Vuoden palkitut 06 by ORNAMO

vuoden tekstiilitaiteilija outi martikainen vuoden taidekäsityöläinen rudi merz vuoden sisustusarkkitehti antti paatero vuoden muotitaiteilija piia rinne & noora niinikoski vuoden teollinen muotoilija pekka toivanen vuoden gra afikko tapio vapaasalo

sisältö

Esipuhe

Grafia ry

Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry

Vuoden tekstiilitaiteilija

Vuoden taidekäsityöläinen

Vuoden muotitaiteilija

Vuoden sisustusarkkitehti

Vuoden teollinen muotoilija

48 Vuoden graafikko

Grafian ja Ornamon Vuoden palkitut 2006 Ornamon ja Grafian Vuoden palkitut esiintyvät nyt ensimmäistä kertaa yksien kansien välissä. Tämä on pieni osoitus muotoilualan järjestöjen vahvistuneesta yhteistyöstä. Yksi Muotoilun vuoden 2005 monista tavoitteista oli synnyttää yhteistyötä muotoilun kentän toimijoiden välille. Grafia on valinnut Vuoden graafikon vuodesta 1985 lähtien ja Ornamon jäsenjärjestöt ovat palkinneet kerran vuodessa yhden ansioituneen jäsenensä vuodesta 1981 lähtien. Vuoden palkitut 2006 -julkaisussa esitellään Vuoden graafikko, Vuoden muotitaiteilija, Vuoden sisustusarkkitehti, Vuoden taidekäsityöläinen, Vuoden tekstii litaiteilija sekä Vuoden Teollinen muotoilija. Valinnan kriteereitä ovat olleet mm. innovatiivisuus, ajankohtaisuus, kiinnostavuus tai pitkä ura. Vuosikymmenten ajan muotoilijat ovat tehneet Suomea tunnetuksi maailmalla. Palkittujen haastattelut kertovat muotoilualan monipuolisesta merkityksestä taloudelle ja kulttuurille. Jokainen vuoden 2006 palkituista on oman alansa huippu. Jokainen edustaa samaa tinkimätöntä ammattitaitoa, lahjakkuutta ja luovuutta kuin muut aikaisemmin palkitut muotoilijat, taiteilijat ja suunnittelijat. Lena Strömberg Marita Sandelin Pääsihteeri Toiminnanjohtaja Ornamo Grafia

Julkaisija Grafia ry ja Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry

Toimittaja Jenni Korteniemi Haastattelut Jenni Toivoniemi (Vapaasalo), Petra Ilonen (muut) Ulkoasu hiekkagraphics.fi Henkilökuvat Pekka Niittyvirta Painopaikka Forssan Kirjapaino

design is

Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry Teollisuustaiteen Liitto Ornamo on muotoilijoiden valta kunnallinen, aatteellinen ja ammatillinen keskusjärjestö. Järjestön jäsenet toimivat teollisen muotoilun, tekstiili-, vaatetus- ja huonekalusuunnittelun, sisustusarkkitehtuurin, graafisen muotoilun, taidekäsityön ja taiteen aloilla. Orna mo on kattojärjestö, jonka jäsenkunnan muodostaa kuusi jäsenjärjestöä: Muotitaiteilijat MTO, Sisustusarkkitehdit SIO, Taidekäsityöläiset TAIKO, Tekstiilitaiteilijat TEXO, Teolliset muotoilijat TKO ja Taiteilijat O. Teollisuustaiteen Liitto Orna molla on keskeinen rooli muotoilupoliittisena vaikuttajana. Toiminnan kulmakivenä on ollut ornamolaisten vapaaeh toinen työ erilaisissa toimikunnissa ja projekteissa. Yksin ja yhteistyössä Ornamo ja sen jäsenjärjestöt ovat järjestäneet erilaisia tilaisuuksia ja näyttelyitä sekä osallistuneet moniin muotoilualan hankkeisiin. Myös alan koulutuksen kehityksen seuraaminen on ollut yksi Ornamon tehtävistä.

Grafia ry Grafia ry on graafisen suunnittelun ammatillinen järjestö, jonka tarkoituksena on edistää graafisen suunnittelun tietämystä ja tuntemusta sekä valvoa jäsentensä ammatil lisia, oikeudellisia ja taloudellisia etuja. Vuonna 1933 perustetussa graafisten suunnittelijoiden valtakunnallisessa keskusjärjestössä on noin 800 jäsentä. Grafian jäsenet ovat kuvallisten viestintäammattien harjoittajia: graafisia muotoi lijoita, markkinointiviestinnän ja sähköisen kuvaviestinnän suunnittelijoita, kuvittajia, lehtien ja kirjojen ulkoasusuunnit telijoita, alan opettajia, tutkijoita ja opiskelijoita. Toiminnan näkyvimpiä muotoja ovat kilpailut, ja näyttelyt, joista suurin on Vuoden Huiput -tapahtuma. Lisäksi yhdistys järjestää kou lutusta ja erilaisia tilaisuuksia, joiden tavoitteena on tuoda esille graafista suunnittelua.

the solution to a problem A designer’s best reward is for a product to catch on with consumers, as that proves it was needed and is useful. In the design of a product, the manufacturing technology, raw materials, and the cost of production must all be taken into account. The finished product itself should signal all the qualities associated with the Fiskars brand; high quality, safety, comfort in use, and practicality.

product x enthusiasm2 = success Olavi Lindén, Chief Designer, Fiskars Brands

www.fiskars.fi

vuoden tekstiilitaiteilija

outi martikainen Juryn perustelut: Outi Martikainen on monipuolinen taiteilija, joka työskentelee rohkeasti myös suurissa mittakaavoissa yhdessä arkkitehtien kanssa. Martikaisen vapaassa taiteellisessa tuotannossa yksinkertaiset arjen elementit muuntuvat pienistä monumentaalisiin mittoihin. Taiteilija yhdistää teoksissaan ennakkoluulottomasti kaikkien taitamia tekstiilikäsityötekniikoita ja menneestä muistojen maailmasta peräisin olevia kuvaaiheita uudenlaisiin nykymateriaaleihin, tai poimii teostensa raaka-aineet jokapäiväi sistä ylijäämämateriaaleista kuten leipäpussien sulkijoista. Muotoilutyössään Outi Martikainen jatkaa taiteellisen työnsä teemoja. Pitkäkestoises sa yhteistyössä SARC Architects Ltd. -arkkitehtitoimiston kanssa hän on osallistunut useisiin rakennushankkeisiin suunnitellen mm. koko julkisivun kattavia lasiprinttejä sekä akustisia tekstiilielementtejä aulatiloihin. Palkinnon jakaa Tekstiilitaitelijat TEXO.

uoden tekstiilitaiteilija -palkinto myönnettiin Outi Martikaiselle hänen Silkkipainettu ansioistaan monipuolisena tekstiilitaiteilijana, jonka tuotantoon kuuluvat lasiseinä Sanomataloon niin julkisten tilojen suunnittelutyöt kuin taidetekstiilit. Martikainen valmistui tekstiilitaiteili Outi Martikaisen kiinnostus tekstiiliin juontaa juurensa lapsuuden kesiin. jaksi Taideteollisesta korkeakoulusta Jyväskylän mummon luona kaikki kodin tekstiilit tehtiin itse; lakanat myös vuonna 1999. Irma Kukkasjärven Julki kirjailtiin ja nimikoitiin. Lapsetkin tekivät paljon käsitöitä. Materiaalit ja tekotavat sen tilan tekstiili -kurssi oli Martikaisen olivat luonnollisia. tulevan uran kannalta käänteentekevä: – Aina kun menimme sinne, niin suuntasimme heti kangaskauppaan. Van – Irma Kukkasjärvi näytti mitä kaik halla polkusingerillä mummo sitten vetäisi meille kesävaatteet. Me istuimme kea tekstiilitaiteilija voi tehdä ja joutuu siskon kanssa ompelukoneen alla ja odotimme kunnes asut olivat valmiit: tekemään. Ja on hyvä, että osaa olla housut, paidat ja hatut. ihmisten kanssa, tehdä yhteistyötä. Kurssitöinä tehtiin teoksia Sanomataloon arkkitehdin ehdottamiin kohteisiin. Martikainen suunnitteli silkkipaine tun lasiseinän. Kun Sanomatalon suunnitellut SARC-arkki tehtitoimisto voitti Suomen paviljongin suunnittelukilpailun Vasemmalla: NIFCA Nordic Institute for Contemporary Art, Suomenlinna, Hannoverin Expo 2000 -näyttelyyn, he pyysivät Martikaista Helsinki 1999, kokoushuoneen tuolien jaquard-kudotut tekstiilit mukaan projektiin. Tämän jälkeen julkisivuprojekteja on Alhaalla: Jokapäiväinen leipä 2004, 30 x 30 cm, leipäpussin sulkijat

