Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 8/2014 by Oulun ylioppilaslehti

UUNO Coolest Events Worth Visiting This Autumn OULUN YLIOPPILASLEHTI · 8/2014 54. vuosikerta · www.ylkkari.fi

International Power

30 suurinta vallankäyttäjää Mielipidevaltiaat Dome Karukoski ja Tuomas Kyrö

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

Lähinnä painotuksissa on eroja s. 4

8/14

Ylkkäri haastatteli rehtoriehdokkaat. Suurimmat erot ehdokkaiden välillä näyttäisivät olevan painotuksissa talouden tasapainoon ja opintopolkujen joustavoittamiseen liittyvissä kysymyksissä.

17.9.2014 54. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi. Toimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, minna.koivunen@oyy.fi. KANSI Mikael Heikkinen LEHDEN TEKIJÄT Bianca Beyer, Harri Filppa, Liisa Hildinger, Mikael Heikkinen, Sanna Häyrynen, Anni Hyypiö, Margarita Khartanovich, Eero Manninen, Anna Mansisto, Heidi Niemelä, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Hanna Sarkkinen, Lotta Savola, Saga Skiftesvik, Maria Yarandaykina ja Anna Ylönen. ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

Ympärilläsi on jatkuva taidenäyttely s. 6

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. Seuraava Ylkkäri ilmestyy 15.10.2014. Deadline mainosmateriaaleille on 6.10.2014.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Mielipidevaltiaat Dome ja Tuomas s. 18

Linnanmaan kampuksen käytävät ovat pullollaan taidetta, eikä kaikkea aina huomaakaan. Yliopiston avajaisviikolla Taidepäivä tarjosi tiiviin ja monipuolisen taidekierroksen läpi kampuksen taidehistorian lehtori Jorma Mikolan johdolla.

Kirjailija Tuomas Kyrö ja elokuvaohjaaja Dome Karukoski ohjaavat teoksillaan ihmisten ajattelua, halusivat tai eivät.

Vallan rumimmat kasvot Lukuvuoden alkamisen kynnyksellä sosiaalisessa mediassa yksi asiatunniste oli ylitse muiden. Suomen lukiolaisten liiton #kutsumua-kampanja sai valtavan suosion kaikenikäisten suomalaisten keskuudessa. Ihmiset laittoivat Instagramiin riipaisevia kuvia itsestään, joissa pitelivät paperilappua, liitutaulua, iPadia tai jopa vauvamahaansa. Alustalle oli ensin kirjoitettu yliviivattuna heidän koulussa kuulemansa haukkumanimi ja sen alle jokin nimitys, jonka he mieluummin kuulisivat itsestään käytettävän. Ei siis neekeri, vaan Stadin revityin laku. Ei siis aivoton vammainen, vaan huippu persoona. Ei siis nörtti, vaan älykäs. Ei siis homojen hyysääjä,

vaan ihmisoikeuksien puolustaja. Ei siis isopää, vaan söpö. Kampanja oli yksi upeimmista sosiaalisessa mediassa näkemistäni. Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin otti siihen osaa puhumalla kiusaamisesta julkisesti. Kiusaaminen on vallankäyttöä. Kiusaaminen on toisen ihmisen alistamista ja tältä arvon riistämistä. On upeaa nähdä, että Suomen nuoret sanovat yhdessä rintamassa saaneensa nimittelystä ja kiusaamisesta tarpeekseen. Yhteiskuntamme tarvitsee #kutsumua-kampanjoiden tapaisia käynnistäjiä avoimelle keskustelulle. Vain siten voimme muuttaa asenteitamme ja arvojamme ja avata silmämme. Vain meillä itsellämme on valta ja vastuu

muuttaa huonoiksi tai toisia ihmisiä satuttaviksi muuttuneita asenteita. Muutokset tapahtuvat hitaasti ja siksi asennemuutoksen puolesta taistelevalta vaaditaan valtavasti rohkeutta. Rohkeutta olla kyynistymättä ja pysyä positiivisena. Mielestäni Suomessa on tapahtumassa muutos kohti avoimempaa ja suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa. Positiiviset viraalikampanjat ja avoin kansalaiskeskustelu ovat nousseet todella merkittäväksi osaksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Tarvitaan silti vielä paljon lisää. Ajassamme, jossa vuorovaikutus on siirtynyt verkkoon ja sanominen usein kasvottomaksi sähköiseksi viestiksi, on

toisen ihmisarvon kunnioittamisen muistaminen entistä tärkeämpää. Meidän on opittava hyväksymään ensin itsemme ja sitten ympärillämme olevat ihmiset epätäydellisyyksineen ja vikoineen. Sen eteen meidän kaikkien tulisi tehdä töitä joka ikinen päivä. Entä jos ottaisimme #kutsumua-kampanjan innoittamina kutsun sua -asenteen? Sä oot ihana. P.S. Näin lukuvuoden alussa yliopistoyhteisömme toivottaa joukkoonsa tuhansia uusia jäseniä. Pidetään yhdessä huolta siitä, että jokainen uusi opiskelija tuntee itsensä tervetulleeksi. Ollaan valppaana kiusaamisen suhteen ja puututaan siihen heti.

Linjan takaa Eero Manninen Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri. @ylkkari

8/2014 | 3

Intro Pääkirjoitus • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

Rehtoria vai toimitusjohtajaa valitsemassa? Oulun yliopiston hallituksen tehtäviin kuuluu valita Oulun yliopistolle rehtori. Spekulointi uudesta rehtorista käy tämän lehden ilmestyessä kuumana. Samalla mieleen tulee kysymys: onko hallitus valitsemassa yliopistolle tiedeyhteisön johtajaa vai toimitusjohtajan? Oulun yliopiston ylioppilaskunta yritti olla aktiivinen ja järjestää rehtorikandidaateille vaalipaneelin rehtorinvaalin kynnyksellä. Jossain määrin julkisuuteenkin päätyneiden tietojen mukaan Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund piti ajatusta huonona. On perusteltua väittää, että Oulun yliopiston etua ajamaan valittu hallitus on parempi joukko valitsemaan uuden rehtorin kuin vaikkapa vuonna 1993 käytössä ollut 166 henkilön muodostama vaalikollegio, jossa rehtorikandidaattien taustaryhmät painoivat vaakakupissa pätevyyden ohella. Nykykäytäntö, jossa demokraattisin perustein valittu yliopiston edustajista ja ulkopuolisista koostuva hallitus valitsee rehtorin, antaa ainakin mahdollisuuden sille, että valituksi tulee sopivin ja pätevin.

Lyhyempi oppimäärä

Rehtorin valinta ilman minkäänlaista julkista kuulemistilaisuutta on kuin häät, jossa pappi ei kysy, onko seurakunnalla mitään solmittavaa liittoa vastaan.

”

Mutta se ihmetyttää, että Oulun yliopiston hallitus haluaa hoitaa rehtorin rekrytoinnin alta pois niin korostetusti kulisseissa, ilman julkista debattia. Luulisi, että muun tiedeyhteisön mielipiteelle voisi julkisesti vähän korvaansa lotkauttaa – tai edes esittää, että yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden ajatuksilla on jotain väliä. Luultavasti on niin, että tämän lehden ilmestyessä hallituksen rehtorirekrytointia valmisteleva ryhmä on jo päättänyt finaalikierrokselle päässeiden viiden ehdokkaan joukosta kaksi tai kolme henkilöä, jotka ovat päässeet niin sanotusti finaalin toiselle kierrokselle. Ehkä heillä on jo selvä näkemys tulevasta rehtorista? Siitä näkökulmasta on ymmärrettävää, että Ylkkärin torstai-

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

na 18. syyskuuta järjestämä rehtoripaneeli voi tuntua hallituksen näkökulmasta kiusalliselta teatterilta. Pitää kuitenkin muistaa, että hallituksella olisi ollut hyvin aikaa tehdä rekrytointiprosessista sellainen, johon julkiset kuulemistilaisuudet olisivat kuuluneet. Rehtorin valinta ilman minkäänlaista julkista kuulemistilaisuutta on kuin häät, joissa pappi ei kysy, onko seurakunnalla mitään solmittavaa liittoa vastaan. Vaikka tuo usein häissä esitettävä kysymys on käytännössä teoreettinen ja vähän teatraalinenkin, se on kuitenkin paikallaan. Jos jollain seurakuntalaisella on jotain kerrottavaa, hänellä on siihen mahdollisuus. Samaan tapaan rehtorikandidaattien julkinen kuulemistilaisuus on mahdollisuus Oulun yliopiston henkilökunnalle ja opiskelijoille. Se on mahdollisuus nähdä, loistaako joku kandidaateista ylitse muiden. Vaikka rehtorin tehtävä on muuttunut uuden yliopistolain myötä radikaalisti, on hän silti tiedeyhteisönsä johtaja, jolla täytyy olla omiensa tuki takanaan.

Ylkkäri järjestää rehtoripaneelin Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen Aula-ravintolassa 18. syyskuuta kello 11.30-12.30.

Sisällys

Ajankohtaista 4 Lähinnä painotuksissa eroja 6 Ympärilläsi on jatkuva taidenäyttely 8 Yllätyksiä puutarhassa

Valta 10 Yhteistyö yli tiedekuntarajojen? - ketä kiinnostaa? 15 Hallitsijat 18 Valtiaat tahtomattaan

Kampuksella 20 Avajaisissa kuin stadionilla 22 Itsenäisyys yllätti 23 Nuoret vaikuttajat 24 Kampuksen kasvot 24 Harrastejärjestön pyörteissä 26 Vieraissa saleissa 27 Näytät hyvältä tänään 28 Haarukassa

Kolumnit 5 Poliittinen eläin: Mitä tapahtui työvoimapulalle? 23 Väylän varrelta: Sääntelyä vai sääntöjä vastaan? 27 Hallitus linjaa: Kesytä kiire ja innostu

Arviot 29 Sin Cos Tan: Blown Away 29 Morrissey: World Peace Is None Of Your Business 29 David Nicholls: Varamies 29 Elokuva-arviot

Uuno 30 Fine Point: Ups and Downs of the University of Oulu 30 Hi 5, Coolest Events Worth Visiting This Autumn 30 In the Spotlight: Putting Lunatics in Change of the Asylum 31 Internationalization: International Power oulunylioppilaslehti

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista

rehtoritentti • teksti Ville Koivuniemi • kuvat vasemmalta oikealla: Oulun yliopisto/Pauliina Mustonen, Oulun yliopisto, Oulun yliopisto/Seija Leskelä ja Oulun yliopisto/Juha Sarkkinen.

Helka-Liisa Hentilä (vas.), Jouko Niinimäki, Kyösti Oikarinen ja Taina Pihlajaniemi kilpailevat Oulun yliopiston rehtoriudesta. Uuden rehtorin kausi alkaa vuoden 2015 alussa. Ns. finaalikierrokselle päässyt Markku Filppula ei ole enää mukana kisassa.

Lähinnä painotuksissa eroja Ylkkäri haastatteli rehtoriehdokkaat. Suurimmat erot ehdokkaiden välillä näyttäisivät olevan painotuksissa talouden tasapainoon ja opintopolkujen joustavoittamiseen liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi henkilökunnan tyytyväiseksi tekemiseenkin rehtorikandidaateilla näyttäisi olevan ainakin painotuksiltaan erilaiset lääkkeet. Helka-Liisa Hentilä, arkkitehtuurin tidekunnan dekaani, yhdyskuntasuunnittelun professori. pitäisi mielestäni vielä jatkaa. Se ei mennnyt läpi koko yliopiston. Erillislaitosten tulevaisuus pitäisi miettiä vielä kerran. Nämä kaikki tehdään tietysti yhdessä hallituksen kanssa.

1) Rakenneuudistusta

todella monipuolinen kokemus. Olen ollut koulutusdekaanina teknillisessä tiedekunnassa ja dekaanina arkkitehtuurin tiedekunnasta. Muista yliopistoista minulla on kokemusta KTH (Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu) Tukholmasta, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta, silloisesta teknillisestä korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto) ja Vaasan ammattikorkeakoulusta. Tsoukkina voisin heittää, että olen muita hakijoita lyhyempi.

2) Minulla on

iso ja tärkeä asia. Vaikka kuinka ollaan tulosohjauksessa, tuloksen tekevät ihmiset. Jos ihmisillä ei ole motivaatiota ja iloa työssään, se on todella peiliinkatsomisen paikka yliopistolle. Tätä laivaa pitäisi viedä eteenpäin avoimella vuorovaikutuksella. Lähiesimiestyöhön pitää panostaa. Ihmiset suhtautuvat eri lailla muutokseen. Toisille asiat ovat isoja. Nyt tieto ei ole aina kulkenut.

3) Tämä on

peruslähtökohta on, että opintokokonaisuudet ovat sellaisia, että alaa voi vaihtaa erityisesti kandivaiheessa. Lisäksi esimerkiksi vaihto-opis-

4) Kaiken

kelun tai aiempien opiskelujen hyväksilukemisten kanssa ei saa olla ongelmia. Tiedekunnissa on oltava riittävä tuki siihen, että näitä asioita pystytään käsittelemään. Kaikkien etu on se ettei kukaan pullahda systeemistä ulos. Arkkitehtuurin tiedekunnassa olemme lukeneet vaihdon ammattiaineet hyväksi. Meillä vaihto-opiskelu toimii hyvin. Haluamme, että opiskeljiamme kansainvälistyvät. 5) Taloudellinen tulos syntyy koko yhteisön kautta. Opiskelijoiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä syntyy iso osa tuloksesta Koulutuksen laatuun ja tiloihin täytyy panostaa. Näitä asioita täytyy katsoa entistä käyttäjälähtöisemmin. Meidän pitää oppia miettimään, että olemme samaa yhteisöä. Iso kysymys on myös yliopiston tunnettuudessa. Sillä on vaikutusta opiskelijarekrytointiin ja esimerkiksi tulevaan varainkeruukampanjaan. Viestintään pitää panostaa ja viestiä pitää digiajan välineillä. 6) Meidän pitää tutkia, löytyykö amk-tutkinnoista meille luonnollisia polkuja maisterivaiheeseen. Tutkimuspuolella pitää entistä enemmän hyödyntää tila-laite-yhteistyömahdollisuuksia.

Jouko Niinimäki, teknillisen tiedekunnan dekaani, mekaanisen prosessitekniikan professori. 1) Ajatukseni on se, että tulosta pitää parantaa sekä koulutuk-

Näin kysyimme: 1) Jos sinut valitaan Oulun yliopiston rehtoriksi, mitkä asiat ja/tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuvat? 2) Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi? 3) Yliopistojen henkilökunnat läpi Suomen ovat monelta osin tyytymättömiä yliopistouudistuksen jälkeiseen epävarmempaan aikaan. Miten yrittäisit muuttaa tuota epävarmuuden ilmapiiriä ja mikä on viestisi henkilökunnalle asian tiimoilta? 4) Syksyllä 2014 opintonsa aloittaneilla on käytössään 32 tukikuukautta kandivaiheen opintoihin. Millä tavalla Oulun yliopisto voi auttaa opintotukikuukausien riittämättömyyden kanssa painiskelevia opiskelijoita? 5) Mitä toimia Oulun yliopiston on lähivuosina tehtävä, jotta se voi turvata taloutensa? 6) Miten näet Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyön lähitulevaisuudessa? sen että tutkimuksen puolella. Meidän pitää pystyä lopettamaan leikkaukset. Siihen tarvitaan myös positiivista yhdessätekemisen meininkiä. Toinen asia on, että organisaatiota täytyy miettiä. Ennen kaikkea erillisyksiköiden osalta pitäis miettiä, mikä on paras organisaatio. Isoja ja nopeita muutoksia ei tarvitse kenenkään pelätä, mutta näitä pitää voida aidosti miettiä. positiivisuudessa, ihmismyönteisyydessä ja ystävällisyydessä. Näyttöni teknillisen tiedekunnan johtamisesta ovat hyvät. Olemme takaisin kasvussa ja alamme ottaa lisää ihmisiä töihin. Kun aloitin teknillisen tiedekunnan dekaanina, aloitin aktiivisen keskustelun kiltajäsenten kanssa. Sovimme, että pidämme jatkuvia yhteisiä kokouksia, joissa opiskelijat saavat keskustella suoraan dekaanin kanssa. Heikkouksia en osaa oikein

2) Vahvuuteni ovat

sanoa itsestäni.

ja opiskelijoiden välillä.

3) Kun menetetään resursseja, se luo pelon ilmapiirin. Kun saadaan pelko pois, hyvä henki palaa. Mittarit luovat meille ympäristön, joka on meillä määrätty ja jossa meidän on pärjättävä. Edustan sellaista johtamista, jossa meillä on yksi yhteinen yliopisto ja olemme yhtä isoa porukkaa. Resurssit yliopiston sisällä pitää jakaa oikeudenmukaisesti. Laadukas opiskelu ja opetus pitää turvata, vain tiedekunnissa syntyy tulosta.

5) Tulos kuntoon ja talous tasapainoon. Minun tavoitteeni on hyvinvoiva, iso yliopisto. Kannatan tiedekuntakeskeistä yliopistoa. Tiedekuntiin pitäisi ohjata iso osa rahoituksesta. Koulutukseen täytyy voida ohjata enemmän rahaa. Jos siitä tai tutkimuksesta leikataan, se ajaa meidät syöksykierteeseen. Käytännössä se tarkoittaa, että rönsyistä täytyy karsia. Meidän täytyy tutkia, miten erillisyksiköissä voidaan toimia tehokkaammin.

ja henkilökunta muodostavat yliopiston. Yliopiston on tehtävä kaikkensa, että yliopisto reagoi kaikissa asioissa niin, että se johtaa parempaan hyvinvointiin. Meidän täytyy kaikessa tekemisessä pyrkiä vaikuttamaan niin, että tutkimus ja koulutus voivat paremmin. Tähän tarvitaan yhteistyötä henkilökunnan

4) Opiskelijat

yhteistyötä. Ensimmäiseksi meidän pitäisi tehdä entistä enemmän infrayhteistyötä. Tietysti mitä lähempänä toimitaan fyysisesti, sitä paremmin se voi toteutua. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä ei saa olla tässä mielessä kilpailuasetelmaa. Eikä olekaan.

6) Kannatan

@ylkkari

8/2014 | 5

Kyösti Oikarinen, lääketieteellisen tiedekunnan dekaani, hammaslääketieteen professori. on ollut minulle luontevaa. Verkostot ovat jo nyt kohtuulliset. Varmaan tämä vaikuttaminen tulisi esiin. Pääsisin niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään, esimerkiksi OKM:n, maakuntaliiton ja kaupungin tasoilla. Dekaanina olen lainannut Nokian vanhaa slogania ”Connecting people.” En pysty itse tekemään kaikkea, vaan yhdistän ihmisiä. Lisäksi vahvuuksiini kuuluu sisäisen hengen nostattaminen. Ymmärrän myös mistä tulot ja menot muodostuvat, ja löydän niiden tasapainon.

1) Verkostoituminen

monessa liemessä. Yliopistourastani olen ollut ulkomailla 4 vuotta. Sitten minulla on tämä yhteiskunnallinen mutka. Tunnen toimijoita ja toimintatapoja. Olen myös kohtuullisen hyvä kirjoittaja, puhun hyvin suomea, ruotsia, englantia ja saksaa. Kaikissa noissa maissa olen asunut. Olen myös hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia. Kärsimättömyydessä ja yksityiskohdissa on parantamista. Tässä kohtaa pitäisi kai sanoa kuten poliitikot: sano virhe, niin tunnustan sen. No tutkimusurani on ollut professoriksi keskiverto. En ole huippututkija.

2) Olen ollut

3) Ihmiset tekevät tuloksen. Minä menisin henkilökunnan luokse. En kiistä, etteikö Lauri näin ole tehnyt. Meidän pitää olla vetovoimainen työyhteisö. Palkalla emme voi kilpailla, mutta kohtelulla voimme kilpailla. Meidän pitää voida antaa lupaus pitkäaikaisista toimenkuvista ja hyvästä kohtelusta. Avoimuuutta ja keskustelua pitäisi lisätä.

on kriittinen kaikkien kannalta. Meillä on isoja ongelmia tämän asian kanssa. Opiskelijalle tämä on usein opintososiaalinen asia. Meidän pitäisi luoda enemmän sellaisia polkuja, ettei tulisi välivuosia.

4) Ensimmäinen vuosi

tehtävä talouden kannalta on pitää yllä kriisitietoisuutta. Dekaanit ovat tärkeitä siinä. Dekaanien työn onnistuminen heijastuu tulokseen. Olemme tietysti rahoitusmallien vankeja. Niissä malleissa pitää pärjätä. Täydentävän rahoituksen suhteen pitää olla osaamista. Meillä on kaikki mahdollisuudet profiloitua monitieteellisyyden perusteella arktisella alueella. Rahat ovat palasina maailmalla. Meidät on laitettu kilpailemaan niistä. Oulussa on tehty asioita hyvin. Olemme supistaneet tiloja, se osoittaa hyvää kriisitietoi-

5) Rehtorin tärkein

oulunylioppilaslehti

suutta. Meidän täytyy muuttaa kaikkea sitä, mihin rahat kuluvat. Pitää pystyä katsomaan menoja. Menojen pienentäminen ilman suunnittelua on tuhoisaa. Ennen kaikkea korostan kriisitietoisuutta. Konkreettisena kysymyksenä voitaisiin miettiä, onko laitosrakenne järkevä? Voisiko laitosten määrää vähentää? 6) Ehdottomasti molemmilla on roolia. Voisimme rakentaa entistä enemmän ammattikorkeakoulusta polkuja maisteriopintoihin. Voisimme tehdä työnjakoa, jotta pystytään yhdessä pitämään nuoret Pohjois-Suomessa. Synergiaa voisi hakea lisäksi esimerkiksi kirjastosta tai viestintäpalveluista.

