1/2017 | 29.8.2017 | 57. vuosikerta
Kostean kapinan kuolema
• fuksi, kysele tyhmiä!
s. 6
• sinäkin olet apinan sukua, . 19 • how to survive freshman year, s
s.
24
Sisältö
”
Sattumalla on suuri rooli. Koskaan ei voi tietää, milloin käänteentekevä hetki tulee. Se voi tulla vaikka tavallisena päivänä yliopiston alakuppilassa. ludocraftin toimitusjohtaja Tony Manninen
Aluksi
21 Kolumnisti Eleonoora Riihinen
pohtii sitä, miksi rikosdokumenteissa uhri jää niin usein brutaalin verimässäilyn ja sosiaalipornon jalkoihin.
3 Päätoimittajalta
Nyt on hyvä aika aloittaa jotain uutta. (Ihan oikeasti.)
4 Kampuksella tapahtuu
Oulun yliopiston kampuksilla pääsee pian opiskelemaan ympäri vuo- rokauden. Linnanmaan uusista ravintoloista vain kaksi on jo avoinna.
6 Päähenkilö
”Pienryhmässä parasta on se, että saa heti alussa itselleen sen turvallisen, pienen yhteisön, jonka kanssa opiskella ja olla ensimmäisenä päivinä”, sanoo pienryhmäohjaaja Roosa Pesälä.
Tässä lehdessä Kliseinen mielikuva yliopisto-opiskelijan luentosalien ja tenttien ulkopuolisesta elämästä on ollut (halvan) alkoholin kostuttama. Mutta jos yhä useampi nuori jättää alkoholikokeilut sikseen, mitä perinteiselle opiskelijavapulle käy?
17 Täällä asun minä
Yksi tykkää Kaijonharjusta, toinen keskustasta. Mutta miksi? Kysyimme oululaisopiskelijoilta syitä asuinalueensa valintaan.
19 Kolumnisti Iikka Kivi
kannustaa meitä hyväksymään nolot sukulaisemme – apinat.
19 Luettavaa
Nita Mäenpää arvioi Tiina Lehikoisen teoksen Yksityisiä tragedioita.
OULUN YLIOPPILASLEHTI
Ookkonää uutta musiikkia vailla? Pekka Ohtokangas arvioi oululaisbändien The Aeonin, Pukin ja Sleeping in Seattlen levyt.
23 Kolumnisti Laura Lääveri
kirjoittaa olevansa iloinen siitä, että antoi itselleen lopulta luvan olla opiskelija ja nauttia opiskelijaperinteistä.
24 I get by with a little help from my (student) friends
If meeting new people and making friends isn’t exactly your forte, read our tips.
24 Hi, 5 tips to survive your freshman year
8 Puhtoinen nuorisomme
2
21 Kuunneltavaa
NRO 1 | 2017
Starting your studies is exciting and scary. The combination of expectation and dread can tangle your brain into a pretzel. Here are some tips to help you unpretzel.
24 I say hey, what’s going on?
The new academic year is about to start. While autumns always include a feeling of change and starting something new, this term has some especially radical developments at the University of Oulu.
27 Aikuinen on terve, kun se leikkii
Vaikka LudoCraftin toimitusjohtaja Tony Manninen saa leipänsä peleistä, hän ei miellä itseään teknologiaihmiseksi. ”Olen enemmän kiinnostanut pelien tuomista elämyksistä kuin koneista.”
psst! Tämä on vuoden ainoa printtilehti! Kaikki nämä jutut ja paljon muuta timangista sisältöä löydät nettisivuiltamme osoitteesta oulunylioppilaslehti.fi
Päätoimittajalta
1/2017 29.8.2017 57. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2017 vain yhden kerran. Matka jatkuu verkossa osoitteessa
www.oulunylioppilaslehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Anni Hyypiö paatoimittaja@oyy.fi
TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Iikka Kivi, Eleonoora Riihinen, Sanna Häyrynen, Nita Mäenpää, Pekka Ohtokangas.
Alku aina kamalaa
KANNEN KUVA Anni Hyypiö TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 R-ovi, 1 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINETUN LEHDEN ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 1650 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238
päätoimittaja | Anni Hyypiö, anni.hyypio@oyy.fi
T
änä kesänä tein kaksi asiaa, joita en arvellut koskaan tekeväni uudestaan. Ensin menin ratsastustunneille, sitten ilmoittauduin opiskelijaksi syyslukukaudelle 2017. Molemmat vaativat tiukkaa psyykkausta, sillä kumpaakaan en ollut harrastanut enää vuosiin. Molempiin palaamista olin ajatellut toki usein, välillä aivan lakkaamattakin. Alku on aina hankalaa, tässäkin asiassa. Ensimmäisellä ratsastustunnilla suoriuduin mainiosti, heti seuraavalla olin järjettömän sysihuono. Halusin lopettaa harrastuksen siihen paikkaan, katkaista raipan polvea vasten, polkea hanskat ratsastuskentän pölyyn. Samoin meinasi käydä opiskelujeni kanssa. Katsoin minulle lähetettyä maisteriohjelman lukujärjestystä kauhuissani: koko päivän kestäviä työpajoja, aamuluentoja, iltapäiväluentoja, seminaareja. Jossain vaiheessa tulisi kai tehdä töitäkin, mutta milloin? Harkitsin opintojeni perumista ja vetäytymistä kaukaiselle saarelle, jossa ei tarvitsisi tehdä luentopäiväkirjoja ja HOPSeja.
Sinä fuksi olet tänä elokuuna uuden asian edessä: olet tulossa osaksi tiedeyhteisöä. (Älä siis puhu yliopistosta kouluna, ainakaan konservatiivisimpien luennoitsijoiden kuullen.) En tiedä onko kukaan sitä vielä sinulle kertonut, mutta yliopistossa opiskeleminen on täysin erilaista kuin lukiossa. Vastuu painaa raskaana harteillasi, sillä monista opiskelua koskevista asioista ja käytännöistä pitää ottaa itse selvää, sillä kukaan ei niitä sinulle erikseen kerro. Ensimmäinen syksysi voi siis tuntua välillä kaoottiselta, ahdistavalta,
pelottavaltakin. Saatat harkita siirtymistä kaupan kassalle, työttömyyskortistoon, minne tahansa missä ei tarvitse ajatella itsereflektiota tai laskea opintopisteitä. Mutta kuule, akateemiseen maailmaan hypätessä pieni ahdistus kuuluu asiaan. Uusien asioiden omaksuminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen tuntuu aina ensin hankalalta. Ahdinkoon saat helpotusta vasta kun olet toistanut hankalaa asiaa uudelleen ja uudelleen, aina kyllästymiseen asti. Näin tein itsekin oman ahdistukseni kanssa: vedin ratsastushousut jalkaan maanantaista toiseen, raivasin kuulakärkikynällä kalenteristani tarmokkaasti tilaa opinnoille. Johan helpotti. Ja muista: et ole ainoa kipuilija, kaikki on tänä syksynä aivan yhtä hankalaa myös muille fukseille. Hae siis rohkeasti ahdinkoosi vertaistukea kanssafukseilta ja apua vanhemmilta opiskelijoilta, pienryhmäohjaajilta, omaopettajalta. Yhden asian voi kuitenkin jättää heti tekemättä: älä turhaan mollaa omaa tai muiden alaa. Mitäpä meikäläinen mistään tietäisi -ajattelun voi jättää matkasta nyt heti. Vaikka vanhemmat opiskelijat kyynisesti huokailisivat valmistuvansa heti kortistoon, ”koska kuka nyt meitä palkkaisi”, älä sinä lähde mukaan tähän jankkaukseen. Jos joku ihmettelee poikkitieteellisillä sitseillä ääneen sitä, saavatko alanne ihmiset siis ihan tosissaan joskus oikeasti töitä, älä vain nyökyttele murheellisena vierestä. Sillä sinä osaat ja pystyt.
NRO 1 | 2017
Kirjoittaja odottaa syyskuun alussa alkavia tiedeviestinnän opintoja innolla (ja lievällä kauhulla) . OULUN YLIOPPILASLEHTI
3
Kampuksella tapahtuu Asta Salomaasta OYY:n tapahtumatuottajayhteisöasiantuntija Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uutena tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntijana on aloittanut Asta Salomaa. OYY:n hallitus teki valinnan 21. kesäkuuta pidetyssä kokouksessa. Musiikkikasvatusta Oulun yliopistossa opiskeleva Salomaa on työskennellyt aiemmin muun muassa The Irish Festival of Oulun vastaavana tuottajana sekä NSSS 2017 -opiskelijakuorofestivaalin gaalakonsertin tuottajana. Vuonna 2015 Salomaa toimi OYY:ssä Vulcanalian ensimmäisenä tapahtumaharjoittelijana. Tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntijan tehtäviin kuuluu muun muassa ylioppilaskunnan tapahtumatoiminta ja sen kehittäminen sekä ylioppilaskunnan piirissä toimivien järjestöjen neuvonta ja kouluttaminen. Lisäksi hän vastaa kansainvälisten opiskelijoiden neuvonnasta ja tukemisesta osaksi yliopistoyhteisöä. Tehtävään haki hakuajan päättymiseen mennessä 20 hakijaa, ja yksi hakemus tuli hakuajan päättymisen jälkeen.
Lukuvuoden avajaispäivää vietetään keskiviikkona 6.9. Oulun yliopiston lukuvuoden
avajaisia vietetään 6.9. Alkava lukuvuosi on Oulun yliopiston 59:s. Juhlallisuudet alkavat ekumeenisella jumalanpalveluksella Linnanmaalla sijaitsevassa Pyhän Luukkaan kappelissa (Yliopistokatu 7) kello 13. Avajaisten pääjuhla alkaa kello 15.15 Saalastinsalissa päärakennuksessa. Samana päivänä juhlitaan myös Vulcanaliaa. Kello 10-14 Linnanmaan kampuksen pääväylällä OYY:n piirissä olevat aine- ja harrastejärjestöt sekä yhteistyökumppanit esittelevät toimintaansa. Kampuksen parkkipaikalla käynnistyy kello 20 iltajuhla, jonka pääesiintyjiä ovat Musta Barbaari ja Prinssi Jusuf.
