Qvintus
KAEREA
Maailma, sen asukkaat ja ympäristöt
Paulette Bollard. Esoin Yliopisto vuonna 15
Esipuhe: Olen koonnut useita historiankirjoja urani varrella. Erikoistuin yliopistossa ihmisten historiaan, mutta olen pyrkinyt laajentamaan tietämystäni myös muihin osa-alueisiin. Historia on lapsesta asti ollut intohimoni. Toinen intohimoni oli armeija ja sotilaselämä. Päädyinkin Eluvosin yhdistyneeseen armeijaan, mutta sen sotiessa Nasirraa vastaan urani ja melkein elämänikin sai karun lopun vihollismaagin räjäytettyä jalkani irti. Päädyin monen mutkan kautta takaisin yliopistoon, josta niin rehvakkaasti olin vasta muutamaa vuotta aikaisemmin lähtenyt. En kokenut elämäni loppuneen, pikemminkin sain uuden suunnan. Historiasta löytyy tutkittavaa, ja maailmassa nähtävää. Pystyn matkustamaan hevosella, kunhan satulaan on kiinnitetty ratsastukseen käyttämäni proteesi, ja parhaiten tietoa saa sitä itse etsimällä. Tai kyselemällä. Tapasin Skaevissa jäähaltia Amantosin, joka kiertelee meriä merirosvojen seurassa, mutta kuulemma vain päästäkseen tutkimaan tuntemattomia alueita. Merirosvot ovat ilmeisesti parempaa seuraa kuin muut merenkävijät. Amantos on rakkain ystäväni, jolla riittää puhuttavaa ja sanottavaa kaikesta. Lisäksi hän antoi minulle Pollet-hillerin joka on alituinen seuralaiseni. Kun aloin koostamaan tätä kirjaa, yliopisto sanoi ”Ei tarvetta”. Olen säästänyt rahaa juuri näitä tilanteita varten, ja teenkin tämän omakustanteena. Painokoneet yleistyvät maailmassa, ja painaminen on halpaa, mutta haluan myös KUVITUSTA. Se käy kalliiksi.
Amantos, kaikessa räikeydessään
MAAILMAN LAJEJA Maailmassamme on useita tietoisia olentoja, ihmisestä jätteihin, merenväkeen ja metsän olentoihin. Useimmiten lajit ovat jaettu valtaapitäviin ja ei-vallassa oleviin, joiden jako tosin on usein hämärä. Miten lokeroisit vampyyrin? Perinteisesti valtaapitävät lajit ovat kuitenkin ihmiset, haltiat, örkit ja kääpiöt. Ei-valtaapitäviä ovat kentaurit ja muut, joita ei kiinnosta hallitseminen tai alueiden valtaus naapuriklaaneja pidemmälle. Ne pysyttelevät yleensä omissa oloissaan, mutta ovat harvoin vihamielisiä muita kohtaan, paitsi tietysti vampyyrit ja ihmissudet, ja ärsytetyt lohikäärmeet.
IHMINEN Ihmiset saapuivat tunnettuun maailmaan idästä, jääkauden aikana pitkin jäätikön reunaa. Asetuimme asumaan pieniin pukinnahkatelttakyliin, kalastimme ja keräsimme luonnosta ruokamme kunnes opimme viljelemään, joko itsenäisesti tai haltioiden opastamana.
Ihminen on lajeista lyhytikäisin, me elämme noin 80-vuotiaiksi ja vanhenemme nopeammin kuin muut. Olemme ehkä juuri siitä johtuen kiireistä väkeä, rakennamme ja sodimme ja rakastamme paljon kiihkeämmässä tahdissa kuin muut. Siinä missä haltia synnyttää yhden tai korkeintaan kaksi lasta vuosisatojen aikana, ihminen voi synnyttää neljä tai enemmänkin elämässään. Olemme ehkä hätäisiä, mutta myös nopeita toimimaan. Ihmisiä on kaikkialla, niin hyvässä kuin pahassa. Olemme ehkä kaikista valtaapitävistä lajeista yleisimpiä, ja hallitsemme useammin kuin muut. Ennakkoluulot muita lajeja kohtaan ovat yleisiä.