Taina Pihlajaniemi, tutkimusrehtori, lääketieteen ja kirurgian tohtori. 1) Meillä on tapahtunut valtavan paljon viime vuosina. Yliopistolain muutoksen vuoksi on alettu tarkastella rakenteita, tuloksellisuutta ja profiileja. Itse näen että Oulun yliopisto on tehnyt paljon uudistavaa työtä kuluneiden vuosien aikana. Elämme muutosta. Haluan paimentaa jatkossakin, että hyvää profiloitumista ja rakenteiden kehittämistä jatketaan. Meidän pitää toimia yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Näen, että se onnistuu yhteistyön ja dialogin kautta 2) Vahvuutena koen,

että aidosti arvostan tätä Oulun yliopistoa. Olen itse sen kasvatti. Olen nähnyt, että tällä yliopistolla on suuret ansiot PohjoisSuomen kehittymisessä. Tunnen erittäin hyvin korkeakoulujärjestelmän kansallisesti ja kansainvälisesti. Minulla on laaja kosketuspinta niihin toimijoihin, joiden kanssa ylipiston tulee toimia. Heikkouksia on epäilemättä. Omassa työssään viestintää ja ideointia voisi tehdä entistä mukaanottavammin.

3) Olemme eläneet yliopistolaitoksen suurinta muutosvaihetta pitkään aikaan. Tähän on liittynyt useampi asia samaan aikaan. On tullut yliopistolain tuoma juridinen muutos. Työnantajatehtävät muodostetaan eri tavalla. Palkkausjärjestelmä muuttui kymmenisen vuotta sitten. Sitten tähän samaan syssyyn tuli vielä globaali taloustilanteen heikkeneminen. Uuden yliopistolain suunnitellut talousasiat eivät ole toteutuneet suunnitellusti. Se on johtanut siihen, että ihan riittävän pitkäjänteisesti ei olla voitu tässä tilanteessa toimia. Meidän pitäisi saada aikaan ennustettavampaa seu-

raavien vuosien näkymää. Itse ajattelisin että riittävä ennustettavuus talousnäkymän osalta olisi kovin toivottavaa. En tiedä kuinka realistista tämä on. Seesteisempään tilanteeseen kuitenkin pyrimme. sekä keppiä että porkkanaa. Puhutaan työurien pidentämisestä. Se koskettaa opiskelijoita ja yliopistoja. Näkisin, etttä kouluts on ylipiston keskeinen perustehtävä. Se on tehtävä hyvin. Meidän pitää edelleen kehittää koulutusrakennetta. Voin hyvin ymmärtää, että ensimmäinen alavalinta ei ole opiskelijalle välttämättä se oikea. Tähän pitää keksiä erilaisia parannuskeinoja, käytännössä joustavia opintopolkuja. Meillä voisi olla laaja-alaisempia kandidaattiohjelmia, joissa on mahdollisuus hakea ja tehdä omaa polkua. Tämä on rakenteellista tukemista. Tähän täytyy lisätä ne prosessit ja tavat, joilla opiskelijaa tuetaan, jotta hän ei jää jumiin. Yksilökohtaista ohjaamista voisi tuoda edelleen lisää. 4) Valtio käyttää

5) Vuodesta 2013 alkaen on ollut käytössä OKM:n uusi rahoitusmalli. Vaikka se on uusi malli, sitä edelleen kehitetään. Suuntana on kuitenkin yhtäaikainen tuloksellisuuden ja laadun mittaaminen. Valtio haluaa toisaalta varmistaa tehokkuuden, toisaalta sen että opiskelijat tuntevat laadun ja hyödyn. Me voimme pärjätä ainoastaan niin, että meidän koulutuksemme ja tutkimuksemme on laadukasta. Meillä on hyvä keskusteluyhteys ammattikorkeakouluun, ja erilaisia yhteisiä hankkeita. Myöskin Kainuussa Oulun ylipiston ja Kajaanin ammattikorkean välillä on yhteistyötä. 6) Kuten Lajunenkin toi yliopiston avajaispuheessa esille, yhteistyötä tulisi syventää. Parhaiten se toteutuu, jos olemme samalla kampuksella. Pohdinnassa on Linnanmaan kampus. Se ympäristönä, teknologiakylän vieressä olisi sellainen kampus, jossa ammattikorkeakoulu voisi siirtää toimintojaan. Yhteistyö toteutuu tällä hetkellä suuterveyden osalta Kontinkankaalla. Lisäksi Oulun innovaatioallianssin kautta teemme hyvää yhteistyötä. Sanotaan, että yhteistyö on nyt hyvää, mutta se voisi olla vieläkin syvempää. ■

Kysyimme rehtorikandidaateilta lisäksi, kenestä he toivoisivat rehtorin, jos he itse eivät tule valituksi. Kukaan ehdokkaista ei halunnut vastata kysymykseen. Alun perin rehtorin valinnan viiteen finalistiin kuulunut Markku Filppula vahvisti Ylkkärille, että hänen on annettu ymmärtää pudonneensa kisasta pois, eikä halunnut vastata Ylkkärin kysymyksiin.

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen

Mitä tapahtui työvoimapulalle? Kuka muistaa vielä puheet työvoimapulasta? Me lama-ajan lapset kasvoimme aikuisuuteen 2000luvun nousukauden aikana ennen nykyistä Suurta Taantumaa. Kasvu näytti loputtomalta ja aikakautta leimasi puhe tulevasta suuresta työvoimapulasta. Puhuttiin, että töitä kyllä riittää kaikille nuorille ja lisää työvoimaa täytyy tuottaa ulkomailta. Suurten ikäluokkien eläköityessä meille piti avautuvat loputtomia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Kuinkas kävikään? Nuoret valmistuvat työmarkkinoille huomatakseen, että puheet työvoimapulasta olivat tuulesta temmattuja. Suomessa vallitsee massatyöttömyys, ja työttömyydestä kärsivät erityisesti nuoret ja yli 50-vuotiaat. Nyt ei ole kyse työvoimapulasta vaan työpulasta. Kuitenkin politiikkaa tehdään edelleen ikään kuin työvoimapula olisi maan ykkösongelma ja massatyöttömyys vain ikävä hallusinaatio. Opiskeluaikoja pyritään kaikin keinoin lyhentämään ja vanhenevia työntekijöitä patistetaan pysymään kiinni työelämässä mahdollisimman pitkään eläkeikää korottamalla. Nuoret valmistuvat työttömäksi ja odottavat työtä kortistossa. Työvoiman tarjontaa pyritään kasvattamaan hinnalla millä hyvänsä, vaikka työtä ei työttömille olekaan tarjolla. Ymmärrän eläkeiän nostohalujen taustalla vaikuttavan logiikan. Kun ihmiset elävät pidempään, myös työelämässä vietettävien vuosien tulisi lisääntyä, jotta kansantalous ja eläkejärjestelmä kestävät väestön ikääntymisen. Jos työllisten määrä suhteessa eläkeläisiin vähenee, nousevat eläkemaksut ja julkinen sektori on rahoitusongelmien edessä. Eläkeiän nosto on kuitenkin absurdia tilanteessa, jossa nuorille motivoituneille ihmisille ei riitä töitä. On hullua puoliväkisin pitää ikääntyneet töissä samalla, kun nuorille ei ole tilaa työmarkkinoilla. Työelämässä valitettavasti esiintyvä yli 50-vuotiaiden ikäsyrjintä on myös ristiriidassa eläkeiän nostamisen kanssa. Vaikka työhaluja vielä olisi, ei työtä välttämättä löydy. Suomessa vallitsee ilmeisesti vakaa usko siihen, että työvoimapula tulee vielä ja silloin ikääntyneitä tarvitaan työmarkkinoilla. Uskallan epäillä. Vaikka talous lähtisikin kasvuun, syö tuottavuuden kasvu ja automatisaatio jatkuvasti työpaikkoja. Laajaa työvoimapulaa siis tuskin on edessä, todennäköisempää on kroonistuva pula työstä. Politiikassa pitäisi tunnustaa vallitsevat tosiasiat. Massatyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen työmarkkinoilta ovat Suomen suurimmat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Kansantalouden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennaisinta ei ole mekaaninen eläkeiän nostaminen, vaan todellisten työurien pidentäminen ja työelämässä mukanaolevien määrän kasvattaminen. Siinä paras lääke on työttömyyden vähentäminen. Työurat eivät kokonaisuudessaan pitene, eikä kestävyysvaje korjaannu mekaanisesti eläkeikää korottamalla, jos nuoret eivät alkuunkaan pääse töihin ja heidät syrjäytetään työelämästä heti alkuunsa.

Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu ja Oulun yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja.

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

yliopiston avajaisten taidepäivä • teksti ja kuvat Minna Koivunen

Linnanmaan kampuksella on taideteoksia Valtion taidekokoelmasta, yliopiston kokoelmasta ja Terttu Jurvakaisen kokoelmasta. Lisäksi Tönningin säätiö on sijoittanut teoksia kampukselle. Keltaista seinää vanhalla puolella kaunistaa Seppo Kärkkäisen maalaus vuodelta 1973, ja ikkunoista kajastavat auringonsäteet tuovat tilaan oman särmänsä.

Ympärilläsi on jatkuva taidenäyttely Linnanmaan kampuksen käytävät ovat pullollaan taidetta, eikä kaikkea aina huomaakaan. Yliopiston avajaisviikolla Taidepäivä tarjosi tiiviin ja monipuolisen taidekierroksen läpi kampuksen taidehistorian lehtori Jorma Mikolan johdolla. Linnanmaan kampus on sekä arkkitehtonisesti että taidekokoelmiensa puolesta uniikki. Jos luennoilta toiselle ei kulje laput silmillä, ei runsasta taidevalikoimaa voi olla huomaamatta. Avajaisviikon taidekierroksilla taidehistorian lehtori Jorma Mikola esitteli useammasta kokoelmasta muodostuvaa taidevalikoimaa ja kertoi kampuksen arkkitehtuurista. Lisää ainutlaatuisesta rakennustaiteesta kertoi puolestaan vuoden alumni Pekka Laatio omalla luennollaan. Vaikka usein kuulee parjausta Linnanmaan kampuksen ulkonäöstä, on erityisesti yliopiston vanha puoli arkkitehtonisesti tärkeä. Se on suurin ja ehjin modernismia ja tarkemmin strukturalismia edustava

rakennuskokonaisuus Suomessa, minkä vuoksi vanha puoli onkin suojelukohde. Sen suunnittelussa on huomioitu järkevyys, joka sanelee kaiken. Ulkonäköä ei ole ensimmäiseksi mietitty. ”Vanha puoli istuu ympäristöön ruskavuodenaikaan kaksi viikkoa kuin nenä päähän. Kun 50 viikkoa jaksaa kärsiä, sitten on kaksi viikkoa mukavampaa”, Jorma Mikola vitsailee puolitosissaan ja viittaa vanhan puolen värimaailmaan. Edistyksellistä vanhassa puolessa on muun muassa rakennuskokonaisuuden moduulirakenne sekä opastejärjestelmät ja isot graafiset symbolit kuten WC-merkit. Ne olivat hyvin poikkeuksellisia 70-luvulla. Myös harmaaseen betoniin kirkkaiden värien yhdistäminen

on huomionarvoista. Mikola kuvailee kampusta kaupungiksi. On pääkatu eli Väylä, poikkikatuja, puistoalueita, kahviloita ja ruokaloita. Rakennuskokonaisuuden takana on Virran arkkitehtitoimisto, ja pääarkkitehtina oli Kari Virta.

Kuoppa pallon varjossa Mikolan taidekierros alkaa kasvatustieteiden tiedekunnan aulasta ja ensimmäinen pysähdys on Jaakko Pernun Poudan pojat –teoksen kohdalla. Kaksiosainen puuteos on osoitus siitä, että yliopistolla taidetta on vaikea mieltää taiteeksi, koska teokset ovat osa muuta ympäristöä. Poudan pojat on kuin vahingossa jätetty käytä@ylkkari

8/2014 | 7

1. Taidehistorian lehtori Jorma Mikola esitteli ja kertoi tarinoita yliopistolla nähtävästä taiteesta avajaisviikon Taidepäivänä. 2. Linnanmaan kampuksen uusin teos on Shoji Katon Golden Compositions Saalastinsalissa. 3. Paul Osipowin Keltapuna Diptyykki. 4. Pihlajapihalla maisemaa koristaa Antero Ruotsalaisen teräsveistos Älä sotke ympyröitäni.

välle ja tällä hetkellä kosketusetäisyydellä on sermejä. Humanistisen tiedekunnan pihalla Kirjatorilla sijaitseva Matti Peltokankaan Yhtyvät säteet on sekin pysähtymisen arvoinen paikka. Mikola huomauttaa, että teos on oikeasti kaksiosainen, vaikka moni hoksaa vain pallon. Myös sisempänä pihalla oleva kuoppa kuuluu teokseen. Sitä ei ole aina helppo hoksata, koska se jätetään ajoittain heitteille ja siinä saattaa olla soraa tai lehtiä. Mikola oli koettanut valistaa oululaisia ja otatti taannoin Kalevan juttuun itsestään kuvan pallon sijasta kuopan edustalla, mutta pettymykseksi tuona tiistaina, kun jutun oli määrä ilmestyä, ei Kalevaa tullutkaan. Valistusyritys ikävästi kariutui. Kun puolet kierroksesta on kulunut, olemme ehtineet vasta Virransillalle. Vaikka kampuksen eri vaiheissa rakennetut osat eroavat paljonkin toisistaan, värimaailma yhdistää vanhan ja uuden puolen. Mikola havainnoi, että postmodernismia edustavalla uudella puolella kaiteet, lattiat ja ikkunat ovat väreiltään linjassa vanhan puolen kanssa. Seuraava pysähdys on OYY:n toimiston edessä olevalla tasanteella, joka on Mikolan lempipaikkoja ylioulunylioppilaslehti

opistolla. Laajat ikkunat mahdollistavat auringonvalon vaikuttaa arkkitehtuuriin. Lehtori kehottaa pysähtymään tasanteella, koska se on joka hetki erilainen valosta riippuen. Siinä on myös hyvä ihastella Matti Kujasalon kaksiosaista Vuoropuhelu-teosta sekä Seppo Kärkkäisen maalausta keltaisella seinällä. Mikola toivoo yliopistolle samanlaista vuoropuhelua, jota Kujasalon teoksissa on nähtävillä eli se etenee loogisesti eteenpäin ilman säröjä.

Piilossa Pihlajapihalla Yllättäen kierros kaartaa oransseilta naulakoilta ulos Pihlajapihalle, jossa maisemaa koristaa Antero Ruotsalaisen Älä sotke ympyröitäni -teräsveistos. Mikola kertoo, että vuonna 1976 valmistunut teos oli suunniteltu sisätiloihin, mutta se olikin liian suuri. Teos meni ulkona vuosien kuluessa huonoon kuntoon, koska siihen oli käytetty sisämaaleja. Nyt se on kuitenkin kunnostettu ja maalit ovat kohdillaan, joten sitä sopii käydä ihastelemassa. Eräs kierroksella oleva opiskelija tunnustaa, ettei seitsemän vuoden aikana ole nähnyt ulkoteosta. Ehkä se on jäänyt joiltain muiltakin huo-

maamatta. Mikolan toinen lempipaikka yliopistolla on Discuksen edessä oleva aula, jossa Paul Osipowin kaksiosainen Keltapuna Diptyykki –maalaukset sointuvat hienosti yliopiston rakenteisiin kuten värikkäisiin vessojen oviin. Aula tarjoaa Mikolan mukaan esteettisen kokemuksen. Sellainen on myös kierroksen lopettava ja huipentava Saalastinsalissa oleva kampuksen uusin taideteos, jonka hankkimiseksi järjestettiin kutsukilpailu. Sen voitti Suomessa asuva ja Kuvataideakatemiassa opiskeleva Shoji Kato, jonka teos Golden Compositions koristaa Saalastinsalin etuseinää. 120 graniittisesta osasta koostuva teos muuttuu valaistuksen ja katsomiskulman mukaan. Oman vivahteensa teokseen tuo 38 lehtikullattua osaa. ”Minulla ei… tai olisi sanottavaa, mutta kellonviisarit näyttää niin paljon, että on lopetettava”, perusteellisesti kierroksella useista teoksista kertonut Mikola toteaa. Hänen tarinoitaan yliopistoa koristavasta ja arkea piristävästä taiteesta voisi kuunnella tuntia pitempäänkin, joten toivottavasti taidekierroksia nähdään yliopistolla myös jatkossa. ■

8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri ilma-akrobatiaa • teksti Minna Koivunen • kuvat Sanna Häyrynen

Yllätyksiä puutarhassa Oululaislähtöinen ilma-akrobaatti Ilona Jäntti esiintyy mielellään muuallakin kuin sirkusteltoissa tai teatterisaleissa. Julia-huone Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa muuttui elokuun lopussa sirkusnäyttämöksi, kun ilma-akrobaatti Ilona Jäntti ja hänen siskonsa Inkeri Jäntti loivat sinne satumaisen Floreo Aerealis -teoksen. Koreografian ja esiintymisen hoiti Ilona, puvustuksen ja tuottamisen Inkeri. Jäntin sisarukset kävivät lapsena usein Linnanmaan puutarhassa. Ilonan muistot vihermaailmasta osoittautuivat hieman totuutta ihmeellisemmiksi, kun hän vieraili siellä yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. “Kun aloimme miettiä Ou-

lussa esiintymispaikkoja, tämä tuntui päässäni valtavalta. Pyramidit olivat aivan järjettömän suuria. Inkeri sanoi, että kyllä sinne varmaan mahtuu, mutta ei se niin iso ole. On tavallaan hauskaa, kun lapsena on käynyt täällä paljon, mutta aikuisena ei juurikaan. Koko olikin ihan jotain muuta. Pyramidit ovat kutistuneet tosi paljon siitä 90-luvun alusta”, Ilona naurahtaa. Floreo Aerealis koostui neljästä numerosta Julian neljässä eri huoneessa. Sirkustaiteilija oli luonut koreografiat köydelle, renkaille, vanteelle ja puutarhan rakenteisiin tika-

puille. Kokonaisuus oli monipuolinen, yllättävä ja parin huoneen kosteudesta sekä kuumuudesta johtuen esiintyjän lisäksi myös yleisölle fyysisesti hieman haastava.

Mukava vai ahdistava yllätys? Puutarhat olivat Jäntille tuttuja esiintymispaikkana jo ennen Floreo Aerealista. Hän on esiintynyt muun muassa Helsingin Talvipuutarhassa, jossa hän harjoitteli ja esiintyi pitkään niin, ettei esityksistä ilmoitettu ollenkaan. Ne jotka

sattuivat paikan päälle, näkivät Jäntin taidonnäytteitä. Hän ajatteli, että voisi olla mukava yllätys, kun kasvien lisäksi puutarhassa on taidetta. Suurin osa reagoi hyvin, mutta joitain Jäntin yllätysesiintyminen vaivasi. Taitelija halusi ymmärtää, mistä vaivaantuminen johtui. “Ehkä epämääräisyys oli se, mikä vaivasi. Ihmiset eivät olleet varmoja, että jos se on esitys, pitääkö siitä maksaa, sillä sisäänpääsyä puutarhaan ei ollut peritty, ja saako sitä jäädä katsomaan. Osa oletti automaattisesti, että siellä on yksityisti-

laisuus ja pahoittivat mielensä, kun eivät saaneet tulla katsomaan kasveja.” Kokemus oli oululaislähtöiselle ilma-akrobaatille opettavainen. “Ei riitä, että tekee yllätysesityksen, vaan paikan päällä on kerrottava jotain edes vähän, jotta ihmiset ymmärtävät, että siellä saa olla ja katsoa. Oli opettavaista, miten sen asian paikan päällä selittää ihmisille.” Jäntti suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että osaa Talvipuutarhassa vierailleista hänen esiintymisensä häiritsi. Häntä se ei haittaa niin kauan, kun tarkoitus ei ole ärsyttää. @ylkkari

8/2014 | 9

Helsingissä Talvipuutarha on paikka, jonne ihmiset menevät olemaan rauhassa, tekemään töitä tai lukemaan tenttiin. Hän ei halunnutkaan särkeä, vaan päinvastoin kunnioittaa paikan henkeä. Hän halusi tarjota kävijöille bonusta taiteellaan, mutta korostaa ettei kaikkien tarvitse pitää kaikesta. Monille katsojille tilanne avasi mahdollisuuden kontaktiin Jäntin kanssa. Koska tilanne oli niin epämuodollinen, eivätkä kaikki kokeneet sitä esitykseksi, juteltiin hänelle usein ja ihmiset uskalsivat kysellä häneltä kaikenlaista. Useimmiten katsojat eivät pääse tuolla tavoin lähelle esiintyjää eikä kesken esityksen keskustelemaan. Oulussa kasvitieteellisessä puutarhassa nähdyt esitykset, jotka myytiin hyvissä ajoin loppuun, olivat puolestaan ennalta kaikkien tiedossa, ja vastaanotto oli lämmin.

