Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 7/2014 by Oulun ylioppilaslehti

UUNO OULUN YLIOPPILASLEHTI · 7/2014 54. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Finland: Why Not the American University Athletic System?

Kaikki pallot ilmassa Opiskelija-asumisen monet muodot s. 7

Raappanan Roller derby on uudet rytmit s. 26 itsensä ylittämistä s. 16

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

7/14 27.8.2014 54. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi. Toimittajat Minna Koivunen, 040 550 3927, minna.koivunen@oyy.fi. Sanna Häyrynen KANSI Anna Mansisto LEHDEN TEKIJÄT Bianca Beyer, Harri Filppa, Liisa Hildinger, Diana Jusola, Margarita Khartanovich, Anna Mansisto, Matias Partanen, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Saga Skiftesvik, Hennamari Toiviainen, Tytti Tuppurainen ja Maria Yarandaykina. ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

Kaikki pallot ilmassa s. 21

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Jalkapalloilija Joonas Sohlo (kuvassa vas.), pikaluistelija Jenni Kukkonen, kestävyysjuoksija Mari Laakkonen ja salibandyn pelaaja Ville Oksa täyttävät päivänsä treenaamisella ja opiskeluilla.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 17.9.2014. Deadline mainosmateriaaleille on 8.9.2014.

Itsensä ylittämistä rullien päällä s. 16

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Roller derby vaatii voimaa, räjähtävyyttä, nopeutta ja teknistä osaamista. Lajissa tärkeintä ei aina ole voittaminen, vaan hyvä yhteishenki niin oman joukkueen sisällä kuin joukkueiden kesken.

issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Pyörät pyörimään! EUROOPPALAISEN pyöräilyjärjestö ECF:n mukaan Suomi on Euroopan neljänneksi pyöräilijäystävällisin valtio. Myös Oulua pidetään perinteisesti hyvänä pyöräilykaupunkina. Kaupungin kattava pyörätieverkosto on 600 kilometriä pitkä, mikä tarkoittaa 4 metriä pyörätietä asukasta kohden. Monet pyörätiet kulkevat viihtyisissä puistomaisemissa erillään autoteiden metelistä ja saasteista. Väylien kunnossapito takaa hyvät pyöräilyolosuhteet niin kesällä kuin talvella. Mutta myös puutteita ja kehitettävää löytyy – onhan Suomella kuitenkin paljon matkaa pyöräilyn huippumaihin. Pyöräilyn suurin ongelma on se, että pyöräteitä suunnitellaan

usein erillisinä kokonaisuuksina, eikä yhdessä muun liikenteen kanssa. Pyöräilyn ongelmat kulminoituvat Oulussakin keskustaan, joka ei ole nykyisin parhaalla mahdollisella tavalla pyörällä saavutettavissa. Keskustassa pyöräily vaatii ennen kaikkea suunnitelmallisuutta. Turvallisin tapa viilettää keskustan halki on hypätä pois pyörän selästä ja sulautua jalankulkijoiden joukkoon. Usein helpoin ja nopein ratkaisu on kuitenkin pyrkiä kiertämään keskusta-alue kokonaan. Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut onkin aloittanut Oulun keskustaa koskevan pyöräilyn ja kävelyn ke-

hittämissuunnitelman laatimisen. Ennen kesää 2015 valmistuvan kehittämissuunnitelman tarkoituksena on ohjata myöhemmin toteutettavia parannuksia. KESKUSTA-ALUEEN lisäksi myös pyöräilyreitit keskustasta yliopistolle vaativat pikaista parannusta. Väylät risteävät usein ja opasteet ovat puutteelliset, jolloin tottunutkin pyöräilijä saattaa vahingossa poiketa suunnitellulta reitiltä. Nopeat, suorat ja kunnostetut reitit kyseiselle välille lisäisivät sekä pyöräilijöiden määrää että turvallisuutta. Puutteelliset olosuhteet eivät kuitenkaan saa vähentää intoa pyöräilyyn, kun sen kokonaisvaikutukset ovat niin merkit-

täviä. Pyöräilyn hyötyinä ovat ruuhkien, melun ja saasteiden väheneminen sekä kansanterveyden koheneminen. Pyöräily on myös kustannustehokas liikkumismuoto, mikä ilahduttaa varmasti opiskelijan kukkaroa. Vaikka pyöräily onkin koko kansan liikkumismuoto, voivat opiskelijat olla tässäkin asiassa edelläkävijöitä. Kannustankin jokaista uutta ja vanhaa opiskelijaa investoimaan polkupyörään! Se on, myös oman kokemukseni mukaan, paitsi kätevin ja toimivin, myös ympäristöystävällisin ja edullisin menopeli opiskelijaelämän vilskeessä.

Hennamari Toiviainen

Muista hankkia myös pyöräilykypärä – ja käyttää sitä!

Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija.

P.S.

Linjan takaa

@ylkkari

7/2014 | 3

Intro PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

Väärin tuettu ENNEN OLIVAT LAIVAT PUUTA ja opintotukikuukausien määrä jokseenkin yksinkertaisen laskutoimituksen tulos: tukikuukausia sai kandi- ja maisterivaiheen opintoihin lähtökohtaisesti 55 kappaletta. VUODESTA 2011 ALKAEN opintotukikuukaudet on alettu myöntää kandi- ja maisterivaiheisiin erikseen. Kolme vuotta sitten yliopisto-opintonsa aloittanut on saanut käyttöönsä 37 tukikuukautta kandidaatiksi valmistumiseen. Jos esimerkiksi kaksi kesää on mennyt opiskellessa, tukikuukaudet loppuvat syksyllä 2011 opintonsa aloittaneella vielä tämän kalenterivuoden puolella, jos kandidaatin papereita ei ole taskussa. Näin siis sellaisessakin tapauksessa, että kandidaatin tutkielma on tehtynä, maisterivaiheen opinnot jo hyvässä vauhdissa, mutta yksi ainoastaan keväisin suoritettava – kandidaatin tutkintoon pakollisena kuuluva – kurssi puuttuu opintopisterekisteristä. ON YMMÄRRETTÄVÄÄ, että valtiovalta haluaa ohjata yliopisto-opiskelua entistä enemmän suuntaan, jossa kandidaatti- ja maisterivaiheet ovat selvästi omat kokonaisuutensa. Taustalla on ajatus lisätä poikki-

Lyhyempi oppimäärä

On naurettavaa, että ensimmäisen vuoden jälkeen alaa vaihtanut opiskelija saa laskea opintotukikuukausiensa riittävyyttä peläten yksittäisen kurssin läpipääsyä.

”

tieteellisyyttä ja helpottaa alanvaihtoa kandi- ja maisterivaiheen välillä. Mutta tämä kaikki tehdään opiskelijoiden kustannuksella. ON NAURETTAVAA,

että ensimmäisen vuoden jälkeen alaa vaihtanut opiskelija saa laskea opintotukikuukausiensa riittävyyttä peläten yksittäisen kurssin läpipääsyä, jos opinnot kuitenkin etenevät kaiken kaikkiaan yleisessä tavoitetahdissa tai jopa nopeammin. Tiukkaan tukikuukausiehtoon olisi voinut tehdä lievennyksen, jossa tuen jatkuminen taataan opiskelijoille, jotka saavat 37 tukikuukaudessa kandin tutkintoa vastaavat 180 opintopistettä ja vaikkapa

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

vähintään 90 prosenttia kandidaatin tutkintoon vaadittavista opintosuorituksista täyteen. MUTTA EI AUTA ITKU, näin on säädetty. Oulun yliopiston näkökulmasta järkevintä on tehdä kaikkensa sen eteen, että kandivaiheen opintojaan viimeistelevällä opiskelijalla on mahdollista suorittaa kaikki kandivaiheen opinnot mahdollisimman mutkattomasti – eli käytännössä ylipäänsä kaikkia pakollisia opintojaksoja olisi hyvä olla tarjolla sekä syksyin että keväisin. Ja mahdollisesti läsnäoloa vaativille kursseille pitäisi yrittää tosissaan löytää vaihtoehtoisia suoritustapoja.

opintotukikuukausien riittävyydestä on ensisijaisesti opiskelijalla itsellään, on myös yliopiston etu huolehtia, että kaikki vuonna 2011 tai sen jälkeen opintonsa aloittaneet ymmärtävät, mistä on kyse. Kun tästä probleemasta päästään, seuraava odottaa jo kulman takana. Nimittäin tänä syksynä opintonsa aloittavien osalta tuota 37 tukikuukauden määrää kiristetään ennestään. Jatkossa kandidaatiksi valmistumiseen saa käyttää enää 32 opintotukikuukautta.

VAIKKA VASTUU

Sisällys

Ajankohtaista 4 Kaksiportaisuus uhka monelle 5 Rehtoria etsitään myös hakijajoukon ulkopuolelta 5 Tulostuskäytäntöihin muutoksia 6 Vaikutusvallan ytimeen 7 Yksin, kaksin, kimpassa 11 Kohtaamisten kautta kotibileisiin

Urheiluelämää 16 Itsensä ylittämistä rullien päällä 21 Kaikki pallot ilmassa

Kampuksella 26 Raappanan uudet rytmit 26 Harrastejärjestön pyörteissä 28 Vaihtariseurassa vaikka mitä 30 Kampuksen kasvot 31 Vieraissa saleissa 32 Haarukassa 33 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit 5 Politics and the City: On uudesta luotava maa 9 Väylän varrelta: Uuden liiton nuoret 27 Hallitus linjaa: Tyydyttääkö opintosuunnitelmasi?

Arviot 33 The Gaslight Anthem: Get Hurt 29 The Magic Numbers: Alias

Uuno 34 Fine Point: It’s Not How Big You Are, It’s How Big You Play 34 Hi 5, Internationally Recognized Finnish Sportsmen 34 In the Spotlight: Finland: Why Not the American University Athletic System? 35 A Day With the Finns: Why Now Is the Right Time to Start Moving

oulunylioppilaslehti

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista KANDIEN OPINTOTUET • tekstit Ville Koivuniemi ja Sanna Häyrynen • koonnit ja grafiikka Ville Koivuniemi

§ §

Vuonna 2011 opinnot aloittanut: riittävätkö tukikuukautesi? Jos et ole varma, toimi näin:

www

Tarkista opintotukikuukausiesi tilanne Kelan internetsivuilta asiointipalvelusta. Kirjautua voi esimerkiksi pankkitunnuksilla. http://www.kela.fi/opiskelijat

Selvitä, paljonko sinulta puuttuu kandivaiheen opintoja. Kandivaiheeseen kuuluvat opinnot saat selville esimerkiksi Weboodista, jossa HOPS-työkalu on suunniteltu juuri opiskelun aikatauluttamisen tueksi. http://www.oulu.fi/oodi/opiskelijat/oodihops

Jos ilmenee, että kandidaatiksi valmistuminen 37 tukikuukauden puitteissa on vaikeaa:

Ota yhteyttä koulutusohjelmasi opintoneuvontaan.

Selvitä, onko suorittamattomiin kursseihin vaihtoehtoisia suoritustapoja.

Pitkät kurssit murheenkryyninä Vaikka tutkinto olisi viimeisiä opintopisteitä vaille valmis, opintotuki voi olla katkolla puuttuvan kurssin takia. Ongelmallisia ovat pitkään kestävät kurssit. “Esimerkiksi kasvatustieteiden tiedekunta järjestää koko lukuvuoden kestäviä sosiologian kursseja. Jos tuki loppuu syyslukukaudella, kurssi pitää käydä loppuun ilman opintotukea. Opinnot kannattaa suunnitella etukäteen, jotta pattitilanteita ei tulisi”, Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa varta vasten tutkintojen suorittamista nopeuttamaan palkattu suunnittelija Juho Karjalainen puolestaan toteaa. Oulun Luokanopettajat ry:n puheenjohtaja Henri Handin mukaan luokanopettajaksi opiskelevilla tilanne voi olla ongelmallinen juuri läsnäolovelvoitteesta johtuen. ”Onneksi meillä on Oulussa paljon ryhmiä, joten opetusta järjestetään

paljon ja ryhmien välillä on mahdollista hyppiä. Toisaalta tiedän paljon tyyppejä, jotka ovat nostaneet tukia kesällä. Uskon, että he ovat kuitenkin tietoisia opintotuen kaksiportaisuudesta”, Hand jatkaa. Handin mukaan luokanopettajaopiskelijoiden keskuudessa tukikuukausien rajallisuus ei ole aiheuttanut tähän mennessä suurempaa keskustelua. ”Syksyllä varmasti nähdään, miten asia on. Viime vuoteen verrattuna tämä syksy näyttää tosin erittäin hyvältä, sillä toisin kuin viime vuonna, olemme saaneet lukujärjestykset hyvissä ajoin.”

Monet keinot ongelman ratkaisuna Yliopiston tasolla tukikuukausien rajallisuuteen puututaan Merja Peurasaaren mukaan useilla toimenpiteillä. Lukujärjestyksistä yritetään tehdä entistä joustavampia, omaopettajista aktiivisempia ja opintojen sujuvuus -hankkeella pyritään ylipäänsä tehostamaan opintojen mutkattomuutta. Myös tiedekuntatasolla ongelmaan on herätty. “Kun pe-

kouluopintosi ennen elokuuta 2011, sinulla on käytössäsi enintään 55 opintotukikuukautta (kk) kandi- ja maisterivaiheen opintoihin.

neet saavat 37 kk kandidaatin tutkintoon ja 28 kk maisterin tutkintoon. Enimmäistukiaika on kuitenkin 55 kk.

Vuodesta 2011 alkaen opintotuen myöntäminen on porrastettu kandi- ja maisterivaiheeseen erikseen. Ensimmäiset koekaniinit pähkäilevät opintotukikuukausien riittävyytä tämän lukuvuoden aikana. jos tulee ongelmia”, Peurasaari jatkaa.

• Jos olet aloittanut korkea-

• 1.8.2011-31.7.2014 aloitta-

Kaksiportaisuus uhka monelle VUONNA 2011 Oulun yliopistossa opintonsa aloittaneen kannattaa pitää huoli opintotukikuukausiensa riittävyydestä. Syksystä 2011 asti opintotuki on jaettu kaksiportaisesti siten, että kandidaatin tutkintoon saa enintään 37 tukikuukautta, kun vuonna 2010 ja sitä ennen aloittaneilla opintotukikuukausia sai käyttöönsä kandi- ja maisterivaiheeseen suoraan 55 kappaletta. Monilla vuonna 2011 opintonsa aloittaneilla on kiire valmistua kandidaatiksi tämän lukuvuoden aikana. Oulun yliopiston Opiskelijoiden hyvinvointi- ja ohjauspalvelujen palvelupäällikkö Merja Peurasaaren mukaan ongelmat koskevat pientä osaa opiskelijoista. ”Monet vuonna 2011 aloittaneet opiskelijat ovat jo valmistuneet kandiksi tai heillä on vielä hyvin opintotukikuukausia jäljellä.” Oulun yliopisto on lähettänyt asiasta sähköpostia opiskelijoille, joita asia koskee. Myös omaopettajia on ohjeistettu asiassa. ”Me tietysti opastamme opiskelijapalveluissa, mitä kannattaa tehdä,

Kaksiportaisuus kiristyy entisestään

rusrahoitusta kiristetään, rahaa on saatava tuloksella. Maistereita ja tohtoreita humanistinen tiedekunta valmistaa hyvin, mutta kandidaateissa on laahattu perässä”, työnsä loppukesästä aloittanut Juho Karjalainen toteaa. Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta tavoittelee vuoden loppuun mennessä ojentavansa paperit käteen 221 kandidaatille. Tähän mennessä kandidaatintutkintoja on kertynyt 114. Viime vuoden saldo oli 170. Edellisvuosina luku oli yli kahdensadan, joten sen on laskettu olevan mahdollista. Yksi valmis kandidaatti tuo yliopistolle rahaa noin 11 500 euroa. Tiedekunnan saama rahoitus määräytyy valmistuneitten määrän perusteella. Karjalaisen mukaan opiskelijoita ei nähdä pelkästään tuhatlappusina, vaan valmistuminen on opiskelijoillekin tärkeä etappi matkalla työelämään. Nyt valmis tutkinto tietää rahaa myös opiskelijalle, kun opintotuki voi olla katkolla puuttuvan kandidaatintutkinnon takia. Karjalainen on koostanut listan vuoden 2004 jälkeen

• 1.8.2014 alkaen opinton-

sa aloittaneet saavat 32 kk kandivaiheeseen ja 23 kk maisterivaiheeseen. Enimmäisaika on kuitenkin 50 kk.

• Lääketieteen lisensiaatiksi opiskelevien tukiaikaa ei ole porrastettu ollenkaan.

aloittaneista humanistisen tiedekunnan opiskelijoista, joilla on kasassa vähintään 200 opintopistettä, mutta kandidaatintutkinto puuttuu. “Niin sanotulla mustalla listalla on 286 nimeä. Joukossa on sellaisia, joilla on kaikki tutkintoon vaadittavat opinnot kasassa, mutta he eivät hoksaa ottaa tutkintoa. Saattaa olla, että ei tiedetä, miten opinnot koostetaan ja miten valmistuminen tapahtuu.” Joillakin tutkinnosta puuttuu vain yksi kurssi tai essee. Heitä Karjalainen muistuttaa suorittamaan jäljelle jääneet opinnot ja kertoo, milloin publiikkiin voi mennä.“Ennen kaksiportaiseen tutkintoon siirtymistä aloittaneet ajattelevat, että ottavat kandidaatintutkinnon ulos samaan aikaan kuin maisterin paperit. Yritän estää, että sama asenne periytyisi myöhemmin aloittaneille opiskelijoille.” ■ LIsätietoa: http://www.kela.fi/ enimmaistukiaika-korkeakouluopinnoissa_yliopistossa2011-2012-tai-sen-jalkeenaloitetut-opinnot @ylkkari

7/2014 | 5

AJANKOHTAISTA KAMPUKSELLA • tekstit Ville Koivuniemi • kuva Ylkkärin arkisto

LYHYET

Mining School aloitti toimintansa omana tiedekuntanaan

Vuodesta 1993 Oulun yliopiston rehtorina toiminut Lauri Lajunen ei ole käytettävissä rehtoriksi seuraavalle viisivuotiskaudelle.

Rehtoria etsitään myös hakijajoukon ulkopuolelta OULUN YLIOPISTON rehtori ei löydy välttämättä virkaan hakeneista. Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlundin mukaan yhteyttä on pidetty moneen eri suuntaan. ”Kyllä peli on siltä osin auki. Meidän tehtävämme on yksiselitteisesti valita mahdollisimman hyvä rehtori. Uskon, että 26. elokuuta pidettävässä kokouksessa saamme valittua finalistit, joita haastatellaan ja joista tehdään syvempi analyysi”, Söderlund kertoo. Söderlund on hoitanut alustavaa rehtorikandidaattien kartoittamista yhdessä yliopiston hallituksen jäsenten professori Juha Vaaran ja tuottaja Katja Bargumin kanssa. Seuraavassa vaiheessa rehtorin valinnan valmisteluun osallistuvat Vaaran ja Bargumin lisäksi Ilari Nisula sekä todennäköisesti Risto Murto. Söderlund ei suostu tässä vaiheessa arvioimaan rehtoriksi hakevien yksittäisten henkilöiden pätevyyttä suuntaan tai

toiseen. ”Olemme tyytyväisiä kartoittamaamme joukkoon. Kun menemme syvempään analyysiin, siinä otetaan huomioon hakijoiden akateemiset ansiot ja keskeinen kriteeri on johtamisen taito.” Virallisesti rehtoriksi ovat hakeneet MMT, DI Jalo Aminoff, TkT Helka-Liisa Hentilä, Ghulam Jilani, DI, KTM Matti Niemi, HLT, dos. Kyösti Oikarinen, FT, dos. Hannu Rönkkömäki, FT, eMBA Matti Sarén, KTT, TkT Veikko Seppänen, TkT, KTM Harry Linnarinne ja PhD, dos. Markku Filppula. ■ Ylkkärin mennessä painoon Oulun yliopiston hallitus ei ollut vielä pitänyt kokousta, jossa valitaan rehtorikandidaatit ns. finaalikierrokselle. Lue finaaliin päässeistä rehtorikandidaateista keskiviikkona 27.8. Ylkkärin internetsivuilla www.ylkkari.fi tai Ylkkärin Facebookprofiilista facebook.com /oulunylioppilaslehti.