Oulun yliopisto taas 500 parhaan yliopiston joukossa Oulun yliopisto sijoittui kategoriaan 401–500 Shanghain yliopiston vertailussa. Elokuussa julkaistussa rankingissa käytetyt tiedot olivat pääasiassa vuodelta 2015. Oulun yliopistolle on määritelty sijoitus 52 tieteenalalla. Maailmanlaajuisesti parhaan 200:n joukkoon nousivat ekologian, sähkötekniikan, televiestinnän, biologisten tieteiden ja hammaslääketieteen alat. Suomalaisyliopistoista rankingissa parhaiten pärjäsi Helsingin yliopisto (sija 56). Itä-Suomen yliopisto oli sijalla 301–400. Sijoilla 401–500 ovat Oulun lisäksi Aalto-yliopisto ja Turun yliopisto. •
4
OULUN YLIOPPILASLEHTI
Oulun yliopiston kampuksille pääsee syksystä alkaen ympäri vuorokauden Ympärivuorokautiseen kulkuun tarvitaan kulkukortti, joka tulee myyntiin yliopiston verkkokauppaan ensimmäinen syyskuuta. Oulun yliopiston opiskelijat pääsevät Linnanmaan kampukselle ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautiseen käyttöön vaaditaan kaksikymmentä euroa maksava kulkukortti, joka tulee myyntiin Oulun yliopiston verkkokauppaan syyskuun ensimmäinen päivä. Sama käytäntö otetaan käyttöön myös Kontinkankaalla, mutta vähän myöhemmin, kertoo Oulun yliopiston Digikampuksen suunnittelija Janne Rautiainen. ”Katsomme ensin, miten käytäntö lähtee toimimaan Linnanmaalla. Mutta arvelisin, että ympärivuorokautinen pääsyoikeus on Kontinkankaallakin käytössä viimeistään 1.10. alkaen.” Kun opiskelijalla on hänen nimellään ja kuvallaan varustettu kulkukortti, hän pääsee liikkumaan Linnanmaan kampuksella aina haluaminaan aikoina. Kortilla pääsee siSyyskuusta alkaen
sälle useimmista ulko-ovista ja esimerkiksi Tellus Innovation Arenan ja tiedekirjasto Pegasuksen tiloihin. Suljettuina pysyvät ne ovet, jotka ovat olleet suljettuina yö- ja iltaaikaan muutenkin, eli esimerkiksi henkilökunnan työhuoneisiin tai suljettuihin ravintoloihin ei ole kulkukortillakaan asiaa. Janne Rautiaisen mukaan virka-ajan ulkopuolella kampuksen tiloissa on vartiointi. Sama kulkukortti on voimassa koko opiskeluajan, ja samalla kortilla pääsee kulkemaan sekä Kontinkankaalla että Linnanmaalla. Kulkukortit tilataan ja maksetaan Oulun yliopiston oman verkkokaupan kautta, jonka jälkeen opiskelija voi noutaa kortin Juvenes Print –painotalon Linnanmaan toimipisteeltä. Kortin tilaamiseen tarvitaan Oulun yliopiston tunnukset. Kulkukortti on henkilökohtainen, eli omaa korttia ei saa lainata opiskelijatoverille. Ympärivuorokautisen kulkemi-
sen tulo on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenelle, kampuskehittämisestä vastanneelle Miina-Anniina Heiskaselle mieleen. 24/7 -hankkeen toteutuminen on vaatinut ylioppilaskunnalta valtavasti lobbaustyötä. ”Toiveena on ollut, että opiskelijat voisivat hyödyntää yliopiston tiloja itsenäiseen opiskeluun sekä ryhmätyöskentelyyn vapaasti valittavina aikoina. Aiemminhan yliopisto on sulkenut ovensa arkisin aika aikaisin, viimeistään kello 19 mennessä, ja ollut viikonloppuisin rajoitetusti auki. On hienoa, että Oulun yliopisto vastaa opiskelijoiden pitkäaikaiseen toiveeseen nyt ja toimii samalla modernina suunnannäyttäjänä muille yliopistoille siinä, miten opiskelumahdollisuuksia voidaan merkittävästi edistää”, hän toteaa. • Lue lisää:
oulunylioppilaslehti.fi
Suurin osa Linnanmaan uusista ravintoloista avataan vasta syyskuun alussa Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen uudet ravintolat avaavat ovensa kahdessa vaiheessa. Uusista Juvenes-Yhtiöiden ravintoloista Kylymä ja Mara avasivat ovensa maanantaina 7.8. Muut Juveneksen Linnanmaan ravintolat ja kahvilat aloittavat vasta maanantaina 4.9. Myöhemmin avattavia ovat Napa, Foodoo, Foobar ja kahvilat Hub ja
NRO 1 | 2017
Café TellUs. Kampus- ja tapahtumapäällikkö Katja Holmin mukaan viivästyksen syynä on remonttiaikataulujen pettäminen. Linnanmaan kampuksen ravintola- ja kahvilapalveluiden tarjoajan vaihtumisen syynä on kevään ravintolakilpailutus. Sen voittajaksi selviytyi tamperelainen Juvenes-Yhtiöt, joka sai 97,85 pistettä. Tammikuussa 2016 kampuksella
aloittanut Fazer Food Services sai kilpailutuksessa 91,97 pistettä, ja jäi siis toiseksi. Fazer tyhjensi kampusravintolansa ja -kahvilansa kesän aikana. Kilpailutuksen piirissä olivat kampuksen kaikki lounasravintolat hallintopäädyssä sijaitsevaa Unirestan Kastaria lukuunottamatta, keskusaulan kahvila ja Telluksen take away -kahvila. •
10 532
Kuvassa
haki Oulun yliopistoon kevään yhteishaussa. Luku sisältää sekä kandiohjelmiin että kotimaisiin maisteriohjelmiin hakeneet. Oulun ykkösvaihtoehdokseen laittoi hakijoista hieman yli puolet,
5 567 hakijaa.
Sekä Linnanmaan että Kontinkankaan kampus saavat tänä syksynä kumpikin oman sähköisen läppärilainaamon, kosketustoiminnolla varustettuja opastusnäyttöjä ja pienet kalenterinäytöt tilavarauksia helpottamaan. Kuvassa olevalla viestintänäytöllä pyörivät jo yliopiston somesisällöt, uutisvirta ja ajankohtaiset tapahtumat. Näillä näytöillä saattaa myöhemmin näkyä muutakin opiskelijalle mielekästä issältöä, sillä niiden lopullinen käyttö hakee vielä muotoaan. • Lue lisää: oulunylioppilaslehti.fi
NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
5
Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen. Roosa Pesälä » 21-vuotias. >> Kotoisin Kempeleestä, asuu Oulussa. >> Opiskelee toista vuotta yleistä lääketiedettä Oulun yliopistossa.
Kuka lohduttaisi fuksia? Pienryhmäohjaaja Roosa Pesälän tavoitteena on saada fuksit huomaamaan se, että lääketieteen opiskelu ei tarkoita vain tuskaista lukemista tentteihin omassa lukukammiossa. teksti ja kuva Anni Hyypiö Mikäli Roosa Pesälä olisi tehnyt muutama vuosi sitten pari erilaista valintaa, hän voisi istua tässä haastattelutilanteessa pöydän toisella puolella. Lukioikäisenä häntä kiinnosti “vähän kaikki”, biokemiasta toimittajuuteen. Mutta koska Pesälällä oli yksi uravalintaa koskeva pelonaihe, hän istuu nyt haastateltavan paikalla, Kontinkankaan kampuksella hiljaisen nettikahvilan pöydässä. Toista vuotta lääketiedettä opiskeleva Pesälä on yksi Oulun yliopiston kymmenistä pienryhmäohjaajista, ylempien vuosikurssilaisten opiskelijoista, jotka ohjaavat uusia opiskelijoita heti opintojen ensimmäisistä päivistä alkaen. On aika kysyä tarkemmin siitä, miten hän itse selvisi fuksisyksystä ja mitä vinkkejä hän antaa nyt opintonsa aloittaville.
Lääkäri ei ole koskaan valmis
Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ei ollut Pesälälle se ilmeisin vaihtoehto, vaikka merkit näyttivät ulkopuoliselle selvältä. Hän kahmi lukiossa biologian, fysiikan ja kemian kursseja, kaikkia aineita, joiden oppia tarvitaan lääkiksen pääsykokeessa. Pesälän vanhemmat ovat molemmat lääkäreitä, jotka tapasivat Oulussa Kontinkankaalla opiskellessaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan usuttaneet häntä uralle, sillä oman kokemuksensa perusteella he ymmärsivät alan haastavuuden. “Kun lopulta ilmoitin hakevani lääkikseen, äitini kysyi, ettenkö tosissani muuta alaa keksinyt”, hän naurahtaa. Ei hän keksinyt. Aivan keskeinen syy lääkärin uralle hakeutumiselle oli Pesälän mukaan työnkuvan haastavuus. Häntä ahdistaa ajatus saman, 6
OULUN YLIOPPILASLEHTI
toistuvan ja yksitoikkoisen työn tekemisestä päivästä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, tästä päivästä iänkaikkisuuteen asti, aamen. “Mutta lääkärinä et ole koskaan täysin valmis. Aina voi kehittyä, etsiä suuntia, joita et ole aiemmin kokeillut”, Pesälä toteaa. Häntä kiehtoi ammatissa myös sen akateemisuus. Hän kertoo lukemisen ja analysoinnin kiehtoneen häntä pienestä pitäen. Lääkäriys yhdistikin sopivalla tavalla käytännön, teoreettisuuden ja mahdollisuuden kehittyä myös opiskeluvuosien jälkeen. Kun opinnot toisen pääsykoeyrityksen jälkeen alkoivat Kontinkankaalla elokuussa 2016, Pesälä huomasi hätkähtävänsä eniten sitä, kuinka paljon hoidettavia asioita yhdellä ihmisellä opintojen alussa onkaan. Kun saa selvitettyä itselleen käyttäjätunnukset sähköpostiin, pitääkin pohtia seuraavaksi sitä, miten ja missä pääsee tulostamaan, mistä saa opiskelijakortin, entä miten kurssikirjojen lainaus onnistuu? Ongelmia aiheutti myös oman opiskelutyylin löytäminen. Yliopisto otti Pesälältä luulot pois anatomian tentissä, joka oli ensimmäisen kurssin ensimmäinen tentti. Sen kurssin opiskelua ja suoritustapaa pohdittiin kiivaasti myös muiden opiskelukavereiden kesken. Kenelläkään ei ollut valmista vastausta siihen, pitääkö jokainen luu ja lihas opetella latinankielisine nimineen erikseen, vai riittääkö sittenkin hieman yleisemmän tason tietämys.
Prosta on moneksi
Juuri tämmöisiä pulmia varten yliopistolla ovat pienryhmäohjaajat, saman koulutusalan ylempien vuosikurssien opiskelijat. Oli kyseessä sitten opiskelijan käyttäjätunnuksen aktivointi, opiskeluvinkit tai tekemisen keksiminen NRO 1 | 2017
lauantai-illalle, oma pienryhmäohjaaja opastaa fuksin tiedon äärelle. “Omalla ryhmälläni tänä syksynä yksi ensimmäisiä tekemiäni asioita oli se, että istutin heidät tänne nettikahvilaan koneiden äärelle ja annoin hieman ATK-tukiopetusta käyttäjätunnuksen tekemisen muodossa”, Pesälä nauraa. Pron tehtäviin kuuluu valistuksen ohella viihdyttäminen. Pienryhmäohjaajana Pesälä keksii ryhmälleen syksyn illoiksi hilpeää ja ryhmähenkeä kasvattavaa puuhaa. Yhtenä elokuun iltana noin kymmenhenkinen ryhmä kokoontui pyöräsuunnistukseen, toisena piknikille, kolmantena lääkisopiskelijoille tarkoitettuihin PROlympialaisiin Hupisaarten kesäteatterille. Aina kyse ei ole isoista asioista. Pesälän mukaan aivan ensimmäisten opiskelupäivien aikana pienryhmäohjaajan tärkein panos voi olla se, että hän pyytää fuksit mukaansa lounaalle. Näin he tutustuvat rauhassa niin lounasravintolaan kuin toisiinsakin.
