\u00C4l\u00E4 haksahda vaatteiden viherpesuun

ÄLÄ HAKSAHDA VAATTEIDEN VIHERPESUUN

Ympäristöystävällisintä on hankkia vaatteita tarpeeseen, huolehtia käyttämästään ja hävittää kestävästi.

Teksti ja kuvitus Miia Vistilä

Vaateteollisuuden ympäristöhaittoja tiedostetaan koko ajan paremmin. Kuten muussakin kulutustavaroiden massatuotannossa, voittoja maksimoidaan tekemällä tuotteita, jotka kestävät tarkoituksella vain vähän aikaa, jotta kuluttajien pitäisi ostaa pian uusia. Ala tuottaa kymmenesosan maailman hiilidioksidipäästöistä.

Vaateteollisuuden ongelmia ovat tämän lisäksi esimerkiksi puuvillan viljelyn iso vedenkulutus, värjäyksessä ympäristöön leviävät myrkylliset aineet, ompelijoiden tauottomat työpäivät ja vaatepölystä aiheutuvat terveysongelmat, vaatteiden lyhyt käyttöikä, monia eri kuituja sisältävien kankaiden kierrätyksen vaikeus ja kaikesta tästä syntyvä tekstiilijäteongelma.

Moni haluaisi ostaa eettisemmin tuotettuja ja kestävämpiä vaatteita, mutta niitä ei usein ole tarjolla tai helposti löydettävissä.

Jotkut kaupat ovat alkaneet tarjota kuluttajille kierrätysmahdollisuutta, jossa vanhoja vaatteita vastaan saa alennuskupongin kauppaan. Tämä ei korjaa tuotannon ongelmia, ja samalla alennus kannustaa kuluttamaan lisää.

Hanki tarpeen mukaan

Kestävä vaatteiden käyttö lähtee omista tarpeista. Vaatteita, kuten muutakin kulutustavaraa, markkinoidaan mielikuvilla tavoiteltavasta elämästä. Jos mainoksen viesti viehättää, mieti tarvitsetko todella uutta tuotetta siihen. Esimerkiksi uusia trikoita paremmin lenkille lähtemiseen voi kannustaa se, että varaa sille ajan kalenteriin ja sopii menosta kaverin kanssa.

Monella on ongelmana, että vaatteita on liikaa, mutta ei kuitenkaan tarkoitukseen sopivia. Vaatevuoren haltuunottoohjeet lähtevät yleensä siitä, että heitetään

pois se, mikä ei sovi ja mitä ei tule syystä tai toisesta pidettyä. Jäljelle jää ns. kapselivaatekaappi, jossa ideaalitapauksessa arjen käyttövaatteet sopivat toistensa kanssa yhteen niin, että uusien hankintaa, vaatehuoltoa ja asukokonaisuuksia ei tarvitse koko ajan miettiä.

Tällaiseen tilaan kannattaa pyrkiä hitaasti ja omaan tilanteeseen fiksusti soveltaen. Käyttökelpoisen vaatteen pois heittäminen ei ole ympäristöteko. Ohjeita ympäristöystävälliseen vaatteista luopumiseen on jutun lopussa.

Harvoin tarvittavia vaatteita kannattaa vuokrata ja lainata. Erityisen kannattavaa vaatteiden vuokraaminen on, kun oman kehon koko ja muoto muuttuu. Myös arjen käyttövaatteita varten on vaatelainaamoita.

Löydä laatua

Hinta ei aina takaa hyvää laatua, eikä laatu ole välttämättä kallista – käytännössä ei kuitenkaan koskaan myöskään todella halpaa.

Laadukas vaate on riittävän paksua kangasta, se sopii tarkoitukseensa ja istuu hyvin päällä. Jos kankaan on tarkoitus venyä, se palautuu hyvin venytettäessä. Kankaista kestävimmät ovat elastaanittomat luonnonkuidut, joita löytää paremmin miesten- kuin naistenvaatteista. Onneksi monet mallit sopivat sukupuolesta riippumatta.

Ompelun laatu kannattaa tarkistaa: ovatko napit hyvin paikallaan, miten koristeet on kiinnitetty, ja mistä materiaalista ne on tehty.

Kulumisen näkee parhaiten käytetyistä vaatteista. Kankaiden kestävyyttä on vähennetty koko 2000-luvun. Jos vanha tyyli miellyttää, 1900-luvulla tehdyt, hyvin pidetyt vaatteet ovat yhä käyttökelpoisia.

