Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 6/2014

UUNO Summer Guide for Oulu OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 6/2014 54. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

Way to Go, Girls!

Teatteria monesta suunnasta VUODEN opiskelija

UUDET linjat

VERKKO tukena

FUKSI hoi

KAUKOmailla

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

6/14

Inspiroidu

2.7.2014 54. vuosikerta

Eväitä työelämään ylioppilaskunnasta s. 6 Vuoden Opiskelija saa arjen rullaamaan s. 24 Innostunut jatko-opiskelija s. 25

ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 7200 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi Vt. päätoimittaja (22.4.–4.8.)

Minna Koivunen, 040 550 3927, minna.koivunen@oyy.fi Toimittaja Sanna Häyrynen KANSI Matias Haataja LEHDEN TEKIJÄT Bianca Beyer, Harri Filppa, Liisa Hildinger, Matias Haataja, Anni Hyypiö, Mikael Heikkinen, Juho Karjalainen, Karoliina Kemppainen, Margarita Khartanovich, Liisa Pekkala, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Hanna Sarkkinen, Saga Skiftesvik, Janne Taanila, Alisa Tciriulnikova, Salla Ulmanen, Pia Vuolteenaho ja Maria Yarandaykina.

Matkalla on kivaa Karussa Hobittien maassa s. 12 Vaihdossa Kanadassa s. 17 Säästä matkalipuissa s. 18

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616

Löydä perille

Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

Onnikoiden uudet linjat s. 4 Kääri hihat kohti luovuutta s. 8 Sähköinen tukiverkko s. 26

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 27.8.2014. Deadline materiaaleille on 18.8.2014.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Opiskelija, vaadi enemmän!

UUSI OPISKELIJA, sinulla on valta! Haluaisin, että nämä sanat olisivat tatuoituina jokaisen opinto-ohjaajan ja pienryhmäohjaajan otsaan, kun he ottavat fuksit vastaan.

Yliopistolle ja ylioppilaskunnalle uudet opiskelijat ovat käveleviä tuhatlappusia. Yliopiston talous on opintopisteiden ja tutkintojen varassa ja työtä näiden tavoittamiseksi tehdään yhä enemmän. Automaatio-/pakkojäsenyys tuo ylioppilaskunnalle tasaisesti rahaa jäsenmaksujen muodossa, eikä asian eteen tarvitse tehdä juuri mitään.

Ylioppilaskunnat tottuvat liian hyvään, jos rahat saadaan ne keräämällä, eikä palkkiona toiminnasta. Vaatikaa siis meiltä toimia ennen kuin laiskistumme täysin!

Ylioppilaskunta on hidas, empivä ja elitistinen. Näin minä

ajattelin opintojen alkuvuosina.

Joukko broilereita, CV-haukkoja ja uraorientoituneita todellisesta opiskelijaelämästä eriytyneitä helppoheikkejä. Laskeutuvat silloin tällöin rivijäsenen tasolle muistuttamaan ”erittäin tärkeästä näkymättömästä työstä”, jota mennään jäsenistön varoin tekemään sinne missä kipu on, eli Helsinkiin. Taksilla lentokentälle ja takaisin.

VUOSIEN SAATOSSA olen oppinut, että totuus ei ole aivan noin kärjistetty, mutta todellisten haastajien puuttuessa voi kauhuskenaariolla olla kaikupohjaa yhä. Ylioppilaskunnan valtakunnassa ei koskaan ole kaikki hyvin, vaikka kukaan ei valittaisikaan. Suurimmalla todennäköisyydellä opiskelijat eivät tiedä oikeuksistaan tai koe ylioppilaskuntaa tarpeeksi helposti lähestyttäväksi, jotta jo-

tain voisi vaatia.

Tällaisessa tapauksessa on haastettava itse itsensä. Mitä voisin tehdä paremmin? Miten voisin vaikuttaa? Miksi olen täällä? Nämä ovat kysymyksiä, joita toivon ylioppilaskunnan toimijoiden itseltään jatkuvasti kysyvän.

Liian usein olen nähnyt, kuinka nopean asioihin reagoinnin sijaan ollaankin jähmetytty paikoilleen miettimään, että voikohan tässä nyt toimia mitenkään, jottei kukaan vaan loukkaannu. monesti toivonut kuulevani muutakin kuin hra tai rva Allekirjoitetun Asiakirjan puhetta. Ylioppilaskunta on kuitenkin täynnä ihmisiä, joilta voi odottaa inhimillistä toimintaa ja reaktioita – kaiken ei tarvitse aina olla kiveen kirjoitettua RIVIJÄSENENÄ OLISIN

ja virallista.

Siinäpäs se: joskus tuntuu, että ylioppilaskuntamme alisuoriutuu, kun se pelkää arvostelua ja toimintansa kyseenalaistamista.

Parhaimmillaan mennään tulta päin ja laitetaan itsensä likoon, mutta usein voimavarat jätetään käyttämättä, kun arvostelua tulee. Kritiikkiä täytyy rakastaa – muuten ei koskaan kehity!

Joten vaatikaa toimintaa uudet opiskelijat! Vaatikaa perusteluja, arvostelkaa ja käyttäkää valtaa! Jos opiskelijat eivät haasta ylioppilaskuntaa, voimmeko luottaa ylioppilaskunnan ikuisesti haastavan itseään?

Sillä parhaimmillaan ylioppilaskunta voi olla opiskelijan paras paikka.

P.S. Sinäkin uusi opiskelija, olet OYY:n jäsen!

Linjan takaa Juho Karjalainen Kirjoittaja on ylioppilaskunnan toiminnasta uusiin haasteisiin siirtyvä viestintäsihteeri, joka kannustaa ylioppilaskuntaa jatkuvasti haastamaan itsensä – ja jäsenistönsä. @ylkkari

6/2014 | 3

Intro PÄÄKIRJOITUS • Minna Koivunen • minna.koivunen@oyy.fi

Kuka muka ei olisi luova?

LUULIN PIENENÄ, ETTEN OLE LUOVA ja taiteellinen. Äidinkielen tunneilla en keksinyt hienoja kertomuksia ja ajattelin, etten osaa kirjoittaa. Kuvaamataidon tunnilla piirustukseni olivat muodottomia eikä paperille syntynyt juuri mitään kaunista. Nimenomaan fiktiiviset tarinat ja piirtämisen yhdistin aina luovuuteen.

Lukiossa vasta tajusin osaavani kirjoittaa, kun ryhdyin tekemään lehtijuttuja koulun lehteen ja paikallislehden nuorten sivuille. Siitäkin meni vielä vuosia ennen kuin tajusin oman luovuuteni eli sen, että ihmisten elämäntarinoita kertoessa ja vaikkapa bändien polkuja lukijoille avatessa olen ennen kaikkea luova. Tarinan tie haastattelusta lehteen on kekseliäisyyttä vaativa prosessi.

Luovuutta onkin monenlaista. Toiset loihtivat musiikkia, toiset elokuvia. Luovuus on myös asenne. Kuten Kari-Pekka Toivonen tässä lehdessä toteaa, luovuus on uskallusta – uskallusta tehdä asioita uudella tavalla. Sen vuoksi ei ole olemassa epäluovia ihmisiä. Jokainen on omalla tavallaan vähän luova.

TAIDE- JA TAITOPAINOTTEISTA luokanopettajakoulutusta käyvä kaverini kertoi, että vanhemmat luokanopettajaopiskelijat valittivat kuinka opettajan työ ei ole luovaa, vaan kaikki tunnit täytyy suunnitella opetussuunnitelmi-

Lyhyempi oppimäärä

en mukaan. Kuitenkin tamperelainen ystäväni pitää oppilailleen mitä mielikuvituksellisimpia historian- ja uskonnontunteja. Viime lukuvuonna hän teetti äidinkielen opettajan kanssa 7. luokkalaisilla Yhdysvaltojen historiasta omat tietokirjat, joita oppilaat saivat työstää kirjastossa tai käytävillä. Uskonnontunnilla hänen oppilaansa puolestaan pääsivät tutustumaan Vanhan testamentin luomiskertomuksiin niistä näytelmiä tekemällä.

On sääli kuulla, kuinka vanhemmat opiskelijat laukovat totuuksia oltuaan hetken aikaa työelämässä ja saavat jonkin ammatin vaikuttamaan ikävältä. Sanoinkin luokanopettajaksi opiskelevalle kaverilleni, ettei kannata uskoa kaikkea mitä kokeneemmat kertovat. Pitää itse kokea, kokeilla ja löytää omat tapansa ammattinsa harjoittamiseen. Vain siten löytää itsensä näköisen tyylin.

Miksi sitten pitäisi olla luova? Jos ajattelee, ettei ole jotakin, ei tule tehneeksi kaikkea sitä, mistä saattaisi nauttia. Kun ymmärtää olevansa luova ja uskaltaa yrittää pelkäämättä epäonnistumista, on mahdollisuuksia tehdä enemmän. Luovuus liittyy sinänsä myös itseluottamukseen.

Kun uskoo voivansa tehdä ja luoda jotain, on jo puoliksi perillä.

Kun ymmärtää olevansa luova ja uskaltaa yrittää pelkäämättä epäonnistumista, on mahdollisuuksia tehdä enemmän.

”

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Sisällys

Ajankohtaista 4 Uudet linjat kampuksille 4 Yli sata työntekijää vähennetään 4 OYY huolissaan opetuksen laadusta 6 Nuoret vaikuttajat 9 Teatterin kimpussa joka suunnasta

Matkalla 12 Vastavalmistuneen karkauskuukaudet 15 Nautiskelija viihtyy Alicantessa 17 Kahvia ja koulutusta Kanadassa 18 Oikeus opiskelijalippuun vaihtelee maittain 22 Romantisoidut Haaparannan sillat

Fuksiekstra 24 Auttaja yhteisellä asialla 25 Takaisin Oulussa 26 Sähköinen tukiverkko 28 Kampuksen kasvot 28 Vieraissa saleissa 32 Haarukassa 33 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit 5 Poliittinen eläin: Poliittinen talous 14 Taanila: Valmis maailma 27 Hallitus linjaa: Hoi (tuleva) fuksi

Arviot 33 First Aid Kit: Stay Gold 33 Chrissie Hynde: Stockholm

Uuno 34 Fine Point: Way to Go, Girls!

34 Hi 5, Oulu vs. Berlin!

34 In the Spotlight: All Theses Go to Heaven 35 A Day With the Finns: Summer Guide – Oulu 2014

oulunylioppilaslehti

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista

Ajankohtaista

OULUN JOUKKOLIIKENNE • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

”Uskon, että muutos on riittävä ja vuorovälien tasaisuus helpottaa opiskelijoitten kulkemista”, toteaa OYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Hennamari Toiviainen.

Vyöhykehinnoittelu käyttöön

Lentokentälle kulkeva 19 on vaihtanut keulaansa numeron 8.

Uusilla linjoilla kampuksille Linnanmaalle pääsee nykyään keskustasta busseilla 1, 2, 3 ja 8.

OULUN LINJA-AUTOJEN reitit ja numerot menivät heinäkuun alussa uusiksi tarjouskilpailun takia.

Joukkoliikenteen järjestäminen siirtyi Oulun kaupungille, ja uusilla reiteillä ajavat niin Koskilinjat, Oulun Taksipalvelut, Oubus kuin Suorsan Liikenne.

Linnanmaan ja keskustan väliä liikennöivät linjat 1, 2, 3 ja 8. Kontinkankaalle lääketieteen kampukselle vievät keskustasta nykyään linjat 2, 7, 9, 20 ja 21.

Välkkylästä ja lääketieteen kampukselta Linnanmaalle pääsee enää vain yhdellä linjalla (2), mutta Kaukovainion ja Linnanmaan välillä kulkee kaksi bussia (1 ja 2).

Lentokentän ja Linnanmaan väliä tiheään ajanut 19 on poistunut liikenteestä. Nyt Oulunsalon kentälle pääsee Linnanmaalta bussilla numero 8 ja Kontinkankaalta linjalla 9.

Taloudellisista syistä vuo-

roja ei pystytty lisäämään, mutta muutoksissa on pyritty huomioimaan vuorovälien tasaisuus. Tavoitteena on, etteivät bussit seiso pysäkeillä peräkkäin, ja pitkiltä tauoilta vältyttäisiin.

Vanhoissa aikatauluissa Linnanmaalle liikkumista hankaloitti aamuisin ennen tasatunteja tullut bussisuma, jonka jälkeen seuraavaa kyytiä joutui odottelemaan parisenkymmentä minuuttia, mikä taas tarkoitti myöhästymistä luennolta.

Uusien kesäaikataulujen mukaan keskustasta pääsee Linnanmaalle kymmenen tai viiden minuutin välein. Toiseen suuntaan vuorojen välit ovat hieman pidempiä.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipolittinen valiokunta käsitteli uudistusta kaupungin joukkoliikennepäälikkö Minna Soinisen kanssa huhtikuussa, eikä esiin noussut kysymystä lisävuorojen tarpeesta ruuhka-aikoina.

Uudistus ei vaikuta ennen uudistusta OuluCardille tai Matkahuollon korteille ostettujen opiskelijan kuukausikorttien tai aikuisten matkakorttien voimassaoloon.

Käyttökelvottomia heinäkuun alusta ovat kuitenkin OuluCardille ladatut lasten 20 matkan sarjalippu sekä kilometripohjaiset sarjaliput ja kaikki paperiset lipputuotteet.

Vuoden 2015 alussa siirrytään kaupunkiseudun vyöhykehinnoitteluun. Vanhat kaupunginrajat eivät vaikuta enää lippujen hintoihin, vaan hinnoittelu on yhtenäistä uuden Oulun alueella. Oulun joukkoliikenteen bussit kulkevat myös Iihin, Muhokselle, Kempeleeseen, Tyrnävälle, Liminkaan ja Lumijoelle.

Bussikortin saa ladattua Stockmannin palvelupisteen lisäksi nyt myös Oulu 10:ssä Torikadulla.

Liikennöitsijät eivät myy lippuja enää omissa toimistoissaan.

Kaikkien liikennöitsijöiden autojen ilmeet on yhtenäistetty. Kaupunkialueen bussit tunnistaa pinkistä ja valkoisesta värityksestä.

Jos punertavia värejä ei bussipysäkeillä näy, myöhässä olevaa bussia voi ensi vuoden alusta seurata omalta päätelaitteelta. Joukkoliikenteen infojärjestelmä uusitaan, ja tarkoituksena on saada ajantasaista tietoa bussien saapumisajoista pitäisi saada infotauluihin ja internetiin.

Kesäaikataulut ovat voimassa heinäkuun alusta. Talviaikatauluihin siirrytään 7. elokuuta. ■

OULUN YLIOPISTON YT-NEUVOTTELUT

Yli sata työntekijää vähennetään Taloudeltaan alijäämäisissä tiedekunnissa karsitaan henkilökuntaa ja toiminnan rakennetta uusitaan.

YLIOPISTON

YT-NEUVOTTELUT

saatiin päätökseen toukokuun alussa. Yt-neuvottelujen piirissä oli 1700 työntekijää, ja vähennystarpeeksi tarkentui 122 henkilöä. Irtisanomisperustein vähennetään enintään 60 työntekijää.

Eläköitymisten, määräaikaisuuksien päättymisten ja osa-aikaistamisten myötä vähennetään 62 henkilöä. Vähennettävistä työntekijöistä 34 on opetus- ja tutkimushenkilöstöä ja 88 muuta henkilöstöä. Henkilöstövähennykset toteutetaan vuosien 2014 ja 2015 aikana.

Henkilöstövähennyksillä, toimintojen uudelleenjärjestelyllä ja tilojen vähentämisellä pyritään tasapainottamaan yliopiston ali-

jäämäinen talous vuoden 2015 loppuun mennessä.

Valtion perusrahoitus Oulun yliopistolle on vähentynyt laskennallisesti 10 miljoona euroa vuosina 2012–2014. ”TALOUDEN TASAPAINOTTAMINEN

ja uudistustoimenpiteet ovat välttämättömiä yliopiston toimintakyvyn ja tuloksellisuuden takaamiseksi”, sanoo Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund.

Toimenpiteet on kohdennettu niihin tiedekuntiin ja toimintayksiköihin, joiden talousarvio on ollut aljäämäinen. Näitä ovat esimerkiksi luonnontieteellinen tiedekunta, lääketieteellinen tiede-

kunta, teknillinen tiedekunta sekä tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan matematiikan jaos.

Yliopiston hallituksen hyväksymään toimenpideohjelmaan kuuluu myös yliopiston tuloksellisuutta edistäviä koulutus- ja tutkimustoimintojen rakenteellisia uudistuksia, joita pyritään vauhdittamaan.

Tärkeimpiä toimenpiteitä ovat ensi syksynä aloittavan kaivannaisalan tiedekunnan perustaminen ja tiedekuntien välisten tutkimusinfrastruktuurien uudelleenjärjestelyt.

Yhteistyö- ja työnjakojärjestelyjä on käynnistetty muiden yliopistojen kanssa luonnontieteiden ja tekniikan aloilla. (Ylkkäri)

OYY huolissaan opetuksen laadusta OULUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA (OYY) otti kantaa yt-neuvottelujen tulokseen. OYY:n mielestä opetus- ja tutkimushenkilöstöstä säästäminen on huolestuttavaa, sillä leikkausten kohteena olevien tiedekuntien opiskelijamäärät kasvavat.

Lääketieteellisen tiedekunnan aloituspaikkoja lisätään ja luonnontieteelliseen sekä teknilliseen tiedekuntaan esitetään uusia aloituspaikkoja.

Opiskelija-opettaja-suhdeluku kurjistuu molemmista päistä.

Oulun yliopisto on jo nyt saanut valtakunnallisesti verrattuna heikkoja arvioita Kandipalaute-kyselyssä opiskelijoiden ja henkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta.

OYY UUMOILEE, että säästöt tulevat näkymään kontaktiopetuksen ja -ohjauksen määrässä. Itsenäinen opiskelu ei korvaa laboratoriotöissä ja muissa harjoituksissa opittavia käytännön taitoja.

Ylioppilaskunta toivoo, että yliopisto turvaa toimintaedellytykset myös pienemmille yksiköilleen, joiden toiminta on arvokasta yliopiston monitieteisyyden ja houkuttelevuuden kannalta.

Laadukas opetus ja oppiminen eivät saa kärsiä säästötoimenpiteiden takia. Myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen on jatkuttava, vaatii OYY. (Ylkkäri)

@ylkkari

6/2014 | 5

LYHYET

Rehtorihaku käynnissä OULUN

YLIOPISTON

REHTORIN

virkaa hakivat 30. toukokuuta mennessä Jalo Aminoff (MMT, DI), Helka-Liisa Hentilä (TkT), Ghulam Jilani, Matti Niemi (DI, KTM), Kyösti Oikarinen (HLT, dos.), Hannu Rönkkömäki (FT, dos.), Matti Sarén (FT, eMBA) ja Veikko Seppänen (KTT, TkT). Kaksi hakijaa ei halua nimeään julkisuuteen.

Nykyinen rehtori Lauri Lajunen ei ole hakenut rehtorin virkaan ja hän väistyy tehtävistään joulukuun viimeinen päivä. Lajunen on ehtinyt toimia Oulun yliopiston rehtorina vuodesta 1993 lähtien.

Oulun yliopiston hallitus vastaa uuden rehtorin valinnasta.

Tavoitteena on päättää haastatteluihin kutsuttavat elokuussa.

Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan haastattelut järjestetään syyskuussa, minkä jälkeen valinta on selvillä.

Uusi rehtori aloittaa viisivuotiskautensa 1. tammikuuta 2015.