METSÄHALTIA Villit ja vapaat metsähaltiat ovat vieras näky kaupungeissa ja muiden lajien parissa yleensäkään. Haltioiden jakaannuttua kolmeen ryhmään vuosituhansia sitten osa heistä lähti pohjoiseen, osa ihmisten ja muiden keskuuteen ja metsähaltiat jäivät nimensä mukaisesti metsiin klaaneiksi. Heitä ei suurimmalta osin kiinnosta maailman tapahtumat, joskus saattaa yksittäinen haltia lähteä klaanistaan muiden haltioiden luo tai jopa elämään itsenäistä elämää. Joka vuosi metsähaltiat kiertävät Assorian metsän pyhätöt ja rauniot kunnioittaakseen menneisyyttä ja juhliakseen tulevaa. Metsähaltioilla on jäähaltioiden värikkäät hiukset ja kaupunkihaltioiden ihonväri. Puheenparsi on usein musikaalista, yleiskieltä erilaisella poljennolla.
KAUPUNKIHALTIA Haltioista tunnetuimpia ovat kaupunkihaltiat. He puhuvat yleiskieltä erikoisella murteella, viettävät omia juhlapyhiään ja palvovat useimmiten edelleen alkuperäisiä jumaliaan. Kaupunkihaltioilla ei ole serkkukensa värikkäitä hiuksia tai sinertävää ihoa, mutta he pukeutuvat usein värikkäisiin vaatteisiin itsekutomistaan kankaista. Kaupungeissa haltian elämä ei aina ole helppoa, tai edes siedettävää. Heitä epäillään jokaisesta rikoksesta, työtä on vaikea löytää, ja Usvatienoo ja Ilsekron vihaavat kaikkia ei-ihmisiä. Erityisesti haltioita sillä he ovat pienempää ja vähemmän hurjaa tekoa kuin örkit ja satunnaiset kääpiöt. Ankeat olot ajavat usein kaupunkihaltiat alamaailmaan, jossa jokainen on käytännössä tasa-arvoinen.
JÄÄHALTIA Jäähaltiat ovat eristäytyvää, melko jäykkää kansaa. Heitä tapaa harvoin maidensa ulkopuolella, ja silloinkin he ovat useimmiten karkoitettuja tai sillat polttaen lähteneitä, joita ei kiinnosta puhua menneistä ja kulttuuristaan. Jäähaltiat palvovat usein Varann-jumalatarta joka suojelee heidän Tasav-puitaan ja niin ollen heitäkin. Heillä on käytännössä kaksi kaupunkia, Varavannar ja Assivir, joskin jälkimmäinen on ollut jo vuosituhannen ajan hylättynä Tasav-puun kuoltua. Olen vieraillut Assivirin raunioilla, ja siellä eivät viihdy edes pohjoisen pedot. Tasav-puun runko lahoaa tarujen mukaan ikuisesti, ja sen tilasta näkee ympäröivän maan tilan. Varavannar-kaupunki sen sijaan kukoistaa. Useiden lähteiden mukaan kaupunki kasvaa, ja ympäröivät maat ovat hedelmällisiä. Tasav-puu kukkii ympäri vuoden, ja Amantosin kertoman mukaan sen kukinnot kerätään maasta joka talvipäivänseisauksena ja syödään, kiitokseksi vuodesta.
Jäähaltiat ovat tosiaan jäykkiä ja viileän kohteliaita ulkopuolisille. He puhuvat yleiskieltä, vaikka heillä on myös oma kielensä, jota pidetään haltioiden alkuperäiskielenä. Metsähaltioiden ja kaupunkihaltioiden murteet ovat siitä kielestä peräisin, mutta nämä tuskin ymmärtäisivät jäähaltioiden puhetta.
ÖRKKI Örkit saapuivat maailmaan taivaalta. Tai niin taruissa kerrotaan. He kyllä laskeutuivat tunnettuun maailmaan, mutta vähemmän maagisesti. Heillä oli ilmalaiva. Joka on edelleen muistona laskeutumisesta Oshklovor-kaupungin muurien ulkopuolella. Örkit eivät palvo jumalia, he palvovat paremmuutta ja jokainen tietää voivansa pyrkiä parempaan. Matriarkat huolehtivat perhekunnistaan, ja nuoret örkit usein lähetetään merille, tai oppipojiksi ammattilaisille. Meri ja örkit jostain syystä kuuluvat yhteen. Örkkejä on kahta eri kansaa, maalla ja merellä. Meren örkit ovat useimmiten enemmän sinertävän vihreitä, tai kalpean sävyisiä, lisäksi isompia ja kestävämpiä kuin maalla asuvat serkkunsa.
