Oulun ylioppilaslehti 2/2020

2/2020 | 23.04.2020 | 60. vuosikerta

Salaisesta tuli julkista • YHTEISIÄ OPINTOJA TULOSSA,

s. 5

• KUKA TODELLA TIETÄÄ, . 21 s

• UNREAL CHALLENGES,

s.

24

Sisältö

”Maantiede on osoittautunut olevan minulle sopiva tieteellinen koti.”

s. 27

“Getting accepted to the program was the easiest step, challenges started after that.”

“Tykkään käyttää voimiani hyvään.” s. 6

s.22

Tässä lehdessä 3 Päätoimittajalta

Saa (ja pitääkin) suorittaa!

19 Kolumnisti Frida Ahonen

4 Kampuksilla tapahtuu

miettii, muuttaako korona lopulta mitään.

Oulun yliopisto osallistuu koronakriisin selvittämiseen kehitteillä olevalla sovelluksella, suojavarusteilla ja henkilöstöresursseilla. Oulun korkeakoulut suunnittelevat yhteisiä opintoja. Opiskelijajärjestöt kantavat huolta korkeakouluihin hakevien yhdenvertaisuudesta.

6 Luovuutta, leikittelyä, itsetutkiskelua

Kirjallisuuden opiskelija Eekoo Köngäs harrastaa pukuilua ja uskoo, että kaikenikäisillä on tarvetta leikkiin ja luovuuden toteuttamiseen.

8 Salaisen tiedon lähteellä

Me ollaan okkultisteja kaikki, kun oikein silmiin katsotaan.

14 Keho on katseen alla

Kuka oikein antoi meille oikeuden kommentoida kaikkia kehoja?

2

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 2 | 2020

21 Kolumnisti Anna-Kaisa Sitomaniemi kysyy, mistä asiantuntijuuden oikein tunnistaa.

22 In English – (Study) Dreams can come true

Pablo Santur’s story shows the importance of perseverance.

24 In English – Having it all - studying while

Student life is tough, and family life is not extremely easy, either.

What about combining the two? Read Anca M. Catana’s story to find out.

27 Kaaoksesta selkeyteen

Alumnilta oppia -palstallamme ikiroutaa tutkiva Olli Karjalainen kertoo, ettei tieto lisää tuskaa.

Päätoimittajalta

2/2020 23.4.2020 60. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2020 neljä kertaa.

Matka jatkuu verkossa osoitteessa

Suorittamisella ostan itselleni mielenrauhaa

www.oulunylioppilaslehti.fi Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta!

PÄÄTOIMITTAJA

PÄÄTOIMITTAJA | Anni Hyypiö, anni.hyypiö@oyy.fi

Anni Hyypiö paatoimittaja@oyy.fi 040 526 7821 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Ville Paananen, Anca M. Catana, Pablo Santur, Kerttu Juutilainen, Laura Juntunen, Anniina Kuha, Elina Korpi, Petra Uusimaa, Taija Kuntonen, AnnaKaisa Sitomaniemi, Iida Putkonen, Frida Ahonen KANNEN KUVA Ville Paananen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1 2T-ovi, 1 krs.

90570 Oulu

toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO Kaleva 365, Oulu MAINOSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Joona Putkonen 044 7373 6616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi PAINOS 1000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238

TÄMÄ KUMMALLINEN KEVÄT muutti suhtautumisemme ajankäyttöön. Maaliskuun puolivälin jälkeen ei ole ollut asiaa entiseen tapaan vierailuille, bileille, elokuvateattereihin, kahviloihin, kirjastoihin tai kokouksiin.

Kodin ulkopuoliselta elämältä sulkeutuminen on vapauttanut käyttöömme aikaa: kun kalenteri tyhjenee menoista, olisi periaatteessa mahdollisuus tehdä vaikka mitä. Kerrankin olisi siis aikaa siivota keittiön kaapit, lukea klassikoita, kuunnella äänikirjoina klassikoita, leipoa hapanjuurileipää, katsoa sinfoniaorkestereiden etälähetyksiä, kirjoittaa kirjeitä tärkeille ihmisille, aloittaa juoksukoulu ja ilmoittautua puolimaratonille, kilistellä kavereiden kanssa zoom-aftereilla.

Nyt olisi siis hyvä aika tehdä kaikki ne asiat, joita normaalissa arjessa ei ehdi tehdä.

Koska asun kahden etätöitä tekevän aikuisen muodostamassa taloudessa, työpäivieni jälkeiset tunnit ovat olleet pääasiassa vapaita velvoitteista.

Kun on siis kerrankin ollut aikaa, olen käyttänyt poikkeustilaa erilaisten suoritteiden tekemiseen: siivonnut kaappeja, leiponut pikkurieskoja ja kakkuja, kirjannut ylös juoksuminuutteja. (Ostin myös uuden sieni- ja kasvikuivurin, hinta 39,90.)

Syynä tälle on pelko siitä, että jos nyt en tee kaikkia hyödyllisiä, kehittäviä ja opettavaisia asioita kun kerrankin aikaa olisi, en tee niitä koskaan. Silloin koko poikkeustila olisi mennyt hukkaan.

Vasta myöhemmin olen herännyt miettimään sitä, miksi kriisitilanne ylipäänsä pitäisi käyttää hyödyksi.

VAIKKA PIDÄN KOTOILUA myös rentouttavana puuhana sinänsä, olen välillä miettinyt, tuotammeko nyt leipomis-, siivoamis- ynnä muita -suoritteita myös siksi, että olemme niin kasvaneet ja tottuneet siihen jatkuvan toiston myötä.

Niin opinnoissa kuin työelämässä meitä jatkuvasti mitataan ja arvioidaan tuottamiemme suoritusten perusteella. Jotta voimme osoittaa olevamme tuottavia ja aikaansaavia yksilöitä, tarvitaan jotain, jota voi mitata.

Toisaalta etenkin nyt kriisin keskellä suoritteiden tekeminen ja listaaminen tuo järjestystä kaaokseen. Tarmokas puuhastelu luo uskoa siihen,

että vaikka muuten elämme keskellä mieletöntä kaaosta, jokin asia menee silti eteenpäin – edistyy, valmistuu, tulee päätökseen. En tiedä, milloin ja millä keinoin poikkeustila päättyy, mutta tiedän, että edessäni on tämä valmis, tuoksuva hapanjuurileipä.

Tai ehkä leipä on lopulta vain leipä – ehkä omatkin analyysi-yritykseni ovat vain kriisille ominaista sijaistoimintaa, halua selittää outo poikkeustilanne itselle ymmärrettäväksi.

Olen omalla kohdallani huomannut, että erilaisia toimeliaita suoritteita tekemällä ostan mielenrauhaa vain olemiselle. Kun olen käyttänyt päiväni tunnit hyödyllisesti, voin mennä rauhallisin mielin sänkyyn selaamaan puhelinta ja nukkumaan. Nukkumisessa parasta on se, että silloin saa kerrankin vain olla.

Tosin toimittaja Anu Silfverberg kirjoittaa unettomuutta käsittelevässä Long Play -artikkelissaan Unen sankarit, että myös unesta on tullut suorite. Nukkumisenkin voi tehdä paremmin – nukkua vaadittava määrä (ainakin 8 tuntia), optimaalisissa olosuhteissa (viileä, hiljainen, pimeä tila), kaikkensa sen eteen tehneenä (älylaitteet pois tuntia ennen nukkumista).

Toistaiseksi olen nukkunut ilman minuuttien laskemista. Mutta illalla aion kuitenkin pestä saunan.

TÄMÄN PRINTTINUMERON TEEMANA on epätodellisuus ja kummallisuus. Olosuhteista johtuen moni teksti käsittelee koronakriisiä ja sen vaikutuksia. Tätä lehteä tehdessä olen huomannut, kuinka vaikeaa on kirjoittaa muusta kuin koronasta – ja silti, kuinka ihanaa olisi lukea ja kertoa myös muusta kuin koronasta. Siksi asiaa on luvassa myös paljon muusta.

Iida Putkonen pohtii jutussaan okkultismin pysyvää tenhovoimaa (s. 8). Petra Uusimaa miettii sitä, milloin kehosta tuli julkinen, jatkuvan kommentoinnin ja kritiikin kohde (s. 14). Pablo Santur esittelee erilaisia uskomattomia haasteita, joita osa opiskelijoista joutuu kohtamaan päästäkseen unelmiensa opiskelupaikkaan (s.

22). Anca M. Catana käsittelee perhe-elämän ja opiskeluiden yhdistämistä (s. 24).

Toivotamme hyviä lukuhetkiä!

NRO 2| 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3

Ajankohtaista

TEKSTI Laura Juntunen KUVA Anni Hyypiö/arkisto

Syntymässä sovellus ja suojavarusteita Koronavirus on vaikuttanut merkittävästi yliopistoilla tehtävään opetukseen ja tutkimukseen. Muuttuneeseen tilanteeseen sopeutumisen lisäksi yliopistoilla on ideoitu erilaisia tapoja auttaa tilanteen ratkaisemisessa. Oulussa yliopisto on avustanut Nordlabia koronavirusdiagnostiikassa ja on mukana kehittämässä epidemian seuraamista helpottavaa sovellusta.

KUN KORONAEPIDEMIA alkoi

levitä Suomessa, yliopistoissa siirryttiin etäopiskeluun tartuntojen vähentämiseksi. Vaikka yliopistojen tilat on suljettu ainakin 13.5. asti, opetus ja tutkimus ei ole pysähtynyt.

Lähiopetuksen keskeydyttyä Oulun yliopiston tutkinto-opiskelijoille tarjotaan maksuttomasti avoimen yliopiston etäopintoja, joita voi suorittaa kevään ja kesän aikana. Mikro- ja yksinyrittäjien ahdinkoa on myös pyritty helpottamaan maksuttomalla mikroyrittäjyyden perusteisiin keskittyvällä täydennyskoulutuskurssilla.

Opiskelijoihin kohdistuvien poikkeusjärjestelyiden lisäksi Oulun yliopisto osallistuu epidemian nujertamiseen eri tieteenalojen voimin.

Professori Peppi Karppinen biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnasta kertoo, että yliopisto on avustanut Nordlabia koronavirusdiagnostiikassa lainaamalla heille laboratorioreagensseja ja materiaaleja analyysien suorittamiseen. ”Olemme tarjonneet avuksi myös laitteistoamme ja henkilökuntaamme, joita ei ole toistaiseksi tarvittu. Olemme olleet aikalailla päivittäin viestin vaihdossa Nordlabin kanssa ja avustaneet heitä osaamisellamme.”

Yliopistolla on mahdollisuus kouluttaa myös uusia työntekijöitä koronanäytteiden ottoon. Lisäksi yliopiston työntekijät, joilla 4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

on terveydenhuollon koulutus, voivat halutessaan hakeutua alan töihin.

Lääketieteellinen tiedekunta ja Oulun yliopistollinen sairaala ovat puolestaan huolehtineet siitä, että tulevana kesänä terveydenhuollon kannalta kriittisten opiskelijoiden oikeudet toimia lääkärin sijaisena turvataan. Toimilla on haluttu varmistaa terveydenhuollon henkilöstöresurssien riittävyys.

toimii sovelluksessa vain yksilöllisellä käyttäjätunnuksella.

Sovellus on jo melkein valmis ja käännetty useille eri kielille.

Ennen julkaisua Ferreira haluaa kuitenkin vielä varmistaa, ettei Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ole ottamassa käyttöön jotain toista vastaavaa ratkaisua. ”Tällaisten sovellusten idea toimii vain, jos kaikki käyttävät sa-

Mobiilisovelluksella epidemiaa vastaan

Olemme kuulolla heidän kanavillaan ja jos jotain tarvetta tulee, niin autamme.

Maailmalla etsitään kuumeisesti keinoja viruksen leviämisen hidastamiseen. Oulun, Helsingin ja Tokion yliopistojen yhteistyössä kehittämä Encounter-sovellus tarjoaa tähän yhden mahdollisuuden. Sovelluksen avulla käyttäjät voivat seurata epidemian etenemistä ja saada puhelimeensa tiedon, jos he ovat altistuneet virukselle.

Sovelluksen rakentanut akatemiatutkija Denzil Ferreira UBICOMP-tutkimusyksiköstä kertoo, että Encounterin toiminta perustuu bluetoothiin, wifiin ja ultraääneen. Se ei tarvitse toimiakseen serveriä, koska dataa tallennetaan vain käyttäjän omaan puhelimeen. Näin data pysyy koko ajan käyttäjän omassa hallinnassa.

Encounterin toimintaperiaate on anonyymi, ja jokainen käyttäjä NRO 2 | 2020

”

maa applikaatiota. Jos ihmiset alkavat käyttää useita eri ohjelmia, syntyy vain lisää ongelmia”, hän selittää.

Yhteistyöllä eteenpäin Yliopistolla kehitetään paraikaa myös konkreettisia varusteita terveydenhuollon käyttöön. Fab Lab Oulu on valmistellut sairaalakäyttöön tarkoitettujen suojavisiireiden tuotantoa 3D-tulostimilla ja laserleikkureilla.

Tutk imusr yhmän johtaja Susanna Pirttikangas kertoo, että idea lähti tutkijoilta. ”Kun tilanne maailmalla pahe-

ni, tutkijamme tajusivat, että he voisivat auttaa.”

Fab Lab seuraa myös Ventilator Crowd Finlandin hanketta, jonka tavoitteena on valmistaa tuhat hengitystä avustavaa konetta. ”Olemme kuulolla heidän kanavillaan ja jos jotain tarvetta tulee, niin autamme. Toistaiseksi ei ole tullut.”

3D-tulostimen avulla yhden suojavisiirin tekeminen vie vain muutaman minuutin ja on suhteellisen edullista.

Pirttikangas sanoo, että laajempi tuotanto aloitetaan tarpeen mukaan. ”Olemme nyt valmistaneet suojavisiireiden prototyyppeja ja niitä on lähtenyt testiin terveydenhuollon ammattilaisille. Jos mallimme ovat hyviä, arvioidaan, kannattaako niitä ryhtyä valmistamaan Fab Labin tiloissa.”

Pirttikangas kertoo, että tuotantoon tarvittavaa laitteistoa löytyy useista Suomen Fab Lab -toimipisteistä, myös kouluilta.

Parhaillaan kymmenen organisaation edustajat osallistuvat Fab Lab Oulun vetämään suojavisiirihankkeeseen.

Ryhmittymä on valmis jakamaan laitteistoa, osaamista sekä työskentelemään yhdessä myös paikallisten yritysten kanssa, mikäli tarve pandemian aikana nousee. ”Kyllä tässä näkyy sellainen yhteisöllisyys. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen.” •

TEKSTI Petra Uusimaa KUVA Unsplash.com

Oulun korkeakoulut suunnittelevat yhteisiä opintoja

Lyhyesti

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu järjestävät ensi syksystä alkaen yhteisiä opintoja. Kummankin korkeakoulun opiskelijoiden on myös mahdollista valita opintoja toisesta oppilaitoksesta.

OULUN YLIOPISTO ja Oulun am-

mattikorkeakoulu ovat kehittelemässä yhteistä koulutusyhteistyötä ja lisäämässä mahdollisuuksia tehdä yksittäisiä opintojaksoja sekä kokonaisia opintokokonaisuuksia toisesta korkeakoulusta. Opintokokonaisuudet sisältävät yleensä useita kursseja ja ne voivat vaihdella opintopistemäärissä yksittäisistä kursseista laajempiin kokonaisuuksiin.

Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilän mukaan opintojaksoja ja opintokokonaisuuksia pääsisi valitsemaan syksyllä 2020.

Yhteistyö lähtee pyörimään asteittain ja opintoja on valittavissa useilla eri aloilla.

Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) vararehtori Jyrki Laitinen korostaa koulutusyhteistyön pohjana opiskelijan etua, sillä yhteistyö lisää uusia opintopolkuja ja -tarjontaa.

Yhteistyömuotona ristiinopiskelu Yksi yhteistyömuoto on ristiinopiskelu. Ristiinopiskelulla tarkoitetaan sitä, että toinen korkeakoulu järjestää opintokokonaisuuden tai -jakson, joka sisältyy toisen korkeakoulun opintosuunnitelmaan ja siten myös tutkintoon. Hentilän mukaan oma korkeakoulu vastaa siitä, että opintojaksot täyttävät tutkinnon opetussuunnitelmaan kuuluvat tavoitteet.

Ristiinopiskelua ja muuta koulutusyhteistyötä on yhteistyön alkuvaiheessa suunniteltu eri tekniikan aloille, kuten arkkitehtuuriin ja rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaan, sekä tietojenkäsittelytieteeseen, kauppatieteisiin, musiikkikasva-

tukseen, hammaslääketieteeseen ja terveystieteisiin.

Kurssit eivät rajoitu pelkästään perusopintoihin, ja kokonaisuuksien opintopistemäärät vaihtelevat aina yksittäisestä 3–5 opintopisteestä 30 opintopisteen kokonaisuuksiin. Ristiinopiskeltavat kurssit sisällytetään opintosuunnitelmiin, mutta kehitteillä on myös vapaasti valittavia opintoja, jotka sisällyte-

”

Rakennamme isompaa maailmaa, jossa opiskelija, saapuu hän sitten Oamkiin tai yliopistoon, voi suorittaa eri opintopolkuja seuraten opintoja hyvin monipuolisesti. tään tutkintoon valinnaisina opintoina.

Korvaako ristiinopiskelu sitten jo olemassa olevia kursseja? Hentilän mukaan tarkoituksena on ennemminkin hyödyntää opetusta järjestettäessä kummankin oppilaitoksen parasta osaamista opetussuunnitelman mukaisen opetuksen järjestämisessä.

