Oulun ylioppilaslehti 1/2016

1/2016 | 10.2.2016 | 56. vuosikerta

Ulos!

Talvella ei tarvitse tyytyä sisällä urheiluun.

• OULUN YLIOPISTON UUSI STRATEGIA

s. 4

• IN ENGLISH

s. 20–21

• KOLUMNISTINA IIKKA KIVI

s. 23

Sisältö

s. 14

s. 6

”

Sanoilla on valtaa niin yhteisössä kuin yksilön omassa päässä.

Sanna Häyrynen

s. 24

Aluksi 3 Päätoimittajalta

Tulevaisuus tapahtuu nyt.

4 Noin kuukauden uutiset Oulun yliopiston uusi strategia.

6 Päähenkilö

Sattuma toi Minna Abrahamsson-Sipposen takaisin yliopistoon.

8 Vieraissa saleissa

Suomen kallioperägeologian luennolla mennään pintaa syvemmälle.

Tässä lehdessä

Lopuksi 20 Downshifters in The Rat Race

It is not possible anymore to study diligently, graduate early, get a steady job and stay in it until retiment.

20 Hi 5

Tips to Defeat Unemployment.

21 A Case Study Or A Lost Case?

Being awarded an academic degree should lead you to bright future.

23 Kolumnisti Iikka Kivi

on sitä mieltä, että Hollywoodissa on paljon hyvää.

23 Luettavaa

Eleonoora Riihinen arvio Alexandra Salmelan Antisankarin.

10 OYY:n hallitus 2016

Uusien hallituslaisten tunnelmat ja tavoitteet tulevalle vuodelle.

13 Tasku täynnä arjen helpottajia

Lukuisat mobiilisovellukset helpottavat opiskeluita ja vapaa-aikaa.

14 Erilainen sunnutai

Talvi tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia urheiluun.

18 Kuvareportaasi: OYT:n Suuri Peto!

Joel Karppanen dokumentoi Oulun ylioppilasteatterin Suuri Peto! -näyttelmän ensi-illan kulisseissa.

24 Kolumnisti Sanna Häyrynen

uskoo kiellettyjen sanojen boikotin helpottavan oloa.

24 Kuunneltavaa

Marko Pyhähuhta arvio The Scenesin, Sueden ja Block Partyn uudet levyt.

25 Kolumnisti Juuli Juntura pohtii perfektionismia.

26 Alumnilta oppia

Kulttuuriantropologiaa opiskellut Päivi Vatka pitää projektipesteistä eikä suunnittele uraansa.

Päätoimittajalta

1/2016 10.2.2016 56. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 6 kertaa vuonna 2016. Oulun ylioppilaslehti on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Heidi Hahtola, Sanna Häyrynen, Anni Hyypiö, Juuli Juntura, Joel Karppanen, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Ville Koivuniemi, Elina Korpi, Marko Pyhähuhta, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriulnikova.

Tulevaisuus tapahtuu nyt

KANNEN KUVA Joel Karppanen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs.

90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.oulunylioppilaslehti.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 7000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 30.3.

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

M

itä päätät tänään, vaikuttaa huomiseen. Sitran megatrendit 2016 – raportin alaotsikko Tulevaisuus tapahtuu nyt on osuva. Kun päätöksiä tehdään, vaikutukset näkyvät vasta kuukausien tai vuosien päästä asiasta riippuen. Siksi liitynkin suomalaisesta korkeakoulutuksesta huolestuneiden joukkoon. Hallituksen viime vuoden kohtuuttomat koulutusleikkaukset alkavat jo näkyä, kun tammikuun lopussa saimme kuulla niin Helsingin yliopiston kuin Aalto-yliopiston massairtisanomisista. Nämä henkilöstön vähennykset tulevat näkymään koulutuksen ja tutkimuksen tasossa väistämättä.

Pääministeri Juha Sipilän viimeisimmät vakuuttelut Ylen Pääministerin haastattelutunnilla 31. tammikuuta siitä, että leikkaukset eivät tee hallaa tutkimukselle ja opetukselle, ontuivat. Hänen mielestään luovuus pääsee kukoistamaan, kun leikataan, koska uusiutumisen kautta on mahdollista päästä parempiin tuloksiin, kuin silloin, kun on enemmän rahaa käytettävissä.

Jossain ympäristössä ja esimerkiksi yksittäisten taiteilijoiden työssä tämä saattaa päteä. Yliopistoissa irtisanomiset kuitenkin rampauttavat tutkimuksentekoa merkittävästi. Suomessa on jo nyt vähemmän professoreita, kuin muissa Pohjoismaissa (HS 5.2.), joten tutkimuksemme laatua tuskin parantaa, että opetus- ja hallintohenkilö-

kuntaa vähennetään. Se yksinkertaisesti ei motivoi ja tehosta työntekoa, kun menettää työkavereitaan ja joutuu tekemään suuremman työn itse tai tekemään aiempaa vähemmän.

Vaikka Oulun yliopistossa ei ole jouduttu koulutusleikkausten vuoksi käymään yt-neuvotteluja, on uhkia täälläkin ilmassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulosneuvottelut lähestyvät, ja se odottaa yliopistoilta omia avauksia profilointiin.

Huolimatta siitä, että rehtori Jouko Niinimäki on uuden strategian tiimoilta antanut ymmärtää, ettei mikään tiedekunta ole vaarassa, ei siihen voi tuudittautua. Niinimäki on rehtorina lyhyessä ajassa tehnyt rohkeita avauksia ja osoittanut, että tekee välttämättömiä muutoksia. Kymmenen tiedekunnan yliopisto profiloinnin aikakaudella ei kuulosta pysyvältä.

Tulevaisuuden ennakointi on tietenkin vaikeaa ja voihan olla, että yliopistoissa opetuksen laatu ja tutkimustulokset parantuvat. Sitran megatrendiraportissa todetaan parhaiten tulevaisuuden ennakointityössä onnistuvan useimmiten niiden, jotka pyrkivät itse aktiivisesti rakentamaan tulevaisuutta toiveidensa ja visioidensa mukaiseksi.

Tähän tukeutuen uskoisin Oulun ylipiston kokonaisuutena menestyvän. Ainakin uusi strategia on niin mahtipontinen ja luottoa omaan osaamiseen löytyy, että noiden visioiden täyttyessä Oulun yliopisto tulee selviämään.

NRO 1 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3

Noin kuukauden uutiset

6200

laitteeseen on ladattu Oulun yliopiston Aapo-sovellus. Latauksista Android-laitteisiin on tehty noin 4900 ja iOS-laitteisiin noin 1300. Monet opiskelijat ovat asentaneet Aapon useampaan kuin yhteen laitteeseen, ja tällä hetkellä läsnäolevista perustutkinto-opiskelijoista Aapon käyttäjiä on hieman alle 5000. Aapoa käyttävät myös monet jatko-opiskelijat.

Tammikuussa avattu uusi TellUs Innovation Arena toteuttaa Oulun yliopiston uutta strategiaa ollen yrittäjyys- ja start up -henkinen yhteistoimintatila.

Uusi strategia korostaa yliopiston roolia palvelijana Vuosille 2016–2020 tehty Oulun yliopiston strategia nojaa viiteen tutkimuksen fokusalueeseen. Lisäksi yliopiston rooli yhteiskunnan palvelijana korostuu entisestään.

TEKSTI Ville Koivuniemi KUVA Minna Koivunen OULUN YLIOPISTON tuore strategia painottaa yliopiston roolia palvelijana. Rehtori Jouko Niinimäen mukaan sitä myös haettiin. ”Mikään ei muutu radikaalisti, mutta yliopiston roolia yhteiskunnan palvelijana korostetaan. Olemme olemassa yhteiskuntaa varten”, Niinimäki sanoo.

Vuosiksi 2016–2020 luodun strategian ytimessä on viisi fokusaluetta, joihin etenkin tutkimuksessa aiotaan seuraavan viiden vuoden aikana suunnata resursseja. Yhteistä noille fokusalueille on, että kaikissa on poikkitieteellistä vivahdetta. ”Näistä otsikoiden muodoista on toki käyty keskustelua, mutta näiden niin sanottujen megatrendien hyödyntämisestä osana strategiaa sovimme hallituksen kanssa jo kauan sitten”, Niinimäki sanoo.

Hänen mukaansa fokusalueet on muotoiltu sen verran laajalla pensselillä, että kaikki tieteenalat mahtuvat niiden sisälle hyvin. ”Siinä mielessä kaikki tutkimus ei

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

näiden fokusalueiden sisällä tietenkään ole maailman huippua, mutta kansallista huippua kylläkin. Ydin on korkealuokkaisessa osaamisessa”, Niinimäki jatkaa.

Tukitoimien väheneminen huolettaa henkilöstöä Oulun yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja Jaana Lehtosaari uskoo yliopiston henkilöstön kokevan strategian tavoitteet kannatettavina. ”Tuloksellinen ja vetovoimainen Oulun yliopisto on myös henkilöstölle hyvä yhteisö, jossa työrauha ja mahdollisuus keksittyä ydintehtäviin ovat olemassa. Tärkeää on kuitenkin se, millaista henkilöstöpolitiikkaa tullaan harjoittamaan”, Lehtosaari sanoo.

Hänen mukaansa esimerkiksi tutkimuksen infrastruktuureita kehitettäessä henkilöstö tulisi huomioida tärkeänä osana kokonaisuutta.

NRO 1| 2016

”Riittävästi resursoitu ja työnsä osaava tutkimuksen tukihenkilöstö vapauttaa tutkijat tekemään tutkimusta. Enää ei ole varaa vyöryttää tukipalvelutehtäviä opetus- ja tutkimushenkilöstön harteille.”

Lehtosaari toivoo lisäksi, että strategia otetaan huomioon käytännössä myös uudessa henkilöstöohjelmassa. ”Eläköitymiseen perustava henkilöstösuunnittelu ei ole koskaan ollut toimiva ratkaisu”, Lehtosaari sanoo.

Niinimäki lupaa, että strategia näkyy pian myös käytännössä. ”Me tarvitsemme Oulun yliopistoon parhaat mahdolliset osaajat.

Tällä hetkellä uusimme rekrytointiohjeita nimenomaan strategian pohjalta”, Niinimäki sanoo.

Uusi strategia alkaa toimia saman tien. Toisaalta viimeisestä organisaatiouudistuksesta on vasta vähän aikaa. Niinimäen mukaan yhtä isoja muutoksia ei ole heti luvassa. ”Silloin kun aloitin rehtorina,

ajattelin että isot jutut saadaan tehtyä ensimmäisen vuoden aikana.

Nyt ne on tehty. Seuraavaksi edetään niiden mukaan, ja samalla mittaroidaan onnistumista.” •

STRATEGIAN VIISI FOKUSALUETTA » Kestävyyttä luovat materiaalit ja järjestelmät.

» Elinikäistä terveyttä edistävät molekylääriset tekijät ja ympäristötekijät.

» Digitaaliset ratkaisut havainnoinnissa ja vuorovaikutuksessa.

» Maa- ja lähiavaruussysteemi ja ympäristönmuutos.

» Ihmiset muuttuvassa maailmassa.

Asiantuntija tietää

Lyhyesti Laura Lääveri OYY:n hallintosihteeriksi

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) hallintosihteeriksi on valittu humanististen tieteiden

kandidaatti Laura Lääveri. OYY:n hallitus teki päätöksen kokouksessaan keskiviikkona 3. helmikuuta.

Lääveri vakuutti hallituksen innokkaalla asenteella, motivaatiolla ja vankalla kokemuksella. Hän on aiemmin muun muassa työskennellyt OYY:ssä kääntäjäharjoittelijana, kehitysyhteistyöviikon koordinaattorina ja kiireapulaisena. ”Hän oli hakijoista valmein”, pääsihteeri Eero Manninen luonnehtii. ”Fiilikset ovat todella innostuneet ja onnelliset. Odotan kovasti, että pääsen perehtymään uuteen työhön ja tutustumaan kaikkiin ihmisiin”, Lääveri kertoo.