Kuva: Laura Vesa

Kuva: Juha Reunanen

Vasemmalla: Sonera toimitalo, Vallila, Helsinki 2002 julkisivulasien suunnittelu, SARC arkkitehdit Oy

Kuva: Jussi Tiainen

Ylhäällä vasemmalla: Frozen II, 2001, 120 x 170 cm virkattu polypropeeninaru, ilmatyynyt Ylhäällä keskellä: Hietana 2006, 300 x 300 cm kirjonta, kuumamuokattu polyesterihuopa Ylhäällä oikealla: Siiri 2003, 350 x 350 cm virkattu polypropeeninaru

Kuva: Marte Aas

Kuva: Julia Weckman

– Olin saanut tehtäväksi suunnitella jotain tekstiilinomaista Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pääraken nukseen. Haluttiin jotain pehmeää materiaalia. Pinta-ala oli iso, joten huovutus tai muu perin poikinut lisää: Soneran toimitaloon Vallilaan, Koneen torniin Espooseen ja toi teinen tekotapa ei ollut mahdollista. mistorakennuksiin Pasilassa ja Tikkurilassa. Oulun yliopiston lääketieteelliseen Niihin aikoihin olin bileissä, jossa oli tiedekuntaan Martikainen on suunnitellut sisäseiniä verhoavan elementin. Viveron tuoleja. Niiden selkänoja rupesi kiinnostamaan: se oli todella timmiä ja Moninaiset materiaalit kovaa huopaa, joten kysyin mitä se oli. Outi Martikaisen arkipäivät kuluvat enimmäkseen omalla työhuoneella Töölössä. Erään taideteoksen virkatut materiaalit – Usein töihini liittyy muitakin ihmisiä. Täytyy tilata materiaaleja tai olla yh taas löytyivät maalta vintiltä kun etsin teydessä valmistajaan. Muutama työ on aina kesken ja valitsen kiireen mukaan vanhaa radiota. Löysin sattumalta kaksi mitä teen. laatikollista kauniisti leikattuja maton Outi Martikainen ammentaa ideoita töihinsä katselemalla ympäristöään kuteita. Kaikki torpan vanhat tekstiilit mahdollisuuksina. Hän myös sananmukaisesti törmää materiaaleihin, joita oli leikattu sentin levyiseksi kuteeksi. käyttää töissään: Sukkahousut, mieheni lapsuuden

Vasemmalla: Oulun yliopisto, lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus 2004, kuumamuokattu polyesterihuopa, SARC arkkitehdit Oy Alhaalla: Oulun yliopisto, 150 x 150 cm, kuumamuokattu polyesterihuopa

paidat, kaikki. Rupesin virkkaamaan niitä pihalla. Se oli mu kavaa materiaalia polypropeeniköysien jälkeen, joita olin sitä ennen kädet verillä työstänyt. Varsinkin keittiön kautta kertyy paljon materiaaleja. Tuntuu, että on tyhmä suunnittelija jos ei keksi muuta kuin heittää ne roskiin. On ollut myös aikoja, jolloin ei ole ollut varaa ostaa materiaaleja. Tekstiilitaiteessaan Outi Martikainen haluaa luoda positii vista tunnelmaa ja näyttää, että elämässä on paljon kaunista. Alan opiskelijoille hän muistuttaa, että kaikkien tekstiilitaitei lijoiden ei tarvitse olla painokangassuunnittelijoita: – Koulutukseen kuuluu pinnan suunnittelu ja pintaahan riittää. Vaikka katukiveyksissä. Tekstiilissä voi yhdistää vanhoja tekniikoita ja uusia materiaaleja. Tekstiili on kiinnostavaa kokonaisvaltaisena aistimuksena.

Outi Martikainen Syntynyt 9.4.1962 Jyväskylässä Koulutus: Taideteollinen korkeakoulu, taiteen maisteri, Tekstiilitaiteen laitos 1993–1999 Vihdin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, kudonnan linja 1985–1987 Koninklijke Academie van Beeldende Kunst, den Haag 1996 Hochschule der Kunst, Berlin 1995, Erasmus-vaihto Taideteollinen korkeakoulu, Avoin korkeakoulu, plastinen sommittelu 1991–1993 Helsingin yliopisto, logopedia 1982–1985 Näyttelyt: 7. kotimainen tekstiilitriennaali 2006, Amos Andersonin taidemuseo Kunnon tunteet, Villa Roosa, Orimattila 2006 Metrin juhlaa – uudet kuviot kankaalla, Suomen käsityön museo, Jyväskylä 2006 Forssan tekstiilimuseo, Forssa Silmukoin, Verkaranta, Tampere 2006 Koti – The Home Experience, Helsinki Design Week 2005 Wetterhoff 120-vuotis juhlakilpailu näyttely, Hämeenlinna 2005 Digiprint and Design, Isku Interior showroom, Helsinki 2005 Inform, Design Forum, Helsinki, TR 1, Tampere 2005 ForumBox 2004 International workshop Berkenele, Latvia 2004 VALKOINEN Makasiini, Fiskars 2004 Ympäristötaideteos, Suomenlinnan kuivatelakka, Helsinki 2002 Emilio Pucci, Firenze 2001 Jacquard 2000, Virtual Gallery Centre des textiles contemporains de Montreal, Kanada 2000 Galleria Luisa delle Piane, Milano 2000 Työ: Suunnitteluyhteistyö Arkkitehtitoimisto SARC arkkitehdit Oy kanssa Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus, aulatilojen sisäseinien integroitu tekstiilitaideteos, Oulu 2004 TKP/FMC toimistorakennus, Helsinki 2003, julkisivulasien suunnittelu KONE Building, Espoo 2001, julkisivulasien suunnittelu Soneran toimitalo, Vallila 2000, julkisivulasien suunnittelu Expo2000, Suomen paviljonki, Hannover, julkisivulasien suunnittelu

Kuva: Jussi Tiainen

Palkinnot: 1.palkinto Wetterhoff 120-vuotisjuhlakilpailu 2005 Eläke-Varma, 3. palkinto seinäteoksen suunnittelukilpailussa 1997 Apurahat: Taiteen keskustoimikunta 2006 Suomen Kulttuurirahasto, Uudenmaan rahasto 2005 Suomen Kulttuurirahasto 2005 Alfred Kordelinin säätiö 2004 Suomen Kulttuurirahasto, Uudenmaan rahasto 2003 Eeva ja Maija Taimin rahasto 2003 Uudenmaan läänin taidetoimikunta 2000 Taideteollinen korkeakoulu 1995, 1996,1999 Leo ja Regina Wainsteinin säätiö 1991 Kokoelmat: Taideteollisuusmuseo, Helsinki Galleria Luisa delle Piane, Milano

vuoden taidekäsityöläinen

rudi merz Juryn perustelut:

Vuoden taidekäsityöläinen 2006 Rudi Merz on pitkän linjan puuseppä ja intohimoinen puun puolestapuhuja. Käden jälki näkyy Merzin huonekaluissa, joiden tuotekehittely on jatkuvaa. Mallit vain paranevat mestarin käsissä. Merz valmistaa omaa mallistoaan Lohjalla sekä toimii Nikari Oy:ssä Fiskarsissa. Rudi Merz on myös merkittävästi vaikuttanut puusepänalan koulutuk seen Suomessa. Hän on ollut perustamassa Heinolan hienopuusepän luokkaa sekä opettanut puunkäsittelytaitoja mm. Lapin Yliopistossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Palkinnon jakaa Taidekäsityöläiset TAIKO.

– Painuin suoraan malliverstaalle ja sieltä minua ei pois saatu, Merz sanoo. Ruotsissa Merz tutustui myös nykyiseen vaimoonsa ja päätyi kuin päätyikin Suomeen. Hän pääsi Yrjö Kukkapuron toimistoon harjoittelijaksi tekemään mallitöitä. – Se oli modernimpaa: muovia ja metallia. Semmoisten kanssa työs kentelin, mutta en viihtynyt muovin parissa koska se tuntui likaiselta. Siinä kuitenkin hissukseen kypsyi ajatus, että käsityöammatti on minulle sopivampi Suomal ainen sa arni kuin piirustuspöydän ääressä istuminen, Opintojen jälkeen Merz lähti katsomaan maailmaa. Hän harrasti suunnistusta, Merz kertoo. joka veti Suomeen päin. Tie vei kuitenkin Ruotsiin, koska kieli oli helpompaa ja Rudi Merz kehittää omaa mallis työtäkin oli tarjolla. Hän työskenteli Ruotsissa arkkitehtitoimistoissa. Sven-Kai toaan verstaallaan Lohjalla. Tällä het Larsen kehitteli puisia huonekaluja ja Merz teki niiden mallikappaleet. kellä hän on innostunut suomalaisesta saarnista: – Minulle kelpaa ruskea väri. Saarni on miellyttävä työstää ja se on sitkeä. Ihanteellinen tuolipuuna.

udi Merzin elämään käsillä tekeminen tuli jo lapsuudessa: – Meitä oli kolme likkaa ja kolme poikaa. Kaikki tekivät aina jotain. Isäni verstaan pikkusirkkeli ja muita työkaluja tuli tuhottua jo lapsena, kiellosta huolimatta. Rudi Merz eli lapsuutensa 1500 asukkaan kylässä Sveitsissä, Emmentalin alueella. Kun Merzin piti päättää ammatinvalinnastaan, puusepän ammatin jatkomahdollisuus kuulosti houkuttelevalta: voi kouluttautua sisustusarkkiteh diksi. Kylässä oli neljä mestarien vetämää puusepänfirmaa. Merz pääsi Hans Rothin oppiin ja valmistui 19-vuotiaana puusepäksi. Sen jälkeen hän meni vielä kahdeksi vuodeksi oppisopimuksella isompaan yritykseen opiskelemaan sisus tussuunnittelua.

