunutta ja kymmeniätuhansia kodittomia

tymässä satamassa ennen matkaa kohti Eurooppaa. Alus oli yöpynyt hieman kauempana satamasta sillä sukellusveneverkot olivat estäneet aluksen lähestymisen.

Francis McKayn ja kapteeni Aime Le Medicin johdolla alus teki hitaasti matkaa kohti satamaa, noin kuuden solmun nopeudella.

Samaan aikaan Imo alkoi lipua poispäin Bedfordin altaasta.

Vaikka alueella oli selkeät ohjeet navigoinnin suhteen, kaikki sataman alukset eivät kuitenkaan noudattaneet ohjeita tuona aamuna. Amerikkalainen höyrylaiva teki matkaansa aivan Mont Blancin edellä.

Höyrylaivan kippari Edward Renner kohtasi Imon väärällä kaistalla ja Imon pyynnöistä huolimatta ei suostunut tekemään väistöliikettä.

Sekä SS Imo että SS Mont Blanc olivat hyvin vaikeasti ohjailtavia aluksia. Imon annettua tietä jenkkilaivalle, se ajautui samalla kurssille Mont Blancin kanssa.

Kun nämä alukset hetkeä myöhemmin huomasit olevansa törmäyskurssilla, oli suunnan muuttaminen erittäin vaikeaa.

Molempien laivojen kapteenit pyysivät toista kääntymään, mutta kumpikaan heistä ei antanut periksi, uskoen oman laivansa olevan vaikeammin ohjattavissa.

Vaikka vauhti oli hiljainen, alukset törmäsivät noin kello kahdeksan aikaan aamulla. Mont Blancin kyydissä ollut bensiini valui satama-altaaseen, syttyi tuleen ja laajamittaiset tulipalot alkoivat pian runnella aluetta.

Räjähdys ja sen seuraukset Törmäyksen aiheuttamat tulipalot tekivät tuhojaan todella nopeasti. Tuli levisi niin vauhdilla, että Mont Blancin kapteeni määräsi aluksensa evakuoinnin lähes välittömästi.

Valitettavasti osa paikalla olleista aluksista alkoi lipua kohti paloa, sodan auttaa sen sammuttamisessa. Mont Blancin kapteeni kuitenkin ymmärsi, että aluksen lasti voisi hyvinkin pian räjähtää ja yritti epätoivoisesti saada lähestyvät laivat alueelta pois.

Samaan aikaan Halifaxin satama alkoi täyttyä uteliaista ihmisistä, jotka halusivat nähdä mitä oli tapahtumassa. Heitä kerääntyi sadoittain satamalaitureille katselemaan leviävää tulipaloa.

Yhdeksän aikaan aamulla alus viimein räjähti. Halifaxin sataman alueesta noin 2.5 neliökilometrin alue tuhoutui täysin maan tasalle räjähdyksen voimasta. Se aiheutti myös voimakkaan tsunamin, joka aiheutti vielä suurempaa tuhoa.

Melkein kaksituhatta ihmistä menetti henkensä ja noin yhdeksäntuhatta ihmistä vammautui Halifaxin räjähdyksessä. Loukkaantuneista suurin osa sokeutui lentävien lasinsirpaleiden johdosta. Tuli riehui alueella pitkään, jonka vuoksi kymmenettuhannet ihmiset menettivät kotinsa.

Onnettomuus on yhä pysyvä osa Halifaxin asukkaiden historiaa. Onnettomuuspaikan lähellä järjestetään vuosittain muistotilaisuus, johon ottaa osaa satoja ihmisiä. Räjähdys oli oiva osoitus siitä kuinka tärkeää turvallisuussääntöjen noudattaminen on. katastrofit Uskomattomat 51

Nälänhätää ja Kulkutauteja

Historian pahin pandemia Espanjantauti

52 Uskomattomat katastrofit

Espanjantauti Vuosi: 1918-1919 Sijainti: Maailmanlaajuinen Uhrit: 20-40 miljoonaa kuollutta

katastrofit Uskomattomat 53

Nälänhätää ja Kulkutauteja

V

uosina 1918-1919 maailmanlaajuisesti raivonnut influenssa tappoi jopa 20-40 miljoonaa ihmistä. Tämän pandemian nimeksi on annettu espanjantauti ja sitä pidetään maailmanhistorian tuhoisimpana epidemiana. Taudin seurauksena kuoli yhdessä vuodessa enemmän ihmisiä kuin koko ensimmäisen maailmansodan aikana ja saman verran kuin vuosien 1347-1352 välisen mustan surman seurauksena.

Tauti ilmestyy kuin tyhjästä Euroopassa vuonna 1918 ensimmäinen maailmansota oli lopuillaan ja liittoutuneet taistelivat saadakseen voiton Saksasta. Samaan aikaan eri puolilla maailmaa havaittiin uudenlainen tauti, joka ei vaikuttanut aluksi tavallista flunssaa kummemmalta.

Sen vuoden influenssa osoittautui kuitenkin tappavammaksi kuin yksikään flunssa. Kahden vuoden elinkaarensa aikana jopa 20% maapallon väestöstä sai tartunnan. Espanjantauti myös käyttäytyi eri tavoin kuin tavalliset influenssa-aallot, sillä se oli kaikkein tappavin 20-40-vuotiaille. Tavallisesti influenssan uhrit olivat vanhuksia ja pikkulapsia.

Amerikkalaisista lähes 30% sai tartunnan sodasta palaavien sotilaiden mukana. Kuolleiden määrä maassa nousikin yli puoleen miljoonaan ja jopa puolet ensimmäisen maailmansodan amerikkalaisista miestappioista johtui espanjantaudista. Epidemian vaikutus oli niin valtava, että elinajanodote laski kymmenellä vuodella. Espanjantaudissa kuolleisuus oli 2,5%, kun tavallisessa influenssassa se oli vain 0,1%:n tietämillä. Ihmiset, jotka luulivat ensiksi sairastuneensa vain tavalliseen flunssaan, saivatkin jälkitautina keuhkokuumeen vakavimman muodon. Hengittäminen oli heille kamppailua elämästä, kunnes lopulta he tukehtuivat kuoliaaksi.

Pandemia pyyhki pian koko maailman ylitse.

Se kosketti lähes koko ihmiskuntaa leviten laiva- ja kauppareittejä matkaavien ihmisten mukana. Juuri itsenäistyneessä Suomessa tautiin kuoli noin 25 000 ihmistä. Intiassa kuolleisuus oli hyvin korkea – kuolleita oli 50 jokaista 1000 sairastunutta kohden.

Espanjantaudin alkuperä Espanjantaudin alkuperä on tuntematon,

mutta useita teorioita sen synnystä on esitetty vuosien aikana. Jotkut uskoivat, että espanjantauti oli uusi saksalainen biologisen sodankäynnin ase. Toiset syyttivät siitä sinappikaasua ja sodan synnyttämiä pakokaasuja.

Uskottavampi teoria esitti sen olevan harvinaisen geenimuuntelun tulosta, jossa viruksen DNA:n proteiinit olisivat järjestäytyneet uudestaan sellaisella tavalla, ettei ihmisen immuunipuolustus pystynyt toimimaan sitä vastaan.

Nimensä espanjantauti sai, kun sen tuhoisat vaikutukset raportoitiin ensimmäisen kerran Espanjasta. Siellä tauti tappoi kahdeksan miljoonaa ihmistä toukokuussa 1918. Espanja ei ollut mukana sodassa, joten sensuuri ei päässyt vaikuttamaan sen tiedonvälitykseen.

Brittiläinen tutkimusryhmä selvitti, että pandemian alkupiste oli hyvin suurella todennäköisyydellä sotilasleiri Étaplesissa, Ranskassa.

Ryhmä löysi viruksen esiasteen linnuista, joista se oli siirtynyt lähellä eturintamaa pidettyihin sikoihin. Toiset teoriat esittävät, että virus sai alkunsa Kiinassa, muuntui Yhdysvalloissa ja levisi sitten Eurooppaan. On myös niitä, jotka pitävät Kansasia viruksen lähtöpisteenä.

Vanhukset ja ensimmäisen influenssa-aallon sairastaneet olivat immuuneja sen toiselle aallolle, johon kuoli miljoonia ihmisiä ympäri maapalloa.

54 Uskomattomat katastrofit

Kuolettava toinen aalto Pandemian toinen aalto oli vielä ensimmäistä vaarallisempi. Espanjantaudin ensimmäinen aalto muistutti siinä aiempia influenssaepidemioita, että se oli vaarallisin vanhuksille ja pikkulapsille. Kun espanjantaudin toinen aalto iski Ranskaan ja Yhdysvaltoihin elokuussa 1918, se oli muuntunut tappavampaan muotoon. Viruksen leviämisen syynä on pidetty ensimmäistä maailmansotaa, jonka aikana vakavasti sairastuneet sotilaat matkustivat täyteen ahdetuissa junissa ruuhkaisille terveysasemille ja levittivät mennessään virusta ympärilleen. Kahden eri aallon virukset olivat todennäköisesti samat, koska ensimmäisen aallon aikana sairastuneet olivat immuuneja toisen aallon iskiessä.

Jopa niillä alueilla, joissa kuolleisuus ei ollut kovin suurta, espanjantauti vaikutti yhteiskunnan toimintaan. Monet sairastuivat ja olivat sen vuoksi toimintakyvyttömiä. Sairaanhoitajat eivät voineet hoitaa sairaita, haudankaivajat eivät voineet haudata kuolleita. Monet tautiin kuolleet jouduttiin hautaamaan joukkohautoihin ilman arkkua.

Oireet Espanjantautia kutsuttiin aluksi “kolmen päivän kuumeeksi”. Se alkoi kuten muutkin flunssat; ensimmäisinä oireina olivat yskä ja päänsärky, joita seurasivat kylmänväreet ja kuumeen nousu 40 asteeseen. Ne, jotka selvisivät hengissä, joutuivat toipumaan vuodepotilaina jopa kuukauden. Ne, jotka kuolivat, kärsivät sitäkin enemmän. Heidän kasvoihinsa ilmestyi ruskeita läikkiä ja heidän keuhkonsa täyttyivät paksusta verisestä nesteestä. Vähitellen syanoosi eteni muuttaen heidän kasvonsa sinisiksi, kun veri ei kuljettanut enää happea mukanaan. Lopulta uhrit hukkuivat sisältä käsin omaan nesteeseensä.

Virus oli erityisen tappava siksi, että se aiheutti kehossa sytokiinimyrskyn. Se tuhosi nuorten aikuisten immuunipuolustuksen. Ensimmäiset espanjantautitapaukset diagnosoitiinkin koleraksi tai lavantaudiksi, koska sen oireet olivat niin epätyypilliset. Keuhkokuume jälkitautina oli syynä suurimpaan osaan kuolemantapauksista, mutta virus myös tappoi suoraan aiheuttamalla keuhkoverenvuotoa.

Virus sai immuunijärjestelmän ylireagoimaan ja tuhoamaan sairastuneet keuhkot yrittäessään eliminoida virusta.

Aspiriinimyrkytysteoria Vuonna 2009 julkaisemassaan artikkelissa tutkija Karen Starke toi esiin mahdollisuuden,

Pandemiaa on kutsuttu "historian suurimmaksi lääketieteelliseksi holokaustiksi

•••

Sairaanhoitajat eivät voineet hoitaa sairaita, haudankaivajat eivät voineet haudata kuolleita.

Monet tautiin kuolleet jouduttiin hautaamaan joukkohautoihin ilman arkkua.

•••

että osa kuolemista olisi voinut johtua aspiriinimyrkytyksestä. Hänen teoriansa perustuu taudin oireisiin sekä siihen, että lokakuussa 1918 taudin hoitoon alettiin suositella harvinaisen suuria määriä aspiriinia. Bayerin aspiriinipatentin rauettua monet muut lääkeyhtiöt pyrkivät samoille markkinoille, eikä aspiriinimyrkytyksen oireita vielä tunnettu. Teoriaa kritisoitiin siitä, että se ei toiminut maailmanlaajuisesti. Intiassa, missä aspiriinia ei ollut käytössä lähes lainkaan, kuolleisuus tautiin oli korkeimmillaan.

Pandemian loppu Pandemian toisen aallon huippu koettiin loppuvuodesta 1918. Sen jälkeen uusia sairastumisia ei haivattu lähes ollenkaan. Espanjantauti katosikin useimmista paikoista. Jotkut arvelevat, että lääkärit oppivat silloin hoitamaan keuhokuumetta paremmin. Tätä teoriaa tukemaan ei kuitenkaan ole esitetty päteviä todisteita. Vaihtoehtoinen teoria esittää, että virus muuntui muotoon, joka oli ihmisille huomattavasti vaarattomampi. Sama kuvio on havaittu myös muissa influenssa-aalloissa.

Tauti katosi yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin ja vähitellen sen muisto alkoi hiipumaan ihmisten mielistä. Koko maailmaa ravistellut pandemia tuli uudestaan keskusteluun vasta 1990-luvun pandemioiden aikana.

Tuoreita tutkimustuloksia Huhtikuussa 2014 National Geographic raportoi tutkijoiden löytäneen mahdollisen selityksen sille, miksi espanjantauti kosketti ensisijaisesti terveitä nuoria aikuisia. Selitys tähän osoittautui yllättävän yksinkertaiseksi.

Vuoden 1889 jälkeen syntyneet lapset eivät olleet altistuneet espanjantaudin kaltaiselle virukselle. Näin heiltä puuttui vastustuskyky tautia vastaan. Vanhemmilta ihmisiltä immuunisuoja löytyi, koska heidän aikanaan maailmaa oli kiertänyt espanjantautia muistuttavia influenssa-aaltoja.

Taudin hävittyä tutkijat ihmettelivät vuosikymmenten ajan, mikä teki espanjantaudista harvinaisen tappavan. Vuonna 2005 yhdysvaltalaisen tartuntatautiviraston ja armeijan patologian instituutin tutkijat kertoivat eristäneensä ja monistaneensa espanjantautiviruksen, jota nyt kutsutaan nimellä H1N1.

Tutkijat huomasivat, että virus todellakin oli lähtöisin linnuista ja että sen proteiinirakenne vaikutti kuolettavasti keuhkokudoksiin.

Näin ollen espanjantauti oli hengenvaarallinen juuri siksi, että se oli muuntunut muotoon, jota oli nähty maailmassa edellisen kerran vasta edellisen sukupolven aikana.