Laura Lääveri aloitti tehtävässään maanantaina 8. helmikuuta. Hakijoita OYY:n hallintosihteeriksi oli 27. •

Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat.

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@oyy.fi tai Facebook-sivuillamme (www.facebook.com/oulunylioppilaslehti) olevan lomakkeen kautta.

Minulla on opintoihin/asumiseen/toimeentuloon liittyvä ongelma, jonka ratkaisemiseksi kaipaan apua. Mistä voin sitä saada?

Meiltä! Voit vierailla OYY:n toimistolla tai lähettää sähköpostia asiantuntijoillemme, mutta pyrimme olemaan entistä paremmin läsnä myös sosiaalisessa mediassa. Voit esimerkiksi lähettää viestin OYY:n Facebook-sivulle tai twiitata kysymyksen @OYYtwiittaa-käyttäjätunnukselle. Jos pyydät apua Twitterissä, myös muut saman ongelman kanssa painiskelevat näkevät saamasi vastauksen.

Janne Hakkarainen, OYY:n viestintäasiantuntija

OYY:n Siiri Nousiainen SYL:n varapuheenjohtajaksi OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) Siiri Nousiainen on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) uusi varapuheenjohtaja.

SYL:n hallitus järjestäytyi 7. tammikuuta ja Nousiainen sai vastuualueekseen viestinnän.

Toimintasuunnitelmaprojekteista Nousiainen sai vastuulleen liiton linjapaperin uudistamisen ja Opiskelijan oikea elämä -projektin. Lisäksi Nousiainen toimii OYY:n ja Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan kummina. ”Tosi hyvä fiilis, koska hain liiton

johtoon, niin nyt varapuheenjohtajana pääsen sinne. En vielä edes kunnolla tajua, kuinka iso juttu tämä on ja mitä kaikkea varapuheenjohtajuus tuo. Innostunut ja odottavainen fiilis.”

Nousiainen opiskelee Oulun yliopistossa aate- ja oppihistoriaa ja on suorittanut siitä kandidaatin tutkinnon. SYL-vuoden jälkeen hän aikoo palata Ouluun tekemään maisteriopinnot. ”Pidän aate- ja oppihistoriayhteisöstä ja haluan muutenkin palata Ouluun, koska perheeni on siellä.” •

Oikaisu: Oulun ylioppilaslehdessä nro 10/2015 Vallan uusjako -jutun organisaatiouudistusta koskevasta kuvituksessa oli yksi nimivirhe. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani on tietysti Kyösti Oikarinen, ei Kyösti Ollikainen.

NRO 1| 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5

Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Sattuma toi takaisin yliopistoon Vuodet Nokialla ja omassa yrityksessä antoivat uudelle kirjaston johtajalle rohkeutta ja kyvyn sietää epävarmuutta. Yliopistojen taloustilanteesta huolimatta Minna Abrahamsson-Sipponen jaksaa uskoa tieteellisen tiedon tärkeyteen Suomen menestymisessä.

TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Elina Korpi

OIKEASTAAN HÄNEN PITÄISI tällä hetkellä leikata kankaita ja piirtää lennokkaita vaateluonnoksia läpikuultavalle luonnospaperille.

Mutta koska Taideteolliseen korkeakouluun pääseminen jäi muutamasta kriittisestä pisteestä kiinni, Minna Abrahamsson-Sipposen löytää ateljeen sijaan Oulun yliopiston tiedekirjasto Pegasuksesta.

Puoli vuotta Oulun yliopiston kirjastoa johtanut Abrahamsson-Sipponen vaikuttaa tyytyväiseltä lopputulokseen. Taidetta ja muotia voi seurata maallikkonakin silloin kun ehtii.

Johtajanimityksen myötä ympyrä sulkeutuu – olihan tämä kirjasto Abrahamsson-Sipposen ensimmäisiä työpaikkoja. ”Palasin tänne hyvillä mielin, sillä tietyllä tavalla minulla on aina ollut rakkaus yliopistoa kohtaan. Arvostan hirveästi täällä tehtävää työtä.”

Iloiseen paluuseen sekoittuu huoli yliopistomaailman myllerryksestä. ”Koska uskon tieteellisen tiedon tärkeyteen ja siihen, että sillä on edelleen rooli Suomen menestymisessä, haluan antaa panokseni.”

Aina uudessa mukana Oulun yliopiston kirjasto on vuonna 2016 sangen erilainen laitos kuin vuonna 1987, jolloin AbrahamssonSipponen aloitti työnsä.

Selkein muutos näkyy kirjastoyksiköiden vähenemisenä. Snellmanian ja Telluksen sulauttamisten jälkeen Linnanmaalla on jäljellä enää tiedekirjasto Pegasus.

Linnanmaan ulkopuolella kirjastolla on ollut toimipisteet Kontinkankaan lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Oulun keskustassa arkkitehtuurin osastolla. Määrä pienenee pian edelleen, kun arkkitehdit muuttavat Aleksanterinkadulta.

Mutta jos kirjasto on kokenut muutoksia, muuttunut on sen johtajakin. Opiskeluvuosista alkaen hänen uraansa on määritellyt uskallus tarttua uusiin mahdollisuuksiin.

Kun opiskelupaikkaa vaatesuunnit6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

telun tai arkkitehtuurin oppiaineista ei useiden yritysten jälkeen herunut, oli Abrahamsson-Sipposen pakko vaihtaa suuntaa.

Vuonna 1990 hän aloitti opiskelunsa Oulussa vasta kaksi vuotta aiemmin avatulla informaatiotutkimuksen laitoksella. Opiskellessaan hän oli mukana avaamassa humanistiopiskelijoiden kahvila Humusta ja uudelleenperustamassa sisäisiin riitoihin kaatuneen Humanistisen Killan.

Uutta syntyi myös työuralla. Nokian palvelukseen hänet pyydettiin vuonna 2001, ja ylenemistahti oli kova. Kun yhtiön eri puolilla maailmaa sijainneet tietopalveluyksiköt yhdistettiin, Abrahamsson-Sipponen nimitettiin uuden kansainvälisen yksikön johtoon.

Ajoitus oli kohdillaan myös vuoden 2012 tammikuussa, kun Nokia tarjosi hänelle valittavaksi eropakettia tai siirtymistä Lontooseen tai Espooseen.

Lähtöpaketin valinnut AbrahamssonSipponen arvelee kuuluvansa siihen nokialaisten aaltoon, joka sai lähtiessään parhaimmat mahdolliset edut.

Tuolloin Nokia tarjosi lähteville työntekijöilleen rahallisen tuen lisäksi työllistymisessä auttavan Bridge-ohjelman, jonka kautta Abrahamsson-Sipponen pääsi perustamaan konsulttifirmaa yhdessä aviomiehensä kanssa.

Sillä tiellä hän olisi varmaan edelleen, ellei hän olisi viime kesänä törmännyt työpaikkailmoitukseen kirjastonjohtajan paikasta. ”Paluussani oli sattumalla roolinsa.”

Leikkaukset näkyvät henkilöstössä Suomen yliopistojen rahoitukseen kohdistuvien leikkausten seuraukset alkavat näkyä jo nyt.

Haastattelua edeltävänä päivänä Helsingin yliopiston kirjasto kertoi lakkauttavansa tänä vuonna säästösyistä yhteensä yli 1 500 lehden tilaukset. Listalla on kotimaisten sanomaja aikakausilehtien lisäksi merkittäviä kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja.

NRO 1| 2016

MINNA ABRAHAMSSONSIPPONEN » 48-vuotias. » Kotoisin Oulusta, asuu Kastellissa miehensä ja kahden lapsen kanssa.

» Oulun yliopiston kirjaston uusi johtaja. Aloitti työssään Päivi Kytömäen seuraajana elokuussa 2015.

» Valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 2000. Pääaineena informaatiotutkimus, sivuaineina kirjallisuus, taloustiede ja taidehistoria. Opiskeluvuosinaan oli mukana OYY:n ja ainejärjestöjen toiminnassa.

» Työskennellyt aiemmin Oulun yliopiston kirjastossa (1987-2000), Nokialla tietopalveluiden johtajana (2001-2012) ja liikkeenjohdon konsulttina omassa yrityksessä AbrahamssonSipponen Consulting Oy (2012-2015).

» Vapaalla käy kuntosalilla, lukee ja mahdollisuuksien mukaan seuraa taidetta ja muotia.

» Lapsena unelma-ammatti oli vaatesuunnittelija.

Haki lukion jälkeen opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun, mutta jäi niukasti rannalle. » Haaveilee pystyvänsä tarjoamaan lapsilleen hyvän kodin ja kasvualustan. Siksi toivoo, etteivät isot globaalit uhkat kuten ilmastonmuutos toteudu pahimpien skenaarioiden mukaan.

» Toivoo, että pystyy luotsaamaan ja johtamaan yliopiston kirjastoa murroskaudessakin menestyksekkäästi eteenpäin.

Tätä seurasivat itse yliopistojen ytneuvotteluiden tulokset: Helsingin yliopistosta häviää 980 työpaikkaa ja Aalto-yliopistosta 316.

Abrahamsson-Sipposen mukaan Oulun yliopiston kirjaston tilanne ei ole yhtä kriittinen kuin monessa muussa yliopistossa. Se sopeutustyö, mikä muualla on vasta alussa, on Oulussa jo tehty.

Rahasta nipistäminen näkyy Oulussa siten, että eläkkeelle jää pian moni, mutta heidän tilalleen ei voida palkata korvaavaa väkeä.

Keskeinen rahahuoli koskee tiedejulkaisujen hinnoittelua. Nykytasolla tietoaineistot ovat yliopistoille valtavan kalliita. ”Yritämme kansallisella tasolla miettiä sitä, miten tiedekustantajien hinnoittelua saataisiin inhimillistettyä. Seuraamme myös avoimen tieteen kehitystä ja sitä, miten se vaikuttaa tähän asiaan.”

Varmistelu ei kannata Akateemisen maailman myllerryksistä huolimatta Minna AbrahamssonSipponen sanoo yliopiston olevan hyvä työympäristö. Hän haluaa olla yliopiston noin viidellekymmenelle kirjastotyöntekijälle nykyaikainen ja helposti lähestyttävä esimies. ”Haluan olla sekä joukkojen edessä kulkija, joka johtaa esimerkillään, että turvallinen perälauta, joka viime kädessä vastaa kaikesta toiminnasta.”

Vuosistaan yritysmaailmassa Abrahamsson-Sipponen oppi paljon rohkeudesta ja uskalluksesta.

Niin Nokian yt-karusellista selviäminen kuin oman yrityksen luotsaaminen kasvattivat kykyä sietää epävarmuutta ja stressiä. ”Nokialla oppi siihen, että duunia tehdään niin kauan, kunnes joku siirtää sinut toisiin tehtäviin tai näyttää ulko-ovea. Sinä aikana opin sen, ettei työssä tarvitse kauheasti varmistella. Omassa yrityksessä taas sain entistä enemmän uskoa siihen, että omalla tekemisellä voin yrittää vaikuttaa asioihin.” •

Yliopiston kirjaston tärkeimmät tehtävät, Minna AbrahamssonSipponen ?

1 Tietoaineistojen hallitun saatavuuden varmistaminen. Tähän liittyen kirjastojen tulee edistää monipuolista informaation lukutaitoa ja hallintaa, sillä tietotulva on valtava.

2 Tutkimuksen ja opetuksen tukeminen.

Vaikka tulevaisuudessa kirjastoilla on muitakin tapoja tutkimuksen tukemiseen, tässä ajassa meidän tulee taata hyvät ja laadukkaat tietoaineistot.

Oulun yliopiston kirjaston johtaja Minna Abrahamsson-Sipponen on kiinnostunut visuaalisuudesta ja muodista, muttei tiukan työtahdin ja lapsiperheen arjen vuoksi ehdi alaa enää syvällisesti seuraamaan. ”Ehdin lukeakin lähinnä lastenkirjoja: nyt kesken on muun muassa Risto Räppääjä ja Sevillan Saituri. Aikuisten värityskirjoja ehdin värittämään, mutta vain öisin.”

Vieraissa saleissa | Palstalla käydään eri tieteenalojen luennoilla.

