Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 2/2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI · 2/2015 55. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Osakunnat - yhdistävä tekijä

UUNO Your relationship with home: no strings attached?

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa Teema: Vieraalla maalla

Yhdistävä tekijä s. 8 Mimosa Willamo: Ei stressiä tulevasta s. 10 Ouluun muuttaa myös koti-ikävä s. 12

s. 16

Khang Van: Mies kuution takaa s. 14 TED x Oulu – hullua hypetystä vai mahtava mahdollisuus? s. 16

Ajankohtaista Duaalimallille tukea puoluejohtajilta s. 4 70-luku: paras vuosikymmen s. 6

Ei siitä tulisi mitään, että vanhat herrat alkaisivat neuvoa nuorempia sen suhteen, miten asiat pitää tehdä. Ei meitä edes kannattaisi kuunnella, koska antaisimme ohjeet menneen maailman oppien mukaan.

Jokaisen sukupolven on luotava oma tiensä.

”

s. 6–7

10 s.s.24

Sisällys Kampuksella

Kolumnit

Arviot

Uuno

18 Sarénista LuTK:n dekaani ja muutosjohtaja Ouluun 20 Nuoret vaikuttajat 22 Kampuksen kasvot 22 Harrastejärjestön pyörteissä 24 Haarukassa 25 Näytät hyvältä tänään

5 Politics and the City: Viisi syytä, miksi Suomea ei voi johtaa kuin yritystä 7 Hallitus linjaa: Kotona Oulussa?

18 Väylän varrelta: Elämäni turhin kevät

24 Riitta Hari et al.: Ihmisen mieli 25 The Charlatans: Modern Nature 25 Merlose: Got It Made

26 Fine Point: Being a nurse. Not in a role-play.

26 Hi, 5 Most missed things about home!

26 Your relationship with home: no strings attached?

27 HomeSEEKness: the world is your home but your home is not the world

@ylkkari

2/2015 | 3

Intro PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

He eivät tiedä mitä tekevät SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN edunvalvojat saivat hieraista silmiään herätessään perjantaiaamuna 30. tammikuuta. Aamun Helsingin Sanomiin oli haastateltu opetusministeri Krista Kiurua, joka aikoi ehtiä vielä opetusministerin roolissa selvittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistämistä. ”Teetän vielä tällä hallituskaudella selvityksen eri malleista, joilla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintoja voisi yhdistää. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa pohditaan, mikä on niistä paras”, Kiuru totesi haastattelussa. Samana päivänä Oulun yliopistolla pidetyssä arvoseminaarissa puolueiden puheenjohtajat tyrmäsivät Kiurun puheet noin nopeista toimista – ja hyvä niin.

KIURUN PUHEET LAITTAVAT KUITENKIN MIETTIMÄÄN , tietääkö hän, mitä on tekemässä tai millaisia selvityksiä tilaamassa ja mitä varten? Vuoden 2009 uusi yliopistolaki ja etenkin vuoden 2014 ammattikorkeakoululaki hakevat molemmat vielä muotojaan. On selvää, että yliopisto ja ammattikorkeakoulu hyötyvät molemmat yhteistyöstä, mutta on typerää ajatella, ettei sen eteen tehtäisi jo koko ajan töitä. 1990-luvulta alkaen vähitellen syntyneet ammattikorkeakoulut ja vuosikymmeniä pidemmän historian omaavat

Suomiko lähtee nousuun sillä, että akateemiseen uraan satsanneet älyköt lähtevät pariksi vuodeksi melko riskittä testaamaan kykyjään yrittäjänä?

”

yliopistot ovat viime vuosina kiistatta astuneet toistensa varpaille.

Yliopistot korostavat entistä enemmän käytäntöä ja ammattikorkeakoulut tutkimusta. Erilaisia malleja pitää voida miettiä, mutta Kiurun haaveilema aikataulu on älyvapaa.

NEUVOSTON AJATELMAT eivät vakuuta oikein millään muotoa. Sen marraskuisessa raportissa halutaan esimerkiksi kannustaa tutkijoita kokeilemaan yrittäjyyttä tarjoamalla heille ”yrittäjyysvapaata”, jossa tutkija voisi olla parikin vuotta pois korkeakoulusta yrittäjänä ja palata halutessaan takaisin tutkijaksi. Muutenkin neuvoston mukaan tutkijoiden määrä on liian suuri.

Tutkitaanpa vaihteeksi toista raporttia. Suomen Akatemian Tieteen tila 2014 -raportin mukaan Suomen tieteen taso on vakaa ja voittaa maailman keskitason, mutta 2000-luvulla Suomi on jäänyt tutkimuksessa jälkeen useista OECD-maista.

mukaan syy johtuu etenkin siitä, että tutkimuksessa ei osata profiloitua riittävän voimakkaasti, mutta Tutkimus- ja innovaationeuvoston päätelmät laittavat kysymään, tietävätkö he mitä ehdottavat? Suomiko lähtee nousuun sillä, että akateemiseen uraan satsanneet älyköt lähtevät pariksi vuodeksi melko riskittä testaamaan kykyjään yrittäjänä? Vaikea uskoa.

Ovat tainneet angrybirdsit ja slushit sekoittaa neuvoston enemmistön päät. Suomella on kaikki mahdollisuudet pitää itsensä maailman huipulla satsaamalla koulutukseen kauttaaltaan aina päiväkodista tohtoriopintoihin, mutta ei näillä Tutkimus- ja innovaationeuvoston ehdottamilla hokkuspokkustempuilla.

TOKI TIETEEN TILA -RAPORTIN

KIURU NOJAA PUHEISSAAN Tutkimus- ja innovaationeuvoston marraskuulle päivättyyn asiakirjaan. Tutkimus ja innovaationeuvosto on 22-jäseninen elin, jonka kokoonpano löytyy Opetus- ja kulttuuriministeriön internetsivuilta. Neuvostossa istuu muun muassa 7 ministeriä, Suomen Akatemian ja VTT:n pääjohtajat, liike-elämän edustajia, eri ministerijöiden asiantuntijoita, mutta ainoastaan 3 yliopiston edustajaa ja 1 ammattikorkeakoulun edustaja.

LINJAN TAKAA • OYY:n asiantuntijat vuorottelevat palstalla

MENOT Ilmoita seuraavat menot 9.3.2014 mennessä toimitus@oyy.fi.

OYT Oulun Ylioppilasteatterin näytelmä Poikkeus ja Sääntö saa ensiiltansa perjantaina 13.3. kello 19 Valvenäyttämöllä. Esityksiä yhteensä 10. Lisätietoja OYT:n sivuilta (www.oulunylioppilasteatteri.fi).

SOOPA RY Tervetuloa SOOPA ry:n jäsenistön kevätkokoukseen torstaina 12.3. kello 17 Kololle. Tarjolla naposteltavaa ja mahdollisesti sauna.

OLO RY Oulun luokanopettajaopiskelijat ry:n sääntömääräinen kevätkokous on 18.3. kello 16:00 ja kasvatustieteen tiedekunnassa luokassa KTK 112.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

oulunylioppilaslehti

Rakas, raastava koti-ikävä MUUTIN OULUUN lähes kymmenen vuotta sitten Vantaalta.

Ajatuksenani oli opiskella nopeasti maisteriksi ja muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle. Ihan niin se ei kuitenkaan mennyt. Opiskelun ohessa lähdin mukaan ensin ylioppilaskuntatoimintaan ja sitten kunnallispolitiikkaan. Päädyin lopulta ”firmamme” pääsihteeriksi ja nyt ihmettelen kuluneita vuosia hämmästyksen vallassa. Olen muuttunut vuosien saatossa ihmisenä varmasti valtavan paljon, mutta yksi asia on pysynyt aina samana: ikäväni pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin.

Koti-ikävämme antaa meille juuret.

KOTI-IKÄVÄ JA KAIPUU ovat maailman kauneimpia asioita.

Annan silloin tällöin ikäväni ottaa minut valtaansa ja viedä minut mukanaan. Siihen yhteen iltapäivään kauppatorilla ukkini kanssa, kun söimme herneitä ja ukki kertoi minulle, minne laivat menevät. Siihen päivään Suomenlinnassa, jolloin oli olemassa vain rantakalliot, meri ja horisontti.

Tai siihen yhteen kesäyöhön helsinkiläisellä laiturilla, kun tähdet tuikkivat kirkkaammin kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Kiireiseen ihmisvilinään ja sporien kolinaan.

Ikävän syleily on joskus raju, mutta ei koskaan kylmä. Kotiikävä on aina lämmintä, ja siihen liittyy valtavasti rakkautta.

IKÄVÄMME SAA MEIDÄT elämään. Se antaa ikävämme kohteen lisäksi merkityksen myös sille paikalle, jossa olemme ja saa sielumme lentämään. Siksi paluu kotiin tuntuu aina niin erityiseltä. Ja totta kai ikävä myös sattuu, mutta siihen liittyy aina suloinen odotus seuraavasta kohtaamisesta.

kotoamme takaisin opiskelu- tai työpaikkakunnallemme, tunnemme haikeutta ja merkityksellisyyttä, jota ei tunnu missään muussa tilanteessa. Olen lukemattomat kerrat istunut lentokentällä odottamassa Oulun-koneen lähtöä ja vain tuijotellut hölmistyneesti hymyillen ikkunasta ulos mieleni tulvillaan uusia muistoja. Pala sydäntämme on aina siellä, minne ikävöimme. Siksi meidän pitää mennä sen luokse, ollaksemme kokonaisia.

KUN LÄHDEMME

koskaan menetä kykyämme tuntea kaipuuta. Se on yksi inhimillisimmistä ja kauneimmista tunteista, joita meillä on.

ta runosta aina valtavan paljon voimaa. Runon kaksi viimeistä säkeistöä erityisesti: Suuren kaupungin unet elivät meissä, värisevällä varjoilla oli oudon levottomat silmät, muistatko vielä?

Rakas, suloinen ystävä, ikävöitkö niin kuin minä sinistä aamua Riemukaaren alla?

2/15 18.2.2015 55. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi.

Toimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, toimittaja@oyy.fi.

KANSI Minna Koivunen LEHDEN TEKIJÄT Rita Ahlman, Bianca Beyer, Svetlana Filatova, Harri Filppa, Heidi Hahtola, Moona Haverinen, Sanna Häyrynen, Margarita Khartanovich, Jarmo Korteniemi, Tiina Mattanen, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Saga Skiftesvik, Barbara Stettler ja Tytti Tuppurainen.

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616

TOIVOTTAVASTI EMME

Kirje on kaunein koskaan lukemani kuvaus ikävästä, kaipuusta ja haaveilemisesta, ja saan tuos-

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Linjan takaa Eero Manninen

MIKA WALTARIN RUNO

Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri.

Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 18.3.2015. Deadline mainosmateriaaleille on 9.3.2015.

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista YLKKÄRI • teksti OYY/Ylkkäri • kuva Ylioppilaskamerat

DUAALIMALLI • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Alexander Stubb, Timo Soini, Paavo Arhinmäki, Jouko Jääskeläinen, Antti Rinne, Juha Sipilä ja kuvassa Sipilän taakse jäävä Ville Niinistö keskustelivat Oulun yliopistolla 30. tammikuuta järjestetyssä arvoseminaarissa muun muassa duaalimallista ja pohjoisen Suomen tulevaisuudesta.

Duaalimallille tukea puoluejohtajilta Suomen puoluejohtajat eivät koskisi duaalimalliin, mutta jokainen toivoi entistä syvempää yhteistyötä yliopiston ja ammattikorkeakoulun välille.

SUOMALAISPUOLUEIDEN puoluejohtajat säilyttäisivät kaikki duaalimallin eli pitäisivät yliopistot ja ammattikorkeakoulut toisistaan erillään, joskin jokainen korosti voimakkaasti entistä läheisemmän yhteistyön merkitystä.

Asia nousi yleisökysymyksen myötä esille Oulun yliopistolla 30. tammikuuta pidetyssä arvoseminaarissa. Samana aamuna Helsingin Sanomissa julkaistussa jutussa visioitiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämistä. ”Kannatan duaalimallia, mutta yhteistyötä tarvitaan lisää. Ammattikorkeakouluilla on myös alueellinen merkitys”, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kommentoi.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kannattivat niin ikään yhteistyön syventämistä. Arhinmäki olisi valmis jopa yhteisiin kampuksiin ja yhteiseen hallintoon.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö puolestaan muistutti yleisemmällä tasolla koulutuksen laadun, tasa-arvon ja joustavuuden säilyttämisestä. Kristillisten Päivi Räsästä tuurannut kansanedustaja Jouko Jääskeläinen suhtautui yhdistämiseen voimakkaimmin vastustaen. ”Yli-

opiston ja ammattikorkeakoulun roolit eivät saa mennä sekaisin”, Jääskeläinen totesi.

Puoluejohtajat uskovat Oulun tulevaisuuteen Arvoseminaarissa puoluejohtajat punnitsivat myös PohjoisSuomen pysymistä elinvoimaisena. ”Fakta on että elinkeinorakenne on muuttunut. Se johtaa siihen, että ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin. SDP:n näkökulmasta koko Suomi täytyy pitää elinvoimaisena”, Rinne varoitteli.

Sipilä ei ollut etenkään Oulun suhteen kovin huolissaan. ”Uusi trendi on superpaikallisuus. Meidän pitää tarttua siihen, meillä on vahvat alueet kuten biotalous, digitaalisuus ja etäverkot. Minusta Oulu ja Oulun seutu on osoittanut taistetullaan, että meillä on yhteinen henki, jonka mukaan vaikeudet voitetaan”, Sipilä pohti.

Niinistö muistutti kehittyvästä tekniikasta. ”Olen innostunut niistä mahdollisukksista, mitä ihmisillä on uutena aikana asua siellä missä huvittaa.

Se tarkoittaa muuta kuin teollisuusinvestointeja.”

Soini puolestaan puhui nimenomaan teollisuusinvestoinneista. ”Oulu on tärkeä kasvukeskus. Rata, jäämeri, lentoasema, liikenneyhteydet ja turve, jota on ympärillä, ovat

tärkeitä Oululle.” Myös Jouko Jääskeläinen muistutti satsaamisesta investointeihin mainiten erityisesti turpeen, puun ja sataman.

Arhinmäki korosti liikenneyhteyksiä ja viihtyvyyttä. ”Ihmiset haluavat muutakin kuin työtä ja toimeentuloa.

Kulttuuripalveluita tarvitaan.

Pyrin siihen, että kaikkialle Suomeen saataisiin kiertävää teatteritoimintaa. Ensiarvoisen tärkeää ovat myös nopeat nettiyhteydet”, Arhinmäki luetteli.

Alexander Stubb puolestaan ehdotti uutta slogania, ”Oulu, even cooler than you think”, Oululle. Hän muistutti myös arktisen strategian toteuttamisesta ja matkailuun satsaamisesta sekä panostuksista datakeskukseen.

Oulun Eteläisen Rotaryklubin ja Oulun Kauppaklubin järjestämää Arvoseminaaria seurannut Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki pääsi vastaamaan puoluejohtajien näkemyksiin pohjoisen tulevaisuudesta tuoreeltaan. ”Oli huojentavaa kuulla, että pohjoinen Suomi pidetään asuttuna. Tavaran ja ihmisten pitää kulkea helposti. Meillä pitäisi olla itseään kantava talous ja jalostettuja vientituotteita. Pohjoinen sijainti ei tarkoita ikuista tuomiota kakkosdivisioonaan.

Tämä tarkoittaa tietysti valtiovallankin investointeja”, Niinimäki veisteli. ■

Minna Koivunen on Tampereen yliopistosta valmistunut filosofian maisteri, ja muun muassa yksi Pingisklubin perustajajäsenistä.

Minna Koivusesta Ylkkärin uusi päätoimittaja Ylkkärin toimittajana syyskuusta 2013 työskennellyt Minna Koivunen aloittaa uutena päätoimittajana seuraavasta lehdestä alkaen.

MINNA KOIVUNEN on valittu Oulun ylioppilaslehti Ylkkärin päätoimittajaksi. Asiasta päätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto kokouksessaan 12. helmikuuta.

Koivunen valittiin tehtävään yksimielisesti.

Koivunen on toiminut Ylkkärin osa-aikaisena toimittajana syyskuusta 2013 asti. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2012 ja toiminut journalismin parissa jo vuodesta 2003. Koivunen on aktiivinen erityisesti kulttuurin parissa, ja hän on yksi Pingisklubin perustajajäsenistä.

“Minna toimi viime kesänä 2,5 kuukautta Ylkkärin päätoimittajana, kun Ville Koivuniemi oli vanhempainvapaalla, ja Minna teki erittäin hyvää työtä. Ylioppilaskunnalla oli myös laillinen velvoite tarjota hänelle osa-aikaisuutensa vuoksi päätoimittajan työtä, jota hän on

jo aiemmin tehnyt. Tilanne on Ylkkärin kannalta mainio, ja Minnasta tulee varmasti loistava uusi päätoimittaja”, edustajiston puheenjohtaja Vili Koistinen sanoo.

“Haluan tehdä Ylkkäristä monipuolisen lehden, joka kiinnostaa jokaista Oulun yliopiston opiskelijaa. Kiinnitän vielä enemmän huomiota siihen, että lehdessä olisi monipuolisesti juttuja – sekä kovaa asiaa että pehmeämpää sisältöä. Myös lehden rakennetta tulee katsoa, onko tarvetta päivitykselle. Tulevaisuuden Ylkkäri on selkeä, raikas ja terävä. Uusista nettisivuista tulee toimivat ja eloisat – jatkossa on mahdollisuus tehdä enemmän juttuja pelkästään nettiin”, Koivunen visioi Ylkkärin tulevaisuutta.

Koivuniemi siirtyy Ylkkäristä muihin tehtäviin journalismin parissa. Koivunen aloittaa päätoimittajana virallisesti 23. helmikuuta. ■ @ylkkari

2/2015 | 5

ANALYYSI • teksti Olli Silvén

Ennen kaikki ei ehkä ollut paremmin

Oulun yliopiston koulutusrehtori Olli Silvén vastaa Ylkkärin 1/2015 Oulun yliopistoa koskevaan analyysiin ”Kuinka Oulun yliopisto pelastetaan?”.

YLKKÄRIN TAMMIKUUN numerossa (1/2015 ’Miten Oulun yliopisto pelastetaan?’) Juho Karjalainen analysoi Oulun yliopiston ja oikeastaan yliopistolaitoksenkin tilannetta.