Opit ulkomailta Vasta 19-vuotiaana nykysirkuksen salat löytänyt Jäntti on sekä opiskellut että työskennellyt paljon ulkomailla. Sirkukseen hän tutustui Espoon esittävän taiteen koulussa (silloinen Suvelan sirkus) ja opiskeli ilmaakrobaatiksi Cirkus Piloterna -koulussa Tukholmassa. Ennen ilma-akrobatiaa hän treenasi pitkään rytmistä voimistelua, minkä jälkeen harrasti tanssia. Ilma-akrobaatin tutkinnon lisäksi hän on opiskellut koreografiaa Trinity Labanin musiikki- ja tanssikoulussa Lontoossa. Esiintymiset ovat vieneet Jänttiä yli 20 maahan muun muassa Islantiin, Yhdysvaltoihin, Meksikoon, Panamaan ja Intiaan. Jäntti on tykästynyt esiintymisiin sirkustelttojen ja teattereiden ulkopuolella. Hän on esiintynyt esimerkiksi Lontoon keskustassa Piccadilly Cirkus -risteyksen yläpuolella ja Torinossa Racconigin kuninkaalisen linnan puutarhassa. Tänä vuonna hän on vienyt esityksiään muun muassa Yhdysvaltoihin Charlestoniin ja Tsekkeihin, jossa esitti animaatiota sisältävää Muuallasooloa ulkona rakennuksen seinää vasten. “Sitä esitystä olen tehnyt pitkään, niin oli kiva viedä se toisenlaiseen paikkaan, koska heti tulee ihan erilainen olo. On hienoa päästä tekemään jotain vanhaa juttua uuteen paikkaan, sillä siitä tulee uudenlainen.” Lokakuussa ilma-akrobaatin matka jatkuu jälleen ulkomaille. Tällä kertaa vuorossa on esiintyminen Panamassa Prisma-nykytanssifestivaaleilla. ■ oulunylioppilaslehti

Kuka? • Ilona Jäntti • Ilma-akrobaatti, koreografi ja tanssija. • Asuu Helsingissä, kotoisin Oulusta. • Valmistunut ilma-akrobaatiksi Cirkus PIloterna -koulusta Tukholmasta ja tanssitaiteen maisteriksi pääaineenaan koreografia Trinity Labanin musiikki- ja tanssikoulusta Lontoosta.

• Työskentelee freelancerina ja esiintyy paljon myös ulkomailla.

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Valta

jaostot ja valiokunnat • tekstit ja kuvitus Anni Hyypiö

Yhteistyö yli tiedekuntarajojen - ketä kiinnostaa? Oulun yliopiston ylioppilaskunnan jaostojen ja valiokuntien toiminta on aiempia vuosia hiljaisempaa aktiivijäsenten puutteen vuoksi. Ainejärjestöt ja kattokillat eivät ole ainoa väylä opiskelijan arkeen vaikuttamiseen, sillä Oulun yliopiston ylioppilaskunta organisoi opiskelijoiden edunvalvontaa ja vapaa-ajan viihdykettä sen omien jaostojen ja valiokuntien kautta. Jos kesäopintojen järjestyminen mietityttää tai Unirestan tarjoama lounas närästyttää, narinat ja parannusehdotukset voi kanavoida kannanotoiksi valiokunnissa. Ympäristöasioita, kansainvälisyyttä ja kulttuuria opiskelijoiden keskuudessa edistävät jaostot ovat puolestaan portti oman maun mukaiseen tapahtumajärjestämiseen. Valiokuntien ja jaostojen toimintaperiaatteet eivät käy yksi yhteen. Yliop-

pilaskunnan hallituksen jäsenten johtamien valiokuntien ideana on vahvistaa yhdessä OYY:n edustajiston ja hallituksen kanssa Oulun yliopiston opiskelijoiden edunvalvontatyötä. OYY:n pääsihteerin Eero Mannisen mukaan erityisesti valiokunnilla on suora kanava vaikuttaa ylioppilaskunnan linjauksiin. ”Jos meille tulee esimerkiksi lausuntopyyntö ministeriöstä tai Suomen ylioppilaskuntien liitolta (SYL), kuulemme aina mahdollisuuksien mukaan valiokuntiemme mielipiteitä. Myös SYL:in liittokokousmateriaalit kierrätetään valiokuntien kautta.” Jaostot ovat luonteeltaan valiokuntia vapaampia, ja niiden toiminnan tarkoi-

tuksena on siirtää tapahtumien järjestelyvastuuta OYY:ltä esimerkiksi kulttuurista ja ympäristöasioista kiinnostuneille opiskelijoille itselleen. Jaostoissa puheenjohtajana voi toimia kuka tahansa asiastaan innostunut, eikä OYY:n hallitusjäsen ole pakollinen.

Tekijät puuttuvat Vaikka laki ei velvoita ylioppilaskuntia järjestämään jaostoja valiokuntatoimintaa, on OYY kirjannut valiokuntien ja jaostojen toiminnan hallituksen johtosääntöönsä. Turvatusta asemastaan huolimatta sekä valiokuntien että jaostojen toiminta

Oulun yliopistossa takkuavat aktiivijäsenten puutteen vuoksi. Varsinkin pienten jaostojen toiminta uhkaa tyssätä kokonaan jäsenkadon vuoksi. Tapahtumia ei voida järjestää, tulevaisuuden toimintaa ei voi organisoida ja näkyvyys sekä tunnettuus kärsivät, kun opiskelijat eivät löydä tietään jaostojen kokouksiin. Ympäristöjaoston puheenjohtajan Laura Ketosen mukaan ympäristöasioita ajavan jaoston toiminta on muutamassa vuodessa lopahtanut. Syynä toiminnan hiljentymiseen on juuri toimijoiden puute: puheenjohtajan lisäksi kokouksiin osallistuu säännöllisesti vain neljä muuta aktiivista. ”Tapahtumia on nyt vaikea järjes@ylkkari

8/2014 | 11

Koulutuspoliittinen valiokunta Koulutuspoliittinen valiokunta seuraa ja vaikuttaa opiskeluarkeen liittyviin kysymyksiin. Kuukausittain kokoontuva valiokunta seuraa koulutuspolitiikan kehittymistä niin Oulun yliopiston kuin Suomen tasolla. Kopovaliokunta kommentoi Oulun yliopistossa esimerkiksi tenttikäytäntöjen muuttumista ja yliopiston kesäopintojen järjestämistä. Tuttavallisemmin kopovaliokuntana tunnetun valiokunnan puheenjohtajana toimii Diana Jusola. Kenelle: Opiskelijan edunvalvonnasta kiinnostuneille sekä ainejärjestöjen ja kiltojen kopoille. Sosiaalipoliittinen valiokunta Sosiaalipoliittisen valiokunnan kokoontumisissa keskustellaan ja tehdään päätöksiä opiskelijan yleiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Sosiaalipolitiikan alueelle kuuluvat esimerkiksi opiskelijan asumiseen ja terveyteen liittyvät asiat. Valiokunta ottaa kantaa myös esimerkiksi Unirestan ja YTHS:n toimintaan. Valiokunnan puheenjohtajana on tänä vuonna Lotta Savola. Kenelle: Opiskelijan arjen parannusta kaipaaville sekä ainejärjestöjen ja kiltojen sopoille. Talousvaliokunta Talousvaliokunta suunnittelee ylioppilaskunnan taloutta tuleville vuosille ja pitää sitä kestävällä pohjalla. Talousvaliokunnassa käsitellään muun muassa ylioppilaskunnan talousarvio ja keskipitkän aikavälin taloussuunnitelma. Valiokunta seuraa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan talouden tilaa yhdessä pääsihteerin ja hallituksen kanssa. Ylioppilaskunnan hallitukseen kuuluvan puheenjohtajan lisäksi valiokuntaan kuuluu varsinaisina jäseninä kuusi jäsentä. Talousvaliokunnan puheenjohtajana toimii Sami Sovio. Kenelle: Talousasioiden hoitoon paneutuville opiskelijoille. Muut kuin talousvaliokunnan jäsenet eivät voi osallistua sen kokouksiin. Kulttuurijaosto Kulttuurijaoston tehtävänä on opiskelijoiden ideoimien kulttuuritapahtumien järjestäminen. Toimintaa järjestetään myös Linnanmaan ulkopuolella. Jaosto osallistui tänä vuonna esimerkiksi Oulun Taiteiden yöhön spraymaalauspisteellä. Kulttuurijaosto osallistuu myös yliopistolla vuosittain esimerkiksi OYY:n Vulcanalian ja Amazing Oulun järjestelyihin. Kulttuurijaoston puheenjohtajana toimii Mikko Hyvönen. Kenelle: Kaikille kulttuurista kiinnostuneille sekä ainejärjestöjen ja kiltojen kulttuurivastaaville. KV-jaosto eli I-section KV-jaosto eli I-section keskustelee opiskelijaelämän kansainvälisyyskiemuroista. Yhtä lailla vaihtareille kuin oululaisille avoin jaosto tarttuu esimerkiksi yliopiston vaihto-oppilasasioihin ja yleisemmin yliopiston kieli- ja kansainvälistymispolitiikkaan. Jaoston kokoukset pidetään englanniksi. KV-jaostoa koordinoivat OYY:n hallituksen jäsenet Marko Määttä ja Ville Siikaluoma sekä kv- ja järjestöasioiden asiantuntija Juuli Juntura. Kenelle: Kaikille kansainvälisyydestä innostuneille. Ympäristöjaosto Ympäristöjaostossa pohditaan ja otetaan kantaa ekologisempaan yhteisöön ja elämään. Valiokunnan toimialueena ovat kaikki ympäristöön liittyvät kysymykset ylioppilaskunnassa, yliopistolla ja Oulun kaupungin alueella. Ympäristöjaoston puheenjohtaja toimii tänä vuonna Laura Ketonen. Kenelle: Ympäristöstä ja kehitysyhteistyöstä kiinnostuneille sekä ainejärjestöjen ja kiltojen ympäristövastaaville. Jaosto jatko-opiskelijoille OYY:n uusin jaosto aloitti toimintansa syksyllä 2013. Tohtorikoulutettaville suunnattu jaosto toimii välineenä jatko-opiskelijoiden edunvalvonnalle sekä kanavana verkostoitumiselle. Kenelle: Yliopiston jatko-opiskelijoille.

tää, sillä en halua vyöryttää vastuuta vain muutaman ihmisen vastuulle. Jos tehtävää tulee samoille aktiiveille liikaa, lopulta seuraa vain tekijöiden ylikuormitus.” Samojen ongelmien kanssa painiskelee myös Kulttuurijaosto. Tammikuussa ensimmäisen kautensa jaoston puheenjohtajana aloittanut Mikko Hyvönen kertoi vuoden alkaneen lupaavasti. Tämän vuoden ensimmäinen Kulttuurijaoston kokous veti paikalle kaksitoista toiminnasta kiinnostunutta opiskelijaa, joista kahdeksan liittyi jäseneksi. Alkuinnostus hiipui kuitenkin kuukausien kuluessa, ja tällä hetkellä puheenjohtajan ohella Kulttuurijaostolla on vain kolme aktiivista toimijaa. oulunylioppilaslehti

Hyvösen mukaan erityisen omituista on se, että vaikka jaoston sähköpostilistalla ja Facebook-sivulla on mukana kymmeniä kiinnostuneita, kuukausittaisissa kokouksissa heitä ei näy. Mannisen mukaan jaostojen ja valiokuntien jäsenkato on tiedostettu myös OYY:n piirissä. Ihmisten mukaansaaminen on vaikeutunut Mannisen mukaan jo hänen ylioppilaskuntauransa aikana. Yhdeksi syyksi aktiivien puutteeseen Manninen arvelee yksinkertaisesti nykyisen yliopistoelämän hektisyyden – monella opiskelijalla kun on harteillaan nopean valmistumisen ja opiskelun ohella tehtävän työn taakka. Mannisen mukaan valiokuntien ja ja-

ostojen sujuvaa toimintaa voi hidastaa myös yhteishengen puuttuminen: koska valiokunnat ja jaostot ovat avoimia kaikille eri alojen opiskelijoille kaikista tiedekunnista, yhteistä koulutus- tai biletystaustaa ei ole. Nykyinen tilanne ei ole Mannisen mukaan kenenkään kannalta optimaalinen. ”Valiokuntien ja jaostojen tulisi olla kattava otos ylioppilaskunnan jäsenistöstä. Jos niiden toimintaan osallistuu vain 4–5 ihmistä joista osa on vielä OYY-aktiiveja, ei se oikein tehokkaasti edusta meidän yli 12 000 henkilön jäsenistöä. Esimerkiksi sosiaali- ja koulutuspolitiikan valiokunnat olisivat ainejärjestöjen ja kiltojen sopo- ja kopovastaaville erittäin suositeltavia, jotta ajatuksenvaihtoa ja ideointia syntyisi eri tiedekuntien ja ainejärjestöjen välille”, Manninen muotoilee. Osallistumisprosentti on tällä hetkellä keskimäärin korkeampi valiokunnissa kuin jaostoissa. Esimerkiksi koulutuspoliittisen valiokunnan kokouksiin osallistuu sen puheenjohtajan Diana Jusolan mukaan keskimäärin kymmenestä kahteenkymmentä opiskelijaa. Kopovaliokunnassakin innokkuus vaihtelee rajusti: Jusolan mukaan yhteen kokoukseen voi osallistua monta kymmentä kiinnostunutta, toiseen taas vain viisi.

Mitä tehdä? Aktiivien puutteesta huolimatta Kulttuuri- ja Ympäristöjaostot eivät ole tyytyneet pyörittelemään peukaloitaan. Neljällä innokkaalla toimintaansa pyörittävä Kulttuurijaosto on tänä vuonna järjestänyt esimerkiksi ekskursion Hiukkavaara-piknikille ja pitänyt spraymaalauksen työpajaa Taiteiden yössä. Pienet jaostot ovat hakeneet myös apua toisistaan, sillä toukokuussa Kulttuurijaosto järjesti yhdessä Ympäristöjaoston kanssa suositun viini-illan. Taannoisesta yhteisestä viini-illasta molempien jaostojen puheenjohtajille jäi mukavia muistoja, ja Ketosen mukaan siitä kaavaillaan jaostolle jokavuotista perinnettä. Yksi hyvä tapahtuma ei kuitenkaan kanna toimintavuotta pitkälle. Puheenjohtajien keinot toimintansa kasvattamiseen ovat rajatut: jaostojen ja valiokuntien toiminta perustuu vapaaehtoisuudelle, joten ketään ei voi pakottaa osallistumaan niihin. Ketonen kertoo ihmettelevänsä erityisesti sitä, miksi ainejärjestöjen ympäristövastaavat eivät osallistu nykyistä ahkerammin Ympäristöjaoston toimintaan. ”Ainejärjestöt saavat OYY:ltä lisää avustusta silloin, jos järjestön hallituksesta löytyy ympäristövastaava. Jos ainejärjestöissä mietitään mitä ympäristövastaavan toimenkuvaan voisi sisältyä, olisi yksi hyvä ratkaisu osallistua Ympäristöjaoston kokouksiin. Ympäristöjaoston olisi näin myös helpompi koordinoida ja edistää ympäristöasioita yliopistolla, kun olisi tieto siitä, mitä eri ainejärjestöissä on alueella menossa”, Ketonen tuumaa. Ketosen mukaan Ympäristöjaosto aikookin tulevaisuudessa esittää, että ainejärjestöissä ympäristövastaavana toimiminen olisi jollain tapaa vastikkeellista. Jotta järjestö saisi tulevaisuudessa ainejärjestöavustusta ympäristövastaavan paikastaan, tulisi sen jollain tapaa myös pestiään toteuttaa. ”Jos ainejärjestöjen ympäristövastaavat osallistuisivat kokouksiimme vaikka vain kerran vuodessa, sekin olisi jo

meille todella paljon avuksi.” Eero Manninen suhtautuu ajatukseen vastikkeellisuudesta epäilevästi. ”Onhan se ikävää, jos hallitukseen valitaan joku tiettyyn pestiin vain muutaman ylioppilaskunnan lisäeuron vuoksi. Pakko on huono motivoija, ja pakottamisen sijaan ihmiset pitäisi saada innostumaan toiminnasta vapaaehtoisesti. Tietenkin kaiken pitäisi lähteä siitä, että toiminta olisi jo itsessään mielekästä.” Jaostojen ja valiokuntien toiminnan mielekkyys onkin monipiippuinen asia. Jonkun jaoston saama huono maine voi osoittautua itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Mikko Hyvösen arvion mukaan Kulttuurijaostolla on ollut opiskelijoiden piirissä vaisu maine jo jonkin aikaa. ”Kulttuurijaosto ei vain tunnu yksinkertaisesti juurikaan opiskelijoita kiinnostavan. Koko kevään ajan olemme pohtineet keinoa sille, että saisimme toiminnallemme lisää näkyvyyttä ja kiinnostusta”, Hyvönen tuumaa. Yksi vaisu kokous ei vielä tee koko toiminnasta epäonnistunutta. Jusolan mukaan kopovaliokunnassa käsiteltävillä asioilla ja ajankohdalla on merkitystä opiskelijoiden aktiivisuuteen. Jos valiokunnan kokouskutsussa on maininta tärkeästä tai tunteita herättävästä asiasta, hipsii paikalle taatusti keskimääräistä enemmän osallistujia.

Kun rahakaan ei ole este Jaostot ja valiokunnat saavat OYY:lta toimintaansa vuosittain rahoitusta keskimäärin 2000 euroa. Kulttuurijaostossa budjettia on kauden puolessa välissä vielä reilusti jäljellä. ”Rahaa olisi, mutta sitä ei oikein saada käytettyä”, Hyvönen tiivistää. Hyvösen mukaan jaostossa on jopa palloteltu idealla, että jäljelle jäävästä jaostobudjetista jaettaisiin opiskelijoille taiteellisten ansioiden perusteella kulttuuristipendejä. Ketosen mukaan budjetti tai sen käyttö ei ole Ympäristöjaostolle avainkysymys, sillä jaostolle rahankäyttö ei ole itseisarvo sinänsä – jaoston näkökulmasta mielekkäitä tapahtumia ja tiedotusta pystytään Ketosen arvion mukaan järjestämään myös pienellä budjetilla. Jos resursseista ei olisi pulaa, Ympäristöjaosto järjestäisi mieluusti Ketosen sydäntä lähellä olevaa kehitysyhteistyötä käsittelevän seminaarin. Ketosen visiointikin tyssää ankeaan arkeen. ”Turhapa olisi järjestää isoa ympäristöaiheista tapahtumaa, jos paikalle saapuisi vain se kolme ihmistä. Jaostolla pitäisi olla oikeasti näkyvyyttä ennen isojen tapahtumien järjestämistä.” Jaostotoiminnan hiljaisuus Oulun yliopistossa kummastuttaa Ketosta. Opiskellessaan aiemmin Helsingin yliopistossa ylioppilaskunnan jaostoja valiokuntapaikoista kilpailtiin ankarasti. Jaostopaikoista käytävä verinen kilpailukaan ei kuitenkaan Ketosen mukaan olisi paras mahdollinen tilanne. ”Kultaisen keskitien löytyminen jaostovaalien ja täyden osallistumattomuuden välille olisi tietysti parasta.” Jähmeästä alkuvuodesta huolimatta jaostoissa asennoidutaan alkavaan syksyyn optimistisesti. Hiipuneeseen jäsenmäärään toivotaan pientä kasvupiikkiä yliopiston fukseista. ”Haasteista huolimatta aloitamme syksyn positiivisella mielellä. Tiedotukseen ja näkyvyyteen panostaminen tuo toivottavasti lisää jäseniä”, Ketonen summaa. ■

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

ILMOITUS

Hei 17-29-vuotias!

Kaipaatko tukea jaksamiseen ...tai mukavaa tekemistä arkeen?

Kaikkea sitä näkee. Voiko olla totta, että Ylkkäri ilmoittaa Oulun ylioppilaslehdessä Linnanmaan kampuksen Aularavintolassa torstaina 18. syyskuuta kello 11.30-12.30 pidettävästä REHTORIPANEELISTA vain vähän postimerkkiä suuremmalla ilmoituksella? Varsinkin kun kaikki neljä rehtoriehdokasta ovat lupautuneet paikalle.

Mielen voimaa -kurssi 1.10.-3.12. keskiviikkoisin klo 12.30-15. Hyvän mielen talolla. Kurssilla opiskellaan mielialan itsehoitotaitoja työkirjan ja harjoitusten avulla. Hinta 15 e. Ilm. 22.9. mennessä.

ILMOITUS

Tulossa myös:

Sanoitustyöpaja 2.-3.10. Ohjaajana Olli-PA. Draamakerho 6.10. alkaen. Hyvän mielen talon Mielipaletti-projekti on suunnattu mielen hyvinvoinnista kiinnostuneille ja vaikeassakin elämäntilanteessa eläville nuorille aikuisille. Ryhmätoiminnan lisäksi mahdollisuus varata aikoja elämäntilannetta selventävään yksilökeskusteluun.

Ilmoittautumiset ja lisätietoa: Ella Sohlo, p. 044 3346 137 ella.sohlo@hyvanmielentalo.fi

www.hyvanmielentalo.fi/ mielipaletti

Punainen Risti Kontti @ylkkari

8/2014 | 13

OULUN YLIOPPILASAPU RY

STIPENDIT 2014

twitter.com/ ylkkari

Apply for a Scholarship!

Oulun Ylioppilasapu ry jakaa vuonna 2014 10 kpl 500 euron stipendejä Oulun yliopiston opiskelijoille. Hakuaika stipendeille on 1.-30.9.2014. Hakukriteereinä ovat opintomenestys- ja sosiaaliset perusteet. Sosiaalisilla perusteilla tarkoitetaan mm. sairaudesta, yksinhuoltajuudesta tai muista syistä johtuvaa alhaista tulotasoa.

Application period for the 2014 scholarships is 1.-30.9.2014. Altogether 10 scholarships of 500 euros will be given out. The criteria for giving out scholarships are based on the student’s success in studies and social factors.

Hakulomakkeita löytyy Yliopiston Paperikaupasta sekä kaikista Unirestan ravintoloista tai Ylioppilaskunnan nettisivuilta www. oyy.fi. Stipendin saaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti 31.10.2013 mennessä. Hakulomakkeet on palautettava tai postitettava seuraavaan osoitteeseen tiistaihin 30.9.2014 klo 14.00 mennessä: Ylioppilasapu ry / hallitus, Mannenkatu 6 A (2. kerros), 90130 Oulu.

