Shari Lapena: Hyvä naapuri

i Ilma

nen

nä luku

yte

Shari Lapena

HYVÄ NAAPURI Suomentanut Oona Nyström

Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

Yksi Anne tuntee kuinka vatsahapot vellovat ja pyrkivät ylös ruokatorvea. Hänen päässään pyörii. Hän on juonut liikaa. Cynthia­on täyttänyt hänen lasiaan ahkerasti koko illan. Annen oli ollut tarkoitus ottaa varovasti, mutta tilanne vain jotenkin lähti käsistä – hän ei oikein tiennyt, miten muutenkaan olisi selvinnyt illasta. Ja nyt hänellä ei ole enää aavistustakaan siitä, paljonko viiniä hän on juonut näiden loputtoman pitkien illalliskutsujen aikana. Rinnat on pumpattava aamulla, maito kaadettava pois.

Kesäyön lämpö uuvuttaa Annea, ja hän katsoo illan emäntää silmät viiruina. Cynthia flirttailee avoimesti Annen aviomiehen Marcon kanssa.

Miksi Anne sietää sellaista? Miksi Cynthian­mies, Graham, katsoo sitä läpi sormien? Anne on vihai-

nen mutta voimaton; hän ei tiedä, kuinka panisi touhulle pisteen saamatta itsensä näyttämään säälittävältä ja naurettavalta. Kaikki ovat hiukan humalassa. Joten hän antaa asian olla, kiehuu vain hiljaa sisimmässään ja siemailee viileää viiniä. Annea ei ole kasvatettu järjestämään kohtausta, hän ei ole sitä ihmissorttia, joka haluaa olla huomion keskipisteenä.

Cynthia sitä vastoin...

He kaikki – Anne, Marco ja Cynthian hillitty ja hallittu ­aviomies Graham – katsovat Cynthiaa kuin lumottuina. Varsinkaan Marco ei tunnu saavan silmiään lainkaan irti hänestä. Cynthia kumartuu hiukan liian lähelle Marcoa täyttäessään hänen lasinsa: vartalonmyötäisen topin kaula-aukko on niin syvään ­uurrettu, että Marcon nenä on kirjaimellisesti Cynthian rinta­vaossa.

Anne muistuttaa itselleen, että Cynthia flirttailee kaikkien kanssa. Cynthia on niin järjettömän hyvännäköinen, että hän ei kai vain pysty oikein hillitsemään itseään.

Mutta mitä pidempään Anne katselee tilannetta sivusta, sitä enemmän hän alkaa miettiä, 4

voisiko Marcon ja Cynthian välillä oikeasti olla meneillään jotain. Annella ei ole koskaan aiemmin ollut tällaisia epäilyksiä. Ehkä alkoholi tekee hänet vainoharhaiseksi.

Ei, hän miettii mielessään – eivät he käyttäytyisi tällä tavalla, jos heillä olisi jotain salattavaa.

Cynthia flirttailee innokkaammin kuin Marco: mies näyttää olevan imarreltu saamastaan huomiosta. Marcokin on harvinaisen hyvännäköinen – hänen pörröinen tumma tukkansa, pähkinänruskeat silmänsä ja hurmaava hymynsä ovat aina olleet naisten mieleen. Cynthiasta ja Marcosta tulisi komea pari. Anne käskee itseään lopettamaan. Hän tolkuttaa itselleen, että totta kai Marco on hänelle uskollinen. Hän tietää, että Marco on sitoutunut heidän perheeseensä. Anne ja vauva ovat hänelle kaikki kaikessa. Marco seisoisi järkähtämättä hänen rinnallaan – Anne ottaa taas hörpyn viiniä ­– olivatpa asiat miten huonosti tahansa.

Kun Anne katselee, miten Cynthia tyrkyttää itseään Marcolle, ahdistus ja paha mieli alkavat kuitenkin paisua paisumistaan. Annella on yhä 5

raskauden jäljiltä kymmenen ylimääräistä kiloa, vaikka vauvakin on jo puolen vuoden ikäinen.

Hän oli kuvitellut olevansa tähän mennessä jo raskautta edeltäneissä mitoissaan, mutta ilmeisesti siihen menisi ainakin vuosi. Hänen ei pitäisi vilkuilla kaupan kassalla roikkuvia lööppejä ja vertailla itseään kaikkiin niihin personal trainerien trimmaamiin julkkis­äiteihin, jotka näyttävät täydellisiltä jo parin viikon päästä synnytyksestä.

