Hävikkiruoka haltuun s

HÄVIKKIRUOKA HALTUUN

teksti sonja thomas kuvitus miia vistilä

Ruokahävikkiä voi kukin ehkäistä kotonaan monin keinoin, kuten järkevällä ateriasuunnittelulla. Iso osa ruokahävikistä muodostuu kuitenkin jo ennen kuluttajan ostopäätöstä.

Tyypillinen esimerkki hävikkiin menevästä ruoasta kaupoissa on päiväysvanha tuote, jonka kauppias heittää roskiin. Useimmat kaupat yrittävät kuitenkin välttää hävikkiä alentamalla tuotteen hintaa päiväyksen lähestyessä. Lisäksi monet antavat ylijäänyttä ruokaa hyväntekeväisyyteen.

Parasta ennen -päivänsä ohittaneiden tuotteiden lisäksi myymättä jää myös täysin tuoretta ruokaa, joka ei päädy edes kaupan hyllylle. Tällaisia tuoteeriä syntyy esimerkiksi, kun valmistaja uusii pakkauksia tai kun tuotteessa on kosmeettinen vika. Tällöin tuote ei ole parasta laatua, eikä se kelpaa kaupan hyllyyn, vaikka tuotteessa itsessään ei olisikaan mitään vikaa.

Perinteinen roskisdyykkaus ei ole kaikkien juttu, mutta hävikkiruokaa voi pelastaa myös muilla menetelmillä.

Hukkaeriä halvalla nettikaupoista

Ruotsalainen Matsmart.fi ja sen kotimainen vastine Fiksuruoka.fi ostavat tuottajilta vähittäismyyntiin kelpaamattomia tai päiväystään lähestyviä tuote-eriä. Esimerkiksi kuivatuotteissa ne saattavat myydä myös parasta ennen -päiväyksen ohittanutta mutta yhä syömäkelpoista ruokaa.

Hävikkinettikaupoissa hinnat ovat lähimarkettia edullisempia ja suurpakkauksia on paljon. Siitä huolimatta on hyvä muistaa ostaa vain tarpeeseen, ettei ruoka lopulta päädy sittenkin roskikseen. Molemmista kaupoista saa ruuan lisäksi muitakin käyttötuotteita.

Hävikin torjujan noutoruokasovellukset

Suurimmassa osassa Suomea toimiva ResQ Club -mobiilisovellus on alusta, jolla ravintolat myyvät edulliseen hintaan hävikkiruokaa, esimerkiksi buffetlounaiden jämäannoksia. Sovellus on ilmainen, ja sieltä voi helposti valita haluamansa annokset. Ruoka maksetaan sovelluksen kautta ja noudetaan itse ravintolasta.

Unwasted on samalla periaatteella toimiva sovellus, jonka kautta saa ostettua ruokaa myös kaupoista ja laitosruokaloista.

LUONNON JA ELÄINTEN YSTÄVÄN JOULUPÖYTÄ

Joulu on ruoan juhlaa. Joulunpyhinä pöydät notkuvat herkkuja. Suomalainen joulumenu pitää usein sisällään lihaa, ja ylivoimaisesti suosituin pääruoka on kinkku. Jopa 75 prosenttia suomalaisista kotitalouksista hankkii joulukinkun. Kinkun ohella myös monet muut perinteiset jouluruoat sisältävät joko lihaa, kalaa tai muita eläinkunnan tuotteita. Olisiko joistain perinteistä hyvä luopua?

teksti minna mononen kuvitus viima iivonen Joulu on kerran vuodessa, ja silloin maukkaasta ruoasta on lupa nauttia täysin siemauksin läheisten kanssa runsaasti katetun pöydän äärellä. Menua on saatettu suunnitella tarkoin ja kauan, ja raaka-aineiden laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota poimimalla ostoskoriin parasta mahdollista. Kuinka moni kuitenkaan pysähtyy pohtimaan syvemmin sitä, minkälaisten vaiheiden kautta eläinkunnan tuotteet ovat kaupan hyllylle päätyneet?

Tietous tuotantoeläinten kohtelusta ja oloista on kasvanut viime vuosina, ja vakavat puutteet monien tuotantotilojen toiminnassa ovat nousseet esiin. Tämä on saanut ainakin osan meistä harkitsemaan omaa lihankulutustamme ja vauhdittanut myös poliittista keskustelua tuotantoeläinten oloista. Kaikki tuotantotilat eivät toki ole samanlaisia, vaan jotkin tilat tarjoavat eläimille jopa lain vähimmäisvaatimuksia paremmat olot.

Noin 450 000 sikaa menettää henkensä joulukinkkuperinteemme vuoksi joka vuosi. Määrä kuulostaa hurjalta, eikä tunnetta helpota tieto siitä kärsimyksestä, jota valtaosa sioista joutuu kokemaan.

Syntymästään saakka suurin osa tuotantosioista kasvaa ahtaissa tiloissa, eikä pysty toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, kuten tonkimaan kärsällään maata. Harva sika pääsee koko elämänsä aikana ulkoilmaan. Luomutiloilla sikojen olot ovat hieman paremmat. Luomusertifikaatti edellyttää muun muassa tilavampia karsinoita, virikkeiden tarjoamista sekä mahdollisuutta ulkoiluun osan vuotta. Suomessa luomutuotannon osuus on kuitenkin hyvin vähäinen: joulukinkuista vain noin kaksi prosenttia on luomua.

Luomusikaa ei saa ohjata teurastettavaksi sähköpiiskan avulla, mutta muuten tuotantosian elämän loppu on yhtä tuskaisa tuotantotavasta riippumatta. Kaikki siat ohjataan niin sanottuun tainnutuskehtoon, jossa ne tukehdutetaan hiilidioksidilla. Tuotantosian elämä jää lajin luonnollista elinikää huomattavasti lyhyemmäksi, sillä 15–20 vuoden sijaan se saa jatkua vain noin puolen vuoden ajan.

Vegaaninen joulumenu on paitsi eläinten myös ympäristön kannalta parempi valinta. Eläinteollisuus on yksi merkittävimmistä ilmastopäästöjen ja luontokadon aiheuttajista maailmanlaajuisesti. Etenkin tuotantoeläinten rehun viljelyllä on valtavat ympäristövaikutukset. Suomalainenkin sika syö Brasilian sademetsiin raivatuilla pelloilla kasvatettua rehusoijaa.

Eläintuotteiden korvaaminen vegaanisilla vaihtoehdoilla on hyvä ratkaisu myös siksi, että kasvisruoka on usein terveellisempää ja ravitsevampaa. Joulupöytä ilman kovaa eläinrasvaa sisältäviä ruokia on kevyempi valinta – ei enää perinteistä kinkkuähkyä!

On monta hyvää syytä valita vegaaninen joulu.

Kirjoittaja on psykologian yliopisto-opintoihin tähtäävä helsinkiläinen eläinten ja luonnonsuojelun ystävä.

UUSI SIVUSTO TARJOAA SELKOA

HIILIKOMPENSAATION KIEMUROIHIN

Keskiajalla ihminen saattoi saada syntinsä anteeksi käymällä anekauppaa: Jumala sovitti aneen ostaneen henkilön synnit. Nykypäivänä syntejä ovat muovitavaran ostaminen, tehotuotettu ruoka sekä lentomatkailu. Niiden anekauppaa kutsutaan hiilikompensaatioksi. Pakollinen hiilikompensaatio on laissa säädettyä, mutta on myös vapaaehtoisia kompensaatiopalveluita.

Sitä oikeaa etsimässä

Vapaaehtoista hiilikompensaatiota tarjoavat palvelut lupaavat, että tuotetut ilmastopäästöt hyvitetään toisaalla. Lentomatkustus tuottaa paljon hiilidioksidipäästöjä. Matkustaja voi maksaa vapaaehtoisen hyvitysmaksun. Rahoilla saatetaan istuttaa puita tai kannattaa ympäristöystävällisä energiaa, ja matkustajan tuottamat päästöt on hyvitetty eli kompensoitu. Tilanne on plus miinus nolla.

Hiilikompensaatio kiinnostaa myös ympäristöystävällisyyttä tavoittelevia yrityksiä. Kun päästöjä ei voi muilla keinoilla vähentää, hiilikompensaatiohankkeet auttavat.

Luonnonvarakeskus eli Luke on julkaissut Hiilikompensaatioinfo-sivuston, joka antaa tietoa vapaaehtoisesta hiilikompensaatiosta Suomessa. Sivustolla on mahdollista tutkia eri päästökompensaatiotapojen vaikutusta ilmastoon. Tapoja ovat esimerkiksi metsitys, maanparannusaineiden käyttäminen ja metsän suojeleminen. – Perustimme sivuston, koska perustietoa hiilikompensaatiosta on vaikea löytää tarpeeksi selkeässä muodossa. Keräsimme informaatiota yhteen osoitteeseen asiasta kiinnostuneiden saataville, kertoo Luken tutkija Heli Miettinen. – Ostaja, kuten kansalainen, yritys tai kunta, saa tukea päätöksensä tekoon. Myös markkinoille pyrkivä uusi palveluntuottaja hyötyy sivustosta. Hän saa tietoa, mitä asioita toiminnassa tulee ottaa huomioon ja minkälaisia riskejä hän voi kohdata.