Scholarship application forms are available in the Linnanmaa campus stationery shop, Uniresta student restaurants or in the Student Union website www.oyy.fi. Grantees will be notified personally by 31.10.2014. The application form must be returned to the Board of the Oulun ylioppilasapu to the address: Mannenkatu 6 A (2nd floor), 90130 Oulu, by Tuesday 30.9.2014 14.00.

Oulun ylioppilasapu ry

Oulun ylioppilasapu

Laura Pistemaa Hallituksen puheenjohtaja

Laura Pistemaa President of the Board

Lisätietoja: www.oyy.fi/hae-oulun-ylioppilasapu-ryn-stipendia-apply-for-a-oulun-ylioppilasapu-rys-scholarship/

More information: www.oyy.fi/hae-oulun-ylioppilasapu-rynstipendia-apply-for-a-oulun-ylioppilasapu-rys-scholarship/

Oulun taidemuseo

KESTOTILAAJALLE KAUPAN PÄÄLLE UU

Lue niin tiedät.

Näyttely kertoo nykytaiteen keinoin ihmisen, kissan ja koiran yhteiselosta. Sopii myös eläinallergisille!

Tutustu nyt kuukausi maksutta! Kalevan opiskelijatilaukset -50 %. Kestotilaajan

Kuukausittain vaihtuvia hyötyja elämysetuja kestotilaajille

Pohjois-Pohjanmaan museo – Kansallispukuharrastuksen vaiheita

Kymmeniä yksityishenkilöiden valmistamia kansallispukuja. Näyttely esittelee myös niitä periaatteita ja vaiheita, joilla kansallispukuja on eri aikoina valmistettu.

kumppanikirje ja uutiskirje

Kumppanikirjeen tilaamalla

pysyt ajan tasalla kestotilaaTutustu Kalevaan 1 kk maksutta! jien eduista ja tarjouksista.

Kaleva tarjoaa rahanarvoisia kuukausittain vaihtuvia hyötyjä ja

Arvo 29,90 € Kirjeestä löytyy kuukausittai-

etuja yhteistyökumppaneiden kanssa. Etuja on tapahtumiin, liikkeisiin, messuille, konsertteihin, peleihin ja moneen muu-

set kumppaniedut ja muuta Saat myös eKaleva-digilehden 1 kk ajaksi hintaan 0 €!

hun. Edut saat kumppanikorttia näyttämällä. Kaikki ajankoh-

hyödyllistä informaatiota.

taiset edut löytyvät kätevästi www.kaleva.fi/kumppaniedut

Kumppanikirje lähetetään

24.10.2014–18.1.2015

kerran kuussa sähköpostitse.

Kaleva paperilehti viikonloppuisin Kestotilaajan uutiskirjeestä löytyvät päivän tärkeimmät (Norm. 15,42 €/kk) (la–su) vain 7,71 €/kk! uutiset ja tapahtumat sekä

Esimerkkejä 2012 eduista: Tiedekeskus Tietomaa Etujen arvo oli yli 1000 € vuonna 2012!

Uusi meriaiheinen näyttely!

Kaleva.fi:n luetuimmat uuti--näköislehden Huom! Tilaukseen sisältyy eKaleva Lähetämme lukuoikeus joka päivä! set. Lue päivänuutiskirjeen Kalevaa tietokoneella, sähköpostitse maanantaista iPadilla tai Android-laitteella. Kestotilaajana saat lisäksi käyttöösi elämyksiä japerjantaihin. hyötyä tarjoavat kumppaniedut.

MERI OULU KESÄ 2012 Kalevan kumppanikortilla 4 € alennus Kohtuuttomuus kaikessa –kesäkomediaan 18.7 ja 25.7. esityksiin, Jari Sillanpää –konserttiin 18.8. ja Venetsialaisiin 25.8. Max 2 lippua/kestotilaajatalous.

SHARKS – HAIT 3D QSTOCK 2012

Tilaa kirjeet osoitteesta: www.kaleva.fi/omakaleva,

Oulu. Kalevan kumppanikortilla kahden Hait uivat 27.-28.7.2012 kolmiulotteisina ulos päivän liput vain 65 € (norm. ennakkoon 79 €). 2 lippua / kestotilaajatalous. valkokankaalta mahtavassa jättielokuvassa, jossa tutustutaan OJAN RAUTAJean-Michel Cousteaun johdolla eri ympäri maailmaa. Ojan hailajeihin Raudasta Kalevan kumppanikortilla normaali-

TILAA NYT, INTERSPORT Marraskuu 2014–huhtikuu 2015 TILAAKÄRPÄT NYT, VOIT VOITTAA VS HAMBURG FREESERS Erillinen elokuvalippu opiskelijalle 4 € INTERSPORT LAHJAKORTIN! hintaiset tapetit -30 % ja kiuaskivet vain 3,95 € / laatikko (norm. hinta 7,95 €), etusi yli 50 %, 2 laatikkoa / kestotilaajatalous.

Sukella tutkimaan hylkyjä ja virtauksia, hyppää venesimulaattoriin ja rakenna nopein purjevene, muovaa maata ja merta, seuraa laivaliikennettä ja hämmästy merten salaisuuksista.

Avataan lokakuussa 2014.

JA! ARVO 22 €!

KALEVAN KESTOTILAAJAKUMPPANUUS Kalevan lukijana tiedät enemmän, ajankohtaiset uutiset, paikalliset puheenaiheet ON TÄYNNÄ ETUJA ELÄMYKSIÄ jaJA alueen parhaat tarjoukset. 7.10.2014 –4.1.2015

Kauneus, taito ja perinne

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

SCHOLARSPIHS

Hae stipdendiä!

TERVEISIN KISSAT & KOIRAT

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Kärpät vs. Hamburg Freesers ti 4.9. klo 18.30 Oulun Energia Areenalla. Kalevan kumppanikortilla kaksi lippua yhden hinnalla.

KIVAA LA

A PERHEMESSUT

Kivaa lapsi- ja perhemessut 27.-28.10. Ouluhallissa. Kalevan kestotilaajan kumppanikortilla liput; lapset

Joutsensilta KOR

kirjautumiseen tarvitset asiakasnumeron ja postinumeron.

Voit valita myös muita opiskelijatilausvaihtoehtoja 50 % alennuksella, esim. eKaleva -näköislehti jokapäiväisenä opiskelijan kestotilauksena VOIT VOITTAAvain 6,45 € / kk (norm. 12,90 VALITSE € / kk). SINULLE Lisävaihtoehtoja: www.kaleva.fi /opiskelija LAHJAKORTIN! SOPIVIN TAPA TILATA

VALITSE SINULLE Tilaa netissä www.kaleva.fi/tarjous Tilaa helposti: SOPIVIN INTAPA TILATA ORT JAK O LAH netissä Tilaa www.kaleva.fi/tarjous ARV www.kaleva.fi /opiskelija

mppani Kirsi Kesto-Ku 123456 ro Asiakasnume

TIN

50 €

A Kaikki tästä tarjouksesta tilanneet osallistuvat 3 x 50 €

200 kpl.

SALON VIRHO

Arvontasäännöt: Kalevan kumppanikortilla Redken

COLOREXTENDRADIANT -10 –hoitosuihke Kaikki tästä tarjouksesta tilanneet osallistuvat 3 x 50 € veloituksetta Chromatics –värjäyksen yhteydessä. arvoisen Intersport lahjakortin arvontaan. Arvontapäivä on 33 €. Etu voimassa 30.9.2012 saakka. Arvo

50 €

Tarvitsemasi tarjoustunnus on URH12

4-12 v. 5 € (norm. 7 €) - 200 kpl, aikuiset 10 € (norm. JA Joutsensilta 13 €) 100 kpl ja perhelippu (5 hlöä) 25 € LAH Arvontasäännöt: RVO

arvoisen Intersport lahjakortin arvontaan. Arvontapäivä on 31.5.2012. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja KaleE

LME

Kauppakeskus24.fi on uusi monipuolinen ja turvallinen laatuTarvitsemasi tarjoustunnus on URH12 tavaroiden verkkokauppa netissä. Saman katon alla tuhansia laatutuotteita useilta eri kauppiailta. Tutustu ja rekisteröidy

Soitapalvelunumeroon palvelunumeroon (08) 5377 www.kauppakeskus24.fi ja pääset kuukausittain Soita 08nauttimaan 5377610 610 Tilaajapalvelumme ottaa tilauksesi vastaan ma-pe 9.00-16.00. vaihtuvista kumppanieduista. ma–pe 9.00–16.00 Lähetä tekstiviesti Rekisteröitymiseen

KO Soita palvelunumeroon (08) 5377 610 ME TTIA OM

R ARV JAKO tarvitset Kalevan numeroon 040 7180 959 seuraavasti: 4KKU (4 kk + huhtikuun lehTilaajapalvelumme ottaa tilauksesi vastaan ma-pe 9.00-16.00. LAH det) tai 2KK38 (2 kk lehdet), lisäksi sukuja etunimi ja osoitteesi. asiakasnumerosi,

Esim. 4KKU Matti Mallikuja 1 A 2 34500 Mallikkala löydätMallikas sen OLM Lähetä tekstiviesti vassa 2.6.2012. osallistua vain arvontaan lähetä E KKunTIhaluat Viestin lähetys maksaa normaalin tekstiviestin verran. Palvelu toimii kaikilla liittymillä. A MMKaleva Kumppanikortista. Tällä tekstiviestillä suostun vastaanottamaan Kalevan tarjouksia kännykkääni. ORT Oy, lukija-arvonta, PL 170, 90401 Oulu. RVO AK Apostikortti: numeroon 040 7180 959 seuraavasti: 4KKU (4 kk + huhtikuun lehJ Opiskelijatilauksendet) voitaitehdä taloudessa asuva päätoiminen opiskelija. Opiskelijan yhden kuukauden maksuttoman LAH 2KK38omassa (2 kk lehdet), lisäksi sukuja etunimi ja osoitteesi.

www.oulunluuppi.fi

31.5.2012. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja Kalevassa 2.6.2012. Kun haluat osallistua vain arvontaan lähetä postikortti: Kaleva Oy, lukija-arvonta, PL 170, 90401 Oulu.

K A L E VA

Mitä nopeammin tilaat, sen enemmän hyödyt! Kyllä, tilaan Kalevan elokuun loppuun 18,90 €/kk. Saan huhtikuun lehdet kaupan päälle!

KAL EV LOP A ELO SÄÄSTÄN JOPA 40 % NORMAALIHINTAAN VERRATTUNA KU PUU KALEVA KAIKKIEN KISOJEN AJAKSI ! Tilaushinnan 75,60 € maksan: N V UN K A L E VA AIN 1 erässä (75,60 €) 2 erässä (2 x 40,53 €) 3 erässä (3 x 27,93 €) Mitä nopeammin tilaat, sen enemmän hyödyt! KAyhdessä Erälisä 2,73 €/erä, mikäli maksu useammassa kuin erässä. 4KKU MAKSAA Kyllä, tilaan Kalevan elokuun loppuun• 18,90 €/kk. Saan huhtikuun lehdet kaupan päälle! L Aina edullinen ja vaivaton tilaus, jonka voit keskeyttää, kääntääEtoiseen -digilehdeksi V E osoitteeseen tai vaihtaa loman ajaksi eKaleva +H LOP A 38 €. LOK SÄÄSTÄN JOPA 40 % NORMAALIHINTAAN VERRATTUNA Kyllä, tilaan Kalevan kahdeksi kuukaudeksi hintaan S EH N LTEI LHA U KU PU TIK UUN • Kuukausittain vaihtuvat edut kumppanikortilla. Tilaushinnan 75,60 € maksan: UUN DAEK T 2KK38 SÄÄSTÄN 35 % NORMAALIHINTAAN VERRATTUNA! UN V P O S T I M S U N A K

L E I K K A A K AT K O V I I VA A P I T K I N !

oulunylioppilaslehti

tilauksen voi tehdä samaan talouteen kuuden kuukauden Esim. 4KKU Mallikasvain Mattikerran Mallikuja 1 A 2 34500 Mallikkalasisällä. Varmistamme tilaajaoikeuden oppilaitoksen leimalViestin lähetys normaalin tekstiviestin verran. Palvelu toimii kaikilla liittymillä. la varustetulla todistuksella taimaksaa opiskelijakortilla. Kalevan normaalikestotilauksen kuukausihinta 24,08 €, opiskelijahinta 12,04 €. Tällä tekstiviestillä suostun vastaanottamaan Kalevan tarjouksia kännykkääni. KALEVA KAIKKIEN KISOJEN AJAKSIKaleva ! Oy, PL 170, 90401 Oulu. Kotipaikka: Oulu. Y-tunnus 0187274-0.

L E I K K A A K AT K O V I I VA A P I T K I N !

Vain sinulle Kalevan kestotilaaja18

,90 € /

MAKSAA TILAUKSEN POSTIMAKSUN

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Valta 30 suurinta vallankäyttäjää • tekstit Ville Koivuniemi • kuvitus Mikael Heikkinen

Hallitsijat Valta jakautuu yliopistossa kiehtovalla tavalla. Oulun yliopiston rehtorilla on paljon monenlaista valtaa, mutta ei esimerkiksi toimitusjohtajamaista valtaa tukkia yliopiston henkilökunnan suita antaa kriittisiä lausuntoja yliopistostaan julkisuuteen. Rehtorilla ei myöskään ole toimitusjohtajamaista valtaa yksittäisiin rekrytointipäätöksiin tiedekunnissa. Rehtoraatin ja dekaanien (arvo)valta on korkeaa tieteellisissä kysymyksissä. Useimmat johtaja- ja päällikkötitteleillä olevat eivät juuri käytä tieteellistä valtaa, mutta muuta valtaa senkin edestä. Tälle ja seuraavalle aukeamalle on koottu lista kolmestakymmenestä eniten valtaa käyttävästä henkilöstä Oulun yliopistossa. Lista ei ole absoluuttinen totuus. Se on näkemys.

1. Lauri Lajunen, yliopiston rehtori Yliopiston rehtori ei tietenkään juuri esittelyjä kaipaa. Lauri Lajunen on kuitenkin tehnyt valtakunnallisesti poikkeuksellisen pitkän uran rehtorina. Vuonna 1993 rehtorina aloittanut Lajunen on ollut rehtorina kolmanneksen koko Oulun yliopiston historiasta. Persoonana Lajunen on räväkämpi ja huumorintajuisempi kuin hänen julkisuuskuvansa.

@ylkkari

8/2014 | 15

2. Essi Kiuru, hallintojohtaja Vuonna 2013 Oulun yliopiston hallintojohtajana aloittanut Kiuru ei juuri esiinny julkisuudessa Oulun yliopiston edustajana, mutta käyttää valtaa kulisseissa senkin edestä. Hallintojohtajana hänen vastuualueensa on erittäin laaja. Kun Oulun yliopiston hallitus päättää suurista rakennemuutoksista, päätösten esittäjänä ja toimeenpanijana toimii usein Kiuru.

4. Taina Pihlajaniemi, tutkimusrehtori Pihlajaniemi voisi olla jonkun mielestä tällä listalla alempanakin, koska tutkimusrehtorilla ei ole samanlaista sisäpoliittista valtaa yliopistossa kuin vaikkapa tämän listan johtajatittelin omaavilla. Hän on kuitenkin kasvot Oulun yliopiston tutkimukselle ja paljon vartijana siinä, kuinka hyvin Oulun yliopisto saa ulkopuolista rahoitusta. 5. Hans Söderlund, hallituksen puheenjohtaja Söderlundin paikka listalla on vaikea määriteltävä, koska toimittaja ei pääse Oulun yliopiston hallituksen kokouksiin kärpäseksi kattoon. Siinä missä rehtori pyörittelee ja valmistelee monia (vaikkakin isoja) asioita käytännön tasolla, hallitus maalailee päätöksiä varsin isolla pensselillä. Se on sitten kiinni aina kulloisestakin hallituksesta, missä määrin se alistuu rehtoraatin ja muiden yliopiston johtajien kumileimasimeksi ja missä määrin se haluaa pitää vallan itsellään. Esimerkiksi tulevan yliopiston rehtorin valinnan suhteen Söderlund on näyttänyt, että hallitus haluaa valtaansa käyttää.

6. Eva Maria Raudasoja, koulutuspalvelujen johtaja

7. Pirjo Kytösalmi, talousjohtaja

Raudasojan alaisuudessa työskentelee jos jonkinlaista päällikkötittelin omaavaa henkilöä. Raudasojan oma toimintakenttä on puolestaan erittäin laaja sisältäen muun muassa hakijapalvelut, opiskelijarekrytoinnin, kansainväliset palvelut, opiskelijoiden hyvinvointi- ja ohjauspalvelut, opintohallinnon palvelut sekä strateginen suunnittelun ja kehittämisen. Raudasojan toimintakenttä on vertaillen varsin laaja. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa vastaavat tehtävät voidaan laskea jaetun jopa viidelle eri henkilölle.

Talousjohtaja vastaa talousasioiden johtamisesta, kehittämisestä ja koordinoinnista sekä sijoitustoiminnan hoidosta ylipäänsä. Vaikka Oulun yliopiston hallitus päättääkin monista isoista suuntaviivoista, talousasiat valmistellaan Kytösalmen alaisuudessa. Jos joku yksittäinen henkilö istuu Oulun yliopiston rahakirstun päällä, istuja on Kytösalmi.

3. Olli Silvén koulutusrehtori Silvén olisi voinut olla yhtä hyvin tämän listan toisella sijalla. Koulutusrehtori vastaa rehtorin kanssa koulutuksesta eli tekee työtään varsin laaja-alaisesti Oulun yliopiston tulosta parantaakseen. Silvén tunnetaan luvut hyvin tuntevana johtajana, joka ei arkaile sanoa vaikeita asioita ääneen.

oulunylioppilaslehti

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Valta

8. Kyösti Oikarinen, lääketieteellisen tiedekunnan dekaani 9. Petri Sahlström, Oulun kauppakorkeakoulun dekaani 10. Paula Rossi, humanistisen tiedekunnan dekaani 11. Jukka Riekki, tietoja sähkötekniikan tiedekunnan dekaani 12. Helka-Liisa Hentilä, arkkitehtuurin tidekunnan dekaani 13. Jouko Niinimäki, teknillisen tiedekunnan dekaani 14. Jouni Pursiainen, luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani 15. Riitta-Liisa Korkeamäki, kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani 16. Kalervo Hiltunen, biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan dekaani

17. Pertti Tikkanen, suunnittelupäällikkö Suunnittelupäällikkö on yliopiston johdon ja yksiköiden välinen linkki, joka välittää tietoa yksiköiden toiminnasta johdon käyttöön. Virallisesti ilmaistuna hän huolehtii toiminta- ja taloussuunnitteluun, seurantaan ja sisäisiin tavoite- ja tulosneuvotteluihin liittyvistä valmistelu-, koordinointi- ja ohjaustehtävistä.

18. Kimmo Kuortti, palvelupääkkikkö Palvelupäällikön tittelillä ei ehkä yksin noustaisi tällä listalla näin korkealle, mutta Kimmo Kuorttia pidetään aikaansaavana ja opiskelijoiden näkökulmasta idearikkaana henkilökunnan edustajana. Kuorttia voisi myös luonnehti Lajusen luottomieheksi.

19. Sakari Jussi-Pekka, yhteyspäällikkö Jussi-Pekan kohdalla voisi leikata ja liimata Kuortin (numero 18) perutelut: Lajusen luottomies, joka nauttii arvostusta olemalla aikaansaava tyyppi.

Dekaani johtaa tiedekuntaa Dekaani on tiedekuntansa johtaja. Vaikka dekaani toimii rehtoraatin alaisuudessa, hänellä on halutessaa hyvinkin paljon valtaa tiedekuntaansa koskevissa asioissa. Oheisessa listauksessa dekaanit on jaoteltu heidän johtamiensa tiedekuntien koon, aiempien tehtävien, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja myös julkisten esiintymisten vaikuttavuuden mukaan. Oulun yliopiston dekaaneista Kyösti Oikarinen on tehnyt varsin vaikuttavan uran politiikassa esimerkiksi PohjoisPohjanmaan maakuntavaltuuston ja Oulun yhdistymishallituksen puheenjohtajana. Humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi vaikuttaa lisäksi muun muassa Oulun yliopistoseuran puheenjohtajana. Petri Sahlström vaikuttaa mm. OPPohjola-ryhmän ja Osakesäästäjien keskusliiton hallituksissa. Helka-Liisa Hentilä on puolestaan ollut varsin äänekäs julkinen keskustelija Oulun kaupunkisuunnittelun saralla.

Tämän Oulun yliopiston vallanjaon parasta ennen -päiväys on luultavasti 30.9.2014. Oulun yliopiston hallitus saattaa hyvinkin päättää silloin Oulun yliopistolle uuden rehtorin. Niin sanotulla rehtorinvalinnan finaalikierroksella ovat tämän ja edellisen aukeaman listauksesta tutkimusrehtori Taina Pihjalaniemi sekä dekaanit Helka-Liisa Hentilä, Jouko Niinimäki ja Kyösti Oikarinen.

@ylkkari

8/2014 | 17

20. Juha Vaara, professori, yliopiston hallituksen jäsen Professori ja yliopiston hallituksen jäsen. Jo pelkät tittelit yhdistelmänä puhuvat puolestaan. Esimerkiksi tulevan rehtorin valinnassa Vaara on osana hallituksen sisäistä työryhmää, joka rekrytointia valmistelee.

paikka listalla voidaan perustella pelkästään sillä. Tänä vuonna Akatemia rahoittaa tutkimusta yli 300 miljoonalla eurolla.

23. Markku Juntti, Oulun tutkijakoulun dekaani

24. Vesa-Matti Sarenius, 21. yliopisto-opettaja, Sanna Järvelä, mm. koulutusneuprofessori, yliopis- voston ja yliopistoton hallituksen jäsen, kollegion jäsen inspehtori Kuten Juha Vaaran tapauksessa: tittelit yliopiston hallituksen jäsenenä ja professorina puhuvat puolestaan. Järvelä toimii lisäksi inspehtorina eli linkkinä yliopiston ja ylioppilaskunnan välillä.

