Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 4/2014

UUNO Wappu Mode: On OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 4/2014 54. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

European Elections in Finland 2014

Olavi Uusivirta Yritt盲jyysliite

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

4/14

Vaikutuksentekijä s. 14 Olavi Uusivirta taitaa sanojen värikkään maailman ja saa esiintyessään yleisön pauloihinsa.

2.4.2014 54. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi

Yrittäjyysosio s. 6–11

PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl

Tämän numeron teema on työelämä ja yrittäjyys.

Vierailimme aiheen tiimoilta Business Kitchenillä ja tapasimme kaksi hieman eri vaiheissa olevaa startup-yritystä.

TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi.

Toimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, minna.koivunen@oyy.fi.

Kysyimme lisäksi Oulussa yrittäjyyttä tukevilta organisaatioilta vinkkejä opiskelijalle, jota yrittäminen kiinnostaa.

KANSI Matias Haataja LEHDEN TEKIJÄT Bianca Beyer, Harri Filppa, Matias Haataja, Liisa Hildinger, Annika Jukkola, Margarita Khartanovich, Tapani Lintula, Heidi Niemelä, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Hanna Sarkkinen, Saga Skiftesvik, Janne Taanila, Maria Yarandaykina ja Anna Ylönen.

European Elections in Finland 2014 p. 31

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

On 25 May 2014 Finland will elect thirteen members to the European Parliament. Each delegate will represent 417,436 citizens of the country.

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 30.4.2014. Deadline materiaaleille on 21.4.2014.

Consider this number for a moment – it is twice more than the population of Oulu! Such a small group of people is responsible for shaping your future on top of the EU pyramid.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Voiko oppiaineessasi opiskella kandidaatiksi 32 opintotukikuukauden turvin?

OPINTOTUKI, tuo opiskelijan toimeentulo ja ainakin teoreettinen täysipäiväisen opiskelun mahdollistaja, on nykyään kaksiportaisesti sovitettu yliopistosta valmistuvan tutkintoihin. Alempaan tutkintoon eli kandidaattiin on varattu nykyisellään korkeintaan 37 tuettua kuukautta. Maisterivaiheeseen jää loput käyttämättä jääneistä 55 kuukaudesta.

Järjestelmässä on sekä hyvää, että huonoa. Parhaimmillaan kaksiosainen tuki rytmittää opiskelua ja motivoi opiskelemaan. Pahimmillaan se aiheuttaa turhan pullonkaulan toimeentuloon ja opiskelujen loppuunsaattamiseen. Paljon on kiinni yliopiston ohjauksesta ja opetuksesta, ennen kaikkea siitä että tutkinnot on aidosti mahdollista suorittaa valtakun-

nan tasolta asetetuissa määräajoissa. Lisäksi ohjauksen on tuettava tätä tavoitetta pienryhmäohjauksesta omaopettajaan ja kandidaatintyön ohjaajaan.

Miten sinun oppiaineessasi tämä kuvio toimii? Esimerkiksi valtakunnallisen kandipalautteen tuloksista kannattaa ottaa koppi ja arvioida sen tuloksia tätäkin taustaa vasten.

OPINTOJEN

KAKSIPORTAISUUS

lisää merkitystään ensi syksynä.

Opintotukiasetuksen luonnos, johon OYY:ltakin pyydettiin kommenttia, linjaa että kandidaatin tutkintoa varten on jatkossa varattu vain 32 opintotukikuukautta. Vielä pari vuotta sitten keskimääräinen kandidaatin tutkinnon suoritusaika valtakunnallisesti oli 47 käytettyä

opintotukikuukautta. Ero näiden lukujen välillä on hurja. Toki vuonna 2012 opintotuen kaksiportaisuus ei ollut vielä voimassa ja luku on varmasti pienentynyt, mutta onko riittävästi?

NÄHTÄVÄKSI JÄÄ mikä luku ensi syksynä on lopulta kandidaatin tutkintoon varattujen kuukausien kohdalla, mutta opintotukikuukausien kokonaismäärän pienentyessä se tulee olemaan nykyistä alempi.

Edellisessä OYY:n sosiaalipoliittisen valiokunnan kokouksessa kuultiin, että maantieteen laitoksella asiaan on herätty.

Laitoksen palautepäivillä oli käyty keskustelua tutkinnon kaksiportaisuudesta ja opintotuesta osana sitä. Henkilökunnan ja opiskelijoiden keskustellessa

yhdessä asiasta oli nykytilanteeseen löytynyt kehitettävää.

USKON ETTÄ SAMANLAINEN yhteen pöytään istuminen toisi melko monella laitoksella yliopistossamme samanlaisia tuloksia. Haastankin kaikki yliopiston oppiaineet ottamaan kevään palautepäivillä yhdeksi keskustelun aiheeksi kaksiportaisen opintotuen ja sen reunaehtojen toteutumisen.

Allekirjoittanut jättää nyt aktiivisen toiminnan ylioppilaskunnassa ja yliopistoyhteisössämme ja siirtyy kohti uusia haasteita.

Kiitän kaikkia menneistä vuosista ja hyvästä yhteistyöstä ja toivotan samalla hyvinvoivaa tulevaisuutta kaikille yliopistoyhteisömme jäsenille.

Linjan takaa Tapani Lintula Kirjoittaja on Oulun ylipiston ylioppilaskunnan väistyvä sosiaalipoliittinen asiantuntija. @ylkkari

4/2014 | 3

Intro

PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

Ongelmallinen 55 suomalaisille korkeakouluille numero, jota seurataan entistä tarkemmin. Vähintään 55 opintopistettä vuodessa suorittaneet opiskelijat tuottavat yliopistoille potin, joka on 11 prosenttia koko Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamasta rahasta. Lähitulevaisuudessa tuota prosenttiosuutta on suunniteltu nostettavan prosenttiyksiköllä.

Oulun yliopistossa merkittävin rakenteellinen muutos entistä useamman 55 opintopistettä lukuvuodessa saavuttavan opiskelijan tuottamiseksi on lukukauden pidentäminen. Eniten se koskee tekniikan alan opiskelijoita, joille opetusta ei järjestetä toukokuussa käytännössä ollenkaan.

Aika näyttää, millaisin painostuskonstein ja millä aikataululla yliopisto aikoo istuttaa teekkarit luentosaleihin vielä toukokuussa. Tällä hetkellä tekniikan opiskelijat menevät toukokuuksi töihin. Teollisuus palkkaa tekniikan alan opiskelijoita kesätöihin jopa huhtikuun lopusta syyskuun alkuun.

Yliopiston näkökulmasta neljän kuukauden vuosittainen työssäolojakso on turhan kuormittava. Jos teekkarit opiskelisivat useiden muiden opiskelijoiden tavoin yhdeksän kuukautta ja olisivat töissä kolme LUVUSTA 55 ON TULLUT

Teekkareiden näkökulmasta tilanne on hölmö. Käytännössä heitä painostetaan muuttamaan toimiaan, koska he tekevät yliopiston mielestä liikaa töitä.

”

kuukautta, se toisi yliopistolle tuon 55 opintopisteen kriteerin muodossa huomattavan summan riihikuivaa.

TEEKKAREIDEN NÄKÖKULMASTA tilanne on hölmö. Käytännössä heitä painostetaan muuttamaan toimiaan, koska he tekevät yliopiston mielestä liikaa töitä.

Yhteiskunta ei hyödy siitä, jos teekkarista saadaan diplomi-insinööri puoli vuotta aiempaa aikaisemmin, jos hän kuitenkin kerryttää opintojensa aikana kokemusta työelämästä puoli vuotta vähemmän. Keskivertoteekkarin näkökulmasta lisä-

työskentelykuukausi tuo taas mukavasti sekä pientä lisäluksusta elämiseen että lisää kokemusta työelämästä, minkä avulla itsensä työllistäminen opiskelujen loputtua on helpompaa.

AJATUS 55 OPINTOPISTEEN rajapyykin suhteen on kaunis ja hyvä. Sillä halutaan painostaa yliopistoja joustavoittamaan opiskelua ja mahdollistamaan tutkintojen suorittamista aidosti myös kesäisin. Joustavoittamiselle on todella tarvetta ja varaa joustaa on paljon.

Toteutus kuitenkin ontuu, jos ja kun opintojen aikaisesta työnteosta rangaistaan. Luulisi, että yhteskunnan näkökulmasta on se ja sama, aloittaako veronmaksaja veronmaksun opiskelujen aikana vai sen jälkeen – varsinkin kun tutkimusten mukaan opiskeluajan työssäkäynnistä on sekä yksilölle että yhteisölle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Ja toisaalta tälläkin painostuskeinolla on uhkakuvansa. Jos jollain oppiaineella uhkaa loppua rahat kesken, laskeeko se mieluummin opintopisteisiin oikeuttavien suoritusten tasoa vai vähentää väkeä ja kuihtuu? Aivan.

Ja koulutuksen tason laskuun Suomella ei ainakaan ole varaa.

Sisällys

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Ajankohtaista 4 Kukaan ei halua päättää yliopistojen profiloitumisesta 5 Kieroa huumoria Islannista

Yrittäjyys 6 Startti työelämään 7 Nälkä kasvaa syödessä 8 Kaukana nollasummapelistä 10 Ouluun ilmapiirin perässä

Kulttuuri 12 Kuusistojen poikkeuskevät 14 Vaikutuksentekijä 19 Riisuttuna riisui ennakkoluuloja

Kampuksella 20 Omstart-vetoinen kaksivuotias 22 Nuoret vaikuttajat 25 Vieraissa saleissa 26 Kampuksen kasvot 26 Kiltahuonekierros 28 Haarukassa 29 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit 4 Poliittinen eläin: Iso G 23 Taanila: Yhteen sovittamattomat 20 Hallitus linjaa: Uskaltakaa yrittää!

Arviot 29 Kylie Minogue: Kiss Me Once 29 Weeping Willows: The Time Has Come

Uuno 30 Fine Point: Keep Calm and Stop Racism!

30 Hi 5, Ways to Become a Volunteer (And What For?) 30 Day with the Finns: Wappu Mode: On 31 In the Spotlight: Why They Matter And What To Expect? oulunylioppilaslehti

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista MIHIN MENOSSA YLIOPISTO? • teksti Ville Koivuniemi

Kukaan ei halua päättää yliopistojen profiloitumisesta Oulun yliopistolla järjestetyn Mihin menossa yliopisto? -seminaarin puhujat olivat eri mieltä monista asioista, mutta yllättäen myös varsin yksimielisiä useista. Esimerkiksi OKM:n virkamiehille toivottiin parempaa tietotaitoa, eikä mittaamista itseään vastustettu.

SUOMEN YLIOPISTOJEN henkilökunta ei pidä osaamisensa mittaamista itsessään ongelmana, mutta tavat, joilla mitataan saavat armottoman kritiikin. Asia käy ilmi muun muassa KTT Kirsi-Mari Kallion väitöksessä, joka tutki suoritusmittauksen vaikutuksia tulosohjattujen yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan työhön.

Asia sai vahvistusta Oulun yliopistolla 14. maaliskuuta järjestetyssä seminaarissa, johon oli kutsuttu Kallion lisäksi puhumaan informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori, YTT Erkki Karvonen, Oulun yliopiston koulutusrehtori Olli Silvén ja uudistuksiin julkisesti nihkeästi pitkään suhtautunut kansainvälisen politiikan professori, eurovaaliehdokas Heikki Patomäki.

Kallion mielestä mittaaminen istuu yliopistomaailmaan jo lähtökohtaisesti huonosti. ”Yliopistot ovat löyhäsidonnaisia organisaatioita. Esimerkiksi tiedekunnat ovat vain löyhästi sidonnaisia toisiinsa”, Kallio totesi ja jatkoi, että yliopistotyö on omalla tavallaan luovaa työtä. Kallion tutkimuksen pääviesti on selvä: ”Henkilökunnan omasta mielestä yliopiston kriteerit ovat määrällisiä, mutta henkilökunta itse haluaisi arvioida suoriutumistaan laadullisin kriteerein.”

Järkevää mittaamista toivotaan Kallion mukaan suurin osa vastaajista ei haluaisi olla mittauksen ulkopuolella kokonaan. Sen sijaan mittausta nykyisellään ei pidetä onnistuneena. Tulokset kiteytyvät varsin osuvasti yhteen Kallion kyselylomakkeen provokatiiviseen väitteeseen.