“Ristiinopiskeluna ei tuoteta sellaisia opintojaksoja, jotka tarjotaan saman sisältöisinä molemmissa korkeakouluissa. Tarkoitus on, että tietyt opintojaksot tuotetaan vain toisessa korkeakoulussa molempien korkeakoulujen opiskelijoille.”

Yhteisiä tiloja ja opettajia Yhteistyötä on aikaisemmin ollut pienemmässä mittakaavassa esi-

merkiksi viestinnässä. Nyt suunnitteilla oleva yhteistyö on uutta Oulun korkeakouluissa. Laitisen mukaan aiemmat yhteistyökuviot ovat auttaneet rakentamaan pohjaa koulutusyhteistyölle.

Helka-Liisa Hentilä mainitsee myös suunnitelmista koskien opetustilojen yhteiskäyttöä ja yhteisiä opettajia. Hänen mukaansa korkeakoulut ovat järjestämässä mielenkiintoisia yhteistyökursseja.

“Itse odotan kovasti yliopiston musiikkikasvatuksen ja Oamkin musiikkipedagogiopiskelijoiden yhteistä musiikkiproduktiota eli suomeksi sanottuna yhteistä konserttia!”

Jyrki Laitinen mainitsee myös monialaiset projektiryhmät, joissa tarvitaan enemmän teoreettisempaa tai käytännöllisempää osaamista, kuten koodaamista. Näissä ryhmissä yhdistyvät kummankin korkeakoulun tiedot ja taidot.

“Koulutusyhteistyön avulla tällaisten projektien järjestäminen helpottuu.”

Laitinen kokee ammattikorkeakoulun tuovan yliopisto-opiskelijoille käytännönläheisempää näkökulmaa ja kosketuspintaa työelämän kanssa.

“Rakennamme isompaa maailmaa, jossa opiskelija, saapuu hän sitten Oamkiin tai yliopistoon, voi suorittaa eri opintopolkuja seuraten opintoja hyvin monipuolisesti.”

Helka-Liisa Hentilä uskoo, että yhteistyö ei jää tähän, vaan koulutusyhteistyötä tullaan kehittämään jatkuvasti.

“Arvelen, että kunhan tullaan tutummiksi, löytyy uusiakin opetusyhteistyön kohteita näiden pilottivaiheessa tunnistettujen lisäksi.” • NRO 2|2020

Opiskelijajärjestöt huolissaan hakijoiden yhdenvertaisuudesta SUOMEN KORKEAKOULUT tiedottivat 9.4., ettei keväällä järjestetä perinteisiä valintakokeita.

Ammattikorkeakoulujen kokeet järjestetään etäkokeina, yliopistojen valintakokeet järjestetään Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin mukaan vaihtoehtoisilla tavoilla alakohtaiset erityispiirteet huomioon ottaen. Vaihtoehtoisia valintatapoja voivat olla digitaaliset valintatavat, verkkokurssit, todistusvalinnan tai avoimen yliopiston väylän valinta. Syynä ratkaisulle on tarve turvata hakijoiden ja henkilökunnan terveys.

Suomen opiskelijakuntien liitto, Suomen ylioppilaskuntien liitto, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund peräänkuuluttavat hakijoiden hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden merkitystä valintatavasta riippumatta. Järjestöt pitävät tärkeänä julkistaa alakohtaiset tiedot mahdollisimman pian, koska nyt hakijoiden joukossa kasvaa valtava epätietoisuus.

Järjestöjen mukaan parhaita vaihtoehtoja olisivat etävalintakokeet ja erilaiset verkkokurssit, jotka hyödyntävät samoja valintakoemateriaaleja. Näin valintakokeisiin valmistautuminen ei menisi hukkaan, ja jokaisella olisi alasta riippumatta mahdollisuus hakeutua haluamaansa opiskelupaikkaan.

Sen sijaan avoimen väylän merkittävä kasvattaminen tai todistusvalinta tällä aikataululla ei olisi kaikille hakijoille yhdenvertainen vaihtoehto yliopistoon hakeutumisessa.

Korkeakoulujen valintakokeiden järjestämisestä tiedotetaan lisää viimeistään 30.4.2020. •

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5

Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

TEKSTI Kerttu Juutilainen KUVA Elina Korpi

“Kummallisuus on aina ihmisten määrittelemää” Eekoo Könkäälle cosplay on luovuutta, leikittelyä ja itsetutkiskelua.

EEKOO KÖNGÄS

» 27-vuotias. Syntynyt ja kasvanut Kittilän Könkäällä.

Oululaistunut yliopisto-opintojen myötä N:n vuoden kirjallisuu» den graduopiskelija. Toimii Kummaconin työvoimavastaavana sekä elokuva-kuvausryhmä ja Kummaconin järjestäjäyhdistys Studio Korppikelan hallituksen jäsenenä. Ollut mukana myös kulttuurintutkijoiden ainejärjestö Kultussa ja Pahkispeksissä.

Vapaa-aika kuluu popu» laarikulttuurin parissa, kuten videopelejä pelaten, Netflix-sarjoja katsoen ja erilaisiin tapahtumiin osallistuen.

Unelma-ammatti lapsena » oli kirjailija. 8-vuotiaana oli kirjoittanut ainevihkoonsa asuvansa 25-vuotiaana Oulussa ja olevansa kirjailija. » Haluaa onnellisuutta.

Muumimamma on yksi cosplay-harrastaja Eekoo Könkään hahmoista.

Köngäs ompelee itse pukunsa, eikä pelkää käyttää luovuutta niiden toteuttamisessa. “Saan suurempaa iloa, kun pääsen leikittelemään.”

6 6

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 2| 2020 2| 2020 NRO

OLEN MENOSSA HAASTATTELEMAAN Eekoo Köngäst ä, kirjal-

lisuuden graduopiskelijaa, kirjallisuus- ja populaarikulttuuritapahtuma Kummaconin yhtä järjestäjää sekä intohimoista cosplay-harrastajaa. Poikkeusaikojen vuoksi ovensa sulkeneiden ravintoloiden ja kahviloiden sijaan tapaamme Könkään kotona Kaijonharjussa.

Alaovelle saapuu hahmo, jolla on punaraidallinen essu, valkea, pitkälettinen peruukki, päälaella korvat ja käsilaukku. Tiedän saapuneeni oikealle ovelle.

“Halusin tänään asun, jossa olisi mukava olla ja jossa voisin myös siivota”, Köngäs avaa päivän asuvalintaansa, ihmismäistä versiota Muumimammasta.

“Muumimamma on lämmin ja pörröinen hahmo, ja koen olevani sellainen itsekin.”

Sanoista “costume” ja “play” juontuvan, pukuiluksi ja pukuleikiksi suomennetun cosplayn harrastajat pukeutuvat ja eläytyvät erilaisiksi hahmoiksi, fiktiivisiksi tai todellisiksi. Suosittuja hahmojen lähteitä ovat esimerkiksi animesta ja mangasta, sarjakuvista, tv-sarjoista ja videopeleistä tutut hahmot. “Cossaajat” kokoontuvat muun muassa coneissa, erilaisista populaarikulttuurien genreistä kiinnostuneille faneille suunnatuissa tapahtumissa, joita järjestetään Suomessa vuosittain kymmeniä eri puolilla maata.

“Olen aina ollut eskapisti. Siinä missä jotkut pakenevat arjen tylsyyttä esimerkiksi alkoholiin, pakenen itse kirjoihin, videopeleihin ja nykyään myös cosplayihin”, Köngäs kertoo.

Ikuinen eskapisti Kittilän Könkäältä kotoisin oleva Köngäs tiesi jo lukiovuosinaan haluavansa opiskelemaan kirjallisuutta. Hän kertoo tarinoiden olleen aina tärkeitä ja kasvaneensa “nenä kiinni kirjassa”.

Cosplayhin Köngäs tutustui aloitettuaan yliopisto-opinnot Oulussa. Kirjallisuuden vuosikurssilainen, Johanna Salminen, alkoi ideoimaan Ouluun omaa con-tapahtumaa, innostaen myös Könkään mukaansa.

Ensimmäinen Kummacon järjestettiin vuonna 2015, sittemmin tapahtuma on pidetty vuosittain.

“Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen kiinnostivat tapahtuman järjestämisessä.”

Ensimmäinen Kummacon vei Könkään mukanaan myös cosplayn pariin, sittemmin hurahdus on ollut kokonaisvaltainen.

Yliopisto-opintojen rinnalla Köngäs on opiskellut itselleen myös kirjallisuusterapiaohjaajan pätevyyden Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistossa. Lopputyössään hän käsitteli cosplayta kirjallisuusterapian menetelmänä.

“Kirjallisuuterapia on taide- ja ilmaisuterapiaa, jossa käytetään työkaluina tekstejä, hahmoja ja asiakkaan omaa luovuutta. Cosplay kumpuaa myös luovuudesta, ja useat harrastajat suosivat hah-

”

Minulle kummallinen merkitsee hyviä asioita, vaikka sen hyväksyminen itsessään on ollut aika pitkäkin matka. moja, jotka puhuttelevat heitä jollain tavalla. Minusta oli luonnollista pohtia ja kokeilla, voisiko cosplayn yhdistää näin kirjallisuuterapiaan.”

Kummaconin järjestäjäyhdistys ja omaehtoisen elokuvan tuottamisen kuvausryhmä Studio Korppikelan kautta Köngäs on ollut myös mukana käsikirjoittamassa cosplay-elokuvia, Fandomelokuva (2017) ja Fandom Squad (2018). Tällä hetkellä tekeillä on Pelielokuva, johon tulee hahmoja eri sarjoista.

Myös tekeillä olevan gradun aihe on syntynyt cosplay-harrastuksen innoittamana. Opinnäytteessään Köngäs käsittelee Kishimoto Masashin Naruto-sarjakuvan post-humanistisia piirteitä.

“Niin opinnot kuin harrastukset ovat lähteneet siitä, että tarinat ovat minulle tärkeitä.”

Pimeidenkin puolien käsittelyä Osa cossaajista tekee pukunsa itse,

osa turvautuu läheistensä apuun tai ostaa niitä valmiina. Köngäs luo asunsa itse ompelemalla tai erilaisista paloista kokoamalla. Osa tekee puvuista ja maskeistaan tarkasti niiden esikuvia jäljitteleviä, toiset luovat hahmojaan enemmän vapauksia ottaen. Köngäs kertoo itse kuuluvansa jälkimmäiseen joukkoon.

“Saan suurempaa iloa, kun pääsen leikittelemään.”

Köngäs cossaa hahmoja, joihin joillain tavoilla samastuu. Samastumispinnat voivat olla paitsi hahmojen myönteisiä, myös niiden synkempiä puolia.

“Olen parhaillaan tekemässä Overwatch-pelin Reaperia, joka on katkeroitunut, yksinäinen kostaja.

Olisi hauska käsitellä omaa vihaani esimerkiksi tällaisen hahmon kautta.”

Köngäs kertoo käyttävänsä hahmojaan paitsi leikkimiseen ja luovuuden toteuttamiseen, myös itsetutkiskeluun. Hahmojen kautta hän on käsitellyt esimerkiksi mielenterveysongelmiaan ja tuonut niitä esiin.

“Omista tuntemuksistaan saa eloa esittämäänsä hahmoon. Hahmojen kautta voi saada yhteyden myös sellaisiin puoliin itsessään, joita ehkä vähän myös pelkää.”

Oulusta löytyi samanhenkisiä “Minulle kummallinen merkitsee hyviä asioita, vaikka sen hyväksyminen itsessään on ollut aika pitkäkin matka.”

Köngäs kertoo olleensa Kittilässä rankasti koulukiusattu, mikä on conipiireissä monelle tuttu tarina.

Ouluun muuton myötä hän löysi samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja kummallisuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset hälvenivät.

Con-tapahtumissa ilmapiiri on lämmin ja yhteisöllinen, mutta toisaalta niiden ulkopuolella cossaajana saa herkästi osakseen ihmisten tuijotusta, pilkkaakin.

“Itse en välitä ikävistä kommenteista, sillä olen tosi sanavalmis.

Sekin voi riippua hahmostani, Muumimammana olen ehkä hieman arempi.”

Köngäs muistuttaa kummallisuuden olevan kuitenkin aina ihmisten keksimää. KirjallisuusNRO 2| 2020

terapiaohjaajana hän on pitänyt harjoitusta, jossa ohjeistaa kirjoittamaan kirjeen niin kutsutulle tavallisten ihmisten komitealle.

“Harjoituksen tehtävänä on selittää, miksi esimerkiksi jalkapallon pelaaminen tai pilkkiminen on tavallista. Haluan herättää ihmisiä pohtimaan, mikä oikeastaan on kummallista.”

Onko cosplay sitten silkkaa fantasiaa vai kytkeytyykö se myös ympäröivään todellisuuteen?

Köngäs kertoo itse ottavansa cosplay-hahmoillaan myös kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Vuoden 2019 Oulu Pridessa hän kantoi viikingiksi pukeutuneena kylttiä, jossa luki: “Emme elä historiaa, tasa-arvoa siis nyt.”

Myös vuoden 2018 Oulu Pridella mukana ollut Muumimamma otti vahvasti kantaa. Tapahtumaan oli saapunut kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen edustajaa ison lakanan kanssa.

“Reagoin tilanteeseen huutamalla, että Muumimamma paheksuu ja natsit eivät saa pannukakkua. Koko kulkue nauroi.”

Köngäs kertoo osallistuneensa myös Suomen mielenterveyspäivään jakaen somessa kuvia cos-hahmoistaan ja kertoen miten on niiden kautta voinut käsitellä omaa masennustaan.

“Tykkään käyttää voimiani hyvään.”

Köngäs uskoo, että kaikenikäisillä on tarvetta leikkiin ja luovuuden toteuttamiseen; suuri osa cossaajista onkin aikuisia.

“Jotkut pitävät cossaamista lapsellisena. Mutta mikä mieli on olla aikuinen, jos mitään hauskaa ei saa tehdä? Se on kaunista katsottavaa, kun ihmiset uskaltavat leikkiä ja päästää luovuuden valloilleen.”•

EEKOO KÖNGÄS, MITEN OMAA MIELIKUVITUSTAAN VOISI KEHITTÄÄ?

“Uskaltamalla kokeilla siipiään ja heittäytymällä mukaan hurjiinkin asioihin.

Mielikuvitus kukoistaa, kun sitä haastaa, eikä kangistu arjen kaavoihin.”

OULUN YLIOPPILASLEHTI

7

8

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO NRO2|2020 2| 2020

Salaisen tiedon äärellä

TEKSTI Iida Putkonen KUVITUKSET Ville Paananen

Taika piiloutuu tieteisiin Okkultismi tuo mieleen kynttilänvalossa suoritettuja rituaaleja ja piilotettuja symboleja, salaseuroja ja ikuisen elämän etsintää.

Mitä sanoisit, jos saisit tietää olevasi itsekin okkultisti?

V

iikonloppu alkaa joogalla ja loppuu sunnuntain lehden horoskooppiin.

Kauriille luvataan tuotteliasta työviikkoa ja sotkuja ihmissuhteissa, kun oinas saa uskomattoman tilaisuuden, johon on parempi tarttua.

Pääsiäisenä noidat valtaavat kadut karkottamaan pahoja henkiä, vatsavaivoihin on hyvä ottaa inkivääriä ja radiossa soi Alman

Karma.

Arjessamme vilisee okkultismia aina luontaislääkinnästä kristallikoruihin ja takaisin. Suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan kuulu kulttiin, palvo Saatanaa tai konsultoi meediota ennen suuria päätöksiä. Mitä siis on arjen okkultismi?

Kielitoimiston sanakirja määrittelee okkultismin selittämättömien ja yliluonnollisten ilmiöiden tai voimien tutkimuksena tai pelkästään salatieteenä. Perinteisesti okkultismin harjoittamista on astrologia eli tähdistä ennustaminen, alkemia ja magia.

Nykypäivänä okkultismi on levinnyt perinteisistä tieteistä popkulttuuriin. Salatieteilyllä on paikkansa ihmisten sydämissä, myös tutkitusti.

Viime vuonna julkaistussa Tiedebarometrissa joka kolmas suomalainen uskoi

homeopatiaan ja joka viides telepatiaan.

Joka kolmas ei ollut varma, uskoako telepatian olemassaoloon vai ei. Tiedebarometrissa mitataan suomalaisten suhdetta tieteeseen kolmen vuoden välein.

Vaikka usko salatieteisiin on suuressa kuvassa laskussa, on lähipiirissäsi silti todennäköisesti joku, joka uskoo ajatustensiirtoon.

Sekä homeopatia ja telepatia on perinteisesti luettu okkultismin, sala- tai vaihtoehtoistieteen, piiriin. Ne ovat tieteen ulkopuolelle jääviä menetelmiä, joita suurin osa tieteilijöistä ei hyväksy – vaikka molempia on aiemmin tutkittu myös yliopistoissa.

Kuuluisimmat salatieteilijät kuuluivat aikanaan erilaisiin salaseuroihin. Historiallisesti tunnetuimpia ovat alkemistit, vapaamuurarit ja ruusuristiläiset. Järjestäytyneiden liikkeiden lisäksi okkultisteiksi lasketaan myös muun muassa ennustajat ja selvännäkijät sekä erilaiset gurut.

Salatieteilijöitä yhdistää ajatus salatusta tiedosta, joka ei sovi tieteen valtavirtaan.

Torjuttu tieto muodostuu monen liikkeen toiminnan ytimeksi ja asemoi myös okkultisteja tiedettä vastaan.

Okkultistit eivät kuitenkaan ole aina olleet tieteen hylkimiä, vaan jopa kunnioitettuja tiedeyhteisön jäseniä.

Spiritismi suosittu harrastus Vaikka tänä päivänä horoskoopit tai tarot-korteista ennustaminen tuntuvat viihteeltä, olivat ne aikanaan myös tieteellisen tutkimuksen kohteena.

Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen on tutkinut okkultismin historiaa osana 2018 perustettua Uuden etsijät -hanketta, joka tutkii okkultismia Suomessa.

Hän kertoo, että vielä 1800-luvulla okkultismi tai esoteria eivät olleet häpeän aiheita.

“Okkultismi ja spiritismi olivat suosittuja harrastuksia niin herrasväen kuin tavallisen kansan keskuudessa. Tämä ei suinkaan ollut salaista, vaan pikemminkin muodikasta.”

Silti, suomalainen historia ei mainitse okkultismia edes 1800-luvulta. Tällöin syntynyt kansallisaate ei halunnut sisällyttää outoa ja salaperäistä liikettä historiaan, kertoo samaisessa hankkeessa toimiva uskontotieteiden lehtori Tiina Mahlamäki.

Okkultismin historiaa on jälkeenpäin tutkittu, ja yhteyksiä okkultismiin on löydetty etenkin taiteilijapiireistä.

“1700-luvulla elänyt Emanuel Swedenborg, joka kirjoitti esimerkiksi tuonpuoleisesta, vaikutti taiteeseen paljon myös Suomessa. Hänen teoksiaan käännettiin

NRO 2| 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

9

ja myytiin kaupoissa, mutta hänet siivottiin myöhemmässä tieteellisen tutkimuksen fyysisestä maailmasta henkiseen. tutkimuksessa pois historiasta. Suomalaisista ainakin RuneSteinerin lailla myös muut okkultistiset liikkeet halusivat berg, Snellman, Topelius ja Aleksis Kivi ottivat vaikutteita laajentaa tieteen kenttää tutkimalla aiheita, joihin tiede ei Swedenborgin kirjoituksista.” vielä ylettynyt. Kuuluisa esimerkki uudesta tieteenalasta on Okkultismi on siis osa suomalaista alkemia. kulttuuria, vaikka sitä ei historiankirjoisNykyisestä maineestaan huolimatta alkesa luekaan. Vielä 1800-luvulla okkultismia ei ollut pelkkää ikuisen elämän tai lomissa ei ollut mitään salattavaa. Kuitenputtoman kullan tavoittelua. Alkemisti pyrki kin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ymmärtämään luonnon lakeja ja kunnioitokkultismi liitettiin totalitarismin ja fatamaan niitä, sekä ymmärtämään maailman sismin nousuun, ja sen suosio väheni luoneen Jumalan tahtoa. Tieteenalalla opishuomattavasti. keltiin Raamattua ja pyrittiin tuomaan JumaEurooppalaiset yhteiskuntatieteilijät lan luomistyö loppuun. ajattelivat 1900-luvun alussa, että salatieSteinerin antroposofian lailla alkemistien teet saivat ihmisen hylkäämään kriittisen oppeihin kuului ajatus henkisen ja fyysisen ajattelun ja antautumaan tunteiden viemaailman suhteesta: se, mikä ilmenee maailtäväksi. Esimerkkinä tästä on ariosofia, massa ja luonnossa, on olemassa myös ihmijoka ammensi niin okkultismista kuin rosessä itsessään. tuajattelusta. Osa ariosofian symboleista “Vastaavuusopissa ajateltiin, että niin kuin sulatettiin osaksi natsipropagandaa, mikä ylhäällä, niin myös alhaalla. Esimerkiksi lääTiina Mahlamäki jätti jälkensä koko okkultismin kenttään. ketieteessä ajateltiin, että tietyn elimen muoSalatieteiden nähtiin heikentävän poliittista järjestelmää ja toiset kasvit voivat parantaa saman muotoisen elimen sairamyötäilevän ääri-ideologioita, johtaen jopa Hitlerin ja Musuksia. Näin luonnosta löydettiin vastaavuuksia”, Mahlamäki solinin valtaan. Tämän ajatuksen ohjaamana okkultismi erokertoo. tettiin tieteellisestä maailmasta ja rajattiin omaksi, erilliseksi Kultakautenaan alkemiaa harjoitettiin kuninkaallisia hovekulttuurikseen. ja myöten. Moni kuuluisa tiedemies, kuten Isaac Newton tai Ennen tätä eroa okkultismilla oli asemansa yhteiskunnasmodernin lääketieteen isä Paracelsus olivat tunnettuja myös sa ja tiedeyhteisössä. Salatieteet olivat paitsi muodikas haralkemisteina. Salatieteestä jalostui myöhemmin kemia, ja esirastus, myös nimensä mukaisesti osa tieteiden kenttää, ja eri merkiksi tislaamisen prosessista on kiittäminen juuri alkeliikkeet ja seurat niin pyrkivät luomaan uutta tiedettä kuin misteja. liittämään uuden tiedon olemassa olevaan tieteelliseen maaToinen menneisyyteen jäänyt henkisestä maailmasta kiinilmankuvaan. Tavoitteena ei ollut kaataa järjestelmiä, vaan nostunut tieteenala on parapsykologia. Nimensä mukaisesti luoda uutta täydentämään olemassaolevaa. ala keskittyy paranormaaleihin psyykkeen ilmiöihin, joita oliSe, mikä yhdisti okkultistisia tieteitä oli okkultti tai esoteevat muun muassa telepatia, telekineesi ja kummitukset. Vaikrinen eli piilotettu tutkimusaihe, kertoo Tiina Mahlamäki. ka kummitustarinat kuulostavat nykytieteilijälle absurdilta, “Okkulttien tieteiden yhdistävä tekijä oli aihe, joka oli piitutkittiin parapsykologisia ilmiöitä aina yliopistoissa asti. lossa, mutta jonka vaikutukset nähtiin maailmassa. Tällaisia Yhdysvaltalaiseen Duken yliopistoon perustettiin oma kouaiheita olivat tähtien asentojen vaikutusten lisäksi esimerkiklutusohjelmansa alalle 1920-luvulla ja myös Suomessa toimi si magnetismi ja sähkö.” akateemikkojen perustama psyykkisten tutkimusten seura, Astrologia ja astronomia olivat yhtenäinen oppiala. Mahlajonka kaltainen toiminta jatkuu Suomessa yhä. mäki kertoo, että niin lääkärit kuin kuninkaat tekivät päätökMeediot tai ajatustenlukijat eivät siis aikanaan olleet pelksiään tähtien asentojen perusteella. kää lumetta ja huijausta, vaan ilmiöitä tutkittiin aidon uteEsimerkki historiallisesta okkultin tutkijasta on Rudolf liaasti.

Steiner. Okkultistisen antroposofian liikkeen perustaja ajat“Tiede eteni niin nopeasti, että henkisen puolen tutkimiteli, että henkistä maailmaa voi havainnoida ja myös tutkia nen tuntui loogiselta jatkumolta. Sähkö ja röntgen toivat empiirisesti omien kokemustensa kautta. Hän halusi ulottaa aivan uusia ulottuvuuksia. Ajateltiin, että tieteen kehittyes-

”

Okkulttien tieteiden yhdistävä tekijä oli aihe, joka oli piilossa, mutta jonka vaikutukset nähtiin maailmassa.

10

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 2|20204 | 2019

sä pystyttäisiin ottamaan yhteyttä vainajiin ja tutkimaan telepatiaa”, Mahlamäki selittää.

Okkultismin hengellisyys ja tutkimus eivät myöskään olleet ristiriidassa kristinuskoon perustuvan maailmankuvan kanssa. Hengellisyyden tavoittelu esimerkiksi meedion kautta nähtiin uskonnon tukipilarina: yksityinen hengellinen kokemus toimi yleisen uskonnollisuuden vahvistajana.

Jos tutkimuksen näkökulma on jo liki sata vuotta ollut, että okkultismi ei ole tiedettä, miksi ihmiset uskovat yhä telepatiaan? Vaikka tiedeyhteisö hylkäsi salatieteet, ei okkultismi kuollut sukupuuttoon, vaan löysi uuden muodon.

Uushenkisyys ja okkultismin renessanssi Alkemian ja astrologian valtakauden jälkeen okkultismi rajattiin tarkasti tieteellisen maailmakuvan ulkopuolelle. Irrationaaliseksi ja vaaralliseksi määriteltyjä salatieteitä ei haluttu liitettäväksi omaan tutkimusalaan.

Kysyntä henkisyydelle oli kuitenkin korkea, etenkin maailmansotien aiheuttaman tuhon jälkeen. Tätä kysyntää täyttämään syntyi uusi henkinen liike, new age, joka ammentaa erityisesti itämaisista uskonnoista.

Liikkeeseen sisältyy muun muassa usko karmaan, meditointi ja jooga, usko astrologiaan ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin.

New age, tai uushenkisyys, eroaa aiemmista liikkeistä siten, että se syntyi maailmassa, jossa henkisyys on erillään valtiorakenteista ja tieteestä. Liikkeeseen sisältyy ajatus irrallisuudesta ja jopa vastarinnasta.

Kun satoja vuosia sitten okkultismi liitettiin tieteelliseen tutkimukseen, liitetään se nykyään tieteen imitointiin.

“Uushenkisyydessä on vastakulttuurinen ajatus, jossa halutaan pitää yllä hyljeksityn tiedon asemaa.

Liikkeissä käytetään tieteellisiä välineitä, mutta niitä käytetään esimerkiksi kuvaamaan auroja, mikä ei ole akateemisesti mielekästä”, Mahlamäki selittää.

Tieteellisten välineiden ja keinojen hyödyntämistä kutsutaan tieteellistämiseksi. Tieteellistäminen on keino liittää omat näkemyksensä tieteeseen käyttämällä tieteellisiä käsitteitä, teorioita tai välineitä. Ero

tieteeseen on siinä, että tieteellistäjä käyttää tiedettä valikoiden omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kyseessä ei ole uusi tieteenala, joka haluaa rikastuttaa maailmaa, vaan irrallinen liike, joka pyrkii saamaan kunnioitusta vakiintuneen tieteenalan lailla.

Yhtäältä tieteellistäjä pyrkii siis

”

Koukku liikkeessä kuin liikkeessä onkin historian kautta sama: ne lupaavat lisätä hyvinvointia ja ymmärrystä niin itsestä kuin maailmasta. liittoutumaan tieteen kanssa ja toisaalta vastustamaan sitä. Esimerkkinä tästä voi nähdä paljon puhuttaneen Goop lab -ohjelman. Netflixiin tammikuussa rantautunut ohjelma kertoo Gwyneth Paltrow’n johdolla erilaisista vaihtoehtohoidoista.

Jaksoissa nähdään niin energiahoitoja kuin psykedeelisiä huumeita.

Jokaista jaksoa edeltää lausuma: Tämän sarjan on tarkoitus viihdyttää ja antaa tietoa, ei toimia lääketieteellisinä neuvoina.

Sarjan julkaisun jälkeen aiheesta on käyty paljon keskustelua, ja striimauspalvelu on saanut kritiikkiä pseudotieteen levittämisestä. Ohjelmassa esitetään rinnakkain tieteellisiä tutkimuksia ja uskomushoitoja sekä haastatellaan vieraita tekemättä eroa kokemusasiantuntijoiden ja tutkijoiden välille. Goop lab perustuu kokemusasiantuntijuuteen ja seuraa täten okkultismin perintöä, jossa henkistä maailmaa voi havainnoida omien kokemusten kautta.

Ohjelma valaisee samalla okkultismin varjopuolta: uusissa “tieteissä” on valtava potentiaali väärinkäytölle.

Alkemistien aikaan huijareille maksettiin siitä, että he esittivät tekevänsä kultaa tyhjästä. Nykyään ihmiset ostavat lumelääk-

keitä tai Goopin jademunia, joiden sanotaan parantavan vointia.

Koukku liikkeessä kuin liikkeessä onkin historian kautta sama: ne lupaavat lisätä hyvinvointia ja ymmärrystä niin itsestä kuin maailmasta.

Salatieteen lumo ja lohtu Tieteen maailmankuvan rikastamisen rinnalla avain okkultismiin on itsensä kehittäminen. Rudolf Steiner ajatteli henkisyyden tutkimisen lisäksi, että ihminen voi kehittää henkisiä kykyjään kuten muitakin taitoja. Sama ajatus toistuu monen nykyisenkin liikkeen taustalla. Halu parantua ihmisenä määrittää niin homeopatiaa kuin enkeliuskoa, joiden kautta ihmiset etsivät parempaa elämää itselleen ja läheisilleen.

Sosiologi Paul Heelas määrittää new age -liikkeiden tausta-ajatuksen olevan, että ihmisen pahoinvointi johtuu yhteiskunnan ja kulttuurin normeista, jotka estävät ihmistä löytämästä aitoa itseään. Pahoinvointia aiheuttavista rajoituksista voi vapautua erilaisten harjoitusten avulla, kuten meditoimalla, tai äärimmäisissä tapauksissa juomalla hopeavettä.

Hyvinvointi on nykyisten okkultistien kulta: sitä tavoitellaan äärimmilleen viedyillä harjoituksilla, jotka pahimmassa tapauksessa vievät yhä kauemmas tavoitteesta.

Kuitenkin lupaus hyvinvoinnista ja parannuksesta vetoavat moneen.

Toinen okkultismia määrittävä piirre on esoteerisuus eli salailu.

Esoteriaan kuuluu ajatus tiedosta, joka kuuluu sisäpiirille ja jolla on voima pelastaa. Oman hyvinvoinnin lisäksi salaisuus antaa osallistujalle tunteen omasta tärkeydestä: olen päässyt sisäpiiriin, siksi olen arvokas. Sisäpiiri saattaa olla tiukkaan suljettu yhteisö, mikä itsessään on jo arvokas osallistujalle. Yhteisöllisyys ja samanhenkisten ihmisten löytäminen lisää sitomusta liikkeeseen ja osallistuja voi saada vertaistukea ja lohtua elämäntilanteeseensa. Tiina Mahlamäki ja Nina Kokkinen kirjoittavat teoksessaan Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (2020), että okkultismiin sisältyy myös sosiaalinen pääoma, jonka

NRO 2|2020

OULUNYLIOPPILASLEHTI YLIOPPILASLEHTI 1111 OULUN

voi saavuttaa seuraamalla tiettyä polkua, esimerkiksi käymällä liikkeen kursseilla tai seuraamalla gurua.

Historiallisesti esoteria loi yhteisöllisyyttä myös eri säätyluokkien välille ja oli ensiaskeleena säätyrajojen ylittämiselle. Mahlamäki ja Kokkinen kertovat teoksessaan, että vapaamuurarius oli 1700-luvulla ensimmäinen areena, jolla niin ylimystö kuin talonpojat pystyivät toimimaan yhteisen aatteen hyväksi.

Kun aiemmin salaista tietoa jaettiin seuroissa tai jopa yliopistoissa, nykyään pelastavan tiedon voi ostaa netistä ja elämää neuvomaan palkata kenet tahansa. Neuvonantaja tuo lohtua ja varmuutta modernin epävarmuuden keskellä.

Guru tai johtaja voi tarjota myös auktoriteetin niille, jotka vastustavat perinteisiä auktoriteetteja kuten lääkäreitä tai tiedemiehiä.

“Eivät ihmiset arjessaan tarvitse tiedettä”, Mahlamäki toteaa.

Hän kertoo, että normaali arki ei suinkaan perustu tutkimustiedon hyödyntämiseen, ja tässä on okkultismin markkinarako: ihmisen aivot eivät toimi tieteen ehdoilla.

Sen sijaan ihminen hakee luonnostaan kuvioita tai kaavoja, tietynlaisia säännönmukaisuuksia, joilla selittää maailmaa.

“Jos koe menee hyvin tietty paita päällä, laittaa saman paidan seuraavaankin kokeeseen. Jos lintu koputtaa ikkunaan ja joku kuolee, ajatellaan sen olleen enne. Ihminen etsii malleja ja toistuvuuksia”, Mahlamäki kertoo.

Okkultismi ja esoteria tarttuvat näihin maagisiin ajatuksiin tarjoamalla niille selityksen ja antamalla ihmiselle kehyksen, jonka avulla kokea maailma merkitykselliseksi, hän jatkaa.

“Erilaiset uskonnot ja new age tarjoavat selityksiä. On olemassa enkeleitä tai erilaisia energioita, joiden avulla ilmiöt selitetään. Jos tieteen ja uskonnon selitykset eivät riitä,

12 OULUN YLIOPPILASLEHTI 12

sitten kertomukset tulevat esoteriasta”, Mahlamäki kertoo.

Rajatessaan okkultismin tieteen ulkopuolelle, tiedemaailma jätti myös tunteen ja tunne-elämän tieteen rajamaille. Tähän rakoon on okkultismin hyvä kiivetä ja siinä kasvaa: henkisiin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan kovalla tieteellä ja valaistua on parempi gurun kuin mikroskoopin ohjeistamana.

Kokemuksiin ja tunteisiin vetoavat liikkeet saavat ihmisen liikuttumaan ja tarjoavat lohtua.

“Ihmisillä on iso tarve ikään kuin

”

Ihmisillä on iso tarve ikään kuin kurottaa toiseen ulottuvuuteen ja saada tietoa.

Marjo Kaartinen

kurottaa toiseen ulottuvuuteen ja saada tietoa. Ajatus siitä, että maailmassa on enemmänkin kuin mitä näemme on monelle kiehtova. Tieto siitä, että emme ole maailmassa yksin ja tuonpuoleisessa on jotain viehättää”, Marjo Kaartinen kertoo.

Hän ajattelee, että esoterian yhteinen nimittäjä on juurikin lohtu.

“1800-luvulla spiritismi yleistyi, kun haluttiin yhteys kuolleisiin läheisiin. Silloin nuorena kuoleminen oli vielä yleisempää, mutta yhä edelleen ihminen tavoittelee itselleen lohtua new agen ja muun avulla. On lohduttavaa tietää, ettei ole yksin tässä maailmassa ja keskustella läheisen vainajan kanssa.”