Kuvat: Zak’s Foto

Vasemmalla: Tuoli. Mänty/koivu. Ylhäällä: Tuoli: runko saarni, istuimen ja selkänojan muotoilussa vaihtoehtoja. Puulajit koivu värjättynä, värivahattu haapa, tammi, jalava, saarni. Ylhäällä oikealla: Nojatuoli: puumateriaali koivu, tyynyt käsinmaalattu (Kristiina Wiherheimo).

Kutsumustyö Rudi Merzille suunnittelutyö tulee työn ohessa: – Meillä mallien kehittämistä ei lopeteta. Huone kalut paranevat koko ajan. Meillä ei ole sellaisia auto maattikoneita, jotka lykkäävät tavaraa ulos. Osa kilpai levista tuotteistakin on meidän kätilöimiämme – joko on tehty prototyypit, osallistuttu kehitykseen tai niitä on syntynyt kouluissa, joissa on opetettu. Kehittyäkseni muotoiluasioissa käytin aikoinaan myös sisustusarkki tehtien apua, koska olin itsekin auttanut heitä. Olen kiitollinen Kukkapurolle, Wiherheimolle ja Kaarina Vai niolle. Tutustuin myös kuvanveistäjiin ja sain sitten jeesata heitäkin. Zoltan Popovitsille olen tehnyt paljon töitä – siitä opin myös itse paljon. Laminoin ja raakatyöstin hänen isoja vaneriveistoksiaan.

Merz työskentelee kollegansa Kari Virtasen perustamassa Nikari Oy:ssä Fiskarsissa. Tuolien valmistukseen erikoistunut Nikari työllistää 10 henkilöä ja lisäksi alihankintojen kautta muitakin. – Meikäläinen on aika huono yrittäjänä eli voin olla kiitol linen, että Kari perusti firman. Mahdollisuuksia ja mainetta alkoi jo olla, eikä tilauksia voinut enää toteuttaa yksin. Olem me tietysti vähän menettäneet sitä yhden miehen verstaan dynamiikkaa. Se on kuitenkin tehokkain tapa tehdä huonekaluja. Mutta se olisi mahdotonta tässä maailmassa.

Vasemmalla ylhäällä: Tuoli: runko saarni, istuimen ja selkänojan muotoilussa vaihtoehtoja. Puulajit koivu värjättynä, värivahattu haapa, tammi, jalava, saarni. Keskellä: Talonpoikaistuoli, jalat koivua, istuin mäntyä. Vasemmalla alhaalla: Nojatuolit: puumateriaali saarni, käsinojat käytön mukaan esim. tuopille tai kaukosäätimelle. Päällinen virkattua puuvillaa. Oikealla: Kakkulapio omenapuuta sarjasta puusepänhopeat.

Vasemmalla: Vitriini, koivu/raita. Oikealla: Tuolit koivua. Takimmaisen tuolin koristeveisto Ilona Rista.

Rudi Merz Syntynyt 31.7.1948 Sveitsissä Koulutus: 1964–1967 Puusepän oppisopimuskoulutus, Mestari Hans Roth, Trubschachen CH 1967–1969 Sisustussuunnittelijan oppisopimuskoulutus, Mestari Peter Künzi, Bern CH 1970–1971 Harjoittelu Sven Kai-Larsenin arkkitehtitoimistossa Tukholmassa 1971–1976 Harjoittelu Yrjö Kukkapuron toimistossa Työ: 1977– Itsenäisenä puuseppänä ja sisustussuunnittelijana 1982 Tuntiopetusta Taideteollisessa korkeakoulussa 1990–1999 Heinolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, hienopuusepänopetuksen suunnittelutyöryhmän jäsen ja projektiopettaja 1993– Länsi-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä, ammattialan neuvottelukunnan jäsen ja tuntiopettaja 1996 Yhteistyö Nikari Oy:n kanssa 1996–1997 Lapin Yliopisto, projektiopetusta teollisen muotoilun laitoksella 2003 Karjaan kurssikeskuksen puuseppämestarikoulutuksen ohjausryhmän jäsen ja tuntiopettaja Näyttelyt ja jäsenyydet: 1982– Osallistumisia useihin yhteisnäyttelyihin 1984– TAIKO:n/Ornamon jäsen 1990– Lohjan seudun Käsityöläisyhdistyksen jäsen 1993 Oma näyttely Lohjan museolla 1998 Oma näyttely Lohjan museolla 1996– Fiskarsin taitelijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan jäsen, vuosittainen osallistuminen osuuskunnan kesänäyttelyihin

Sisustusarkkitehti Antti Paatero pestasi Rudi Merzin mukaan Mäntyniemen sisustuksen luomiseen. – Sain tehtäväksi kaikkein isoimman bankettipöydän. Sitä tuli tekemään lupaava puuseppä, johon olin tutustunut Heinolan puuseppäkoulussa, jossa silloin opetin. Tein itse 30 pöytään sopivaa tuolia. Ne olivat Antin suunnittelemia ja hänen käsialaansa, mutta saimme tehdä prototyypit ja olla mukana alusta asti. Se oli oikein malliesimerkki hyvästä yhteistyöstä, Merz kertoo hankkeesta ja jatkaa: – Olen kiitollinen tästä ammatista. Toisethan maksavat siitä, että he saavat tehdä puusepän töitä. Minun ei tarvitse maksaa, saan siitä palkkaa. Käsityön arvostus Rudi Merz haluaa palauttaa ihmisen käden jäljen tuotteisiin. – Tuntuu, että vallalla on vain yksi muotoilun ihanne: koneiden muotokieli. Koneet auttavat meitä, mutta ei ryhdy tä niiden rengiksi ja alisteta muotokieltä niiden ehdoille. Kädenjälki tarkoittaa sitä, että esine on ihmisen hallinnassa. Ei alistuta siihen, että logistiikka tai pakattavuus olisi tär keintä. Pinottavuuskin on minulle vähän... tuoli on kuitenkin tuoli, jolla ennen kaikkea istutaan, Merz sanoo. Rudi Merzin mukaan käsityön tekijöiden pitää huolehtia alan jälkikasvusta. Sillä on myös itsekkäät syyt: on vaikeaa rekrytoida uusia ihmisiä ja tutustua alihankkijoihin. Paras tapa on opettaa nuoret ja luottaa heihin. Merz uskoo käsi työn tulevaisuuteen: – Fiskarsin kylässä on tosi kova usko taidekäsityöhön. Meilläkin on ollut kohtalaista ylämäkeä. Onhan tämä kylä esimerkki siitä, että kyllä ylöspäinkin voi mennä. Ja jos on taipumusta vähän yrittää parantaa maailmaa, niin tämä on yksi tapa. Saa ihan näkyvää parempaa aikaiseksi!

vuoden sisustusarkkitehti

antti paatero Juryn perustelut: Jury päätti yksimielisesti valita Antti Paateron Vuoden sisustusarkkitehdiksi 2006. Valinnalla haluttiin nostaa esiin pitkän linjan ammattilainen. Paateron erittäin laajaalainen ja vaikuttava referenssiluettelo sisältää kohteita pienistä toimistoista ja kesähuviloista vaativien julkisten ja yksityisten toimitilojen ja edustustilojen kokonaisvaltai siin sisustuksiin. Paatero toimii edelleen aktiivisesti työelämässä. Sisustusarkkitehtitoimisto Antti Paatero Oy on ollut lisäksi monien nuorten opiskelijoi den ja kollegojen ponnahduslauta tuleviin vaativiin tehtäviin. Juryn päätökseen vaikutti lisäksi Paateron aktiivinen ja pitkäaikainen toiminta arvostettuna ammattikunnan edus tajana niin julkisissa kuin oman alansa hallinnollisissa luottamus- ja edustustehtävissä. Palkinnon jakaa Sisustusarkkitehdit SIO.

uoden sisustusarkkitehti Antti Paateron lavea ura kattaa julkisten ja yksityisten tilojen suunnittelua, näyttely- ja tutkimus projekteja, opetusta ja toimimista alan luottamustehtävissä.