Se menee näin: Nykyään yliopistoissa sillä, mitä tuotetaan ei ole niinkään väliä; tärkeintä on, että tuotetaan paljon ja nopeasti. Erittäin kuvaavaa on, että 966 vastaajasta 715 henkilöä eli pyöreästi kolme neljästä oli väitteen kanssa täysin samaa mieltä tai osin samaa mieltä.

Ehkäpä vielä pöyristyttävämpää on, että 26 henkilöä eli ainoastaan 2,7 prosenttia vastaajista oli väittämän kanssa täysin eri mieltä.

Erkki Karvonen nyökytteli Kallion analyysille ja lisäsi, että vaikka yleensä mittareiden ajatellaan kuvaavan todellisuutta, niillä on myös todellisuutta tuottava vaikutus. ”Silloin se on heti politiikkaa”, Karvonen alleviivasi. Hänen mukaansa vähänkin kieroutuneet kannustimet kääntävät mittaamisen hyödyt päälaelleen. ”Seurauksena tuleekin sellaista (tutkimusta), mitä ei ollenkaan haluttu”, Karvonen selvensi.

Myös Heikki Patomäki antoi varsin kovasanaista kritiikkiä mittareiden toimivuudesta. ”Nyt ajatellaan, että jos meillä on kaksi makkaratehdasta ja ne yhdistetään, on kokonaisuus enemmän kuin osiensa summa.

Mutta todellisuudessa se ei pidä kategorisesti paikkaansa. Tämä nykyinen rahanjakopolitiikka on lähempänä neuvostoliittolaista suunnitelmataloutta kuin vapaata markkinataloutta”, Patomaki veisteli.

Olli Silvén muistutti, että mittareilla on hyvä tarkoitus ja mittaamiselle on tarvetta.

Hänkin myönsi, että mittarit eivät ole nykyisessä muodossaan optimaaliset ja arveli, että ne muokkautuvat koko ajan järkevimmiksi. ”Tarkoitus on muovata Suomen yliopistolaitosta. Aivan varmasti nämä mittarit eivät ole lopulliset.”

Silvénin mukaan mittareissa tapahtuneiden muutosten ydin on positiivinen. Hänen mukaansa ne ainakin pyrkivät palkitsemaan tällä hetkellä asiaankuuluvasti tutkimuksen laadusta.

Huomio rekrytointeihin Silvénin mukaan Oulun yliopiston ja suomalaisyliopistojen ylipäätään pitäisi kiinnittää erityistä huomiota professorien rekrytointiin. ”Jos ei löydy hyvää, ei pitäisi rekrytoida. Suomessa otetaan vain seuraava

jonossa”, Silvén sanoi. ”Millä mittarilla paras proffa?”, yleisössä istunut informaatiotukimuksen yliopistonlehtori Vesa Suominen tivasi Silvéniltä. ”Humanistit mittaavat sitä omilla mittareillaan”, Silvén vastasi.

Tapahtumaa seurannut yleisö muuttui enemmän samanmieliseksi Silvénin kanssa, kun tämä kertasi sitä, kuinka passiivisia professoreja suomalaisyliopistoissa on. Jotkut eivät ole esimerkiksi julkaisseet tai opettaneet vuosikausiin.

Kun Oulun yliopiston hallituksen jäsen Seija Jalagin kysyi Silvéniltä, että eikö näille passiivisille professoreille voisi tehdä jotain, Silvénin vastaus oli sarkastinen: ”Minähän olen vain apulaisrehtori. Tätä pitäisi varmaankin kysyä joltain Oulun yliopiston hallituksen jäseneltä.”

Monista asioista samaa mieltä Kaikki kutsutut tuntuivat olevan yksimielisiä siitä, että olisi kaikkien etujen mukaista, että opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) virkamiehet ymmärtäisivät yliopistoista ja tieteen tekemisestä paremmin.

Silvénin mukaan OKM:n virkamiesten tietotaidon puute johtaa etenkin siihen, että OKM on haluton painostamaan yliopistoja profiloitumaan tietyllä tavalla, vaikka toisaalta rahanjakomalli kannustaa profiloitumaan.

Silvén antoi kritiikkinsä myös yliopistoille, koska ne eivät hänen mukaansa osaa profiloitua ollenkaan itsenäisesti, vaan kaikki ikävät päätökset joudutaan tekemään selkä seinää vasten. Hänen mukaansa siinä ei ole myöskään mitään uutta. ”Oulun yliopiston entinen rehtori Juhani Oksman totesi aikanaan, että on se hyvä ettei Oulun yliopiston teknillistä tiedekuntaa perustettu kivikaudella, koska kivenlouhintatekniikan osasto veisi edelleen ison osan määrärahoista”, Silvén vitsaili. ■

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen

Iso G GRADUPROSESSIA VOI VERRATA lapsen kasvatukseen.

Prosessi on pitkä ja hidas, mutta jälkeenpäin tuntuu kuin aika olisi mennyt siivillä. Matkan varrella on paljon itkua ja hampaiden kiristelyä, mutta myös oivalluksen, ilon ja oppimisen hetkiä. Annat itsestäsi niin paljon, että lapsesta tulee hyvin rakas, jopa jonkinlainen minän jatke. Rakkaasta lapsesta on vaikea luopua vaikka poikasen olisi jo aika lentää pesästä.

Kun kotoa lähdön hetki vihdoin koittaa, iskee toisille tyhjän pesän syndrooma, kun taas toiset ottavat ilon irti uudesta vapaudesta. Oma lapseni lensi pesästä muutama viikko sitten. Olo on huojentunut, mutta tyhjä.

GRADUSTA ELI ISOSTA G:STÄ puhutaan opiskeluvuosien aikana paljon. Jotkut alkavat jännittää graduprosessia jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Jännittäjän silmissä gradu paisuu elämää suuremmaksi asiaksi, sen tekeminen lykkääntyy ja valmistuminen venyy.

Oma graduprosessini ei ollut mitenkään helppo.

Erityisesti aiheen valinta tuotti tuskaa ja oli vaikeaa löytää hektisestä elämästä tilaa, aikaa ja istumalihaksia vaativalle ajatustyölle. Jossain vaiheessa meinasi iskeä jopa pieni gradumasennus. Urakka tuntui liian suurelta ja vaikeasti lähestyttävältä.

LOPULTA LÖYSIN ITSEÄNI kiinnostavan aiheen ja hommat alkoivat sujumaan. Erityisesti helpotti oivallus siitä, etten ole tekemässä mitään ihmiskunnan suuntaa mullistavaa tutkimusta vaan opinnäytetyötä.

Myös riman asettaminen riittävän matalalle helpotti hommaa. Tajusin, ettei suurin osa tulevaisuuden työnantajista tule ikinä olemaan kiinnostuneita gradustani.

Ajan löytäminen oli silti vaikeaa, mutta sain sitäkin järjestettyä kun merkkasin kalenteriin ylös ajat, jolloin aion kirjoittaa ja pidin niistä myös kiinni. Itse kirjoitustyö oli mielenkiintoista ja palkitsevaa. Olisin voinut hinkata työtä vielä pitkään, mutta lopulta vain päätin, että nyt riittää. Poikasen oli aika lähteä pesästä.

KOHTA ON SIIS MAISTERIN paperit meikämuijan taskussa. Tähänastisen elämäni suurin saavutus on käsillä. Seitsemän vuotta siihen meni. Kuulun siis niihin huonoihin opiskelijoihin, jotka virallisen totuuden mukaan pilaavat Suomen kansantalouden ja henkisen ilmapiirin lorvimalla yliopistolla liian kauan.

Olen kuitenkin vankasti sitä mieltä, että on hyvä hankkia työ- ja elämänkokemusta jo opiskeluaikana.

Ajoissa valmistunut ja työntekoa karttanut maisteri voi näyttää hyvältä paperilla ja kansantalouden kirjanpidossa. Mutta tosityöelämässä pärjää yleensä paremmin maisteri, joka on opiskeluaikana tehnyt töitä, hankkinut kansainvälistä kokemusta ja sivistynyt laajasti, vaikka sitten olisikin opiskellut pari vuotta tavoiteaikaa pidempään. Väitän myös, että tällainen maisteri on kansantalouden kokonaisuuden kannalta parempi.

EN TÄYSIN YMMÄRRÄ Suomessa vallitsevaa hysteriaa liian pitkistä opiskeluajoista. En varsinkaan niiden kohdalla, jotka tekevät töitä opintojen ohessa. Eläkettä opintojenkin aikana tehtävä työ kerryttää ja opintojen aikainen työ parantaa työelämävalmiuksia ja vähentää opiskelijan tarvetta turvautua sosiaalitukiin. On tietenkin totta, että opintojen aikaista turhaa tyhjäkäyntiä pitää välttää. Tässä erityisen tärkeää on laadukas, oikea-aikainen ja riittävä opintojenohjaus. Itse koen oppineeni työelämässä ja yhteiskunnallisessa työssä vähintään yhtä paljon kuin koulun penkillä.

Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu ja Oulun yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja.

@ylkkari

4/2014 | 5

ISLANTILAISTA KOMIIKKAA • tekstit ja kuva Annika Jukkola LYHYET

Kehysriihi kurittaa sittenkin lievästi

KEHYSRIIHEN päätökset kurittavat myös yliopistoja, mutta maltillisemmin kuin yliopistoissa pelättiin. Etukäteen arveltiin, että yliopistoindeksi oltaisiin laittamassa ensi vuonna kokonaan jäihin, mutta se päätettiin jäädyttää puoliksi.

Toisaalta valtio varautuu lisäpääomittamaan yliopistoja kolminkertaisesti yliopistojen keräämään yksityiseen pääomaan nähden, yhteensä enintään 150 miljoonalla eurolla vuosina 2014 ja 2015.

Lisäksi lukukausimaksuista myös EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta vältyttiin – ainakin toistaiseksi.

(Ylkkäri)

Amazing Oulu 7. toukokuuta

Kieroa huumoria Islannista ”Islannin ilkeä” ja ”mustan huumorin mestari” Hugleikur Dagsson on valloittanut suomalaiset kieroa huumoria tihkuvilla tikkuukkosarjakuvillaan ja tekee nykyään myös stand up -komiikkaa.

Esittele itsesi 15 sanalla.

Minun nimeni on Hugleikur Dagsson. Olen ihminen, jolla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa.

Osa teoksistasi liittyy islantilaisiin mytologioihin, kuten sarjakuvateoksesi Perimmäinen Pohjola. Mikä tässä aiheessa kiinnostaa?

Pidän siitä, että kaikilla kulttuureilla on omat hirviönsä.

Tarkemmin sanoen mytologiset hirviönsä. En pidä oikeista hirviöistä, kuten raiskaajista ja pankkiireista. Ne ovat tosin sarjakuvieni jatkuvia inspiraation lähteitä.

Youtubessa ystäväsi “Blaze” kuvaa sinua kodissasi. Hyllyllä on kuva Akseli GallénKallelan maalauksesta Lemminkäisen äiti. Oletko kiinnostunut suomalaisesta mytologiasta, Kalevalasta?

Ostin kuvan käydessäni Turussa ensimmäistä kertaa. Rakastan Kalevalan tarinaa, ja teidän pitäisi tehdä Kalevala-elokuva.

Esimerkiksi Antti-Jussi Annila on tehnyt kung-futa ja kalevalaista mytologiaa yhdistelevän elokuvan Jadesoturi vuonna 2006.

Hän on ohjannut myös kauhuelokuvan nimeltä Sauna.

Hienoa! Pidin kovasti Saunaelokuvan hirviöstä, se oli mielenkiintoisesti tehty. Kaiken oulunylioppilaslehti

kaikkiaan olen todella kiinnostunut fantasiasta, kauhusta ja scifistä. Jos elokuvissa on jotakin, mitä ei ole olemassa, huomioni on taattu.

Koskeeko tämä myös Jumalaa?

Olen kiinnostunut enemmän alieneista. En ole uskonnonvastainen, olen kiinnostunut uskonnoistakin. Islanti on todella jumalaton, ateistinen maa. Jotkut töistäni perustuvat ajatuksille Jumalasta: kuusi vuotta sitten tein futuristisen hevimusikaalin, Uterus. Se kertoi teinitytöstä, joka tuli raskaaksi. Tyttö menee aborttitohtorille, joka kutistaa itsensä taistellakseen sikiöitä vastaan.

Olet puhunut tästä aiheesta jo aiemminkin, mutta luulen, ettei ole sattumaa, että olet niin suosittu Suomessa. Ovatko islantilaiset ja suomalaiset sielunkumppaneita?