Aavistelen hänen saaneen saman viirustartunnan kuin Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio (Helsingin Sanomissa 23.1.), tai kevätauringon vaikutukset aineenvaihduntaan innoittavat yliopistopoliittisiin kannanottoihin.

Yliopistoyhteisömme olisi joka vuosi pyrittävä parantamaan aiempaa suoriutumistamme. Se on hyväksi paitsi opiskelijoille, myös opettajatutkijakunnan hyvinvoinnille.

Parannuksia voidaan saavuttaa organisatorisin keinoin, mutta tarvitaan myös toiminnallisia muutoksia. Edellisestä kategoriasta esimerkki on teknillisen tiedekunnan rakenteiden ja sisäisen rahoitusmallin uudistus 2014, kuin myös koulutuksen johtoryhmän perustaminen. Jälkimmäiseen kuuluvat vaikkapa opiskelijoiden ohjauksen ja opetuksen kehittäminen.

Valitettavasti ei riitä, että jossakin osataan tehdä hyviä päätöksiä. Ne on kyettävä toteuttamaankin. Muutoin käteen jäävät hyvät aikomukset ja tyytymättömyys, seurauksena helposti turhautuminen ja kyynistyminen. Neuvostoliittokin sortui.

Entisinä aikoina yliopiston johdon päätöksien ei annettu häiritä menoa tiedekunnissa, laitoksissa ja laboratorioissa.

Mitäpä suotta, jos kerran kokeneempi kollega valistaa, että mikään ei tähänkään asti ole muuttunut - paitsi tietojärjestelmät. Eipä muuttunut opiskelijan kokema todellisuuskaan.

Kaatamalla prosessiin lisää rahaa saatiin sentään suunnittelijoita tekemään uusia asioita entisten lisäksi.

hallinnolliset työkalut eivät automaattisesti konkretisoidu toiminnaksi. Ei meilläkään.

Siksi koulutuksen johtosääntö määrittää kunkin osapuolen vastuut, velvoitteet ja oikeudet.

Siksi tutkinto-ohjelmien vasJOHTOSÄÄNNÖT JA MUUT

oulunylioppilaslehti

tuuhenkilöille ja omaopettajille on vuosittain toteutettu koulutukset. Siksi koulutuksen johtoryhmän jäseninä ovat linjaorganisaation koulutusdekaanit.

Siksi koulutusneuvosto koostuu strategisia toimenpiteitä ajavista asiantuntijoista.

Tämä toimii käytännössä, vaikka teoreettinen eleganssi voi puuttua. Todellisuus on väittelyä ja inttämistä, kompromisseja ja riskinottoja, loputtomia tilanneanalyyseja, mutta toisinaan myös nopeita päätöksiä. Olennaista on, että keskustelut käydään. koulutuksen panoksia lisätä Karjalaisen teesien pohjalta? Saamme nykyisin rekrytoitua alle 9% yliopistolaitoksen uusista opiskelijoista. Ylemmistä korkeakoulututkinnoista tuotamme melkein 10%, mutta liu’umme alaspäin.

En usko, että kykenemme tuottamaan tutkintoja paljon yli sisäänotto-osuutemme. Nykytulostamme parantaa yli kymmenen vuotta opiskelleiden isohko määrä. Silloin osuutemme sisäänotetuista oli 11%.

On hyvä tietää, että opetusja kulttuuriministeriö on siirtänyt osan ns. yliopistokehyksestä kilpailtavaksi tutkimuksellisin perustein. Koulutuksen ja tutkimuksen panostussuhteita onkin pohdittava tältä pohjalta. Kuvio ei ole mitenkään yksioikoinen, sillä meidän olisi kyettävä ennustamaan oman tulevan tulos-panos-suhteemme lisäksi koko yliopistolaitoksen tuloskehitys.

Voimme varmasti parantaa opintojen sujuvuutta ja lukuvuosittain 55 opintopistettä ylittävien opiskelijoiden määrää. Koulutusneuvosto onkin suunnannut tuota edistäviin toimenpiteisiin strategista rahoitusta. Tärkeä toiminto on myös Luma-keskus, jolla varmistetaan tulevia hakijasukupolvia.

Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa. Voimme kuitenkin vaikuttaa yliopistomme tulevaisuuteen tekemällä parhaamme juuri nyt.

MUTTA PITÄISIKÖ

Kirjoittaja on Oulun yliopiston koulutusrehtori.

LYHYET

Yrittäjyydestä teemavuosi Oulun yliopistolle

OULUN YLIOPISTO on valinnut yrittäjyyden teemakseen vuodelle 2015. Yrittäjyyttä aiotaan yhdistää lähemmäs koulutusta, tutkimusta ja johtamista yliopistolla.

Käytännössä teemavuosi näkyy opiskelijalle teeman mukaisena työelämä- ja yrittäjyysopintojen 25 opintopisteen kurssikokonaisuutena. ”Nuoret ja opiskelijat ovat entistä kiinnostuneempia yrittäjyydestä työllistymisen vaihtoehtona. Globalisaation myötä suuria tuotantoyrityksiä on siirtynyt pois Suomesta, eikä kapea pk-sektori tarjoa riittävästi työpaikkoja”, Jouko Niinimäki perusteli teemavuotta sen aloitustilaisuudessa. (Ylkkäri)

Autolla Nepaliin -elokuvanäytös Olkkarissa

JUSSI-GAALASSA yleisön suosikkina palkittu Autolla Nepaliin –elokuva näytetään Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) keskitilassa Olkkarissa 25. helmikuuta kello 14. Juho Leppänen, yksi elokuvan tekijöistä kertoo lisäksi Olkkarissa ennen näytöstä elokuvan tekemisestä ja synnystä.

Näytös on ilmainen ja osa OYY:n 55-vuosijuhlaviikkoa.

(Ylkkäri)

Miekkailumestaruudet ratkotaan Oulussa maaliskuussa

OULUN MIEKKAILUSEURA järjestää Oulun akateeminen kiltamestaruus –miekkailukilpailun 3–4-henkisille joukkueille 14. maaliskuuta.

Osallistumismaksu amatööreille tarkoitettuun kilpailuun on 30 euroa. Joukkueita kilpailuun voivat lähettää kaikki Oulun yliopiston viralliset tai epäviralliset tahot eli joukkueen voi muodostaa kaveriporukalla. Lisätietoa kilpailusta löytyy osoitteesta http://kiltamestaruus.oulunmiekkailuseura.fi/. (Ylkkäri)

Mikko Hallman sai APS:n kunniajäsenyyden

AMERICAN PEDIATRIC Society (ASP) valitsi lääketieteen professori Mikko Hallmanin kunniajäsenekseen työstä lasten terveyden puolestapuhujana.

Vastasyntyneiden lasten sairauksiin erikoistunut lastenlääkäri Hallman on kehittänyt etenkin pienten keskosten hoitoja vuodesta 1997 alkaen Oulun yliopistossa sekä Oulun yliopistosairaalan lasten ja nuorten tulosyksikössä. (Ylkkäri)

Politics and the City Tytti Tuppurainen

Viisi syytä, miksi Suomea ei voi johtaa kuin yritystä OULUN YLIOPISTON ARVOSEMINAARISTA tuli ilmoille uutinen. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti voivansa johtaa Suomea kuin yritystä. Juha jäi yksin: muut puheenjohtajat eivät taputtaneet ajatukselle. Kun keskusta kylpee gallup-suosiossa, on kansan hyvä tietää mitä tuleman pitää: pääministerin paikalle on luvassa Suomi Oy:n toimitusjohtaja.

MUTTA JUHA HYVÄ, ei maata voi johtaa kuin yritystä.

Listataan siihen viisi syytä.

ENSINNÄKIN: yrityksiä johdetaan pääasiassa omistajaarvon kasvattamiseksi. Se on selkeä tavoite, jonka takana on yksi omistajien sidosryhmä. Valtiossa – yhteiskunnassa – on koko joukko sidosryhmiä, joilla on kaikilla äänivalta ja oikeus osallistumiseen. Ajatellaanpa, että Antti Rinne sanoisi johtavansa maata kuin ay-johtaja! Huomaisimme heti, että edunvalvonta ja isänmaan edun valvonta ovat eri asioita.

YRITYKSESSÄ ON – siksi toisekseen – aina pantava kaikki tuotannontekijät täyteen käyttöön. Vähemmän tuottavista voidaan luopua ja tehtäviä ulkoistaa.

Yhteiskunnassa pitää olla sijaa niillekin, jotka eivät aina pysy mukana täydessä vauhdissa ja täydessä käytössä. Ihminen ei ole tuotannontekijä – tämä Omishavainto on oikeastaan sivistyksen mitta. taja voi TÄHÄN LIITTYY kolmas kohta: Omistaja voi myydä koko yrityksen, jos sijoitukselle on muualla parempi tuotto.

Suomea ei voi myydä.

Piste.

” myydä koko

yrityksen, jos sijoitukselle on muualla parempi tuotto. Suomea ei voi myydä.

NELJÄNTENÄ näkökulmana todettakoon, ettei maan johtoa voi kohdella kuin yritysjohtoa.

Tasavallan hallinto toimii kansanvallan katteella. Hallituksen jäseniä tai muutakaan toimivaa johtoa ei voi pistää mäkeen yhden tuloskauden perusteella. On tultava toimeen, vaikka muu porukka olisi kuinka eritahtista.

JA LOPUKSI: Yritysjohtajaimago on yhden sortin populismia. Italialaiset valitsivat aikanaan pääministerikseen Berlusconin, miljardöörin, sillä jos mies osasi hoitaa omat asiansa to the maximum, niin miksei koko maan. Sipilän rinnastaminen Berlusconiin on tietysti jo kaukaa hilpeä ajatus. Kuitenkin ilmeisen monelle ihmiselle kyseessä on sama ajatusmalli: omat asiansa hoitavasta liikemies-johtajasta valtakunnan johdossa.

MUTTA SUOMI EI OLE YRITYS, eikä sitä voi ikään kuin sellaisena johtaa. Selvää on, että arvatenkin hyvästä tahdosta huolimatta Sipilälle tulee tässä vielä Siperian talvi vastaan.

Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja (sd.) ja Oulun yliopistosta valmistunut humanisti.

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

1959

OYY 55 VUOTTA • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) perustava kokous 15. lokakuuta 1959.

1960 OYY aloittaa toimintansa 28.2.1960.

Oulun yliopistossa filosofinen, lääketieteellinen ja tekninen tiedekunta sekä opettajanvalmistuslaitos.

1961 Ensimmäinen Oulun ylioppilaslehti ilmestyy 28.1.1961.

Kulttuurikriitikkoina mm. Peter von Bagh ja Jukka Kajava, pakinoitsijana Erno Paasilinna.

1964 Rauhalan avajaiset 20.11.1964.

Lahjoitushankkeen isänä pankinjohtaja Yrjö Rauhala.

1972 Filosofinen tiedekunta jakautuu humanistiseen ja luonnontieteellisen tiedekuntaan.

1970 Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja Juhana Lepoluoto muuttaa lehden linjan avoimen kommunistiseksi.

Lepoluoto erotetaan edustajiston päätöksellä samana vuonna.

1973 OYY eriyttää kesällä 1973 liiketoimintojaan Oulun ylioppilasapu ry:lle.

Avun omistukseen mm. opiskelijaruokalat sekä ravintolat Reidar, Pohjankaleva, Monttu ja Rauhala.

Oulun tiernasäätiön puheenjohtaja Tuure Holopainen laskee Sanna Koiviston tiernapoikapatsaan julkistamisen yhdeksi elämänsä parhaista hetkistä. Tiernakulttuurille elävän Holopaisen oma rooli tiernapoikana oli aina Knihtin rooli.

70-luku: paras vuosikymmen

Sittemmin erittäin laaja-alaisesti oululaiseen kulttuuriin vaikuttanut kulttuurineuvos Tuure Holopainen pitää 1970-luvulla viettämiään vuosia Oulun yliopiston ylioppilaskunnan eri tehtävissä elämänsä parhaimpina.

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) 55-vuotisessa historiassa on monia ylioppilasliikkeen näkökulmasta tärkeitä henkilöitä. Yksi tärkeimmistä on kiistatta OYY:n pääsihteerinä, Ylkkärin päätoimittajana ja toimitussihteerinä, edustajiston jäsenenä ja monessa muussa luottamustoimessa toiminut Tuure Holopainen.

Holopaisen ura kulttuurin edistäjänä hakee vertaistaan, mutta 70-luvun vuotensa OYY:n parissa hän nostaa itselleen rakkaimmiksi. ”Se oli elämäni paras vuosikymmen – sellaisen henkisen kasvun aikaa. Haasteita ja epävakautta oli paljon, mutta niihin löytyi ratkaisuja”, Holopainen sanoo.

70-luku oli oululaisen ylioppilasliikkeen historiassa myöhempiin vuosikymmeniin verraten raisua ja epävakaata aikaa. ”Minusta tuntuu, että kaikki toimijat olivat poliittisia. Minähän olin ollut kunnallisvaaleissa ehdolla vuonna 1966 keskus-

tan riveissä, joten luonnollisesti menin mukaan keskustalaiseen opiskelijapolitiikkaan.”

Siihen aikaan (SKDL:n ja sosiaalidemokraattien muodostama) kansanrintama oli kuitenkin enemmistö, eikä tekniikan opiskelijoille ja porvareille annettu hallituspaikkoja. Kokoomusopiskelijat sinänsä olivat suurin yksittäinen edustajistoryhmä koko 70-luvun. ”Teekkarit olivat Rattorilubilla ja aina välillä ilmoittelivat Oulun ylioppilaslehdessä, mutta jättivät laskut maksamatta”, Holopainen hymähtää.

70-luvulla paikat sovittiin mandaatein Holopainen aloitti ylioppilaskunnassa Oulun ylioppilaslehden toimitussihteerinä syksyllä 1973. Tuohon aikaan paikoista sovittiin mandaatein. ”Minua pyydettiin päätoimittajaksi. Sanoin, että voin alkaa toimitussihteeriksi, jos Pentti Kejonen alkaa päätoi-

mittajaksi, ja niin kävi.”

Kolmea vuotta myöhemmin seurasi erikoinen episodi, kun Pekka Tuomivaara meni pääsihteerin paikalta kyselemään toimitukseen, josko hän voisi tulla lehteen töihin, koska tavoitteli uraa toimittajana. Tuomivaara ei kuitenkaan halunnut päätoimittajaksi vaan toimitussihteeriksi. Suunnitelmat sopivat Holopaiselle, joka aloitti pääsihteerinä vuonna 1975. Pääsihteerin paikalta hän kuitenkin palasi vielä Oulun ylioppilaslehden päätoimittajaksi vuonna 1978. ”Minulle pääsihteerin pesti sopi hyvin. Tosin alku oli heti haastava, kun Tuomivaaran edeltäjän jäljiltä talous oli 100 000 markkaa miinuksella eikä meillä ollut varaa maksaa työntekijöille palkkoja. Marssin heti SYP:n (Suomen Yhdyspankki) pankinjohtajan puheille ja pyysin OYY:lle lainaa palkanmaksua varten”, Holopainen muistelee.

Epävakaan ja rettelöivän

OYY:n maine ei kuitenkaan ollut hyvä lähtökohta lainan antamiselle. ”SYP ei yksin uskaltanut meille lainaa antaa, mutta sain KOP:n (Kansallis-Osake-Pankki) ja ehkä yhden tai kaksi muutakin pankkia yhdessä takaamaan meille lainan. Mielestäni hoidin taloutta hyvin. Kolmessa vuodessa saimme talouden elpymään.

Siinä auttoi, että jäsenmäärä kasvoi koko ajan.”

Ylioppilasliikkeen ja pankkien suhde oli tuohon aikaan varsin tunteikas. Suomen pankit uhkasivat rahoitustilanteensa vedoten leikata opintolainojen määrää 20–30 prosenttia, mikä käynnisti laajat opiskelulakkojakin sisältäneet mielenosoitukset.

Nuoruus ruumiillisten töiden parissa Aikanaan lukion kesken jättänyt Holopainen teki nuoruusvuotensa monenlaista ruumiillista työtä kirvesmiehen töistä uittomiehen töihin. Vasta noin @ylkkari

2/2015 | 7

Oulun yliopiston ylioppilaskunta täyttää 55 vuotta 28. helmikuuta 2015.

Vuosijuhliaan se juhlii syntymäpäivänään Saalastinsalissa pidettävässä kutsutilaisuudessa.

Vuosijuhlaviikolla OYY:n toimistolla voi käydä esimerkiksi keskiviikkona 25. helmikuuta katsomassa ilmaiseksi Autolla Nepaliin -dokumentin tai torstaina 26. helmikuuta seurata Saalastinsalissa järjestettävää Pohjola 2030 -yrittäjyyspaneelia paikan päältä.

Tällä aukeamalla muistellaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan värikästä taivalta sen syntymästä tähän päivään.

kolmekymppisenä hän päätti lähteä yliopistoon katsomaan, millaisia henkisiä kykyjä hän itsestään löytäisi. ”Hain lukemaan kotimaista kirjallisuutta, koska tiesin, että sinne pääsisin varmasti sisään.”

Koko 70-luku sujuikin käytännössä OYY:n palveluksessa.

Sittemmin kulttuurineuvoksen tittelin saanut Holopainen on työskennellyt kulttuurin kentällä monissa eri tehtävissä.

Hän on ollut kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja, Pentti Haanpään Seuran ja Päätaloinstituutin johdossa, käynnistämässä Kierikki-keskusta, Iin Kulttuuri-kauppila- hanketta, toiminut Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliiton kulttuurisihteerinä sekä kulttuurijohtajana ja vaikka mitä muuta. ”Harvoin olen mihinkään tehtävään hakenut, useimmiten minua on pyydetty. Ja lähes aina olen sanonut, että voin alkaa, jos asiasta ollaan yksimielisiä. En halua tulla valituksi äänestyksen kautta.”

Ehkäpä rakkaimmaksi asiaksi Holopainen kokee silti tiernapoikakulttuurin edistämisen Oulussa. Hän haluaa korostaa Oulun kaupungin ja Oulun liikekeskuksen suurta panosta tiernapoikakulttuurille, mutta jos tiernakulttuurista annetaan sulka hattuun yhdelle oulunylioppilaslehti

henkilölle, se menee ilman muuta marraskuussa 2005 perustetun Oulun tiernasäätiön puheenjohtaja Holopaiselle. ”Koko tiernapoikaperinne on minulle hyvin rakas. Olen itse ollut aina Knihtin roolissa, minusta se on joukon traagisin hahmo. Seuraan vielä nykyäänkin hyvin tarkasti tiernaajan henkeä salpaavia esityksiä. Ja nyt kun tiernapoika-aiheinen veistos on noin keskeisellä paikalla Oulun keskustaa, olen todella onnellinen.”