Mutta vaikka Anne olisi parhaimmillaan, hänestä ei silti olisi minkäänlaista vastusta pitkälle ja kurvikkaalle naapurilleen Cynthialle, jolla on pitkät sääret, tiimalasivyötärö ja valtavat rinnat, silkinsileä iho ja muhkea musta kiharapilvi. Lisäksi Cynthia­on aina laittautunut kiireestä kantapäähän, hänellä on nytkin korkokengät ja seksikkäät vaatteet, vaikka kyseessä on vain koruton illanvietto kotona naapuripariskunnan kanssa.

Anne ei pysty keskittymään keskusteluun.

Hän lakkaa kuuntelemasta ja tuijottaa ornamentein koristeltua marmoritakkaa. Se on täsmälleen samanlainen kuin takka heidän omassa 6

olohuoneessaan toisella puolen seinää, jonka Anne ja Marco jakavat Cynthian ja Grahamin kanssa: he asuvat townhouse-tyyppisessä, jykevässä 1800-luvun tiilitalossa, jollaiset ovat hyvin tyypillisiä tälle New Yorkin osavaltiossa sijaitsevalle pikku­kaupungille. Rivitalon kaikki asunnot ovat samanlaisia – varhaista Viktorian ajan tyyliä, isolla rahalla kunnostettuja. Jokaisessa asunnossa on joitain yksilöllisiä ratkaisuja, pieniä eroja sisustuksessa ja tyylissä – kuin jokainen olisi omanlaisensa pieni taideteos. Annella ja Marcolla on päätyasunto.

Anne haparoi puhelimen käteensä ruokapöydältä ja tarkistaa, paljonko kello on. Melkein yksi yöllä. Hän kävi katsomassa vauvaa keskiyöllä.

Marco kävi puoli yhdeltä ja meni sen jälkeen Cynthian kanssa tupakalle takapihan patiolle. Anne ja Graham jäivät kahden sotkuisen ruoka­ pöydän ääreen ja yrittivät virittää väkinäistä keskustelua.

Annen olisi pitänyt mennä takapihalle Marcon ja Cynthian kanssa, siellä olisi saattanut saada edes hiukan raitista ilmaa. Mutta hän ei ollut mennyt, koska Graham ei tykännyt tupakansavusta ja 7

olisi ollut tökeröä, tai ainakin hiukan ajattelematonta, jättää Graham yksin omille illalliskutsuilleen. Anne siis näki parhaaksi jäädä sisälle, vaikka ihan yleisen huomaavaisuuden vuoksi. Graham, valkoista yläluokkaa kuten hän itsekin, on aina moitteettoman kohtelias. Se, miksi hän oli nainut Cynthian kaltaisen mauttoman hutsun, on todellinen mysteeri. Cynthia ja Marco tulivat taka­ pihalta sisään muutama minuutti sitten, ja Anne palaisi jo halusta lähteä kotiin, vaikka kaikilla muilla näyttää edelleen olevan hauskaa.

Anne vilkaisee pöydän päässä nököttävää itkuhälytintä, jonka pieni punainen merkkivalo loistaa pimeässä kuin savukkeen kärki. Videonäyttö on rikki – hän pudotti laitteen pari päivää sitten eikä Marco ole vielä saanut aikaiseksi korjata sitä – mutta ääni toimii yhä. Äkkiä epäilys valtaa Annen, kuristava tunne siitä että hän on toiminut väärin. Millainen ihminen lähtee naapuriin illalliskutsuille ja jättää pienen vauvan yksin kotiin? Millainen äiti tekee niin? Hän tuntee tutun tuskan ja ahdistuksen sisimmässään – hän on huono äiti.

8

Entä sitten, jos lapsenvahti perui tulonsa? Heidän olisi pitänyt ottaa Cora mukaan, vaikka matkasängyssä. Mutta Cynthia­oli pyytänyt, etteivät he toisi tyttöä. Nämä olisivat aikuisten juhlat, Grahamin syntymäpäivät. Tämä on toinen asia, mikä on alkanut vaivata Annea Cynthiassa, joka oli aiemmin hänen hyvä ystävänsä – Cynthia ei pidä lapsista. Millainen ihminen kieltää ottamasta puolivuotiasta vauvaa illalliskutsuille?

Miten Anne ikinä antoi Marcon puhua itsensä yli moiseen hulluuteen? Täysin edesvastuutonta.

Hän miettii, mitä äiti-lapsi-ryhmän muut äidit sanoisivat, jos hän kertoisi tästä joskus heille.