Pitää pystyä puhumaan
Millaisia ominaisuuksia pienryhmäohjaajilta Pesälän kokemuksen mukaan vaaditaan? Hetken pohdinnan jälkeen hän mainitsee ihmistuntemuksen. Pienryhmäohjaajan on toimintaa suunnitellessa hoksattava, että ryhmäläiset tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja ovat samasta koulutusalasta huolimatta kiinnostuneita varsin monenlaisista asioista: jokainen fuksi ei siis nauti viinanhuuruisista villeistä bileistä. Toki myös sosiaalisuus on tärkeää. Jos edes pienryhmäohjaaja ei saa kokoontumisessa kakaistua sanaa suustaan, saako tilannetta jännittävä fuksikaan? Kolmas Pesälän mainitsema ominaisuus on suunnitelmallisuus. Jotta ohjaaja ehtii fuksien elämänlaadusta huolehti-
>> Vapaa-ajallaan hengailee kavereiden kanssa, käy opiskelijatapahtumissa ja harrastaa tanssia Oulun Lääketieteellisen Killan tanssiryhmässä Arytmiassa. >> Lapsena unelma-ammatti oli rautakaupan myyjä. “Unelma toteutui, olen ollut rautakaupassa nyt kahtena kesänä kesätöissä.” >> Toivoo, että kaikki fuksit kokisivat opintonsa mieleiseksi. >> Haaveilee pitemmästä lomasta. “Olen aina ollut kesälomatkin töissä. Voi kun saisin joskus olla koko kesän lomalla!”
misen ohella suorittamaan omia opintojaan, on menot aikataulutettava tarkasti. Organisointiin kuuluu myös se, että annettu ohjaus on suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa kuin “ollaan vaan ja hengaillaan” -tyyppinen tunnelmointi. Fuksin tulisikin saada pro-kokoontumisista irti muutakin informaatiota kuin pienryhmäohjaajan lempialkoholijuoman laadun. Pesälän omana tavoitteena on saada fuksit huomaamaan se, että lääketieteellisen tiedekunnan opiskelu ei ole sen koulumaisuudesta huolimatta vain anatomian tenttien tuskaista lukemista omassa lukukammiossa, vaan myös intensiivinen ja ainutlaatuinen elämys. “Koska koulutuksemme on niin pitkä, kuusi vuotta, olisi tärkeää kokea viihtyvänsä tuo aika mahdollisimman hyvin”, hän tiivistää. Jotta omasta opiskeluajasta saisi kaiken mahdollisen irti, vaaditaan yhteistä ilonpitoa ja jaettuja harminaiheita, tenteissä kompastelua ja onnistumista, yhdessä järjestettyjä tapahtumia ja projekteja. Siis: aivan tavallista opiskeluelämää. Ja jotta todella pääsisi näihin opiskelun rientoihin mukaan, tarvitaan taas pienryhmäohjaajia. Sen Pesälä muistaa itsekin hyvin vielä viime vuodesta. “Pienryhmässä parasta on se, että saa heti alussa itselleen sen turvallisen, pienen yhteisön, jonka kanssa opiskella ja olla ensimmäisenä päivinä. Yhteisö kasvaa hiljalleen, illanvietoissa ja bileissä pienryhmät kohtaavat toisensa, ja ihmiset alkavat jo uskaltaa istahtaa myös viereisen ryhmän pöytään. Lopulta valmistumispäivänä sitä juhlitaan yhdessä koko oman kurssin kanssa, yhteisestä kurssihengestä nauttien.” •
Pienryhmäohjaaja Roosa Pesälä, millä keinoilla fuksi saa syksystä kaiken irti? 1
Vaikka alussa infoluentoja on paljon, niillä kannattaa pysytellä hereillä: käsiteltävät asiat ovat oikeasti tärkeitä!
2
Lähde reippaasti ulos omalta mukavuusalueeltasi, tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin. Muista, että kaikkia jännittää alussa yhtä paljon, ja kaikista olisi mukavaa, jos joku muu tekisi ensin aloitteen. Voisitko se olla tällä kertaa sinä?
3 Uskalla aina rohkeasti kysyä, jos et ole ymmärtänyt jotain. Silloin pienryhmäohjaajienkaan ei tarvitse jännittää sitä, tulihan kaikki tärkeä sanotuksi.
Roosa Pesälä aloitti lääketieteen opintonsa Oulussa viime syksynä. Kontinkankaan alue on hänelle monella tapaa tuttu: hänen vanhempansa työskentelevät Oulun yliopistollisessa sairaalassa, ja tapasivat opiskellessaan lääketiedettä Oulussa. Pesälä on syntynyt Oulun yliopistollisessa sairaalassa. “Ympyrä sulkeutui, kun aloitin itse opiskelun täällä.”
Puhtoinen nuorisomme | Mikä on, kun ei viina maistu?
Kostean kapinan kuolema Teinit ja opiskelijat käyttävät yhä vähemmän alkoholia. Kiltistyminen saattaa muuttaa nuorison kapinaa ja opiskelijakulttuuria.
teksti Sanna Häyrynen kuvat Anni Hyypiö
8
OULUN YLIOPPILASLEHTI
NRO 1 | 2017
Mikä erottaa opiskelijaelämän ja alkoholismin? Valmistuminen. Opiskelijoiden keskuudessa taannoin kiertänyt vitsi kertoo, että kliseinen mielikuva yliopisto-opiskelijan luentosalien ulkopuolisesta elämästä on ollut alkoholin kostuttama. Kampuslaiset ovat juhlimalla ja villeillä vappuperinteillä luoneet yhteenkuuluvuutta vahvistavan kulttuurinsa. Opiskelija on luvan kanssa saanut elää puoliboheemissa välitilassa, jossa promilleja voi kerryttää vaikka keskiviikkoisin. Salaa juominen on ollut myös teinien kapinallinen eriytymisriitti lapsuudesta. Takavuosikymmenien nuorten idoleja olivat rokkarit, jotka heittelivät humalassa kukkoillen televisioita hotellihuoneiden ikkunoista. Tähän ovat intoutuneet niin tienraivaajajengi The Rolling Stones kuin kotoinen Negativekin. Nyt suomalaisteinejä villitsee juuri täysi-ikäistynyt Robin, jota on mahdoton kuvitella viskipäissään möyhentämään hotellihuonetta. Robin ei lauluissaan saa vihjata liikaa seksiin tai kyseenalaistaa jumalan olemassaoloa. Puhdasimagoinen poppari lähtee mieluummin salille kuin ryypylle. Yhä useampi opiskelijakin näyttää valitsevan pullon sijasta raittiita aktiviteetteja. Miten tässä näin kävi?
Kiltit ja kunnolliset
YTHS:n tekemän korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan täysin raittiiden yliopisto-opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. Kymmenen prosenttia ei juo lainkaan. Kokonaisuudessaan alkoholin kulutus näyttää viime vuosina laskeneen yliopistoopiskelijoiden keskuudessa. Sama ilmiö koskee teinejä.
”Nuoret ovat menossa kiltimpään suuntaan. Kyse on pitempiaikaisesta trendistä, joka liittyy normirikkomusten vähenemiseen”, sanoo tutkijatohtori Matti Näsi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista. Näsi on koostanut Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016 -katsauksen yhdeksäsluokkalaisille tehdystä kyselytutkimuksesta. Uusimmasta katsauksesta selviää, että viimeisen vuoden aikana itsensä humalaan asti oli juonut 35 prosenttia vastaajista. Edellisessä kyselyssä vuonna 2012 heitä oli vielä 51 prosenttia. Harppaus on iso. Huomionarvoisena Näsi pitää sitä, että nyt 60 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista ei ollut juonut itseään humalaan koskaan. Neljä vuotta sitten saman ryhmän osuus oli 30 prosenttia, sitä edeltävässä selvityksessä 20 prosenttia. ”Myös jokaviikkoinen humalajuominen oli nyt todella harvinaista”, Näsi toteaa. Yleisin rike nuorten keskuudessa oli kuitenkin edelleen alkoholin humalajuominen. Seuraavaksi yleisimmät rikkomukset olivat koulusta lintsaaminen ja luvaton verkkolataaminen, joita oli tehnyt noin neljännes yhdeksäsluokkalaisista. Esimerkiksi seiniin piirtelyn ja tappeluihin osallistumisen kaltaisiin tekoihin sortui harvempi kuin joka kymmenes. Kun alkoholia juodaan vähemmän, harvinaisiksi jäävät muutkin kielletyt teot, joihin juopuneena voi hairahtaa. Nuorista 69 prosenttia ei ollut tehnyt mitään kyselyssä lueteltua rikkomusta. Edellisessä kyselyssä yhtä nuhteettomia oli 49 prosenttia, joten kunnollisuus on selvässä kasvussa. Nuorilla näyttää olevan kiinnostavampaa tekemistä kuin rikostelu.
NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
9
Logopedian opiskelija Miriam Putula palkittiin Humanistisen Killan Vuoden fuksi -tittelillä. Hän sai fuksipassinsa täyteen ilman alkoholia.
Kosteus kaikkoaa Oulun luonnontieteilijät ry:n puheenjohtaja Toni Miriam Putula oli ahkera fuksipassinsa täyttäjä. Sandvikin mukaan luonnontieteiden opiskelijoiden Hän kävi laskiaistapahtumissa, söi majoneesipittapahtumia pyritään monipuolistamaan niin, etteivät saa, käveli Toripolliisiin pahki, pelasi kyykkää, kaikki tapahtumat olisi alkoholillisia. osallistui sitseille, joi teat”Suunnitteilla on alumni-iltaa ja muuta terin takana ja oli aamuyön hyödyllistä. Toki pitää pohtia, miten tapahjatkoilla Sarkassa. Tämän tumia muutetaan tulevaisuudessa niin, että kaiken hän teki ilman alkoalkoholi ei korostuisi”, Sandvik miettii. holia. Oulun yliopiston Humanistisen Killan Aktiivisuus palkittiin Hupuheenjohtaja Katri Kiurujoki arvioi, että manistisen Killan Vuoden alkoholin käyttö ei ole vähentynyt niissä fuksi -tittelillä. Toista vuottapahtumissa, joissa juoma on perinteisesta logopediaa opiskeleva Puti virrannut. Hän kuitenkin uskoo, että yhä tula, 22, ei häiriinny muiden useampi humanistiopiskelijoista käyttää alkoholinkäytöstä, vaikka todella vähän alkoholia tai ei ollenkaan. on itse päättänyt olla juo”Nämä ihmiset eivät kuitenkaan kovin matta: paljon käy tapahtumissa, joissa alkoholia ”Ei opiskelijatapahtumiin juodaan. Killassa on periaatteena, että ketarvitse mennä vain juotään ei painosteta alkoholin käyttöön, ja taMiriam Putula maan. Niihin liittyy myös pahtumiin voi osallistua myös selvin päin.” sosiaalinen aspekti. Haluan Oulun Teekkariyhdistyksen puheenjohmennä tutustumaan ihmitaja Oula Virtanen sanoo, että osallistujasiin.” määrät alkoholittomissa tapahtumissa ovat Edes ryyppyjuhlien klaskasvaneet, ja näitä tapahtumia on järjestetsikko eli sitsit eivät ole Putulalle liikaa. Sitseillä ty viime vuosina uudenlaisia ja useammin. Fukseille on hän nauttii laulamisesta ja puheiden pitämisestä. ollut lautapeli- ja elokuvailtoja. Keväällä teekkarit vietFuksipassissa oli tehtävänä tilata sitseillä tivät ompeluiltamia, joissa haalarit koristeltiin vappua drinkki nimeltä peltikatto. varten. ”Tiskin takana oltiin hieman hämmentyneitä. Epäcoolit norminrikkojat Kukaan ei ollut aiemmin pyytänyt alkoholitonta Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Kari Kalpeltikattoa. Sain lasiini sitruunamehua ja vettä”, lioniemi sanoo, että rellestys ja normeja rikkova elämä Putula muistelee. eivät enää tehoa nuoriin populaarikulttuurissa. Alkoholittomuudelle opiskelijatapahtumissa ”Mielikuva tupakoivasta leffatähdestä on kuollut. Jos tuntuu olevan tilausta.
”
Tiskin takana oltiin hieman hämmentyneitä. Kukaan ei ollut aiemmin pyytänyt alkoholitonta peltikattoa. Sain lasiini sitruunamehua ja vettä.
