Oulun ylioppilaslehti 4/2016

4/2016 | 31.8.2016 | 56. vuosikerta

Kampusten elämää Vielä loppuvuoden Oulun yliopistolla on kolme kampusta, joiden tunnelmaan sukellamme Anna Mansiston kuvareportaasissa.

• DRAAMAN TAJUA

s. 6

• 24/7-KAMPUS TULOSSA?

s. 12

• IN ENGLISH

s. 16–17

Sisältö

s. 14

Aluksi 3 Päätoimittajalta

Kiertele, kaartele ja ihastu.

4 Noin kuukauden uutiset

Unirestan valitus meni läpi. Hiljainen huone aukesi Linnanmaan kampuksella. Digitaalinen opiskelijakortti.

6 Päähenkilö

Oulun Ylioppilasteatterin puheenjohtaja Matias Tapaninen haluaisi tulevana opettajana viedä kouluihin ajatuksen siitä, että on sallittua välillä epäonnistua.

8 Vieraissa saleissa

Persoonallisuuspsykologian luennolla.

Lopuksi 16 Labour Market: Catching Your ”Jobba” in Finland Both Finnish and international students might struggle to find work here in Finland.

16 Hi 5

Things to know about examinarium.

17 One Day at the “New” University of Oulu Our University has been upgraded to the next level.

25 Kolumnisti Iikka Kivi

moittii Oulun seudun luontomatkailukohteiden kuntoa.

25 Luettavaa

Anni Hyypiö arvioi Andrew Michael Hurleyn Hylätyn rannan.

Tässä lehdessä

27 Kolumnisti Eleonoora Riihinen

pohtii sitä, miksei enää usko humanismiin.

12 Ympärivuorokautinen kampus?

27 Kuunneltavaa

14 Kolmen kampuksen elämää

29 Kolumnisti Liisa Väisänen

Arkkitehtuurin tiedekunnan muutto joulukuussa 2016 aiheuttaa tarpeen 24/7-tiloista Linnanmaan kampuksella.

Tänä syksynä Oulun yliopiston opiskelijat ja henkilökunta vielä opiskelevat ja työskentelevät Linnanmaan, Kontinkankaan ja keskustan kampuksilla. Kuvareportaasi sukeltaa niiden tunnelmiin.

Marko Pyhähuhta arvioi Of Montrealin, Crystal Castlesin ja Tupakan ystävien uudet levyt. toivoo lisää puhetta tasa-arvosta ja sitä kautta asennemuutosta.

30 Alumnilta oppia

Kemiaa pääaineenaan Oulun yliopistossa opiskellut Marjo Weissenfelt haahuili aluksi, mutta löysi sitten tulevan ammattinsa sivuaineen kautta.

Päätoimittajalta

4/2016 31.8.2016 56. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 6 kertaa vuonna 2016.

PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Heidi Hahtola, Anni Hyypiö, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Anna Mansisto, Marjut Puhakka, Marko Pyhähuhta, Heli Ranta-Paasola, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriulnikova, Roosa Veijola ja Liisa Väisänen.

Kiertele, kaartele ja ihastu

KANNEN KUVA Anna Mansisto

TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs.

90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.oulunylioppilaslehti.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 6200 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 12.10.

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

S

aatan olla syntyperäisenä oululaisena puolueellinen sanomaan, mutta minusta Oulu on yksi maailman hienoimmista paikoista elää. Siksi haluankin onnitella teitä fuksit (ja toki valinnan jo aiempina vuosina tehneitä) hienosta päätöksestä! Vastaanottaessasi saamasi opiskelupaikan Oulun yliopistosta, et valinnut vain korkeakoulua ja oppiainetta, vaan myös Oulun.

Mitä tulitkaan siis valinneeksi? Ainakin kulttuurikaupungin, urheilukaupungin, opiskelijakaupungin, startupkaupungin, merikaupungin ja pyöräilykaupungin. Osa näistä määrittelyistä on varmasti monille tuttuja, mutta ehkä eivät kuitenkaan kaikki.

Oulussa tapahtumat eivät väritä elämäämme vain kesäisin, vaan esimerkiksi marraskuussa kaupungin valtaavat Valoa Oulu! -valofestivaali ja Oulun kansainvälinen lasten ja nuorten elokuvafestivaali (nimestä huolimatta siellä on katselemisen arvoisia elokuvia myös vanhemmille).

Lisäksi kaupunginteatterissa on pitkin syksyä useita ensi-iltoja ja dokumenttiklubi Doc Lounge tarjoaa kuukausittain dokumentteja ravintola Tubassa.

Tiesitkö, että Oulussa on Suomen suurimpiin kuuluva startup-keskittymä? Korkeakoulujen yrittäjyyskeskus Business Kitchen, Yritystakomo, Business Oulu, Njetworking, Yrityskiihdyttämö ja monet yksittäiset henkilöt ovat luoneet

mahdollisuuksia yrittäjyyteen ja omien ideoiden toteuttamiseen. Oulun yliopistolla tammikuussa auennut Tellus Innovation Arena puolestaan on tuonut yrittäjyyden entistä lähemmäs yliopisto-opiskelijoita. Käyttäkää ihmeessä kaikki mahdollisuudet hyväksi ja käykää erilaisissa tapahtumissa niin Telluksessa kuin keskustan Business Kitchenillä.

Kuten lukuvuoden avajaistapahtumassakin Rotuaarilla mainittiin, kannattaa hankkia pyörä, jos sellaista ei vielä satu omistamaan. Kliseiden klisee on varmasti Oulusta ja pyöräilystä puhuminen. Mutta koska se on niin totta, että täällä on kattava pyörätieverkosto (keskustan pyöräilyverkko kaipaa vielä kehittämistä), ei siitä tule vaieta. Parhaiten kaupunkiin kuin kaupunkiin tutustuu hyppäämällä pyörän satulaan. Kesällä pyöräilimme Seinäjoelta Ouluun muuttaneiden ystävieni kanssa ympäriinsä ja huomasin löytäväni itsekin uusia paikkoja ja reittejä.

Olkaa aktiivisia, tutustukaa kaupungin eri kolkkiin, pyöräilkää päämäärättömästi pitkin jokivartta ja metsänreunia ja löytäkää omat lempipaikkanne uudesta kotikaupungistanne. Mitä enemmän näette ja koette, sitä nopeammin tunnette Oulun omaksenne.

NRO 4 | 2016

Kirjoittaja on paluumuuttanut Ouluun ja ihastuu siihen päivä päivältä enemmän.

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3

Noin kuukauden uutiset

Lyhyesti Digitaalinen opiskelijakortti mobiilisovelluksena KAIKKI SUOMEN opiskeluedut yhteen kokoava Frank on julkaissut tänä syksynä digitaalisen opiskelijakortin, jonka saa lataamalla ilmaisen Frank App -mobiilisovelluksen. Se on saatavilla iOS- ja Android-käyttöjärjestelmille ja toimii suomeksi, ruotsiksi sekä englanniksi.

Opiskelijan tulee olla ylioppilaskunnan jäsen ja läsnäoleva kuluvalla lukukaudella, jotta digitaalisen opiskelijakortin voi aktivoida.

“Perinteinen opiskelijakortti, jonka voimassaolo todennetaan tarralla, ei ole juuri muuttunut vuosikymmeniin ja sen saaminen vie 2–3 viikkoa. Nyt opiskelijajärjestön jäsenmaksun maksanut saa digitaalisen kortin käyttöönsä kaikkine etuineen parissa minuutissa. Tunniste on aina ajan tasalla ja kortti kulkee mukana puhelimessa”, kertoo Frankin toimitusjohtaja Tiia Lehtola. •

Entinen Unirestan Aularavintola on tammikuusta lähtien ollut Amican Central Station.

Unirestan valitus meni läpi Markkinaoikeus on kumonnut Oulun yliopiston hankintapäätöksen ravintola- ja kahvilapalvelujen tarjoajasta.

TEKSTI JA KUVA Minna Koivunen MARKKINAOIKEUS ON kumonnut Oulun yliopiston tekemän hankintapäätöksen ravintola- ja kahvilapalvelujen tarjoajasta. Oulun yliopiston tulee tehdä kilpailutus uudelleen, mikäli se haluaa toteuttaa ravintolaja kahvilapalvelut julkisena hankintana. Oikeus asetti Oulun yliopistolle 300 000 euron uhkasakon.

Oulun yliopisto on toiminut tarjouskilpailussa virheellisesti ja vastoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Markkinaoikeus katsoi, ettei Oulun yliopisto ole riittävän selkeästi tarjouspyynnössään yksilöinyt tarjouskilpailun arviointiperusteita.

Lisäksi yliopisto on pisteytyksessä ottanut huomioon seikkoja, joista tarjouksien jättäjät eivät ole voineet etukäteen tietää.

Tarjouskilpailun voitti joulukuussa 2015 Fa­zer Food Ser­vi­ces Oy, jonka ravintolat ja kahvilat ovat toimineet Linnanmaan kampuksella tammikuusta alkaen. Kolmanneksi tullut Uniresta valitti kilpailutuksesta, koska heidän mielestään tarjouskilpailu oli ratkaistu subjektiivisen arvioinnin

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

perusteella eikä heidän aiempia investointeja oltu otettu pisteytyksessä huomioon. Markkinaoikeus teki päätöksensä 16. kesäkuuta.

Uniresta on tyytyväinen päätökseen.

“Tätä haimme, ja olemme mukana tulevassa mahdollisessa kilpailutuksessa”, Unirestan toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen toteaa.

Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru sanoo markkinaoikeuden päätöksen olleen yllätys, koska he olivat valmistelleet kilpailutuksen huolellisesti ja yliopistoyhteisöä ajatellen. ”Markkinaoikeus on tehnyt päätöksen, jota täytyy kunnioittaa ja ottaa huolellisesti huomioon yksityiskohdat, mitä kilpailutuksesta on sanottu.”

Oulun yliopisto ei aio valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, vaan järjestävät uuden kilpailutuksen mahdollisimman pian kesän jälkeen.