Säännöt toiminnalle

Hiilikompensaatiotoiminta on verrattain uutta, eikä yhteisiä pelisääntöjä ole vielä määritelty.

Vuonna 2019 Compensate-nimisen suomalaisyhtiön katsottiin keränneen rahaa lainvastaisesti. Arpajaishallinto piti hiilikompensaatiota vastikkeettomana hyväntekeväisyystoimintana. Rahankeruulle olisi pitänyt hankkia lupa. Tämän jälkeen rahankeräyslakia on pyritty uudistamaan hiilikompensaatiohankkeiden hyväksi. – Sääntöjen ja sääntelyn puute aiheuttaa haasteita markkinoilla. Osa hankkeista voi olla huonosti suunniteltuja. Niissä ei ole käyty läpi toimintaan vaikuttavia tekijöitä ja riskejä. Myös hankkeen seuranta voi olla puutteellista, kertoo Heli Miettinen.

Valtiot tai yrityksen ulkopuoliset tahot eivät valvo hankkeiden luotettavaa toteutumista. Huijauksien tai virheiden riski on olemassa. Ostajalla on iso vastuu. – Meillä ei ole tällä hetkellä olemassa yhtenäistä valvontajärjestelmää. Mikäli hankkeella on hiilikompensaatioon tarkoitettu standardi, toimintaa seurataan kyseisessä standardissa määritellyllä tavalla. – Ostajan on hyvä selvittää tämä ennen ostopäätöstä. Miten myyjä on varmistanut, että päästövähennys on todellinen? Todentaako riippumaton osapuoli hankkeessa saavutettavia tuloksia? Riippumattoman osapuolen suorittama toiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi on aina hyvä ja tavoiteltava asia.

Hankkeet on suunniteltava ja toteutettava hyvin. Kompensaatiolla pitää olla todellista vaikutusta. Sen pitää toteutua muiden ilmastotekojen ohella. Joskus päästöt voivat lisääntyä tai niiden vaikutus voi olla kirjattu väärin. Jos esimerkiksi metsää suojellaan kompensaatiotoimilla, hakkuita saatetaan lisätä muualla. Eri yritykset saattavat myös kirjata saman toimen useamman kerran.

Koska tällaisia virheitä on helppo tehdä, valvontaa tarvitaan.

Kompensaatio on työkalu muttei ratkaisu

Ympäristöjärjestö Greenpeace on pitänyt hiilikompensaatiohankkeita viherpesuna ja omatunnon puhdistamisena, aivan kuin modernina anekauppana. Huolta on herättänyt myös se, että osa hankkeista on toteutettu kolmannen maailman maissa, toisinaan ilman siihen osallistuneiden henkilöiden täyttä ymmärrystä. – Vasta ne päästöt, joita ei ole mahdollista vähentää, voidaan kompensoida. Kompensaation ei pidä oikeuttaa kuluttamisen tai päästöjen kasvua, huomauttaa Heli Miettinen. – Kompensaatio yksinään ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Se on lisätyökalu. Meillä ei vielä ole menetelmiä ja mahdollisuuksia vähentää päästöjä tarpeeksi.

Hiilikompensaatiossa ei siis välttämättä ole kyse pelkästä omatunnon puhdistamisesta, vaan ilmastotoimien vauhdittamisesta. – Ensimmäinen ja tärkein asia, jotta vähähiilinen tulevaisuus saavutetaan, on omien päästöjen vähentäminen. On olennaista ymmärtää ja hahmottaa oman toimintansa vaikutuksia. Yritykset voivat tavoitella mahdollisimman vähähiilistä toimintaa tai tuotantoa, yksityinen kuluttaja omaa elämäntapaansa, Miettinen pohtii.

Kirjoittaja on filosofisisissa ja historiallisissa vesissä uiskenteleva tamperelainen runoilija ja toimittajaopiskelija, jonka pyrkimyksenä on parantaa maailmaa tarina kerrallaan. Seuraa Instagramissa: @anni. kanniainen

ENNI MANNINEN

haastattelu elli kummala kuva enni manninen

Enni Manninen toimii Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirin puheenjohtajana. Hän on oululainen biologian opiskelija, joka on ollut Possun hallituksessa kolme vuotta. Enni on kulkenut luonnossa lapsesta asti, ja rakkaus luontoon sai hänet valitsemaan opiskelualansakin.

mitä kaikkea puheenjohtajan pestiisi sisältyy?

Järjestän kokouksia ja tapahtumia ja edistän asioita. Keväällä järjestimme esimerkiksi ilmastoryhmän työpajan ja syksyllä olin Oulun metsämarssin järjestämisessä mukana. Kuulun myös Luonto-Liiton liittovaltuustoon. Kesän vietin kuitenkin opiskelun parissa kenttäkursseilla, joten en ole ehtinyt toimia puheenjohtajan roolissa niin paljon kuin haluaisin.

Meillä on aika vähän porukkaa Possun hallituksessa, joten yritämme jatkuvasti rekrytoida uusia ihmisiä esimerkiksi yliopistolta. Jos saisi aktivoitua uusia tyyppejä mukaan, voisi heidän kanssaan tehdä enemmän leirejä, retkiä ja tapahtumia.

miten päädyit puheenjohtajaksi?

Viime syksynä hallitusta valittaessa Possulle ei saatu puheenjohtajaa. Olin itse silloin kiinnostunut tehtävästä, mutta aikani ei riittänyt siihen, sillä olin liian kiireinen opintojen kanssa. Hallitusta ei saatu kasaan, kunnes lopulta totesin, että voin lähteä puheenjohtajaksi. Olisi kuitenkin kiva saada jotain aikaiseksi, ja siihen tarvitaan hallitus.

mikä puheenjohtajuudessa on parasta? entä haastavinta?

Tässä tehtävässä tuntee, että pystyy vaikuttamaan asioihin. Meillä on paljon kehitysideoita Possun toiminnalle. On hienoa olla asemassa jossa pystyy edistämään asioita, mutta haasteena on kiire. Monet puheenjohtajan tehtävät vievät yllättävän paljon aikaa. Toivon, että minulla olisi enemmän aikaa puheenjohtajuudelle, mutta tämä on kuitenkin vapaaehtoistyötä. Opiskeluni vievät paljon aikaa myös tulevaisuudessa ja haluaisin edistää myös omaa kimalaistutkimustani. Tässä roolissa ei onneksi tarvitse jäädä yksin: saan paljon tukea muilta hallituslaisilta.

Olemme hallituksessa ideoineet, että jatkossa meillä olisi selkeät hallituspestit, joita markkinoisimme uusille aktiiveille. Meillä olisi esimerkiksi erikseen somevastaava, jotta puheenjohtajan ei tarvitsisi kaiken muun lisäksi huolehtia somettamisestakin. Uudet ihmiset lähtevät helpommin mukaan, kun heillä on selkeä rooli, mitä he tekevät. Näin puheenjohtajallekaan ei kasautuisi niin paljon vastuuta.

voiko piirin puheenjohtajana oikeasti vaikuttaa asioihin?

Voi! Tämä on merkityksellistä työtä. Olen saanut aktivoitua uusia ihmisiä mukaan toimintaan ja päässyt vaikuttamaan, vaikka vain vähänkin. Esimerkiksi Oulun metsämarssista tuli hyvä olo: paikalla oli lähes 200 ihmistä.

kuka voi ryhtyä puheenjohtajaksi?

Oikeastaan kuka vaan. Puheenjohtajaksi ryhtyessä ei tarvitse välttämättä osata mitään. Jos ei ymmärrä jotain, voi aina kysyä muilta apua. Ensimmäisessä kokouksessa minäkin ihmettelin, mitä minun pitää tehdä, mutta yhdessä ja naurun avulla siitä selvittiin. Olen saanut paljon tukea myös entiseltä puheenjohtajalta.

mikä on kivointa possussa?

On mielenkiintoista, että meidän piiriin kuuluu yli puolet Suomen pinta-alasta. Täällä olisi paljon kaupunkeja, joissa aloittaa toiminta, mutta tällä hetkellä toimintaa on vain Oulussa. Olemmekin herätelleet Rovaniemeä, Kuusamoa ja jopa Inaria ympäristövaikuttamisen pariin. Pohjois-Suomi on laaja alue, johon mahtuisi monenlaista toimintaa. Täällä on paljon tilaa pitää esimerkiksi retkiä.

Ensi vuodelle meillä onkin suunnitteilla leirikoordinaattorin palkkaaminen, jotta saadaan järjestettyä enemmän leirejä. Sillä on suuri merkitys, että lapset pääsevät tutustumaan luontoon, ovathan he meidän tulevaisuutemme toivo.