10
OULUN YLIOPPILASLEHTI
NRO 1 | 2017
”
Ihmisillä on varaa monenlaisiin teknologisiin välineisiin. Niiden avulla vanhemmat voivat esimerkiksi tehdä töitä kotoa ja näin olla enemmän läsnä lastensa kanssa. Varastaminenkin on vähentynyt, kun nuorilla ei ole sellaiseen tarvetta. Matti Näsi tutkijatohtori
joku vetää lärvit, sitä paheksutaan. Tupakointi ja alkoholin juominen eivät ole millään tavalla cool, vaan sellaista pidetään suorastaan idioottimaisena. Nyt on tavoitellumpaa olla vaikkapa vegetaristi tai vegaani”, Kallioniemi arvioi. Toista oli suurten ikäluokkien nuoruudessa reilut viisikymmentä vuotta sitten, kun populaarikulttuuria leimasi kapinallisuus: Marilyn Monroen savuke sauhusi, eikä The Beatles luonut musiikkiaan ilman päihteiden antamaa inspiraatiota. ”Suuret ikäluokat kapinoivat yhtenäiskulttuuria ja vanhempien kuria vastaan. Haluttiin irti hymytyttöja hymypoikaihanteista. Nyt näyttää siltä, että auktoriteetteja vastaan ei ole tarvetta kapinoida samalla tavalla”, Kallioniemi vertaa. Koska väestö on viime vuosikymmenten aikana keskiluokkaistunut, myös median kuvasto on muuttunut puhtoisemmaksi. Esikuvina muusikot ja näyttelijät jakavat nuorille positiivisia hymyjä. Kallioniemi arvelee, että alkoholiin keskittyvä kapinointi viittaa nuorten keskuudessa nykyään enemmän syrjäytymiseen ja myös mielenterveysongelmiin. Hän näkee nuorten alakulttuurien ääripäissä ne, joille ongelmat kasaantuvat ja ne, jotka elävät hyvinvoivina absolutisteina. Normirikkomuksia tutkinut Matti Näsikin tunnistaa kahtiajaon riskin nuorisoryhmien välillä. Hän muistuttaa, että alkoholin kokeileminen ja säännöllinen juominen eivät ole katoamassa, vaikka trendi on laskeva. Humalahakuinen juhliminen ei vain ole enää suurten nuorisolössien yhteistä kokoontumista, mutta tietty osa juo edelleen railakkaasti. ”Jos ongelmat kasaantuvat pienelle porukalle, eikä alkoholin juominen ja norminrikkominen ole sosiaalisesti hyväksyttyä, vaarana on jyrkempi polarisoituminen”, Näsi uumoilee. Selittäjinä elämäntyylien kahtiajaolle saattavat olla teknisten laitteiden uusi rooli ja elintason nousu. ”Ihmisillä on varaa monenlaisiin teknologisiin välineisiin. Niiden avulla vanhemmat voivat esimerkiksi tehdä töitä kotoa ja näin olla enemmän läsnä lastensa kanssa. Varastaminenkin on vähentynyt, kun nuorilla ei ole sellaiseen tarvetta.” Nuorten ei ole enää pakko kohdata kasvotusten ja kokoontua viikonloppuiltaisin kaupungille. He hengailevat kotona ja somettavat. Näin nuoret pysyvät vanhempien valvovien silmien alla. Ulkonakin puhelin mitä todennäköisimmin kulkee taskussa, ja vanhempi tavoittaa lapsensa.
Trendikästä terveysintoilua
Tärkeä normirikkomusten vähenemisen selittäjä on Matti Näsin sanoin myös nuorten asennemuutos. Muutos koskee aikuisiakin. Alkoholinkäyttö on saanut negatiivisen leiman myös vanhemmissa ikäryhmissä ja työelämässä – kosteat palaverit ovat historiaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana alkoholin kokonaiskulutus aikuisväestössäkin on hiljalleen laskenut. Absolutisti opiskelija Miriam Putula on päätynyt alkoholittomaan elämäntyyliinsä järkiperustein. Hän ei ole keksinyt tarpeeksi hyviä syitä sille, miksi joisi. ”En tarvitse alkoholia rentoutumiseen tai siihen, että voisin laulaa ja tanssia. Toki mietin terveyssyitäkin. Haluan myös yleensä pitää kontrollia”, hän pohtii. Absolutismi ei ole Putulalle vakaumus tai kapinointikeinokaan. Hän arvelee, että valintaan on vaikuttanut kodin esimerkki, sillä hänen vanhempansa eivät käytä alkoholia. Putulalla ei ole ollut tarvetta edes maistaa alkoholia, joten hän ei tunne, että jäisi paitsi jostain tai kieltäytyisi mistään. Ilman oleminen ei ole ongelma. Putula käyttää aikansa opiskelijarientoihin, järjestötoimintaan, kuntosalilla käymiseen, kaverien tapaamiseen ja opiskeluun. Hän veikkaa, että yleistynyt terveellisen elämän ihannointi vaikuttaa alkoholinkäytön vähenemiseen. ”Kyllä moni menee nykyään perjantai-iltana mieluummin salille kuin ryyppäämään. Mutta eivät ne myöskään poissulje toisiaan. En itsekään yli-ihannoi terveellistä elämää, sillä syön niin paljon herkkuja. Voi elää epäterveellisesti, vaikka ei käytä alkoholia”, Putula naurahtaa. Putula ei fanita paheellisia staroja tai puhtoisia poppareitakaan. Häntä inspiroivia ihmisiä ja hahmoja ovat oma äiti ja Peppi Pitkätossu. Heissä häneen vetoaa iloinen ja rempseä elämänasenne: ei tarvitse esittää mitään, vaan voi olla sellainen kuin oikeasti on.
Kielenkannat aktivoituvat
Alkoholista kieltäytyminen on herättänyt keskusteluja opiskelijatapahtumissa, joissa Miriam Putula on käynyt. ”Opiskelukavereiden kanssa olemme puhuneet siitä, miksi en juo. Monet ovat ruvenneet mietti-
NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
11
”
Mitä hauskaa siinä sitten enää on, jos ei saa olla oma itsensä, vaan pitää väkisin juoda?
mään sitä, miksi itse juovat. Sisikiksi ponnahtaneessa teinisarja täkin olemme pohtineet, voiSkamissa norjalaiset lukiolaiset juoko joskus juoda ja joskus ei.” vat kyllä reippaasti alkoholia, mutta Putula toivoo, että opiskelipulloa useammin heidän käsissään Miriam Putula japorukoissa voitaisiin kunnion puhelin. Se on elämän jatke ja oittaa kunkin omia valintoja. areena, jossa vanhemmat eivät pysy Kun hän kertoo kysyjille, että perässä. on absolutisti, asia on yleenTeknisillä laitteilla leikkiminen sä kerrasta selvä. Jos joku juo voi aiheuttaa paheksuntaa niin nuotoisinaan ja joskus ei, juomattomuus saattaa rille kuin heidän esikuvilleen. Julkisuuden henkilöille synnyttää painostusta, arvelee Putula. somessa törttöily on nykyään kelpo skandaalin aihe ”Monella absolutistillakin on peiliin katsosiinä missä ennen juopuneena sekoilu. Näin kävi esimisen paikka. Ketään ei pitäisi syyllistää almerkiksi suomalaisräppäreille, joiden epäillään pyökoholinkäytöstä. Vuorovaikutus paranisi, jos rittäneen asiatonta viestiketjua. molemminpuolisesti ymmärrettäisiin henkilökohtaiset valinnat.” Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkiVappu ei lopu muksen mukaan vajaa viidennes yliopistoJos teinikapina kuivuu ja kiltistyy, miten käy opiskeliopiskelijoista koki, että joutuu ryhmäpaineesjoiden vappuperinteiden? ta käyttämään alkoholia enemmän kuin itse Oulun luonnontieteilijöiden Toni Sandvik ei usko, haluaisi. Puolet on sitä mieltä, että alkohoettä vähemmän alkoholipitoinen vappu kuihduttaisi littoman vaihtoehdon valitseminen herättää vapun, sillä ihmiset haluavat joka tapauksessa nähdä opiskelijaporukassa huomiota. toisiaan. Miriam Putula on usein etkoilla saanut ”Fiilis ja päivästä toiseen jatkuvat tapahtumat pysykuulla kehuja juomattomuudestaan. Kun ihvät.” miset humaltuvat, he varmistavat Putulan Kun Humanistisen Killan Katri Kiurujokea pyytää kanssa keskustellessaan, ettei heidän juopukuvittelemaan tulevaisuuden vappua, hän veikkaa sen neisuutensa haittaa tätä. olevan vähemmän kostea kuin nykyään. Putula haluaa rikkoa käsitystä, että huma”Vappua voi silti nytkin viettää juomatta. Vappu on laisia ei kestäisi selvin päin. ennen kaikkea irtiotto arjesta ja tilaisuus viettää ai”Juomattomuus ei ole ongelma, jos ei siitä kaa ystävien kanssa. Tuskin on kynnyskysymys kenelitse tee ongelmaa. Rohkaisen kyllä muitakin lekään, ottaako siinä sivussa vähän skumppaa vai ei. kokeilemaan, miltä tuntuu tehdä asioita ilMustavalkoisuus ei ole hyvästä.” man alkoholia. Toivoisin, että juomattomuus Vaikka teekkarivappu on mielletty jopa myyttisyyei enää aiheuttaisi niin teen asti kosteaksi, Oulun Teekkariyhdispaljon mekkalaa”, hän tyksen Oula Virtanen kumoaa käsityksen sanoo. ja sanoo, että teekkarivapun perinteet eiPutulan mielestä on vät ole alkoholista riippuvaisia. tärkeää, että alkoholista ”Jokainen saa viettää vappua omalla taei tule kynnystä osallisvallaan. Pääasiana on pitää hauskaa. Uusia tua tapahtumiin, sillä tapahtumia kehitellään joka vuosi, mutmuuten osa opiskelijoista fuksiuittojen kaltaisia perinteitä vaalita voi jäädä yksin. Hän taan”, Virtanen maalailee tulevaisuuden sanoo, että ei ole pakko vappua. juoda, jos ei halua. Jos siis puheenjohtajia, opiskelijoita, ti”Mitä hauskaa siinä lastoja ja tutkijoita on uskominen, viinansitten enää on, jos ei saa huuruinen klisee opiskelijaelämästä ei ole olla oma itsensä, vaan koko totuus. Pullon kilpakumppaneita pitää väkisin juoda?” ovat puntti ja puhelin. •
”
”Jokainen saa viettää vappua omalla tavallaan. Pääasiana on pitää hauskaa. Uusia tapahtumia kehitellään joka vuosi, mutta fuksiuittojen kaltaisia perinteitä vaalitaan. Oula Virtanen
Uusi kapina, uusi opiskelijaelämä
Kari Kallioniemi määrittelee, että kulttuurihistoriallisesti kapina on ollut keskeinen nuoruuden kokemuksen perusjuonne 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Professori pitää hieman huolestuttavana, jos kapinaa ei enää nähdä tarpeellisena, vaan annettuihin normeihin sopeudutaan: ”Kapinalla on voimaannuttava ja eteenpäin vievä tehtävä.” Ehkä nykyajan teinikapinaa on älylaitteiden käyttäminen ja teknologian maailmaan uppoutuminen, sillä siellä nuoret saavat temmeltää edelläkävijöinä. Suomalaisten aikuisten ja nuorten suo-
12
OULUN YLIOPPILASLEHTI
NRO 1 | 2017
Nyt diginä.
www.oulunylioppilaslehti.fi
Ensi - ilta 2.9.