KÄÄPIÖ Kääpiöt ovat luolastoissaan viihtyvää, sangen parrakasta väkeä. He elävät muutaman sata vuotta, ja vanhemmat sukupolvet opastavat nuorempia metallityössä ja rakennustieteessä, kuten 10 muinaista thaania käski. Kääpiöillä on omat korkeakoulunsa ja tieteelliset laitoksensa kulttuurinsa edistämiseen, ja vaikka kerran olen saanut luvan vierailla yhdessä kääpiöiden kaupungissa, Courwessa, en saanut lupaa vierailla heidän kouluissaan. Kunnioitin päätöstä mutta täytyy myöntää, että silti harmittelin sitä. Kääpiöt viihtyvät parhaiten omissa oloissaan vuorilla, mutta joskus joku eksyy muuallekin, yleensä joko karkoitettuna tai omaa onneaan etsien.
VAMPYYRI
SELKIE
MERENVÄKI
KENTAURI
SATYYRI
DRYADI
Satyyrit, dryadit ja keijut ovat harvinaisin näky kaikista eivaltaapitävistä lajeista. Ne ilmestyvät vieraille vain omasta tahdostaan, hyvin harvoin ja silloinkin vain kun haluavat jotain. Satyyrit ovat niistä ystävällisimpiä, ja saattavat joskus hakeutua seuraan jos kaipaavat ryyppykavereita. Dryadit viettävät mieluiten aikaa haltiajumalatar Ulivinin ja hänen papittariensa seurassa, ja keijut perustavat yhdyskuntia vanhojen linnojen raunioihin. Ulivin loi dryadit silkasta oikusta, ja se näkyy niiden käytöksessä. Ne osaavat halutessaan olla hauskoja ja ystävällisiä, mutta useimmiten ne eivät sitä halua, vaan ajavat kaikki Ulivinia lähestyvät vieraat pois, jopa metsähaltiat. Satyyrit ovat kiinnostuneita lähinnä juomisesta ja juhlimisesta. Amantos vietti kerran kesän niiden leirissä, ja sanoi ettei koskaan ollut kokenut pahempia kankkusia kuin juhlia seuranneina aamuina. Satyyrien juomat ovat selvästi vahvempia kuin meidän omamme. Keijut ovat pieniä, hentoja ja valtavan voimakkaita magiassa. Niitä ei voi kaapata purkkiin kuten taruissa, siihen ne kuolevat. Keskenään ne rakentavat raunioihin kauniita illuusiovaltakuntia.
KEIJU
LOHIKÄÄRME Viime aikoina maailmaan on putkahtanut useita kultteja, joiden keskiössä on lohikäärmeet ja kaikki niiden tematiikka. Tuli, uhrit, noituus, magia, valta, voima... Lohikäärmeet ovat kuolemattomia. Niitä ei voi tappaa, ne eivät vanhene ja usein ne vetäytyvät kartoittamattomille seuduille elämään eristyksissä. Useimpia ei kultit kiinnosta ja kuolevaisten lajien keskinäiset kiistat jaksavat viidhyttää niitä vain hetken. Amantos on yrittänyt matkoillaan löytää lohikäärmeiden piilopaikkoja, mutta huonolla menestyksellä. Ei niitä ole kyllä laskettukaan kuin ehkä kymmenen eri yksilöä. Tunnetuin lohikäärme maailmassa on Jyrcephoros. Se esiintyy usein sarvekkaana haltiana, ja vaikuttaa itse asiassa rakastavan huomiota ja kulttinsa palvontaa. Olen kohdannut Jyrcen kerran, ja myönnän sen olevan karismaattinen ja vaikuttava ilmestys, molemmissa muodoissaan.
JUMALAT Varann
Ulivin Innilh
Haltioilla on kolme jumalaa, Innilh kaiken alku, Ulivin metsähaltioiden suojelija ja magian haltija sekä maailman sielu Varann, ja hänen mukanaan maailma elää ja kuolee ajallaan. He puhuvat aika ajoin palvelijoilleen, ja varmistavat ettei heitä unohdeta.