(Ylkkäri)

Avajaishulinoissa taidetta ja juhlaa OULUN YLIOPISTON lukuvuosi 2014–2015 alkaa kolmipäiväisellä tapahtumasarjalla. Maanantaina 8. syyskuuta Rotuaarilla Oulun keskustassa yliopistolaisille järjestetään ohjelmaa aamupäivätapahtumassa. Avajaiset jatkuvat iltapäivällä pääjuhlan ja ekumeenisen jumalanpalveluksen merkeissä Linnanmaalla.

Tiistaina 9. syyskuuta vietetään Ars Linnanmaa -päivää, jolloin kampuksella nähdään musiikki- ja tanssiesityksiä. Opastetulla taidekierroksella voi tutustua yliopistolla esillä olevaan taiteeseen.

Keskiviikkona 10. syyskuuta Linnanmaan kampuksella pidetään opiskelijan etupäivät ja järjestömessut, joissa harraste- ja ainejärjestöt esittäytyvät uusille opiskelijoille. Päivä huipentuu Vulcanalia-bileisiin Toppilan Möljällä. (Ylkkäri)

Akateemiset avustukset myönnettiin YLIOPPILASKUNTA JAKOI toukokuun lopussa avustuksia akateemiseen toimintaan (AAT) aine- ja harrastejärjestöille.

Viime syksynä edustajisto päätti, että edellisvuoteen verrattuna avustusten kokonaismäärärahasta leikataan ainejärjestöjen osuutta 3000 eurolla. Jaettavaksi jäi 9 500 euroa, joista 6500 euroa meni ainejärjestöille ja 3000 eu-

MENOT Ilmoita seuraavat menot 14.8. mennessä toimitus@oyy.fi.

OYT Oulun ylioppilasteatterin kesänäytelmä Pillipiipari saa ensi-iltansa 4.7. klo 18 Byströmin pihalla. Esityskausi jatkuu elokuun alkuun asti. Esitysajat ja lisätietoja osoitteesta www. oulunylioppilaslehti

roa harrastejärjestöille.

Leikkaus kohdistui isojen kiltojen avustuksiin sillä, niiden budjetissa summat eivät yleensä ole merkittäviä. Pienemmille järjestöille myönnettiin tukea suhteessa enemmän kuin suuremmille.

Avustusten haitari oli reilusta 200 eurosta vajaaseen 500 euroon.

Suurimmat ainejärjestöt, kuten Oulun Teekkariyhdistys ry, Finanssi ry sekä Oulun Lääketieteellinen kilta jättivät leikkausten takia hakematta tukea.

Rahaliikenteeltään riittävän suuret järjestöt, Oulun yliopiston Ympäristörakentajakilta ry, Oulun Luokanopettajaopiskelijat ry ja Oulun hammaslääketieteen kilta ry, jäivät ilman avustuksia.

Harrastejärjestöille jaettiin avustuksia saman verran kuin viime vuonna. Suurimmat summat harrastejärjesöille pyörivät kolmensadan tienoilla.

AAT on tarkoitettu yhdistyksen varsinaisen toiminnan tukemiseen. Tukea myöntäessään OYY arvioi järjestön toiminnan suunnitelmallisuutta ja laatua sekä taloudenhoitoa. (Ylkkäri)

Juuli Junturasta kv- ja järjestöasiantuntija

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan hallitus valitsi toukokuun puolivälissä uudeksi kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntijaksi FM Juuli Junturan.

Pesti kiinnosti hakijoita eri puolilta Suomea. Valinta osui kotikentän edustajaan, sillä Juntura vakuutti monipuolisella osaamisellaan, kokemuksellaan, motivaatiollaan ja näkemyksellään.

Hän on aiemmin toiminut esimerkiksi ylioppilaskunnan hallituksen kv-vastaavana ja monenlaisissa järjestötehtävissä.

(Ylkkäri)

arkkitehti Pekka Laatio. Hän valmistui Oulun yliopistosta 1972.

Viimeiset neljäkymmentä vuotta hän on johtanut arkkitehtitoimisto Laatio Oy:tä ja ollut pääsuunnittelijana yli 500 projektissa.

Lisäksi Laatio on vaikuttanut taiteen ja kulttuurin piirissä sekä yhteiskunnallisissa asioissa kotimaassa ja ulkomailla.

Vuoden Opiskelijaksi nimettiin filosofian ylioppilas Tapio Hansson. Fysiikanopiskelija luonnontieteellisestä tiedekunnasta on edistynyt opinnoissaan loistavin arvosanoin, osallistunut aktiivisesti opiskelijoiden auttamiseen sekä oppiaineensa kehittämiseen.

Vuoden Urheilijaopiskelijan tittelin sai Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelija, pikaluistelija ja ratapyöräilijä Jenni Kukkonen. (Ylkkäri)

Anaboliset asteroidit ja Höps jyräsivät AMAZING OULU -KAUPUNKISUUN-

NISTUKSEN ykkössijan jakoivat joukkueet nimeltä Anaboliset asteroidit ja Höps.

Anabolisissa asteroideissa kisailivat Juho ja Vilma Nikula sekä Matti ja Elina Keskitalo.

Höps-joukkueen muodostivat Juhani Hopkins, Mikko Karjalainen, Roosa Laine ja Aino Öster.

Polkupyörillä rastilta toiselle kulkeneet joukkueet keräsivät pisteitä esimerkiksi shakissa, improvisaatiossa, kamppailussa sekä melonnassa ja tutustuivat samalla Oulun eri kolkkiin.

Rastitehtävien ja nopeuden lisäksi kilpailtin ryhmävalokuvauksessa, jonka voiton vei La grosse Bertha. Ryhmään kuuluivat Magalie Richard, Audrey Paradis, Roman Sarremejane ja Cassandre Faleni.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjesti Amazing Oulun nyt kahdeksatta kertaa. (Ylkkäri)

OYY lahjoitti Villa Victorille

SA 12. toukokuuta Oulun yliopistoseura palkitsi yliopiston kasvatteja.

Vuoden Alumniksi valittiin

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunta täytti tänä vuonna 54 vuotta ja pyysi vuosijuhlalahjaksi lahjoituksia oululaisten maahanmuuttajien suomen kielen opintojen tukemiseksi. Lahjoja antoivat muun muassa ainejärjestöt ja muut ylioppilaskunnat.

Kertyneet 740 euroa sekä kielenoppimista kehittäviä pelejä ja kirjoja OYY lahjoitti Monikulttuurikeskus Villa Victorille, joka on järjestänyt alkuvaiheen suomen kielen kursseja vuodesta 2001 lähtien. (Ylkkäri)

oulunylioppilasteatteri.fi.

heinäkuuta.

SOOPA Oulun yliopiston Partiolippukunta SOOPAn perinteinen syysvaellus järjestetään 23.-30. elokuuta. Kohteena on Pohjois-Ruotsin laajat kansallispuistot ja erämaat Akkajärven ympäristössä. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 20.

OYY Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Oulun kaupunki, Oulun Pyrintö ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestävät 14.7. ja 8.8. klo 17 Raatin kentällä Cooper-juoksutestin, UKK-kävelytestin ja Puolustusvoimien lihaskuntotestin.

Alumnigaalassa jaettiin tunnustuksia YLIOPISTOPÄIVÄN ALUMNIJUHLAS-

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen

Poliittinen talous OLEN OLLUT HAVAITSEVINANI viime aikoina, että talous on tehnyt paluun politiikkaan ja politiikka on tehnyt paluun talouteen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime aikoina puhuttu syvällisemmin talouden rakenteista ja talouspolitiikan vaihtoehdoista.

Leikkaaminen ja höylääminen eivät ehkä olekaan ainoita mahdollisuuksia!

Taloustiede ei ole luonteeltaan eksakti luonnontiede vaan yhteiskuntatiedettä, joka tekee tulkintoja ja teorioita yhteiskunnasta sekä ihmisen taloudellisesta toiminnasta. Talousteoriat kuvaavat yhteiskunnallista todellisuutta enemmän tai vähemmän tarkasti ja ovat usein keskenään ristiriitaisia.

ISO TALOUSTEORIOIHIN LIITTYVÄ juopa kulkee tarjontatekijöitä korostavan uusklassisen ja kysyntätekijöitä korostavien keynesiläisten talousteorioiden välillä. Tarjonnan taloustiede lähtee siitä, että talouskasvua syntyy kun työvoiman tarjontaa lisätään.

Kysyntää painottava suuntaus taas lähtee siitä, että kasvua syntyy kysynnän luomisen kautta.

Todellisuus ei tietenkään ole mustavalkoista, mutta ristiriidat näiden suuntien välillä näkyvät asiantuntijakeskustelussa, kun toiset talousoppineet kehottavat elvyttämään ja toiset puhuvat työvoiman tarjonnan lisäämisestä. Poliittinen vasemmisto painottaa yleensä kysynnän roolia taloudessa oikeiston puhuessa enemmän tarjontatekijöistä.

KESKUSTELUISSA ON VIIME vuosina pureuduttu yhä enemmän myös rahan luonteeseen. Alkaa olla jo yleistä tietoa, että moderni raha on velkaa ja sitä syntyy, kun pankit naputtelevat lainaa tileille. Kevään vaalikeskusteluissa päästiin myös puhumaan europolitiikasta. Valtioiden talouspoliittinen liikkumavara on kaventunut, kun rahapolitiikka on euron myötä viety pois valtioilta.

Yhteisvaluutassa on monia ongelmia, ja euroalueen purkamisesta tai korjaamisesta onkin puhuttu jo ihan vakavissaankin. Rahapolitiikka on ollut muutenkin agendalla ja Euroopan keskuspankilta on vaadittu määrällistä keventämistä eli rahan pumppaamista markkinoille deflaatiomörön välttämiseksi ja talouden vauhdittamiseksi. Rahapolitiikan demokratisoimista ja EKP:n roolin muuttamistakin on vaadittu. Myös veroparatiisit olivat kevään kuuma keskustelun aihe.

OIKEISTOPOLIITIKOT PUHUVAT USEIN uudistamisen välttämättömyydestä, mutta syvällisiä talousuudistuksia vastustaa yleensä samainen oikeisto. Jarrumiehen rooli on vaihtunut.

Kevään kirjahitti on ollut Thomas Pikettyn Capital in the Twenty-First Century. Teoksessa Piketty tutkii verotietojen avulla pääomien ja varallisuuden kasautumisen historiaa ja mekanismeja. Piketty päätyy siihen, että eriarvoisuus ja pääomien kasautuminen on kapitalismin perusluonteen mukaista ja sen torjumiseksi tarvitaan valtion tekoja varallisuuserojen tasoittamiseksi. Piketty ehdottaakin globaalia varallisuusveroa purkamaan ja torjumaan varallisuuksien kasautumista ja taloudellista eriarvoisuutta.

AIVAN TOISENLAISIA EHDOTUKSIA taas on tehnyt tuore pääministerimme Stubb, joka ei ilmeisesti näe varallisuuksien kasautumisessa ja taloudellisessa eriarvoisuudessa mitään ongelmia ja onkin ehdottanut perintöverosta luopumista.

On tärkeää, että politiikassa keskustellaan taloudesta ja toisaalta myönnetään talouden poliittinen luonne. Jos talouden rakenteet otetaan annettuina, kutistuu myös politiikan liikkumavara.

Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu ja Oulun yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja.

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista NUORET VAIKUTTAJAT • teksti ja kuva Minna Koivunen

Kuka?

• Milja Seppälä • Ikä 32 vuotta.

• Kotoisin Kemistä, asuu Oulussa.

• Perheeseen kuuluvat avopuoliso ja kaksi koiraa.

• Gradua vaille valmis filosofian maisteri.

• On tällä hetkellä Psoasin hallituksen puheenjohtaja, Unirestan hallituksen varapuheenjohtaja, Oulun yliopistoseuran hallituksessa, Rauhala-klubin hallituksen varapuheenjohtaja.

• Oli Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa

muun muassa hallituksen jäsenenä 2005, hallituksen puheenjohtajana 2006 ja koulutuspoliittisena sihteerinä 2007–2010 sekä Oulun yliopiston hallituksessa jäsenenä 2007–2012.

• Hänelle on ainoana naisena myönnetty

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kunniamerkki.

• Työskentelee Targetor Oy:ssä palvelumuotoilijana.

• Harrastaa vapaa-ajallaan muun muassa retkipyöräilyä ja ruunlaittoa.

Milja Seppälä suosittelee ainejärjestö- ja ylioppilaskuntatoimintaa kaikille.

Opiskelijan hyvän elämän asialla Pitkään Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa viihtynyt Milja Seppälä on saanut ylioppilaskunta- ja ainejärjestötoiminnasta paljon eväitä työelämään.

OULULAISEN OPISKELIJAPOLITIIKAN konkari. Niin voi huoletta luonnehtia Milja Seppälää, joka istuu niin Psoasin, Unirestan kuin Oulun yliopistoseuran hallituksissa. Lisäksi hän on Psoasin hallituksen puheenjohtaja, Unirestan hallituksen varapuheenjohtaja sekä Rauhalaklubin varapuheenjohtaja.

Aate- ja oppihistoriaa pääaineena lukenut Seppälä kartutti kokemusta opiskelijavaikuttamisesta ennen nykyisiä pestejään ensin omassa ainejärjestössään Tiimassa ja sitten Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa (OYY) sekä Oulun yliopiston hallituksessa.

Heti opiskelujensa alkuvaiheessa hän meni mukaan Tiiman toimintaan, ja piti siitä kovasti hyvän porukan sekä ilmapiirin vuoksi. Kun pienryhmäohjaaja kannusti ylioppilaskuntatoimintaan osallistumista, meni innokas fuksi koulutuspoliittiseen valiokuntaan. Seuraava etappi oli Humanistinen Kilta, jonka kautta isommat kuviot oman ainejärjestön ulkopuolella tulivat tutuksi. ”Olin aktiivinen ja aina kyselemässä, mitä täällä tehdään. Kun minua pyydettiin ylioppilaskunnan hallitukseen vuodeksi 2005, lähdin mukaan.”

Siitä se sitten lähti. Seuraavana vuonna Seppälästä tuli OYY:n hallituksen puheenjohtaja ja puheenjohtajakauden jälkeen hän työskenteli ylioppilaskunnan koulutuspoliittisena sihteerinä vuosina 2007–2010. Uudet haasteet ja kunnianhimo ovat puskeneet häntä eteenpäin. Jokainen tehtävä on antanut mahdollisuuden perehtyä kulloinkin käsiteltäviin asioihin. ”Sitä kautta oma tietämys, ymmärrys ja osaaminen karttuivat. Vähitellen alkoi tulla omia ambitioita taustalle, että halusin oikeasti vaikuttaa tiettyihin asioihin esimerkiksi opiskeluolosuhteisiin. Kun kokonaisuus hahmottuu, on helpompi vaikuttaa asioihin. Jos ajattelee asioiden

eteenpäin viemistä ja lobbausta, onhan se paljon uskottavampaa, kun on kunnon argumentit, perustelut ja ymmärrys siitä, miten yliopistolaitos toimii.”

Seppälä on ollut mukana päättämässä monista tärkeistä asioista. Muun muassa viime syksynä avattu Tenttiakvaario eli Examinarium oli hanke, jossa Seppälä oli alussa mukana.

Ylioppilaskunta teki aktiivisesti töitä sen eteen jo vuodesta 2007 alkaen. ”Kun vuonna 2010 yliopistolaki muuttui ja yliopiston oikeudellinen asema ja toimintatavat muuttuivat, se oli iso ja raskas muutos. Koin saavani olla etuoikeutetussa asemassa, kun olin silloin muun muassa valmistelevissa työryhmissä uutta yliopistoa tekemässä. Olen päässyt vaikuttamaan siihen, miten yliopistolaitoksesta saataisiin mahdollisimman jouheva, joustava ja opiskelijaystävällinen uudessa maailmassa”, Seppälä tuumaa.

Ylioppilaskuntavuosien jälkeen Seppälä on siis yhä mukana vaikuttamassa opiskelijoiden opiskeluolosuhteisiin.

Vaikuttamisintoa konkarilla edelleen on, eikä se jäänyt pelkästään opiskeluaikojen jutuksi. ”Jos ajattelee niin sanottua opiskelijavaikuttajauraani, alkupäässä keskityin enemmän yliopiston koulutuspolitiikkaan ja hallintoasioihin. Ehkä minulla oli jäänyt jokin huomaamaton nälkä. Minua kuitenkin kiinnostivat ne hyvän opiskelun mahdollistajat, joiden parissa en ollut aikaisemmin tehnyt töitä.”

Seppälän kiinnostus opiskelijavaikuttamiseen on säilynyt pestien monipuolisuuden vuoksi. Esimerkiksi Unirestan hallituksessa hän edustaa Oulun yliopistoseuraa, joka perustettiin vuonna 1919 tavoitteena saada korkeakoulu Ouluun. Nykyään sen tehtävänä on promota Oulun yliopistoa ympäröivään yhteiskuntaan. Lisäksi seura valitsee Vuoden Alumnin, Vuoden Opiskelijan ja Vuo-

den Urheilijaopiskelijan. ”Vaikka olen pappaseuran edustaja, koen saavani vaikuttaa asioihin nimenomaan Unirestan palveluja paljon käyttäneenä. On niin erilaista olla osakeyhtiössä tai säätiössä ja ravintolabisneksessä tai asuntovuokrausbisneksessä. Niissä oppii hirveästi”, Seppälä vertaa Unirestassa ja Psoasissa toimimista.

Ainejärjestö- ja ylioppilaskuntatoimintaa Seppälän on helppo suositella, koska hänelle se on opettanut paljon ja antanut ystäviä. ”Työelämässä olen huomannut, että järjestötoiminnassa olleilla ihmisillä on yleensä erilainen tulokulma asioihin.

Heillä on halki, poikki ja pinoon -mentaliteetti, ja he ovat reippaita sekä ulospäinsuuntautuneita. Heitä työelämässä tarvitaan.”

Seppälä työskentelee webbipohjaisia johtamisen työkaluja tuottavassa Targetor Oy:ssä. ”Minun tehtävänäni on kehittää meidän työkaluamme käyttäjälähtöisesti ja tuoda siihen mahdollisimman paljon ominaisuuksia, jotka palvelevat käyttäjiä ja organisaatioita.” Äkkiseltään aate- ja oppihistoria sekä webbipohjainen johtamisen työkalu eivät mahdu samaan lauseeseen, mutta Seppälän kertoessa sivuaineenaan olleen muun muassa johtaminen, hallintotieteet ja valtio-oppi, alkaa kokonaisuus selkeytyä. ”Olen työskennellyt monenlaisissa organisaatioissa ja monissa asemissa. Olen ollut päätöksentekijänä poliittisena henkilönä, puheenjohtajana ja asiantuntijan roolissa valmistelemassa. Organisaatio-osaamiseni on sillä tasolla, että minun on helppo mennä keskustelemaan meidän asiakkaidemme ja potentiaalisten asiakkaiden kanssa heidän johtamisjärjestelmistään”, Seppälä selventää. ■ @ylkkari

6/2014 | 9

KARI-PEKKA TOIVONEN • teksti Minna Koivunen • kuva Matias Haataja

Teatterin kimpussa joka suunnasta Kari-Pekka Toivonen on ensisijaisesti näyttelijä, mutta myös Oulun kaupunginteatterin taiteellinen johtaja, ohjaaja sekä opettaja.

NOUSUKAUSI, VARASTO, SOOLOILUA, Harvoin tarjolla, Kumman kaa, Tahdon asia… Kari-Pekka Toivonen tunnetaan ehkäpä parhaiten valkokankaalta ja televisioruudulta, mutta Toivosen uralle mahtuu myös opettamista.

Improvisaatioteatteri Stella Polariksessa ollessaan hän veti koulutuksia ja Teatterikorkeakoulussa hän opetti ensimmäiset kurssinsa vuonna 2001. ”Silloinen professori Raila Leppäkoski kysyi, voisinko tulla vetämään improvisaatiota ja näyttelijäntyön perusteita ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille. Siitä se lähti”, Toivonen muistelee.