Possun hallituksessa kivointa on se, että meillä on paljon lajiosaamista. Hallitus koostuu tällä hetkellä enimmäkseen biologian opiskelijoista. Meillä on paljon tietämystä eri eliölajeista ja luonnon toiminnasta, ja sitä on voitu hyödyntää leireillä ja luontoharrastustoiminnassa. Lisäksi meillä on alalla paljon tuttuja, jotka voivat vetää esimerkiksi linturetkiä.

Ai niin, Possussa aloitetaan pian myös käsityö- ja taidekerho, jossa voidaan yhdessä oppia esimerkiksi vaatteiden korjausta ja kestävää tapaa käyttää tekstiilejä!

mitä haluaisit sanoa ihmisille, jotka miettivät hallitustoimintaan lähtemistä?

Luonto-Liiton toimintaan voi aina lähteä mukaan, jos vain tykkää luonnosta ja haluaa tehdä ympäristövaikuttamista. Hallitustoiminnassa voi hyödyntää omia vahvuuksiaan: jos olet vaikka hyvä valokuvaaja, voit olla valokuvausvastaava. Kaiken kuitenkin oppii tekemällä. Kokouksissa on yleensä rento tunnelma. Tämä ei ole haudanvakavaa hommaa.

Tulkaa meidän syyskokoukseen! Meillä on tosi kiva porukka Oulussa, ja lisää tekijöitä tarvitaan aina.

PAIKALLISET OSAAVAT PARHAITEN

Yli 80 prosenttia maapallon elonkirjosta sijaitsee alkuperäiskansojen hallinnoimilla alueilla. Paikalliset perinteiset elämäntavat ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta paremmin kuin erilliset suojelualueet, jotka erottavat ihmiset luonnosta. Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietoon ja toimintaan nojaava suojelu myös purkaa siirtomaavallan ajoilta perityviä alistavia perinteitä ja vahvistaa ihmisten elinmahdollisuuksia alueilla.

teksti miia vistilä kuvitus maria leskinen

Alkuperäiskansoilta viedään maat

Alkuperäiskansat hallinnoivat vain noin 22 prosettia maa-alasta, mutta 80 prosenttia elonkirjosta sijaitsee näillä alueilla, käy ilmi Siemenpuu-säätiön Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua -julkaisusta. Kokoelmaan on kerätty yhdeksän esseetä ja yksi valokuvakooste alkuperäiskansojen näkökulmasta luonnonsuojeluun eri puolilta maailmaa. Yksityiskohtien kautta kuvataan, miksi vallalla oleva käsitys luonnonsuojelusta ihmisistä eristettyine suojelualueineen ei riitä luontokadon pysäyttämiseen ja mitä haittaa siitä on.

Suojelun mittarit huomioivat vain luonnontieteelliset muuttujat, ja koska suurin lajikirjo on alkuperäiskansojen mailla, suojeluun otetaan asutettuja maita. Luonnonsuojelualueen perustaminen tarkoittaa usein sitä, että alueella asunut alkuperäiskansa tai muu paikallisväestö, joka on elänyt alueella pitkään ympärillään olevaa luontoa kestävästi käyttäen, ajetaan väkivaltaisesti mailtaan ja ”suojelijat” ryöstävät heidän tavaransa.

Karkotuksessa tuhoutuu paikkaan ja sen ihmisiin liittyvää tietoa ja kulttuuria, jossa ihminen on osa luontoa. Usein ihmisen ja luonnon suhdetta tukevat erilaiset henkimaailmaan liittyvät uskomukset ja rituaalit.

Elävän, ekologisesti kestävän ja laajan elonkirjon säilyttävän kulttuurin tilalle perustetaan paikallisilta kielletty alue, joka luonnonsuojelun varjolla varataan turisteille ja eliitin hyödyksi sekä virkistyspaikaksi. Tämä on siirtomaaajoilta jatkunutta kolonisaatiota, jota nyt harjoittavat yritykset, järjestöt, kansainväliset toimijat ja paikalliset eliitit.

Luonnonsuojelualue on tehoton

Luonnonsuojelualue voi auttaa yhden lajin säilymisessä, mutta lajien kirjoa se ei maailman mittakaavassa kovin hyvin suojele. Monet lajit ovat sopeutuneet alkuperäisasukkaiden elämäntapaan, esimerkiksi laidunnuksen sykliin, joka suojelun myötä päättyy. Silti suojelualueet saavat kannatusta. YK:ssa valmistellaan niin sanottua 30/30-mallia, jossa 30 prosenttia maapallon maa-alueista ja 30 prosenttia meristä suojellaan vuoteen 2030 mennessä. Alkuperäiskansojen järjestöt vastustavat esitystä.

Mallin kannatus ei perustukaan ekologiseen tehokkuuteen, ja ihmisoikeudet siitä on unohdettu kokonaan. Se nojaa maailmankuvaan, jossa ihminen on luonnosta erillinen ja luonto erikseen suojeltavaa, sekä valtapolitiikkaan, jossa alueiden kohtalosta päättävät muut kuin siellä asuvat ihmiset. Usein taustalla on rasistista ajattelua, jossa ympäristönsä parhaiten tuntevat alkuperäiskansat nähdään tietämättöminä ”jaloina villeinä”, jotka ”valkoisen pelastajan” täytyy nostaa kehityksen kelkkaan ja sivistää.

Kehitys tarkoittaa luonnon näkemistä elävän elinympäristön sijaan resurssina ja myytävänä tuotteena, jota voidaan myydä: rakennetaan esimerkiksi patoja ja kaivoksia.

Yhteisösuojelualue ylläpitää luontoa ja kulttuuria

Dekolonisaatio on näiden rasististen rakenteiden purkamista. Luonnonsuojelun dekolonisaatiossa valtaa siirretään takaisin paikallisille ihmisille, jotka saavat itse päättää mitä suojelevat ja miten.

Nyt alkuperäiskansat asuttavat 40 prosenttia suojelualueista, mutta hallinnoivat vain yhtä prosenttia. 30/30-tavoite ei määrittele miten luontoa suojellaan. Tavoitteen voisi toteuttaa paikallisen väestön ehdoilla. Luonnosuojelualueiden sijaan pitäisi perustaa yhteisösuojelualueita, joiden lähtökohtana olisi paikallinen elämäntapa, tieto ja tapakulttuuri, ehdottaa intialainen Arunopol Seal.

Paikallinen väestö voisi käyttää alueitaan esimerkiksi marjastukseen, sienestykseen, kalastukseen ja laidunnukseen perinteisillä kestäviksi todetuilla tavoilla. Näin suojeltaisiin tehokkaasti laaja-alaisia elinympäristöjä ja lajien kirjoa. Tiede ja perinnetieto täydentäisivät toisiaan.

Moni hyötyy nykymallista

Lajien määrä ja lajikirjon vaihtelu kertovat vastaansanomattomasti elämäntavan ekologisesta kestävyydestä. Vaikka luontokato on yleisesti tunnustettu ongelma, harva on sen ratkaistakseen valmis luopumaan rahasta ja vallasta. Päinvastoin muutoksen pitäisi tuoda lisää rahaa. Yritykset, järjestöt ja valtiolliset toimijat tekevät voittoa nykyisellä luonnonsuojelulla, ja ympäristötuhojen ekologiset kompensaatiot on sisällytetty yritysten tuloslaskelmiin.

Moni valtiokaan ei ole valmis luopumaan vallastaan, kuten oikeudesta hallita maata ja päättää, mitä luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä, kuten kaivosyhtitöitä, alueillaan toimii.

Suomikaan ei ole ratifoinut alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta suojaavaa ILO 169 -sopimusta. Sopimus suojaisi saamelaisten taloudellisia, sosiokulttuurisia ja poliittisia oikeuksia, joihin myös maaoikeudet lukeutuvat.

Eivätkä kaikki valtiot välitä luontokadosta. Brasiliassa on Jair Bolsonaron presidenttikaudella aktiviisesti vähennetty alkuperäiskansojen oikeuksia asuinalueisiinsa ja helpotettu kansainvälisten suuryritysten mahdollisuuksia tuhota Amazonian sademetsää viljelymaaksi tai karjankasvatukseen avoimen kolonialistisella ja rasistisella politiikalla.

Lakeja voi muuttaa

Dekolonialisoidussa mallissa perinnetieto ja tapaoikeus tulisivat kansallisen lain tilalle. Esimerkiksi saamelaiset saisivat itse päättää, ketkä Tenolla kalastavat ja kuinka paljon. Todennäköisesti he sallisivat maltillisen kalastamisen paikallisille, kun nyt ainoat vaihtoehdot ovat joko kuka vain, joka kalastusluvan ostaa, tai ei kukaan.

Lainsäädäntöä voidaan dekolonisoida esimerkiksi sisällyttämällä siihen alkuperäiskansan tapoja tai antamalla kahden järjestelmän elää rinnakkain, jolloin on tärkeää määritellä selkeästi, missä asioissa seurataan alkuperäiskansan hallintojärjestelmää, missä valtioiden lakeja.