Tulostuskäytäntöihin muutoksia OPISKELIJOIDEN tulostuskäytännöt Oulun yliopistossa muuttuvat. Jatkossa tulostaminen, kopioiminen ja skannaaminen tapahtuu siten, että opiskelija ”vapauttaa” tulosteet tulostuslaitteilta. Sitä varten tulostimelle täytyy kirjautua kertaalleen yliopiston käyttäjätunnuksella, jonka jälkeen tulostaminen tapahtuu helpommin rfd-tunnistautumisella eli käytännössä Lyyra- tai Frank-opiskelija-

oulunylioppilaslehti

korteilla tai esimerkiksi Oulucardilla. TULOSTUSKIINTIÖTÄ lasketaan samalla reilusti 600 tulosteesta ainoastaan 200 tulosteeseen. Lisäsivut maksavat noin 2,5 senttiä kappaleelta. Jatkossa lisäsivuja voi ostaa verkkokaupasta. ■

Lue lisää tulostamisesta ja ohjeet tulostuslaitteille kirjautumiseen www.oulu.fi/th/tulostaminen.

Oulun yliopisto perusti kaivos- ja vuorialalle uuden tiedekunnan 1.8.2014 alkaen. Oulu Mining School on yliopistossa toimiva vuorialan koulutus- ja tutkimusverkosto, jonka ydintoimijoita ovat geotieteiden laitos, prosessi- ja ympäristötekniikan osasto ja täydentävien opintojen keskus. Kaivos- ja vuorialan tiedekuntaan tulee kolme kandidaatti- ja maisterivaiheen opinnot kattavaa koulutusohjelmaa: geotieteiden, kaivostekniikan ja rikastustekniikan koulutusohjelmat. Uuden tiedekunnan kaavaillaan ottavan sisään 50– 60 uutta opiskelijaa vuosittain. Tällä hetkellä geotieteitä Oulun yliopistossa opiskelee noin 210 ja vuorialaa noin 30 opiskelijaa prosessi- ja ympäristötekniikan osastossa. (Ylkkäri)

Oulu jätti Turun taakseen Shanghain listalla

Oulun yliopisto sijoittui Shanghain listalla sjoille 300– 401 Turun yliopiston kanssa, mutta Turku oli 11 sijaa Oulua alempana. Suomalaisyliopistoissa parhaan sijoituksen sai Helsingin yliopisto, joka on listan sijalla 73. Aalto-yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto ovat Shanghain listalla sijoilla 401–500. Koko listan kärjessä oli odotetusti yhdysvaltalainen Harvardin yliopisto. Shanghain lista on vuodesta 2003 lukien kerätty maailman 500 kovatasoisimman yliopiston lista. Listaa on kritisoitu siitä, että sen mittarit korostavat liikaa teknisiä tieteitä, englannin kielen hallintaa ja yliopiston ikää. (Ylkkäri)

Henna Määtästä koulutuspoliittinen asiantuntija

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallitus on valinnut OYY:n uudeksi koulutuspoliittiseksi sihteeriksi Henna Määtän. Määttä on toiminut koulutuspolitiikan saralla OYY:n ja Oulun yliopiston tasolla sekä kansallisella tasolla Suomen opettajaksi opiskelevien liiton (SOOL) hallituksessa. ”Koulutuspolitiikka on minulle intohimo ja OYY:n kopoasiantuntijana toimiminen unelmatyöpaikka”, Määttä totesi tuoreeltaan. OYY:n koulutuspoliittisena asiantuntijana ennen määttää toimi Annakaisa Tikkinen. (Ylkkäri)

Politics and the City Tytti Tuppurainen

On uudesta luotava maa ÄIDINKIELENOPETTAJA ITKI. Me lukiolaiset olimme saaneet tehtäväksemme kirjoittaa aine Suomen tulevaisuudesta. Työttömyys oli juuri ylittänyt puolen miljoonan rajan, ja tunnelma maassa oli lohduton. Seuraavana keväänä valmistuin ylioppilaaksi ja syksyllä, tasan kaksikymmentä vuotta sitten, aloitin opinnot Oulun yliopistossa. Vuosi 1994 oli 90luvun laman pohjakosketus. Tuolloin ajattelin: ei enää ikinä sellaista työttömyyttä. HISTORIA TOISTAA ITSEÄÄN. Nyt opintonsa aloittavat uudet opiskelijat tulevat yliopistoon tilanteessa, jossa maassa on 330 000 työtöntä. Edessä on mahdollisesti jo neljäs nollakasvun vuosi, ja työttömyys uhkaa jämähtää 90-luvun kaltaiseksi pitkäaikaistyöttömyydeksi. Epävarmuus kalvaa: ihmiset ovat epävarmoja taloustilanteesta, epävarmoja ulkopolitiikasta ja Venäjän toimista, siitä mihin suuntaan maailma on menossa. Osalla rahat eivät enää kerta kaikkiaan riitä. OULU ON TILANTEEN POLTTOPISTEESSÄ. Keskikesän uutiset irtisanomisista olivat karua kuultavaa: kokonainen yksikkö ajetaan alas ja tuhannelta työntekijältä loppuvat työt. Se on vakava isku kaupungille. Verotulot ehtyvät, vaikka vaikkapa joukkoliikenne kaipaisi lisärahoitusta.

Jos histoOULU ON TOKI eri kaupunki kuin 20 vuotta ria toissitten: asukasluku oli tuolloin juuri ylittänyt taa itseään, sadantuhannen rajan, ja teknologiaosaaminen Oulu luo naholi vasta kehittymässä. kansa ja ponNyt asukkaita on pian nistamme kaksinkertainen määrä, ja olemme Suomen uuteen kasviidenneksi suurin vuun. Paine kaupunki. Jos historia toistaa itseään, Oulu tehdä äkkiluo nahkansa ja ponnistamme uuteen kasvuun. näisiä ratkaiPaine tehdä äkkinäisiä suja on kova. ratkaisuja on kova. Valtiovalta toki voi ja sen pitääkin huolehtia esimerkiksi työnvälityksestä tai edistää Microsoftin datacenterin sijoittumista Ouluun. Mutta kärsivällisyyttä tarvitaan koulutuksesta ja tutkimuksesta huolehtimiseen.

”

OULUN YLIOPISTON VAHVUUS ON sen monitieteisyys. Uusien innovaatioiden sanotaan syntyvän eri alojen rajapinnoille. Nyt viimein on humanistit ja kulttuurin tutkijat otettava vakavasti. Eikä siinä ole kysymys vain ihmistieteiden välineellistämisestä talouskasvun tekijäksi, vaan mielen antamisesta tälle ajalle. Erityisesti nuoret voivat reagoida epävarmuuteen itsetuhoisesti. Näköala huomiseen on oltava. Toimintakyky menee, jos putoaa kartalta. Toivoa on, kun meillä on suunta. Sitä ei saa googlemapsista, vaan ymmärtämällä ihmisyyttä.

Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja (sd.) ja Oulun yliopistosta valmistunut humanisti.

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

NUORET VAIKUTTAJAT • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

Kuka?

• Hanna Sarkkinen • Ikä 26 vuotta. • Kotoisin Oulunsalosta. Asuu Tuirassa miehen ja kissan kanssa.

• Valmistunut filosofian maisteriksi keväällä 2014 aate- ja oppihistoria pääaineenaan. Sivuaineina lukenut hallintotieteitä, valtio-oppia, kansantaloustiedettä ja viestintää.

• Tällä hetkellä Oulun kaupungin-

valtuutettu, yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, joukkoliikennejaoston varapuheenjohtaja, maakuntavaltuuston jäsen. Vasemmistoliiton ylimmän päättävän elimen eli puoluevaltuuston puheenjohtaja.

• Aiemmin toiminut Oulun kau-

punginhallituksessa, opetuslautakunnan jäsenenä, maakuntahallituksen varajäsenenä, Vasemmistonuorten varapuheenjohtajana ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

• Tehnyt töitä esimerkiksi kaupassa, järjestösihteerinä Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorissa ja työharjoittelussa Genevessä YK:n edustustossa.

• Harrastaa kuntosalilla käyntiä,

Maksuton koulutus on Hanna Sarkkisen mielestä suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja ja oululainen kaupunginvaltuutettu ei uskoisi olevansa nyt maisteri, mikäli opiskelijat joutuisivat maksamaan lukukausimaksuja.

lenkkeilyä ja lukemista. Kevyenä kesälukemisena on kulunut muun muassa Zadie Smithin romaaneja. Muita suosikkeja ovat kotimaiset naiskirjailijat.

Vaikutusvallan ytimeen Kaupunginvaltuutettu ja Oulun yliopiston kasvatti Hanna Sarkkinen haluaa sanoa sanansa siellä, missä asioista päätetään. EUROVAALIKEVÄÄN JÄLKEEN Hanna Sarkkinen on ruvennut pyörittelemään mielessään ensi vuoden eduskuntavaalikampanjaa. Arkadianmäki on tuoreen maisterin selvä tähtäin, joka ei jäänyt kauas jo kolme ja puoli vuotta sitten. ”Uskon, että minulla on ihan realistiset mahdollisuudet päästä nyt läpi”, toteaa vaali toisensa jälkeen äänikuningattareksi tituleerattu Sarkkinen. Hän keräsi eurovaaleissa ääniä enemmän kuin moni istuva kansanedustaja. Paikka jäi tiukoissa vaaleissa silti nappaamatta. Tulevan kampanjoinnin toteutus ei ole vielä täysin hahmottunut, mutta Sarkkiselle tärkeät asiat ovat selvillä. Talous- ja työllisyyskysymykset, ympäristöpolitiikka sekä nuorten näkökulmat pysyvät agendalla. Samat teemat hän on kokenut merkityksellisiksi teiniikäisestä saakka. Vasemmistolaisena itseään jo varhain pitänyt Sarkkinen on aina halunnut tehdä eikä vain katsoa vierestä. Hanna Sarkkisen ensimmäinen poliittinen herätys tapahtui 12-vuotiaana, kun Tarja Halosesta tuli presidentti. ”Oli hienoa, kun presidentiksi valittiin nainen. Se oli samalla myös jonkinlainen esifeministinen herätys”, hän kuvailee. YLIOPISTO-OPINNOT ALOITETTUAAN vuonna 2007 Hanna Sarkkinen liittyi Vasemmistonuoriin. Koska parikymppisellä aate- ja oppihistorian opiskelijalla oli näkemystä sekä nuorten että Oulun asioista, myös kunnallispolitiikkaan pyrkiminen tuntui luontevalta. Tällä hetkellä Sarkkinen toimii Oulun kaupunginvaltuutettuna, yhdyskuntalautakunnan puheenjohtajana, joukkoliikennejaoston varapuheenjohtajana sekä

maakuntavaltuuston jäsenenä. ”Yhdyskuntarakenteen ja liikenteen suunnittelu ovat pitkään kiinnostaneet minua. Ne ovat konkreettisia asioita, jotka vaikuttavat ihmisten arkielämään. Esimerkiksi kaavoituspäätökset pysyvät satojakin vuosia”, hän huomauttaa. Puheenjohtajapestinsä aluksi Sarkkinen opiskeli maarakennuslakia, pänttäsi johtosääntöjä ja asiakirjoja. Valtuutetuille myös järjestettiin koulutusta aihepiireihinsä. Lautakunnan viikoittaisten kokousten esityslistoilla on paristakymmenestä neljäänkymmeneen läpikäytävää asiaa, joten perehtyminen vie oman aikansa. ”Työ on jatkuvaa opiskelua ja lukemista. Esityslistojen pituus vaihtelee sadasta sivusta tuhanteen, ja puheenjohtajana kaikesta pitäisi olla perillä. Ei voi vaikuttaa, jos ei lue.” Papereiden läpikäymisen ja kokousten lisäksi puheenjohtaja kiertää erilaisissa tilaisuuksissa edustamassa ja puhumassa. Sarkkinen muistuttaa, että kunnallisen päätöksenteon lisäksi myös Euroopan parlamentilla on merkittävä valta ihmisten elämään, sillä meppinä voi saada äänensä kuuluviin paremmin kuin tavallisena kansanedustajana Suomessa. ”Jos politiikassa haluaa vaikuttaa asioihin, pitää yrittää päästä sinne, missä vaikutusvaltaa voi saada. Euroopan parlamentissa sitä on. Siellä olisin päässyt edistämään sekä Pohjois-Suomen asioita että omien arvojeni mukaista päätöksentekoa”, Sarkkinen sanoo. Esimerkiksi päästömääräyksistä kiinni pitäminen, hiilitullien käyttöönotto ja yhteisten merien ryöstökalastuksen pysäyttäminen kuuluvat Hanna Sarkkisen mielestä merkittäviin teemoihin.

ALHAISET ÄÄNESTYSPROSENTIT ja nuorten vähäinen kiinnostus yhteiskuntaa kohtaan masentavat Sarkkista. Hän on huolissaan jopa demokratian tulevaisuudesta. ”Se on totta, ettei yksi ääni ratkaise, mutta äänet muodostavat kokonaisuuden. Eihän yhden roskankaan heittäminen maahan vielä tarkoita, että ympäristö on aivan roskainen, mutta jos kaikki tekevät niin, kahlaamme kohta paskassa. Meillä on kollektiivinen vastuu”, Sarkkinen näpäyttää. Hän toivoo, että ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen yhä useampi kansanedustaja olisi alle kolmikymppinen. Sarkkinen onkin esimerkiksi Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin ohella yksi niistä vasemmistolaisista nuorista naisista, joiden esiinmarssia tulevissa eduskuntavaaleissa vahvasti uumoillaan. ”En tykkää vastakkainasettelusta, mutta vanhempien edustajien kokemuksen lisäksi tarvitaan myös nuorta energiaa. Nimenomaan ympäristöpolitiikassa on suuri ero sukupolvien välillä. Puoluekannasta riippumatta monet nuoremmat poliitikot pitävät ympäristökysymyksiä tärkeinä.” Sisäistä vaikuttamisen paloaan Sarkkinen toteuttaa valtuustotyön lisäksi esimerkiksi kirjoittamalla blogia ja lehtitekstejä. Julkisissa puheissa ja ihmisten kohtaamisissa hän pyrkii jättämään jäljen kuulijoihin. ”Olin Oulunsalon yläkoulun kevätjuhlassa puhumassa ja yritin herätellä nuoria osallistumisen tärkeydestä. Jokaisella teolla ja valinnalla on vaikutusta yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.” Sarkkinen näkee, että vaikuttaa voi vaikkapa urheiluseuroissa, harrastejärjestöissä, partiossa tai asukasyhdistyksessä. Kipinä syttyy, kun huomaa, että omalla toiminnallaan saa asiat muuttumaan. ■

@ylkkari

7/2014 | 7

OPISKELIJA-ASUMISEN MONET MUODOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Yksin, kaksin, kimpassa Ylkkäri pääsi kurkkaamaan kolmeen opiskelijakotiin. Asuntokierros vei ympäri Oulua eri aloja opiskelevien kattojen alle. Mukaan mahtuu puuta, kiveä ja ekoa.

Asuntofakta • Asukas: Tiedeviestintää

opiskeleva Kaisa Pulkkinen.

• Koti: Yksiö kuudennessa kerroksessa Toivoniemessä, 34 neliömetriä. Talo rakennettu 1954. Muuttanut joulun alla 2012.

• Erikoista: Yksiötä voi

kutsua myös parihuoneeksi, sillä ovi erottaa keittiöja makuutilat. Naapurustossa asuu paljon nuoria ja iäkkäitä.

1. Ravitsemusterapeutiksi opiskellut Kaisa Pulkkinen viihtyy keittiössään. Säilytystilaa on vetolaatikoissa rutkasti.

Vapaus ja rauha

Pienet pätkät kimppakämpissä ovat vahvistaneet Kaisa Pulkkiselle sen, että hän viihtyy parhaiten yksiössä. Hänellä on varma paikka, jossa saa levähtää menojen ja reissujen välissä. KUUDENNEN KERROKSEN ikkunoista avautuu komea näkymä Oulun keskustan suuntaan. Tiedeviestinnän maisteriohjelmassa opiskelevalla Kaisa Pulkkisella, 26, oli tuuria mukana, kun hän nappasi yksiön Toivoniemen arvostetulta alueelta. ”Löysin ilmoituksen netistä ja näytössä oli paljon katsojia. Yritin vakuuttaa valitsijat, että ottakaa minut. Ottivat!” Pulkkinen iloitsee, sillä hänellä oli kiire muuttaa homeasunnosta pois. Hän pitää netti-ilmoituksia toimivana väylänä asunnon etsimiseen, mutta muistuttaa, että nopea pitää olla. Ilmoitukset eivät kauan vanhene. Psoasin (Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö) soluasunnon hakemista Pulkkinen ei edes harkinnut. Ensimmäiseen yksiöönsä hän muutti jo lukiolaisena.

oulunylioppilaslehti

”Olen sen verran vapaa sielu, että tarvitsen oman tilan. Jos vietän viikon vanhempien luona Itä-Suomessa, alan kaivata omia juttujani.” Kokemusta kimppa-asumisesta on tullut ravitsemustieteen opintojen harjoittelujaksoilta. Pulkkinen on asunut lyhyen aikaa kuuden hengen kommuunissa sekä omakotitalon yläkerrassa kämppäkaverin seurassa. Monta vuotta Kuopiossa ehti mennä kaksiossa silloisen poikaystävän kanssa.

Uutta ja vanhaa Vapauden hinta on työssä käyminen opiskelujen ohella, sillä yksiöiden vuokrat Oulussa ovat reilusti yli neljäsataa euroa. Oman rauhan lisäksi Pulkkinen on valmis maksamaan myös keskeisestä sijainnista, sillä kaupungin laitamilta on

hankala kulkea. Koska Pulkkinen joutuu punnitsemaan, mihin rahaa käyttää, yksiön kalustuksessa yhdistellään IKEA-hankintoja, kierrätyskeskuslöytöjä ja mummon perintöä. ”Kun muutin yhteisestä kaksiosta, iso televisio jäi minulle. Nauran aina, että se on sisustuselementtinä, koska yksin ei tule leffoja katseltua. Sohva on lainassa kaverin isoveljen perheeltä, enkä istu siinä koskaan.” Sisustusintoilijaksi Kaisa Pulkkinen ei tunnustaudu. Haaveissa on kuitenkin japanilaistyyppinen futon-sänky. ”Muutoissa tavara on karsiutunut, kun olen huomannut, että turhakkeita on kulkenut mukana. Periaatteeksi on tullut, että vähemmän on enemmän”, siisteyden ystävä Pulkkinen sanoo. jatkuu seuraavalla sivulla

2. Vihreän kivitalon asukkaat ovat tuttavallisia.

8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista Seuraa yksiössä

vereita voi nähdä keskustassa, Toivoniemen-kodissa Pulk- kun polkaisee pyörällä siltojen kinen on tykästynyt toimi- yli. Ruokaa Pulkkinen tykkää vaan keittiöön, valoisuuteen ja laittaa ystävien luona tai kutsua asuinalueeseen. Naapureina on heidät luokseen kylään. lähinnä nuoria ja iäkkäitä, ei ”Ainoa miinuspuoli tässä niinkään perheitä. on, että kaikki pitäisi ”Seinänaapuritehdä itse, vaikka nani asuu tyttö, laiskottaisi. Eteijonka kanssa sestä on pitOlen sen laitoimme kekään puuttunut sällä yhteilamppu, kun verran vapaa siä aamupasielu, että tarvitsen en vain ole loja. Joskus saanut aikaioman tilan. hän tulee viiseksi asentaa konloppuisitä. KaveKaisa Pulkkinen sin soittamaan rit ovat asiasta ovikelloa ja hekuittailleet”, rättämään. Toisen Pulkkinen nauluo voi mennä sponraa, vaikka sanoo taanisti ja lainata vaikka kyllä osaavansa lamppukahvia tai suodatinpusseja”, jen kiinnityksen. Pulkkinen kuvailee tunnelmaa. Yksin asuva ehtii tottua Hississä hän tykkää höpöttää pieniin omituisuuksiin, joten mummojen kanssa ja tervehtiä Pulkkisesta tuntuu ihan tavalkoiria. liselta selvitä eteisessä kylpyYksinäisyys ei yksiöasujaa huoneen valolla. Silmä tottuu vaivaa. Jos seuraa kaipaa, ka- omiin rutiineihin. ■

”

3. Ranskalaiselta parvekkeelta voi tiirailla AC Oulun pelejä ja Nuottasaaren tehtaiden piippuja. 4. Mummolta peritty Artekin keittiönpöytä käy sekä opiskelijan työpisteestä että illanistujaisten keskuksesta. Puinen senkki on kierrätyskeskuslöytö.