Opetettavia kursseja Teatterikorkeassa tuli lisää ja parin vuoden kuluttua hän huomasikin jo hakevansa näyttelijäntyön lehtoriksi. Siinä työssä hän viihtyi seitsemän vuotta. Vuonna 1994 samasta korkeakoulusta valmistunut Toivonen työskenteli yhdessä vanhojen opettajiensa kanssa. ”Siellä oli sama puheopettaja ja liikunnanopettaja, jotka olivat opettaneet minuakin. Vesa Vierikko tuli sinne professoriksi, joka oli myös ollut opettajanani. Koin sen hienona asiana, että oli ikään kuin jatkumo. Toki oli se vähän huvittavaakin. Aika moni niistä opettajista sanoi, että ei ihan ensimmäisenä olisi uskonut, että minä joskus olen siellä opettamassa. Olin varmaan välillä pedagoginen pähkinä”, Toivonen naurahtaa.

Hän arvostaa Teatterikorkeakoulun yhteisöllisyyden tunnetta, minkä siellä opetuksen lisäksi saa. Siellä hänellä tuli tunne kuulumisesta tiettyyn perinteeseen, joka uusia vaikutteita saadessaan menee eteenpäin ja muuttuu.

Pätevyyden opettamiseen Toivonen on kerännyt oman näyttelijäkoulutuksen lisäksi työelämässä. Hänellä on tapana analysoida töitään jälkikäteen. ”Kun olen saanut prosessin päätökseen, kelaan mitä tuli tehtyä ja saan niistä työkaluja seuraaviin. Olen kokenut sen tosi hyvänä.”

Nykyään opettaminen on jäänyt vähemmälle, mutta yksittäisiä kursseja Toivonen yhä vetää aikataulujen mukaan. Se on hänestä virkistävää, sillä kun on tekemisissä uusien ihmisten kanssa, ajatusmaailma laajenee.

Luovuus on uskallusta Toukokuussa Toivonen oli Oulun yliopistolla panelistina keskustelemassa luovuudesta opettajan työssä. Tuolloin hän puhui muun muassa siitä, että ensin täytyy luoda rutiinit, joita voi sitten tarpeen mukaan rikkoa. Pari viikkoa myöhemmin hän jatkaa samalla linjalla ja painottaa sekä suunnittelun tärkeyttä että vapautta toimia eri tavalla kuin mihin on varautunut. ”Uskon, että luovuus on enemmän uskallusta kuin ikään kuin laji- tai oppiainekysymys.”

Opettajana Toivosen mukaan tärkeää on tietää mitä oulunylioppilaslehti

tekee ja olla vahvasti itse mukana työssään. Opetettavia asioita pitää pystyä katsomaan eri kulmista, eikä vain kapea-alaisesti tuoda asioita esiin yhdestä näkökulmasta.

Lisäksi hän mieluummin keskittyy opettamaan selkeitä perusasioita, joita voi myöhemmin syventää.

Näyttelijäntyötä Toivonen luonnehtii siten, että oman vireen ja kehollisen sekä emotionaalisen radan tulee olla auki, jotta pystyy välittämäänkin jotain. Opettajan on hyvä uskaltaa tehdä asioita uudella tavalla ja olla vuorovaikutuksessa. Kaikkia ei voi opettaa samalla tavalla. ”Jokaisella on oma rytmi ja tapa ottaa asioita vastaan.

Pitää olla silmät ja korvat auki sekä myös itse elää siinä tilanteessa sekä olla läsnä.”

Olennaista näyttelemisessä ja teatterin tekemisessä on sietää epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Sama pätee Toivosen mukaan kaikenlaiseen ryhmätyöhön. ”Kun tekee ryhmässä työtä, oman keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietäminen auttaa myös siihen, että kestää sitä myös muilta, jolloin tehot ryhmän sisällä paranevat. Kun kestää sitä, että asiat voivat elää, uskaltaa olla kiinnostunut toisten tekemisistä, kun itsellään ei ole niin hirveä suorituspaine. Se on ryhmätyössä äärimmäisen tärkeää.”

Saa tehdä kaikkea Toivosen uraan mahtuu lähes 30 elokuvaroolia, saman verran tv-rooleja ja teatterityöt päälle. Kohokohtia yli 20-vuotiselle uralle riittää sen verran paljon, ettei Toivonen edes yritä luetella niitä. Monenlaisia hienoja hetkiä hän on päässyt kokemaan. ”Joku rooli on ollut itselle hyvin tärkeä tai mainio tai vähän vaikea tehdä. Sitten on saattanut olla työryhmä, joka on ollut äärimmäisen hieno. Tai jossain näytelmässä tai leffassa on ollut hienoa olla mukana, vaikka ikään kuin se oma panos ei ole tuntunut isolta. Tai sitten jonkun ohjaajan kanssa on tuntunut, että on löytänyt uusia asioita omasta työstä. Kohokohtia on matkan varrelle onneksi sattunut ihan mieletön määrä.”

Toivonen on näyttelijänä työskennellyt aina freelancerina ja nauttinut siitä, että työryhmät vaihtuvat ja on päässyt näkemään erilaisia ohjaajia sekä näyttelijöitä. ”On iso rikkaus tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa.

Joskus sieltä löytyy semmoista, joka oikein jää mieleen.

On minulla lempirooleja ollut, mutten osaa oikein laittaa niitä mihinkään järjestykseen.”

Toivoselle näytteleminen on kaikista töistä rakkainta.

Hän ei ole tehnyt muita teatterityön osa-alueita siksi, ettei olisi halunnut tyytyä pelkkään näyttelemiseen. ”Minun lähtökohtani ja identiteettini teatterintekijänä on ollut ja edelleen on näyttelijä. Ei ole sitä, että olisin joutunut tyytymään, vaan saan näytellä ja saan tehdä

muuta. Se on tukenut omaa näyttelijyyttä, että on ohjannut ja opettanut.”

Toivosen päätyö on tällä hetkellä Oulun kaupunginteatterin taiteellinen johtaminen. Aiemmin hän huolehti turkulaisen Linnateatterin taiteellisesta puolesta. Ohjaustöitäkin 47-vuotiaan teatterin monitoimimiehen ansioluetteloon mahtuu. Näyttelemisestä on hyötyä sekä ohjaamiseen että teatterin johtamiseen. Hän tietää näyttelijöiden arkitodellisuuden ja sen, miltä lavalla tuntuu olla. Siten hän myös tietää ne hetket, kun asiat eivät luista, vaan junnaavat paikallaan. Hänellä on käsitys siitä, mitä varsinainen työ on.

Toivosella riittää edelleen haaveita ja unelmia monipuolisesta urasta huolimatta. Hän on kuitenkin varovainen sanomaan niitä ääneen, koska ne voivat muuttua. Toivonen ei ajattele mitään töitä askeleina seuraavaan. Hän nauttii jokaisesta työstään, jota on juuri kulloinkin tekemässä. ”Minusta on tylsä ja kiipijä-ajatus, että tämä työ sitten johtaisi seuraavaan. Se on vastoin tätä lajia, sillä tämä on läsnäololaji. Totta kai jälkeenpäin voi katsoa, mihin mikäkin on kenties johtanut, mutta en ajattele niin, että työt ovat jotain ponnahduslautoja. Työt ovat töitä ja jos ne tekee hyvin ja joku muukin niistä tykkää, saattaa olla, että saa joskus tehdä lisääkin.”

Kulttuurista kehuja Oulun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana Toivonen aloitti maaliskuussa ja on asettunut uuteen kaupunkiin hyvin. ”Tämä on hieno kulttuurikaupunki, jossa on pitkät perinteet mille kulttuurialalle tahansa. Täällä on kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Musiikkipuoli on sekä klassisella että heviosastolla hyvin edustettuna. Tämä on tosi eläväinen ja ihmiset ovat ulospäin suuntautuneita, vaikka joku väitti toista. En tiedä miksi.”

Aloitus on ollut työntäyteinen, sillä Oulun kaupunginteatteri on iso organisaatio. Toivosella on ollut paljon uusia asioita opeteltavana. Isoin haaste uudessa työssä on kokonaisuuden haltuun ottaminen. Vaikka tekemistä riittää, Toivonen on innokkaasti käynyt töiden kimppuun. ”En pelkää eteen tulevia asioita. Osaa pystyy suunnittelemaan ja varautumaan ja sitten pitää olla nopea reaktiokyky sellaisiin asioihin, jotka tulevat odottamatta.

Tämä on jatkuvaa herkillä oloa.”

Parhaillaan Toivonen rakentaa teatterin kevättä 2015, jolloin hänen taiteellinen kädenjälkensä näkyy kaupunginteatterin näyttämöllä. Suunnitteilla on myös elokuvaprojekteja ja Oulun kaupunginteatterin lavakin houkuttaa häntä. Mutta niistä kuulemme enemmän myöhemmin. ■

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ylkkäri tarkkailee, kysyy ja keskustelee.

Musiikkia, tä et d h i i v a j a u l i e urh opiskelijaystävällisessä hengessä!

Kauppurienkatu 24 A, Oulu | Avoinna: ma-to 17-01, pe 15-04, la 14-04, su 15-01 044 7886190 | Sportit.fi | SportitVanhaPaloasema Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps

Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps

@ylkkari

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Matkalla

Matkalla

VASTAVALMISTUNUT MAAILMAN LAIDALLA • teksti ja kuvat Anni Hyypiö

Vastavalmistuneen karkauskuukaudet Eeva Pentikäinen löysi alansa ja itsensä vapaaehtoistöissä Uudessa-Seelannissa. Tuore medianomi huomasi vasta maailman toisella laidalla, etteivät Oulun opiskeluvuodet menneet hukkaan.

OPISKELUJEN PÄÄTYTTYÄ vastavalmistunutta odottaa yleensä varsin selkeä reitti. Kun opinnäyte on paketissa ja tutkintotodistus taskussa, astuu urakkansa loppuun saanut ex-opiskelija työmarkkinoille vaihtelevalla menestyksellä.

Jos onni on myötäinen, ehtii vastavalmistunut kuittaamaan ensimmäisen palkkansa jo saman kuun tilipäivänä. Huonommalla tuurilla varustettu puolestaan ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi ja jää odottamaan työmarkkinatuen rahoittamana suotuisampia tuulia.

Huolimatta valtiovallan taholta tulevasta työputkeen patistelusta on vastavalmistuneella kuitenkin mahdollisuus valita

toisin. Tämän osoittaa Eeva Pentikäinen, 22, joka välittömästi valmistumisensa jälkeen pakkasi rinkkansa ja suuntasi työnhaun sijaan maailman ääriin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Neljän kuukauden aikana Pentikäinen löysi kadottamansa innon alaansa ja sai luottamusta sekä uskallusta toteuttaa sitä.

Viimeinkin omaa aikaa Matka alkoi tammikuussa Australiasta. Helteinen Australia oli paukkupakkasista lentäneelle suomalaiselle melkoinen shokki, mutta sopeutuminen paikallisten rentoon elämäntyyliin kävi nopeasti.

Päivärytmi noudatteli auringon matkaa: aamulla rannalle

auringon noustessa, illan hämärtyessä takaisin sisään. Ainaiseen kiireeseen tottunut Pentikäinen seurasi Sydneyn kiihkeää arkea sivusta ja yllättyi huomatessaan, ettei tuntenutkaan syyllisyyttä vapaa-ajastaan. ”Se tunne, kun huomasin todella olevani lomalla, oli uskomaton. Oli viimeinkin aikaa vain ajatella ja olla.”

Australiassa vietettyjen leppoisten lomaviikkojen jälkeen Pentikäisen seuraavat kaksi kuukautta kuluivat reissukumppanin kanssa Uudessa-Seelannissa. Siellä Pentikäinen teki WWOOF-organisaation järjestämiä vapaaehtoistöitä neljässä eri isäntäperheessä yhteensä kuuden viikon ajan.

WWOOF (World Wide Opportunities on Organic Farms) on yli neljänkymmenen vuoden ajan toiminut kansainvälinen järjestö, joka organisoi vapaaehtoistyötä luomumaatiloilla ja luomuperiaatteita noudattavissa isäntäperheissä. Järjestöllä on kohteita lähes kaikilla mantereilla ja kaikissa maailman kolkissa Kamerunista Kazakstaniin.

Pentikäinen valitsi vapaaehtoistyöt luomuruoan parissa huomattuaan järjestön arvojen muistuttavan hänen omiaan. Itsekin luonnonmukaisesta elämäntyylistä innostuneena hän arvostaa WWOOFin sitoutumista eettiseen kulutukseen ja ympäristöystävälliseen matkailuun. ”Opin kaikenlaista hyödyl-

listä, kuten voin valmistuksen, kompostin hoitoa ja puutarhatöitä. Odotin jo matkalla, että pääsisin kokeilemaan äitini puutarhassa uusia taitoja käytännössä”, Pentikäinen nauraa.

Vapaaehtoistöissä viehätti myös sen sopivuus opiskelijan kukkarolle, sillä WWOOF-perheet ja -maatilat tarjoavat työntekijöilleen ruoan ja asumisen ilmaiseksi. ”Uuden-Seelannin hintatason vuoksi ilman vapaaehtoistöitä matkasta olisi tullut varmasti vähän lyhyempi.”

Suorittaja karkaa maailmalle Ennen neljän kuukauden mat@ylkkari

6/2014 | 13

Matkaaja

• Eeva Pentikäinen • Ikä 22 vuotta.

• Kotoisin Nilsiästä.

• Valmistunut medianomiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2013.

• Harrastanut joogaa ja lenkkeilyä.

Sumuisten vuorten jylhissä maisemissa ja Uuden-Seelannin rannoilla Eeva Pentikäinen vietti ensimmäiset kuukaudet valmistumisensa jälkeen.

kaansa Pentikäinen oli suorittanut opintonsa mallikkaasti. Hän aloitti opintonsa Oulun ammattikorkeakoulussa vuonna 2010, ja valmistui viestinnän koulutusohjelmasta medianomiksi jouluna 2013.

Kun kauan kaivattu tutkintotodistus viimein oli käsissä, huomasi Pentikäinen olevansa yhtäkkiä tyhjän päällä. Lukiosta suoraan ammattikorkeakouluun päässyt opiskelija ei ollut ehtinyt hengähtää kunnolla kertaakaan seitsemään vuoteen. Ikävintä oli huomata, ettei oma alakaan kolmen vuoden uurastuksen jälkeen tuntunut enää kotoisalta. Paperilla kaikki vaikutti valmiilta, mutta todellisuudessa olo oli hämmentynyt ja apea. oulunylioppilaslehti

”Vaikka opiskeluaika olikin ihanaa, oli se pitkälti myös jatkuvaa suorittamista. Aina lukiosta asti olin tehnyt töitä ja opiskellut taukoamatta. Tarvitsin irtiottoa Oulusta ja senhetkisestä elämästäni”, kuvailee Pentikäinen tuntemuksiaan.

Päätös matkasta syntyi keskustelussa samassa elämäntilanteessa olevan opiskelukaverin kanssa. Jaettu ahdistus opiskelijaelämän loppumisesta havahdutti nuoret opiskelijat huomaamaan, että valmistumisen jälkeiseen ankeuteen on olemassa myös lääke.

Uusi-Seelanti oli Pentikäiselle pitkäaikainen toteutumaton haave. Maassa kiehtoi myös välimatka, sillä suomalaisen nä-

kökulmasta ei kauemmas enää pääse. Päätöstä helpotti sekin, että Australiassa asuva ystävä lupasi majoittaa Pentikäisen.

Asiaa tarkemmin pohittuaan hän huomasi nopeasti, ettei mikään enää pakottanut häntä pysymään Suomessa.

Työ joka ei tunnu työltä Ilman vapaaehtoiskokemuksia matka olisi saattanut osoittautua myös muulla tapaa köyhemmäksi. Pentikäisen mukaan WWOOFtyön hienous piilee mahdollisuudessa tutustua kohdemaahan pintaa syvemmältä. Kun reissaaja otetaan mukaan isäntäperheen arkeen, avautuu maan kulttuuri aivan uudella tavalla.

Työskentely paikallisessa kulttuurissa karistaa reissaajan harteilta turistin taakan. Pentikäinenkin tutustutettiin töiden ohella isäntäperheen ystäväpiiriin ja sukulaisiin.

WWOOF-työ on aina kahden kauppa: siinä missä reissaaja oppii uutta kohdemaan iloista ja suruista, pääsee hän myös esittelemään omaa kotimaataan kiinnostuneille. Pentikäisen mukaan uusiseelantilaisten Suomi-tuntemus oli pääosin kohdallaan, sillä maa arvioitiin kylmäksi, kaukaiseksi ja kovin pohjoiseksi.

Suurin osa paikallisista tiedusteli kohteliaasti suomalaisen matkailijan mielipidettä itänaapurista, sillä keskellä Ukrainan kriisiä suomalaisen arviot Venä-

jän toimista kiinnostivat kovasti.

Vaikka suurin osa Suomea koskevista arvioista pitikin paikkansa, olivat jotkin käsitykset vakavasti vääristyneitä. ”Monet paikalliset luulivat Joulupukin asuvan Pohjoisnavalla. Tämä harhaluulo piti tietysti korjata.”

Matkallaan Pentikäinen huomasi myös sen, ettei edes Uudessa-Seelannissa arki ole aina juhlaa. Osaa isäntäperheistä motivoi selvästi enemmän halu saada ilmaista työvoimaa kuin oikeasti tutustua wwooffaajaan ihmisenä. ”Wwooffarina voi tulla vastaan kaikenlaista. Vaikka perhe vaikuttaisi paperilla todella hyvältä, eivät kemiat tosielämässä

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Matkalla

kohtaa. Yhdenkin perheen kanssa kävi pieni pettymys, sillä olin odottanut kohtaavani hyvin samanhenkisiä ihmisiä, mutta todellisuus oli täysin toinen. Viihtyminen perheessä oli vaikeaa, sillä arvomaailmamme olivat täysin vastakkaiset. Myös näistä kolmesta viikosta oppi paljon uutta, joten sinänsä sekin koettelemus oli arvokas kokemus sinänsä”, hän muotoilee.

Työskentelyn lisäksi Pentikäinen ehti myös lomailla. Mieleenpainuvimpia kokemukseksi hän nimeää hevosvaelluksen Taru Sormusten Herrasta -trilogian kuvauspaikoilla ja kiipeämisen haastavalla Routeburn-vaellusreitillä yli 1200 metrin korkeuteen. Yksittäisiä turistikokemuksia tärkeämmäksi Pentikäinen mainitsee kuitenkin itseluottamuksen kertymisen. ”Kun opin pärjäämään maailman toisella puolella itsenäisesti kasvoin valtavasti ihmisenä. Huomasin, että vaikka kaikenlaista ongelmaa ja yllättävää vastoinkäymistä tuli, ei niihin elämä kaatunut. Aiemmin olin pelännyt jatkuvasti tulevaisuutta ja sen epävarmuutta”, Pentikäinen pohtii.

Takaisin kotiin

Eeva Pentikäinen haki Oseanian rannikoilta ja Uuden-Seelannin nurmilta virkistäviä kokemuksia rankan opiskelu-urakan jälkeen.

Maailmanmatkaaja palasi takaisin kotimaan kamaralle toukokuussa. Pitkän reissun jälkeen Pentikäinen varmistui olevansa viimein oikealla alalla.

Jos tammikuussa työn mielekkyys vielä epäilytti, oli toukokuussa jo kiire töihin. Jo matkan aikana Pentikäinen kirjoitteli työpaikkahakemuksia sanomalehtiin ympäri Suomea. Kesätyöpaikka Lapin Kansasta varmisti päätöksen – nyt hän oli oikealla reitillä.