Ihmisillä jumalia on neljä, Tvel joka syntyi Innilhistä ja pysyy kaukana maailman murheista. Kasvor kuoleman Herra kosii joka vuosi Varannia vain pettyäkseen ja palaa hautomaan murhettaan Tuonelaan. Metsästäjätär Nuun on naimisissa Maan Emon, karhujumalatar Lyelin kanssa ja heitä palvovat kaikki ei-haltiansukuiset eränkävijät.
Tvel
Kasvor
Nuun
Lyeli
MAAILMAN AMMATTEJA
MAAGIT Magia tulee jumalilta. Haltiat rukoilevat Ulivin-jumalattarelta voimaa ja muut lajit turvautuvat Tvelin suosioon. Maagiksi ei synnytä, vaan jokainen jolla on varaa ja intoa koulutukseen voi opiskella magiaa. Se ei ole helppoa, mutta monet sanovat etteivät voi itselleen palkitsevampaa ammattia kuvitella. Maageja tarvitaan kaikkialla. Heitä näkee hoveissa, tavallisen kansan keskuudessa ja jopa hengellisissä paikoissa, usein parantajina. Sen lisäksi maagi voi erikoistua sotilaaksi, tutkia magiaa, tai vaikka ruveta leipuriksi ja tehostaa ammattiaan magialla, jos jumalat vaan niin suovat. Väärinkäytöstä, eli jumalien tahdon vastustamisesta seuraa rangaistus. Sitä ei maallikot langeta, vaan jumalat päättävät mitä tehdä, kuten Pohjois-Nasirran kruununperilliset saivat kokea.
SOTURIT JA RITARIT Toinen kunnioitettu ammatti on sotilasura. Sotilaaksi pääsee melkein jokainen joka osaa tarttua miekkaan oikeasta päästä, ja joka pystyy liikkumaan. Jokainen kaupunkivaltio tarvitsee sotilaita ylläpitämään järjestystä ja myös mahdollisiin sotiin. Ritariksi ei niin helpolla pääse. Titteli ”Ser” periytyy ritarilta oppilaalle, ja harvoin käy niin että ulkopuolinen lyötäisiin ritariksi. Tunnen yhden henkilön joka siinä on onnistunut, ja hänkin päätyi valapatoksi palkkasoturiksi ritarien ennakkoluulojen ja pienten piirien vuoksi. Palkkasoturit ovat oma lukunsa, heillä on useissa kaupungeissa omat kiltansa, ja nämä killat toimivat tiukkojen periaatteiden mukaisesti. Kiltojen komppaniat voi palkata jos vaan rahat riittävät, ja toisin kuin tavallisilla rivisotilailla, niillä on myös mahdollisuus kieltäytyä jos tilanne on toivoton. Osa sotureista ja ritareista päätyy tosiaan luopioiksi. He tarjoavat palveluksiaan kenelle tahansa jolla on rahaa niihin.
Varkaiden kilta on myös tunnettu palveluksistaan. He suosivat rikkaampia kohteita, ei kuitenkaan liian turvattuja mutta köyhiltä varastaminen on kuin veisi makeisia lapselta. Ei niinkään moraalitonta kuin yksinkertaisesti vailla haastetta.
RIKOLLISUUS Voisi luulla, että alamaailman eri luokat, kuten varkaat ja salamurhaajat, eivät olisi suosittuja saati kunnioitettuja maailmassamme. He ovat.
Salamurhaajat varsinkin ovat useiden ihannoimia, ja heillä on oma kiltansa jolla on alajaosto jokaisessa suuressa kaupungissa. Salamurhaajien kilta on salaperäinen, mutta sen verran ulkopuoliset siitä tietävät että sillä on yksi ylin johtaja, joka valitaan ansioluettelon ja sosiaalisten taitojen perusteella. Salamurhaajat pyrkivät erottautumaan tavallisista korstoista käytöstavoillaan ja järjestäytyneisyydellään.