Juhani Aho
TÄ S E E N N ME P OIS E I V A N JU
4 | 2016 14 OULUN YLIOPPILASLEHTI KATSO SYKSYN KOKONRO OHJELMISTO teatteri.ouka.fi!
NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
15
Rentoa ja hilpeää tunnelmaa Vanhalla Paloasemalla!
Hyödynnä Baarin opiskelijaedut!
Edut opiskelijakortilla: 1.8.-31.12.2017 • Ruokalistan tuotteista - 10% • Talon viinipullo 75cl (Tuote vaihtelee.) 12,00 € / norm. 29,90€ • Kysy vaihtuvia hanatuotetarjouksia •Tapahtumailtoina veloitukseton narikka Muista myös Paloaseman upeat saunatilat ja tsekkaa keikat osoitteessa: raflaamo.fi
#vanhapaloasema | Kauppurienkatu 24 A, Oulu (Kauppakeskus Valkean vieressä)
16
OULUN YLIOPPILASLEHTI
NRO 1 | 2017
KAIJONHARJU Maiju Putkonen, 20, kasvatuspsykologia, 2. vuosi
teksti ja kuvat Anni Hyypiö ja Sanna Häyrynen
Kotona ollaan
Ratkaiseeko asuinalueen valinnassa raha, pyöräreitit vai kenties yliopiston läheisyys? Otimme selvää, missä oululaisen opiskelijan kannattaa asua.
LINNANMAA Sami Kuoppamaa, 25 ympäristötekniikka, 3. vuosi
“
Päädyin Linnanmaalle alkukeväästä kun tarvitsin kiireisesti uutta asuntoa, ja Linnanmaalta PSOASilta vapautui asunto hyvin nopeasti. Ensin pelkäsin, että Linnanmaasta tulisi minulle opiskelijakupla, josta ei koskaan tulisi lähdettyä muualle. Niin ei ole onneksi käynyt! Tykkään alueessa siitä, että yliopisto on niin lähellä, ja kaikkialle pääsee nopeasti: bussipysäkkikin on ihan taloni vieressä. Lisäksi täällä asuu paljon opiskelijakavereita. Pahinta on ehkä se, että asunnot Yliopistokadulla ovat aika kylmiä. Voisin kyllä suositella aluetta erityisesti opiskelijoille: kaikki tarvittava on lähellä.”
TUIRA Tuomas Mattila, 33 englantilainen filologia, 7. vuosi
”
Tuirasta löytyi mukava kämppä. Kuudennen kerroksen asunnosta näkyy millinkorkuinen siivu merta. Tuiralla on huono maine, mutta pihapiirini on todella rauhallinen ja viihtyisä. Ei tunnu, että asuisi betonihelvetissä, täällä on niin paljon vihreää. Talvella näyttää vähän ankeammalta. Tuira on kätevä paikka asua, vuokrat eivät ole älyttömiä ja kaikki on lähellä.”
“
Muutin Kaijonharjuun koska yliopisto on kivenheiton päässä, alue on opiskelijaystävällinen ja moni kavereistani asuu täällä. Parasta Kaijonharjussa asumisessa on helppous: bussilla tai pyörällä pääsee kaikkialle, kaupat ovat lähellä ja yliopistolle voi raahautua hitaastikin, silti luennolta myöhästymättä. Kaijonharju on hauska opiskelijakupla, jossa tuttuihin törmää varmasti, ja myös ympäristö on kaunis. Pahinta on vähän outo kantaväestö ja ajoittainen turvattomuuden tunne, koirankakkapaljous ja satunnaiset äänekkäät naapurit. Suosittelisin tänne muuttamista ihmiselle, joka haluaa säästää asumiskuluissa ja olla lähellä yliopistoa (ja Teekkaritaloa). Kannattaa muistaa, ettei Kaijonharju ole alueena kaikkein rauhallisin ja yliopisto muistuttelee horisontissa olemassaolostaan lomallakin.”
ALPPILA Paavo Saarinen, 26 tieto- ja viestintätekniikka ammattikorkeakoulussa, 2. vuosi, opiskellut aiemmin tietojenkäsittelytiedettä yliopistossa
”
Muutin kuusi vuotta sitten Alppilaan edulliseen soluasuntoon, joka sattui olemaan vapaana. Olen viihtynyt. Vierestä pääsee bussilla keskustaan ja yliopistolle. Ikävä puoli on, että varastoon on murtauduttu ja pyöriä varastettu ulkotelineistä. Olen liikkunut bussilla sen jälkeen, kun omani vietiin. Alppila sopii sellaisille, jotka jaksavat viedä pyöränsä varastoon.”
RAKSILA Sofia Ylkänen, 22,
HEINÄPÄÄ Sanna Mentilä, 26 valmistunut kesällä 2017 laaja-alaisesta luokanopettajakoulutuksesta
”
Halusin muuttaa yksiöön lähelle keskustaa. Sattui hyvä munkki, kun minulle tarjottiin Puistokadulta PSOAS-talosta isoa yksiötä. Pidän alueen rauhallisuudesta. Kaupat ja bussipysäkki ovat lähellä. Pieni miinus siitä, että yliopistolle on matkaa. Bussilla ja pyörällä kuitenkin pääsee. En voi kuin suositella tätä aluetta. Vieressä on myös kiva, remontoitu puisto.”
”
laaja-alainen luokanopettajakoulutus, 5. vuosi
Poikaystäväni kanssa etsimme asuntoa keskustasta, mutta ihastuimmekin asuntoon Puu-Raksilassa. Täällä on erityinen tunnelma. Vanhoista taloista on huolehdittu, ja ihmiset moikkailevat toisiaan. Vaikka kaupat ja harrastusmahdollisuudet ovat lähellä, yliopistolle kulkeminen on hieman hidasta. Alue sopii ehkä paremmin niille, jotka opiskelevat tässä lähellä.”
NRO NRO1 1| 2017 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
17
IMAGE USED BY KIND PERMISSION OF MICROSOFT
ke 15.11. klo 19 to 16.11. klo 19
Madetojan sali Liput 35/30/15 €
Jotta tiedät enemmän.
Vuodesta 2017 alkaen lehti ilmestyy vain verkossa osoitteessa
WE COME IN PEACE on läpileikkaus scifi-maailmaan sisältäen musiikkia mm. Star Warsista, Star Trekistä, Avatarista, Halosta ja Taisteluplaneetta Galacticasta. Konsertin isäntänä toimii mediapersoona Orvar Säfström ja solistina aavemaisen thereminin taituri Kristofer Eng. Konsertin johtaa kapellimestari Eero Lehtimäki.
oulunylioppilaslehti.fi
TUTUSTU SYKSYN KONSERTTITARJONTAAN
www.oulusinfonia.fi
Lipunmyynti: Oulu10 ja yhteispalvelupisteet, Ticketmaster
KARKKIPÄIVÄ PERJANTAISIN & LAUANTAISIN
@ NIGHTCLUB AMARILLO KLO 23-04 FREE ENTRE / K-20
AMARILLO OULU - NIGHTCLUB | KIRKKOKATU 15, OULU | P. 044 788 6710 | 18
OULUN YLIOPPILASLEHTI
NRO 1 | 2017
Amarillo.Oulu |
amarillo_oulu
Luettavaa Tiina Lehikoinen: Yksityisiä tragedioita
Sinä olet apina – ja se on ihan ok
(Like 2017)
Kolumni | Apinuuttaan ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, sanoo Iikka Kivi.
T
rumpin menestystä seuraten Suomen laitaoikeisto laittoi presidenttiehdokkaaksi ehdan tieteenkieltäjän, Laura Huhtasaaren. Huhtasaaren puolue on perussuomalaiset, jotka ovat aiemminkin ilmaisseet allergiansa akkuraattia tietoa kohtaan väittämällä tuulivoiman räjäyttävän lepakoita. Huhtasaari on kreationisti. Hän pitää Raamatussa esitettyä luomiskertomusta luotettavampana selityksenä elämän monimuotoisuuteen kuin tuhansilla todisteilla varmennettua evoluutiota. Huhtasaaren mukaan on mahdoton ajatus, että eläimestä voisi ajan saatossa tulla ihminen. Onneksi luonnontutkijat eivät välitä siitä, mikä ihmisen maalaisjärjen mielestä on mahdotonta. Sen takia olemme onnistuneet selvittämään häkellyttäviä tosiasioita maailmankaikkeudestamme – kuten sen, että ihmisen ja simpanssin genomi on 96-prosenttisesti sama ja että meillä on varmasti ollut yhteinen esivanhempi. Huhtasaaren inho omaa apinuuttaan kohtaan on kuitenkin ymmärrettävää, koska apinat osaavat olla viheliäisiä otuksia. Ne ovat fiksuja mutta moraalittomia, hirvittävän väkivaltaisia raivopäitä ja sosiaalisen pelin taitavia opportunisteja. Apinat ovat meille inhorealistinen peili.
puuhasteluna. Pillastuminen sortumisesta kuuden munkin yölliseen sarjasyöntiin tai Cheekin 83. kappaleesta, jossa hän kertoo viriliteetistään, vähenee merkittävästi, kun ymmärtää kädellisen olevan luontaisesti himokas helppojen hiilareiden ja bändäreiden perään. Apinuuttaan ei myöskään kannata ottaa henkilökohtaisesti. Ensinnäkään sinä et valinnut syntyä apinaksi – mahdollisesti sinulla oli vetämässä hakemus järvisimpukaksi syntymisestä. Eikä apina loppujen lopuksi voi kauheasti mitään sille, millaiseksi luonto on sen muovannut. Ominaisuutemme ovat ensisijaisesti lisääntymistä ja selvitymistä varten, eivät politiikan tekemistä varten. Apinaksi syntymisestä ei kuitenkaan kannata ottaa automaattiselitystä sille, miksi on aina myöhässä, kännissä tai viemässä tikkareita orvoilta vauvoilta. Ihminen on siinä mielessä harvinaislaatuinen apina, että se tajuaa mikä oikean ja väärän eron. Eläimiltä puuttuu moraalitaju, mutta sinulta ei, joten et pääse nisäkkyytesi taakse piiloon. Joten kun ensi kerran olet matkalla Pride-paraatiin ja punnitset kädessäsi kakkapussia pohtien että onkohan tätä nyt varmasti tarpeeksi, mieti vielä kerran, haluatko hyödyntää evoluutiolta saamiasi harvinaislaatuisia ominaisuuksia vai oletko enemmän kotonasi, kun saat näprätä omaa paskaasi apinaserkkujemme tavoin.
”
Eläimiltä puuttuu moraalitaju, mutta sinulta ei, joten et pääse nisäkkyytesi taakse piiloon.
Ihmisen kannattaisi kuitenkin tiedostaa roolinsa apinana, sillä se avaa paljon uusia näkökulmia. Omiin ja muiden tekoihin on helpompaa suhtautua armeliaammin, kun niihin suhtautuu apinan
Iikka Kivi on oululainen stand up -koomikko ja tyytyväinen paikkaansa elämän sukupuussa.
Näyttelyyn | Milloin viimeksi kävit taidenäyttelyssä? Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma
Kari Tykkyläinen: Living Hell
Comics Effects
Vielä ehdit tutustumaan Ateneumin taidemuseon kansallisaarteisiin! Näe omin silmin mm. Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen helmet.
Kuvanveistäjä, muusikko ja videotaiteilija Kari ”Tykylevits” Tykkyläinen tuo uuteen näyttelyynsä suuria akvarelliteoksia, jotka ovat olleet vain kerran aikaisemmin esillä.