Yksi käypä tutkinto ei kuitenkaan Pentikäiselle vielä riitä, sillä hän on hakenut yliopistoihin Etelä-Suomeen. Jos opiskelupaikan ovet eivät vielä tänä syksynä aukene, aikoo Pentikäinen hakea toimittajan töitä ympäri Suomen.

Enää ei mediamaailman epävakaa työtilanne optimistista Pentikäistä hirvitä. ”Työtilanne on tällä hetkellä hankala. Jos on valmis matkustamaan, pätkätöitä ainakin riittää.

Tässä elämäntilanteessa vakityö tuntuisi häkiltä: tässä sitä ollaan, pois ei päästä”, hän miettii.

Kuukaudet kaukana kotoa olivat lopulta löytöretki omaan itseensä. Pentikäinen haluaakin kannustaa myös muita valmistumisen kynnyksellä keikkuvia hidastamaan tahtia hetkeksi. ”Harvalla valmistuneella on nykypäivänä hirveää kiirettä töihin, eli jos rahavarat vain riittävät, niin kannattaa ehdottomasti lähteä jonnekin pitemmälle matkalle. Irtioton voi toteuttaa myös pienemmällä budjetilla, esimerkiksi reilausreissulla Eurooppaan. Kohteen ei tarvitse olla yhtä kaukana kuin Uusi-Seelanti: tärkeintä on se, että uskaltaa vain lähteä.” ■

Taanila Janne Taanila

Valmis maailma ”MIHIN TÄSSÄ OLISI KIIRE,

valmiissa maailmassa.”

Niinpä niin – monen mielestä tämä maailma näyttää olevan valmis. Itse olen täysin päinvastaista mieltä ja kummastelen suuresti tällaisia kommentteja. Mitä enemmän ihmisten luoma maailma kehittyy, sitä epätäydellisemmäksi se tuntuu muuttuvan. Otetaanpa esimerkiksi kapitalistinen markkinatalous, jota en käytä tässä yhteydessä poliittisesti latautuneena terminä, vaan kuvaamaan sitä yleistä systeemiä, jonka avulla maailma pyörii. Raha on siis se keskeinen tekijä, joka määrittää pitkälti monia valintoja.

Jos vaikkapa suomalainen kuluttaja haluaa ostaa jonkin tietyn tuotteen, hän ostaa sen luultavimmin sieltä, mistä halvimmalla saa. Jos tuotteella on paljon kilpailevia valmistajia, halvimmalla tuotteen pystyy myymään vain se, joka teettää tuotteen halpatyöllä. Jos taas kilpailijatkin siirtävät tuotantonsa halpatyön piiriin, kilpailuedun saa se, joka pystyy valmistamaan tuotteen härskeimmällä ihmisoikeuksien polkemisella.

ONGELMA ON SIINÄ, että maailma perustuu vielä pitkälti nationalismin aikoina muodostuneisiin kansallisvaltioihin, mutta kapitalistinen markkinatalous on globaalia toimintaa. Talous muuntuu ja sopeutuu uusiin tilanteisiin paljon ihmisten sosiaalisia rakenteita nopeammin. Toki tilanteen parantamiseksi on jo yritetty tehdä paljonkin, mutta esimerkiksi koko maailman laajuisia pelisääntöjä globaalille taloudelle ei ole Ongelma on pystytty vielä luomaan. siinä, että Toistaiseksi myös eettiset maailma perustuu perusteet vielä pitkälti painavat vaakakupissa nationalismin aikoina hintaa vämuodostuneisiin hemmän. kansallisvaltioihin, Kansalliset, mutta kapitalistinen uskonnolmarkkinatalous on liset, asenteelliset ja globaalia toimintaa. monet muut kulttuuriset tekijät istuvat niin vahvassa, että yhteisymmärrystä on välillä vaikea löytää – edes henkisistä tai maantieteellisistä naapureista. Katsokaapa vaikka EU:ta ja Pohjois- ja Etelä-Euroopan välistä kuilua, ihmetelkää Euroopan ja Venäjän takkuavaa yhteisymmärrystä, lukekaa vajaasti ratifioitua Kioton ilmastosopimusta tai tutkikaa YK:n veto-oikeuden käyttöä. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, että maailma ei ole valmis.

”

EI OLE IHME, että monet alkuperäiset heimoyhteisöt ovat tuhoutuneet, kun länsimainen sivistys on ne tavoittanut. Jos alkuperäisasukkaat eivät ole kuolleet tauteihin tai miekkakäännytykseen, viimeistään heidän sullomisensa ghettoihin ja perinteisen elämäntavan nujertaminen on ollut viimeinen naula arkkuun. Kehityksessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta yleensä jossain vaiheessa vastavoima järisyttää huonosti rakennettuja perustuksia. Jostain syystä tällaisia rakenteellisia valuvikoja ei huomata – vai onko niin, ettei niihin osattaisi edes puuttua?

Kirjoittaja on suomen kieltä Oulun yliopistossa opiskeleva kulttuuritoimittaja.

@ylkkari

6/2014 | 15

Talvi tuntuu Alicanten rannoilla kovin kaukaiselta.

LOMALLA ESPANJASSA • teksti ja kuvat Karoliina Kemppainen

Nautiskelija viihtyy Alicantessa Alicanten kaupunki itäisessä Espanjassa tarjoaa mahdollisuuden sekä ranta- että kaupunkilomailuun. Kulkeminen kaupungissa on helppoa, hintataso edullinen ja sää aurinkoinen. Ja mikä parasta, Välimeren rannalle pääsee Oulusta viidessä tunnissa.

PALMUJA JOKA puolella. Ne ovat ensimmäinen asia, jotka näen, kun lentokone alkaa lähestyä Alicanten lentokenttää. Uima-allas ja palmuja suuren talon pihalla.

Hei vaan, Espanja!

Oulusta lentää suoraan Alicanteen noin viidessä tunnissa, eivätkä lennot ole hinnalla pilattuja. Valencian alueella Välimeren rannalla sijaitseva noin 330

oulunylioppilaslehti

000 asukkaan kaupunki ei ole kuhiseva metropoli, mutta oikein kaunis ja viihtyisä paikka vaikkapa pitkän viikonlopun viettoon.

Pidemmällä reissulla kannattaa laajentaa reviiriä esimerkiksi läheiseen Valenciaan, joka on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki Madridin ja Barcelonan jälkeen – aktiivituristilla

Alicante on nimittäin nopeasti nähty. Toisaalta, jos tarkoituksena on vain löhötä tai rymytä viikon verran, kaupunki sopii siihen tarkoitukseen mainiosti.

Kaupungin parasta antia on pitkä rantabulevardi, jonka varrelle mahtuu niin huvivenesatama kuin pitkä hiekkarantakin.

Sataman ökyjahteja katsellessa Espanjaa runteleva talouskriisi

tuntuu kaukaiselta.

Marmoripäällysteisellä, palmujen reunustamalla Explanada de España -rantapromenadilla taas näkee sympaattisen palasen periespanjalaista kulttuuria: joukko iäkkäitä miehiä ja naisia on tullut taitettavine tuoleineen viettämään aikaa keskenään. Täällä käsitellään päivän puheenaiheet, luetaan lehdet ja

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Matkalla vain katsellaan maailman menoa.

Voisin veikata, ettei vanhusten yksinäisyys ole Espanjassa yhtä suuri ongelma kuin Suomessa.

Toisaalta, mene nyt sitten helmikuussa Rotuaarille taitettavan tuolin kanssa.

Rantaelämää ja kulttuuria Alicanten perustivat kreikkalaiset 300-luvulla eaa., ja historiansa aikana se on ehtinyt olla niin roomalaisten kuin islaminuskoisten maurienkin hallussa. Juuri maurit perustivat keskustan läheisellä kukkulalla kohoavan Santa Barbaran linnan. Huipulle pääsee hissillä, ja näkymä on ehdottomasti muutaman euron pääsymaksun arvoinen. Linnan lukuisilta tasanteilta avautuu panoraamanäkymä kaupungin, sataman ja meren yli, ja siellä täällä on opaskylttejä Santa Barbaran historiasta – myös englanniksi, mikä ei Espanjassa ole itsestäänselvyys.

Alicante on siitä mukava matkakohde, että siellä voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman. Keskellä talveakin sää on sitä luokkaa, että rannalla on runsaasti auringonpalvojia. Toisaalta erityisesti vanhassa kaupungissa riittää katseltavaa, ja ostoskatu Avenida de Maisonnaven varrella on paljon pikkuputiikkeja, suuri kauppahalli sekä tavaratalo El Corte Inglés.

Kaupungista löytyy useita museoita, tunnetuimpina modernin taiteen museo MACA ja arkeologinen museo MARQ. Itse kävin MUBAG-taidemuseossa, joka esittelee alueen taiteilijoita eri aikakausilta. Nyt esillä oli paljon 1800-luvun taidetta. Kaikki esittelytekstit olivat ainoastaan espanjaksi ja katalaaniksi, mikä hieman verotti museoelämyksen informatiivista puolta.

Silti oli mielenkiintoista vertailla teoksia saman aikakauden suomalaiseen ja keskieurooppalaiseen taiteeseen: maisemat, työläiskuvaukset ja historialliset aiheet olivat täälläkin kova sana. Eräässä teoksessa Espanjan kuningaspari oli juuri lähettämässä Kristoffer Kolumbusta matkaan, toisessa taas kuvattiin Granadan valtausta islaminuskoisilta maureilta. Joka puolella maailmaa taiteen kautta pääsee käsiksi kulttuurin keskeisiin kertomuksiin.

Viehättävä paikka aamiaisen nauttimiseen.

Baari toisensa jälkeen Espanja on hyvän ruuan ystävien ihannemaa. Alicanten vanhassa kaupungissa ravintoloita riittää, ja useimmiten niistä löytyvät ruokalistat myös englanniksi. Paellan ohella tunnetuinta espanjalaista ruokaa ovat tapakset eli pienet annokset, joita tilataan useita ja jaetaan seurueen kesken.

Tyypillisiä annoksia ovat espanjalainen perunamunakas eli tortilla, lihapullat tomaattikastikkeessa, manchego-juusto, perunat aiolissa eli valkosipulimajoneesissa sekä erilaiset merenelävät ja paistetut kasvikset. Tapaksia voi nauttia joko välipalaksi tai kokonaisen aterian verran, 5–6 annosta täyttää kahden ihmisen

Auringon laskeminen Välimereen on kaunista katseltavaa.

mahat mainiosti. Kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti!

Juomapuolella tunnetuin espanjalainen juoma on eittämättä sangria. Vähemmän tunnettu, mutta paikallisten suosima juoma on tinto de verano, punaviinin ja sitruunasoodan sekoitus. Juoma on virkistävää mutta sen verran mietoa, että sitä voi litkiä useamman lasillisen ilman

akuuttia satama-altaaseen hoipertelun riskiä.

Alicanten huvivenesataman pohjukasta löytyy pitkä baarikatu, jossa on useita kymmeniä baareja ja ravintoloita vieri vieressä.

Yksittäisen kokemuksen perusteella syöminen kannattaa hoitaa jossain muualla, mutta tuopin tai drinkin ääressä istuskeluun ympäristö sopii mainiosti. Erityisesti il-

lansuussa on mukava seurata, kun aurinko painuu mailleen ja valot syttyvät pikkuhiljaa.

Sympaattinen Alicante ei ehkä ole Espanjan ykköskohteita, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Pohjoisen asukeille se on helppo tapa käydä tankkaamassa D-vitamiinia keskellä pimeintä talvea, ja edullisten lentojen sekä Espanjan hin-

tatason ansiosta reissu onnistuu pienemmälläkin budjetilla.

Toisin kuin vaikkapa monet Aurinkorannikon kohteet, Alicantea ei ole rakennettu pelkästään turismin ympärille, vaan sen historia kaupunkina ulottuu paljon kauemmas. Matkalaisella on siis mahdollisuus sekä syödä, juoda ja löhötä että täyttää velvollisuutensa kulttuuriaktiviteettien saralla. ■ @ylkkari

6/2014 | 17

VAIHTO-OPPILAANA KANADASSA • teksti ja kuvat Pia Vuolteenaho

Saskatoonin asukkaat ovat ylpeitä preerioiden ylle avautuvasta taivaasta.

Kahvia ja koulutusta Kanadassa MATKAILU AVARTAA JA SAMAA

sanotaan vaihto-opiskelusta.

Opiskelijavaihto ei kuitenkaan ole matkustamista. Vaihtarilla on toki luultavasti mahdollisuus katsella ympärilleen ja päivittää profiilikuvansa jonkin jännittävän maamerkin edessä.

Suurin osa kuukausista ulkomailla vietetään kuitenkin aloillaan, normaalia opiskelijaelämää viettäen. Elämä on siis jossain määrin sitä samaa kuin kotonakin. Mikä siinä siis avartaa ja mikä siellä on tosin? Kaikki ja ei mikään.

Jos levittää eteensä PohjoisAmerikan kartan ja osoittaa sen keskelle, sormen pitäisi osua melko lähelle Saskatoonia. Noin Oulun kokoinen kaupunki sijaitsee harvaan asutussa Saskatchewanin provinssissa keskellä Kanadan preerioita.

Provinssin jokseenkin banaali slogan, ”Land of Living Skies”, on painettu autojen rekisterikilpiin.

Aurinkoisella säällä sanojen merkityksen ymmärtää. Taivas kaartuu kaupungin ylle sanoinkuvaamattoman laajana eikä preerioilla mikään tunnu olevan sen rajana.

Raha pyörittää University of Saskatchewanin kirjastossa on kahvila. Täällä kuppilaa ei kuitenkaan suinkaan pyöritä kotoisa kilta, vaan monikansallinen jätti Starbucks.

Rahan läsnäolon tuntee kanadalaisessa yliopistossa kaikkialla.

Opiskelijoilla on varsin kirjaimellinen käsitys siitä, minkä arvoinen heidän koulutuksensa on: 6 opintopisteen kurssi on lähtöhinnaltaan noin 340 euroa. oulunylioppilaslehti

Kun Chelsea, 21, pyrki yliopistoon ilman tarkkaa tulevaisuudensuunnitelmaa, hän sai pienessä kotikaupungissaan kuulla tuhlaavansa rahojaan. Chelsea itse näkee yliopistokoulutuksen arvona itsessään, mutta on kotikaupungissaan poikkeus – 30 hengen lukioluokasta kolme on hakeutunut yliopistokoulutukseen.

Maailma lähellä Saskatoon sijaitsee keskellä laajaa mannerta ja lähimpään kaupunkiin on matkaa. Lähes jokaisella opiskelijalla on oma auto, jolla ajellaan viikonloppuisin tervehtimään perhettä satojen kilometrien päähän. Tyypillinen ulkomaanmatka on rantaloma Meksikoon tai kenties luokkaretki Eurooppaan.

Maailma tulee kuitenkin lähelle. Kansainväliset opiskelijat ja vaihtarit muodostavat merkittävän osan yliopiston opiskelijakunnasta. Saksalainen Tamara, 25, vietti lukion jälkeen vuoden työskennellen ympäri Uutta-Seelantia. Vaihto-opiskelu Kanadassa tarjosi uuden keinon lääkitä parantumatonta matkakuumetta.

Saskatoonissa autottomuus merkitsee käytännössä paikoillaan pysymistä ja lukuvuoden päätteeksi Tamara ystävineen suunnitteleekin ostavansa auton ja ajavansa läpi Kanadan. Tulevaisuudessa Tamara toivoo työskentelevänsä suurelle lentoyhtiölle. Yliopistokoulutus merkitseekin hänelle nimenomaan kanavaa unelmatyöhön.

Yksi vaihto-opiskelun leimallisimmista piirteistä on väliaikai-

Mikäli Saskatoonin yliopiston kirjastossa kaipaa kofeiinia, kolikot menevät oman killan kassan sijasta monikansalliselle kahvilaketjulle.

suus. Usein vaihtari saapuu kohteeseensa valmis paluulippu takataskussaan. Toista on kansainvälisillä opiskelijoilla, jotka suorittavat vieraassa maassa kokonaista tutkintoa ja asettuvat aloil-

leen useammaksi vuodeksi.

Kanadasta valttikortti Ukrainalaiselle Nataliialle, 25, ulkomailla opiskelu oli pitkäai-

kainen unelma. Hän lähetti hakemuksia yliopistoihin ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Kun Saskatoonin kohdalla tärppäsi, Nataliia pakkasi laukkunsa ja lähti kohti tuntematonta.

Nataliian maisterinopinnot Kanadassa ovat kaukana itsestäänselvyydestä, sillä entisen neuvostomaan kansalaiselle pelkkä viisumin saaminen voi olla vaikeaa. Nataliia arvostaa yliopistokoulutuksessa erityisesti sen tarjoamaa mahdollisuutta tavata ihmisiä. Hän uskoo, että pelkkä lukiokoulutus tai työmaailma eivät ikinä pystyisi tarjoamaan yhtä rikasta ihmiskirjoa kuin vuodet yliopistossa. Ja toden totta – Nataliian soluasunnon muut asukkaat ovat Kiinasta, Nigeriasta ja Intiasta.

Kaukana pohjoisessa, tuntien ajomatkan päässä Saskatoonista, on kokonaisia kaupunkeja, joiden elämä keskittyy öljynporauksen ympärille. Öljyssä on rahaa ja näissä varsin arktisissa, eristyneissä oloissa onkin mahdollista tienata suuria summia lyhyessä ajassa.

Victoria, 25, arvelee tienaavansa tulevaisuudessa maisterin tutkinnollaan vähemmän kuin moni lukiokoulutuksella pärjäävä tuttavansa. Silti Victoria ja 20 000 muuta saskatoonilaisopiskelijaa ovat valinneet viettää vuosia elämästään yliopistossa. Toisissa yliopistoissa on Starbucks, toisissa ei, mutta molemmissa opiskelijat uskovat nimenomaan yliopistokoulutuksen avaavan ovia ja avartavan mieltä tavalla, jota mikään muu taho ei mahdollista.

Usein se, mikä yhdistää, myös avartaa kaikista eniten. ■

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Matkalla OPISKELIJA REISSUSSA EUROOPASSA • tekstit ja kuva Salla Ulmanen • kuvitus Mikael Heikkinen

Oikeus opiskelijalippuun vaihtelee maittain Eurooppalainen opiskelija ei saa automaattisesti opiskelijalippua matkustaessaan maanosien rajojen sisällä. Näin on esimerkiksi Suomessa ja Saksassa. Ylkkäri otti lippuvertailuun Suomen, Ruotsin, Viron, Unkarin, Saksan, Ranskan sekä Ison-Britannian ja selvitti, saako ulkolainen opiskelija alennusta näiden maiden kaukojunissa. Vertailuun valittiin myös pääkaupunkien kertaliput sekä 30 päivän liput paikallisille opiskelijoille.

KUN SUOMALAINEN Outi Opiskelija päättää lähteä lomamatkalle Ruotsiin taskussaan ISIC-kortti, hän saa kaukomatkan junissa 30 prosentin opiskelija-alennuksen. Samaan alennukseen ovat oikeutettuja myös ruotsalaiset opiskelijat.

ISIC-kortti on kansainvälinen opiskelijakortti, jolla saa alennuksia ympäri maailman majoituksesta, nähtävyyksistä, tuotteista ja matkustamisesta. Suomessa reissaava ruotsalainen opiskelija maksaa täyden hinnan, ja VR:n sivut kertovat, ettei ISIC-korttia hyväksytä. VR:n opiskelija-alennuksiin ovat oikeutettuja vain Suomessa päätoimisesti opiskelevat, esimerkiksi vaihto-opiskelijat.

Viro on suopea ISIC-kortin sivut lupaavat Viron olevan opiskelijaetuuksien luvattu maa. Tämä näyttää pätevän myös liikenteessä. Kortilla saa junassa opiskelijalipun ja alle 30-vuotiaat nuorisoalennuksen.