Nykyinen toimija jatkaa kilpailutukseen sisältyvissä ravintoloissa ja kahviloissa siihen saakka, että uuden kilpailutuksen tulos ratkeaa. • NRO 4 | 2016

Hiljainen huone aukesi Linnanmaan kampuksella NOIN 20 VUODEN ODOTUS ON

päättynyt, kun elokuun 22. päivä Oulun yliopisto sai Linnanmaan kampukselle hiljaisen huoneen.

Oulun yliopistolla hiljaisesta huoneesta on puhuttu jo pitkään ja sen eteen töitä on tehnyt niin yliopistopastori Ari Savuoja kuin Oulun yliopiston ylioppilaskuntakin (OYY). ”Tutkimusten mukaan 40 prosenttia on meluherkkiä. On hienoa, että Oulun yliopisto saa tämän huoneen”, Savuoja iloitsee. ”Toivon, että huone vahvistaa opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia”, yliopiston koulutuspalve-

luiden johtaja Eva Maria Raudasoja totesi avajaispuheessaan.

Hiljentymiseen ja rauhoittumiseen kaikille opiskelijoille ja henkilökunnalle tarkoitettu hiljainen huone on auki arkisin kello 7–22, eikä sitä voi varata etukäteen omaan käyttöön.

Huonetta ei ole tarkoitettu opiskeluun eikä työntekoon.

Keskeisellä paikalla aivan Telluksen ja vihreiden naulakoiden vieressä sijaitsevan hiljaisen huoneen yhteyshenkilö on Ari Savuoja, johon voi olla yhteydessä kysymysten ja kehitysideoiden kanssa. •

Yokohaman yliopiston toimipiste yliopistolle TELLUKSEEN ON AVATTU Yokohaman yliopiston (Yokohama National University) toimipiste, jolla Yokohaman ja Oulun yliopistot tavoittelevat aktiivista yhteistyötä tutkimuksen ja koulutuksen alueilla, kuten tutkija-, opettaja- ja opiskelijavaihdossa sekä alumnitoiminnassa.

Akateemisen yhteistyön lisäksi yliopistojen tavoitteena on integroida liike-elämä osaksi yliopistojen yhteistyötä.

Toimiston kautta Oulun yliopisto toimii myös Japanin yhteytenä Eurooppaan ja Venäjälle. Yliopistot sopivat toimipisteen perustamisesta marraskuussa 2015 solmitussa sopi-

muksessa.

Yokohaman yliopiston toimipisteen avajaisissa elokuun lopussa juhlistettiin myös Telluksen uutta International Avenueta.

International Avenue on paitsi fyysinen paikka, myös konsepti, jonka avulla Oulun yliopiston kansainvälisiä palveluja ja verkostoja tehdään näkyvämmiksi ja helposti tavoitettaviksi.

Näkyvin osa tätä Avenueta ovat kuution muotoiset työtilat, joista ensimmäiseen sijoittuu Yokohaman yliopiston toimipiste. Sopimuksen mukaan molemmat yliopistot sijoittavat henkilöstöä toiseen yliopistoon. •

Asiantuntija tietää Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat.

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@oyy.fi.

Kuulin, että yliopistossamme otetaan käyttöön laaja-alaiset kandit. Vaikuttaako tämä minun opintopolkuuni?

Yliopiston hallitus päätti kesällä uudesta tutkinto-ohjelmaportfoliosta, jonka seurauksena syntyy uusia laaja-alaisia kandidaatintutkintoja. Uudet ohjelmat aloittavat syksyllä 2017, joten muutokset eivät tule vaikuttamaan nykyisten opiskelijoiden opintoihin tai opintopolkuihin. Jokaisella opiskelijalla on oikeus suorittaa aloittamansa tutkinto loppuun.

56

prosenttia yliopisto-opiskelijoista kävi vuonna 2014 opintojen aikana töissä. Naiset työskentelivät miehiä yleisemmin opintojen ohella: naisista 54 prosentilla ja miehistä 46 prosentilla oli työsuhde opiskellessa. (Lähde: Koulutustilastot. Tilastokeskus 2014.)

Muusa Jyrkinen, OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija

NRO 4 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5

Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Draaman tajua Oulun Ylioppilasteatterin puheenjohtajalle Matias Tapaniselle teatteri on paljon enemmän kuin harrastus. Tulevana luokanopettajana hän haluaisi viedä kouluihin ajatuksen siitä, että välillä saa myös epäonnistua.

TEKSTI Heidi Hahtola KUVA Anna Mansisto

KANTAAOTTAVAA JA herättelevää.

Sitä ylioppilasteattereiden ohjelmiston tulisi olla Matias Tapanisen mielestä.

Oulun Ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtajana toimiva Tapaninen toteaa ylioppilasteattereilla olevan vapaus koetella rajoja, eikä pieni provosointikaan ole pahasta. ”Siinä on toki riskinsä, että liian kokeileva taide kadottaa yleisön.

Siksi haluaisin yhdistää viihteen kantaaottavuuteen, jotta maksava asiakas ei raavi päätään esityksen jälkeen ja ihmettele, mitä juuri näki”, Tapaninen pohtii taiteen ja yleisön suhdetta.

Hänen mukaansa Oulun Ylioppilasteatteri on menossa teemoiltaan koettelevampaan ja ajankohtaisempaan suuntaan.

Esimerkiksi viime keväänä esitetty, brittiläisen kirjailijan ja mystikon Aleister Crowleyn tarinan kertonut Suuri Peto! -teos oli varsin rohkea avaus, joka vaati tekijöiltään heittäytymistä.

Teatterin näytelmissä on käsitelty myös vanhustenhoidon kaltaisia pysäyttäviä aiheita. Vastapainona on kevyempää ohjelmistoa, kuten tämänkesäinen Kaislikossa suhisee -lastennäytelmä, jossa Tapaninen näytteli Vesirottaa. ”Myös lastennäytelmä voi olla koetteleva, mutta tällöin täytyy miettiä yleisöä, ja sitä, miksi haluamme heidän tulevan teatteriin”, hän toteaa.

Kaikille avoin teatteri Oulun Ylioppilasteatterin yhtenä missiona on tarjota jäsenilleen 6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

mahdollisuus tehdä teatteria ja ilmaista itseään.

Aiemmin pääsyvaatimuksena oli ylioppilaskunnan jäsenyys, mutta nykyään mukaan pääsevät kaikki innokkaat.

Teatterissa on mukana noin 70 harrastajaa, joiden taustat ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat ensimmäistä kertaa tekemässä teatteria, toisille se on lähestulkoon ammatti. ”Tämä on yhteisöajatuksesta lähtevää tekemistä, jossa jokainen voi tulla mukaan omalta tasoltaan ja lähtökohdistaan. Jäsenet voivat tuoda esiin myös itselleen tärkeitä aiheita”, Tapaninen kertoo.

Hänen oma kiinnostuksensa teatteria kohtaan heräsi jo lukiossa, missä hän valitsi kaikki ilmaisutaidon kurssit.

Oulun Ylioppilasteatterissa Tapaninen aloitti näyttelijänä, mutta on sittemmin kokeillut lähes kaikkea ohjaamisesta tuottamiseen. Vain lavastamisesta hänellä ei ole vielä kokemusta.

Vaikka tekijät ovat harrastajia, monille teatteri on paljon enemmän kuin harrastus. Niin myös Tapaniselle, joka myöntää teatterin vievän joskus aivan liikaa aikaa.

Esityskausi mukaan luettuna näytelmän teko on yleensä noin kolmen kuukauden tiivis projekti.

Tapanisen mielestä tiukka tahti on hyvä, sillä se jättää tietynlaista jännitettä myös lavalle. ”Kesänäytelmän kanssa tosin tuli hieman kiire, ja näyttelijänä koin, että viikonkin lisäaika harjoituksiin olisi tullut tarpeeseen”, Tapaninen NRO 4 | 2016

kertoo astumisestaan Vesirotan rooliin.

MATIAS TAPANINEN

Lisää draamaa kouluun

Kotoisin Oulusta, asuu » Koskelassa.

Luokanopettajaksi opiskeleva Tapaninen toteaa teatteriharrastuksesta olevan hyötyä myös tulevan ammatin kannalta. Suuressa ryhmässä oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kuuntelemaan heitä ja ymmärtämään toisten näkemyksiä. ”Ohjaajana sen sijaan taiteellinen näkemys saa ja sen pitääkin mennä muiden mielipiteiden ohi. Siinä ei voi olla kaikkien kaveri kaiken aikaa”, hän täsmentää.

Kouluihin Tapaninen veisi teatterista ennen kaikkea yhdessä tekemisen kulttuuria. Vaikka Tapaninen kuvailee onnistuneen teatteriesityksen jälkeistä tunnetta mahtavaksi, on epäonnistumisen riski niin ikään osa teatteria. Myös tätä voisi kouluissa opetella lisää. ”Improvisaatiossa, johon teatteri pohjaa, saa ja kuulu mokata. Opettaja voisi auttaa lapsia tajumaan, että kaikessa ei tarvitse aina onnistua ja joskus epäonnistuminen voi olla hyvä asia”, Tapaninen miettii.

Hän on iloinen, että koulujen uudessa opetussuunnitelmassa draamalla on aiempaa vahvempi rooli.

Tapaninen toteaa draaman olevan monipuolinen työkalu yli oppiainerajojen. ”On opettajasta kiinni, miten hän hyödyntää taide-aineita opetuksessa.

Toivon, että tulevassa työssäni voin itse tuoda mahdollisimman paljon eri taiteen muotoja lasten arkeen.” •

» Opiskelee Oulun yliopistossa Intercultural Teacher Education -koulutuksessa luokanopettajaksi.

» Työskennellyt kouluavustajana ja kaupassa.

» Oulun Ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtaja, toimii myös ohjaajana ja näyttelijänä.

» Vapaa-ajan viettää avopuolison ja lainakissan kanssa – vapaa-aikaa tosin ei juurikaan ole.

» Lapsena unelma-ammatti oli poliisi, palomies tai Hollywood-tähti.

» Toivoo, että saisi kandin paperit ulos ennen joulua.

» Haaveilee, että osaisi elää niin, että nauttisi elämästä yhtä paljon kuin nyt.

Miksi harrastaa teatteria, Matias Tapaninen?