Uran alku Paatero pääsi opintojensa jälkeen töihin Charles Eames’n toimistoon Yhdysvaltoihin: – Se oli melkoinen työkokemus ja on toiminut minulle pohjana siihen miten ammattiin pitäisi suhtautua. Ja maailmaan. Sieltä tuli paljon humanis tista ajattelua ja vakuutus sitä, että ei ole olemassa mitään ammatillisia rajoja: etteikö voisi toimia graafikkona, elokuvaohjaajana, arkkitehtina, muotoilijana tai valokuvaajana. Oman toimiston pyörittäminen lähti Toppinen & Vernermo & Paatero -arkkitehtitoimiston perustamisesta sairaalan kilpailuvoiton vuoksi vuonna 1971. Toimisto hajosi projektin valmistuttua. Seuraavana vuonna Paatero perusti toimiston kurssikaverinsa Kaj Johanssonin kanssa ja vuonna 1978 nykyisen Antti Paatero Oy:n.

Antti Pa atero on Atskin kasvatteja – Opiskelu oli aika eriluonteista ennen 70-lukua, jolloin Taideteollinen oppilaitos muuttui korkeakouluksi. Se oli vielä varsin yksinkertainen laitos. Oppi tehtävän, mutta ei sen suhdetta muihin maailman asioihin. Se oli korkeakoulun esiaste – ei juurikaan teoretisoitu, tehtiin töitä ja piirrettiin paljon. Piti myös itse opiskella: työskennellä arkkitehtitoimistoissa, huonekalutehtaalla jne. Paateron mukaan alan koulutus kehittyy varsin vähän teorian kautta. Se syntyy tarpeen mukaan. – Harvoin voi ajatella, että koulutus toimisi moottorina – se on vähän niin kuin narulla työntäisi. Ei onnistu kovin hyvin. Ympäristössä ja yhteiskunnassa on tilaus, johon vastataan. Tutkimus sisustusarkkitehtuurin ammatinkehityk sestä, jonka teimme aikoinaan Anita Karhusen kanssa, oli hyvin silmiä avaava. Kun kehitys koristeveistäjästä vähitellen sisustusarkkitehdiksi oli levitettynä pöydälle, oivalsi tärkeitä kohtia historiassa. Se on ollut myös erinomainen apu opetus työssä.

Kuvat: Rauno Träskelin

Vasemmalla: Teollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund), neuvotteluhuone Oikealla ylhäällä: Teollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund), työhuone

Kuva: Voitto Niemelä

Presidentin virka-asunto ja muita julkisia tiloja Sisustusarkkitehtitoimisto Paatero & Johanssonin aikana syntyi jatkon kannalta ratkaisevia tapaamisia arkkitehtien, ravintolaketjuyritysten ja muiden tahojen kanssa. – Muodostui yksityisten ja puolijulkisten palvelutilojen työmaa. Sitten meille tuli myös julkinen tilaus. Pääsimme hyvin nuorina Eric Adlercreutzin kanssa tekemään Varsovan suurlähetystöä. Se oli ensimmäinen kosketuspinta valtion kanssa. Kaj Johansson lähti sitten omille teilleen. Siinä vaiheessa julkisten tilojen osuus alkoi kasvaa. Toimisto lähti siitä kasvamaan ensin 5 henkeen ja 80-luvun alussa 10–12 henkeen. Osa on istunut muutaman vuoden, jotkut jopa pari kymmentä vuotta. Ei niitä ehkä pidäkään kutsua työsuhteiksi, vaan ne on tällaisia heimon tai perheen muodostumisia. Olimme myös mukana tekemässä oopperatalon kilpailua

Kuva: Rauno Träskelin

Vuonna 1976 Antti Paateroa ja Severi Juha Leiviskän joukkueessa, viiden loppusuoralle päässeen joukossa. Työn Blomstedtia pyydettiin suunnittele sai Hyvämäki, Karhunen ja Parkkinen, jotka sitten pestasivat meidät tekemään sitä kahdentoista vuoden maratonia. Mäntyniemeä tehtiin samoihin aikoihin. maan muotoilu- ja arkkitehtuurinäyttely Reima Pietilä oli hyvin omalaatuinen ajattelija arkkitehtina. Kun ohjeena on se, Pariisin Pompidou-keskukseen, joka oli että sisustuksen tulee olla osa rakennusta, niin tässä tapauksessa se ei saanut juuri valmistunut. Metamorphoses Fin muistuttaa mitään. Se oli äärimmilleen viety sopeutuminen: tehdään karaktääri landaises oli Pompidou’n ensimmäinen ulkomainen näyttely ja kiersi sen jälkeen huonekaluja rakennukseen, joka on uniikki. myös Yhdysvalloissa. – Työ edellytti perehtymistä koko muotoilun ja arkkitehtuurin historiaan ja nykypäivään. Emme tehneet aikaakselilla etenevää historian katsausta vaan otimme temaat tisen lähestymissuunnan: mitkä ovat olleet suunnittelun tarkoitusperät sellaisilla käsitteillä kuin harmonia, korostus, tila ja valo, tekstuuri jne. Panimme samalle viivalle korut, korostavan rakennuksen, ergonomian, harmonian... siis perinteiset systeemit. Projekti tutustutti minut paremmin Alhaalla: Korkein hallinto-oikeus, Suuri istuntosali koko taideteollisuuden ja arkkitehtuurin kenttään, jonka Oikealla: Tasavallan presidentin virka-asunto, Mäntyniemi, Suuri Salonki luulin tuntevani. Pakollinen autodidaktinen opiskelu ja vastuu tulkinnasta opettivat.

Antti Heikki Ilmari Paatero Syntynyt 3.3.1943 Helsinki Koulutus: Taideteollinen oppilaitos, Taideteollisuusopiston sisustustaiteen osasto 1966 Päätoimet: Sisustustoimisto Maimu ja Seppo Paatero 1962–1966 Office of Charles Eames, L.A. California, USA 1967–1968 Arkkitehtitoimisto Adlercreutz & Aschan 1969 Arkkitehtitoimisto Osmo Sipari 1970 Arkkitehtitoimisto Toppinen & Vernermo & Paatero 1971 Sisustusarkkitehtitoimisto Paatero & Johansson 1972 Sisustusarkkitehtitoimisto Antti Paatero Oy 1978 Opetustoimi: Taideteollinen oppilaitos, ympäristösuunnittelun tuntiopettaja 1970–1971 Taideteollinen korkeakoulu, sisustus- ja valaistussuunnittelun tuntiopettaja 1973–1988, sisustussuunnittelun lopputyöohjauksia 1988– Toimikunnat ja luottamustehtävät: SIO, hallituksen jäsen 1970–1977, vpj. 1975–1976, pj. 1976–1977, vpj. 1978–1984 Rakennustietosäätiön edustajisto, SIO:n edustaja 1973–1978 Ornamo, hallituksen jäsen 1975–1979, vpj. 1977–1979, 2000– Suomen Taideteollisuusyhdistyksen hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1988–2001 Taideteollisuusmuseon säätiön edustajiston jäsen 1994–1997 Arkkitehtuurin, muotoilun ja rakentamisen keskus,ARMI:n hallituksen jäsen 2000– Forum Artis, hallituksen jäsen 1996–2005 Taidehallin Säätiön hallituksen jäsen 2005Kirjallinen toiminta ja apurahat: Tutkimus, aiheena fyysisesti poikkeava ja ympäristö (Valtion kohdeapuraha, työryhmä) 1972 Tutkimus, aiheena sisustusarkkitehdin ammatin kehitys (Valtion kohdeapuraha, työryhmä) 1976 Valtion 1-vuotinen apuraha 1978 Valtion 5-vuotinen apuraha 1991 Radioesitelmä Seminaariluentoja 1980–

Ylhäällä: Klaukkalan kirkko ja seurakuntakeskus, Kirkkosali Alhaalla: Espoon seurakuntatalo, Seurakuntasali

Kuva: Jussi Tiainen

Ansio- ja kunniamerkit: Taideteollisuuden valtionpalkinto 1986 Pro Finlandia -mitali 2001