Omaa ja itse tehtyä Työssäkäyvä arkkitehtuurin opiskelija Joni Paaso, 27, ja vaimo Mira, 25, ostivat asunnon raksilalaisesta puutalosta. Naapureina on joukko tuttuja pariskuntia. SEINIÄ KAADETTIIN , puhkottiin ja pystytettiin, kun Joni ja Mira Paaso pääsivät vauhtiin ensimmäisen omistusasuntonsa kunnostamisessa. ”Makuuhuoneen peräseinää ei aiemmin ollut olemassa. Jonkin aikaa remppasimme samassa tilassa naapureiden kanssa ennen seinän rakentamista”, Joni kertoo ja kehuu puutalon asukkaita mukavaksi yhteisöksi. Ennen kuin projekti puolitoista vuotta sitten pääsi alkuun, pariskunta oli jo jonkin aikaa katsellut omistusasuntoja ja haaveillut remontoinnista. Kun tuttavat kertoivat puuhaavansa Raksilassa toimineen entisen hoitolaitoksen tiloihin asuntoja, Paasot hyppäsivät mukaan. Talossa asuu yhteensä viisi pariskuntaa. Sekaan mahtuu viisi arkkitehtia. ”Kummasti he päätyvät samoihin piireihin. Olemme naureskelleet, että onneksi tässä asuu myös normaaleja ihmisiä”, hieroja-kosmetologi Mira heittää. Naapureiden kanssa ollaan Jonin mukaan tekemisissä huomattavasti enemmän kuin tavallisessa taloyhtiössä. Pihalla jäädään aina juttelemaan ja itsensä voi kutsua seinän taakse esimerkiksi jääkiekkokatsomoon.

Rahat riittämään Vakituisten töitten turvin Paasot uskalsivat ostaa asunnon il-

man epäilyksiä. ”Vain opiskelijana ei ehkä olisi ostanut omaa”, Mira miettii. Osa Jonin opiskelukavereista taas on pohtinut, että asunnon olisi voinut ostaa jo opiskeluaikana. Paasot arvioivat asumiskulujen nousseen noin 25 prosenttia vuokramenoihin verrattuna, kun mukaan lasketaan remontin hinta ja lainanlyhennykset. Varmuuden ostolle toi myös se, että talon hankkineet osakkaat olivat tehneet perusteellisen kartoituksen rakennuksen kunnosta. Alan ammattilaisena Joni tietää, että 1930-luvulla valmistuneessa talossa ei ole vielä myöhempien vuosikymmenten tehorakentamiseen liittyviä virheitä. Kyseessä on terve talo ja rakenneratkaisut ovat moitteettomia. ”Puu-Raksila on kiinteistösijoittamisen kannalta hyvä kohde, sillä neliöhinta tuskin laskee lähivuosina. Kun remontin pystyy itse tekemään, sijoitetulle pääomalle saa todella hyvin vastinetta”, Joni perustelee. Omistusasunnon ehdoton etu on rakentamisesta pitävälle arkkitehtiopiskelijalle se, että asunnon voi muokata mieleisekseen. Ostettua työvoimaa on käytetty vain lakisääteiseen sähköjen kytkemiseen. Pariskunnan käsistä ovat asunnon kaikki pinnat, lattiat, ovet ja sähköjen suunnittelu. Ikkunat saivat jäädä, mutta nekin entisöitiin. Esimerkiksi

keittiön pöytä, työtasot, tv-taso ja sänky ovat omaa käsialaa.

Sopiva ympäristö Paasojen mielestä kodin 66,6 neliötä ovat juuri riittävät. Kahden ihmisen kodin täytyy olla käytännöllinen ja järkevästi suunniteltu. Ennen nykyistä ko-

@ylkkari

7/2014 | 9

Asuntofakta • Asukkaat: Arkkitehtiopiskelija Joni Paaso ja Mira-vaimo.

• Koti: Kolme huonetta ja keittiö, 66,6 neliömetriä. Remontoitu omistusasunto 1938 rakennetussa puutalossa Raksilassa. Muuttivat asumaan kesäkuussa 2013.

• Erikoista: Suuri osa kalusteista ja tasoista itse rakennettuja. Kaikki naapurit ovat tuttuja keskenään.

”

Makuuhuoneen peräseinää ei aiemmin ollut olemassa. Joni Paaso

Takaovi etuovena Vihreässä talossa kolmiossa asuvat Tuomo Tolonen ja Jaakko Vähäsöyrinki elävät seurallisesti. Melkein joka päivä käy kavereita, joista läheisimmät uskaltavat kulkea pihan kautta. IDEA KIMPPA-ASUMISESTA lähti vitsistä, jonka Tuomo Tolonen, 22, heitti opiskelukaverilleen Jaakko Vähäsöyringille, 23, kun molemmilla uhkasi olla muutto edessä. ”Erinäisten käänteiden ja yksityiselämään liittyvien syitten takia jouduimme muuttamaan edellisistä kämpistä”, Tolonen muotoilee hienovaraisesti. Neljännen vuotensa koneteekkareina aloittavat pojat tutustuivat toisiinsa jo fukseina. Kun molemmilla vielä oli hyviä kokemuksia kaverin kanssa asumisesta, yhteisen asunnon hakemista Psoasilta ei tarvinnut epäröidä. Yksin asumisen he näkivät kalliina ja tylsänä vaihtoehtona.

Omissa kopeissaan pojat eivät sanojensa mukaan nytkään tykkää jumittaa. ”Pidämme huoneitten ovet yleensä auki emmekä sulkeudu omaan valtakuntaan. Olohuoneessa katsellaan telkkaria ja leffoja, hakataan änäriä”, asukkaat kuvailevat.

Miellyttävä ekotalo Ensin Psoasilta ehdotettiin kahden hengen solua Syynimaalta, mutta se ei houkutellut, kun tarjolle tuli vasta remontoitu perheasunto Linnanmaalta. Energiatehokkaaksi saneerattu koti on ollut kesällä mieluisan viileä koneellisen ilmanvaihdon ansiosta. Energianku-

Asuntofakta tiaan he asuivat Alppilassa reilun 50 neliön kaksiossa. ”Se oli hyvän mallinen. Neliöt eivät kerro kaikkea. Esimerkiksi 70 neliön asunto voi olla ihan hölmösti suunniteltu”, Joni tietää. Sijainnilla on myös suuri merkitys. ”Raksilan mittakaava on miellyttävä, sillä rakennuk-

set ovat lähellä toisiaan. Vanhalla alueella puut ovat ehtineet kasvaa isoiksi, joten näyttää siltä, että rakennukset olisivat olleet paikallaan aina”, Joni kuvailee. Molemmat pitävät siitä, että keskusta ja työpaikat ovat lähellä. Jonin tie on viime aikoina vienyt useammin töihin

kuin yliopistolle. Seuraavaksi Joni aikoo askaroida työhuoneeseen tietokoneelle koko seinän peittävien liukuovien taakse jäävän syvennyksen. ”Ehkä sitten saisin taas kouluhommia tehtyä, kun olisi kunnollinen paikka”, n:nnen vuoden opiskelija tuumaa. ■

söyrinki.

• Koti: Psoasin perheasunto Linnanmaalla, 72,5 neliömetrin

kolmio. Talo rakennettu 1984 ja remontoitu 2013. Pojat muuttivat tämän vuoden huhtikuussa.

• Erikoista: Talo on osa eurooppalaista E2ReBuild-yhteistyö-

projektia, jossa rakennuksia saneerataan energiatehokkaiksi kylmiin oloihin. Rakenteet uusittiin ja energiatehokkuus vastaa nykyisiä määräyksiä. Jokaisessa asunnossa on lämpöä talteenottavat, pyörivät ilmanvaihtokoneet.

1. Olohuoneen sohva on kotona Paasojen lempipaikka. Tilpehöörää ei näy, sillä molemmat pitävät selkeästä ympäristöstä. Joni on itse rakentanut makuuhuoneesta pilkottavan sängyn, jonka päätyyn on upotettu sähköpistokkeet sekä lukuvalot. 2. Ikkunasta voi seurata vuodenaikojen vaihtelua. 3. Eteisen syvät kaapit on itse suunniteltu ja toteutettu. 4. Muovimaton ja lastulevyjen alta löytyi puulattia, joka hiottiin ja maalattiin. Television johdot kulkevat seinän sisällä. 5. Ruokapöytä ja keittiön työtaso ovat Jonin kädenjälkeä. Valmiin keittiöpaketin sijasta osat on tilattu tehtaalta ja koottu itse. Yleensä yläkaappien alla on työskentelyvalo, mutta koska kaappeja ei haluttu, kokkausta valaisee rimaan piilotettu ledvalo. oulunylioppilaslehti

• Asukkaat: Koneteekkarit Tuomo Tolonen ja Jaakko Vähä-

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista

Väylän varrelta Sanna Häyrynen

Uuden liiton nuoret

”

Olohuoneessa katsellaan telkkaria ja leffoja, hakataan änäriä. Tuomo Tolonen ja Jaakko Vähäsöyrinki

2 1. Kaatopaikalta pelastettu ja itse puhdistettu sohva on Tuomo Toloselle niin mieluisa paikka, että siihen on muodostunut lommo. 2. Tolosella kävi kivi-paperi-sakset-taistelussa huono mäihä, sillä hän joutui tyytymään lähes puolet pienempään huoneeseen kuin kämppäkaveri Jaakko Vähäsöyrinki (oik.).

3. Ruuat eivät ole yhteisiä, vaan pojat ovat jakaneet isosta jääkaapista hyllyt mieheen. Kunnollisen kokoiseen pakastimeen mahtuu marjoja ja tarjouslihoja. 4. Omalla takapihalla, ekotalon vihreää seinää vasten pyörät säilyvät.

HELPOINTA OLISI VAIN elää maatalousyhteiskunnassa. Pellon reunalla tönöttävä tila kaipaisi jatkajaa, joten välttyisi pähkäilyltä, mitä työkseen haluaa tehdä. Tällaisesta mutkattomuudesta on siirrytty tilan jakajiin ja päivittäjiin, itsensä toteuttajiin ja kokemusten hehkuttajiin. Työelämän murros ei ole uusi oivallus. Suunta näyttäisi nykyparikymppisten keskuudessa jälleen kulkevan eriäville urille. Rahan eteen halutaan tehdä jotakin aidosti kiinnostavaa ja itselle merkityksellistä, mielellään ilman kyynisten keskiikäisten pomojen kyttääviä katseita. Taustalla vaikuttanee äärimmilleen kiristynyt kilpailu vakituisista työsuhteista. Pätkätöiden ja epävarmojen pestien sijasta houkuttelevampi vaihtoehto on työllistää itse itsensä. Vastavalmistunut kun ei hyppää enää eläkeviran tuomaan hellään huomaan. KUTSUTTAKOON NÄITÄ ITSENSÄTYÖLLISTÄJIÄ uuden liiton nuoriksi. He ovat ammattiliittojen turvan sekä työsuhteiden etujen ulkopuolelle jättäytyviä uskalikkoja. Uuden liiton nuori hoitaa itse kaiken. Hän tekee sitä, mitä haluaa. Kokemusten etsiminen ja jännittävät, adrenaliiniryöppyjä aiheuttavat jutut ovat uuden liiton nuorelle elinehto. Urbaaneilla viilettäjillä on käsillään rajaton mahdollisuuksien määrä. Ihmisen biologiset ominaisuudet kehittyvät hitaammin kuin hektinen yhteiskunta. Vaikka sormi viuhuu kosketusnäytöllä, luontaista olisi kyntää peltoa. Toisinaan vaikuttaa siltä, että pääkopassa hölskyvät aivot laahaavat vielä maatalousyhteiskunnan ajassa. Ärsykkeiden tulMikä olisi niin vassa pieni ihminen siistiä, että sen saatta mennä ymmälleen. Mikä olisi vuoksi vaivautuisi niin siistiä, että sen aamuisin vuoksi vaivautuisi raahautumaan aamuisin raahautubyrolle? maan byrolle?

”

4 lutusta teekkarit voivat seurata mittarista. Hämärän tullen ekotalossa näkee led-valot päälle napsauttamalla. Tolosella ja Vähäsöyringillä on pitkälti yhteinen kaveripiiri, joten kämppään on helppo tulla viettämään aikaa, kun kaksi on jo valmiiksi paikalla. Hulppeahkossa opiskelijaboksissa on oma sauna ja takapiha. Tuttavallisimmat vieraat kulkevat rappukäytävän sijasta pihaoven kautta. ”Porukalla olemme saunoneet, grillailleet ja etkoilleet rauhallisesti, koska naapureina on lapsiperheitä. Kesällä on ollut aika maltillista”, pojat toteavat, mutta mietiskelevät, mitä mahtaa tapahtua, kun kaikki opiskelijabileet syksyllä alkavat.

Vaivattoman sopuisaa Linnanmaalle muutto tuntui molemmista järkevältä, sillä yliopiston läheisyys todennäköisesti motivoisi opiskelemaan. Jos tulevaisuudessa haluaa muuttaa yksiöön, sellaisen mieluummin etsisi keskustan suunnalta. Kipuraja asumisen kuukausimenoista tuntuu olevan 450 euron paikkeilla.”Tämä on halvempi kuin yksiö, mutta kalliimpi kuin solu. Kohtuullisella rahalla saa ihan hyvin mukavuuksia”, Vähäsöyrinki summaa. Muutto tuli halvaksi, sillä lähes mitään ei tarvinnut ostaa uutena ja poikien kuormat täydensivät toisiaan. Yhteisiin tiloihin Tolonen toi keittiön-

pöydän, sohvan ja verhot. Vähäsöyrinki kantoi omistaan television, tv-tason, hyllyt ja kukat. Kalusteet sattuivat kaiken lisäksi sointumaan yllättävän hyvin yhteen. Yhtä vaivatonta kuin sisustaminen on ollut myös Tolosen ja Vähäsöyringin yhteiselo. Konflikteja ei ole syntynyt. Ainoat huomautukset liittyvät Vähäsöyringin mukaan tilanteisiin, joissa toinen lainaa omia tavaroita:”Jos käyttää toisen paistinpannua, pitää muistuttaa, että se tulisi myös tiskattua.” Siivouskaan ei aiheuta ongelmia. Tolonen mieltää asunnon olevan yleensä kohtuullisen siisti. Joskus kaverit tosin jättävät jälkeensä pienen epäjärjestyksen, joten heidän poistuttuaan on hyvä hetki siivota. ■

KESÄLLÄ LUIN YRITTÄJÄ-IDEALISTI Saku Tuomisen kirjan Hyvä elämä. Teos on tarkoitettu oravanpyörään jumittuneille kirkastamaan sitä, mikä elämästä tekee mielekästä. Kirjan lopussa on kolme tehtävää eksyneelle suorittajalle. Ensimmäisessä käsketään täyttämään sivu unelmilla, niillä mahdottomillakin. Toisessa pitää listata, minkä tekeminen tuottaa itselle iloa. Viimeisessä käsketään muistelemaan hyviä asioita ja olemaan kiitollinen. Äärettömän etuoikeutetuille uuden liiton nuorille harjoitukset eivät ole yhtään hassumpia. Kun uskaltaa estottomasti unelmoida, voi selkeämmin hahmottaa eniten iloa tuottavat asiat. Parhaassa tapauksessa niistä saa elantonsa. Nuorten meno voi vanhan liiton jäärien silmissä näyttää hurvittelulta, vaikka kyseessä ehkä onkin vain hyvän elämän etsiminen. Saattaa käydä niin, että kaikkein rohkeimpien unelmana mieleen piirtyy oma viljapelto. Kirjoittaja työskenteli kesän Ylkkärissä ja jatkaa syksyllä opintojaan tiedeviestinnän maisteriohjelmassa.

@ylkkari

7/2014 | 11 Konsta Koivisto (vas.), Ilpo Heikkinen, Jaakko Ohtonen ja Ossi Koskelainen loihtivat yhdessä Ouluun Tornadon. Elokuussa nähdyssä ja koetussa teoksessa käsikirjoittajan viittaa kantoi Miki Liukkonen.

TORNADO • teksti Minna Koivunen • kuvat Sanna Häyrynen ja Minna Koivunen

Kohtaamisten kautta kotibileisiin Eräässä omakotitalossa Oulun Parkkisenkankaalla vietettiin elokuussa reilut kymmenet kotibileet. Ne olivat melko tavalliset etkot, joihin vain myytiin lippuja.

HELSINGISSÄ YLIOPPILASTEATTERIN parvekkeella kohtasivat pikkujouluissa 2012 kaksi oululaislähtöistä taiteilijaa: nuori näyttelijänalku ja kokeilunhaluinen teatteriohjaaja, nuori hänkin. Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitoksella opiskelevalla nuorukaisella oli muhinut päässä ajatus mielekkään ja henkilökohtaisen projektin tekemisestä. Hän työsti tuolloin esitystä, jota oli mukava tehdä, mutta josta hän ei kokenut saavansa erityistä taiteellista tyydytystä. Oululaislähtöinen lähes valmis maisteri, Jaakko Ohtonen halusi prosessoida hänessä itsessään kesken olevia tai käsittelemättä jääneitä asioita, jotka tuntuivat tärkeiltä. Hän tahtoi projektin liittyvän Ouluun tai oululaisuuteen sekä käsitellä omia juuriaan ja omaa oululaisuuttaan. Kokonaisvaltaisella tavalla tutkia sitä, kuka on ja mistä tulee. Lisäksi hän halusi toteuttaa projektin Oulussa, sillä täällä hän

oulunylioppilaslehti

ei nuoruuden Taidekoulu-kokemusta lukuun ottamatta ollut tehnyt vielä mitään ammatillista. Elokuussa 2014, vajaa kaksi vuotta myöhemmin viiden ihmisen kohtaamisen seurauksena koettiin oululaisessa omakotitalossa 11 esitystä Tornadoa – kunnianhimoista teatteria kotibileiden muodossa. Parkkisenkankaan bileissä vieraiden eli katsojien viihtymisestä huolehti Ohtosen esittämä isäntä, joka toivotti ovella tervetulleeksi tarjoamalla halloumia ja rohkaisi olemaan ja tekemään mitä vain. Yleisön jäsenenä oli vapaus tehdä mitä tahansa, milloin tahansa. Käydä vessassa, röökillä tai uimassa, juoda omia juomia. Aina kun tuntui siltä. Tilanteesta sai myös lähteä, jos niin halusi. KUN OHTONEN ALKOI SUUNNITELLA projektia, hän halusi mukaan samantyyppisen kokemuspohjan oululaisuudesta jakavia ja samoista lähtökohdista tulevia tai-

teilijoita, joiden agendat ja ambitiot hän pystyisi jossain määrin allekirjoittamaan. Parvekkeella tavattu ohjaaja, Ossi Koskelainen tuntui vahvasti semmoiselta. Ohtonen oli nähnyt Koskelaisen töitä Ylioppilasteatterissa ja hänen omaehtoinen, omalakinen maailma ja sisällöt puhuttelivat. Kaksikkoa yhdisti oululaisuus sekä pyrkimys monipuoliseen ja rajoja rikkovaan taiteeseen. Ohtonen tiesi, että he pystyvät saavuttamaan työskentelyssään yhteisen kielen ja tarkoitusperän. Kun hän pyysi Koskelaista mukaan, oli ohjaaja välittömästi kiinnostunut. Kummallakin oli siirtymäkausi menossa: näyttelijänalulla opinnot loppusuoralla ja teatteriohjaajalla Ylioppilasteatterin taiteellisen vastaavan pesti loppumassa. Oli koittamassa aika jättää tietty vaihe elämässä taakse. Lisäksi Ohtosen 25-vuotissyntymäpäivä lähestyi. Neljännesvuosisata tuntui iältä, joka vaati virstanpylvään myös

taiteellisessa mielessä. Projekti tarvitsi käsikirjoittajan. Ohtonen oli paria vuotta aiemmin tutustunut kirjailija-muusikko Miki Liukkoseen kaverinsa kautta. Ohtosella oli ollut tunne, että olisi mukava tehdä Liukkosen teksteistä tai hänen kirjoittamanaan jotakin. ”Mikillä on samoja attribuutteja, joita yhdistän Ossiin: omaehtoisuutta ja vahva kokemusmaailma siitä, mitä minä käsitän oululaisena ja mikä liittyy siihen henkiseen maaperään, jossa koen itse liikkuneeni täällä asuessani ja kasvaneena”, Ohtonen luonnehtii. Hän soitti Liukkoselle, joka oli heti kiinnostunut. Kirjailijalta tilattiin tekstiä oululaisuudesta, mutta kovin yksityiskohtaisia ohjeita ei annettu, vaan kaksikko luotti Liukkoseen. Täysin tyhjästä ei esikoisromaaninsa Lapset auringon alla vuonna 2013 julkaisseen kirjailijan näytelmätekstiä tarvinnut kuitenkaan luoda.