Ei neuvoja nuoremmille Holopainen myöntää seuraavansa ylioppilaskunnan ja ylioppilasliikkeen toimintaa edelleen mielenkiinnolla. Neuvoja hän ei halua nykytoimijoille antaa, vaikka sanookin laittaneensa positiivisena asiana merkille, että yhteiskunnalliset asiat ovat tainneet alkaa kiinnostaa nuoria vähän aiempaa enemmän. ”Ei siitä tulisi mitään, että vanhat herrat alkaisivat neuvoa nuorempia sen suhteen, miten asiat pitää tehdä. Ei meitä edes kannattaisi kuunnella, koska antaisimme ohjeet menneen maailman oppien mukaan. Jokaisen sukupolven on luotava oma tiensä.” ■

Pohjola 2030 pureutuu yrittäjyyteen ja pohjoisen tulevaisuuteen OYY:n 55-vuotisjuhlaviikon yksi päätapahtumista on yrittäjyyttä ja pohjoisen tulevaisuutta käsittelevä paneeli, jonka se järjestää yhteistyössä OuluSES:n kanssa.

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunta (OYY) ja OuluSES järjestävät Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella Saalastinsalissa yrittäjyyttä ja pohjoisen tulevaisuutta käsittelevän Pohjola 2030 -paneelin torstaina 26. helmikuuta. ”Haluamme pureutua Pohjois-Suomen tulevaisuuteen ja siihen, millä keinoilla opiskelijat ja yliopisto yhteistyössä voivat luoda yrittäjyyttä PohjoisSuomeen”, OYY:n hallituksen puheenjohtaja Siiri Nousiainen perustelee OYY:n 55-vuotisjuhlaviikolla järjestettävää tapahtumaa.

Paneeliin ottavat osaa teollisuusneuvos, DI Jorma Terentjeff, FIBAN ry:n hallituksen puheenjohtaja Riku Asikainen, Balmurin toimitusjohtaja, KM Heidi Jaara, Visio+:n perustajajäsen, DI Tero Ojanperä, IndoorAtlasin toimitusjohtaja, TT Janne Haverinen ja FundedByMe:n Suomenmaajohtaja Kristiina Pääkkö-

nen. Paneeliin osallistuu lisäksi Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki ja videoyhteydellä keskustan puoluejohtaja Juha Sipilä. Tilaisuus on maksuton ja järjestetään siis 26. helmikuuta kello 12-14.

Yrittäjyyden ja työelämän vuosi Oulun yliopistolle vuosi 2015 on yrittäjyyden teemavuosi.

OYY:n hallitus aikoo Siiri Nousiaisen mukaan ottaa yrittäjyyden huomioon toiminnassaan läpi vuoden. ”Ainakin sillä tavalla se näkyy, että aiomme pitää entistä tiiviimmin yhteyttä elinkeinoelämään ja ammattiyhdistysliikkeen edustajiin.”

Yrittäjyyttä enemmän OYY:n toiminnassa korostuu työelämän ja opiskelun yhteys. ”Tänä vuonna aiomme satsata työelämärelevanssiin. Tarkoitus on tehdä työelämäedunvalvontakartoitus”, Nousiainen lupaa. ■

1980 PSOAS rakennuttaa runsaasti opiskelijaasuntoja Syynimaalle.

1982 OYY:n edustajistovaaleja aletaan järjestää kahden vuoden välein. Syksy 1982 on ensimmäien vaaliton syksy ylioppilaskunnan historiassa.

1990 Opiskelijat osoittavat mieltään opintolainojen korkojen nostoa vastaan vuosina 1990–1991.

Valtakunnallinen kampanja on nimeltään ”Päreet palaa”.

1993 Lauri Lajunen aloittaa yliopiston rehtorina.

1995 Ensimmäinen Vulcanalia Rauhalan pihapiirissä.

2000 Ravintolatoimintaa harjoittava Reidar Oy toimii vielä 1990luvun lopulla, joskin lähinnä yliopiston paperikauppa ja Kaijonharjun Cafe Bistro Caio ovat elinkelpoisia. Vuonna 2000 Reidar Oy fuusioituu Uniresta Oy:n kanssa.

2015 OYY täyttää 55 vuotta 28.2.2015.

Tämän aukeaman jutuissa ja kuvituksessa on hyödynnetty Raimo Pitkäsen ”Oulun yliopiston ylioppilaskunta 25 vuotta” -historiikkia ja Anna Niemisen ”Uunosta välkyksi, Oulun yliopiston ylioppilaskunta vuosina 1959-2009” -teosta.

8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Vieraalla maalla

Vieraalla maalla

Juho Lukkari (vas.) ja Pekka Nyrönen ovat osa Kaenon aktiivista ydinporukkaa.

OSAKUNNAT • tekstit ja kuvat Minna Koivunen

Yhdistävä tekijä

Osakunnat tuovat yhteen samoilta seuduilta kotoisin olevat opiskelijat.

Sami Saarenpää (vas.), Joona Lahti ja Asta Myllymäki ovat muuttaneet Ouluun Etelä-Pohjanmaalta @ylkkari opiskelemaan ja löytäneet tiensä osakuntatoimintaan mukaan.

2/2015 | 9

Kirjavaa sakkia Kaeno eli Oulun kainuulainen osakunta tuo yhteen Kainuusta ja Koillismaalta tulevat opiskelijat.

MARRASKUUSSA 2014 Oulun kainuulainen osakunta Kaeno vietti 15-vuotisvuosijuhlaa Teekkaritalolla. Periaatteessa Kaenolla voisi olla enemmänkin vuosia kasassa.

“Tämä nykyinen Kaeno on Kaeno 2.0., sillä tämä on ollut aikaisemmin pystyssä ja sitten jossakin vaiheessa kaatunut.

2000-luvun taitteessa se perustettiin uudestaan ja sattumalta vielä samalla nimellä”, Kaenon puheenjohtaja Pekka Nyrönen, 23, selittää.

Jäseniä Kaenolla on vajaat 100, mutta aktiivista porukkaa on vähemmän. Tosin tänä vuonna Kaenolla on pitkästä aikaa kasassa täysilukuinen hallitus eli kahdeksan jäsentä.

“Elämme uutta nousukautta.

Kun tämä perustettiin 2000-luvun vaihteessa, silloin oli tosi paljon aktiiveja. Nyt 15 vuoden päästä Kaeno on herännyt uudelleen henkiin“, Kaenon tiedottajana toimiva Juho Lukkari, 23, kertoo ja jatkaa: “Tässä pääsee omalta osal-

taan tuomaan näkyviin Kainuuta täällä. Voi olla ihan rauhassa ja hyvillä mielin pessimistinen ja katkera kainuulainen ja kateellinen kaikille.”

Osakunnissa vapaampaa Sekä tietotekniikkaa opiskeleva Nyrönen että konetekniikan opiskelija Lukkari ovat olleet osakunnan lisäksi mukana myös ainejärjestöjensä killoissa.

Suurin ero oululaisten osakuntien ja kiltojen välillä on toiminnan laajuus. Kaenon toiminta rullaa omalla painollaan ja menee harrastuksena muiden tekemisten ohessa.

Sotkamolaiskaksikko arvelee, että kiltatoiminta kaikkine bileineen vie mukanaan ja monille kaveriporukka muodostuu oman oppiaineen kautta. Silloin osakuntatoiminta jää vähemmälle. Kun killat ovat osa opiskelijoiden arkea, osakunta näyttäytyy jäseniensä elämässä harvemmin.

“Meillä ei ole omaa osakuntatilaa tai -huonetta, mikä vaikuttaa siihen, ettei ole päivittäistä tapaamispaikkaa”, Nyrönen sanoo.

Vaikka osakuntien toiminta on kiltoja pienempää, on niillä eräs oma ominaispiirre. Nimittäin poikkitieteellisyys. Hallituksessa istuu neljä teekkaria, kaksi humanistia, yksi kasvatustieteilijä ja yksi luonnontieteilijä.

“Killassa pyöritään oman alan ihmisten kanssa, tässä tulee pakostakin mukaan muitakin”, Nyrönen toteaa.

Lisäksi Kaenossa tekemisen kirjo on laajempi.

“Voimme pienemmällä porukalla organisoida tapahtumia ja voimme itse vapaasti kehitellä kaikkea, mikä voisi liittyä kainuulaisuuteen. Tämä on vapaampi ympäristö, eivätkä rakenteet ole niin jäykkiä kuten killoissa”, Lukkari luonnehtii.

“Tämä ei ehkä ole niin ryppyotsaista kuin kiltatoiminta, jossa joutuu ajattelemaan esi-

merkiksi tapahtumia järjestäessä, että kuinka paljon ihmisiä tulee. Voimme kiusallaankin ja järjestämisen ilosta tehdä pienen tapahtuman, jonka kohderyhmä voi olla pienempi, mutta järjestäminen on hauskaa. Pääsee kokeilemaan enemmän”, Nyrönen lisää.

Kaeno on muun muassa järjestänyt parina syksynä perinneruokakurssin, jossa opetellaan tekemään kainuulaisia ruokia.

Lisäksi Kaenolla on tapana osallistua erilaisiin urheilutapahtumiin kuten helmikuun lopussa järjestettävään World Cup of kyykkä -kisaan. Keilaamista ja kasvitieteelliseen puutarhaan tutustumista on harrastettu myös.

Ulkokainuulaisuus mahdollista Kuka tahansa pystyy liittymään jäseneksi Kaenoon, jos on kiinnostunut Kainuusta ja tuntee kuuluvansa sinne, vaikkei ole

siellä syntynyt.

“Minua edeltänyt puheenjohtaja oli omien sanojensa mukaan ulkokainuulainen. Hän oli Pirkanmaalta kotoisin, mutta hänellä oli sukua Kainuussa.

Kaikkia joita Kainuu kiinnostaa, pääsee mukaan toimintaan”, Nyrönen painottaa ja jatkaa: “Olemme julistaneet myös Koillismaan meidän kohderyhmäksemme, sillä Koillismaan murteet ovat lähellä kainuulaisia.”

Miten sitten kainuulaisen tunnistaa?

“Kainuulaisen tunnistaa siitä, kun muut eivät ymmärrä mitä sanoo. Jos on kaksi kainuulaista, he puhuvat samaa kieltä, eikä sitä välttämättä ajattele, että hän on Kainuusta.

Mutta jos puhuu jollekin, joka ei ole Kainuusta, sen huomaa”, Lukkari sanoo. ”Kainuu on Savon alamurre.

Jos puhuu hyvin leveästi, mutta ei aivan kuten savolaiset, on todennäköisesti kainuulainen”, Nyrönen lisää. ■

Voi puhua omaa murretta, eikä kukaan esimerkiksi kysy, mitä se mihinä tarkoittaa.”

”

Epo on tiivis yhteisö

Asta Myllymäki, Epon puheenjohtaja

Tällä hetkellä toimivista Oulun yliopiston osakunnista vanhin, Oulun Etelä- ja Keskipohjalainen osakunta viettää kuluvana vuonna 35-vuotisjuhlavuottaan. Siinä riittää juhlintaa koko vuodeksi.

OULUN ETELÄ- JA Keskipohjalaisen osakunnan lyhenne Epo on synnyttänyt harhaluuloja siitä, että Epo olisi vain eteläpohjalaisille. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yhdistys kokoaa yhteen eteläpohjalaisten lisäksi niin keskipohjalaiset kuin pohjalaiset. Silti suurin osa Epon jäsenistä on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta.

“Syynä saattaa olla se, kun meillä on vahva murre ja se vaihtuu Keskipohjanmaalla.

Jos tulee yksin keskipohjalaisena, voi olla hankalaa tuntea oloaan kotoisaksi,” Epon puheenjohtaja Asta Myllymäki, 23, pohtii.

Nimenomaan muun muassa murre ja sama puhetyyli saavat opiskelijat liittymään Epoon.

Lisäksi yhteenkuuluvuuden tunne samojen seutujen kasvatteihin yhdistää.

“Olen liittynyt heti siinä vaiheessa, kun olen tullut Ouluun.

Yksi kaveri oli hallituksessa ja hän kertoi tästä ja tottahan lii-

oulunylioppilaslehti

tyin. On kiva näköö ja kuuloo samaa murretta kuin mistä on kotoosinkin”, Kurikasta kotoisin oleva Sami Saarenpää, 22, kertoo leveällä eteläpohjalaismurteellaan.

“Kun tulemme jostain muualta tänne, se yhdistää. Kun tulin Ouluun, en tuntenut täältä ketään. Itselle osakunnassa on ollut hienoa se, että ei vain tapaa oman alan ihmisiä, vaan kaikkia”, Kuortaneelta Ouluun muuttanut Myllymäki lisää.

Ilmajoelta kotoisin olevalle Joona Lahdelle, 23, osakuntatoiminnassa tärkeintä on yhteisöllisyys.

“Meillä on osakunnan sisällä tiivis ja hyvä yhteistyö. Meidän kiltamme Finanssi ei tunnu kovin tiiviiltä yhteisöltä, koska se on niin mahdottoman iso kilta.

Finanssissa on ehkä sisällä useampia tiiviitä yhteisöjä, mutta Epossa koko osakunta on tiivis yhteisö”, kauppatieteitä opiskeleva Lahti luonnehtii.

Koti-ikävän synnyttäjä Voisi ajatella, että uudessa opiskelukaupungissa koti-ikävä iskee ja lääkkeenä toimisi osakunta.

“Epossa toimiminen saattaa herättää pientä koti-ikävää, kun muut puhuvat samalla tavalla”, Lahti sanoo.

“Voi puhua omaa murretta, eikä kukaan esimerkiksi kysy, mitä se mihinä tarkoittaa. Sillä tavalla ehkä lievittää koti-ikävää”, Myllymäki jatkaa.

“Tietää mistä puhuu, kun puhuu kotiseudustaan”, Saarenpää lisää.

Viiden vuoden sykli Kolmikko kertoo, että porukka Epossa vaihtuu yleensä luonnollisesti noin viiden vuoden välein, kun ihmiset valmistuvat ja uusia opiskelijoita tulee tilalle. Viimeisen viiden vuoden aikana Epon jäsenmäärä on kuitenkin kasvanut, ja toiminta on

laajentunut.

Tällä hetkellä jäseniä on suurin piirtein 250. Aktiivisten ydinoukko koostuu kahdeksanhenkisestä hallituksesta ja muutamasta toimihenkilöstä. Viime vuosien Epon toiminnan aktiivisuuden nousulle on Lahdella yksinkertainen selitys: mukana on aktiivista porukkaa. Jos tekeviä ihmisiä ei ole, toiminta hiipuu tai loppuu kokonaan.

“Epossakin on ollut kaksi kertaa hiljaisempia jaksoja.

90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Sitten aina on tullut joku yksi henkilö, joka on nostattanut toimintaa, joka lähtee rullaamaan ja paisuu. 2010-luvun alussa ei tullut sellaista taantumaa”, Lahti sanoo ja jatkaa: “On outoa, että Oulussa on vain nämä kolme osakuntaa, joista kaksi on aktiivisia.

Esimerkiksi Uudeltamaalta tuleville olisi varmasti kysyntää osakunnalle, koska sieltä tulee niin paljon opiskelijoita.”

Kolmella osakunnalla Lahti

viittaa kainuulaisten ja koillismaalaisten Kaenoon sekä tällä hetkellä jäissä olevaan lappilaisten opiskelijoiden Lapioon.

35 vuoden juhlintaa Epo on perustettu vuonna 1980, joten tänä vuonna yhdistys juhlii 35 vuoden taivalta.

Juhlavuosi tulee näkymään toiminnassa muutenkin kuin vuosijuhlana.

“Olisi juhlallinen fiilis koko vuoden”, Lahti toteaa.

“Maaliskuussa on tarkoitus lähteä katsomaan PahkiSpeksiä ja huhtikuussa on wappuhäjyylybileet sekä syksyn vuosijuhlia ennakoivat vuosijuhlasitsit.

Koko kevään meillä on sählyvuoro maanantaisin. Sen enempää tapahtumia emme ole kirjanneet vielä kalenteriin, mutta suunnitelmissa on toteuttaa hiihtoretki ja myöhemmin keväällä patikkaretki esimerkiksi Sanginjoelle”, Myllymäki avaa Epon lähiaikojen suunnitelmia. ■

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Vieraalla maalla MIMOSA WILLAMO • teksti ja kuva Minna Koivunen

Kuka?

• Mimosa Willamo • Ikä 20 vuotta.

• Kotoisin Espoosta.

• Asuu Helsingissä.

• Valmistunut Kallion lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2013.

• Opiskellut Tanskan Helsingörissä International People´s College -kansanopistossa syksyllä 2014.

• Työskennellyt Ylen las-

ten- ja nuortenohjelmissa, au pairina, näyttelijänä, SVT:llä ja 8 vuotta dubbaajana.

• Palkittiin helmikuussa

2014 Jussi-palkinnolla sivuosasta Päin seinää -elokuvassa.

• Harrastaa lenkkeilyä, elo-

kuvien katselua ja skypettelee ympäri maailmaa.

“On huikeaa, että täysin amatöörinäyttelijä ilman minkäänlaista koulutusta voi saada Jussin tässä maassa”, Mimosa Willamo iloitsee.

Ei stressiä tulevasta Mimosa Willamo, 20, ei vielä tiedä, mitä haluaa tehdä “isona”. Monet asiat kiinnostavat toista välivuottaan viettävää nuorta naista.

KUN KAKSIKIELISESSÄ perheessä kasvanut Mimosa Willamo opiskeli ilmaisutaitopainotteisessa Kallion lukiossa muutama vuosi sitten, ei hän ollut kiinnostunut näyttelemisestä.

Vajaa kaksi vuotta ylioppilasjuhlien jälkeen Willamolle ojennettiin Suomen elokuvaalan suurin palkinto, Jussi, parhaasta sivuosasta Päin seinää -elokuvassa.

Lukiossa Willamo viihtyi paremmin muilla kuin teatterikursseilla. Ilmapiiri Kallion lukiossa oli kilpailuhenkinen, kun suurin osa kamppaili projektien pääosista.

“En tehnyt yhtäkään teatteriprokkista, mikä on aika harvinaista Kallion lukion opiskelijalle. Kävin vain kaksi pakollista teatterikurssia ja nautin enemmän niistä muista aineista.

Siellä oli esimerkiksi puheilmaisua, josta hyödyin huomattavasti enemmän kuin siitä, että olisin mennyt kisailemaan siitä, kuka tekee tätä teatteria parhaiten.”