Luulen, että olemme hyvin samanlaisia, paitsi että Suomen kansakunta on paljon kypsempi. Teillä on enemmän taisteluarpia. Te taistelitte itsenäisyytenne eteen, kun me vain nappasimme omamme, kun Tanskan silmä vältti. Mitä kauemmaksi päiväntasaajalta mennään, sitä parempaa huumori on, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Sauna, sisu, jääkiekko,

juominen ja kylmyys ovat piirteitä, mistä Suomi tunnetaan. Mistä piirteistä Islanti tunnetaan?

Björkistä, lampaista, äärimmäisestä taloudellisesta kykenemättömyydestä, juomisesta ja kylmyydestä.

Sarjakuvissasi sinä kirjaimellisesti piirrät yhteiskunnan, joka on armoton, karu ja huonovointinen. Oletko enemmän kriittinen vai kyyninen läntistä yhteiskuntaa kohtaan?

Kyllä, pääasiassa keskityn läntiseen yhteiskuntaan, koska se on ainoa yhteiskunta minkä todella tunnen. Me ansaitsemme tulla naurunalaiseksi.

Mikä sinua ärsyttää eniten postmodernismissa?

Sama asia, joka minua ärsyttää modernismissa. Se on ikuisesti sidottu nykyhetkeen ja täten tuomittu olemaan aikansa elänyt. Kuitenkin se on syy, miksi myös rakastan sitä.

Missä olet 10 vuoden kuluttua?

Toivottavasti olen rikkaampi. Haluan tehdä kaikenlaista, kuten pitää lomaa, jota en ole pitänyt vuosikausiin. Haluan myydä tarpeeksi kirjoja ja tehdä pari elokuvaa. Olen tosin tehnyt jo niin paljon kirjoja, että haluaisin tehdä muutakin. Olen ohjannut myös ani-

Þórarinn Hugleikur Dagsson

• Syntynyt 5.10.1977

Akureyrissa, Islannissa.

• Sarjakuvataiteilija,

animaattori, näytelmäkirjailija, koomikko.

• Valmistunut Islannin

taideakatemiasta vuonna 2002.

• Voitti parhaan

näytelmäkirjailijan palkinnon ensimmäisellä näytelmällään Avoid us vuonna 2006.

Kirjoittanut myös kaksi muuta näytelmää, Uterus ja Living Room.

• Teokset: Huumorin

musta kirja: 666 valittua (2012), Popular hits 2 Populäärimusiikin helmiä Dagssonin tapaan 2 (2011), Perimmäinen Pohjola (2011), Nyt on vitsit vähissä (2011), Popular hits Populäärimusiikin helmiä Dagssonin tapaan (2010), Naura, pervo, naura! (2010), Eikö muka naurata? (2009), Tässä ei ole mitään vitsiä!

(2009), Onko tämä muka hauskaa? (2008), Saako tälle edes nauraa? (2007).

maatiosarjan. Haluaisin tehdä gay pride -zombieleffan, jossa zombeja ja humalaisia on vaikea erottaa toisistaan, koska ne käyttäytyvät samalla tavalla.

Toivottavasti minua ei nyt pidetä aivan sekopäänä! ■

PERINTEEKSI muodostunut polkupyörillä kisattava kaupunkisuunnistus Amazing Oulu järjestetään tänä vuonna 7. toukokuuta. Ilmoittautuminen alkaa 11. huhtikuuta ja mukaan otetaan 40 ensiksi ilmoittautunutta joukkuetta. Osallistumismaksu on 20 eruroa.

Amazing Oulu on Amazing Race -tv-formaatin innoittama kilpailu, jossa nelihenkiset joukkueet suunnistavat Oulun kaupungissa vihjeiden perusteella rastilta toiselle. Amazing Oulu on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kevään suurin tapahtuma. Tapahtuman koordinaattorina toimii Laura Pistemaa. Lisätietoa tapahtumasta osoitteessa: http://www.oyy. fi/tapahtumat/amazing2014/.

(Ylkkäri)

Yliopistoväki juhli ECTS-tunnusta OULUN YLIOPISTO juhli joulukuussa 2013 saamaansa ECTStunnustusta. European Credit Transfer and Accumulation System Label -tunnus on todistus siitä, että korkeakoulu toimii avoimena ja luotettavana yhteistyökumppanina eurooppalaisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Oulun yliopisto on ollut mukana ECTS-pilotin valmistelussa jo vuodesta 1998 alkaen. Vuodesta 2011 ECTS-työ on koskenut koko yliopistoa.

Tunnuksen saamisen vaatimuksena on tiettyjen kursseihin liittyvien tietojen saatavuus yliopiston verkkosivuilta sekä opetussuunnitelmien osaamisperustaisuus ja tutkintojen tasainen kuormittavuus. Lisäksi AHOT-käytäntöjen ja opiskelijavaihdon sekä sen dokumentoinnin täytyy olla ajan tasalla.

Oulun yliopisto juhli tunnusta 17. maaliskuuta Saalastinsalissa. (Ylkkäri)

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Yrittäjyys

Yrittäjyys

DEMOLA • tekstit ja kuva Minna Koivunen

Pohjois-Pohjanmaan

TE-toimisto Työ- ja elinkeinotoimisto tarjoaa aloitteleville yrittäjille neuvontaa, yrittäjyyskoulutusta ja starttirahaa.

TE-toimiston mukaan kannattaa puntaroida mahdollisen yritystoiminnan aloittamisen mahdollisuuksia ja riskejä.

Ajatuksia ja suunnitelmia yritysideasta kannattaa kirjoittaa muistiin, sillä tämä kehittää koko prosessia. Näistä ajatuksista ja suunnitelmista muodostuu koko ajan täydentyvä liiketoimintasuunnitelma, josta saa parhaimmillaan tulevan yritystoiminnan käsikirjan.

TE-toimiston ohjeet jatkavat, että vaistoihinsa kannattaa luottaa ja pitää aistit avoimena kaikelle, mikä voisi hyödyttää yrittäjyyssuunnitelmissa.

Ajatuksistaan kannattaa myös keskustella muiden kanssa.

Huomiota kannattaa kiinnittää myös viestintään ja markkinointiin jo prosessin alussa.

TE-toimisto neuvoo jopa ottamaan tulevat asiakkaat mukaan tuotekehitystyöhön, jotta voi saada selville, miten tuotteet tai palvelut toimisivat markkinoilla.

Kun on hahmotellut liikeideansa, voi osallistua yrittäjävalmennukseen. Valmennuksessa liiketoimintasuunnitelmaa hiotaan ammattimaisempaan muotoon.

Tietoa aloittavalle yrittäjälle: http://toimistot.te-palvelut. fi/pohjois-pohjanmaa/ aloittavalle-yrittajalle Tietoa yrittäjävalmennuksista: www.te-palvelut.fi/koulutushaku/

Lähde: Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto, Kari Backman ja Kukka-Maaria Berg.

Startti työelämään Kun eri alojen opiskelijat työstävät yhdessä uutta tuotetta tai palvelua ja ovat yhteydessä myös yrityksiin, näkökulmat laajenevat ja työelämään saa kosketusta.

DEMOLA-PROJEKTISSA työskentely on muuttanut Oulun yliopistossa biofysiikkaa opiskelevan Mikko Lehdon käsitykset projektityöskentelystä ja opettanut bisnesajattelua.

“Aiemmat kouluprojektit ovat olleet enemmän kirjallisten töiden tekemistä ja itse työskentely on jäänyt vähemmälle. Täällä on ollut enemmän konkreettista miettimistä ja työskentelyä”, kertoo puolestaan hyvinvointiteknologiaa Oulun ammattikorkeakoulussa opiskeleva Mira Kekkonen.

Työskentely on ollut lisäksi hauskaa. Kekkosen tavoin hyvinvointiteknologiaa Oulun ammattikorkeakoulussa opiskelevalle Juho-Pekka Orjalalle Demola on tarjonnut erilaista projektityöskentelyä kuin mihin hän on aiemmin tottunut.

Yliopistossa hyvinvointitekniikkaa opiskeleva Mia Hautala kertoo saaneensa paljon uusia tuttavuuksia. Hän arvostaa lisäksi sitä, että Demolan työskentelykielenä on englanti.

Muutkin ryhmäläiset kehuvat englannin kielen käyttöä Demolassa. Vaikka aiemmin olisi ollut epävarma omasta kielitaidostaan, on kehitystä tapahtunut. Rutiinia puhumiseen on tullut kieltä käyttä-

mällä.

Nelikon lisäksi samaan projektiryhmään kuuluvat tsekkiläinen Martin Andrle ja espanjalainen Luis Rodrigo-Rincon, jotka ovat Suomessa vaihto-oppilaina.

Andrle opiskelee yliopistolla taloustieteitä ja Rodrigo-Rincon tietotekniikkaa ammattikorkeakoulussa.

“Kun yliopistossa ei tule oltua vaihto-oppilaiden kanssa tekemisissä, on kiva, kun tästä on tullut paikka, jossa heitäkin on tavannut”, Hautala iloitsee.

Protoyyppi rakenteille Sense of Distance -nimisen ryhmän tehtävänä on suunnitella sokeille laitetta, jolla voi mitata etäisyyttä ja joka kertoo etäisyyden käyttäjälleen. Yhteistyöyritys on lasermittalaitteita suunnitteleva ja valmistava oululainen Noptel.

Projekti käynnistyi helmikuussa, ja aluksi ryhmä selvitti kyselyillä sekä haastatteluilla näkövammaisten tarpeita. He pyrkivät saamaan tietoa siitä, millaista on elää ilman näköaistia ja mitä silloin tarvitsee.

Seuraavaksi on prototyypin rakentamisen aika ja koodarit pääsevät töihin.

Kuusihenkinen ryhmä tapaa

Noptelin edustajia noin kaksi kertaa kuukaudessa ja opiskelijat raportoivat heille kuinka projekti on edistynyt. Tästä tiimistä tekee poikkeuksellisen se, että he ovat saaneet Noptelilta etäisyyssensorin, jota voivat käyttää työnsä apuna.

Neljän kuukauden projektiin kuuluu itse tuotteen suunnittelun lisäksi muun muassa kolme pitsaustilaisuutta. Pitsaus tulee englannin kielen sanasta pitching ja tarkoittaa muutamassa minuutissa oman projektin esittelyä esimerkiksi sijoittajille. Ennen pitsauksia Demolan fasilitaattorit ovat opettaneet ryhmäläisiä pitämään myyntipuheita.

Vaihtelua opiskeluun Nelikko kertoo Demolan tuoneen vaihtelua opiskeluihin ja kannustaa muita opiskelijoita hakemaan projekteihin rohkeasti.

“Jos Demolassa on joku aihe, joka on lähelläkään sitä, mitä osaa, todennäköisesti itsestä on jotakin hyötyä siinä projektissa. Se on paras tunne, että tuntee olevansa hyödyllinen”, Lehto painottaa.

Hautala korostaa, ettei kenenkään tarvitse osata kaikkea.

Tässäkin ryhmässä on osaajia @ylkkari

4/2014 | 7

Nälkä kasvaa syödessä Oulussa toimintansa syksyllä 2012 aloittanut Demola on tarjonnut jo lähes sadalle opiskelijalle vaihtoehtoisen tavan tutustua työelämään.

Juho-Pekka Orjala, (vas.), Mira Kekkonen, Mikko Lehto ja Mia Hautala ovat saaneet vaihtelua opintoihinsa Demola-projektissa työskentelystä.

monelta alalta. Englannin kieltä ei kannata pitää kynnyskysymyksenä, vaan jokainen varmasti tulee toimeen.

“Minulla ei ole mikään maailman paras englanti ja hyvin olen täällä pärjännyt. Ymmärrän mitä muut puhuvat ja näköjään muutkin ymmärtävät minua”, Orjala tuumaa.

Opintopisteiden lisäksi he kokevat saaneensa hyvää kokemusta ja kontakteja yrityksiin sekä vaihto-opiskelijoihin.

“Olemme päässeet tekemään oikeita asioita emmekä vain jotain suorituksia koulua varten. Olemme ikään kuin töissä tässä projektissa”, Lehto toteaa. ”Startti työelämään”, Orjala kiteyttää Demolan ytimen.

Projektissa työskenteleminen on myös auttanut huomaamaan, missä taidoissa on vielä kehitettävää.

“On hoksannut sellaista, missä on itsellä työstettävää.

Kun on vielä mahdollista opiskella, tietää mihin keskittyy tulevissa valinnaisissa opinnoissa”, Hautala sanoo.