Pintaa syvemmällä Tulevat geologit tietävät millainen maapallo oli kolme miljardia vuotta sitten.

TEKSTI JA KUVA Heidi Hahtola

12.15 Luentosalissa GO101 opiskelijat kuuntelevat keskittyneinä, kun professori Eero Hanski aloittaa luentonsa. Lyhyen kertauksen jälkeen päästään luennon pääaiheeseen, arkeeiseen kallioperään. ”Arkeeisia alueita on ympäri maapalloa, esimerkiksi Kanadassa, Keski- ja Etelä-Afrikassa, Länsi-Australiassa ja myös Fennoskandiassa”, Hanski osoittaa karttakepillä punaisella merkittyjä alueita valkokankaalle heijastetusta kartasta.

Arkeeisesta kaudesta puhuttaessa liikutaan Maan kehityshistorian varhaisvaiheissa. Länsi-Australian arkeeisen Yilgarn-blokin sedimenttikivistä on löydetty jopa 4300 ja 4200 miljoonan vuoden ikäisiä zirkonikiteitä. Ne ovat toistaiseksi ainoat todisteet varhaisimmasta maankuoresta.

Hanski kysyy opiskelijoilta, miten arkeeinen aika eroaa myöhemmistä ajoista. Kun vastausta ei kuulu, hän kertoo, että kahdella tavalla: ilmakehässä ei ollut tuolloin happea, vaan typpeä ja hiilidioksidia, ja maapallon sisus oli kuumempi kuin nykyään. ”Maan vähitellen jäähtyessä sille jähmettyi ohut basalttinen kuori, joka suli useaan kertaan. Keski- ja myöhäisarkeeinen aika 3600 - 2500 miljoonaa vuotta sitten oli maankuoren kiihtyvän kasvun aikaa”, Hanski selventää.

tumia. Itä- ja Pohjois-Suomessa sijaitseva arkeeinen alue edustaa Suomen vanhinta kallioperää ja on iältään 3 100–2 500 miljoonaa vuotta vanha. ”Pohjois-Suomessa arkeeiset alueet jaetaan Itä-Lapin, Taka-Lapin ja Länsi-Lapin alueisiin”, Hanski viisoo kartalta.

Hanski käy läpi kunkin alueen ominaispiirteitä. Anekdoottina hän mainitsee, että 70-luvulla Sevettijärven alueelle ei mennyt tietä. Tästä syystä tutkijoiden oli vietävä paikalle jo talvella asuntovaunu, jossa he asuivat koko kesän. Tämä kertoo ehkä jotain geologisen kenttätutkimuksen haasteista.

Muitakin haasteita on. Esimerkiksi Pudasjärvellä sijaitsevalla Oijärven vihreäkivivyöhykkeellä maapeitteitä voi olla jopa 50 metriä. Aluetta on tutkittu 1990-luvulla geofysikaalisten menetelmien avulla.

13.40 Lopuksi suuntaamme katseet maamme itäosiin, jossa on

Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeellä olevan Luoma-ryhmän. Se on vyöhykkeen vanhin osa ja koostuu 3 000–2 800 miljoonaa vuotta vanhoista kivistä.

Luennon kuluessa käy selväksi, että jalkojemme alla oleva kallioperä on monien kehitysvaiheiden muovaama ja siitä saadaan koko ajan uutta tietoa.

Luentosalista poistuttuani pysähdyn hetkeksi tarkastelemaan Geokadun lasivitriineissä olevia kivinäytteitä ja mietin, mitä kaikkea pinnan alla vielä piileekään. •

Geotieteiden 1. vuoden opiskelija

Miksi ala kiinnostaa sinua?

Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja erityisesti kivistä. Lapsena myös keräilin kiviä. Nykyään kallioperän ja kivien tutkimus kiinnostaa eniten. Alalta valmistuneena voi työskennellä esimerkiksi kaivos- tai maaperägeologina.

Miksi olit tällä luennolla?

Syksyllä suoritin geologian peruskurssit ja tätä kurssia suositellaan niiden jälkeen suoritettavaksi näin ensimmäisen vuoden keväällä. Aihe on kiinnostava.

Mitä sait luennosta irti?

Arkeeinen kallioperä on suomalaisen kallioperän tutkimuksen peruskiviä, joten hyvä, että sitä käsitellään.

Mistä kirjoitit muistiinpanoja?

Kirjoitin muistiin erityisesti arkeeisen kallioperän piirteitä ja vähän historiaa. Ajoitus on aika tärkeä asia.

13.15 Siirrymme käsittelemään tarkemmin Suomen arkeeisia muodosOULUN YLIOPPILASLEHTI

Suomen laajin ja ehkä parhaiten tunnettu arkeeinen alue.

Itä-Suomen arkeeisista granitoidialuetta pidetään mineraalivaroiltaan köyhänä. ”Näinhän se on, ei sieltä ole mitään suuria esiintymiä löydetty. Tästä huolimatta Lieksan Mätäsvaaran malmia louhittiin toisen maailmansodan aikana Saksan terästeollisuuden raakaaineeksi ja suomalaiset olivat sitä valmiita myymään”, Hanski toteaa.

Eräänä Itä-Suomen merkittävänä muodostumana Hanski mainitsee

HETA-MARIA KORKALA, 21

12.35 Luennoitsijan puheessa vilahtelevat erilaisten kivilajien nimet. Maallikolle mieleen jää Spinifex-rakenteinen komatiitti, jota halkoo neulamaisten kiteiden verkosto. Spinifex-nimitys on peräisin australialaisesta ruohosta, jota kivien rakenne muistuttaa. ”Spinifexit ovat kuin vesilätäkkö, johon muodostuu nopeasti suuria jääkiteitä”, Hanski kuvailee ja saa tulivuoriperäisen kiven jähmettymisen kuulostamaan lähes runolliselta.

Geologi Tapani Mutanen löysi Suomen ensimmäiset komatiitit Keski-Lapista. Myöhemmin Kuhmosta on löydetty 2800 miljoona vuotta vanhoja komatiitteja. ”1970-luvulla uskottiin, että komatiitit ovat arkeeisia. Nykyään tiedetään, että niitä on Suomessa monilta eri aikakausilta”, Hanski sanoo.

8

Luento: Johdatus Suomen kallioperägeologiaan ja malmigeologiaan.

Luennoitsija: Professori Eero Hanski.

Kenelle: Geologian opintoja aloittavat pää- ja sivuaineopiskelijat.

Sisältö: Kronostratigrafian ja litostratigrafian käsitteistö, Suomen arkeeinen ja proterotsoinen kallioperä sekä nuoremmat kallioperäyksiköt.

Maankamaran raaka-ainevarat, malmien jaottelu ja yleiset syntyprosessit, malminetsintämenetelmät.

NRO 1| 2016

Opiskelijavaikuttaminen | Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus 2016

Tässä he ovat – OYY:n hallitus vuodelle 2016 1. Millainen on aiempi taustasi opiskelijavaikuttajana?

2. Mitä asioita tulit tekemään ylioppilaskuntaan?

3. Mitkä ovat tavoitteesi OYY:n hallituksessa vuodelle 2016?

Vuoden 2016 hallituksen kokoonpano heijastelee melko uskollisesti syksyn 2015 edarivaalitulosta.

Vaikka TeTa veikin sekä edustajiston että hallituksen puheenjohtopaikat, hallitukseen HuKa sai kolme edustajaa ja on nyt taustaryhmistä suurin.

TEKSTIT Anni Hyypiö KUVA Minna Koivunen

Kati Hannila, TeTa, 24, hallituksen puheenjohtaja Prosessitekniikka, aloitusvuosi 2012 (4) 1. Istuin OYY:n vuoden 2015 hallituksessa ja vastasin työelämästä, sosiaalipolitiikasta ja liikunnasta. Aiempaa kokemusta edustaa vuoden 2013 pesti Oulun yliopiston Prosessikillan hallituksessa suhdevastaavana, ja myöhemmin toimin samassa roolissa myös Oulun Teekkariyhdistyksessä.

Olen Teekkaritalosta vastaavan Teekkarilupi Oy:n hallituksessa, vastuualueenani Pestipäivät.

2. Tavoitteenani on luoda avoimempaa ja helposti lähestyttävää ylioppilaskuntaa. Kun ihmiset pitävät meitä helposti lähestyttävänä, he haluavat myös kuulua ylioppilaskuntaan. Toinen tärkeä tavoitteeni on kuntavaikuttaminen, jotta Oulun kaupungissa tiedetään, mitä opiskelijan hyvä elämä oikeasti tarkoittaa.

3. OYY:n hallituksen ja edustajiston vuorovaikutusta välittömämmäksi.

Myös kuntavaikuttaminen ja linjapaperin suunnittelu kiinnostavat.

1 3 4 2

Joonas Kivioja, HuKa, 26, varapuheenjohtaja, sosiaalipolitiikka Aate-ja oppihistoria, aloitusvuosi 2010 (6) 1. Olin historian opiskelijoiden ainejärjestö Tiiman hallituksessa vuosina 20122013. Sen lisäksi toimin vuonna 2013 sekä Oulun yliopiston Humanistisen Killan varapuheenjohtajana että Suomen Humanistiopiskelijoiden puheenjohtajana. Edustajistossa istuin 2013-2015. Ylioppilaskunnan hallitukseen siirtyminen tuntuu loogiselta, onhan tänne pyydetty jo kolmen vuoden ajan.

2. Tavoitteenani on jatkaa samalla linjalla, mitä olen jo aiemmissa työryhmissä tehnyt. Tärkeimpänä tavoitteena on ajaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita. Tänä vuonna OYY:llä on loistava toimintasuunnitelma, mikä oli yksi syy hallitukseen hakemiseen!

3. Olen tullut vaikuttamaan opiskelijan elämään ja edunvalvontaan. Sopoasiat ovat lähellä sydäntäni, ja toivottavasti se näkyy hallituksen muodostumisessakin. Opiskelu on harrastetasolla ensi vuonna.

Jussi-Pekka Tolonen, lääketiet., 27 koulutuspolitiikka (1) Lääketiede, aloitusvuosi 2011 Terje Juutilainen, lääketiet., 36, kuntavaikuttaminen, terveys, työelämä Lääketiede, aloitusvuosi 2015 (8) 1. Lapin yliopistossa oikeustiedettä opiskellessani olin oikeustieteiden tiedekunnan suunnittelutoimikunnan jäsen. Nyt lääketiedettä opiskellessa olen curriculum -uudistusta suunnittelevassa työryhmässä. Muuta kokemusta opiskelijavaikuttamisesta ei ole, mutta kokemusta on julkishallinnon luottamustehtävien hoitamisesta.

2. Tavoitteenani on päästä käyttämään osaamistani yhteisten asioiden hoitamisessa.

10

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 1 | 2016

1. Olen ollut muun muassa lääketieteen koulutustoimikunnan ja tiedekuntahallituksen jäsen ja toiminut monella kurssilla opiskelijavastaavana. Nyt on hyvä aika ylioppilaskunnalle, sillä vietän tällä hetkellä välivuotta väitöstutkimuksen parissa, ja TervaSpeksikään ei työllistä enää yhtä paljon kuin aiempina vuosina.

2. Olen huolestunut koulutukseen kohdistuvien leikkausten vaikutuksista.

Esimerkiksi lääketieteen tiedekunnassa on tällä hetkellä tosi isot säästöpaineet, ja opiskelijamäärät vain nousevat. Olemme jo omalla pienellä porukalla yrittäneet selvittää, mitä asialle voitaisiin opiskelijoina tehdä.

3. OYY:ssä haluan ajaa opiskelijan etua ja kiinnittää huomiota erityisesti opiskelujen sujuvuuteen ja koulutuksen laadun kehittämiseen.

Susa Vikeväkorva, HuKa, 23, viestintä Varhaiskasvatus, aloitusvuosi 2012 (3)

Veera Alahuhta, HuKa, 20, kansainväliset- ja järjestöasiat Kulttuuriantropologian opiskelija, aloitusvuosi 2013 1. Aloitin yliopisto-opiskeluni vuonna 2013, jolloin aloitin myös kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Kultun hallituksessa. Vuoden 2015 olin Kultun puheenjohtajana, ja minut valittiin edustajistoon kaudelle 2015-2017.

