Harrastuksena metsästys

TEKSTI OODIA/HETA JYRÄLÄ KUVAT OODIA/MIRKA HAPPONEN

Metsästys on palkitseva, luonnonläheinen ja yhteisöllinen aktiviteetti.Vaikka naisten määrä on lajin parissa lisääntynytkin, varsinkinPohjois-Savon alueella heitä on vain kourallinen.

Luonnonvarakeskuksen mukaan riistanhoitomaksun eli kansankielellä metsästyskortin maksaa vuosittain noin 300 000 metsästäjää. Heistä noin kaksi kolmasosaa käy metsällä ja osallistuu riistanhoitoon. Miesvaltaisen harrastuksen keski-ikä on noin 50 vuotta. Kuopiolainen 34-vuotias Kerttu Summanen on harrastustilastojen poikkeus, sillä metsästäjistä naisia on noin seitsemän prosenttia.

– Minulle metsästys on harrastus ja ajanviete puolison ja kavereiden kanssa. Koska myös puolisoni Matti metsästää, meillä kotona syödään melkein pelkästään riistaa. Pakkasesta löytyy lähes koko ajan muun muassa sorsaa, hirveä ja jänistä, Summanen kertoo.

Kerttu Summanen on harrastuksensa harvinaisuus, sillä metsästäjistä naisia on vain seitsemän prosenttia.

Summaselle metsästyksessä on tärkeintä, että se on tarkoituksenmukaista eli sitä kautta saa omalle lautaselleen ruokaa ja koko saalis tulee käyttöön. Metsässä liikkuminen on Summaselle luontaista, sillä jo pienenä hän liikkui mummonsa mukana ja oppi samalla tunnistamaan erilaiset kasvit ja linnut.

– Vaikka olen pitkään haaveillut metsästämisen aloittamisesta, ei meillä kotona oikeastaan harrastettu sitä. Ukki oli aikanaan metsästänyt, muttei enää silloin, kun minä olisin ollut sopivan ikäinen, muistelee Summanen.

METSÄSTÄJÄTUTKINNON SUMMANEN suoritti keväällä 2019. Jokaiselta uudelta metsästäjältä vaaditaan metsästäjätutkinnon suorittamista. Hyväksytyn tutkinnon suorittaneella on oikeus lunastaa metsästyskortti. Tutkintoon voi valmistautua joko käymällä paikallisen riistahoitoyhdistyksen metsästäjäkurssin tai opiskelemalla samat asiat itsenäisesti.

– Kävin itse valmennuskurssin ja suosittelen sille osallistumista. Kurssilla käydään läpi kattavasti kaikki asiat sekä painotetaan eettistä ja kestävää metsästystä. Kurssilla on myös helpompi kysyä mietityttäviä asioita, kuvailee Summanen.

Suomen riistakeskuksen mukaan tutkinnon suorittanut saa valita, haluaako hän metsästyskortin mahdollisimman pian vai vasta seuraavan metsästysvuoden alusta eli 1.8. alkaen. Jos kortin haluaa heti, se saapuu postissa parin viikon kuluttua suorituksesta.

Metsästäjätutkinnot järjestetään useimmiten keväisin. Kesä kannattaa hyödyntää harjoitteluun ampumaradalla, jotta syksyllä on valmiina ensimmäiseen omaan metsästyskauteen. Metsästäjän pitää osata käsitellä aseita ja ampua turvallisesti, siksi harjoittelu ei koskaan tapahdu jahdin aikana. Isoja eläimiä, kuten karhua ja hirveä sekä muita sorkkaeläimiä, varten tulee suorittaa myös ampumakoe.

Jedi on karkeakarvainen saksanseisoja. Parin vuoden koulutuksen jälkeen sen pitäisi olla täysiverinen lintukoira.

– Oman aseen saa käymällä poliisiasemalla ja osoittamalla metsästyskortin avulla, että sen hankkimiseen on pätevä syy. Usein suositellaan, että metsästäjä kuuluu johonkin metsästysseuraan ennen aseen hankintaa. Kun ostolupa on myönnetty, voi marssia asekaupoille. Monet ovat valinneet ja varanneet aseen jo ennakkoon ja lunastavat sen sitten, kun lupa on, Summanen kertoo.

Summasella itsellään on Kuopion asekauppa Armoriasta käytettynä hankittu kivääri sekä uutena ostettu haulikko. Jos omaa asetta ei halua hankkia, niin esimerkiksi toisen perheenjäsenen aseeseen voi hankkia rinnakkaisluvan.

– Meillä se ei olisi onnistunut, sillä olen Mattia lyhyempi. Kiväärin perätukkia jouduttiin lyhentämään minua varten ja haulikko ostamaan uutena, jotta sain itselleni sopivan mallin, kertoo Summanen.

Summasen pääase on kuitenkin Suomessa harvinaisempi taljajousi. Metsästäjäliiton mukaan jousimetsästyksen suosio kasvaa koko ajan. Suosion syitä ovat muun muassa lajin haastavuus, äänettömyys ja hyvin hallittavissa oleva laukauksen varoalue. Myös jousella ampuessa sorkkaeläinten ampuminen edellyttää ampumakoetta.

– Valitsin taljajousen koska se on kevyempi kantaa sekä turvallisempi ja hiljaisempi ase, luettelee Summanen.

Jousen valinnan myötä Summanen liittyi Ylä-Savon Jousimetsästäjät ja -ampujat ry:hyn. Yhdistyksellä on parin viikon välein vakioharjoitusvuoroja sekä 3D-treenejä, joissa mennään metsärataa pitkin ja koitetaan osua 3D-eläimiin.