“Minustakin tuntuu, että vaikka opinnot ovat lopussa, haluaisin opiskella lisää.

Täällä on huomannut, ettei jotakin ihan osaakaan”, Kekkonen lisää. ■ oulunylioppilaslehti

TYÖELÄMÄN JA OPISKELUN yhdistävässä Demolassa opiskelijat osallistuvat jonkin yrityksen tai organisaation projektiin monialaisen tiimin jäsenenä.

Neljä kuukautta kestävän projektin lopputuloksena on demo ja kolmesta kymmeneen opintopistettä tehdyn työmäärän perusteella.

Parhaassa tapauksessa opiskelijat vakuuttavat yritykset osaamisellaan niin hyvin, että saavat sieltä töitä. Pari opiskelijaa onkin saanut kesätyöpaikan.

Lisäksi yritykset voivat lisensoida demon, ja yli 60 prosenttia demoista on lisensioitu. Rahat menevät suoraan opiskelijoille eli opintopisteiden lisäksi opiskelijoille jää käteen konkreettista vaivanpalkkaa.

“Ne ovat olleet niin sanottuja onnistuneita demoja. Yritykset ovat katsoneet demon hyödylliseksi liiketoiminnalleen ja halunneet lähteä viemään niitä eteenpäin”, Demolan vetäjä Kaisa Korpela toteaa.

Joulukuuhun 2013 mennessä Demolassa oli valmistunut 28 projektia ja syntynyt kaksi yritystä, joista toinen on opiskelijan perustama.

Mukana olleet 94 opiskelijaa ovat suorittaneet yhteensä 211 opintopistettä. Yrityksiä on ollut mukana 25 ja muita organisaatioita 11.

“Osallistujista yli 70 prosenttia on tällä hetkellä kansainvälisiä opiskelijoita. Oikeastaan vähän alamme jo huhuilla suomalaisten opiskelijoiden perään. Ei muuta kuin rohkeasti mukaan vain”, Korpela kehottaa.

Demola on tavoittanut opiskelijat laajasti, sillä projekteissa on ollut osallistujia yliopiston kaikista tiedekunnista ja ammattikorkeakoulun jokaisesta yksiköstä.

Yliopiston tiedekunnista eniten opiskelijoita Demolassa on ollut Oulun kauppakorkeakoulusta (entinen Taloustieteiden tiedekunta), Kasvatustieteiden tiedekunnasta ja Teknillisestä tiedekunnasta.

Hakemukset tehtävä entistä huolellisemmin Opiskelijoita Demolan projekteissa on ollut kasvava määrä.

Demolan kasvusta ja sen hou-

kuttavuuden lisääntymisestä opiskelijoiden silmissä kertoo se, että tänä keväänä ensimmäistä kertaa hakijoita oli enemmän kuin projekteihin voitiin ottaa.

“Jatkossa opiskelijoiden kannattaa panostaa omaan hakemukseen entistä enemmän”, Korpela painottaa.

Vaikka Demola on lähtenyt Oulussa hyvin käyntiin, on siinä vielä kehitettävää. Korpela ja Demolan fasilitaattori Miia Vesikukka kaipaavat mukaan lisää niin yrityksiä kuin opiskelijoitakin.

“Kaipaamme paljon enemmän esimerkiksi tekniikan puolen opiskelijoita. Heille löytyisi melkein projektista kuin projektista tekemistä”, Korpela sanoo.

Kaksikko kertoo, että heillä on tarkoitus saada kevät- ja syyskausien lisäksi toimintaa myös kesälle, jolloin kesätyötä vaille jäävät opiskelijat voisivat tehdä opintoja Demola-projektin muodossa. Tämä toteutuu aikaisintaan kesällä 2015.

Korpela ja Vesikukka toivovat saavansa Demolan vapaaehtoiseksi kokonaisuudeksi yliopiston opintosuunnitelmiin.

Demola tulisi näin entistä houkuttelevammaksi ja sitouttaisi yliopisto-opiskelijoita enemmän. Ammattikorkeakoulussa Demola-projektikurssi on jo mahdollista suorittaa vapaasti valittavien kurssien opinnoissa.

“Joiltakin laitoksilta yliopistolla löytyy jo työelämälähtöinen projektikurssi, kuten kasvatus- ja taloustieteellisiltä.

Joissain niitä on haasteellisempaa järjestää, koska opinto-ohjelma on niin tiivis, ettei sinne tahdo mahtua mitään ekstraa, vaikka opiskelijoita kiinnostaisikin”, Vesikukka sanoo.

Kehittämiskohteena on myös tiiviimpi yhteistyö Demolan kansainvälisen verkoston kanssa. Verkostoon kuuluvat Oulun lisäksi Tampere, Liettuan Vilna, Unkarin Budabest, Slovenian Maribori, Etelä-Ruotsi, Itä-Ruotsi ja Latvian Riika.

Pitkällä tähtäimellä Demolan tavoitteena on parantaa yhteistyötä eri verkostojen välille esimerkiksi siten, että tulevaisuudessa osa tiimeistä muodostuisi eri kaupunkien ja maiden opiskelijoista. ■

Business kitchen Korkeakoulujen kasvuzyrittäjyyskeskus Business Kitchen tarjoaa Oulun seudun yrittäjille, yrittäjäksi aikoville ja opiskelijoille tukea, tietoa ja erilaisia tapahtumia yrittäjähenkisessä verkostossa.

Business Kitchenissä toimivat Demola Oulu, Business Blender -yrityskehityspalvelut, opiskelijoiden yrittäjyysyhteisö OuluSES, Oamkin yrityshautomo, Ripa-työelämäpalvelut ja Startup-palveluita.

Business Kitchenin toimintaa rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Oulun Innovaatioallianssin osapuolet, joita ovat Oulun kaupunki, Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu.

Lisätietoa: www.businesskitchen.fi

Astu rohkeasti ulos oman opiskelijaboksin ovesta ja mene sinne, missä tapahtuu ja missä ihmiset liikkuvat.

8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Yrittäjyys STARTUP-YRITTÄJÄT KERTOVAT • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Tutki rohkeasti seutukunnan yrittäjyysverkostoja erilaisten toimijoiden tapahtumissa, joihin suurimpaan osaan on vapaa pääsy. Tilaisuuksien monipuoliset sisällöt avartavat ja syventävät hienosti yliopistossa opittuja teorioita.

Oulun Yritystakomo Yritystakomo tarjoaa innovatiivisen toimitilan startup-yrittäjyyttä ajatteleville eri alojen osaajille, ja sen tavoiteena on synnyttää Oulun seudulle uusia menestyviä kasvuyrityksiä.

Takomon toimintaan voivat mennä mukaan kaikki, jotka haluavat yhdessä kehittää liikeideaa menestyväksi.

Yritystakomossa toimitaan yhteisönä ja käytetään mukana olevien osaamista, kokemusta ja innovatiivisuutta uusien liikeja tuoteideoiden kehittämiseen.

Takomo tukee yrittäjiä liikeidean kaupallisen kannattavuuden ja mahdollisuuksien selvittämisessä. Takomon Pajalla on mahdollisuus työstää tuoteprotoa asiakkaille näytettäväksi ja selvittää asiantuntijoiden avulla liikeidean kaupallista potentiaalia.

Takomon toiminta rahoitetaan Business Oulun hankerahoituksella, jossa ovat mukana ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan liitto sekä EU:n rakennerahasto.

Eero Rönkön mielestä yrittäjyyteen liittyviä ajatuksia ei kannata pitää salassa. ”Ideat eivät ole uniikkeja, vaan

Kaukana nollasummap Presefyn toimitusjohtaja Eero Rönkön mukaan toimiva startupyrittäjyys on kombinaatio hyvä ideaa, osaavia ihmisiä ja ennen kaikkea ryhmähenkeä. ei ole nollasummapeliä meidän paikallisten yritysten välillä.

Useimmiten tavoittelemme kaikki kansainvälisille markkinoille. Silloin siitä, että autamme toinen toisiamme, on meille kaikille apua”, Presefystartup-yrityksen toimitusjohtaja Eero Rönkkö kiteyttää. ”STARTUP-YRITTÄJYYS

Lähde ja lisätietoja: www.yritystakomo.fi

Hänen mukaansa viisaus on Oulussa oivallettu. Pääosin Oulun Business Kitchenilla toimivan Rönkön mukaan esimerkiksi oululaiset pitsaustapahtumat kuten Polar Bear Pitching ja Midnight Pitch Fest ovat osoituksia siitä, että Oulussa toimii startup-yrittäjyydelle hyvä kasvualusta.

Rönkön oma yritys, Presefy, syntyi monen muun aloittelevan yrityksen tapaan ongelmasta, jolle alettiin keksiä ratkaisua. ”Koko Presefy tiimillä (Rönkkö, Antti Lampela, Hannu Kärki ja Tuomas Vähänen) on yliopistotausta. Istuessamme luennoilla, Power@ylkkari

4/2014 | 9

lisää tilaa esityksille, parannettu tietoturva ja esitysten jakelu ladattavassa muodossa.

Seuraavaksi Rönkköä ja hänen yhtiökumppaneitaan kiinnostaisi kasvattaa palvelua käyttävää yleisöä. ”Kymmenentuhatta on hyvä alku, mutta näen, että potentiaalia on paljon isompaan”, Rönkkö sanoo ja viittaa kymmeniin miljooniin päivittäin pidettyihin PowerPoint-esityksiin.

Yhteishenki keskiössä Startupin menestyminen vaatii luonnollisesti hyvän idean ja osaavia tekijöitä, mutta oma osansa on myös perustajien yhteishengellä. ”Kyllä porukka pitää olla hyvä. Startupissa on sekä huippuhyviä, että huonoja päiviä. Huonoina pitää uskoa, että työ kantaa maaliin asti. En edes tajunnut alussa, kuinka paljon hyvä tiimi oikeasti vaikuttaa”, Rönkkö sanoo.

Startup-yrittäjyyden ei kuitenkaan tarvitse olla elämää veitsenterällä. Se että perustaa startupin ei tarkoita, että kelkkaan pitäisi hypätä täysillä heti sinä päivänä, jona yritys perustetaan. ”Esimerkiksi moni yrittäjä tekee lisäksi muuta työtä elannon hankkimiseksi startup-yrityksensä alkutaipaleella”, Rönkkö selittää.

Innostuneisuus tarttuu

tärkeintä on keskittyä siihen miten ne toteutetaan.”

elistä Point-slaidien kanssa oli lähes aina jotain hässäkkää tai ongelmaa. Ainakaan niitä ei aina nähnyt takariviin. Mietimme, miten asiaan voisi saada parannuksen”, Rönkkö kertaa.

Siitä syntyi Presefy. Sovelluksessa esitelmien pitäjät voivat jakaa PowerPoint-esityksensä reaaliajassa yleisön oulunylioppilaslehti

omiin matkapuhelimiin tai tietokoneisiin. Erillistä ohjelmaa ei tarvita, sillä palvelu toimii internetselaimen avulla.

Presefy on haalinut tähän mennessä kymmenisentuhatta käyttäjää maailmanlaajuisesti.

Eniten käyttäjiä on ilmaisversiolla.

Maksullisessa versiossa on

Startup-yrittäjyyteen liittyy usein olennaisesti myös rahoituksen hankkiminen. Jos ja kun yrityksillä ei ole ideoilleen alkupääomaa, mukaan yritetään saada ulkopuolisia rahoittajia.

Idea pitää luonnollisesti myydä rahoittajille. Rönkön mukaan silloin kyse on persoonan ja niin sanotun keissin kombinaatiosta. Toisaalta hyväkään puhuja ei voi puhua älyttömästä ideasta kannattavaa, mutta toisaalta tylsä ja intohimoton puhuja ei vakuuta rahoittajia hyvälläkään idealla.

Rönkön mukaan aloittelevan yrityksen ei kannata ainakaan pantata ideansa kanssa siksi, että joku saattaisi varastaa sen. ”Mekin luulimme oman ideamme kanssa aluksi, että se on uniikki. Todellisuudessa moni muukin oli maailmalla liikkeellä saman idean kanssa samaan aikaan. Tässä kilpailukentässä kuitenkin parhaiten pärjää se yritys, jolla on selkein fokus ja parhaat kasvukanavat”, Rönkkö kertoo.

Hänen mukaansa eniten saa irti, kun puhuu ideastaan avoimesti monelle. ”Ideat eivät ole uniikkeja vaan tärkeintä on keskittyä siihen miten ne toteutetaan.” ■

OuluSES OuluSES ry on opiskelijoiden yrittäjyysyhteisö, joka kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen ja kehittämään työelämätaitoja.