Puhuessamme taiteesta emme tarkoita ainoastaan akvarelleja tai öljymaalauksia: taideteos voi olla myös kolmen ruudun strippi. Oulun sarjakuvakeskuksen tuottamassa näyttelyssä mukana mm. Veikko ”Joonas” Savolaisen, JP Ahosen ja Kaisa Lekan näyttelyt.
17.9. asti, Oulun taidemuseo
20.9. - 15.10., Galleria 5
2.12.2017–7.1.2018,Ouluntaidemuseo
Toisinaan arki voi olla yhtä murhenäytelmää. Tiina Lehikoisen kirjoittama Yksityisiä tragedioita on kokoelma novelleja, jotka kertovat arjen ja henkisen hyvinvoinnin perusteiden järkkymisestä. Lehikoisen novellien hahmot ovat kaikkea keskiikäisestä luokanopettajasta viattomaan pikkupoikaan. Keskiöissä on henkilöiden päiden sisällä käyvä myllerrys, henkilökohtainen ja yksityinen sekaa nuksen tila. Yksityisiä tragedioita lähestyy hankalia aiheita sadun ja mielikuvituksen kautta. Se ei kerro mielenterveyspotilaan tai syrjäytyneen todellisuudesta likaisessa asunnossa, vaan siitä tilasta, joka näiden henkilöiden mielessä vallitsee. Arjen rakenteita järkyttäneet tapahtumat ovat moninaisia, ja yhtä kirjavat ovat keinot niiden kanssa selviytymiseen. Yritykset tarrautua kiinni johonkin konkreettiseen ilmenevät niinkin triviaaleina tekoina kuin violetinpunaisen huulipunan jatkuvana levittämisenä, korjailuna ja tarkasteluna. Yksi novelleista käsittelee pientä lasta, joka ei tunne kuuluvansa kehoonsa. Hän tahtoisi sonnustautua mekkoihin ja kietoutua käätyihin, mutta yhteiskunnan paine ajaa vanhemmat torjumaan lapsen toiveet. Lasten näkökulmasta kerrotut novellit ovat luonteeltaan sadunomaisia ja vaikeasti tulkittavia suhteessa muihin kirjan tarinoihin. Kirjan lyhyet tarinat onnistuvat välittämään lukijalle viestin, jonka vastaanottaminen tekee lähes kipeää. Ahdistavinta Lehikoisen novelleissa on, että niissä lukija tunnistaa itsensä. Ei ole olemassa henkilöä, joka olisi immuuni surulle ja murheille. Halveksituksi tuleminen, läheisen kuolema ja hitaasti hiipuva parisuhde ovat monille tuttuja asioita. Niistä aiheutuva inhimillinen kärsimys voi saada kenet tahansa raiteiltaan tavalla tai toisella. Mielenterveyden häiriöt eivät ole mikään outo ja kaukainen asia, joka tapahtuu jossain toisessa todellisuudessa jollekulle muulle. Aina ajankohtaisesta aiheesta huolimatta on hankala sanoa, mitä Lehikoinen yrittää novelleillaan kertoa. Välillä ne luotaavat syvällisesti yhteiskunnan sosiaalisia ongelmia, joskus taas kertovat hyvin monitulkintaisella tavalla henkilökohtaisista onnettomuuksista. Kirjan punaista lankaa on hankala löytää, koska jokaisen elämänkulku on ainutlaatuinen. Arjen järkkyminen ei tarkoita vanhainkodissa asuvalle mummolle samaa kuin suuruuden päivistä unelmoivalle nuorelle miehelle. Kirjan monipuolisuutta voi pitää sen vahvuutena. Lehikoisen ilmaisuvoimainen ja napakka kieli kykenee tarjoamaan ajattelemisen aihetta taustaltaan erilaisille lukijoille. Nita Mäenpää
NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
19
Nettisivuillamme kerromme, että
”Tuloksia syntyy, kun yhdessä kokeillaan sitä mitä ei vielä osata. Kuulostaa kliseiseltä, mutta niin se on.” oulun yliopiston alumni laura vanhanen
”Vaikka bussissa istuisi ypöyksin, olisi silti aika mukavaa.” oululaiseen opiskelijavappuun erottamattomasti kuuluvan wesibussin puuhamies Juha Parkkila
”Hakuvaiheessa ajattelin näin: tuonne kun pääsen, siitä alkaa jotain hienoa!” vuoden opiskelijaksi vuonna 2017 valittu arkkitehtiopiskelija senni suhonen
Jotta tiedät enemmän.
20 OULUN YLIOPPILASLEHTI
NRO 1 | 2017
Kuunneltavaa Puk: Murhalaulut
Kun rikoksesta tehdään tarina, uhri unohtuu
Kolumni | Nainen ei valikoidu murhatarinoiden uhriksi sattumalta, kirjoittaa Eleonoora Riihinen.
V
arhain eräänä keväisenä aamuna vuonna 1969 syrjäiseltä hautausmaalta Ann Arborista Michiganista löydettiin nuoren lakiopiskelijan Jane Mixerin ruumis. Häntä oli ammuttu päähän kaksi kertaa, minkä jälkeen häntä oli kuristettu sukkahousuilla. 36 vuotta myöhemmin Jane Mixerin siskontytär, kirjailija Maggie Nelson, istuu tätinsä uudelleenavatussa murhaoikeudenkäynnissä. Oikeussalissa uutiskamerat kiiruhtavat ottamaan lähikuvia Nelsonin ja hänen äitinsä järkyttyneistä ilmeistä, kun kankaalle heijastetaan kuvia Janen runnellusta ruumiista. Samoja kuvia lähetetään dramatisoivin leikkauksin miljooniin amerikkalaisiin koteihin, kun sosiaalipornahtava dokumenttisarja esittää Janesta kertovan jakson kiitospäivän spesiaalina. Maggie Nelson käsittelee kiitetyssä teoksessaan The Red Parts tätinsä murhaoikeudenkäyntiä sekä murhattujen naisten ympärillä pyörivää media- ja viihdespektaakkelia. Nelsonin näkökulma on liian harvoin kuultu, surevan omaisen ääni, jonka kautta keskiöön nousee myös uhri. Tuotannollisesti laadukkaiden rikosdokumenttien buumin aloittanut Netflixin Making a Murderer esittää kyseenalaisesti, että murhasta tuomittu Steven Avery olisikin syytön – rikostutkijoiden ja syyttäjien juonittelun uhri. Todellinen uhri, raiskattu ja murhattu Teresa Halbach, on nopeasti sivuutettava juonielementti, joka laittaa liikkeelle jännittävän rikospähkinän. Kaava on sama kuin kaikissa fiktiivisissä rikossarjoissa ja -elokuvissa, joissa kauniiden, valkoisten naisten ruumiit toimivat draaman alustoina. Pelkään, että Reeva Steenkampille käy samoin,
kun hänet murhanneesta paraolympiaurheilija Oscar Pistoriuksesta tehdään elokuva. Pistorius rekisteröi vastikään vankilasta käsin oman nimensä tuotemerkiksi. Se, että Pistorius suunnittelee tekevänsä nimellään vielä rahaa, osoittaa irvokkaalla tavalla, miten hänen kertomuksensa jatkuu siitä huolimatta, että hän on riistänyt Reeva Steenkampilta mahdollisuuden jatkaa omaansa. Maggie Nelson pohtii, miksi juuri Janen tarina kiinnostaa toimittajia, kohudokumentaristeja ja yleisöä. Samalla, kun naisuhrit sysätään sivuun heidän kohtaloaan koskevissa tarinoissa, he ovat suhteellisesti yliedustettuina erilaisissa kuvauksissa. Tiettyä sukupuolta, varallisuutta, luokkaa ja etnisyyttä edustavien uhrien saama huomio on liiallista; todellisuudessa henkirikoksen uhri on huomattavasti useammin mies. Nainen ei valikoidu murhatarinoiden uhriksi sattumalta. Kulttuurimme syvärakenteissa naisen ruumiiseen latautuu valtavasti merkityksiä seksuaalisesta halusta latenttiin naisvihaan. Maggie Nelsonille nämä pohdinnat tarjoavat lopulta yhtä vähän lopullisia vastauksia kuin murhakertomusten kaavat. Syvätasoltaan The Red Parts käsitteleekin kertomusten voimattomuutta selittää käsittämätöntä todellisuutta. Nelsonille oikeussalidraamoista tuttu loppuhuipentuma, murhaajan tuomitseminen, ei toimi puhdistavana, draaman kaaren sulkevana tapahtumana. Mieletön veriteko ja siitä aiheutunut tuska jäävätkin sellaisiksi: mielettömiksi.
”
Nelsonin näkökulma on liian harvoin kuultu, surevan omaisen ääni, jonka kautta keskiöön nousee myös uhri.
Eleonoora Riihinen on maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija.
Keikalle | Minne sitä tänään menisi? MaidenFest
The Irish Festival of Oulu
Etkö saa tarpeeksi Iron Maidenista? MaidenFest on paikka juuri Sinulle. Tapahtumassa esiintyjät soittavat bändin hittejä, harvinaisuuksia ja biisejä, joita Maiden ei ole koskaan esittänyt. Tänä vuonna teemana The Number of the Beast -albumi. Hevimesta 23.9.
Varma syksyn merkki: perinteinen irkkufestari tulee taas Ouluun! Musiikista vastaavat tänä vuonna mm. Altan, Dervish, Ríanta ja Clann Mhic Ruairí. Luvassa lisäksi teatteria, työpajoja ja tarinankerrontaa. Uusi Seurahuone, Madetojan sali, Valve 4.-8.10.
Avain - Punainen tiili Ennen Asaa oli Avain, joka esikoislevyllään Punainen tiili (2001) räppäsi vimmaisesti lähiöiden ongelmista ja luokkaeroista. Nyt levy esitetään livenä muutamilla erikoiskeikoilla, myös Oulussa. Areena Terminaali 3.11.
Puk tuo mieleen vaikka ja mitä vertauksia, kuulostaa siltä ja tältä ja toisinaan ärsyttää, toisinaan ihastuttaa, saman levyn aikana. Viitekehyksen ripustamisen vuoksi on pakko mainita post punk sekä kitara- ja taiderock. Levy alkaa kohtalokkaasti viiltävillä syntikoilla ja konerytmillä. Laulu kuulostaa alakuloiselta, alistuneelta. Pian kylmyys väistyy ja sen korvaa ymmärtävä surumielisyys, joka kantaa levyn läpi. Sanat kai kertovat synkeistä asioista. Puk luo arvoituksia jättämällä asioita sanomatta ja kysymällä kysymyksiä. Murhalaulut on vivahteikas ja vilpitön levy, joka avautuu vaivihkaan.
Sleeping in Seattle: Another Morning in Your Divine Light Helsinkiläistynyt oululaisbändi soittaa dramaattista indierockia. Yhtyeen debyyttijulkaisu Another Morning in Your Divine Light on urakka sanoa ja kovaa kamaa kuunnella. Laulun falsettikoukut ja tietty dramaattisuus antaisivat ymmärtää Musen olevan ilmiselvä innoittaja. Diskomaiset bassokuviot taas tuovat Interpolin mieleen. Bassosta on löydetty muitakin taajuuksia kuin se alin alakerta, kitarat ovat paikoillaan, syntikat ovat mukavasti läsnä ja The Scenesiltä lainattu rumpali soittaa rumpuja perin vimmatusti. Joko nykyään luotetaan suomalaiseen tuotantoon niin paljon, ettei tarvitse kehua äänitteen kuulostavan ulkomaiselta?