Myös vaatehuoltoa kannattaa pohtia jo hankittaessa: Millaista pesua vaate kestää ja vaatiiko se muuta huoltoa? Haluanko nähdä vaivaa vaatteen kunnossa pitämiseen vai onko helppohoitoisuus tärkeää?

Tuotanto-olojen selvittäminen voi olla kankaan laadun selvittämistä vaikeampaa. Tuotannolle on erilaisia sertifikaatteja, mutta niiden valvonta voi olla puutteellista. Myyjiltä kannattaa kysyä ja vaatia ottamaan selvää.

Myös mieltymyksillä on väliä. Oman maun mukaista vaatetta käyttää kuluneempanakin, ja laadukaskin vaateostos on turhaa kulutusta, jos ostostaan ei sitten tule käyttäneeksi.

Pidä hyvin

Helpoin tapa pidentää vaatteiden käyttöikää on säilyttää hyvin ja pestä vain tarvittaessa. Esim. farkkuja ja villapaitoja kannattaa pesun sijaan usein vain tuulettaa tai pestä vain näkyvän tahran kohdalta. Hikiset vaatteet taas kannattaa pestä pian niiden likaantumisen jälkeen.

Tarkempia ohjeita vaatteiden pesuun, huoltoon ja käyttökauden ulkopuoliseen säilytykseen löytyy esimerkiksi Marttaliiton sivulta. Myös korjausompeluun löytyy sivustolta ohjeita.

Vanhan korjauttaminen on ympäristölle kannattavaa, vaikka uuden, ehkä vieläkin nopeammin rikkoutuvan, saisikin halvemmalla. Varsinkin rikkoutuneet kengät kannattaa näyttää ensin suutarille. Jos niitä ei voikaan korjata, voit pyytää neuvoja uusien kestävien ostamiseen – todennäköisesti saat niitä pyytämättäkin!

Uudelleenkäyttöä ennen kierrätystä

Kun vaate ei enää palvele sinua, mieti voiko joku muu vielä käyttää sitä. Ympäristöä säästävin tapa on siirtää vaatteet seuraavalle käyttäjälle mahdollisimman vähillä välikäsillä, esimerkiksi kirpputorilla, vaatteidenvaihtotapahtumassa tai lahjoittamalla paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle.

Rikkinäiset vaatteet ovat tekstiilijätettä, jota ei saa viedä kaatopaikalle, vaan se kuuluu kierrätykseen. Tekstiilijätteen keräyspisteet löytyvät kierrätys.info -sivulta. Rikkinäiset ja likaiset tekstiilit saa myös laittaa sekajätteeseen (ei kaatopaikkajätteeseen!), jolloin ne menevät poltettavaksi.

Vaatekaupoille lahjoitetuista vaatteista käyttökelpoiset myydään eteenpäin ulkomailla, uusiokuiduiksi soveltuvat ja muut poltetaan. Kierrätysteollisuuden pyörittäminen pitkine kuljetusmatkoineen kuluttaa myös luonnonvaroja. Kaupallisen toiminnan ensisijaisena tarkoituksena ei ole jätteen minimointi, vaan taloudellisen hyödyn maksimointi kerätyistä vaatteista ja ympäristöystävällisestä imagosta.

Vaadi ja vaikuta!

Koska yhden ihmisen teot eivät vielä muuta tuotannon suuntaa, opasta muitakin kestävään vaatehuoltoon, vaadi kaupoissa kestäviä tuotteita ja poliitikoilta alan sääntelyä. *

VANHA JO SYNTYESSÄÄN: SUUNNITELLUN VANHENEMISEN KIROUS

Teksti Aino Huotari | Kuvitus Miia Vistilä

Uusi kännykkä kahden vuoden välein, kodinkone menee rikki juuri kun valmistajan vastuu tuotteesta umpeutuu ja muutama kuukausi sitten ostettu vaate on jo poissa muodista. Kuulostaako tutulta? Entä suunniteltu vanheneminen? Kyseessä on 1930-luvulla lama-ajan lääkkeeksi keksitty, sittemmin 1960-luvulta saakka kritisoitu kulutustuotteisiin ja teolliseen muotoilualaan liitetty termi. Kestävään kulutukseen erikoistunut professori Tim Cooper määrittelee ilmiön tuotteen valmistajien tietoiseksi päätökseksi lyhentää tavaroiden käyttöikää; tuote ei ole tietyn ajanjakson jälkeen toimiva tai haluttu.