Vuonna 1889 maailmaa oli kiertänyt H3N8influenssavirus, joka oli myös tappanut ihmisiä etenkin Venäjällä, muttei edennyt pandemiaksi asti. Espanjantauti oli uudentyyppinen virus, jota vastaan kokonaiselta sukupolvelta lapsia puuttui vastustuskyky. katastrofit Uskomattomat 55

Nälänhätää ja Kulkutauteja Suuret nälkävuodet Vuosi: 1866-1868 Sijainti: Suomi Uhrit: 150 000 kuollutta

Ruoka loppuu!

Suuret nälkävuodet

V

uosina 1866-68 Länsi-Eurooppaa ravisteli laajamittainen nälänhätä, joka erityisesti pohjoisessa nousi valtavaksi katastrofiksi. Luonnonvoimien pilatessa satoja toisensa jälkeen ruokavarat hupenivat puoleen tarvittavasta ja vain muutamassa vuodessa 15% Suomen väestöstä kuoli nälkään, pahimmillaan jopa 20% alueen asukkaista.

Jo vuonna 1862 Pohjois- ja Itä-Suomen satojen heikkous ajoi useat pohjanmaalaiset ja savolaiset liikkeelle etsimään ruokaa maan keski- ja eteläosista. Nälänhädästä selvittiin, mutta niukasti, ja ruokavarastot hupenivat kaikissa talouksissa pieniksi. Vaikka seuraavien vuosien viljaja kasvimaiden sadot korjasivat varastoja kohtuullisesti, olivat vuoden -62 tapahtumat vasta alkua.

Vain kolme vuotta myöhemmin elokuun

56 Uskomattomat katastrofit

halla pilasi viljasadot ympäri Suomea.

Nälkiintyneet työläiset sairastuivat herkästi lavantautiin, punatautiin ja hinkuyskään. Heitä auttaneet saivat usein myös tartunnan, johtaen kuolleisuuden kohoamiseen 7,9 prosenttiin.

Luonnonvoimat pahenevat Runsaat sateet piiskasivat Suomea koko kesän 1866, johtaen viljakasvien hukkumiseen, perunoiden ja juuresten mädäntymiseen pelloille ja lopulta vaikeuttaen syksyn sadonkerjuuta mutaisilta pelloilta.

Edellisvuosien satojen oltua heikkoja viimeisetkin ruokavarastot tyhjenivät. Nälkiintyneet ajautuivat kaduille kerjäämään, jota ei helpottanut syksyä seurannut erityisen ankara ja pitkä talvi. Yhä toukokuussa 1867 lämpötilat pysyttelivät kahdeksan

astetta vuosien keskiarvoja alempana.

Maan eteläosissa, Helsingissä, toukokuun keskilämpötilaksi laskettiin ennätyksellisen alhainen +1,8 °C. Edellisvuonna kylvetyt kaura ja ohra eivät olleet sen seurauksena itäneet juuri lainkaan.

Kesän tultua kuukauden myöhässä syksyn satojen kypsymisestä ajoissa ei ollut mitään varmuutta. Hallitus aloitti toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi, mutta autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan varat olivat auttamattoman vähissä. Finanssitoimituskunnan ensimmäisenä päällikkönä toiminut Johan Vilhelm Snellman ei kuitenkaan taipunut lainaamaan varoja, sillä juuri markkinoille käyttöön otettu Suomen Markka oli kansainvälisenä valuuttana vielä heikko ja lainat olisivat heikentäneet sen kurssia entisestään. Ulkomailta saatiinkin

vain vähän apua ja useimpien talouksien tuli tyytyä tiedotteisiin sienten käytöstä ja hätäleivän valmistuksesta kaarnasta niin ihmisille kuin eläimillekin. Erityisesti karjarehusta oli huutava pula.

Kesä loppui kuitenkin lyhyeen. Syyskuun 3. päivä maan ylitse levittäytyvät pakkaset tuhosivat puolikypsiä satoja ympäri maata.

Tämän seurauksena vain puolet kesän viljaja kasvimaan sadoista saatiin talteen, jatkuvien hallaöiden ja syyssateiden hävittäessä loputkin käyttökelpoisista sadoista, eikä jäljelle jäänyt edes siemenviljaa. Eläinten kuoltua nälkään ja niiden massateurastuksen myötä myös liha loppui tyystin.

Hädän vuosi Vuoden 1967 syksyn aikana tuhansia ihmisiä kuoli nälkään. Suurin osa Pohjois- ja Itä-Suomen asukkaista muutti kohti etelää, Ruotsia tai Venäjää ravinnon perässä, vaihtaen viljaa työvoimaan ja käsitöihin. Suomen senaatti lopulta onnistui lainaamaan Frankfurtilaiselta pankkiirilta C. von Rothschildilta rahaa maksaakseen hätäavun tarpeestaan sitä tarjoaville maille. Viljan hinta Euroopassa oli tässä vaiheessa jo kuitenkin noussut hurjasti, miljoonien venäläisten kärsiessä vastaavanlaisesta nälänhädästä.

Lisäksi yhteydet Suomeen olivat huonot; jäiden tultua aikaisin Suomea ympäröiville vesille, laivaliikenne ei päässyt tuomaan tarvittavaa apua perille saakka. Tämän seurauksena muun muassa Riihimäen ja Pietarin välinen ratalinja rakennettiin ennätysvauhdilla valmiiksi.

Tästä huolimatta Häme, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja Satakunta menettivät lähes 20% väestöstään nälänhädän aiheuttamiin kulkutauteihin. Kaupunkeihin muuttaneet joutuivat usein elämään väliaikaisasutuksessa likaisissa olosuhteissa, eikä piinaava talven kylmyys helpottanut tilannetta. Syyskuussa 1867 kuoli 5 000 henkeä; seuraavan vuoden tammikuussa jo 8 000. Kuukaudesta toiseen jatkuva pakkanen, hätävarastojen loppuminen ja jatkuva nälkiintyminen lopulta vaati veronsa, vaatien toukokuussa jopa 25 000 henkeä. Vuodessa nälänhätään oli menetetty yhteensä 137 700 suomalaista.

muuttaakseen sen kesän siemenviljaksi.

Ohra oli kuitenkin epäpuhdasta ja sen joukossa oli ruohonsiemeniä, mutta pellot oli siitä huolimatta saatava viljeltyä. Lisää siemenviljaa hankittiinkin lopulta Tanskasta ja Etelä-Ruotsista, joiden avulla kesän ja syksyn sadoista saatiin runsaita.

Kulkutaudit antoivat lopulta periksi ja nälänhätä selätettiin.

Suomen senaatti otti vuosien kurjuudesta opikseen; viljelyksiä monipuolistettiin ja yhteyksiä niin Venäjälle kuin Eurooppaan lisättiin, jotta tarvittavat hätätoimet saataisiin nopeammin käyntiin. Kritiikin kohteeksi joutui erityisesti Snellman viivyteltyään

•••

Vain puolet kesän viljaja kasvimaan sadoista saatiin talteen, jatkuvien hallaöiden ja syyssateiden hävittäessä loputkin käyttökelpoisista sadoista, eikä jäljelle jäänyt edes siemenviljaa.

•••

lainan ottoa, mutta kansakunta piti luonnonvoimia pääsyyllisenä satojen pilaantumiseen vuosi toisensa jälkeen. Myöhemmät tutkimukset ovat myös paljastaneet, että useat tilat olivat jo pakkomyynnin partaalla; lainojen ottaminen oblikaatioita vastaan olisi voinut viedä Suomen vararikkoon. Snellman olikin varoitellut Suomen hallitusta jo pitkään maan muuttuvasta taloustilanteesta. Tilattomien määrä oli viime vuosina kasvanut hurjasti, mutta maanviljely oli pysytellyt kokonaisuudessaan edellisten vuosisatojen alkeellisella tasolla, tehden siitä erityisen haavoittuvaisen luonnonvoimille.

Vuoden 1868 jälkeen ei Suomessa ole enää koettu vastaavanlaista nälänhätää, maatalouden kehityttyä ja monipuolistuttua. Vaikka ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan monin paikoin kärsittiinkiin pienimuotoista nälänhätää, eivät ne vedä vertoja kolme vuotta kestäneelle kurjuudelle, jonka jäljet näkyvät yhä Suomen historiassa. Vuonna 1866 laadittu viinan kotipolton kieltävä laki pyrki estämään vähäisen viljan polttamista viinaksi, jotta ruokaa olisi riittänyt seuraavaan vuoteen saakka. Laki on ollut voimassa siitä lähtien hyvin pitkälti muuttumattomana.

Piirroskuva nälkiintyvästä perheestä Pohjois-Ruotsissa vuosien 1866 ja 1868 väliseltä ajalta.

Pelastuksen aalto Vuoden 1868 satoa varten valtionagronomi Karl Forsberg ja liikemies Adolf Wasenius ostivat Hollantiin lähetetyn olutpanimoja varten kylvetyn ohraerän, katastrofit Uskomattomat 57

Nälänhätää ja Kulkutauteja

Euroopan vitsaus Musta surma

M

usta surma eli paiserutto riivasi Euroopaa viiden vuoden ajan. Epidemiaa pidetään yhtenä historian suurimmista katastrofeista, vaatien vähintään 25 miljoonan ihmishengen – yli kolmanneksen Euroopan silloisesta väestöstä.

Toisin kuin yleisesti uskotaan, tauti ei ole vieläkään kadonnut maailmankartalta. Paiseruttoon sairastuu edelleen 1 700 - 2 000 ihmistä vuodessa, joista noin 15-30% kuolee. Ruttoa esiintyy etenkin Etelä-Venäjällä Kaspianmeren rannalla sekä subtrooppisilla alueilla päiväntasaajan molemmin puolin.

Ennen niin tuhoisaa tautia osataan nykyään hoitaa tavallisilla antibiooteilla. Kuolemantapaukset johtuvat yleensä siitä, ettei tautia osata diagnosoida ajoissa oikein.

Laivarotat tuovat ruton Eurooppaan Perinteisesti on ajateltu, että musta surma saapui Eurooppaan Kiinasta 1300-luvulla.

Uusin tutkimustieto kuitenkin esittää, että rutto oli peräisin Aasian aroalueelta. 1300-luvulla aron valtiaita olivat Mongolian klaanit,, joten looginen selitys ruton leviämiselle voisivat olla mongolien hyökkäykset kauppa-aluksiin.

Mongolit hyökkäsivät vuoden 1346 syksyllä Italian viimeiseen etuvartioasemaan Kaffassa Krimin niemimaalla. Kerrotaan, että mongolit ampuivat kaupunkiin katapulteilla ruttoon sairastuneiden ruumiita heikentääkseen kaupungin puolustusta. Italialaiset pakenivat meriteitse kaupungista vuosien 1346-1347 taitteessa ja laivojen mukana kulkevien laivarottien turkeissa asuvat kirput kuljettivat ruttobakteerin mukanaan. Rotat kirppuineen rantautuivat maihin Konstantinopolissa, Aleksandriassa, Messinassa, Marseillessa ja Lontoossa, levittäen ruttoa mukanaan. Näin musta surma sai alkunsa samaan aikaan useassa paikassa. Näistä keskuksista rutto levisi kaikkialle Eurooppaan.

58 Uskomattomat katastrofit

Verta ja visvaa Jälkipolville on säilynyt paljon tietoa siitä, miten hirvittäviä mustan surman viisi vuotta olivat. Yksi rutosta selviytyneistä oli italialainen kirjailija Giovanni Boccaccio, jonka novellikokoelma Decamerone on keskiajan kirjallisuuden klassikoita. Decameronen kehystarina kertoo kymmenestä nuoresta, jotka pakenevat mustaa surmaa Firenzestä maaseudulle.

Ruton oireet alkoivat vain kahdesta kymmeneen päivää bakteerialtistuksen jälkeen.

Paiseiden ilmestyessä sairastuneella oli enää kaksi tai kolme päivää elinaikaa. Mustan surman on ajateltu saaneen nimensä mustista paiseista. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ruton nimi onkin käännöskukkanen. Latinan sana ’atra’ tarkoittaa sekä mustaa että synkkää tai onnetonta. Nimitystä musta surma alettiin käyttää rutosta vasta useita vuosisatoja epidemian jälkeen.

Usein uhrit tosin kuolivat jo tuntien kuluessa mustien läikkien ilmestymisestä. Kuten Boccaccio sanoi, he ”söivät lounasta ystäviensä kanssa ja päivällistä esi-isiensä kanssa paratiisissa”. Kuoleva kärsi viimeiset tuntinsa valtavista kivuista, ripulista, oksentelusta ja paiseista, jotka puhkesivat vuotaen verta ja visvaa. Kuolintapa oli hirvittävä ja sen todistajat joutuivat pian kärsimään itse saman kohtalon, sillä rutto oli äärimmäisen tarttuva.

Miljoonia kuolleita Ruton uhrien lukumääräksi Euroopassa vuosina 1348-1352 on arvioitu noin 25 miljoonaa. Tämä on kolmannes Euroopan väestöstä, joka oli tuolloin noin 75-80 miljoonaa. Uudempi tutkimus on esittänyt arvion, että jopa 50 miljoonaa ihmistä – yli 60 prosenttia väestöstä – olisi saattanut kuolla ruttoon. Ei siis ole vähättelyä, että mustaa surmaa kutsutaan usein historian

•••

Mustaa surmaa sanotaan historian suurimmaksi katastrofiksi.

•••

suurimmaksi katastrofiksi.

Rutto teki lopun kantajastaan nopeasti. Epidemian huipulla jopa 7 500 ihmistä kuoli päivittäin ja monet heistä jätettiin mätänemään koteihinsa tai kadunvarsille. Tartuntaan altisti pienikin kontakti ruttoon sairastuneeseen ja ruton pelko lamaannuttikin yhteiskunnan normaalin toiminnan.

Naapurit välttelivät toisiaan ja vanhemmat hylkäsivät lapsensa. Maaseudun kylät sulkeutuivat kokonaan ulkopuolisilta ja kau-

Musta surma Vuosi: 1347-1352 Sijainti: Eurooppa Uhrit: yli 25 miljoonaa kuollutta

punkilaiset sulkivat tiukasti kotiensa ovet ja ikkunat. Mustaan surmaan ei ollut hoitoa tai lääkettä, joten epidemian puhjetessa alueelle ainoa toivo oli paeta niin kauas kuin suinkin vain pääsi. Silloin ei ollut varaa ajatella, ketkä jouduttiin jättämään jälkeen. Pakeneminen oli ainoa keino selviytyä.