1 Ihmisten edessä esiintyminen on ensimmäisillä kerroilla tajunnanräjäyttävä kokemus. Se tekee oikeasti ihmeitä.

2 Teatteriharrastus kehittää ihmisenä ja opettaa näkemään maailmaa hieman eri vinkkelistä.

3 Teatteriyhteisössä tapaa valtavan joukon erilaisia tyyppejä.

Oulun Ylioppilasteatterin puheenjohtaja Matias Tapaninen toivoo, että teatterista kiinnostuneet tulisivat rohkeasti mukaan toimintaan. ”Tiedän tapauksia, että olisi haluttu tehdä teatteria, mutta kanavaa ei ole oikein löytynyt. Me haluamme tarjota sen kanavan.”

Vieraissa saleissa | Palstalla käydään eri tieteenalojen luennoilla.

Luento: Persoonallisuuspsykologia Luennoitsija: KM Jutta Karhu.

Kenelle: Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opiskelijoille ja Oulun yliopiston psykologian sivuaineopiskelijoille.

Sisältö: Persoonallisuuspsykologian peruskäsitteet, persoonallisuuden rakenteeseen ja kehittymiseen liittyvät tekijät ja persoonallisuuden tutkimuksen perusteet.

Mistä minuus muodostuu?

Persoonallisuuspsykologian luennolla etsitään vastauksia perimmäisiin kysymyksiin.

TEKSTI JA KUVAT Roosa Veijola

17.00 Linnanmaan kampus on vielä kesäloman jäljiltä lähes autio, kun luennoitsija Jutta Karhu päästää kasvatustieteiden lukitun pääoven edessä odottelevat opiskelijat sisälle. Luentosali KTK112 täyttyy kesätauon jälkeen iloisesti toisiaan tervehtivistä opiskelijoista kellon lähestyessä akateemisesta vartista poiketen tasatuntia.

Kaikille avoimet Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opinnot ovat Oulun yliopiston tutkinto-opiskelijoille ilmaisia, joten suurin osa luennolle osallistuvista 26 opiskelijasta vaikuttaa tulleen paikalle itsetuntemuksen kehittämisen lisäksi myös kesäopintopisteiden ja 8

OULUN YLIOPPILASLEHTI

–tukien toivossa.

Viimeisetkin opiskelijat löytävät tiensä ulkoa luentosaliin ja Karhu aloittaa sukelluksen minuuden syövereihin kertaamalla edellisellä luennolla tarkasteltua McAdamsin persoonallisuuden kolmitasoista mallia. Taululle heijastetun mallin mukaan ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen kokonaisuuden muodostama persoonallisuus voidaan luokitella synnynnäisiin ja taipumuksellisiin piirteisiin, yksilön tyypillisiin sopeutumistapoihin ja tarinalliseen identiteettiin.

Havainnollistaakseen persoonallisuuden eri ulottuvuuksia Karhu pyytää opiskelijoita piirtämään JoNRO 4 | 2016

harin ikkunan, jonka neliosaiseen taulukkoon on jaoteltava McAdamsin mallin mukaan ne persoonallisuuden osat, jotka ovat ihmiselle itselleen tai toisille tietoisia tai tiedostamattomia. Hieman tuskastuneista äänensävyistä päätellen eri tilanteiden mukaan vaihtuvat roolit ja toimintatavat asettuvat huonosti määriteltäväksi.

17.37 Fläppitaululle piirretty neliosainen ikkuna on täyttynyt persoonallisuuden eri ulottuvuuksista, kun Karhu siirtyy käsittelemään avoimeen ikkunaan sijoitettuja persoonallisuuspiirteitä. Piirteiden mittaus ja määrittely on ollut psy-

kologisessa tutkimuksessa suosittua, sillä monien tiedostamattomien ja salattujen tasojen sijaan niitä on pidetty suhteellisen pysyvinä ja näkyvinä tapoina käyttäytyä, tuntea ja ajatella. ”Persoonallisuuserojen tarkastelu on aina kiinnostanut ihmisiä. Nykyajan psykologisoidulle arjelle on tyypillistä itsetuntemuksen kehittäminen esimerkiksi persoonallisuustestien avulla.”

Arkipäivän ja tieteellisen lähestymistavan eroja havainnollistaakseen Karhu kehottaa opiskelijoita tutkimaan peukaloitaan taululle heijastetun peukalon kynnen muotoon perustuvan persoonallisuusa-

testin avulla.

Psykologi Raymond Cattellin 1940-luvulla määrittelemät 16 testauskelpoista persoonallisuuden piirrettä on nykyisin vallitsevassa Big five –teoriassa tiivistetty viiteen peruspiirteeseen: avoimuuteen, ulospäinsuuntautuneisuuteen, sovinnollisuuteen, tunnollisuuteen ja neuroottisuuteen. Karhun mukaan useimmat löytävät itsensä vahvimmin kahdesta peruspiirteestä. ”Kuinka monella korostui kaksi piirrettä yli muiden?” hän kysyy ja ylös nousevien käsien perusteella laskettu otos näyttää noudattavan yleisiä tutkimustuloksia.

19.00 Lyhyen hengähdystauon jälkeen Karhu johdattelee meidät piirteiden analyyttisesta määrittelystä vaikeammin mitattavan minuuden äärelle. Siinä missä piirteet yleensä sijoittuvat Joharin ikkunassa avoimeen ja siten muille näkyvälle tasolle, minuus rakentuu yleensä myös muille salatuista kokemuksista. ”Minuus perustuu siihen, minkälainen käsitys ja ymmärrys yksilöllä on itsestään”, Karhu tiivistää.

Minuuden tarkastelussa lähdetään varhaisista kokemuksista liikkeelle.

”Otetaan tähän väliin vähän tällaista freudilaista näkökulmaa.”

Varhaislapsuuden kokemukset ja ympäristöltä saatu palaute vaikuttavat siihen, miten ihminen käyttäytyy myöhemmin parisuhteessa ja muiden ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Minuus rakentuu siten itsensä toteuttamisen lisäksi vuorovaikutuksessa läheisten ja vanhempien kanssa. Eheän ja positiivisen minäkuvan ylläpito on minuuden muodostumisessa olennaista. ”Ihminen voi hyvin silloin, kun ihanneminä on mahdollisimman lähellä senhetkistä todellista tilannetta”, Karhu huomauttaa opiskelijoiden tehdessä ahkerasti muistiinpanoja.

19.15 McAdamsin kolmitasoisessa mallissa on edetty synnynnäisistä piirteistä elämän aikana vuorovaikutuksessa muiden kanssa muotoutuvaan identiteettiin.

Karhu kuvailee identiteetin rakentumisen neljää tasoa, jossa lapsuuden selkiytymätön identiteetti muuttuu nuoruudessa vähitellen kypsäksi identiteetiksi joko omaksumalla muiden asettamat odotukset ja lähipiirin valmiiksi asettamat arvot tai identiteettikriisin eli omien

arvojen ja ratkaisujen etsimiseen perustuvan moratoriovaiheen kautta.

Moni luennolla istuvista näyttää hieman huojentuneelta Karhun huomauttaessa, ettei moratoriovaihe ole koskaan pysyvä tila, vaan nuoruuden kriisit ja hapuilut johtavat yleensä lopulta kypsään ja ehjään identiteettiin.

19.35 Luennon päättää digitaalisen kulttuurin tutkijan Sari Östmanin videohaastattelu, jonka mukaan elämäjulkaiseminen eli oman elämän jakaminen netissä muiden nähtäväksi on omaksuttu nopeasti osaksi modernia identiteettiä viimeisen 20 vuoden aikana.

Luentosalissa keskustelu siirtyy pian sosiaalisen median hyötyihin ja haittoihin. Kasvatuksen ammattilaisia kiinnostaa erityisesti somen rooli lasten identiteetin muokkaajana, kun koko elämä moratoriovaiheineen on pysyvästi kaikkien näkyvillä.

McAdamsin mallista on päädytty minuuden syövereiden kautta Facebookin vaaroihin, kun Karhu päästää opiskelijat ulos elokuiseen kesäiltaan. Luentosalin ovien sulkeutuessa Linnanmaan kampus hiljenee vielä hetkeksi. •

HANNAMARI LUHASTO, 26 varhaiskasvatuksen 2. vuoden opiskelija

Miksi ala kiinnostaa sinua?

Pidän lasten kanssa työskentelystä ja olen kiinnostunut kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. nalyysin mukaan. Hieman kyseenalaisen pika-analyysin perusteella suurin osa opiskelijoista tunnustautuu luonnollisiksi ja romanttisiksi onnenpekoiksi.

18.04 Ulkoisten ominaisuuksien arvioinnista siirrytään pian hieman vakavammin otettaviin piirreteorioihin, jotka perustuvat tilastoanalyysin avulla luotuihin yhteisiin käsitteisiin ihmisluonteesta. Luennolla istuvien itsetuntemus joutuu peukaloiden pyörittelyn jälkeen pian uudelleen koetukselle, kun Karhu pyytää opiskelijoita tarkastelemaan omia luonteenpiirteitään taululle heijastetun Big five –piirre-

Miksi olit tällä luennolla?

Olen opiskellut psykologian perusopintoja kesällä hyödyntääkseni niitä sivuaineopinnoissani.

Mitä sait tältä luennolta irti?

Luennolla käsiteltiin piirteitä, minuutta ja identiteettiä, jotka ovat persoonallisuuteen liittyviä käsitteitä.

Mistä kirjoitit muistiinpanoja?

Kirjoitin muistiinpanoja kaikista luennoilla mainituista asioista, jotka vaikuttivat tärkeiltä tai kurssin sisällölle keskeisiltä.

NRO 4 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

9

Linnanmaan kampus | Muutokset jatkuvat.

Linnanmaan kampukselle pääsy jatkossa ympäri vuorokauden Arkkitehdit muuttavat Linnanmaalle tilapäistiloihin joulukuussa 2016, mistä aiheutuu muutoksia kampukselle. Yksi näistä on tarve ympärivuorokautiseen pääsyyn kampukselle.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala KUVA Anna Mansisto

ARKKITEHDIT MUUTTAVAT Oulun keskustassa sijaitsevasta yksiköstään Linnanmaan kampukselle tilapäistiloihin joulukuussa 2016. Tilapäistilat tulivat tarpeelliseksi, kun heille tarkoitettujen tilojen remontti viivästyi ja nykyisten tilojen vuokrasopimus päättyy vuoden 2016 lopussa.