MAAILMA
KÄÄPIÖIDEN VALTAKUNTIEN PORTIT Maailman vuoristoista löytyy nykytiedon mukaan 10 porttia, joista jokainen johtaa kääpiöiden valtakuntiin. Niitä on ollut enemmänkin historiankirjojen mukaan, mutta sortumia ja sotia tapahtuu. Tietysti luolia on useampia, mutta kääpiöiden luolastot tunnistaa vakavista patsaista ja koristeellisista porteista. Portit ovat mittaamattoman arvokkaista materiaaleista valmistettuja, mutta myös ansoitettuja ja tarkkaan vartioituja. Amantos melkein kuoli yrittäessään kähveltää maahan pudonnutta safiiria.
Ashrynn-vuori jonka ensimmäiseksi valloittivat karkotetut kääpiöt.
USVATIENOON JAARLIKUNTA ”Tätä paikkaa ei uskoisi oikean valtion pääkaupungiksi. Kenties se nimitys on annettu vitsailumielessä, kenties tämä tuppukylä on vakavissaan.” Näin minulle viestitti ystäväni Amantos läpikulkumatkallaan Usvatienoon poikki. Jaarlikunta tosiaan on melkoisen onneton, etenkin Ilsekronin, Olmorran ja jopa Oshklovorin rinnalla. Usvatienoon pellot ovat tunnettuja vilja-annistaan ja asukkaat sitkeydestään, mutta sen pääkaupunki on merkillisen jäljessä muiden kehitystä. Yksi Assorin varakkaimmista maista, ja silti sen väki tyytyy asumaan puisissa hökkeleissä, joissa on kattona olkikasoja, ja Jaarli itse hallitsee vain hieman hienommassa talossaan. Muurejakaan ei kaupungilla ole. Tosin sen soturit ovat tunnettuja hurjuudestaan ja raivostaan, ja ehkä muurit vain hidastaisivat heidän puolustustaan. Usvatienoon Jaarlikunta on vuosituhansia vanha, ja Jaarlien suku on säilynyt katkeamattomana tähän asti. Näyttää kyllä siltä, että se jää Jaarli Ehvaniin. Tämä kun lähetti tyttärensä kuningattareksi Ilsekroniin, ja tytär ei vaikuta halukkaalta lähettämään perillisiään isälleen. Usvatienoolta kotoisin oleva äitini toteaa näin: ”En syytä Olyandraa vähääkään. Ehvan oli nuorempana reilu ja järkevä mies, mutta vanhemmiten hän on muuttunut merkilliseksi. Ikivanhat lohikäärmepatsaat on kaivettu esiin raunioista ja tuliuhreja on poltettu Jaarlin talossa.” Jaarli Ehvan on siis todennäköisesti lohikäärmekultin jäsen. Mitä se tulee maan, ja muidenkin maiden tulevaisuudelle tarkoittamaan, siitä ei voi sanoa.
ILSEKRON ”Ah, Ilsekron ihanine viineineen, hienoine hovilaisineen ja auttamattomine ennakkoluuloineen. Minut yritettiin polttaa viimeksi, kun osuin sinne jonkin joukkuteurastuksen aikaan!” Näin kertoi jälleen Amantos, jonka sininen iho ja haltiankorvat taatusti herättävät huomiota. Ilsekron ei koskaan ole ollut miellyttävä paikka muille kuin ihmisille ja ehkä puoli-ihmisille. Mutta viimeisen vuosikymmenen aikana se on muuttunut jopa vaaralliseksi. Ennakkoluulot rehottavat, ja kuninkaan keskittyessä kuningattarensa kanssa huvituksiin ja toisiinsa ei kukaan ole suitsemassa muukalaisvihaa. Amantosin vierailun jälkeen pogromeja on järjestetty ainakin tusina eri kaupunginosissa ja kylissä, ja vähemmistöt kerääntyvät toistensa tykö slummeihin ja osa on jopa paennut maasta. Kuningas Peilon ja kuningatar Olyandra ei kumpikaan ole koskaan ollut politiikasta kiinnostunutta sorttia. Kruununperillinen ja pari pikkuista prinssiä löytyy mutta ilmeisesti vanhemmat ovat olettaneet hallintonsa päättyvän siihen. He viettävät aikaa enemmän maaseudulla nauttien toistensa seurasta ja kirjoittaen surkeaa runoutta, kuin Ilsekronin linnassa velvollisuuksiensa parissa. Ilsekron on tunnettu muureistaan. Niistä on kirjoitettu runoja, sankaerieepoksia ja jopa lauluja joissa paksuja, läpäisemättömiä muureja verrataan vaikka mihin. Neidon sydämeen, särkyneeseen ja petettyyn sydämeen, jopa siveysvyöhön. Hallinnon leväperäisyyden takia Ilsekronin kuuluisat muurit ovat rapistumassa. Kansakin keskittyy enemmän mitättömiin pikkukiistoihin lajien välillä kuin pääkaupunkinsa puolustamiseen.