Lainsäädäntöön on yhdistetty alkuperäiskansan maailmankuvaa esimerkiksi Uudessa Seelannissa, jossa maoreille pyhä Whanganui-joki sai oikeushenkilön aseman. Whanganuihin laillisesti kuuluvaksi lasketaan myös sen sivujoet ja ”kaikki sen fyysiset ja metafyysiset elementit”, kertoo aasialaisesta Salween-joesta kirjoittava tutkija Saw John Bright.

Hän toivoo Salweenille vastaavaa asemaa. Kiinasta Thaimaan kautta Myanmariin virtaavan joen liepeillä asuu paljon eri alkuperäiskansoja, joiden elämäntapaa ja ympäristöä kiinalaisyritysten patohankkeet uhkaavat.

Kunnioitus suojelun tilalle

Lakien ohella ajattelutavankin pitää muuttua, summaa professori Antti Salminen. Suojelu ei ole päämäärä, vaan seuraus kestävästä elämäntavasta.

Kulttuurin muutos vaatii materiaalista, henkistä ja hengellistäkin muutosta: täytyy ymmärtää, että ihminen ja luonto eivät ole minkään suhteen osapuolet, vaan ihminen sisältyy luontoon.

Elävän luonnon ohella tulee kunnioittaa myös elotonta laajemmin kuin vain resursseja, kuten vettä ja kiviä. Tulee kunnioittaa myös kuolemaa osana luontoa, ja kaikkea sitä, mitä ei vielä ole, ei tule ja mistä ei vielä tiedetä.

KASVISSYÖJÄ JA METSÄSTÄJÄ

teksti ja kuva veera laine

Kun ystäväni kertoo innoissaan juuri kaadetusta hirvestä, minä siirrän ajatukseni muualle. Hän säästää minut hurjimmilta kuvailuilta tiedostaen niiden aiheuttavan huonoa olo minussa. Vaikka me olemme erilaisia, emmekä jaa samanlaista suhtautumista metsästykseen, emme riitele asiasta.

En ole syönyt lihaa lähes neljään vuoteen. Minua ei haittaa, jos muut syövät lihaa, mutta toivon kuitenkin heidän tietävän, mistä liha on peräisin.

Lopetettuani lihansyönnin mielipiteeni metsästyksestä ei kuitenkaan täysin muuttunut. On tärkeää, että esimerkiksi hirvi- ja peurakantoja pidetään tasaisena, ettei eläinten määrä ryöpsähdä valtavaan nousuun, sillä se veisi tilaa muilta lajeilta. Toki nykyinen tilanne on ihmisen aikaansaama: jos luonnonvaraisia petoeläimiä olisi enemmän, ne pitäisivät riistaeläinten määrän tasapainossa.

Suhtautumiseni metsästykseen myös vaihtelee riistalajin ja metsästystyylin mukaan. Hirvieläinten metsästystä tarvitaan nykytilanteessa niiden määrän tasaamiseksi, jolloin luonnon voidaan katsoa hyöytyvän siitä. Toisaalta vaikkapa mäyrien metsästys on mielestäni turhaa. Ihminenkään ei juuri hyödy siitä taloudellisesti, eivätkä luolametsästysmenetelmät ole hyviä niin riistaeläimille kuin metsästyskoirillekaan.

Ystävälleni metsästys on tärkeä harrastus, jota tehdään yhdessä koirien kanssa, ja hänen perheensä saa myös osan elannostaan metsästämällä. Itse en voisi kuvitella enää edes harkitsevani lihansyöntiä, saati kuvitella eläimen tappamista itse. Se ei kuitenkaan ole haitannut ystävyyttämme.

Mielestäni on hyvä pyrkiä siihen, että asioista voi puhua ilman, että välttämättä heti tuomitsee toisen ihmisen. Kun maailmankuvat ja elämäntyylit ovat keskenään erilaisia, voi oppia ainakin sen, etteivät asiat ole aina aivan mustavalkoisia.

Kirjoittaja on lukiolaisnuori, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta ja vaikuttamisesta.

SEIKKAILU OTTAA KANTAA KOLONIALISMIIN

teksti sonja thomas kuva milla aalto

Turkulaisen Camilla Kantolan esikoisromaani Linnunsolu on sydämeltään poliittinen. Tarinan ytimessä ovat ympäristöarvot ja kolonialismi, mutta seikkailuakaan ei puutu.

– Halusin kirjoittaa jännittävän ja viihteellisen seikkailun sydäntäni lähellä olevista teemoista, Camilla Kantola kertoo. – Koulutukseltani olen sosiologi, joten olen tietysti kiinnostunut yhteiskuntaan liittyvistä teemoista. Kirjan tekoprosessi on ollut vuosien mittainen, ja ympäristöteemat ovat toistuneet uutisoinnissa eri muodoissa ajankohtaisina. Siitä ne tarttuivat myös Linnunsoluun.

Yhteiskunnat, todelliset taikka fiktiiviset, kiehtovat Kantolaa. Linnunsolun tapahtumat sijoittuvat ihmiskunnan kolonisoimalle kaivosplaneetalle. Kolonialismin teema nousee esiin Kobaldin alkuperäisasukkaiden kobaldinmyyrien kautta. – Halusin luoda ihmisille täysin vieraan kansan tai kulttuurin, jota kautta pääsin tarkastelemaan kysymyksiä ihmisyyden rajoista. Politiikka liittyy minusta myös olennaisesti samoihin kysymyksiin. Halusin myös tarkastella kapitalismin toimintaa ihmisten haltuun ottamassa paikassa. – Kaivostuotanto ja sen voitot vaikuttavat paljon ihmissiirtokunnan toimintalogiikkaan. Kobald-planeetalla vallitsee nimellisesti demokratia, mutta kaikki on kaupallisen kaivosyhtiön omistuksessa. Siirtokuntalaisten saama informaatio on rajallista, mistä johtuen päättäjiin ei kohdistu suuria paineita tehdä muutoksia käytäntöihin.

Kukaan ei muuta maailmaa yksin

Kaivostoiminta vaikuttaa todellisuudessakin ympäristöön hyvin tuhoisasti, varsinkin, jos toimintaa ei käytännössä voida säädellä. Tällainen on tilanne Linnunsolussa. Kantolan romaanissa päätöksenteko ja suhde ympäristöön kulkevat käsi kädessä. Itse päätöksentekijätkin ovat ihmisiä. Niin myös päähenkilö, poliittista uraansa luova Ardri. – Halusin päähenkilöksi hahmon, jossa käy esiin se, miten yksilöt reagoivat tilanteeseen, jossa erilaiset arvot ja totuudet ovat ristiriidassa aiheuttaen vaikeita valintatilanteita. On ollut antoisaa päästä kirjoittamaan auki kompromissipolitiikkaan liittyvää retoriikkaa, jolla puolustellaan kestämättömiä päätöksiä. En kuitenkaan halunnut tehdä propagandateosta vaan pohtia, mitä eri puolia päätöksenteon tilanteissa on, ja miten yksilöt voivat toimia omien mahdollisuuksiensa rajoissa.

Linnunsolu valaiseekin hyvin, miksi ympäristöpolitiikka on ulkoa päin katsottaessa turhauttavaa – se on sitä myös sisältä päin. Kantolalle demokratian prosessit ovat tuttuja niin akateemisesti kuin käytännön kokemuksen kautta. Hän on työskennellyt poliittisten järjestöjen taustajoukoissa pitkään.

Kantola toivoo lukijoidensa nauttivan seikkailusta. Siinä sivussa hän haluaa Linnunsolun innostavan ihmisiä miettimään. – Haluaisin ihmisten kysyvän itseltään, miten he voisivat vaikuttaa päätöksentekoon silloinkin, kun päättäjät kiistävät vastuunsa. Toivoisin, että minulla itselläni olisi tarjota valmiita vastauksia, mutta ei ole. Niinpä tyydyn herättämään ajatuksia ja toivomaan, että tarpeeksi moni ihminen tarttuu niihin. – Kukaan ei muuta maailmaa yksin. Jos tarpeeksi moni ihminen haluaa muutosta, se onnistuu kyllä. En halua kylvää epätoivoa vaan mieluummin haluan puhua siitä, että muutos on mahdollinen.

Ihmisiä ja muukalaisolentoja politiikan rattaissa

Camilla Kantola: Linnunsolu. Nysalor-kustannus 2022. rien tapauksessa muu tietoinen olento. Kuivimmat osat poliittisesta prosessista Kantola osaa käydä läpi nopeasti ja soveltuvan hirtehisellä huumorilla. Ardrin mielen sisään on helppo päästä, ja häntä repivät ristiriidat ovat aitoja ja samastuttavia. Politiikan pyörteet saavat päähenkilön mielenterveydenkin järkkymään. Myös ympäröivät hahmot tuntuvat ihmisiltä, jotka toimivat omien lähtökohtiensa sanelemilla tavoilla. Järkipuheella vetoamiseen uskovan Ardrin vastavoimanaan toimii Manwila, planeetan luonnon ja alkuperäisasukkaiden puolustaja, jota pidetään terroristina. Heidän välistään tasapainoilua on mielenkiintoista seurata. Ardrin matka ja muutos on käsinkosketeltavaa ja laittaa lukijankin kysymään, miten paljon järjestelmää voi muuttaa sisältä käsin ja milloin se on hajotettava ulkoa.