2. Kokemus pienen järjestön pyörittämisessä on opettanut minulle sen, että OYY:llä olisi hyvä paikka toimia resurssina pienille järjestöille. Monissa isoissa killoissa on todella paljon ihmisiä ja työvoimaa, mutta näitä ei humanistien ja kasvatustieteilijöiden pienistä järjestöistä löydy.

3. Olen tullut yksinkertaisesti vaikuttamaan opiskelijan asioihin. Järjestöt kiinnostavat kovasti, mutta olen avoin kaikille.

5 6

8 7

1. Kokemusta on kertynyt ainejärjestöhommista varhaiskasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Lastareista varapuheenjohtajana, kopona ja kulttuurivastaavana. Syksyllä 2015 minut valittiin varsinaiseksi jäseneksi OYY:n edustajistoon ja kasvatustieteen tiedekuntahallitukseen. Lisäksi olen toiminut muun muassa koulutusohjelman toimikunnassa ja pienryhmäohjaajana.

2. OYY:n viestintästrategia ja sen uudistaminen kiinnostaa kovasti. Lisäksi haluaisin kehittää ja monipuolistaa OYY:n viestintää. Pohdittavaa on erityisesti siinä, miten oikeasti tavoitetaan opiskelijat ja sidosryhmät.

3. Täällä ollaan tekemässä opiskelijan hyvää elämää ja vaikuttamassa koko yliopiston tasolla. Haluan jatkaa myös hyvää vakalaisten [varhaiskasvatuksen opiskelijoiden] aikaa OYY:ssä, viedä viestiä meidänkin päätyyn vielä entistä enemmän.

Tiina Strand, Tieteelliset, 23, järjestöasiat, kulttuuri, Biologia, aloitusvuosi 2012 (7)

Maria Ronkainen, TeTa, 23, koulutuspolitiikka, työelämä Kansainvälinen liiketoiminta, aloitusvuosi 2012 (5) 1. Olen ollut mukana Finanssin tapahtumatoimikunnassa vuonna 2013, seuraavana vuonna Finanssin hallituksessa projektivastaavana, tänä vuonna taas toimin Finanssin koulutuspoliittisessa toimikunnassa. Kaudella 2013-2015 vaikutin myös OYY:n edustajistossa. varsinaisena

jäsenenä 2. Koen antaneeni jo ainejärjestötoiminnalle kaiken, mitä annettavaa vain on.

Ylioppilaskuntaan olen tullut vaikuttamaan ja vähän uteliaisuudesta katsomaan toimintaa.

3. OYY:ssä haluaisin suuntautua esimerkiksi kopo- ja työelämäasioihin. Panostaminen opiskelutiloihin on yksi keihäänkärjistä. Haluaisin vaikuttaa esimerkiksi opiskeluympäristöön ja ryhmätyötilojen saatavuuteen.

1. Olen ollut hallituksissa Oulun luonnontieteilijät ry:ssä OLutissa, biokemian opiskelijoiden Histonissa ja biologian opiskelijoiden ainejärjestö Syntaksissa.

Lisäksi olin edustajistossa varajäsenenä kaudella 2013-2015.

Nyt aika oli oikea ylioppilaskunnalle: olen aina tykännyt ainejärjestötyöstä, mutta sille olen antanut jo kaiken.

2. Haluaisin kehittää OYY:n näkyvyyttä ja kuulla laajasti jäsenistön kommentteja siitä, mitä ylioppilaskunnan kuuluisi tehdä tulevaisuudessa.

3. Olen tullut ylioppilaskuntaan tekemään opiskelijan hyvää elämää.

NRO 1 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

11

Teknologia | Mobiilisovelluksia opiskelijoiden arkeen.

Tasku täynnä arjen helpottajia

UniSport Oulu Vapaa-aika

Kaipaatko arkeesi liikuntaa? Oulun korkeakoululiikunnan palvelut löytyvät UniSport Oulu -sovelluksesta.

Löydät mm. joukkuelajit, kamppailulajit, kuntosalit, mailapelit, ryhmäliikuntatunnit, tanssit ja ulkolikuntamahdollisuudet. Voit selata lajien aikatauluja, jumppia voi etsiä tehotason mukaan ja löydät tiedon niistä kuntosaleista, joihin pääset treenaamaan Sporttipassilla.

Älypuhelimista on tullut käden jatke ja yhä enemmän näkee ihmisiä kävelemässä katse puhelimeen kiinnitettynä. Ehkäpä jotkut heistä käyttävät jotain hyödyllistä sovellusta? Kokosimme muutamia sovelluksia, joista on iloa niin opiskeluissa kuin vapaa-ajalla.

Lisäksi sovellus ohjaa ilmoittautumissivuille, jos sellainen vaaditaan.

Jos sinulta uupuu urheiluväline, UniSport neuvoo, mistä niitä voi saada lainaan tai ostaa edullisesti.

Käyttöliittymä ei ole visuaalisesti kummoinen, mutta tarvittavat tiedot sieltä löytää, polut ovat loogisia. ja sovellus helppokäyttöinen.

Ladattavissa Android-laitteille.

TEKSTI Minna Koivunen KUVITUS Mikael Heikkinen

Aapo Opiskelu

Nyt myös Apple iOS -versiona saatavana oleva Oulun yliopiston sovellus Aapo on kuin weboodi taskussa. Näet lukujärjestyksen, omat opintosuoritukset (saat niistä ilmoituksen!) ja voit ilmottautua kursseille.

Android-versio on vielä hieman kehittyneempi ja siihen on tullut päivityksiä kuten sisätilapaikannus ja paikkahaku: voit nähdä oman sijaintisi kartalla tai napsauttaa lukujärjestyksessä näkyvää salikoodia, jolloin näet missä kyseinen sali sijaitsee.

Vaikka et olisi opiskelija etkä pääse kirjautumaan syvemmälle Aapoon, siinä on mielekkäitä palveluja kuten bussiaikataulut ja yliopiston kartta.

Aapoa kehitetään jatkuvasti ja palautetta voi lähettää osoitteeseen aapo@oulu.fi Ladattavissa Android- ja iOSlaitteille. Yhteensopiva myös Android 6.0 –laitteille.

Nysse Joukkoliikenne

Apuri Oulun, Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän joukkoliikenteeseen.

Nysse näyttää reaaliaikaiset bussien lähtöajat pysäkeittäin, lähimpien pysäkkien sijainnit ja seuraavien viiden bussin aikataulut. Voit joko hakea tiettyä reittiä tai katsoa, mitkä bussit menevät seuraavaksi lähimmältä pysäkiltä. Parasta Nysessä on se, että voit seurata, missä bussit reaaliaikaisesti liikkuvat. Todella kätevä ja bussilla liikkumista helpottava sovellus!

Slack

Pint Please

Ryhmätyöskentely

Vapaa-aika

Etenkin it-yrityksissä ahkerasti käytetty Slack tuo helpotusta ryhmätyöskentelyn koordinointiin. Sovellus muistuttaa hieman IRC:iä. Tiimit voivat perustaa eri aiheisiin liittyviä keskustelukanavia. Slack mahdollistaa esimerkiksi tiedostojen jakamisen ja voit jutella myös kahdenvälisesti. Tämä on joissain työpaikoissa jo korvannut sisäisen sähköpostin.

Käytännöntarpeesta syntynyt ja kehitetty oululaissovellus Pint Please on oluen ystävän paras kaveri puhelimessa. Sinne voit tallettaa omat suosikkioluet, arvioida oluita, nähdä missä ravintoloissa mitäkin olutta tarjoillaan ja lukea muiden arvioita uusista oluista. Sovellus oppii tuntemaan olutmakusi ja antaa sinulle suosituksia.

Ladattavissa Android- ja iOSlaitteille.

Ladattavissa Android- ja Applelaitteille.

Ladattavissa Android- ja Windows Phone -laitteille.

NRO 1 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13

Urheilu | Talven monet mahdollisuudet.

Erilainen sunnuntai Omalla kohdallani ulkoliikunta talvisin on ollut käytännössä siirtymistä paikasta A paikkaan B. Miksi hytistä hangessa epämukavissa kerrastoissa kun vaihtoehtona on optimaaliseen lämpötilaan säädetty kuntosali? Kyse on kai elämyksistä joita salikortilla ei saavuteta. Niitä minä lähden tänä talvisena sunnuntaina etsimään.

TEKSTIT JA KUVAT Joel Karppanen

TAPAAN KOURALLISEN OULUN kiipeilyseuran aktiiveja seuran pääkallopaikalla, Puolivälinkankaan nuorisotalolla. He ovat innoissaan, sillä ilma on mitä optimaalisin jääkiipeilylle. Elohopea hipoo nollaa ja tuuli on olematon. Ainoastaan aurinko puuttuu. Itse olen kiitollinen kiipeilemiseni estävästä orastavasta flunssasta ja jumiutuneista lihaksista, sillä jo ensimmäisten minuuttien jälkeen ymmärrän kyseessä olevan erityistä kärsivällisyyttä vaativa harrastus. Varusteita ei ole paljon (hakku, köysi, kengät, jääraudat) mutta niitä sovitellaan ja asennetaan huolella. Hitaasti ja varmasti; lainavarusteiden on toimittava moitteettomasti.

2000-luvun alusta lähtien joka talvi vanhan nosturin rungon ympärille rakennettu jääkiipeilytorni löytyy tänä vuonna Alakyläntien varresta.

Sponsorien tukema ja vapaaehtoisten ylläpitämä 22 metriä korkea erikoisuus on harvinaislaatuinen niin Suomen kuin koko maailman mittapuulla. Jää muodostuu viereisen louhoksen tuottamasta ylijäämävedestä ja se virtaa putkea pitkin lammesta torniin yhtäjaksoisesti kellon ympäri.

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 1 | 2016

Tauko- ja lämmittelytilana toimivan työmaakopin edustalla käy kuhina. Antti Pohjola setvii pitkää köyttä ja Paavo Hahtola auttaa minua valjaiden kanssa. Hän tekee minulle lehmänhännän – eli klipsin, jonka avulla voin pitää taukoja kiivetessäni ylös pitkin tornin sisällä kulkevia tikkaita.

Nousu ahtaassa kuilussa on raskas, mutta ylhäällä avautuvat maisemat palkitsevat. Pohjola heittää köydet alas ja pian kiipeäminen voi alkaa.

Ensimmäisenä nousee Mika Narinen. Hänellä on kymmenen vuoden kokemus kiipeilystä ja harrastus on vienyt hänet ulkomaille asti. Jäätä! kuuluu miehen huuto ja alhaalla päivystävät väistävät kun mursketta putoaa. Sama huuto toistuu kymmeniä kertoja. Kolinaa, narsketta, tömähdyksiä ja naurua. Varttitunnin kuluttua sankari on ylhäällä.

Puuskutusta, syvää huokailua ja pieni voiton tuuletus – päivän ensimmäinen nousu on raskain. Eniten rasitusta saavat käsien lihakset, etenkin ojentajat.

Oman näytöksensä jälkeen Narinen avustaa ensimmäistä kertaa jääkiipeilyä kokeilemaan saapuneita vaihto-opiskelijoita, Annaa ja Kumaria. Oi-

24.1.2016, klo 13.24.

Lämpötila -4,2 °C. Kastepiste -4,3 °C. Tuulen nopeus 0,1 m/s.

Harmaata taivasta lukuun ottamatta täydellinen jääkiipeilysää. Kuvassa Iikka Konola.

NRO 1 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15

Urheilu | Talven monet mahdollisuudet.

Jäätä irtoaa Antti Pohjolan hakuniskun voimasta. Uutta jäätä syntyy viereisen louhoksen ylijäämävedestä, jota virtaa torniin taustalla näkyvässä putkessa.

Alakyläntien varrella sijaitseva kiipeilytorni nousee yli 20 metrin korkeuteen. Vastaavaa ei ole Suomessa ennen rakennettu. Parhaimmat luonnon tarjoamat jääkiipeilypaikat puolestaan löytyvät Posion Korouomasta.