The Aeon: Songs of the Great Beast Songs of the Great Beast -levyn kappaleet ovat mainion Nazca-yhtyeen kitaristin Tuukka Tyvelän säveltämiä ja maagi Aleister Crowleyn sanoittamia. Ei paha! Keskiaikaiselta balkanilaiselta folkilta kuulostavat kappaleet ovat ihastuttavan akustisia ja mystisiä. Levyllä on sähköisiäkin soittimia, mutta ne pysyvät piilossa, tehden tehtävänsä. Käsiperkussiot ja kielisoitinten helke ja narina luovat tunnelman. The Aeonin balkanilainen mystiikka jää hetkeksi jauhamaan samojen ideoiden varaan. Viides kappale, Opium Delirium herättää aatoksista, ja menevämpi pala puhaltaa uutta tuulta purjeisiin, joka kantaa loppuun saakka. Pieteetillä soitettu ja sovitettu levy kuulostaa hyvälle ja kestää kuuntelua. Pekka Ohtokangas
NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
21
w
Hyvällä sykke
ellä syksyyn!
sylippusi ttipassi on pää or p S an n n u ik Syyskuun Korkeakoululi lukuvuodelle. o ok k an ta on nta- ja untatarj ua ryhmäliiku st tu edulliseen liik tu it vo oa äistä viikk liikuntakausi kaksi ensimm seksi. Syksyn ai m il e m am nta yskuuta. pelivuorotarjo nantaina 4. sy aa m y ty is n n käy
Suuntaa aluk si nettisivuille mme. Sieltä löydät kaiken tarvitsemas i tiedon Sporttipassi sta, tarjolla olev ista palveluista ja kursseista.
Aina kannattaa
lähteä
liikkumaan!
Mene, näe ja koe
Kuva: Allday.
Tarina siitä, miten epäaktiivisesta opiskelijasta tuli ylioppilaskunnan hallintosihteeri
Syyslukukauden avajaisjuhla & Vulcanalia Linnanmaan kampus 6. syyskuuta 2017
Y
lioppilaskunnassa työskentely on asia, jonka ei pitänyt tapahtua kaltaiselleni illat ja yöt tanssisalilla luuhaavalle englantilaisen filologian epäaktiiviselle opiskelijalle, joka kävi Linnanmaalla lähinnä syömässä ja kahvilla. Kun neljä vuotta sitten ollessani krapulaisena lentokentällä matkalla Lontooseen hain kääntäjäharjoittelijaksi ylioppilaskuntaan, tarkoituksenani oli napata viisi noppaa harjoittelusta ja jatkaa kahden kuukauden asiakirjojen kääntämisen jälkeen iloista elämääni. Harjoittelijahaastattelusta muistan, että yritin saada kaikki haastattelijat nauramaan. Muistan, että minulla oli kultaista luomiväriä. Muistan, että silloinen hallituksen puheenjohtaja Vili Koistinen kysyi minulta millainen kuva minulla on ylioppilaskunnasta ja vastasin että ei oikein minkäänlaista. En ymmärtänyt ylioppilaskunnan tarkoitusta enkä ollut erityisemmin tutustunut sen palveluihin. (Olin toki hakenut ylioppilaskunnan toimistosta tarran joka vuosi ja todennut sen kustantaman kalenterin liian pieneksi omaan käyttööni, koska tykkään piirtää ja kirjoittaa paljon kalenteriini.) Mielikuvani oli, että ylioppilaskunnan toiminta on kaavoihin kangistunutta ja tapahtumat pullollaan jäykkiä, kiusallisia perinteitä. Neljän vuoden aikana toimin ylioppilaskunnassa kääntäjäharjoittelijana, kiireapulaisena toimistossa, kehitysyhteistyöviikon koordinaattorina, kanslistin sijaisena, pääsihteerin sijaisena ja hallintosihteerinä. Se on mielestäni hyvä saldo ihmiselle jolla ei ollut minkäänlaista taustaa ylioppilaskuntatoiminnassa tai ainejärjestötoiminnassa. Nämä vuodet ovat antaneet uskomattoman määrän itseluottamusta, uusia ammatillisia taitoja ja kokemusta, ja vahvistuksen halulleni valmistua maisteriksi. Oma polkuni ylioppilaskunnan läpi osoittaa myös, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Aina kannattaa sanoa kyllä tuntemattomalle ja hypätä ulos tutuista kuvioista. Jos en olisi puolivahingossa hakenut ylioppilaskuntaan harjoitteluun, elämäni olisi nyt ison siivun
köyhempää. Ennen ylioppilaskuntaa en ollut koskaan kokenut opiskelijakulttuuria omakseni. Koska oma kaveripiirini oli aina vahvasti yliopiston ulkopuolella, kaikki opiskelijaperinteet olivat minulle täysin tuntemattomia, sitseistä alkaen. Ensimmäiset vuosijuhlani ja wesibussiajeluni pääsin kokemaan vasta tänä vuonna. Olen onnellinen siitä, että annoin itselleni luvan olla opiskelija ja nauttia opiskelijaperinteistä. Toimiston hallinnallisen arjen pyörittämisen ohella ylioppilaskunnassa työskentelyn suurin anti on ollut palvella opiskelijoitamme kansliassa. On ollut etuoikeus liimata satoja tarroja ihmisten opiskelijakortteihin ja samalla nähdä kuinka erilaisia ihmisiä ja elämänpolkuja yliopistomme on pullollaan. Jokaisen opiskelijakorttiin liimatun tarran takana on oma tarinansa. Erityisen ihanaa on ollut tavata uusia fukseja, jotka saapuvat hakemaan uutukaista opiskelijakorttiaan varovaisen jännittyneinä. Olen itse ollut varmasti yhtä pihalla yhdeksän vuotta sitten, kun kävelin jännittyneenä Mannenkadun toimistolle hakemaan omaa korttiani. Leikkaus hetkestä elämälleen suuntaa etsivänä kääntäjäharjoittelijana tähän kirjoitushetkeen, elokuun kolmanteen päivään vuonna 2017. Viimeisen työpäiväni päättyessä jätän jälkeeni yhden elämäni eriskummallisimmista ja tärkeimmistä työkokemuksista, jonka kautta olen saanut elämääni kasan rakkaita ystäviä sekä elämäni rakkauden. Siirtyessäni kohti uusia haasteita olen taas uuden luvun edessä. Olen varmasti uudessa työpaikassani vähän hukassa - aivan kuten opiskelijakorttiaan hakevat fuksit syksyisin. Uuden äärellä on kuitenkin hyvä muistaa se, että tuntemattomassa piilee suuri mahdollisuuden siemen. Sitä ylioppilaskunta minulle edustaa.
Time Tunnel
Kulttuuritalo Valveella 2. syyskuuta 2017 Tanssittaako, mutta Oulun yökerhojen meininki ei innosta? Suuntaa siis lauantaina 2.9. Kulttuuritalo Valveelle, jossa järjestetään Suomen pitkäikäisin elektronisen musiikin tapahtuma Time Tunnel. Tänä vuonna lavalle nousevat muun muassa Rony Rex, Trevor Deep Jr., Orion ja Roisto. Liput ennakkoon 22 euroa, ovelta 27 euroa. Lisätiedot: timetunnel.fi
kuva: petter hellman
Kolumni | Jokaisen opiskelijakorttiin liimatun tarran takana on oma tarinansa, kirjoittaa Laura Lääveri.
Keskiviikkona 6.9. Linnanmaalla riittää säpinää. Kello 10-14 keskusväylällä pidetään järjestömarkkinat, jossa tarjolla on kymmeniä aine- ja harrastejärjestöjen esittelypisteitä. Tämä on mainio hetki täydentää haalarimerkkikokoelmaa! Kello 15.15 Saalastinsalissa järjestetään Oulun yliopiston 59. lukuvuoden avajaisjuhla. Juhlapäivä jatkuu illalla Linnanmaan kampuksella 2T-parkkipaikalla pidettävässä Vulcanaliassa. Vulcanalian iltajuhlassa esiintyvät Musta Barbaari ja Prinssi Jusuf ja dj Amanda Harkimo. Liput ennakkoon 3 euroa, ovelta 5 euroa. Bileet parkkipaikalla kestävät kello 20.00-00.30, jonka jälkeen starttaavat jatkot Viihdemaailma Ilonassa.
Laura Lääveri on oululainen tanssija, nykyinen OSAKOn kulttuurisihteeri ja entinen OYYn hallintosihteeri.
OuDance Oulu
Ensi-illassa | Mitä syksyn suomalaiselokuvat kertovat maastamme? Rendel
Tuntematon sotilas
95
Ensi-illassa 22.09.2017
Ensi-illassa 27.10.2017
Ensi-illassa 25.12.2017
Suomalainen supersankari-elokuva on ohjaaja Jesse Haajan pitkäaikainen projekti. Traileri lupaa synkkää estetiikkaa, tavoitteena olla enemmän Yön ritaria (2008) kuin Batman & Robinia (1997).
Kolmas elokuvaversio Väinö Linnan klassikkoromaanista. Kiinnostavaa nähdä, pääsevätkö Jussi Vatasen, Eero Ahon ja Aku Hirviniemen ohella Hartwall Vichyt ja Sini-siivoustarvikkeet valkokankaalle.
Elokuva Suomen ensimmäisestä jääkiekon maailmanmestaruudesta ja sen vaikutuksesta kansakuntaan. Tähän tyhjentävään kuvaukseen ei kai ole mitään lisättävää.
13.-17. syyskuuta 2017 Syyskuussa tanssin ystäviä hemmotellaan jo 24. kertaa järjestettävällä tanssifestivaalilla. Tanssi jalkautuu ympäri kaupunkia: esitysten tapahtumapaikkoja ovat niin esimerkiksi Valvesali, Konst O. Deli, kauppakeskus Valkea ja kaupunginteatterin suuri näyttämö. Pakko ole tyytyä vain katsojan rooliin, sillä festivaalilla ihmiset pääsevät tanssimaan myös itse. Liput Kulttuuritalo Valveen lippumyymälästä. Lisätiedot: jojo.fi/festivaali
Anni Hyypiö
NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
23
Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.
Starting your studies is exciting and scary. The combination of expectation and dread can tangle your brain into a pretzel. Here are some tips to help you unpretzel.
Hi 5, Tips to survive your freshman year
BY Marcelo Goldmann
Attend the Orientation Week
Don’t be a social-life-pooper – how to make friends in University ANALYSIS by Bianca Beyer PHOTOGRAPH Archive
The academic year started, and chances that also you are new in a strange environment are pretty high. While some people feel in heaven indulging in new adventures and curiously examining their classmates, for others having to start from scratch with total strangers sounds like a nightmare come true. So what to do if you’re a social grump but aim at staying sane and healthy? Trying to overcome the horrendous obstacles of having to talk to complete strangers about something seemingly unimportant sounds like quite a quest. Especially for Finns, who are not exactly known for their great small-talk-skills, it can become extremely difficult to break the mould. Not seldom, lecturers adjust the requirements for group work because Finnish students are just too uncomfortable to bond with strangers and sweat over solving problems together. Forcing them would not really help, either: The social anxiety grows in stress situations, and the student ends up even lonelier than before. Bear in mind that Uni-life is not just about the hard skills you signed up for, no – you’ll gain much expertise in the soft-skills-
sector, and an important part of that is surely how to build networks and maintain relations. Teamwork is not a rare encounter when starting work life, and acquiring and sustaining connections might be crucial on the job hunt. So why not take the start of a new era as an opportunity to practice your people’s skills? Easier said than done, you might think. But it really doesn’t need to be that hard. Challenge yourself, but don’t overwhelm your capacities. If you are an anti-social loner who doesn’t know how to keep up a conversation, hitting a party all by yourself might not end well for you. Take baby-steps! Start with the person sitting next to you. Talk about relevant things; discuss something from the material, for example. Ask questions! If you don’t know how to ‘blabber’, or
”
You’ll be glad to have a partner in crime when you miss a class and need to borrow some notes.