Tieteen vastustaminen on myös yksi nykyokkultismin houkutus. Salatieteilijä haluaa itse ottaa asioista selvää sen sijaan, että nojaisi perintei-

NRO 2| 2020

siin auktoriteetteihin. Halu kyseenalaistaa johtaa usein okkultismin, vaihtoehtoistieteen poluille. Litteä Maanpiiri eli Flat earth -liikkeeseen uskova ei halua kumartaa Nasaa eikä rokotteita vastustava lääkäreitä.

Vaikka äärimmäisimmät jäävuoren huiput tuntuvat lähinnä huvittavilta, kannattaa Tiedebarometrin mukaan 39 prosenttia suomalaista vaihtoehtoisen tiedon esittämistä sosiaalisessa mediassa. Heistä on hyvä, että somessa haastetaan tutkimustietoa ja esitetään asioille vaihtoehtoisia selitystapoja.

Nykypäivän noidat Nykyään ero tieteen ja salatieteen välillä saattaa olla selkeä, mutta okkultismi ei suinkaan ole menettänyt jalansijaansa. Sen sijaan okkultismi tuntuu nousevan jälleen esille uudella voimalla, etenkin popkulttuurissa. Kuka nyt ei tuntisi Harry Potterin teelehdistä ennustavaa Punurmiota, The Witcherin noitaa Yenneferiä tai X-menin psyykikkoa Professori X:ää?

Okkultismi on median tuotteiden lisäksi arkipäivää ja vaikuttaa myös siellä, missä siitä ei puhuta. On arkista vedota karmaan, puhua etiäisistä tai kertoa kummitustarinoita.

Myös antroposofi Steinerin mukaan nimetyt steinerkoulut ovat okkultistista perää, kuten myös horoskoopit ja jopa jooga.

Uskontotieteilijä Matti Rautaniemi on tutkinut joogaa ja kirjoittaa Joogan historia -teoksessaan (2020), että jooga liittyi aiemmin vahvasti hindulaisuuteen. Sen länsimainen suosio syntyi okkultismin perintöä kantavan new age -liikkeen levitessä.

Uskonnollisista juuristaan huolimatta jooga on arkipäiväistä monelle, ja tuskin liittyy uskontoon, vaikka se hyvinvointiin liittyykin.

Tiina Mahlamäki kertoo, että yllättävän moni nykyaikainen aate tai elämäntapa on okkultismin popularisoima.

“1900-luvulla okkultistit puhuivat joogasta, meditaatiosta ja jälleensyntymästä mutta myös kasvissyönnistä, polttohautauksista ja sukupuolten tasa-arvosta.”

Uushenkisyyden lisäksi okkultismi näkyy nykyään myös vanhojen liikkeiden uusissa nousuissa. Esimerkiksi noidat ovat tehneet paluun myös arkeen: Redditissä elää Witches vs. Patriarchy -yhteisö, joka ajaa feminismiä noituuden avulla ja laulaja Lana del Rey kertoi vuonna 2017 noituneensa Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin.

Vaihtoehtoistieteen uutta nousua on yritetty selittää internetin kautta: netistä voi kuuluisasti löytää yhteisön mille tahansa ja kokemusasiantuntijoita asiasta kuin asiasta. Okkultismi on kuitenkin ollut esillä jo satoja vuosia ennen internetin olemassaoloa,

ehkä jopa suuremmissa määrin.

“Okkultismi oli kansainvälistä jo 1800-luvulla. Esiintyjiä tuli ympäri maailmaa Suomeen pitämään spiritismisessioita ja toiminta oli hyvin julkista”, Kaartinen kertoo.

Vaikka maailmanlaajuinen yleisö helpottaa äänensä kuuluviin saamista, pystyi okkultistisen liikkeen perustamaan kuka tahansa jo pitkään ennen nettiä. Esimerkiksi spiritualismin perustajina pidetyt Foxin sisarukset olivat vain 10- ja 14-vuotiaita, kun he väittivät kommunikoivansa hengille ja aloittivat kansainvälisen villityksen.

Salaiset spiritismisessiot ovat saaneet etusivun sanomalehdistä ja selvännäkijänä tunnettu Aino Kassinen opasti Suomessa aikanaan niin Vesa-Matti Loiria kuin Risto Rytiä hengenasioissa. Katri Helena on kertonut uskovansa enkeleihin ja kuin ihmeen

kaupalla ennustuksia lupaavat meediot pyörivät yhä aamutelevisiossa.

Salatieteen opit ovat kenties olleet salaisia, mutta liikkeiden olemassaolo ei suinkaan ole ollut piiloteltua tai edes kritisoitua.

Nykyään okkultismi on julkisen lisäksi kaupallista. Horoskooppeja myydään lehtiin ja kristalleja saa korukaupoista. Popkulttuuri ammentaa okkultismista jatkuvasti, oli kyseessä American Horror Story tai The Good Place. Salatieteiden opeista on tullut julkisia - ultimaattinen ironia.

Okkultismin ikiaikaista suosiota selittäänee se, että tiede voi vastata vain osaan ihmisen tarpeista. Tieteen alttarilla ei voi rukoilla.

Tiede ei vastaa tai lohduta, ei anna syypäätä tai mantraa, jota toistamalla voi päästä eroon vaivoistaan. •

NRO 2| 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13

13

Onko mikään tarpeeksi hyvä?

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 2|2020

Ideaalien vangit – milloin kehosta tuli näin julkinen?

Sosiaalinen media yhtä aikaa rikkoo ja pitää yllä länsimaalaisia kauneusihanteita. Kehopositiivisuuden rantauduttua sosiaaliseen mediaan kehoideaaliin on tullut säröjä, mutta samaan aikaan itsensä rakastamisesta on tullut julkista.

TEKSTI Petra Uusimaa KUVITUKSET Anniina Kuha

TYYTYMÄTTÖMYYS OMAAN kehoon tuntuu olevan länsimaisen yhteiskunnan vitsaus. Sukupuolesta katsomatta moni kokee painetta näyttää tietynlaiselta ja mahtua tiettyyn vaatekokoon.

Vuonna 2017 Ylen taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan jopa 84 prosenttia naisista oli tyytymätön kehoonsa.

Kysely osoitti myös monen miehen haluavan yhä lisääntyvissä määrin pudottaa painoaan.

Nykyajan nainen on kasvanut epävarmuuteen kehostaan. Sosiaalinen media muokattuine kuvineen lisää vertailun ja tyytymättömyyden oravanpyörää. Kuvanmuokkausohjelmalla jokainen saa muokattua kehoaan kohti täydellisyyttä; kasvojen ihohuokoset piirtyvät pois ja kehosta on helppo piilottaa arvet ja epämiellyttävät kohdat.

Kehopositiivisuus on muutoksen hyväksymistä Kehopositiivisuus on yksi sosiaalisen median tämänhetkisistä polttavista puheenaiheista. Vaikka teknologia mahdollistaa kehojen muokkaamisen ja korjailun, on Instagram on täynnä myös kehopositiivisuutta kannattavia tilejä, jotka puhuvat vatsamakkaroista, selluliitista ja arvista ilman häpeää. Tilien tarkoituksena on näyttää todellisuus, joka piilee siloiteltujen ja muokattujen bikinikuvien takana.

Kehopositiivisuus on suora käännös englanninkielisestä termistä body positivity. 1990-luvulla käyttöön otetun termin lanseerasi The Body Positive -liike. Liike luonnehtii kehopositiivisuutta elämäntapana, joka mahdollistaa omasta kehostaan nauttimisen ja sen kunnioittamisen muutoksien ja vaikeuksien läpi.

Liikkeen juuret voi löytää jo 1800-luvun lopun Englannista, kun ensimmäisen aallon feministit alkoivat puhua naisten tarpeesta muokata kehoaan. 1960-luvulta aina 2000-luvulle liike oli vielä suhteellisen tuntematon, ja se koski suurimmaksi osaksi vain ylipainoisten ihmisten hyväksymistä. Tällöin liike kulki vielä nimellä fat acceptance. 2010-luvun sosiaalisen median nousu on antanut liikkeelle uutta näkyvyyttä. Kehopositiivisuus on myös laajentunut koskemaan kaikenkokoisia ja -ikäisiä ihmisiä.

“Kehopositivisuus on kuin ihmisoikeus, sen tärkeyttä ei edes pitäisi joutua perustelemaan! Kehopositiivisuus on kehon ulkoisista ominaisuuksista riippumatonta oikeutusta olla olemassa”, sanoo kliininen psykologi Katarina Meskanen sähköpostihaastattelussa Oulun ylioppilaslehdelle.

Keho ja sen hyväksyminen ei ole kuitenkaan pysähtynyt tila. Kehopositiivisuutta voidaan ajatella jatkuvana prosessina, sillä kyseessä ei ole tila, joka saavutetaan kerran pysyvästi. Muuttuva keho asettaa mielen koko ajan haasteellisiin tilanteisiin.

Ilmiö on siis muutoksen hyväksymistä, ei kokoaikaista kehon rakastamista.

Muuttuvat ideaalit Mikä sitten on median rooli ulkonäköpaineiden luomisessa ja säilyttämisessä? On selvää, että sekä perinteinen että sosiaalinen media pitävät yllä länsimaisia kehoihanteita, vaikka tietynlaista kehoideaalien sirpaloitumista onkin tapahtunut.

Teoksessaan Rakas keho (2019) Katarina Meskanen kirjoittaa, että vaikka 2000-luvulla median välittämän naiskuvan tuhoisasta vaikutuksesta keskustellaan ehkä enemmän kuin koskaan, media silti samalla esittelee naisen ihannevartaloa kapeasti ja samalla ylläpitää naiskehoon liittyviä stereotypioita.

Globaalia valkoisen länsimaalaisen kehon ideaalia haastavat monipuolisemmat, monikulttuuriset ja vähemmistöjä huomioivat ideaalit. Kehopositiivisuusliikkeen tarkoituksena on kyseenalaistaa länsimaalaisia kauneusihanteita.

“Kehopositiivisuus ilmiönä on herättänyt meidät pohtimaan sitä, miten suhtaudumme erilaisiin kehoihin ja vartaloihin.

Se on ravistellut meitä huomaamaan, miten ahtaassa muotissa erityisesti naisen, mutta toki yhtä lailla myös miehen, vartalo on edelleen”, kertoo Meskanen.

Media sopeutuu hitaasti muuttuviin ideaaleihin. Monet meikkitaiteilijat otta-

NRO 2|2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15

vat edelleen malleiksi pelkästään virheettömällä iholla varustettuja, laihoja naisia, ja lopullisissa kuvissa tästäkin huolimatta kuvista poistetaan mallien ihohuokoset.

Hitaan sopeutumisen huomaa juorulehtien otsikoita vilkaistessa. Kaikille ovat luultavasti tuttuja suuret muutostarinat, joissa se ja se julkisuudesta tuttu henkilö on pudottanut tietyn määrän painoa ja on siten muuttunut ihmisenä – aivan kuin laihtuminen olisi antanut hänelle enemmän ihmisarvoa.

Sama ajattelutapa näkyy juorulehtien otsikoiden lisäksi myös muualla mediassa; jokavuotiset kesäkuntoon -vinkit ja laihdutustarinat jatkavat leikittelyä jokaisessa ihmisessä piilevällä itseinholla.

Erityisesti naisen ruumista ja sen muutoksia tarkkaillaan mediassa.

Teoksessaan Meskanen kirjoittaa, kuinka naisina totumme tarkastelemaan kehoamme ulkopuolelta. Naiseuteen kuuluu se, että esimerkiksi työelämässä saatetaan arvottaa naista ulkonäön, ei työpanoksen

”

Alentunut kynnys kommentoida sekä julkisuuden henkilön että tavallisten, meille tuntemattomien ihmisten vartaloa on aiheuttanut sen, että jokaisen akne tai ylipaino on vapaata riistaa.

Mikä tekee kehosta julkisen?

Länsimainen yhteiskunta asettaa erityisesti naisille kapean mallin, johon mahtua.

Katarina Meskasen mukaan kehopositiivisuus auttaa kyseenalaistamaan normit.

“Kun altistumme erilaisille vartaloille, myös käsityksemme ”normaalista” laajenee. Ainoa tavoiteltava ja hyväksytty vartalon malli ei kerta kaikkiaan voi olla missin tai mallin mittainen – me 95% naisista, jotka emme sitä vartalotyyppiä edusta, tarvitsemme muutakin vartalokuvastoa, johon samastua.”

Mielenkiintoisen näkökulman antaa Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa 20.3.2018 julkaistu artikkeli kehopositiivisuudesta ja siitä, kuinka se yrittää saada kaikki uskomaan omaan kauneuteensa.

Tarvitseeko kaikkien siis edes olla kauniita? Eikö itsensä hyväksyminen riitä?

Kauneus on kapitalistisessa, länsimaisessa yhteiskunnassa tietynlainen, eikä voi edes olettaa, että kaikki sopisivat siihen.

Yhteiskunta myös odottaa erityisesti naisilta tietynlaiseen muottiin mahduttamista.

Julkisuuden henkilöiden ruumiit ovat tarkassa syynissä. Milloin kukakin on lihonut tai laihtunut; kummin vain, ääripäillä mässäillään aina. Googlettamalla termin celebrity silmien eteen pomppaa listauksia siitä, kuka näyttää parhaimmalta bikineissä.

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

perusteella. Naisen kehon sopimattomuus kauneusihanteisiin on aina yksilön, ei länsimaisten odotusten ongelma.

Alentunut kynnys kommentoida sekä julkisuuden henkilön että tavallisten, meille tuntemattomien ihmisten vartaloa on aiheuttanut sen, että jokaisen akne tai ylipaino on vapaata riistaa. Jokainen saa kommentoida kuvassa näkyvän ihmisen kehoa. Mikä on antanut juorulehtien kirjoittajille tai seuraajille luvan kommentoida tuntemattoman ihmisen kehoa aivan kuin huutokaupassa?

Kehon julkisuus tekee myös sukupuolesta ja kehosta sukupuolitutkijaa Judith Butleria myötäillen performatiivista. Sukupuolen performatiivisuudella tarkoitetaan sitä, kuinka erityisesti naiseus syntyy toistettujen tekojen ja tietynlaisen käyttäytymisen myötä. Sukupuoli ei siis ole pelkästään biologinen fakta, vaan se on myös kulttuurista riippuvainen.

NRO 2|2020

Julkisuuden henkilönä oleminen on monella tavalla performatiivista. Naisten oletetaan olevan feminiinisesti kauniita, kun taas miehiltä odotetaan lihaksikkuutta ja charmikkuutta. Vaikka kehopositiivisuus on pyrkinyt poistamaan ulkonäköpaineita myös julkisuuden henkilöiltä, ovat monet heistä varmasti julkisuutensa ja hollywoodilaisittain kehoideaalien vankeja. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka paljon naisvaikuttajille ja julkisuuden henkilöille tarjotaan detox-kuuriin liittyviä kaupallisia yhteistöitä. Esimerkiksi Kim Kardashian sai aikaan sosiaalisessa mediassa myrskyn poseeratessaan detox-juoma kädessä sponsoroidussa postauksessa.

“Kehopositiivisuus terminä on valitettavasti nykyään myös vähän väärinkäytetty, sillä kun tuntuu ratsastavan kaikenmaailman kehonmuokkauskurssit, ruokavalioremonttia tarjoavat ja laihdutusta markkinoivat tahot. Kun perusajatus taustalla on, ettei keho ole sellaisenaan riittävän hyvä, ei kyse ole kehopositiivisuudesta”, Meskanen toteaa.

Kehopositiivisuus ihmisoikeusliikkeenä Tytti Shemeikka on tunnettu sekä Instagramin että Youtuben puolelta kehopositiviisuudesta. Shemeikka nimittää kapinaansa vatsamielenosoitukseksi ja kutsuukin itseään “läskiaktivistiksi”.

Shemeikka toteaa sosiaalisen median tileillään kehopositiviisuuden olevan ihmisoikeusliike, jolla pyritään takaamaan ihmisoikeudet ihmisille, jotka eivät kehonsa vuoksi niitä saa. Hän mainitsee ylipainoisten ihmisten lisäksi esimerkiksi ihmiset, joilla on psyykkisiä tai fyysisiä rajoitteita; siis yleensäkin kaikki ne, jotka eroavat valkoisen heteron ideaalista.

Yksi tunnetuimpia kehopositiivisuusliikkeen edustajia on bodyposipanda-tilin takana toimiva Megan Jayne Crabbe.

Crabbe on kirjoittanut laajasti syömishäiriöistä ja kertoo itsekin sairastaneen anoreksiaa nuoruudessaan. Blogitekstissään My Journey to Body Positivity hän tiivistää muutoksen suhteessaan kehoon seuraavasti: ”I see belly rolls, I see cellulite, I see a

million flaws that have previously sent me spiraling into self hatred. But this time, I also see happiness.”

Shemeikan tavoin Crabbe pitää kehopositiivisuusliikettä ihmisoikeuskysymyksenä. Hän ottaa Instagram-tilillään kantaa muun muassa transoikeuksiin ja feminismiin.

Vaikka kehopositiivisuutta tarvitsevat varmasti kaikki, liike ajaa ennen kaikkea kehonsa takia syrjittäviä ihmisiä, kuten kehitysvammaisia tai ylipainoisia.

Huono kehokuva vaikuttaa kokonaisvaltaisesti Huono kehokuva voi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa mielenterveyteen. Osa kehopositiivisuutta peräänkuuluttavista sosiaalisen median vaikuttajista on kertonut aiemmista syömishäiriöistä ja kokemastaan huonosta itsetunnosta.