22. Riitta Keiski, professori, Suomen Akatemian hallituksen jäsen Suomen Akatemia on tutkimuksen rahoituksen suhteen niin paljon vartijana, että Keiskin

Listan ulkopuolellekin jää vielä valtavasti valtaa Kuten todettua, vallan määritteleminen ja valtasuhteiden tulkitseminen ei ole helppoa. Sanakirjamääritelmässä vallan ajatellaan olevan jonkin oikeus tai mahdollisuus hallita jotain. Yliopiston tapauksessa oikeus ei aina tarkoita, että valtaa osataan tai edes halutaan käyttää. Toisaalta jotkut haluavat ja osaavat käyttää sitä esimerkiksi ilman aseman tuomaa oikeutta. Tältä listalta jäivät pois esimerkiksi tiedekuntiensa sisällä paljon valtaa käyttävät varadekaanit Rainer Mahlamäki, Peppi Karppinen, Harri Mantila, Marko Kielinen, Maarit Järvenpää, Jyrki Mäkelä, Pauliina Ulkuniemi, Mikko Malaska, Petri Pulli ja Kaisa Tasanen-Määttä. Myös osa Oulun yliopiston oulunylioppilaslehti

hallituksen jäsenistä eli Katja Bargum, Pekka Erkkilä, Jukka Hiltunen, Jonne Kettunen, Ilari Nisula ja Juha Vidgrén loistavat poissaolollaan. osallistua julkiseen keskusteluun voidaan pitää vallankäytön muotona, varsinkin kun yliopiston tehtäviin on nimetty yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Jos tällä listalla mitattaisiin pelkästään sitä, kuinka helposti kukakin saa äänensä kuuluviin, esimerkiksi Eero Manninen, Erkki Karvonen ja Petteri Pietikäinen kuuluisivat listalle. Lisäksi esimerkiksi henkilöitä kuten Juhani Niskanen, Peter Hästö, Auli Saukkonen, Tapio Mäkinen, Matti Pietikäinen ja Raija Ukkola voisi listalle perustellusti ehdottaa. Pääsyä ja halua

26. Seija Jalagin, yliopistonlehtori, yliopiston hallituksen jäsen Sareniuksen tapaan pidetty ja aikaansaava toimija Oulun yliopiston eri elimissä. On tällä hetkellä Oulun yliopiston hallituksen jäsenyyden lisäksi mm. Oulun yliopiston Akateemiset ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.

27. Risto Murto, Oulun yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja

Vesa-Matti Sarenius on erinomainen esimerkki ihmisestä, jonka valta perustuu siihen, että hänen mielipidettään kuunnellaan, koska hän haluaa ja uskaltaa avata suunsa sekä pyrkii vaikuttamaan yliopiston sisällä lukuisissa neuvostoissa ja toimikunnissa. Sarenius on erittäin pidetty yhteistyökumppani opiskelijavaikuttajien keskuudessa.

28. Ilkka Lantto, yliopiston varainhankinnan valtuuskunnan johtoryhmän puheenjohtaja

25. Martti Hyry, Täydentävien opintojen keskuksen johtaja

Suuri osa puheluista ja sähköpostista rehtorille kulkee Rönty-Pikkaraisen kautta.

29. Sinikka Eskelinen, Tutkimuspalvelujen johtaja 30. Liisa RöntyPikkarainen, rehtorin sihteeri

Jutun kirjoittaja on yrittänyt pitää itsensä kärryillä Oulun yliopiston valta-asetelmista kohtuullisen tiiviisti syyskuusta 2011 lähtien. Juttua varten on haastateltu muutamia Oulun yliopistoa pitkään läheltä seuranneita henkilöitä.

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Valta taiteen valtiaat • teksti Ville Koivuniemi • kuvat Anna Mansisto

Valtiaat tahtomattaan Kirjailija Tuomas Kyrö ja elokuvaohjaaja Dome Karukoski ohjaavat teoksillaan ihmisten ajattelua. Dome Karukoski ja Tuomas Kyrö ovat Suomessa alansa parhaita taiteilijoita. Halusivat tai eivät, he ovat myös suuria vallankäyttäjiä. Heillä on paljon valtaa määritellä sitä, miten ihmiset ajattelevat monista asioista. ”Totta kai se on hirveä vastuu”, Karukoski myöntää. Karukoski jos kuka on hyvä esimerkki ihmisestä, joka on taiteensa kautta antanut kasvot eri ihmisryhmille. Hänen toinen elokuvansa, Tummien perhosten koti, käsitteli koulukodin karua arkea ja väkivaltaa. Kolmas elokuva Kielletty hedelmä pureutui vanhoillis-

lestadiolaisten nuorten tyttöjen itsensä etsimiseen ja viides elokuva Leijonasydän kertoi uusnatseista. ”Esimerkiksi Leijonasydämessä me keskitymme yhteen kuvaan uusnatseista. Koko diversiteettiä on mahdoton näyttää puolessatoista tunnissa, kun kyseessä on fiktio. Se tietenkin määrittää paljon ihmisten kuvaa näistä ihmisistä tai asiasta ja usein tuottaa palautetta puolesta ja vastaan.” Kyrö on samoilla linjoilla. ”Kuva määrää. Kirjassa voi kuvitella paljon enemmän.” Mutta ei Kyrökään jää palaut-

teelta ja tunteikkailta tulkinnoilta paitsioon. Etenkin hurjat myyntiluvut saavuttanutta Mielensäpahoittajaa on tulkittu monesta näkövinkkelistä. ”Usein sitä on analysoitu perussuomalaiseksi, mitä se ei tietenkään ole”, Kyrö sanoo.

Aiheet omasta halusta Voisi kuvitella, että elokuvaohjaaja ajautuu helposti tilanteeseen, jossa raha määrää paljon sitä, mistä elokuvia tehdään. Karukosken mukaan hän on päässyt tekemään elokuvansa juuri niistä aiheista, joista on

Woody Allenilla on ehkä niin paljon rahaa, että hän voi valmiin elokuvan jälkeen uusia jonkun kohtauksen siksi, että on siihen tyytymätön.

”

Dome Karukoski

halunnut. Hän kuitenkin myöntää, että elokuvien sponsorien kanssa tehdään kompromisseja. Esimerkiksi uusimmassa elokuvassa Mielensäpahoittajassa sponsorit ovat esillä elokuvan kohtauksissa. ”Aina on kompromisseja. Se on paskanjauhantaa, jos sanotaan ettei ole”, Karukoski sanoo. Hänen mielestään sponsorien näkyminen elokuvassa ei ole ongelma, koska hänellä itsellään on langat käsissä sen suhteen, että ne eivät pääse häiritsemään lopputulosta liikaa. ”Ajattelen niin, että mitä @ylkkari

8/2014 | 19

Tuomas Kyrö

Thomas ”Dome” Karukoski

•

• 37-vuotias elokuvaohjaaja. • Ohjannut elokuvat Tyttö sinä olet tähti

40-vuotias kirjailija, tv-panelisti ja pilapiirtäjä. Kirjoittanut sekä proosaa että tietokirjoja.

•

Palkintoja mm. Kalevi Jäntin palkinto (2005), Nuori Aleksis –palkinto (2006), Kiitos kirjasta –mitali (2011), Vuoden urheilukirja (2011). Finlandia-ehdokkuus (2005).

•

Tuomas Kyrö (vas.) ei ole vaiennut menneisyyden hölmöilyistään julkisuudessa, koska haluaa auttaa hölmöilijöiden läheisiä esimerkillään. Samaan tapaan Dome Karukoski on puhunut avoimesti koulukiusatuksi tulemiesta, jotta voisi antaa kiusatuille esimerkin siitä, että tulevaisuudessa asiat ovat todennäköisesti paremmin.

enemmän on sponsoreita, sitä enemmän on aikaa kuvata. Jollain Woody Allenilla on ehkä niin paljon rahaa, että hän voi valmiin elokuvan jälkeen uusia jonkun kohtauksen siksi, että on siihen tyytymätön. Minulla ei ole, vielä”, Karukoski naurahtaa.

Kirjailijalla helpompaa ”Kirjan tekijällä se on helppoa”, Kyrö puuttuu keskusteluun ja sanoo, että kirjassa ei maksa mitään, vaikka juonikuvioissa lentäisivät helikopterit missä tahansa. oulunylioppilaslehti

Ei kirjailijakaan kuitenkaan ole vapaa talouden realiteeteista. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa myytiin pelkästään vuonna 2011 lähes 26 000 kappaletta. Seuraavana vuonna jatko-osaa Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike myytiin jo yli 42 000 kappaletta. Molemmat olivat luonnollisesti kymmenen luetuimman suomalaisen kaunokirjallisen kirjan listalla. Voisi kuvitella, että sillä on ollut vaikutusta siihen, että vuonna 2014 Kyrö päätti kirjoittaa kolmannen osan Mielensäpahoittajasta. ”Itse asiassa pidän Mielen-

(2005), Tummien perhosten koti (2008), Kielletty hedelmä (2009), Napapiirin sankarit (2010), Leijonasydän (2013) ja Mielensäpahoittaja (2014).

•

Teokset kronologisessa järjestyksessä: Nahkatakki, Tilkka, Liitto, Benjamin Kivi, Taide ja tolkku, 700 grammaa, Mielensäpahoittaja, Kerjäläinen ja jänis, Pukin paha päivä (yhdessä Antti Kyrön kanssa), Urheilukirja, Miniä, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, Pukki laivalla (yhdessä Antti Kyrön kanssa), Kunkku ja Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja.

Pääsi ensimmäisenä suomalaisena arvostetun Variety-lehden 10 Directors to Watch –listalle joulukuussa. Kaksi parhaan ohjaajan Jussi-palkintoa.

• Naimisissa, kaksi lasta. • Harrastaa pyöräilyä ja hiihtoa.

viisivuotiaana Suomeen.

säpahoittajan kirjoittamisesta paljon. Monessa paikassa on sanottu, että tämä (Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja) olisi viimeinen Mielensäpahoittaja. Minä en ole koskaan sanonut niin”, Kyrö huomauttaa.

Elämäntehtävä Karukoski ja Kyrö käyttävät valtaa teostensa ulkopuolella myös esiintymällä mediassa. Kumpikin on jättänyt vaimonsa ja lapsensa enimmäkseen julkisuuden ulkopuolelle. Siitä huolimatta Karukoski on puhunut julkisuudessa oma-

• Opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa. • Naimisissa, yksi lapsi. • Syntynyt Kyproksella. Muuttanut

• Harrastaa salibandya ja sukeltamista. aloitteisesti koulukiusatuksi tulemisestaan, kun taas Kyrö ei ole vaiennut menneisyydestään uusnatsina. ”Koen sen elämäntehtävänä. Ajattelen, että jos vain voin auttaa jotain kertomalla kokemuksistani tulemalla kiusatuksi, niin teen sen”, Karukoski sanoo. Hän kuitenkin korostaa, että kokemustensa kanssa kannattaa tulla julkisuuteen vasta, kun on siihen valmis. ”En olisi ollut valmis puhumaan kiusatuksi tulemisesta vielä Tyttö sinä ole tähti -elokuvan aikaan (vuonna 2005)”, Karukoski täsmentää.

Kyrö ajattelee asiasta samaan tapaa. ”Olen ajatellut, että jos voin omista hölmöilyistäni puhumalla viestittää tällä hetkellä hölmöilevien vanhemmille, että se saattaa olla ohimenevä vaihe, niin haluan tehdä niin.” ■ Karukosken seuraava projekti on elokuva Touko Laaksosesta eli Tom of Finlandin luojasta. Kyrön uusin romaani ilmestyi heinäkuussa. Tänä syksynä hän mm. jatkaa Hyvät ja huonot -uutiset ohjelman panelistina.

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella

yliopiston avajaiset • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Rehtori Lauri Lajusen heitto ei tuonut pisteitä rekisteriin. Taustalla kannustamassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja Taru Torssonen, OYY:n hallituksen puheenjohtaja Vili Koistinen, OYY:n pääsihteeri Eero Manninen sekä puheenjohtaja Tero Marin ja lippispäinen koulutusrehtori Olli Silvén ja tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi. Punaisessa takissa myötäelää juontaja Juho Karjalainen.

Avajaisissa kuin stadionilla Täyteen pakkautuneella Rotuaarilla yliopiston 56. lukuvuosi alkoi yleisön huudatuksilla, taputuksilla ja selfieillä. Laulu raikasi, ukulele soi ja ihmiset tanssivat, kun keskustassa juhlistettiin lukuvuoden käynnistymistä kansainvälisessä tunnelmassa. Aukion täyttäneessä opiskelijameressä pulistiin monilla kielillä. Rotuaarille haalari-ihmisten sekaan olivat tiensä löytäneet kuukauden päivät hammaslääketiedettä lukenut Susanna Tiuraniemi sekä viikon verran kemiaa opiskellut Joonas Jussila. ”Olin täällä jo viime vuonna, joten taas piti tulla kuuntelemaan Teekkaritorvia, tapaamaan kavereita ja syömään hernekeittoa”, Tiuraniemi kertoi. Fuksit saivat Unirestan tarjoamien soppalautasten lisäksi kohotella myös puolukkamehumaljoja, kun juhlapuhujat aste-

livat lavalle. Viimeistä kertaa lukuvuotta avannut väistyvä rehtori Lauri Lajunen vakuutteli olevansa innostunut, vaikka käsillä oli hänen 22. avajaisseremoniansa. ”Still going strong. Nuorimmat opiskelijat eivät edes olleet syntyneet, kun olin ensimmäistä kertaa näissä tehtävissä”, muisteluikään ehtinyt Lajunen summasi. Rehtori kuvaili Oulun yliopistoa yhdeksi maamme suurimmista ja kansainvälisissä rankingeissa menestyväksi, monitieteiseksi yhteisöksi. ”Opetusta on kehitetty ja tiedekuntarakenteita uudistettu. Yritämme mahdollistaa monitieteisen opiskelun sekä siirty-

misen koulutusohjelmasta toiseen”, hän korosti ja kiitteli Oulun kaupunkia ja ylioppilaskuntaa yhteistyöstä yliopiston kanssa. Lavalle astellut kaupunginjohtaja Matti Pennanen puolestaan hehkutti Oulua skandinaaviseksi ja rohkeaksi kaupungiksi, joka tarvitsee opiskelijoita. ”Yliopisto on kaupungin sydän. Sieltä valmistuu ammattilaisia ja tulevaisuuden rakentajia.” Pennanen kuvaili oululaisia opiskelijoita maailmankansalaisiksi ja rohkaisi lähtemään maailmalle, sillä kielitaito ja kulttuurien tuntemus ovat pääomaa, joka ei katoa, vaikka mitä tapahtuisi.

Fuksit innostuivat haalarimerkeistä ja huiveista, joita avajaisissa jaettiin. Ylistarolta muuttanut Susanna Tiuraniemi on viehättynyt Oulusta pyöräilykulttuurin ja murteen takia. Lestijärveltä kotoisin olevalle Joonas Jussilalle Oulun yliopisto on tuntunut kiinnostavalta peruskouluajoista asti, joten uusi kotikaupunki vaikuttaa lupaavalta.

Samaa teemaa jatkoi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) puheenjohtaja Tero Marin ja kannusti vaihto-opiskeluun sekä tutustumaan Oulussa asuviin vaihto-opiskelijoihin. ”Katsokaa ympärillenne, niin näette, kuinka monipuolista porukkaa täällä on. Ottakaa kaikki irti, eläytykää ja nauttikaa, älkää pelkästään opiskelko”, hän kannusti. OYY:n puheenjohtajan mielestä Oulu on ”huippu kaupunki” opiskelijalle, sillä lyhyiden välimatkojen ansiosta se on helppo oppia tuntemaan esimerkiksi pyörän päällä. Puheensa päätteeksi Marin huudatti fukseilla ja konkareilla kolme kertaa ”huomenta Oulu”.

Avajaistapahtuma huipentui rehtorien ja ylioppilaskunnan väliseen opintopistekilpailuun. Tavoitteena oli saada kolme hernepussia heitettyä taulun rei’istä läpi ja kerätä yhteensä 55 pistettä kuten lukuvuoden aikana. Rehtoreitten joukkue jäi ”nollasuorittajiksi” ja kauas tavoitteesta. Ylioppilaskunnan tiimi voitti kirkkaasti kymmenellä pisteellään. Juontaja Juho Karjalainen muistutti, ettei opintopisteitten kerääminen ole helppoa. Kun leikkimielinen kilpailu päättyi, rehtorit ja ylioppilaskunnan edustajat ottivat yhteisselfien juontajan huudattaessa taustalla nauravaa opiskelijayleisöä. ■

lyhyet

Kandipalautetta kerätään taas Oulun yliopisto lähettää Kandipalautekyselyn sähköpostitse keväällä 2014 kandidaatin tutkinnon suorittaneille sekä kuusi lukukautta lääketieteen opintoja suorittaneille opiskelijoille. Valtakunnallisessa kyselyssä selvitetään opintojen sujuvuutta Suomen yliopistoissa. Yliopistojen kannalta kyselyllä on paljon merkitystä, koska siinä menestymisen perusteella jaetaan kolme prosenttia yliopistojen perusrahoi-

tuksesta. Vastausaika alkaa 29. syyskuuta ja loppuu 17. lokakuuta.

Konenäön tutkimus palkittiin Oulun yliopiston konenäön tutkimus on yltänyt arvostettuun Koenderink Prize for Fundamental Contributions in Computer Vision –palkintoon. Palkinto jaetaan kymmenen vuotta vanhalle tieteelliselle artikkelille, johon edelleen viitataan. Artikkelin ensimmäisenä kirjoittajana toimi Nokia Research

Centerin tutkimusjohtaja Timo Ahonen. Palkintoa olivat vastaanottamassa Ahosen lisäksi professori Matti Pitkänen ja akatemiatutkija Andenour Hadid. Artikkelissa esitellään automaattista kasvojentunnistusta.

Kuure vuoden hyvä opettaja Oulun yliopiston hyvän opettajan palkinnon sai englantilaisen filologian yliopistonlehtori Leena Kuure. Opetuksen kehittämiseen aktiivisesti 1980-luvulta läh-

tien osallistunut Kuure on opettaja, jonka työ ja tuki saa opiskelijoilta kiitosta. Ansioituneen tutkijan palkinnolla palkittiin biolääketieteen akatemiatutkija Simo Saarakkala, hyvän väitöskirjan tunnustuspalkinnolla filosofian tohtori Laleh Safari ja hyvän perustutkinnon opinnäytetyön palkinnolla lääketieteen kandidaatti Niilo Ryti. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämisestä palkittiin puolestaan Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun Business Kitchen. ■ @ylkkari

8/2014 | 21

kasvatustieteilijÄT armeniassa • teksti Ville Koivuniemi • kuva Diana Jusola

Hallitus linjaa Lotta Savola

Kesytä kiire ja innostu Kahvin tuoksu leijailee kampuksella. Taustalla kuuluu tasainen tietokoneen naputus ja hiljainen lehtien selailu. Aularavintolan täyttää lounasaikaan mennessä iloinen puheensorina. Opiskelijan päivät täyttyvät luennoista, lukupiireistä ja tentteihin valmistautumisesta. Opiskelun jälkeen riennetään erilaisiin harrastuksiin. Pitäähän trendikkään nuoren harrastaa kaikkea mahdollista. Illat ja viikonloput tehdään töitä, jotta työkokemusta saataisiin tulevaa, koulutuksen jälkeistä, työuraa varten. Entäpä miten käy opiskelijan tukiverkoston? Aikaa on löydettävä myös ystäville.

Diana Jusola (ylh. vas.), Laura Ala-Anttila (vas.), Stiina Pakonen ja Sanni Kuutti (oik.) sekä kuvasta puuttuva Petra Pajala yllättyivät Armenian-reissullaan positiivisesti armenialaisten spontaaniudesta sekä vieraanvaraisuudesta.

Itsenäisyys yllätti Suomalaiset kasvatusalan opiskelijat vierailivat elokuussa Armeniassa. Eniten he yllättyivät siitä, kuinka itsenäisenä suomalainen, yksin asuva parikymppinen naisopiskelija voidaan kokea. ”Olihan se ihan erilaista. He tykkäsivät laulaa ja tanssia, ja olivat koko ajan todella huolehtivaisia meitä kohtaan”, Stiina Pakonen kuvailee armenialaisten opettajaopiskelijoiden spontaaniutta ja vieraanvaraisuutta. Toisen vuoden luokanopettajaopiskelijat Pakonen, Petra Pajala, Sanni Kuutti ja Laura Ala-Anttila sekä toisen vuoden varhaiskasvatuksen opiskelija Diana Jusola viettivät elokuussa kymmenen päivää armenialaisten ja liettualaisten opiskelijoiden kanssa Armeniassa. Ainoastaan lennot piti maksaa itse ja vaivanpalkaksi sai vielä viisi opintopistettä.

Radikaali suomalainen yksinasuja Vierailun tarkoitus oli tutustua Armenian State Pedagogical Universityn opiskelijoihin yhdessä liettualaisten kasvatustieteiden opiskelijoiden kanssa. Viisikko yllättyi eniten siitä, kuinka radikaaleina ja itoulunylioppilaslehti

senäisinä armenialaiset pitivät 20–25-vuotiasta yksinasuvaa suomalaisnaista. Armeniassa sellainen ei tulisi kuuloonkaan, sillä nuoret elävät vanhempiensa helmoissa pitkään.