Linnunsolu on yhteiskunnallisen tieteiskirjallisuuden ystävän pakolukemistoa. Romaanissa seikkaillaan ulkoavaruuden siirtokunnassa. Ihmiskunta on levittäytynyt avaruuteen, mutta yhteiskunta ja sen valtarakenteet noudattavat edelleen Maan tuttuja käytäntöjä. Cobaldisyhtiön kaivossiirtokunta koostuu tavallisista ihmisistä, mutta koko järjestelmällä on yksi tavoite: ottaa hyöty irti planeetan luonnonvaroista.

Sankarimme Ardri luo poliittista uraansa näissä oloissa, ja kirkassilmäisen pojan idealismia koetellaan paljon ja hartaasti. Camilla Kantola käsittelee edustuksellisen demokratian ongelmia, kun kaiken arvo määritetään kapitalismin säännöillä. Planeetan alkuperäisasukkaat toiseutetaan hirviöiksi, joilla on pimeitä voimia käytössään, ettei kukaan siirtokuntalainen vahingossakaan kyseenalaistaisi Cobaldiksen oikeutta planeetan luonnonvaroihin.

Teoksen ydin on, että poliittisten rattaiden välissä on aina ihminen, tai kobaldinmyy-

sonja thomas

Sami Karjalainen: Suomen hyppyhämähäkit – Katso silmiin ja ihastu! Docendo 2022. Suomen hyppyhämähäkit on uraauurtava tietoteos ja vaikuttava valokuvakirja. Opus on kannesta kanteen täynnä sekä luonnossa että studiossa otettuja, suuria ja tarkkoja valokuvia, joiden kautta lukija pääsee katsomaan näitä pieniä eläimiä suoraan niiden monituisiin silmiin.

Kirjassa esitellään kaikki 41 Suomessa havaittua hyppyhämähäkkiä, kerrotaan niiden elinympäristöistä ja -tavoista sekä opastetaan lajintunnistuksessa. Kuvauksista on myös lyhyet englanninkieliset tiivistelmät. Karjalainen on sepittänyt kirjassa mainittujen, Suomen ulkopuolella tavattavien hypykkien suomenkieliset nimet. Kansainvälisestikin tarkasteltuna teos on harvinaisen seikkaperäinen mutta myös kansantajuinen, sillä alan kirjallisuus usein keskittyy tunnistamaan hämähäkkejä vain sukupuolielinten perusteella. Tämä vaatii eläimen tappamista, säilömistä sekä mikroskopointia. Karjalainen pyrkikin laatimaan tunnistusoppaan, jota kuka tahansa lukija voisi hyödyntää.

e.h. engblom

Monipuoliset ja terveelliset sienet

Sinikka Piippo ja Pertti Salo: Terveyttä sienistä. Minerva 2020. Syksyllä luonnon kukoistus hiipuu, kun kasvit valmistautuvat talveen. Ennen lumea koittaa kuitenkin mielenkiintoisten sienten vuoro. Sinikka Piipon ja Pertti Salon Terveyttä sienistä -kirjassa tutustutaan tarkoin valittujen suomalaisten sienten maailmaan. Kirja tarjoaa uutta syventävää tietoa monille tutuista sienistä, kuten haperoista, käävistä, tateista ja vahveroista. Terveysnäkökulma sienten maailmaan on erityisen kiehtova.

Sienistä on koottu lyhyehkö mutta monipuolinen esittely hyvien tunnistuskuvien kera. Sienistä kerrotaan historiaa, vaikutus ja rohtokäyttö sekä tarkka luettelo ainesosista. Mukana on myös reseptejä leivonnaisista ruokiin. Kirja on inspiroiva ja konkreettinen opas sienten terveysvaikutuksiin. Kirjan viimeisille sivulle on koottu sanasto, josta löytyy selitykset monille uusille termeille, joita kirjaa lukiessa vilahtaa. Eletään jo myöhäistä syksyä, mutta luonnosta löytyy läpi talven kääpiä, joihin kirjan avulla on kiva tutustua!

riina pippuri

Mistä on suomalainen ympäristöliike tehty?

Teemu Vaarakallio (toim.): Viimeinen siirto – Suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään. S&S 2021.

Ympäristökirjallisuus on täynnä teoksia, jotka kertovat ympäristön tilasta ja siitä, miten olemme tuhoamassa sen. Tämä teos on kaikkea muuta – valaiseva katsaus siihen, mitä suomalaisella ympäristöliikkeellä on historiassaan, mitä sen parissa tapahtuu juuri nyt ja millaisia tulevaisuudennäkymiä siihen liittyy. Se huomioi kiinnostavasti jaotelluissa osioissaan ja luvuissaan taidokkaasti eri tasot yksittäisestä arjen aktivistista valtioon, joista kaikista liike lopulta koostuu. Teoksessa kuuluu monien asiantuntijoiden ääni, ja näkyvyyttä saavat niin kotimaiset kuin kansainvälisetkin kampanjat ja liikkeet. Se auttaa ymmärtämään, millaisia tavoitteita, motiiveja ja ihmisiä liikkeissä on ja miksi ne ovat tärkeitä.

Kirjaa voi suositella kaikille ympäristöliikkeestä kiinnostuneille, mutta etenkin niille, joille se on vieras ja joilla oma vaikuttamiskanava on vielä löytämättä. Teoksesta saa inspiraatiota, uskoa tulevaan ja rehellisen kuvan nykytilanteesta. Se ei turruta lukijaansa kylmäävällä kyynisyydellä tai kuorruta tulevaisuutta utopistisilla haavekuvilla, vaan pitää realistisen otteen alusta loppuun. Kokonaisuutena kyseessä on tärkeä ja tarpeellinen kirja, jonka teemat ovat pitkään kaivanneet täydennystä kotimaisessa ympäristökirjallisuudessa.

juuli lehtinen

Seitsemän viikkoa merta ja lintuja

Riitta Saarinen: Kurkikuiskaaja. Docendo 2022. Riitta Saarisen uutuuskirjassa tutustutaan kurkien suojelijana tunnetun Jouko Alhaisen ja kurkien yhteiseen matkaan. Toimittaja Riitta Saarinen on tutustunut Jouko Alhaiseen kirjoittamiensa lehtijuttujen kautta.

Kurkikuiskaajaksi kutsuttu Jouko Alhainen on huolehtinut kotitilallaan kymmenistä siipirikoista tai orvoksi jääneistä kurjista, joista osa on voinut palata luontoon. Lentokyvytön Kookka on ollut Joukon hoivissa vuodesta 1993 lähtien. Kirjassa Alhainen kertoo elämäntehtävästään kurkien parissa. Kiinnostus

Mitä tapahtuu, kun tutkijapariskunta päättää toistaa Pentti Linkolan vuonna 1974 soutuveneellä tekemän suuren lintulaskentamatkan Salosta Poriin läpi saariston? Panu ja SannaMari Kunttu kertovat uutuuskirjassaan seikkailustaan, jonka he toteuttivat kesällä 2020 kajakeilla meloen.

Kaikki luodon linnut on yhdistelmä matkapäiväkirjaa ja tietokirjaa. Sivut vilisevät saariston lintuja, ihmisiä ja paikkoja. Lukija voi miltei haistaa meren tuoksun. Reissutunnelmoinnin lomaan on nivottu taidokkaasti hyvin painavaa tietoa luonnon tilasta ja historian kulusta saaristossa. Välillä kerronta tuntuu etenevän turhankin hitaasti, kun joitakin ailuontoon ja luonnonsuojeluun heräsi hänessä jo lapsena. Vuosien mittaan hän on rengastanut tuhansia lintuja ja kerännyt tutkimustietoa.

Kirja on tunteita herättävä. Siinä on omakohtaisia tarinoita ja kiinnostavaa tietoa kurjista. Kirjan lukuisista havainnollisista kuvista vastaa valokuvaaja Tapio Tuomela. Tuomela on tuntenut Alhaisen vuosikymmenten ajan ja ollut mukana lukuisilla yhteisillä linturetkillä.

tuuli turtola

Panu Kunttu & Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut – Kahden saaristotutkijan melontaseikkailu Pentti Linkolan jäljillä. Otava 2022.

hepiirejä käsitellään niin seikkaperäisesti, että matkakertomus pysähtyy pitkäksi aikaa. Kirja olisi hyötynyt tarkemmasta oikoluvusta, sillä lukuisat kirjoitusvirheet häiritsevät elämystä.

Pentti Linkola on ristiriitainen hahmo: hänen panoksensa luonnonsuojelulle on kiistämätön, mutta hän esitti myös äärimmäisiä mielipiteitä, jotka ovat yksinkertaisesti tuomittavia. Kuntut tunsivat Linkolan henkilökohtaisesti, ja he onnistuvat ansioituneesti kirjoittamaan hänestä sekä kunnioittaen että kritisoiden.

milla aalto

palstalla tarkkaillaan luonto- ja ympäristöteemojen esiintymistä taiteissa. kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja

JÄKÄLIEN

SAMMALTEN OSA TAITEESSA JA

Pintamateriaaleja vai keston ihmeitä?