Yleensä Euroopassa nuorisoikä päättyy 26 vuoteen, joten Viro on tässä virkistävä poikkeus. Tallinna–Tartto-välin pääsee junalla yleensä alle kymmenellä eurolla, mutta edullisilla express-vuoroilla matkan voi taittaa jopa 5–6 eurolla. Nykyisin joukkoliikenne on tallinnalaisille ilmaista, joten Tallinnan alueella asuva opiskelija voi vain nousta ratikkaan ja käyttää säästämänsä eurot johonkin muuhun.

Viro on ainoa vertailumaista, jossa myös kertalipusta saa opiskelija-alennuksen, ja vieläpä ISIC-kortilla, jos lipun ostaa kuskilta. Tallinnassa opiskelijalippu maksaa 80 senttiä ja Tartossa 51 senttiä. Yleensä alennuskorttia ei kuitenkaan kysytä lippua ostettaessa.

Ylivoimaisesti kallein kertalippu on Lontoossa: 5,80 euroa.

Tosin Lontoossa lähes kaikki paikalliset sekä matkustajat käyttävät ladattavia Oyster-kortteja, jolloin yksittäislipun hinnaksi tulee 3,95 euroa. Korttiin voi ladata arvoa tai viikon verran aikaa, jos ei asu Lontoossa.

Paikalliset opiskelijat saavat opiskelija-Oysterin, joka oikeuttaa 30 prosentin alennukseen lippujen hinnoista.

Unkarissa edullista Viron tavoin myös Unkarissa matkustavalla opiskelijalla on helppoa. Unkarissa reissaava eurooppalainen opiskelija saa kaikkialla matkatessaan opiskelijaalennuksen näyttämällä oman maan opiskelijakorttia. Yleensä

sitä ei kysytä missään vaiheessa, mutta jos esimerkiksi joutuu metrotunnellissa tarkastukseen, suomalainen opiskelijakortti on pätevä todistus.

Unkarissa alennuksen saa, jos opiskelee missä tahansa eurooppalaisessa yliopistossa. ISICkortti voi tuoda hankaluuksia kaukojunissa, koska se ei ole riittävä todiste, ja lipunmyyjät eivät aina itsekään ole perillä sen kelpoisuudesta. Kuitenkin kaikenkieliset kortit, joista tarkastajat eivät ymmärrä mitään, menevät läpi.

Saksassa kallista Näyttäisi siltä, että suurempien maiden junayhtiöiden sivuilta ISIC-kortista on vaikea löytää mainintaa, eikä etukortin omilta sivuilta löydy paljoakaan tietoa liikenne-eduista.

Sen sijaan esimerkiksi Ranskan junayhtiö mainostaa nuorisoalennusta 12–26-vuotiaille. Samaan kategoriaan kuuluvat siis myös opiskelijat.

Saksassa varausvaiheessa vaihtoehtona on vain aikuinen tai lapsi. Maassa myös saksalaiset opiskelijat maksavat junalipuista täyden hinnan, minkä vuoksi kuulemma kimppakyydit ovat Saksassa erityisen suosittuja.

Isossa-Britanniassa on junayhtiöitä kymmeniä eikä erillistä alennushintaa mainita. Koska yhtiöiden välillä on kilpailua, tarpeeksi ajoissa hintoja vertaileva opiskelija voi löytää todella edullisia matkoja.

Nuorille erilaisia reilikortteja Isossa-Britanniassa mainostetaan ahkerasti 16–25-vuotiaiden reilikorttia, jolla voi matkustaa kaikissa Britannian junissa. Sivuston mukaan ulkomaalaiset voivat ostaa kortin juna-asemilta.

Myös Ranskassa nuorille on reilikortti, jonka voi ostaa vuodeksi. Hinta on 50 euroa, ja sillä saa 25–60 prosentin alennuksia junalipuista. Missään ei mainita, etteikö passin voisi ostaa myös Ranskan ulkopuolelta tuleva.

Pitkään matkustavan kannattaakin harkita, ostaako reilikortin vai maan sisäisen Interrail-passin, joka kustantaa esimerkiksi Ranskassa kuudelta valitulta päivältä jo 199 euroa. Interrail-passi on taas selvästi halvempi verrattuna Eurail-passiin, joka on tarkoitettu lähinnä Euroopan ulkopuolelta tuleville, sillä Interrail-passin saa vain, jos on asunut Euroopan alueella vähintään kuusi kuukautta.

Esimerkiksi 10 päivän Interrail global -passi maksaa 184

Ruotsi Kertalippu KKlippu

Iso-Britannia Kertalippu KKlippu

alkaen 5,80€, vyöhykkeet 1-3.

Oysteriin ladattuna 3,95e.

18+ Student Oyster 122e, vyöhykkeet 1-3.

Tukholma 4€ autom., 4,85€ ku 62€

Kaukomatkat: Ruotsin suurin junayht myöntää 30 prosentin opiskelijalennu ISIC-kortilla junamatkoille. Lisäksi kaik alle 26-vuotiaat saavat kaukomatkoilla nuorisoalennuksen.

Kaukomatkat: Ei opiskelija-alennusta.

16–25-vuotiaille on olemassa nuorten reilikortti, jolla saa 33% alennuksen kauko- ja lähimatkoista.

Sak

Kerta KKlip Lukuk

Kauk saksa

Ranska Kertalippu KKlippu

Pariisi 1,70€ 36,10€

Kaukomatkat: Ei opiskelija-alennusta. Ranskan valtiollinen junayhtiö SNCF myöntää 25–50% nuorisoalennuksen 12–25-vuotiaille. Lisäksi 18–27-vuotiaille mainostetaan reilikorttia, jolla saa 25–60% alennusta matkoista.

euroa, kun taas amerikkalainen opiskelija pulittaa vastaavalla Eurail-passilla 422 euroa, joka on vasta nuorisohinta.

Myös Saksa ja Suomi myöntävät Interrail-passeissa alennuksen alle 26-vuotiaille. Kuitenkin Eurail-passeissa Suomi

on 18 maan joukossa Portugalin ja Espanjan kanssa ainoat, jotka eivät myönnä alle 26-vuotiaiden hintaa Euroopan ulkopuolelta tuleville.

Ajoissa matkaan

Euroopassa matkustaessa kannattaa siis olla alle 26-vuotias, paitsi Virossa, jossa nuorisoalennus on 30-vuotiaaksi asti. Usein nuorten alennuskategoriaan kuuluvat myös opiskelijat: Saksassa, Ranskassa, ja Isossa-Britanniassa ei myydä junissa erillistä opiskelijalippua, toisin @ylkkari

6/2014 | 19

n Samat edut Suomi Kertalippu KKlippu

Oulu 3,30€ 39,50€

Helsinki 3€ (2,5€) 23,30€

Vaihto-opiskelija ei tarvitse Oulussa kansainvälistä opiskelijakorttia.

Kaukomatkat: Ei opiskelija-alennusta, opiskelijaalennukset vain suomalaisella opiskelijakortilla.

uskilta

tiö SJ uksen kki a

Viro Kertalippu KKlippu

ksa

alippu ppu kausi 6kk

Berliini 2,60€ – 3,20€ 77€.

187,40€ - käy kaikkiin kulkuneuvoihin Berliinin alueella.

Tallinna 0,80€ opisk., 1,80€ normaalisti 8,50€

Kaukomatkat: Ulkomaalainen opiskelija saa junissa 30 prosentin alennuksen kaukomatkoilla ISIC-kortilla. Kaikki alle 30-vuotiaat saavat nuorisoalen.

komatkat: Ei opiskelija-alennusta, myös alaiset maksavat junissa täyden hinnan.

BUDAPESTILÄINEN ÁDÁM KATONA

koki, ettei tarvitse vaihtoaikanaan ISIC-korttia, koska suomalaisella opiskelijakortilla saa Oulussa kaikki tarvittavat alennukset.

Puoli vuotta Oulussa vaihdossa ollut opiskelija on käynyt kahdesti Oulun ulkopuolella ESN:n järjestämillä matkoilla Tukholmassa ja Lapissa, joten hän ei ole matkustanut itsenäisesti esimerkiksi junalla. Oulussa pyörä on ollut Katonan ykköskulkuneuvo. ”Vaikka bussilippu on Oulussa Budapestiin verrattuna todella kallis, hinta ei ole täysin vaikuttanut päätökseeni. Ajaisin varmasti usein pyörällä 20 asteen pakkasessa, vaikka liput maksaisivat euron kuten Unkarissa. Kylmyys on jo itsessään elämys”, Katona sanoo ja kehuu samalla Oulun pyöräteitä.

Katonan mukaan Unkarissa opiskelijat saavat paljon alennuksia liikenteessä ja majoituksessa, mutta ruoka on poikkeus. ”Halpa opiskelijalounas on Suomessa mahtava etu.”

Unkari Kertalippu KKlippu

Budapest 1,15€ 11,50€ (myös ulkom. opisk.)

Kaukomatkat: Eurooppalaisella opiskelijakortilla junissa 50 prosentin alennus.

kuin Virossa, Ruotsissa ja Unkarissa, joissa samalla myös ulkolaiset opiskelijat saavat opiskelijalipun.

Suomessa opiskelijaliput on tarkoitettu vain maassa opiskeleville.

Keski-Euroopan nuorisohinnoista ei ole iloa kolmekymppisille opiskelijoille. ISIC-kortti ei oulunylioppilaslehti

Ádám Katona näyttää suomalaista opiskelijakorttiaan, joka on antanut hänelle kaikki tarvittavat edut, kuten edullisen opiskelijalounaan. Katona tuumii, etteivät kaikki opiskelijat välttämättä edes tiedä ISIC-kortista.

ole matkustussivustoilla kovin näkyvästi esillä, mutta sen hyvänä puolena on ikärajattomuus.

Jos Outi Opiskelija sattuisi olemaan kolmekymppinen, hän saisi kansainvälisellä alennuskortillaan opiskelijahinnan vain Virossa ja Ruotsissa sekä koti-

maisella kortillaan Unkarissa.

Vertailu ei kerro kaikkea eri yhtöiden välisistä hintaeroista, ja puntaroinnissa ovat mukana pelkästään junat. Jos siis kansainvälisen opiskelijakortin omistaa, mahdollisesta opiskelija-alennuksesta on hyvä aina kysyä. ■

KATONA POHTII, että olisi hyvä jos opiskelijat saisivat mahdollisimman laajasti Euroopassa alennuksia, vaikka ymmärtääkin, miksi jotkut maat haluavat rajata alennukset oman maan opiskelijoille. ”Unkarissa hyväksytään kaikki eurooppalaiset opiskeli-

jakortit, ja matkustava ulkomaalainen opiskelija saa saman kuukausikortin kuin paikallinenkin.

Mielestäni se on hyvä keino houkutella matkustajia. Valtio tukee liikennettä tietyllä summalla joka vuosi, ja jos matkustajia on paljon, valtio saa kyllä rahansa takaisin”, Katona summaa.

Ajaisin varmasti usein pyörällä 20 asteen pakkasessa, vaikka liput maksaisivat euron kuten Unkarissa.”

”

Opiskelijakortin kanssa ei olla kohdemaassa aina tiukkoja, sillä unkarilaisesta opiskelijakortista on ollut Katonalle kerran iloa Oulussa: ”Kävin jääkiekko-ottelussa, ja suomalainen opiskelijakortti oli jäänyt asunnolle. He hyväksyivät kuitenkin unkarilaisen opiskelijakorttini ja sain opiskelijahintaisen lipun”, Katona nauraa. ■

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

@ylkkari

6/2014 | 21

oulunylioppilaslehti

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri VÄÄRT • teksti Sanna Häyrynen • kuva Jonatan Nylander

Väärtin musiikkivideoissa nähdään unenomaista kesäparatiisitunnelmaa, joka on linjassa kotiseudulle Pohjois-Ruotsiin haikailevien tekstien kanssa.

Romantisoidut Haaparannan sillat Uusimmalla albumillaan ruotsalaisbändi Väärt kohdistaa kriittisen katseensa pohjoisen luonnon tilaan ja 2010-luvun itsensäesittelykulttuuriin. Työkaluina ovat esimerkiksi lestadiolaissaarna ja itseironia. Kaiken taustalla vaikuttaa haave harmonisesta elämästä.

OULULAISILLE HAAPARANTA saattaa olla rajantakainen paikka, jossa käydään hakemassa nuuskaa ja sohvia. Ruotsalaisen Väärt-yhtyeen solisti Pär Isling Poromaa, 33, liittää Tornion viereiseen kaupunkiin auvoisimmat nuoruusmuistonsa, joista hän laulaa kappaleessa Broarna i Haparanda.

Varsinaiseksi kotipaikakseen Isling Poromaa tuntee Jällivaaran Pohjois-Ruotsin puoleisessa Tornionjokilaaksossa, missä suomalaisuus ja ruotsalaisuus ovat viihtyneet rinnakkain. ”Mielestäni elämä PohjoisRuotsissa on saanut enemmän vaikutteita suomalaisesta kuin ruotsalaisesta mielenmaisemasta.

Siellä ollaan skeptisiä ja pessimistisiä eikä aina niin iloisia”, hän pohdiskelee naurahtaen.

Isling Poromaan äiti puhui kotona meänkieltä, jolla on Ruotsissa nykyään virallisen vähemmistökielen asema. Vahvasti suomea muistuttava kieli syntyi, kun Venäjän vallan aikaan siirryttäessä raja vedettiin Tornionjokivarteen, ja suomea puhuneet jäivät asumaan joen länsipuolelle. ”Meänkieliset, äitini mukaan lukien, häpesivät kieltään. Kouluissa opettajat löivät lapsia, jotka

puhuivat muuta kieltä kuin ruotsia”, Isling Poromaa kertoo.

Yksityisestä yleiseen Maaliskuussa julkaistu Väärtin uusin albumi Det kommer ett skalv alkaa parin minuutin mittaisella meänkieleksi luetulla lestadiolaissaarnalla. Kahdella aiemmalla levyllä Pär Isling Poromaan tekstit ovat käsitelleet lähinnä kaipuuta pohjoiseen, mutta uusimmalla julkaisulla sävy on muuttunut yhteiskuntakriittisemmäksi. ”Saarnan tarkoituksena on muistuttaa meänkielen puhujien olemassaolosta”, Isling Poromaa selventää.

Kirjoittajan sanoin tunnelma on aiempaa voimakkaampi ja tummempi, lähes dystooppinen.

Hän on huolissaan kotiseutunsa luonnosta ja esimerkiksi kaivoslouhinnan vaikutuksista. ”Pohjoisen luonnonvaroja käytetään harkitsemattomasti.

Tätä perustellaan alueen kehittämisellä, mutta niin ei voi jatkua loputtomasti.”

Singlellä 10-tal taas osoitellaan, miten vuosikymmenen henkeen kuuluu raataa töitä, treenata, syödä oikein ja esitellä

upeaa elämää muille. ”Sosiaalinen media on saanut valtavan painoarvon elämässämme. Koko ajan pitäisi näyttää, mitä tekee ja missä jännittävissä paikoissa käy. Jos matkustaa esimerkiksi Roomaan, pitää lisätä kuvia Instagramiin sen sijaan, että nauttisi olostaan Roomassa”, kuvailee Isling Poromaa, joka kappaleessa kritisoi myös omaa toimintaansa.

minen on ollut tietoinen valinta, mutta sen voi nähdä myös muuttaneen muotoaan hieman jalostuneempaan suuntaan.

Musiikin tekeminen tarkoittaakin Isling Poromaalle uuden etsimistä ja itsensä haastamista. ”Seuraavalla levyllä haluaisin mennä kohti instrumentaalisuutta”, suunnittelee laulaja, joka sanoo olevansa kyllästynyt omaan ääneensä.

Mutkatonta elämää

Kesä Seittenkaaressa

Harppaus omista pohdinnoista ympäröivän maailman tarkasteluun alkoi jo kakkosalbumilla Palla orka. Kappaleessa 29 tills jag dör Isling Poromaa pyörittelee sitä, miten nykymaailmassa korostetaan omaan napaan tuijottelua, ja tulevista sukupolvista sekä luonnosta huolehtiminen unohdetaan. ”Kyse oli aiemmillakin levyillä kaipuusta mutkattomaan elämään, jota pohjoisessa eletään. Koska olen kasvanut siellä, minulla on ehkä vähän naiivi ja romantisoitu kuva pohjoisesta.

En tiedä, onko sillä enää todellisuuden kanssa mitään tekemistä”, Isling Poromaa myöntää.

Koti-ikäväteeman häivyttä-

Keväällä Väärt soitti levyn julkaisemisen tienoilla useamman keikan sekä pienemmillä että isommilla lavoilla. Suurin osa esiintymisistä oli bändin kotikaupungissa Uumajassa, mutta muutama myös etelässä. ”Tukholmassa vastaanotto on ollut kiinnostunutta. Ihmiset ovat kaivanneet perusteluja sille, miksi pohjoisen asioita pitää tuoda esille. Jos laulaisi tukholmalaisuudesta, se ei ihmetyttäisi ketään.”

Kesällä Väärt heittää vain yhden keikan ja bändiläiset keskittyvät esimerkiksi lastenhoitoon ja muihin musiikkiprojekteihin.

Uumajassa kasvatustieteiden tohtorikoulutettavana työskentelevä Pär Isling Poromaa aikoo

palata pohjoisen siltojen ja Tornionjoen maisemiin. Hänen äidillään on kesäpaikka Seskarön eli Seittenkaaren saaressa Haaparannan edustalla.

Tutkija-muusikko kuvailee, että kotona pohjoisessa olo oman itsensä kanssa on mukavaa.

Siellä hän tietää sen kummempia analysoimatta, miten asiat ovat. ■ Väärt

• Mikä? Popmusiikkia soittava

ruotsalaisbändi, jonka teksteissä ollaan pohjoisen puolella ja viitataan esimerkiksi tyttöihin, jotka kuiskailevat suomea.

• Ketkä? Pär Isling Poromaa

(laulu), Johan Airijoki (kitara, huuliharppu), Love Kjellsson (kitara, koskettimet), Jens Andersson (rummut), Frida Johansson (viulu, piano) ja Simon Österhof (basso, kitara).

• Mistä? Tällä hetkellä bändi

asuu Uumajassa, Ruotsin rannikolla noin Vaasan korkeudella.

Jäsenet ovat kotoisin pääosin Jällivaarasta Tornionjokilaaksosta sekä Jämtlannista ja Skånesta.

• Levyt? Det kommer ett skalv (2014), Palla Orka (2011) ja Sommarfågel (2010).

@ylkkari

6/2014 | 23

oulunylioppilaslehti

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Fuksiekstra VUODEN OPISKELIJA • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

Fysiikan tuutortuvalla opiskelijat saavat antaa toisilleen tukiopetusta. Tapio Hanssonista on palkitsevaa selittää fysiikan kiemuroita siten, että saa kysyjän hoksaamaan. “Yhdessä pohdiskellessa tulee monesti itsellekin ahaa-elämyksiä”, hän iloitsee.

Auttaja yhteisellä asialla Pitkiä iltoja ja viikonloppuja on kuulunut Tapio Hanssonin opiskeluvuosiin. Ahkera työ palkittiin, kun Oulun yliopistoseura nimesi hänet Vuoden Opiskelijaksi. Esimerkillinen opiskelija on kiitettävän puurtamisen ohella ehtinyt auttaa kurssikavereitaan ja kehittää fysiikan oppiaineen toimintaa.

ANSIOLUETTELON PITUUS hengästyttää. Tapio Hansson, 24, on neljän fysiikanopiskeluvuotensa aikana toiminut Sigma-ainejärjestössä ja Oulun fysiikan opiskelijoiden kerhossa.

Ainelaitoksensa opetuksen kehittämistyöryhmässä, opinnäytteiden arviointiryhmässä, luonnontieteellisen tiedekunnan tiedekuntahallituksessa sekä fysiikan, geotieteiden ja kemian laitoksen johtoryhmässä hän on antanut opiskelijanäkökulman opetuksen toimivuuteen.