“Valitettavan usein huono kehonkuva ja siihen liittyvä tyytymättömyys omaan kehoon johtavat konkreettisiin toimenpiteisiin, kuten kehon muokkaamiseen, laihduttelemiseen, kehon kurittamiseen tai välinpitämättömyyteen sitä kohtaan.

Pahimmillaan kehonkuvanongelmat johtavat syömishäiriöön tai vuosikausia jatkuvaan ikävään kierteeseen”, Meskanen sanoo.

Keskustelupalstoilla on sana vapaa, eikä kehopositiivisuuskaan ole jäänyt ilman kommentointia. Suomi24-kanavan keskustelu Mikä helvetin kehopositiivisuus? alkaa sanoin: “Läski akka on läski akka vaikka siitä miten yrittäisi tehdä positiivisen asian. Lihavuus on kaiken lisäksi hyvin epäterveellinen ilmiö.”

Kommentoijat harvoin muistavat sitä, että paino on kirjaimellisesti vain lukema, joka muuttuu ja on eri jokaisella ihmisellä. Kommenttikentissä huutelu ja ihmisten syyllistäminen painosta voi vaikuttaa toisen kehokuvaan enemmän kuin ajatellaankaan.

Missä vaiheessa kenellekään on ylipäänsä annettu oikeus kommentoida vapaasti toisen ihmisen painoa, vetäen siitä johtopäätöksiä huonoon elämäntapaan tai ruokatottumuksiin?

“Kehno suhde omaan kehoon syö aikaa, energiaa ja mielestä tilaa. Usein mietin, että mitä kaikkea voisimmekaan olla, jos emme uhraisi niin paljon aikaamme ja mielenenergiaa siihen, ettemme pidä omasta kehostamme, tunnemme siitä epävarmuutta tai suoranaisesti inhoamme sitä”, Meskanen sanoo.

Miten käyttää sosiaalista mediaa vastuullisesti?

Aikamme on tehnyt kehosta julkisen. Vain

”

Kehno suhde omaan kehoon syö aikaa, energiaa ja mielestä tilaa.

Katarina Meskanen

den yhteydessä haaveilemme kenties voivamme elää tuota unelmaa, omistaa tuon unelmavartalon tai olla noin menestynyt. Mutta niiden yhteydessä tunnemme inspiraation sijasta useimmiten kateutta ja lannistumista.”

Sosiaalista mediaa voi käyttää sekä hyvin että huonosti. Katarina Meskanen korostaa “somesiivouksen” tärkeyttä, jossa seurattavaksi valitaan vain tilit, jotka tukevat hyvää oloa kehossaan eivätkä anna tilaa vertailulle. Tarpeen saattaa olla myös “somepaasto”, sillä sosiaalinen media ei korvaa aitoa ihmiskontaktia.

Monelle on tuttua kokea olevansa sosiaalisen median vanki. Applikaatioiden selaamisesta on tullut päivittäistä ajanvietettä ja kuvia selatessa todellisuudentaju hämärtyy. Näennäisen täydellisten kuvien katsomisen keskellä unohtaa, että jokainen on jossain vaiheessa elämää epävarma kehostaan, ja että jokainen tarvitsee omassa elämässään positiivista kehopuhetta.

Kehopositiivisuus ei saisi kuitenkaan muuttua suorittamiseksi. Itsensä rakastamisen ei siis tarvitse olla aina julkista. •

harvoin oman kehonsa kanssa saa elää rauhassa ilman ulkopuolisten kommentointia. Samaan aikaan sosiaalinen media antaa usein vääristettyä kuvaa elämästä, kun kaiken täytyy olla siloitellun kaunista ja visuaalista.

“Kutsun somea usein spottilampuksi, koska sen avulla valaistaan vain huolella harkittuja yksityiskohtia omasta elämästä”, sanoo Meskanen.

“Spottilamppu on tilin pääkäyttäjän käsissä, ja se valaisee vain yhtä puolta koko totuudesta. Se ei edusta koko elämää, eikä tietystikään ole varmaan tarkoituskaan, mutta en näe huolella puunattujen kuvien, jotka on otettu tarkalla valotuksella tietystä kuvakulmasta edustavan aitoa ihmiskauneutta.”

Sosiaalisen median lisäksi myös kehopositiivisuus on omalla tavoin performatiivista. Aivan kuin kehopositiivisuutta olisi ainoastaan bikineissä poseeraaminen instagramissa.

“Selaamme netistä paljon erilaisia haavekuvia ja motivaatio/inspiraatiokuvia, joi-

NRO 2|2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

17

Nettisivuillamme kerromme, että

KOLUMNISTI JUHANI KENTTÄ ON KYLLÄSTYNYT ÄLYKKÖMIESTEN PROVOSOINTIIN.

KOLUMNISTI KATARIINA SARJA KAIPAA KESKELLE KEIKKOJA JA KULTTUURIA.

RANSKAA ON PIDETTY ESIMERKKINÄ KOULUTUSJÄRJESTELMÄSTÄ, JOSTA SUOMENKIN TULISI OTTAA MALLIA.

KOLUMNISTI ESSI ERKKILÄ USKOO JAETUN VITUTUKSEN VOIMAAN.

LUKUVUODEN AVAJAISJUHLA VULCANALIA TULEE TAAS – JO 26.

KERRAN.

ARKEOLOGI SANNA LIPKIN HALUAA TEHDÄ TUTKIMUSTA, JOLLA ON MERKITYSTÄ.

JOTTA TIEDÄT ENEMMÄN.

Pohditko tutkinto-ohjelman vaihtoa?

Läheiselle alalle vaihtaessa sinun ei välttämättä tarvitse hakea uutta opiskelupaikkaa yhteishaussa.

Jos kanditutkintosi on vielä kesken, voit hakea opiskeluoikeutesi siirtämistä siirtohaussa.

Se on yhteishaun vaihtoehto jo yliopistossa opiskeleville.

Katso siirtohaussa mukana olevien hakukohteiden valintaperusteet Opintopolusta tai kysy lisää tiedekuntasi lähipalvelupisteestä.

Siirtohaussa haetaan 4.– 18.5.2020.

18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 2| 2020

Kulttuuria kampukselta SIRAKH Tummanpuhuvaa vaihtoehtorockia, 70-luvun hevirockia höysteillä kasaripoppia, industrialia ja goottilaistunnelmia. Sirakh-yhtye sai alkunsa jo vuonna 2013. Muutamien jäsenvaihdosten myötä yhtyeeksi ovat asettuneet taiteilijanimien takaa puhuvat laulajat Marina Trench ja Padre Mortis, kitaristi Nikki Angelus, rumpali D. Bonefield, kosketinsoittaja Julius Seizure sekä bassosta ja bassosyntetisaattorista vastaava T.P. Jo kolmen vuoden ajan työstetty debyyttilevy, Crisis of Faith, on tarkoitus julkaista vuoden sisällä.

Pysähdyksissä

”

KOLUMNI | Koskaan ennen ei oma välitön lähitulevaisuutemme ole avautunut edessämme un helmikuun lopussa lähdin pitkään odotetulle Pariisin-matkalleni, Euroopan toiselle puolelle muutamassa tunnissa singahtaminen tuntui lastenleikiltä.

Tulevan poikkeusajan merkkejä oli tosin jo ilmassa. Metrossa kuulutukset muistuttivat hyvän käsihygienian tärkeydestä ja mikä tahansa viittaus Italiaan nauratti, mutta samalla hieman säpsähdytti. Uusi virus tuntui silti kaukaisuudessaan vaarattomalta.

Palatessani Suomeen 11.3. Kotimaan Energia veti vielä Helsinki-Vantaan saapumisaulassa mainoskampanjaa, jossa houkuttimena oli ilmainen lentomatka.

Seuraavien päivien aikana tapahtumat eskaloituivat ennennäkemättömään suuntaan: WHO julisti viruksen pandemiaksi, maa toisensa perään sulki rajansa, ihmiset ryntäsivät supermarketteihin ostamaan pastaa ja wc-paperia, ja sosiaalisessa mediassa alettiin jakaa haasteita, joissa piti esimerkiksi kertoa, mitä oli juuri tekemässä, piirtää appelsiini tai pallotella wc-paperirullaa polvilla ilman, että se tippuu maahan.

Alettiin puhua kriisistä.

KORONAVIRUSEPIDEMIAN voisi hahmottaa jonkinlaisena globalisaation ongelmien kulminoitumispisteenä. Elämme todellisuudessa, jossa maailman maat ovat niin kiinteästi toisiinsa kytkeytyneitä, että yksittäisen wuhanilaisen torin ikiaikainen tapa myydä eläviä lepakoita pystyy horjuttamaan koko maailman tasapainoa.

Globalisaation ongelmakohdat ja uhat ovat toki mietityttäneet ennenkin. Jo 1990-luvun lopulla globalisaatiokriittinen Attac-liike vaati muun muassa pääomaveron ottamista käyttöön. Liike nosti yhdeksi suurimmista ongelmakohdista maailman yhä voimakkaampaan

D. Bonefield: ”Jos Sirakh olisi tunne, se olisi Kummelia lainaten: ahdistus, kiusaus ja synti.”

Nikki Angelus: ”Mielestäni musiikkimme on monitahoisesti hyvin inhimillistä. Biiseissä käsittelemme rakkautta, seksiä, päihteitä, itseinhoa, asioita mitä jokainen suunnilleen parikymppinen kaupunkilaisihminen sukupuoleen katsomatta joutunee kokemaan. Sex, Drugs and Rock ’n Roll hieman mustan huumorin kyllästämällä twistillä.

Soitan bändissä, koska suoraan sanoen en osaa mitään muutakaan. En ole koskaan oikein pärjännyt töissä enkä koulussa. En pidä siitä, että joku komentelee minua. Musiikki ja monen muunkinlainen taidehörhöily antaa elämälleni tarkoituksen.”

D. Bonefield: ”Levyn tekeminen vaatii sopivan balanssin hermoja ja järjestelmällisyyttä, mutta myös hulluutta. Ironisesti voisi sanoa, että jokainen on käynyt levyn tekovaiheen aikana läpi oman ”uskonkriisinsä”. Levyn nimi, Crisis of Faith, on siis varsin osuva.”

Nikki Angelus: ”Me halutaan tehdä asiat isosti suuren maailman tyyliin. Kuluissa ei siis säästellä, mikä toivottavasti kuuluu musassakin.

Bändi on käynyt useita riitoja ja olemme pariin otteeseen meinanneet hajotakin. Tunteet ovat pinnassa kun kyseessä on näin mittava ”passion project”.

D. Bonefield: ”Keikalla bändin ja yleisön välillä jaettu raaka energia on kokemus, jota on mahdoton pukea sanoiksi. Me astumme myös usein puhtaan improvisaation puolelle, joka tuo musiikkiin aivan omanlaisensa, joka kerralla uniikin, vaaran tunteen. ” Marina Trench: ”Minulle live-esiintyminen antaa voimaa. Haluan välittää yleisölle tunnetta, oli se tunne sitten mikä tahansa. Kun on jossain oikeasti hyvä, on ihanaa, että joku on paikalla todistamassa, nauttimassa ja jakamassa ainutlaatuisen hetken kanssani.”

T.P: ”Musiikin esittäminen livetilanteessa on lähtökohtaisesti haaste, mutta voi olla palkitsevaakin. Olen taipuvainen kokemaan epäonnistumisen tunnetta vähäisistäkin virheistä osuuksissani, mutta silloin tuntee olevansa juurikin enemmän elossa ja läsnä.

Jos pitäisi valita jokin optimiskenaario muusikon uralta, parhaassa tapauksessa olisi onnistunut jättämään jonkin jäljen maailmaan itsestään.”

Marina Trench: ”Urallani haluaisin olla sellainen laulaja tai muusikko, joka on onnistunut koskettamaan mahdollisimman monia ihmisiä ja vaikuttamaan positiivisesti heidän elämäänsä. Oli se sitten millä musiikin tiellä tahansa.”

jakautumiseen globalisaation voittajiin ja häviäjiin.

2010-luvulla ilmastonmuutos sekä viime vuosina erityisesti nuorten järjestämät ilmastomarssit ja -lakot ovat muuttaneet rajusti käsitystämme tulevaisuudestamme.

Mutta koskaan ennen ei oma välitön lähitulevaisuutemme ole avautunut edessämme näin epävarmana: Uskallanko kriisin jälkeisessä maailmassa matkustaa viereiselle paikkakunnalle tapaamaan isovanhempiani? Selviävätkö yhteiskuntamme kriisin aiheuttamasta taloudellisesta sekasorrosta? Miten Euroopan maat turvaavat huoltovarmuutensa kriisin jälkeisessä maailmassa, kun hyvinvointimme kannalta korvaamattomien teollisuudenalojen, kuten elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden, tuotantoketjut on monimutkaisesti hajautettu ympäri maailmaa?

EN VIELÄ YHDY riemunkiljahduksiin, joiden mukaan usein pinnalliseksi ja stressaantuneeksi parjattu nykyihminen oppii nyt elämään hitaammin ja nauttimaan elämän yksinkertaisista valonpilkahduksista. Tai niihin, jotka innoissaan julistavat luonnon kukoistavan taas ihmisen ollessa poissa rakentamiltaan teiltä ja silloilta (esimerkiksi kuvat Venetsian delfiinien paluusta osoittautuivat väärennetyiksi).

Maailmanhistorian tuntema totuus on, että ihmisen on vaikea muuttaa kulutustottumuksiaan ja luopua jo saavuttamistaan eduista. Esimerkiksi nyt Yhdysvalloissa muoviteollisuus on alkanut, koronaviruksen aiheuttaman hygieeniapaniikin varjolla, vaatia muovipussien käytön rajoitusten lieventämistä epidemian ajaksi.

Aika näyttää, muuttaako koronaviruspandemia globalisaation suuntaa. Vai palaammeko sittenkin takaisin samaan vanhaan? •

Frida Ahonen on suomen kielen opiskelija, joka pohdiskelee maailman tilaa koronaa paossa vanhassa huoneessaan Tampereella.

Luettavaa | Kevään kirjauutuuksia moneen lukumakuun.

Poika, myyrä, kettu ja hevonen

Suzanne Collins

Balladi laululinnuista ja käärmeistä

Lucinda Riley

Perhosten huone

Kerttu Juutilainen

Brittikuvittajan teos, jossa mustavalkoisin piirroksin koristellut vuoropuhelut hahmojen välillä pohtivat universaaleja kysymyksiä ja herättävät ajatuksia. Vaikka aiheet ovat suuria, välittyy kirjasta lämmin sävy ja toiveikkuus.

Nälkäpeli-dystopiasarjan uusin teos vie tutun tarinan pariin 64 vuotta ennen alkuperäistä trilogiaa. Nyt päähenkilönä on alkuperäistrilogiasta tuttu pahis presidentti Snow, joka yrittää pelastaa perheensä kunnian valmentaen yhtä pelaajista.

Kun Posy on miettimässä sukupolvien ajan asuttamansa Admiral Housen myymistä, menneisyydestä palaa vanha tuttu ja salaisuuksia. Kiemurtelevat juonipolut vievät mukaansa Suffolkin maaseudulle.

Ilmestyy toukokuussa

Ilmestyy toukokuussa

Ilmestyy kesäkuussa

Koonnut: Taija Kuntonen

Charlie Mackesy

NRO 2| 2020

Kuva: Reijo Koirikivi

K

näin epävarmana, kirjoittaa Frida Ahonen kolumnissaan.

OULUN YLIOPPILASLEHTI

19

Restan ruoka-auto kuljettaa opiskelijalounasta arkisin!

Opiskelijakortilla 2,60 €, ilman korttia 5,20 €.

Kerralla voit ostaa ruuat kahdelle päivälle.

Jos haet myös kaverille, ota kaverinkin opiskelijakortti mukaan.

Maksu paikan päällä maksukorteilla.

Myös ravintola Vanilla palvelee keskustassa arkisin klo 10–14. Hae lounas mukaan!

Restan ruoka-auton reitit, aikataulut ja ruokalistat: www.uniresta.fi

Makosaa kotiruokaa suoraan kotiovellesi! www.makosakauppa.fi

Opiskelija!

Opiskelun ohjeet yhdestä paikasta:

www.oulu.fi/opiskelijalle Voit seurata ajankohtaisia uutisia myös Tuudosovelluksen etusivulta ja valita Tuudossa seurattavaksi myös oman tutkinto-ohjelmasi.

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 3 | 2019

Kirja-arvio Jenny Erpenbeck: Päivien loppu (Tammi 2020)

Kenen suusta totuus kuuluu?

KOLUMNI | Kuka uskaltaa sanoa omistavansa totuuden, kysyy Anna-Kaisa Sitomaniemi.

V

iime viikkojen aikana tuttu ja turvallinen arki on hajonnut ja epätodellisuuden tunne on tullut tutuksi. Epävarmuuden karkottamiseen ihminen kaipaa vastauksia. Kriisin hetkellä toivoo, että joku kertoo luotettavaa tietoa siitä, selvitäänkö tilanteesta ja millä keinoin. Silti hätkähdin, kun sosiaalisen median sivulla silmille hyppäsi paikallisen median tilausmainos, jonka mukaan ”myös totuutta voi seurata”.

Totuus kuulostaa vahvalta ja jopa uhittelevalta sanalta. Kuka uskaltaa sanoa omistavansa sen? Viime vuosina on puhuttu paljon kaiken suhteellisuudesta ja siitä, elämmekö totuuden jälkeistä aikaa. Keskustelussa tunteisiin vetoavat mielipiteet saavat enemmän huomiota kuin se, pitävätkö väitteet paikkaansa. Rikkaruohon tavoin somessa leviävistä valeuutisista on tullut yhä aidompia ja asiantuntijuus on kokenut inflaation.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen perusteella epätosi tieto uppoaa parhaiten vanhaan ikäpolveen, joka ei ole saanut samanlaista mediakriittisyyskasvatusta kuin nykynuoret. Meidän sukupolvemme on kasvatettu itsenäisiksi tiedonetsijöiksi ja oman elämämme asiantuntijoiksi.