Kuva: Jussi Tiainen

Työssä on mahdollista vaikutta a Sisustusarkkitehdin työ on joukkuetyötä toimistossa ja rakentajien kanssa. Kaikki toimeksiannot lähtevät tilaajan tarpeista, ympäristötekijöistä ja niiden opiskelusta. Jokainen työ on hyvin yksilöllinen. Itse suunnittelutyö on suhteellisen lyhyt periodi projektissa. Toimistossa hoidetaan samaan aikaan 5–10 työkohdetta: – Kontaktien ylläpitäminen ja asioiden varmistaminen ja edistäminen on se päivän työ. Koska se on häiriöherkkää, pieniä katastrofeja on noin 2–3 päivässä. Ne nostavat puls sia, mutta eivät aiheuta muuta kuin vipinää ja korjausliikkeitä. Suunnittelijan vastuu työn laadun ja työhön paneutumi sen kautta vaikuttaa ihmisten elämään hyvänä ympäristönä. – Olen aina uskonut siihen, että vaikutusmahdollisuudet työn kautta ovat hyvät. Vaikka toimistomme on leimautunut julkisten tilojen ja suurten kohteiden tekijäksi, niin olemme tehneet paljon kouluja, päiväkoteja ja vanhustentaloja. Sellaisia joiden ympäristöllä on merkitystä monelle ihmisille – niillekin, joita emme tunne, emmekä tule koskaan tapaa maan. Antti Paatero toivoo, että muotoilun ja arkkitehtuurin yhteys rekonstruoitaisi uudestaan: – Arkkitehti voisi tehdä sisustuksia jo koulutuksensakin pohjalta, ja me voisimme tehdä rakennussuunnitteluun kuuluvia töitä kuten korjausrakennusta tai pientaloja. Raja-alueen voisi muokata sellaiseksi, että se on vapaasti liikuttavissa. Käyttäjä eli tavallinen ihminenhän näkee nämä asiat kokonaisuutena, mutta miksi me emme näe? Sellaisia hankkeita on kyllä ilmassa: julkisuudessakin pyörinyt Armihanke, jossa rakennusala kokonaisuutena hakee yhteyksiä. Tässä työssä on tärkeää olla monialainen ja sitten toimia sisustusarkkitehtina niissä tehtävissä mitä tekee. Ei saa olla koko ajan osaamisen äärirajoilla, vaan pitää osata enemmän ja valita sitten siitä mitä ottaa käyttöön. Suhteellisuudentaju kasvaa monipuolisuuden mukana.

Suunnittelutyö; tärkeimmät julkiset työt: Lepolan siunauskappeli, Valkeala 1972 Suomen Varsovan suurlähetystö 1976 Houtskarin kirkko, restaurointi 1975 Kajaanin kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskus, I rakennusvaihe 1976 Metamorphoses Finlandaises, suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun näyttely yhteistyössä Severi Blomstedtin kanssa, Centre Pompidou, Paris 1978 Finland: Nature, Design, Architecture, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin kiertonäyttely yhteis työssä Severi Blomstedtin kanssa, USA Mexico 1981–83 Korkeimman hallinto-oikeuden rakennus, saneeraus, Helsinki 1984 Finnfund Teollisen yhteistyön rahasto, Helsinki 1984 Mikkelin kaupungintalo 1986 Korkein oikeus, saneeraus, Helsinki 1987 Rauman kaupungintalo 1992 Helsingin oopperatalo 1993 Kanavakatu 4, valtion virastotalo 1993 Mäntyniemi, tasavallan presidentin virka-asunto 1993 Espoon kirkon seurakuntatalo 1995 Klaukkalan kirkko ja seurakuntakeskus 2004

Ajatus metsästä Taideteollisen korkeakoulun nettisivuilla kerrotaan, että Vapaasalon toimenkuvaan “kuuluu arkisten käytäntöjen sekä ilmapiirin ja työtyytyväisyyden edellytysten luominen”. Työpaikkansa käytävillä professori tuleekin pysäytetyksi jatkuvasti: neuvoa kyselevät opiskelijat ja kollegoillakin on asiaa. Vapaa-ajallakin graafinen suunnittelija huomaa korjaa vansa kylttien kirjainvälistyksiä tai löytää itsensä esimerkiksi kuvaamasta viemärinkansia tai seinänhalkeamia. Vapaasalo ei ole koskaan pitänyt työn ja vapaa-ajan suhdetta ongelmal lisena, kutsumustyössä kun on. – En tiedä mistä graafinen suunnittelu alkaa ja mihin se loppuu. Se on kuin metsässä kulkemista, jossa malttaa katsoa tarkkaan, ei jatkuvaa työssä oloa. Ajatus metsästä saa Vapaasalon filosofiseksi: – Pohjimmainen ajatukseni on, että jokainen yksityiskoh ta on yhteydessä suuriin yleisiin asioihin. Näin on graafisessa suunnittelussa ja näin on elämässäkin. Ja kun muistaa Goet hen ajatuksen, että se mikä on silmien edessä on vaikeinta nähdä, muuttuu graafikon työ kiinnostavaksi. – Se johtaa siihen, että kaikesta tulee mieleen paljon. Se tekee luennoinnista haasteen – en koskaan tiedä mistä kohtaa metsää tulen ulos.

vuoden muotitaiteilija

piia rinne noora niinikoski Juryn perustelut: Piia Rinteen ja Noora Niinikosken vaatesuunnittelua leimaa omaperäinen, vahvasti taiteellinen näkemys. Vaatteet ja muut tuotteet ovat helposti tunnistettavia. Ne ovat rohkeita ja innovatiivisia. Rinne Niinikoski -työpari suhtautuu intohimoisesti tekstiiliin, vaatteeseen, muotiin ja laajemmin koko taiteen kenttään. Heillä on alalla tarvittava vahva ja tinkimätön asenne. Vuoden muotitaiteilija 2006 -palkinnolla halutaan rohkaista Rinne Niinikoski -työparin omaperäistä suunnittelua. Palkinnon jakaa Muotitaiteilijat MTO.

iia Rinteen ja Noora Niinikos ken työhuone on teollisuus alueen taiteilijayhteisössä Herttoniemessä. Tilaa hallitsee valtava painopöytä, jonka kankaaseen on painautunut kuvioita kuvioiden päälle. Siihenkin alkaa hahmottua uusi maa ilma, aivan kuten Rinne Niinikosken suunnittelemiin vaatteisiin, joiden suunnitteluprosessiin kuuluu oleelli sesti aiheiden ja elementtien sekoitta minen ja lainailu.

joissa hän oli yhdistellyt neuletta ja farkkua. Niinikosken ei ollut tarkoitus edes osallistua projektiin, mutta tilkut nähtyään hän kiinnostui Rinteen töistä. – Silloin keskustelimme ensimmäistä kertaa sattumasta suunnitteluproses sissa, Rinne kertoo. – Ja ”rikkinäinen levy” -efektistä: että voi suunnitella sellaista mikä ei ole tarkoituksellista. Säröistä ja virheistä, jotka ovat esteettisesti kiinnostavia, Niinikoski jatkaa. Yhdessä työskentely jatkui luontevasti opintojen päätyttyä. Muodostui käsite Rinne Niinikoski. – Sinänsä on sattumaa, että löytää sopivan työparin. Hyvä yhteistyö kaataa sopivasti omat rajoittuneisuudet ja maneerit. Se on dynaaminen ja tuottava tilanne, Niinikoski sanoo. Suunnittelijakaksikon arkipäivät kuluvat työhuoneella Herttoniemessä. Suunnitteluprosessi tapahtuu tekemällä: ommellaan, painetaan kangasta ja applikoidaan – tehdään käsityötä. Vaikka Rinne on tekstiili- ja Niinikoski vaate suunnittelija niin konseptit ja ideat syntyvät aina yhdessä. – Se maailma on meidän välillä. Ei se ole kummankaan, Rinne tiivistää.

Säröt ja virheet antavat ideoita Noora Niinikoski ja Piia Rinne alkoivat työskennellä yhdessä sattuman kautta. Vuonna 2000 Taideteollisessa korkeakoulussa oli projekti, jossa tekstiili- ja vaateopiskelijat tekivät yhdessä vaatemal liston. Rinne etsi itselleen työparia esittelemällä tilkkuja,

Kuva: Christian Yakowlef

Oikealla: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005

Kuva: Sasu Haanpää

Vasemmalla: Karnevaali, 2005. Oikealla: Vappu, 2005.

markkinointi ja jälleenmyynti. Nämä ristiriitaiset maailmat täytyy saada sopimaan yhteen, Niinikoski sanoo. Rinteen ja Niinikosken mielestä Suomessa on hyvä tehdä töitä, mutta Vaikutteiden miksausta mallistoja pitäisi päästä esittelemään Rinne Niinikoski -vaatteet ovat tekijöidensä näköisiä – niiden moninainen muualle, koska markkinat täällä ovat muotokieli on saanut vaikutteensa työparille ominaisen prosessin kautta: pienet. Vuonna 2003 he olivatkin esillä – Olemme kiinnostuneita kaikesta ympärillä olevasta kansantaiteesta japanilaisten suunnittelijoiden kanssa huippumuotiin: musiikista, elokuvista, lehdistä ja kirjoista. Toisin sanoen: me Yokohaman kansainvälisillä muotimes lainataan, miksataan ja sämplätään kaikkea kiinnostavaa, Niiinikoski kertoo. suilla. Siitä syntyi halu pitää oma näyt Käytännössä Rinne ja Niinikoski keräävät vanhoja valokuvia ja mustavalkoisia tely Japanissa. Vuonna 2004 se toteutui kopiota kirjoista. Kuvista syntyy oma maailmansa. Tätä maailmaa jäljitellään Rocket-galleriassa Tokiossa. sitten tekstiiliin. Lopuksi tulee muoto kun tekstiilistä tehdään vaatteita. Helsingissä Rinne Niinikoski ”sarja – Meidän toimintamme on vahvasti taiteellista työskentelyä, mutta koska kuvavaatteita” ja applikoituja tyynyjä on me teemme muotia, niin kaupallisuus on voimakkaasti mukana: tuottaminen,