Opiskelijoiden ei tarvitse olla yrittäjiä, vaan tärkeintä on avoin mieli ja halu kehittyä.

OuluSES järjestää monia yrittäjyyteen liittyviä tapahtumia, kilpailuja ja työpajoja, joiden kautta kautta opiskelijat pääsevät itse tekemään asioita ja jopa organisoimaan yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa eri projekteja, joissa kannattaa olla mukana.

Business Kitchenissä järjestetyt tapahtumat ovat avoimia kaikille.

Lisätietoa: www.ouluses.fi Lähde: OuluSES.

On aina hyödyllistä, että tutustuu muiden tiedekuntien ja koulujen opiskelijoiden sekä yrittäjien ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Haasta itsesi ja lähde mukaan uusiin juttuihin tekemään asioita yhdessä muiden mukana.

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Yrittäjyys

STARTUP-YRITTÄJÄT KERTOVAT • teksti ja kuva Ville Koivuniemi Syed Mansoor Ali (vas.) ja Heikki Kurki muuttivat yrittäjyyden perässä Ouluun.

Tapahtumia Minustako yrittäjä?

Milloin? Ke 9.4., klo 8.00–15.15 Missä? BusinessOulu, Auditorio, Elektroniikkatie 3 BusinessOulu ja Oulun seudun Uusyrityskeskus järjestävät yhteistyössä oman yrityksen perustamista suunnitteleville infotilaisuuden.

Opiskelijasta yrittäjäksi -business-seminaari Milloin? Ti 15.4., klo 16.00–19.00 Missä? Business Kitchen, Torikatu 23, (4. krs) OuluSES, Suomen Ekonomiliitto SEFE, Tradenomipiskelijaliitto TROL sekä Business Kitchen järjestävät yhteistyössä opiskelijoille suunnatun seminaarin, jossa etsitään inspiraatiota yrittäjyyteen ja verkostoidutaan paikallisten yrittäjien ja toisten samasta aiheesta kiinnostuneiden osallistujien kanssa.

Miten rahoitetaan yritystoiminnan käynnistäminen?

Milloin? Ke 23.4., klo 9.00–12.00 Missä? Yritystakomo, Elektroniikkatie 3, (2. krs) Tilaisuus on tarkoitettu yritystoimintaa suunnitteleville ja aivan yritystoiminnan alkuvaiheessa oleville henkilöille. Tavoitteena on antaa kokonaiskuva yrityksen alkuvaiheen rahoituksesta ja tarkastella erilaisia julkisia rahoitusvaihtoehtoja. Lisäksi tilaisuudessa perehdytään lyhyesti rahoituksen hakemiseen.

Ouluun ilmapiirin perässä Lappeenrannassa toisensa tavanneet Syed Mansoor Ali ja Heikki Kurki muuttivat Ouluun, jossa startup-yrittäjyyteen suhtaudutaan kaksikon mielestä erityisen hyvin.

OULUN YRITTÄJYYTEEN kannustava kulttuuri oli iso tekijä, kun Lappeenrannassa yritystoimintaa käynnistelleet Syed Mansoor Ali ja Heikki Kurki päättivät muuttaa yrittämään Ouluun.

Erityisesti mobiilisovelluksiin erikoistuneen ohjelmistotalo Technovaten perustaja Alin mukaan kyse ei ollut siitä, että Lappeenrannassa henki olisi ollut jotenkin huonoa.

Oulussa se oli poikkeuksellisen hyvä.

Monia toimijoita ”Täällä on OuluSES, Business Kitchen ja BusinessOulu.

Sitten on monia jokaviikkoisia tapahtumia kuten Mobile Mondays ja Sosializing Fridays”, Ali luettelee. Kurki on samaa mieltä: Oulussa yrittäjyyteen suhtaututaan positiivisesti, ja se näkyy. ”Ja jos ajatellaan jotain Helsinkiä, siellä olisi vaikea

olla riittävän näkyvä”, Ali jatkaa.

Selvä työnjako Ouluun tultuaan Ali ja Kurki löysivät kumppanikseen vielä Marko Määtän. Kolmikon työnjako on selvä. Ali vastaa tekniikasta, Kurki ja Määttä muusta.

Yrityksen idea on suunnitella mitä tahansa mobiili- ja muitakin sovelluksia suoraan asiakkaille. ”Teemme mitä vain asiakkaan tarpeisiin. Aiomme pitää huolen, että kaikki sitten toimii. Tällä alalla tilaajat eivät monestikaan ymmärrä täysin, mitä tilaavat. Siitä syntyy sitten piilokuluja tilaajille”, Ali selittää.

Yritys on vielä nuori, ja vasta hankkimassa asiakkaita. Kun Kurjelta ja Alilta pyytää esimerkkejä mahdollisista tulevista asiakkaista, miesten elekielestä voi lukea, että he haluaisivat puhua enemmän kuin uskaltavat.

”No asiat ovat vielä keskeneräisiä, mutta neuvotteluja on käyty”, Kurki sanoo.

Ei riskiä, ei hohtoa Kurki, Määttä ja Ali toimivat alalla, jossa työvoiman tarve on suurta ja suurenemaan päin. Esimerkiksi Ali saisi helposti riskittömämpää palkkatyötä. Häneltä on siis kysyttävä, mikä ihme innostaa yrittäjyyteen. ”No risk, no glory”, Ali hymähtää, mutta vakavoituu pohtimaan suhdettaan riskiin saman tien. ”Jos olen rehellinen, riskissä on itsessään jotain viehättävää. Mutta olen aina halunnut tehdä töitä omalle yritykselleni.”

Toisaalta Ali ei myöskään halua joutua oravanpyörään, johon moni palkkatyöläinen hänen mukaansa usein joutuu. ”Ja kolmanneksi: kun perustan oman yrityksen ja luon omat toimintatapani, saan tehdä asiat juuri niin, kuin ne on omasta mielestäni järkevintä tehdä.” ■ @ylkkari

4/2014 | 11

Ole aktiivinen ja avoin Kysyimme ammattilaisilta, mitä yrittäjyydestä kiinnostuneen opiskelijan tulee huomioida opiskeluaikana.

Business Kitchen Tärkeintä on löytää "oma juttu" eli asia, jonka parissa jaksaa työskennellä niin hyvinä kuin vähän huonompinakin päivinä. Jos sitä ei tahdo heti löytyä, sekin on ok. Kannattaa kertoa omasta ideasta ja jutella siitä mahdollisimman monen erilaisen ihmisen kanssa. Näin ideat kehittyvät eteenpäin ja niistä voi myöhemmin tulla menestyvää liiketoimintaa. Samalla saattaa tulla löytäneeksi sopivia kumppaneita, joilla on ehkä juuri sitä sinun tarvitsemaasi osaamista.

TE-toimisto Osallistu jo opintojesi aikana aktiivisesti tilaisuuksiin ja opintoihin, joissa käsitellään yrittäjyysteemaa.

Leikittele yritysidealla ja yhdistele siihen opiskeluistasi kertyviä tietoja. Mieti myös omia yrittäjäominaisuuksiasi ja –valmiuksiasi.

Voit käyttää tähän esimerkiksi Yritys-Suomi.fi –palvelun testejä.

Oulun Yritystakomo Ole kiinnostunut jo opiskeluaikana muista ihmisistä tai ainakin ihmisten tekemisistä, sillä aika monen yrityksen kivijalka on rakennettu ihmisten tarpeiden tyydyttämisen päälle. Missä ihmiset kokevat vaivaa, sieltä löytyy aina mahdollisuus tehdä asiat paremmin, nopeammin, helpommin, tuottavammin, hauskemmin. Yrittäjyys on mahdollisuuksien etsimistä.

Taneli Tikka

Internet-alalla työskentelevä sarjayrittäjä, joka on toiminut muun muassa IRC-gallerian toimitusjohtajana.

OuluSES Pyri kehittämään jatkuvasti omia taitoja myös luentojen ulkopuolella. Verkostoituminen on erittäin tärkeää, ja se on helppoa juuri harrastusten, tapahtumien ja muiden aktiviteettien kautta.

oulunylioppilaslehti

Ei kannata käyttää liikaa aikaa yhtiömuodon miettimiseen. Tärkeintä on aloittaa miettimällä tiimiä: alkaako yksin yrittäjäksi vai minkälaisen tiimin pystyisi hankkimaan ympärilleen. Keskity ideaan, mitä yritys tulee tekemään. Kannattaa keksiä hypoteesi siitä, miten idea voisi toimia ja testata pitääkö väittämä paikkaansa.

Testaa idea mahdollisimman nopeasti asiakkailla ja keskity tiimin rakentamiseen. Näitä miettisin enemmän kuin mitään byrokratiaa tai muita puitteita.

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri TAITEILIJAVELJEKSET • tekstit ja kuvat Minna Koivunen

Kuusistot ovat kulkeneet tismalleen samaa koulutuspolkua. Heillä on ollut samat viuluopettajat, he ovat opiskelleet Sibelius-Akatemiassa ja Yhdysvalloissa Indianan yliopistossa.

Kuusistojen poikkeuskevät Pienestä saakka yhdessä esiintyneitä viulistiveljeksiä Pekka Kuusistoa ja Jaakko Kuusistoa on yleensä vaikeahko saada samalle lavalle aikataulusyistä.

Tänä keväänä Kuusistot jakavat lavoja tiheään.

SOITTAMINEN ULKOISILTA mitoiltaan maailman suurimmalla risteilyaluksella. Tuo elokuussa 2013 Hampurin ja Southamptonin välisellä reitillä soitettu tunnin konsertti on viulisti-kapellismestarisäveltäjä Jaakko Kuusiston, 40, ja viulisti-pelimanni Pekka Kuusiston, 37, mieleenpainuvin yhteisesiintyminen. Ei musiikillisesti, vaan erikoisten puitteiden vuoksi.

“Valkoisissa smokkitakeissa iltapäivällä vedimme melko runsaslukuiselle saksalais-brittiläis-amerikkalaiselle eläkeläis-

yleisölle. Se oli vastaava paikka kuin soittaisi Silja Linen keulabaarissa”, Jaakko kuvailee.

“Paitsi kahdeksantoista kertaa isompi”, Pekka huomauttaa ja viittaa Queen Mary 2 –aluksen massiiviseen kokoon.

Viulistiveljekset ovat esiintyneet yhdessä pienestä saakka.

Ensimmäistä julkista yhteisesiintymistä heidän täytyy hetki miettiä, sillä toinen arvelee sen olevan Arvo Ylpön syntymäpäiväjuhlilla ja toinen Pori Jazz -festivaalilla. Kun Jaakko on sitä mieltä, että he ovat soittaneet ensikerran Yl-

pön 80- tai 100-vuotisjuhlissa, Pekka vakuuttaa sen tapahtuneen aiemmin.

“Olimme me siinä vaiheessa jo soittaneet. Olemme olleet Pori Jazzeilla vuonna 1982, mikä on ihan naurettavaa. Olin viisi vuotta”, Pekka muistelee huvittuneena.

“Luulen, ettei meillä ollut ikää mennä sisään sinne keikkapaikkaan, jossa soitimme”, Jaakko tuumaa.

“Ei, me olimme noin viisitoista vuotta vajaita”, Pekka naureskelee.

Lapsena kaksikko kävi Itä-

Helsingin musiikkiopistossa viulutunneilla, ja siellä oppilaat pääsivät esiintymään paljon: “Bachin ja Vivaldin kaksoiskonserttoa on tullut kyllä veivattua pienenä tosi paljon. Välillä ihan isoissakin paikoissa.

Finlandia-talo tuli hyvässä ja pahassa tutuksi jo reilusti alaikäisenä”, Jaakko kertoo.

“Pakko tsekata toi Arvo Ylpön juhla”, Pekka huomauttaa ja alkaa näpytellä puhelintaan löytäen nopeasti vastauksen: ”Hän on täyttänyt 100 vuotta vuonna 1987.”

“Se on ollut se. Sen mä

muistan. Iso arvovaltainen juhla, jossa soitimme Bachia yhdessä”, Jaakko muistaa.

Omat aikataulut Yhteisiä hetkiä eri lavoilla niin Suomessa kuin ulkomailla on kertynyt vuosien varrella niin paljon, etteivät veljekset ole pitäneet niistä kirjaa: “Ei pysty mitenkään laskemaan. Toki se on iso luku”, Jaakko sanoo.