Itsevarmoina median käyttäjinä voimme kuitenkin autuaasti unohtaa, kuinka helposti ajatusvinoumat vääristävät tulkintaamme uutisista.

tulosten tulkitseminen ja suhteuttaminen vaatii usein syvempää alan asiantuntemusta.

Vaikka olisi kuinka kriittinen, on helppoa tarttua myös virheelliseen tietoon tai omaa ajatusmaailmaa tukevaan yksipuoliseen näkökulmaan.

Pyrimme pitämään maailmamme suhteellisen pysyvänä, jonka vuoksi omaksumme helposti ensimmäisen uskomuksen ja pitäydymme siinä. Silläkin on väliä, ketä ja millaisia ääniä mediassa seuraamme.

”

Totuus kuulostaa vahvalta ja jopa uhittelevalta sanalta.

NYKYAIKANA TIETOON on vaivatonta päästä käsiksi. Ei tarvitse kuin avata älypuhelin, kun uusi informaatio syöksyy kuvavirtoina, videoina ja uutisotsikoina vastaan.

Sitkeä toisto saa meidät uskomaan melko yllättäviäkin asioita. Vaikka tiedon alkuperäiseen lähteeseen pääsisi käsiksi, tiedon ymmärtäminen ei ole silti aina yksinkertaista. Esimerkiksi tutkimus-

ERI ALOJEN EKSPERTTEJÄ riittää joka lähtöön, sillä tänä päivänä on helppoa esiintyä asiantuntijana.

Lausunnon antamiseen mediassa ei vaadita enää tietynlaista koulutusta ja erikoistumista alaan. Asiantuntijan tittelin voi saada somen seuraajamäärän tai yksilöllisen kokemuksen pe-

rusteella.

Tunnustan itsekin löytäneeni itsestäni oman elämäni Google-lääkärin ja virologin. On pelottavaa huomata, kuinka helposti syntyy harhainen käsitys kaiken hallitsemisesta ja tietämisestä. Kyllä minä osaan tehdä päätöksen siitä, kannattaako nyt mennä vähän flunssaisena töihin. Minä osaan olla varovaisempi kuin muut.

Sen lisäksi että suhtautuu omaan asiantuntijuuteen terveen kriittisesti, kannattaa miettiä, kannattaako aikaa käyttää kaikkien äänien kuunteluun. Kaikki tieto ei pohjaa tosiasioihin ja jotkut informaatiokanavat kannattaa sulkea kokonaan.

Voi olla, että absoluuttisen varmoja vastauksia ei aina löydy eikä aina tarvitsekaan. Joskus riittää, että turvaa sen hetken perustelluimpaan tietoon. • Anna-Kaisa Sitomaniemi on tiedeviestinnän opiskelija, joka tuskailee, kun eniten kiinnostaa kaikki, mutta kaikelle ei ole aikaa.

Vuonna 1902 tyttölapsi syntyy ja kuolee. Suru on suuri. Äiti istuu samalla tuolilla seitsemän päivää juutalaisten perinteiden tapaisesti, kristitty isä pakenee Amerikkaan.

Tyttö tulee syntymään uudestaan monta kertaa 1900-luvun aikana; hän on nuori nainen sodan aikaisessa Saksassa, vallankumouksellinen vankileirillä ja unohteleva vanhus vanhainkodissa.

Jenny Erpenbeckiä (s. 1967) on tituuleerattu yhdeksi aikamme ajankohtaisiksi kirjailijoiksi.

Itä-Berliinissä syntynyt kirjailija käsittelee teoksissaan Saksaa keskellä eurooppalaista myllerrystä.

Erpenbeckiltä on aikaisemmin suomennettu kolme teosta, Päivien loppu ilmestyi alunperin saksaksi vuonna 2012. Teos ilmestyi nyt Jukka-Pekka Pajusen käännöksenä Tammen Keltainen kirjasto-sarjassa huhtikuun alussa. Pajusen käännös säilyttää Erpenbeckin kirjoitustyylin soljuvuuden.

Päivien loppu rakentuu menneisyyden kudelmien varaan; aika on omalakinen eikä välitä yksittäisen ihmisen kohtalosta. Kaikki kietoutuu yhteen 1900-luvun tapahtumiin Euroopassa.

Teoksessa näkyvät maailmansodat, poliittiset myllerrykset ja sotien jälkeiset humanitaariset kriisit. Saksalaisena kirjailijana Erpenbeck on sotien jättämien traumojen keskiössä, mutta yhtä kaikki sota näyttäytyy turhana ja järjettömänä.

On mahdotonta sanoa onko teos juoni- vai henkilökeskeinen. Päätyisin vastaamaan, ettei kumpikaan. Erpenbeck kuvaa teoksessaan tavallista elämää, jossa yksittäiset, pieniltä tuntuvat päätökset muuttavat suuntaa täysin päinvastaisesti.

Pitempiä osioita tahdittavat intermezzot, välinäytökset, joissa kyseenalaistetaan elämän sattumavaraisuus. Mitä jos nainen olisi noussut vasemmistoikoniksi sen sijaan, että kuoli vankileirillä? Mitä jos elämä olisi ollut yksinkertaisesti oikeudenmukainen?

Erpenbeck kuitenkin osoittaa, että kaikki harvoin tapahtuu täysin oikein. Teoksessa korostuu elämän hetkellisyys ja kuoleman läsnäolo. Päivien loppu ei ole kuitenkaan lohduton; aina on joku, joka jää kaipaamaan.

Kertoja on ainoa, joka kirjassa pysyy muuttumattomana. Kertojan ääni ei jätä mitään huomioimatta, vaan kommentoi tapahtumia välillä miltei säälimättömästi. Samaan aikaan kieli on kauniin soljuvaa, sekoittaen realismia ja unenomaisuutta.

Päivien loppu on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, että teknologisesta ja älyllisestä kehittyneisyydestään huolimatta ihminen ei pysty leikkimään jumalaa; kuolema tulee, äkkiseltään, eivätkä suuret päätökset ole aina niitä, jotka muuttavat elämän kulkua.

Joskus kyseessä voi olla ainoastaan yksittäinen lause, askel, joka muuttaa kaiken peruuttamattomasti.

Petra Uusimaa

Katsottavaa | Tarjolla tänään: taidenäyttelyitä, elokuvia ja historiaa.

Oulun taidemuseo ouka.fi/oulu/luuppi/oulun-taidemuseo

Etkö ehtinyt käymään taidemuseolla tutustumassa uusiin näyttelyihin ennen ovien sulkemista? Kokeile virtuaalikierroksia. Tarjolla ovat 31. toukokuuta asti Sijoiltaan – Pakolaisuuden arkeologiaa -verkkonäyttely sekä opastettu videokierros Ellen Thesleffin Aurinkosuudelma-näyttelyyn.

Google Arts&Culture

Viddla

Elonet

artsandculture.google.com

viddla.fi

kavi.finna.fi

Googlen palvelun kautta voi tutustua lukuisiin kuuluisiin museoihin ympäri maailman. Mukana ovat esimerkiksi Iso-Britanniasta The National Gallery, The British Museum ja Natural History Museum, New Yorkista Metropolitan Museum of Art (MoMa) ja Ateenasta Akropolis-museo.

Jos olet kolunnut Netflixin läpi, lisää katsottavaa löytyy Viddlasta. Kirjastopalveluiden suoratoistopalvelusta voi katsella ilmaiseksi elokuvia kirjastokortin tunnuksella ja PIN-koodilla. Oulun kirjastojen asiakkaat voivat lainata maksimissaan 3 lainaa kuukaudessa. Vinkki: Viddlasta löytyy esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -trilogia (2001-2003).

Historian ystäville suosittelemme Elonet-verkkopalvelua. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tarjoamasta palvelusta löytyy kattava tietokanta, satoja suomalaisia elokuvia sekä tuhansia mainos-, dokumentti- ja lyhytelokuvia yli sadan vuoden ajalta. Katso esimerkiksi ensimmäinen Suomea esittelevä matkailuelokuva Finland (1911).

NRO 2|2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

21

In English

TEXT by Pablo Santur PHOTO Elias Sch/Pixabay

Overcoming obstacles and finding new paths – examples on how study dreams can become true Pablo Santur compiles five stories with unreal challenges students faced to study in Oulu.

WE ARE LIVING AN EXTRAORDINARY time, facing a worldwide

challenge that demands us to follow the rules, stay at home, and not gather with friends. It is difficult to remain focused when the landscape is uncertain, giving us no clue of what is coming next. But previously I have faced many similar times, and I guess you have, too.

For me, the most challenging decision I had to make was to leave South America and come to Oulu, a place that I had no ties with. No friends, relatives or even acquaintances. Zero.

I came here following the dream of studying in one of the best educational systems, and the principle of Finnish society granting equal education opportunities for everyone. From where I come from, that is not taken for granted. Despite many beautiful things Peru offers, good public education and equal opportunities are not among them.

It is a hierarchical society, where private education is valued and expensive. Knowing that, my parents paid for my education. They also had a dream of all their children becoming professionals.

It was not easy to come to Oulu.

First, I had to embrace the idea of leaving my parents, friends, and the life I had built at that point, and also to save the money needed to live here for a couple of years. A climate crisis in Peru in early 2017 and an accident made the journey more exciting but not less challenging.

When talking about my experi-

22 OULUN YLIOPPILASLEHTI YLIOPPILASLEHTI 22 OULUN

a master student of Learning, Education and Technology (LET), had a totally different experience.

“Getting accepted to the program was the easiest step, challenges started after that. The main ones were paying the tuition fees and the residency permit”.

The economy of his home country was collapsing, and the currenLife is about creating yourself cy was losing value rapidly. HowevEverything we have achieved was er, he remained committed to the by trial and error: walking, com- idea of starting his studies on time.

“I was sure that if I didn’t pleting a video game, or manage to start my highriding a bicycle. If we have er education abroad mastered something, then, it would be imeither injuries, embarrassments, or dis- Getting accepted possible in the near couragements were to the program future, so I tried my to overcome the involved in it; and was the easiest best challenges.” perseverance was a To face such a keyword when stick- step, challenges ing to our goals and started after that. daunting situation is not easy. After getwhen we kept pursuting rejected the easing them. Perseveriest step would be to ance was also a keyquit. Just forget the thing and jump word for our interviewees.

Miikka Enbuske dreamed of to something else. But, on the othjoining the International Business er side, those challenges could also Management program since 2008. be understood as a way to demonAfter his first application received strate our commitment to the goal. a negative response, he gained ad- Miikka had one child, a second one mission to a university of applied coming, and a job, but he was still sciences. However, every year he convinced that university would kept applying to the same program. change his life, and he persisted.

Likewise, Abdul got two jobs and Although the answer remained the same, “we regret to inform you…”, started his own small handicraft Miikka still had the feeling that he venture, all to get the money he could perform well. He only need- needed. ”I and a friend were making faned to get in. However, many years had to pass by before he was able cy paper bags. We bought the paper waste from a paper-box factoto do it.

On the other side, Abdul Kur(*), ry, used it to produce the bags, and

ences with my classmates and other students I found similar stories.

In some cases, they faced obstacles way tougher.

When an interviewee requested to remain anonymous, I created a pseudonym for them. So, you can identify them with this symbol (*).

”

NRO NRO2|2020 2| 2020

then sell them to gift shops.”

Don’t count your chickens before they hatch Rohit Mishra and Taslima Uddin(*) were also thinking about Oulu to follow their studies in Education and Architecture, respectively. With a background in engineering and many years as an educator, Rohit found the LET program was the best fit for him for including both self-regulation theories and technology-enhanced learning. By her side, Talisma was looking to dive deeper into architecture as well as a closer contact to nature.

“Since I began my professional studies, different styles of architecture were an inspiration to travel.

Finland was a great choice as the architecture here is quite contrasting to what I am used to practicing in Southeast Asia.”

Considering their dreams, they both became extremely happy after receiving their acceptance letters.

So, they started to plan their lives in Oulu, without expecting the bad news about to come.

As Rohit explains: “After getting admission, I started the process of the residence permit (RP) quite late, thinking it won’t take much time. I quit my job and accepted the offered housing, bought flight tickets, and started other processes before thinking about RP. A terrible mistake.”

For Taslima, the shock of such a defining moment also had emo-

”

In the end, are not the circumstances, but our response to them what defines us?

tional and practical consequences.

As she explains: “I quit my job because I knew I was about to leave, so being unemployed turned out to add more stress to the situation. I had all the time in the world at hand but nothing to do or plan, as I could have received the decision any day and fly out the next morning. I felt trapped in a phase and I couldn’t get myself out.”

So, both Rohit and Taslima had to deal with something beyond their control. Setting up their plans for years, just to fall so close from the top of the mountain they were about to conquer. A little bit further in the journey, Masud Mohamed(*) faced a similar situation that he was not able to foresee. He was in Egypt, in his hometown, in 2013, when the military coup took place. Witnessing the injustice and the feeling of helplessness pushed him to look for new horizons abroad.

Three years later, already as a master student in environmental engineering, he thought the crisis was gone, but one night it suddenly struck back.

“It happened three months after I came to Finland. I had all my savings in Egyptian pounds (EGP) because it was nearly impossible to make the change to Euros. So, one night I went to sleep, with the equivalent of € 10,000 in EGP in my bank account, but the next morning the currency value was slashed in half, and so were my savings.”

Recalling this event, the sadness and anger Masud felt at that moment becomes evident. A lot of effort invested, lost in the blink of an eye. It is just heartbreaking. Despite how arduous that moment was, Masud found the strength to keep going from his family.

“My mom recommended me to focus on what I came here for, and

not to worry about the money. She told me I will get the financial support I need to pursue my dream, even if that meant selling everything they own.”

Similarly, Taslima, Miikka, Rohit, and Abdul also found in their families an invaluable support to keep pursuing their dreams.

What doesn’t kill you makes you stronger “Nobody can hurt me without my permission.”

In such a short phrase, Mahatma Gandhi was able to summarise that whatever situation you are facing, it is your reaction to it what shapes it.

In the end, are not the circumstances, but our response to them what defines us? In the case of our interviewees, the challenges faced led them to unexpected situations.

Even though the negative response, Rohit decided to create alternative paths before applying again to the master’s program.

“Despite the odds, I took it as an opportunity to put the theory of Self-Regulated learning in practice.

I set a goal of completing my proposed research idea by collecting data through a pilot project. I intended to present it in an international conference during the early stage of my master’s program to collect feedback and to refine it.”

However, his strong will was about to be tested again.

“The year 2018 was not an easy one; my friends and family were sceptical and concerned seeing the effort I was putting in for attaining

the goal in absence of any assurance of result. However, for me, there was an assurance: an assurance of learning.”

Luckily, one year later, his efforts paid off when he was able to present his research in an international research conference.

But Rohit was not the only one who throve under hard circumstances. Similarly, Masud also found a reason to persist in difficult times.

“The challenge gave me the motivation to work harder so I would not disappoint anyone who supported me, and so all the troubles I went through wouldn’t be in vain. I was given an opportunity that millions around the world only dream of; I did not want it to waste it. I was determined to succeed.”

The life-changing experience led Masud to devote himself to studies and his dedication was rewarded when he got two internships and the funding from the City of Oulu Internationalization Scholarship in 2017.

As he explains with a big smile: “The experience brought out the best in me. I was able to achieve things I did not think I was capable of.”

Taslima had to defer the beginning of her studies by one year. However, the waiting process helped her to realize that spending time with her parents is what she valued the most, especially now she is in Oulu.

“I am really happy that I finally made it to Oulu. Compared to the first time, I value the opportunity more now. It also made me aware that situations may change and not take the expected course. But at the end of the day it also passes away, so I accept feeling sad or scared too.

”

I felt trapped in a phase and I couldn’t get myself out.

NRO NRO2|2020 2| 2020

Every experience leaves a mark on us, and this experience made me mentally stronger.” Luckily, the conquered challenge brought wisdom and joy to her.

For Miikka, thinking about this experience made him thankful for the support he received from his family and friends. Especially from his wife, who always pushed him forward.

Reflecting about his previous effort also helped him ponder about his future.

“I think everything has a purpose and I have gained valuable working experience before my studies, and I can reflect on that. I also know what I do not want to do in the future professionally. My challenges also taught me how to overcome my past weaknesses and that I can demand a lot more from myself than what I had demanded before.” *** It may be that we are at the beginning, the middle, or the end of the journey. Wherever we are, new challenges will always show up. For me, arriving in Oulu came also with new challenges to overcome, such as improving my communication and intercultural skills, learning how to deal with the local weather, and more currently: writing a thesis and dealing with the COVID-19 virus pandemic.

However, if you are facing an extremely discouraging moment, I hope you got as inspired as me when finding the wisdom in the stories above. So, rely on your beloved ones and find the strength to keep going forward. As Odin said in ancient Nordic mythology: “Strength and virtue must be challenged, or they will not grow.”

After this time is gone, we will all be stronger. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

23

In English

TEXT Anca M. Catana PHOTO Unsplash

”

The best thing is that, when I return home, I find there the most beloved and important people in my life. That gives me power.

Early mornings and above average organisational skills – that is what it takes to combine university studies with a family life Studying and raising a family at the same time can be challenging. We interviewed four students to better understand their experiences.

WE KNOW IT, STUDENT LIFE is tough. We might have an idea that family life is not extremely easy, either. What about combining the two?

Well, the result is a mix of many things: trips to the daycare and to university, studying during breaks or while on the bus, and bracing yourself for “surviving the evenings”.