OLMORRA ”Näin kerran noitakuningattaren tämän tervehtiessä kaupunkilaisiaan. Vaikuttavan näköinen ihminen, mutta en halua edes arvata mitä hän on tehnyt voidakseen hallita avoimesti noitana.” Amantos on maailman uteliain haltia, joten arvailuja kyllä varmasti riittää. Noituus kun on kielletty lähes koko tunnetussa maailmassa. Oma arvaukseni on, että kuningatar tietää elävänsä veitsen terällä, ja osaa tasapainoilla. Häntä voisi luonnehtia hyväntahtoiseksi diktaattoriksi. Kuulin huhuja hänen poikansa Kaarlon sieppauksesta muutama vuosi sitten, ja että kuningattaren kätten jälkeä loppuhuipennuksen jälkeen ei todellakaan voinut luonnehtia miellyttäväksi.Hän on siis todella suojeleva poikansa suhteen, ja kansalaisistaankin hän näyttää välittävän jonkun verran. Olmorra on tärkeä kauppapaikka Assorin itärannikolla, eikä siellä ole sijaa Ilsekronin ennakkoluuloille. Noitakuningatar tietää sen ja selvästi hyödyntää sitä tietoa.
Noituus on tosiaan kielletty lähes koko maailmassa. Se on kaupantekoa ja tinkimistä luonnonhenkien kanssa, ja toisin kuin jumalilta lähtevä taikuus, oituus tulee suoraan luonnosta ja henkiin ei monien mielestä ole luottamista. Noitakuningatar Saaran taustat eivät ole yleisessä tiedossa, hän kaappasi vallan vuosikymmeniä sitten ja on siitä lähtien hallinnut Olmorraa. Hän pitää noituutensa usein piilossa, tosin joskus hänen itsehillintänsä pettää ja henkien läsnäolo tuntuu voimakkaana. Olmorra kaupunkina on tosiaan kaupankäynnin keskus, johon pysähtyy jokainen elantonsa ymmärtävä kauppalaiva. Ilsekronin hölmöilyt eivät sinne leviä.
Saara, noitakuningatar
Ourannan väki on vaihtuvaa, mutta kaikkia yhdistää yksi asia: raha. Aavikolla on pieniä kyliä siellä sun täällä, mutta kaikki hakeutuvat Ourannaan tekemään kauppaa ja tienaamaan.
Pormestari Matias
OURANNA ”Merkillistä on, että Ouranna oli vielä jokunen vuosi sitten telttakaupunki. Kuitenkin kaupungin pormestariksi valittiin joku pohjoisesta tullut ihmismies, joka päätti rakennuttaa linnakkeen, jossa on huoneita ja varastoja riittämiin. En tiedä miksi moinen vaiva, telttojen väliaikaisuudessa on viehätystä.” Issirin aavikon keskelle, lähteen äärelle pystytetty telttakylä on aina ollut kukoistava kauppapaikka, ja uuden pormestarin, Matiaksen, myötä se on rikastunut entisestään. Matias itse on merkillinen mies, kukaan ei tiedä mistä hän on tullut mutta hän ilmestyi Ourannaan kuljettuaan yksin aavikon poikki. Hänet otettiin varovaisesti vastaan mutta pian hän teki itsensä yleisesti hyödylliseksi ja sai näin pormestarin tittelin.
ESOI ”Mantereiden välinen, merenkulusta elantonsa saava saari Esoi palvoo tulta. Tulivuori Esuvos on levännyt vuosisatoja, mutta sen purkautumista odotetaan erikoisella innolla. Lohikäärme Jyrcephoros myös hyödyntää saarelaisten pakkomiellettä tuleen.”