Yhteiskunta toipuu hitaasti Musta surma ei antanut unohtaa itseään, sillä se palasi Eurooppaan pienempinä epidemioina vielä vuosisatojen ajan. Tauti katosi lopulta Euroopasta vasta 1600-luvun loppupuolella. Ruton aiheuttama väestömäärän lasku, yhteiskunnan hajoaminen sekä kirkon aseman horjunta toivat jokainen oman osansa yhteiskunnan uudelleenrakentamiseen, joka lopulta johti uskonpuhdistukseen.

Ruton aiheuttama positiivinen muutos yh-

teiskunnassa oli työväestön aseman arvostuksen nousu. Kun jopa yli puolet väestöstä oli menetetty, työvoimasta tuli yllättäen entistä arvokkaampi hyödyke. Palkat nousivat, mutta niin nousivat myös hinnat.

Mustan surman vaikutus näkyi vahvemmin maaseudulla kuin kaupungeissa, koska suuri osa väestöstä asui tuohon aikaan maalla. Ruton laannuttua maatyöläiset alkoivat muuttaa kaupunkeihin työn perässä. Viljelymaita muutettiin laidunmaiksi, jotka vaativat vähemmän työvoimaa. Alkoi villa- ja vaateteollisuuden nousukausi. Muutokset maanviljelyksessä sekä väestöryntäys kaupunkeihin johtivat vähitellen feodaalisen yhteiskuntajärjestyksen hajoamiseen.

Epidemian aikana ihmiset etsivät turvaa kirkosta ja uskonnosta. Rukouksen avulla yritettiin tuloksetta karkottaa kuolemaa kylvävää

sairautta. Ihmisten pettymys uskontoon johti lopulta kirkon vaikutusvallan vähenemiseen - mutta toisaalta se johti myös teloituksiin.

Jotkut uskoivat, että Jumalan viha oli tuonut ruton Euroopan ylle ja että ainoa tapa saavuttaa Jumalan suosio uudelleen olisi puhdistaa yhteisöt harhaoppisista ja muista epätoivotuista. Puhdistusten seurauksena tuhansia juutalaisia murhattiin vuosina 1348-1349.

Vaikka musta surma toi mukanaan positiivisia yhteiskunnallisia muutoksia sekä uskonpuhdistuksen, on hirvittävää edes kuvitella, millainen yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen murhenäytelmä se oli,, jopa 60% kokonaisen mantereen väestöstä kuoltua kauhistuttavalla tavalla. Musta surma oli yksi historian järkyttävimmistä katastrofeista ja voimme vain rukoilla ettei ihmiskunta joudu kohtaamaan vastaavaa enää koskaan. katastrofit Uskomattomat 59

Hallitsematon Luonto

Tuhon jättämät jäljet

T 60 Uskomattomat katastrofit

Vuoden 2004 tsunami Intian valtamerellä apaninpäivä vuonna 2004 on jättänyt ikuiset jäljet koko maailman sydämiin.

Sunnuntaina 26. päivä joulukuuta valtaisa maanjäristys Intian valtamerellä aiheutti ennennäkemättömän hyökyaallon, joka hävitti kaiken joka sen tielle osui. Satojatuhansia uhreja vaatinut tsunami on edelleen yksi historian tuhoisimmista onnettomuuksista ja sen vaikutukset näkyvät alueella vieläkin.

Hieman ennen kello kahdeksaa aamulla valtaisa maanjäristys vavisutti Intian valtameren pohjaa aivan Indonesian lähettyvillä. Tämä arviolta 9.1-9.3 magnitudin maanjäristys oli historian toiseksi voimakkain maanjäristys ja useita minuutteja myöhemmin sen voimasta syntyneet hyökyaallot, tsunamit, syöksyivät maihin yhdessätoista Intian valtamerta ympäröivässä valtiossa.

Hyökyaaltojen laajamittaiset seuraukset tekivät niistä erityisen järkyttäviä. Monet tsunamin runtelemaksi jäänet valtiot olivat länsimaisten turistien suosimia lomakohteita. Rauhallinen ja leppoisa aamu oli tuonut tuhansia turisteja rannalle ja aivan liian monelle aamutoimet tulivat olemaan heidän viimeiset.

Kuinka maanjäristys eteni?

Vuoden 2004 Sumatra-Andaman maanjäristystä suuremmat lukemat on mitattu vain Chilen maanjäristyksessä vuonna 1960, joka oli noin 9.5 momenttimagnitudia voimakkuudeltaan. Sen lisäksi vuonna 1964 tapahtunut Yhdysvaltojen Alaskan maanjäristys oli noin 9.2 magnitudia voimakkuudeltaan.

Maanjäristyksen keskus sijaitsi noin 160 kilometriä Indonesian Sumatrasta länteen.

Järistys tapahtui meren pohjassa noin 30 kilometrin syvyydessä ja sen aiheutti mannerlaattoihin kertynyt jännitys. Järistyksen taustalla oli mannerlaattojen liike. Alue jossa järistys tapahtui on kahden mannerlaatan kohtaamispaikka, Euraasian laatan työntyessä Burman laatan alle. Nämä laatat ovat pitkään olleet lukkiutuneita toisiinsa, eikä mahdollisia suurjäristyksiä osattu odottaa.

Järistys jatkui useita minuutteja, jonka aikana arviolta 1 600 kilometriä pitkällä alueella mannerlaatat työntyivät toisiinsa. Tämä prosessi myös aiheutti meren pinnan nousemisen ja tsunamiaallon syntymisen.

Energiamäärä, jonka maanjäristys vapautti, oli ennennäkemättömän suuri. Asiantuntijat epäilevät sen olleet noin 20 000 kertaa Hiroshiman ydinpommia vastaava energiapurkaus.

Kulmari pitelee kolmevuotiasta poikaansa Isurua seisoskellessaan kahdeksan pienen rakennuksen raunioissa 13. tammikuuta 2005 Gallen tuhotussa kaupungissa eteläisessä Sri Lankassa. Kuusi perheenjäsentä kuoli alueelle iskeneessä tsunamissa.

Vuoden 2004 tsunami Intian valtamerellä Vuosi: 2004 Sijainti: Kaakkois-Aasia Uhrit: 226 000 kuollutta, miljoonia loukkaantuneita

katastrofit Uskomattomat 61

Hallitsematon Luonto Maanjäristystä seurasi myös useita jälkijäristyksiä. Näistä suurin oli noin 7 momenttimagnitudia voimakkuudeltaan ja se tapahtui peräti kolme ja puoli tuntia suurimman järistyksen jälkeen Nikobaarien saaristossa. Vuotta myöhemmin alueella tapahtui uusi suurempi järistys aivan tapaninpäivän tienoilla, mikä tarkoitti että alueella tapahtui kymmeniä järistyksiä vain reilun vuoden aikana.

Tsunami iskeytyy maihin Itse maanjäristys ei aiheuttanut suuria vahinkoja maissa. Sen synnyttämä tsunami sen sijaan niitti tuhoa ennennäkemättömän suurella alueella.

Intian valtameren alueella ei ollut reaaliaikaista tarkkailujärjestelmää, sillä aluetta ei pidetty alttiina tämän kaltaisille tsunameille.

Näin ollen tsunamiaallon lähestyessä ihmiset jatkoivat eloaan rannikolla tietämättä edessä olevasta tuhosta.

Mannerlaattojen törmäyksen aiheuttama kohouma laittoi hyökyaallon aluilleen. Intian valtameren syvyydessä aalto ei kohonnut kuin noin puolen metrin korkeuteen, mutta aallon etenemisnopeus oli sitäkin huimaavampi. Noin 500 - 1 000 kilometriä tunnissa edennyt aalto kasvoi lisäksi korkeutta sen lähestyessä rannikkoalueita.

Tsunamin saavuttaessa matalamman vesis-

tön sen vauhti hiljenee vain osittain, mutta tämä vauhdin hiljentyminen tarkoittaa että energia kasvattaa aallon korkeutta ja voimakkuutta. Tutkijat ovat arvioineet tsunamin huippukorkeuden olleen noin 24 metriä.

Tsunami kantautui maihin Indonesian rannikolle noin 25 minuuttia järistyksen jälkeen. Indonesian aalto oli myös korkein. Aalto iskeytyi Thaimaan alueelle noin hieman alle kahden tunnin kuluttua järistyksestä, Sri Lankan ja Intian itäosien seuratessa muutamaa minuuttia myöhemmin. Intian rannikolla aallon korkeus oli arviolta noin 2,5 - 5 metriä.

Kahden metrin korkuisia aaltoja havaittiin myöhemmin jopa Afrikan itärannikolla ja peräti Meksikossa ja Chilessä saakka.

•••

Itse maanjäristys ei aiheuttanut suuria vahinkoja maissa. Sen synnyttämä tsunami sen sijaan niitti tuhoa ennennäkemättömän suurella alueella.

•••

Havahtuminen tuhon laajuuteen 26. päivä joulukuuta vuonna 2004 muutti monen alueella elävän sekä siellä aikaansa viettävän elämän lopullisesti. Tsunamin tuloa tai sen laajuutta ei osattu ennakoida eikä ihmisillä ollut lopulta juurikaan mahdollisuuksia pelastautua. Uhrimäärät huomioon ottaen vuoden 2004 maanjäristys ja sitä seurannut tsunami oli maailman historian yksi tuhoisimmista onnettomuuksista. Arviolta noin 226 000 ihmistä menehtyi järistyksen seurauksena ja noin puoli miljoonaa ihmistä loukkaantui. Tämän lisäksi huonot olosuhteet alueella aiheuttivat laajoja bakteeri- ja virustartuntoja, joiden arvioidaan tappaneen noin 150 000 ihmistä.

Suurimmat uhrimäärät olivat tsunamin pahiten runtelemalla alueella Indonesiassa, jossa arviolta 166 000 ihmistä menetti henkensä.

Koko maailmaa koskettavaksi tapahtumaksi maanjäristyksen teki suuri ulkomaisten turistien osuus kuolleissa. Yli 5 000 länsimaista turistia menehtyi.

Suomesta tuona tapaninpäivänä alueen maissa oli arviolta noin reilut 3 000 ihmistä. 179 heistä ei koskaan palannut lomalta kotiin ja lisäksi reilut 200 loukkaantui yrittäessään paeta tsunamin alta.

Koskettavaa on myös se, että noin kolmannes uhreista oli lapsia ja 1,5 miljoonaa lasta

Mies katselee satoja kadonneiden perään kyseleviä ilmoituksia, jotka on kiinnitetty Tsunami Co-Ordination and Relief –keskuksen seinälle Phuketin kaupungintalolla 4. tammikuuta 2005 Phuketissa, Thaimaassa.

62 Uskomattomat katastrofit

Koh Phi Phin kauppojen, ravintoloiden ja bungalowien keskus Ton Sain lahti tuhoutui täysin tsunamin seurauksena 28. joulukuuta 2004, Phi Phin saarella.

Mies seisoo raunioiden keskellä ilman toivoa korjausoperaatiosta Gallen keskustassa, jossa monet useat pienet kaupat muuttuivat kivimurskaksi, 14. tammikuuta 2005 eteläisessä Sri Lankassa.

loukkaantui tai menetti perheensä iskussa.

Eräs uskomattomimmista tarinoista on pienen Wati-tytön tarina. Hän oli tapahtuman aikaan vain kahdeksanvuotias ja asui perheensä kanssa yhdellä Sumatran saarilla.

Tsunamin iskeytyessä Wati joutui eroon perheestään ja hänen uskottiin kuolleen.

Noin seitsemän vuotta myöhemmin 15-vuotias tyttö kuitenkin palasi vanhempiensa luokse. Hän ei muistanut muuta kuin setänsä nimen, jonka avulla hän vihdoin pääsi perheensä pariin.

Lähtemättömät seuraukset Sadoille tuhansille ihmisille tuon päivän tapahtumat eivät katoa koskaan muistista.

Vaikka maailmanlaajuinen halu auttaa oli

Tässä Yhdysvaltojen merivoimien tiedotekuvassa tsunamin selviytyneet tarrautuvat malttamattomasti avustustarvikkeisiin, joita Yhdysvaltojen merivoimien MH-60S Knighthawk –helikopteri oli heille tuonut, 15. tammikuuta 2005 Sumatralla Indonesiassa

havaittavissa heti tapahtuman jälkeen, tosiasia on, että tsunami niitti tuhoa laajalti köyhien valtioiden alueella. Noin miljoona ihmistä menetti täysin elantonsa tapahtuman seurauksena ja jälleenrakentaminen alueella oli hidas prosessi.

Edelleenkin alueella on ihmisiä, jotka eivät ole vieläkään palanneet koteihinsa ja joiden ansaitsemismahdollisuudet ovat kadonneet olemattomiin. Tämän lisäksi myös psykologiset seuraukset ovat olleet mittavia. Köyhien valtioiden asukkailla ei ole ollut usein mahdollisuutta hakeutua terveydenhoidon ammattilaisten pariin ja alueen lapset kärsivät edelleen erinäisistä traumoista.

Tuhon seuraukset olivat niin laajat ja järkyttävät, että alueelle haluttiin myös pysyvä

varoitusjärjestelmä antamaan evakuointimääräys mahdollisen maanjäristyksen tai tsunamin tapahduttua. Varoitusjärjestelmän kehittäminen oli pitkä prosessi, sillä alueen valtioilla ei juurikaan ollut varaa kyseiseen järjestelmään.

Valitettavasti monen turistin palattua kotiin alueen asukkaat joutuivat kohtaamaan jäljelle jääneet ongelmat yksin. Kritiikiltä ei myöskään välttyneet länsimaat. Niin Suomessa kuin Ruotsissakin ulkoministeriöiden hidasta avunantoa kritisoitiin laajalti. Avunsaaminen kesti pitkään, eikä tuhon laajuutta aluksi otettu tarpeeksi vakavasti.