Ella, 25, from Oulu follows a fiveyear program in primary school teacher education. She hopes to graduate before Christmas this year. Besides her major, she is studying two long minor qualifications in biology and geography (60 ECTS each). Ella is the mother of an almost 6-year-old child.

David, from Ireland, started his studies at the University of Oulu in 2013. He graduated from the master’s program in Education and Globalisation (EdGlo) and started the Intercultural Teacher Education (ITE) program a short time later. He is also the father of a 5-year-old child.

Ela B., 31, from Albania was studying her PhD in Business School when she became pregnant with her first child.

Because her business studies involved lots of traveling, Ela B. decided to quit her PhD and apply for the ITE program, which she started in January 2017. Now, her first child is almost 4 years old and she has an 8-month-old baby.

Michelle, 34, is from Aanaar (Inari), Finland. She is a mother of “two and a 24 OULUN YLIOPPILASLEHTI

half children”. The oldest one is fiveand-a-half, the second one four, and the third one is due in June. Michelle obtained a bachelor’s degree in Teacher Education, a master’s degree in Philosophy of Indigenous People, and is currently writing her PhD in Saami Culture and Education.

A day in the life of a parent The day starts early for Ella. She wakes up at 7 am in order to take her daughter to the daycare by 8 am, so she can get to her courses starting at 8:15.

Similarly, David and Michelle wake up early, put their children on the bike, ride to the daycare centres, and from there to the University.

Ela B. remembers her first spring of studies as getting up at 6:30 am – very quietly so she wouldn’t wake up her baby – placing the porridge, vitamin D drops, water cup and the bib on the kitchen table, checking the diaper bag, and putting everything on the stroller.

After breastfeeding, Ela B. had to head for the University while her baby remained in the care of her partner.

“I was continuously worried and wondered if it is selfish of me to return to my studies so soon,” she says.

No earlier than at 3 pm in the afternoon, both Michelle and Ella return to daycare to pick-up their children.

“Me and my husband try to alterNRO 2|2020

nate between who has a shorter day and is picking up the kids. I am the one who more often picks them up,” says Michelle.

On the other hand, David and Ela B. occasionally have classes or exams scheduled until 6 pm. David finds this incredibly frustrating, as it means problems in arranging care for his kid and spending less time with his little one.

“I have to survive the evenings,” Michelle jokes. Similarly, Ella describes all the chores she has to do in the evening: prepare food, clean, take her child to different hobbies and clubs and find time to visit the gym herself.

“I might sometimes envy the students without children who, after a school day, get to go home and do whatever they want, while my time is spent running from one chore to the next. However, I

”

I might sometimes envy the students without children who, after a school day, get to go home and do whatever they want, while my time is spent running from one chore to the next.

wouldn’t change places for anything!” Ella admits.

Productivity taken to the next level All four parents say that combining higher education studies with raising a child takes above average organisational skills.

“I try to write all my essays and reports while I am at the University. Fortunately, I only have a few courses at the moment, so it is possible. There is no way I could see myself managing if I had the same workload as the last couple of years. I take full advantage of the days when my kid is not with me to work, so we can spend as much time as possible when we are together,” David says.

In Ella’s case, if there is still homework to do, she usually does it after her child goes to sleep. The other option is studying in a different room while her husband is playing with the little one.

Both options are rather bad, since if she is doing her coursework in a different room, she gets interrupted often, and in the evenings she is already tired herself.

“I think that the most difficult part of combining student life with family life is time management. I carefully plan what I am going to do and when everything has to be done,” she says.

Michelle explains that she, as well, tries to work after nine in the evenings,

when her kids are asleep. Sometimes, however, the evenings become chaotic and there is less and less time for working.

Ela B. remembers answering urgent emails or WhatsApp messages and updating her calendar while on the bus home during her first semester as an ITE student.

Sick days add extra work Michelle points out that it is particularly difficult to combine studies with parenting when the children fall sick. Her point of view is extremely popular amongst the other interviewees.

“You are punished for your kid being sick. You get in trouble for missing the lectures. You are required to do extra assignments, which often mean double the workload than attending the actual lecture,” David says.

He adds that a student shouldn’t be expected to choose between family and school, “because there is only one winner”.

Likewise, Ella explains that the attendance demands of the Faculty of Education (an 80 % or 90 % attendance on the courses is compulsory) can sometimes cause trouble. If her child is sick and she has to stay at home, Ella needs to do extra tasks to compensate for the missed lessons.

“A sick child is already consuming a lot of energy from the whole family. Adding extra tasks on top of that feels unfair.”

Ella considers that the attendance policy should be changed.

If one must be absent due to the child’s illnesses, the compensatory tasks should be skipped. She also considers the attendance policy useless at university level, because each student is responsible for their own learning process. As a result, there is no need to impose attendance requirements.

Financial difficulties hit families Compared with working parents, financial strain is one disadvantage studying parents face. From Ela B’s perspective, this is the biggest challenge, because the study benefits are lower than a salary.

“I have been dreaming of living close to a forest in either a row house or a detached house with a

yard where the children could just ronment for kids. They say that a small go out, play, and wander safely in place for children to play indoors, like nature,” she says. the ones they have in the shopping David points out that from a fi- centres, would be a good addition to nancial perspective it is disadvan- the campus. tageous to stay in the University The burden of both family life and for a long time. That is why there student life sometimes takes a toll on should be more support and flex- the mental health of parenting stuibility in completing the studies. dents.

During summer, students are ex- “At times, my own strength is being pected to either work or study. tested. My days are so full and my free Due to having shared custody, and time so limited,” Ella admits. his kid’s daycare being shut in July, For PhD students like Michelle, David has few options for summer competition is very intense, and work. This leaves him with only funding is secured by good and conthe study option. stant progress. That makes her wonHowever, due to lack of sum- der sometimes if she is doing “a good mer courses conducted in English, enough job”.

David has to take random courses Meanwhile, Ela B. feels that it is very during summer, difficult to leave her because there children and go to are no coursschool when they beg I think that the most her not to go. es that would help him make David is annoyed difficult part of comprogress in his by the University’s bining student life with outdated perception studies. Still, he needs to study family life is time man- of a student as being something to re“straight out of high agement. ceive the student school, with a lot of benefits. parental and social support”.

Lack of safe space to play He underlines the fact that “one rule fits all” is not an inclusive way of deLack of child-friendly facilities and signing studying guidelines and polichildcare personnel at the Univer- cies. sity is another challenge for the students with children. Lastu, the More flexibility needed University’s daycare centre located on the Linnanmaa campus, is not Michelle thinks that it would be nice really an option, since they offer to make it more visible and clearer only part-time childcare. Our in- that the University facilitates balance terviewees think it would be better between working and family life. Ela if they extended it to full time.

B. would like to take part in more For David, a similar challenge events organised for students with arises because of the distance he families. She already took part in the has to bike every day. His home, barbecuing event and enjoyed it. Althe daycare, and the campus are lo- though she couldn’t go to the family cated far away from each other. concert organized this spring in the Ela B. found it very easy to bring University, she found it as a great idea. her children to lectures, groupwork From David’s perspective, some meetings, or social gatherings. The teachers don’t understand that there reason being that all her study is a life outside school, and that stufriends love children and know dents’ lives in general have changed. how to be around them.

He adds that there should be more Despite having the same posi- flexibility in completing studies and tive experience with teachers and clearer guidelines. peers, Michelle and David consider Of course, there are positive aspects bringing their children to lectures of combining studies with family life not so easy in practice. as well.

According to them, older chilMichelle enjoys the flexibility ofdren need more attention, disturb fered by her PhD: “I can adapt my the class, or find it boring. working time according to family life.”

“Five-year-olds don’t sit on a “I owe it to my child that I am now chair for one hour and half,” says doing something I am really passionDavid. He and Ela B. think that the ate about and happy with,” Ela B. exUniversity is not a welcoming envi- plains, because she made the decision

”

NRO 2|2020

of changing her career when she first became pregnant.

Moreover, Ela B. was reading every single book page and article on child development for her degree with immense interest, because she could see all those things on an everyday basis.

“Combining parenthood and teacher studies made me both a better parent and a better teacher.”

Right to rest?

Luckily, the University already had plans on creating childcare rooms on the Linnanmaa campus, which were supposed to be opened at the end of March. Due to the COVID-19 situation and the closing of the university’s premises, the childcare room is not yet in use. Unfortunately, there are no similar plans for the Kontinkangas campus, due to multiple challenges, like the lack of space.

The Student Union of University of Oulu’s (OYY) policy paper mentions flexible studies and a sufficient number of summer courses organised both in Finnish and English, so these are among the aims of OYY’s advocacy work.

On the other hand, all students in Finland are facing problems related to student benefits and holidays. According to Sanna Kangasniemi, the Student Union’s Social Affairs Specialist, last summer (2019) the National Union of University Students in Finland (SYL) made a statement with the headline “Why don’t students have a right to breaks and holifdays?” regarding the fact that students are the only group in Finland with no right to holidays and the related financial support.

“The students are subjected to strict criteria with regard to social assistance. To receive it, they must prove that no suitable summertime courses are available, that they have applied for work, and that all of the student loan to which they are entitled to have been used. In other words, students are required to use loans intended for subsistence while studying, in order to support themselves outside their periods of study”, Kangasniemi says.

In conclusion, the lives of students who are also parents pose both specific challenges and more general ones related to student life. And the solutions are not easy for either.

But as Ella admitted “The best thing is that, when I return home, I find there the most beloved and important people in my life. That gives me power”.• OULUN YLIOPPILASLEHTI

25

TAITONETTI.FI - SUOMEN SUURIN VALIKOIMA KÄYTETTYJÄ TIETOKONEITA

SUPERSUOSITUT KÄYTETYT YRITYSTIETOKONEET OPISKELIJA-ALENNUKSELLA

-5% PS. Toimituskulut 0€ Postin automaatteihin!

Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten vappujuhla ti 30.4. klo 19 etänä sivustolla www.virtuaalikirkko.fi. Esiintyy Nea-Sofia & Inka-Erika -duo!

Interfaith Dialogue -uskontodialogiryhmästä ks. tiedot Facebookista!

English Service every Sun at 4 pm. online at virtuaalikirkko.fi or oief.fi Etätoimintaa Discordissa: https://discord.gg/ bMzUPum: - Kirkkokahvit sunnuntaisin klo 11–12 - Raamis joka toinen to: 30.4., 14.5. ja 28.5. klo 17.30–19 - Elossa-kahavila joka toinen perjantai 24.4., 8.5. ja 22.5. klo 20–22 Oppilaitostyöntekijät ovat tukenasi myös etäopiskelun ja etätyöpäivien aikana!

- Painavatko koronapandemian vaikutukset mieltäsi?

- Tunnetko tarvetta pohtia elämän suuria kysymyksiä tai ihmissuhteitasi?

- Kaipaatko keskustelua, sielunhoitoa tai rukousta tai yksityistä ehtoollista?

- Oletko karanteenissa ja tarvitset apua (kaupassa tai apteekissa käyntiin)?

- Olethan yhteydessä!

Yliopistopastori Ari Savuoja, yliopistopastori@oulu.fi, p. 040 524 5919, WhatsApp, Messenger, Signal, Zoom, Teams Oppilaitosdiakoni Salla Havukainen-Junno, p. 040 574 7132, Messenger, WhatsApp Palveleva puhelin: klo 18–01 (pe ja la klo –03 saakka), p. 0400 22 11 80 Parisuhdeneuvonta: ajanvaraus ma–pe klo 9–11, lisäksi ma–ke klo 12–14 p. 044 316 1557, neuvonta tapahtuu etänä ja se on maksutonta Facebook.fi/KirkkoOulussa | www.oulunseurakunnat.fi

Tähän aikaan 50 vuotta sitten TARVE VIINIKASSOILLE

UINTIMESTARUUS RATKOTTIIN

PUNALIPPU LIEHUU

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on historiansa aikana harrastanut monenlaista liiketoimintaa. Osoitteessa Mannenkatu 1 vuodet 1969–71 toiminut kesäravintola Kesäleski on OYY:n entisistä ravintoloista ehkä legendaarisin. Suositun ravintolan ohjelmistossa nähtiin orkestereiden ohella esimerkiksi strippareita. Lehden numerossa 15 (17.4.1970) julkaistiin Kesälesken rekrytointi-ilmoitus tulevalle kesälle: ravintolaan etsittiin ajalle 1.6.–31.8. hovimestareita, portieereita, baarimestareita, tarjoilijoita, keittäjiä, keittiöapulaisia, tiskaajia ja viinikassoja. Seuraavassa numerossa 16 taas lupailtiin, että Kesälesken ”kuuma linja jatkuu”.

Huhtikuussa 1970 oli aikaa myös kilpailla uinnin saralla. Lehden numerossa 14 kerrottiin, kuinka yliopiston uintimestaruuskilpailut aloitettiin 14.4. vapaauintiviesteillä.

(Naisten osalta kisa ei tosin ollut kova, sillä naisjoukkue ei saapunut kilpailupaikalle ollenkaan.) Miestin viestissä täydellä joukkueella kilpaili kolme ja vajaalla joukkueella neljä kiltaa. Kisassa voitokkaimmaksi osoittautui Teollisuusinsinöörikilta. Yliopiston uintivuoron kerrottiin keränneen kaikkiaan 100 liikunnan harrastajaa, joista ”tosin kaikki eivät uskaltautuneet mukaan kilpailuun”.

Kisat jatkuivat 21.4.1970, jolloin lajeina olivat sekauintiviesti, vapaauinti, rintauintiviestit ja pellehypyt.

Vuonna 1970 Oulun ylioppilaslehdessä kuohui. Koko lehden kaksihenkinen toimitus sai potkut, kun lehdessä oli julkaistu porvareita pilkkaava pakina.

Viimeinen Juhana Lepoluodon päätoimittama lehti julkaistiin juuri vapun alla 24.4.1970, kannessa kaksi valtavaa punalippua ja otsikkona kehotus Liity työläisten rintamaan. Pääkirjoituksessa todettiin, että ylioppilaan paikka ei ole ”nyyhkimässä kapitalistien puolesta”, vaan ”elämänmyönteisten, iloisten sosialistien joukossa”. (Punalippulehteä edeltävän lehden kansikuvana oli muuten V.I. Lenin.)

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 2|2020

Alumnilta oppia Varsinkaan opintojen alkupuolella Olli Karjalaisella ei ollut vielä tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia. ”Menin jollain tavalla vaiston varassa tehden sitä mikä kiinnostaa ja ajatellen, että asiat järjestyvät.”

Luottavaisin mielin

TEKSTI Laura Juntunen KUVA Anni Hyypiö

Maantieteen opintojen aikana Olli Karjalaisella ei ollut visioita tulevaisuudesta. Tutkijaksi hän päätyi vaiston varassa, seuraten asioita, jotka häntä kiinnostavat.

TUNTURIN

LAELTA

AVAUTUVA

maisema on pysäyttävä ja kuljettaa ajatukset pois arjen kiireistä.

Tällaiset maisemat ovat aina vetäneet Olli Karjalaista puoleensa.

Jo nuoruusvuosina hän suuntasi vapaa-ajallaan pohjoiseen kalastamaa ja retkeilemään. Nykyäänkin hän hakeutuu matkoillaan veden äärelle tai kohti korkeuksia. ”Sinne, missä on avaruutta. Vastapainoksi kaupungin ahtaudelle.”

Vaikka muut murheet luonnossa unohtuisivatkin, ilmastonmuutosta sielläkään ei pääse pakoon. Karjalainenkin on kehityssuunnasta tuskallisen tietoinen. ”Edellistalvena mietin monta kertaa, että toivottavasti näin lämpimistä talvista ei tulisi uutta normaalia.”

Karjalainen tutki aihetta väitöskirjassaan, joka tarkastettiin Oulun yliopistolla maaliskuussa 2020. Työ tarkasteli ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöolosuhteiden vaikutusta ikiroutaan ja osoitti, millaisia uhkia ikiroudan sulaminen voi aiheuttaa arktisen alueen luonnolle ja rakennetulle ympäristölle.

Vaikka Suomessa ikirouta voi tuntua etäiseltä asialta, esimerkiksi Venäjällä, Kanadassa ja Alaskassa se vaikuttaa miljoonien ihmisten jokapäiväiseen elämään. ”Sulavasta ikiroudasta vapautuvilla kasvihuonekaasuilla voi olla myös globaali ilmaston lämpenemistä kiihdyttävä vaikutus.”

Vaiston varassa Kun Karjalainen ylioppilaaksi valmistuttuaan pakkasi laukkunsa ja

lähti Kajaanista Ouluun aloittaakseen opinnot yliopistolla, hänellä ei ollut juurikaan käsitystä siitä, millaista opiskelu maantieteen tutkimusyksikössä tulisi käytännössä olemaan.

Yllätys oli myönteinen. ”Maantiede on osoittautunut olevan minulle sopiva tieteellinen koti.”

Sivuaineina hän opiskeli geoinformatiikkaa, tilastotiedettä, geologiaa ja venäjää. Kaikista on ollut sittemmin hyötyä työelämässä, vaikka varsinkaan opintojen alkupuolella Karjalaisella ei ollut vielä tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia. ”Menin jollain tavalla vaiston varassa tehden sitä mikä kiinnostaa ja ajatellen, että asiat järjestyvät. Pikku hiljaa tällä ”metodilla” ja mielenkiintoisten opintojen myötä alkoi muodostua idea siitä, että yliopistomaailmassa olisi mieluisaa tehdä työtä.”

Esimakua tutkijan työstä antoivat tutkimusavustajan pesti ja opetustehtävät maantieteen tutkimusyksikössä.

Tehtävissä oppi monia konkreettisia, akateemisella uralla vaadittavia taitoja.