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Muutamilla junamatkoilla ravintolavaunussa he kävivät Liukkosen kanssa keskusteluja muun muassa Ohtosen henkilöhistoriasta. Liukkosen teksti oli Koskelaisen makuun liian näytelmämäinen. Koskelaista ei miellyttänyt teatterillinen aikataso, jossa esiintyjä purkaa etäällä olevalle yleisölle tuntojaan. Hänen mielestään Ouluun tullessa esitys piti tehdä rohkeammin. Koskelainen alkoi työstää esitystä kotibile-konseptiin. Liukkosen tekstissä oli pohjalla juhlatilanne, mutta se oli ikään kuin etäännytetty eikä kaikki draama ollut kytkeytynyt siihen. Ohjaaja halusi kaiken toiminnan nyt-hetkeen ja sai innostettua Ohtosenkin ajatuksilleen. TORNADOKSI NIMETTY ESITYS

kaipasi vie-

Oululaislähtöinen Ossi Koskelainen, 33, valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008 teatteriohjaajaksi ja on työskennellyt muun muassa Helsingin Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana ja ohjasi Oulussa elokuussa esitetyn Tornadon.

lä ääni- ja tilasuunnittelijat. Koskelaisen kaveri Teatterikorkeakoulusta Ilpo Heikkinen pyydettiin hoitamaan äänisuunnittelu. Heikkistä Koskelainen kuvaa vahvaksi konseptuaaliseksi ajattelijaksi. Myös pian äänisuunnittelijaksi Teakista valmistuvalla Heikkisellä oli ollut mielessä taiteellisen projektin tekeminen Oulussa, sillä hänkin on Oulusta tai tarkemmin Kempeleestä kotoisin. ”Oululainen diaspora tuntuu toimivan ympäri Suomea ja maailmaa. Oululaiset tapaavat tutustua toisiinsa oli maantieteellinen sijainti mikä hyvänsä”, Ohtonen on havainnut. Tilasuunnittelijaksi puolestaan Koskelainen halusi Oulussa asuvan henkilön eikä ketään helsinkiläistä Oulua kaukaa katsovaa rutinoitunutta ammattilaista. Viime uutena vuotena Koskelainen tapasi Oulun Kulttuuribingolla ku-

vataiteilija-muusikko Konsta Koiviston, jota ohjaaja pyysi intuition perusteella mukaan. Ohtonen tunsi Koiviston jo pidemmältä ajalta ja hänen kauttaan Ohtonen Liukkoseenkin tutustui. Ympyrä ikään kuin sulkeutui ja työryhmä oli kasassa. Samaan aikaan, kun sisältöä työstettiin, alkoi esityspaikan etsintä. Viisikko ei halunnut viedä esitystä mihinkään eristäyneeseen teatteritilaan tai saliin. Haussa oli reaalinen bilepaikka. He hakivat Oulun Juhlaviikkojen kautta Oulusta omakotitaloa, joka löytyi Parkkisenkankaalta. Koskelainen kävi katsomassa taloa, piti sitä juuri sopivan jännitteisenä ja sellaisena kuin mielessä oli ollut. ”Vaikka on kulunut aikaa, tuntuu, että asiat ovat menneet tosi absurdilla tavalla eteenpäin. Me istumme nyt tässä. Asumme täällä, teemme tänne ko-

tibileet ja esityksen. Tämä prokkis toteutui hienolla tavalla ja oikeastaan paremmin kuin olisin voinut odottaa”, Ohtonen fiilistelee ensi-iltaviikon alussa. ”Kaikki on tullut tietyn johdatuksen kautta”, Koskelainen lisää. ”Tässä on ollut paljon johdatusta, yhteensattumia, hyvää tuuria ja omituisesti lutviutuvia asioita”, Ohtonen purkaa prosessia. KUN ESITYSPAIKKA OLI tiedossa, he pystyivät muokkaamaan käsikirjoitusta miljöönkin mukaan. He pitivät alkuvuodesta Tampereella Tutkivan teatterityönkeskuksella viikon workshoppeja, joissa muun muassa tonkivat kaikkien Oulukokemuksia. Vaikka Liukkonen teki esitykseen pohjatekstin, antoi hän vapaat kädet tehdä teksteillään mitä vaan ja luotti

@ylkkari

Lahjakas Jaakko Ohtonen heittäytyi kotibileet tarjonneessa Tornadossa hengästyttävällä vimmalla.

työryhmään. Aina kun Koskelaisella oli tietty suunta, kuinka sovittaa tekstejä, kysyi hän Liukkoselta luvan. Yleensä ehdotukset menivät läpi. Elokuun lähestyessä Tornado liikkui koko ajan rohkeampaa ja suoraviivaisempaa kohti. Neljä viikkoa ennen Ouluun tuloa kesä-heinäkuussa Koskelainen, Ohtonen ja Heikkinen pistivät kotibileitä kasaan Tampereella kunnolla yhdeksi esitykseksi. Viimeinen askel oli sovittaa esitys kolmikerroksiseen taloon. Heinäkuussa Koskelainen, Ohtonen ja Heikkinen muuttivat Parkkisenkankaan taloon ja pitivät parin viikon session paikan päällä ennen ensi-iltaa, joka oli elokuun ensimmäisenä lauantaina. Ensi-ilta oli onnistunut. Yleisössä näki niin iloa, surua, mietteliäisyyttä, ahdistusta ja viihtymistä. Tornado oli enemmän kuin pelkät hauskat kotibileet. Se käsitteli Ohtosen esittämän ”meikän” kautta lapsuuden ja nuoruuden perhesuhteita oululaisesta näkökulmasta. ”Se oli kollaasi työryhmän tuntemuksia jumeista ja oululaisista erityisistä vapaudentunnusteluista, joiden kokeminen voisi tehdä hyvää monelle helsinkiläisellekin. Asioita, joita me koemme taiteilijuuden erikoisnyanssina ja energiana miksautuneena Mikiin ja Konstaan, jotka ovat natiiveja ja depressiisiviä täällä. He toivat omalla tavallaan synkkää valoa tähän”, Koskelainen maalailee. HEILLE KAIKILLE LAPSUUDEN ja nuoruuden kotikaupunki on tärkeä, vaikkakin suhde siihen ei ole täysin mutkaton. ”Oulu on kompleksinen paikka ihan maantieteellisen sijaintinsa ja yleiskulttuurisen ilmapiirinsä kanssa. Kun menee muualle, rupeaa törmäämään niihin asioihin enemmän hauskoilla ja ei-niinhauskoilla tavoilla. Tässä paikassa on oma leimansa. Lähimpään toiseen suu-

rempaan kaupunkiin on kuitenkin 300 kilometriä joka suunnassa, mikä on ihan eri asia kuin Etelä-Suomessa”, Heikkinen pohtii. ”On tosi banaalia sanoa, mutta oululaisten ihmisten kanssa tulee jännällä tavalla jaettua tuntoja ja näkemyksiä elämästä, mitä ei välttämättä koe muualta tulleiden ihmisten kanssa samalla tavalla. On joitain asioita, joita meidän ei tarvitse keskustella läpi kuten täysin praktisia elementtejä, jotka liittyvät faktoihin kuten tuo etäisyys paikoista, mistä johtuu paljon erilaisia asioita. Ne vaikuttavat esimerkiksi sosiaalisiin piireihin, ylipäänsä kaikenmaailman skeneihin. Esimerkiksi Oulun taidepiirit tai ug-meininki elävät tosi eri tavalla kuin Etelä-Suomessa ainakin minun kokemuspohjani mukaan”, Ohtonen jatkaa. ”Välillä tulee sellainen olo, että Oulussa uugeemman taiteen pitää selviytyä suuremmalla tavalla kuin Etelä-Suomessa. Siellä on enemmän kulttuurin harrastajia. Oulussa niitä pitää oikeasti kalastella ja oma juttu on hankalampi saada näkyviin, mutta kun sen saa näkyviin, se myös näkyy. Se on jollain tavalla selviytymistä”, Koivisto tuumaa. ESITYSTEN AATTONA OHTONEN toivoi, että heidän kaverinsa myös Etelä-Suomesta jaksaisivat tulla Ouluun Tornadoa katsomaan. ”Mutta se ei ole niin iisiä. Jos meillä on Lahdessa juttu, kyllä sinne jengi tulee katsomaan. Se on tunnin junamatka Helsingistä, kun tänne kestää se kuudesta kahdeksan tuntia riippuen paikasta. Se on eri homma”, Ohtonen järkeilee. ”Ja löytää sen jälkeen vielä Parkkisenkankaalle”, Koskelainen lisää. ”Matka jonka ihmiset tekevät tullessaan tänne, on osa esitystä”, Ohtonen painottaa. Pohjoisen sijainnin lisäksi väestöra-

Pian Teatterikorkeakoulusta äänisuunnittelijaksi valmistuva Ilpo Heikkinen esitti Tornadossa itseään, bileisiin hyvän tunnelman luovaa dj:tä.

kenne määrittää Ohtosen mukaan Oulua, keski-iältään Suomen nuorinta kuntaa. Se näkyy hänen mielestään kulttuurielämässä huonolla tavalla. ”Nuorille aikuisille tehtävät sisällöt ovat nuorten aikuisten omilla harteilla tai en koe, että täällä aivan hirvittävästi on sisältöjä. Haluaisin, että kun ihmiset lähtivät tästä tilasta, he kokivat tarvetta keskustella siitä, mitä juuri äsken tapahtui.” Ohjaaja Koskelainen puolestaan halusi tarjota Tornadon kautta mahdollisuutta tarttua tunteiden ja hetkien kokemiseen ja niiden artikuloimiseen hieman kiteytyneemmin kuin oululainen todellisuus yleensä tarjoaa. ”Kelattua

suoruutta”, Koskelainen kuvailee. Työryhmä pyrki esityksellään elämännäköisyyteen ja onnistui siinä. Kotibileet tarjosivat viihtymistä, draamaa ja illanvieton. Lähes kolmetuntinen esitys loppui Ohtosen esittämän henkilön salaperäiseen kävelyyn talon laajalla takapihalla. Hänellä oli päällään koristeltu ja käsin ommeltu kaapu, jossa oli elefantin kärsää muistuttava huppu. Jos ei muuten, niin viimeiset minuutit saivat hämmennyksen valtaan, että mitä tässä juuri tapahtuikaan. Niin kuin nuori, viimeisenä Tornadon esityspäivänä 25 vuotta täyttänyt näyttelijänalku halasi. ■

Äkkilähdöt

opiskelijakortilla

-20% Alennus samana päivänä varatuista parturi- ja kampaamopalveluista.

OULUGOSPEL 31.10.–2.11.2014

Markus Pätsi | Maksetut viulut | kls. Kaemo | Sancta Venia | Idän ihmeet | Nolla Lisätietoja www.oulunseurakunnat.fi/oulugospel Löydät meidät myös Facebookista PARTURI-KAMPAAMO Kirkkokatu 4, I & II krs. Oulu p. 040 777 7047 Stockmann Oulu I krs. p. 040 717 1898 // www.salonvirho.com *) TARJOUS ON VOIMASSA 31.5.2015 ASTI.

Järjestää Oulun ev.lut. seurakunnat Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään

Punainen Risti Kontti

a i l a n a c Vul ts

en y pres

proudl

semester begins partying

at Toppila’s Möljä wed 10.9. 8 pm

POW! Teekkaritorvet

/Vulcanalia

9 pm

Lieke 10 pm

raappana 11 pm dj imad feat.

00 - 1.30 am

dj jay honey

8 pm - 11 pm

photoextravaganza! 69 water bus drives you to Möljä for free 19-21 21 --> 2,50 €

cloak room for bags 2 euros

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

ROLLER DERBY • teksti Minna Koivunen • kuvat Matias Partanen

Itsensä ylittämistä rullien päällä OULUN URHEILUTALOLLA on alkamassa kesäkuisena lauantaina Oulun Shitty City Rollers vastaan Kuopio Roller Derby. Kyseessä on roller derbyn Pohjola Cupin vuoden kolmas osakilpailu ja päivän ensimmäinen peli. Suurin osa yleisöstä on katsomassa viitisen vuotta Suomessa pelattua lajia ensimmäistä kertaa. Kajareista soi suomalaista iskelmää, sillä turnauksen teema on juhannushitit. Ennen ottelua oululaisjoukkue on käynyt pukuhuoneessa läpi muutamaa päivää aiemmin sovitut tavoitteet: hyökkäysten ja aloitusten parantaminen. Heillä on ollut kautta linjan tiukka puolustus, ja kuluneella kaudella joukkue on pyrkinyt parantamaan hyökkäyspeliä. Valmistautumiseen kuului myös äänen aukaiseminen, yhteishengen kerääminen ja lämmittely. Joukkueen valmentaja-kapteeni, itsekin pelaava Malla ”Pate” Ylitalo, 26, oli hakemassa unohtunutta mittanauhaa, joten joukkueen piti hoitaa valmistelut ilman häntä. Kun pelin alkuun on hetki aikaa, tuomarit tarkistavat jokaiselta pelaajalta varusteet. Kypärän tulee olla

tiukka ja pysyä päässä. Ranne-, kyynär- ja polvisuojien pitää olla ehjät, eivätkä ne saa liikkua. Hammassuojien on pysyttävä hyvin suussa. Luistimet pitää itse tarkistaa, ettei niissä ole minkäänlaisia irtoremmejä. Lopuksi tuomarit katsovat, pelinumero näkyy paidasta ja käsistä. Numerot pitää olla koko pelin ajan näkyvissä, muuten voi saada jäähyn. Vielä ennen ensivihellystä joukkueet esitellään. Kuopion joukkueen luistellessa ympäri rinkiä kuuluu kajareista Batmanin tunnusmusiikki. Oulun joukkue on puolipolviasennossa kannustamassa ja kuopiolaisten mennessä ohi he antavat yläfemmat. Moista ei monessa lajissa näe, mutta roller derbyyn erityisesti kuuluu joukkueiden välinen hyvä henki. Vaikka toisia vastaan pelataan ja kentällä tosissaan taistellaan, ovat pelaajat kentän ulkopuolella kavereita. Tuomari pistää pelin käyntiin ja kentällä olevat kymmenen pelaajaa lähtevät luistelemaan ovaalin muotoista kenttää ympäri. Heti pelin alussa kuopiolainen joutuu puolenminuutin mittaiselle jäähylle. Oulu saa ensimmäisestä jamista 15 pistettä. Ensimmäistä kertaa roller derby –peliä seuraa-

valle kentällä tapahtuu paljon. Eri pelipaikkaa pelaavien roolien hahmottaminen vie hetken, jäähyjen syitä ei hoksaa, mutta hetken päästä lajista pääsee vähän perille. Yksi roller derby –peli muodostuu kahdesta 30 minuutin erästä, jotka puolestaan sisältävät korkeintaan kahden minuutin mittaisia jameja. Pelaajat kentällä vaihtuvat jamien välillä. Kummankin joukkueen viisikossa on aina yksi pisteitä tehtaileva jammeri. Muita pelaajia ovat neljä blokkeria, joista yksi on pelinrakentajana toimiva pivot. ALUSTA ASTI OULULAISIA kannustetaan kovasti. ”Pate jaksaa jaksaa!” ja ”Go Anni!”, kentän laidalta muun muassa huudetaan. Kova kannustus tuottaa tulosta, sillä reilun kymmenen minuutin jälkeen Oulu johtaa 47–0. Kun pienikokoinen jammeri Anni Pitkänen, 20, puskee pakan läpi, kuuluu ”Hyvä Anni!” Välillä hän menee helpon näköisesti sisäkautta ohi. Ylitalokin ohittaa vastapuolen pelaajia tiuhaan tahtiin keräten roimasti pisteitä.

@ylkkari

7/2014 | 17 Luokanopettajaksi opiskeleva Anni Pitkänen, 20, laittaa Luokanopettajaksi opiskeleva Anni Pitkänen, 20, laittaa aina roller aina roller derbyn etusijalle. Se on kannattanut, sillä tähtiderbyn etusijalle ennen opiskeluja. Se on kannattanut, sillä hän on kypäräinen jammeri on nopeasti noussut yhdeksi joukkunopeasti noussut joukkueen teknisesti parhaaksi luistelijaksi. een teknisesti parhaaksi luistelijaksi.

Jammerina pelaava Malla Ylitalo, 26, oli mukana kasaamassa ja perustamassa roller derby -joukkuetta Ouluun ja on nykyään myös valmentaja ja kuluvalla kaudella ollut kapteenina.

”En yhtään muista, mistä minä lajista kuulin. Se on varmaan ilmestynyt minulle unessa. Yhdesti aloin vain googlettamaan, onko Oulussa derbyä enkä yhtään tiedä, mistä siitä alkujaan kuulin”, Ylitalo koittaa muistella. Kun Ouluun perustettiin joukkue, oli Ylitalo heti mukana. Syksyllä 2011 he alkoivat kerätä porukkaa ja tilasivat varusteet. Tammikuussa 2012 alkoivat luistintreenit. Pitkänen sen sijaan kuuli lajista kaveriltaan, joka oli kuullut äidiltään, joka oli lukenut lehdestä open skate –tapahtumasta. Siellä pääsisi kokeilemaan lajia. ”Kaveri aikoi vissiin tosissaan, että siitä tulisi harrastus, mutta minä ajattelin vain käydä viettämässä siellä lauantai-päivän huvikseen. Mutta sitten jotakin tapahtui”, Pitkänen kertoo. ”Me kaappasimme sinut”, Ylitalo sanoo topakasti. Kaappauksesta on kulunut kaksi vuotta, ja Pitkänen on nykyään joukkueen yksi teknisesti parhaista luistelijoista – siitä huolimatta, ettei Pitkänen ollut juuri urheillut ennen lajiin hurahtamista. Itse asiassa hän on aina inhonnut urheilua. oulunylioppilaslehti

”Uskalsin aloittaa, kun kaikki sanoivat, ettei tarvitse olla mitään urheilutaustaa. Itsellä oli niin huono kunto, että jos minulle olisi sanottu, että on tämä aika rankkaa ja kannattaa miettiä, jaksaako, en olisi aloittanut”, Pitkänen paljastaa. Vaikka urheilutausta ei ole pakollinen, jotta voisi laittaa quad-rullaluistimet jalkaan, hyötyä aiemmista liikuntaharrastuksista on. Luistelemisen ja taklaamisen oppii helpommin, kun tietää mihin oma keho pystyy. Pitkänen viehättyi lajista jo tuolla ensimmäisellä open skate -kerralla. Tosin ennakkoon hän ajatteli, ettei pitäisi siitä, koska ei ole tykännyt rullaluistella ulkona. Roller derby tuntui kuitenkin erilaiselta. Kun hän sai jo ensimmäisellä kerralla kokea vauhtia, jäi hän koukkuun. ”Ensimmäisestä kerrasta ja niistä ihmisistä jäi jo tosi hyvä fiilis”, Pitkänen muistaa. Ennen kaikkea joukkuekavereihin derbyn viehätys kiteytyy Ylitalollekin. Joukkueessa hän on tutustunut erilaisiin ihmisiin, joihin ei tavallisesti törmäisi ikinä. Yhteinen kiinnostus kuitenkin yhdistää. ”Meillä on mahtava porukka. Kun olin viikon lo-

malla, oli kauhea ikävä derby-ihmisiä. On pääasia, että on mukavaa olla yhdessä. Joukkueessa saa hioa yhteistyötä ja yhdessä kehittää koko pelisysteemiä”, Ylitalo tuumaa. ”Olen tosi lojaali omalle joukkueelle. Jos joku tekisi semmoisen hullun päätöksen, ettei pelatakaan enää derbyä, vaan olisimme koripallojoukkue, olisin varmaan mukana, vaikken tykkäisikään lajista”, Pitkänen nauraa. MOLEMMILLE LAJISSA TÄRKEÄÄ on myös mahdollisuus kehittyä jatkuvasti. Monipuolinen laji vaatii teknistä osaamista, voimaa, nopeutta ja räjähtävyyttä. Pelin erikoisluonne on se, että kumpikin joukkue hyökkää ja puolustaa samanaikaisesti, joten haasteita riittää. He painottavat, että aina pystyy menemään omalle epämukavuusalueelle ja saavuttamaan siellä itselleen uutta sekä ylittämään itsensä. ”Alussa oli paljon teknisiä juttuja kuten sirklaus tai takaperin sirklaus, joita en osannut. Aina kun oppii jotakin uutta, joka on tuntunut mahdottomalta, se tuntuu kivalta”, Pitkänen toteaa.

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Oululainen Shitty City Rollers on laitettu pystyyn vuonna 2011. Samana vuonna Suomi sijoittui MM-kisoissa viidenneksi ollen Englannin jälkeen toiseksi paras eurooppalainen joukkue.