Vuoden 2004 tsunami oli historian tuhoisimpia luonnonmullistuksia, eikä sen tuhoista ole vieläkään täysin selvitty. katastrofit Uskomattomat 63

Hallitsematon Luonto

Vargasin tragedia Vuosi: 1999 Sijainti: Venezuela Uhrit: 10 000 – 30 000 kuollutta, yli 100 000 koditonta

Mutamassojen vangit Vargasin tragedia

V

enezuelan Vargasissa tapahtui 15. joulukuuta 1999 valtaisa luonnonmullistus. Myrskysadetta seuranneet äkkitulvat ja romuvirrat tappoivat tuhansia, tuhosivat rakennuksia ja johtivat koko infrastruktuurin sortumiseen. Avustustyöntekijöiden mukaan Los Coralesin asuinalue peittyi lähes kolmemetrisen mudan alle, jonka mukana monet talot huuhtoutuivat mereen. Kokonaiset kaupungit kuten Cerro Grande ja Carmen de Uria katosivat kartalta ja on arvioitu, että 10% koko osavaltion väestöstä menehtyi.

Vargasin rannikkoalueet ovat jo pitkään kärsineet säännöllisistä tulvista ja mutavyöryistä ja edellinen suurtulva tapahtui vuonna 1951, josta onneksi ei tuolloin seurannut aivan vastaavanlaista vahinkoa. Vuoden 1999 myrsky oli epätavallisen tuhoisa ja sen aikana satoi lähes 90 senttiä vettä, joka vuorostaan muutti maan epävakaaksi ja laukaisi raunioiden virran. Uhrimäärä oli korkea vuodesta 1951 lähtien jatkuneen väestönkasvun ja osavaltion suotuisan talouskehityksen seurauksena. Vuonna 1999 useampi satatuhatta ihmistä asui Vargasin kapean rannikkokaistaleen tuntumassa.

Vedenpaisumus Vain 58 tunnissa, joulukuun 14. ja 16. välisenä aikana, satoi sama määrä vettä kuin

64 Uskomattomat katastrofit

Vargasin rantaviivaa

normaalisti koko vuodenkierron kuluessa.

Tämä äkillinen ja intensiivinen myrsky oli epätavallinen, sillä sadekausi Venezuelan rannikolla kestää toukokuusta lokakuulle ja muodostuu kylmän rintaman kohdatessa Tyynenmeren lämpimän lounaisvirran.

Tulvien lisäksi sateet laukaisivat tuhansia maanvyörymiä, jotka irrottivat maata ja kiviä vuortenrinteiltä. Vesi sekoitettuna tiheään kivi- ja mutamassaan muutti maanvyörymät tuhoisiksi rauniovirroiksi. Tämä massa saa-

•••

Los Coralesin asuinalue peittyi lähes kolmemetrisen mudan alle, jonka mukana monet talot huuhtoutuivat mereen.

•••

Tulvan seurauksia

vutti peräti 17 metrin sekuntinopeuden ja oli vastuussa suuresta osasta tuhoja.

Tuho Yksi pahiten kärsineitä yhteisöjä oli Caraballeda. Tähän vaikutti useampi tekijä. Alue oli hyvin urbanisoitunut ja siellä oli useita korkeita rakennuksia. Se myös sijaitsi Saint Julian Ravinen suulla, joka on hyvin kivinen ja joka myös tulvi pahoin. Kaikenkaikkiaan tulvan aiheuttamat vahingot arvioitiin 1,79 ja 3,5 miljardin dollarin välille ja se tuhosi yli 8 000 kotia jättäen 75 000 ihmistä kodittomiksi.

Mutavyöryt vaikuttivat vähintään 50 kilometrin säteellä rantaviivasta ja kunnallispalvelut kuten vesi ja sähkö yksinkertaisesti katosivat monilta alueilta. Ruoka ja vesi olivat niukoilla useita kuukausia ja suuri osa paikallisesta väestöstä jouduttiin evakuoimaan. Laajamittainen ryöstely johti poikkeustilan julistukseen.

Tätä kesti yli vuoden.

Uhrimäärien arviot liikkuvat 10 000 ja 30 000 välillä, sillä tarkkojen väestönlaskentatilastojen puuttuessa uhrien todellista lukumäärää on ollut hyvin vaikea arvioida.

Erityisesti tämä koski hökkelikaupunkeja sekä pienempiä yhteisöjä. Vain noin tuhat ruumista saatiin kaivetuksi ylös ja muiden oletettiin päätyneen mutavyöryjen mukana mereen.

Kuumuuden kuihduttama maa Euroopan lämpöaalto

K

esällä 2003 Länsi-Euroopan ylle kulkeutunut korkeapaine esti sateiden syntymisen ja aiheutti harvinaisen kuumia päiviä heinäkuusta aina elokuun puoliväliin saakka. Lämpömittarien luvut kohosivat ennätyslukemiin ja kesästä tuli kuumin mitä Euroopassa oli nähty yli 500 vuoteen. Saksassa uudeksi lämpöennätykseksi tuli 40,4 astetta ja Kyproksella jopa 52,1 astetta.

Lämpöaaltoa seurasi yli 35 000 kuolemantapausta.

Vuoden 2003 lämpöaallon aikana yölämpötilatkin olivat korkeampia kuin keskipäivän lämpötilat tavallisina kesinä. Kuumuus vaikutti vakavimmin vanhuksiin, mutta myös sydän- ja hengityssairauksista kärsiviin.

Seisova ilma, johon sekottui savusumua, pölyä ja tehdaspäästöjä, muuttui lapsille ja astmaatikoille vaaralliseksi.

Näkymätön vaara Lämpöaallot ovat “hiljaisia tappajia” verrattuna muihin luonnonkatastrofeihin kuten pyörremyrskyihin ja maanjäristyksiin. Ne vaativat ihmishenkiä jättämättä jälkeensä tuhoa tai selvää fyysistä jälkeä. Yksin Ranskassa ennätyskuuma kesä aiheutti 14 500 kuolemantapausta. Iso-Britanniassa epätavallisiin sääolosuhteisiin kuoli 2 139 henkeä.

Viranomaiset eivät olleet valmistautuneet

lämpöaallon seurausten hoitoon. Sairaalat alkoivat olla ääriään myöten täynnä ja viranomaiset joutuivat pystyttämään tilapäisiä ruumishuoneita säilömään pinoiksi asti kertyneitä ruumiita. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan useat kuolemat olisivat olleet estettävissä, mikäli lämpöhalvauksesta, kuivumisesta ja muista lämpöön liittyvistä sairauksista kärsivien hoito olisi aloitettu ajoissa ja lämpösairauksien hoitoon koulutettua hoitohenkilökuntaa olisi ollut riittävästi saatavilla.

Lämpöaalto vaikutti dramaattisesti myös ympäristöön. Alppijäätiköt sulivat 10 prosenttia kesän aikana. Jäätä suli enemmän ja korkeammalta kuin tavallisesti, minkä seurauksena nähtiin tavallista enemmän maanvyörymiä, lumivyöryjä ja äkillisiä tulvia. Kuivunut kasvillisuus tarjosi polttoainetta useille maastopaloille. Pelkästään Portugalissa palot tuhosivat 215 000 hehtaaria maata.

Kuivuus vaikutti karjaan ja satoon, tuottaen maanviljelijöille yhteensä miljardien eurojen tappiot ja johtaen ruoan hinnan nousuun.

Joet kuivuivat kaikkialla lämpöaallon vaurioittamilla alueilla. Serbian Danude-joen vesi oli matalimmillaan yli sataan vuoteen, paljastaen aiempien sotien jälkeensä jättämät pommit ja muut aseet, jotka olivat jääneet piiloon pinnan alle. Vedenjakelussa koettiin

Euroopan lämpöaalto Vuosi: 2003 Sijainti: Eurooppa Uhrit: yli 35 000 kuollutta, miljoonia lämpöhalvauksesta kärsineitä ongelmia useissa maissa. Ranskassa ydinvoimaloita jouduttiin sulkemaan vedenpuutteen vuoksi aikana, jona sähkönkulutus oli korkeimmillaan.

Unohtumaton vuosi Puhuttaessa ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpenemisestä, vuoden 2003 lämpöaalto Euroopassa nousee keskusteluissa esiin joka kerta. Tutkijat ovat varoittaneet, että jos valtiot eivät ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin taistellakseen ilmastonmuutosta ja saasteita vastaan, Euroopan vuoden 2003 tapahtumat voisivat toistua vuoteen 2050 mennessä jopa joka toinen vuosi.

Brittiläinen Hadley Centre for Climate Prediction and Research on arvioinut, että ihmisen aiheuttama ilmaston saastuminen on tuplannut todennäköisyyden uuteen lämpöaaltoon Euroopassa. World Meteorological Organization taas on varoittanut, että kuumuuteen liittyvät kuolemat saattavat lisääntyä puolella seuraavan 20 vuoden aikana.

•••

Tutkijat ovat varoittaneet, että jos valtiot eivät ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin taistellakseen ilmastonmuutosta ja saasteita vastaan, Euroopan vuoden 2003 tapahtumat voisivat toistua vuoteen 2050 mennessä jopa joka toinen vuosi.

•••

Kuivuus aiheutti vajaita satoja erityisesti Etelä-Euroopassa

katastrofit Uskomattomat 65

Hallitsematon Luonto

Padot murtuvat Hurrikaani Katrina

66 Uskomattomat katastrofit

Hurrikaani Katrina Vuosi: 2005 Sijainti: Yhdysvallat Uhrit: 1 836 kuollutta, 135 kadonnutta, 81 miljardin dollarin omaisuusvauriot

Mies meloo kanootillaan tulvavesiä pitkin hurrikaani Katrinan tuhoamalla alueella 31. elokuuta 2005 New Orleansissa, Louisianan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tuhot olivat laajoja ympäri kaupunkia, tulvavesien noustua joillain alueilla lähes 6 metrin korkeuteen, tuhoten satoja ja jättäen tuhansia kodittomiksi.

katastrofit Uskomattomat 67

Hallitsematon Luonto

H

urrikaani Katrina iski Meksikonlahden rantaan Yhdysvaltojen eteläosiin elokuun lopussa vuonna 2005 ja siitä tuli maan historian kallein ja eniten ihmisuhreja vaatinut hirmumyrsky. Korkeimman mahdollisen luokituksen, kategorian 5, hurrikaani tuhosi valtavan määrän omaisuutta rantauduttuaan New Orleansiin Louisianan osavaltiossa, mutta suunnittelun puute, hitaat ja tukkoiset vastatoimet sekä avustustyön heikko toteutus johtivat suurimpiin menetyksiin.

Katrina toi esiin kaksi amerikkalaisesta näkökulmasta epämiellyttävää totuutta.

Ensinnäkin maan vahingoittuvimmilla alueilla hätätilanteiden varalle rakennetut

järjestelyt olivat riittämättömät tai huonosti suunnitellut. Toiseksi, liittovaltion hallitus on kasvanut liian suureksi ja kankeaksi vastatakseen tehokkaasti tai hallitakseen äkkinäisiä hätätilanteita. Nämä seikat nousivat päivänvaloon viimeistään hurrikaani Katrinan ja sen aiheuttaman tuhon pyyhkiessään maan eteläosien ylitse.

Ennalta varoitettu, mutta valmistautumaton New Orleans on joutunut tulvavesien valtaan viisi kertaa Katrinaa edeltävän yhdeksänkymmenen vuoden aikana. Lukuisista varoituksista huolimatta useimpia vettä patoavista rantapenkereistä ei oltu

New Orleansin poliisi ajaa pitkin Canal Streetiä hurrikaani Katrinan aikana aamun sarastaessa 29. elokuuta 2005 New Orleansissa, Louisianan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Katrina rantautui tuona aamuna kategorian 4 myrskynä, jonka tuulet puhalsivat yli 200 km/h lähellä Empireä, Louisianan osavaltiossa

Hurrikaani Katrina nähtynä NOAA:n satelliittikuvassa Meksikonlahden rannikkoalueen yllä 29. elokuuta 2005

68 Uskomattomat katastrofit

juurikaan vahvistettu. Rantapenkereet olikin suunniteltu kestämään vain kategorian 3 myrskyjä. Joidenkin paikallisten sairaaloiden evakuointisuunnitelmista eivät edes sisältäneet toimintaohjeita tulvien varalle. Keskimäärin kaksi metriä veden pinnan alapuolella ja meren ympäröivälle kaupungille tämä oli selkeä uhka. Tästä huolimatta valmisteluja katastrofin varalle ei koskaan tehty ja kaupunkisuunnittelun puutteita ei juurikaan korjattu.

Hälytyssireenit eivät myöskään olleet kehittyneet kaupungin historian ja nykyaikaisen suunnittelun myötä. Paikalliset, osavaltiolliset sekä liittovaltiolliset virastot ja virkamiehet olivat kaikki osallisena tuhon laajentumisessa. Louisianan kuvernööri julisti perjantaina 26. elokuuta hätätilan, mutta kahdeksan päivää myöhemmin Valkoisen Talon virkamiehet väittivät ettei näin ollut koskaan tapahtunut. Vastuullisten tahojen välillä tapahtunut syyttely lopulta kärjisti tilanteen vaaralliseksi, myskyn aiheuttaman katastrofin lisäksi.

Raunioitunut ja piiritetty kaupunki Myrskyn aaltojen vuodettua huonokuntoisten ja alimitoitettujen rantapenkereiden alle ja lopulta puskien niiden läpi, vesi tulvi kaupunkiin kuuden metrin korkuisena aaltona, nousten paikoittain jopa yhdeksänmetriseksi. Kymmenentuhatta ihmistä pakeni Superdome-stadionille, joka oli muutettu avustuskeskukseksi ja turvapaikaksi. Tämän lisäksi kymmenet tuhannet muut murtautuivat Ernest N. Morialin messukeskukseen suojaa hakeakseen, mutta vain seinät ja katto olivat enää pystyssä.

Turvapaikat muuttuivat pian vankiloiden kaltaisiksi leireiksi, joista ei päässyt pois.

Avustustyön epäonnistuneen hoidon ja loputtoman hallintoelinten välisen syyttelyn lisäksi osa heidän tekemistään päätöksistä olivat enemmänkin uhkaavia kuin huolimattomia. Sotalaiva U.S.S. Bataan, jota käytettiin merijalkaväkijoukkojen maihinnousuhyökkäyksiin, seilasi aivan New Orleansin ulkopuolisella lahdella Katrinan iskiessä maihin. Aluksella oli kyydissään helikoptereita, lääkäreitä, sairaalavuoteita, ruokaa ja vettä, ja sen helikopterit olivat ensimmäisiä merelle huuhtoutuneita ihmisiä pelastaneita auttajia. Aluksen miehistö odotti kuumeisesti pelastusoperaation komentoja, joita ei koskaan kuitenkaan tullut. Vuorokausi Katrinan rantautumisen jälkeen, kaiken sen aiheuttaman tuhon edessä, Bataan pysytteli merellä

Ihmiset sotilasajoneuvon kyydissä Canal Streetin tulvilta pelastautumisensa jälkeen 30. elokuuta 2005 New Orleansissa, Louisianan osavaltiossa Yhdysvalloissa.

toimettomana. Chicago Tribune -lehti raportoi tuolloin, että “Bataanin lääkintäkalusto, mukaanlukien kuusi leikkaussalia ja 600 potilasvuodetta, oli tyhjillään.”