Huolehtivaiuutta ja isänmaallisuutta “Me suomalaiset olemme paljon itsenäisempiä. Aika paljon puhuimme tosiaan naisen asemasta”, Petra Pajala kertaa. “Sen huomasi esimerkiksi siinä, että meitä ei olisi päästetty mihinkään yksin”, Laura Ala-Anttila jatkaa. Viisikkoa yllätti myös armenialaisten isänmaallisuus. “He esittelivät meille paljon kirkkojaan ja museoitaan sekä muita nähtävyyksiä. He korostivat paljon sitä, miten mikäkin on maailman pisin tai vastaavaa”, Pajala muistelee. “Sen ymmärtää hyvin siitä näkökulmasta, että he ovat menettäneet paljon maata”, Sanni Kuutti jatkaa ja arvelee, että isänmaallisuuden korostaminen pitää kansaa koossa.

“Sitten taas täytyy kyllä ihailla sitä, miten he tuosta noin vain alkoivat tanssia ja laulaa illalla, täysin ilman alkoholia”, Diana Jusola huomauttaa. “Tunnelmaa olisi voinut verrata lasten kesäleiriin, mehukatin voimalla”, Pajala jatkaa.

Liettualaiset välimaastoa Oululaisten kulttuurishokkia lisää se, että osa armenialaisopiskelijoista oli huomattavasti heitä nuorempia. Kun oululasopiskelijoilta utelee, olivatko liettualaiset mieluummin suomalaisten vai armenialaisten hengenheimolaisia, vastaukset vaihtelevat. Samaa mieltä ollaan toki siitä, että liettualaiset asettuvat monella tavalla kulttuurillisesti ja mielenmaisemaltaan Suomen ja Armenian väliin. Yhdestä asiasta kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä: reissu kannatti tehdä ja jos mahdollisuus tulisi, he tekisivät sen myös uudestaan. ■

Opintoihin käytettävä aika lyhenee jatkuvasti opintojen tahdin kiihtyessä. Kiire painaa opiskelijoiden arkea. Aikaa ei enää tunnu olevan mihinkään. Kiireisyydestä on tullut edellytys nuorelle, joka haluaa menestyä elämässä. Yhteiskunta sysää nuorten harteille koko ajan enemmän vastuuta ja velvoitteita tulevaisuuden rakentajina. Nuorten jaksaminen on puhututtanut ihmisiä jo pitkään. Vasta tehdyssä tutkimuksessa paljastui nuorten kokevan epävarmuutta ja työssä uupumista työelämässä hälyttävän paljon. Jopa kahdeksan prosenttia työssä käyvistä 18–29-vuotiaista nuorista ajatteli, ettei olisi enää työkykyinen kahden vuoden päästä. Kyselyn tulokset ovat huolestuttavia. Nuorethan ovat vasta aloittaneet työuransa. Miten samanlaista tahtia voi jatkaa vanhaksi asti? Samansuuntaisia tutkimuksia on tehty paljon. Nuorten psyykkiset ongelmat kohoavat lisäksi jatkuvasti. Jokaisen nuoren tuttavapiirissä on varmasti ihminen, joka on kokenut masennusta. Tutkimuksessa nuoret jotka epäilivät jaksamistaan työssä, harrastivat liikuntaa vähemmän kuin muut ikäisensä. Säännöllinen liikunta parantaa tutkitusti tarkkaavaisuutta ja oppimiskykyä. Liikunta myös laskee stressitasoa sekä vähentää ahdistuneisuutta ja masennusta. Liikunnan parissa näkee usein ystäviään. Ei siis ole ihme, että liikuntaa harrastamattomat nuoret eivät jaksa samalla tavalla kuin muut ikäisensä. Liikunta ja harrastukset ovat tärkeä osa jaksamista. Kaiken kiireen keskellä on opiskelijan löydettävä myös aikaa omille mielenkiinnon kohteille ja intohimoille. On pidettävä huolta, että aikaa löytyy myös itselle. Viikosta on löydettävä tarpeeksi kiireettömiä hetkiä, jolloin voi rauhassa rentoutua harrastuksen parissa ilman paineita ja kiirettä. Syksy on hyvä aika etsiä itselle uusi harrastus, jos sellainen puuttuu. Korkeakoululiikunnan parista löytyy useita harrastusmahdollisuuksia. Myös ylioppilaskunnalla on erilaisia harrastejärjestöjä sekä jaostoja, joiden piiristä voi löytää mielekkään harrastuksen. Harrastus voi löytyä myös jostakin ihan muualta. Tärkeintä on ottaa hetki kiireisestä arjesta ja innostua. Lokakuussa järjestettävällä hyvinvointiviikolla on yliopistolla esillä eri mahdollisuuksia harrastaa ja pitää huolta itsestään. Mitä sinä aiot tehdä tänä syksynä? Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa sosiaalipolitiikasta ja liikunnasta.

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella nuoret vaikuttajat • teksti ja kuva Ville Koivuniemi Sebastian Tynkkysen mukaan hänen perussuomalaisuutensa tuntuu olevan ongelma monelle, mutta ei hänelle itselleen. ”Lähtiessäni aikanaan politiikkaan luin puolueohjelmat läpi. Olin kyllästynyt poliitikkojen munattomuuteen ja epätodellisiin lähtökohtiin, joiden pohjalta päätöksiä tehtiin. Etsin eduskunta- ja pienpuolueiden joukosta jengiä, joka uskaltaisi tehdä vaikeita päätöksiä nopeasti muuttuvien tilanteiden keskellä”, Tynkkynen pyörittelee.

Suomen ja maailman kiertäjä Sebastian Tynkkynen on julkisuudessa maineensa vanki, mutta päivittäisessä arjessaan hän kiertää ympäri Suomea ja maailmaa rakentaen Perussuomalaisille nuorille uskottavuutta ja parempia verkostoja. Kun

Sebastian

Tynkkysen

kanssa kävelee Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen läpi vihreiltä naulakoilta kasvatustieteiden päätyyn, hän pysähtyy vaihtamaan kuulumisia neljän eri seurueen tai ihmisen kanssa ja tervehtii toista mokomaa – vaikka on elokuu ja käytävät ammottavat vielä melko tyhjinä. Julkisuudessa Tynkkynen on kuitenkin malliesimerkki poliitikosta, joka on maineensa vanki ja ristiriitaisen tunteen herättävä ilmestys. Big Brotherissa uskonnollisena ja avoimesti biseksuaalina esiintynyt Tynkkynen toimii nykyään Perussuomalaisten Nuoret ry:n toiminnanjohtajana ja perussuomalaisena varavaltuutettuna Oulussa. ”Siihen en osaa vastata, miksi minun ei kuuluisi olla perussuomalainen – sen sijaan siihen osaan vastata, miksi olen perussuomalainen. Lähtiessäni aikanaan politiikkaan luin puolueohjelmat läpi. Olin kyllästynyt poliitikkojen munattomuuteen ja epätodellisiin lähtö-

kohtiin, joiden pohjalta päätöksiä tehtiin. Etsin eduskunta- ja pienpuolueiden joukosta jengiä, joka uskaltaisi tehdä vaikeita päätöksiä nopeasti muuttuvien tilanteiden keskellä”, Tynkkynen pyörittelee puolueensa valitsemista. ”Hyvänä esimerkkinä vanhat puolueet elättelivät EU:ta yhtä ikuisena instituutiona kuin Paavo Väyrynen Neuvostoliittoa vuonna 1988 väitöskirjassaan: Neuvostoliitto ei hajoa ja Euroopan kahtiajako on pysyvä. Timo Soini osasi ennustaa ja varoittaa hyvin ajoissa eurokriisin ja tukipaketit, mutta muut puolueet tahtoivat mennä silmät sidottuina”, hän jatkaa.

Työ vienyt Venäjälle, Norjaan ja Nepaliin Tällä hetkellä Tynkkysen työ Perussuomalaiset Nuoret ry:n toiminnanjohtajana kuljettaa häntä taukoamatta ympäri Suomea, ja vähän ympäri maailmaakin. ”Kierrän ympäri Suomea piireissä pyyntöjen perusteella ja

minua lähetetään myös ympäri maailman. Nyt tässä reippaan vuoden sisään olen ollut rakentamassa yhteistyötä Venäjällä, Englannissa, Norjassa ja Nepalissa. Parin kuukauden päästä tulee lähtö Tukholmaan, jossa tuon kansallismieliset poliittiset nuorisojärjestöt Pohjoismaista saman pöydän ääreen ja perustamme yhteisen ryhmän Pohjoismaiden Nuorten Neuvostoon. Toiminnan laajentaminen ja vaikutusvallan lisääminen Suomessa ja kansainvälisissä yhteyksissä on pitkäjänteistä työtä, ja asioiden valmisteluun upotetaan useita tunteja.” Tynkkysen vastaus työn parhaisiin puoliin on kliseinen, mutta innokkuudessaan hän kuulostaa uskottavalta. ”Olen oppinut hallitsemaan suuria kokonaisuuksia, neuvottelemaan vaikeita päätöksiä, järjestämään suuria tapahtumia ja esiintymään hyvin paineistetuissa ympäristöissä. Työ on ollut erittäin palkitsevaa, sillä reaaliaikaisesti pystyy näkemään, miten tehdyt päätökset vievät järjestöä eteenpäin. Mu-

kaan matkan varrelta on tarttunut nuoria, joiden kanssa ystävyyden tietää jatkuvan läpi elämän. Se on sitä tämän työn arvokkainta antia.”

Akateemikko ei lämpeä perussuomalaisille

Jos ei suorastaan rasistisen niin ainakin ennakkoluuloisen ja konservatiivisen puolueen leimaa kantava Perussuomalaiset ei ole juuri onnistunut murtamaan itseään läpi ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa. Siinä missä keskustaopiskelijoilla on neljä paikkaa sekä kokoomuksella ja vihreillä molemmilla yksi edustaja 37-henkisessä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa, perussuomalaiset eivät saaneet viime vaaleissa houkuteltua listoilleen yhtä ainoaa ehdokasta. Tynkkysen mukaan ensi vuonna käytävissä vaaleissa tilanne on toinen. ”Järjestömme on kasvanut muutamassa vuodessa huimasti ja eri sektoreita päästään aktivoimaan yksi ker-

rallaan. Viime vuonna tein työryhmäni kanssa Perussuomalaisille Nuorille korkeakoulupoliittisen ohjelman ja pidän selvänä, että tulevissa OYY:n edustajistovaaleissa tulemme osallistumaan ehdokasasetteluun. Kasaamme parhaillaan rivejä kuntoon.” ■

Kuka?

• Sebastian Tynkkynen • Ikä 25 vuotta. • Opiskelee luokanopetta-

jaksi taide- ja taitopainotteisessa koulutusohjelmassa.

• Oulun kaupungin varaval-

tuutettu, Perussuomalaiset Nuoret ry:n toiminnanjohtaja.

• Tullut julkisuuteen Big Brother –realityohjelman kautta.

• Harrastaa lentopalloa,

kuntosalia, valokuvausta, pianonsoittoa, kitaransoittoa, laulua ja kirjoittamista.

@ylkkari

8/2014 | 23

Buffetateria

Yli 30 vaihtoehtoa! Ilo isosta buffet-pöydästä.

Opiskelijat -10 % Kauppalinnankuja 3, 90570 OULU

www.rax.fi

995_opsikelijat_150x90_.indd 1

8.9.2014 10:48:08

Tee asuntohakemus netissä

KESKUSTAN SRK-TALO Isokatu 17:

Syyskauden avaus la 20.9. klo 16, esiintyy musiikkiduo Outi & Lee. Vapaa pääsy. Lisäksi toiminnan esittelyä ja tarjoilua. Erityisesti uudet opiskelijat tervetuloa! Sarastus-kuoron harjoitukset yleensä keskiviikkoisin klo 18, Taina Voutilainen p. 044 3161 729.

Vapaat vuokraasunnot

sato.fi

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI Yliopistokatu 7:

Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu

Messu sunnuntaisin klo 10. English Service sunnuntaisin klo 16. KappeLive la 4.10. klo 19 konsertoi Olli Helenius. Vapaa pääsy. KASTELLIN KIRKKO Töllintie 38:

Tuomasmessu la 20.9. klo 18. PYHÄN ANDREAAN KIRKKO

SATO Vuokraus ja myynti Puh. 0201 34 4400 Hallituskatu 20, 90100 Oulu Puhelujen hinnat Suomessa: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston mukaisesti.

Sulkakuja 8:

Varikkomessu su 12.10. klo 12. Sinua ja asioitasi varten: yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 p. 040 524 5919 yliopistopastori@oulu.fi Palveleva puhelin: klo 20–24 p. 01019 0071 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

LUE JA TYKKÄÄ

Musiikkia, tä et d h i i v a j a u l i e urh opiskelijaystävällisessä hengessä!

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari oulunylioppilaslehti

Kauppurienkatu 24 A, Oulu | Avoinna: ma-to 17-01, pe 15-04, la 14-04, su 15-01 044 7886190 | Sportit.fi | SportitVanhaPaloasema Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps

Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella kampuksen kasvot • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Pingottamisesta kaukana Pöytätennistreeneissä läppä lentää yhtä aikaa pallon kanssa, kertoo viidettä vuotta laskentatoimi pääaineenaan opiskeleva Marko Hiltunen, 24.

Vaikeat vastustajat ovat Marko Hiltusen mieleen, koska heidän kanssaan kehittyy itsekin. Esimerkiksi kovien ja kierteisten lyöntien vastaanottaminen pitää virkeänä.

Pingiksen pelaaminen aikuisena on rentoa. Harjoitusvuorot pyörivät neljästi viikossa ja niihin saa mennä oman aikataulun mukaan, kun ehtii. Poissaoloista ei tarvitse ilmoitella. Pelikavereita treeneissä riittää aina, ja porukka vaihtelee. Valmentaja ei käske tekemään yhtään mitään. Vapaa harjoittelu on kuitenkin edellyttänyt juniorivuosina pitkäjänteistä työtä. ”Yläasteiässä kävin treeneissä kolme kertaa viikossa. Siellä pari valmentajaa opasti esimerkiksi, miten syötetään ja vastaanotetaan pallo. Oli myös kuntopiiriä ja muuta oheisliikuntaa”, Marko Hiltunen kertoo Suomessa harvinaisen lajin saloista. Hän tietää, että Aasiassa pingis on iso juttu, mutta suomalainen noin tuhatpäinen pingiskansa on melko tuntematon joukko. Hiltunen kohtaa toisinaan ihmettelyä kertoessaan harrastuksestaan. ”Armeijassa tuli jonkin verran kuittailuja liittyen Ketosen ja Myllyrinteen sketsiin, jossa naureskellaan pingikselle. Yleensä kommentit ovat positiivisia ja ihmisiä kiinnostaa tietää lisää”, pallottelija kertoo.

Bridgessä sattumalla ei ole juuri sijaa

Pingiskausi käynnistyi syyskuussa, ja Hiltusen tavoitteena on käydä treeneissä ainakin kerran viikossa, jotta lyönnit ovat kohdallaan loppuvuodesta häämöttävissä kilpailuissa. Tavoitteena hänellä on olla oman luokkansa paras. Ottelut etenevät pudotuspeliperiaatteella. Finaaliin pääseminen vaatii keskittymistä jokaiseen peliin. ”Kyllähän se aina jännittää”, Hiltunen myöntää, mutta kiistää käsiensä tärisevän tosipaikassa. Hyvän tuntuman erilaisiin pelityyleihin ja vastustajiin ehtii saada treeneissä. Yksi syy Hiltuselle pelata pingistä on nimenomaan lajin monipuolisuus ja kehittymisen hinku. Oulun pöytätennis 86 -seuran pelivuoroilla käy porukkaa vasta täysi-ikäistyneistä seitsemänkymppisiin. Jostain syystä mukaan ei eksy naisia. ”En tiedä, miksi lähes kaikki pelaajat ovat miehiä. Yksi nainen on treeneissä tainnut käydä. Ehdottomasti olisi mukavaa ja suotavaa, että naisetkin innostuisivat lajista”, Hiltunen toivoo. ■

harrastusjärjestöjen pyörteissä • teksti ja kuvat Ville Koivuniemi

Oulun yliopiston Bridgekerhon aktiivit ovat useimmiten matematiikan tai fysiikan pääaineopiskelijoita. Vaikean korttipelin pauloihin yritetään kuitenkin houkutella porukkaa myös Oulun yliopiston tupen pelaajista. Välkkylän City Biljardissa

läiskitään keskiviikkoisin korttia. Oulun yliopiston Bridgekerhon ja Oulun Bridgeklubin peli-iltaan osallistuvien pelaajien aivot kuitenkin raksuttavat laskutoimituksia, jotka muistuttavat enemmän shakinpelaajan kuin useimpien korttipelien päätöksentekoa. Eikä tämä ole haukku kortinpeluuta kohtaan, bridgessä sattumanvaraisuus on vain puristettu lähes kokonaan pois, eikä bridgenoviisi oikeastaan edes voi hypätä kylmiltään pelipöytään. ”Pelin teoriaa on pakko opetella samaan tapaan kuin vaikkapa shakin aloitusteoriaa. Ilman paneutumista sitä ei vaan yksinkertaisesti voi oppia. Mutta haluan korostaa, että esimerkiksi tuppea paljon pelanneet pääsevät kyllä bridgeen mukaan verraten nopeastikin”, nuoruutensa bridgeä maajoukkueessakin pelannut, Oulun yliopistossa matema-

tiikkaa ja filosofiaa opiskeleva Karri Kytömaa sanoo.

Sama tilanne ei juuri toistu Bridge on tosiaan tuppea muistuttava tikkipeli, mutta sen sääntöihin tai taktiikoihin on turha yrittää tämän jutun puitteissa laajemmin sukeltaa. Annetaan Kytömaan kanssa nuorten maajoukkueessa bridgeturnausten perässä maailmaa kiertäneelle ja bridgen opiskelulle sekä pelaamiselle tuhansia tunteja uhranneelle Visa Vallivaaralle kuitenkin mahdollisuus kertoa, mikä lajissa viehättää. ”Jokainen peli on erilainen. Ja toisin kuin vaikkapa shakissa, jokaisessa jaossa voi korjata tilannetta, vaikka olisi hetki sitten pelannut huonosti”, Vallivaara pyörittelee. ”Kun lajissa pääsee syvemmälle, on ihmeellistä, mitä tilanteita siinä voi tulla vastaan.

Bridgessä tuurin osuutta mininoidaan siten, että eri pöydissä pelataan samalla tavalla sekoitetuilla korteilla. Sekoittamisen hoitaa varta vasten bridgeä varten suunniteltu sekoituskone. @ylkkari

8/2014 | 25

Kotiuttajana tennis

Vaikka tennis on yksilölaji, Nelli Saijets kokee harrastuksen antavan myös sosiaalisella puolella. Treeneissä pelikavereiden kanssa tulee juteltua, eikä aina edes ajattele urheilevansa samalla.

Helsingistä muuttanut Nelli Saijets, 23, tuntee Oulun enemmän kodikseen, kun saa pelata tennistä. Pelikavereiksi käyvät vaikka eläkeläiset. Pohjoiseen asettauduttuaan Nelli Saijets löysi tiensä kuntokeskukseen. Vähitellen hän alkoi varailla yhä enemmän tennisvuoroja ja ihastui uudestaan lapsuuden harrastukseensa. ”Tenniksen kautta olen tutustunut ihmisiin, joita en muuten olisi tavannut. Se on parantanut Ouluun kotiutumista, kun on muitakin piirejä kuin opiskelukaverit”, pohtii kolmatta vuotta lääketiedettä lukeva Saijets. Kirjavassa harrastajakunnassa ei tunneta ikärajoja. Lääkisläinen saattaa pelata esimerkiksi eläkeläisten kanssa. ”Vanhat miehet ovat paljon parempia kuin minä, joten heitä vastaan on hyvä pelata. Luulen, että he ovat minulle kiltimpiä kuin toisilleen”, Saijets nauraa. Uusioharrastaja treenasi ja kilpaili aktiivisesti viimeksi lukioikäisenä. Nykyiset tenniskaverit houkuttelivat hänet hiljattain mukaan valmennusryhmään. Saijets käy ohjatuissa treeneissä kerran viikossa, mikä sopii hyvin, sillä tiheämpään tahtiin ei opiskelijalla olisi varaa.

Nelli Saijetsin syksyyn on pakkautunut paljon motivaatiota. Hän luonnehtii mennyttä tenniskesäänsä suoraan sanottuna huonoksi, koska vuorotyö vei aikaa ja voimia. ”Realistisena tavoitteena ovat kolmet kisat, joten niihin treenaan”, lataa Saijets, joka kävi viime keväänä kokeilemassa muutamassa ottelussa. Hän koki tauon aikana kypsyneensä kilpailijana, mutta oma peli tuntui olevan kateissa. ”Pelissä ei voi miettiä pistetilannetta, voittoa tai mitä tapahtuu seuraavaksi. Pitää elää vain senhetkisessä lyönnissä”, kuvailee Saijets oman pelinsä ideaa. Vaikka tennistä saattaisi pitää käsiin ja ylävartaloon keskittyneenä lajina, kaikki lähtee alaraajoista. ”Kun jalkatekniikka on kunnossa, ei tarvitse kuin lyödä. Kisojen jälkeen jalat voivat olla todella jumissa”, hän huomauttaa. Kaikista tärkein tapahtuu korvien välissä, sillä peli voitetaan henkisellä voimalla. Saijetsin avaimena on itseluottamus. Sen avulla osaa keskittyä omaan peliin. ■

Järjestöfakta Oulun yliopiston bridgekerho On nimensä mukaisesti pelkästään bridgen pelaamiselle pyhitetty kerho. Tekee tiivistä yhteistyötä Oulun bridgeklubin kanssa. Kokoontuu keskiviikkoisin Oulun Citybiljardiin Välkkylään bridgeturnauksen merkeissä. Pääsymaksu turnaukseen on 4 euroa. Sillä katetaan pitkällä aikavälillä kuluja kuten korttipakkojen osto ja vastikään kerholle hankittu korttien sekoittaja. Bridge on erittäin monimutkainen pareittain pelattava korttipeli, jossa sattuman osuus on puristettu minimiin. Maailman parhaat pelaajat tulevat Yhdysvalloista, Italiasta ja Venäjältä. Netissä http://timppis. kapsi.fi/obk/.