Urheilutalon pelissä Oulu on ylivoimainen Kuopiota vastaan. 15 minuutin tauolle mentäessä Shitty City Rollers johtaa 181–37. Samana päivänä Turussa pelataan roller derby -turnaus, mikä kertoo lajin kasvusta. Laji on Suomessa vielä nuori. Ensimmäinen joukkue, Helsinki Roller Derby perustettiin vuonna 2009. Nykyään joukkueita on jo reilut 20. Suomessa alettiin ensimmäisenä maana Euroopassa pelata kansallista mestaruussarjaa. SM-liigassa pelaavat Helsinki Roller Derby, Kallio Rolling Rainbow, Tampere Roller Derby, Kouvola Rock’n’ Rollers ja Lahti Roller Derby. Divarissa pelaavat Porvoo Roller Derby, Kuopio Roller Derby, Oulun Shitty City Rollers ja Joensuu Rolling Rogues. Pohjola Cupissa edellä mainittujen

neljän lisäksi kamppailevat Jyväskylä Rollin’ Ragdolls ja Kalajokilaakson Riverdale Rollers. Muita joukkueita on muun muassa Rovaniemellä, Seinäjoella ja Kajaanissa. ”Kun saa porukan kasaan, kehitys on suhteellisen nopeaa. Parissa vuodessa tasoerot alkavat varmasti tasoittua Suomessa”, Ylitalo arvioi. PARI MINUUTTIA ENNEN pelin loppua Oulu menee jo 400 pisteen yli. Joukkueen uusi ennätys on varmistunut, sillä oululaisten parhaat pisteet tätä peliä ennen olivat 216. Pelin lopun häämöttäessä oululaiskannattajien huudot entisestään yltyvät. Tulostaululla komeilee päätösvihellyksen jälkeen murskalukemat oululaisille. Voitto irtosi siihenastisilla Pohjola Cupin ennätyspisteillä 424–56. Lopuksi jouk-

kueet luistelevat alun tapaan ringin ympäri ja vaihtavat läpsyt sekä halaavat toisiaan. Kaverillisesta tunnelmasta kertoo sekin, että tiimit ottavat vielä ennen pukukoppiin menoa yhteiskuvan. Seuraava koitos Pitkäsellä ja Ylitalolla on syyskuussa Kuopiossa, kun he pelaavat Pohjola Cupin finaalissa Jyväskylää vastaan. Ottelusta tulee tätä Urheilutalon matsia tiukempi, sillä kun joukkueet viimeksi toukokuussa kohtasivat, voitti Oulu niukasti reilun 60 pisteen erolla. Mutta tulee voitto tai ei, jatkoilla joukkueet juhlivat yhdessä kauden loppumista. ■ Oulussa Roller derbyn aloittelijakurssi alkaa 28.9. ja sinne voi ilmoittautua netissä. Lisätietoa kurssista: facebook. com/groups/rosarit2014 @ylkkari

7/2014 | 19

Uskalsin aloittaa, kun kaikki sanoivat, ettei tarvitse olla mitään urheilutaustaa. Itsellä oli niin huono kunto, että jos minulle olisi sanottu, että on tämä aika rankkaa ja kannattaa miettiä, jaksaako, en olisi aloittanut.”

”

Anni Pitkänen

oulunylioppilaslehti

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Vuokra-asuntoja! TERVETULOA YLIOPISTOON! Lukuvuoden avajaisten ekumeeninen jumalanpalvelus ma 8.9. klo 14 Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7. PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI Yliopistokatu 7:

Soita 040 152 9999 www.kiinteistotahkola.fi

Messu sunnuntaisin klo 10. English Service sunnuntaisin klo 16. KappeLive la 6.9. klo 19 konsertoi Antti Annola. Vapaa pääsy. KESKUSTAN SRK-TALO Isokatu 17:

Syyskauden avaus la 20.9. klo 16, esiintyy musiikkiduo Outi & Lee. Vapaa pääsy. Lisäksi toiminnan esittelyä ja tarjoilua. Erityisesti uudet opiskelijat tervetuloa! Sarastus-kuoron harjoitukset ke 27.8. ja 3.9. klo 18, Taina Voutilainen p. 044 3161 729. Sinua ja asioitasi varten: yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 p. 040 524 5919 yliopistopastori@oulu.fi Palveleva puhelin: klo 20–24 p. 01019 0071 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

Teknopalatsi kuntokeskus yliopiston vieressä

Katso lisää Katso lisää: www.teknopalatsi.fi Tällä ilmoituksella (leikkaa mukaan)

Ylioppilaslehti_syksy2014.indd 1 MENOT

2 henkilöä kuntoilee yhden hinnalla 1 kuukauden.

Ilmoita seuraavat menot 8.9.2014 mennessä toimitus@oyy.fi.

Lunasta tarjous syyskuun loppuun mennessä. 1/hlö Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu

Tee asuntohakemus netissä Vapaat vuokraasunnot

sato.fi

SATO Vuokraus ja myynti Puh. 0201 34 4400 Hallituskatu 20, 90100 Oulu Puhelujen hinnat Suomessa: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston mukaisesti.

11.8.2014 13:25:03

OLO RY Oulun Luokanopettajaopiskelijat ry järjestää ylimääräisen kokouksen tiistaina 16.9 klo 16.15 alkaen luokassa KK 223. Kokouksessa käydään läpi korjattu tilinpäätös, luetaan tilintarkastuskertomus sekä hallitusta täydennetään kahdellä jäsenellä. Tervetuloa! OYT Oulun Ylioppilasteatterin uusille teatteriharrastajille suunnattu Tuoretiski starttaa syyskuussa. Lisätietoja ja hakuohjeet nettisivuilta 1.9. alkaen (www.oulunylioppilasteatteri.fi). HYVÄN MIELEN TALO Hyvän mielen talo ry:n Mielipaletti-projektin (17–29-vuotiaille) ohjelmassa syyskuussa: Craftivism-työpaja Mahdollisuuksien Torilla 6.9. klo 11–16. Työpajassa voi ottaa kantaa haluamaansa aiheeseen neulomalla. Leiri Syötteelle 12.–14.9. Leirillä tehdään pieniä vaelluksia, ympäristötaidetta ja kokeillaan vaijerilaskua Pikku-Syötteen upeissa maisemissa.

@ylkkari

7/2014 | 21 KILPAURHEILUN JA OPISKELUN YHDISTÄMINEN • teksti Minna Koivunen • kuvat Anna Mansisto

Joonas Sohlo (vas.), Mari Laakkonen, Ville Oksa ja Jenni Kukkonen ovat onnistuneet yhdistämään kilpaurheilun ja opinnot. Välillä se vaatii hieman ylimääräistä säätämistä.

Kaikki pallot ilmassa Pikaluistelija Jenni Kukkonen, kestävyysjuoksija Mari Laakkonen, salibandyn pelaaja Ville Oksa ja jalkapalloilija Joonas Sohlo täyttävät päivänsä treenaamisella ja opiskeluilla. TAVOITTEELLISEN KILPAURHEILUN ja opiskeluiden yhteen sovittaminen voisi kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta kun kuuntelee pikaluistelija Jenni Kukkosta, 26, kestävyysjuoksija Mari Laakkosta, 23, salibandyn pelaaja Ville Oksaa, 24, ja jalkapalloilija Joonas Sohloa, 26, on hetkessä eri mieltä. Ville Oksa pelaa OLS:ssa salibandyä, ja Joonas Sohlo jalkapalloa AC Oulun riveissä. Mari Laakkonen treenaa kestävyysjuoksua ja edustaa Pudasjärven urheilijoita. Jenni Kukkonen puolestaan pikaluistelee Oulun Tarmon väreissä. He treenaavat joka päivä. Riippuen siitä onko menossa peruskunto- vai kisakausi saattaa harjoituksia olla kaksikin kertaa päivässä. ”Meillä on valmistava kausi ja pelikausi. Esimerkiksi valmistavalla kaudella herkistelemme paikkoja, jotta olemme parhaassa pelivireessä”, viisivuotiaana jalkapallon pelaamisen aloittanut Sohlo kertoo. ”Miten te muuten herkistelette?” kysyy Kukkonen uteliaana. ”Teemme kaikenlaisia jumppaliikkeitä ja askelluksia. Jos pelaamme treeneissä, ne ovat minuutin pelejä ja pidämme pitemmät huilit. Maalintekoharjoituksia tekemällä saamme vireen ylle. Kaikki suoritukset ovat optimitasolla eli ne eivät hengästytä. Se vaihtelee tietenkin valmentajasta ja tyyleistä riippuen”, Sohlo selittää. Jalkapallo sopii opiskelujen rinnalle, sillä treenaaminen painottuu kesään. Talvella heillä on hieman vähemmän harjoituksia, jolloin voi keskittyä opiskeluun sekä oheisharjoitteluun ja kesällä vuorostaan pelata täysillä. Salibandyssa kausi sen sijaan alkaa syksyllä, ja

oulunylioppilaslehti

koska treenaaminen sekä pelit vievät aikaa, päivät täytyy suunnitella tarkasti. Hämeenlinnasta kotoisin oleva Oksa kertoo, että pelit säätelevät heidän treenaamistaan, eli kuinka usein ja kuinka kovaa joukkue harjoittelee. Yleensä pelit ovat viikonloppuisin, ja usein pelireissuun sisältyy peli sekä lauantaille että sunnuntaille. Silloin kun viikonloppuna ei pelata, treenaavat he viikolla kovempaa. ”Päivä on aika lailla täysi viisi päivää viikossa. Aamulla yliopistolle, iltapäivällä pois. Käyn kotona, syön ja lähden treeneihin. Tulen illalla kotiin ja minulla on vähän vapaa-aikaa siinä”, seitsemänvuotiaana salibandyn aloittanut Oksa luonnehtii. ”Mihin aikaa teillä on treenit?”, Sohlo utelee. ”Viiden ja kahdeksan välillä. Toivottavasti olemme saaneet paremmat treenivuorot tälle vuodelle, sillä viime vuonna oli niin, että puoli yksitoistakin saattoi loppua treenit eli alkoi jopa yhdeksältä. Pitäisi olla nyt niin, että kahdeksalta alkaa viimeistään”, Oksa selittää. ”Meillä on ennen neljää tai kahdeksan jälkeen treenit, koska junnuille on varattu neljästä kahdeksaan. Yleensä kahdelta alkaa treenit, mikä verottaa opiskeluja”, Sohlo puolestaan kertoo. ”Välillä saa kyllä vähän vääntää. Jos pitää vaikka perjantaina lähteä aikaisemmin pois, pitää säätää, ettei tule sitä yhtä poissaoloa liikaa. Yllättävän hyvin on mennyt. Ei ole valittamista”, Oksa tuumaa treenien ja opiskelun yhteensovittamisesta. ”On sitä muutaman lisätehtävän tehnyt”, Sohlo naurahtaa. Kukkosella meinasi jäädä kurssisuoritus kerran saamatta, kun hän ei päässyt esittämään ryhmätyötään

muiden kanssa. Hänellä oli treenit tai kisamatka, ja he olivat sopineet ryhmässä, ettei hän tule ryhmätyön esittelyyn. Myös kurssinvetäjä oli tietoinen asiasta. ”Kurssin jälkeen vetäjä laittoi minulle viestin, että ryhmänne sai vitosen, mutta kun et ollut paikalla, hylkään koko kurssin sinulta. Ymmärrän, ettei pidä olla mitään erityiskohtelua, mutta ajattelin, että se oli jo niin sovittu ja poikkeustilanne. Mutta kyllä minä sitten sain kolmosen vai minkä lie sainkaan”, Kukkonen muistelee ja jatkaa, ettei muita ongelmia ole kurssien kanssa koskaan ollut. ”Meidän puolellamme on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun päälle ja tulee hyvin siimaa. Pitää vain tehdä paljon korvaavia tehtäviä, jos on pois”, Oksa kertoo.

Bileissä eri aikaan Kukkonen on aloittanut opiskelut vuonna 2009, Oksa vuonna 2011 ja Laakkonen sekä Sohlo vuonna 2012. Kolme viimeksi mainittua opiskelevat luokanopettajiksi, ja Kukkonen markkinointia. Kilpaurheilu ei ole hidastanut nelikon opintoja, ja Kukkonen on pian maisteri: kurssit on suoritettu ja gradu on puhtaaksikirjoittamista vailla valmis. Hän haluaa valmistua ennen kautta, että voi keskittyä täysillä treenaamiseen. ”Pari ensimmäistä vuotta keskityin pakollisten ja läsnäoloja vaativien kurssien tekemiseen. Oli monesti niin, että viideltä-kuudelta aamulla menin treenaamaan ja kahdeksasta kuuteen olin yliopistolla. Välissä oli hyppytunti ja saatoin käydä salilla tai tehdä tehtäviä. Sitten äkkiä kotiin vaihtamaan kamp-

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Jenni Kukkonen, 26 v.

Joonas Sohlo, 26 v.

• Kotoisin Oulusta. • Jalkapallo (hyökkääjä), AC Oulu. • Aloittanut jalkapallon viisivuotiaana. • Kolmas vuosi alkaa taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa.

peet ja treeneihin. Silloin oli vähän ylikuormituksen meininkiä, kun aloin kahdelta yöllä miettiä tiskialtaan putsaamista tai pohdin, milloin olen viimeksi imuroinut”, Kukkonen muistelee muutaman vuoden taakse. Toisin kuin Oksa ja Sohlo, Kukkonen ja Laakkonen aloittivat nykyiset lajinsa myöhään. Laakkonen pelasi aiemmin yhdeksän vuotta jalkapalloa kotikaupungissaan Pudasjärvellä, mutta joukkueen lopetettua piti keksiä uusi laji. Kestävyysjuoksun hän löysi pari vuotta sitten. Kukkonen aloitti 15-vuotiaana kilpapyöräilyn ja 16-vuotiaana pikaluistelun. Aluksi pyöräily oli hänen päälajinsa ja luistelu vain talviaikojen treenaamista, mutta nykyään Kukkonen keskittyy ainoastaan pikaluisteluun päätavoitteenaan vuoden 2018 olympialaiset Etelä-Koreassa. Vuoden urheilijaopiskelijaksi viime keväänä valittu Kukkonen valmistuu lähes toivotussa viiden vuoden tavoiteajassa ja nopeammin kuin moni muu. ”En ole ikinä ajatellut aikataulua, että olisi hirveä kiire. Parissa vuodessa opiskelut etenivät hyvin. En suosittele yliaikatauluttamista, että joka päivä on 12

• Kotoisin Oulusta. • Pikaluistelu, Oulun Tarmo. • Aloittanut kilpapyöräilyn 15-vuotiaana ja pikaluistelun 16-vuotiaana. • Valmistuu kauppatieteiden maisteriksi (pääaineenaan markkinointi) tänä syksynä. Gradu käsittelee urheilusponsoroinnin kehittämistä yksilöurheilussa Suomessa.

tuntia kaikenlaisia aikatauluja. Se ei ainakaan urheiluun pitemmällä tähtäimellä sovi”, Kukkonen toteaa. ”Yllättävän raskasta on istua päivät täällä yliopistolla ja mennä sen jälkeen vielä treenaamaan kahdelta. Silloin on aivan seis. Pää ja kroppa eivät ole yhtään mukana”, Sohlo sanoo. ”Aamulla on vielä se, kun periaatteessa vedät vähän eilisen höyryillä. Siitä tulee hyvä fiilis, kun on aamulla treenannut, mutta jossakin vaiheessa päivää tulee nuutunut olo”, Oksa luonnehtii. ”Jos on joku ryhmätyöesitys, tulee mitä sattuu sanoja suusta”, Laakkonen lisää. ”Esityksen jälkeen miettii, että mitähän minä juuri sanoin”, Sohlo jatkaa. ”Parempi se on silleen, kuin tulla suoraan opiskelijabileistä”, Oksa huomauttaa. ”Oletteko te muuten käyneet paljon opiskelijabileissä?” Kukkonen jälleen kysyy. ”Ei ole oikein pystynyt”, Laakkonen sanoo. ”Kävin ensimmäisenä syksynä yhdissä, koska kaikki ajattelivat, että minulla on jokin ihme ongelma

tai vakaumus. Minun piti mennä sinne vain sanomaan moro”, Kukkonen muistaa. ”Onhan sinulla periaatteessa vakaumus”, Oksa vitsailee Kukkoselle viitaten urheiluun. ”Kävin minäkin vissiin ekana vuonna. On aika monesti pitänyt selitellä, miksei voi tulla”, Laakkonen jatkaa. ”Meilläkin on pelikautena niin, että käytännössä meidän vapaapäivämme voivat olla milloin sattuu. Jos peli on vaikka tiistaina, meillä on seuraavana päivänä palauttavat harjoitukset ja torstai on vapaa. Sunnuntaina on ehkä vasta peli. Viikon vapaapäivä saattaa olla torstaina, niin ehkä keskiviikkoiltana voi käydä jossakin oluella. Kaikki muut käyvät ulkona viikonloppuisin”, Sohlo kertoo. ”Siihenkin on tottunut”, Oksa sanoo. ”Totta ja pelikavereista on aina seuraa”, Sohlo toteaa. ”Itsestä ei ainakaan tunnu siltä, että jäisi mistään paitsi”, Kukkonen painottaa. ”Ei todellakaan”, Laakkonen komppaa. Nelikko pitää urheilua ja opiskelua yhtä tärkeinä. Vaikka tavoitteita heillä urheilun saralla riittää, haluavat he turvata tulevaisuutensa hankkimalla koulutuk@ylkkari

7/2014 | 23

e se n ly pr proud

ia anal Vulc ts

P O W !

main Stage

VULCANALIA EVENING EVENT TOPPILA’S MÖLJÄ 10.9.2014 20:00 Opening Ceremonies

feat. dj jay honey

20-23 pingisklubi

dockyard bar

main Stage

21:00 Teekkaritorvet

main Stage

22:00 lieke

23:00 raappana

main Stage

24:00 DJ imad

dockyard bar

partying along:

Mari Laakkonen, 23 v.

• Kotoisin Pudasjärveltä. • Kestävyysjuoksu, Pudasjärven urheilijat. • Aloittanut kestävyysjuoksun vuonna 2012, pelannut aiemmin 9 vuotta jalkapalloa.

• Kolmas vuosi alkaa teknologiapainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa.

Ville Oksa, 24 v.

CMY

• Kotoisin Hämeenlinnasta. • Salibandy (puolustaja), OLS. • Aloittanut seitsemänvuotiaana salibandyn, harrastanut myös jalkapalloa ja jääkiekkoa.

GE R IB I

18.5.2011 15:24:45

”

Jenni Kukkonen

WESIBUSSI RIDES

oulunylioppilaslehti

En suosittele yliaikatauluttamista, että joka päivä on 12 tuntia kaikenlaisia aikatauluja.”

1BAR

sen ja ammatin. Lisäksi opiskelut tuovat rytmiä ja vastapainoa urheilijan elämään. Yksilölajeja harrastaville Jenni Kukkoselle ja Mari Laakkoselle opiskelut merkitsevät myös sosiaalisuutta. ”Jos realistisia ollaan, ei jalkapallosta semmoista ammattia itselle tule, että voisi jäädä kolmekutosena eläkkeelle”, Sohlo tuumaa. ”Jos salibandykin lajina kehittyy, se ei kehity seuraavan kymmenen vuoden aikana niin paljon, että siitä saisi ammatin. Keskivertojääkiekkoilijakin saattaa jäädä uran jälkeen ihan tyhjän päälle”, Oksa huomauttaa. ”On se ehkä askeleen vaikeampi lähteä sitten miettimään mitä tekisi ja mitä lähtisi opiskelemaan. Nyt kun pelailee ja saa ammatin, voi siirtyä työelämään, kun pelit loppuvat”, Sohlo toteaa. Parhaimmillaan opinnot ja kilpaurheilusta saatavat kokemukset voi tulevissa töissä yhdistää. Opettajan ammatissa on hyötyä joukkueurheilusta, ja Kukkonenkin on miettinyt markkinoinnin opintojensa ja urheilun linkittämistä kuten teki gradussaan, jossa hän käsittelee urheilusponsoroinnin kehittämistä yksilöurheilussa Suomessa. ■

AAR

opettajakoulutuksessa.

K5_SPLASH_LOGO valkealle.pdf

BUR

• Neljäs vuosi alkaa taide- ja taitopainotteisessa luokan-

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

TYKKÄÄ, LUE,VISERRÄ facebook.com/ oulunylioppilaslehti

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

twitter.com/ ylkkari

@ylkkari

i t s e s i l l u d E ! e l l a j i l e k s Opi

7/2014 | 25

Muovimappi A4

2 kpl

à 2,45

Lautanen

M19cm valk tai musta

epson expression väritulostin

6 kpl

à 1,50

1090

Lautanen

M26cm valk tai musta

à 2,20

valk XP315, takuu 12kk - tulostus - skannaus - kopiointi Tämä monitoimitulostin tarjoaa kustannustehokkaat tulosteet kotikäyttäjille, jotka kaipaavat kätevämpää tulostamista Wi-Fi yhteyden, 3,7 cm:n LCD-näytön ja mobiilitulostuksen avulla. Se tarjoaa myös Wi-Fi Direct-toiminnon, jonka avulla tulostus on vaivatonta ilman langatonta verkkoa.