Päin seinää -roolin saaminen olikin Willamolle yllätys.

Ennen kuvausten alkamista hän pohti miten toimia oikein näyttelijänä. Eihän hän ollut käynyt edes tunneilla. Koekuvauksista

kuvausten alkamiseen hänellä oli lähes 1,5 vuotta aikaa syventyä roolihahmoonsa, teiniikäiseen Takkuun.

“Luin käsikirjoituksen, ja sitten me juttelimme ohjaaja Antti Heikki Pesosen kanssa muutamaan otteeseen hahmostani ja hänen suhteesta muihin hahmoihin. Koska Antin ainoa ohje oli, että tee samalla tavalla kuin koekuvauksissa, ja koska leffan kuvausten aikaan minun koekuvauksistani oli jo yli vuosi, vähän hermostutti, kun en muistanut mitä edes tein.”

Willamoa kohdeltiin kuvauksissa kuten muitakin mukana olleita näyttelijöitä.

“Oli mahtavaa, kun Antti oli turvallinen ja hyvä ohjaaja näin ensikertalaiselle. Hän ei heittänyt minua sinne, että tee nyt ja pärjää itse, mutta hän ei ollut myöskään semmoinen, että no kuule anna minä kerron, miten sinun pitää tehdä tämä.

Olin kuin yksi ammattilaisista.

Unohdin, että olen tosiaan tämä kouluttamaton teini.”

Kyllä opiskelen, ei hätää äiti Haut korkeakouluihin alkavat

pian, mutta Willamo ei hakupapereita aio täytellä.

“Koska en ole mistään ihan varma ja olen vasta 20 vuotta, minulla ei ole vielä mikään kiire opiskelemaan. Kyllä opiskelen, ei hätää äiti! Joku päivä vielä olen koulussa ja opiskelen jotain. Kaikki on vielä todella auki.”

Lukion jälkeen hän on Päin seinää -töiden lisäksi työskennellyt au pairina Luxemburgissa, opiskellut neljä kuukautta tanskalaisessa kansanopistossa, ja tällä hetkellä hän työskentelee koulunkäyntiavustajana Helsingissä.

Näytteleminen voisi olla yksi tulevaisuuden uravaihtoehto, mutta Willamo ei halua stressata asiasta. Lukiossa hän näki paljon Teatterikorkeakoulu tai ei mitään -asennetta.

Hänen mielestään Teakia pidetään naurettavan paljon “pyhänä” ja arvostettuna. Sisään pääseminen ei ole kuitenkaan pelkästään taidoista kiinni.

“On huikeita näyttelijöitä, joita pääsykokeet hermostuttavat niin paljon, etteivät he koskaan pääse sinne, eikä se tee heistä yhtään sen huonompia.”

Willamo ei ole hakenut, eikä

aio tänäkään keväänä kyseiseen opinahjoon hakea.

“Ehkä joku vuosi sinne haen ja ehkä joku vuosi pääsen sisään, jos hyvin käy, mutta en halua jumittua siihen ajatukseen, että minun on pakko päästä Teakiin tai minusta ei koskaan voi tulla näyttelijää tai mitään muutakaan. Tiedostan myös sen, että Helsinkiin otetaan kuusi mimmiä per vuosi eikä Tampereen Nätyllekään ihan vihellellen mennä sisään.”

Kohti tuntematonta Vaikkei Teatterikorkeakoulu tällä hetkellä Willamoa kiinnosta, on näytteleminen osa hänen elämäänsä. Hänet on nimittäin valittu näyttelemään Monica Fagerholmin Lola uppochner -romaaniin perustuvaan kuusiosaiseen ruotsinkieliseen tv-sarjaan, jonka kuvaukset alkavat maaliskuussa.

Ulrika Bengtsin ohjaamassa, Länsi-Uudellemaalle sijoittuvassa sarjassa Willamo näyttelee 17-vuotiasta teiniä, joka on vähän huonotuloisemman perheen hyvin itsepintainen tytär.

Lola uppochner on Willa-

molle monella tapaa hyppy tuntemattomaan, sillä hän ei ole aikaisemmin näytellyt tvsarjassa, ja tekijäryhmä on huomattavasti suurempi kuin Päin seinää -elokuvassa. Suurin ero edelliseen työhön on kuitenkin kieli.

Sarja on ruotsinkielinen, ja vaikka Willamo puhuu sujuvasti ruotsia, häntä jännittää, koska hänen ruotsinkielensä ei ole kieliopillisesti moitteetonta, vaikkakin ymmärrettävää.

“Minulla on vähän paineita siitä, että minun pitää oikeasti opiskella repliikit oikein myös kieliopillisesti. Enkä voi ihan niin paljon fiilistellä ruotsin kanssa. Mutta ei tarvitse mitään riikinruotsia ruveta harjoittelemaan, vaan voi omalla aksentilla puhua.”

Aiemmin Willamo stressasi tulevasta ja häntä ärsytti, kun vanhemmat ihmiset sanoivat kaiken järjestyvän. Kun kaikki onkin sitten aina järjestynyt, on Willamo alkanut uskoa siihen itsekin.

“Kun löysin itseni jostain tanskalaisesta kansanopistosta, tajusin sen, että mitä sitä turhia stressaamaan. Aina on joku paikka, mihin mennä.” ■ @ylkkari

Opiskele sairaanhoitajaksi Oulussa! opintopolku.fi fb.com/diakamk diak.fi

KALEVA opiskelijalle

-50%

Kevään yhteishaku 17.3.–9.4.2015 Sairaanhoitaja (AMK) Sairaanhoitaja (AMK) -diakonissa

Opiskele tutkinto jolla työllistyt!

Marianna Sohlberg

(toteutus myös Inarissa)

Sairaanhoitaja (AMK)-diakonissa, mielenterveystyöntekijä, kuntoutujien tuettu asuminen

Tilaa helposti: www.kaleva.fi/opiskelija tai soita asiakaspalveluun 08 5377 610 ma–pe 9–16 Tuhdisti tabloidi.

Lähimmäisenrakkaudesta voi tehdä ammatin.

TYKKÄÄ

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

LUE

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

VISERRÄ

twitter.com/ ylkkari

Ravintolisä hiuksille.

Näkyviä tuloksia jopa 12 viikossa!

35 € (norm. 38,74) Tarjous voimassa 31.3.2015 asti.

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Vieraalla maalla

KOTI-IKÄVÄ • teksti ja kuva Tiina Mattanen

Ouluun muuttaa myös koti-ikävä Mika Laakso ja Mari Guttorm muuttivat Ouluun satojen kilometrien päästä, kuten useat muutkin opiskelupaikan saaneet nuoret vuosittain. Laakso saapui eteläpohjalaisesta pikkukylästä ja Guttorm laajasta, harvaanasutusta Inarista. Koti-ikävä on silti samankaltainen: Oulu on molemmille vain opiskelupysäkki matkan varrella.

SAAMELAISEN KULTTUURIN kolmannen vuoden opiskelija Mari Guttorm muistelee ensimmäistä vuottaan Oulussa ja puistelee päätään virnuillen: ”En tykännyt kyllä yhtään.”

Kaupunki oli vieras, ja koko ajan tuntui satavan.

Inarista Ouluun muuttaminen oli Guttormille lähes pakollista, sillä saamelaisen kulttuurin pääainetta ei voi opiskella muualla. Onneksi kaupunkiahdistusta helpotti se, että Guttormin sisko ja veli olivat jo aiemmin tulleet Ouluun opiskelemaan.

Kemiaa n:ttä vuottaan opiskeleva Mika Laakso teki sen sijaan opiskelupaikkapäätöksensä ”ihan fiilispohjalta”.

Laaksolla ei aluksi juuri ollut tuttuja uudessa opiskelukaupungissaan, minkä vuoksi Lappajärven Itäkylästä Ouluun muuttaminen melko paljon jännittikin. ”Sitten Koppi kuitenkin vei”, hän selittää.

Valenssin Kopilla eli kemian opiskelijoiden kiltahuoneella notkuminen auttoi tutustumaan ihmisiin: ”Siellä oli aina joku, jonka kanssa porista.”

Ainejärjestöt auttavat viihtymään Ajan myötä molemmat ovat sopeutuneet Ouluun.

Laakso kertoo arvostavansa kaupunkielämän helppoutta ja harrastusmahdollisuuksia. Myös Guttorm sanoo yleensä pitävänsä kaupunkielämästä ja viihtyvänsä myös yliopistolla mainiosti.

Molempien mukaan oleellisinta Oulussa asumisessa on kuitenkin se, ettei täällä tarvitse olla yksin: Laaksolle on vuosien kuluessa muodostunut laaja kaveripiiri, ja Guttormin tutuista suuri osa asui jo valmiiksi Oulussa.

Kotiutumisesta ei Guttormin kohdalla voi kuitenkaan puhua, vaikka hän myöntääkin viihtyvänsä Oulussa nykyään paremmin kuin ensimmäisenä opiskeluvuonnaan. ”Ei tätä kuitenkaan kodiksi voi kutsua”, hän tiivistää.

Oulun-asuntoon mennessään Guttorm ilmoittaa muille lähtevänsä ”kämpille”.

Oikea koti on yli neljänsadan kilometrin päässä Inarissa. Laakso muistelee, että myös hän kutsui asuntoaan pitkään pelkästään kämpäksi. ”Nykyään kämppäkin on jo koti. Ei kotipaikkakunnalla Lappajärvelläkään tämän enempää kodilta tunnu.”

Sekä Laaksolle että Guttormille ainejärjestötoiminta on ollut merkittävä tekijä Oulu-elämään sopeutumisessa. Saamelaisen kulttuurin ja saamen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Gieku ry:n jäsenenä oli jo valmiiksi monta Guttormin pohjoisesta muuttanutta ystävää ja tuttua. ”Heti tuntui, että tässähän ollaan kaikki samassa veneessä”, hän muistelee.

Guttormin mukaan myös oppiaineen henkilökuntaa

on paljolti kiittäminen siitä, ettei ikävä pohjoisen kotiin ole päässyt yltymään liian suureksi. ”Opiskelu on joustavaa, ja henkilökunta ymmärtää, jos opiskelija joutuu olemaan pidempiä aikoja pohjoisessa esimerkiksi töiden vuoksi.”

Guttorm selittääkin esimerkiksi etäopiskelun olevan varsin yleistä, sillä luennoille ja seminaareihin voi yleensä osallistua Skypen avulla. Tällä tavoin Utsjoella läppärinsä ääressä istuva opiskelija voi helposti osallistua Oulussa pidettävälle luennolle.

Laaksolla on puolestaan erilaisia kokemuksia: ”Ei voi kyllä sanoa, että opiskelu tai oppiaine itsessään olisi auttanut sopeutumaan. Kyllä se oli Kopin ja muun ainejärjestötoiminnan ansiota.” ”En kyllä tiedä, miten sitten ne opiskelijat viihtyvät, jotka eivät syystä tai toisesta tule ainejärjestötoimintaan mukaan”, huomauttaa Guttorm. Laakso nyökyttelee.

Kaupungissa kaipaa rauhaa, tilaa ja luontoa Guttorm vierailee yhä varsin ahkerasti Inarissa. ”Käyn siellä varmaan kerran kuukaudessa tai vähintään kerran kahdessa kuussa. Tasaisin väliajoin tulee sellainen olo, että tulen hulluksi, jos en pääse pohjoiseen. Inari on minulle paikka, jossa voin kunnolla rauhoittua.”

Laakso kertoo käyvänsä kotipaikkakunnallaan hyvin vaihtelevin väliajoin. ”Kovin lyhyeksi ajaksi ei viitsi lähteä, kun matkoihinkin menee aikaa”, hän valaisee.

Guttorm myötäilee ja kertoo viihtyvänsä Inarissa pitkiäkin aikoja kerrallaan. ”Menen kohta pohjoiseen kolmeksi viikoksi”, hän iloitsee.

Laakso ei yleensä pysähdy Lappajärvelle kuin viikoksi kerrallaan. Sen jälkeen oman tilan kaipuu alkaa käydä liian suureksi, sillä vanhempien luona ei voi elellä aivan yhtä rennosti kuin yksin.

Toisaalta yllättävä tilantarve iskee välillä myös Oulussa, mutta ikävän kohteena on erilainen tila: ei niinkään pelkästään oma rauha, vaan maaseudun hiljainen, kokonaisvaltainen avaruus. Välillä olisi kuulemma myös mukava vain päästä vanhempien autotalliin väkertämään jotakin. ”Kyllä tässä vähän tuntee kahden maailman välillä elävänsä. Olen kuitenkin pohjimmiltani maalaispoika”, Laakso tunnustaa.

Molemmat ikävöivät myös kotiseutunsa luontoa: Laakso rakastaa järviseutua ja Guttorm Lapin selkeitä vuodenaikoja. Vaikka Suomen talvea moititaan usein liiankin synkäksi, molempien mielestä Oulun talvi saisi olla pimeämpikin. ”Silloin kun asuin Inarissa, vihasin kaamosta. Nyt ikävöin sitä. Oulussa ei ole koskaan kunnolla pimeää”,

Guttorm harmittelee. ”Niinpä. Valosaastetta on aivan liikaa”, säestää Laakso.

Lappajärvellä ja Inarissa asumisessa on tietenkin myös kehnot puolensa. ”Kyllä maaseudulla ihmiset tuntuvat välillä olevan liian lähellä, vaikka fyysisesti saattaisivatkin olla kilometrien päässä”, Laakso pohtii. ”Joo, kyllä se välillä ahdistaa, kun pienellä paikkakunnalla kaikki tietävät toistensa asiat”, lisää Guttorm.

Oulussa on hänen mielestään mukava olla näkymätön.

Ouluun pysähdytään, mutta ei jäädä Sekä Laakson että Guttormin opiskeluaikaa leimaa väliaikaisuuden tuntu. ”Kyllä tässä alkaa pikku hiljaa olla lähtövalmis olo”, Laakso kertoo.

Lähteminen houkuttaa, sillä monet opiskelukaverit ovat valmistuneet ja muuttaneet muualle töihin. Sosiaalinen piiri harvenee, ja Laakso arvelee, että myös hänen aikansa koittaa, sillä sinne täytyy mennä, missä on töitä tarjolla. ”Ja onhan tämä paikkanakin jo vähän nähty”, hän summaa.

Myös Guttormin alan työpaikat ovat todennäköisesti muualla kuin Oulussa, sillä saamelaisen kulttuurin opiskelijat työllistyvät pääasiassa Lappiin.

Guttorm toteaa, että Inariin palaaminen on ollut hänelle muutenkin selvää jo kauan. Hänestä tulee paluumuuttaja heti, kun kaupungin ihmeet Oulussa ja muualla on kunnolla nähty ja koettu. ”Yliopistosta paperit pihalle ja sitten jotain muuta.”

Sen lisäksi, että oman alan työpaikat odottavat pohjoisessa, Guttorm kaipaa takaisin saamenkieliseen ympäristöön. Oulussa hän pääsee käyttämään saamen kieltä harvemmin kuin Inarissa, vaikka opiskelukavereiden ja opettajien kanssa tuleekin usein keskusteltua saameksi. Inarissa saamea kuulee kuitenkin enemmän, sillä sitä puhutaan niin kylänraitilla kuin kotonakin. ”Haluaisin myös, että mahdolliset tulevat lapseni saisivat käydä koulunsa saameksi ja että he muutenkin saisivat kasvaa saamelaisen kulttuurin keskellä. Täällä Oulussa se ei noin vain onnistu”, Guttorm pohtii.

Laakso ymmärtää Guttormin kaipuun takaisin omankieliseen ympäristöön, sillä oman murteen kuuleminen on Laaksollekin tärkeää. ”Kyllähän siitä tulee sellainen kotoisa olo.”

Hän kuitenkin tuumaa, ettei paluumuutto Lappajärvelle ole kovinkaan realistinen ajatus, sillä oman alan töitä ei sieltä todennäköisesti löydy. Se hieman harmittaa. ”Ja olisihan se mahdollisen tulevan perheen kanssa mukava maaseudulla elellä”, Laakso maalailee. ■ @ylkkari

2/2015 | 13

Mari Guttorm on asunut Oulussa noin kolme vuotta ja Mika Laakso lähemmäs kymmenen. Yliopistolla on ollut hyvä olla, mutta molemmat arvelevat, että tulevaisuus on todennäköisesti muualla kuin Oulussa. oulunylioppilaslehti

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Vieraalla maalla YRITTÄJÄNÄ SUOMESSA • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Khang Van aloitti yrittäjänä Kaijonharjussa elättääkseen itsensä ja perheensä kuusi vuotta sitten. Työtään hän pitää raskaana, mutta tulee asiakkaidensa kanssa hyvin toimeen.

Mies Kuution takaa Kaijonharjussa anniskeluravintolan yrittäjänä toimiva Khang Van tekee paljon töitä ja rentoutuu perheen ja taistelulajien parissa.

KUUSI VUOTTA sitten vietnamilaissyntyisellä Khang Vanilla oli töiden loppumisen jälkeen kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä työttömyys tai keksiä itselle töitä. Töiden luominen itse tarkoitti käytännössä yrittäjyyttä.

Paikaksi valikoitui Kaijonharju. ”Ruokapaikan perustaminen ei tullut kysymykseen, koska niitä (Kaijonharjussa) jo oli. Päätin sitten perustaa pubin”, Van kertoo.

Nyt hän pyörittää Kaijonharjun ostoskeskuksen tuntu-

massa sijaitsevaa Pub Kuutiota vaimonsa kanssa kuudetta vuotta.

Ajat ovat vaihdelleet, mutta trendi on ollut Vanin mukaan viime vuodet asiakasvirtojen näkökulmasta melko mollivoittoinen. ”Tulen todella hyvin toimeen asiakkaiden kanssa. Välillä tosin on todella hiljaista”, Van sanoo.

Olivatpa ajat paremmat tai huonommat, työn määrää se ei käytännössä muuta. Ovia on pidettävä auki päivästä toi-

seen. Van itse työskentelee pubissa yleensä iltaisin.

Aktiviteetti tuo asiakkaita Taustalla pelataan pokeria varta vasten paikalle hankitussa pöydässä. Pöydästä kuuluu kovaäänistä puheensorinaa ja he jotka eivät mahtuneet pelaamaan, seisoskelevat pöydän takana seuraten tapahtumia kuin suurempaakin urheilukilpailua.

Muutama tosin pelailee omassa porukassaan biljardia. ”Ihmiset

tulevat paikalle, kun on aktiviteettia. Jos ei ole aktiviteettia, ei ole juuri asiakkaitakaan.”