JÄÄKIIPEILYTORNI » Yleisövuoro sunnuntaisin kello 11–17.

» Hinta 15 euroa, Oulun kiipeilyseuran jäsenille ilmainen.

» Välinevuokra 5 euroa. » Lisätietoja tornin sijainnista, kursseista ja jäsenyydestä: www.oulunkiipeilyseura.fi.

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

keaoppinen hakkuuliike lähtee ranteesta ja otteen on oltava napakka. Kokeilen itsekin, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta hakku ei kiinnity. Jäätä lentää silmilleni. Luovutan, sillä minun on aika siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Ammattilaisen pipolätkäkoulussa Hörpin kahvia lämmikkeeksi Raksilan jäähallin edustalla. Pian minua tervehditään ja vänkärin paikalle istahtaa Kärppien kanssa kaksivuotisen sopimuksen viime marraskuussa laatinut keskushyökkääjä Kajaanin Hokista, Miska Humaloja. Otamme suunnaksi Heinäpään urheilukeskuksen.

Humalojalle ulkojäät ovat olleet viime aikoina harvassa. Pelitahti on ollut kiivas ja 24-vuotias nuorimies on kärsinyt loukkaantumisista. Pahin on onneksi jo takana ja hän on vapautunut päästessään jäälle pitkästä aikaa, kuin virkistäytymään.

NRO 1 | 2016

Minua hieman jännittää. Kaverilta lainaamani luistimet ovat yhden kokonumeron liian isot ja kuulemma ”helvetin tylsät”. Viime luistelukerrasta on yli 6 vuotta, ja mailani on tehty puusta.

Lauha ilma on saanut ihmiset liikkeelle. Kovat pojat tunnetusti pelaavat kaukalossa ja sinne mekin astumme lämmittelyosuuden, syöttelyn ja kevyen luistelun, jälkeen.

Minä nousen vasemmalta. Vastustajan karvaus on hidasta ja tahditonta. Ohitan lyhyen keltapaidan helposti, vaikka tiedän sen johtuvan pelottavasta kömpelyydestäni. Keskushyökkääjä Humaloja ottaa kiekon, kun risteämme ja minä pinkaisen oikeaan laitaan kohti maalin edustaa. Humaloja syöttää millintarkasti laukaisupaikkaan, minä päätän kiertää maalin taakse ja tehdä forsbergit (tai kapaset), mutta suoritus epäonnistuu kiekon päästessä karkuun.

Humaloja puolestaan taituroi. Hän huokuu yh-

Oulun Kärppien tuore kiinnitys Miska Humaloja otti ensikosketuksen kiekkoon neljävuotiaana ja kulki Pyhäjärven ulkojäillä isoveljensä perässä. Vaikka harrastuksesta on tullut ammatti, into pipolätkään ei ole kadonnut.

MISKA HUMALOJA » 24-vuotias jääkiekkoilija. » Kotoisin Pyhäjoelta, asuu Oulussa.

» Ensikosketus kiekkoon 4-vuotiaana.

» Oulun Kärppien keskushyökkääjä, pelinumero 3.

» Pelannut aiemmin Pyhäjärven Pohdissa (PyPo) ja Kajaanin Hokissa.

teenkuuluvuutta jään, kiekon ja kaiken ympäröivän kanssa. Olemus on leikkisä, mutta tasapaino on horjumaton hänen ponnautellessaan kiekkoa lavallaan. Hän ponnauttelisi varmaan pidempään kuin vanha luokanvalvojani, nuorten maajoukkueessa sekä jalkapalloa että jääkiekkoa pelannut, Jaakko Palsola (joka muuten on ex-Kärppä-tähden Sakari Palsolan eno), jonka ennnätys on vaatimaton ”iltapäivä”.

Humalojan tasapaino juontaa juurensa miehen vahvasta pipolätkätaustasta. Pyhäjärvellä syntynyt ja lapsuutensa viettänyt Humaloja on tottunut pelaamaan ulkona säässä kuin säässä, pakkasrajoja tuntematta. Kun ura alkoi, pienellä Pyhäjärvellä ei ollut jäähallia, vaan kaikki Pohti Hockeyn harjoitukset ja pelit käytiin ulkona. Vapaa-ajalla he pelasivat myös, kävivät ampumassa lämäreitä kavereiden kanssa. Sittemmin kunta on kuitenkin saanut hallinsa.

Myöhemmin ottaessani kuvia yritän luoda rentoa yhteyttä muistuttamalla tapani mukaisesti hieman leveillen kuinka minuakin pyydettiin aikoinaan Kärppiin. Päätin kuitenkin pysyä lestissäni eli jalkapallossa, ja urani huipentui C15-junioreiden Suomen mestaruuteen. Välillä mietin olisiko lajin vaihto vienyt minut lopulta PohjoisAmerikkaan, rikkauksiin ja missien kainaloihin.

Tuskinpa vain.

Kellon lähestyessä neljää taivas on jo hämärtynyt. On aika lopettaa ja heittää hokkarit ja maila kuin nyytiksi olalle. ”Kylläpä se piristi”, Humaloja toteaa ja minä myötäilen, yllätyksekseni sitä todella tarkoittaen.

Kyyditän pelikaverini takaisin Raksilaan ja päästän hänet viikon ainoan vapaapäivän viettoon.

Sen jälkeen soitan kaverilleni ja ehdotan pipolätkäpeliä seuraavalle viikolle. Luisteleminen on ihan jees. • NRO 1 | 2016

Talvijuoksu: Asiantuntijan vinkit ALOITA MALTILLISESTI on fraasi joka löytyy varmasti joka toisesta hyvinvointi- ja laihdutusoppaasta.

Saman vinkin antaa myös Oulun Pyrinnön yleisurheilun lajikoordinaattori Harri Heikkilä kysyessäni häneltä tärkeimpiä muistisääntöjä talvijuoksun aloittamiseen. ”Hidaskin vauhti kehittää. Suosittelen panostamaan myös kunnollisiin varusteisiin. Hyvät lenkkarit kestävät vuosia”, Heikkilä kertoo linjojen takaa.

Selaan internetiä ja ihmettelen lenkkareiden värikylläisyyttä ja määrää. Osasta löytyvät kiiltävät nastat ja niissä luvataan hyvää pitoa. Sillä on merkitystä talvella, ja sen Heikkilä on oppinut kantapään kautta: kolme talvea sitten hän liukastui petollisesti. Nivelsiteet katkesivat eikä lenkkipolulle ollut asiaa seuraavaan kolmeen kuukauteen.

Muita tärkeitä varusteita ovat tuulta pitävät ja lämmittävät päällysvaatteet, pelkkä tuulipuku ei riitä. Alaruumiille oivat lämmikkeet ovat haalarihousut ja säärystimet, sitten pipoa korville ja putkihuivi kaulaan. Liian tuhdisti ei kuitenkaan sovi pukeutua ja pukin tuoma neule on syytä jättää kaappiin, sillä puuvilla kerää kosteutta ja jäätyy.

Valehtelen lähteväni pian lenkille ja kysyn lämmittelyn ja nesteytyksen merkityksestä. ”Jos kovempaa meinaat juosta, niin hölkkää alkuun kevyesti vartin verran. Nestettä on hyvä juoda ennen ja jälkeen suorituksen, ja pitkälle, yli parin tunnin lenkille kannattaa ottaa mukaan lämmintä juomaa”, Heikkilä vastaa itsestään selviin kysymyksiini.

Entä se kaikkien rakastama pakkasraja? Se vähän riippuu. Extreme-harrastajien testijuoksuissa niitä ei tunneta, Heikkilä puolestaan asettaa suositusrajansa kahteenkymmeneen.

Silloin voi käydä juoksemassa vaikka Ouluhallilla. •

OULUN YLIOPPILASLEHTI

17

Teatteri | Oulun ylioppilasteatterin Suuri Peto

Suuren Pedon kulisseissa KUVAT JA TEKSTIT Joel Karppanen

Oulun ylioppilasteatterin massiivisin tuotanto Suuri Peto! sai ensi-iltansa perjantaina 15. tammikuuta Valveella. Valokuvaaja Joel Karppanen ikuisti ensiillan tunnelmia näytelmän kulisseissa.

Krista Karttunen, Mari Melakari, Elli Turkka ja Kristiina Auvinen meikkaamassa.

Kaisa Seppänen ja kultamaalaus. Hän näyttelee Aiwassia, yhtä päärooleista.

Huutorinki 15 minuuttia ennen näytöksen alkua.

Leahin ja kaapunaisen roolissa nähtävä Eerika Ehovuo hengähtää käytävällä.

Väliaika. Savukkeella Eerika Ehovuo, Jarkko Remahl ja Krista Karttunen.

18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 1| 2016

Lisää kuvia verkkosivuillamme www.oulunylioppilaslehti.fi.

Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

Hi 5, Tips to Defeat Unemployment

Finland wants you to work, and it will not leave you stranded if you struggle to find a job. So let me guide you, adventurer. Your quest begins now.

BY Marcelo Goldmann

Get A Good Starting Point

Downshifters in The Rat Race You will be surprised but Finnish universities do not fit into the traditional Nordic “full employment” scheme anymore, where you would study diligently, graduate early, get yourself a steady job and stay in it until retirement. For a simple reason that there are not enough jobs for all graduates on offer in Finland.

BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova UNIVERSITIES ARE TRYING to adjust: they introduce joint programmes, start-up support, experimental studies, collaborations, internship grants, etc. while being pressed by the government, economy, labour market and society. It’s hard for them to go from “static” to “flexible” overnight. And as long as you happen to pursue your degree during this transitional period, you have to know what to expect after graduation. There is a big chance for you to become downshifters in the rat race.

“If young people look at their job prospects in the next four decades, I wouldn’t be surprised if they opted to vote for basic income instead”, says sociologist and working life researcher Antti Kasvio in his interview to Yle News.

He calls the “full employment” society model “nothing but a pipe dream”. For several years, the jobless rate among highly educated people has been rising faster than that of the population at large.

The Ministry of Employment and Economy’s most recent work barometer says that such professions as secretaries, journalists and advertising specialists suffer from oversupply with few prospects for employment. Biologists, chemists and biochemists are having hard times too, according to economist Heikki Taulu from Akava. This

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

year has seen more unemployed university grads than ever before.

With no salaried jobs to be found the boldest ones choose to try their luck as entrepreneurs.

Probably, international students feel the pressure of the rough times the most. Just under half of them are employed in Finland within a year of graduation. The other half leave with their degrees or remain unemployed. After receiving a Master’s degree, many of them get jobs in the hospitality and cleaning industries.

Unfortunately, Finnish companies in other areas have no strategy for employing international graduates.

“If a student with a lower degree doesn’t get a job they often pursue PhD studies because that guarantees them 4 years of work through to their dissertation”, says Maija Arvonen, Agreements and Bargaining Officer with the Finnish Union of Experts in Science.

But once they graduate they face the same problem again – the private sector is not interested in hiring those with PhDs. The circle has been closed. By getting a university degree you might set yourself up for downshifting in the rat race triggered by recession, political and social changes. What you can do now to brake a fall is to be aware of the risks, get your teeth into all opportunities available and keep calm. • NRO 1 | 2016

First things first: register with the employment office as an unemployed job seeker. You will be eligible to either Unemployment Allowance if you have worked at least 6 months in the past two years before your unemployment. Otherwise you will be eligible to Labour Market Subsidy if you have never worked, worked less than 6 months in the past two years, or been unemployed receiving Unemployment Allowance for more than 500 days. You can find more information on the KELA website.

Brush Up Your CV And Practice Your Interview Skills In order to land a job, you have to “sell” yourself. A good CV can make a difference; just make sure it is no longer than 2 pages and in the right (Finnish) format. The CV will serve as your presentation card.

Your potential employer will want to learn more about you and will likely invite you over for an interview.

Remember to practice for this: ask yourself some questions the employer could ask, such as ‘what are your strengths and weaknesses?’ and ‘what value can you bring to the company?’.

