JA NÄKEE IHMISYYTEEN

Kansanperinne ja populaarikulttuuri ovat vahvistaneet epäluuloa ja pelkoa sutta kohtaan. Punahilkka, iso paha susi ja ihmissusitarinat ovat olleet enemmänkin vertauskuvia ihmisestä itsestään kuin tutkielmia eläimestä nimeltä Canis lupus.

Suomalaisissa kansansaduissa susi on esitetty usein vähä-älyisenä hahmona. Susi on kulttuurinen sijaiskärsijä, johon ihmiskunta on projisoinut epätoivotut piirteensä.

teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

Länsimaisesta kulttuurihistoriasta löytyy positiivisiakin susitarinoita, kuten Rooman myyttisten perustajien Romuluksen ja Remuksen kasvattiäiti naarassusi. Tätä susihahmoa on kuvattu paljon roomalaisessa taiteessa, mutta yllättävin Roomassa kohtaamani versio oli leipomon ikkunaan asetettu pullataikinasta leivottu susiemo.

Myös nykytaide voi pyrkiä korjaamaan vääristynyttä susisuhdettamme. Eläintä ei tarvitse esittää sympaattisena tai inhimillistettynä, vaan useammista näkökulmista ja tiedostaen ristiriitaisten susitunteidemme kulttuuriset syyt.

Kuvataiteessa tämän hetken tunnetuin susikuvaaja lienee taidemaalari Samuli Heimonen, jonka kiinnostuksen suteen herätti juuri susikeskustelun tunteikkuus ja rajuus – aiheen kiinnostavuus psykologisessa mielessä. Heimonen on sanonut maalaustensa susien rakentuvan puoliksi havainnosta ja puoliksi latautuneista odotuksistamme. Maalaukset ovat ihmisen susikatseen peili eli tutkielmia siitä, miten eri tavoin suden voi nähdä. Samalla ne rakentavat uutta liittoa suden kanssa, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin.

Pohjoisen ihmisen susisuhde on vaivannut myös ruotsalaista kirjailija Kerstin Ekmania (s. 1933), jonka Sudentaljaromaanitrilogiasta on tehty elokuva Susi (2008). Ekman palasi susiaiheeseen vielä uusimmassa romaanissaan Suden jälki (2022), joka kuvaa vanhan metsästäjän susiasenteen muutosta. Ekman kuvittelee ja näyttää jotain, mikä todellisuudessa tuntuu mahdottomalta. Aloin heti kuvitella Suden jäljen päähenkilö Ulfin tilalle Suomen Metsästäjäliiton johtajia tai Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä. Voisiko fiktio muuttua faktaksi?

Susikuvitteluun on johdattanut myös Toisissa tiloissa -esitystaidekollektiivin teos Susisafari (2014–2021), jonka osallistujat saivat kokea maailmaa suden näkökulmasta. Tässä yöaikaan tapahtuneessa vaellusesityksessä tekijät ja osallistujat muodostivat susilauman, joka kohtasi yöllisen kaupungin villin mutta sosiaalisen pedon näkökulmasta. Esitys kysyi, miltä tuntuu olla susi – kuinka suden ja ihmisen sosiaaliset suhteet eroavat. Susisafarin tarkoituksena oli herättää ymmärrystä ja empatiaa sutta kohtaan samastumisleikin avulla.

Ruumiillista samastumista harjoiteltiin myös Teatterikorkeakoulun koreografian opintojen susiteemakurssilla parikymmentä vuotta sitten. Opiskelijat saivat tutkia sutta muun muassa biologisesta, yhteiskunnallisesta ja tietenkin tanssijoille keskeisestä liikkeen ja estetiikan näkökulmasta. Suden liike ihmisen tulkitsemana – kiehtovaa! Olisiko se muutakin kuin jolkottelua, ehkä jopa suden tanssia? Suden tarkasteleminen oman kehon kautta saattoi lisätä tanssijoiden empatiaa tätä muunlajista kohtaan.

Viime vuonna kohtasin Wäinö Aaltosen museossa Turussa eriskummallisen, liikuttavan suden. Se oli Teija ja Pekka Isorättyän Mekaaninen susi (2018), täytetystä sudesta valmistettu robottihärveli. Lähestyessäni robosutta se alkoi sähistä ja hyökkäillä kohti. Satuin osumaan juuri sen ajastettuun liikkumishetkeen. Taiteilijat olivat löytäneet nuhjuisen täytetyn suden entisen torniolaisen koulunsa kellarista ja halusivat kunnioittaa sen elämää. He irrottivat sudelta poskihampaan ja selvittivät dna-analyysillä suden taustan. Paljastui, että eläin oli kaadettu 1930-luvulla Inarin susilaumasta, jota ei enää ole olemassa. Susiyksilö sai siis jatkoelämän robotisoituna taideteoksena, mikä tuntui hyvin hämmentävältä.

Luontosuhde taiteissa nyt: 3 vinkkiä kevääseen!

1 2 3

Metsäsonaatti. Kuopion kaupunginteatterin monitaiteinen esitys tarkastelee ihmistä ja luontoa, luontosuhdetta ja ympäristökriisiä. Ensi-ilta keväällä 2023. Silentopia. Tanssiteatteri Sivuun Ensemblen esitys tarkastelee tanssin, livemusiikin ja tieteen keinoin ihmisen toiminnan merkitystä planeettamme hyvinvoinnille. Esitykset Tanssin talossa Helsingissä 14.–15.4. Überhund – taiteen kiehtovat koirat. Taidenäyttely Kouvolan taidemuseo Poikilossa 2.2.–29.4. ja Jyväskylän taidemuseossa 26.5.–1.10.