Kuvassa keskellä oleva Karri Kytömaa on juuri lopettamassa bridgepelin aloitusosaa eli tarjouskierrosta.

Ja sitten pelissä on myös tämä partnerielementti”, Kytömaa jatkaa. Bridgeä pelataan siis pareittain samaan tapaan kuin tuppea, mutta koko lajin lähtökohta on, että parit eivät saa oulunylioppilaslehti

ennakkoon sopia mitään yhteisiä merkkejä, vaan kaiken informaation pitää olla kaikkien käytettävissä. Toisin kuin tupessa, bridgepelin aloittaa tarjouskierros, jossa tarjottavien tikkien mää-

rän laskeminen on äärimmilleen vietyä ja monimutkaista matetmatiikkaa. ”Itse pidän juuri tarjousvaiheesta. Se muistuttaa ikään kuin koodausta. Siinä on tilaa mielikuvitukselle”, Kytömaa

kuvailee. Niin Kytömaa, Vallivaara kuin suurin osa Bridgeklubin pelaajista ovat fysiikan tai matematiikan pääaineopiskelijoita eli sigmalaisia. Havainto ei ole tietenkään yllättävä,

koska pärjääminen bridgessä perustuu matemaattiselle päättelykyvylle. Sigman kiltahuone lieneekin paikka, jossa todennäköisimmin joutuu bridgen lobbaajien houkutteluyritysten kohteeksi. ”Olemme me tietysti käyneet houkuttelemassa pelaajia bridgen pariin myös tuppi-illoissa”, Kytömaa naurahtaa. ■ @ylkkari

26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella vieraissa saleissa • tekstit ja kuvat Heidi Niemelä

Maailma on kaunis paikka elää Luento: Johdatus maantieteeseen tieteenalana. Opettaja: Juha Ridanpää. Kenelle: Maantieteen pääja sivuaineopiskelijoille. Sisältö: Kurssilla luodaan yleiskuvaa maantieteestä tieteenalana tarkastelemalla maantieteen kehityshistoriaa sekä maantieteen eri alojen sisältöä, keskeisiä käsitteitä ja tutkimuksellisia näkökulmia.

8.25 Viisi minuuttia ennen luennon alkamista luennoitsija Juha Ridanpää kurkistaa sisään GO101-salin ovesta. Luento pidetäänkin salissa PR105. PR105:n edessä kapea käytävä on täpötäynnä odottavia maantieteen opiskelijoita, mutta jostain syystä ovi ei aukea. Pian pahoittelevasti hymyilevä Ridanpää pyytääkin kaikkia palaamaan ensimmäiseen saliin; salivarauksissa on tullut sekaannusta. Pieni aamukävely salista toiseen on kuitenkin rentouttanut tunnelmaa: iloinen puheensorina löytää tiensä takaisin GO101:en. 8.45 Salissa on noin viisikymmentä opiskelijaa, joista suurin osa on fukseja. Luento on sarjassaan kolmas ja jatkaa kurssin kulttuurimaantieteen osiota. ”Tämän päivän teemana on kaksi sanaa: paikka ja maisema. Ja varsinkin paikka on erityisesti humanistisen maantieteen avaintermi”, Ridanpää esittelee päivän aihetta opiskelijoille. Humanistinen maantiede palautuu 1970-luvulle, jolloin ihminen, kulttuuri, tila ja ihmisen näkökulma nousivat osaksi maantieteellistä tutkimusta tieteellistä rationaliteettia vastaan. ”Jos ihmisen näkökulmaa ei huomoida lainkaan, niin kyllähän siinä väkisin missataan jotakin”, Ridanpää pohtii. ”Humanistisen maantieteen pyrkimys oli saavuttaa ymmärrystä ihmisen ja ihmisen olosuhteiden suhteeseen. Jos aiemmin oli tärkeää saada teknologinen selitys, niin nyt mentiin aivan toiseen ääripäähän ja pyrittiin avaamaan esimerkiksi paikan esteettinen arvo”, hän jatkaa. Yleisesti humanistinen maantiede lähteekin siitä ajatuksesta, että maailma on kaunis paikka elää. Ridanpää siirtyy puhumaan paikasta. ”Myös humanistisessa maantieteessä paikka on tietenkin karttakoordinaattipiste, mutta toiseksi se on myös materiaalinen ulottuvuus: paikka, jossa on taloja ja teitä. Kolmanneksi paikkaan liittyy tunnelatauksia, asioita, joita ei voi välttämättä pukea edes sanoiksi”, Ridanpää kertoo. Ihmisellä ja paikalla on tunneperäinen sidos, nimeltään

Salissa vallitsee rauhallinen kynän ja paperin rapina, kun Juha Ridanpää esittelee opiskelijoille humanistisen maantieteen perukäsitteitä.

sence of place. Esimerkiksi hän ottaa Auswitchin: ”Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksittäinen karttakoordinaatein määritettävään sijaintiin voi liittyä valtava emotionaalinen lataus.” 9.16 Dia vaihtuu valkokankaalla ja seuraavaksi Ridanpää alkaa käsitellä paikan skaaloja. ”Pienen lapsen maailma saattaa koostua esimerkiksi leikkihuoneen nurkasta, keittiöstä ja keinusta. Nämä pisteet ovat kartalla lähellä toisiaan ja näin lapsen maailma on todella pieni. Toisaalta astronautin maailma on todella suuri, ylhäällä avaruudessa maapallo näyttää kodilta. Gravity-elokuva on mielestäni tästä hyvä esimerkki”, Ridanpää selittää.

Ridanpää kertoo kriittisistä teorioista, jotka ovat huomioineet yhteiskunnallisen kehityksen. Placelessness kuvaa globalisoituvan maailman pienenemistä ja paikkojen katomista. ”McDonalds on helpoin esimerkki siitä, kuinka paikallinen kultuuri katoaa ja kaikki alkaa näyttää ja tuntua samalta. Populaarikulttuuri saa tietysti aina paikallisia piirteitä, mutta paikkojen merkitys ja autenttisuus kuitenkin katoaa.” 9.27 Salissa vallitsee rauhallinen kynän ja paperin rapina, kun on aamun toisen pääkäsitteen, maiseman, aika. Maisema-sana on tauon jälkeen löydetty jälleen takaisin tutkimukseen. Ridanpää kertoo, että

maisema on ympäristön visuaalinen ulottuvuus. ”Usein ajatellaan, että maisemaan kuuluu myös esittäminen: pitää olla maalaus, valokuva tai postikortti. Usein ulkomaillakin kuvataan mielummin maisemia ja rakennuksia, kuin paikallisia ihmisiä ja arkea. Maisema pyritään palauttamaan kuvalliseksi esitykseksi.” 9.46 Ridanpää kertoo maisematutkija Carl Sauerista, jonka mukaan maisema on prosessi: ”Maisemaa katsoessamme voimme katsoa ajassa taaksepäin, sillä ihminen jättää jälkensä luontoon. Olennaista tässä on kerroksellisuus, vanhoja jälkien päälle rakentuu uusia jälkiä. Humanistisen maantieteen vanave-

dessä syntyi ajatus maisemasta tekstinä, ja antropologisten näkökulmien mukaan ajateltiin, että ympäristöllä on symbolisia merkityksiä”, Ridanpää kertoo. Hän ottaa esimerkiski erämaan, jota voidaan pitää hyvin maskuliinisena ympäristönä. ”Tutkimus pyrkii löytämään symbolisia merkityksiä, jolloin maisemaan syntyy metaforisia ulottuvuuksia.” 9.56 Luento lähenee loppuaan ja salissa alkaa pakkausrapina, kun opiskelijat kokoavat tavaroitaan. Ridanpää puhuu vielä René Magitten maalauksesta La Conditione Humane: ”Ihminen on aina kuvallisten esitysten vanki, kun maisemasta puhutaan.” ■

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN? Anniina Pöllänen, 22, arkkitehtuurin 3. vuoden opiskelija. Miksi opiskelet maantiedettä? Maantiede antaa erilaista näkökulmaa arkkitehtuuriin esimerkiksi aluesuunittelun osalta. Miksi olit tällä luennolla? Tämä on ensimmäinen maantieteen kurssi, josta opinnot alkavat. Millaisia asioita sait tänään luennosta irti? Luennolla selitettiin terminologiaa todella hyvin. Vaikka maisema on tuttu käsite arkkitehtuurinkin puolelta, luento antoi siihen uudenlaista näkökulmaa. Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Monipuolisuus. Yhdelläkin termillä voi olla useita ulottuvuuksia ja sitä voidaan tarkastella eri tavoin vaikka humanistisista tai esteettisistä näkökulmista.

@ylkkari

8/2014 | 27

Näytät hyvältä tänään • teksti ja kuva Saga Skiftesvik

Oulun tyylikkäin tarjoushaukka Markkinointia opiskeleva Iina-Stina Rahko, 22, oppi jo lapsena, että rahat kannattaa sijoittaa mieluummin matkailuun ja harrastuksiin kuin kalliisiin merkkivaatteisiin. Kirpputoreilla hän penkoo ensimmäisenä sotkuisimmat pöydät.

Viime aikoina on kohistu kokoomuslaisen ministerin Laura Rädyn verokikkailusta, jonka avulla hän on saanut lääkärinä toimiessaan palkan verottomana, kun muuten puolet palkasta olisi mennyt veroihin. Ajattelumalli ei ole uusi. Yksityiset lääkäriasemat kierrättävät usein tulonsa muiden maiden kautta, jotta verot jäävät minimaalisiksi ja ohjautuvat ulkomaisten valtioiden kassaan. Nousujohteessa on näkemys, jonka mukaan niin sanottu verosuunnittelu on sallittua, kunhan se ei mene kriminalisoitavan verokierron puolelle, vaikka muuten kyseenalaista toimintaa olisikin. Yleiset kansalaisvelvollisuudet, solidaarisuus ja yhteiskunnallinen moraali näyttävät rapautuneen.

Aamuhöperön peikkotytön, jolla oli yllään lempparikotiasu, vaaleanpunainen aamutakki. Miten valitsit tänään vaatteet?

Yleensä mielessäni on jokin vaatekappale tai asuste, jonka haluan laittaa päälleni. Kokoan asun sen ympärille. Usein vaatteiden valintaa ohjaa myös jokin fiilis tai tyyli, jonka haluan asusta välittyvän. Tänään halusin laittaa punaista huulipunaa, joten valitsin vaatteet, joihin yhdistettynä huulipuna näyttää hyvältä.

Paradoksaalisesti silti toivomme, että muut maksaisivat veronsa tunnollisesti, sillä emme halua luopua verovaroin tuotetuista hyvinvointiyhteiskunnan palveluista, kuten ilmaisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta tai kirjastolaitoksesta. Rädyn tilanteen tekee ongelmalliseksi myös se, että hänen ministerinä tulisi olla uskottava ja näyttää esimerkkiä. Valtio on maksanut hänen kouluttautumisensa lääkäriksi, ja hyvällä syyllä voi myös kysyä, miten Rädyn palkat kustannettaisiin nykyisissä tehtävissä, jos muutkin kierrättäisivät tulonsa samalla tapaa valtion kassan ohi omaan taskuunsa.

Blogisi on nimeltään Well, it sure ain’t Prada. Mitä mieltä olet merkkivaatteista?

Blogissasi kuvailet itseäsi alennusmyyräksi. Millaisia vinkkejä antaisit heille, jotka eivät koskaan löydä mitään alennusmyynneistä?

Minulla olisi miljoona vinkkiä! Tärkeintä on viitseliäisyys. Löytöjä ei tehdä nopeilla vilkaisuilla, vaan on tongittava ja koluttava jokainen alelaari. Kirpputoreillakin ihmiset karttavat sotkuisimpia pöytiä, vaikka nehän juuri ovat merkki siitä, että pöydässä on hyvää tavaraa. Tuskin sitä muuten olisi jo käyty penkomassa. Toinen tärkeä vinkki on eisesongin mukaisten vaatteiden ostaminen. Vaikka tuntuisi hankalalta ostaa sandaaleja syyskuussa kesävarastojen tyhjennysmyynneistä, niin seuraavana kesänä lompakko kiittää. Kolmas vinkki on täsmäiskujen tekeminen mahdollisimoulunylioppilaslehti

Janne Taanila

Sääntelyä vai sääntöjä vastaan?

Mitä näit, kun katsoit aamulla peiliin?

Minut on kasvatettu olemaan merkkiuskoton. Vanhempani korostivat aina muistojen ja kokemusten hankkimista materian haalimisen sijaan. Ylimääräiset rahat käytettiin pääasiassa matkoihin ja harrastuksiin, ei kalliisiin merkkituotteisiin. Kyllähän minäkin kuolaan merkkilaukkujen ja -kenkien perään, mutta en yksinkertaisesti raaski käyttää niihin vähiä varojani. Minun on hankala ymmärtää ihmisiä, jotka jättävät ulkomaanreissun väliin, jotta voivat ostaa merkkilaukun. Laukku ei säily ikuisuuksia, mutta muistot pysyvät aina.

Väylän varrelta

Yleiset kansalaisvelvollisuudet, solidaarisuus ja yhteiskunnallinen moraali näyttävät rapautuneen.

” Iina-Stina Rahkon tyylissä on ripaus Woodstock-henkeä. Bootsit ovat parin euron löytö marketin kenkäosastolta. Iina-Stinan blogi: http://wellitsureaintprada.blogspot.fi

man moneen liikkeeseen. Tavoitteena on joko ehtiä ostoksille ennen muita tai löytää jokin kauppa tai paikka, missä muut eivät hoksaa käydä. Hyviä löytöjä voi tehdä myös miesten- tai lastenvaateosastoilta sekä marketeista ja kodintavarataloista. Miten poikaystäväsi kuvailisi tyyliäsi?

Tämä on suoraan poikaystäväni suusta: ”Russian Cara Delevingne meets Oulu’s finest salehunter.” Mitä äitisi on opettanut sinulle pukeutumisesta?

Pitää pukeutua lämpimästi ja käyttää pipoa, ettei vilustu. Äiti on myös opettanut korrektia ja tilanteeseen sopivaa pukeutumista. Juhlissa ollaan juhlavaatteissa ja mökillä mökkivaatteissa. Onko sinulla menneisyydessäsi noloja tyyliluurankoja?

Aloitanko vaikka siitä, että alaasteella pidin värikkäitä poiki-

en kauluspaitoja ja kravattia? Tai siitä, että yläasteella meikkasin ihan liikaa ja saatoin yhdistää valkoiset farkut valkoisen hupparin kanssa? Yläasteen loppupuolella ja lukion alkuaikoina oli myös aika, jolloin olin enemmän tai vähemmän uskottava hiphoppari ja pidin verkkatakkia, cappia, blingbling-koruja ja korkeita Niken Dunk-tennareita. Ja päätä myöten menevät räppiletitkin tuli testattua. Mistä asioista pidät eniten omassa ulkonäössäsi?

Hiuksista ja hymystä.

Miten pukeutuisit, jos olisit poika?

Pukeutuisin miehekkään trendikkäästi, mutta en erityisen huomiota herättävästi. Haluaisin pukeutumiseni kertovan, että olen itsevarma, pidän huolta itsestäni ja käytän jopa hetken aamuisin miettiäkseni, mitä laitan päälle. Tilaisin vaatteet ulkomailta, koska miesten vaatteiden tarjonta on Oulussa todella huono. ■

Suomessa on yleistynyt Pohjois-Amerikasta rantautunut ajattelumalli, jonka mukaan valtio ei saa puuttua liikaa asioihin, etenkään raha-asioihin, vaan yksilöt osaavat ne paremmin. Siksi on psykologisesti mahdollista vältellä veroja, mutta antaa hyvää hyvyyttään yksityistä tukea vaikkapa uudelle lastensairaalalle. Termi ”sääntelyn purkaminen” on kiihtyvästi toistuva mantra ja varauksettomasti lasketeltuna nykypolitiikan populismia parhaimmillaan, joka koskee paljon muutakin kuin valtion veropolitiikkaa. On totta, että monessa suhteessa turhaa byrokratiaa olisi kevennettävä, mutta kaikki sääntely ei kuitenkaan ole turhaa. Esimerkiksi pankkisektorin vapauttaminen valtion holhouksesta on saanut aikaan pahaa jälkeä muun muassa Yhdysvalloissa ja Kreikassa, ja vahinkoja korjaamaan sekä niistä kärsimään ovat joutuneet tavalliset veronmaksajat - Suomessakin. Toisaalta MYÖS hyviä esimerkkejä on paljon: etenkin ruokakaupat ovat voineet lahjoittaa ylijäävää evästä leipäjonoihin Eviran ohjeistusten höllentyessä. Köyhien avustusjono on ristiriitainen ilmiö, joka on varmasti tarpeen, mutta ei istu hyvinvointivaltion käsitteeseen. Olisiko siis aika ottaa maalaisjärki käyttöön, mutta pitää samalla pää kylmänä ja luotto kollektiiviseen asiainhoitoon korkealla? Haluamme tehdä asioita helpommin ja paremmin, mutta omaan pussiin pelaaminen ei hyödytä pidemmällä aikavälillä ketään. Tarvitsemme fiksuja uudistuksia, joita kannattaa rehdisti vaatia asettumatta opportunistin rooliin.

Kirjoittaja on suomen kieltä Oulun yliopistossa opiskeleva kulttuuritoimittaja.

28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella Haarukassa • teksti ja kuva Maija Pylväs

Aleksi Nikula testasi elokuussa avatun nepalilaisravintola Saurahan lounaan. Ruoka sai Nikulalta keskinkertaisen arvosanan.

Haarukassa

”Tykkään paljon tulisuudesta ruuissa”

Aleksi Nikula Ikä: 23 vuotta Opiskelee: Kirjallisuutta, 5. vuosi Kotoisin: Oulusta

Äidinkielenopettajaksi opiskeleva Aleksi Nikula harrastaa muun muassa roolipelejä, mikä on Nikulan mukaan kuin larppausta pöydän ääressä ilman lateksikorvia ja tekomiekkoja. Enimmäkseen riisi- ja pastaruokia kokkailevan miehen lempiruokaa on loppujen lopuksi oman äidin tekemä makaronilaatikko, koska siihen sisältyy maun lisäksi aina vahva tunnelataus. Miten päädyit opiskelemaan äidinkielenopettajaksi?

Lähdin opiskelemaan ensin kirjallisuutta, koska olen koko villin nuoruuteni harrastanut lukemista, ja kirjallisuus tuntui kiinnostavimmalta vaihtoehdolta. Opettajaopintojen aloittaminen oli pragmaattinen päätös, koska ajattelin, että opettajana olisi paremmat työmahdollisuudet. Harjoittelun aikana opettajan homma alkoi kuitenkin tuntua hyvinkin mielekkäältä. Kuinka paljon kokkailet kotona?

Kokkaan aika usein, enkä juurikaan syö eineksiä. Yleensä teen isomman satsin, jota syön useamman päivän. Tykkään tulisuudesta ruuissa. Kerran eräs kämppikseni söi aina minunkin ruokiani, joten aloin maustaa ruokia tulisemmin sillä taka-

ajatuksella, ettei hän enää söisi niitä. Sen jälkeen eivät ruuat enää kadonneet. Leivottua ei tule kovinkaan usein, mutta perusnisut onnistuvat kyllä, kun mummo on opettanut. Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

En. Nautin ruuasta, enkä osaa rajoittaa itseäni siinä mielessä. Onko joku ruoka, joka ei uppoa?

Ananaksesta en pidä. Minusta se on etovan makuinen. Muuten olen aika kaikkiruokainen. Mitä ruoka-aineita löytyy aina (jää)kaapistasi?

Aina pitää olla kauppahallista ostettua, tietynmerkkistä riisiä, jota ostan aina 20 kilon säkkeinä. Yksi säkki kestää vuoden.

Aiot hemmotella tyttöystäväehdokasta illallisella. Mitä tarjoat?

Tekisin todennäköisesti linssikeittoa tai kukkoa punaviinissä. Jälkimmäinen kuulostaa hienolta, mutta on aika helppo. Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Jos opiskeluravintoloita ei lasketa, niin en käy. Ehkä kerran kuussa kavereiden kanssa. Lähinnä säästäväisyydestä se on kiinni. Mikä on eksoottisinta, mitä olet syönyt?

Kaverin juhlissa oli kerran tarjolla jonkinlaista hyydykekakkua. Se ei maistunut hyvältä eikä pahalta mutta jotenkin todella kummalliselta. Maistuiko tämä ruoka täällä?

Oli hyvää, mutta aika perus itämaista. Ei tullut oikeastaan uusia makuja. Riisiä oli aika paljon verrattuna ruoka-annokseen. Salaattipöytä oli aika järkyttävä, vähän niin kuin olisi muutossa jäänyt jotain jämiä. Mitä tykkäät tästä paikasta?

Onhan tämä vähän saanut kasvojenkohotusta siitä, kun tässä paikassa oli aiemmin pitseria. Näyttää fiiniltä, mutta vanha pitseria näkyy vielä. Anna kokonaisarvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.