Vanin mukaan tupakanpolton kielto ravintolan anniskelutiloissa oli piste, jonka jälkeen taloudellinen tilanne on muuttunut tiukemmaksi. ”Mutta täytyy olla tyytyväinen, että on töitä.

Kun tulin Suomeen vuonna 1989, silloin jotain töitä oli vielä lähes kaikille. Tänä päivänä tilanne ei ole niin hyvä.”

Töitä illasta yöhön joka päivä Vanin työpäivät alkavat yleensä illalla seitsemän ja puoli kahdeksan välillä. Los Angeles Kingsin pipo vaihtuu olutmerkkiä mainostavaan lippalakkiin ja päällysvaatteet farkkuihin sekä mustaan Pub Kuution lo-

golla varustettuun t-paitaan.

Työpäivä jatkuu aina vähintään jonkin verran kahden yli, jolloin pubi sulkee maanantaista sunnuntaihin ovensa.

Voimaa Van ammentaa kahdesta asiasta: kungfu-harrastuksestaan ja perheestään, johon kuuluu pubissa työskentelevän vaimon lisäksi kaksi kouluikäistä lasta. ”Lasten harrastuksiin menee aikaa monena päivänä viikossa. Yritän itsekin ehtiä harrastaa taistelulajeja muutaman kerran viikossa, puolitoista tuntia kerrallaan.”

Pubin pito on perheyritys, mutta Vanin mukaan lapsia sillä ei rasiteta silloinkaan, kun he kasvavat lähelle aikuisikää. ”Ei, ei. He käyvät koulut ja saavat toivottavasti ammatin, johon kuuluu vapaat myös viikonloppuisin”, Van virnistää. ■ @ylkkari

“For me it was clear that I wanted to work in a truly international company. Also, the possibility to work abroad was important for me. I wanted to have a job where I could combine technology with customer contacts. All these factors have come true in my current position.”

Sampo Köylijärvi

Research & Development Engineer, Germany M.Sc. Paper Technology, Aalto University, Finland

Our Global Trainee Programme offers recent graduates world-class training, global exposure and an exclusive opportunity to explore themselves and the world in a truly unique way. Our next Trainee Programme will start in August 2015. Apply Now!

For more information, please visit growatstoraenso.com Not graduating yet? No problem, we have 1,000 summer jobs up for grabs this summer.

Please check storaenso.com/careers for all available opportunities.

STN-011-07-MagazineAd_241x331-Sampo-JK150115.indd 1

20/1/15 10:29 am

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Vieraalla maalla Turussa TEDx -tapahtumassa puhunut Minna Palmroth on Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofesori.

ANALYYSI • teksti Jarmo Korteniemi • kuva Joonas Salo Photograhy

TED x Oulu – hullua hypetystä vai mahtava mahdollisuus?

Turku järjesti jo toistamiseen TEDxkonferenssitapahtuman. Tällä kertaa teemana oli pohjoisuus. Jäikö PohjoisSkandinavian pääkaupungiksi itseään brändänneeltä Oululta mahdollisuus käyttämättä?

ILMATIETEEN LAITOKSEN professori Minna Palmrooth maalaa innoissaan tuomiopäivää. ”Olipas kerran sellainen revontulimyrsky, että oksat pois”, kuuluu viesti.

Kuvainnollisesti siis. Sähkölaitteet käynnistyvät itsestään, osa jopa syttyi tuleen. Kirkkaita revontulia näkyi Karibialla saakka. Näin kävi syksyllä 1859.

Kun vastaava sattuu uudelleen, nyky-yhteiskunta voi joutua koville. Yksi samanmoinen hiukkaspilvi meni tuurilla ohi vain kolme vuotta sitten. Seuraavaa odotellessa.

Salillinen ihmisiä on haltioissaan. Ainakin minä olen.

Olisihan tuo nyt siistiä!

Istun kuuntelemassa TEDxpuheita Turussa. Aiemmin pari nuorta miestä kiteytti, kuinka eletään terveellisemmin ja kokonaisvaltaisesti: leikkimällä kuin lapset ja syömällä villiruokaa metsästä.

Sitten lavalle nousee Bruce Oreck. Suomi saadaan kuulemma uuteen nousuun viiden askeleen avulla. Vaikein niistä on hauskanpito. Yhdysvaltain entinen suurlähettiläs suomii saamatonta maatamme. Ihan syystä.

Parin tunnin konferenssiin mahtuu vain muutama esitys.

Silti se tarjoaa paljon ajateltavaa. Ideoita ja voimaantumista. Hoitivat homman kotiin kunnolla Turussa. Ja jo toista kertaa.

Kokouksen teema, ”Pohjoisuus”, tosin särähti korvaan.

Projektin tiedotusvastaava Tiina Jaatinen kertoo, että Ted Global 2014:n aihealue oli etelä. ”Halusimme sille vähän vastapainoa. Valitsimme pohjoisen juuri siksi.”

Mietin hiljaa, mitä pohjoista Turusta muka löytyy. Eihän kaupungissa edes näy revontulia sitäkään vähää mitä

Tampereella. Luntakin on vain nimeksi, hyvänä vuonna. Oulun olisi kyllä pitänyt napata tämä.

TED. Se vain järjestetään lisenssillä, halvalla ja paikallisin vapaaehtoisvoimin.

Mikä ihmeen TEDx?

Vinkkejä kokeneemmilta

”TED” on yksinkertainen konsepti. TEDit ovat laajapohjaisia konferensseja, joissa pidetään innostavia ja mielenkiintoisia esityksiä. Yleistajuista ja oivaltavaa. Suurten töiden loppupäätelmiä ja katkelmia. Jäävuorten kiillotettuja huippuja.

Jakamisen arvoisia ideoita.

Netistä TED-puheita löytyy jo yli 30 000. Heikoimmillaankin ne voittavat huonoimmat yliopistoluennot. Parhaimmillaan ne taas ovat ällistyttävän oivaltavia.

TED on kuin aforismikirja.

Tosin pitkiä ja kalliita aforismeja, sillä osallistuminen maksaa maltaita.

TEDx noudattaa samoja linjoja kuin alkuperäistapahtuma

Jaatinen muistelee projektin kulkua. Koko ruljanssi hoidettiin kuuden hengen ydintiimillä. ”Ensimmäisen TEDx:n järjestimme vain muutaman kuukauden varoitusajalla. Lisenssi ei maksa mitään, mutta myöntöprosessi oli yllättävän hidas. Nyt olimme hyvissä ajoin liikkeellä.”

TEDx syntyy vapaaehtoisvoimin, eikä kukaan saa siitä palkkioita. Sponsorituloilla voi korvata ainoastaan todellisia kuluja ja palveluja. ”Suurimmat kustannukset olivat ehdottomasti ruoka ja tekniikka. Tietysti, jos järjestäisi tilaisuuden vaikka yliopistolla, jossa tekniikka on valmiina eikä mitään tarvitse

rakentaa... eikä ruokakaan ole pakollista. Eikä live-streamiakaan välttämättä tarvitse.

TEDx:n saisi järjestettyä oikeasti tosi halvalla!”

Jaatinen vakuuttaa ettei innokkailla ja osaavilla kokouksen järjestäjillä mene sormi suuhun. Oulussakaan.

Mitä Oulu hyötyisi?

TEDx-tapahtumia on järjestetty Suomen suurimmissa kaupungeissa Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja Turussakin.

Kaikissa jo muutamaan kertaan. Mutta ei Oulussa. Ei kyllä Vantaallakaan, mutta ehkä se ei haittaa pääkaupunkiseudun tiiviissä kyläyhteisössä.

Mutta miksi kenenkään yleensäkään pitäisi järjestää tapahtumaa, johon satunnainen joukko ihmisiä tulee laukomaan aforismeja? Selvittiinhän täällä maailman tervantarpeen tyrehtymisestäkin ilman höm@ylkkari

2/2015 | 17

Hallitus linjaa Moona Haverinen

Kotona Oulussa?

VIETIN SYKSYN VAIHDOSSA Mauritiuksella. Paluu Ouluun joulukuun alun räntäsateeseen Intian valtameren paratiisisaarelta oli pienoinen shokki. Kaipasin lämpöä, aurinkoa ja uusia ystäviäni, mutta myös sitä Oulua, jonka olin jättänyt taakseni lähtiessäni elokuussa. Elämä ei ollut pysähtynyt minun poissa ollessani ja ehkä olin itsekin muuttunut. Miten olla taas Oulussa kotonaan eikä vain haikailla takaisin Mauritiuksen lämpöön?

PALJASJALKAISENA OULULAISENA kotikaupunkini näyttäytyy minulle yhtä aikaa ihanana ja kamalana.

Kärsin kroonisesta kaukokaipuusta ja aina pidemmiltä reissuilta palatessani minut valtaa tyhjyyden tunne, johon ainoa lääke on uuden matkan suunnittelu. Meitä opiskelijoita on toki monenlaisia; osa potee koti-ikävää, osa kaukokaipuuta, osa on tyytyväisiä juuri siinä missä ovat. Oulu on toiselle suurkaupunki, toiselle takapajula, jollekin juuri sopiva.

Opiskeluaikana Oulu on kuitenkin meidän kaikkien koti. Opiskelijoita on täällä paljon ja OYY:ssä toivomme, että he kaikki voisivat tuntea olonsa kodikkaaksi paitsi Oulussa, myös yliopistossa ja ylioppilaskunnassamme.

Yhteisöllisyys on terminä trendikäs, mutta väitän, että heterogeeniselle opiskelijamassalle yhteisöllisyydellä on erityisen suuri merkitys. Oulussakin on helpompi viihtyä, kun on löytänyt oman jengin: ainejärjestön, harrastejärjestön tai tiiviin kaveriporukan.

Oma paluushokkini oli nopeasti selätetty, kun pääsin takaisin kiinni arkeen ja kaveripiireihin, ja vuoden alussa alkanut hallituspestikin on vienyt mennessään.

pötyksiä.

Koska TED on ilmiö. Se on liike, jonka avulla on mahdollisuus muokata maailmaa. Tai ainakin siellä voi esitellä ideoita, jotka voivat niin tehdä.

Innovaatioita, kokemuksia, ajatuksia – mitä vain.

Paikallisella tai alueellisella teemalla varustettu TED x Oulu voisi elvyttää Oulua ja koko pohjoista ulottuvuutta uuteen nousuun. Ehkä sitten kaupunki muistettaisiinkin paremmin. Satelliittitilaisuuksia voi järjestää vaikka ympäri maan.

Visio Pohjoisen Skandinavian pääkaupungista ei toteudu ilman innovaatioita.

Oulua pyöritti joskus Nokia, mutta sen perään on turha haikailla. Kokemukset, ideat ja ajatukset kaipaavat ulostulokeinoa.

Bruce Oreckin sanoin: ”No more studies – really, please. Take. Action.” ■ oulunylioppilaslehti

TEDX JA OULU • teksti Minna Koivunen

Tiukat kriteerit OULU STUDENT ENTREPRENEUSHIP SOCIETY on puheenjohtajansa Anton Jussilan mukaan miettinyt muutamaan otteeseen TEDx-tapahtuman järjestämistä Oulussa. Tapahtuman toteuttamisen tekee haastavaksi siihen liittyvät kriteerit. ”Jos haluaa järjestää TEDx-tapahtuman, järjestäjäporukassa täytyy olla ainakin yksi henkilö, joka on käynyt TEDin alkuperäistapahtumassa. Ei siis riitä, että on käynyt esimerksiksi TEDx Turku-tapahtumassa”, Jussila selittää.

Alkuperäistapahtumiin pääsy ei ole aivan yksinkertaista, koska niitä pidetään suhteellisen harvoin ympäri maailmaa, tänä keväänä Kanadassa kolme tapahtumaa, ja liput niihin maksavat edullisimmillaan 4000–8000 euroa. ”Vaikka rahaa löytyisi lippuihin, täytyy silti laittaa hakemus tapahtumaan osallistumiseen, eli pitää olla vaikutusvaltainen ihminen, jotta hakemus hyväksytään ja pääsee osallistumaan.”

OuluSES aikoo tarkkailla tilannetta Oulussa. ”Tulemme ehdottomasti mukaan jos löytyy henkilöitä jotka täyttävät yllämainittuja kriteereitä. Olisi todella hienoa ja tärkeää Oululle, jos joku päivä saisimme järjestettyä TED x Oulun!” ■

Oulu on toiselle suurkaupunki, toiselle takapajula, jollekin juuri sopiva. Opiskeluaikana Oulu on kuitenkin meidän kaikkien koti.

”

AINEJÄRJESTÖT JA killat tekevät valtavan tärkeää työtä, joka tavoittaa opiskelijoita laajasti. Monelle kiltahuone on kuin toinen koti. Tästä yhteisöllisyydestä jäävät kuitenkin usein harmillisen ulkopuolisiksi kansainväliset opiskelijat.

Tänä vuonna ylioppilaskunnan toimintasuunnitelman yhtenä projektina on kansainvälisten opiskelijoiden yliopistoyhteisöön integroitumisen edistäminen. Tavoitteena on, että myös he voisivat kokea Oulun ja ylioppilaskunnan kodikkaaksi ja löytäisivät entistä paremmin mukaan myös ainejärjestötoimintaan. Haluamme myös löytää keinoja suomalaisten ja ulkomaisten opiskelijoiden kohtaamisten edistämiseksi. Jokainen meistä voi tehdä oman osansa näiden tavoitteiden toteutumiseksi. Kokemuksesta tiedän, että vieraassa maassa ollessa voi olla haastavaa tutustua paikallisiin.

Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa kansainvälisistä asioista ja koulutuspolitiikasta.

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella

Kampuksella

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Väylän varrelta Sanna Häyrynen

Elämäni turhin kevät RUOKASEURAKSENI ISTAHTI TUTTAVA, jonka kanssa puheeksi tulivat viimekeväiset vaihto-opiskelujaksomme ulkomailla. Taas kerran vastasin kysymykseen, minkälaista vaihdossa oli. Ja taas aloitin syvällä huokauksella. Siitä tulikin helpotuksen huokaus, koska myös kysyjän viime kevät oli floppi. Viimeinkin sain vertaistukea!

Kirosimme vaihtokaupunkiemme ankeutta, paikallisia opiskelutapoja ja maksaansa marinoivia, mölyäviä vaihtareita. Kotiin palaavan vaihto-opiskelijan perikuvahan on uuden minänsä löytänyt ja kansainvälisiin verkostoihin uinut maailmalle ikävöijä. Siksi on tabu, suorastaan junttimaista myöntää, että ulkomailla vietetty aika oli tuhlausta.

ORGANISAATIOUUDISTUS • teksti Ville Koivuniemi

Sarénista LuTK:n dekaani ja muutosjohtaja Ouluun Metso Automation Oy:n teknologiajohtajan, FT Matti Sarénin tehtävänä on toimia ensin väliaikaisena LuTK:n dekaanina ja myöhemmin Oulun yliopiston muutosjohtajana.

OULUN YLIOPISTO palkkaa väliaikaiseksi luonnontieteellisen tiedekunnan dekaaniksi ja koko yliopiston muutosjohtajaksi FT Matti Sarénin. Sarén siirtyy Oulun yliopistoon Metso Automation Oy:n teknologiajohtajan tehtävästä ”Tilanne on sellainen, että luonnontieteellisessä tiedekunnassa on suuria näkemyseroja organisaation uudistamisesta ja sinne on muodostunut selvästi ristiriitaisia ryhmiä. Nykyisen dekaani Jouni Pursiaisen kanssa päädyimme hyvässä yhteisymmärryksessä siihen, että hänen johdollaan tai valitsemalla uusi dekaani sisältä, olisi vaikea saavuttaa luottamusta”, rehtori Jouko Niinimäki perustelee dekaanin nimittämistä täysin Oulun yliopiston ulkopuolelta.

Näkemyseroilla Niinimäki viittaa rahanjakopolitiikkaan,

josta tiedekunnassa ei olla päästy yksimielisyyteen. Luonnontieteellinen tiedekunta kävi lisäksi viime vuonna yt-neuvottelut, joiden tulokset eivät ole johtaneet kaikkien mielestä toivottaviin taloudellisiin tuloksiin.

Pesti jatkuu muutoksen jälkeen Sarén jatkaa myöhemmin Oulun yliopistolla tehtävässä, jossa hän auttaa tiedekuntien välisen poikkitieteellisen tutkimuksen kehityksessä. Virallinen titteli on Oulun yliopiston tutkimuksesta ja innovaatioista vastaava johtaja.

Arvelut siitä, että muutosjohtajaa voitaisiin tarvita luonnontieteellisen tiedekunnan jälkeen jossain toisessa tiedekunnassa Niinimäki ampuu alas. ”Ei missään nimessä sel-

laisesta ole kysymys. Todella toivon, että tämä jää ainutkertaiseksi harjoitukseksi. Tietysti minä kannan tästä päätöksestä vastuun, mutta korostan, että tämä päätös on tehty yhdessä nykyisen dekaani Pursiaisen kanssa ja tähän on yliopiston hallituksen tuki. Minusta tämä on sekä työntekijöiden motivaation että työrauhan näkökulmasta kriittinen tilanne, joka pitää hoitaa kiireisesti”, Niinimäki sanoo.

Sarén aloittaa tehtävät luonnontieteellisessä tiedekunnassa 9. maaliskuuta alkaen. Niinimäki keskusteli muutosjohtajan palkkaamisesta ensin Oulun yliopiston hallituksen kanssa kokouksessaan tammikuussa ja myöhemmin koko luonnontieteellisen tiedekunnan Missä mennään -tilaisuudessa 3. helmikuuta. ■

KUN TAANNOIN LIEVÄSTI päähänpistona klikkasin vaihto-opiskeluhakemukseni liikkeelle, kuvittelin, että minusta tulee riikinruotsiksi nauraen keskusteleva, elämäniloinen ja huoleton maailmannainen.

Perillä änkytin ruotsia periaatteestakin, vaikka naapurimaalainen keskustelukumppani olisi vaihtanut englantiin.

Koin tulleeni huijatuksi, kun tarkoituksena ei ollutkaan opiskella ja oppia paikallista kieltä, vaan ryypätä englanniksi. Aloin vältellä vaihtarikekkereiden desibelirajoja rikkovaa hälyä. Paikallisiin tutustuminen vaati henkisesti rankkoja ponnistuksia.

Luiskahdin ulkopuolisen tarkkailijan rooliin.

NÄIN, KUINKA ÄÄRIMMÄISEN etuoikeutettuja eurooppalaiset vaihto-opiskelijat ovat. Erasmus-apurahan turvin pääsee rellestämään uusiin ympyröihin.