24 OULUN YLIOPPILASLEHTI
NRO 1 | 2017
Orientation week at the University begins on September 1st with an Info Fair where you’ll get info about services and student groups. On September 6th, the Vulcanalia Fair takes place. During the day, there are stands and activities indoors. At night, the Vulcanalia evening bash will rock your socks off with awesome live music.
Get your Frank student card Your student card gives you benefits, including nicely priced food at University restaurants and a myriad of discounts. If you have student rights and already paid the Student Union (OYY) fee, you can go to Frank.fi and order your student card or use the Frank app.
Locate your Guild The best way to integrate into student life is to follow those who already know what is going on. Locating your guild and hanging out there will prove to be beneficial to your academic and afterhours exploits.
Join student groups What better way to absorb the student culture than to join student groups. You can for example join your guild’s board or an international group like ESN, NISO, and AIESEC.
When in doubt, ask! If things are still hazy after orientation week, you can ask your classmates, the Student Center, or OYY. Knowledge is power, or so they say.
+ 1: Bonus tip:
you don’t really want to, find out more about them. Maybe they are just as shy as you and glad you show interest? Once the ice is broken, conversation will start to flow. And you’ll be glad to have a partner in crime when you miss a class and need to borrow some notes. Joining any kinds of student or sport clubs is also a good start. Especially in bigger groups it can
download the TUUDO app. It has info about studies and services. More importantly, it tells you what’s for lunch at the university restaurants.
often be easier to engage in casual conversation, because the focus is not on you. And while you’re planning an event together, or playing a board game, interaction happens almost by itself! •
text BY Anni Hyypiö TRANSLATION Kalle Parviainen ICON DESIGN D3Images/Freepik.com
Autumn is here: what’s happening in the University of Oulu? The new academic year is about to start. While autumns always include a feeling of change and starting something new, this term has some especially radical developments at the University of Oulu. We have compiled some of the largest changes here so you will not get lost in all the chaos and confusion.
New tech everywhere The two campuses of the University of Oulu will receive some nice IT upgrades. Both Linnanmaa and Kontinkangas will have an electronic laptop borrowing service called Optima Locker, touchscreen operated information screens, and small calendar displays next to most
Renovations come and go
lecture halls to help in reserving spaces. Content from University’s social media, newsfeed, and current events are already displayed on the huge screens at the Central Hall. Keep an eye on these, as during the autumn they should show even more interesting content for students.
The Oulu University of Applied Sciences is relocating two of its campuses over to the Linnanmaa campus by the year 2020. Both the Faculty of Humanities and the Faculty of Education are therefore forced to relocate, as the UAS will be moving into the northern end of the Linnanmaa campus building. Planning and designing of the new spaces has been anything but straightforward, but finally the lecture halls, the guild rooms, and the cafes have found their right places. The new spaces must of course be renovated before the relocation takes place, meaning plenty of noise and dust in the air. And if that’s not enough, the facilities for architecture students are still being renovated, but that process should be completed by the end of the year.
Studying 24/7
New year, new restaurants While the good old restaurant Medisiina still operates over at the Kontinkangas campus, there have been major changes at the Linnanmaa campus with the change of the restaurant service provider from Fazer to Juvenes. From the beginning of September, food and coffee will be served in restaurants called Mara, Foodoo, Hub, Napa, TellUs, Foobar and Kylymä, along with Uniresta’s Kastari at the administrative end of the campus building. The future of the Campus Shop, the place where you can get some books, small necessities like pencils, and various snacks, will also be decided during this autumn.
Good news for all you night owls: soon you can study whenever you want on the campus! The University will be introducing electronic access keys allowing you to enter both campuses around the clock. You can order your own keycard after the beginning of September from shop.oulu.fi
New web store is here Not all changes are larger than life. One small but eagerly awaited improvement is the opening of the web store of the University of Oulu back in May. Should you fancy anything from a coffee mug to a comfy sweater with the University’s logo, head over to
store.oulu.fi
hey, want to read more? This is the only print issue published this year. Check out our English content at our website oulunylioppilaslehti.fi/category/in-english NRO 1 | 2017
OULUN YLIOPPILASLEHTI
25
Alumnilta oppia | Palstalla Oulun yliopiston alumnit kertovat työelämästä. LudoCraftin toimitusjohtaja Tony Manninen ei miellä itseään teknologiaihmiseksi. ”Olen enemmän kiinnostunut pelien tuomista elämyksistä kuin koneista.”
Leikki pitää tohtorin leivässä Tony Manninen sanoo vieneensä pohjan sananlaskulta ”ei leikki leivässä pidä”. Pelien ansiosta hän löysi opiskelualansa, päätyi tekemään väitöskirjaa ja ryhtyi yrittäjäksi. teksti Sanna Häyrynen KUVA Anni Hyypiö Olisipa niin paljon Legoja,
etteivät ne loppuisi kesken, haaveili Tony Manninen lapsena. Nyt hänellä on oikea Lego-vuori työpaikallaan peliyritys LudoCraftin toimistolla. Pelien kehittäjät voivat huilata myös bändihuoneessa tai karkkihyllyn ääressä. Virikkeiden tarkoituksena on inspiroida työhön. ”Toimistolla haluan auttaa työntekijöitä, pyrin keskustelemaan ja olemaan läsnä. Budjettilaskelmat ja hallinnolliset työt voin tehdä muualla”, toimitusjohtaja Manninen kuvailee periaatteitaan. Häntä kiehtoo, mitä yllättävää syntyy, kun laitetaan ihmisjoukko yhdessä pähkäilemään. LudoCraftin pelitkin suunnitellaan yleensä useammalle kuin kahdelle pelaajalle. Firmassa toivotaan, että pelien avulla maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi. ”Emme ole niin hörhöjä, että kuvittelisimme maailman pelastuvan. Mutta esimerkiksi kulttuurista suvaitsevaisuutta opettava peli lapsille tai suuhygieniapeli kuutosluokkalaisille voi olla vaikuttava.” Tärkeää on pelien yhteiskunnallinen merkitys. Manninen luonnehtiikin, että ludocraftilaiset suhtautuvat peleihin akateemisen analyyttisesti. Toimitusjohtaja itse löysi akateemisen maailman aikoinaan mutkien kautta.
Merkittävä lehtileike
Ensimmäiset tv-pelit olivat Tony Manniselle hänen omien sanojensa mukaan tajunnan räjäyttävä kokemus.
”Kun näin tennispelin, jossa pallo pomppi liikkuvien palkkien välissä ja kuului plip plop, olin hämmentynyt ja ihmeissäni, että pystyin itse ohjaamaan, mitä ruudulla tapahtuu.” Ensin Manninen opiskeli vuoden tähtitiedettä Oulun yliopistossa, koska ala kuulosti ”maailmaa syleilevältä ja eksoottiselta”. Saldoksi tuli viisi opintoviikkoa. ”Kävin kyllä joka päivä yliopistolla pelaamassa pelejä pääteluokassa, joka oli nykyisen Telluksen paikalla. Pelasin tekstipohjaisia online-pelejä. Pelikaverit olivat ympäri maailmaa, mikä oli siihen aikaan mieletön kokemus, kun ei ollut vielä nykyaikaisia nettipelejä”, muistelee Manninen. Yliopisto jäi toistaiseksi, etsikkovaihe alkoi. Kun Mannisen isä toi lehtileikkeen, jossa kerrottiin Raahen tietokonealan oppilaitoksesta, pojalle valkeni, että tietokoneista voi saada työn. Tietokonealan ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opintojen aikana 1990-luvulla Manninen ajautui virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittämisen pariin. Tuore diplomiinsinööri houkuteltiin tekemään vielä väitöskirja. Peliaiheinen väitöstutkimus valmistui vuonna 2004, ja sitä seurasivat määräaikainen professorin virka sekä pelitutkimusryhmän johtaminen. Kun tutkimukselle ei herunut enää rahaa, ryhmä jatkoi vuodesta 2007
lähtien pelien kehittämistä yksityisellä rahalla – LudoCraft-nimisenä yrityksenä
Opintoja voi pelata
Pelit edustavat Manniselle ennen kaikkea leikkiä. ”Mikä on ihmiselle ja ihmisyhteisölle tärkeintä? Leikki. Ihminen oppii leikkimällä, harjoittelee sosiaalisia tilanteita, pitää yhteisön kasassa”, hän luettelee. Mannista harmittaa, että aikuiset unohtavat leikin tärkeyden. ”Kaikki pitäisi peruskoulussa opettaa leikkimään. Leikki on vapaaehtoista, mielikuvitusta hyödyntävää, eri näkökulmista asioita tarkastelevaa, kokeellista, riskin ottoa, uskaltamista, unelmoimista.” Mokaamisen sietäminen liittyy sekä peliin että leikkiin. Kun tulee game over, saa uuden tilaisuuden. Peli, jossa ei epäonnistu, on Mannisen mielestä tylsä. ”Opinnoissakin voi ajatella epäonnistumiset opettavaisina kokemuksina. Ne pakottavat miettimään uusia strategioita”, hän vertaa pelimaailmaan. Tietotekniikan opintojen harjoitustyöt olivat Manniselle eräänlaista peliä. Valmiiksi annettujen esimerkkien sijaan hän sovelsi tehtävistä omat versionsa, jotka liittyivät peliaiheisiin. Kokeilut opettivat. Kun nykyinen peliyrittäjä peilaa menneisyyteensä, hän ajattelee, että pelit ovat olleet johdattava unelmataso, mutta lopputulokseen hän ei ole NRO 1 | 2017
tONY MANNINEN » Valmistunut tietotekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta 1999. Diplomityö käsitteli virtuaalisia oppimisympäristöjä. Insinööritutkinto Raahen tietokonealan oppilaitoksesta » Väitellyt filosofian tohtoriksi tietojenkäsittelytieteestä 2004. Aiheena oli vuorovaikutus peleissä. » Työskentelee toimitusjohtajana peliyritys Ludocraftissa.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli omia polkuja kulkeminen. ”Tein samaan aikaan oman alan töitä. Opiskelin illat ja viikonloput.” » Haastavinta opiskeluissa oli oli paletin hallinta. ”Insinöörimäisesti järjestin tehtävät ja niihin käytettävän ajan taulukkoon.”
» Ensimmäinen oman alan työt olivat järjestelmäylläpidossa ja ATK-tukihenkilönä.
» Unelmoi lentolupakirjan päivittämisestä.
voinut kovin paljon itse vaikuttaa. ”Sattumalla on suuri rooli. Koskaan ei voi tietää, milloin käänteentekevä hetki tulee. Se voi tulla vaikka tavallisena päivänä yliopiston alakuppilassa.” • OULUN YLIOPPILASLEHTI
27
SykSy tuli konttiin.
UUSI SESONKI ON JO ESILLÄ.
Kun ostat Kontista, tuet samalla Punaisen Ristin tärkeää avustustyötä Suomessa ja maailmalla. Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Jääsalontie 12, Oulu, p. 040 1390 731 Avoinna ma-‒pe 9-‒18, la 9-‒16 kontti.punainenristi.fi facebook.com/SPRKontti