Find Resources And Grind, Grind, Grind In this day and age, the information highway (Internet for the layman) is one of our best resources for job seeking. The Ministry of Employment and the Economy (TE-Palvelut) is a good place to start (www.te-palvelut. fi/te/en/). Here you can find some job vacancies and labour market training programmes. For English speakers, a page that can provide some valuable resources is www.expat-finland.com. For Finnish speakers a good resource is www.aarresaari.net. Apply to as many places as you can. Don’t worry – this does not make you look desperate. If you don’t show your interest, the companies won’t know you are available.

Call Them, Maybe?

Job seeking is not an exact science. What one employer finds desirable might be a turnoff for another company. However, one great way to get the attention of your potential employer is by calling the contact number in the job application. Introduce yourself and let them know you are planning to apply for the position. I know it sounds scary, but it will prove them that you are not afraid to face challenges. Ask some questions about the company and the job opening.

Remember to be polite and don’t extend the call more than you have to.

Share Your Legacy Once you have defeated unemployment by finding a job, you could share your story with others: in forums, circles of friends, social media, whichever you prefer.

Newbie employment seekers could benefit from your amazingly vast wisdom. Let them know which resources you used, what worked, what didn’t work.

You will be part of someone’s legacy one day when they tell their own story of their quest to find a job.

“A PhD in Being Unemployed” - A Case Study Or A Lost Case?

Being awarded an academic degree should lead you to a bright future and financial independence.

In theory. In practice, however, you might have to bring your brand-new degree certificate straight away to the unemployment office. How do young graduates deal with unemployment in Oulu? We talked to a girl who faced this challenge, and here is her story.

BY Bianca Beyer PHOTO Alisa Tciriulnikova

ANASTASIA, WHO’D RATHER not have her real name revealed, came to Oulu in 2010 to study in the International Business program for her second Master.

She prepared herself for a smooth transition from studies to working life early on by getting involved in different projects related to the University of Oulu. Her professor was like a father figure, she says: He was always looking out for her, and hooking her up with new projects.

A perfect career-preparation is unfortunately no guarantee whatsoever for a secure position after graduation.

Unemployed in Oulu – Extra Challenging?

The project she was working on until the end of 2014 looked promising. Then the University had to rearrange something, make budget cuts, and soon it became clear that there would be no space for her anymore.

Anastasia still had to graduate, which kept her busy until June 2015.

Then her unemployment period started. Even though it was “only” half a year until she found her current job, to her it felt like a lifetime.

The emotional stress of having a “full-time job” without compensation, dealing with rejections or, in the worst cases, ignorance, and still getting up every day and finding a kind of a routine might be equally exhausting for everyone who is unemployed.

”

Preparation is everything, and especially when a recruitment agency is involved, they care only about matching the required skills – no more, no less.

“There are certainly some extra obstacles when you’re located in Oulu!” Anastasia explains.

Population density in combination with the language barrier might be among the biggest ones.

The more globally oriented companies are located in the south.

According to Anastasia, job seekers who do not speak Finnish fluently can choose from approximately 8% of the overall vacancies, sometimes less.

Whoever wants to work and stay in Finland has to be flexible when it comes to the location. And being located as far up North as Oulu does not necessarily help being picked for a job interview. No one is going to cover your travel costs – companies want the minimum amount of efforts to deal with you.

Anastasia’s top tip is to move to the South and emphasize in the applications that you are very close by.

There Will Be A Light at The End of The Tunnel “You have to expect a call at any time of the day,” she warns.

“Sometimes, when they caught me unprepared, I told them I was in a shop or on the bus and asked them to call me back in 30 minutes. That gave me the time to actually look up what this job and company was about, and what I had written in my application!”

Preparation is everything, and esNRO 1 | 2016

pecially when a recruitment agency is involved, they care only about matching the required skills – no more, no less.

Being a non-EU citizen in Finland on the search for a job, for instance, is like sitting on a ticking time bomb. Not only are you not eligible for the social support that Finns and EU-citizens get (when they register at the unemployment office as jobseeking), or the mental support that has been outsourced to Cimson and where they can get free meetings up to eight times with valuable tips on how to optimize the application process. No, you also have to worry about your residence permit. Try being relaxed and natural in interviews with the sword of Damocles pending above your head.

Anastasia managed. She actually discovered her passion for marketing activities and cold-calling during the job-seeking process, and is now working in a start-up, engaging new customers.

A friend of hers had to return to her non-EU country for a while before she was offered a job in Poland.

The most important thing is to keep a routine and remain positive, as the odds that you will never find a suitable job, are very small after all. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

21

Luettavaa Alexandra Salmela Antisankari (Teos 2015)

Hollywoodissa on paljon hyvää

KOLUMNI | Tieteeseen pohjautuvien elokuvien kasvu on iso juttu.

H

ollywood-elokuvat tuntuvat nykyään keskittyvän ennalta tunnettuun lähdemateriaaliin. Valtavirtaelokuva kaihtaa aikuisia teemoja ja vaihtaa ne johonkin sellaiseen, jolla on helppo myydä leluja.

Tähän on syynsä: elokuvien tuotantokustannukset ovat kasvaneet niin isoiksi, että riskinottoa vältetään viimeiseen asti. Sen takia on helpompaa tehdä leffa laivanupotuspelistä kuin tuoreesta ideasta, sillä Battleship on edes jossain määrin tunnettu brändi.

Hollywoodille kiukuttelu sen rahanahneudesta on tietysti täysin hyödytöntä, sillä isot elokuvat ovat ensin bisnestä ja vasta sitten kaikkea muuta. Ja vaikka blockbusterrainojen keskeisiä ideoita ei enää keksitäkään itse, vaan ne napataan jo olemassaolevasta materiaalista, elokuvien sisällössä on tapahtunut paljon positiivisiakin muutoksia.

Roolitusten diversiteetti kasvaa. Hyvänä esimerkkinä toimii tuore Star Wars, jonka pääosissa nähdään Hollywoodille täysin poikkeuksellisesti nainen ja tummaihoinen mies. Täysin valmis prosessi ei tietenkään ole (esimerkiksi Marvel ei ole vieläkään saanut aikaan yhtään supersankarileffaa, jonka pääosassa olisi nainen), mutta suunta on hyvä.

ihminen voisi käyttää aivojensa koko kapasiteettia samanaikaisesti. Gravity kiskaisi teatterissa katsojan kiertoradalle ja muistutti armottomasti avaruuden säälimättömyydestä.

Kaikkein hienointa supersankari- ja nörttibuumissa on se, että tieteellinen lähestymistapa on keino ratkoa elokuvien ongelmia. Rautamies ei saa supervoimiaan kuntosalilta vaan rakentamalla itselleen hyperteknisen haarniskan. Elokuvien arkkisankarina ei enää nähdä valtavalla konekiväärillä varustautunutta lihaskimppua, vaan sankariksi noustaan keräämällä tietoa ja yhdistämällä sitä uusiin ideoihin – innovoimalla, tutkimalla, hakkeroimalla, ohjelmoimalla.

Kaikki elokuvat toki ottavat taiteellisia vapauksia todellisuudesta – esimerkiksi Interstellarin astrounautti olisi kärventynyt tuhkaksi mustan aukon kertymäkiekossa – mutta ylipäätään se, että tieteen tekemistä löydöistä rakennetaan elokuvalle pohja ja löydetään avaimet elokuvan keskeisiin ratkaisuihin, on jo älyttömän iso juttu.

Ja tällä todella on väliä: elokuvat vaikuttavat etenkin alitajuisella tasolla paljon siihen, miten maailmankuvamme rakennamme. Mitä enemmän rakennuspalikoiksi tarjotaan ennakkoluulotonta ja innostavaa suhtautumista tieteeseen, sen parempi on ihmisen tulevaisuus.

”

Prosessi ei ole täysin valmis.

KAIKKEIN ENITEN MINUA ilahduttaa tieteellisen maailmankuvan istahtaminen luonnolliseksi osaksi elokuvien maailmaa. Interstellar leikittelee avaruusmatkailulla, mustilla aukoilla ja aika-avaruusjatkumon vääntelyllä, Scarlett Johanssonin Lucy puolestaan pohtii mitä voisi tapahtua, jos

Kirjoittaja on oululainen stand up-koomikko, joka ei suuremmin arvosta romanttisia komedioita. Paitsi jos ne ovat hyvin tieteellisiä romanttisia komedioita.

Tanssi | Tanssiminen tekee ihmisestä myötätuntoisemman.

Raekallio Corp.

Esitys – A Performance Esitys-teoksessa kaksi eri esityskonventioiden ympärillä toimivaa ja eri keinoin rakennettua esitystä toteutuvat samanaikaisesti samalla näyttämöllä.

Haapala / Lahti / Lehtonen / Teppo Mäkynen & TM3 – Rave for MAD Rave for MAD on esitys, salaiset juhlat ja jazz-keikka.

Se törmäyttää kokeellisen tanssitaiteen ja underground-klubikulttuurin.

Huh huh. Bratislavassa syntyneen Alexandra Salmelan toinen romaani Antisankari jättää hengästyneen olon. Salmelan palkittu esikoisteos 27 eli kuolema tekee taiteilijan leikitteli railakkaasti eri kaunokirjallisuuden tekstilajeilla, mutta Antisankariin verrattuna se on hillitty kuin puhelinluettelo.

Antisankarin muoto toisintaa monimediaalista maailmaa, jonka tekstisilppu vilisee silmien edessä katkonaisena älämölönä.

Sensaatiolööppien pinnallinen typeryys asettuu pelottavan tutulla tavalla osaksi kirjan luomaa todellisuutta. Tekstin typografia ja villi asemointi sivuilla häiritsevät tarkoituksellisesti kirjaan uppoutumista.

Mutta tekstikirjo ei ole ainoa kirjan eheyttä hajottava tekijä. Postmoderniin henkeen ironinen ja epäluotettava kertojaääni rikkoo tarinaa. Teoksessa eletään kahdessa vastakkaisessa maailmassa Utopiassa ja KoroNovossa. Utopia on ekologinen kommuuni, jossa eletään askeettisesti ankarissa olosuhteissa. KoroNovo puolestaan on jonkinlainen hyperkapitalistinen mukavuuskeidas, jossa on käynnissä jatkuvat kerskakulutusbileet.

Utopialainen camera obscuraa käyttävä lehtikuvaaja Antti Sankari saa puhujakutsun viherpesua henkivään ympäristötilaisuuteen KoroNovoon. Mukaan lähtee hyllytetty toimittaja ja hänen päiväkirjaa pitävä tyttärensä. Mystinen kertojahahmo tuntuu olevan vaarallisen kiinnostunut Antti Sankarin antisankarimaisista edesottamuksista. Lopulta lukija pääsee seuraamaan sankarikuvien, legendojen ja myyttien totaalista romutusta.

Vaikka kirjan muoto on olennainen osa sen sisältöä, teoksen dramaturgia jää auttamatta räikeän toteutuksen varjoon.

Keskiössä on polarisoituvan maailmankuvamme, ekofasismin ja kulutushysterian vimmaisen groteski satirisointi. Teos sisältää luultavasti kotimaisen kirjallisuushistorian vastenmielisimmän kohtauksen, joka konkretisoi törkyviihteen olemuksen. Se on myös samalla teoksen parhaita kohtauksia, koska lukijaa haastetaan tällä tavoin Suomessa aivan liian harvoin.

Rohkeudesta huolimatta toteutus on ongelmallinen, koska nihilistinen rekisteri ja litteähköt karikatyyrihahmot tekevät itse kertomuksesta paikoitellen epäkiinnostavan. Vaikka kokeilullisuus on uutta luovana voimana taiteen edellytys, teoksen toivoisi kasvavan pelkkää muotokikkailua tai pilakuvaa suuremmaksi elämykseksi. Rikkonaisuus vaikeuttanee teoksen vastaanottoa, mutta se nousee joka tapauksessa esiin suomalaisesta kirjavirrasta kunnianhimoisen omaäänisyytensä ansiosta.

Eleonoora Riihinen

Valvesalissa Useita esityksiä 19.-27.2.