Esimerkiksi Yhdysvalloista Ruotsiin tulleet Koin tulleeni joutuivat maksamaan huijatuksi, itsensä tautisiksi, jotta saivat viettää kekun tarkoituksena väänsä kansankodissa. ei ollutkaan Köyhemmissä maissa hurvitteluopiskelusta ei opiskella ja oppia paikallista kieltä, uskalleta edes haaveilla. vaan ryypätä Ruotsissa myös huoenglanniksi. masin, että Eurooppa ei enää riitä. Yllättävän moni oli reissannut niin Aasiassa kuin Amerikassa. Ei moinen tavatonta ole suomalaisillekaan, kun Madventures-kaksikkoa ihailevat kultalusikkanuoret kiertävät pällistelemässä kiehtovaa toiseutta.

”

MAAILMAN MONINAISUUDEN ymmärtäminen ja eri kulttuureihin tutustuminen on toki tärkeää ja avartavaa. Mutta olisiko kansainvälisen yhteisyyden vahvistamiseen muita, luonnon kannalta kestävämpiä ja yhteiskunnan varoille hellempiä tapoja kuin lennättää valittu joukko maailman ääriin venyttämään opintojaan?

Vaihto-opiskelijalle tulisi lyödä käteen vähintääkin passi, johon pitäisi kerätä leimoja paikallisen kielen opiskelusta, sikäläisiin ihmisiin tutustumisesta ja työelämää hyödyttävistä aktiviteeteista. Bileilloista saisi miinusta.

Kirjoittaja opiskelee tiedeviestinnän maisteriohjelmassa ja kirjoittaa avustajana Ylkkäriin.

@ylkkari

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI (Yliopistokatu 7) Messu+pyhäkoulu joka su klo 10.

English Service joka su klo 16.

Luukas-messu pe 13.2. klo 19 valmistelu alkaa klo 18, iltapala.

KESKUSTAN SRK-TALO (Isokatu 17) Sarastus-kuoron harjoitukset soita Tainalle, p. 044 3161 729.

PYHÄN ANDREAAN KIRKKO (Sulkakuja 8) Varikkomessu su 8.3. klo 12 TUOMIOKIRKKO (Kirkkokatu) Gospelmessu su 8.3. klo 18 KASTELLIN KIRKKO (Töllintie 38) Tuomasmessu la 21.2. klo 18 SINUA VARTEN yliopistopastori Ari Savuoja p. 040 524 5919, yliopistopastori@oulu.fi Linnanmaalla huone TF101.

Aapistie 5, huone A111, parittomien viikkojen ti klo 15-16.

Parisuhdeneuvonta: p. 08 561 8700, 044 316 1557 Palveleva puhelin: klo 18–01, p. 01019 0071 www.facebook.fi/kirkkosuomessa www.palvelevanetti.fi

TALVITIE

Haku päällä?

Mari-Leena

Oulun kaup.valtuuston pj Puoluevaltuuston pj

Eduskuntavaalit 19.4.2015 • Ennakkoäänestys 8.-14.4.2015

SAIRAALANRINNE 4 KT 2 h + k + parveke, 55 m², vuokra 562 €/kk, C HEIKINHARJUNTIE 50 KT 2 h + kk + parveke, 43 m², vuokra 372 €/kk

M

Järkipolitiikkaa eduskuntaan suurella sydämellä

Ilm.maksaja: Tulevaisuutta rakentamassa ry

Ympäristötekniikan DI Oulun yliopistosta

Vuokrakoteja tarjolla, lue lisää www.medikiinteistot.fi

M

Oulun Medikiinteistöt Oy www.medikiinteistot.fi

Sairaalanrinne 4 G A 1, 90220 OULU p. 08 315 4365 Avoinna: ma-pe 8-12 ja 14-15:45

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella NUORET VAIKUTTAJAT • tekstit ja kuva Heidi Hahtola

Tiedolla voi muuttaa maailmaa Roope Kanniselle järjestötoiminta on elämäntapa. Vapaa-ajallaan hän toimii niin demokratian edistämiseksi kuin eläinten oikeuksien puolustamiseksi. vähän”, Roope Kanninen naurahtaa kysyttäessä, miten hänellä riittää aika kaikkeen. Oikeustieteen opintojen ohella Kanninen toimii aktiivisesti Maan ystävissä ja Eläinsuojeluliitto Animaliassa.

Hän tekee toisinaan vapaaehtoistyötä myös muissa kansalaisjärjestöissä. ”Uskon, että auttamishalu on luonnollista ihmisille. Järjestötoiminta on minun tapani toimia, mutta jollekin toiselle jokin muu keino voi tuntua omalta”, Kanninen toteaa.

Hänen mukaansa tiedon levittäminen on yksi keskeisimmistä tavoista edesauttaa muutosta ja järjestöjen arvojen toteutumista. Vaikka päättäjiin kohdistuva lobbaus on tärkeää, ovat kansalaiset toiminnan keskiössä. ”Tiedon avulla voi saada ihmiset muuttamaan ajattelutapojaan. Ketään ei voi pakottaa toimimaan tietyllä tavalla, mutta tiedolla on tärkeä merkitys esimerkiksi äänestyspäätöksiä tehdessä.”

Viime aikoina Kanninen on jakanut tietoa Maan ystä”MINÄ NUKUN

vien vapaakauppasopimusvastaavana. Järjestö vastustaa EU:n ja Yhdysvaltojen välille suunniteltua vapaakauppasopimusta ja Kanninen kiertää luennoimassa siitä, millaisia seurauksia sopimuksella olisi toteutuessaan. Se takaisi ulkomaisille yrityksille investointisuojan ja lisäisi niiden valtaa kansallista lainsäädäntöä valmisteltaessa. Tämä on nähty uhkana demokratialle. ”Tulen kertomaan sopimuksesta vaikka ihmisten olohuoneisiin, jos he niin haluavat.

Tahdomme tehdä tiedon saamisesta ja toimintaan mukaan tulemisesta mahdollisimman helppoa”, hän kertoo.

Opiskelijan näkökulmasta järjestötoiminta antaa valmiuksia myös työelämään. Kanninen on luottamustoimissaan keskittynyt lakiasioihin ja vapaakauppasopimusvastaavana hän on tarvinnut muun muassa kansainväliseen oikeuteen liittyvää tuntemustaan. ”Näiden asioiden parissa toimimisesta on varmasti hyötyä jatkossakin. Järjestöissä

työskentely kiinnostaa minua myös tulevaisuudessa, joko vapaaehtoisena tai työntekijänä.”

Animalia avasi oven järjestömaailmaan Kanninen löysi järjestötoiminnan aikanaan Animalian kautta.

Eläinoikeusasiat olivat kiinnostaneet häntä jo aiemmin ja Rotuaarilla ollut Animalian ständi sai hänet lähtemään mukaan toimintaan.

Nykyään Kanninen toimii eläinsuojelun parissa sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Eläinten oikeudet ovat hänelle yhtä tärkeitä kuin muutkin hänen ajamansa asiat. ”Ketun kärsimys ei ole suurempaa kuin ihmisen, mutta mielestäni sitä ei voi pitää vähäisempänäkään. Historian aikana arvioidaan sodissa kuolleen noin 500 miljoonaa ihmistä. Ruuantuotannossa tapetaan sama määrä eläimiä puolentoista vuorokauden aikana”, Kanninen kertoo. Hän kannattaa avoimuutta ja laillisuutta toiminnan perustana, mutta ei

tuomitse esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestön tekemiä salakuvauksia eläintiloilla. ”Niiden kautta kuluttajat saavat sellaista tietoa eläintuotannosta, jota muuten ei ole saatavilla. Sen sijaan ilkivalta ei minusta ole järkevää toimintaa”, Kanninen pohtii.

Aktivisti voi olla myös vähemmän radikaalein tavoin.

Kanninen kerää yhteisökeräyspalvelu Jelpissä rahaa Animalialle juoksemalla.

Kahtena aiempana vuotena hän on osallistunut erilaisiin juoksutapahtumiin aina maratonista esteitä sisältävään Oulu extreme run -juoksuun. Juoksutempaukset ovat tuottaneet tähän mennessä lähes 3000 euroa eläinsuojelulle. Uusia aluevaltauksia on luvassa jatkossakin. ”Ilmoittauduin juuri eukonkannon MM-kisoihin ja lähiaikoina olen mukana myös vuorokauden mittaisessa kestävyysjuoksussa. Tykkään juoksemisesta, joten kaksi minulle tärkeää asiaa yhdistyi hienolla tavalla”, hän hymyilee. ■

Kuka?

• Roope Kanninen • Ikä 26 vuotta.

• Opiskelee oikeustiedettä Rovaniemellä.

• Tällä hetkellä Eläinsuoje-

luliitto Animalian hallituksen jäsen ja Oulun paikallisosaston aktiivi, Maan ystävien vapaakauppasopimusvastaava.

• Mukana myös

Suomen Punaisen Ristin toiminnassa sekä Amnesty Internationalin ja Ensi- ja turvakotien liiton vapaaehtoinsena.

• Harrastaa juoksua.

@ylkkari

2/2015 | 21

VIERAISSA SALEISSA • teksti ja kuvat Minna Koivunen

Motivaatiosta itsetuntoon Luento: Persoonallisuuspsykologia. (psykologian perusopinnot) Luennoitsija: Professori Mirka Hintsanen.

Kenelle: Psykologian perusopintojen opiskelijoille. Psykologian sivuaineen opiskeluoikeus on kaikilla läsnä olevaksi ilmoittautuneilla Oulun kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoilla. Muiden tiedekuntien opiskelijat voivat hakea sivuaineoikeutta.

Sisältö: Kurssilla opitaan persoonallisuuspsykologian peruskäsitteet, somaattisten tekijöiden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys persoonallisuuteen sekä keskeisen persoonallisuusteoriat.

10:15 Persoonallisuuspsykologian kolmannen luentokerran aiheina ovat persoonallisuuden käsitteistä motivaatio ja itsetunto. Professori Mirka Hintsanen kertoo ensimmäiseksi motivaation määrittelystä. Motivaatio vastaa kysymykseen miksi toimimme niin kuin toimimme.

Joseph Nuttin on määritellyt vuonna 1984 motivaation tarpeen ja ulkoisen kohteen väliseksi suhteeksi. Hintsanen toteaa määritelmän olevan laaja, mutta määritelmän teko on haastavaa. Olennaista motivaatiossa on se, että se energisoi ja suuntaa toimintaa. Myös tavoitteet ovat osa motivaatiota.

Mistä motivaatio sitten syntyy? Tähän kysymykseen vastaavat motivaatioteoriat, joita on runsaasti. Niitä ovat tarveteoriat, palkkioteoriat, kognitiiviset motivaatioteoriat ja itsensä toteuttamista painottavat teoriat.

Tarveteoriat kuten Driveveduction theory painottavat mielihyvää ja tarvetila syntyy fysiologisista tarpeista. Palkkioteoriatkin ovat hedonistisia, ja ne ohjaavat toimintaa kohti tavoitteita. Edistymiseen ja taantumiseen liittyy erilaisia tunoulunylioppilaslehti

netiloja, joten epämääräiset ja vaikeat tavoitteet ovat haitallisia terveydelle.

10:40 “Onko kysyttävää?

Saa kysyä missä kohti vain”, Hintsanen huomauttaa ja kun kysymyksiä ei kuulu, jatkaa hän motivaatioteorioilla.

Itsensä toteuttamista painottavat teoriat pohjautuvat ihmisen kolmeen perustarpeeseen, jotka ovat kyvykkyys, itsenäisyys ja läheisyys. “Ihminen vain on sellainen, että haluaa noita kolmea ominaisuutta”, Hintsanen toteaa.

Näihin teorioihin liittyvät ulkoinen ja sisäinen motivaatio. Sisäinen motivaatio syntyy, kun toiminta on itsessään palkitsevaa, ja se pysyy yllä itsestään. Ulkoinen motivaatio puolestaan kumpuaa ulkopuolisesta palkkiosta ja sitä on ylläpidettävä ulkoisella palkitsemisella. Sisäinen motivaatio on ulkoista käytännöllisempää, koska sitä ei tarvitse ylläpitää.

10:45 Noin puolessa välissä luentoa opiskelijat saavat keskustelutehtävän: heidän tulee keskustella pienryhmissä siitä millä eri keinoilla motivaatiota voi lisätä. Keskustelu käy vilkkaana, ja kurssilaiset

ovat myös aktiivisia tehtävän purussa.

“Välitavoitteet, ettei masennu jos ei heti onnistu”, opiskelija avaa ryhmänsä keskustelua.

“Oikein hyvä. Se lisää tavoitteen saavutettavuutta”, Hintsanen kommentoi.

Toinen ryhmä on keskustellut siitä, että omista tavoitteista muille puhuminen lisää motivaatiota, koska syntyy sosiaalista painetta. Muita keinoja joita opiskelijat ovat keksineet ovat se, että pyrkisi huolehtimaan hyvistä olosuhteista sen verran kuin niihin voi itse vaikuttaa.

11:00 Tehtävän purkamisen jälkeen Hintsanen kertoo lisää ulkoisesta ja sisäisestä motivaatiosta. Sisäistä motivaatiota lisäävät valinnan mahdollisuudet ja vähentävät määräajat ja rajoitukset. Ulkoista motivaatiota lisää toiminnasta saatava kontrolloiva palaute.

11:15 Motivaatiosta Hintsanen siirtyy itsetuntoon, joka tarkoittaa kunkin omaa käsitystä siitä, kuinka kelvollinen on. Itsetunto jakautuu esimerkiksi sosiaaliseen ja akateemiseen, ja se syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Itsetunto on tärkeää hyvinvoinnille: matala itsetunto

liittyy muun muassa masennukseen ja syömishäiriöihin. Korkea itsetunto puolestaan vaikuttaa myönteisesti.

“Entä jos on liian hyvä akateeminen itsetunto, eikä tee mitään, koska ajattelee osaavansa?” eräs opiskelija kysyy.

“Voi olla, että jos on yli-itsevarma, voi saada nopeasti pa-

lautetta, että olisi pitänyt tehdä töitä”, Hintsanen vastaa.

11:35 Luennon lopuksi Hintsanen esittelee tutkimuksia motivaation, itsetunnon ja temperamentin vaikutuksesta koulumenestykseen ja kertoo lisälukemisista.

“Kiitos tämä tällä erää”, Hintsanen lopettaa. ■

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN? Ville Tikkanen, 20, kasvatustieteiden 1. vuoden opiskelija.

Miksi opiskelet kasvatustieteitä?

Kasvatustieteet on niin laaja ala, mistä voi valita.

Miksi olit tällä luennolla?

Kurssi kuuluu perusopintoihin, ja psykologia on mielenkiintoista.

Mitä sait tänään luennosta irti?

Kävimme läpi motivaatiota, johon tuli paljon hyviä näkökulmia.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

Tavoitteiden asettaminen.

Itselleni esimerkiksi

välitavoitteet toimivat. Silloin motivaatio pysyy yllä.

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Modernia löytöretkeilyä Laitesukeltamista harrastava Henriikka Ikäheimo näkee toisenlaisen maailman pinnan alla. Meret tarjoavat mahdollisuuden löytöretkeilyyn.

Luonnonvesissä sukeltava tarvitsee varusteiksi räpylät, lämmittävät tossut, maskin, puvun ja käsineet. Opiskelijabudjetin takia Henriikka Ikäheimo joutuu harkitsemaan hintavia hankintoja.

KUN TYÖPAIKKAILMOITUKSESSA vaatimuksena mainittiin sukelluskortti, toista vuotta geotieteitä opiskeleva Henriikka Ikäheimo, 21, päätti hankkia sellaisen.

Viime keväänä hän ilmoittautui Oulun sukelluskeskuksen kurssille, joka aloitettiin sisäharjoituksilla uimahallissa. Jäitten lähdettyä kurssilaiset suuntasivat Haukiputaalle kallioiselle montulle ja hyppäsivät yhdeksänasteisessa vedessä 18 metrin syvyyteen. ”Pinnan alla oli lumoavaa. Sukelsimme sinisen keskellä. Pohjassa näkyi kaikenlaista sälää, esimerkiksi vanha piano”, muistelee Ikäheimo.

Aloittelijan piti opetella hallitsemaan nostetta ja säädellä painottomuudessa pysymistä.

Ikäheimo muistuttaa, että rauhallisuus ja toisista huolehtiminen ovat sukeltajan hyveitä. Veden alle lähdetään turvallisuuden vuoksi aina kaverin kanssa ja toiselle kommunikoidaan käsimerkein, että kaikki on kunnossa. ”Veden alla unohdan stressaavat asiat. Kuulen vain oman hengitykseni ja keskityn siihen. Tarkkailen, etteivät raajat ole liian kylmät tai tuntuuko päässä painetta”, hän kuvailee selviy-

tymistä veden varassa.

MAAN PÄÄLLISESTÄ irtautumisen kokemus on Ikäheimon mielestä huumaava. Siihen jää koukkuun. Tänä keväänä hän aikoo mennä jatkokurssille, jolla sukelletaan 30 metriin. Edistyneimmät seikkailevat satojen metrien syvyyksissä. ”Meret ovat maapallolla ainoa paikka, jossa voi enää löytöretkeillä.

Pinnan alla on valtavasti tutkimatonta.

Vesi on meille arkinen asia, mutta siihen liittyy myös vaaran elementti.

Tuntematon kiehtoo.”

Sukeltajan mieleen ovat karut pohjoisen vedet, mutta haaveissa on joskus päästä myös koralliriutoille. Ikäheimo harmittelee, että ihminen on pilannut osan vesistöjen hienoudesta. Esimerkiksi Itämeren todellisuuden näkeminen saattaa ahdistaa. ”Vaikka sukeltaminen voi avata silmät ympäristönsuojeluasioihin, kaikki eivät ole hyviksiä. Koralliriutoilla jotkut sukeltajat ovat tuhonneet systeemiä”, Ikäheimo kertoo.

Luonnontilaisiin asioihin ei saa hänen mielestään mennä koskemaan.