Metsästäjäliiton mukaan jousimetsästys on eettistä ja valikoivaa, mutta haastavaa. Tyypillinen ampumamatka on 5–25 metriä, joten eläimen laatu ja laji ovat ampumahetkellä hyvin tiedossa. Saalis on myös useimmiten nuori ja varomaton yksilö, jonka saalistajat nappaisisivat luonnonmukaisestikin.

– Jo pelkästään metsästyksen harjoittelu on opettanut minulle muun muassa kärsivällisyyttä. Kun olin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa mukana hirvipassissa, olin niin hermostunut, että höpötin koko ajan. Jännä juttu, ettei meidän lähellämme näkynyt yhtään hirveä, virnistää Summanen.

Taljajousen jännittäminen vaatii voimaa ja ampuminen tarkkuutta.

METSÄSTYSTÄ ALOITTAVAN kannattaa Summasen mukaan kysäistä joltain tutulta, pääsisikö hän mukaan johonkin jahtiin. Seurojen jäsenet voivat usein ostaa vierailijalupia, joiden kanssa voi tulla mukaan. Vierailijat eivät tarvitse vielä metsästyskorttia tai aselupaa, sillä teoriassa kuka tahansa saa tulla hirvi- tai majavapassiin katsomaan jahtia.

– Monille metsästys on elämäntapa ja koko perheen harrastus. Kilometrien kävely tai hiihtäminen on myös hyvää hyötyliikuntaa. Minullakin on ollut 13-vuotias siskontyttö mukana hirvipassissa, kertoo Summanen.

Summanen kannustaa nuoria ja naisia lähtemään reippaasti mukaan. Hän on oman seuransa ainoa nainen ja samalla nuorin jäsen, joten nuoria kaivataan mukaan. Harrastuksen aloittaminen voi olla hintavaa, koska uuden metsästäjän täytyy suorittaa tutkinto, liittyä metsästysseuraan, hankkia luvat, aseet ja varusteet, mutta sen jälkeen metsästysseurojen ja -kortin vuosimaksut ovat muutamia kymppejä. Lisäarvoa puolestaan itselle tuo pöytään tuotu ruoka.

– Aseet ovat kuitenkin lähes ikipelejä, kun ne huolletaan jokaisen käyttökerran jälkeen. Taljajouseenkin täytyy hankkia vain tarvittaessa uusia kuluvia osia, kuten jänteitä ja nuolihyllyjä, Summanen sanoo.

Vaikka entinen suomalainen elinehto onkin muuttunut harrastukseksi, se ei poista metsästyksen merkitystä. Monelle se on elämäntapa, keino saada puhdasta ruokaa sekä yhteisöllisyyttä elämään. Metsästäjät myös hoitavat alueensa riistaa ja luontoa sekä osallistuvat riistanlaskentaan.

Ensiasetta etsimässä

TEKSTI OODIA/HETA JYRÄLÄ KUVA ARMORIA

Harjoittelu ja kokemus tekevät metsästäjän.

Metsästysharrastus on alkanut kiinnostaa viime vuosina naisia ja nuoria aikuisia. Tämän ovat huomanneet myös asevalmistajat, jotka ovat tuoneet markkinoille muun muassa kevyempiä sekä lyhyttukkisempia aseita.

– Ase hankitaan käyttötarkoituksen, budjetin ja omien mieltymysten mukaan. Valikoima kasvaa jatkuvasti, joten liikkeeseen kannattaa tulla paikan päälle haistelemaan alan uudet tuulet, vinkkaa Veli-Matti Iskanius Kuopion asekauppa Armorialta.

Aloittavan metsästäjän pää saattaa helposti mennä pyörälle valikoiman runsaudesta. Iskanius neuvoo, että sopiva ase valitaan sen mukaan, mitä aiotaan metsästää. Vesilinnut, metsäkanalinnut ja jänis ovat matalan kynnyksen saaliita, ja niiden metsästämiseen käytetään haulikkoa. Hirvimetsälle puolestaan tarvitaan kivääri.

– Kun kokemusta aseesta on vuosi tai pari, käyttäjälle alkaa hahmottua millaista asetta juuri hän kaipaa. Seuraava ase on aina itselle edellistä sopivampi, ja siinä korostuvat ne ominaisuudet, joista itse tykkää. Pikkuhiljaa voi hankkia myös eri saalislajeille sopivan aseen, Iskanius kertoo.

Lisävarusteista Iskanius kehottaa hankkimaan äänenvaimentimen, sillä se suojelee omia ja koiran korvia. Kivääreissä kannattaa panostaa laadukkaaseen kiikaritähtäimeen. Koiran liikkeitä puolestaan voi seurata GPS-pannan avulla.

– Välineet eivät kuitenkaan korvaa harjoittelua. Harjoitteluun sopii hyvin pienoiskivääri, sillä sen patruunat maksavat murto-osan metsästysaseeseen verrattuna. Harjoittelu tekee paremman ja tarkemman ampujan myös tositoimissa, Iskanius tähdentää.

Apua ensiaseen löytämiseen, huoltoon ja lisävarusteisiin saa Armoriasta paikan päältä. Kivijalkamyymälässä Bellanrannassa on runsaasti uusia ja käytettyjä aseita sekä ammattilaiset paikan päällä auttamassa sopivan harrastevälineen löytämisessä.

– Huollettu ase on turvallinen väline. Muutaman vuoden välein ase kannattaa tuoda asesepälle huoltoon. Teemme paljon kausihuoltoja eli puramme aseen atomeiksi ja huollamme kunnolla, kertoo Iskanius.

ARMORIA KUOPIO

Siikaranta 9B, Kuopio, puh. 020 729 9852 www.armoria.fi

FB: @armoriakuopio