Joulun aikaan jäkälien ja sammalten estetiikasta tulee äkkiä mieleen askartelu. Vaan haluaisiko sammal itse päätyä ovikoristeeksi? Jäkälät ja sammaleet ovat suosittuja paitsi kranssimateriaalina myös piirtämisen, makrokuvauksen ja muun visuaalisen esityksen kohteina.

teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

Erityisesti jäkälien haarautuva puumainen muoto ja erikoiset värit kiinnostavat ihmistä. Jos kuitenkin tarkastellaan näitä eliöryhmiä nykytaiteen näkökulmasta, eikä vain perinteisissä lajikuvissa, miten muuten nämä eliöt voivat näyttäytyä ihmissilmälle?

Kuvataiteessa jäkälien ja sammalten kanssa on työskennellyt jo vuosikymmeniä islantilais-tanskalainen installaatiotaiteen tähti Olafur Eliasson. Moss Wall (1994) koostuu harmaaporonjäkälän (Cladonia rangiferina) peittämästä suuresta seinästä.

Oikeastaan teos on kuin valtava jäkäläryijy. Kun jäkälä kuivuu, se kutistuu ja haalistuu, kunnes kasteltuna jäkäläinstallaatio jälleen laajenee ja pöyheytyy, väri muuttuu ja taidetilaan leijailee jäkälän tuoksu. Mistä teoksen jäkälä oli peräisin, sitä tarina ei kerro. Vielä 1990-luvulla taiteen ympäristöeettisyys ei ollut niin pinnalla kuin nykyisin.

Eliasson on jatkanut sammalteemaa useissa muissa teoksissaan, muun muassa valokuvasarjassa The Moss Valley Series (2002) ja julkisen tilan valo- ja sammalseinäteoksessa Untitled (Lichtvorhang/Mooswand) (2002).

Ympäristötaiteessa ja ympäristötaidekasvatuksessa kymmenisen vuotta sitten nosteessa olivat sammalgraffitit. Murskatusta sammaleesta, oluesta ja sokerista sotkettiin mössö, jolla maalattiin kuvia ja viestejä kivipinnoille ja betoniseiniin. Muutamassa kuukaudessa pinnoille alkoi kasvaa sammalkuvio. Sammalgraffitit tosin kuivuvat ja rapistuvat helposti ilman ylläpitoa ja säännöllistä kostutusta.

Nykykeramiikkataiteessa suomalaisen Kim Simonssonin Moss People -veistokset (2017–2019) on päällystetty hohtavanvihreällä ”sammalspraylla”. Nämä sammalhahmot muistuttavat fantasialuonnonlapsia. Simonsson on myös kuvannut veistoksia erilaisissa luonnonympäristöissä, jolloin veistoksen ja ympäristön välille syntyy erilainen tarina kuin pelkistetyissä galleriatiloissa. Sammalspray ei tosin ole orgaanista sammalta vaan kemiallinen pinnoite, joka vain esittää sammaleisuutta.

Amerikkalainen nykytaiteilija Rachel Sussman on jäljittänyt maailman vanhimpia eläviä olioita teoksessaan Oldest Living Things in the World (2004–2014). Teokseen valittujen eliöiden tuli olla vähintään 2000 vuotta vanhoja. Myös jotkut jäkälät ja sammaleet läpäisivät taiteilijan ikäkriteerin.

Sussmanin esittelemä antarktinen sammal, jonka iäksi määritettiin 5500 vuotta, herättää kunnioitusta. Millaista olisi elää paikallaan vuosituhansia? Entä kun ihminen tulee tuhoamaan elinympäristön? Sussman itse on ihmetellyt myös Grönlannin karttajäkälien verkkaista pitkää elämää: ne kasvavat vain yhden sentin sadassa vuodessa.

Toinen jäkälien aikaan ja kestoon viittaava teos on esitystaiteilija ja -tutkija Tuija Kokkosen Maus & Orlovski -kollektiivin esitys Kronopolitiikkaa – III muistio ajasta (2010–). Se pyrkii ihmisiän ylittävään, loputtomaan kestoon: se suuntaa huomion luonnonolioiden ja prosessien ajallisiin suhteisiin. Yksi esityksen haara on verkkosivu, jossa on jäkäläkuvia. Samat jäkälät jatkavat hidasta, ihmisnäkökulmasta ikuista elämäänsä sekä luonnollisilla kasvupaikoillaan että internetin digitaalisessa maailmassa – luultavasti kauemmin kuin me tämän ajan ihmiset.

Luontosuhde taiteissa nyt: 3 vinkkiä joulun aikaan!

1

2

3 Elina Länsman: Minun ajassani, sinun paikassasi. Maalauksia ja grafiikkaa suhteesta paikkaan ja pohjoiseen luontoon Saamelaismuseo Siidassa (Inari) 17.1.2023 asti. Markku Heikkilä & Jaakko Heikkilä: Kolme jokea. Kuvataidenäyttely Lapin kolmesta joesta ja elämästä jokien varsilla Rovaniemen taidemuseossa 8.1.2023 asti. Helsinki Dance Company & Valtteri Raekallio: Lomonosovin moottori. Tanssiteos Antti Salmisen spekulatiivisen fiktion pohjalta Helsingin kaupunginteatterissa 31.12.2022 asti.

Syysvaellus Käsivarren erämaassa

RUSKAN LOISTOA JA RÄNTÄSADETTA

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjesti syyskuussa viikon vaelluksen Käsivarren erämaa-alueelle. Retken aikana päästiin ihailemaan Lapin ruskan hehkuvia värejä, mutta myös kokemaan runsaasti sadetta ja vähän luntakin. Vaellukselle lähti tällä kertaa vain kolme osallistujaa: retken johtajan lisäksi ensimmäiselle Lapin-vaellukselleen osallistunut Mikko sekä jo runsaammin vaelluskokemusta omaava Heidi.

mikä oli reissun paras hetki? entä huonoin?

m: Paras hetki oli, kun tupa tai mikä lie yöpymispaikka näkyi. Huonointa oli, että pääseminen sen jälkeen määränpäähän kesti kauhean pitkään.

h: Paras oli se, kun kauniin ilta-auringon saattelemana olimme jo lähes perillä tuvalla, ja maltoin silti vielä pysähtyä rauhassa varvikkoon makoilemaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan sinistä taivasta. Huonoin oli se, kun kurkkukipu alkoi, sillä loppureissu oli auttamatta flunssan värittämä.

mikä oli hienoin luontohavainto?

h: Ehkä ensimmäinenä näkemämme puro putouksineen, tai sitten vaivaiskoivujen upea ruskainen värikirjo.

m: Maaruska ja meno- ja paluubussin ikkunasta nähdyt keltaiset koivun lehdet.

mikä oli paras paikka, missä retken aikana kävit?

h: Suuri seitakivi vaaran rinteellä oli vaikuttava, sillä se herätti ajatuksia menneistä sukupolvista ja sai miettimään, miten kauan sen luo on jo tultu erilaisten toiveiden ja ongelmien kanssa.

m: Saarijärven autiotupa oli paras. Siellä oli oikein kaasuliesi.

mikä oli tärkein tavara, joka sinulla oli mukana? entä mikä oli turhin painolasti?

m: Turhana painolastina oli yksi pullo liikaa marinolia. Tärkeimpänä tavarana oli kaksi vesipulloa ja suklaata.

h: Jos ei ajattele perusjuttuja, kuten makuupussia ja -alustaa, niin kävelysauvat olivat tärkein tavara, sillä ne helpottivat menoa epätasaisessa ja ajoittain rakkaisessa maastossa – sekä omaani, että seurueen toisen jäsenen. Turhin oikeasti merkittävän painoinen asia oli ohut kesämakuupussi, jonka otin varalta mukaan kylmiä telttaöitä ajatellen.

mikä oli retken paras ruoka?

m: Paras ruoka oli kuivattu hirvenliha ja sen lisuke ja mausteet.

h: Hirvi-nuudeliwokki chow mein -kastikkeella taisi tosiaan olla suurin kulinaristinen nautinto, mutta kaali-soijabolognese oli myös todella maukasta.

sattuiko matkalla kommelluksia?

h: Henkilökohtaisesti suurin kommellus oli sairastua flunssaan, mutta onneksi se vaikutti lähinnä omaan fiilikseen.

m: Matkani merkittävin kommellus oli, kun vedin sluibat kivikkoisessa maastossa matkalla Termisjärveltä Saarijärven autiotuvalle. Onneksi mitään ei mennyt pahemmin rikki.

lähtisitkö uudestaan?

h: Ehkä miettisin pienoisesti, haluanko lähteä uudelleen niin sateiseen säähän, mutta säästähän ei koskaan voi varmasti tietää ainakaan kovin pitkälle, joten enköhän lähtisi. Kivikkoista Kalottireittiä pitkin en tosin enää kulkisi, vaan valitsisin enemmän omia polkuja ja vähintään yhden vaaran huiputuksen.

m: Vaeltaminen rinkka selässä oli vähän liian raskasta minun makuuni, mutta kevyemmillä varusteilla ja päiväretkille voisin kyllä lähteä.