Maalaisjärkeä ei tarvitse unohtaa, vaikka jalat eivät maan pinnalla olisikaan. ■

HARRASTUSJÄRJESTÖJEN PYÖRTEISSÄ • teksti ja kuva Tiina Mattanen

Rennon raskas ja sympaattinen Oulun yliopiston raskaan musiikin ystävien yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut joutuin, vaikka virallisesti Örmy ry on ollut olemassa vasta alle vuoden. ÖRMY

RY:N

PUHEENJOHTAJA

Pauli Härkönen avaa suuren urheilukassin, nostaa kaiuttimet pöydälle ja aloittaa johtojenselvittelyrutiinin. Oulun yliopiston raskaan musiikin ystävien perinteinen illanvietto on alkamaisillaan, joten kaiuttimille on käyttöä. Illan teema on vuonna 2014 julkaistu metallimusiikki. Aiemmin syksyllä örmyläiset ovat tutustuneet japanilaiseen heviin, ja naistenpäivänä Örmyn illanvietossa aiotaan kuunnella ainoastaan naislaulajia. Örmyn tapahtumissa kuunnellun metallin skaala on laaja. ”Japani-metallin illassakin soi paikoin hyvin punk-tyylinen musiikki”, tietojenkäsittelyä opiskeleva Ville Mustaniemi summaa.

Monet hevibändit tekevät

kappaleita, jotka eivät välttämättä ole kovinkaan raskaita. ”Hevi on monipuolinen tyylilaji. Sen sisälle mahtuu melodista, onnellistakin musiikkia”, Härkönen lisää. Örmy ry:n hallituksen jäsen Emma Ojaniemi selventää, että illanvieton aikana myös jutellaan ja mahdollisesti katsellaan bändien keikka-DVD:itä.

Musiikki ei aina ole pääpuheenaihe, vaan keskustelu eksyy luontevasti sivupoluillekin.

Hatarat syntyajat opettivat Örmy ry aloitti toimintansa virallisesti vuonna 2014. Pauli Härkönen opiskeli aiemmin Tampereella, missä syntyi idea perustaa raskaan musiikin ystävien yhteisö myös Ouluun. Jär-

jestö on lyhyessä ajassa saanut vakiinnutettua itselleen aktiiviisen jäsenistön: säännöllisesti toimintaan osallistuvia örmyläisiä on kolmisenkymmentä, ja Facebook-ryhmään on liittynyt noin 150 raskaasta musiikista kiinnostunutta.

Viisijäseninen hallitus osaa nykyään hallitustyöskentelyn niksit, mutta toisin oli järjestön haparoivina syntyaikoina. ”Hamstrasin liikaa tekemistä. En ollut aiemmin perustanut järjestöä, joten kaikki oli uutta. Piti hakea paljon tietoa siitä, miten mikäkin asia hoidetaan”, Härkönen kertaa. Örmy-nimeä ei kuitenkaan tarvinnut kauaa etsiä. ”Se taisi Paulilla olla valmiina jo sillon, kun hän alkoi logopedipiireissä mainostaa ideaa”, muistelee itsekin logo-

pediaa opiskeleva Ojaniemi.

Härkönen kertoo Örmyn nimen noudattavan muiden akateemisten raskaan musiikin järjestöjen nimitrendejä: Turun järjestöä kutsutaan Tyrmyksi, Jyväskylässä vaikuttaa Jyrmy ja Helsingissä puolestaan Hyrmy. ”Nimi viittaa Ouluun, ja samaan aikaan kyseessä on hatunnosto heavy metal -umlautille, joka esiintyy esimerkiksi Motörheadin kirjoitusasussa”, Härkönen selventää.

Toiveena tutustua sisarjärjestöihin Härkösen haaveissa on lisätä yhteistyötä Örmyn sisarjärjestöjen kanssa. ”Jäsenet on tarkoitus kutsua esimerkiksi Hevimestassa jär-

jestettäviin bändi-iltoihin.”

Bändi-iltojen aikana Hevimestassa soittaa useampi metallibändi, ja jäsenmaksun maksaneet örmyläiset pääsevät sisään pelkän narikan hinnalla.

Yhteyksiä muiden yliopistokaupunkien metallimusiikkia kuunteleviin on jonkin verran luotukin, sillä syksyllä järjestetyllä Akateemisella heviristeilyllä kelluivat kaikki Suomen akateemiset raskaan musiikin seurat.

Illanistujaiset ja bändi-illat ovat vakiintunutta toimintaa, mutta osin Örmy ry:n tapahtumakalenteri hakee vielä muotoaan. Suuria laajentumispyrkimuksiä ei ole, mutta yhdessä tahdotaan puuhailla enemmän ja entistä monipuolisemmin. ”Excuja olisi kiva tehdä lisää”, jäsenistöstä huikataan. @ylkkari

2/2015 | 23

Temppuja tuulen voimalla Akseli Kurttio odottaa joka aamu leijasurffaukselle otollisia säitä, jotta pääsee jättämään murheensa rannalle.

PURJE- JA LUMILAUTOJEN kanssa aiemmin taiteillut kauppatieteen fuksi Akseli Kurttio, 24, löysi leijasurffauksesta lääkkeen temppunälkäänsä. ”Purjelautailussa temppuihin vaadittavia tuulia ja aaltoja on Suomessa harvoin. Leijan kanssa pääsee useammin harjoittelemaan”, Kurttio kertoo muutaman vuoden kokemuksella.

Leijasurffaajan jalkojen alla on wakeboardin tyyppinen lauta. Kulkuvoima saadaan leijasta. Kesäisin hypitään aallokossa, ja lajin talviversiossa eli leijahiihdossa ajellaan leijan ja laudan tai suksien kanssa jään päällä.

Kurttio listaa tempuiksi esimerkiksi voltit, erilaiset rotaatiot ilmassa ja käsiotteet laudasta. ”Parhaimmillani pääsen hyppäämään neljään viiteen metriin. Ensimmäiset ilmalennot tuntuvat aina hurjilta, vaikka todellisuudessa irtoaisi vain parikymmentä senttiä”, Kurttio selittää.

Uusien temppujen yrittäminen jännittää häntä edelleen. Onnistunut hyppy vaatii uskalluksen lisäksi lukemattoman määrän toistoja ja mustelmia.

Kurttio kertoo oppineensa eniten katselemalla internetistä videoita ja kyselemällä itseään paremmilta surffa-

Ville Kojola, Taneli Ohtonen ja Pauli Härkönen suunnittelevat illanvieton soittolistaa.

Tietokone, kaiuttimet ja metallimusiikki ovat Örmyn tapahtumien vakiovarusteita.

ajilta vinkkejä. Hän ei suosittele lajin aloittamista täysin omin päin, sillä leija voi olla kokemattomalle vaarallinen.

KESÄ ON LEIJASURFFAJAN aktiivista harjoitteluaikaa, sillä vedessä on helpompi ottaa iskut vastaan kuin jään päällä. Talvella Akseli Kurttio keskittyy treenituloksista nautiskeluun ja retkeilyyn. Tähän aikaan vuodesta hän käyttää kaikki hyvätuuliset päivät harrastukseensa. ”Aina tulee aamuisin mietittyä, voisiko tänään lähteä jäälle. Talvella vähempikin tuuli riittää. Jos kesällä tuuli laantuu, saattaa löytää itsensä vaikka Ruotsista. Talvella voi vain kerätä varusteet ja kävellä rantaan”, surffaaja vertaa.

Viime marraskuussa Kurttio kävi kaveriporukan kanssa Egyptissä. ”Vuokrasimme veneen, josta pääsi suoraan surffaamaan. Päivän päätteeksi kokki oli laittanut ruuat valmiiksi. Samalla hinnalla olisi saanut rantaloman, mutta mieluummin olen aktiivinen kuin löhöilen”, hän kuittaa.

Silti Toppilansalmi ja Hailuodon Pöllä ovat Kurttion suosikkipaikkoja.

Surffaushetkien jälkeen opiskelijalla on aina parempi mieli. Lyhyen ajomatkan päässä arkihuolet voi äkkiä käydä heittämässä taivaan tuuliin. ■

Leijasurffaaja Akseli Kurttio säilyttää varusteitaan pakettiautossa, jossa voi surffausretkillä myös yöpyä.

Kitaraa soittava Ville Kojola kertoo, että myös jami-iltoja on kaivattu ja suunniteltu, sillä moni örmyläinen musisoi vapaa-ajallaan myös itse. Jopa Örmyn omista treenitiloista on ollut puhetta.

Rankimmat ennakkoluulot jäivät 90-luvulle

Monella Kalervontien kerhohuoneelle saapuneella raskaan musiikin ystävällä on yllään bändipaita. Örmyläiset tuumaavat, että tapaamisiin tulee laitettua tavallista herkemmin päälle juuri tietynlaisia vaatteita. Kaikkien tyyliin tummanpuhuvuus ja bändipaidat eivät kuitenkaan istu. ”Ehkä sellainen bändipaitapakko onkin enemmän yläastejuttu”, Janne Körkkö pohtii.

Menneisyyteen ovat pääosin jääneet myös metallimusiikin ystäviin kohdistuneet hurjimmat ennakkoluulot. Enää pitkätukkaisen, tummiin pukeutuvan ja metallimusiikkia kuuntelevan miehen tai naisen ei ajatella palvovan saatanaa. oulunylioppilaslehti

”Jotkut tosin saattavat vielä luulla, että raskasta musiikkia kuuntelevat riehuvat ja örveltävät hillittömästi, vaikka oikeasti asia ei ole ollenkaan niin. Esimerkiksi Tuska-festareilla on hyvin vähän järjestyshäiriöitä”, Emma Ojaniemi muistuttaa. ”Niinpä. Meininki keikoilla on aggressiivisen näköistä, jos katsoo moshpittausta, mutta kyse on musiikkiin eläytymisestä. Energia puretaan siihen, ei nyrkkitappeluihin”, Härkönen lisää. Örmyn kokoontumisten ilmapiiri on kaukana aggressiivisesta. ”Minulle tuli heti sellainen olo, että onpas täällä sympaattisia ihmisiä”, Mikko Rytkönen muistelee. ”Täällä tutustuu hyvin uusiin ihmisiin ja bändeihin.

Onhan se sosiaalisempaakin kuunnella täällä yhdessä musiikkia kuin istua yksin kotona kalsarisillaan”, tiivistää suomen kieltä opiskeleva Teijo Kemppainen. ”Ja kyllä täälläkin saa olla kalsareissa!”, takaoikealta oikaistaan. ■

Järjestöfakta Oulun yliopiston raskaan musiikin ystävien yhdistys Örmy ry Perustettu vuonna 2014.

Myös useilla muilla yliopistokaupungeilla on oma akateeminen metallimusiikkijärjestönsä.

Järjestää säännöllisesti esimerkiksi bändi-iltoja sekä rentoja musiikkiteemaisia illanviettoja.

Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki metallimusiikista kiinnostuneet. Jäsenmaksun hinta on viisi euroa, mutta tapahtumiin voi tulla tutustumaan myös ilmaiseksi.

Internetissä: www. facebook.com/groups/uni. ormy (Yhdistyksen viralliset verkkosivut luodaan vuoden 2015 aikana.)

@ylkkari

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

KIRJA

RIITTA HARI ET AL. Ihmisen mieli Gaudeamus 2014 205 s.

Virve Kettunen testasi ravintola Crecianin Olympia-lautasen. Ruoka – ja varsinkin jälkiruoka – sai kehuja.

Enemmän nautiskelija kuin tekijä

Haarukassa Virve Kettunen Ikä: 25 vuotta Opiskelee: kansainvälistä liiketoimintaa, 6.vuosi Kotoisin: Muhokselta

Tänä talvena kauppatieteiden maisteriksi valmistuva Virve Kettunen tiesi jo varhain, että haluaa kansainväliselle alalle. Ulkomailla työskennellyt Kettunen on tottunut eri maiden ruokiin, joista varsinkin espanjalaiset tapakset ovat tämän naisen mieleen.

Miten päädyit opiskelemaan kv-liiketoimintaa?

Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja kehittää asioita.

Myös eri kielet kiinnostavat, ja puhun useampiakin kieliä. Ajattelin, että kv-liiketoiminnan kautta pääsisi toteuttamaan näitä kaikkia aspekteja. Lapsena halusin asianajajaksi, mutta se haave jäi, kun tajusin, ettei se Suomessa ole samanlaista kuin Ally McBealissa.

Kuinka paljon kokkailet kotona?

Erittäin vähän. Periaatteessa kiinnostaisi laittaa ruokaa enemmän, mutta ei ehdi tai jaksa. Leipomisvimman saan ehkä kerran tai kahdesti vuodessa. Viimeksi tein tyttöjeniltaan kasvispiirakan, mutta senkin valmispohjaan.

Minkä maan tai alueen ruoka on parasta?

Espanjassa asuessani aloin tykkäämään tapaksista. Myös hyvä italialainen pasta ja pitsa ovat

aina hyvää. Meksikolaiset quesadillat ovat myös lemppareitani.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

Toissakesänä detoxasin viikon, mutta se ei ollut vaan juomista, vaan söin myös puhtaista kasviksista tehtyjä keittoja ja salaatteja. Minusta ei olisi mihinkään tiukkaan dieettiin tai karppaamiseen, koska rakastan leipää aivan liikaa.

Mikä ruoka ei oikein uppoa?

Punaista lihaa en syö oikeastaan ollenkaan. Taustalla ei ole eettisiä tai ekologisia syitä, en vain tykkää siitä mausta. Vanhemmiten ja varsinkin ulkomailla ollessani olen oppinut syömään erilaisia mereneläviä.

Mikä on eksoottisinta, mitä olet syönyt?

Indonesiassa söin eläimen nahkaa. En edes tiennyt, mitä se

oli, vasta kuin jälkeenpäin kerrottiin. Se oli sellaista läpinäkyvää ja näytti meduusalta. Ei maistunut oikein miltään.

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Suomessa käyn ravintoloissa aika harvoin, mitä nyt joskus pitsat saattavat maistua aamuyöstä. Kahviloissa tulee käytyä enemmän, vaikka Oulun kahvilatarjonta on aika tylsä.

Maistuiko tämä ruoka täällä?

Ruoka oli tosi hyvää ja jälkiruokakin aivan ihanaa.

Asuu: Tällä hetkellä peräkammarin tyttönä äitinsä luona.

Suunnitelmissa hakea töihin mieluiten ulkomaille.

Harrastukset: jumpat, lukeminen, elokuvat Lautasella: Olympialautanen ja jälkiruoaksi Semolinan salaisuus

Ravintola

Crecian Missä: Kirkkokatu 55 Mitä: Kreikkalaista ruokaa Toimittaja testasi: Kefi-lautasen ja halvaa jäätelön kera

Mitä tykkäät tästä paikasta?

Arvio: Omaan makuuni täydellinen setti. Paikan sisustus ja musiikki luovat kreikkalaista tunnelmaa. Asiakaspalvelukin sujuvaa.

Anna arvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.

Tähdet asteikolla 1–5:

Ihan jees paikka, vaikka pöydät ovatkin vähän tuollaisia perinteisen suomalaisen keittiöpöydän näköisiä. Ehkä tämä paikka on vähän syrjässä.

3,5. ■

*****

MAAILMASSA ON useita mysteereitä, ja ihmismieli on niistä yksi mielenkiintoisimpia. Ihmisen mieli -teos pureutuu kiehtovaan aiheeseen yhdeksän eri tieteenalan asiantuntijan voimalla.

Monitieteisyys on tämän aiheen tutkimuksessa välttämättömyys, koska mikään yksittäinen tieteenala ei pysty mieltä selittämään.

Tässä teoksessa yhdistyy asiantuntemus aivotutkimuksesta, psykiatriasta, psykologiasta, filosofiasta, uskonto- ja yhteiskuntatieteistä ja kulttuurintutkimuksesta. Ihmisen mieli käsittelee siten ihmismielen toimintaa kokonaisvaltaisesti.

Teos antaa joitain selityksiä muun muassa sille, miksi usein on vaikea ymmärtää ihmisten toimintaa. Nimittäin aivot, keho ja ympäristö muodostavat kokonaisuuden, ja mieli on muokkautuva, ja siihen vaikuttaa oma sekä muiden toiminta.

Voisi ajatella, että mieli on vain ajattelua, mutta se on ajattelun lisäksi havaintoja, päätöksentekoa, kokemuksia ja tunteita.

Vajaaseen pariin sataan sivuun on saatu mahtumaan runsaasti asiaa. Kirja antaa kattavan kuvan mielen toiminnasta ja siitä, mitkä seikat mieleen vaikuttavat. Siinä käsitellään myös mielen häiriöitä muun muassa masennusta ja skitsofreniaa ja pyritään selvittämään mistä ne johtuvat ja mitä niille voidaan tehdä.

Varsinaisten lukujen lisäksi kirjassa on tietoiskuja, jotka pohjustavat ja laajentavat kulloistakin aihetta.

Teos summaa lopussa mielen tutkimisen hyödyt: saatuja monitieteisiä tutkimustuloksia ja ymmärrystä ihmismielen toiminnasta voidaan hyödyntää niin koulutuksessa, kasvatuksessa kuin merkityksellisen elämän rakentamisessa ja kuntoutuksessa.

Esimerkiksi mielenhäiriöiden hoito on merkittävä alue.

Ihmisen mieli on kattava kokonaisuus mielen toiminnasta, mutta siitä jää vielä tiedonnälkä.

Monet asiat tuntuvat jäävän pintapuolisiksi. Onneksi jokaisen luvun lopussa on kirjaluettelo, josta lisälukemista löytyy.

Minna Koivunen @ylkkari

2/2015 | 25

LEVYT

THE CHARLATANS Modern Nature

THE CHARLATANS on yhä kiehtova yhtye. Huolimatta kolmesta kotimaansa listaykköslevystäänkin se on 1990-luvun brittipopbändeistä jäänyt maailmanlaajuisesti melko aliarvostetuksi, mutta ura on kuitenkin jatkunut keskeytymättä näihin päiviin.

Juuri julkaistu albumi onkin jo yhtyeen kahdestoista.

Heti levyn alusta käy selväksi, että yhtyeen uransa varrella hissuksiin päivittämä ilmaisu uudistuu edelleen ja positiivisella tavalla, vaikka vastoinkäymisiä on takuulla kotitarpeiksi riittänyt. Kaksi jäsentä on vuosien varrella siirtynyt soittelemaan

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuva Saga Skiftesvik

pilven reunalle, ja vokalisti Tim Burgess on siinä sivussa taistellut vakavien päihdeongelmien kanssa päästen viimein kuiville vajaa 10 vuotta sitten.

Parin vuoden takaisen rumpalinsa kuoleman jälkeen muu bändi päätti karistaa surut harteiltaan kohottavalla musiikilla, ja melankolian poiston tuloksena onkin koko levyllinen sielukasta tavaraa, josta välittyy taas aito tekemisen ilo, myös symbolisesti lyriikan tasolla (esim.

Let the Good Times Be Never Ending).