Nykyisin yhteisten konserttien tiheys vaihtelee paljon.

Vaikka Kuusistoilla on repertuaarissaan kahden viulun teoksia, @ylkkari

4/2014 | 13

Jaakko Kuusisto

Pekka Kuusisto

• Synt. 1974.

• Klassinen viulisti,

• Synt. 1976.

• Klassinen viulisti, pelimanni,

kapellimestari, säveltäjä, Oulun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja.

• Opiskellut Sibelius-

Akatemiassa ja Indianan yliopistossa.

• Jakoi vuonna 1989 Kuopion viulukilpailun voiton Pekka Kauppisen kanssa.

•

Toimi Sinfonia Lahden konserttimestarina vuosina 1998–2012.

• Oulu Sinfonian päävierailija

kokeellinen muusikko, Meidän festivaalin taiteellinen johtaja.

• Aloitti viulunsoiton

3-vuotiaana ja voitti 19-vuotiaana ensimmäisenä suomalaisena Sibeliusviulukilpailun vuonna 1995.

• Opiskellut Sibelius-

Akatemiassa ja Indianan yliopistossa.

• Sai syksyllä 2013

Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon.

vuosina 2005–2009.

joita he mielellään soittavat yhdessä, useimmiten on ison työn takana saada heidät samalle lavalle aikataulusyistä.

“Yhteiskonsertit eivät onnistu helposti. Emme ole yrittäneet puskea esiintymisiä, mutta meidän kalentereitamme säätelevät…”, Jaakko aloittaa.

“Suuremmat voimat”, Pekka täydentää veljensä ajatuksen. “… kahdet eri tarpeet. Molemmat tekevät selkeästi omaa freelance-muusikon hommaansa, mikä on hyvin itsenäistä. Jos haluamme sovittaa aikataulumme yhteen, se pitää tehdä ajoissa ja väkisin, jos ei käy jokin mieletön munkki”, Jaakko lisää.

Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen, sillä Kuusistot ovat konsertoineet tavallista enemmän yhdessä. Oulun musiikkijuhlilla maaliskuussa Kuusistot nähtiin kahdessa eri produktiossa yhdessä. Kaksi astetta -teos sai kantaesitykoulunylioppilaslehti

sen Oulussa. Sen kaksikko on suunnitellut ja toteuttanut yhdessä lauluyhtye Rajattoman kanssa. Sibeliuksen viulukonsertossa mukana olivat puolestaan tanssijat Auri Ahola ja Kaari Martin sekä Oulu Sinfonia.

Kevään Suomea kiertävä Kaksi astetta eroaa veljesten aiemmista töistä, koska siinä he tekivät esitettävän materiaalin alusta loppuun itse Rajattoman kanssa. Yleensä heillä on valmiit nuotit, joista konsertteja varten harjoitellaan.

Sibeliuksen viulukonsertto on sen sijaan teoksena Kuusistoille yhtä tuttu kuin Suvivirsi kaikille koululaisille.

Oulussa nähty esitys erosi totutusta, sillä orkesterin ja sooloviulistin rinnalla lavalla nähtiin kaksi tanssijaa.

“Jokainen suomalainen viulisti tai viulunsoittoa opiskeleva osaa sen suurin piirtein ulkoa ennen kuin on nähnyt edes nuotteja, koska pienenä tulee käytyä niin paljon konserteissa, joissa sitä soitetaan. Sen soittaminen on tuttua ja turvallista, mutta kahden tanssijan mukaantulo muuttaa solistin roolia ja sitä, miten biisi aukeaa yleisölle”, Pekka selittää.

Kun pelkästään orkesterin kanssa soitettaessa solistin tehtävä on musiikin viestittämistä, tässä tapauksessa solisti oli osa näyttämötapahtumaa ja improvisoi lavalla tanssijoiden kanssa. Yleisölle Madetojan salilla koettu esitys oli tavanomaista orkesterikonserttia mielenkiintoisempaa seurattavaa. Pekka oli enemmän kuin viulisti. Hän liikkui paljon lavalla ja elehti vuorovaikutuksessa tanssijoiden kanssa. Katsojat palkitsivatkin esiintyjät runsailla aplodeilla.

Yksi puhelinsoitto Kuusistoilla on jo kirjavat urat takanaan ja menestystä takataskussa: nuorempana viulukilpailuissa menestymistä, tuhansia konsertteja, lukuisia levytyksiä ja molemmat toimivat festivaalijohtajina, Jaakko Oulun musiikkijuhlilla ja Pekka Meidän festivaalilla. Vielä kummallakin riittää suunnitel-

mia ja tavoitteita.

“Minun piti kirjoittaa tunnin verran itselleni musiikkia esitettäväksi elektronisella laitteistolla ja laulamalla ennen kuin täyttäisin kolmekymmentä. Vähän löyhällä tavalla popmusiikin lainalaisuuksia myötäilevää musiikkia. En saanut sitä koskaan tehtyä ja olen 37 vuotta. Nyt olen buukannut itselleni keikan elokuun loppuun, missä musiikin pitää olla olemassa. Se nyt ainakin ekaksi”, Pekka kertoo siitä, mitä haluaa vielä musiikin saralla tehdä.

Jaakko haluaa puolestaan kehittyä etenkin säveltäjänä, johon suuri osa hänen ajastaan nykyään menee. Siinä hänellä riittää edelleen nälkää. ”Allekirjoitan ne kappaleet, joita ole säveltänyt tähän mennessä, mutta haluan oppia kirjoittamaan vielä paremmin: tiiviimmin ja keskitetymmin sen, mitä haluan sanoa”, hän pohtii.

Lisäksi Jaakko toivoo pääsevänsä johtamaan jonain päivänä omaa orkesteria: ”Olen toiminut kapellimestarina sen verran pitkään, että olisi todella mahtavaa päästä taiteellisen johtajan asemaan jossain orkesterissa.”

Hänen mielestään orkesterien pitäisi alkaa vastata tämän ajan haasteisiin ja tarpeisiin aktiivisemmin. Ohjelmakokonaisuuksia pitäisi miettiä syvemmin. Jaakkoa kiinnostaa orkestereiden rooli yhteiskunnassa. ”Toivon, että saisin kokeilla omien ajatusten toimivuutta orkesterin taiteellisena johtajana jossain vaiheessa.

Se on asia, jota en voi tavoitella millään muulla tavalla kuin tehdä kapellimestarityöni mahdollisimman hyvin siellä, minne menen ja ehkä joku joskus tykkää siitä riittävästi.

Muuten se on asia, joka on täysin orkestereiden käsissä”, Jaakko luonnehtii.

Orkestereille ei ilmeisesti voi lähettää hakemuksia? ”Ei, niihin ei ole avointa hakua. Ne on tyypillisesti prosesseja, joissa soitetaan se yksi ainoa puhelu. Ja seuraava soitetaan vain, jos tulee rukkaset naamalle”, Jaakko tuumaa. ■

Pekka Kuusisto tunnetaan omaperäisestä ja kokeilevasta soittotyylistään sekä eri musiikinlajeja sekoittavana viulistina.

Jaakko Kuusisto on soittanut viulistina lähes kaikkien suomalaisten orkesterien solistina ja vieraillut lukuisten kotimaisten sekä ulkomaisten orkesterien kapellimestarina. Hänet valittiin jatkamaan Oulun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana vuoteen 2017 asti.

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

@ylkkari

4/2014 | 15

TAITEILIJAELÄMÄÄ • teksti Minna Koivunen • kuvat Matias Haataja

Vaikutuksentekijä Olavi Uusivirta taitaa sanojen värikkään maailman ja saa esiintyessään yleisön pauloihinsa.

Täyteen pakatun 45 Specialin laval-

la laulaessaan Olavi Uusivirta heiluu, tanssii, esiintyy isolla eellä. Nykyinen, vuoden kasassa ollut trio Kämäräinen-Krogerus-Kämäräinen soittaa tiukasti. Uusivirta on jättänyt uuden kokoonpanon myötä kitaran soittamisen vähemmälle ja keskittyy laulamiseen – ja esiintymiseen.

Jo muutaman kappaleen jälkeen Uusivirta on hiestä märkä ja paita auki. Vimmatusti liikkuessaan hänen eleensä ja ilmeensä ovat lähes maanisia. Lavalla on showmies, joka saa yleisön pauloihinsa.

Muutamaa tuntia aiemmin takahuoneessa bänditarrojen ja seinäkirjoitusten keskellä istuu rauhallinen, sanojaan tarkkaan miettivä ja keikka-Uusivirtaa seesteisempi herra. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Lavalla hän käyttää Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta saamiaan oppeja muun muassa improvisaatiosta, joka sivuaa myös esiintyvän artistin työtä. ”Improvisaatioon liittyy hetkeen heittäytymisen opetteleminen. Ensisijaisen tärkeää on pystyä unohtamaan analysointi. Useimmiten ihminen on aika tietoinen kaikista liikkeistään ja eleistään, mutta improvisaatio taas vaatii flow-tilan.”

Ei pidä miettiä, mitä voi tehdä, vaan luottaa intuitioon. ”Keikalla on vähän sama juttu. Jos on liian tietoinen olemisestaan, helposti alkaa kontrolloida itseään väärällä tavalla.”

Teatterikorkea opetti myös ryhmätyöskentelyn taitoja. Kun teatteri on voittopuolisesti ryhmätyötä, täytyy jokaisen yksilön tietää oma paikkansa ja tonttinsa. Uusivirta kertoo oppineensa hahmottamaan oman tilansa. oulunylioppilaslehti

”Lauluntekijän ja artistin työ on taas luonteeltaan toisentyyppistä. Joskin bändissä oleminen on ryhmätyötä, mutta tässä työssä langat ovat aika paljon omissa käsissä.”

Uusivirta elää bändikavereidensa kanssa parhaillaan hetkiä, joita he ovat odottaneet vuoden verran: että saavat soittaa yhdessä tehtyjä kappaleita. Tosin aivan kylmiltään ei nelikko uusien laulujen kanssa tien päälle ole lähtenyt, sillä niitä on kokeiltu keikoilla sitä mukaa, kun biisejä viime vuonna syntyi. Kiertue on saanut lennokkaan lähdön. ”Käytännössä kaikki tuvat ovat olleet täynnä tähän mennessä. Siinä mielessä on saanut aika hymyssä suin veivata.”

Hymyjä Uusivirta oululaisillekin jakelee ja koko bändistä huokuu soittamisen ja esiintymisen riemu.

Teatterikorkeakouluun

tämä Kallion ilmaisutaidon lukion käynyt mies pääsi kolmannella yrittämällä. Ensimmäinen yritys koitti jo abikeväänä.

Silloin hän ylsi nelivaiheisissa pääsykokeissa kolmanteen vaiheeseen, toisella kerralla muutama vuosi myöhemmin viimeiseen vaiheeseen.

Toisen pääsykoerupeaman jälkeen hän päätti kahden kaverinsa kanssa, että he kokeilevat näyttelijäkouluun pääsemistä vielä kerran. Se kannatti. Kaikki kolme pääsivät opiskelemaan näyttelemistä. Uusivirta Teatterikorkeaan ja hänen kaverinsa Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön laitokselle. Vuosi oli 2006.

Pääsykokeet olivat henkisesti raskaita, varsinkin kolme päivää kestävä viimeinen vaihe, ja Uusi-

virta menetti yöunensa. Hänen on vaikeaa saada aivoja sammutettua nukkumaan mennessä, jos hänellä on hirveästi kaikkea ajateltavaa. Silti jokainen pääsykoekerta oli Uusivirran mielestä hyvä kokemus, sillä niissä tutustuu uusiin ihmisiin, ja kokeet olivat kokemus itsessään.

Tämän kevään pääsykokeet

lähestyvät ja sadat nuoret hamuavat paikkaansa teatteriopintojen parissa. Uusivirta neuvoo olemaan stressaamatta.

Ennakkotehtäviä lukuun ottamatta kokeisiin ei hänen mukaansa voi juurikaan valmistautua. Tärkeintä on olla oma itsensä ja pyrkiä heittäytymään koetilanteisiin mahdollisimman vahvasti.

Sekä teattereissa että elokuvissa näytellyt Uusivirta huomauttaa, ettei sekään ole maailmanloppu, jos näyttelemistä ei pääse opiskelemaan: ”Monet ovat pystyneet tekemään itselleen ammatin muita reittejä pitkin.

Ei se ole ainoa rekrytoitumisen kanava, vaikka joskus niin saattaa ajatella.”