Kuvat: Christian Yakowlef

39 Noora Niinikoski Syntynyt 1972 Koulutus: 1992–1993 Lahden muotoiluinstituutti, Teollisen pukusuunnittelun osasto 1993–1994 Taideteollinen korkeakoulu, Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusoh jelma 1995–1998 Central Saint Martins College of Art and Design, Lontoo, BA Fashion Design 2001 Tama Art University, Tokio, Japani, Tekstiilitaide 2000–2002 Taideteollinen korkeakoulu,Taiteen maisteri, Vaatetussuunnittelun ja pukutai teen koulutusohjelma Työ: 1997 Marimekko Oy/Työharjoittelu 1998–1999 Benetton Group SpA, Italy/Neulesuunnittelu 1999 Studio Edelkoort, Pariisi/Neulesuunnittelu 2003–2004 Taideteollinen korkeakoulu/Opetus, neulesuunnittelun perusteet 2000– Rinne Niinikoski Palkinnot: 1998 Textile Award, BhS Graduate Fashion Week, Lontoo Piia Rinne Syntynyt 1973 Koulutus: 1993–1995 Turun yliopisto, yleisen historian -ja kulttuurihistorian laitos 1995– Taideteollinen korkeakoulu, Taidekasvatuksen osasto 2002 Taideteollinen korkeakoulu, Taiteen maisteri, Tekstiilitaiteen koulutusohjelma Työ: 1997–1999 Opetustöitä MLL:n kuvataidekoulussa 1999–2001 toimitussihteeri, Design Forum Finland 2001 työharjoittelu, Finlayson Oy, teollinen painokangassuunnittelu 2000– Rinne Niinikoski

ollut esillä Myymälä2:ssa. Applikoi tuja vaatteita esiteltiin tämän vuoden toukokuussa Wienin EU-Fashion Summit:ssa, johon Rinne Niinikoski oli kutsuttu edustamaan Suomea. Mallistoa myytiin myös Stockmannin Young Designers -viikoilla heti Wienin tapahtuman jälkeen.

– Videoiden tekemiseen on syntynyt hyvä työryhmä. Me olemme tehneet puvustuksen ja lavastuksen, Rinne lisää.

Vasemmalla: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005 Keskellä: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005 Oikealla: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005

Miltä näyttää Rinne Niinikosken tulevaisuus? – Meille on vuosien varrella kerääntynyt lista asioista, joita haluamme viedä eteenpäin. Tuntuu, että tämä on nyt vasta pinnan raapimista. Elämme kolmen kuukauden pyrähdyksillä erilaisten pienten projektien puitteissa. Pyrimme jatkuvuuteen ja säännöllisyyteen. Tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta käytän nössä se on rahoituskysymys, Rinne ja Niinikoski vastaavat kuin yhdestä suusta. Molemmat ovat myös samaa mieltä siitä, että oman vaatebisneksen pyörittämi seen ja eteenpäin viemiseen tarvitaan ennen kaikkea uskallusta ja intohimoa!

Suunta on selvill ä Rinne ja Niinikoski ovat tehneet myös lyhytelokuvia, jotka ilmentävät vaattei den taustalla olevaa maailmaa. – 1900-luvun alun dada-asenteella kreisiä, dekadenssia, synkkää ja friikkiä meininkiä. Videot ovat meidän versioitamme vanhoista ylinäytellyistä mykkä elokuvista, Niinikoski valaisee.

Näyttelyt: 2001 Taideteollisen korkeakoulun yhteisnäyttely, Gifu ja Tokio, Japani 2002 European Ways of Living, yhteisnäyttely, Pariisi, Ranska ja Soul, Korea (Piia Rinne) 2002 Masters of Arts -näyttely, Taideteollisuusmuseo, Helsinki 2003 Huuto-galleria, Helsinki 2004 Art Fiend Foundation, New York 2004 ROR-galleria, Helsinki 2004 Rocket-Gallery, Tokio, Japani 2005 Myymälä2, Helsinki 2005 Helsinki International, yhteisnäyttely, Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki 2006 Naisen muoto, yhteisnäyttely, Design museo, Helsinki 2006 Adidas-Control, yhteisnäyttely, Myymälä2, Helsinki Apurahat ja stipendit: 1998 Lopputyömalliston sponsori, Nokia Mobile Phones, UK (Noora Niinikoski) 2001 Japaninmatka-apurahat: Taideteollisen korkeakoulun tukisäätiö ja Muoti- ja tekstiili taiteen osasto (Noora Niinikoski) 2002 Kirsti Paakkanen säätiö, ryhmä 2002 Suomen Muotikilta Ry, työpari 2002 Alfred Kordelinin säätiö, työpari 2002 Valtion Muotoilutoimikunta, työpari 2003 Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation, työpari 2003 Teollisuustaiteen Liitto Ornamo, työpari 2003 Valtion Muotoilutoimikunta, taiteilija-apuraha 2004 Suomen Kulttuurirahasto, työpari 2004 Visuaalisten taiteiden säätiö Yhdysvalloissa, taiteilijaresidenssi 2005 Valtion muotoilutoimikunta, työpari

vuoden teollinen muotoilija

pekka toivanen Juryn perustelut: Pekka Toivanen on ollut merkittävällä tavalla vaikuttamassa teollisen muotoilun ase maan ja arvostukseen toimiessaan kirjoittajana, kouluttajana, luennoitsijana ja paneelien puheenjohtajana. Monilahjakkaan Toivasen aktiivinen panostus teollisesta muotoilusta kirjoittamiseen useissa lehdissä on ollut huomionarvoista. Toivanen toimi usean vuoden ajan päätoimittajana Muoto-lehdessä. Toivasen merkitys teollisen muotoilun viestinviejänä oli suuri, kun hän sai luotua Kauppalehti Option sisälle oman Design Optio -osion, joka saavuttaa muotoilua liiketoiminnassaan hyödyntävän lukijakunnan. Teollinen muotoilu lunasti silloin paikkansa oikeassa forumissa. Pekka Toivasen yhdessä Katja Lindroosin kanssa toimittama Finnish Design Yearbook 2006 on osoitus monipuolisuudesta ja suvereenista suomalaisen muotoilukentän tuntemuksesta. Valitessaan Pekka Toivasen 40-vuotisen toimintansa juhlavuoden 2006 Vuoden teolli seksi muotoilijaksi Teolliset muotoilijat TKO palkitsee henkilön, jonka arvot ovat lähellä ihmistä. Ilman hänen toimintaansa monet tuotteet, niiden tekijät sekä valmistajat olisivat tuntemattomia. Toivasen toiminnan kautta teollisen muotoilun merkitys luontevana osana menestyvää liiketoimintaa ja parempaa inhimillistä ympäristöä on konkretisoitu nut. TKO:n ja Ornamon puheenjohtajana toimineen Toivasen vähemmän esillä ollut oma muotoilutyö kattaa laajan alueen aina taideteollisuudesta yritysviestintään. Palkinnon jakaa Teolliset muotoilijat TKO.

eolliset muotoilijat TKO:n puheenjohtaja Jorma Pitkonen asettelee Pekka Toivasen päähän valtavat Näkijän lasit, jotka vuotuisesti symboloivat Vuoden teollinen muotoilija -palkinnon saajan nerokkuutta muotoi lun saralla. Tänä vuonna juhlitaan teollisten muotoilijoitten ammattijärjestön TKO:n 40-vuotista taivalta. Näkijän lasit osuvat oikeaan päähän, sillä Pekka Toivanen on ollut merkit tävällä tavalla vaikuttamassa teollisen muotoilun asemaan ja arvostukseen Suomessa kirjoittamalla, muotoilemalla ja olemalla kaikin puolin aktiivinen kentällä. Pekka Toivasen kontakti muotoiluun syntyi jo lukiolais poikana Benito Casagranden ja Destem Oy:n toimistoissa Turussa. Arkkitehtuuri ja muotoilu kiinnostivat:

– Opiskelin ensin vuoden Lahdessa sisustussuunnittelua ja hain sitten Taikiin ja Destemin Tapani Hyvösen kannus tamana myös Tukholmaan, Konstfackiin. Pääsin yllättäen Konstfackiin haastatteluun ja siitä sitten sisälle. Tilanne muodostui sikäli erikoiseksi, että tulin sieltä sitten stipen diaattina Taikin Design Leadership -ohjelmaan, jossa tein maisterin tutkinnon muotoilujohtamisesta. Palasin vielä takaisin Tukholmaan tekemään Masters of Fine Arts -tutkinnon. Vuonna 1995 olin valmiina työmarkkinoille.