Circo juomalasi

6kpl/pkt

Paperiarkkinippu 1kg

Muistitikku 8 GB

6 kpl

Muki 0,35L valk tai musta

90 à 1,50

Avec Kahvinkeitin

Avec Vedenkeitin

1290

1490

mus 1,2l ,800W

mus 1,2l ,2000W

Useita eri värejä! Froteepyyheliina 50x70cm

Froteepyyheliina 70x140cm

Wc-paperi 24rll keltainen 0,28/rll

3 95 12 95

6 90 4

90 pkt

Talouspaperi 8rll valkoinen 0,61/rll pkt

LIMINGANTULLI

NUoTTAsAAreNTIe 5,90400 oULU

www.HHnet.fi

oulunylioppilaslehti

ma-pe

9-20 la 9-18

Aherramme arkena - lepäämme sunnuntaina!

26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella VULCANALIA • teksti Minna Koivunen • kuva KHY Suomen Musiikki

Raappanan uudet rytmit

Kolme levyä julkaissut reggaeartisti pyörittelee uudenlaisia rytmejä seuraavalla albumillaan. ENNÄTYSHELTEINEN KESÄ on sujunut Janne Pöyhösellä eli tutummin Raappanalla leppoisasti. Töitä on tullut tehtyä, ympäri Suomea seikkailtua ja auringosta nautittua. Pitkät helteet eivät Vulcanaliassa esiintyvää artistia ole häirinneet. Seikkailuihin ympäri Suomen kuului luonnollisesti keikkailu ja lahtelaisartistia on voinut kuulla muun muassa Blockfesteillä, Summer Upissa ja Pipefesteillä. Mieleenpainuvimman vedon hän koki Harjavallan Karmarockissa, jossa Raappana DJ Leimasimen kanssa soitti viimeisenä esiintyjänä yön pimeydessä. Se oli heille vaihtelua lukuisiin päivällä ja valoisalla soitettuihin kesäesiintymisiin. Kun esiintymislavat ovat menneet sekä vanhempien että maaliskuussa 2013 ilmesty-

Raappanan mielestä tärkeintä musiikin luomisessa on olla itse kiinnostunut tekemästään.

HARRASTUSJÄRJESTÖJEN PYÖRTEISSÄ • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

Torvet opiskelun rattona Oulun viihteellisimpään puhallinorkesteriin pääsee, jos osaa avata nuottitelineen ja varata kalenterista tilaa torstai-iltoihin. TEEKKARITORVISSA VAALITAAN

perinteitä. Puhallinorkesterin vakiotreeniaika on ollut liki kymmenen vuoden ajan torstaisin kuudesta kahdeksaan. Paikat sen sijaan ovat vaihtuneet tiuhaan. ”Aivan aluksi treenattiin Rattori-lupilla. Koko 70-luku taisi mennä niin, että Teekkaritorvien jäsenet ylläpitivät suurelta osin kuppilan toimintaa“, tietää parikymmentä vuotta orkesterissa soittanut trumpetisti Toni Marjanen, 37. Rattorin jälkeen puhaltimien kanssa on harjoiteltu muun muassa Rauhalassa, edesmenneessä Wäinössä, Teekkaritalolla, Maunonkadun Mukolla ja nykyään Lintulammen koululla. Liki 45 vuotta toiminut orkesteri ylläpitää opiskelijapuhallinorkesterien jatkumoa. Oululaiset teekkarit olivat 1970-luvulla sitä mieltä, että pohjoiseen tarvitaan oma orkesteri, koska Etelä-Suomen akateemisilla opiskelijoilla sellaisia oli. ”Nimenä Teekkaritorvet on vähän harhaanjohtava, koska suurin osa nykyisistä soittajista opiskelee muuta kuin tekniikkaa. Emme myöskään halua

identifioitua vain yliopistoon, vaan yhteistyötä tehdään mielellään myös ammattikorkeakoulun kanssa”, painottaa puheenjohtaja-trumpetisti Heikki Niemi, 27.

Kaikenlaista keikkaa Teekkaritorvien vuoden kohokohta on vappu, jolloin orkesteri heittää kahden päivän aikana neljä keikkaa. Vappuaattona puhallinsoittajat esiintyvät kulkueessa ja teekkariuitoissa. Keuhkoissa täytyy olla ilmaa vielä seuraavana aamuna, kun Teekkaritorvien musiikki raikaa aamun samppanjamatineassa Linnansaaressa ja iltapäivällä Rotuaarilla. ”Kolmasosa keikoistamme liittyy jollain lailla yliopistoon, on vuosijuhlia ja publiikkeja. Sen lisäksi soitamme myös häissä sekä yritysten ja yhdistysten tilaisuuksissa”, summaavat Niemi ja Marjanen. Erikoisimmaksi keikkakokemuksekseen puheenjohtaja mainitsee Rodoksen-reissulla Suomi-baarissa vedetyn setin, jota oli seuraamassa viisi kuulijaa. Klarinetisti Elli Heikura, 23, taas muistaa Kallioparkin rakennustyömaan uumenissa

soitetun keikan. ”Se on ainakin matalin paikka, jossa Teekkaritorvet on esiintynyt. Pisin keikka oli häissä, joissa jäimme juhlimaan vieraitten kanssa yöhön asti”, Heikura tunnelmoi. Teekkaritorvien ohjelmisto koostuu kahdesta kansiosta. Viihteellisiä kappaleita repertoaarissa ovat esimerkiksi suosittu Lady Gaga -potpuri, parin vuoden takainen vappukonserttihitti Robinin Frontside Ollie ja uusimpana Tuomo Prättälän Don’t Take It Too Hard, jonka sovituksesta musiikki-

Taitotasovaatimuksia ei tunneta.”

”

kasvatuksen opiskelija sai opintopisteet rekisteriinsä. ”Perinteikkääseen humppakansioon kuuluu esimerkiksi Metsäkukkia-valssi ja Krokotiilirockin tyyppistä vanhaa rockia, joka vetoaa kuulijoihin

yleensä aina”, sanoo rumpali Tatu Itkonen, 23.

Rento jengi Moninaisen joukon haasteena on, kun jäsenet valmistuvat ja jättävät orkesterin. ”Sitten on muutamia minunlaisiani ikuisuusjäseniä. Noin puolet on pysynyt mukana yli kymmenen vuotta”, kertoo konkari-Marjanen, joka liittyi mukaan orkesteriin jo lukioikäisenä. Eräs klarinetisti on soittanut Teekkaritorvissa jo ennen kuin nykyinen puheenjohtaja on edes vielä syntynyt. Yläikärajaa ei ole. Vaihtuvuudesta ja sukupolvien kirjosta huolimatta porukka kuvailee henkeään tiiviiksi. Itkonen miettii, että hänet mukana pitää nimenomaan toiminnan hauskuus. ”Keikoista ei saa palkkaa, mutta korvauksena voi pitää esimerkiksi porukalla tehtyjä virkistäytymisreissuja. Tänä syksynä olemme lähdössä Turkkiin. Vapaa-ajalla viihdymme muutenkin yhdessä, esimerkiksi käymme pelaamassa lentopalloa”, Niemi kertoo aktiviteeteista.

Historia pääaineenaan maisteriksi valmis Tatu Itkonen, tietotekniikkaa lukenut Ton vien keikoilla ylleen valkoiset takit ja ylio

Elli Heikuralla on kokemusta tiukoista soittajayhteisöistä, mutta Teekkaritorvissa tunnelma on toisenlainen. ”Harjoituksissa on hyvin rento meininki. Ei ole niin kurinalaista. Jos jättää yhdet treenit välistä, kapellimestari ei käy repimässä päätä irti, että @ylkkari

7/2014 | 27

neen Tuuliajolla-levyn biisien parissa, uusia biisejä on työstetty keikkojen välissä. Kappaleita on sen verran kasassa, että Raappanalla polttelee jo päästä niitä studioon nauhoittamaan. LUVASSA ON muutoksia ja uusia rytmejä. Perusreggaerytmit ovat jääneet sivummalle ja tilaa on vallannut dancehall, reggaen 1970- ja -80-lukujen taitteessa syntynyt alalaji. Syy uuteen suuntaan on halu tehdä jotain uutta. “Tärkeintä musiikin luomisessa on, että on itse innostunut tekemästään. Silloin sitä pystyy tekemään sydämestään. Lähtökohtana pitää olla oma kiinnostus, siten muutkin voivat innostua.” Raappanan kolme aiempaa levyä ovat olleet pääosin perinteistä reggaeta, joten nyt tuli aika jollekin muulle. Hän on pitänyt aina dancehallista, joka on tällä hetkellä ympäri Eurooppaa iso juttu. Suomalaiset dancehall-diggarit ovatkin harmitelleet hänelle, ettei

suomalaista dancehallia juuri ole. Raappana on päättänyt täyttää tuon aukon. Osa materiaalista on jo purkissa, sillä Raappana haki tuottajansa Bommitommin ja kuvaaja Mikko Rossin kanssa vauhtia levyntekoon Jamaikalta alkuvuodesta. Silti ei kolmen vuoden välein levyjä julkaissut artisti uskalla luvata vielä ilmestymisajankohtaa. Biisien äänittämisen lisäksi Raappana pääsi Jamaikalla livenä mikin varteen. Bileissä paikalliset yllyttivät häntä esittämään omia kappaleitaan ja hän myöntyi. “Ei voinut sanoa ei. Se teki reissusta sen mitä lähdin hakemaan. Vastaanotto oli pelkästään myönteistä. Minua tultiin nykimään hihasta ja pyytämään käyntikortteja.”

ta Raappana itse tuo syyskuun alussa Vulcanalian lavalle. Hän on tälle vuodelle ehtinyt esiintyä Oulussa jo kahteen otteeseen ja kaupunkia hän kehuu kauniiksi. “Minulla on siellä tärkeitä ihmisiä. Oulu on osa minua.” Tänä vuonna Raappanalle tulee täyteen kymmenen vuotta muusikkona. Kummemmin hän ei merkkivuotta aio juhlistaa, vaan jättää juhlinnat seuraavan levyn ilmestymiseen. Kymmenessä vuodessa Raappanaa ei ole käynyt missään vaiheessa touhu pännimään. ”Tuntuu hyvältä kierrellä mestoja. Välillä keikkailu on raskasta, ja välillä kevyttä kuin mikä. Mutta ei kymmenen vuotta muusikkona ole vielä mitään. Toivottavasti ura jatkuu vielä pitkään.”

MATKUSTAMISESTA Raappana saa paljon perspektiiviä tekemisiinsä. Reissuista muun muassa Jamaikalta tarttuu mukaan hyväntuulisuutta ja avointa asennetta. Hyväntuulisuut-

Vulcanalia Toppilan Möljällä keskiviikkona 10.9. klo 20–02. Mukana Raappanan lisäksi Lieke, Teekkaritorvet, dj Imad ja Pingisklubi seuranaan dj Jay Honey.

Järjestöfakta Teekkaritorvet ry Perustettu 1970 legendaarisella Rattorilupilla, kertovat huhut. Kuvailevat itseään Oulun viihteellisimmäksi puhallinorkesteriksi. Jäseniä reilu 30, joista vähemmistö teekkareita. Hallituksessa seitsemän henkilöä. Toimihenkilöinä esimerkiksi nuotiston- ja kalustonhoitajia sekä kapellimestareita. Keikkoja vuosittain 40–50, joista kolmasosa yliopistoon liittyviä tilaisuuksia. Ohjelmisto ulottuu Lady Gagasta Metsäkukkiavalssiin. Harjoittelevat Lintulammen koululla torstaisin kello 18–20. Soittimina huilu, oboe, klarinetti, trumpetti, baritonitorvi, käyrätorvi, saksofonit, tuuba, pasuuna, rummut ja perkussiot. Mukaan pääsee ottamalla yhteyttä ja tulemalla harjoituksiin. Netissä www.teekkaritorvet.fi.

stunut Heikki Niemi (vas.), lääketiedettä opiskeleva entinen prosessiteekkari ni Marjanen (takana) ja biologianopiskelija Elli Heikura vetävät Teekkaritoroppilas- tai teekkarilakit.

missä olit.” Puheenjohtaja muistuttaa, että rentoudesta huolimatta kaikki haluavat soittaa mahdollisimman hyvin. Taitotasovaatimuksia ei tunneta, vaan mukaan pääsee, jos tuntee osaavansa soittaa jotain instrumentillaan. Ketään ei ole oulunylioppilaslehti

käännytetty ovelta. ”Vitsinä on ollut, että soittokokeena pitää koota nuottiteline”, heittää Itkonen. Auttava nuotinlukutaito on suotavaa, mutta rumpali itse kertoo oppineensa taidon vasta Teekkaritorvissa. Heikki Niemi hoksaa osal-

listuneensa soittoharjoituksiin jo ennen opiskelu-uransa ensimmäistä luentoa. Hän bongasi orkesterin yliopiston avajaisissa ja innostui. Uudet fuksit voivat jammailla torvien tahtiin jo avajaispäivänä tai viimeistään Vulcanaliassa. ■

Hallitus linjaa Diana Jusola

Tyydyttääkö opetussuunnitelmasi? KESÄN PÄÄTTYESSÄ ON AIKA alkaa virittäytyä opintojen pariin. Haluaisinkin esittää teille muutaman kysymyksen opintoihin liittyen. Oletteko tyytyväisiä koulutusohjelmanne kurssitarjontaan? Vastaavatko opintopisteet vaadittavaa työmäärää? Onko kurssitehtävät sijoitettu tasaisesti lukuvuodelle vai ruuhkautuvatko opinnot joulun ja vapun alla? Kaikkiin mahdollisiin murheisiin vastauksen tuo opetussuunnitelma! OPETUSSUUNNITELMASSA (OPS) kuvataan koulutusohjelman kurssitarjonta vastuuhenkilöineen ja laajuuksineen. Jos siis koulutusohjelmassa jokin asia mättää, paras tapa korjata asia on OPS-työn kautta. Osa koulutusohjelmista on jo kevään aikana aloittanut OPS-päivityksen, toiset koulutusohjelmat uudistavat OPS:t vasta syksyllä. Nyt on siis hyvä hetki vaikuttaa siihen, miltä koulutusohjelmasi näyttää lähitulevaisuudessa, jo sinun opintojesi aikana. OPS-TYÖTÄ OHJAAVAT tietyt periaatteet. Yksi suurimpia muutoksia edellisiin opetussuunnitelmiin on ohjeistus, jonka mukaan opintojaksojen tulee pääsääntöisesti olla vähintään viiden opintopisteen laajuisia. Tällä halutaan päästä eroon niin sanotuista silppukursseista, joiden katsotaan haittaavaan opintojen sujuvuutta. Mielekkään koulutuksen kannalta on tärkeää, että kursseja ja niiden sisältöjä mietitään tarkkaan, eikä vain yhdistetä aiempia kursseja isoimmiksi kokonaisuuksiksi sen enempää ajattelematta niiden sisällön relevanttiutta ja yhteensopivuutta. OPS-TYÖN PERIAATTEISSA MÄÄRITELLÄÄN myös yläraja kontaktiopetukselle opintopistettä kohti. Rajana on 10 oppituntia; kääntäen jokaiseen opintopisteeseen kuuluu vähintään 17 oppituntia itsenäistä opiskelua. Näin laskettuna yli puolet tutkinnosta on itsenäistä opiskelua! Opetuksen kehittämisessä keskitytään monesti siihen mitä luokkahuoneessa tapahtuu, mutta vähintään yhtä tärkeää on pohtia miten itsenäinen opiskelu järjestetään ja ohjataan niin, että se on tavoitteellista, laadukasta ja kuormittaa opiskelijaa tasaisesti koko kurssin ajan. MILLÄ TAVALLA SITTEN YKSITTÄINEN opiskelija voi vaikuttaa OPS-työhön ja siihen mitä ja miten hän oppii? OPS-työn periaatteiden mukaan opiskelijat otetaan mukaan OPS-työhön ja opintojaksojen suunnitteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden edustus voi olla mukana jäsenenä OPS-työryhmässä tai opiskelijapalautteen hyödyntämistä opintojaksoja suunnitellessa – tavalla tai toisella opiskelijoita on kuultava. Palautetta kannattaa antaa siis paitsi jokaisen kurssin lopussa, myös aktiivisesti palautepäivillä ja ihan muuten vain. Muistakaa, että työryhmissä ja ainejärjestöissä istuvat ihmiset ovat samanlaisia opiskelijoita kuin kuka tahansa muukin. Heitä voi lähestyä ja kertoa huolensa. Olkaa aktiivisia ja kehittäkää tätä yliopistoa entistä paremmaksi paikaksi opiskella! Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa koulutuspolitiikasta ja viestinnästä.

28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella ERASMUS STUDENT NETWORK • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

Roope Wahlström haluaa luoda hyviä kokemuksia vaihto-opiskelijoille, sillä oma vaihtoaika Unkarissa jätti äärimmäisen hienoja muistoja.

Vaihtariseurassa vaikka mitä Opiskelijavoimin pyörivä Erasmus Student Network (ESN) huolehtii siitä, että Ouluun tulevat vaihto-opiskelijat löytävät kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa tekemistä. Joukon mukana pääsee esimerkiksi viettämään mökkiviikonloppua ilman nettiä, leipomaan pullaa tai kääriytymään sanomalehteen sitseillä. VAIHTO-OPISKELUN ei tarvitse olla pelkästään alkoholinhuuruista juhlimista illasta toiseen. Oulun ESN:n (Erasmus Student Network) tuore puheenjohtaja Roope Wahlström, 26, haluaa tarjota jokaiselle ulkomailta tulevalle jotain, sillä ihmisiä kiinnostavat eri asiat. “Syksyllä on tavoitteena järjestää noin kahden viikon välein elokuvailta, jossa vaihtarit saavat esitellä leffoja omasta maastaan”, Wahlström paljastaa. Lisäksi suunnitteilla on pullan ja karjalanpiirakoiden leivontaa sekä ruokailtama, johon jokainen voi tuoda kotimaansa herkkuja. ESN:n perinteisiin kuuluvat syksyisin ja keväisin toteutettavat mökkireissut. Kaupungin mukavuuksien ulkopuolella eletään ilman internetiä, televisiota ja sisävessaa. “Siellä on pakko tutustua toisiin. Vaihtarit ovat kyllä tykänneet”, puheenjohtaja myhäilee. Kansainvälisessä seurassa matkoja tehdään myös Lappiin, Pietariin ja risteilylle Itämerelle. Kun juhlahetket koittavat,

ESN:n periaatteena on muistuttaa ilonpidon vastuullisuudesta. “Sitseillämme vaihtareille kerrotaan etukäteen, mistä on kysymys, etteivät tiukat säännöt olisi kovin iso shokki. Viime kevään anything but clothes -teemaisilla sitseillä he olivat ymmärtäneet tilaisuuden luonteen. Vaatteina nähtiin ainakin sanomalehtiä ja roskasäkkejä.”

Unkarin esimerkillä Unkarissa vietetty oma vaihtojakso oli rakentamisteknologiaa konetekniikan osastolla opiskelevalle Wahlströmille niin huikea kokemus, että hän halusi Ouluun palattuaan jatkaa kansainvälistä puuhastelua. “Siellä paikallinen ESN toimi loistavasti. Unkarilaiset olivat aktiivisia ja kiinnostuneita meistä. Joka viikko järjestettiin paljon tekemistä, ei ollut pelkkää ryyppäämistä. Kävimme tutkimassa luolia ja oli kaikenlaisia kerhoja”, Wahlström kehuu. Puheenjohtaja aikoo tuoda oululaisten toimintaan vivah-

teita Unkarista. Mieleen jäivät esimerkiksi oivaltavat tutustumisleikit. Wahlströmin mukaan ESN vetää mukaan oululaisia, jotka innostuvat onnistuneen vaihtokokemuksensa jälkeen tai haluavat tehdä kaiken toisin kuin vaihtomaassa. Tällä hetkellä mukana on noin 40 oululaisopiskelijaa. Puheenjohtaja laskee, että viikoittain ESN vie hänen aikaansa puolesta tunnista kahteenkymmeneen tuntiin. Kokouksia on noin kahden viikon välein. “On ihan itsestä kiinni, kuinka paljon omaa vapaa-aikaa haluaa tähän käyttää”, hän muistuttaa. Kokoustamisen lisäksi toiminta voi olla esimerkiksi mainosjulisteiden suunnittelua, lipunmyyntiä tai ruuan hankkimista ja bussikyytien hoitamista reissuille.