Diy

JOULUKORISTE KIERRÄTETYISTÄ MATERIAALEISTA

teksti ja kuvat noora ketolainen

Joulun taikaa voi tuoda kotiin itse tehdyillä joulukoristeilla. Nämä paperiset joulukoristeet valmistuvat nopeasti yhdessä illassa ja niihin voi käyttää monipuolisesti erilaisia kotoa löytyviä kierrätystarvikkeita. Jos kotoa ei löydy vanhoja joulukortteja, voit maalata itse tyhjään kartonkipakkaukseen omat jouluiset kuviot ja käyttää sitä materiaalina. Hauska idea on myös tulostaa kuvia läheisistä ja tehdä lahjaksi joulun persoonallisin koriste!

Tarvikkeet

• Paperimateriaalia: vanhoja joulukortteja, kartonkia tai vaikkapa vanhoja kirjansivuja • Pyöreän muotin tekemiseen esimerkiksi metallitölkki tai juomalasi • Narua tai lankaa • Liimaa • Kynä • Sakset • Halutessasi helmiä koristeeksi

Vinkki: Tämän joulukoristeen voi tehdä myös millä tahansa muodolla, kunhan se on symmetrinen. Koristeessa voi olla sydän, kuusi tai neliö!

Piirrän tölkin avulla ympyrä valitsemallesi materiaalille.

Leikkaa ympyrä irti mahdollisimman tarkasti. Käytä sitä mallina ja leikkaa yhteensä vähintään kuusi samanlaista ympyrää. Ympyröitä voi olla myös enemmän, jos haluaa runsaamman pallon. Esimerkkikoristeissa ympyröitä on kahdeksan.

Taita kaikki ympyrät keskeltä puoliksi. Taitoksen sisäpuolelle jää se osa, jonka haluat jäävän näkyviin.

Liimaa ympyrät yksi kerrallaan yhteen niin, että ympyröiden puolikkaat osat ovat tarkasti vastakkain. Jätä viimeinen ympyrä liimaamatta.

Taita naru puoliksi ripustuslenkiksi ja liimaa se kiinni keskiosaan niin, että ulkopuolelle jää lenksu. Narun alaosaan voi laittaa tässä vaiheessa myös esimerkiksi helmen ja tehdä helmen alapuolelle solmun, jotta se ei tipu pois.

Liimaa viimeinen ympyrä ja leikkaa pois mahdolliset epätasaisuudet. Odota liimauksen kuivumista.

Valmistus

1

2

3

4

5

6

teksti katariina riipinen kuvat milla salonen

palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.

JOULURETKEN SAARISTOLAISHERKUT

Jouluiset saaristolaisleivät eivät ole varsinaista vaellusruokaa, mutta täytteiden ainekset voi kuivata, jolloin ne eivät jäädy jouluretkellä. Varaa mukaan sopiva määrä saaristolaisleipää – jokaista täytettä riittää noin neljälle leivälle. Valmistamiseen tarvitset yhden kattilan ja paljon tarjoiluastioita. Retkellä lisättävien mausteiden määrä on helpompi arvioida, jos mittaat retkilusikkasi tilavuuden kotona.

Pikaporkkala

• 1–2 isoa porkkanaa • 5 dl vettä keittämiseen • ½ tl nestesavua (esim. Poppamies) tai käytä suolana savusuolaa • 1 rkl viinietikkaa • 2 tl suolaa • 1 tl rypsiöljyä • n. ½ dl kuumaa vettä liotukseen

Lisäksi vegaanista (kaura)tuorejuustoa, kuivattua tilliä, saaristolaisleipää

Pikkelöintiliemi x 2

• ½ dl kuumaa vettä • 2 rkl sokeria • 1 rkl viinietikkaa

Savurouhetahna

• 1 dl etikkapunajuurta • 1 dl soijarouhetta • n. ½ tl nestesavua tai korvaa osa liemijauheesta savusuolalla • 1 tl kasvisliemijauhetta • 1 maustemitta kuivattua timjamia tai persiljaa • ½ maustemittaa mustapippuria • 1 dl kuumaa vettä • 1 tl rypsiöljyä • n. ½ prk vegaanista (kaura)tuorejuustoa • suolaa tarvittaessa

Pikkelöidyt sienet

• 1 dl kuivattuja suppilovahveroita löyhästi mitattuna • n. ½ tl kokonaisia rosé- tai maustepippureita • 3 kokonaista neilikkaa • 1 laakerinlehti • (n. ½ tl sinapinsiemeniä) • (1 tähtianis)

Munakoisosilakka ja sinappikastike

• 1 munakoiso (n. 300 g) • 5–8 dl vettä keittämiseen • 2 rkl viinietikkaa • 2 tl suolaa • n. ½ dl kuumaa vettä liotukseen

• n. ½ prk vegaanista (kaura)tuorejuustoa • 1 tl sinappia (tai n. 10 g annospussi) • 1 tl rypsiöljyä • ½–1 tl viinietikkaa • ½ tl sokeria • ½ tl kuivattua tilliä • ½ maustemittaa mustapippuria • 1–2 tl kuumaa vettä • suolaa tarvittaessa

Pikkelöity punasipuli

• 1 pieni punasipuli

Kaurapannacotta ja glögikarpalot (neljä pientä annosta tai kaksi isompaa)

• 2 rkl kaura(juoma)jauhetta (esim. Puhtikaura) • 1 rkl sokeria • ½ tl agar agaria • 1 maustemitta vaniljajauhetta tai korvaa osa sokerista vaniljasokerilla • ½ maustemittaa suolaa • 2 dl kylmää vettä • 1 tl rypsiöljyä tai margariinia

• 2 dl karpaloita tai puolukoita • 1 dl vettä • 2–3 rkl sokeria • glögimausteita, esim. kanelitanko, kuivattua inkivääriä, kokonaisia kardemumman palkoja, kokonaisia neilikoita, pomeranssinkuorta

Valmistelu

Pese munakoiso, poista kannat, ja leikkaa se pituussuunnassa puoliksi. Leikkaa puolikkaat vielä pituussuunnassa puoliksi ja pilko tasakokoisiksi ½–1 cm viipaleiksi. Mittaa kattilaan vesi, omena- tai valkoviinietikka ja suola. Keitä munakoisoja noin 10 minuuttia. Jos et kuivaa aineksia, vähennä etikan ja suolan määrä noin puoleen, koska osa mausta liukenee liotusveteen. Pese tai kuori porkkana, ja leikkaa se esim. kuorimaveitsellä pitkiksi, ohuiksi suikaleiksi. Keitä porkkanasuikaleita 5–10 minuuttia mausteliemessä. Voit korvata nestesavun käyttämällä suolana savusuolaa tai jättämällä savun kokonaan pois. Pilko punasipuli ohuiksi puolirenkaiksi.

Hienonna etikkapunajuuret pieneksi silpuksi. Sekoita punajuurisilppu soijarouheeseen ja lisää joukkoon halutessasi nestesavua. Perkaa suppilovahverot tai käytä valmiiksi kuivattuja.

Jos et kuivaa aineksia, sekoita sinappikastike valmiiksi ja lisää munakoisosilakka maustumaan jo kotona. Tee savurouhetahna valmiiksi. Säästä nokare tuorejuustoa porkkalaleipien voiteluun. Lisää porkkalan sekaan öljy. Voit myös pikkelöidä sipulin ja sienet valmiiksi kotona ja pakata ne valutettuna mukaan.

Jos kuivaat ainekset, levitä munakoiso, porkkana, sipuli ja suppilovahverot tasaisesti vihanneskuivuriin tai leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä punajuuri-soijarouheseos tasaiseksi kerrokseksi. Sinapin voi kuivata sivelemällä sen ohuelti pienelle leivinpaperin palalle. Kuivattavat karpalot kannattaa rikkoa tai survoa kevyesti esim. haarukalla, puolukat kuivuvat kokonaisinakin. Kuivaa 40 asteessa 8–12 tuntia.