Tämän lisäksi, yrittäessään kontrolloida kaupunkia riivavaa varastelun ja väkivallan aaltoa, paikallinen poliisi ja apuun kutsuttu armeija ottivat haltuunsa kaikki kaupungista löytämänsä yksityiset aseet. Vaikka useimmilla ei ollut mahdollisuutta paeta kaupungista, jotkut kuitenkin pyrkivät korkeampaan maastoon, kohdatakseen vain armeijan saarron. Yrittäessään ylittää Crescent City Connector -siltaa naapurilähiöön vastassa oli haulikoin varustettuja poliiseja.

Useat raportit kertovat poliisien tilanteeseen sopimattomasta käytöksestä, mutta useimpia niistä ei ole pystytty todistamaan.

Hidas elpyminen Hurrikaani Katrina oli kaikkien aikojen kallein hurrikaani Yhdysvaltojen historiassa. Se tuhosi arviolta 81 miljardin dollarin arvosta omaisuutta, mutta tuhon piiriin

•••

Myrskyn aaltojen vuodettua huonokuntoisten ja alimitoitettujen rantapenkereiden alle ja lopulta puskien niiden läpi, vesi tulvi kaupunkiin kuuden metrin korkuisena aaltona, nousten paikoittain jopa yhdeksän metriseksi.

•••

lukeutuvien kiinteistöjen yhteisarvo ylitti 150 miljardia dollaria. Yli 230 000 neliökilometrin kokoinen alue jäi myrskyn alle ja New Orleansin kaupungista noin 80% oli veden pinnan alla, joissain lähes 6 metrin syvyydellä. Lopullisten laskelmien mukaan 1 836 ihmistä kuoli, joista 1 577

Louisianan osavaltion alueella. Noin sadan ihmisen on ilmoitettu olevan yhä kateissa.

New Orleansin väkiluku putosi 485 000:sta vuonna 2000 noin 230 000:een noin vuosi Katrinan jälkeen. Heinäkuuhun 2012 mennessä väkiluku oli kasvanut jälleen noin 369 000:een asukkaaseen, joka on silti vain 75% vuoden 2000 lukemista.

Rikkaammat alueet ja turistinähtävyydet on korjattu entiselleen, mutta joillain köyhemmistä alueista myrskyn vaikutukset tuntuvat vielä toisen vuosikymmenen ajan.

Fyysisen tuhon ja taloudellisten tappioiden määrässä numerot välittävät tarinansa, mutta peittävät alleen niiden vaikutukset ihmiselämään onnettomuuden sattuessa. Tästä huolimatta, yksi numeroista kertoo paljon Katrinan vaikutuksesta Yhdysvaltojen kansalaisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin; yli miljoona ihmistä siirrettiin myrskyn tuhoamalta meksikonlahden rannikolta maan muihin osiin.

Kyseessä onkin Yhdysvaltojen historian suurin väestönsiirto. katastrofit Uskomattomat 69

Hallitsematon Luonto

Mysteeri Kaukasuksella

Kolka-Karmadonin kivi- ja jäävyöry K aukasus vuoristo jakaa eteläisen Venäjän, Georgian ja Azerbaidzhanin valtiot kirjaimellisesti erilleen toisistaan. Vuoriston keskusta täyttyy monista yli 5 000 metrin korkuisista huipuista ja entiset tulivuoret Elbrus ja Kazbek kohoavat alueella mahtavina. 20. päivä syyskuuta vuonna 2002 Kolkan jäätikkö aivan Kazbekin vieressä hajosi osiin. Hajoamisen seurauksena alue koki yhden historia tuhoisimmista kivi- ja jäävyöryistä. Syyt, jotka johtivat tapahtumaketjuun, saivat tiedemiehet vuosiksi ihmetyksen valtaan. Mikä olikaan todellinen syy ja olisiko se voitu ennakoida?

Kaukasuksen vuoriston huiput ovat tulvillaan kuumia suihkulähteitä, jotka syöksevät ilmaan vettä hurjalla vauhdilla. Alueella on myös paljon jättimäisiä jäätiköitä ja jotkut vuoriston alueet elävät jatkuvaa talvea.

Kolkan jäätikkö ja sitä ympäröivät alueet ovat

70 Uskomattomat katastrofit

vuosia olleet geologien ja tutkijoiden lempikohteita. Myös filmiryhmät ovat pitkään viehättyneet alueen mahtavista maisemista.

Tuona kohtalokkaana päivänä syyskuussa 27-henkinen filmiryhmä Venäjältä oli matkannut alueelle kuvauksiin. Filmiryhmälle tämä matka oli kuitenkin heidän viimeisensä.

20. päivän iltana suuret määrät kiviä ja jäätä tipahteli Kolkan jäätikön päälle sen yläpuolella olevasta riippuvasta jääalueesta aiheuttaen jäätikön pirstoutumisen. Jäätikkö aiheutti murtuessaan suuren lumivyöryn, joka oli täynnä lunta, jäätä ja kiviä.

Lumivyöry vyöryi alas kohti Genaldo-joen aluetta ja lopulta se törmäsi Karmadonin syvänteeseen.

Karmadonin syvänkö tukahdutti vyörymän ja suuret jää ja kivilohkareet tukkivat syvänteen sisäänkäynnin, veden ja mudan tulviessa ulos pienistä raoista. Lopulta lu-

mivyörymän mukanaan tuomat jäänteet aiheuttivat suuren padon syntymisen.

Arviolta noin 150 metrin paksuinen alue irtautui Kolkan jäätiköstä. Sen lisäksi lumivyörymän vauhti johti hurjiin tuhoihin alueella.

Eräs alueen tutkijoista, Olga Tutubulina, kertoi kuinka Pohjois-Ossetian seismiset mittauslaitokset olivat havainneet ensimmäiset värähtelyt maanpinnalla. Vain viisi ja puoli minuuttia myöhemmin läheinen voimalaitos tuhoutui. Jos havainnot asetetaan aikajanalle ja tutkitaan etäisyyksiä voidaan arvioida, että lumivyöry matkasi hurjaa 180 kilometrin tuntivauhtia tapahtuman sattuessa.

Lumivyöry hautaa alleen läheisen kylän Kolka-Karmadonin kivi- ja jäävyöry ei vain muokannut alueen maanpintaa ja maisemaa. Se aiheutti myös ihmisvahinkoja tuhotessaan täysin läheisen Nizhniy Kar-

Kolka-Karmadonin kivi- ja jäävyöry Vuosi: 2002 Sijainti: Venäjä Uhrit: 125 kuollutta

madonin kylän ja lukusia muita pieniä asutuksia alueella.

Kadonnut venäläinen filmiryhmä oli kuvaamassa uutta elokuvaa nimeltä Viestintuoja.

Ryhmän joukossa oli tunnettu filmitähti Sergei Bodrov Jr. Kenenkään ryhmässä olleen ruumiita ei koskaan löydetty.

Kaiken kaikkiaan noin 125 ihmisen arvioidaan kuolleen, mutta vain 20 ruumista onnistuttiin myöhemmin löytämään. Alue oli vaarallinen pitkään lumivyöryn jälkeen ja pelastus- ja etsintäoperaatiot olivat mahdottomia suorittaa.

Viikko tapahtuman jälkeen alueelle menneet tiedemiehet kuvailivat näkemäänsä.

Eräs heistä kertoi kuinka jokaisen ”piti jatkuvasti katsoa alas mihin astui koska polut olivat täynnä mutaa ja kiviä jotka liikkuivat jalkojen alla. Mutta samaan aikaan piti silmäillä ylös sillä laakson seinämät olivat täynnä tipahtelevia jääpaloja ja kiviä.”

Mikä aiheutti jää- ja kivivyöryn?

Heti Kolka-Karmadonin jää- ja kivivyöryn tapahduttua tiedemiehet ympäri Venäjää ja koko maailmaa alkoivat etsiä tapahtumalle syitä. Alusta alkaen monet tiedemiehet

•••

Pohjois-Ossetian seismiset mittauslaitokset olivat havainneet ensimmäiset värähtelyt maanpinnalla.

Vain viisi ja puoli minuuttia myöhemmin läheinen voimalaitos tuhoutui.

•••

muodostivat erilaisia teorioita tapahtuneelle. Osa epäili alkuperäisen jäätikön tulvineen alueella pitkään jatkuneen lumisateen johdosta.

Lopulta suurin osa tiedemiehistä tuli johtopäätökseen, että maankuoren liikkeet ja tulivuoriperäiset muutokset aiheuttivat ensimmäisen jäätikön romahtamisen. Tutkijat pitävät myös mahdollisena, että alueella oli tuntemattomia vesialueita, jotka edesauttoivat lumivyöryä saavuttamaan hurjan vauhdin.

Tiedemiesten tutkittua satelliittikuvia he huomasivat alueella myös hyvin epätyypil-

lisiä hankauksia ja piirtymiä. Satelliittikuvat myös osoittivat, että alueella oli tapahtunut tapausta edeltävien kuukausien ja viikkojen aikana suuriakin muutoksia.

Juuri nämä varoitusmerkit olisivat kenties voineet estää ihmishenkien menetykset.

Venäjän heikko teknologia tarkoitti kuitenkin, ettei kuvia oltu toimitettu ajoissa viranomaisille, jotka olisivat voineet käynnistää evakuoinnin jo ennen onnettomuuden syntymistä.

Alue oli kokenut samanlaisia tapahtumia ennenkin. Vuonna 1902 samantapainen romahdus oli tappanut 32 ihmistä. Suuret jää- ja kivivyöryt niittivät tuhoa myös vuonna 1969. Nämä aiemmat katastrofit olivat edesauttaneet tarkkailujärjestelmän kehittämistä. Tämä säännöllinen tarkkailujärjestelmä, joka piti Kolkan jäätikköä silmällä, oli kuitenkin kytketty pois käytöstä vain hieman ennen Neuvostoliiton romahtamista.

Kolka-Karmadonin jää- ja kivivyöry oli jälleen osoitus luonnon mittaamattomasta voimasta. Alue on edelleen suosittu kohde tutkijoille, jotka uurastavat löytääkseen vastauksia, joiden avulla ihmishenkien menetys voitaisiin jatkossa välttää. katastrofit Uskomattomat 71

Tulen Katkua ja Jyrinää

Turmion saari

Haitin maanjäristys

I

Itapäivällä 12. tammikuuta 2010 Haitin lounaisen niemimaan asukkaat olivat uppoutuneet jokapäiväisiin askareisiinsa ja pääkaupunki Port-au-Princen työläiset päättämässä työpäiväänsä kotiinpaluuseen valmistautuen. Kello 16:53 kahden ja puolen vuosisadan ajan kestänyt jatkuva kuormitus Haitin eteläosassa sijaitsevaan Enriqillon siirroskohtaan aiheutti viimein sen romahtamisen. Kuudentoista kilometrin päässä Port-au-Princestä sijaitseva valtava kivimuodostelma sinkoutui yhtäkkisesti noin kahden metrin korkeuteen ja alkoi liikkua poispäin järistyksen keskipisteestä. Tästä valtavasta energianpurkauksesta seurasi maanjäristys joka vastasi voimakkuudeltaan 32 megatonnin ydinräjähdystä.

Maanjäristys itsessään ei ollut ainutlaa-

72 Uskomattomat katastrofit

tuinen, sillä voimakkuudeltaan vastaavia järistyksiä mitataan joka vuosi, mutta maantieteellisesti katsottuna se tapahtui yhdellä kaikkein huonoimmista paikoista, jossa maanjäristys saattoi tapahtua.

Port-au-Prince ja muut kaupungit sortuivat maantasalle haudaten satojatuhansia ihmisiä sisuksiinsa. Useita tuhansia kuoli välittömästi ja vielä useampi koki hitaan kuoleman, kunnes 316 000 henkeä oli menetetty tässä lähes uskomattomassa katastrofissa. Tammikuun 24. päivään mennessä koettiin vielä yli 50 voimakkuudeltaan ainakin 4,5 richterin järistystä, koskettaen kaikkiaan noin kolmen miljoonan ihmisen elämää. Valtiollisten arvioiden mukaan 250 000 kotia sekä 30 000 liiketilaa koki huomattavia vahinkoja tai tuhoutui kokonaan.

Haitin maanjäristys Vuosi: 2010 Sijainti: Haiti Uhrit: 316 000 kuollutta,

300 000 koditonta

Sherider Anilus, 28, ja hänen 9 kuukauden ikäinen tyttärensä Monica istuvat paikassa, jossa heidän 7,0 magnitudin maanjäristyksessä sortunut kotinsa oli sijainnut kuukautta aiemmin Fort Nationalin kaupunginosassa.

katastrofit Uskomattomat 73

Tulen Katkua ja Jyrinää

Tuhoutuneita rakennuksia massiivisen maanjäristyksen seurauksena 16. tammikuuta 2010 Port-au-Princen kaupungissa Haitissa

Tausta Hispaniolan saari, joka on koti sekä Haitille että Dominikaaniselle tasavallalle, omaa pitkän seismisen aktiivisuuden ja maanjäristysten historian. Haitin ollessa yhä Ranskan siirtomaa alkoivat historioitsijat kirjaamaan maanjäristysten tuhoja.

Haiti on alueen köyhin valtio ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO lukee sen taloudellisesti haavoittuvien valtioiden joukkoon. Maanjäristysten lisäksi se on toistuvasti joutunut syklonien ja trooppisten myrskyjen riepottelemaksi.

Vahingot Haitia suurtuhoilta suojeleva infrastruktuuri tuhoitui lähes kokonaan, kaikkien pääkaupungin sairaaloiden sekä kuljetus- ja viestintäyhteyksien vahingoituttua vakavasti. Kaikki Médecins Sans Frontières (suom. Lääkärit ilman rajoja) järjestön tilat vahingoittuivat 74 Uskomattomat katastrofit

•••

•••

kiireisimpiä pelastusoperaatioita varten.