Kulttuurit sekaisin Puheenjohtaja tietää, että vaihto-opiskelijoiden määrä Oulussa on viime vuosina rä-

jähtänyt. ESN:n alkuvaiheilla heitä oli muutamia kymmeniä, kun nyt lukuvuoden alussa saapuu yli 600 kansainvälistä opiskelijaa. “Heitä on ihan joka puolelta. Eniten tulee Euroopasta, Saksasta, Ranskasta ja Espanjasta. Kaukaisimmat lentävät Brasiliasta, Etelä-Koreasta ja Australiasta”, Wahlström listaa. ESN:n toimintakieli on englanti, mutta mikäli muuta kielitaitoa riittää, vaihto-opiskelijoiden kanssa saa keskustella myös heidän äidinkielellään. Joka keskiviikkoiltana Aularavintolassa järjestettävässä Café Linguassa monikielinen pulputus pääsee valloilleen. Kielikahvilassa jutellaan oman tandem-parin kanssa. “Ideana on, että toinen opettaa toiselle äidinkieltään. Esimerkiksi minua edeltänyt puheenjohtaja oppi ranskaa tandem-pariltaan ja opetti tälle suomea”, Wahlström kertoo. Vaihto-opiskelijoiden kokemuksia nähtiin taannoisessa Oulu vaihtareiden silmin -valokuvakilpailussa. Otoksia

kertyi niin avantouinnista, lumesta kuin pitkistä auringonlaskuista. ESN:n ohjastamina valokuvaajat löysivät omanlaisensa Oulun. ■ Oulu vaihtareiden silmin -valokuvakilpailun voittajakuviin voi tutustua Ylkkärin kotisivuilla.

ESN Oulu • Mikä? Erasmus Student

Network on ESN Finlandin paikallisjaosto ja osa Euroopan suurinta opiskelijajärjestöä, ESN Internationalia. Oulun ESN toimii Oulun yliopiston ylioppilaskunnan alaisuudessa.

• Mitä? Järjestää vaihto-

opiskelijoille muun muassa tapahtumia, matkoja, mökkiretkiä, kielikahvilaa ja tutustumista eri kulttuureihin.

• Miten? Oululaiset opis-

kelijat voivat ilmoittautua mukaan milloin vain.

• Missä?

http://web.esnoulu.org/

@ylkkari

ma-pe 8.30-19, la 9-16

Liikku on avoinna joka p채iv채 Tule tutustumaan ma-ke

LIIKKU Alasintie

16-19

Alasintie 3-7 90400 Oulu

29,-

LIIKKU Kaakkuri Metsokankaantie 3 90420 Oulu

www.liikku.fi

30 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen Laura Lääveri tietää, että house-tanssi syntyi, kun 1980-luvun Yhdysvalloissa ihmiset rupesivat klubeilla kuin itsestään reagoimaan rytmiin. Groovaavalle houselle tyypillisiä ovat stepit sekä vaikutteet breikistä, hiphopista, lattareista ja afrosta.

Syksyllä uudet kuviot Katutanssija Laura Lääverillä, 26, on uuden vuodenajan varalle salamyhkäisiä suunnitelmia. KAIKKI LÄHTI RYTMISTÄ, kun Laura Lääveri kuuli house-musiikkia ja hurahti tanssiin täydellisesti. Samoihin aikoihin seitsemisen vuotta sitten hän aloitti englantilaisen filologian opintonsa, mutta tanssisali kutsui toisinaan luentosaleja enemmän. ”Tanssi tuli minulta heti todella luonnollisesti, kun vain fiilasin rytmiin ja musiikkiin. Kaikkiallahan on rytmiä, ihan kohdusta asti. Ihminen on rytmillinen olento”, kuvailee housea ykköslajinaan pitävä Lääveri, jolta irtoaa myös hiphop ja toprock. Tanssiva filologi on mukana Oulun elävässä ja yhteisöllisessä katutanssipiirissä. Oma crew, ROK UNBOUND, on tanssijatyttöjen muodostama tiivis treeniporukka, joka kokoontuu lähes päivittäin. Ensimmäisten Oulun katutanssijamien järjestäjätiimissä mukana ollut Lääveri intoilee syksyn kuvioistaan: ”Olemme kaavailleet ihan uutta juttua, jota ei aiemmin ole Oulun katutanssiskenessä nähty”, hän paljastaa. TANSSI EI OLE Laura Lääverille harrastus vaan elämäntyyli, joka vaikuttaa niin

ihmissuhteisiin, pukeutumiseen kuin rahankäyttöön. Tanssi ja elämä mukautuvat toisiinsa. ”Kun menen tanssisalille ja musiikki lähtee soimaan, kaikki on hetken aikaa hyvin, vaikka salin ulkopuolella olisi ongelmia. Joskus taas tanssissa heijastuu päivän tunnelma liikaakin. Voi olla joko ihan ok, ihanaa tai sitten ei huvita ollenkaan”, Lääveri miettii. Katutanssijan parhaat hetket liittyvät tilanteisiin, joissa kavereiden kanssa ideoidaan inspiroituneina ja vapautuneina. ”Yhtenä kesäiltana tanssimme kadunkulmassa keskiyöhön asti Kirkan Hengaillaan-biisiä.” Epätyypillisten katutanssimusiikkien hyödyntäminen on Lääverin porukalle tuttua. Viime keväänä he pokkasivat Helsingin tanssimessuilla viidennen sijan Smurffien Backstreet Boys -versiontiin sovitetulla koreografialla. ”Aina ei tarvitse olla niin katu-uskottava. Hörhöily on välillä kivaa”, toteaa Lääveri, jolle lavalla esiintyminen on vapauttava kokemus. Siellä hän on oivaltanut, että mokia sattuu koko ajan, eivätkä ne pilaa kokonaisuutta. Rytmi riittää. ■

Ajatusta vaativa kamppailu Capoeirassa Joonas Levón, 23, lukee oman tekemisensä lomassa myös pelikaverin liikkeitä. RYÖMIMINEN, KÄRRYNPYÖRÄT JA yhdellä kädellä seisominen ovat Joonas Levónin mielestä parhaita tapoja viettää iltoja. Kesän aikana hän kävi nelisen kertaa viikossa hikoilemassa kolmen tunnin capoeira-treeneissä. Laaja-alaisessa luokanopettajakoulutuksessa neljännen vuotensa aloittava Levón ei mielellään halua pysyä paikallaan. ”Pyrin välttämään staattista oloa. Mitä enemmän tätä teen, sitä kovemmin intohimo kasvaa”, hän hehkuttaa. Peruskurssille Levón lähti capoeiraguru Ido Portalin videoiden innoittamana. Levón jakaa Portalin filosofian, jonka mukaan ei pidä lukkiutua yhteen liikuntamuotoon. Kokeiltujen lajien listalla ovat esimerkiksi judo, nyrkkeily, kiipeily, jalkapallo ja jääkiekko. Opiskeluaikojen telinevoimistelu- ja teatteriharrastuksista on ollut hyötyä capoeirassa. ”Peliringissä eli rodassa pitää olla huomion keskipisteenä samalla tavalla kuin teatterissa”, hän analysoi. BRASILIALAISLÄHTÖINEN

CAPOEIRA

perustuu slummitaisteluihin, mutta nykymuodossaan lajissa korostetaan

pelaajien välistä ystävyyttä. Rodan ympärillä muut soittavat rytmiä ja seuraavat, kun ringin keskellä olevat kaksi pelaajaa yrittävät saada toistensa tasapainon järkkymään. ”Soittimet antavat perusrytmin askellukselle. Musiikki iskostetaan alitajuntaan”, tietää Levón. Telinevoimistelussa hän on tottunut keskittymään omaan suoritukseensa, mutta capoeirassa täytyy nähdä toisen liikkeet ja ennakoida, mitä tämä aikoo. ”Ei voi olla muissa maailmoissa ja ajatella mitään ostoslistoja. Koko ajan pitää miettiä niin paljon, että treenien jälkeen tuntuu kuin aivot olisivat tulessa.” Hän hörähtää, että useimmiten vastapelaajan yrityksiä tulee väistettyä väärään suuntaan, mutta onneksi sääntöihin kuuluu, että liike täytyy lopettaa, jos osuminen on lähellä. Kömmähdyksistä huolimatta Joonas Levónilla riittää innostusta oppia capoeiran salat, sillä liikkumiselämys on niin kokonaisvaltainen. ”Se yhdistää musiikin, tanssin ja kamppailun, jotka yksistäänkin ovat isoja. Kun ne niputetaan samaan, saadaan todella ehjä laji”, hän tiivistää. ■

Kamppailulajeja, tanssia ja akrobatiaa yhdistelevä capoeira on Joonas Levónin uusin intohimo. Eniten hän tykkää potkuista ja kiertoliikkeistä.

@ylkkari

7/2014 | 31

VIERAISSA SALEISSA • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Liikunnan arkinen arkkitehtuuri Luento: Ulkoliikuntaympäristöjen suunnittelu, joka on yhdyskuntasuunnittelun vaihtuvasisältöinen viiden opintopisteen kurssi. Opettaja: Professori Helka-Liisa Hentilä Kenelle: Kandidaattivaiheen arkkitehtuurin opiskelijoille tarkoitettu aineopintojen kurssi. Sisältö: Seminaarityyppisessä kokoontumisessa opiskelijat esittelevät kesän aikana työstämiään ulkoliikuntaympäristöjen suunnittelua koskevia tutkielmiaan. He ovat perehtyneet liikuntaympäristöjen ominaisuuksiin olemassa olevien esimerkkien sekä lähdemateriaalin avulla ja suunnitelleet joko uimarannan, pyöräilyn lähiliikuntapaikan, maastoluistelureitin tai pulkkamäen.

14:15 Helka-Liisa Hentilä löytää kurssin opiskelijat Apajan auditorion sohvilta. Hän hyväksyy nurkan tutkielmien esittelyä varten, sillä kaikki viisi paikalla olijaa mahtuvat mukaville penkeille. “Hei taas kesän jälkeen. Viimeksi näimme kesäkuussa ja silloin teitä oli viisitoista. Osa on tehnyt työn etänä, osa ilmoittanut, ettei ehdikään suorittaa kurssia. Muutama on siis kadonnut johonkin”, Hentilä ihmettelee. Opettaja alustaa, että jokainen esittelee vuorollaan tämänhetkisen tutkielmansa siitä, miten ulkoliikuntapaikkoja voitaisiin suunnitella käyttäjille helposti lähestyttäviksi. Tämäntyyppiset suunnittelutehtävät ovat lisääntyneet kaupungistumisen myötä. 14:20 Hentilä kysyy, olisiko Juuso Pajukko ensimmäinen työnsä esittelijä. Pajukko astelee sohvaryhmän keskelle, asettaa läppärinsä tuolille ja kyykistyy lukemaan uimarannan suunnittelua käsitteleväää tutkielmaansa. Puhelin pirahtaa soimaan, mutta puhuja hiljentää luurin. “Uin byrokratiassa koko kesän”, Pajukko vitsailee, sillä hän on käynyt läpi kasan lähteitä ja perehtynyt ohjeistuksiin. Tutkielman työstäjä on ehtinyt perehtyä rantoihin myös uimarina. Hentilä kertoo väliin, että eräälle uimaranta-aiheisen tutkielman työstäjälle kävi niin ikävästi, että sairastui uimavedestä. Pajukko on hakenut innoitustua työlleen listaamalla rantaaktiviteetteja, kuten sukeltamista, suppailua ja rantakuntosaleja. Talvisin rantoja voi hyödyntää hankipalloon, leijalautailuun tai retkiluisteluun. Hentilä kehuu tutkielmaa niin kattavaksi, että kaikkea ei välttämättä tarvitse ottaa mukaan. 14:30 Vuorossa on Laura Mustonen, joka kertoo pohdinnoistaan sohvalla istuen. Loput seuraavat hänen esimerkkiään eivätkä mene eteen esitelmöimään. Mustonen selailee taulutietokonettaan ja avaa kuulijoille Muhoksen uimarantojen suunnittelua koskevaa tutkielmaansa. Paikkakunnalta kotoisin oleva opiskelija on käynyt valokuvaamassa Muhoksen rantoja, ollut yhteydessä kuntaan ja kysynyt asukkailta käytoulunylioppilaslehti

täjäkokemuksia. Hentilä kysyy, miten kirjoittaminen sujuu. Ryhmä ajautuu pohtimaan tekstin tuottamista, sillä yleensä opinnoissa keskitytään piirtämiseen. Juuso Pajukko myöntää kurssin alkajaisiksi googlanneensa, mitä tutkielmalla tarkoitetaan. Opiskelijat haluavat tietää kurssityön jäsentelyyn liittyviä asioita. “Kirjoittamistyötä tehdään vähemmän. Opiskelijoilla on hienoja ajatuksia, mutta ne tulevat ulos kuvina. Nykyään arkkitehdin on osattava myös kirjoittaa, kun tehdään hankesuunnittelua tai annetaan suunnitteluohjeita muille”, Hentilä muistuttaa. 14:35 Sohvalla ääneen pääsee Maija Rautvuori, joka on kesästä huolimatta päättänyt perehtyä pulkkamäen ja retkiluistelureitin suunnitteluun. “Laitan teille vähän skissauksia kiertämään, kun halusin kuitenkin piirtää”, Rautvuori naurahtaa ja päästää luonnoksensa liikkeelle. Hän on analysoinut, mitä pulkkamäen läheisyydessä olisi hyvä olla ja miten pulkkailu olisi turvallista. Esimerkiksi sauna ja kahvila elävöittäisivät Rautvuoren mielestä mäenlaskua. “Mietin, miten retkiluistelun saisi mahdollisimman arkiseksi, että ihmiset voisivat esimerkiksi luistella töihin.” Hentilä on samoilla linjoilla sen suhteen, että luistelu pitäisi saada helpoksi, jotta ihmiset lähtisivät liikkumaan arkena, eivätkä jämähtäisi ruutujen ääreen. 14:45 Auri Vallinmäki ojentaa opettajalle tekstinivaskan. Sylissään hänellä on tuotoksen pohjalta tiivistetyt PowerPoint-arkit. Niistä Vallinmäki esittelee, miten maastopyöräilyreitti saadaan toimivaksi ja viihtyisäksi. Käsitteiden määrittelyn jälkeen työssä analysoidaan käyttäjäryhmiä, kaavoitusprosessia, pohditaan pyöräilyreittien suhdetta kulttuurimaisemiin ja luonnonympäristöihin sekä otetaan huomioon pyöräilyn turvallisuus. “Tulee mieleen skeittaajat, jotka ovat ottaneet kaupunkitilan haltuunsa. Kaiteita ja portaita ei ole suunniteltu lajille, mutta skeittaajat pitävät niistä enemmän kuin rakennetuista skeittipaikoista. Suunnittelussa täytyy tasapainoilla sen kanssa,

Vaikka tällä kurssilla arkkitehtuurin opiskelijat piirtämisen sijasta kirjoittavat, Maija Rautvuori (oik.) ei malttanut olla esittelemättä pulkkamäkiluonnoksiaan. Helka-Liisa Hentilä ja sohvalla Laura Mustonen ja Juuso Pajukko kuuntelevat.

ettei tehdä liian tylsää, koska harrastajat haluavat jännitystä”, Hentilä hoksauttaa. 15:10 Vallinmäen perusteellisen esityksen jälkeen vuoron saa Sini Kourunen, joka on hahmotellut mielessään, minkälainen uimaranta sopisi pieneen kaupunkiin. Esimerkkinä hän käyttää kotikaupunkinsa Varkauden rantoja. Kourunen on kirjoittanut muistiinpanonsa sievästi muistikirjaan. Hän kertoo hake-

neensa lähteiksi esimerkiksi lakeja ja säädöksiä. Kourusen tekemä nettikysely on tuottanut kivasti vastauksia. “Hyvä, että kysely on lyhyt. Siihen on nopea vastata, eikä analysointi vie liikaa aikaa”, Hentilä kommentoi ja innostuu Kourusen ideasta huomioida suunnittelussa myös eläinten uimatarpeet, sillä hevosia ja koiria uitetaan. Suunnittelijan on usein mentävä omien kokemustensa ulkopuolelle.

15:20 Ohjaustuokio lähenee loppuaan. Läsnäolijat sopivat, että työ palautetaan sähköpostilla elokuun loppuun mennessä. Valmiiden töiden esittelypäivä päätetään yhdessä, jotta mahdollisimman moni pääsisi paikalle. “Tänään poissaolevat tyytyvät sitten siihen. First come, first get”, Hentilä kuittaa. Opiskelijat lähtevät aurinkoiseen kesäsäähän. Esitysten tulee olla hiottuina vasta syyskuisena iltapäivänä. ■

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN? Miksi opiskelet arkkitehdiksi? Ilmoitin jo ala-asteella, että minusta tulee arkkitehti. Jossain vaiheessa pelasin paljon Simsiä ja rakentelin siinä taloja. Tykkään luovista ja taiteellisista jutuista, piirtää ja suunnitella. Miksi olit tällä luennolla? En käynyt kesällä töissä, joten piti keksiä jotain järkevää tekemistä. Tarvitsin yhden kuukauden opintotuet ja tästä kurssista sai tarvittavat viisi opintopistettä. Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainen.

Sini Kourunen, 23, arkkitehtuurin 3. vuoden opiskelija

Minkälaisia eväitä sait tulevan varalta? Olen huomannut, kuinka paljon täytyy perehtyä ennen kuin voi ruveta suunnittelemaan. Ymmärrän, että aluksi ei voi tietää kaikkea suunnitelman kannalta olennaista. Työprosessin kokonaiskuva on laajentunut. Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Sain vinkkejä tutkielman viimeistelyyn ja esitykseen. Oli kiva nähdä muitten töitä ja huomata, kuinka erilaisia näkökulmia kaikilla oli. Sain peilattua omaa työtäni toisten suunnitelmiin.

32 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

Haarukassa Johanna Mujunen Ikä: 27 vuotta Opiskelee: Suomen kieltä ja arkeologiaa, 5.vuosi

Johanna Mujunen testasi Pancho Villan quesadillat, jotka maistuivat yllättävän hyvin.

Työ: työskennellyt toimittajana ja Oulun Kärppien mediavastaavana

Intohimona kiinalainen Suomen kieltä ja arkeologiaa pääaineinaan opiskelevalle Johanna Mujuselle ruoanlaitto on osa elämää. Keittiössä valmistuu ennen kaikkea kiinalaisia ruokia, kun taas suomalainen kotiruoka ei lapsuuden nakkikastikeyliannostusten takia oikein uppoa. Jos päädyt romanttiselle illalliselle tämän naisen luo, sinulle tarjoillaan luultavasti kylmää nauta-kurkku-porkkana-ruokaa chilikastikkeella. Miten päädyit opiskelemaan suomen kieltä ja arkeologiaa?

Suomen kieltä siksi, koska olen aina tykännyt kirjoittaa. Olen myös aina ollut kiinnostunut tosi vanhoista asioista, esihistoriasta ja varsinkin Kiinan historiasta, joten siksi arkeologian ja kulttuuriantropologian opinnot. Itse asiassa jo lapsena minua kiehtoivat dokumenttielokuvat, joissa oli keisareita ja isoja vanhoja valtakuntia. Kuinka paljon kokkailet kotona?

Päivittäin. Teen usein kiinalaista ruokaa ja erilaisia salaatteja. Leipoa en sen sijaan osaa. Vaikka yrittäisin seurata ohjeita pilkun tarkasti, en saa pullia kohoamaan. Suolaiset kyllä onnistuvat, makeat eivät.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

Syön monipuolisesti ja olen ollut terveenä, joten en ole kokenut, että pitäisi muuttaa ruokatottumuksia. Mitä ruoka-aineita löytyy aina (jää)kaapistasi?

Vaaleaa soijakastiketta, valkoviinietikkaa ja rikottua Jasmin-riisiä. Aina pitää olla myös tuoreita kasviksia ja hyvät mausteet. Ja cokista. Aiot hemmotella miesehdokasta illallisella. Mitä tarjoat?

Miehet tykkäävät kyllä pihveistä, mutta jos minun luokseni tulee syömään, pitää olla vähän seikkailuhaluisempi tyyppi, joten tekisin kiinalaista. Suomen kiinalaisissa

ravintoloissa tarjoiltavalla kiinalaisella ei ole mitään tekemistä oikean kiinalaisen ruuan kanssa. Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Kahviloissa käyn, jos kaverit kutsuvat. Pari vuotta sitten kävin paljon Oulun ravintoloissa ja huomasin, ettei hinta-laatu-suhde ole kohdillaan, joten mieluummin teen kotona ruokaa. Jos käyn ulkona syömässä, käyn Kauppuri5:ssa tai pitsalla. Mikä on eksoottisinta, mitä olet syönyt?