Kulttuuritalo Valveella 16. maaliskuuta

NRO 1 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23

Kuunneltavaa Scenes: Sex, Drugs and Modern Art

Kielletyt sanat Oululaisten vientitoivo jatkaa kolmannella albumillaan omaperäisellä tyylillään. Taiteellisena pidetty The Scenes on lähestynyt rockia nyt suoraviivaisemmin ja sanoitukset edellä. Miki Liukkosen tekstit ovat kuitenkin sikäli runollista tavaraa, että Konsta Koiviston tulkintoina ne taipuvat rytmiinsä vähintäänkin mielenkiintoisesti läpi koko levyn.

Jos sävellyksissä onkin vähemmän taidetta, lyriikan ja melodian yhteentörmäyksessä sitä syntyy kuin itsestään.

Suede: Night Thoughts

Vuonna 2013 comebackin tehnyt Suede tulee taas ryminällä, nyt edellistäkin paremmalla albumilla. Bändi kuulostaa elinvoimaiselta ja entistä isommalta – ajoittain jopa pahaenteisen massiiviselta – ja koko kahdentoista biisin materiaali on hämmentävän kovaa. Brett Andersonin ääni on myös loistoiskussa hänen pureutuessaan tarinoihin, joissa nuoruus on enää muisto vain. Tätä on kypsien, kaiken kokeneiden ja opikseen ottaneiden brittipopparien tekeminen parhaimmillaan.

Bloc Party: Hymns

KOLUMNI | Muutaman ilmauksen boikotointi keventää oloa.

U

udenvuodenlupaukset taitavat olla jo rikottu. Totaalikieltäytyminen sokerista tai vähintään neljässä Sporttipassi-jumpassa käyminen joka viikko olisivat suuria vaatimuksia kenelle tahansa. Saati sitten sellaiselle, joka nauttii suklaasta tai tykkää iltaisin tehdä muutakin kuin kuunnella jumputusta ja ohjaajan huutamia kehuja fantastisille kuntoilijoille. Miksi ihmisen pitäisi vaatia itseltään kohtuuttomuuksia tai kieltää asioita, jotka tuottavat iloa?

Lupausten sijaan halusin tammikuun alussa udella lähimmiltäni, mitä he toivovat vuodelta 2016. On armollisempaa toivoa vaikkapa keskittymistä kuin luvata, että maksimoi päivittäisen tuotteliaisuutensa.

Hämmennyin, kun sain kuulla, että vaikutan kiireiseltä ja minulla on paljon tekemistä. En kokenut, että touhua olisi radikaalisti enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Hieman stressaantunut ehkä olin. Jos luettelen to do -listaani ja nousen lounaspöydästä mutisten, että pitäisi kirjoittaa yksi teksti ja käydä kirjastossa, ei ihme, että elämäni vaikuttaa pakkojen sanelemalta painepesäkkeeltä.

Rupesin tietoisesti siivoamaan pitäisi-verbiä kielenkäytöstäni. Nyt lähden kirjoittamaan ja voisin käydä kirjastossa. Itse asiassa haluan tehdä noita asioita. Olen etuoikeutettu, koska saan tehdä niin. Arki tuntuu paljon mukavammalta.

ENNEN VERTASIN ITSEÄNI mystiseen joukkoon nimeltä kaikki. En ole ainoa kaikki-ajatteluun sortuva. Ajauduin keskusteluun, jossa eräs

Yksitoista vuotta hienon esikoisensa ilmestymisestä Bloc Party on saanut tehtyä viidennen levynsä. Miehistönvaihdokset ja Kele Okereken sooloseikkailut lienevät antaneet tujauksen positiivista virtaa, sillä ”Virsillä” ryhmä kuulostaa jälleen tekemisestään kiinnostuneelle. Mainitut elementit ovat myös vieneet yhtyeen soundia yhä enemmän tylsähkön, joskin ilmavan elektro-indien suuntaan. Hengellisen teeman tunkemisesta lyriikoihin jää hieman väkinäisen konseptin maku.

Marko Pyhähuhta

24 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 1 | 2016

seurueen jäsen oli viime kesänä käynyt kaksissa häissä. Hän kertoi hieman ahdistuneella äänellä, että kaikki menevät naimisiin. Rankkaa yleistystä, totesin. Hän puhui yhteiskunnan paineesta perustaa perhe. Tuo haiskahtaa normiläähätykseltä, keksittyihin normeihin puristamiselta. Sellaisen huohotuksen voi huoletta karistaa niskastaan.

Yhteiskunta on hyvin epämääräinen möhkäle sanelemaan kenellekään minkäänlaisia määräyksiä henkilökohtaisista elämänvalinnoista. Nuo paineet ovat vain ympäriltä imettyjä sanoja, jotka pohdiskelijan omassa mielessä ottavat käskyn muodon. Kukaan ei pakota. Kyseessä on oma elämämme, omat valintamme.

Mistä nämä päänsisäiset sanelijat tulevat?

Sigmund Freudin ajatuksista voidaan kiistellä, mutta ilmiö muistuttaa hänen muotoilemaansa yliminän käsitettä: vaativaa ja perfektionistista minuutemme ulottuvuutta, joka yrittää tukahduttaa mielihyvän ja saa meidät noudattamaan sääntöjä.

Kielitieteen vaikutuksen alaisena olen tullut diskurssiuskovaiseksi. Ympäröivä diskurssi eli sanat ja puheentavat muokkaavat todellisuutta ja käsityksiämme asioista. Sanoilla on valtaa niin yhteisössä kuin yksilön omassa päässä. Ajatuksen voima ei ole humpuukia.

Kuuntelisitko sellaista ihmistä, joka käskyttää tai puhuisitko jollekulle yhtä ilkeästi kuin itsellesi? Tuskin. Toivon, että vuonna 2016 henkilökohtainen vihapuhe vähenee.

Sanna Häyrynen on tiedeviestinnän opiskelija, joka ei suostu kuuntelemaan kyynisiä puheita.

Keikat | Usein kuulee sanottavan, että musiikki on parasta livenä.

Oulun Musiikkijuhlat Maaliskuista Oulua värittää kahden viikon ajan maan kärkijazz- ja rytmiartistit sekä annos kamarimusiikkia.

OMJ:n tämänvuotinen ohjelma pursuilee mielenkiintoista kuunneltavaa.

Mukana ovat mm. useassa kokoonpanossa nähtävä rumpali Teppo Mäkynen,

huikea Dalindèo, kansainvälisesti tunnettu Verneri Pohjola kvartetti ja juhlat päättää Bachin Johannesbassio festivaalin taiteellisen johtajan Jaakko Kuusiston johtajamana. Lue lisää www. omj.fi.

Death Hawks

Useassa paikassa ympäri Oulua 11.-24. maaliskuuta

45 Specialissa 19. maaliskuuta

Kolmannen albuminsa viime marraskuussa julkaissut yhtye tarjoaa visuaalisestikin hienoja keikkoja. Sun Future Moon -albumi laajentaa yhtyeen psykedeliarockia jazzin suuntaan.

Koettavaa

Huonosti meni, mutta tulipa tehtyä Ihan tiloissa Oulun taidemuseossa 20. maaliskuuta asti KOLUMNI | Välillä on pakko luopua itsellemme asettamista liian korkeista vaatimuksista.

L

uin joululomalla Finlandia-palkinnon voittaneen romaanin Oneiron. Se oli mielestäni täydellinen romaani: mielenkiintoisia henkilöhahmoja, harkittu rakenne ja kokoelma erilaisia tekstilajeja. Sitten sain selville, että Laura Lindstedt kirjoitti romaaniaan kahdeksan vuotta. Kenellä on aikaa ja jaksamista työskennellä minkään projektin parissa kahdeksan vuotta, kauhistelin.

Toisaalta ymmärrän Lindstedtiä, sillä olen aina ollut hieman perfektionismiin taipuvainen. Uskoisin, että tämä sama vaivaa useita nuorehkoja naishenkilöitä. Täydellisyyden tavoittelu voi saada meidät esimerkiksi alisuoriutumaan opinnoissamme. Esseetä voisi hioa loputtomasti, ja vain ulkoa asetetut aikarajat pakottavat saamaan senkin valmiiksi. Harmi, sillä keskeneräisyydessä olisi kiva velloa. ”En ole vielä valmis kirjoittamaan hyvää gradua”, ajattelin eräänä syksynä, pakkasin malarialääkkeet, moskiittoverkon ja valekihlasormuksen rinkkaani ja lähdin Intiaan. Intian-reissun jälkeen tuli järjestöhommia ja töitä enkä vieläkään ehtinyt kirjoittaa gradua. Sille täytyisi olla kunnolla aikaa, ja halusin tehdä sen hyvin. Minähän en mitään keskinkertaista gradua kirjoita.

Sitten jossain vaiheessa gradun kirjoittaminen oli vain pakko aloittaa. Kirjoitin sitä yhden kevään ajan ja samalla tein kaikki loput rästikurssini. Yritin kirjoittaa mahdollisimman täydellistä tekstiä, mutta samalla hiekka tiimalasissa hupeni vääjäämättä. Päivisin kirjoitin ja öisin purin hampaitani yhteen. Bussimatkoilla yliopiston kirjastoon kuuntelin soittolistaani nimeltä ”Maiste-

riahdistus”. Joskus vapun jälkeen palautin ison G:n ja olin huojentunut. Ei se ehkä ollutkaan niin iso, nyt kun jälkikäteen mietin.

TYÖELÄMÄSSÄ ME PERFEKTIONISTIT joudumme usein luopumaan itsellemme asettamista liian korkeista vaatimuksista. Olen joutunut palauttamaan käännöstöitä, joiden kaikista ruotsinkielisistä termeistä en ole ollut ihan varma. Kaupallisella alalla ollessani tein varmasti kiireen keskellä virheitä, jotka tulivat yritykselle kalliiksi. Lastentanssin opettajana huomasin, etten saakaan kaikkia viisivuotiaita innostumaan tanssiharrastuksesta.

Nykyisessä työssäni ylioppilaskunnassa minulla on usein lukuisia projekteja yhtä aikaa meneillään. En ehdi viimeistellä kaikkia esityksiäni ja toisinaan menen palavereihin valmistautumattomana. Se on ollut ehkä aikuiselämäni kovin mutta opettavaisin kolaus. Öisin tietysti mietin yksityiskohtia, jotka olisin voinut tehdä paremmin ja surkuttelen omaa epätäydellisyyttäni. Aamun tullen ajattelen hieman itseironisesti: ”Huonosti meni, mutta tulipa tehtyä!” Tällä tarkoitan sitä, että usein jonkin asian valmiiksi saaminen on parempi vaihtoehto kuin täydellinen suoritus. Tekemiään virheitä ei kannata jäädä märehtimään, sillä niistä voi oppia.

Latteaa, mutta totta.

Juuli Juntura on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten ja järjestöasioiden asiantuntija.

Näyttelyt | Kaikki meistä ovat omalla tavallaan luovia.

Laura Pehkonen

Ice See Level

Oulun luontoaarre

Keramiikkataiteilija Laura Pehkonen tuo oudon kiehtovat torninsa ja kynttilänjalkansa Ouluun. Mukana Pehkosella on pirteän värikkäitä koruja, jotka sopivat alati piteneviin kevätpäiviin.

Yhdysvaltalaisen taiteilijatutkijan, apulaisprofessori Itty Neuhausin taidenäyttelyssä installaatioita ja valokuvateoksia muutoksesta ja muutosvoimista arktisella alueella.

Sanginjoen ulkometsän aarteita -näyttelyn valokuvat ja tekstitaulut antavat tietoa Sanginjoen ainutlaatuisen ulkometsän luonnosta, harrastusmahdollisuuksista sekä historiasta.

Galleria Koomassa 4. maaliskuuta saakka.

TellUs Arenassa 8. helmikuuta alkaen

RÄNNI-galleriassa 28. helmikuuta saakka.

Jos näyttelyä kiertäessä tulee pohdittua taiteen merkitystä ja sitä, mitä esimerkiksi kuvataide voi olla ja miksi juuri nämä teokset on valittu taidemuseon seinille, on näyttely onnistunut. Näitä ajatuksia pyörittelin Ihan tiloissa –näyttelyssä, johon on koottu neljän Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevan nykytaiteilijan teoksia.