Oulun yliopiston tilapalvelupäällikkö Arto Haverinen ja turvallisuuspäällikkö Pertti Hoskio kertovat, että arkkitehdeille on tehty vaihtoehtoiset sijoitussuunnitelmat, ja tilapäisen paikan osalta päätös tehdään lähiviikkoina. ”Lopullinen sijoituspaikka arkkitehdeille tulee olemaan entinen Luna-kirjasto. Tilojen remontti alkaa joulukuussa 2016 ja arkkitehdit pääsevät muuttamaan sinne joulukussa 2017. Ensimmäiseen kerrokseen tulevat studio- ja opiskelutilat ja toiseen kerrokseen henkilökunnan työhuoneet”, Haverinen kertoo.

Arkkitehdit tulevat saamaan lisäkulkuoikeuksia Linnanmaan kampukselle. Lisäkulkuoikeudet pääovien aukioloaikojen ulkopuolella ovat tiedekuntien tuottamia palveluita, joiden avulla opiskelijat pääsevät kampukselle mihin kellonaikaan tahansa. Esimerkiksi tieto -ja sähkötekniikan tiedekunnan opiskelijoilla on kulkuluvat. Myös arkkitehtiopiskelijoilla on ollut kulkuoikeudet keskustan tiloissa ja tarve niille on myös Linnanmaan kampuksella.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila on tehnyt töitä 24/7 -kampuksen eteen, sillä Hannilan mukaan sillä mahdollistetaan pääsy opiskelun äärelle ajasta riippumatta.

Haverinen ja Hoskio kertovat osasta Tiedekirjasto Pegasuksen toisen kerroksen tiloista olevan suunniteltu ovien aukioloajoilla 24/7 tilaksi. ”Tila on tarkoitus pitää auki kello 21 saakka, jonka jälkeen sinne voi jäädä

12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

vaikka koko yöksi työskentelemään”, Hoskio ja Haverinen kertovat.

Tiedekirjasto Pegasuksen toisen kerroksen tiloja ei ole vielä otettu ympärivuorokautiseen käyttöön kirjaston johdon toimesta. ”Valmiudet on, eli tila voidaan ottaa vaikka heti ympärivuorokautiseen käyttöön”, Hoskio sanoo.

Haverisen ja Hoskion mukaan myös PR 106 -mikrohalliin järjestetään 24/7-pääsy. Pegasuksen toinen kerros on syksystä asti auki aamuseitsemästä iltayhdeksään. Kyseinen aukioloaika mahdollistaa paremmat työskentelyolosuhteet kuin nykyinen aamukahdeksasta iltaseitsemään -aukioloaika.

Haverinen kertoo, että myös kaikkia opiskelijoita koskevia kulkulupia on mietitty, mutta niiden hallinnointi on suunniteltava mahdollisimman joustavaksi. Myös Hannila on kulkulupien kannalla. ”Kulkuluvat olisivat turvallisemmat, ja kulkulupien avulla opiskelijoilla olisi oikeus päästä tiloihin työskentelemään milloin tahansa. Kulkulupien avulla tiedettäisiin kuka on ollut missäkin, ja pääsy kampukselle olisi vain tietyillä ihmisillä”, Hannila huomauttaa.

Haverisen mielestä kulkuluvissa huomionarvoista on, ketkä opiskelijat oikeasti tarvitsevat sellaisen kampukselle. Haverinen ja Hoskio pitävät 24/7-kampuksen ihanteena Hannilan mainitsemia kulkulupia, jotka olisi mahdollista toteuttaa yhdessä OYY:n kanssa niin, että kulkuluvan saisi automaattisesti esimerkiksi opiskelijakorttiin. ”Kun opiskelija aloittaa opinnot yliopistossa, hän saisi kulkuluvan kampukselle automaattisesti opiskelijakortin yhteydessä. Valmistumisen jälkeen kulkuoikeudet poistuisivat. Kulkuluvan avulla opiskelijat pääsisivät tiettyihin tiloihin kellonajasta riippumatta, ja kulkuluvan saisivat kaikki, jotka sen tarvitsevat”, NRO 4 | 2016

Haverinen miettii.

Hannila ei tyrmää ajatusta kulkuluvan yhdistämisestä opiskelukorttiin. ”Idea on selvittämisen arvoinen, enkä itse näe ongelmia käytännössä.

Hinta tuskin nousee liian korkeaksi toteuttaa”, Hannila pohtii.

Toinen tapa on mahdollistaa ovien aukioloajoilla 24/7-tilat kampuksella, mutta sen toteuttaminen ja rajaaminen on hankalampaa, koska osa tiloista on keskellä kampusta.

Mallia arkkitehdeiltä Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä on aiemmin työskennellyt arkkitehtuurin tiedekunnassa, jossa on ollut ympärivuorokautisia tiloja opiskelijoiden käytössä. ”Opiskelijoilla on ollut pääsy studiotiloihin, kirjaston medialoungeen, mikroluokkiin ja muihin omaehtoisen oppimisen tiloihin ympäri vuorokauden”, Hentilä listaa.

Hentilän mukaan tiedekunnan opiskelijoilta on tullut toiveita ympärivuorokautisesta kampuksesta, ja hän itse näkee 24/7-kampuksen hyvänä asiana. Sen avulla opiskelijan on mahdollista pysyä mukana opiskeluissa ja tulla sinuiksi yliopiston kanssa. ”Opiskeluajat ovat lyhentyneet ja opiskelijoilta vaaditaan enemmän tulosta. Opiskelijoiden tulee kokea olevansa osa yhteisöä, ja tuntea ole-

vansa kotona yliopistolla”, Hentilä näkee.

Hentilä ei pidä huonona ratkaisua, jossa joko osaan Linnanmaan kampuksesta pääsisi työskentelemään vuorokauden ympäri tai iltaisin. ”Esimerkiksi arkkitehdiksi opiskelu on hyvin intensiivistä ja siksi opiskelijoilla on ollut ympärivuorokautinen pääsy osaan kampuksesta. Järjestelmä on toiminut hyvin eikä siellä ole ollut ongelmia.

Edes kirjastosta ei ole viety mitään, vaikka sinnekin on ollut pääsy kirjaston sulkemisajan jälkeen”, Hentilä huomauttaa.

Arkkitehdeillä ylimääräisistä hälytyksistä tai vartijakäynneistä maksoivat opiskelijat. Aluksi tällaisia tapahtumia oli Hentilän mukaan muutama, mutta alun jälkeen ne loppuivat, ja opiskelijat käyttivät kampuksen tiloja vastuullisesti.

Hentilä tuo esille myös verkkoopiskelun. Hänen mukaansa sen voisi toteuttaa niin, että opiskelijat pystyisivät suorittamaan opintojaan verkon avustuksella ajasta ja paikasta riippumatta.

Koulutusrehtori pitää kuitenkin verkko-opiskelua toisaalta jopa pelottavana vaihtoehtona, sillä silloin opiskelijat saattaisivat olla enemmän omissa laatikoissaan eivätkä välttämättä samalla tavalla fyysisesti tekemisissä toistensa kanssa, kuten nyt. •

Kuvareportaasi | Oulun yliopiston kolme kampusta.

Kolmen kampuksen elämää Tämän syyslukukauden ajan Oulun yliopiston opiskelijat opiskelevat vielä kolmella kampuksella: Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja keskustassa. Tammikuusta 2017 alkaen kampuksia on enää kaksi, kun arkkitehtitiedekunta muuttaa keskustasta Linnanmaalle.

KUVAREPORTAASI Anna Mansisto TEKSTIT Minna Koivunen

RENTOUTUMINEN. Tammikuussa avattu Tellus on löytänyt käyttäjänsä. Rentoutumistilassa voi luentojen välillä käydä rauhoittumassa ja vaikka ottaa päiväunet.

KIEPPI. Lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus Kontinkankaalla vihittiin käyttöön vuonna 2004. Portaita kutsutaan Kiepiksi.

POTKULAUTA. Suurin osa lääketieteelisen tiedekunnan opiskelijoista liikkuu Kontinkankaan kampuksella potkulaudoilla, koska välimatkat ovat pitkiä sairaalan ja luentosalien välillä.

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 4 | 2016

LOPUN AJAT. Arkkitehtiopiskelijoiden viimeinen syksy keskustan kampuksella on käynnissä, sillä loppuvuodesta heillä on edessään muutto Linnanmaalle.

LIVEMUSIIKKIA. Linnanmaan kampuksen Central station -ravintolassa voi joko itse soittaa pianoa tai nauttia muiden tuottamasta livemusiikista.

NRO 4 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15

Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

Labour Market: Catching Your “Jobba” in Finland ANALYSIS BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

elusive animal in general. Finnish Jobba is even more quirky and hard to catch even if you are armed with education, skills, experience and open mind.

Both Finnish and international students might struggle to find work here in Finland, especially the one matching their education. Recently, Minister of Education and Culture Sanni Grahn-Laasonen suggested that university funding should be distributed based on the measure of employment quality as nowadays there are several fields of study that are churning out too many unemployed.

If we speak about foreign students only, numerous graduates from Finland’s international degree programmes offered in English find themselves working as cleaners and dishwashers. According to data released by the country’s Centre for International Mobility (CIMO), technology graduates have a 2% better than average employment rate, whereas the employment rate of those who had studied business and administration is 5–6% poorer than average. Just over half of foreign graduates stay after graduating from a Finnish university to work.

Let’s face it – with the high cost of living, the limited opportunities to learn the “difficult” language, “JOBBA” IS A RATHER

”

the small and competitive labour market, the residence permit bureaucracy, chances of getting employed in Finland are rather slim.

Thus, it is very important for international students to know this and plan their careers wisely. For example, one of the popular coping strategies of staying in Finland is taking up further studies, including 2nd Master’s or PhD programs.

The growing pool of global talent available for Finnish employers has not been efficiently used yet. Workplace diversity in Finland is advanced when it comes to women and disabled people, but so far there have been few efforts to increase cultural diversity. In a growing number of cases Finnish employers find international graduates either overqualified due to their international experience or irrelevant if the company doesn’t have any international operations.