Jatkuvaa kasvua tavoittelevan talousjärjestelmän tarpeita ruokkiva tapa valmistaa huonolaatuisia tuotteita on kaukana kestävän kehityksen ideologiasta, jossa peräänkuulutetaan aikaa ja käyttöä kestäviä tuotteita, joiden korjaaminen ja huoltaminen on tehty mahdolliseksi. Mainostajien luoman kulutusmanian ja vaihtuvien trendien pyörteessä kuluttajien on voinut olla vaikeaa huomata ostamiensa tuotteiden laadun heikkenemistä, kunnes ympäristömme kantokyky alkoi paukkua. Luonnonvarojen ylikuluttamisen, jäteongelmien ja kiihtyvän ilmastonmuutoksen kontekstissa käsitteeseen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota.

Entistä heikompaa tekoa

Hyviä esimerkkejä suunnitellusta vanhenemisesta ovat Hehkulamppuhuijaus-dokumentissa esiin nostetut hehkulamput ja nailonsukkahousut. Vuonna 2009 valmistuneessa dokumentissa esitetään, kuinka maailman ensimmäinen hehkulamppu on palanut Yhdysvalloissa yli 100 vuotta ja sukkahousut ovat aikoinaan

tehty kestämään hurjia vetovoimia. Eettisen kaupan puolesta ry:n selvityksen mukaan myös tekstiiliteollisuudessa runsaasti käytetyn, ennen kestävänä pidetyn puuvillan laatu on heikentynyt kiihtyvän tuotannon myötä – kuitujen rakenne on muuttunut lyhyemmäksi ja lankaa vahvistetaan synteettisillä materiaaleilla. Jos puuvillatekstiili sisältää alle kahden prosentin verran tekokuitua, sitä ei tarvitse mainita tuoteselosteessa.

Ikuisesti kestävät tuotteet olivat keksijöiden taidonnäyte, mutta kaupallisesta näkökulmasta kirous. Kestävän tuotteen ostaja ei enää tuonut rahaa valmistajille, ja vähentyvän kulutuksen pelättiin vievän työpaikkoja.

Kulutuskriittisyyttä ja kiertotaloutta

Systeemiä voi kuitenkin muuttaa. Kriittinen kuluttaja voi luoda valmistajan suuntaan painetta vaatimalla parempia takuuehtoja, kestävämpiä materiaaleja ja mahdollisuutta huoltaa ja korjata tuotetta. Viallisista tuotteista kannattaa reklamoida, koska silloin viesti tuotteiden vioista ja kehnosta laadusta kulkee valmistajalle asti. Tuotteiden alkuperään huomiota kiinnittämällä ja kuluttaja-arvioita

lukemalla voi valikoida tuotteiden joukosta kestäviä, eettisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja. Paikallaan on myös vallitsevien kulutusilmiöiden ja -mieltymyksien kyseenalaistaminen. Onko tehokkaamman tietokoneen tai uuden vaatteen hankkiminen todellinen välttämättömyys vai vain ulkoapäin luotu tarve?

Sitäpaitsi, uuden sijaan voi hankkia kierrätetyn, lainata tai jakaa tarvitsemansa tavaran. Kiertotalouden hengessä on syntynyt joukko palveluita, jotka tarjoavat kodin käyttöesineitä, autoja, pyöriä, vaatteita ja harrastusvälineitä jaettavaksi ja lainattavaksi. Kuluttajana voi myös opetella tuntemaan kestävät materiaalit, vaatteiden huoltoa ja tavaroiden korjaamista. Vanhaa voi myös tuunata. Internet tarjoaa tähänkin työkaluja blogien ja keskustelupalstojen muodossa. *

Halpatuotannon vastakohtia ja yritysvastuuseen panostavia esimerkkejä löytyy

• hollantilainen fair phone valmistaa mahdollisimman eettisiä matkapuhelimia; materiaalit on hankittu eettisiltä toimijoilta ja osat on suunniteltu vaihdettaviksi ja korjattavaksi mahdollisimman pitkän käyttöiän saavuttamiseksi.

• swedish stockingsin sukkahousut on valmistettu 88–98% kierrätysmateriaalista ja niiden huoltoon ja mahdollisimman pitkäikäiseen käyttöön merkki on laatinut sivuillaan ohjeet. Yritys noudattaa tuotannossaan zero waste -periaatetta ja osallistuu vanhojen, merkistä riippumattomien, sukkahousujen kierrättämiseen.

• ulkoiluvaatteita valmistava patagonia antaa tuotteilleen Ironclad-takuun, joka tarjoaa asiakkailleen tee se itse -korjausohjeita ja korjauspalveluita, tapauskohtaisesti joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan.

Nuorten Luonto 4/2018