Kalenteriin on mahtunut myös tuutortupapäivystämistä ja laskuharjoitusassistentin tehtäviä. Kesät opiskelija on viettänyt tutkimusharjoittelijana. ”Kun on tarpeeksi huono kieltäytymään nakkihommista, niitä kertyy. Samaan aikaan en tietenkään ole kaikkea tehnyt, vaan yleensä luottamustoimia on ollut pari kolme kerrallaan”, Hansson selventää.

Aktiivisuus ei ole sabotoinut kurssien suorittamista, sillä Hanssonin rekisterissä on opin-

topisteitä jo yli maisterintutkinnon verran. Keskiarvo hipoo viitosta.

Rutiinilla ja varmuudella Vuoden Opiskelija saa kaavan kuulostamaan yksinkertaiselta.

Luottamustoimet eivät vie häneltä hirvittävästi aikaa, vaan niitä ehtii hoitaa opiskelujen ohessa.

Kun pysyy aikatauluissa ja suorittaa kurssin kerrallaan pois päiväjärjestyksestä, voi hyvin rentoutua. Taekwon-Do-harjoituksista sekä opiskelijaporukan sähly- ja koripallovuoroista Tapio Hansson pyrkii pitämään kiinni, jotta päivässä olisi aina parituntinen, jolloin velvollisuuksia ei tarvitse miettiä. ”Kieltämättä välillä on ollut pitkiä iltoja ja viikonloppuja, laskuja laskettavana ja hommaa tehtävänä. Perustahtini on ollut noin 35 opintopistettä lukukautta kohti, mikä tarkoittaa yleensä yhtä ylimääräistä kurssia normaaliin verrattuna. Ke-

säisin olen aina tehnyt myös pari kurssia.”

Viime vuoden aikana hän paiski kasaan 60 opintopistettä kasvatustieteen opintoja, jotta saisi opettajan pätevyyden. Sivussa ehti napsia 30 pisteen verran fysiikan kurssejakin.

Ykköshaaveena Hanssonilla on tutkijanura, mikä on kannustanut tavoittelemaan hyviä arvosanoja. Hän ei myöskään mielellään astele tenttisaliin epävarmana osaamisestaan. ”Se vähentää tenttistressiä huomattavasti, jos on valmistautunut hyvin ja tietää osaavansa.

Ensimmäisinä vuosina minulla oli aika tiukka kuri, että arvosanojen pitää olla hyviä, mutta nyt olen vähän armollisempi itselleni, ettei kaikista syventävistä kursseista tarvitse saada viitosta”, hän toteaa.

Yhdessä kaikkien puolesta Vuoden Opiskelija on omien sanojensa mukaan kohtuullisen ta-

Kannattaa hyödyntää kaikki tarjolla oleva apu. Tärkeintä on, ettei jää yksin.”

”

vallisilla opiskelukyvyillä varustettu. ”Haluaisin luoda muille uskoa, että jos tuo tyyppi on päässyt kurssit kiitettävästi läpi, niin kyllä sen pitäisi olla kaikille mahdollista”, Hansson sanoo.

Hän pitää opiskelukavereita merkittävinä motivaattoreina, sillä ryhmäpaineen alla kursseja ei halua jättää kesken. Laskuja lasketaan yhdessä ja kursseja tulee valittua, kun kaverit pyytävät mukaan mielenkiintoisille opintojaksoille.

Fysiikanopiskelijat ovat Tapio Hanssonin mukaan seurallisia ja rentoja tyyppejä, jotka mielellään jakavat tietämystään toisilleen. ”Kannattaa hyödyntää kaikki tarjolla oleva apu, jos opinnot jumittavat. Tärkeintä on, ettei jää yksin”, painottaa Tapio Hansson, joka ei kuulemma osaa olla auttamatta.

Yhdessä opiskelu, epäkohtien korjaaminen ja järjestöissä vaikuttaminen käyvät häneltä kuin luonnostaan. ■ @ylkkari

6/2014 | 25

UUDESSA TYÖSSÄ • teksti Minna Koivunen • kuva Sanna Häyrynen

Tuija Guttorm on kiintynyt Oulun yliopistoon ja viihtyy niin uudessa työssään ylioppilaskunnan hallintosihteerinä kuin jatko-opiskelijana.

Takaisin Oulussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ensimmäinen hallintosihteeri Tuija Guttorm tiesi jo valmistuessaan haluavansa palata Linnanmaan kampukselle. Nyt hän saa viettää yliopistolla päiviään ylioppilaskunnan hallintoa hoitaen sekä jatko-opiskelijana saamelaisten ja suomalaisten eroja tutkien.

VALMISTUJAISPÄIVÄNÄÄN kesäkuussa 2011 Tuija Guttorm oli murheissaan, koska ei olisi halunnut jättää rakasta opinahjoaan. Jo tuolloin tuore filosofian maisteri tiesi, että haluaa tutkijaksi ja päätti palata vielä jonain päivänä Oulun yliopistoon.

Se päivä koitti kolme vuotta myöhemmin, kun Guttorm aloitti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) ensimmäisenä hallintosihteerinä sekä Oulun yliopiston tutkijakoulussa jatko-opiskelijana kesäkuun alussa. ”Oli helppo tulla Ouluun, kun olin täällä aiemmin viisi vuotta.

Tuntuu kuin olisin tullut kotiin.”

Kulttuurituottajana Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa aikaisemmin työskennellyt Guttorm oli suunnitellut työpaikan vaihdosta, ja OYY tuntui nuorekkaalta työyhteisöltä. Ouluun mielellään takaisin muuttanut Guttorm vastaa ylioppilaskunnan hallinnosta. ”Työ on ollut mielenkiintoista ja haastavaa, kun OYY:ssä ei ole ennen ollut hal-

oulunylioppilaslehti

lintosihteeriä. Minulla on mahdollisuus kehittää ylioppilaskunnan hallinnon puolta ja muilla työntekijöillä on aikaa tehdä omia töitään”, Guttorm luonnehtii uutta pestiään.

Utsjoelta kotoisin oleva Guttorm tuo ylioppilaskuntaan palasen saamelaisuutta. Hän on hyvin perillä siitä, mitä pohjoisimmassa Suomessa tapahtuu ja voi nostaa niitä asioita esiin. Saamenkielentaitoa hän puolestaan päässee käyttämään käännösten muodossa ja opiskelijoita saameksi palvellessa.

Tuplapotti päivässä Puolipäiväisen hallintosihteerin työn lisäksi Guttorm pääsee viettämään aikaansa yliopistolla tutkimuksen parissa. Hänet valittiin jatko-opiskelijaksi Oulun yliopiston tutkijakouluun UniOGSiin. ”OYY:n työhaastattelu oli samana päivänä, kun kuulin päässeeni jatko-opiskelijaksi. Asiat loksahtivat kohdalleen, kun mi-

nulle soitettiin OYY:stä, että sain hallintosihteerin paikan”, kertoo Guttorm onnenpäivästään.

Selvät sävelet Väitöskirjataival on Guttormilla vielä alussa ja tällä hetkellä työn alla on tutkimussuunnitelma. Hänen tutkimusaiheensa on suomalaisten ja saamelaisten opettajien yhteistyö ja ristiriidat saamelaisalueella. ”Minua kiinnostavat organisaatiot ja niiden toiminta. Näistä lähtökohdista aihetta ei ole vielä tutkittu.”

Opettajien toiminta on herättänyt Guttormin mielenkiinnon jo vuosia sitten. Hän on seurannut opettajien välistä kanssakäymistä ja nähnyt konflikteja sekä pohtinut, mistä ne johtuvat. Häntä kiinnostaa selvittää kulttuurierojen todellinen vaikutus: ”Vaikka me saamelaiset asumme samassa maassa ja olemme Suomen kansalaisia, elämme erilaisessa kulttuuriympäristössä.”

Hänelle on tärkeää tehdä tasa-

puolista tutkimusta, ja hän pyrkii tarkastelemaan aihetta etäältä ottamatta kantaa erilaisiin toimintatapoihin.

Vaikka tutkijanura on vasta alussa, on Guttorm lähdössä heinäkuun alussa Euroopan suurimpaan organisaatiotieteisiin keskittyvään konferenssiin Alankomaihin. ”Olen halunnut päästä sinne kolme vuotta ja tänä vuonna esitelmäpaperini hyväksyttiin”, hän iloitsee.

Poikkitieteellistä tutkimusta tekevälle Guttormille on ollut pitkään selvää, että hän haluaa tehdä väitöskirjan englanniksi.

Koska useissa maissa on alkuperäiskansoja, hän haluaa päästä keskustelemaan muiden tutkijoiden kanssa. ”Tutkijana ei voi jäädä takaalalle. On tärkeää saada julkaisuja, käydä konferensseissa, tehdä itseään tutuksi ja luoda kontakteja. Ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan”, kansainvälisen tutkijanuran ensiaskeleita ottava Guttorm painottaa. ■

Tuijan vinkit jatko-opiskeluun

• Intohimo ja uteliaisuus

omaa tutkimusaihetta kohtaan sekä valmius sitoutua neljän vuoden jatko-opintoihin ovat hyvä alku.

• Kannattaa verkostoitua jo

varhaisessa vaiheessa ja tuoda tutkimustaan esille.

• Kuuntele kritiikkiä ja neu-

voja. Seuraa oman alan ajankohtaisia asioita.

• Omasta hyvinvoinnista

pitää huolehtia, sillä opinnot eivät ole koko elämä.

• Kannattaa nauttia siitä, että opiskelijaelämä jatkuu.

26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Fuksiekstra OPISKELIJAN ARKI • tekstit Sanna Häyrynen • kuvitukset Mikael Heikkinen

Sähköinen tukiverkko

Opiskelijan arkipäivän helpottajiksi on kehitetty pitkä liuta internetissä käytettäviä palveluita, joista useimpiin kirjaudutaan henkilökohtaisilla tunnuksilla. Paljouden keskellä piilee hämmentymisen vaara. Jotta sähköisessä labyrintissä seikkailemisesta saisi poimittua hyödyn irti, Ylkkäri kokosi perusfaktat järjestelmistä.

Pakko käyttää WebOodi Sivustolle on koottu opintojaksojen sisällöt, suoritusvaatimukset ja aikataulut. Siellä ilmoittaudutaan kursseille, tentteihin ja läsnäolevaksi yliopistoon. WebOodiin päivittyvät myös suoritusmerkinnät ja arvosanat. Useimpien kurssien päätteeksi sivuston kautta kerätään nimettömänä annettava kurssipalaute. Uudet opiskelijat tallentavat WebOodiin henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa eli OodiHOPSin. Sivulla voi päivittää henkilötietonsa ja tilata epävirallisen opintosuoritusotteen.

Optima Salasanoin suojattu oppimisympäristö, jota käytetään kaikissa tiedekunnissa ja useimmilla kursseilla. Kurssikansioiden alla opettajat jakavat esimerkiksi luentomateriaaleja, tehtäviä, oheislukemista ja videoita. Optimaan palautetaan kurssitehtäviä joko kaikille osallistujille julkisina tai vain opettajalle näkyvinä. Keskustelupalstoilla opettajat voivat jakaa kurssia koskevia ilmoituksia ja opiskelijat saavat kysyä kysymyksiä. Eri tiedekunnissa suoritettavat opinnot järjestyvät Optimassa omiin ympäristöihinsä. Oma ympäristönsä on myös sähköiselle tentille.

Sähköposti Office 365 -palvelun pääasiallinen anti on sähköposti, joka toimii Microsoftin pilvipalvelussa.

O365:lla pääsee luomaan Word-, Excel-, PowerPoint, OneNote ja PDF-asiakirjoja pilvipalveluun.

Näiden lisäksi sähköpostin kyljessä voi käyttää kalenterityökalua, pikaviestejä ja jakaa tiedostoja OneDriven kautta.

Kirjasto Kirjastokortin tunnuksilla pääsee varaamaan kurssikirjoja, uusimaan lainoja ja selaamaan Oulun yliopiston kirjaston ja muiden yliopistokirjastojen yhteistietokantaa. Lähdemateriaalia kurssi- ja opinnäytetöihin voi etsiä myös eri tieteenalojen tietokannoista. Omilla tunnuksilla avautuu pääsy esimerkiksi sähköisiin julkaisuihin ja e-kirjoihin sekä RefWorks-viitteidenhallintaohjelmaan, josta on hyötyä viimeistään kandidaatintutkielmavaiheessa.

Laturi Diplomityöt ja pro gradu -työt syötetään hyväksyttäväksi ja tarkastettavaksi sähköiseen Laturi-järjestelmään. Kun työ on läpäissyt Laturin seulan, se siirtyy järjestelmästä yliopiston arkistoon ja tarvittaessa saataville kirjaston työasemille. Sähköinen opinnäytetyö voidaan opiskelijan luvalla julkaista avoimessa Jultika-julkaisuarkistossa. Laturi on käytössä koko Oulun yliopistossa.

Vapaaehtoiset apurit Noppa Opintoportaali kokoaa yhden sivuston alle WebOodin, Optiman, O365:n ja Lukkarin. Noppaan kirjautumalla näkee meneillään olevien kurssien tietoja ja voi nopeasti hypätä Optima-materiaalien äärelle. Sivupalkista pääsee navigoimaan eri tiedekuntien pää- ja sivuaineitten kurssivalikoimia ja etsimään tietoa kursseista. Viime syksynä avatun Nopan hyödyntäminen on kasvanut, mutta sitä on käytetty vasta alle viidesosalla kaikista yliopiston aktiivisista opintojaksoista. Käyttöönotto riippuu opettajasta. Alkuun pääsemiseksi voi katsoa opetusvideot. Sivustoa kehitetään ja siitä saa antaa palautetta. Mobiilikäyttöliittymää parannetaan.

Lukkari Sähköiseen lukujärjestykseen siirretään opetuksen ajankohdat ja paikat suoraan OodiHOPSista tai hakutoiminnon kautta WebOodista jokainen kurssi erikseen. Lukkaria voi käyttää opintojen suunnitteluun, sillä ohjelma huomauttaa, jos opetustapahtumat menevät päällekkäin. Lukkari myös ilmoittaa, milloin kurssien ilmoittautumisaika alkaa tai jos opetusajat muuttuvat tai peruuntuvat.

Lukkariin voi lisätä omia kalenterimerkintöjä ja siirtää tietoja toiseen mobiilikalenteriin iCalenderviennillä.

@ylkkari

6/2014 | 27

Saatat tarvita Notio Rakennusvaiheessa olevan Notio-intranetin käyttäminen onnistuu toistaiseksi pelkästään yliopiston verkossa. Tarkoituksena on siirtää Notioon esimerkiksi yliopiston sisäistä tiedotusta ja asioita, jotka koskevat vain henkilökuntaa sekä opiskelijoita, ja näin sujuvoittaa viestintää osapuolten välillä. Intranetissä ovat käytössä sosiaalisen median keinot, kuten tykkäys, jakaminen ja keskustelu.

Examinarium Examinarium-nimisessä akvaariotenttitilassa voi suorittaa tenttejä kameravalvonnassa maanantaista torstaihin.Tentteihin ilmoittaudutaan Optiman sekä WebOodin kautta ja ne myös kirjoitetaan Optimassa. Tenttiakvaarion sivuilta voi tarkistaa, mitkä tentit akvaariossa pystyy tekemään. Tenttiakvaario aukeaa kesätauon jälkeen 10. elokuuta.

SoleMOVE Palvelun kautta haetaan vaihto-opiskelupaikkoja ja hoidetaan kansainvälisten opintojen byrokratiaa. Myös työharjoitteluihin liittyviä lomakkeita täytetään SoleMOVEssa.

Kannattaa käyttää MOT-sanakirjat Yliopiston Paju-tunnuksilla voi kirjautua kirjaston sivujen kautta MOT-sanakirjapalveluun, jota on hyvä pitää auki, kun opiskelee kieliä tai jos tenttikirjallisuus on vieraskielistä. Hakukenttään kirjoitetaan haettava sana, ja yhden klikkauksen päässä ovat eri kielten sanakirjat sekä erityisalojen, kuten tekniikan ja talouden sanastot.

Frank Rekisteröitymällä Frank-opiskelijakortin verkkopalveluun pääsee hyödyntämään kivijalkaputiikkien etujen lisäksi verkkokauppojen alennuksia. Esimerkiksi tietokonetta tai puhelinta uusiessa sekä lehtiä tilatessa kannattaa tarkistaa Frankin opiskelijaedut. Myös vanhalla Lyyra-kortilla saa Frankin tarjoukset.

KOMMENTTI • Sanna Häyrynen

Opiskelijan harharetket MENETKÖ OPTIMAAN Googlen kautta? Etkö löydä sinne linkkiä yliopiston etusivulta? Suorin reitti Optimaan ja muihin järjestelmiin on, kun valitsee yliopiston etusivulta pikalinkit opiskelijalle. Sitä klikkaamalla pääsee Ajankohtaista opiskelijoille -nimiselle sivulle, jonka oikeanpuoleisesta Työkalut, lomakkeet -linkkilistasta järjestelmät viimein löytyvät.

Otsikon alle on koottu esimerkiksi WebOodi, Lukkari, Noppa, Optima, gradujen lataamiseen tarkoitettu Laturi ja O365-sähköposti. Tässä järjestyksessä. Viimeisenä linkkirimpsussa on toiseen kertaan Lukkari, joka viekin yllättäen Laturiin. Litaniasta puuttuvat Notio ja kirjastolinkki, vaikka kurssikirjojen hankkiminen on yksi opiskelun perusedellytyksistä.

Tietohallinto- sekä Kompassi-linkeistä avautuu kaksi uudella tavalla koostettua valikoimaa opiskelijan pikalinkeistä, jotta navigointi ei olisi vahingossakaan liian helppoa. Näppeihin jää hieman puolivillainen vaikutelma.

oulunylioppilaslehti

INTERNETIN KÄYTTÄMINEN on 2010-luvun opiskelijalle käytännössä pakollista. Siksi tuntuu kummalliselta, että järjestelmiin ei pääse vaivattomasti yliopiston etusivun kautta ja linkkilistoja löytyy melkein jokaiselle omansa.

Käytävillä on kuulunut jupinaa takkuilevista sivustoista sekä ihmetystä, mikä se Noppa oikein on ja miten Lukkaria käytetään. Sähköisten järjestelmien osaaminen ei ole parikymppisten keskuudessa itsestäänselvyys. Diginatiivit taitavat olla vielä peruskoulussa.

Aikana, jolloin ruutupaperin vieminen luentosaliin on anarkiaa ja harvan kämmensyrjä enää sotkeutuu lyijyyn muualla kuin tenttisalissa, sivustojen hallitseminen olisi suotavaa ja mutkaton löytyminen vähimmäisvaatimus. Idea esimerkiksi Nopan taustalla on lupaava, joten selkeä esillepano ja sisällöstä kertominen palvelisivat niin opiskelijoita kuin järjestelmien vakiintumista käyttöön.

Hallitus linjaa Liisa Pekkala

Hoi (tuleva) fuksi!

ONNITTELUT OPISKELUPAIKASTA Oulun yliopistossa! Toivottavasti alavalintasi on osunut nappiin ja niin tuleva syksy kuin tulevat vuodetkin ovat täynnä oppimisen iloa ja omaan alaan hurahtamista. Mutta vaikka opiskelut kuinka veisivät mennessään, toivottavasti jokaisesta tulevasta opiskeluvuodesta jää käteen muutakin kuin vähintään 55 opintopistettä.

Opiskeluaika voi nimittäin olla myös ainutlaatuista aikaa hankkia elämässä tarvittavia taitoja ja verkostoja, joita ei tenttikirjojen välistä löydy.