Lohikäärmekultteja, merenkävijöitä, kalkkikivestä valmistetut rakennukset ja muinaisia rakastajattaria kuvaavat patsaat ohjaamassa laivoja satamaan. Esoilaiset ovat merkillinen sekoitus historiaa ja nykyaikaa, heidän yliopistonsa ovat maailman laadukkaimpia, silti monella on kaipuu menneisyyteen jota ei oikeasti edes koskaan ollut olemassa.
NOVOSIJA Meren toisella puolella, idässä, sijaitsee Novosijan manner. Sen pohjoisoaa asuttavat sekalainen seurakunta ihmisiä, örkkejä, vampyyreita ja ihmissusia. Muinaisia, hylättyjä linnoja löytyy kymmeniä vuoristoista, ja niitä asuttavat vampyyriklaanit ovat kukin kiinnostuksen mukaan sisustaneet niitä omanlaisikseen. Vuoristot ovat hyytävä näky, villieläimet välttelevät monia kohtia suurissa metsissä, ihmissusien ja vampyyrien vuoksi. Strinyin kaupunki on viimeinen asutuskeskus ennen pohjoista ja koillista. Sen jälkeen on pelkkää villiä luontoa ja vampyyreitä. Meriörkkien rannikkokaupunki Orvolkar on kuitenkin viimeinen johon suurin osa laivoista suostuu suuntaamaan.
Olen vieraillut kerran sodan jälkeen Pohjois-Nasirrassa, ja tuolloin tapasin Yasim-golemin. Hän on kuninkaan hovitaiteilija, jolle on annettu tehtäväksi ainoastaan kuningasperheen muotokuvien maalaaminen. Yasim työskentelisi yötä päivää jos vaan saisi, mutta mallien täytyy nukkua joskus.
POHJOIS-NASIRRA Novosijan mantereen keskellä sijaitsee Nasirran pohjois- ja eteläosaan jaettu valtio. Etelä-Nasirra on lähinnä joukko liikkuvia telttakyliä jotka päättävät itse asioistaan, mutta Pohjois-Nasirraa hallitsee pitkäikäinen monarkia. Rikas kuningaskunta on tunnettu erikoisesta muodistaan ja erikoisesta kuningasperheestään. Kuningas itse on ihminen, kuningatar Thicarell on puolihaltia joka on saanut luvan pitäytyä uskonnossaan ja palvoa haltiajumaliaan. Heidän lapsensa Katynka ja Kasimir ovat tunnettuja pikku sadisteja. Kuningasperheellä on satoja palvelijoita, joista osa eläviä olentoja ja osa golemeita, savesta valmistettuja nukkeja jotka on herätetty henkiin magialla.
Jokin Pohjois-Nasirran hovissa vetää myös kääpiöitä puoleensa. Tapasin vierailulani useita kääpiöitä, ja he itse asiassa avautuivat minulle luolastoistaan ja valtakunnistaan.
SVIETA-LAGUUNI Novosijan mantereen kauneimpia näkyjä on Svieta-laguuni auringonlaskun aikaan. Erityisesti kun merenneidot ovat ystävällisellä tuulella ja kokoontuvat nauttimaan illasta ja tarjoavat ulkopuolisillekin meren antimia, tosin aina raakana mutta varmasti vastapyydettynä.
ASSORIAN METSÄ Olmorran alapuolella sijaitsee Assorian metsä, metsähaltioiden alkuperäinen koti josta edelleen löytyy lukuisia vanhoja pyhäkköjä. Metsähaltiat kiertävät vuotuisella pyhiinvaelluksellaan kaikki pyhäköt, tietyssä järjestyksessä. Nuun ja Lyeli, ihmisten metsän jumalattaret vierailevat myös usein metsässä, viettämässä aikaa metsästäjien kanssa tai auttamassa eri eläimiä ongelmissaan. He myös kuulemani mukaan juhlivat rajusti useita kertoja vuodessa, satyyrien ja nymfien kanssa.
MUINAISHALTIAIN RAUNIOITA Tuhansia vuosia sitten silloinen haltiakansa ja jätit sotivat keskenään. Maailma järkkyi ja kaikki kartat menivät satoja vuosia kestäneen sodan myötä uusiksi. Jätit hävisivät, ja katosivat tuntemattomille maille, ja haltiat päättivät jakautua kolmeksi eri kansaksi. Heidän rauniokaupungeissaan ja linnakkeissaan vallitsee oudon surullinen rauha. Ehkä maailman tuho kävi niin lähellä että se katumus iskostui rakennuksiinkin.