Palapeleistä suunnittelupalveluihin Pekka Toivanen toimi aluksi freelance-muotoilijana ja alan opettajana. Oman yrityksen perustamiseen liittyi esine: Toivanen oli Tukholmassa tehnyt Moderna Museetin myymälään pieniä palapelejä. Tuotteistaakseen pelinsä hän perusti Pala & Peli Oy:n. Suomessa palapeliä myi mm. Artek.

Vasemmalla: DesignOption ensimmäinen numero vuodelta 2000. DesignOptio aloitti uuden aikauden muotoilukirjoittamisessa. Talouspainotteisessa julkaisussa oli säännöllisesti teolliseen muotoiluun ja designtalou teen liittyvä osio, joka ilmestyi neljästi vuodessa. Oikealla: Flora & Fauna -keräilysarja oli Toivasen ensimmäinen tuotekonseptointi ja muotoilutehtävä Arabialle. Kalevala-sarjan tuotanto päättyi ja tilalle haluttiin jotain uutta. Flora & Fauna -taidelautasten sarja kuvittaa suomalaisia kansansatuja. Väreistä ja taide kuvista vastaa graafikko Eeva Sivula. Muotohiomo kehitti tuotesarjan nimen, sisältökonseptin, pakkaukset ja esitteet. Taidelautasten muoto on Toivasen käsialaa.

myyntityötä. Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, että olen mukana muotoiluprojekteissa – voin olla se joka heittää idean. – Palapelini on kuin kangaskuosin loputon kuvio: viimeisen palan voi siirtää Tietotaitoa ja luovuutta ensimmäiseksi ja näin kuvio jatkuu. Muotokielenä tämä on sitä ominta naivistista Muotohiomo tekee paljon julkaisuja. pekkatoivasta. Muotoilupuolen asiakkaina saattaa Toivanen jätti pian opetustöitä ja palapelejä vähemmälle ja alkoi kirjoittaa ja olla romunkierrätysyhtiö tai ylellisyys toimia monipuolisesti muotoilun parissa. Ympärille alkoi muodostua oikeanlaista tuotteita valmistava yritys. porukkaa: – Yritysidentiteetin, mainonnan – Suunnittelupalvelujen myynti lähti käyntiin ja aika nopeasti huomasin, että ja markkinoinnin suunnitteleminen ei ole kiva tehdä työtä yksin. Julkaisutoiminnan vuoksi lyöttäydyin yhteen lahjak Kuusankoski Oy:lle opetti ison mitta kaan graafisen suunnittelijan Lasse Kangasmaan kanssa. kaavan työskentelyn. Projekti sisälsi Nykyinen yritys Muotohiomo lähti liikkeelle sisällön ja ulkoasun tuottamisesta. paljon erityyppisiä muotoilutöitä: Ensimmäinen Muotohiomon työ oli yritysidentiteetin suunnittelu turkulaiselle messuja, tehtaiden informaatiojär ED-Design muotoilutoimistolle: jestelmien suunnittelua sekä aula- ja – Työn tilasi aikaisempi pomoni Tapani Hyvönen. Alkoi pikku hiljaa kertyä neuvottelutilojen sisustussuunnitte lisää graafisen suunnittelun töitä ja sitä kautta Muotohiomoon tuli lisää graafisia lua. Jos myy vain teollista muotoilua, suunnittelijoita. Oma työni alkoi olla enemmän managerointia, koordinointia ja

Vasemmalla: Swarovski on ollut Toivaselle tärkeä kansainvälinen asiakas, jonka parissa on päässyt näkemään ylellisyysbrändin hallintaa. Toivanen on tuotesuunnitellut Swarovskille sisustuotteita ja luonut uusia kontakteja suomalaisiin muotoilijoihin. Keskellä: Bengtskärin 100-vuotismuistomerkki on Toivasen uran kohokohtia. Teoksen tilasi Turun Yliopistosäätiö vuonna 2006. Haponkestävästä teräksestä valmistetun veistoksen toteutti seppämestari Jouko Nieminen. Oikealla: Muotoilun soveltaminen uusissa yhteyksissä on ollut yksi Toivasen toiminnan tunnuspiirre. Vuosina 2002-2004 Muotohiomo uudisti kierrätyskonserni Kuusakosken visuaalisen ilmeen. Design management -projekti tuotti laajasti muotoilutyötä, mm. messujen, edustustilojen, ajoneuvojen ja kierrätyslaitosten visuaalisen ilmeen toteuttamista. Yhtiön uuden tunnuksen suunnitteli AD Juri Patrikainen. Kuvassa yhtiön kuljetuskalustoa uudessa ilmeessään.

toimeksiannot ovat varmasti aika paljon tuotesuunnitteluun liittyviä. Jos myy tietotaitoa ja luovuutta, tulee työnkuvaan väistämättä monenlaisia projekteja. Itse olen saanut suunni tella muistomerkkejä ja toisaalta hyvin arkista jokapäivän käyt tödesignia. Oikeastaan jokaisen muotoilijan tehtävä on toimia laajalla kentällä. Luovuudesta ja asiakkuuksista huolehtiminen ovat avainasioita. Luova ala on sillä lailla kiinnostava, että me ei myydä mitään sellaista jonka tarve lakkaisi yhtäkkiä. Muotoilun merkityksen ymmärtäminen on tärkeää Pekka Toivanen on kirjoittanut muotoilusta lukuisiin julkaisui hin ja lehtiin sekä toiminut alan seminaareissa ideanikkarina ja puheenjohtajana. – Kirjoittavana muotoilijana minulla on yksi valttikortti: tunnen valtavan määrän muotoilijoita. Tiedän nopeasti kenelle kannattaa soittaa ja pääsen tavallaan takaovesta sisälle. Tehtä väni on jalostaa sitä tietoa ja viestiä, jota muotoilijat minulle välittävät. Pekka Toivasella on sanottavaa myös tuleville teollisille muotoilijoille: – Muotoilijan ammattiin kuuluu metodi oppia. Jos oppi misenhalu ja kyky taantuu, niin työn edellytykset vähenevät merkittävästi. Suomessa kestää yleensä aika kauan, että suun nittelija pääsee käsiksi kunnon projekteihin. Ensin saatetaan suorittaa ammattitutkinto ja siihen päälle maisterin tutkinto. Ollaan todella kouluttautuneita, mutta työkokemusta on hyvin vähän. Kannattaa miettiä mitä näiltä työmarkkinoilta lähtee hakemaan ja minkä tyyppistä muotoilu- ja ammattiprofiilia ra kentaa. Muotoilussa asiat menevät yhä enemmän pienemmiksi palasiksi ja tiimityöskentelyksi. Pitää löytää asia jossa haluaa kehittyä huipuksi. Muotoilijat ovat vähän niin kuin lakki kourassa kun ne hakevat duunia – kannattaa muistaa, että muotoilu tuo valtavasti lisäarvoa yrityksiin. Muoto ilijan täytyy yrittää ymmär tää miten yritykset toimivat ja mitä ne toivovat muotoilulta. Ja vielä yksi asia: ei tarvitse välttämättä jäädä Suomeen koska opiskelukin on jo kansainvälistä.

Pekka Toivanen Syntynyt Turussa 1968 Koulutus: 1990–92 Konstfack 1992–94 Taik Design Leadership 1995 Konstfack, lopputyö: lasimuotoilua Skruf-lasitehtaalle ja yhteistyöprojekti, näyttely: Artek Objekti Töitä: 1995 paluu Suomeen, freelance-muotoilua ja opettajana Åbo Hemslöjdlärarinstitutissa 1997– opetusta Lahden muotoiluinstituutissa Oma suunnittelutoimisto alkaa muotoutua ja saa nimen Muotohiomo Ensimmäinen työ ED-designin identiteetti ja esitteet Muoto-lehden päätoimittajana kahden vuoden ajan Kauppalehti Option vakituinen muotoilutoimittaja – freelance-pohjalta Useita luentoja, seminaareja ja koulutuksia Luottamustehtäviä: Taikin hallituksen jäsen 2000–2002 TKO:n hallitusjäsen ja puheenjohtaja Ornamon juhlavuoden puheenjohtaja Ruotsi-Suomi teollisen muotoilun Akatemian perustajajäsen Nykyinen toimi: Toimitusjohtaja Muotohiomossa Näyttelyt: Suunnittelijana osallistunut useisiin näyttelyihin varsinkin vuosina 1992–2000

Vasemmalla: Prego-kahviastiasto on täsmädesignia trendikahviloihin. Projekti syntyi Pauligin ja Arabian yhteistilauksena, kun uudistuvaan kahvila kulttuuriin haluttiin vain sitä varten optimoidut astiat. Toivanen muotoili tila- ja elämystehokkaan astiaston joka sai nimekseen Prego. Oikealla: Muotolehden päätoimittajuus oli kiinnostava työmaa. Toivanen vastasi lehden sisällön uudistamisesta ja hänen suunnittelutoimistonsa Muotohiomo ulkoasun konseptoinnista ja taitosta. – Mieleenpainuvin juttu oli Timo Sarpanevan laaja haastattelu.