Oulun taidemuseon kahteen tilaan levitetty näyttely esittelee Jussi Gomanin (s. 1980) suuria ja värikkäitä maalauksia, Jenni Ylppärilän (s. 1980) erilaisten talojen pienoismalleja, Antti Oikarisen (s. 1974) minimalistisia maalauksia ja veistoksia sekä Jouna Karsin (s. 1980) hätkähdyttäviä pienoismallin tapaisia veistoksia luonnosta.

Jenni Ylppärilän luomat nukkekotikokoiset pienoismallit hylätyistä liiketiloista, lähiökaupoista ja palopostista venyttävät kuvataiteen rajoja ja osoittavat sen voivan olla kolmiulotteista. Katsoja on tyytyväinen, jos arvaa, mikä talo on kyseessä ja missä se sijaitsee.

Eniten näyttelyssä hämmentää Oikarisen teokset, joiden nimetkin kertovat jotain. ”Maalaus” ja ”Konstruktio” ovat nimenmukaisesti juuri näitä, mutta kuitenkin esittävät jotain muuta. Minulle nämä teokset tuntuvat sisällöttömiltä, ja niiden juju jää epäselväksi.

Minna Koivunen

Luova laboratorio LABRA Oulun Torinrannassa Avoinna arkena kello 10–18 Elokuussa 2015 oululaiskaksikko Martta Tervonen ja Sami Mikkola päättivät vaihtaa silloiset työnsä luovuuden edistämiseen ja perustivat Luovan laboratorion, joka on muun muassa yhteistyöskentelytila ja erilaisten tapahtumien pitopaikka tunnelmallisessa aitassa. Työviikkoon on saanut mukavaa vaihtelua, kun on käynyt välillä tekemässä töitä Labran lämpimässä ja inspiroivassa ympäristössä.

Heillä on tarkoituksena täyttää Oulun luovuudella ja luoda Ouluun yhteisö, jossa luovuudesta kiinnostuneet ihmiset ja yritykset kohtaavat. Helmikuussa Tervonen ja Mikkola julkaisivat kirjan Luova laboratorio –15+1 tietä luovuuteen. Siinä muun muassa Meeri Koutaniemi, Minna Parikka, Miki Liukkonen, ja Pirjo Heikkilä puhuvat luovuudesta. Mitä luovuus on ja miten itse kukin voi toteuttaa itseään?

Minna Koivunen

NRO 1 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25

Alumnilta oppia | Palstalla Oulun yliopiston alumnit kertovat työelämästä.

PÄIVI VATKA » Valmistunut vuonna 2009 filosofian maisteriksi kulttuuriantropologian pääaineesta. Opiskeli Oulussa sivuaineenaan monikulttuurisuusopinnot ja Helsingin yliopistossa Afrikan tutkimusta, uskontotiedettä, kehitysmaatutkimusta ja arkeologiaa.

» Yliopisto-opinnoissa parasta oli vapaus valita itselle mielenkiintoisia kursseja yli tiedekuntarajojen.

» Haastavinta opiskeluissa oli itsenäisyyden kääntöpuoli: opiskelu oli välillä yksinäistä puurtamista.

Yliopisto-opiskelijalla ei ole yhtä luokkaa tai ryhmää, jossa opintoja suoritettaisiin samaan tahtiin muiden kanssa.

» Ensimmäinen oman alan työ oli projektiohjaajana Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa Ulrik-hankkeessa. Siinä Rikosuhripäivystyspalvelua kehitettiin niin, että ulkomaalaistaustaiset rikoksen uhrit löytäisivät palvelun ja kynnys avun ja tuen hakemiselle madaltuisi. Pro gradu -tutkielma käsitteli oululaisten maahanmuuttajanuorten sosiaalista identiteettiä.

» Töissä Pohjois-Suomen ja Kainuun aluekoordinaattorina Kotona Suomessa -hankkeessa. Hankkeessa kehitetään maahanmuuttajien kotouttamistyötä tekevien asiantuntemusta ja osaamista. Tavoitteena olisi tehdä kotouttamispalveluista tasalaatuiset ja yhteneväiset koko maassa.

» Unelmoi päivän pidentymisestä ja aurinkoisen ajan lisääntymisestä.

Päivi Vatkan mukaan vapaus oli yliopisto-opinnoissa parasta – ja samalla pahinta. Itsenäisyyden sietokykyä vaaditaan erityisesti silloin kun oma pääaine ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. ”Omat tulevaisuudensuunnitelmani olivat Oulun yliopistossa aloittaessa jo aika selvillä. Mutta osalle kulttuuriantropologian opiskelijoista voi olla vaikeaa yhdistää opintoja työelämän tarpeisiin.”

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 1| 2016

Uraa on turha suunnitella Kulttuuriantropologiaa opiskellut Päivi Vatka pitää projektipesteistä eikä välitä tietää, onko samalla alalla vielä kymmenen vuoden päästä. Nykyhetkeensä maahanmuuttajien kotoutumishankkeen parissa hän on silti tyytyväinen – vaikka tietää, että olisi voinut valita reittinsä myös toisin.

TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Elina Korpi PÄIVI VATKA, 37, EI MUREHDI tänään sitä, missä työpöytä sijaitsee kymmenen vuoden päästä.

Tärkeintä on se, että sellainen ylipäänsä on – paperia kun hanketyössä tunnetusti kertyy.

Tällä hetkellä työpiste papereineen löytyy Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukselta, jossa Vatka työskentelee maahanmuuttajien kotoutumista tukevia palveluita kehittävässä Kotona Suomessa -hankkeessa.

Työpöytänsä ääressä hän ei juuri ehdi istua, sillä Pohjois-Suomen ja Kainuun aluekoordinaattorina Vatka on tien päällä jatkuvasti. Koordinaattorin työ vie Vatkan tapaamaan maahanmuuttajien kotouttamistyötä tekeviä ihmisiä eri oppilaitoksissa, kunnissa ja järjestöissä.

Viime vuonna startanneelle projektille riittää jatkoa ainakin kahdeksi vuodeksi.

Sen jälkeen Vatkan tie voi viedä taas muualle – minne, sitä hän ei tiedä, eikä oikeastaan välitäkään tietää. ”En harrasta urasuunnittelua, enkä vielä kaipaakaan vakipestiä.”

Vaihtuvuuden ihanuus Oli kyseessä sitten urasuunnittelu tai puhdas johdatus, Päivi Vatkan ansioluettelosta erottuu kaksi määräävää piirrettä: projektiluonteisuus ja ihmiskontaktit.

Jo opiskeluaikanaan Vatka teki opintojen ohella asiakaspalvelutöitä – ja viihtyi niissä mainiosti.

Valmistumisen jälkeen asiakaspalvelu vaihtui verkostoyhteistyöhön, jossa työtä tehdään yhdessä laajasti eri alojen ammattilaisten kanssa.

Ennen nykyistä pestiään Vatka työskenteli kaksi vuotta Rikosuhripäivystyksen Ulrik-projektissa ja kolme vuotta Oulun kaupungin maahanmuuttajanuorten ohjaus- ja neuvontapalveluita kehittävässä hankkeessa ja maahanmuuttajanuorten ohjaajana Byströmin nuorten palveluissa.

Vatka ei ahdistu työsopimusten päättymispäivästä. Määräaikaiset pestit, muutaman vuoden välein vaihtuvat työnkuvat ja erilaiset työtiimit ovatkin sopineet hänelle mainiosti.

”Tykkään kovasti hanketyöstä ja ihmisten kanssa työskentelystä. Jollei näin olisi, olisin kenties jo melkoisen masokistinen”, hän nauraa.

Vatkan osaamisalueeksi on muodostunut monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatyö.

Suunta ei ollut selvillä vielä 1990-luvun lopulla, jolloin Vatka pohdiskeli yliopisto-opintojen aloittamista.

Työskenneltyään useamman kesän museossa hän valitsi pääaineekseen arkeologian ja opinahjokseen Helsingin yliopiston.

Museoihin säilötyn historian sijaan hän kiinnostuikin ihmisestä. Arkeologia vaihtui Afrikan tutkimukseen, ja palettia kasvattivat vielä uskontotieteen ja kehitysmaatutkimuksen opinnot.

Opinnot ihmistieteiden parissa kiinnostivat, pääkaupunkiseutu opiskeluympäristönä sen sijaan ei. Kun gradun aloittaminen tuli lopulta ajankohtaiseksi, Vatka päätti ottaa opinnoissaan erätauon. Sen aikana hän pähkäili tulevaisuuttaan ja sen ohessa paiski kokopäivätöitä kansainvälisen yrityksen vastaanotossa.

Hengähdystauon jälkeen Vatka palasi opiskelemaan, mutta Helsingin sijaan opinnot jatkuivat nuoruuden maisemissa Oulussa. Afrikan tutkimuksen opinnoista kipinän monikulttuurisuuteen saaneelle Vatkalle kulttuuriantropologia tuntui järkevältä jatkolta. Tieteenala keskittyy nimensä mukaisesti erilaisiin kulttuureihin ja siihen, miten ne vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ympäri maailmaa.

Kenties ainevalintaan vaikutti myös raaka realismi. Vaikka oma kiinnostus alkoikin hahmottua Afrikan tutkimuksen opintojen aikana, Vatka tiesi, ettei sinänsä kiinnostavalta alalta töitä löytyisi – ellei sitten ollut halukas muuttamaan Afrikkaan.

Humanisti tallaa oman polkunsa Kuten valtaosassa humanistisista pääaineista, kulttuuriantropologian opinnot eivät valmista yhteen ammattiin. Täysi valinnanvapaus on toisille täyttä tuskaa, toisille taas vallan mieluisaa.

Vatka kuului jälkimmäiseen joukkoon. Yliopis-

tovuosiensa parhaana puolena Vatka pitääkin niiden vapautta. Hän sai rauhassa kokeilla kaikenlaisia opintoja ja tunnustella sitä, mikä häntä lopulta kiinnostaisi. ”Helsingin yliopistossa saatoin testailla esimerkiksi latinan, egyptologian ja kansantieteen kursseja. Sain etsiskellä vapaasti sitä, mitä haluaisin opiskella.”

Kulttuuriantropologian opinnoista on ollut Vatkalle ammatillista hyötyä. Hänen mukaansa humanististen tieteiden opiskelu ylipäänsä auttaa tiedon hankinnassa, laajojen asiakokonaisuuksien hallinnassa, raportoinnissa ja tekstin tuottamisessa. ”Lisäksi antropologian opinnoissa opiskellaan vieraita kulttuureja, tapoja ja uskomuksia, jolloin asioita oppii katsomaan eri näkökulmasta. Opinnot, jotka ovat suoraan liittyneet esimerkiksi maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja rasismiin, ovat taas antaneet töihin todella hyödyllistä pohjaa.”

Kulttuuriantropologia ei siis tarjonnut oikotietä ammattiin, mutta niiden avulla Vatka loi itse pätevyytensä nykyiseen työhönsä. Hän pitääkin opiskeluvalintaansa onnistuneena. ”Vaikka se voikin kuulostaa hassulta – eihän moni edes tiedä, mitä antropologia on.”

Jossitellaan silti vielä hetki. Mikäli hän voisi aloittaa opiskeluvuodet sillä tietämyksellä mikä hänellä on tänään, valitsisiko hän jotain toisin?

Vastaus kysymykseen tulee välittömästi. ”Jos voisin valita toisin, olisin aloittanut psykologian opinnot jo aikaisemmin. Se oli yksi vaihtoehdoistani jo kauan, kauan sitten. Opiskelen nyt psykologian opintoja avoimessa yliopistossa.”

Psykologian opinnoista on Vatkalle hyötyä jo nykyisellä alalla esimerkiksi maahanmuuttajien traumojen ymmärtämisessä. Toisaalta psykologian opinnoista voisi vielä versoa aivan uusi urapolkukin.

Vaikka aikamatkustus olisi mahdollista, yhtä hän ei silti vaihtaisi: ”Antropologian opinnot pitäisin edelleen mukana.” •

NRO 1| 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

27