Levyllä rummuista vastaavat mm. The Verven ja New Orderin lyömämiehet, ja hienosti sovitetut urut ja jouset soivat ihanasti luoden mukavia koukkuja sopivan junnaavien ja yksinkertaisten taustojen päälle.

Pohjatyö kappaleissa on silti mukavan vaihtelevaa: on moderneja biittejä, kuten avausraidalla Talking Tones, ja toisaalta 70-luvun suuntaan kallistuvia funk- ja soulvaikutteita (mm. In the Tall Grass). Tämä vain toimii.

Marko Pyhähuhta

Parin vuoden takaisen rumpalinsa kuoleman jälkeen muu bändi päätti karistaa surut harteiltaan kohottavalla musiikilla, ja melankolian poiston tuloksena onkin koko levyllinen sielukasta tavaraa, josta välittyy taas aito tekemisen ilo.

”

MELROSE Got It Made

Nyt on eräänlaisen merkkipaalun paukuttamisen paikka.

Edellä arvioidun Charlatansin tavoin kolmisenkymmentä vuotta kasassa ollut Melrose ei ole tehnyt levyä kolmeentoista vuoteen, ja nyt se tekee sellaisen taas.

Bändi on nauttinut Suomen juurevamman rockin kuuntelijoiden piireissä arvostusta muun muassa aina energisten keikkojensa ansiosta, ja uusi levy otetaan varmasti mielenkiinnolla vastaan.

Lähes alusta asti bändi on operoinut samalla kokoonpanolla, ja onpa harvahkojen leoulunylioppilaslehti

vytysten välissä ollut aikaa etenkin keulahahmo Tokelan tehdä myös mielenkiintoisia sivuprojektejaan (esim. The Munsons ja Tourettes). Tiedä häntä, viittaako levyn nimi välillisesti siihen, että uutukaisen teko olisi ollut jotenkin työn takana, mutta siltä se ei ainakaan kuulosta.

Melrosen alkupään tuotannosta tuttuja rockabilly-elementtejä ei bändin seitsemänneltä studiolevyltä oikeastaan löydy, mutta eipä niitä kaipaakaan. Kypsähtämistä sanan positiivisessa mielessä on tapahtunut juuri sopivassa määrin.

Yleistempo on ehkä hieman tippunut ja Tokelan ennestäänkin vakuuttavassa laulussa on vielä uusi höyste iän tuomaa karismaa.

Vaikka mikään biiseistä ei nouse esiin aivan lyömättömänä rock-timanttina, albumi toimii tasaisesti taatun jämäkkyytensä ansiosta: rytmiryhmä hoitaa hommansa, ja Tokela tulkitsee. Eihän se muuta kaipaakaan – paitsi ehkä vielä sen jalokiven tai kaksi.

Marko Pyhähuhta

Reissumiehen tikkitakki maksoi vitosen Uula Neitola, 26, valmistui tammikuussa filosofian maisteriksi.

Menneiden aikojen ja vieraiden kulttuurien arvostus leimaa miehen tyyliä.

Mitkä ovat tyylisi kulmakivet?

Vaihtelevuus. Pidän röyhkeän klassisesta pukeutumisesta, mihin kuuluu tietty sprezzatura, suunniteltu huolittelemattomuus. Toisaalta seuraan ympäristöä ja otan kimmokkeita katumuodista.

Joskus myös isoisistä on hyvä ottaa mallia. Samaan aikaan, kun naisten muoti on ottanut askeleen eteenpäin, miesten muoti on palannut kymmenen vuotta taaksepäin ajattomuuteen.

Mikä on vaatekaappisi suurin aarre?

Kirppikseltä viidellä eurolla löytynyt Burberryn tikkitakki.

Peribrittiläinen quilted jacket on turhaan aliarvostettu vaate miesten keskuudessa, sillä sen juuret juontavat ketunpyytäjien haulikkoradalle. Se oli alun perin siis metsästysvaate. Kätevä päällystakki on suunniteltu välikelin ilmastoon, jolloin se on ihanteellinen kevät- ja syystakiksi.

Entä häpeäpilkku?

Ylisuuret puvuntakit ja -housut.

Tekeekö puku miehen?

Olen asunut Italiassa, missä puku on miehen työasu. Pukeutumiseen panostetaan eri tavoin kuin Suomessa. Toisaalta meillä on selkeä ero arki- ja juhlavaatteiden välillä.

Juhla-asuna suosin tyköistuvia pukuja ja solmukkeita. Arkena voin pukeutua vaikka Adidaksen verkkareihin.

Mistä ostat yleensä vaatteesi?

Jossain määrin takellellen myönnän, että H&M on joskus ihan hyvä valinta. Mikäli kuitenkin mahdollista, suosin New Yorkeria, Bershkaa ja kirpputoreja.

Millaista palautetta olet saanut vastakkaiselta

Juuri filosofian maisteriksi valmistunut Uula Neitola viettää seuraavat viisi kuukautta CIMO-harjoittelijana Suomen Ateenan-instituutissa Kreikassa. Vaikka Neitola tunnustautuu reppumieheksi, keikkui olalla kuvauspäivänä tilava laukku.

sukupuolelta vaatteistasi?

Pääsääntöisesti positiivista.

Naiset osaavat antaa hyviä pukeutumisvinkkejä miehille, ja osuvat joskus myös oikeaan.

Kuinka kauan vietät aamulla aikaa peilin edessä?

Useimmiten minulla on selkeähkö visio päivän asusta, joten peili on lähinnä kuriositeetti. Yleensä pari minuuttia riittää.

Reppu vai olkalaukku?

Miksi?

Reppu. Minulla on aikamoi-

nen kokoelma reppuja, joita en ole ehtinyt käyttää. Reppu on oleellinen osa reissumiestä.

Miten pukeutui 15-vuotias Uula?

Lapin gangstaksi ylisuurine Wu-Tangin farkkuineen ja Karl Kanin huppareineen.

Entä miten pukeutuu Uula 70 vee?

Toivottavasti Uula pitäytyy tyylikkäässä, ajattomassa isoisämäisyydessä, johon kuuluu aavistuksen verran sisilialaista mafiosoa. Huuliharppu täytyy löytyä povarista. ■

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

Being a nurse. Not in a role-play.

EVERY JOB HAS its advantages, and if the downside is really low, the upside must be very high. What comes to your mind first when you hear the word “nurse”?

Skipping one of the associations do you see a caring parent-like someone? Or do you rather envision a hand approaching your precious behind with a killer syringe?

HI, 5 • by Svetlana Filatova

Hi, 5

most missed things about home!

The smell of spring Maryna Chukhlieb, Ukraine This girl was so excited to move to Finland that she did not reveal any symptoms of homesickness at all, at the beginning: “I enjoyed my freedom so much!” However, after 5 years living on her own in Finland she would not mind already having mom’s support and Saturday family dinners back in her life.

“I miss my native language as well, you know, when you want to make it simple and just talk without thinking about the correct translation and when people understand exactly what you mean”. She also feels that her hometown Kharkiv offers a broader selection of events for theatre and opera-lovers. And the smell of spring is different in the air in Oulu: “I miss the signs of early spring when the sun is already warm and you can sit outside in one park near the Organ Music Hall enjoying a bottle of beer”.

FINE POINT • by Rita Ahlman

but nurses are common people trying to do their best at work. And their job is tough.There are plenty of tasks to be performed in the hospital daily that cannot be fulfilled simply because the resources are not enough. Add exhausting night shifts thereto and patients, the number of which is growing constantly.

BELIEVE IT OR NOT

NURSING IS NOT NECESSARILY about accomplishing a certain life mission. Neither it is about any special kind of people who are suitable for this job. Nursing is a profession amongst other professions.

I’m not telling anyone to become a nurse straight away.

BUT THE MORE WE APPRECIATE the work they do; the more rewarding we could make its downside. Isn’t that so?

IN THE SPOTLIGHT • by Margarita Khartanovich

Your relationship with home: no strings attached?

milar to a benign tumour: it is not dangerous but you think of it at the back of your mind and you feel uncomfortable. That is why when we come across our attachment objects again, our memories about them revive, and they trigger homesickness.

Sun and homemade food Angelos Fylakis, Greece Angelos has been in Oulu for 1 year now. He likes it here so far, especially the winter scenery. But he has noticed a certain lack of sunny days all year round and some tasty food: “I think, Greek cuisine is among the best ones, especially homemade food is irreplaceable”.

Family and colorful Bengali celebration Julius Francis Gomes, Bangladesh Julius is missing his big family and the possibility to celebrate Christmas, Easter and “the vividly colorful Bengali new year celebration” with them. Also he explains that no matter how “mentally super strong person” you are, being away from home plus long dark winter nights in Oulu can make you feel some “emptiness …which cannot just be fulfilled”. Anyway he really likes his study location and people he has met here.

Christmas night at kafan Ivana Kovacevic, Serbia Ivana has also felt seriously homesick this year because she has missed Christmas celebration at home and her favorite feast dishes such as “spit-roasted pork, Cesnica bread and homemade cakes”. It is also more than that because it is filled with small family traditions: “In the evening we gather with friends at a traditional night out place called kafan, where we have a national drink rakija and listen to traditional live music”.

Big city rush and traffic jams Arian Razmi Farooji, Iran Arian comes from Tehran, the capital city of Iran, “a very beautiful four-season country with friendly people, delicious food and hotter weather”. His first impression of Oulu was that it seemed to be “a very calm and peaceful town”. He misses a busy city full of hurriers and sometimes even a possibility to get stuck in traffic jam!

Of course, the sun is one more thing because it “makes your day”. But it is nothing compared to missing the delicious food like “rice with special kind of stew” and family visits because “in Iran the familial relationships are really tied”.

We develop certain relationship (or plural) with places where we live. And our strongest attachment is usually that to our home. Dr Susan Matt, author of “Homesickness: An American History” says that in the 17th century homesickness was even seen as a dangerous disease that people could die from. It is actually true that it can cause panic attacks, sleep disruption, nightmares, concentration problems and social withdrawal – in extreme cases. However, in the 21st century most of us feel just fine being away from home. So, is it sort of a “no strings attached” attitude that we tend to apply for our place of birth nowadays?

SOME TIME AGO I came across a blog of Marjaane Alanki, 24, who has moved from Finland to Berlin. What she wrote about being homesick surprised me first but then I realized that I felt and thought exactly the same.

She says: “Every now and then someone asks me if I miss home and if I’d like to go back. Without a doubt I miss home sometimes and I do try to visit whenever I can. This homesickness is a bit different from what I’ve experienced: It is a slight jealousy towards my Finnish friends and family members because they can be so involved in each other’s lives and spend time together. It is my scary thoughts

that something horrible might happen with them and I wont be there. It is guilty conscience that I just couldn’t settle for living in Finland, and it’s the feeling of ignorance whether I’ll ever return.”

THE SCIENTIFIC FACT is that we don’t miss “home” as it is but rather our so-called “support networks” that we have built over years. These networks include our family, friends, favourite places, dishes, smells and many other objects we feel attached to.

If we have an ability to regulate our emotions and adjust to novelty, we can easily cope with the separation. This makes it si-

IF WE MANAGE TO BUILD our new support networks in a new place, we will get just enough help, protection, love and care to “feel at home”. Basically, the function of home will be performed by our new location. We will be focused on our goals; we will be socially active.

We will be simply happy, probably, even more than in our native country that can cause to some of us even more insecurity, disappointment and stress.

If we don’t feel out of place, if our current environment does not reject us, we are fine…

Well, almost fine.

AS MARJAANE ALANKI points it out, there is another side to homesickness, when we feel left out by our family and friends.

It strikes us one day that we are actually replaceable! Yes, it was our own choice to move to a new place but it’s bitter to realize that their lives go on without us just the same. Old friends make new friends to create new memories with.

SOMETHING GOT STOLEN from us: our family traditions, holidays, our best friend’s attention, our habit of having brunch in that particular café, etc. How do we go about all those vacancies in our life?

Should we play it cool and be all so modern and strongminded applying “no strings attached” tags for everything? I’d choose to keep the strings, and all the time I had a chance to see my loved ones, I’d give them an extra long hug after that memorable brunch in that particular café. We are not replaceable until we choose so. ■

TEARS FOR FEARS • text by Bianca Beyer • Graphics by Barbara Stettler

HomeSEEKness: the world is your home but your home is not the world The world is a global village. All the doors are open to us. We learn English, get a reason or a visa and off we go in quest of adventure: unlimited opportunities, various cultures and people.

Sounds like a dream, doesn’t it? Or might there also be a downside to such a vast spectrum of possibilities? We met seven expats, residing in Oulu, in order to explore the full meaning of living constantly outside one’s own country. Keep on reading and find out what it is to be “not yet attached”.

PROBABLY EVERYONE remembers his or her first time feeling homesick. It could have occurred at an early stage, maybe during a school trip when you had to leave your parents for longer than one

oulunylioppilaslehti

day.

Later though, after having dealt with this initial shock, we become more and more curious, and we learn to love the thrill of pushing our limits. Being away from home

and strict parents is obviously a plus – just a normal path for growing up. When you start your student life, leaving your parents’ place is an easy matter already.

The thing with pushing

2/2015 | 27

boundaries is that there is no end to it. A lot of students decide to include an exchange semester abroad into their studies, and those who had the taste of it want more! Others might not be satisfied with studying or living conditions in their own country and look for better ones.

The motivations vary, the end result is the same: More than 200 million people have ended up in a country other than that of their origin. Even here in Oulu, there is quite some international community: from temporary exchange students over degree students and researchers up to expats who have chosen this place as their new home.

when visiting your friends. “It is impossible to reverse the cultural shock you have lived through and adjusted to once you went abroad,” explains Lena. “So, for sure you have changed from your folks back home.”

You visit your home, and suddenly you see the place differently. You don’t really belong there anymore. You are detached from the local problems, and thus more relaxed than people still living there.

Why would you care about the elections in a country you have not been living in for ages? On the other hand, if you don’t hold the citizenship of a country, you are not allowed to vote.

Almost home

Finnish over English

Samad, PhD student from Iran, definitely sees Oulu as a temporary home. He might want to move back to his home country afterwards – for him, the definition of home is where his family and friends are.

But for now and the next 4 years, he will call Oulu his second home, he promises. Victor, Russian PhD student, seconds him on that and adds that he is not feeling attached yet to any of the countries he has been living in so far.

Lena from Ukraine is already on the edge to a new adventure, she is done with her studies in Oulu and will go back to Kiev for a while to plan the next step (which is not necessarily staying in her country, though). She saw Oulu as her home “for the time being” but it was always clear to her that it would not be forever.

However, for Márta from Hungary and Maciej from Poland this is a completely different issue. They are getting married this year, and, thus, Oulu will become home for a new family. Interesting enough, they came to Oulu independently, and only got to know each other after making the decision to stay. So worry not – their choices are completely unbiased.

This is one of the reasons why Ermela, Albania, studies Finnish intensively. She wants to feel more integrated and less restricted in her choice of pastimes.

Yes, you can communicate in English but you will be treated as an outsider. Samad from Iran claims he does not really feel like he belongs here: the culture is too different; people are very different; he even looks different. So, his circle of friends consists mainly of foreigners.

This statement nails it: If you feel at home only because you found other equally lost souls at that place, you are probably not really included.

For example, when you want to join a coffee break talk at your work place, but everyone is chatting in Finnish.

Cultural happenings like comedy shows or theatre performances become selective choices limited by the language used. Your native language has become a secondary matter long ago already. Maybe that is why almost all of our expats see themselves in an English-speaking country similar to Finland in 30 years – Canada!

Home left behind Márta tells us that in Hungarian there are two different terms for home: “Here-home” and “There-home”. It describes very well the situation when you feel comfortable wherever you are. Expats understand clearly the meaning of the phrase “Being a stranger in your own home”.

Richard Boudreaux, an expat writer and Wall Street Journal chief in Madrid, is confused every time he is welcomed “home” to a place he left 37 years ago. Even simple things like TV programs become a discussion topic you can no longer contribute to

The next generation This “home-seeking” might be a never-ending journey.

But don’t they say that life is a journey anyways? Márta and Maciej’s future children will be born in a country neither of their parents is originally from. They will grow up hearing at least three different languages used around them.

With parents being researchers, moving to a different country is very likely. How can this generation feel truly at home?

Will they be able to establish a connection with a certain culture or lifestyle? Perhaps, finding the right place to stay is just one of the many factors that helps us to identify who we really are. ■

ILTA ENSIASUNNON OSTAJILLE

ISKELIJAP O A A T T A K S A O PS KI MUODOT ASUMISEN KAIK

okrat

Edulliset vu

tiistaina 17.3.2015 klo 18-20 Säästöpankki Optian konttori

Keskeiset sijainnit

(Kirkkokatu 10, Oulu)

Monipuoliset

asuntovaihtoehdot

Suunnitteletko ensiasunnon hankintaa tai haluaisit tietää lisää asuntosäästämisen eduista?

Tule mukaan Säästöpankki Optian ja Sp-Kodin yhteiseen iltatilaisuuteen! Iltapalan äärellä kerromme rahanarvoiset vinkit ja edut asunnonhankintaan liittyen.

t Ripeä elut l opa v huolt

Nopea netti

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Ilmoittaudu mukaan 9.3. mennessä www.lyyti.in/optia1703 Paikkoja on rajoitetusti.

Palvelemme ma-to 10.00-16.30, pe 10.00-15.30 Kirkkokatu 10, 90100 Oulu puh. 029 041 2630

99 %

SP-KOTI OULU Kiinteistönvälitysliike Oulu LKV Oy www.spkoti.fi/oulu

Frendin kanssa OMAAN PLUSMARK

www.saastopankki.fi/oulu

Omaan KOTIIN!

asukkaista suosittelee PSOASIA myös tutuilleen

KOTIIN!

Katso vapaat asunnot: www.psoas.fi

toja, ttavissa asun ra k o u v A LL A ANKA PUOLIVÄLINK kämpiksi. myös kimppa t a v u lt e v so jotka

Kuvat Puolivälinkankaan kohteestamme.

MH

VH ET

K

MH WC MH

OH KPH

Asuminen on meillä helppoa. Ei ole pihatöitä eikä huolta asunnon kodinkoneista. Meiltä saatte hyvin varustellun ja helppohoitoisen kodin jokaiseen elämäntilanteeseen.

MENE WWW-SIVUILLEMME JA LÖYDÄ MEILTÄ KOTI. Aina voit myös soittaa, vastaamme kysymyksiisi mielellämme.

Koti se on opiskelijankin paras paikka!

Sivakka-yhtymä Oy | Myllytullinkatu 4, 90130 OULU Puhelinpalvelu: (08) 3148 190