Ylioppilaskunnan piirissä toimivat aine- ja harrastejärjestöt tarjoavat paitsi illanviettoja ja harrastusmahdollisuuksia, myös mahdollisuuden oppia esimerkiksi esiintymään, organisoimaan ja ryhmätyöskentelemään. Nämä taidot voivat kuulostaa yksinkertaisilta ja ympäripyöreiltä, mutta vasta kokemalla ne itse ymmärrät niiden arvon.

TÄRKEINTÄ KUITENKIN ON, että löydät seuraa, jossa viihdyt, löytyy se sitten omasta pienryhmästä, ainejärjestön/killan hallituksesta, harrastejärjestöporukasta tai vaikka niistä kaikista. Rohkenen väittää, että Oulun yliopisto tarjoaa verkostoitumiseen harvinaisen hyvät mahdollisuudet. Koko monitieteinen yliopisto sijaitsee maantieteellisesti kolmella (kohta kahdella) kampuksella, joissa opiskelijat ovat lähellä toisiaan.

Esimerkiksi Linnanmaalla väylän varrella kulkee muun muassa kasvatustieteilijöitä, kauppatieteilijöitä ja luonnontieteilijöitä iloisena sekamelskana.

Sama yhteisölRohkenen lisyys näkyy muussakin kuin väittää, että yhteisten luentosaOulun ylilien käyttämisessä: muiden alojen opisto taropiskelijoihin tutustuu helposti joaa verkosopiskelun ulkotoitumiseen puolellakin, ja esimerkiksi vappuna harvinaisen kaikki tuntuvat hyvät maholevan kuin yhtä suurta perhettä. dollisuudet.

”

JA SINÄ VANHEMPI

opiskelija (joka satuit lukemaan tänne asti otsikoinnista huolimatta), sinullakin on osasi sen vielä tuntemattoman fuksin kotiutumisessa tähän yliopistoon ja opiskelijayhteisöön. Vaikka yliopisto on ollut minulle jo pitkään kuin toinen koti, en ole vieläkään täysin unohtanut sitä, miten erilaiselta kaikki näytti pienen fuksin silmin. Muistan esimerkiksi aivan syksyn alussa todella hämmästelleeni, miten vastaanottavaisia vanhemmat opiskelijat olivat minua ja muita fukseja kohtaan.

Tapahtumissa meille tultiin juttelemaan ja yliopiston käytävällä vastaan kävellessä meitä jopa moikattiin! Niin pienestä oli kiinni se, että fuksi tunsi olevansa osa porukkaa. Toivon hartaasti, että jokaiselle syksyn fuksille yliopisto voisi näyttäytyä yhtä lämpimästi vastaanottavana kuin minulle aikoinaan. Ja fuksi: tervetuloa Oulun yliopistoon, ota matkastasi kaikki irti!

Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa järjestö- ja kulttuuriasioista.

28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Fuksiekstra KAMPUKSEN KASVOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen Vapaa-ajallaan Uula Neitola tykkää lukea merenkulun historiaa. “Meri on ollut ihmiselle mystinen ja salaperäinen elementti”, hän kertoo ja harmittelee, ettei ehtinyt Maltan kesäyliopiston hylkysukelluskurssille.

Antiikkinen kiinnostaa Uteliaisuus Kreikan ja Rooman menneisyyttä kohtaan avasi Uula Neitolalle väylän Välimerelle.

KUUDEN VUODEN AIKANA Uula Neitola, 25, on ehtinyt kerätä lähes sata opintopistettä enemmän kuin maisterintutkintoon vaadittaisiin. Historianopiskelijalla on vaikeuksia muistaa kaikkia suorittamiaan kokonaisuuksia. ”Ajattelen, että monen lyhyen sivuaineen lukeminen on mielekästä, koska historiaan kuuluvat eri lähestymistavat.

Suuri ekspertti tietää jostakin kaiken, mutta suuri filosofi tietää kaikesta jotain”, Neitola veistelee.

Yhden sivuaineen hän on koostanut Roomassa ja Ateenassa järjestetyistä antiikin ja keskiajan tutkimuksen monitieteisistä kursseista.

Tämän vuoden keväällä Neitola vietti muutaman kuukauden Roomassa tutkimassa keskiaikaisia kalentereita ja vuodenvaihteiden historiaa. Häntä hämmästytti tieto, että suhteellisen pienellä maantieteellisellä alueella aikaa on laskettu monin eri tavoin. ”Vasta 1500-luvulla vuodenvaihteet alkoivat yhtenäistyä Länsi-Euroopassa.

Pitkään esimerkiksi paavin kanslialla, Italian kaupunkivaltioilla ja briteillä vuosi vaihtui eri aikaan. Yleensä pointtina oli erottautuminen muista Euroopan valtioista.”

Neitola muistuttaa, että vaihtelevat

ajanlaskutavat saattavat hankaloittaa asiakirjojen ajoittamista.

SUOMEN ROOMAN-INSTITUUTIN tutkimuskurssille valittiin kotimaan eri yliopistoista seitsemän opiskelijaa, joista osa saa mahdollisuuden osallistua myös tieteelliseen työryhmään kahden vuoden kuluttua.

Neitolan mukaan kurssit ovat olleet hyödyllisiä verkostoitumisen kannalta, sillä hän on tavannut paljon alan opiskelijoita ja opettajia muualta Suomesta. Antiikintutkimuksen pääaineita tarjotaan enemmän etelän yliopistoissa, mutta oululaisten on turha arkailla kursseille hakemisen kanssa. ”Bongasin kurssit jo fuksivuonna ja hain, mutta meriittien puutteen takia en silloin päässyt. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, varmuuden vuoksi”, hän neuvoo.

Matkustamisesta kiinnostunut Neitola tiesi, että antiikintutkimus sijoittuu vahvasti Välimerelle, joten kiinnostavan aiheen opiskelu oli ovela keino päästä maailmalle.

Vaikka tutkijanura ei viittä vaille valmiin maisterin suunnitelmiin kuulu, hän on varma, että kursseista on hyötyä myös museo- ja viestintäaloilla. ■

VIERAISSA SALEISSA • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Termareita ja kriisejä Luento: Lääketieteellinen psykologia – Kriisi ja trauma.

Opettaja: Yliopistonlehtori Olof Semb.

Kenelle: Uumajan yliopistossa lääketiedettä kolmatta vuotta opiskeleville pakollinen kurssi.

Sisältö: Luennolla käydään läpi kriisin käsitettä, kriisien syitä ja käsittelytapoja. Tarkoituksena on oppia ymmärtämään kriisin kohdanneen reaktioita ja valmistautua syyslukukaudella praktiikan kursseilla vastaanottamaan potilaita.

8:30 Alkukesän maanantaiaamu alkaa verikeskukseksi kutsuttavan rakennuksen bunkkerissa.

Opiskelijat istuvat paikoillaan luentosalissa puoli yhdeksältä, valmiina kuulemaan, mitä tarkoittaa kriisi.

Kurssin opettaja Olof Semb pahoittelee olevansa flunssainen ja toivoo, että ääni riittää koko päivän jatkuvan luentoputken läpi. Samalla Semb naukkailee aamukahviaan termosmukin korkista. Hän kertoo, että tämän päivän luennolla opitaan tärkeitä kriisinkäsittelytaitoja, joita tarvi-

taan syksyllä oikeiden potilaiden kanssa.

8:37 Aamun ainoa myöhästyjä hiipii takariviin, kun Semb tekee eroa psykiatrista diagnoosia vaativan kriisin ja arkielämään kuuluvan kriisin välille. ”Me kaikki kärsimme kriiseistä enemmän tai vähemmän.

Se on luonnollinen osa elämää.

Kun kriisejä on sopivasti, niitä oppii käsittelemään”, hän muistuttaa ja osoittaa valkokankaalta vanhaa sanontaa: ”Se mikä ei tapa, vahvistaa.”

Siinä missä pienemmistä kompastuskivistä selviää usein itse, diagnoosia vaativista, traumatisoivista kriiseistä eteenpäin pääsemiseen tarvitaan ammattiihmisen apua. Lisäksi yksilön turvallisuudentunne on uhattuna ja normaali elämänrytmi häiriintynyt. Kriisin syitä voivat olla esimerkiksi väkivallan uhriksi joutuminen, läheisen kuolema, muutos elämäntilanteessa tai onnettomuus.

9:00 Semb kaataa lisää kahvia.

Hän kertoo, että akuutin kriisin keskellä ajan- ja paikantaju

katoavat. Potilas ei välttämättä osaa vastaanottohuoneeseen, joten hänet voi hakea aulasta.

Jos kriisin kohdannut kieltäytyy avusta, häntä ei saa jättää yksin, vaan pitää tarjoutua kuuntelemaan myöhemmin. ”Potilaalle kannattaa sanoa, että hänelle soitetaan jonkin ajan kuluttua. Jos hän haluaa sillä hetkellä olla yksin, sitä pitää kunnioittaa”, opettaja neuvoo.

9:20 Kun opiskelijat ovat saaneet käytännön vinkkejä traumapotilaan kohtaamiseen, seuraa parikymmenen minuutin tauko.

Kuuntelijat jaloittelevat, availevat termosmukeja ja syövät banaaneja sekä omenoita. Lääkäriopiskelijat pitävät huolen verensokerin tasaisuudesta. Opettaja huilaa ja istuu silmät kiinni luentosalin etuosassa.

9:40 Luento jatkuu. Semb on hädin tuskin ehtinyt päästä alkuun kriisireaktiotapojen läpikäymisessä, kun hän keskeyttää puheensa ihmettelevä ilme kasvoillaan. Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan pikkulinnun piipitystä muistuttavaa ääntä. Etu@ylkkari

6/2014 | 29

Muusikkokaapista ulos ja lavalle

Pianovetoista englanninkielistä poppia säveltävä Nina Jackson ei kaipaa kotiinsa televisiota.

Vapaa-ajan viihdykkeeksi riittää musiikkiin liittyvä puuhastelu.

Nina Jackson, 21, kertoi lähipiirilleen viime kesänä, että hänellä on pakkomielle tehdä musiikkia.

KUN NINA JACKSON parisen vuotta sitten selaili yhteishakuopasta, yliviivaamatta jäi vain taide- ja taitopainotteinen luokanopettajakoulutus. Mikäli pilvissä liihottaminen olisi mahdollista, Jackson eläisi musiikilla, mutta hän haluaa myös oikean ammatin. ”Olisi upeaa, jos saisin joskus oman luokan ja pystyisin kasvattamaan lapsia omalla tavallani ja ajatusteni mukaan. Ei tarvitsisi kyylätä vain opetussuunnitelmia.

Mielestäni lapset ovat suuria taiteilijoita.”

Tuleva opettaja sanoo, että intohimot tuovat merkitystä elämään eikä sillä ole väliä, pamppaileeko sydän vaikkapa graffiteille tai kananmunien maalaamiselle.

Jacksonin oma intohimo on musiikki. Queenin Night at the Opera -vinyylin löytäminen teininä oli järisyttävä kokemus, jonka jälkeen Jackson oivalsi, millaista musiikin täytyy olla. ”Kun kuuntelin levyn, koin jonkinlaisen selittämättömän yhteyden musiikin kanssa. Esiintyjänä ja opettajana haluan jakaa vastaavanlaisen tunteen toisten kanssa. Jos en keikalla saa yhteyttä yleisöön, siitä tulee kamala morkkis. Opetusharjoittelussa taas oli hienoa, kun näin, miten lapset olivat kikseissä, kun he saivat soittaa Autorä-

märokkia”, Jackson pohtii.

LÄHES KOKO ALA-ASTEEN ajan Nina Jackson kulki pianotunneilla, muttei jaksanut keskittyä tai lukea nuotteja.

Mieluummin hän teki omia kappaleitaan. Lukiossa biisien kirjoittaminen omassa rauhassa kiihtyi ja viime kesänä se kuulemma lähti lapasesta. ”Silloin tulin kaapista ulos ja kerroin kaikille, että minussa on tällainen juttu, josta en ole uskaltanut puhua. Teen pakkomielteisesti musiikkia ja haluan kaiken lisäksi esiintyä teille”, Jackson hekottaa.

Hän uskaltautui baarien jameihin soittamaan, ja tänä keväänä laulaja-lauluntekijä on heittänyt kuukaudessa yhdestä kahteen soolokeikkaa lähinnä opiskelijatapahtumissa.

Biisejä pulppuaa maailmaan pakottamatta. Aihioita ja ajatuksia Jackson merkitsee puhelimensa muistiin. Jos hän yrittää kirjoittaa päiväkirjaa, teksti onkin yhtäkkiä biisi. ”Kouluhommien kanssa voi monesti käydä niin, että tietokoneen viereen ilmestyy yhtäkkiä ideoita post it -lapuilla. Lopulta hivuttaudun pianon ääreen eikä minulla ole enää esseen kirjoittamisesta mitään hajua.” ■

rivissä istuvan pojan pöytä nimittäin nitisee ikävästi, kun hän kirjoittaa. Kaikki repeävät nauramaan, ja poika siirtyy viereiselle paikalle.

10:10 Kahvin lorinaa kuuluu tuon tuostakin, kun opiskelijat kaatavat lisää kofeiinia termareistaan. Vasemmalla puolella salia vallitsee näppäimistöjen vaimea naputus, kun taas oikealla seinustalla suositaan kynää ja paperia.

Semb avaa Johan Cullbergin määrittelemiä neljää kriisin vaihetta. Alun sokkivaiheessa oireet ovat räikeimmillään. Tietoisuuden taso saattaa hämärtyä, mikä voi pahimmillaan johtaa psykoosiin.

Reaktiovaiheessa potilas käyttää puolustusmekanismeinaan joko taantumista, kieltämistä tai tunteiden heijastamista muuhun kuin sen varsinaiseen kohteeseen.

Työstämisvaiheessa potilas usein tarvitsee apua, jotta hän pääsee yli traumaattisesta kokemuksesta. Vertaistukiryhmät ja terapia ovat toimivia. ”Kun potilas pystyy sublimoimaan kokemansa joksikin kehittäväksi, esimerkiksi vitsailemaan tai kirjoittamaan asiasta, se on aina hyvä merkki edistymisestä”, Semb nostaa peukaloaan. oulunylioppilaslehti

10:45 Vajaan parin tunnin aikana opiskelijat ovat lähinnä kuunnelleet. Vain muutama kysymys on esitetty.

Semb toteaa, että kriisin neljäs vaihe, uudelleen orientoituminen, on jatkuva prosessi. Henkilö oppii vähitellen hyväksymään kriisin ja on vahvistunut sen jälkeen.

Nykyään puhutaan myös posttraumaattisesta kasvusta.

Semb kaivaa repustaan termosmukin merkiksi lounastauosta. Opettajan ääni on kestänyt hyvin, kun päivän ensimmäinen puheenaihe on selvitetty. Iltapäivällä siirrytään keskustelemaan traumasta. ■

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN? Kuka olet?

Amelie Brynedal, 24, 3. vuoden lääketieteen opiskelija.

Miksi opiskelet lääkäriksi?

Tykkään auttaa ihmisiä. Lisäksi ihmiskehon toiminta ja toimimattomuus kiinnostavat minua.

Miksi olit tällä luennolla?

Luento on pakollinen osa opintojani. Opimme ymmärtämään sekä itseämme että potilasta ja molempien osapuolten vaikutusta toisiinsa.

Minkälaisia eväitä sait tulevan varalta?

Kurssi on mukavan erilainen verrattuna tavallisiin lääketieteen kursseihin, joilla keskitytään anatomiaan, kemiaan, fysiikkaan ja laskemiseen. Pystyin peilaamaan asioita omaan elämääni ja tunnistin ihmisten reaktiotapoja.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

Käytännön esimerkit, miten potilasta voi auttaa ja mitä kriisin keskellä olevalle henkilölle kannattaa sanoa.

30 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu

Fyysinen harjoittelu vapauttaa mielen!

teknopalatsilla joogaa, pilatesta, venyttelyä, rullahierontaa, pumpia, tanssia, kuntosaliharjoittelua ja paljon muuta.

Harjoittelun jälkeen smoothieta tai raakakakkua.

Valitse mieleisesi.

Katso lisää www.teknopalatsi.fi

Tällä ilmoituksella saat 10 kerran kortin hinnalla 15 käyntikertaa. 1/ hlö ja lunasta viim. syyskuun loppuun 2014 mennessä.

@ylkkari

6/2014 | 31

oulunylioppilaslehti

32 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Fuksiekstra HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs Äidinkielenopettajaksi syksyyn mennessä valmistuva Sanna Isto testasi kahvila Makian salaatin.

Haarukassa Sanna Isto Ikä: 26 vuotta Opiskelee: äidinkielenopettajaksi Oulun yliopistossa, valmistunut aiemmin tradenomiksi Kotoisin: Torniosta Asuu: Oulun Kaakkurissa Harrastukset: ompelu, leipominen, kuntosali, puutarhanhoito Lautasella: kanasalaatti ja bebe-leivos

Ravintola

Puistokahvila Makia Missä: Otto Karhin puistossa.

Mitä: Suolaisia ja makeita kahvilatuotteita, lounassalaatteja, aamupalaa.

Toimittaja testasi: Lounassalaatin.

Arvio: Hintava mutta runsas salaatti, hyviä lisukevaihtoehtoja. Syötävien näytteillepanoon panostettu. Laadukkaantuntuinen ja siisti paikka.

Tähdet asteikolla 1–5:

****

Äitiys kehittänyt ruoanlaittotaitoa Pian äidinkielenopettajaksi valmistuva Sanna Isto huomasi Etelä-Koreassa ollessaan, että haluaa opettaa suomen kieltä ja kulttuuria ulkomaalaisille. Opetusharjoittelun myötä tuli halu toimia myös äidinkielenopettajana. Pienen lapsen äitinä Sanna tekee ruoat mielellään alusta asti itse.

Miten päädyit opiskelemaan äidinkielenopettajaksi?

Lukioikäisenä halusin psykologiksi ja vaikka miksi, en koskaan opettajaksi. Päädyin ensin opiskelemaan tradenomiksi.

Kun lähdin Etelä-Koreaan vaihtoon ja opiskelin koreaa, tajusin, että haluan opettaa suomea.

Kuinka paljon kokkailet kotona?

Joka päivä teen yhden tai kaksi ruokaa riippuen syöjien määrästä. Jos saan valita, meidän perheessä ei syödä eineksiä, vaan niin puhdasta ruokaa kuin mahdollista. Lapsen myötä olen jotenkin kehittynyt paremmaksi

ruoanlaittajaksi.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

Olen hyvä innostumaan kaikesta. Olen karpannut, raakaruokaillut ja kokeillut superdieettejä. Kun innostun vallitsevasta ruokatrendistä, otan siitä kaiken selvää, mutta yleensä totean, että joku juttu siinä ei olekaan hyvä.

Aiot hemmotella miestäsi illallisella. Mitä tarjoat?

Minulla on siinä mielessä helppo mies, kun se tykkää kaikesta.

Mutta tekisin varmaan jotain pasta carbonaraa ja jälkkäriksi brownieta.

Onko joku ruoka, joka ei niin sanotusti uppoa?

Ei ole pahemmin sellaista, mutta ikinä en ota pinaattikeittoa, jos sitä on tarjolla.

na kahvikone, joten ei tarvitse lähteä kahviloihin. Kahvikone jauhaa kahvin tuoreista kahvinpavuista. Juon suodatinkahvia vain, jos on pakko.

ollut pelkkää jäävuorisalaattia.

Kana ei tosin ollut erityisen hyvää. Ei kannata säikähtää hintaa, sillä tässä on kuitenkin paljon syötävää.

Mikä on eksoottisinta, mitä olet syönyt?

Mitä tykkäät tästä paikasta?

En kyllä tällä hetkellä, vain erikoistilanteissa noin kerran kuussa. Sillon kun olin töissä, kävin enemmän.