Uusivirralle jäi lukion ja Teatterikorkeakoulun väliin neljä vuotta. Se oli aikaa, jolloin hän asteli musiikillisen uransa ensiaskelia: tuolloin ilmestyivät kaksi ensimmäistä levyä Nuoruustango ja Me ei kuolla koskaan. Viimeksi mainitulla levyllä Uusivirta lauloi, kuinka on niin helppoo olla onnellinen ja miksi kaikki on niin irrallaan enkä pysy koskaan paikoillaan.

Se oli päivärytmin puolesta epäsäännöllistä aikaa. ”Silloin parhaimpia päiviä lähteä baariin olivat sunnuntait ja maanantait, kun ne ovat ikään kuin ne ammattilaisten illat. Baareissa oli tilaa ja siellä oli saman

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

alan ihmisiä. Oikein odotti sitä, että tulee sunnuntai ja pääsee Lostariin.”

Kun ovet Teatterikorkeaan avautuivat, ei ammattilaisten päiville enää ollut asiaa. Opintojen vuoksi ei ollut mahdollista käydä ulkona kuin perjantaisin ja lauantaisin. Toisin kuin useimmat opiskelijat, teatterikorkeakoululaiset eivät juurikaan juhli arkena. Opiskelu on fyysistä ja liikuntatunteja on paljon. ”Jos on keskiviikkoaamuna akrobatian tunti, ei siellä voi olla ihan hirveässä flänässä tai sitten alkaa olla jo vaarallista”, hän muistelee takahuoneen seinään nojaten.

Eivät tulevat näyttelijät kuitenkaan pelkästään harjoitelleet monologeja tai treenanneet improvisaatiota.

Kun viikon viimeiset tunnit loppuivat perjantaisin viiden aikaan, jäi Uusivirta kurssikavereineen koululle saunomaan, pelaamaan pöytäfutista ja juomaan olutta ennen kuin he lähtivät viikonlopun viettoon. ”Koululle mielellään jäi, koska siellä oli saunafasiliteetit. Meikäläinen saunafanaatikkona osasi sitä mahdollisuutta arvostaa.”

Uusivirta valmistui Teatterikorkeakoulus-

ta vuonna 2012. Samana vuonna ilmestyi Elvis istuu oikealla –albumi, joka oli Uusivirran aiempiin levyihin verrattuna todella iloinen ja soi duurissa. Valmistumisen kynnyksellä monia ahdistaa, kun tulevaisuus pelottaa, mutta tulevalla teatteritaiteen maisterilla oli puolestaan vapautunut olo. ”Odotti sitä hetkeä, ettei ole lukittuna. Vaikka opiskeluaika oli mahtavaa, opiskelu kuitenkin sitoo aika vahvasti siihen paikkaan ja määrää ajankäyttöä. Teatterikorkeakoulu on erityyppinen koulu kuin esimerkiksi jotkut yliopistot, koska siellä ei ole poissaolokiintiöitä. Siellä on pakko olla paikalla. Yliopistossahan voi vain mennä ja tulla miten huvittaa, niin siellä oli kovempi kuri siinä suhteessa. Se on ihan ymmärrettävää, koska siellä tehdään niin paljon ryhmässä. Koko ryhmä kärsii, jos jotkut tulevat ja menevät omien mieltymystensä mukaan.”

Opiskeluaikana Uusivirta käytti melkein kaikki kesä- ja talvilomansa musiikin tekemiseen. Minä olen hullu, Preeria ja Elvis istuu oikealla syntyivät kaikki Teatterikorkean lomien aikaan. Valmistumisen jälkeen Uusivirta päätti, että keskittyy vuonna 2013 musiikin tekemiseen. Päätös oli helppo. ”Joskin se vaati, että pysyin siinä. Päätöksen tekeminenhän on helppoa, mutta niiden pitäminen on vaikeampaa. Kun jälkikäteen katsoo, onnistuin aika hyvin. Enitenhän vaikuttaa, ettei ota massiivisia teatteriproduktioita, jotka vievät pidemmän ajanjakson.”

Samaan aikaan Uusivirran bändin kokoonpano muuttui. Kitaristi vaihtui Jaakko Murroksesta Timo Kämäräiseen ja kosketinsoittaja Jiri Kuronen sanoi hyvästit.

”Jokseenkin tarkalleen vuosi sitten teimme ensimmäiset keikat tämän uuden nelihenkisen kokoonpanon kanssa. Monella tapaa tuntui siltä, että se oli startti puhtaalta pöydältä.”

Taiteen monitaituri oli kypsytellyt päätös-

tä keskittyä musiikkiin pitkään, joten näyttelijäntöistä kieltäytyminen on ollut pääsääntöisesti helppoa. Hän on automaattisesti sanonut ei melkein kaikille työtarjouksille. ”On ollut pari mielenkiintoista mahdollisuutta, joista ohikiitävän hetken käväisi mielessä, että tämä olisi mahtavaa tehdä. Mutta toisaalta ajattelen, ettei tässä ole kiirettä tehdä kaikkea heti. Jos ikää ja terveyttä riittää, voi tehdä vähän myöhemminkin joitain asioita.”

Sen verran Uusivirta on päätöksestään lipsunut, että hän muun muassa esittää harvakseltaan Timo Tuomisen kanssa monologiprojekti Nylén&Linkolaa ja osallistui viime kesänä Porissa Lainsuojattomat-teatterifestivaalien järjestämään 24 tunnin näytelmään. ”Teimme 24 tunnin aikana alusta loppuun kuusi pienoisnäytelmää. Siellä oli parikymmentä näyttelijää, kuusi ohjaajaa, kuusi kirjoittajaa ja kaikki tapahtui vuorokaudessa kirjoittamisesta ohjaamiseen, treenaamiseen ja esitykseen. Se oli ihan hauskaa.”

Lisäksi hän vietti samana kesänä aikaa Krakovassa proosaa kirjoittaen. Ihan heti Uusivirran nimeä ei kuitenkaan pääse kirjakauppojen hyllyiltä tai kirjastojen tietokannoista bongaamaan. Kirjoittaminen on Uusivirralle pitempiaikainen projekti, jota varten hänen täytyy erikseen varata aikaa. Parin vuoden kuluttua Uusivirtaa voi kenties kutsua myös kirjailijaksi.

Hänellä on vireillä muutamia erilaisia kirja-aihioita, joista joku ehkä etenee pidemmälle kuin toiset.

Elävistä ja vivahteikkaista lyriikoistaan tunnettu Uusivirta ei vielä kirjallisten tuotostensa aiheista niiden keskeneräisyyden takia halua vielä sen suuremmin puhua. ”Aiheet saattavat muuttua moneen kertaan. Mutta on minulla yksi 90-luvulle sijoittuva proosa-aihio, joka ehkä jossain vaiheessa vie eteenpäin. Se tuntuu ajankohtaiselta. Siinä on tietty imu.”

Ajankohtaisempaa on puhua Uusivirran

kuudennesta studioalbumista, Ikuiset lapset, joka ilmestyi helmikuun lopussa. Uusivirta on jokaisella levyllään uudistanut musiikkiaan roimasti kuulostaen silti itseltään, eikä Ikuiset lapset ole poikkeus. Kappaleet ovat aiempaa rockimpia, ja albumi on Uusivirran sekä muun yhtyeen näkemys siitä, mitä suomirock on vuonna 2014.

Levyntekoprosessissa uutta oli se, että Uusivirta antoi vastuuta niin levyn tuottaneelle kitaristi Timo Kämäräiselle kuin levy-yhtiönsä luottomies Riku Mattilalle, jolle Uusivirta on ulkoistanut levylle tule-

1983 Syntyi Helsingissä.

1990 Aloitti peruskoulun Nykkälän ala-asteella Karkkilassa.

1991 Alkoi soittaa rumpuja.

1996 Muutti perheineen Helsinkiin. Aloitti Kruunuhaan yläasteen musiikkiluokalla. Rumpaliksi Fugu-yhtyeeseen.

1999 Kallion ilmaisutaidon lukioon.

2002 Kirjoitti ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta.

2003 Debyyttilevy Nuoruustango ilmestyi.

2005 Me ei kuolla koskaan -albumi ilmestyi.

2006 Aloitti Teatterikorkeakoulun.

2008 Minä olen hullu -albumi ilmestyi.

2010 Preeria -albumi ilmestyi.

2012 Valmistui Teatterikorkeakoulusta Teatteritaiteen maisteriksi.

Elvis istuu oikealla -albumi ilmestyi.

2013 27 suosikkia -kokoelmalevy ilmestyi.

2014 Ikuiset lapset -albumi ilmestyi. ”Ei tässä ole kiirettä tehdä kaikkea heti. Jos ikää ja terveyttä riittää, voi tehdä vähän myöhemminkin joitain asioita”, Olavi Uusivirta pohtii. @ylkkari

4/2014 | 17

oulunylioppilaslehti

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

vien biisien valitsemisen, toki jättäen itselleen vetooikeuden. ”Olen halunnut tarkoituksella jakaa vastuuta ja valtaa ulkopuolelle. Riku Mattila on se tyyppi, joka potkii minua perseelle ja sanoo tee lisää biisejä ja tee parempia biisejä. Timon taiteellinen vetovastuu tapahtui luontevasti omalla painollaan. Timolla oli heti ensimmäisistä treeneistä lähtien helvetisti sovituksellisia ideoita biiseihin. Ne tuntuivat oikealta. Emme oikeastaan edes päättäneet, vaan niin vain tapahtui, että Timosta tuli levyn tuottaja.”

Kämäräinen on aiemmin soittanut omien bändiensä TOOT TOOTin, Unean ja Beagonin lisäksi lukuisissa yhtyeissä kuten Ismo Alanko Säätiö ja UMO Jazz Orchestra. Uusivirran bändiin hän ei tullut mitenkään sattumalta. He ovat tunteneet toisensa jo 2000-luvun alusta saakka, ja Kämäräinen muodostaa TOOT TOOT -yhtyeen yhdessä Uusivirran bändissä rumpuja soittavan Olli Krogeruksen kanssa. ”Timo päätyi bändiin niin, että soitin Timolle. Satuin ehkä soittamaan hyvään aikaan, koska Timo ei sen puhelinsoiton aikaan soittanut missään bändissä, mikä tekisi säännöllisesti levyjä ja keikkoja lukuun ottamatta Timon ja Ollin TOOT TOOT –yhtyettä. Ympyrä jollain tavalla sulkeutui, kun Timo on ollut tuuraamassa kitarassa ensimmäisen kokoonpanoni kanssa muutamilla keikoilla.”

Luontevaa Kämäräisen tulo kokoonpanoon oli senkin vuoksi, että hänen ja Krogeruksen tuttavuus juontaa juurensa jo Kuopion musiikkilukioon 1990-luvun loppuun. He ovat soittaneet niistä ajoista lähtien yhdessä. ”Kun tässä bändissä on nielaistuna TOOT TOOT – yhtye, aikataulujen sovittaminen on tosi mutkatonta.

Heillä on tavallaan yhteinen kalenteri monin paikoin.”

Timon sitoo bändiin myös kaukainen sukulaisuus basisti Jaakko Kämäräisen kanssa: ”Pitää mennä varmaan viisi sukupolvea ennen kuin löytyy yhteinen Kämäräinen sieltä jostain. Hauskaa on se, että on olemassa sukukirja nimeltään Kämäräiset. Sieltä löytyy sekä Jaakon että Timon nimi- ja henkilötiedot.”

Uusivirta innostuu kertomaan Kämäräisten sukukirjasta: ”Olen sanonut, että meidän pitäisi ehdotto-

masti tilata Kämäräiset-kirjoja ja laittaa niitä myyntiin tuonne merkkatiskille, koska luulen, että monia kiinnostaisi Kämäräisten sukusaaga. Itse odotan pääseväni tutustumaan tähän Kämäräiset-kirjaan.”

Kokoonpanomuutos tuntuu

tehneen hyvää. Keikalla Uusivirran vanhat biisit ovat saaneet uudenlaista eloa ja särmää kitaristi Kämäräisen myötä.

Uusivirta on kuin renessanssista nykyaikaan ajautunut monilahjakkuus. Vaikka hän tällä hetkellä keskittyy pääsääntöisesti musiikkiin ja kevät menee viikonloppujen osalta Suomen keikkalavoja kiertäessä, on hänellä kirjoittamisen lisäksi monenlaisia ambitioita.