So, what can you do? First of all, ask questions, investigate the opportunities of building a career in your field in Finland. Be more active and brave in expanding your social and professional networks and contacting employers. Consider entrepreneurship as a way to employment. And try to stay as down to earth as possible. The situation on the Finnish labour market is rather tricky at the moment – don’t put your career off to decide about till the last day of your studies. •

The growing pool of global talent available for Finnish employers has not been efficiently used yet.

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 4 | 2016

Hi 5,

University of Oulu is taking steps toward making examinations more manageable. Enter Examinarium!

Things to Know About Examinarium

BY Marcelo Goldmann

Remarkable Flexibility Examinarium is the new form of taking exams from our very own University of Oulu. The supervision is done with cameras and the dates and hours are flexible.

This means you get to choose when to take your exam and in which time slot. You can make a reservation for an exam earliest 30 days before the exam date and latest 7 days before the exam date. The exam times can be 8-12, 12-16, and 16-20. The maximum students allowed per time slot is 24. If you wish to cancel your registration, you have to do it 3 days in advance.

Just A Few Steps And You’re In Step 1: Agree with your teacher. Step 2: Register to the exam. Step 3: ???. Step 4: Profit. Alright, maybe I skipped a step or two. Nevertheless, the registration is indeed done in the Optima environment and you must have an agreement with your teacher about it.

Examinarium Room Is Located In Linnanmaa The room where the magic happens is on Linnanmaa campus, in room TL 102 in the corridor Fysiikankatu.

This corridor is found between TellUs and Central Station, near the green coatracks. Can’t miss it!

Examinarium Also Takes A Summer Holiday The Examinarium is closed during summer between July 4th and August 8th. So be sure to take this into account when planning your exams.

Save The Trees!

At the moment, exams in Examinarium are still paperbased. However, in the near future, examinations will be done electronically as so-called e-exams. This will hopefully mean less strain for your wrist while answering all the questions from your exam.

One Day at the “New” University of Oulu

In case you have not noticed yet, our University has been upgraded to the next level – not only is the attitude changing more and more towards an international, forward-looking one, also the whole Corporate Design has been renovated. And with it some venues. Let’s check out the best improvements for a super-efficient day at the ‘new’ University of Oulu!

TEXT BY Bianca Beyer ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

Food Supply Start your day with a healthy breakfast Scandinavian-style early in the morning, return for lunch where you can choose between salad buffets, super-cheap meal and a bit fancier dishes, and conclude your day with a dinner! When studying in Oulu, you’ll never need to cook anymore.

Also the restaurants have changed lately: In January 2016, Fazer Amica took over most of the restaurants from the all-time-present Uniresta.

Luckily, for us consumers there’s not much of a difference, the prices are the same, the restaurants can be found at the same spots, and you can get food from 7:45 onwards.

For the daily lunch-menus, check ruoka.kitchen, you’ll find both providers there!

Relax And Chill If you don’t feel like studying in a quiet room in the library Pegasus, which is also renewed (open till 7 pm on its longest days with an extra area till 9 pm), you could relax in one of the newly invented corners with sofas and armchairs you’ll find all across the campus.

If that’s too busy for you, find your guild’s room – there’s usually sofas, coffee, nice people and some games. Try it!

A newly opened, a bit churchy, quiet room close to L3 offers space for mediation and relaxation – working there is prohibited!

Mens sana en copore sano All this eating and studying calls for some physical counter-balance!

When the days get shorter and it’s too slippery outside to run around our beautiful Linnanmaa area, use the Uni’s facilities for staying healthy!

With the sportspass you can enter numerous gyms around the city, participate in classes for free or at low cost, or go swimming in one of Oulu’s pools.

Check out the details here: http:// www.oulunkorkeakoululiikunta.fi/ or download the sports app (OKKL)!

Stay Connected You surely know how to find your lecture halls in weboodi, your lecture material in Optima, and books and articles in the online-databases of the library, right?

But did you know there is even an app for our Uni? Tuudo (replaces Aapo) can soon be downloaded for Android and iOS, and it helps you stay on top of your schedule and the room-maze our Uni sometimes seems to be.

TellUs Innovation Area The probably biggest change has taken place in the former library Tellus, which is now the TellUs Innovation Area: You can book group-work-rooms, hang out in the ‘nest’ for relaxing, have constructive meetings in cute cubicles or a bigger one at the stage. You can find a mentoring service, or

NRO 4 | 2016

become an entrepreneur and be supported by experts who already succeeded in that.

Put your CV to the acid test or connect with companies for your later life already. Check out more info on their webpage (http:// www.oulu.fi/tellusarena/), or just pay a visit – there’s another café and hang-out area!

OULUN YLIOPPILASLEHTI

17

JOTTA TIEDÄT ENEMMÄN.

Seuraavat numerot:

12.10.

14.11.

Vuokravakuus kaikissa asunnoissa

250 €

Kohtuuhintaisia koteja Kun säästää vuokrassa – jää rahaa muuhunkin.

KAS vuokra-asunnot tarjoaa kohtuuhintaisia ja turvallisia vuokra-asuntoja kaikenlaisiin elämäntilanteisiin. Vapaat kohteet löydät sivuiltamme www.kas.fi

KAS vuokra-asunnoilla on Suomessa noin 8 000 kotia 30 eri paikkakunnalla.

Luettavaa Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Kivinen tie tornille

(WSOY 2016, suomennos Jaakko Kankaanpää)

KOLUMNI | Oulun seudun luontomatkailun ongelma ei ole pelkkä markkinointi.

E

nnen kesälomille lähtöä kirjoitin Ylkkärin kolumniini kritiikkiä siitä, miten huonosti Oulun seutu hyödyntää luontomatkailua turismissaan. Tekstin taso jäi kaivelemaan.

Se oli ohuelta pohjalta kirjoitettua nakkelua siitä, miten tietoa kohteista on vaikea löytää ja Oulun seutu hukkaa ainutlaatuista potentiaaliaan keskittymällä kauppakeskuksiin.

Noh, kokemusta on kesän mittaan kerätty pyörimällä ympäri laitapusikoita ja lampareita - ja päällimmäisenä ajatuksenani on ollut se, että ehkä olin sittenkin liian kiltti. Oulun seudun luontomatkailun ongelma ei ole pelkästään markkinoinnin tasossa, vaan myös kohteiden surkeassa kunnossa ja tasossa.

Kempeleenlahdella suojelualueen luontoa esittelevistä kylteistä saa säänpieksännän jäljiltä hädin tuskin selvää, Oulunsalon Akionlahdella lintutornille osoittavat kyltit eivät ole millään tapaa avuksi - tornin löytäminen on työn ja tuskan takana. Ja kun paikalle lopulta löytää, niin on se vähän haitarista nähdä ensimmäisenä kasaan romahtanut puuvaja.

Sanginjoen suojelualueella sijaitsevat Myllykosken ja Isokankaanjärven kodat on suunniteltu pieleen: tulisija jää niin kauaksi laavusta, ettei sillä ole mitään mahdollisuutta lämmittää nukkumapaikkaa. Myllykoskella toki on paremminkin rakennettu, vanhempi laavu, mutta sen katto on tullut sisään. Kunnosta päätellen jo jonkin aikaa sitten.

nosti, jos käyt Virkkulan luontokeskuksessa, mutta muualla ei niinkään. Esimerkiksi Temmesjokisuun lintutornin löytäminen on seikkailu sinänsä ja torniin kapuaminen hiton kuumottavaa hommaa, kun koko laitos on kallistunut astekaupalla oikealle.

Kaikkein hirveimmässä kunnossa ovat luontokohteisiin johtavat tiet: sekä Myllykoskelle että Isokankaanjärvelle mentäessä autoremontti on todellinen riski. Kempeleenlahden lintutornille johtava tie ei ole kuin reilun sata metriä pitkä ja joka kerta sen ajaminen hirvittää.

Ja ironista kyllä, kun nuo öljypohjanpirstojataipaleet ajaa loppuun, tulevat vastaan ylpeän kirkkaina loistavat kyltit: ”Oulun kaupungin virkistyskohde”. Ei. Näin.

Tiedän että rahat ovat nyt Suomessa tiukilla, mutta luontopalvelujen tarjoamisesta tinkiminen on suurin piirtein tyhmintä kuviteltavissa olevaa hommaa. Mikään ei ole ihmiskunnalle niin tärkeää kuin planeetta Maa ja sen herkkä ekosysteemi. Ja mitä enemmän ihmisillä on mahdollisuuksia päästä kokemaan luonnon tenho henkilökohtaisesti, sitä todennäköisemmin biodiversiteetti säilyy myös tuleville sukupolville.

Mutta jos ette mitään meinaa tehdä asialle, niin pitäkää ehdottomasti luontomarkkinointikin sitten hiljaisena. Noloa olisi, jos joku sitten tulisikin.

”

Temmesjokisuun lintutornin löytäminen on seikkailu sinänsä.

LIMINGANLAHDELLA HOMMA toimii hie-

Iikka Kivi on stand up -koomikko, joka miettii kuumeisesti miten keikat voisi jatkossa tehdä lintutornilla.

Tanssi | Tanssi on taidetta, urheilua, hyvinvointia ja rentoutumista.

OuDance Festival JoJo - Oulun Tanssin Keskus -yhdistyksen järjestämän OuDance Festivalin teema on tänä vuonna fyysinen empatia.

Luvassa on monipuolinen kattaus teatteria, kilpatanssia, paritanssia, katutanssia, ilma-akrobatiaa ja nykytanssia.

Ohjelmassa muun muassa Pirjo Yli-Maunulan uusi tanssia, nykysirkusta, ääntä, valoa ja visuaalisuutta yhdistävä Torni-teos, joka kutsuu yleisön syvälle Intiön vesitornin uumeniin sekä australialaisen Nick Powerin Cypher, joka on neljän maailmanluokan b-boyn ylistys hip hop -kulttuurille.

Esitysten lisäksi festivaali

tarjoaa myös keskusteluja, klubbaamista ja saunomista.