Koreassa söin pitkulaista mustekalaa, jolla on edessä lonkeroita. Se oli tosi voimakkaan ja pahanmakuinen kala. Koreassa oli vaikka mitä mielenkiintoista, mutta olin niin nössö, etten uskaltanut maistaa esimerkiksi koiraa.

Oletko kahviaddikti?

Maistuiko se salaatti?

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Olen. Meillä on kotona tosi iha-

Pohja oli monipuolinen, kun ei

Moderni, viihtyisäksi tehty ja kivoja yksityiskohtia. Ehkä hieman akustiikkaongelmia, kun on aika meluisaa.

Anna kokonaisarvosana tälle kahvilalle asteikolla 1–5.

4+, koska vaikuttaa kuitenkin laadukkaalta paikalta. Täällä on myös selvästi panostettu kaikkeen estetiikkaan. ■ @ylkkari

6/2014 | 33

LEVYT

FIRST AID KIT Stay Gold

KIISTATTA POHJOLAN parhaisiin ryhmiin kuuluva, Johanna ja Klara Söderbergin muodostama duo First Aid Kit on yhä kuumempaa kamaa. Kesäkuun alussa kolmannen albuminsa julkaissut parivaljakko taustavoimineen on kiertänyt viime ajat ahkerasti Pohjois-Amerikkaa eikä syyttä: Tukholman kupeesta ponnistanut FAK on jo amerikkalaisempi kuin amerikkalaiset itse.

Tyylipuhtaalle ja ajattomalle kantripopille tuntuu aina olevan tilaa, eikä viime kesän Qstockissakin vierailleen duon kolmas levy tuota pettymystä.

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuva Saga Skiftesvik

Uuden albumin kansi kuvastaa kuulaudessaan jälleen hienosti niitä kuulokuvia, mitä itse levy kätkee sisälleen.

Sisarusten äänet soivat vähintään yhtä komeasti kuin ennenkin ja kytkeytyvät yhteen maagisella, hypnotisoivalla tavalla.

Koko toiminnan vaivattomuus ja luontevuus pistävät taas nostamaan hattua. On kiusaus sanoa, että Ruotsissa osataan, mutta samalla täytyy todeta First Aid Kitin kuulostavan kaikkea muuta kuin ruotsalaiselta.

Paksun amerikkalaisen ääntämyksen ja äänimaailman lisäksi tarinat kappaleiden takana tuntuvat sijoittuvan Atlantin tuonne puolelle. Lyriikoissa vilahtelevat elämän rajallisuus, kaiken ohimenevyys, hetkessä eläminen sekä lähtemisen välttämättömyys.

Kaikki on valettu niin puhdaspiirteiseen musiikilliseen muottiin, että hetkittäinen melankoliakin on vain kauneuden välikappale.

Kokonaisuutena Stay Gold jatkaa siitä, mihin The Lion’s Roar jäi. Jokainen yksityiskohta levyllä on aavistuksen entistä isompi, ja niitä on enemmän.

Näin koukutetaan.

Marko Pyhähuhta

Sisarusten äänet soivat vähintään yhtä komeasti kuin ennenkin ja kytkeytyvät yhteen maagisella, hypnotisoivalla tavalla.

”

CHRISSIE HYNDE Stockholm

RUOTSALAISILLA ON sormensa pelissä myös katsauksemme toisessa albumissa, joka on sekin sangen mielenkiintoinen tapaus: Pretenders-keulahahmo Chrissie Hynde julkaisee 62-vuotiaana viimein omaa nimeään kantavan albumin.

Amerikkalaislaulaja on asunut suurimman osan elämästään Englannissa, mutta uusi levy on nimensä mukaisesti kuitenkin äänitetty Tukholmassa ruotsalaisin tuottaja- ja apusäveltäjävoimin, muun muassa Peter Bjorn and Johnista tutun Björn Yttlingin kanssa.

oulunylioppilaslehti

Kuten Hynden tuntevat voivat levyn kannestakin huomata, naisen tyyli tai asenne eivät ole juurikaan vuosien varrella muuttuneet, eikä ikä ole vielä alkanut painaa. Tämä kuuluu myös musiikista.

Tunnistettavan äänensä hyvin säilyttänyt rock-lady ei trendien tai ennalta rakennettujen modernisointikaavojen perässä lähde juoksemaan. Hän kuljettaa musiikkiaan linjalla, jonka voisi kuvitella kypsyneen Pretendersin uran suoraksi jatkumoksi tänä päivänä.

Melodiat ovat tarttuvia ja biisit helposti eteenpäin rullaavia.

Tämä kääntyy myös itseään vastaan: levyn suurin puute on juuri sen hieman ärsyttävä helppous.

Vaikka Hynden soisi aika ajoin asettavan aitansa korkeammalle, hyvien popmelodioiden liuta kääntää vaakakupin selvästi positiivisen puolelle.

Pikku kuriositeetteina albumia pyöritellessä voi parilla raidalla bongata vierailevat kitaristit, tennislegenda John McEnroen (A Plan Too Far) sekä itse Neil Youngin (Down the Wrong Way).

Marko Pyhähuhta

Omituisen seksikäs hurjapää Anna Mustakallio, 27, valmistuu elokuussa lääkäriksi. Vapaa-ajallaan hän harrastaa intohimoisesti laskuvarjohyppyä. Edes hengenvaarallinen onnettomuus ei ole vähentänyt naisen hyppyhaluja.

Mitkä ovat hyppypuvun tärkeimmät ominaisuudet?

Puvun on oltava mukava päällä.

Se ei saa kiristää tai estää tekemästä mitään olennaista. Tietyn merkkiset puvut ovat kokeneimpien hyppääjien suosiossa. Väreistä musta ja valkoinen tuntuvat olevan suosituimpia.

Millainen tarina liittyy päälläsi olevaan mustavalkoiseen pukuun?

Olen harrastanut laskuvarjohyppyä pian kolme vuotta. Pelaan videopelejä ja halusin erään pelihahmon asukokonaisuuden. Lähetin viime kesänä tehtaalle kuvan hahmosta, ja he ottivat tilauksen ilomielin vastaan.

Ehdin käyttää pukua vain kaksi päivää ennen kuin jouduin vakavaan hyppyonnettomuuteen. Törmäsin ilmassa kaveriini ja menin tajuttomaksi. Varavarjon automaattilaukaisin pelasti henkeni.

Ambulanssihoitajat joutuivat leikkaamaan puvun päältäni.

Tehtaan henkilökunta tunsi niin suurta myötätuntoa, että he halusivat tehdä minulle vielä entistäkin hienomman asun. Tämä uusi on lähes täydellinen. Tarvitsin puvun, joka on erittäin elastinen, jotta voin tehdä ilmassa juuri, mitä haluan.

Harkitsitko onnettomuuden jälkeen, että lopettaisit hyppäämisen?

Tunnen suurta kiitollisuutta, että selvisin, mutta harrastus on niin rakas, että en missään tapauksessa lopeta sitä.

Valmistut elokuussa lääketieteen lisensiaatiksi.

Miltä tuntuu pukeutua valkotakkiin?

Eräs potilas totesi: ”Tyttö hyvä, sinun täytyy pitää sitä takkia.

Muutoin uskottavuutesi kärsii.”

Valkotakki antaa näppärästi tietyn statuksen.

Käytän valkotakin kanssa usein korkokenkiä. Käyttäisin myös mielelläni isoja koruja, mutta se ei oikein käy ammatissani. Sairaaloissa puetaan yleensä valkotakin alle työvaatteet. Terveyskeskuksissa on rennompaa ja voi olla enemmän itsensä näköinen.

joten kasvoissani on nyt titaanilevyä. Ulospäin sitä ei onneksi huomaa.

Pidän myös vartalostani, sillä se on sopusuhtainen ja sitä on kohtuullisen helppo muovata vaatteilla.

Mistä pidät ulkonäössäsi eniten?

Kenen julkkiksen tyyliä ihailet?

Pidän kasvoistani. Yläleukani ja oikea poskeni murtuivat onnettomuudessa useista kohdista,

Raahelaislähtöisen Anna Mustakallion tyylissä on fiftarihenkeä. Hän käyttää korkokenkiä niin työssä kuin vapaallakin. ”Laskuvarjohyppy korkokengät jalassa on suunnitelmissani.”

Pidän 50- ja 60-lukujen tyyleistä, joten Marilyn Monroe on luontainen valinta tyyliesiku-

vakseni. Dita von Teese pukeutuu mielestäni kauniisti.

Miten paras ystäväsi kuvailisi tyyliäsi?

Paras ystäväni on joskus sanonut, että tyylini on omituisen seksikäs.

Entä äitisi?

Äitini on toistaiseksi ollut ihan tyytyväinen asuvalintoihini. Erityisesti hän tykkää mekoista. ■

FINE POINT • by Liisa Hildinger

Way to Go, Girls!

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

THERE IS A TREND for Finland to have increasingly better-educated women than men. It seems that a bigger percentage of university graduates are female, and nearly all Finnish universities have more female students than male ones, including the University of Oulu.

MEN ARE MORE

likely to finish their educa-

tional journey after vocational school or even after high school.

One out of five men has only a primary school education whereas it is one in ten with the ladies. The differing education levels of men and women can be tracked back to primary school, where the development of teenage boys is commonly two years behind that of girls.

IN THE END

what matters is that the higher

the education is, the better the employment chances are and the brighter and longer are the careers. Though the opinions vary: it seems to be the case that women need to work (and study) harder to achieve the same status than men in their working life. Men may have the physical and logical strength but don’t underestimate the strength women have in their generally good standard of education – We can do it!

HI, 5 • by Maria Yarandaykina

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration Alisa Tciriulnikova

Hi, 5

All Theses Go To Heaven

Oulu vs. Berlin!

Big City Life It’s not a big secret that Berlin is a city with population way over half of whole Finland. A huge metropolis with an amazing diversity of cultures it is. Just like Oulu, but 20 times bigger. After a relatively peaceful life in Oulu, Berlin seems like a different world with lots of hassle, tourists and even more crazy parties! (Can you imagine that?) Of course, numerous parks of Berlin can’t be compared to the pure nature of Northern Scandinavia but better this than nothing.

Job Market Our cozy Oulu is getting stronger after Nokia era is over. It’s a cradle of various cool start-ups. The whole city is fulfilled with an entrepreneurial spirit inviting everyone to join in and innovate. But have you heard that Berlin is called “Silicon Valley of Europe” thanks to an enormous number of new ventures, amazing events and coaching sessions, not to mention investors? Of course, there are big corporations too but as a fresh graduate I would recommend to go for start-up jobs because they are more open to newbies like us.

And by the way your Finnish diploma can work for both countries.

People Definitely Finns and Germans are two totally different nations but both are nice to hang out with. It takes a while to get close enough with a shy and kindhearted Finn but as soon as he/she calls you a friend – it is for good! Germans are really straightforward and talkative. You can easily get invited to house parties or bar crawls with them and talk for hours about anything. Not sure if it makes you friends but it definitely gives you a good basis for it, not to mention lots of new contacts.

Atmosphere When I first came to Finland I was shocked how quiet and peaceful it looked. However, very fast you learn to love this sacred solitude, and, as soon as you get out of this bubble, you get a cultural shock again: all those people and cars in Berlin, U-bahn, S-bahn and cyclists, who are more dangerous than any driver. But nevertheless the atmosphere in Berlin is pretty relaxed too. No one cares who you are and what you wear.

No one will judge you even if you are literally naked – been there, seen that.

“Size doesn’t matter.

The best place to live is where your heart is, and part of mine will always stay in Suomi. Finland has generously given me good education that brought me all the way to Berlin.”

Food and Beer Diversity of food is way higher in Berlin than in beloved Oulu and you can get it 24/7.

It applies to famous German beer sold all over the city for funny prices. Ok, funny for Finns, high for Central Europeans. I am afraid no matter how much I love Finland, but in this case Germany is definitely getting an extra point.

All areas of science produce thousands and thousands of Bachelor’s, Master’s and PhD theses in Finland annually. Only at Oulu University Library there are approximately 4 000 dissertations on open access.

The circulation of theses, just like water circulation, never stops – each year new students enter the university to produce another hundred of pages that let them graduate, receive a well-deserved certificate and carry on with their lives leaving behind all the horrors of thesis-writing routine. Is there any point in putting your efforts and time into something that will be read by two-three people at the best? And what happens to your pained brainchild once you hand it in to the university orphanage for theses?

Basically, it is you, the creator, who decides the future of your thesis: whether it will slip into obscurity or will go to “Scientific Heaven” and bring you money, career and sometimes fame.

Even if you don’t believe that your research can make any sensible contribution, you should realize that the wheel of academic knowledge turns with the help of all possible thinking processes happening in this or that field.

It means that your thesis will “go to heaven” anyway but it is the contribution to your own life that you make when you choose if you should take it seriously or not.

Thesis of the Year Award Check out Jultika (the open access repository of the University of Oulu) out of curiosity. You will be amazed at the range of thesis topics, their depth and usability. It might serve as an inspiration or motivation for you; it might give you new ideas for your own research.

And keep in mind that the best thesis can be awarded in Finland. The Finnish Youth Research Society, Technological Society of Finland, Finnish Society for Computer Science, Finnish Energy Council FinnWEC, Finnish Optical Society and many others give awards for the best thesis in their field.

You can receive 500–1000 € and get a chance to present your research at an important conference or an annual event of those societies.

The years of hard work at the university will pay back. Your

thesis can open new doors for you. Firstly it will raise your profile as a newcomer to the labour market.

Make sure that you have included the description of your dissertation and the link to it in the electronic library in your CV. Secondly you can consider continuing your research and pursuing an academic career.

Moreover a number of theses turn into books and become commercial bestsellers.

Why not take up this option, for example? This way or another your thesis is a very important resource that you can use for

building your life.

Smart Is The New Sexy “Build a life. Don’t live one!” said Steve Jobs. Your education is one of the tools that can help you do it.

Being really smart might earn you the label of a “nerd” but your thoughtful approach to life will bring you success and satisfaction.

It’s all in our mind after all.

And an academic paper is a very good reflection of what our mind is capable of. As Aristotle put it: “The energy of mind is the essence of life”. ■

6/2014 | 35

A DAY WITH THE FINNS • text by Bianca Beyer • photo by Teemu Kyllönen

Summer Guide – Oulu 2014 What can be worse than the “Great Winter Depression”? A summer depression! The days are long; the nights are bright; the sun is shining – and yet the place feels so dead sometimes as if you were the only person in the world, stranded in the lovely city of Oulu. Here are some tricks and tips for making the best out of your northern summer!

In theory, summer in northern Finland offers everything for the time of your life. It is not as hot so that you couldn’t leave an AC-cooled room; the sun is not as dangerous so that you could catch fire as soon as you do leave it.

A good mix of warm and rainy days results into splendid nature, of which there is plenty, right behind your entrance door. The only downside is that you might enjoy it all by yourself. Summer is the time of the year when Finnish students have to work hard to earn their living.

In Oulu you feel it especially intensely as if the entire city was just ticking over: buses run less frequently, the university restaurants serve lunch before 2 pm only and after that you are expected to avoid getting hungry again until the next day. And all in all you don’t see too many people around.

Having a Blast in Oulu If you are enthusiastic about hanging out in Oulu, you can find a lot of things to do here. Get a suntan, for example. We have Nallikari beach at the shore. It might be windy a little bit there but it prevents bugs from imposing their company on you and your miserably white body.

Then there is Tuira beach and two lakes in Linnanmaa with nice strands. For the sporty ones among you (if any), Hailuoto would be the place to go, a beautiful island at Oulu’s coast approximately 30 km by bike. And don’t miss the last ferry back to the mainland.

Let’s stick to Nallikari for a little bit longer. According to Finnish student Tommi Pekkala, this is “the hidden gem of Oulu”. The beach was renewed last year: it has a restaurant, it is

cleaned every day and all around it there are all sorts of entertainment facilities.

Add to this a running track with a wooden pad, bike paths and Mini Golf. And did you know you could even practice surfing there? For the hydrophobic ones among you, canoeing might be a good alternative, as you don’t have to get wet necessarily.

When you cycle from Nallikari beach in the direction of the downtown, you will pass by Vauhtipuisto amusement park.

Don’t get scared off by the kids there – unleash your inner child and join in the fun happing around.

If you’d rather continue cycling, you should also look out for berries, or (later in the summer) for mushrooms to pick.

But please, consult a book, the Internet or some expert before you consume any of your forest treasures.

If you are on Facebook, it will be easy for you to find other people that are stuck in Oulu during the summer just like you are. There are a lot of different groups (with English-speaking members) where all the “leftovers” gather to plan BBQs, evenings with “pussikalja” on Kiikeli-island close to tori, or beachvolley tournaments in one of the numerous fields around the University and beaches.

If you want to enjoy the silence and some time on your own, you can still use your summer freedom more efficiently. Learn a new language or hobby. At the University there are, for example, music rooms with various instruments you can play for free.

Or take a few online courses.

At www.coursera.org notable Universities from all around the world offer courses for free, covering basically every strain of science you could think of.

There are a lot of different groups where all the ’leftovers’ gather to plan BBQs, evenings with ’pussikalja’ on Kiikeli-island close to tori, or beach-volley tournaments in one of the numerous fields around the University and beaches.”

”

There are also ’hyttyssavut’, little wooden things to place on the table and set on fire. The smoke will keep the bugs away for some time.”

”

Exploring Finland in a Cultural Way

Staying in Oulu for the whole summer is, of course, not the only option. Traveling around Finland would be an alternative. You could visit various festivals happening all over the country throughout the summer months.

Those are not only music festivals – go to www.festivals.fi and you will learn more about Midnight Sun Film Festival (in Sodankylä), Pori Jazz Festival or Provinssirock (in Seinäjoki).

If you don’t want to spend too much money on the tickets, you can still apply for working as a volunteer at those events. In your spare time you will be allowed to watch performances free of charge. Try, for example, joining Qstock in Oulu at the end of July.

According to our extensive research, almost everywhere non-Finnish speakers are welcomed as volunteers. Giving the organisers a call instead of waiting for an email reply is usually the most efficient way to get one of those jobs.

Travelling Abroad If you have absolutely nothing oulunylioppilaslehti

else to do and nowhere else to go – how long has it been since you hugged your family members?

Are you ready to spend some quality family time?

Ryanair flies from Tampere and Lappeenranta to various places. Also Norwegian Airlines have got relatively cheap flights at least from Helsinki.

Have you ever made friends with exchange students? Now it’s the perfect time to pay them a visit!

Besides an intense Facebook/ email exchange, having friends in several countries around the globe has of course a huge advantage of saving hotel costs and having your personal local guide.

Goodbye all-inclusive packages!

Hello world!

Be Aware of New Inhabitants Last to mention in this ultimate summer guide is a natural phenomenon without which summer in Oulu wouldn’t be a proper summer. We don’t speak about white nights or northern lights here but about something much more frequent and unfortunately much less pleasant – the glorious Oulu mosquitos.

They have recently made it back to life, and, as always, they are thousands, billions. You can play hide and seek with them but it is not going to help you.

Here are some tips for not being eaten alive by the bloody monsters. Use repellent, and use a lot of it. Put it on your clothes and your head – those sneaky little things will find the only spots you forgot to cover and will feed on you from there, and they can also sting through clothes.

If you are at a BBQ, standing next to the fire will save you for a while. There are also “hyttyssavut”, little wooden things to place on the table and set on fire.

The smoke will keep the bugs away for some time. Or try the fan and stocking trick, which is a good trap for mosquitos.

If all these tips don’t work for you, putting hot coins (around 50 degrees) or a half-cut onion on fresh itches will ease your suffering. And whatever happens, do not ever scratch – it will make it only worse.

One good thing about this mosquito plague is that you are not that alone in this city. The glorious Oulu mosquitos are here with you! Or are they after you?

You have been warned… ■

36 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

@ylkkari