Sanoisin, että 3-. Ruoka oli perushyvää, mutta annos oli aika pieni, eikä siitä tullut mitään erityistä makuelämystä. Palvelu pelasi odotuksenmukaisesti. ■

Asuu: Oulun Alppilassa Harrastukset: lukeminen, järjestötoiminta, roolipelit, laitesukellus Lautasella: Tarkari MisMas lounasmenusta

Ravintola

Sauhara Missä: Asemakatu 10. Mitä: Nepalilaista. Toimittaja testasi: Saag Pannerin lounasmenusta. Arvio: Pinaatti-tuorejuusto-kastike ei maistunut aineksiltaan, mutta silti hyvältä riisin kanssa. Naan-leipä oli vähän liian rapeaa. Salaattipöytä oli turhan yksinkertainen. Paikkana siisti ja palvelu miellyttävää. Tähdet asteikolla 1–5:

***

@ylkkari

8/2014 | 29

levyt • Marko Pyhähuhta

sin cos tan Blown Away

Kemistä maailmalle lähteneen Jori Hulkkosen varmasti moni tietää Suomen kansainvälisesti menestyneimpänä DJ:nä. Tämän lisäksi hän on todella pitkän linjan elektronisen musiikin säveltäjä ja tuottaja, jonka uralle on mahtunut monenlaista niin tyylillisesti kuin toteutuksellisesti. Sin Cos Tan käsittää Hulkkosen lisäksi Villa Nah –yhtyeestä tutun vokalistin Juho Paalosmaan, jonka ääni soveltuu 1980-lukuiseen äänimaailmaan sanalla sanoen täydellisesti.

Duon kolmas levy kahden vuoden sisään on niin sanottu konseptialbumi, jonka kappaleiden takaa aukeaa yhtenäinen tarina keskiluokkaisen ja -ikäisen amerikkalaisen miehen noususta ja tuhosta tämän lähtiessä mukaan huumebisnekseen. Vaikka kehyskertomukseen ei kiinnittäisi mitään huomiota, on pakko vaikuttua levyn tenhosta. Avoimesti kasaria puhkuvasta Blown Awaysta löytää kaikuja Pet Shop Boysista, Ultravoxista, Depeche Modesta, Miami Vicen soundtrackista sekä muista kultaisen vuosikymmenen hienoista musiikki-ilmiöistä. Ilmeisistä vaikutteista huolimatta albumi ei ole sävellyksellisesti ja soundillisesti pelkkä pastissi, vaan Sin Cos Tan tuo keitokseen paljon omaansa. Näiden elementtien hallinta ja vilpitön ote sekä Sin Cos Tanille uutena elementtinä ilmestyneet kertosäkeet luovat kokonaisuuden, josta klassisen synapopin ystävä ei voi kuin tykätä.

MORRISSEY World Peace Is None Of Your Business

Jo 55 vuoden ikään ehtinyt Smiths-vokalisti tuskin nykyään esittelyjä kaipaa –kymmenennen studioalbuminsa julkaissut Morrissey on ehtinyt soolourallaan vuoden 1988 jälkeen tulla tutuksi useammalle sukupolvelle. Arvokkaasti vanhetessaan hän on aina kulkenut omaa tietään ja luonut tyylillään hyviä levykokonaisuuksia kauniin melankolisilla biiseillä, joista osaa voi sanoa täydellisiksi pop-kappaleiksi. Jotain tuntuu tapahtuneen “Mozille” viime vuosina: niin paljon kuin ikifanina tekisi mieli

riemastua kaikista miehen tekemisistä, tuntuu siltä, että Morrisseyn matkassa on vaarana muuttua itsekin kyyniseksi äijäksi. Lyriikoista aukeaa entistä ankeampia tarinoita, minkä lisäksi ne on puettu kulmikkaisiin, paikoin varsin synkkiinkin sovituksiin. Niin ikään runokynä töksähtelee välillä yllättävästi Morrisseyn suoltaessa kitkeriä kannanottojaan. Itse melodioissa ei ole vieläkään suuremmalti vikaa. Uudistumisen tarve on toki ymmärrettävä piirre myös vanhenevalle brittipop-ikonille, ja kulloisenkin levyn erilaisuus edellisiin albumeihin verrattuna korostuu julkaisutahdin hidastuttua miehen soolouran kestäessä: edellisestä levystä on aikaa jo viisi vuotta. Vaan kuinka ollakaan, sovitusvalinnat kääntyvät lopulta uutukaisen vahvuudeksi ja yllätykset ovat pääosin piristäviä. Yksi varsin perinteinen Morrisseybiisikin levylle mahtuu, kuin alleviivauksena: menevä Staircase at the University levyn keskivaiheilla sekoittaa palettiin annoksen historiaa, johon ei ehkä enää paluuta ole. Mikäpä siinä – nykyiselläänkin Mozzer on parhaimmillaan erinomainen.

Näiden elementtien hallinta ja vilpitön ote sekä Sin Cos Tanille uutena elementtinä ilmestyneet kertosäkeet luovat kokonaisuuden, josta klassisen synapopin ystävä ei voi kuin tykätä.

”

elokuvat • Ville Koivuniemi

teenage mutant ninja turtles 3D

kesäkaverit

mielensäpahoittaja

Jonathan Liebesman päivittää teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat 2010-luvulle ja epäonnistuu lähes kaikessa. Juoni on kliseisen ennalta-arvattava ja April O’Neiliina kilppareita enemmän ruutuaikaa saava Megan Fox esitetään häiritsevän sekstistisesti. Robotti-Silppuri on kuin kasvoton linkkuveitsi ja etenkin Silppurin ja Tikun välisen suhteen potentiaali on vesitetty kokonaan. Nickelodeonin ja Liebesmanin tekele on kerrassaan luokaton, mutta ilmeisesti he ovat laskeneet, että 80-luvun Turtles-fanit löytävät elokuvateattereihin. Jatko-osan ensi-iltakin kun on jo päätetty.

Inari ja Juuli Niemen Hangon kesäisissä maisemissa kuvattu Kesäkaverit ei yllätä juonen rakenteella tai käänteillään. Hahmotkin ovat jopa ärsyttävän kliseisiä – ulkomailta vapautta hakevasta haahuilijasta tuplatutkinnon tehneeseen varmanpäällepelaajaan. Jotain raikasta ja todentuntuista henkeä Niemet ovat siitä huolimatta saaneet Kesäkavereihin puhallettua. Dialogi on läpi elokuvan erittäin onnistunutta ja naisten väliset suhteet aitoja. Elokuvasta välittyy sellainen tunnelma, että sen tekeminen on ollut tekijöilleen kivaa.

nimestään huolimatta Miniä-kirjasta teemansa ammentava Tuomas Kyrön ja Dome Karukosken yhdessä käsikirjoittama Mielensäpahoittaja onnistuu pitämään kirjojen päähahmon tunnistettavana. Elokuva herättää ajatuksia sukupolvien välisestä kuilusta muun muassa kaupungistumista käsittelemällä. Siirappisuuden kanssa flirttailevat mennyttä maailmaa kuvaavat kohtaukset ovat parhaimmillaan koskettavia ja sukupolvien välisestä kuilusta on löydetty huumoria. Kaikesta hyvästä huolimatta jää sellainen vaikutelma, että osa potentiaalista jää käyttämättä.

oulunylioppilaslehti

kirja • Sanna Häyrynen

David Nicholls Varamies Otava 2014, 368 s.

Roolit ruumiina ja Osku Oravana kuuluvat 32-vuotiaan Stephenin näyttelijänuran merkkihetkiin. Ikuinen sivustakatsoja kärkkyy pääsevänsä todistamaan teatterikykynsä lordi Byronia esittävän Josh Harperin varamiehenä. Onneksi Stephen saa käydä edes lavalla kääntymässä haamun roolissa. Brittiläisen käsikirjoittajakirjailija David Nichollsin Sinä päivänä (2009) oli elokuvaversioineen jättimenestys. Sitä edeltäneet teokset on suomennettu jälkijunassa. Vuonna 2005 julkaistu Varamies jatkaa esikoisessa Kaikki peliin (2003) tutuksi tullutta surkeanhölmön mieshahmon tragikoomisuutta. Stephen C. McQueen on sössinyt uransa ja avioliittonsa. Hän asuu ummehtuneessa murjussa ja tapaa harvakseltaan tytärtään hampurilaisravintoloissa. Näyttelijäunelmansa pitimiksi Stephen on tekaissut itseään kannustamaan salaisen mielikuvitus-CV:n, jossa komeilee vakavasti otettavia ja kunnianhimoisia rooleja. Vastakkainasettelu menestyksessä piehtaroivan alfaurosJoshin ja tiskirättiä kasvoihinsa saavan Stephenin välillä yltyy teoksen edetessä kohtalokkaisiin mittasuhteisiin. Stephen alkaa kaveerata Joshin kanssa ja tietenkin rakastuu tämän valloittavan Nora-vaimoon. Varamies joutuu välikappaleeksi melodramaattisen avioparin juonissa. Romaani on jaettu viiteen näytökseen teatteria mukaillen. Muun muassa Rimakauhua ja rakkautta -sarjaa kirjoittanut Nicholls luo hahmoja, jotka piirtyvät lukijan mieleen elävinä kuin tv-ruudulla. Kerronta etenee koukuttavana luvusta toiseen, ja Nicholls osaa yllättää ratkaisuillaan. Lukija voi olla varma ainoastaan siitä, että kaikki lupaava leviää käsiin myötähäpeää tuovana antikliimaksina. Nichollsin kieli on täynnä oivaltavia vertauksia, uppoavia piikkejä ja yksityiskohtaisia huomioita ihmisten huvittavuudesta. Sauli Santikon käännös maistuu raikkaalta ja välttää kökköydet. Pientä uskottavuusongelmaa luo useimpien hahmojen ylivertaisen sarkastinen nokkeluus. Mikään lukijan henkisiä mannerlaattoja ravisteleva kokemus Varamies ei ole, mutta mikäli janoaa fiksunoloista viihdettä, Nichollsin teoksiin voi luottaa. Ääneen saa hörähdellä lähes joka aukeamalla.

Fine point • by Liisa Hildinger

UUNO Oulu student life in English

Ups And Downs of the University of Oulu of Oulu is not in the same position as top-notch institutions like Harvard, Berkeley or Oxford, it has deserved its spot in the top 400 of the 2014 World University Rankings. The best Finnish university is placed 73th, and it is the University of Helsinki. Although the University

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

Hi, 5 • by Svetlana Filatova

Hi, 5

Bad news is the costsaving measures. During this and next year 122 members of the staff will be weeded out to save the university 5.5 million euros. The victims are teaching and research staff and support services personnel. This action leads to reorganizations - the workload of the remaining

staff will increase. Nonetheless, we cannot but wonder whether the job cut could be seen as a good sign. If the university is in good shape, shouldn’t it contrariwise offer more opportunities and hire more researchers and personnel? So far this “top 400” university contributes to the high unemployment rate among the scholars. The future will tell.

in the spotlight • text by Margarita Khartanovich • illustration by Anna Ylönen

Coolest Events Worth Visiting This Autumn

”Zombie walk”

September 27 When the light days are short and the sun is hiding behind the rain clouds, you might experience some moodiness no matter how much coffee you consume to keep yourself going. Your state might be close to what they call a “walking dead” or simply “a zombie”. Good news is that you are not alone. There are others just like you are here in Oulu. And they will gather together for a one-hour walk in the city center on September 27th. But even in the plain zombie crowd you can stand out and win a prize – you just need to create the most terrific (terrifying?) outfit and use your acting skills as if you starred in a Hollywood horror movie. Later in the evening you can see what a zombies’ party looks like so come to the Nuclear Night club, preliminarily leaving your brain somewhere safe.

Irish Festival

October 1st-5th There is an Irish festival in Oulu from October 1st to October 5th with variety of events: concerts, theatre, film, poetry, presentations, courses and workshops. You can listen to performances of famous artists experimenting and influenced by traditional Irish music or empathize to challenging story of homeless man in a theater performance “Silent”. Even if you try, you won’t be able to escape festival atmosphere – it will be in all the streets, bars and restaurants downtown. So keep your eyes wide open, and check the official page of the event for more information: http://www.irkku.fi/

ESN & NISO International Food festival At the end of September Erasmus student Network (ESN) and Network of International Students in Oulu (NISO) give you an opportunity to test your cooking skills and make some food that represents your country. In return you can try specialities prepared by other international students. That is a big feast so make sure you have enough space in your belly. Last time approximately 166 people participated. Enjoy the event but remember that there is a certain rule: “You bring food, you eat food; you don’t bring food, you don’t come”. So, let food be with you, brothers and sisters.

NISO visits Santa Claus Do you believe in Santa? So do we! In late autumn NISO is arranging a meeting with the bearded guy himself in Santa Claus Village (in Rovaniemi). Don’t miss the opportunity to feel like a child again and indulge in the magical atmosphere of Christmas. You will see Santa riding a reindeer sledge and explore a territory of a village with a small zoo. There is also a chance to say afterwards that you have made steps at the Artic circle. Oh, wait – the most important thing is that all that will be done in a company of international students from all over the globe! That makes the experience even more unforgettable.

Oulun Kärpät ice-hockey matches If you have never seen an emotional Finn, it means you have never been to an ice-hockey match. It is a very important kind of local sport. If you watch it, then you can melt these northern people’s hearts. Oulu has its own team called Kärpät. It was founded in 1946, and it was the most successful one in the Finnish league in 2004, 2005, 2007 and 2008. The season will start in autumn, and you will have a privilege to see some games in Oulu. Come and enjoy the tough nature of this game. Find more information on the team’s official web page: http:// www.oulunkarpat.fi/en/home.html

Putting Lunatics In Change of the Asylum Students should be involved in decision-making. This statement has turned into a truism that no one quite gives a single thought. Surveys show that 80% of students do want to be made more aware of university policies that directly impact them. On the other hand, 60% feel that including them in decision-making would have no discernible impact on their education. Some educators like, for example, professor Roger Brown at Liverpool Hope University, are sceptical of putting student opinion centre stage. ”It is not quite putting lunatics in charge of the asylum but it is creating an inappropriate relationship between students and their institutions,” he says.

What does the asylum need?

”The fundamental notion that students can ever be expert judges of the quality of what institutions are providing is simply wrong,” – argues Brown. ”Students are immature consumers in a situation where there never can be full or adequate information for them on what is available”. Another professor, Frank Furedi at the University of Kent, agrees that the university has to be the arbiter of the qualifications it awards because they are degree-awarding bodies. You simply can’t give students too much responsibility for making higher education decisions, when the consequences of making the wrong choice are far more serious than picking the wrong shirt or mobile phone. Besides, quite often student reps have no idea what they should be asking for and

just dreaming stuff up as they go along. What universities crucially need is the feedback about courses and tuition. In a marketised sector, in which universities view themselves more and more as businesses, it is the only way for these oldfashioned institutions to keep up with the generation and fast social changes and to improve the quality of their product – education.

What do the lunatics need? Theoretically, the majority of students would like to be involved in selecting textbooks, providing input on teacher effectiveness, determining their class schedule, establishing classroom policies and managing non-academic issues like internship opportunities and freshman seminars. They also want to be able to fight back

if their rights are violated. But at the same time they prefer to stay passive. And here it gets quite tricky: you have to rely on active students who would push passive ones to get involved in order to represent them efficiently. Basically, what both the “asylum” and “lunatics” need is the effective communication keeping students informed of policy changes and keeping policymakers informed of students’ ideas and opinions on these policies. The question is how to promote significant and sustainable students’ involvement. Student unions have no problem with representing students’ (including international ones’) experience and views and monitoring the development of educational programmes and conditions for studies. But only students’ ACTIVE involvement can make it genuinely valuable. ■

8/2014 | 31 Internationalization • text and pictures by Bianca Beyer

•

AIESEC is a worldwide student-run organization in over 120 countries.

•

Founded in 1948, they have decades of experience forming a platform for young people to explore and develop their leadership potential.

•

ESN exists in almost 40 countries, also voluntary-run, and takes care of incoming exchange students mainly.

•

Since almost 15 years they have a section at the Uni Oulu. NISO, being the “newbie”, helps degree students of any nationality to deal with the dark winters and not stay home alone in Oulu since 2010.

Pauli Ruotsalainen, AIESEC, cannot find anything bad in internationalization. Roope Wahlström, ESN, thinks that it is good if foreigners ”have to adapt” to the Finnish culture.

International Power

Who represents international students at the Uni? Do they have the same rights and same access to what Finnish students are eligible for? To answer those questions one must certainly define “an international student”: doesn’t this term support vicious reasoning when it comes to distinction between a foreign and local fellow? We met with chairpersons of three most international-minded guilds at the University of Oulu and found out something really interesting. We were seeking for the one who holds the most of power here at the University. It was quite an easy thing to do though: you just need presidents of NISO (Julius Gomes), ESN (Roope Wahlström) and AISEC (Pauli Ruotsalainen), two chairs, a table in the middle, a bit of arm-wrestling, and soon the winner was clear – Roope Wahlström, ESN. The verbal arguments of the chairmen sounded as striking fortunately.

What does “international” mean? Let’s start with the definition: Rather than representing solely international students, the three organizations want to see themselves promoting internationalization. They do not exclude Finnish students – they include non-Finnish speakers. While ESN takes care of exchange students mostly, NISO provides for degree students. AIESEC offers a wide range of possibilities to foreign interns and Finnish ”outgoing students” as well as the membership to Oulu residents of any nationality. In general anyone can join any association mentioned oulunylioppilaslehti

above not only on the membership level but also on the organizational one. Therefore, the means of communication is English, be it spoken or written. Internationalization goes beyond the scope of guilds. Around 20% of University courses are taught in English, and Finnish speakers can take them too. Although the presidents mutually agree about their task being supportive of foreigners (and Finns) rather than pushing anything to the agenda, they have recently achieved a small change towards internationalization: The descriptions of the meals in the restaurants have mainly been in Finnish, which made it hard for foreigners to understand what they were actually eating. Julius Gomes, NISO, tells how they took initiative by sending a note to Aula Ravintola. ”It is not that bad if some things are kept in Finnish,” says Wahlström. “In a way this helps internationalize foreigners – they have to adapt to the Finnish culture. After all they did not go abroad to have everything adjusted to their habits, right?” He believes that students

do have a smooth landing here in Oulu: a lot of things can be found in English. Pauli Ruotsalainen, AIESEC, cannot find anything bad in internationalization. ”It is happening, and we cannot ignore it. The world is getting smaller. At the same time intercultural understanding is growing.”

What does “power” mean? Obviously, speaking of power, no physical power is meant here – apart from the armwrestling. Who has the “real” power in the university? ”If you want to name an organization that holds the most of power here, you should probably mention OYY – the Student Union”, says Gomes, and the others agree. ”Luckily, NISO as well as ESN are connected closely with it.” AIESEC is rather autarkic but during the interview the three presidents decide for closer collaboration in future. For example, ESN and NISO have a few joint events coming already. In this case, power refers mainly to (wo)manpower. Relying on volunteers all three or-

ganizations have to face limitations in resources from time to time. Some ideas cannot be put into life due to the lack of money, others to the lack of people. ”Of course, things would be easier with more money at hand,” admits Gomes. NISO (as well as ESN) gets some financial support from the University, while AIESEC has to rely on other funds. Big companies are not really willing to ship in yet. But Gomes has some other ideas: “Attracting volunteers does not necessarily require monetary incentives. Besides a certificate students could earn some credit points, for instance.” A certificate is the manifestation of what students actually gain through participation in the guilds: teamwork skills, organizational skills, and, as Ruotsalainen from AIESEC stresses, leadership skills. ”Being restricted lets you come up with innovative ideas and think out of the box,” he adds. The power of knowledge and experience is what the organizations have in common. It lets them support new incoming students more efficiently than the Kummi-system of the university. ”Finnish students know

what doors to knock on to realize their ideas. Foreigners need more information, and we seek to provide them with it,” says Gomes. NISO helped a group of students establish “Psychology Club”, for instance.

Internationalization Vs. Integration? All in all the organizations, we mentioned in the article, support and entertain foreign students and international-minded Finns. Does it mean that other guilds and clubs exclude nonFinnish speakers? No, it does not. If non-Finnish speakers want to join any sports courses, game evenings or guilds, they are more than welcome. It is not about separation, it is more about integration. Whoever likes to have a common ground for communication or to prepare one self for the working life in the context of globalization, AIESEC, NISO and ESN might be just the right place to go. And for those foreigners who want to familiarize themselves with the Finnish culture and language, it might be handy to join a Finnish ”sitsit” Dinner rather than an international one. ■

Oululaisten opiskelijoiden

omistama Uniresta Uniresta Oy on täysin oululainen, oululaisten opiskelijayhteisöjen omistama yritys. Uniresta Oy:n juuret ulottuvat 1960-luvulle. Vuonna 1962 perustettiin Oulun ylioppilasapu ry hoitamaan ruokala- ja kahvilatoimintaa. Vuosien saatossa Uniresta Oy:n liiketoiminta on laajentunut ja tänä päivänä yrityksellä on neljätoista liiketoimintayksikköä eri puolilla Oulua. Uniresta Oy - jotta jäisi hyvä maku.

Herukka

Kuivasranta

on pysyvästi edullinen omistajan lähikauppa ja pitkään auki!

Kuivasjärvi Rajakylä Kaijonharju

Hyvää helposti ja nopeasti, pitkät aukioloajat. Läheinen sijainti - siellä missä sinäkin.

Toppila

Vaikutusalueensa edullinen lähikauppa. S-Etukortilla myös Salesta Bonusta jopa 5 % ja S-Pankin maksuttomat palvelut. Voit kehittää lähikauppasi palvelua!

Mitä tänään ruoaksi?

on ä s s i m hin ä l n sinu si? a p p kau oma oajat

Talvikangas

Alppila

Tuira

l Aukio innit: a j i ja s ie.fi food

Tuhansia reseptejä sekä lähikauppasi valikoimat, hinnat ja aukioloajat löydät helposti -pavelusta!

Hintta

Intiö

Myllyoja

Raksila Heinäpää Karjasilta Häyhtyä

PALVELUJA JA HYÖTYJÄ SINULLE, OMISTAJA

Osta 20 eurolla, saat -5% etusetelin! Kampanja voimassa 31.10.2014 asti.

Siellä missä sinäkin

Mäntylä

Maikkula