Tiet tukkeutuivat romusta estäen hätäavun toimittamisen. Kansalliset puhelinlinjat kaatuivat ja kahden suurimman mobiilitarjoajan kentät katosivat lähes kokonaan.

Useat hallituksen ja julkisen hallinnon rakennukset vaurioituivat tai tuhoutuivat.

Näihin lukeutui parlamentti, korkeimman oikeuden rakennus ja Port-au-Princen katedraali. Koulutusjärjestelmä romahti ja ainakin 1 300 koulua ja 50 terveydenhoitokeskusta tuhoutui. YK:n ja Maailmanpankin päämajat tuhoutuivat, samoin kuin kaikki Citibankin toimipisteet.

samoin kuin St. Michelin sairaala eteläisessä Jacmelin kaupungissa, joka on alueen suurin sairaala. Toussaint L’Ouverturen kansainvälisen lentoaseman lennonjohtotorni vaurioitui pahoin ja Port-au-Princen satama muuttui käyttökelvottomaksi jopa kaikkein

Kadut ruumishuoneina Maanjäristystä seuranneina öinä suuri osa paikallisesta väestöstä nukkui ulkona kaduilla ja kivetyksillä, autoissaan tai väliaikaisissa hökkelikylissä, sillä heidän talonsa olivat joko tuhoutuneet tai he pelkäsivät talonjäännös-

Voimakkuudeltaan vastaavia järistyksiä mitataan joka vuosi, mutta maantieteellisesti katsottuna se tapahtui yhdellä kaikkein huonoimmista paikoista jossa maanjäristys saattoi tapahtua.

Haitin lippu roikkuu presidentin palatsin raunioissa 13. tammikuuta 2010 Port-au-Princen kaupungissa Haitissa.

Michelet Louis pitelee tytärtään Youdlinea, 5, katsellessaan maanjäristyksessä selvinneiden telttakylää 18. helmikuuta 2010 Tabarressa, Haitissa.

ten putoavan päällensä mahdollisten jälkijäristysten seurauksena. Haitin rakennusstandardit ovat alhaiset eikä maassa ole asian suhteen selkeitä säännöksiä. Talot on usein rakennettu ilman papereita ja sinne missä vapaata maata sattui löytymään myös perustan valaminen oli usein tehty puutteellisesti.

Myös katkokset polttoaineen ja veden kuljetuksissa olivat tavallisia. Lisäksi oli epäselvää kuka oli johdossa, jonka seurauksena tuhoalueille saatiin organisoitua vain vähän pelastustoimenpiteitä suuronnettomuutta seuranneina päivinä. Hallitus luovuttikin lentoaseman hallinnoinnin Yhdysvalloille tehokkaampien lento-operaatioiden tuottamiseksi.

Ruumishuoneet hukkuivat kiireeseen ja Port-au-Princen kadut saivat toimia ruumiiden väliaikaisina sijoituskohteina. Hallituksen rekat keräsivät tuhansia ruumiita ja hautasivat nämä joukkohautoihin, mutta samalla kuumuus ja kosteus saivat raunioi-

hin jääneet ruumiit hyvin nopeasti mätänemään. Israelin kansainvälisen pelastusyksikön johtaja sanoi kuoleman hajun leijuneen ilmassa ja kuten holokaustin tarinoissa nähtävillä oli tuhansia ruumiita.

Hallitus toimeenpani ohjelman kodittomien siirtämiseksi pääkaupungista väliaikaisleireille ja Dominikaaninen tasavalta valmistautui vastaanottamaan tuhansia pakolaisia. Rajan lähistöllä sairaalat täyttyivät pakolaisista ja jotkut heistä onnistuivat palaamaan takaisin mukanaan hätätarvikkeita, kuten antibiootteja. Dominikaanisen tasavallan armeija vahvisti rajavalvontaansa ja sen hallitus lupasi pakolaisille vain väliaikaisen oleskelun alueellaan.

Kansainvälinen tuki Useat avustusjärjestöt, mukaanlukien YK, julkaisi vetoomuksia saadakseen paikalle kansainvälistä apua mahdollisimman pian.

Laulaja Wyclef Jean, Haitin Yhdysvaltain

suurlähettiläs Raymond Josephin serkku, ryhtyi kiertäväksi hyväntahdonlähettilääksi ja kampanjoi Haitin avun puolesta. Sosiaalinen media levitti osaltaan viestiä tehokkaasti. Useat maat vastasivat avunpyyntöön ja Dominikaaninen tasavalta oli yksi ensimmäisistä joka aloitti vesi-, ruoka- ja nostolaitekuljetukset.

Maan sairaalat avattiin ja suurimmat lentokentät tukivat Haitin avustusoperaatiota. The Dominican Institute of Telecommunications auttoi Haitin viestintäyhteyksien palauttamisessa ja Haitin Punaisen ristin jaosto koordinoi lääkintä-apua yhdessä kansainvälisen organisaationsa kanssa.

Myös muut valtiot vastasivat avokätisesti hätähuutoon ja ensimmäinen Port-auPrinceen laskeutunut avustusryhmä tuli Islannista ja seuraava Kiinasta. Qatar lähetti paikalle kuljetuskoneen, johon oli lastattu 50 tonnia hätäapuatarvikkeita sekä lääkintäryhmä, joka rakensi paikalle kenttäsaikatastrofit Uskomattomat 75

Tulen Katkua ja Jyrinää raalan. Lisäapua saatiin Israelin puolustusvoimilta sekä Etelä-Korean kansainvälisten onnettomuuksien torjuntaan erikoistuneelta ryhmältä. Kanada ja Yhdysvallat pyrkivät helpottamaan pakolaisten maahanmuuttoa; Yhdysvallat myönsikin haitilaisille väliaikaisen suojastatuksen, joka tarkoitti sadantuhannen laittoman maahanmuuttajan saattamista laillisen aseman suojiin seuraavan 18 kuukauden ajaksi sekä 30 000 henkilön karkotusprosessin hyllyttämistä.

Pelastus- ja avunantoaloitteet Pelastusoperaatio alkoi välittömästi maanjäristyksestä selviytyneiden alkaessa kaivaa loukkaantuneita ja kuolleita raunioista ulos.

Loukkaantuneiden hoitoa vaikeutti lääkintäpaikkojen puute ja argentiinalainen sotilassairaala oli ensipäivinä ainoa ulkopuolisten järjestämä lääkintäpiste koko maassa.

Lääkärit ilman rajoja –järjestön mukaan ne sairaalat, jotka eivät olleet täysin tuhoutuneet, täyttyivät pian vakavasti loukkaantuneista ihmisistä ja niissä suoritettiin suuria määriä amputaatioita. Lääkintätarpeiden puutteesta johtuen osa ryhmistä joutui improvisoimaan käsillä olevien resurssien avulla, tehden lastoja kartongista ja pesten kertakäyttöisiä lateksihansikkaita. Joidenkin avustusryhmien täytyi ryöstelyn pelossa siirtyä yöksi turvallisuusvyöhykkeille.

Yhdysvallat joutui myös kritiikin kohteeksi sillä sen hallinnoima ilmasilta näytti antavan prioriteetin aseistetuille turvallisuusjoukoille kipeästi kaivatun avustushenkilökunnan kustannuksella. Yhdysvallat ja YK solmivat sopimuksen avustusoperaation koordinoimisesta, jossa vastuu jakautui niin, että Yhdysvallat vastasi kuljetuksien toimivuudesta ja YK yhdessä Haitin viranomaisten kanssa lain ja järjestyksen ylläpidosta.

Toipumisen alku Presidentti Préval listasi Haitin toipumisen edellytyksiksi tehokkaan hallinnon luomisen, teiden avaamisen sekä sanitaation parantamisen huolehtimalla siitä, että ruumiit oli siivottu pois. Kauppa- ja teollisuusministeri Josseline Colimon Fethiere arvioi tällä olevan valtava vaikutus työllisyyteen, nyt kun joka viides työpaikka oli menetetty. Arviot tuhoista liikkuivat kahdeksan ja neljäntoista miljardin dollarin välillä. Asioita pahensi vielä entisestään lokakuussa 2010 puhjennut koleraepidemia, joka tappoi vielä tuhansia ihmisiä lisää. Neljä vuotta maanjäristyksen jälkeen 150 000 haitilaista elää yhä teltoissa sekä väliaikaisiksi tarkoitetuissa asumuksissa.

Tammikuussa 2010 YK aloitti kampanjan 575 miljoonan dollarin hätäavun saamiseksi.

Vastaus tähän oli hyvin suopea, joten saman vuoden helmikuussa YK aloitti historiansa

suurimman avunpyyntönsä pyrkien saamaan kokoon 1,4 miljaria dollaria. Alkuvuodesta 2012 alkaen huomio on siirtynyt hätäavusta pitkäaikaisen kehityksen tukemiseen. Vaikka erinäisissä viritelmäasumuksissa asuvien määrä oli pudonnut 90% puolentoistamiljoonan huipustaan, monet muuttaneista eivät edelleenkään asuneet pysyvissä asunnoissa.

Maanomistajat olivat häätäneet monet pois mailtaan, pakottaen heidät asumaan täyteen ahdetuissa slummeissa. Lokakuussa 2013 Haitin valtio aloitti historiansa ensimmäisen kansallisen asunto-ohjelman torjumaan kasvavaa asuntopulaa. Ohjelman puitteissa olisi tarkoitus vuoteen 2020 mennessä rakentaa puoli miljoonaa uutta asuntoa. Tavoitteen toteutusta seuraava paikallinen kansalaisjärjestö on kuitenkin kritisoinut ohjelmaa hallinnon heikkouksista sekä korruptiosta.

YK:n ja avustusjärjestöjen asiantuntijat ovat kannustaneet hallitusta sekä avuntarjoajia sitoutumaan rakentamaan maanjäristyksen kestävää rakennuskantaa, huomauttaen tämän lisäävän kuluja vain 10 prosentilla, mutta toimivan potentiaalisena henkien pelastajana tulevaisuudessa. Myös oikeanlaisen koulutuksen antaminen ihmisille voisi pelastaa henkiä, sillä vuonna 2010 ihmiset eivät tienneet minne mennä suojaan, jonka vuoksi useat kuolivat ensimmäistä maanjäristystä seuranneissa jälkijäristyksissä.

Mies kulkee kymmenientuhansien kuolleiden ja joukkohautaan haudattujen uhrien muistoksi pystytettyjen ristien ohitse 11. tammikuuta 2011 Titanyenissa Port-au-Princen kaupungin laidalla Haitissa.

76 Uskomattomat katastrofit

Valdivia: Historian voimakkain järistys Suuri Chilen maanjäristys

C

hile sijaitsee mannerlaattojen saumakohdassa, minkä vuoksi se on koko maapallon järistysherkimpiä alueita. Kolmetoista, eli noin joka neljäs, maailman suurimmista mitatuista maanjäristyksistä on tapahtunut Chilen rajojen sisällä. Vuoden 1960 suuri Chilen maanjäristys olikin voimakkain koskaan mitattu maanjäristys.

Sen voimakkuus oli huimat 9,5 Richterin asteikolla mitaten.

Jos maanjäristys olisi tapahtunut jollain tiheästi asutetulla alueella, se olisi todennäköisesti ollut myös maailmanhistorian tappavin. Kuolleiden määrä oli kuitenkin muihin suurimpiin maanjäristykseen verrattuna hyvin matala. Pääjäristystä edelsi neljä esijäristystä, jotka olivat voimakkuudeltaan 7,0 yksikköä tai enemmän ja myös lukuisista jälkijäristyksistä viisi ylitti tämän rajan. Järistyksen seurauksena syntyneet tsunamit, maanvyörymät, tulvat ja tulivuorenpurkaus jättivät yli kaksi miljoonaa ihmistä kodittomiksi.

Maanjäristyksessä kuoli 1 655 ihmistä ja se jätti jälkeensä noin 3 000 loukkaantunutta.

Varoitusmerkit Pääjäristystä edeltävät pienemmät järistykset eivät tapahtumahetkellä vaikuttaneet pieniltä.

Niistä vahvin oli itsessään 7,9 yksikön vahvuinen. Ensimmäinen esijäristys iski Chilen Valvidian alueelle toukokuun 21. päivä vuonna 1960, kello 6:02 aamulla. Maan presidentti perui menonsa ja valvoi itse hätäapun organisointia. Puhelinyhteydet maan eteläosiin

katkesivat kokonaan. Maa oli jo varuillaan ja pelastustoimet täydessä vauhdissa.

Toinen järistys iski seuraavana aamuna 22. toukokuuta, tasan 25 ja puoli tuntia ensimmäisen järistyksen jälkeen. Viimeinen esijäristyksistä vavisutti maata viittä yli kolme samana päivänä. Vain kuusitoista minuuttia myöhemmin pääjäristys iski täydellä 9,5 Richterin voimallaan. Järistys tuntui Chilessä yli 400 000 neliökilometrin alueella. Jotkut pienistä rannikkokylistä katosivat lähes kokonaan. Corrallin kaupungissa, jossa sijaitsee yksi Chilen merkittävimmistä satamista, veden pinta nousi maanjäristyksen jälkeen yli neljä metriä ennen vetäytymistään takaisin valtamereen.

Kahdeksanmetrinen tsunamiaalto iski valtamereltä rannikolle noin tunti maanjäristyksen jälkeen. Heti sen perässä vyöryi kymmenmetrinen aalto. Myös paikalliset tsunamit huuhtoivat Chilen rannikkoa, joista korkeimmat olivat jopa 25-metrisiä. Vesimassat tuhosivat useita satamakaupunkeja kokonaan; tsunameissa tuhoutuneiden kotien jäännöksiä löytyi jopa kolmen kilometrin päästä sisämaasta.

Seuraava aalto Suuren Chilen maanjäristyksen vauriot eivät rajoittuneet Chilen rannikkoon. Tsunamiaalto hyökyi Tyynen valtameren yli usean sadan kilometrin tuntinopeudella. Aalto iskeytyi 15 tunnin kuluttua Hawaijin saariryhmään kuuluvaan Hilon saareen. Hyökyaalto oli tuolloin yhä 11-metrinen, surmaten 61 ihmistä.