vuoden graafikko

tapio vapaasalo Juryn perustelut: Tapio Vapaasalo on graafinen suunnittelija ja opettaja. Taideteollisen korkea koulun graafisen suunnittelun professorina hän on vaikuttanut alaan koulut tamalla hyviä tekijöitä, mutta mikä tärkeintä: hänen ohjauksessaan tehdyt työt ovat poikkeuksetta virkistäviä ja jännittäviä. Tapio Vapaasalo on opetustoimensa ohella koko ajan tehnyt myös omia töitä, joista viimeisin, muotoilija Stefan Lindforsista kertova kirja, valittiin tänä vuonna Vuoden kauneimmaksi kirjaksi. Vapaasalo on myös raja-aitojen kaataja. Hän on tuonut opetustyössään esiin graafisen suunnittelun alueen monipuolisuuden ja saanut opiskelijat näkemään työtilaisuuksia laaja-alaisesti. Hänen oppilaansa menestyvät tällä hetkellä niin lehti- ja kirjasuunnittelijoina kuin sarjakuvantekijöinä ja kuvittajina, mainostoimis toissa AD:na ja yritysilmeiden suunnittelijoina. Tapio Vapaasalon laaja-alainen yleissivistys ja lukeneisuus sekä kyky yhdistellä asioita yllättävällä tavalla on omiaan luomaan työ- ja oppimisyhteisöstä inspiroivan ja kannustavan. Palkinnon jakaa Grafia ry.

Vasemmalla: C.A. Ehrensvärd, Matka Italiaan, Artemisia, 2003. Oikealla: Nina Hagen, Ich Bin ein Berliner, Odessa, 1998. Alhaalla: Elokuva 100 vuotta, postimerkkivihko, Suomen postimerkkikeskus. 1990-luku.

uoden graafikko -palkinto tuli yllätyksenä Tapio Vapaasalolle, vaikka hänet on jo aiemmin tänä vuonna palkittu vuoden kauneimman kirjan suun nittelusta. – Koen, että tämän palkinnon kohdentaminen minulle on palkinnon antaminen myös koulutukselle, Vapaasalo sanoo.

– Pyrin muun muassa välttämään esittämästä kysymyk siä, joihin itselläni on yksiselitteinen vastaus, Vapaasalo sanoo. Hänen opetustapansa taustalla ovat hänen omat opettajansa Kaj Franck ja Severi Parko. – He avasivat minulle “väärät” ovet ja näyttivät maailman, joka oli paljon rikkaampi kuin olisin itse osannut kuvitella.

Arvostettu opettaja Kahdeksan vuoden työsarka Taideteollisen korkeakoulun professorina on tuot tanut huomattavaa tulosta. Tänäkin vuonna hänen oppilaansa ovat voittaneet yli kuusikymmentä arvostettua alan palkintoa. Kun Vapaasalon oppilailta kysyy millainen opettaja hän on, he luonnehtivat häntä sanoilla “älykäs”, “paneutu nut” ja “lukenut”. Vapaasalo ei tiedä onko hänellä opetusmetodia, mutta innos tuu kuitenkin puhumaan opetusperiaatteistaan.

Vasemmalla: Musta Taide, photomagazine, N:o 1, 1990-luku. Keskellä ylhäällä: Timo Harakka, Markiisi de Salaman vuodet, Odessa, 1986. Keskellä alhaalla: Carl Armfelt, I stället för stjärnor, Nuottivihko, Edition Love, 1990-luku. Oikealla: Ruukun runoutta ja materiaalin mystiikkaa, Helena leppänen (toim.), 2003.

Graafisen suunnittelun merkitys näkyväksi Vapaasalo kokee erityisen tärkeäksi, että uusi graafikkosukupolvi oppii käsitteellistämään ja analysoimaan työtään. Kehitystä on jo tapahtunut: Vapaasalon mielestä nuoret graafikot ovat verbaali sempia ja osaavat argumentoida paljon paremmin kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Näitä taitoja graafiset suunnittelijat tarvitsevat pystyäkseen pa remmin perustelemaan työnsä merkitystä – se kun liian usein jää ymmärtämättä. Vapaasalo kokeekin tämänhetkisen tilanteen vaikeana yleisen arvostuk sen kannalta. – Odotan sitä, että graafisen suunnittelun kan santaloudellinen arvo osattaisiin mitata, Vapaasalo pohtii. Vaikka nuoria lahjakkaita tekijöitä riittää, Suomi on kaukana jäljessä Ruotsista saati Hollan nista tai Britanniasta graafisen suunnittelun arvos tuksessa ja käytössä. Yhtenä suurena ongelmana Vapaasalo pitää taideaineiden heikennettyä asemaa kouluissa – jos ihmisille ei anneta keinoja hallita viestien virtaa hyvin visuaaliseksi muuttuneessa maailmassa, ei designia osata arvostaa tulevaisuu dessakaan.

Vasemmalla: Helsinki City, Helsingin kaupungin lahjakirja, Taideteollinen korkeakoulu ja Helsingin kaupunki, 2000. Keskellä: Herman Melville, OMU - seikkailukertomus Etelämerellä, Love Books, 1991. Oikealla: Peter von Bagh, Suomalaisen elokuvan kultainen kirja, Otava, 1992.

Tapio Vapaasalo syntynyt 1943 Helsingissä Koulutus Taideteollinen oppilaitos 1965–1969 Ammatillisia kursseja graafisen suunnittelun, teknologian ja digitaalisen tuotannon alueella 1972– Opetustoimi mm. Taideteollinen korkeakoulu, graafisen suunnittelun professori 1998–, koulutusohjelmavastaava 2003–, lehtori 1997–1998 Taideteollinen oppilaitos/korkeakoulu: tuntiopettajana yleisen opetuksen, valokuvauksen, kuvaamataidon opetuksen, teollisen muotoilun, sisustusarkkitehtuurin, keramiikan ja medialabin osastoilla, avoimessa yliopistossa sekä koulutuskeskuksessa 1971– Vieraileva luennoitsija: Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Oulun yliopisto, Lapin korkeakoulu/yliopisto, Vaasan korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu 1984– Ammatillinen toiminta Kaj Franckin assistenttina Arabia/Nuutajärvi 1969 Itsenäinen graafinen suunnittelija 1969– Graafisena asiantuntijana mm. Tilastokeskus 1979–1985, Tammi Oy 1974– 1977, Love Kirjat 1977–1991, Finnfoto ry / Valokuva-lehti 1982–1988, Oy Yleisradio Ab, kouluradio ja TV, kulttuuritoimitus, Radiomafia 1983– Toiminut useiden yhteisöjen ja yritysten kouluttajana ja konsulttina graafisen suunnittelun, visuaalisen identiteetin ja web-ilmeen osa-alueilla, mm. 1995–, Pirjo Honkasalon elokuvatuotanto, GDM 1991–, Edition Love GDM 1991–1999 Julkaisu- ja viestinnänsuunnittelua mm. Kuluttajatieto, Elinkeinohallitus 1979–1982, 1985–1988, Kulttuurivihkot 1981–1985, Valokuva 1982–1988, Musta Taide 1991– Kirjasuunnittelu: taittoa, typografiaa ja/tai kansia ja kuvitusta, sisältösuunnittelua ja toimittamista mm. Tammi Oy, tieto- ja oppikirjat 1977–1982, Kirjayhtymä Oy 1980–1998, Love Kirjat, AD, 1978– 1996, Otava oppi- ja tietokirjoja 1984–1995, WSOY luonto- ja oppikirjoja 1988–1992 Kustannustoiminta: LoveKirjat Ky 1978–1993, Love Kustannus Ky 1992–1999, Odessa Ky 1987– 1994, Musta Taide Oy 1991–1994, Artemisia 1998–2005 Luottamus- ja asiantuntijatoimet Toiminut useissa asiantuntija- ja luottamustehtävissä suunnittelukilpailuissa mm. Grafian Vuoden huiput -kilpailussa, Vuoden kirjavalio -raadissa, lausunnon antajana suunnittelua koskevissa kysymyksissä, asiantuntijana lehti-, radio- ja televisio-ohjelmissa koskien visuaalista kulttuuria sekä edustanut graafisen suunnittelun asiantuntemusta lukuisissa työryhmissä koskien koulutusta ja viestinnäntuotantoa. Palkinnot mm. Vuoden opettaja, Taideteollinen korkeakoulu, 2002 Graafisen suunnittelun vastaavana ansaittu opetusministeriön ”Taiteellisen toiminnan huippuyksikkö” -nimitys vuosille 2007–2009 Vuoden kaunein kirja 2006