Varaa kaikille ennallistettaville aineksille oma pieni kannellinen astia tai kuumuutta kestävä, suljettava pakastuspussi. Pakkaa kuivattu munakoiso, porkkana ja sipuli omiin pakkauksiinsa. Pakkaa retkellä lisättävät etikka, öljy, suola, sokeri ja mausteet sopiviin pakkauksiin – etikka ja öljy esimerkiksi pieniin pulloihin. Murustele kuivattu sinappilevy pakkaukseen kastikkeen mausteiden kanssa tai pakkaa mukaan pieni sinappiannospussi. Pakkaa sienet mausteiden kanssa ja savurouheseos kasvisliemijauheen ja mausteiden kanssa. Pakkaa karpalot tai puolukat omaan pakkaukseensa ja glögimausteet esimerkiksi juustoharso- tai teenhaudutuspussiin. Sekoita pannacotan ainekset vettä ja rasvaa lukuun ottamatta keskenään. Pakkaa mukaan myös saaristolaisleipä ja tuorejuusto. Suojaa tuorejuusto tarvittaessa jäätymiseltä esimerkiksi käärimällä se villasukkaan. Retkellä

Jos olet kuivannut ainekset, aloita kiehauttamalla vettä niiden ennallistamiseksi ja pikkelöintilienten valmistamiseksi. Kaada vettä kuivatulle munakoisosilakalle ja porkkalalle niukasti, vain sen verran, että ne juuri peittyvät. Lisää porkkalan joukkoon myös öljy. Mittaa pikkeliliemen ainekset sipulin ja sienten sekaan ja kaada kuuma vesi niiden päälle. Sekoita tai ravistele niin, että sokeri liukenee. Lisää savurouheseokseen kuuma vesi ja öljy ja sekoita. Ainekset ennallistuvat ja pikkelöityvät noin puolessa tunnissa ja jäähtyvät samalla viileässä säässä.

Sekoita pannacotan ainekset huolellisesti kylmään veteen. Siirrä lämmölle ja kun seos alkaa kiehua, keitä muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää tarvittaessa vettä ja lopuksi öljy tai margariini. Kaada pannacotta esimerkiksi mukeihin hyytymään. Pannacotta hyytyy viileässä säässä noin puolessa tunnissa

Pese kattila kevyesti pannacotan valmistuksen jälkeen. Lisää kattilaan tuoreet tai kuivatut karpalot tai puolukat, vesi ja sokeri. Lisää myös glögimausteet sekaan pussissaan. Keitä 5–10 minuuttia, lisää tarvittaessa vettä. Poista glögimausteet. Siirrä hilloke syrjään jäähtymään tai kaada pannacotan päälle mukeihin. Glögimausteesta irtoaa jouluista makua vielä esimerkiksi teehen tai kuumaan mustaherukkamehuun.

Valmista leivät. Voitele ensin porkkalaleivät tuorejuustolla. Jaa jäljelle jäänyt tuorejuusto puoliksi. Sekoita toinen puoli ja muut sinappikastikkeen ainekset valutetun munakoisosilakan joukkoon. Sekoita toinen puoli savurouhetäytteeseen. Anna täytteiden tekeytyä hetki. Asettele porkkala voidelluille leiville ja koristele pikkelöidyllä punasipulilla. Ripottele päälle kuivattua tilliä. Levitä seuraaville leiville savurouhetäytettä ja koristele pikkelöidyillä suppilovahveroilla. Sinapinsiemenet ja rosépippurin voi syödä, mutta muiden mausteiden joutumista leivälle kannattaa välttää. Täytä vielä viimeiset leivät sinappisella munakoisosilakalla ja ripottele päälle kuivattua tilliä.

Kumoa pannacotta lautaselle ja asettele glögikarpalot tai -puolukat sen päälle, tai tarjoa se mukeista. Nauti talven tunnelmasta.

LuontoLiitossa tapahtuu

koonnut sami säynevirta

Luonto-Liiton valtakunnallinen toiminta

Älä osta mitään -päivä 25.11. Vastaisku Black Fridayn ylikulutusjuhlalle! Piirit järjestävät tapahtumia ympäri maan. Katso lisätiedot tapahtumista piirien somekanavilta ja nettisivuilta.

Liittovaltuuston kokous 15.4. LuontoLiiton valtuuston kevätkokouksessa tarkastellaan järjestön viime toimikauden tuloksia sekä myönnetään Siilin piikki ja Siilin peukku -palkinnot. Kokous on avoin kaikille jäsenille, mutta matkakulut korvataan vain valtuutetuille. Lisätiedot: sami. saynevirta@luontoliitto.fi

Liittokokous 6.5. Luonto-Liiton ylintä päätösvaltaa käyttävä liittokokous järjestetään keväällä 2023 Turussa! Liittokokous valitsee liittovaltuuston jäsenet ja puheenjohtajan. Haluatko mukaan vaikuttamaan koko järjestön toiminnan linjoihin? Hae valtuustoon! Lisätiedot valtuuston puheenjohtajalta: silja.aalto@luontoliitto.fi

Luonto-Liiton kevätpäivät 18.–21.5. Pohjois-Suomen piiri kutsuu luontoliittolaiset valtakunnalliseen väentapaamiseen Hailuotoon! Seuraa tiedotusta.

Lisätiedot: luontoliitto.fi/tapahtumat Instagram ja Twitter @luontoliitto Facebook: Luonto-Liitto

Susiryhmä

Vegaanimetallia ja punkkia 29.1. Metalliyhtyeet Times Of Desperation (Ruotsi) ja Cageless (Suomi) sekä punk-yhtye Unfilial (Suomi) esiintyvät Luonto-Liiton susiryhmän ja Aseistakieltäytyjäliiton hyväksi. Ikärajaton tapahtuma järjestetään Rauhanasemalla Helsingissä osoitteessa Veturitie 3. Sisäänpääsymaksu on 8 euroa. Tapahtumassa on myynnissä susiryhmän ja AKL:n ja tukituotteita. Lisätiedot: susiryhma@ luontoliitto.fi

Lisätiedot: luontoliitto.fi/susiryhma Instagram ja Twitter @susiryhma Facebook: Luonto-Liiton susiryhmä

Hämeen piiri (LHP)

Leirin- ja kerhonohjaajakoulutus 17.–19.2. 2023. Koulutus järjestetään Vahderpäässä Kangasalla. Järjestämme kimppakyytejä Tampereelta. Koulutus on kattava tietopaketti ohjaamiseen, ympäristökasvatukseen ja leirin järjestämiseen. Kurssin käytyäsi voit hakea Luonto-Liiton leireille ja kerhoihin töihin ohjaajaksi ja/tai johtajaksi. Lisätietoja ja ilmoittautuminen koulutukseen löytyy nettisivuiltamme.

Ilmastoryhmä toimii Tampereella! Suunnitellaan ja ideoidaan yhdessä miten haluamme vaikuttaa! Tule tapaamisiin tai laita viestiä: lhp@luontoliitto.fi

Lisätiedot: luontoliitto.fi/lhp Instagram @luontoliitto_hame @ekokipina Facebook: Luonto-Liiton Hämeen piiri

Varsinais-Suomen piiri (Vasp)

Metsäkahvila ja joulumyyjäiset 18.12. Legendaarinen metsäkahvila ilmestyy taas tarjoilemaan herkkuja! Seuraa tiedotusta ja etsi meidät. Voit myös tulla mukaan vapaaehtoiseksi järjestämään kahvilaa. Ota yhteyttä: vasp@luontoliitto.fi

Lisätiedot: luontoliitto.fi/vasp Instagram ja Twitter @llvasp Facebook: Luonto-Liiton VarsinaisSuomen piiri

Pohjois-Suomen piiri (Possu)

Vegekahvila 13.12. Tule herkuttelemaan vegejoulukahvilaan! Tsekkaa lisätiedot Possun somekanavilta.

Lisätiedot: luontoliitto.fi/possu Instagram @luontoliitto_possu Facebook: Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri

OTA SEURANTAAN MYÖS LUONTOLIITON MUUT PIIRIT JA TOIMINTARYHMÄT!

Ilmastoryhmä

luontoliitto.fi/ilmasto Instagram @llilmastoryhma Twitter @ilmastoryhma Facebook: Luonto-Liiton Ilmastoryhmä

Metsäryhmä

luontoliitto.fi/metsa Instagram @metsaryhma ja @natureleagueinternational Twitter @llmetsaryhma ja @NatureLeagueInt

Itämeriryhmä

luontoliitto.fi/itameri Instagram @itameriryhma Facebook: Luonto-Liiton Itämeriryhmä

Uudenmaan piiri (Lup)

luppi.fi Instagram @luppiry Facebook: Luonto-Liiton Uudenmaan piiri

Keski-Suomen piiri (Kessu)

luontoliitto.fi/kessu Instagram @kessu_luontoliitto Facebook: Kessu – Luonto-Liiton KeskiSuomen piiri

Savo-Karjalan piiri (Saka)

luontoliitto.fi/saka Instagram @luontoliitto.saka Facebook: Savo-Karjalan Luonto-Liitto

Pohjanmaan piiri (Polp)

polp.fi Instagram @luontoliitto_polp Facebook: Luonto-Liitto Pohjanmaa – POLP

Kaakkois-Suomen piiri (Kaasu)

Instagram @kaasu.luontoliitto Facebook: Kaasu / Luonto-Liitto KaakkoisSuomi

Luonto-Liitto Mannerheimintie 109 00280 Helsinki

Luonto-Liiton kevätpäivät 18.–21.5.2023

Pohjois-Suomen piiri kutsuu luontoliittolaiset valtakunnalliseen väentapaamiseen Hailuotoon!