Suuri Chilen maanjäristys Vuosi: 1960 Sijainti: Chile Uhrit: 1 655 kuollutta, 3 000 loukkaantunutta, kaksi miljoonaa koditonta Iskeydyttyään Japaniin seitsemän tuntia myöhemmin aalto oli enää viiden ja puolen metrin korkuinen, mutta sen voima riitti silti tuhoamaan 1600 kotia ja surmaamaan lähes 200 ihmistä. Myös Filippiineillä kuoli tai katosi 32 henkilöä samojen hyökyaaltojen seurauksena.

Maanjäristys synnytti tsunamien lisäksi myös muita äärimmäisiä luonnonilmiöitä, kuten valtavia maanvyörymiä. Maamassojen täytettyä maan eteläosissa sijaitsevan Riñihue-järven sekä tukkien Golgol-joen, ne tulvivat penkereittensä ylitse aiheuttaen lisää vahinkoja. Vain kaksi vuorokautta maanjäristyksen jälkeen Chilen järviseudulla sijaitseva Cordόn Caulle-tulivuori purkautui.

Vuonna 2010 maailman kuudenneksi suurin seismografin mittaama maanjäristys tapahtui myös Chilessä. Järistyksen suuruus oli 8,8 yksikköä. Joidenkin tutkijoiden mukaan järistys saattoi olla seurausta jännityksen kerääntymisestä maankuoressa vuoden 1960 tapahtumien jälkeen. Mikäli näin on, suuren Chilen maanjäristyksen vaikutukset tuntuivat maankuoressa puoli vuosisataa uonnonkatastrofin jälkeen. katastrofit Uskomattomat 77

Tulen Katkua ja Jyrinää

Nevado del Ruizin purkaus Vuosi: 1985 Sijainti: Kolumbia Uhrit: 23 000 kuollutta, 5000 evakuoitua

Vanha vuori ärisee yhä Nevado del Ruizin purkaus

M

arraskuun alussa vuonna 1985 kolumbialaisen Nevado del Ruiz –tulivuoren juurella asuvat kyläläiset olivat huolestuneita. Jo muutaman kuukauden ajan tulivuori oli päästellyt ilmoille tuhkapilviä.

Marraskuun kolmantenatoista tulivuori alkoi syöstä tuhkaryöppyjä ilmaan ja lopulta purkautui voimalla jättäen jälkeensä arviolta 25 000 kuollutta. Purkaus oli muistutus siitä, miten haavoittuvainen ihminen on luonnon valtavien voimien edessä ja miten tärkeää on oppia tuntemaan luonnon omat varoitusmerkit.

Nevado del Ruiz on yli viisi kilometriä korkea kerrostulivuori Kolumbian Andeilla Toliman piirikunnassa, noin 129 kilometrin päässä pääkaupunki Bogotásta. Massiivinen tulivuori sijaitsee Los Nevados –kansallispuistossa, jossa voi nähdä myös useita pienempiä tulivuoria. Nevado del Ruizin tuhoisat voimat ovat piilossa jäätiköiden ja lumikerrosten alla. Tulivuori on saanut nimensäkin valkoisesta huipustaan, sillä espanjaksi nevado tarkoittaa lumen peittämää.

Nevado del Ruiz on ollut aktiivinen tulivuori jo noin kaksi miljoonaa vuotta. Nykyinen aktiivinen kausi alkoi noin 150 000 vuotta sitten

78 Uskomattomat katastrofit

muovaten vuoren nykyiseen ulkonäköönsä.

Kerrostulivuori koostuu vuorottelevista kerroksista laavaa ja kovettunutta vulkaanista tuhkaa, johon on sekoittunut tuliperäistä kiviainesta.

Tulivuori on aina ollut melko aktiivinen, eivätkä savupilvet olleet epätavallinen näky purkauspäivän aamullakaan. Paikalliset viranomaiset tekivätkin kohtalokkaita virheitä arvioidessaan tulevan purkauksen voimakkuutta. Tämä oli syy siihen, miksi purkaus jätti jälkeensä niin mittavaa tuhoa. Kun tulivuori alkoi purkautua kolmelta iltapäivällä, monet asiantuntijat arvelivat purkauksen olevan voimakkuudeltaan vain keskiluokkaa.

Evakuointitoimiin ei ryhdytty. Purkauksen saavuttaessa huippunsa keskiyöllä läheisen kylän asukkaat olivat nukkumassa, tietämättä etteivät he tulisi enää koskaan heräämään.

Miksi purkaus aiheutti niin valtavaa tuhoa?

Nevado del Ruiz on erityisen vaarallinen tulivuori purkaustapansa vuoksi. Tulivuoren purkaukset ovat Plinius-tyyppisiä, joissa ilmakehään purkautuu purkausaukosta tuliperäistä tuhkaa ja magmaattisia kaasuja valtavalla nopeudella. Kaasut voivat kulkeu-

tua ilmassa pitkiäkin matkoja. Ensimmäinen Pliniseksi määritelty purkaus oli Vesuviuksen purkautuminen vuonna 79 jKr. Purkauksen voimaa mitatessa vuoden 1985 purkaus ei ollut kuitenkaan suurimpien joukossa. Suurinta tuhoa aiheuttivat kuitenkin sen seurauksena syntyneet valtavat mutavyöryt, jotka syntyivät veden kyllästämän tulikuuman vulkaanisen aineksen irrotessa vuoren rinteestä. Muta syöksyi alas rinnettä tuhoten läheisiä kyliä ja kaupunkeja. Vuoren huipun jäätiköt alkoivat sulaa purkauksen vaikutuksesta, nopeuttaen mudan etenemistä ja tehden siitä erittäin painavaa. Kun pääpurkaus alkoi keskiyöllä, kyliä kohti syöksyvät mutavyöryt kulkivat jo viidenkymmenen kilometrin tuntinopeutta.

Ei savua ilman tulta Pelkästään luonnonvoimat eivät olleet syynä ihmishenkien menetykseen. Nevado del Ruizin purkaus vuonna 1985 osoitti, kuinka huonosti tulivuorenpurkausta ennakoivia merkkejä osattiin tulkita, josta syystä purkauksen lähestyessä asiaankuuluviin evakuointitoimenpiteisiin ei osattu ryhtyä.

Paikalliset ja tiedemiehet yhtä lailla olivat

huolissaan tulivuoren toiminnasta jo vuotta ennen varsinaista purkausta. Alueella oli jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja höyrypurkauksia. Kolumbia oli kuitenkin köyhä maa, jolla ei ollut tarvittavia laitteistoja tulivuorien tarkkailemiseksi. Aiemmin saman vuoden helmikuussa ryhmä tiedemiehiä vieraili alueella tutkiakseen tulivuorta. Muiden maiden avustuksella heinäkuussa saatiin hankittua seismografeja.

YK oli myös aloittanut ohjelman kartoittaakseen ne alueet, joilla tulivuorenpurkauksen riski oli suurin. Raportti julkaistiin vain kuukautta ennen Nevado del Ruizin purkausta.

Siinä tulivuoren alapuolella sijaitseva Armeron kylä oli mainittu yhtenä korkean riskin alueista. Raportin varoitukset ohitettiin Kolumbiassa olankohautuksella. Viranomaiset jopa väittivät raportin olleen kirjoitettu vain paikallisten pelottelemiseksi.

Viranomaiset myös vähättelivät tarvetta evakuoinnin järjestämiselle purkausta edeltävinä kuukausina. Niinpä paikalliset päättivät pysyä kodeissaan ja jatkaa arkeaan tavalliseen tapaan. Esipurkausten tapahtuessa kolmannentoista päivän itapäivällä alue lopulta määrättiin evakuoitavaksi, mutta purkaukset kuitenkin rauhoittuivat hetkeksi, jolloin evakuointitoimenpiteet valitettavasti peruttiin.

Eräs onnettomuuden silminnäkijä muisteli myöhemmin, kuinka vielä mutavyöryn lähestyessäkin viranomaiset kehottivat paikallisia pysymään kodeissaan. Eräs geologian opiskelija muisteli: “Pormestari rauhoitteli meitä ja sanoi, ettei ole mitään syytä huoleen, että kyseessä oli vain tuhkasade ja että he eivät olleet huomanneet mitään erityistä Nevadosta, joten meidän tulisi pysyä rauhallisina omissa taloissamme.”

Purkauksen synnyttämä myrskyinen sää esti osaltaan viranomaisia varoittamasta Armeron asukkaita. Nukkuva leijona, kuten paikalliset tulivuorta kutsuvat, sai karjua rauhassa ilman että kukaan olisi huomannut tai ottanut tosissaan sen varoituksia.

Tulivuoren synkkä historia Tulivuorta ympäröiville kylille ei ollut ensimmäinen kerta, kun sen purkautuminen jätti jälkeensä järkyttävän määrän kuolleita. Vuonna 1595 tulivuori oli purkautunut tappaen mutavyöryllä 636 henkeä. Seuraavassa purkauksessa vuonna 1845 kuolleita oli lähes 1 000.

Armeron kylä oli rakennettu kokonaan aiempien purkausten aiheuttamien mutavyöryjen jäännösten päälle. Vulkaaninen maa-aines

on erittäin hedelmällistä viljeltäväksi, minkä vuoksi tulivuorten ympäristöt ovat usein asuttuja vaarasta huolimatta.

Pääpurkauksen alettua yhdeksän jälkeen illalla useimmat Armeron 27 000 asukkaasta olivat jo sikeässä unessa. Kiihtyvää vauhtia edenneen mutavyöryn osuttua kaupunkiin suurin osa sen asukkaista hautautui mudan ja kivimurskan alle.

Pelastusyrityksiä vaikeuttivat rikkoutuneet sillat sekä käyttökelvottomat tiet. Lopulta kuolleiden määräksi arvioitiin noin 23 000 ihmistä. Tämän lisäksi useita tuhansia oli loukkaantunut. Pian purkauksen jälkeen Armeron kaupunki julistettiin “pyhäksi maaksi”, hautapaikaksi asukkailleen.

Tiedemiesten tutkiessa myöhemmin aineistoa purkausta edeltävältä ajalta, he huomasivat useita pitkäkestoisia maanjäristyksiä.

Vulkanologi Bernard Chouet jopa kertoi, että “tulivuori huusi että oli juuri räjähtämässä” ilman, että kukaan kiinnitti siihen huomiota.

Siihen aikaan tutkijoiden ymmärrys tulivuorista ei ollut riittävä yhdistämään tiedonmurusia toisiinsa ja antamaan asiaankuuluvia varoituksia.

•••

Purkauksen saavuttaessa huippunsa keskiyöllä läheisen kylän asukkaat olivat nukkumassa, tietämättä etteivät he tulisi enää koskaan heräämään.

•••

Tulivuoren aktiivisuus jatkuu On selvää, ettei Nevado del Ruiz ole vielä sanonut viimeistä sanaansa. Vuoden 1985 purkaus vaikutti onneksi siihen, miten viranomaiset vastaavat seismisen toiminnan lisääntymiseen. Lähiseudun kyliin on tehty evakuointisuunnitelmat ja evakuointeja on myös toteutettu viime vuosina.

Uusia huolenaiheita synnyttää ilmastonmuutos, joka vaikuttaa myös Nevadon del Ruizin jäätiköihin. Lumi ja jää sulavat hälyttävää vauhtia, minkä vuoksi tulivuoren toiminnan synnyttämät mutavyöryt voivat olla entistä tuhoisampia.

Vuonna 2012 tulivuoren aktiivisuus nousi.

Paikalliset virkamiehet arvelivat purkauksen olevan lähellä. Läheisten kylien asukkaiden onneksi tulivuoren toiminta kuitenkin tasaantui.

Tulevat purkaukset ovat silti erittäin todennäköisiä. Nevado del Ruizin läheisyydessä asuu yhä lähes puoli miljoonaa ihmistä.

Ennalta-arvaamaton tulivuorenpurkaus voisi siten olla katastrofaalinen.

Nevado del Ruizin purkaus vuonna 1985 osoitti, kuinka luonto voi sekä antaa että ottaa hetkessä. Purkaus oli yksi eniten ihmishenkiä vaatineista koko ihmishistorian aikana. Erityisen surullisen kuolleiden lukumäärästä tekee se, että mikäli tulivuoren toimintaa olisi saatu evakuoitua, monet heistä olisi ymmärretty evakuoida ajoissa purkauksen alta turvaan. Viranomaiset eivät kunnioittaneet luonnon valtavaa tuhovoimaa ja tietämättömyytensä seurauksena tuomitsivat tuhannet viattomat ihmiset kuolemaan. Aika näyttää, onko vuoden 1985 virheistä opittu tarpeeksi.

Tappava tulivuori Nevado del Ruiz Kolumbiassa

katastrofit Uskomattomat 79

Tulen Katkua ja Jyrinää

Kun taivas täyttyy tulesta Tamboran tulivuorenpurkaus

T

amboran tulivuorenpurkaus huhtikuussa 1815 oli suurin ja tuhoisin vulkaaninen purkaus, mitä maailmalla oli koskaan nähty.

Sen seurauksena kuoli yli 80 000 ihmistä joko välittömästi tai välillisesti. Kertoman mukaan purkaus typisti noin 3 500 metrisen vuoren kolmanneksella nykyiseen korkeuteensa.

Indonesian saariston itäpuolella, syrjäisellä Sumbawan saarella sijaitseva Tambora-vuori oli ollut passiivinen tuhansien vuosien ajan.

Muutamaa vuotta ennen purkausta se oli kuitenkin alkanut hiljalleen jyristä, vapauttaen pieniä määriä höyryä ja tuhkaa ilmaan.

Alueen asukkaat eivät kuitenkaan osanneet aavistaa tämän olevan vain ensimakua massiivisesta purkauksesta, jonka vaikutukset tuntuisivat ympäri maailmaa.

Tamboran tulivuorenpurkaus oli huomattavasti voimakkaampi kuin esimerkiksi Krakataun purkaus ja se onkin saanut luokituksen 7 vulkaanisella räjähdysasteikolla (korkein luokitus nykyaikaisista purkauksista). Tästä huolimatta se on jäänyt historiankirjojen sivumerkintöihin, sillä vuonna 1815 ei vielä

Tamboran tulivuoren reunavalleja nykyään

80 Uskomattomat katastrofit

ollut lennättimiä tai muita viestintävälineitä, jotka olisivat voineet välittää viestin räjähdyksestä muualle maailmaan. Purkauksen luoma valtaisa kraatteri on kuusi kilometriä leveä ja 1 250 metriä syvä.