Lisäksi yleisölläkin on paljon mahdollisuuksia tanssimiseen, esimerkiksi Rotuaarin Päivätansseissa.

Katso koko ohjelma osoitteesta: www.jojo.fi/ festivaali/ Ympäri kaupunkia 14.–18. syyskuuta.

Brittiläisen Andrew Michael Hurleyn esikoisromaani Hylätty ranta on saanut häikäisevän vastaanoton: romaani nappasi brittiläisen Costa-palkinnon esikoisromaanien sarjassa ja valittiin brittiläisen kirja-alan vuosittaisessa palkintogaalassa sekä vuoden esikoisromaaniksi että vuoden romaaniksi. Eikä ihme – Hylätty ranta on hämmästyttävän varmaa työtä esikoisromaaniksi.

Hurleyn romaani sijoittuu Loneylle, LuoteisEnglannissa sijaitsevalle jumalanhylkäämälle rantakaistaleelle. Siellä seisova ränsistynyt outo talo on kertojan, teini-ikäisen Tonton ja hänen veljensä Andrew’n äidin mielestä mitä mainioin paikka vuosittaiselle pääsiäisretriitille. Pääsiäisviikon pyhiinvaellukselta odotetaan suuria: katolisen uskon riittejä pakonomaisen tarkkaan toistava äiti uskoo Loneyn pyhäkön lähdeveden parantavan Andrew’n mykkyyden.

Seurueen rukoillessa, paastotessa ja ripittäytyessä Loney saa yhä ahdistavampia piirteitä.

Tonto haluaa suojella veljeään kaikelta pahalta, mutta Loneyssä pahaa taitaa olla liikaa yhden ihmisen hallittavaksi.

Hurley kirjoittaa kuin enkeli, ja Loneyn armotonta luontoa kuvatessaan hän on vahvimmillaan: piiskaava merituuli ja kattoa vasten naputtava rankkasade välittyvät elävästi kotisohvalle asti. Hurleyn luoma Loney on kylmä, arvaamaton ja nopeasti nousevan vuorovetensä vuoksi monelle kohtalokas ranta.

Uhkarohkeat simpukankerääjät eivät ymmärtäneet minkä kanssa olivat tekemisissä vaan ajoivat autonsa hiekalle pakoveden aikaan ja ajautuivat maihin vasta viikkokausien kuluttua kasvot vihrein, iho nukkaisen pehmeänä. Joskus sellaiset murhenäytelmät päätyivät uutisiin, mutta Loneyn julmuus oli niin vääjäämätöntä, että yleensä kukaan ei muistanut sen onnettomia uhreja […].

Onko Hylätty ranta sitten kauhuromaani, kuten kannen sisäteksteissä luvataan? Kyllä ja ei.

Siitä löytyvät toki moni goottilaisen kauhun tunnusmerkeistä: on hirtettyjä noitanaisia, kummallisen alkukantaisia kyläläisiä, vihamielinen ja raivoava luonto, epämääräisiä viittauksia vanhan talon hulluuteen ja kaikenlaisiin kirouksiin.

Mutta kauhu ei koskaan ota täysillä otetta lukijan kurkusta. Lukija odottaa säpsähdyttävää yllätyskäännettä, Gillian Flynnin Gone Girlromaanissa lanseeraamaa totaalista maailmankuvan niksautusta. Hurley ei kuitenkaan päästä lukijaansa niin helpolla.

Suoraviivaisen kauhun sijaan Hylätty ranta on eteerinen, salaperäinen, hitaasti kasvava ja nautinnollinen luettava. Teos kuvaa kauniisti veljeyttä ja velvollisuutta, uskoa ja siitä luopumista. Se on rakennettu niin vetävästi ja kirjoitettu niin kauniisti, että se on pakko ahmaista yhdessä illassa. Romaanin ansioksi voi laskea myös sen, ettei se anna helposti sulateltavaa vastausta siihen, oliko romaanin kauhistuttavuus alkuperältään arkista vai yliluonnollista.

Siksi lukukokemus onkin niin mieleenpainuva ja mieltä sopivasti häiritsevä.

Anni Hyypiö

NRO 4 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

19

Mainoksia

Kuunneltavaa of Montreal: Innocence Reaches

Miksi en usko enää humanismiin KOLUMNI | Onko luottamus ihmisen kykyihin ajanut meidät lopun partaalle, pohtii Riihinen.

O

len tällä kolumnipaikalla puolustanut humanismia. Opiskelenhan kirjallisuutta, rakastan taiteita ja palvon sivistystä. Kesällä aloin taas pohtia humanismin toista puolta. Eikö klassinen humanismi, siis luottamus ihmisen kykyihin, ole ajanut meidät tilanteeseen, jossa olemme: lopun partaalla. Enkä ole kovin ylidramaattinen näin todetessani.

Kerrataanpas mediasta, mitä kaikkea kesällä tapahtuikaan. ”Tutkimus: Maapallo siirtynyt uuteen suuren joukkotuhon aikaan – ihminen vaarassa kadota”, otsikoi Helsingin Sanomat 20. kesäkuuta.

Sitten tuli Brexit ja terroristi-iskuja, kovia uutisia.

Heinäkuu oli taas hieman kuivaa aikaa, ja iltapäivälehdet kunnostautuivat pelottelemaan ihmisiä Venäjän sotavoimilla ja mansikkakriisillä. ”Varoitus: Maailman megafauna vaarassa kuolla pois”, Uusi Suomi uutisoi elokuun alussa nojaten 40 tutkijan tekemään ennusteeseen. Mutta sitä ei ehditty miettiä, kun Anttila meni konkurssiin, ja netistä tilattu alennusleivänpaahdin uhkasi jäädä saamatta. ”Maapallon luonnonvarat loppuvat tänään” (IS. 8.8). Mutta on jo alkusyksy, ja hallituskin heräilee levittämään kriisitietoisuutta ja vuoroin sättimään suomalaisia ankeasta ilmapiiristä. ”Suomi on pelokas kansa”, Katajanokan oraakkeli ja hieno mies Sixten Korkman totesi vasta Yle Radio 1:ssä. Niin kai. Suomalaiset pelkäävät muun muassa yrittäjyyttä, ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä, Sannin tuhmia sanoituksia, Putinia ja mitä heistä ajatellaan (oma analyysini – ei Korkmanin).

Olen hämmästynyt siitä, miksi ihmiset eivät pelkää hysteerisissä määrin sitä, että heidän lapsensa joutuvat todistamaan todennäköisesti ennenäkemättömiä ympäristökatastrofeja, suurnisäkkäiden joukkotuhon ja jopa ympäristösotia. Tästä ei edes Korkman puhu. Tästä ei puhu juuri kukaan muu

kuin ilmastotutkijat, muutamat esseistit ja taiteilijat, joita kukaan ei ehdi kuunnella.

Humanismin kritiikki nousi voimakkaasti esiin toisen maailmansodan jälkeen. Osa valistusajan filosofian arvostelijoista näki keskitysleirit, ei humanismin epäonnistumisena, vaan johdonmukaisena jatkumona humanismille. Jean-Paul Sartren mukaan humanismin vastinpari on rasismi: humanismi perustuu poissulkemiselle, ei-valkoisten toiseuttamiselle. Ranskalaisen antropologin Claude Lévi-Straussin mukaan humanismi, joka orjuuttaa luontoa, kykenee orjuuttamaan myös muita ihmisiä. Ihmisyyden asettaminen luonnon yläpuolelle johtaa siihen, että humanismi tuhoaa lopulta itse itsensä.

Lévi-Straussin päätelmä itsensä tuhoavasta humanismista on monella tasolla ajankohtaisempi kuin koskaan. Miksi jauhamme triviaaleista asioista samalla, kun käännytämme hädänalaisia ihmisiä kuolemaan ja vedämme koko elonkirjoa vessanpöntöstä alas? Kyse ei ole tiedonpuutteesta. Tiedetään, että tiukennetulla turvapaikkapolitiikalla tapetaan ihmisiä. Tiedetään, että maapallo ei kestä esimerkiksi nykyisenlaista lihankulutusta. Mutta silti moni hyväksyy tämän, jos ei ihanteissaan, niin käytännössä.

Antti Nylénin mukaan ihmisten ajattelun ja käyttäytymisen välillä on ”kivulias ratkelma”. Ihminen on tekopyhä. Ajatuksessa voi olla nihilismin siemen, mutta myös kohta, jossa on katsottava omaa rumuuttaan peilistä. Vapaus, veljeys ja tasaarvo ovat johtaneet humanismin saavutusten lisäksi luonnon ja ihmisten alistamiseen. On aika siirtyä kohti posthumanismia – maailmaa, jossa ihmiset eivät ole enää etusijalla.

Crystal Castles: Amnesty (I)

Keulahahmo Alice Glassin lähdön jälkeen ensimmäinen Crystal Castles -albumi esittelee solisti Edith Francesin vahvasti käsiteltyine lauluineen. Suuria muutoksia itse musiikissa ei ole: alakulo on vahvasti läsnä, ja vankat rytmit sekä ajoittain metelin puolelle kallistuva elektropop ovat yhä CC:lle leimallisia. Alkuaikojen kokeellisuus on kuitenkin kateissa, eikä Ethan Kathin väsäämältä biisirintamalta suuremmin tarttumapintaa löydy muutamaa osumaa lukuun ottamatta.

Tupakan ystävät: Mummola

Eleonoora Riihinen on maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija.

Keikat | Musiikki on parasta livenä.

Tuokio-klubi Liikemiehet on tunnetusti ryppyotsaisten soittajien asiallisesti pukeutuva ja ennen näkemätön kokoonpano, jonka jäsenille Hanna Brotherus on tehnyt koreografian soittamisen oheen.

Kokoonpanossa muun muassa saksofonisti Jukka Perko ja beatboxaaja Felix

Nimestään huolimatta amerikkalainen of Montreal on uudella levyllään houkuttelevampi kuin aikoihin. Skaalaansa laajentanut bändi pelailee leppoisahkon, twang-kitaroidun indierockin ohella jopa nyky-EDM:n elementein. Let’s Relate polkaisee synabiitillään muuntautumisleikin käyntiin ja vie tunnelmiin, joiden olisi jo aiemmin suonut huokuvan yhtyeen tuotoksista. Täysillä ryhmä ei uskalla uusille tuulille antautua, mistä johtuva epätasaisuus on levyn suurin puute.