Kiinassa pöytään tuotiin kerran sellainen torni kylmää perunaraastetta makeassa marjakastikkeessa. Perunasta, joka on ehkä tavallisin ruoka-aines mitä tiedän, oli tehty tuollainen ihan älytön juttu.

Maistuiko tämä ruoka täällä?

Maistui. Kana oli kypsää ja annos oli maustettu hyvin. Ravintoloiden salaatit on monesti kuivia, mutta tässä oli öljyä. Juustokakku oli ihan hyvää. Mitä tykkäät tästä paikasta?

Onhan tämä tietysti hirveän geneerinen, kun on sombreroja ja paljon värejä. Iloisen näköinen ja siisti paikka. Anna kokonaisarvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.

Annan kolmosen. Ruoasta ei tullut mitään wau-fiilistä. Jälkiruoat olivat ehkä liian tavallisia – meksikolaisessa ravintolassa pitäisi olla meksikolaista. Palvelu oli kuitenkin hyvää, mikä ei ole aina oletus suomalaisessa ravintolassa. ■

Kotoisin: Varkaudesta Asuu: Oulun Heinäpäässä Harrastukset: lukeminen, larppaaminen, keikoilla käyminen Lautasella: quesadilloja kanalla, vadelma-juustokakku

Ravintola

Pancho Villa Missä: Kauppurienkatu 6–8. Mitä: Monipuolisesti meksikolaista ruokaa. Toimittaja testasi: Quesadillot kanalla ja talon suklaakakun. Arvio: Quesadillat olivat sopivasti maustettuja. Suklaakakku ei iskenyt, vähän liian tavallista. Plussat huomioivasta asiakaspalvelusta. Tähdet asteikolla 1–5:

***

@ylkkari

7/2014 | 33

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

LEVYT

THE GASLIGHT ANTHEM Get Hurt

STAY VICIOUS AVAA the Gaslight Anthemin uutukaisen yllättävänkin rankalla stonersoundisella runttaamisella, mutta jo B-osassa tunnelma kevenee kuin liiat uhot veitsellä leikaten. Samalla symbolisesti katoaa jotain kokonaisvaltaista tämän newjerseyläisyhtyeen viidennestä studioalbumista. Sama kaava nimittäin toistuu heti kakkosraidalla: intro lupaa riffirockia, joka taas A-osan alkaessa katoaa kuin pieru Saharaan. Kevyemmin lähtevässä kolmosbiisissä the Gaslight Anthem pelaa taas tutummilla

elementeillään, mutta vahinko tuntuu jo tapahtuneen. Ennakkotiedoista poiketen levyllä ei rankemmista rokkisoundeista huolimatta kuulla mitään paluuta vuoteen 1975, vaikka bändi itse ehkä niin haluaisi uskoa. Nykyaikainen poptuotanto ja -masterointi saa aikaan sen, että se, mikä voisi kuulostaa 1970-luvun rockilta, kuulostaa pikemminkin The Killersiltä ilman syntetisaattoria. Uudistumisen halun toki tässä vaiheessa bändin uraa ymmärtää, eikä levy ole missään nimessä huono – se ei vain mene tarpeeksi kauas pyrkimäänsä suuntaan, ja parhaissa menobiiseissään GA tuo yhä mieleen nuoren Bruce Springsteenin voiman. Voisikin kysyä, miksi ehjää täytyy lähteä korjaamaan: vaarana voi olla sen vähäisen identiteetin menetys. Siksi the Gaslight Anthemin soisi vaikka suosiolla jättävän stoner-riffit muiden kontolle ja – urheilujargonia käyttääksemme – keskittyä omaan suoritukseen.

Emma Huhta suorittaa kemian aineenopettajapintoja luokanopettajaopintojen rinnalla. Hän ihailee Olivia Palermon ja Rachel Zoen kaltaisia rohkeita ja spontaaneja pukeutujia. Huhdan päällä oleva maksimekko on sopiva matkustusvaate pitkälle junamatkalle. Emma Huhta oli kuvauspäivänä lähdössä Helsinkiin.

Mustavalkoista tyylikkyyttä

Marko Pyhähuhta

Nykyaikainen pop-tuotanto ja -masterointi saa aikaan sen, että se, mikä voisi kuulostaa 1970-luvun rockilta, kuulostaa pikemminkin The Killersiltä ilman syntetisaattoria.

”

Emma Huhta, 22, opiskelee neljättä vuotta teknologiapainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa ja ilahduttaa opiskelutovereitaan tyylikkäillä ja kekseliäillä asukokonaisuuksillaan. Hän on hyvin laavaa bändisoittoa varastamat- tyytyväinen, että uskalsi viime vuonna leikkauttaa itselleen ta kuitenkaan tarpeettomasti show’ta. Myös nelikon hienot otsatukan.

THE MAGIC NUMBERS Alias

ALIAS ON LONTOON Ealingista kotoisin olevan, Stodartin ja Gannonin sisaruspareista koostuvan kvartetin neljäs albumi, joka ottaa huomaansa siinä määrin, että sen kappaleita huomaa hyräilevänsä mukana heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Toki tällöin voi usein olla kyse silkasta yksinkertaisuudesta, mutta tässä tapauksessa substanssia ja hyviä melodioita löytyy kappaleista vähintään riittävästi. The Magic Numbers luo viehättävän vaivatonta, kaunista ja paikoin puhdastakin poppia, missä muun muassa jousisovitukset värittävät ilmavasti rul-

oulunylioppilaslehti

lauluharmoniat vetävät puoleensa, ja stemmoissa onkin yksi bändin pätevää sävellystyötä höystävistä vahvuuksista. Levy on monipuolinen ja -jakoinen: paatoksellista melankoliaa vastassa ovat menevät pop-poljennot ja keveys kohtaa rankkuuden. Hauskaa the Magic Numbersissa on se, ettei tällaista vaihtelua tapahdu ainoastaan kappaleiden välillä, vaan myöskin niiden sisällä. Paradoksaalisella tavalla tämä lisää albumin linjakkuutta, vaikka yksittäisten kappaleiden sovituksiin on haettu hyvinkin erilaisia ratkaisuja: powerpopia sekä nykyajan että ELO:n hengessä, indie-kitarointia, 60-luvun lopun soulahtavaa pop-iskelmää, 70-luvun discoa… Vaikka levy on kauttaaltaan laadukas, kaikki kappaleet eivät suinkaan ole hittiainesta. Onneksi sellaistakin kohtuudella löytyy: ks. vaikka kappaleet Shot In The Dark ja Out On The Streets. Marko Pyhähuhta

nua sataprosenttisesti.

vielä enemmän.

Ylläni on vuosi sitten tilaamani maksimekko, joka on vasta tänä kesänä päässyt suosikkivaatteideni listalle. Mekko on näyttävä mutta samalla arkinen. Lämpimällä säällä on ihana pukeutua olkaimettomaan, kevyeen maksimekkoon.

Entä häpeäpilkku?

Mistä hankit yleensä vaatteesi?

Miten kuvailet tyyliäsi?

Musta. Se on helppo ja kaunis väri, sillä se nostaa esille erilaiset korut ja tuo sävyä muihin väreihin. Pidän myös valkoisesta.

Miten valitsit tänään vaatteesi?

Pidän klassisista ja yksinkertaisista vaatteista, joissa on modernia vivahdetta. Vaatteissa tulee olla sitä jotain, esimerkiksi erikoinen leikkaus tai graafinen yksityiskohta. Tykkään myös erilaisista koruista. Mikä on vaatekaappisi suurin aarre?

Ehdottomasti jalassani olevat Marc Jacobsin hiiriballeriinat, jotka uskaltauduin sovittamatta tilaamaan ulkomailta itselleni lahjaksi. Pelkään vain, että kengät kuluvat, joten en uskalla käyttää niitä usein. Olisi ehkä pitänyt ostaa kenkiä kaksi paria. Kengät kuvaavat mi-

Käytin ennen päivittäin leggingssejä, mistä sain runsaasti kommentteja opiskelukavereiltani. Onneksi olen sittemmin löytänyt housuja, jotka pukevat minua paremmin. Lempivärisi?

Miten pukeutumisesi muuttuu, kun kesä vaihtuu syksyyn?

Muhkeat, yksinkertaiset neuleet ja pitkälahkeiset housut tulevat mukaan kuvioihin. Syksyn lähentyessä koetan lisätä asuihin väripilkkuja piristämään syksyä. Kengät vai laukut, miksi?

Molemmat yhdessä kruunaavat asun kuin asun ja tekevät tyylistä minun näköiseni. Omistan paljon laukkuja, mutta kenkiä on todennäköisesti

Teen edullisia löytöjä kirpputoreilla, mutta tykkään myös haaveilla ja ihailla merkkivaatteita nettisivuilla tai erikoisliikkeissä. Lempiliikkeeni on Zara. Mistä asioista pidät eniten ulkonäössäsi ja tyylissäsi?

Pidän ruskeista silmistäni ja uudesta hiustyylistäni. Uskaltauduin viime kesänä leikkaamaan itselleni otsatukan ja en voisi olla tyytyväisempi. Minua miellyttää violettiin vivahtava, mahonkinen hiusväri ja polkkamalli. Mitä äitisi on opettanut sinulle pukeutumisesta?

Äitini käyttää pelkästään punaisia vaatteita, joten häneltä olen saanut rohkeuden kokeilla erilaisia vaatteita ja erilaisia värejä mustan seurana. Äidin periaate sopii loistavasti opiskelijabudjettiin: ”Edullinenkin voi olla kaunis!” ■

FINE POINT • by Liisa Hildinger

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

It’s Not How Big You Are, It’s How Big You Play SPORTS SHOULD HAVE an important share in anyone’s life – both youngsters and adults need to exercise to keep a mental and physical coordination. A study on children’s fitness shows that kids move less now than before on a daily basis. They are experiencing diffi-

HI, 5 • by Maria Yarandaykina

Hi, 5

Internationally Recognized Finnish Sportsmen!

Kimi Räikkönen

Formula 1 Driver Do you consider Finns slow? Watch Kimi racing on the track and try not to lose your mind (or some clothing items) when he passes by at the speed of 200+ km/h. Finns are definitely proud of their compatriot who conquers Formula One with Ferrari team and brings glory to his home country. With the highest salary in motorsport since 2007 and a big victory in the same year, Mr. Räikkönen has something to be proud of, no doubt. It’s true that fines for speeding are quite high in Finland. It might slow some Finns down – but Kimi is definitely not one of those.

culties even with skipping the rope, which tells that the children’s level of the overall basic motor skills is decreasing. TESTING THE ROPE-SKIPPING SKILLS

is a good standard because it requires fitness, a little strength and some amount of coordination. One limiting factor might be that sport hobbies are getting pretty expensive. Finns could learn from the Americans and offer team sports as

extra school and university activities that are free of charge. What also keeps youngsters from doing sports is their screen time, which gets often over the limit of two hours. So how about you? Are you a good role model for the younger generation when it comes to keeping fit? And would you join a sport team at your University, if they had one? The reconciliation of work and studies should be more strongly supported.

IN THE SPOTLIGHT • by Margarita Khartanovich • illustration Anna Ylönen

Finland: Why Not the American University Athletic System? leges to attract students, as most of them are located in the middle of nowhere. Pride, free time of students, money and the fact there were no other organizations for semi-professional teams are behind the American university athletic system that has become a tradition, now with some obvious corruption on top of it.

Teemu Selänne

NHL star Ever heard of the “The Finnish Flash”? The best Finnish ice-hockey player of all times – Teemu Selänne – is legendary #8. He is a true pride of “Suomi nation”. He played 21 seasons for NHL and became the highest scoring Finn in the league. This experienced 44-year old player with glory put his ice skates on the shelf this year and retired having scored over 680 goals. But don’t worry – the Finnish team has a few more aces up its sleeve to bring Suomi the desired trophies!

Enni Rukajärvi

Snowboarder, Olympic silver medalist 2014 It’s no brainer that Finns are rocking it in winter sports. There might be no mountains around here but the Finnish heart is always ready for the highest snow peaks. That was what 24-year old girl Enni proved in “Sochi Olympics 2014”. A young Finnish snowboarder brought a silver medal and a huge amount of happy feelings back home. Although I am not surprised with that victory – Finns are born with snowboards or skies on their feet, for sure!

Matti Nykänen

Ski Jumper Another beloved sport of Suomi people is, of course, ski jumping. Flying almost at the speed of sound, wearing skies and admiring wintery nature in the meanwhile – that’s a perfect combination for a true Finn (especially with cold beer and hot sauna after that). The guru of this sport is Matti Nykänen – the winner of an enormous amount of medals in national and world competitions. When his sport career was over, Matti’s life didn’t turn dull at all: first he became a singer, then he was a stripper, then quitted this occupation and started a culinary TV program. Some people know how to have fun, don’t they?

Tuula Tenkanen

sailor Haven’t heard her name yet? You’d better be updated. Finns are rocking not only in winter sports. The sea is their other hobbyhorse after the snow. Tuula, a young sportswoman from Espoo in her 20s, was chosen as the Sports Personality of the Year 2013. Her passion for sailing and a silver medal in a competition have put her on this pedestal. Let’s see who will be nominated for this award in 2014 – maybe you are the next one?

Finland: Equality, academics, flexibility

Watching all those fun American movies about hot cheerleaders, university sports teams with their fluffy mascots, generous scholarships and incredible sports careers you can’t but wonder: why is it not like that here in Finland? OVER 70 PERCENT of Finns are into sport: either attending sporting events or watching the sports via the media. But the only internationally famous competitions held in Finland are, perhaps, the mud soccer and the wife-carrying race where the winner is awarded with his spouse’s weight in beer. Of course, there is icehockey, Formula One, skiing, etc. in which Finns reap the harvest of medals, trophies and fame on the professional level but how many Finnish student championships do you know? Probably none. And here are some of our assumptions of the reasons for that.

USA: Name, money, achievement At the first glance it might be hard to understand the origin of

the athletic component in American universities. Sports are an integral part of the college experience over there seeing as an achievement, a character formation such as “building leadership skills”. Almost all major universities have commercialized sports teams, competitions between which attract both attention and money. College sports are genuinely popular, and universities may offer scholarships based on athletic skills. There is a very important side effect of a university having a famous sports team: people know your name! It means that the University gets more enrollments, more alumni donations, more advertising and more students being employed. At the beginning it was actually the only way for col-

In Europe there has been a long tradition of clubs and the local handling of sports. University is just a place where you get your degree, and university sports are recreational, out of hours activities. Thus, in Finland there are 9,000 sports clubs run mainly by volunteers. The Finnish National Lottery is the largest individual financer of them. Other funding comes directly from the athletes or members, from sponsors and, to some extent, from the private sector. Students can feel free to join any club they want. They aren’t required to have a certain ”grade average” to be eligible for the team, and they can easily combine sport with studies. The team competitions are based on a free market system, which supports equality. Finnish Student Sports Federation is the one that takes care of this issue in Finland. Nonetheless, Finnish University is coming though significant changes – it has to earn money now. Could it consider getting a few famous university sports teams (e.g. in ice-hockey or floorball) and use them as an advertising tool? Could the college games become popular in Finland? Those are the questions to be answered. ■

7/2014 | 35

A DAY WITH THE FINNS • text by Bianca Beyer • Pictures by Ville Pohjonen, Pohjonen Production

each other now with pictures and comments, and sometimes punishments if a member of our team skips the training. Using cars or buses is not welcome: you should explore Finland by riding a bike.

Try new things out

Sport It: Why Now Is the Right Time to Start Moving! The undercover investigation for “A Day With the Finns” gave the journalist a good run for the article this time. It is not due to the hottest summer in Oulu in 23 years. Our reporter went all out in it and tried various sports full-heartedly on her in order to give a genuine report about where it is possible to shake your booties in Oulu. She can tell you now first hand why it is important to do sports, especially when you are in Finland. WHEN I MOVED to Finland, I was impressed by the sportiness of people living here. No matter what kind of weather it is, you can always see someone running, biking, skating or skiing. In general, people seem much fitter here than in my home country, Germany. Might there be something special in the air in Oulu? Is it the genes that make Finns want to do sports? Or do they simply possess some knowledge we all should treat more seriously? Physical exercises are good for you – everyone knows that. Have you ever questioned it? A healthy body gives a shelter to a healthy mind, they say. But what does that mean? People, who do sports regardless of their age, stay fitter. Although according to recent findings, aging depends on a number of various factors: your behavior (among genes, (bio)chemistry, physiology and other reasons) is one of them. And you can influence it. By exercising you can slow down the inevitable reduction of muscles and bone density, which starts around age 30. What is

oulunylioppilaslehti

more important is the fact that sports help produce endorphins in our bodies, the natural painkillers and euphoria drugs. Right, just like the sunlight, which we lack so much in winter. Therefore, sports keep depression away and make us happier.

Student or not, Finland takes good care of your health

Finns ensure that everyone is given the opportunity to do

sports in their country. For a small student budget, there is a University gym. With the “sports pass” that costs €40/ year, available at the Students Office, you can use it for free even. Also the halls for basketball, football, and any other kind of team sports you could only think of are usable with that. If you like training in a group with an instructor, there are various sports classes accessible via the University

website. For a small fee (from €0 to approx. €30 per semester) you get a huge variety of aerobic lessons: Zumba, Body Pump, Circuit Training, Ballet and more. The courses start again on September 1 – you can register online beforehand. Almost any company in Finland provides their employees with sports benefits, meaning that every person gets a certain amount of payment per month to cover workout expenses. Keeping the population healthy decreases medical costs for the state. Companies have to deal with less sick leaves, and their employees are healthy and happy. Various gyms, dance and other sports schools accept standard “Smartum” vouchers as a payment. The company I am working for has started a “Summer Sports Challenge” a few weeks ago. Although the reward for the winner team is quite hazy, everyone takes part in it with excitement. We have formed teams, set the required amount of exercises and are motivating

The greatest advantage of this team-challenge is, however, discovering and trying out new sports. It is highly recommended to just go and do it, even if it is your first time. The worst thing that could happen is, well, that you exercised at all. And, who knows, maybe you will even like it. Bravely, I challenged myself in Ultimate Frisbee – a high-speed game with two teams. I bought Inline Skates. I tried archery (loved it!) and wild water rafting. Wake boarding and horseback ridings are yet to come. Yes, you can practice all these sorts of sport in Oulu. If you just walk around the town, you will find Stand-uppaddling in the city center, outdoor gyms along the seashore, beach volleyball fields in Linnanmaa (and on the beach), and outdoor team sports (Frisbee Golf, Flag Football, Tennis, Golf). The options seem unlimited in summer, and still the variety is as huge in winter: skiing, downhill skiing, snowboarding, and ice skating can be added to indoor sports like swimming, climbing, martial arts — and all this is possible without even having to leave the city.

Sports as a career booster Besides the obvious advantages of doing sports, there is one more thing: team sports are good for your future career. When a potential employer asks you about your hobbies during the interview, and if you are able to name at least one related to teamwork, you will get extra points as a potential candidate for this position. Being a team member equips you with important skills to do your job well. Physical exercises reduce risks of depression, diabetes, heart and bone failure. Endorphins, a healthy self-image and a feeling of personal success after a good workout improve your self-esteem and motivation. It might be hard at the beginning to stand up from your comfy couch but eventually the fun will outweigh the laziness after a few days of training. The more energy you invest, the more benefits you will get in return. After doing sports you usually feel more energetic for the next couple of hours. It helps focus, concentrate and study better. Get started, and you will see that you develop a need to move, train and exercise very quickly! Just do it. ■

Uniresta mukana Oulun yliopiston avajaisissa Rotuaarilla 8.9.2014!

SE ON OPISKELIJANKIN PARAS PAIKKA!

ZZZ...

Tutustu tarjontaan...

PLUSMARK

KOTI

.. Z

ZZ..

...asuminen on meillä helppoa, ei ole huolta pihatöistä eikä asunnon kodinkoneista ja aikaa jää vaikka rentouttaville päivätorkuille. Meiltä saat hyvin varustellun ja helppohoitoisen kodin jokaiseen elämäntilanteeseen.

LÖYDÄ ITSESI WWW-SIVUILTAMME JA

KLIKKAA MEILTÄ KOTI. Aina voit myös soittaa, vastaamme kysymyksiisi mielellämme.

Sivakka-yhtymä Oy | Myllytullinkatu 4, 90130 OULU Puhelinpalvelu: (08) 3148 190

KESKITY ELÄMÄSSÄ OLENNAISEEN

KATSO LISÄÄ OULUNSIVAKKA.FI