Ei muukaan työkokemus hukkaan mennyt. Vielä opintojen aikana Karjalainen teki töitä roudarina ja kuvasi raveja televisioon. ”Joka työstä oppii jotain, ainakin taitoja työskennellä erilaisissa työyhteisöissä. Tällaisesta on hyötyä tutkimustyössä, sillä tutkimusta tehdään usein vaihtuvissa porukoissa.”

Tutkijan työssä myös aiemmasta retkeilykokemuksesta on ollut etua.

Väitöskirjaa tehdessään Karjalainen vietti kaksi kesää Pohjois-Norjan tuntureilla ja kartoitti maaperän muodostumia ja routa-aktiivisuutta vaihtuvien työkavereiden kanssa.

”Kenttätyö on yksi alan parhaista puolista. Ensimmäinen viikko tai pari maastossa voi tuntua retkeilyltä, mutta seuraavat viikot jo kovalta työltä.

Ainakin tähänastisissa maantieteellisissä tutkimusasetelmissa työni on vaatinut hyvin paljon liikkumista aamusta iltaan.”

Tieto ei lisää tuskaa Ikirouta ja sen sulamisesta aiheutuvat arktisen alueen rakennettuun ympäristöön kohdistuvat uhkat tulivat Karjalaisen tutkimuksen keskiöön vuonna 2015, kun hän pääsi tohtorikoulutettavaksi Suomen Akatemian rahoittamaan INFRAHAZARD-projektiin.

Väitöstyössään Karjalainen osoitti, että huomattava osa arktisen alueen väestöstä ja infrastruktuurista sijaitsee korkean riskin alueilla, joissa rakennukset, tiet ja luonto ovat vaarassa, ellei tulevaan varauduta. ”Pitkällä tähtäimellä tehokkain keino lieventää negatiivisia vaikutuksia on hidastaa ilmaston lämpenemistä. Rakennusteknisillä ratkaisuilla voidaan puolestaan hidastaa ikiroudan sulamista infrastruktuurin alla tai varmistaa sen kestävyys ikiroudan sulaessa.”

Karjalainen kokee, että kirjallisuuteen tutustuminen ja oman tutkimuksen tekeminen ovat auttaneet muodostamaan ilmastonmuutoksesta aiempaa selkeämmän käsityksen. ”Tässä mielessä tieto ei lisää tuskaa, vaan edesauttaa muutoksiin varautumista. En silti tahdo sanoa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset olisivat yhtään vähäpätöisempiä kuin yleisesti esitetään.”

Ikiroudan on havaittu sulavan paikoin NRO 2|2020

OLLI KARJALAINEN Kotoisin Kajaanista, asuu » nykyisin Oulussa. » Valmistui maisteriksi vuonna 2013 ja tohtoriksi 2020. » Lukukausi Pietarissa osoitti, että yliopistouralla voi olla myös urbaani ja kansainvälinen puolensa. » Tutki väitöskirjassaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöolosuhteiden vaikutusta ikiroutaan. Jatkaa nyt tutkimus- ja opetustyötä maantieteen tutkimusyksikössä. » Harrastaa vapaa-ajallaan musiikkia, soittamista, luonnossa liikkumista ja telttailua perheensä kanssa.

jopa nopeammin kuin aiemmin on ennustettu. Kaikesta huolimatta Karjalainen on toiveikas. ”Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Nähtäväksi jää, onnistutaanko ilmastonmuutosta hillitsemään yleisten tavoitteiden mukaisesti mutta uskon, että ihmiskunta kykenee sopeutumaan muutoksiin ja hyvään elämään jatkossakin. Tämän edellytyksenä on mielestäni kuitenkin se, että myös elollisesta luonnosta pidetään huolta.”

Väitöstyön jälkeen Karjalaisen arki on keskittynyt kotiin kaikkialla riehuvan koronaepidemian takia. Työ kuitenkin jatkuu tutkijana ja opettamisen merkeissä. Toistaiseksi ikiroudassa riittää vielä tutkittavaa moneltakin kantilta. ”Minulla ja tutkimustiimillämme on useita tutkimusideoita, joiden parissa haluan jatkaa. Tuntuu siltä, että työ on vasta alussa.” • OULUN YLIOPPILASLEHTI

27

Tilaamalla ylioppilaskunnan viikkokirjeen saat joka maanantai tiiviin tietopaketin ajankohtaisista opiskelijoita koskevista asioista: oyy.fi/viikkokirje

Tarvitsetko apua opiskeluun tai opiskelijaelämään liittyvässä asiassa?

Ylioppilaskunnan asiantuntijat tavoittaa yhdellä osoitteella: help@oyy.fi

Lue lisää ylioppilaskunnan palveluista: oyy.fi

23.4.2020

Mukanasi etävapussa – lehden pieni vappuliite

• VAPPUGALLUP: MILTÄ ETÄVAPPU MAISTUU?, 2 • YHDEN HAALARIN HISTORIA, s. 3 • VAPPUASKARTELUA, s.4 s.

TEKSTIT KOONNUT Petra Uusimaa, Anni Hyypiö KUVAT Haastateltavien kotialbumit, Anni Hyypiö

MERITUULIA AALTO, KIRJALLISUUS, 5. VUOSI

Vappugallup:

1. On. En tosin ole kokenut huikeita vappufiiliksiä sinänsä, ainakaan lapsuuden vap-

pupallointoilun jälkeen. Kaipaan sitä, kun kaupunki täyttyy juhlivista opiskelijoista ja lapsista vappupalloineen ja tunnelma on korkealla. Haalarikansan jalkautuminen Rotuaarille tekemään luoja-ties-mitä on varma kevään merkki, jonka kohdalla tuntuu, että nyt on talvi on ihan aikuisten oikeasti ohi.

2. Lähinnä pidän sitä hyvänä tekosyynä juoda jotain teiniaikojen lempijuomia, joita ei muuten kehtaisi Alkosta enää edes ostaa, esimerkiksi Kirsberry-’’viiniä’’ ja Last Mangoa. Ne on sitten reppuun ja lähdetty tyttöystävän ja kavereiden kanssa katselemaan, kun teekkareita uitetaan.

3. Vähän haikealta. Eiköhän me luovina ihmisinä keksitä keinoja haikeuden selättämiseksi!

4. Mahdollisesti hengaillaan Zoomissa ja pelataan etänä jotakin pelejä kavereiden kanssa. Jos ei, niin turhaudun kotona ja trollaan Jodelissa tylsyyteeni ja leivon pullaa.

Tänä keväänä opiskelijavappua juhlitaan etänä. Mutta miltä etävappuun valmistautuminen oikein tuntuu?

Kysyimme: 1. Onko vappufiilistä hankalaa tavoittaa etänä?

2. Onko sinulla jotain vappuperinteitä?

3. Miltä tuntuu viettää etävappua?

4. Miten aiot viettää vappua tänä vuonna?

SAANA MANKILA, VARHAISKASVATUS, 3. VUOSI

1. No on kyllä, mielestäni ympärillä olevat ihmiset tekee vapun!

2. Wesibussi, uittojen katsominen ja ulkona oleminen kuuluvat vappuuni

normaalisti. Vappusitseillä ja joissain opiskelijabileissä on tullut myös käytyä.

3. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta tässä maailmantilanteessa vapun peruuntuminen on aika pieni murhe. Tämän vapun kyllä muistaa vielä vuosienkin päästä!

4. Sima, munkki & Netflix – siinäpä ne tärkeimmät.

5X ETÄWAPPUMENO Mitä? Rattoradio Missä? Verkossa (rattoradio.fi) ja radiossa taajuudella 91,6.

Milloin? 19.4.–30.4.

Mitä? WappuSuunnistus Missä? Tehtävänanto Zoomissa, tuloksien jako Discordissa Milloin? 24.4. kello 18

TERHI ROMAKKANIEMI, MAANTIEDE, 4. VUOSI

1. Voihan se olla vähän vaikeampaa ja fiiliksen löytyminen voi kestää kauemmin.

2. Eipä oikeastaan, mutta piknikille olisi kiva päästä.

3. Aika oudolta enkä tiedä pääseekö ihan samaan tunnelmaan kuin aikaisemmin. Toisaalta on kiva nähdä millaista toimintaa killat ja OYY ovat keksineet.

Mitä? Etäsitsit Missä? Zoom Milloin? 27.4. kello 18

4. Luultavasti rauhallisemmin kuin edellisinä vuosina. Kyllä jotain tekemistä pitää silti keksiä.

Mitä? Wesibussin eMusavisa.

Missä? Twitch (paraswappu-tilillä) Milloin? 29.4. kello 22 Mitä? Etäuitot Missä? Paraswappu-stream (paraswappu.fi) Milloin? 30.4. kello 13-15

SHUXIN WEI, PROSESSITEKNIIKKA, 1. VUOSI

1. Vappu tulee olemaan kieltämättä tosi erilainen tänä vuonna. En osaa

Tarkemmat ajat ja lisätietoa menoista osoitteessa paraswappu.fi

sen takia sanoa, olisiko vappufiilistä vaikea tavoittaa, mutta uskoisin, että etävapun vietto tulee olemaan joka tapauksessa mieleenkiintoista ja piristävää!

2. Ei ole muuta kuin siman juomista ja Torirannalla käymistä.

3. Odotan innolla, sillä se on ainutlaatuinen kokemus! Uskon, että jos jokainen pitää mielensä avoimena etävapulle, siitä tulee jokaiselle pelkästään hupia.

4. Osallistun etävappuun, soitan kaveruksille, ja leivon munkkia poikaystävän kanssa vapun kunniaksi!

Tähän aikaan 60, 40 ja 20 vuotta sitten – vappuhistoriaa Oulun ylioppilaslehden sivuilta

2

VAPPU VUONNA 1961

VAPPU VUONNA 1980

VAPPU VUONNA 2000

Opiskelijoiden juhlinta käynnistyi 30.4.1961 fuksien kokoontumisella ylioppilaskuntatalolle kello 17 lunastamaan civiksen arvomerkkejä ja sinivalkoista ylioppilaskuntanauhaa. Kun nauha-asiat olivat kunnossa, matka vei Franzénin puistoon, jossa ylioppilaskunnan mieskuoro esiintyi, ja kello 18 valkolakit pantiin päähän OYY:n puheenjohtajan Jouko Mäkelän kehoituksesta. Vapunvietto jatkui ravintola Tervahovissa illallistanssien merkeissä, jossa ”loppupuolella iltaa tunnelma muuttui suorastaan riehakkaaksi, kaikilla näytti olevan hauskaa.” Aaton juhlia vietettiin myös Oulun keskustassa ylioppilaskuntatalolla ja pedagogien omissa juhlissa Domuksen kerhohuoneella.

Virkuimmat jaksoivat vielä vappuaamuna suunnata ylioppilaskuntatalolle silliaamiaiselle.

Huhtikuussa 1980 oululaisen vapun ohjelma julkistettiin seikkaperäisesti lehden kannessa. Juhlinta käynnistyi aatonaattona kello 12 Letkunpuistossa startanneella Sähkökillan tempauksella, 24 tunnin pussijuoksulla. Itse aaton ohjelma oli seuraava: kello 12 tempaus päättyy ja opiskelija- ja teekkarivappu julistetaan alkaneeksi. Kello 12.10 teekkarilakit asetetaan päähän. 12.45 lähtee kulkue liikkeelle paloauton johdolla, saapuen kello 13.30 Letkunpuistoon. Kello 13.50 vuorossa oli ikiliikkujan paljastus, kello 14 kaljaviesti, kello 14.45 marssi Torinrantaan, kello 15 fuksien uinti, 15.20 haastekilpailu, 16 toritanssit ja kello 17 TY:n hyvän aattoillan toivotukset. Seuraavana päivänä vuorossa olivat vielä fuksien lakitus Rattorin edessä (kello 04.30), silliaamiainen Rattorilla (kello 05.00 alkaen) ja vappumatinea kaupungintalon edustalla kello 13.30 alkaen.

Vuonna 2000 vapunjuhlinnassa oli paljon nykypäivänä mukana olevia elementtejä. Vappuaattona Frans Mikael Franzénin patsas sai lakkinsa ja Åströmin puisto täyttyi pikniköijistä. Toimittajan mukaan puistosta löytyi oman yliopiston haalareiden ohella opiskelijoita ammattikorkeasta, Lapin yliopistosta ja Tampereelta: ”Oulun maine Suomen parhaana juhlakaupunkina on siis levinnyt laajalti”. Samainen toimittaja bongasi puiston läheisyydestä myös Wesibussin, jonka kyytiin sai pääsyn kymmenellä markalla. Ennen aattoa tapahtumia oli riittänyt: vuoden 2000 vapunajan tapahtumia olivat muun muassa kirkkovenesoudut ”Tuiran uimalassa”, kyykkäkisat ja köydenvetokisat Åstromin puistossa sekä opiskelijoiden päivätanssit Foxiassa. Tapahtumiin riitti myös osallistujia: lehden haastattelemien opiskelijoiden vapunvieton pituus vaihteli 4–5 päivästä 12 päivään.

OULUN YLIOPPILASLEHTI

VAPPULIITE

SISARKILTOJEN SEKÄ VUOSIJUHLIEN MERKKEJÄ.

OMMELTU USEINA ERI VUOSINA. TEEKKARILAKIN SOLMUJEN MÄÄRÄSTÄ NÄKEE TEEKKARIN VUOSIKURSSIN; JOKAINEN SOLMU MERKKAA YHTÄ SELVITTYÄ TEEKKARIWAPPUA. JOS TEEKKARIN LAKISSA ON VETOSOLMU, ON HÄN SELVINNYT N (>5) WAPPUA JA JOS OULULAISEN TEEKKARIN LAKIN NARU ON SUORA, ON HÄN VALMISTUNUT DIPLOMI-INSINÖÖRIKSI.

WCOK-MERKKEJÄ VUODESTA 2016 ETEENPÄIN, UUSIN EI ENÄÄ MAHDU HIHAAN HIHOJEN SOLMIMISEN VUOKSI.

MASTER BLASTERIN NIMMARI (AIKA SELF EXPLANATORY), SAATU SÄHKÖPÄIVILLÄ 2019) SEKÄ 13:37 (LEET, WAPPUACHIEVEMENT 2019).

OTY:N FUKSIJAOKSEN MERKKI JA NAUHA. NAUHAN VÄRISTÄ VOI PÄÄTELLÄ, MINÄ VUONNA HENKILÖ ON OLLUT FUKSIJAOKSESSA. VIOLETTI ON VUODEN 2019 VÄRI.

BURGER KING -MERKKI. SAATU VUONNA 2015 JÄRJESTÖMESSUILTA JA TÄLLÄ MERKILLÄ SAI OLUEN RUOAN KANSSA 1€ HINTAAN. ENSI KERRALLA OMMELTUNA MENI 90° VINOON. OLI MYÖS ENSIMMÄINEN MERKKI HAALAREISSANI.

SYK-MERKKI. TÄMÄ EI TARKOITA SUOMEN YLIOPISTOKIINTEISTÖJÄ, VAAN SÄHKÖKILTOJEN YHTEISTYÖKOKOUSTA, JÄRJESTETÄÄN KAHDESTI VUODESSA. OMMELTU VUONNA 2018.

Yhden haalarin historia Vappu on perinteisesti haalareiden ulkoilutusaikaa. Haalarit lämmittävät lumisateessa, suojaavat piknikillä istuessa, mahduttavat taskuihin oleellisen omaisuuden.

VITTU MIKÄ OPERAATIO -MERKKI. FIILIKSENI AINA EXCURSIOIDEN JA MUIDEN REISSUJEN JÄLKEEN. EI HAJUA OMPELUAJANKOHDASTA EIKÄ OSTO/SAANTIAJASTA

LISÄÄ HÄRPÄKKEITÄ, ANGRY BIRD -PEHMOLELU (SAATU JOSKUS YLÄASTEELLA LIMUDISCOSTA PALKINNOKSI), HAISULI-HEIJASTIN, PULLONAVAAJA SEKÄ KONEEN LASKIAISEN JATKOBILEIDEN LIPUT VUODESTA 2016 LÄHTIEN.

Haalarimerkit, teksti, härpäkkeet, leikatut lahkeet ja hihat kertovat kantajansa opiskeluhistoriasta.

Sähkötekniikan 5. vuoden opiskelija Janne Kilponen, 23, esittelee haalareidensa tärkeimmät merkit ja härpäkkeet.

Mutta tuleeko haalareille käyttöä tänä vuonna? ”Haalarit aion laittaa päälle ainakin Wesipojat nimiseen Rattoradio-ohjelmaan.”

HÄRPÄKKEET. MUOVINEN VIINILASI, LASKUHUMALAN STAFF-PASSI SEKÄ WCOK:IN STAFFIPASSEJA USEILTA VUOSILTA.

VAPPULIITE

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3

Vappuisa askartelunurkka Etsi kuvasta vappusanastoa!

Vaikka juhlinta siirtyi nyt verkkoon, moni opiskelijavappuisa elementti on edelleen mukana vapunviettäjän keväässä.

Kolme ensimmäistä kuvasta bongaamaasi sanaa ennustavat, millainen juuri Sinun vappusi tulee olemaan.

Mikäli oikein innostut, voit myös etsiä kaikki 15 kuvaan piilotettua vappusanaa.

Find 15 Finnish vappu words!

We’ve hidden 15 vappu words on the word puzzle. The first three ones you spot will define your vappu this year.

Yhdistä pisteet!

Olemme laatineet Sinulle visaisen kuva-arvoituksen ratkaistavaksi.

Yhdistä pisteet ja selvitä, millainen etävappuisa hetki on ikuistettu kuvaan.

Vinkkinä tehtävän ratkaisuun: kuvan otsikko on TURVAVÄLISIMA. Connect the dots and find out what kind of vappu scene is hidden here.

KUVAT sanapiilo Iida Putkonen, pistetehtävä Ville Paananen