Jätimme ­puolivuotiaan vauvan kotiin ja menimme naapuriin juhlimaan. Hän näkee sielunsa silmin, kuinka äitien leuat loksahtaisivat järkytyksestä, kuulee korvissaan sanoja seuraavan kiusallisen hiljaisuuden. Ei hän voi koskaan kertoa heille.

He alkaisivat karttaa häntä.

Hän ja Marco olivat riidelleet asiasta ennen lähtöä. Kun lapsenvahti soitti ja perui tulonsa, Anne tarjoutui jäämään vauvan kanssa kotiin – hänen ei muutenkaan tehnyt mieli lähteä.

9

Mutta Marco ei ottanut ehdotusta kuuleviin korviinsa. ”Et sinä voi aina vain istua kotona”, hän intti heidän kiistellessään asiasta keittiössä. ”Minä voin aivan mainiosti olla kotona”, Anne sanoi ääntään madaltaen. Hän ei halunnut, että Cynthia kuulisi seinän läpi, kuinka he kinastelivat juhliin lähtemisestä. ”Sinulle tekee hyvää päästä vähän tuulettumaan”, Marco väitti vastaan yhtä lailla matalalla äänellä. Ja sitten hän lisäsi: ”Tiedät kyllä, mitä lääkäri sanoi.”

Anne on yrittänyt koko illan miettiä, oliko viimeinen huomautus ilkeä vai itsekäs vai tarkoittiko Marco vain hyvää. Lopulta Anne oli antanut periksi. Marco vakuutti hänelle, että kun he ottaisivat itkuhälyttimen mukaan naapuriin, he kuulisivat heti, jos vauva liikahtaisi tai heräisi.

He kävisivät katsomassa vauvaa puolen tunnin välein. Mitään pahaa ei voisi sattua.

Kello on yksi. Pitäisikö Annen käydä vilkaisemassa Coraa vai yrittää vain saada Marco lähtemään? Hän haluaisi päästä jo kotiin nukkumaan.

10

Hän haluaisi että tämä kirottu ilta loppuisi.

Hän nykäisee miestään hihasta. ”Marco”, hän patistaa. ”Meidän pitäisi jo mennä. Kello on yksi.” ”Voi, älkää nyt vielä lähtekö”, Cynthia sanoo. ”Eihän kello ole vielä mitään!” Hän ei selvästikään halua juhlien vielä päättyvän. Hän ei halua, että Marco lähtee. Annen lähtö sen sijaan tuskin haittaisi häntä ollenkaan – siitä Anne on melko varma. ”Ei ehkä sinun mielestäsi”, Anne sanoo ja onnistuu kuulostamaan melko jämäkältä, vaikka onkin humalassa, ”mutta minun täytyy herätä aikaisin syöttämään vauva.” ”Voi raukkaa”, Cynthia sanoo, ja jostain syystä tämä saa Annen raivon valtaan. Cynthialla ei ole lapsia eikä hän ole koskaan sellaisia halunnutkaan. Hän ja Graham ovat lapsettomia omasta tahdostaan.

Marcoa on vaikea suostutella lähtemään kotiin.

Hän haluaisi selvästi jäädä vielä pidemmäksi aikaa. Hän viihtyy niin hyvin ettei hänellä ole mitään kiirettä, mutta Anne alkaa jo olla levoton.

11

”Yksi vielä”, Marco sanoo Cynthialle ja kohottaa lasiaan vaimonsa katsetta vältellen.

Marco on kummallisen rehvakkaalla tuulella tänään – korostetun rehvakkaalla, se tuntuu lähes teennäiseltä. Anne miettii, mistä se johtuu.

Marco on ollut viime aikoina hyvin vaitonainen.

Poissaoleva, jopa oikukas. Mutta tänään, Cynthian seurassa, hän on juhlien sielu. Anne on jo jonkin aikaa ounastellut, että jokin on vinossa, mutta Marco ei ole kertonut hänelle, mistä on kyse. Hän ei kerro Annelle nykyään juuri mitään.

Hän sulkee Annen ulkopuolelle. Tai ehkä Marco ottaa häneen etäisyyttä hänen alakulonsa, synnytyksen jälkeisen masennuksensa, takia. Marco on pettynyt häneen. Kuka ei olisi? Tämän illan Marco selvästi viettäisi mieluummin kauniin, pulppuavan, ­säkenöivän Cynthian seurassa.