Hoodfest Zenger. Esityksen teema on leikki tavoitteenaan herättää kaikki leikkimään. Niin tekevät soittajatkin ilman pelkoa itsensä nolaamisesta ja virheistä. Ilmaisliput tuntia ennen ovelta.

Hiphop-festarit, joilla esiintyvät muun muassa Asa, Eevil Stöö, Aivovuoto & Khid, Stepa, Julma H, Likainen etelä, Laineen Kasperi, Juju ja Lyömättömät.

Kulttuuritalo Valveella tiistaina 13. syyskuuta.

Areenalla Terminaalissa 30.9.–1.10.

Peräti kymmenhenkinen Tupakan Ystävät on ex-Nypykkä Markku Palmusen johdolla tehnyt kolmannen pitkäsoittonsa. Jotenkin osuvasti nimetty Mummola tarjoaa nostalgista, torvisektioin ryyditettyä poprockia aikuiseen makuun.

Soundissa kohtaavat muun muan Juliet Jonesin Sydän ja J. Karjalainen, ja musiikki on enemmän 1990-lukua kuin nykypäivää myös sävellyksiltään ja sanoituksiltaan.

Valmiiksi elähtäneen kokonaisuuden naivistista vaikutelmaa lisää Palmusen hiomaton laulutyyli.

Marko Pyhähuhta

NRO 4 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

21

Koettavaa

Lasikatosta läpi Hiukkavaaraa Oulun taidemuseossa 8. tammikuuta 2017 saakka KOLUMNI | Stereotypioihin uskomalla tasa-arvo-ongelmat säilyvät.

V

uoden alussa Aalto-yliopistossa julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus nais- ja miesjohtajien ominaisuuksista ja uralla etenemisestä. Tutkimuksessa selvitettiin noin 25 000 johtoryhmän jäsenen piirteitä ja palkkoja, aineistona olivat kaikki Ruotsin yritysten johtoryhmät lukuun ottamatta mikroyrityksiä ja perheyrityksiä.

Vaikka vertailussa oli 85 eri ominaisuutta, kuten koulutus, uran pituus, älykkyys ja sosiaalinen kyvykkyys, ei nais- ja miesjohtajien erilaisilla ominaisuuksilla pystytty selittämään sitä, miksi miesjohtajia valitaan useammin toimitusjohtajiksi ja miksi johtoryhmien naiset saavat Ruotsissa 27 % vähemmän palkkaa kuin miehet.

Tutkijoiden mukaan todennäköisimmäksi syyksi eroille jää syrjintä.

Tutkimus siis todisti, että mies valitaan todennäköisemmin toimitusjohtajaksi, koska hän on mies ja naisen uralla vastaan voi tulla lasikatto.

Valitettavasti akateeminenkaan maailma ei ole lasikatoista vapaa.

Oulun yliopistossa lasiin törmää professuurin kohdalla: tohtorikoulutettavista noin 40 % on naisia, ja suhde pysyy suunnilleen samana myös toisella ja kolmannella tutkijanportaalla. Neljännelle portaalle kynnys on naisille miehiä suurempi, sillä Oulun yliopiston professoreista enää noin 25 % on naisia.

meidän sukupolveamme, eli tilanne oikeastaan korjaantuu itsestään ajan kanssa. Tiesitkö, että Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistolla on ollut 2000-luvulla 19 eri puheenjohtajaa, joista kaksi on ollut naisia?

Uskomattominta on, miten moni myös akateemisessa maailmassa todella uskoo, että naisten ura ei tyssää rakenteellisiin ongelmiin, vaan naisten omiin kykyihin. Ja siinäpä ongelman ydin onkin: asenteissa. Niin kauan, kun on yleistä uskoa ennemmin omiin stereotypioihin naisista ja miehistä kuin tutkittuun tietoon, on tasa-arvo-ongelmia. Ihmisten arvot ja asenteet sekä ohjaavat poliittista päätöksentekoa että muokkaantuvat vallalla olevan politiikan mukaisiksi. Jos yliopistoväki uskoo, että miehet ovat luontaisesti parempia professoreja, miehiä myös valitaan professoreiksi yhtä kyvykkäiden naisten edeltä.

Lasikatot eivät murru itsestään.

Kyvykkäiden ja kunnianhimoisten naisten lisäksi tarvitaan puhetta tasa-arvosta, jotta voidaan muuttaa asenteita. Tarvitaan puhetta tutkitusta tiedosta ja rohkeutta puhua oman yhteisön ongelmista. Myös Suomi tarvitsee vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka sanovat ääneen olevansa feministejä ja puhuvat sekä naisten että miesten kohtaamista tasa-arvo-ongelmista. Maailma ei parane pelkillä hyvillä ajatuksilla, jos niitä ei uskalleta sanoa ääneen.

”

Tarvitaan puhetta tutkitusta tiedosta.

EMME OLE VALITETTAVASTI ongelmamme kanssa yksin, vaan luvut ovat samansuuntaisia muissakin Suomen yliopistoissa. Olen usein kuullut väitettävän, että ongelma ei koske enää

Liisa Väisänen on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija.

Näyttelyt | Kaikki meistä ovat omalla tavallaan luovia.

Anna Emilia Järvinen Riitasointuja Kolme vuotta Limingan Taidekoulussa opiskelleen oululaiskuvataiteilijan neljännen yksityisnäyttelyn teokset kertovat elämän pyhyydestä, inhimillisen elon ristiriitaisuuksista, säälimättömyydestä ja empatiasta.

Esillä on noin vuoden

kiivaan työskentelyn ja tutkimisen tuloksia, öljyvärija sekatekniikkamaalauksia sekä veistoksia.

Raskaassa ja huumaavassa projektissa Järvinen heittäytyy sisälle ja vierelle, intuition johdattelemana kokeillen ja etsien mitä tahansa.

Lorenzö: Way North – Chronicles of Nervei

Kulttuuribingolla 16. syyskuuta saakka.

Pohjoisessa valokuvakeskuksessa 24.9.–23.10.

Näyttely kertoo PohjoisNorjassa sijaitsevan Nervein kylän tarinaa kolmen kuukauden ajalta talvella, kun kylään pääsee vain meriteitse.

Entiselle kasarmialueelle Hiukkavaaraan syntynyt kuvataitelijoiden, bändien ja verstaiden muodostama luovan toiminnan keskittymä on Suomen suurimpia. Hiukkavaaraanäyttelyyn kutsuttiin 12 kuvataiteilijaa yli 30 Hiukkavaarassa työskentelevän taiteilijan joukosta, ja he loivat sitä varten uusia töitä.

Yhteisnäyttely on monipuolinen kokonaisuus, josta saa oivan kuvan tämän hetken oululaistaiteesta. Mukana on perinteisen maalaustaiteen lisäksi valokuvia ja veistoksia sekä erilaisista materiaaleista tehtyjä tilateoksia.

Mieleenpainuvimpiin teoksiin kuuluvat Anni Arffmanin viisi mustavalkoista paperileikkausteosta, jotka on hienovaraisesti valaistu. Teosten tarkat yksityiskohdat ja omaperäinen tyyli miellyttävät.

Tilateoksista Kari Södön värikkäät puuinstallaatiot Who Killed the Joy and Play ja Seasons in the Sun saavat pysähtymään.

Suosikkini ovat kuitenkin Päivi Pussilan kolme syvänsinistä taulua Suuri rakkauskertomus, Sydänpuu ja Sininen laulu. Niissä on sekä abstraktiutta että konkretiaa.

Teosten lisäksi näyttelyssä on taiteilijoista videohaastatteluja, joissa he muun muassa kertovat siitä, mistä heidän motivaationsa työskentelyyn kumpuaa.

Minna Koivunen

Sata sankaritarinaa urheilusta Pohjois-Pohjanmaan museossa 8. tammikuuta 2017 saakka Urheilu on täynnä tähtihetkiä ja pettymyksiä, joita tämä Pohjois-Pohjanmaan museon näyttely esittelee. Ensimmäisistä moderneista olympialaisista on kulunut 120 vuotta, joten aihe on ajankohtainen.

Pääosin Helsingin Urheilumuseosta lainatun esineistön varaan rakennettu näyttely on ajallisesti kattava, mutta kuitenkin vain pintaraapaisu suomalaiseen urheiluhistoriaan. Mukana on muun muassa vuoden 1995 jääkiekon MM-kultamitali, Lahden hiihdon MM-kisojen doping-käryyn liittyvä, huoltoasemalle unohtunut lääkärinlaukku, Matti Nykäsen komea mitalikokoelma, Enni Rukajärven ja Eero Ettalan lumilaudat, oululaistaitoluistelija Susanna Pöykiön kisaasu ja helsinkiläisnaisvoimistelijoiden puku vuodelta 1881.

Minna Koivunen

NRO 4 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23

Päättymätön(kö) tarina

KOLUMNI | Vuodet kypsyttävät väitöskirjan tekijää ja kerryttävät varmuutta.

K

ehtaanko edes sanoa? Olen ikuinen opiskelija, humanisti, joka ei oikein mitenkään saa pistettä paperinsa perään.

Maisterin paperit sain aikaiseksi yliopiston määrittämässä tavoiteajassa ja vähän allekin, mutta väitöskirja on venynyt yli kymmenen vuotta, kun ihanne olisi saada hattu ja miekka alle viiden vuoden.

Nykyään aloitan konferenssipaperini AA:sta tutulla lausahduksella: Hyvää päivää, nimeni on Marjut Puhakka ja aloitin väitöskirjani vuonna 2005. Olen tiedeaddikti. En osaa lopettaa päättelyä ja analysointia. Kun muut tuottavat kansalaiset menevät iltaisin työpäivän jälkeen nukkumaan, minä pyörin sängyssäni unettomana miettien filosofiaa, kirjallisuutta ja ihmisyyttä. Työpöydälläni pölyttyy kirjakasa, joista vanhimmat lainat on uusittu lähes yliopiston kirjaston maksimäärä 99 kertaa. Aion ihan oikeasti joku päivä lukea joka ikisen niistä, sillä olen päättänyt, etten palauta niitä ennen kuin olen niitä väitöskirjassani hyödyntänyt.