OIKAISIJAN LEPO Jos sinulla on kiire, etkä millään ehdi ylittämään jokea muualta, voit valita vuoristotien. Joka on poikki. Ja paikattu huteralla sillalla. Sillan toisella puolella on majatalo, jossa asuu vanha rouva joka perii ylityksestä maksun. Tai huhujen mukaan vahingossa tönäisee sinut alas jos et suostu maksamaan. Yöpymällä majatalossa saat ylityksen ilmaiseksi.
MERKITTÄVÄT HENKILÖT
Kuningatar Thicarell
HALAYSSAN
IRINA
AELTH
FRON
Haltiaprinssi Halayssan karkoitettiin minulle epäselvistä syistä kodistaan Varavannarista. Hän nousi kuitenkin nopeasti pinnalle karismaattisena poliitikkona joka ajoi haltioiden aseman parantamista Ilsekronissa. Hänet tietysti yritettiin surmata siitä hyvästä, ja hän joutui taas pakenemaan, tällä kertaa metsähaltioiden pariin. Toivuttuaan vammoistaan Halayssan palasi muuhun maailmaan, ja joutui saman tien vampyyrinmetsästäjä Irinan seuraan. Olen tavannut Irinan muutamaan otteeseen, ja täytyy sanoa että siinä naisessa on enemmän kuin kestämistä. Irina ja Halaysssan ilmeisesti päätyivät jonkinasteiseen sopimukseen, ja asettuivat vastustamaan vampyyrien liittoutumaa, apunaan metsähaltia Aelth ja ystäväni, kirjuri Fron, joka ei vielä viiden vuoden jälkeenkään osaa olla HILJAA seikkailustaan. Halayssan palasi politiikan pariin, ja ilmeisesti hänen karkoituksensa Varavannarista peruttiin. Tavattuaan puolisonsa Garthin hänestä on ilmeisesti kuorioutunut varsin hovikelpoinen mies. Irina on ottanut pari oppilasta vampyyrinmetsästäjän ammattiin, ja ilmeisesti jatkaa yhä hankalana ihmisenä keräten niin ystäviä kuin vihollisia joka suunnasta. Aelth asettui asumaan Fronin kanssa, ja he keskustelevat usein avioliitosta mutta ilman turhia kiireitä.
HALAYSSAN
GARTH
Taikuudella ja noituudella voi saada paljon hyvää aikaiseksi, mutta myös paljon pahaa. Epäkuollut ritari Perla on todiste siitä pahasta. Tarinan mukaan hän kuoli kunniallisesti taistelussa, mutta heräsi seuraavan täydenkuun aikaan täysin tietoisena kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä, että se elämä oli häneltä kielletty. Velho, joka hänet nostatti kuolleista ilmeisesti odotti kiitollisuutta ja lupausta ikuisesta palveluksesta. Toisin kävi. Perla surmasi velhon kostoksi sen kummempia miettimättä. Vasta myöhemmin hän tajusi että velho olisi mahdollisesti ollut Perlalle ainoa keino kuolla lopullisesti.
Ilsekronin kuningas Peylon
Ilsekronin kuningatar Olyandra
Katynka
Itäisen mantereen Novosijan valtion, PohjoisNasirran prinsessa. Hän käytti haltiaäidiltään perimäänsä magiaa veljensä kanssa pienten eläinten kiduttamiseen ja palvelijoiden piinaamiseen, joten heidät kirottiin niin ettei hän saa koskaan olla veljensä kanssa, vaan toinen joutuu elämään eläimenä toisen hallitessa yhteistä puolhaltiakehoa.
Kasimir
Pohjois-Nasirran prinssi ja Katynkan kaksoisveli. Kuulemani mukaan kaksosten magian käyttö on loppunut kirouksen myötä, mutta eivät he ole mitään koettelemuksestaan oppineet. Kehoa hallitseva kaksonen antaa muiden kärsiä ja pieneksi eläimeksi pakotettukaan ei ole helppo käsitellä.
NOITAKUNINGATTAREN KÄSKYLÄINEN