Anne vilkaisee taas kelloa ja menettää lopullisesti kärsivällisyytensä. ”Minä lähden nyt.

Minun piti käydä katsomassa vauvaa yhdeltä.”

Hän kääntyy Marcon puoleen. ”Jää sinä vain niin pitkäksi aikaa kuin haluat”, hän lisää kireällä äänellä. Marco katsoo häneen terävästi, silmät 12

kimallellen. Äkkiä Annesta vaikuttaa siltä kuin Marco ei olisi juuri lainkaan humalassa. Hänellä itsellään kuitenkin pyörii päässä. Aikovatko he tosiaan alkaa r­ iidellä tästä asiasta? Naapuriensa nähden? Ihan oikeasti? Anne vilkuilee ympärilleen käsilaukkuaan etsien, nappaa itkuhälyttimen käteensä, tajuaa sitten, että se on kytketty pistorasiaan, ja kumartuu irrottamaan pistoketta tietoisena siitä, että koko pöytäseurue tuijottaa vaiti hänen valtavaa persettään. No, siinäpä tuijottavat. Hänestä tuntuu siltä kuin toiset olisivat lyöttäytyneet häntä vastaan ja pitäi­sivät häntä ilonpilaajana. Kyyneleet alkavat poltella Annen silmäluomissa, ja hän pidättelee niitä kaikin voimin. Hän ei halua purskahtaa itkuun muiden edessä. Cynthia ja Graham eivät tiedä hänen synnytyksen jälkeisestä masennuksestaan. He eivät ymmärtäisi. Anne ja Marco eivät ole kertoneet asiasta kenellekään paitsi Annen äidille. Hänellekin Anne uskoutui vasta hiljattain. Anne tietää, ettei äiti kerro kenellekään, ei edes hänen isälleen.

Hän ei halua kenenkään muun saavan ­tietää ja epäilee, ettei Marcokaan halua, vaikkei mies ole 13

sitä suoraan sanonutkaan. J­ atkuva teeskentely on kuitenkin uuvuttavaa.

Anne on yhä selin muihin, kun Marcolla muuttuu äkkiä ääni kellossa. ”Olet oikeassa. Alkaa olla jo myöhä, meidän pitäisi lähteä”, hän sanoo. Anne kuulee, kuinka Marco laskee viinilasin pöydälle hänen takanaan.

Anne kääntyy ympäri ja sukii hiukset kämmenselällä silmiltään. Hän on kipeästi kampaamokäynnin tarpeessa. Hän hymyilee teennäisesti ja sanoo: ”Ensi kerralla on sitten meidän vuoromme tarjota.” Ja lisää mielessään: Tulette kylään meille, lapsiperheen kotiin, ja toivon että vauva parkuu koko ajan ja pilaa iltanne. Kutsun teidät käymään sitten kun hänen hampaansa alkavat puhjeta.

He poistuvat pian tämän jälkeen. Lähtö sujuu sutjakasti, kun heidän ei tarvitse kerätä mukaan vauvatarvikkeita vaan ainoastaan omat tavaransa, Annen käsilaukku ja itkuhälytin, jonka hän tunkee laukkuunsa. Cynthiaa heidän pikainen lähtönsä näyttää ärsyttävän – Graham on ilmeetön – kun he astuvat ulos komeas­ta etuovesta ja käve14

levät portaat alas. Anne ottaa koristeellisesta kaiteesta tukea, jottei horjahtaisi. Heidän tarvitsee harppoa vain muutama reipas askel pitkin jalkakäytävää, kun he ovat jo omilla kotiportaillaan yhtä lailla komean ulko-oven edessä. Anne kävelee hieman Marcon edellä eikä puhu mitään. Hän ei välttämättä puhuisi Marcolle mitään koko loppuyönä. Hän marssii porras­askelmat ylös ja seisahtuu niille sijoilleen. ”Mitä nyt?” Marco tiuskaisee hänen selkänsä takaa.

Anne toljottaa eteensä. Etuovi on raollaan; se on kymmenisen senttiä auki. ”Olen varma, että panin sen lukkoon!” Anne huudahtaa kimeällä äänellä.

Marco tokaisee: ”Ehkä muistat väärin. Olet juonut aika paljon.”

Mutta Anne ei enää kuuntele. Hän on jo sisällä ja juoksee Marco kintereillään portaita ylös ja käytävää pitkin vauvan huonetta kohti.

Kun hän saapuu huoneeseen ja näkee tyhjän pinnasängyn, hän alkaa kirkua.

15