Sekä minua että yliopistoa varmaan kiinnostaa, miksi nimeni roikkuu vuodesta toiseen jatkokoulutettavien listalla. Ensimmäinen hypoteesini on, että valitsin väärän alan ja tutkimuskohteen.

Minulla oli myös mahdollisuus lähteä opiskelemaan rakennusinsinööriksi tai jollekin muulle käytännön alalle, mutta valitsin humanismin, koska kirjallisuus ja kulttuuri ovat aina kiehtoneet minua. Tutkin väitöskirjassani zombikirjallisuutta ja -elokuvia.

Kuka sitä rahoittaisi? Ilman rahoitusta minun on elätettävä itse itseni. Se tarkoittaa rahan eteen työskentelemistä ja sitä, että kahdeksan tunnin työpäivän, kotitöiden, perheen, harrastusten ja muiden elämää täyttävien asioiden jälkeen minulle ei juuri jää aikaa.

ta (ohjauksen ja tiedottamisen vuoksi) ja toisaalta huono asia (lisää byrokratiaa). Jos olisin jo opintojen alkuvaiheilla saanut enemmän opastusta verkostoitumisessa, rahoituksen hankkimisessa ja muissa käytännön asioissa kuin kuten tiedonhaussa, olisin ehkä (jossittelua) saanut vauhdikkaamman alun.

Toisille väitöskirja on jos ei nyt 100 metrin pyrähdys niin ainakin korkeintaan lyhyt punnerrus maisterintutkinnon ja työelämän välimaastossa.

Toisille, kuten minulle, siitä tulee maratoni, jolla testataan motivaatiota ja kestävyyttä. En ole vielä valmis luovuttamaan. Minut pitää liikkeessä tutkimusaiheeni, josta löydän vuosienkin jälkeen uutta ja kiinnostavaa. Humanistisella alalla pitkäksi venynyt opiskeluaika ei ole aina pahasta. Vuosien aikana olen ehtinyt kypsyä, olen ehtinyt pohtia huolella sitä mitä teen ja olen saanut varmuutta. Minulle antoisaa on ollut myös verkostoituminen. Pisimmillään väitöskirjani on vienyt minua Orlandossa järjestettyyn konferenssiin (matkan rahoitin lainalla suurimmaksi osaksi itse). Olen saanut puhua aiheestani ympäri maailmaa tulevien tutkijoiden kanssa ja yllättynyt siitä, että yksi kaukana pohjoisessa asuva Puhakka ei ole ainoa zombiilmiöstä kiinnostunut.

Ehkä minun ei tarvitse niin kovin sittenkään hävetä pitkäksi venähtänyttä väitöskirjamatkaani.

Olen matkan varrella ehtinyt katsella maisemia. Olen ehtinyt kypsytellä (ja välillä itsekin kypsyä) väitöskirjani aihetta. The Kirja valmistuu kun se on valmis. Siihen asti nautin matkasta.

”

Kun muut tuottavat kansalaiset menevät iltaisin työpäivän jälkeen nukkumaan, minä pyörin sängyssäni unettomana miettien filosofiaa, kirjallisuutta ja ihmisyyttä.

MINUA AHDISTI AINAKIN alkutaipaleellani myös tiedon puute. Nykyään on UniOgs, mikä on toisaalta ihan hyvä asia jatko-opiskelijan kannal-

Marjut Puhakka on jatko-opiskelija ja hard core humanisti, joka on varustettu nörtin aivoilla ja uskoo zombiapokalypsiin korkeintaan vertauskuvallisella tasolla, mutta omistaa kaiken varalta kirjan ”How to survive a zombie apocalypse”.

NRO 4 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25

Alumnilta oppia | Palstalla Oulun yliopiston alumnit kertovat työelämästä.

Marjo Weissenfelt harmittelee opiskeluajoistaan vain sitä, ettei lähtenyt vaihtoon.

Innostus kemiaan johti opettajuuteen Kemiaa Oulun yliopistossa pääaineenaan opiskellut Marjo Weissenfelt ei aina tiennyt haluavansa opettajaksi. Luonteeseensa sopivalle alalle hän päätyi puolivahingossa.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala KUVA Anna Mansisto KEMPELEEN LUKIOSSA KEMIAA ja pääosin lyhyttä matematiikkaa vuodesta 2010 opettanut Marjo Weissenfelt kertoo pitävänsä työn vaihtelevuudesta.

Jokainen päivä on erilainen, kurssit ja oppilaat vaihtuvat ja kemian opetuksen työt vaihtelevat. Myös mukavat työkaverit ja työyhteisö saavat kiitosta.

Omassa opetuksessaan Weissenfeltiä kiehtoo uusien näkökulmien, menetelmien tai töiden etsiminen kemiassa, ja niiden kokeileminen yhdessä oppilaiden kanssa. Weissenfeltiä ilahduttavat motivoituneet oppilaat. ”On mukava nähdä oikeasti kemiasta tai matematiikasta kiinnostuneita oppilaita.”

Weissenfeltille oli lukiosta valmistumisen jälkeen selvää lähteä opiskelemaan Ouluun. Hän kertoo innostuneensa kemiasta jo yläasteella. ”Opiskelu ei ollut pelkkää teoriaa, sillä yläkoulussa kemian tunneilla sai tehdä kokeellisia töitä ja työskennellä enemmän käsillä tehden kuin muilla tunneilla.”

Enemmän käytäntöä yliopistoon Opiskeluaikoja Weissenfelt muistelee lämmöllä. 18-vuotiaana Kajaanista Ouluun muuttanut Weissenfelt kulutti viikot viettäen opiskelijaelämää, ja viikonloppuisin hän palasi kotiin Kajaaniin.

Weissenfelt kertoo opintojen ohjauksen olleen hänen opiskeluaikanaan erilaista kuin nykyään.

”Silloin ei ollut niin paljon ohjausta.

Itse piti ottaa asioista selvää ja opetella niitä kantapään kautta.”

Weissenfelt ei aluksi keksi mitään, mitä olisi tehnyt toisin opiskeluaikana. ”Olisin voinut lähteä vaihtoon, mikä harmittaa ehkä kaikkein eniten.

Silloin ei ollut rohkeutta lähteä, ja nyt kun olisi, ei perheellisenä pysty yksin lähtemään reppureissaamaan ja näkemään maailmaa.”

Weissenfelt on ollut kemiasta kiinnostunut tutkijan lailla. Hän kertoo haahuilleensa aluksi, ja huomanneensa jossain vaiheessa hakevansa pedagogisia opintoja sivuaineeksi.

Weissenfelt on tyytyväinen sivuainevalintaansa, sillä se vei hänet sinne, missä hän nyt on.

Yliopisto-opinnot Weissenfelt näkee hyödyllisinä ja kasvattavina. ”Antoisin vuosi opiskelujen kannalta oli vuosi, jolloin tein opetusharjoittelut. Opetusharjoittelussa oli paljon käytännönläheistä harjoittelua, suunnittelin esimerkiksi yhden kemian kurssin toisen opiskelijan kanssa ja seurasimme toisten opetuskertoja.”

Parannettavaakin Weissenfelt löytää teoriapainoitteisista opinnoista, ja hän toivoo, että suorittaessaan opetusharjoittelua olisi ollut enemmän käytännön opetusta ja vähemmän luentoja.

Näytteiden käsittelijästä opettajaksi Ennen valmistumistaan kemian aineenopettajaksi Weissenfelt ehti

työskennellä muun muassa Mobimatic Oy:llä tuotannon työntekijänä.

Weissenfelt vitsailee olleensa Mobimaticilla ”johtotehtävissä”, sillä työnkuvaan kuului esimerkiksi erilaisten kaapeleiden ja joskus myös erilaisten kytkentöjen tekeminen. ”Johdottaminen oli pikkutarkkaa näpertämistä, ja varsinaista aivot narikkaan hommaa”, Weissenfelt naureskelee.

Weissenfeltin ensimmäinen oman alan työ oli Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa, missä hän määritti järvikunnostuskohteiden fosforiadsorptioisotermejä sekä pääsi myös reissaamaan Kuusamoon näytteidenottoa varten.

Opetusharjoittelu osoitti Weissenfeltille hänen haluavan pelkästään kemian aineenopettajaksi. Opettaminen on hänelle luontevaa ja osa hänen perusluonnettaan. Niinpä hän ei hankkinut kemistin pätevyyttä.

Weissenfelt teki myös jonkin verran aineenopettajan sijaisuuksia Oulun ympäristökunnissa ennen valmistumistaan. Nykyinen työ tärppäsi hakemalla. ”Valmistuttuani keväällä 2010 hain töitä ympäri Suomen. Hain 30 paikkaan, ja sitten Kempeleestä sain töitä samana syksynä. Olisin päässyt myös etelään töihin, ja eräs rehtori taisi suuttua minulle, kun olin jo saanut töitä muualta”, hän naurahtaa.

Kuusi vuotta yhdessä paikassa on kuin lottovoitto nykypäivänä, sillä opettajia valmistuu koko ajan, ja heille on heikosti töitä tarjolla.

NRO 4 | 2016

MARJO WEISSENFELT » Valmistunut 2010 filosofian maisteriksi pääaineenaan kemia. Sivuaineena opiskeli matematiikkaa, kasvatustiedettä ja fysiikkaa.

» Töissä Kempeleen lukiossa kemian ja matematiikan aineenopettajana.

» Yliopisto-opinnoissa parasta oli opiskeluaika kokonaisuudessaan.

» Haastavinta opiskeluissa oli elämän aikatauluttaminen, sillä osa asioista olisi vaatinut enemmän pohdintaa, kuin mihin itse oli valmis.

» Ensimmäinen oman alan työ oli harjoittelu PohjoisPohjanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa.

» Kemian pro gradu -tutkielma käsitteli nestemäisiä biopolttoaineita ja niiden opetusta perusasteella ja lukiossa.

» Unelmoi omasta kesämökistä järven rannalla.

Weissenfelt onkin erittäin onnellinen saadessaan olla töissä nykyisessä työpaikassaan. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

27