Tuhkan peittämä maa Ensimmäinen purkaus 10. huhtikuuta 1815 lennätti tuhkaa ilmakehään yli 30 kilometrin korkeuteen. Paikalliset kertovat, että useiden satojen kilometrien päässä sijaitsevalla Javan saarella olleet sotilaat luulivat räjähdystä tykkituleksi ja aloittivat valmistelut taistelua varten.

Purkausta seurasi vahvoja pyörretuulia, maanjäristyksiä ja tsunameja, jotka hävittivät kokonaisia kyliä ja tappoivat tuhansia ihmisiä läheisillä saarilla. Jopa satojen kilometrien päässä olevien vuoristokylien talot romuttuivat taivaalta seuraavien päivien mittaan satavien pirstaleiden johdosta. Kiehuvan tuhkan pudotessa mereen se aiheutti useita höyryräjähdyksiä. Muiden saarten asukkaat kertovat nähneensä taivaalla kolme tulipat-

Tamboran tulivuorenpurkaus Vuosi: 1815 Sijainti: Indonesia Uhrit: Yli 80 000 kuollutta, joista 70 000 jälkivaikutusten kautta sasta, Tamboran vuoren muuttuessa “nestemäiseksi tuleksi”. Viisi päivää myöhemmin tulivuori purkautui uudelleen, tällä kertaa niin voimakkaasti, että ilmaan syöksynyt tuhka peitti auringon useiden päivien ajaksi.

Pian purkauksen jälkeen alueen juomavesilähteet kävivät vähiin, sadot kärsivät ja tuhannet ihmiset kuolivat nälänhätään ja kulkutauteihin. Vaikka itse purkaus tappoi noin 10 000 ihmistä välittömästi, sen seurauksena aiheutuneisiin sairauksiin ja nälkään kuoli arviolta yli 70 000 ihmistä.

Maailmanlaajuiset vaikutukset Tamboran tulivuorenpurkaus aiheutti pelottavia muutoksia maapallon ilmakehässä ja muiden maanosien ilmastoissa. Keskimääräiset lämpötilat ympäri maailmaa, erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla, laskivat seuraavana vuonna. Joillain alueilla havaittiin erityisen värikkäitä auringonlaskuja, varsinkin Lontoossa syksyllä 1815. Purkauksessa ilmaan vapautuneet valtavat määrät tuhkaa, kiveä ja rikkipitoisia yhdisteitä suodattivat maapallolle tulevan valon määrää, aiheuttaen alueellisia muutoksia sääolosuhteisiin erityisesti Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Esimerksiksi Irlannissa satoi tapauksen johdosta kahdeksan viikkoa putkeen.

Vuosi 1816 tuli tunnetuksi “vuotena ilman kesää” kylmän sään jatkuessa pitkälle kesän kuukausille. Ilmastolliset muutokset aiheuttivat vahinkoja viljasatoon, karjan kuolleisuutta ja nälänhätää maapallon toisella puolella saakka. Pohjois-Amerikka kärsi rankoista lumikuuroista jopa heinä- ja elokuussa. Aasiassa Intian monsuunisateiden kehitys hidastui ja epämääräiset tulvat johtivat uuden tappavan kolera-viruksen kehittymiseen Bengalin alueella, leviten sieltä muualle maailmaan. Kiinan lounaisosien vuoristoisissa maakunnissa vajaat sadot, hellittämätön sade ja tulvat pakottivat ihmiset syömään valkoista savea pysyäkseen hengissä.

Maanjäristyksen episentrumi sijaitsi Wei-joen laaksossa Shaanxin maakunnassa

lössisavi on muodostunut miljoonien vuosien saatossa tuulen kuljettaessa lietettä Gobin autiomaalta tälle alueelle, jota vesi ja tuuli ovat muokanneet pölymäisiksi kerrostumiksi. Nämä Yaodongeiksi kutsutut luolat romahtivat maanjäristyksen aiheuttamissa maanvyörymissä, vangiten asukkaansa alleen. Yaodongeja oli käytetty ennen järistystä asumuksena vuosisatojen ajan, eivätkä niiden asukkaat luultavasti tienneet kuinka vaarallisia maanvyörymät voisivat olla.

Maailmanhistorian tappavin Shaanxin maanjäristys

S

haanxin maakunnassa Kiinassa 23. tammikuuta 1556 sattunut maanjäristys on luultavimmin kaikkien aikojen tuhoisin, tappaen arviolta 830 000 ihmistä. Valtavien luonnonmullistusten jälkimainingeissa lasketut menetykset eivät luonnollisesti ole kovinkaan tarkkoja, erityisesti lähes viisisataa vuotta sitten, mutta vaikka arviot kuolleiden määrästä olisivatkin liioiteltuja, olisi Shaanxin maanjäristys silti maailmanhistorian tappavin. Koska onnettomuus sattui keisari Jiajingin hallitseman Ming-dynastian aikaan, kiinalaiset historiankirjat kutsuvat sitä usein Jiajingin Suureksi Maanjäristykseksi.

Sijainti Järistyksen episentrumi sijaitsi Wei-joen laaksossa Shaanxin maakunnassa, lähellä Huaxianin Weinanin ja Hayinin kaupunkeja.

Lähes 60% Huaxianin asukkaista kuoli sen jokaisen talon ja kodin romahdettua. Muissa kaupungeissa tilanne oli sama ja joissain paikoin syntyi lähes 20 metriä syviä halkeamia.

Järistys vaikutti jopa 500 kilometrin päähän, luoden massiivisia maavyöryjä, jotka omalta osaltaan lisäsivät jo suunnattomaksi kasvanutta kuolonuhrien määrää.

Nykyaikaisten geologisten arvioiden mukaan maanjäristys on ollut voimakkuudeltaan noin 8 momenttimagnitudia, vastaten tuhovoimaltaan kuitenkin eurooppalaisen Mercallin asteikon ”XI. Katastrofaalinen” –kategoriaa.

Vaikka suuremman magnitudin maanjäristyksiä on sittemmin ollut useita, kuolleiden lukumäärässä laskettuna kyseessä oli vaarallisin maanjäristys ja kolmanneksi tappavin luonnonkatastrofi ihmiskunnan historiassa.

Maanjäristyksen jälkeen lukuisat jälkijäristykset ravistelivat aluetta seuraavan kuuden kuukauden ajan.

Järistys ei tapahtunut mannerlaattojen reunalla vaan Wei-joen syvänteen murtumassa.

Maakuoren murtumia näkee alueilla, joissa kiviainekset ovat erkaantuneet toisistaan ja maa-aines on löyhästi enää kiinni kuoressaan. Maanjäristyksen vakavuus voi johtua juurikin Shaanxin sijainnista tällaisen maakuoren päällä, mannerlaattojen reuna-alueen sijaan.

Aikalaisten silminnäkijöiden mukaan “vuoden 1556 AD talvena tapahtui maanjäristyskatastrofi Shanxin ja Shaanxin provinsseissa.

Omassa Huan maakunnassamme tuho oli suurta. Vuoret ja joet vaihtoivat paikkaa ja teitä tuhoutui. Joissakin paikoissa maa nousi yhtäkkiä ylös muodostaen uusia kukkuloita, tai upposi alas uusiksi laaksoiksi. Toisaalla syntyi uusia jokia tai maa murtui rotkoiksi.

Majat, rakennukset, temppelit ja kaupunkien muurit murtuivat saman tien.”

Uhrien määrä Vaikka järistys ei ollut lähelläkään voimakkaimpia historiallisia maanjäristyksiä, se iski erittäin tiheästi asutulle alueelle, jossa rakennusten laatu oli huono. Pääsyy hirvittävää kuolonuhrien määrään on kuitenkin paikallinen asumustyyppi. Sadattuhannet ihmiset asuivat keinotekoisissa lössikerrostumiin kaivetuissa luolissa, jotka oli kaiverrettu lössitasangon pystysuorille reunarinteille.

Tasanko kattaa lähes koko Shanxin, Shaanxin ja Gansun maakuntien alueet, ulottuen myös niiden naapuriprovinsseihin. Pehmeä

Maanjäristyksen vaikutukset On lähes mahdotonta mitata maanjäristyksen aiheuttamia taloudellisia tappioita ja vaikutuksia nykyaikaisella asteikolla. Uhrien määrän lisäksi sadattuhannet ihmiset haavoittuivat ja miljoonat joutuivat aloittamaan uuden elämän tyhjästä. Koska kokonainen Kiinan maakunta oli tuhoutunut, mukanaan 60% sen asukkaista, omaisuudelle tapahtuneet vahingot olivat ymmärrettävästi tähtitieteellisiä, mahdottomia kenellekään laskea.

Tämän lisäksi Shilinin kivimetsä kärsi mittavia vahinkoja, ja 114:sta Kaichengin kiviin kaiverretuista teksteistä 40 tuhoutui järistyksessä. Vavahtelut myös lyhensivät Xi’anin provinssin pienen villin hanhen pagodaa vanha korkea torni 45 metristä 43,4 metriin.

Onneksemme lukuisia tekstejä silloisilta silminnäkijöiltä on säilynyt näihin päiviin saakka. Qin Keda, maanjäristyksestä selvinnyt keisarillinen oppinut, kirjasi ylös lukuisia havaintojaan ja ohjeitaan. Yksi näistä kertoo, että maanjäristyksen alussa ihmisten tuli pysytellä sisätiloissa eikä vaeltaa heti ulos. Heidän tulisi pysyä turvallisessa paikassa, jossa putoavat rauniot eivät voisi heitä vahingoittaa, odottaen rauhassa järistyksen loppumista.

Hänen sanojensa mukaan, vaikka koko pesä romahtaisi, osa munista saattaa selviytyä vahingoittumattomana. Tämä viittaisi siihen, että ihmiset jotka pakenivat asumuksistaan kuolivat kaatuvien rakennusten ja maa-aineksen alle, paikallaan pysyvien selviydyttyä hengissä. Hän lisäsi, että myös maanjäristyksen jälkeen ihmisten tulisi olla kärsivällisiä ja pysytellä paikallaan mahdollisten jälkijäristysten vuoksi. Vastaavanlaisia ohjeita pyritään noudattaa tänäkin päivänä.

Shaanxin maanjäristys Vuosi: 1556 Sijainti: Kiina Uhrit: 830 000 kuollutta, miljoonia kodittomia

katastrofit Uskomattomat 81

Tiesitkö...?

• Myös kaksoistornadoja on olemassa.

Kyseessä on hyvin harvinainen luonnonilmiö. Viimeksi sellainen tapahtui Nebraskassa kesäkuussa 2014.

• Suurin havaittu tsunamiaalto oli Alaskassa vuonna 1958. Kivivyöryn aiheuttama vesimassojen siirtymä johti jopa 524 metriä korkeaan aaltoon.

• Maanjäristykset eivät itsessään ole yleensä tappavia, ainakin tilastojen mukaan. Järistyksen jälkeiset tapahtumat ovat useimmiten kuolemien syynä, kuten rakennusten romahtamiset, tsunamit ja tulivuorten purkaukset.

• Suurin nälänhätä koskaan oli Kiinan kommunistisen johdon aiheuttama, yrittäessään pakottaa muutosvastarintaisen kansan tahtoonsa vuonna 1958.

43 miljoonaa ihmistä kuoli.

• Voimakkain räjäytetty ydinase oli Venäjän Tsar-Bomba. Se on myös fyysisesti voimakkain ihmisen luoma laite. Sienipilvi kohosi yli 65 kilometriin ja sen pohja oli 40 kilometriä leveä.

26. joulukuuta 2004 maanjäristys aiheutti historian tuhoisimman tsunamin, joka tappoi yli 226 000 ihmistä;

Lentäminen ahdistaa jossain määrin noin 40 prosenttia ihmisistä;

Tiesitkö, että myös kaksoistornadoja on olemassa?

• Vuoden 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen useat maat ovat ottaneet ydinvoiman käytön jälleen pohdintaan. Saksa pyrkii sulkemaan kaikki reaktorinsa vuoteen 2022 mennessä, Italia ja Sveitsi ovat keskeyttäneet tulevat ydinvoimalalaajennuksensa.

• Tuore tulivuoren tuhka, joka koostuu murskatusta kivestä, voi olla karkeaa, happopitoista, rakeista, lasimaista ja

haisevaa. Tuhka voi aiheuttaa vahinkoa vanhusten, lasten ja hengitysvaikeuksista kärsivien keuhkoille.

• Tulivuoret voivat kasvaa nopeasti. Esimerkiksi Paricutin-tulivuori ilmestyi meksikolaiselle maissipellolle 20. helmikuuta 1943. Viikossa se oli viisikerroksisen rakennuksen korkuinen ja vuoden loppuun mennessä se oli kasvanut yli 336-metriseksi. Sen kasvu pysähtyi vuonna 1952, saavutettuaan 424 metrin korkeuden. Geologisesti katsottuna prosessi on ollut hyvin nopea.

• Huolimatta yleisestä näkemyksestä, että hurrikaanit ja tornadot ovat maailman vaarallisimpia sääilmiöitä, lämpöaallot tappavat enemmän ihmisiä kuin minkään muun tyyppiset luonnonkatastrofit.

• Sana “karanteeni” on peräisin italialaisesta sanasta “quarantina”, joka tarkoittaa 40 päivän mittaista ajanjaksoa. Mustan surman aikaan Venetsian kaupunki vaati aluksia, joita epäiltiin tautipesäkkeiksi, pysyttelemään lahdella ankkurissa 40 päivää ennen rantaan tuloa.

Tulivuoret voivat kasvaa nopeasti;

Sana "karanteeni" on peräisin italialaisesta sanasta "quarantina", joka tarkoittaa 40 päivän mittaista ajanjaksoa

82 Uskomattomat katastrofit

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen useat maat ovat ottaneet ydinvoiman käytön jälleen pohdintaan;

Lue Uskomattomat verkossa!

Tilaa uudet ja vanhat Uskomattomat-lehdet suoraan tietokoneellesi, tabletillesi tai 채lypuhelimeesi osoitteessa

Uskomattomat.fi

100+

kuvaa

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus

Jaroslavlin lento-onnettomuus

64

Musta surma

tragediaa, jotka järkyttivät maailmaa

Titanicin uppoaminen

Euroopan lämpöaalto

Espanjantauti

katastrofit Uskomattomat