Hän kertoo ihailevansa taiteilija Erkki Kurenniemeä, jonka näyttelyssä Kiasmassa hän vasta vieraili. ”Hänen meiningeistään olen aina syttynyt. Olen diggaillut Erkin tietynlaista avomielisyyttä ja hänkin on maanisesti tehnyt sitä, mikä on sillä hetkellä sattunut kiinnostamaan. Hän on keksinyt omia soittimia ja ollut elektronisen musiikin pioneeri Suomessa. Samaan aikaan hän on maalannut, tehnyt elokuvia, dokumentoinut ympäristöään, tehnyt äänitaideteoksia ja valokuvataidetta.”

Uusivirtakaan ei näe selkeitä raja-aitoja eri taiteenalojen välillä. Hän kokee teatterin sulatusuunina, jossa eri taiteenalat risteytyvät. Hän pohtii musiikin ja kuvataiteen sekä musiikin ja tanssin yhdistämistä. ”Missä tahansa teatteriesityksessä kaikki taidemuodot ovat läsnä koko ajan. Teatteri on niitä kaikkia samaan aikaan. Toisaalta taas vaikka livekeikassa täällä Nelivitosessa, siinäkin tavallaan on kuva. Se kuva on se, minkä me siihen muodostamme, tanssi on se meidän siinä hetkessä syntyvä koreografiamme ja musiikki on se äänimaisema.”

Parin tunnin päästä pienehköllä 45 Specialin lavalla Uusivirta, Kämäräiset ja Krogerus esittävät sen verran vakuuttavat koreografiat ja tuottavat niin vaikuttavat äänimaisemat, että yleisö vaatii heitä palamaan varsinaisen keikan jälkeen soittamaan vielä usean encore-kappaleen. Kauneus sekoittaa mun pään, laulaa Olavi Uusivirta ja yleisön pään näyttää sekoittaneen laulaja itse. ■

”Keikoilla ei pidä olla liian tietoinen olemisestaan, ettei kontrolloi liikaa itseään”, toteaa Olavi Uusivirta.

@ylkkari

4/2014 | 19

KULTTUURIKRITIIKKI • teksti Janne Taanila • kuvat Pirjo Lempeä

Riisuttuna riisui ennakkoluuloja OULUN MUSIIKKIJUHLILLA ESITETTY Riisuttuna-tanssiteos herätti valtavasti keskustelua ennen kuin kukaan oli lopullista teosta edes nähnyt. Erityisesti uskonnolliset piirit asettuivat vahvasti performanssia vastaan ja esittelivät perusteluitaan vuolaasti muun muassa paikallislehtien yleisönosastoilla.

Harmi vain, että ainoaksi yleisöä myöten alastomaksi jääneessä esityksessä ei ainakaan niitä Oulun kulttuurivaikuttajia näkynyt, jotka vaativat teokselle korkeita ikärajoja. Voisin kuvitella, että monen mieli olisi saattanut esityksen kuluessa muuttua. Ainakin se muutti omaa suhtautumistani alastomuuteen, vaikka jo alun alkaen suhtauduin spektaakkeliin myönteisesti.

Eräs katsoja kommentoi esityksen jälkeen, että tunne oli kuin armeijassa, mutta positiivisella tavalla. Kaikki luopuivat omista vaatteistaan ja tunsivat olevansa yhtä. Tavallisesti kun teatteriin mennään yksin tai pienemmällä porukalla, nyt salissa virisi aidosti koskettava yhteisöllisyyden tunne. Tunnelma oli jopa harras, eikä kukaan vaikuttanut tilanteessa pelokkaalta tai tuntenut alastomuutta epämieluisaksi. Kokemus oli kuin yhteinen matka tuntemattomaan, jonka katsojat kulkivat yhdessä näyttelijöiden kanssa.

Vaikka vastustajat olivat leimanneet esityksen perversioksi, joka rikkoo hauraan ihmismielen sairaalla ja seksuaalisella sisällöllään, tuntui näytelmä kääntävän nämä väitteet päälaelleen. Esityksen edetessä alastomuus alkoi päinvastoin tuntua epäseksuaaliselta; normaalilta, rennolta ja aidolla tavalla rehelliseltä olemiselta omassa itsessään. Alastomuus jollain tavalla puhdisti mieltä myös sisäisesti, vaikka kyseessä oli ulkoisten puitteiden riisuminen. Juuri tästä näytelmässä olikin kyse. Ihmiset riisuivat tittelinsä sekä ulkoiset fasadinsa ja kuoriutuivat ulos niissä sosiaalisista rooleista ja konnotaatioista, joita he itse ympäristönsä kanssa olivat muodostaneet.

SAMALLA ESITYS RIISUI varmasti monen katsojan mielissä alastomuuden seksuaalisesta pakkopaidasta, sillä niin usein alastomuutta näkee nykyään vain yhdistettynä seksuaalisiin viittauksiin. Täten esitys pyrki purkamaan myös alastomuuden eri tasoja, ja se kommentoi muun muassa yliseksualisoitunutta alastomuuskäsitystä vastaan. Se jos mikä on tervettä yhteiskunnallista kehitystä.

Toinen tärkeä ansio esityksessä oli erilaisuuden hyväksyminen. Nykyaikainen mediakuvasto esittelee vartaloita yleensä varsin stereotyyppisten kuvastojen kautta, mitä on pidetty osaltaan syynä yhteiskunnassa koventuneisiin ulkonäköpaineisiin. Alastomassa yleisössä oli kuitenkin niin laajasti koko ihmiskehon kirjo esillä, että harvoin saa vastaavaa kavalkadia missään muussa yhteydessä ympärilleen. Kenenkään ei tarvinnut hävetä salissa itseään, vaan tunnelma oli kuin yleisessä saunassa: hyväksyvä, anonyymi, mutta silti läheinen ja lämmin.

Yksi mieskatsojista kommentoikin, että hänellä oli ollut nuorempana paljon ongelmia oman minäkuvansa ja vartalonsa kanssa, mutta tällaiset esitykset tuovat helpotusta ja antavat uusia mahdollisuuksia hyväksyä oman itsen sellaisena kuin on. Itsekin tunsin selvästi, kuinka esityksen aikana oma itsetuntoni koheni ja koin suhtautumiseni omaan vartalooni muuttuvan vapautuneemmaksi, rentoutuneeksi ja hyväksyvämmäksi.

NÄYTELMÄ TODISTI SELVÄSTI, että ulkoisten muottien rikkomisella voi olla parantava vaikutus myös sisäisten lukkojen avaamisessa. Riisuttuna-esitys toi erityisesti fyysisen teatterin keinoin ihmisten kehollisuuden ihailtavalla tavalla esille. Esitys oli sanalla sanoen hieno. Ikään kuin olisi katsellut tunnin liikkuvia marmoripatsaita antiikin Kreikassa. Varmasti osittain tilaisuuden luonteen takia katsomossa ei tullut sellainen olo, että olisi tirkistellyt voyeuristisesti alastomia ihmisiä. Katsomo sen sijaan loi eräänlaisen tasavertaisen, mutta lähes äänettömään vuoropuheeseen virittyvän vastapinnan, josta tuli samalla osa koko performanssia. Asettelu oli harmonista kuin japanilaisessa puutarhassa.

Kun alastomuuteen tottui, se tuntui luonnolliselta ja normaalilta. Vaikka esitystä oli alkuun demonisoitu pedofiilien ja muiden katsomorunkkareiden leikkikenttänä, juuri seksuaalisuuden poistaminen alastomuudesta teki näytelmästä inhimillisen. Jopa eräs esiintyjistä sanoi, että kyseinen näytös oli tunnelmaltaan turvallisin tähän saakka nähdyistä. Tuskin ainoa lapsikatsoja yleisössä osasi tutkiskella analyyttisesti teoksen erilaisia vertauskuvallisia tasoja, mutta enpä uskoisi, että esityksestä mitään haittaakaan hänelle koitui. Päinvastoin, voisin kuvitella, että sen ikäiselle lapselle näytös oli siisteintä ikinä. ■

oulunylioppilaslehti

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella PAHKISPEKSI • teksti Ville Koivuniemi • kuva Teemu Leskinen

Hallitus linjaa Sami Sovio

Uskaltakaa yrittää!

KAIKKI VARMAANKIN TIETÄVÄT, että Suomi elää yrittäjistä. He luovat kysyntää, työpaikkoja ja verotuloja – eli kasvua ja hyvinvointia. Mutta kuinka moni tietää mitä on akateeminen yrittäjyys? Kaikki tietävät jossain määrin, mutta samaan aikaan tutkimustulosten kaupallistamista näkee erittäin vähän. Suhtaudutaanko yliopistolla yrittäjyyteen samoin kuin Seppo Räty oopperaan?

Tuskin. Kyse on enemmän siitä, ettei omaa osaamista osata tunnistaa. Ellei tiedetä, mitä osataan, on omaa osaamista hankala myydä rahoittajille. Toisaalta opiskelijoilla ja tutkijoilla ei ole juuri kontakteja yritysmaailmaan. Kolmanneksi poikkitieteellisen tiimin kokoaminen yrityksen perustamista varten on vaikeaa ilman apua.

PahkiSpeksiä on harjoiteltu tänä vuonna ahkerasti. Esimerkiksi näyttelijätiimi on harjoitellut koko vuoden kerran viikossa ja kohti ensi-iltaa tultaessa jopa neljä kertaa viikossa.

Omstart-vetoinen kaksivuotias PahkiSpeksi kasvoi ja kehittyi viime vuodesta etenkin puvustuksen ja lavastuksen suhteen. Kiertueelle se ei lähde vielä, mutta mahdollisesti lähitulevaisuudessa.

HUHTIKUUN ALUSSA esitettävä PahkiSpeksi on sloganinsa mukaan tarina maailmasta, jossa perunat ovat kortilla, rakkaus on rikos ja Iso Sisko valvoo. Pääosaa Tuomari Perttiä esittävän ja Pahki ry:n hallituksen puheenjohtajana toimivan Topi Törmän mukaan ajatus uuden Speksin hahmotelmasta syntyi edellisen ja ensimmäisen speksikaronkan jatkoilla.

Toista kertaa esitettävä PahkiSpeksi on speksiksi vielä varsin nuori, mutta yhden vuoden kokemus näkyy Törmän mukaan jäljessä. ”Meillä on tällä kertaa 70-henkinen tuotantotiimi viime vuoden 50 sijaan. Ennen kaikkea se näkyy lavastuksessa ja puvustuksessa”, Törmä sanoo.

Näytösmäärä kasvoi edellisvuodesta Muutoksia edellisvuoteen on myös lavan siirtyminen Oulun kulttuurikeskus Valveelle ja näytösmäärän nouseminen neljästä viiteen. ”Se auttaa, että iso osa meistä tuntee toisensa

viime vuodelta”, Törmä jatkaa.

Törmä on varovainen arvioidessaan PahkiSpeksiä leimaavia piirteitä, koska speksi on vasta 2-vuotias, mutta keksii ainakin yhden asian. ”Oulussa tykätään huudella omstartteja, ja me menemme tosi omstartvetoisesti. Itse tykkään siitä.

Ja omstartit eivät jää aina edes kertakäyttöisiksi. Esimerkiksi viime vuonna lavalla seikkaili hahmo, joka syntyi omstarthuudosta”, Törmä kertoo.

Suomen-kiertue ehkä tulevaisuudessa Kun PahkiSepksi vielä kasvaa, Törmä uskoo sen pyrkivän Suomen-kiertueelle. ”Viime vuonna sitä jo vähän kyseltiin, mutta emme olleet siihen valmiita. Tarvitaan ainakin jonkin verran alkupääomaa.

Mutta ilman muuta sellainen kiinnostaa, ja varmasti sellainen on tulevaisuudessa myös tulossa.” ■ PahkiSepksin näytösajat: (kello 18.00) 2.4., 3.4., 4.4. ja 5.4.

Kulttuuritalo Valveella.

Mikä speksi?

• Speksi on

musikaaliteatteri, jossa on improvisaatioteatterin piirteitä.

• Yleisö voi osallistua

speksiin omstart-huudoilla.

Huutoa voi halutessaan ryhdittää lyhyellä ja ytimekkäällä tarkennuksella omstartin perään. Kun joku yleisöstä huutaa ”omstart”, näyttelijät näyttelevät edellisen kohtauksen uudelleen improvisoiden.

Eri speksiryhmien tapa toteuttaa omstart-huutoja vaihtelee.

• Oululaisia speksejä

ovat poikkitieteellinen PahkiSpeksi ja Oulun lääketieteen opiskelijoiden järjestämä Terwaspeksi.

Muita Oulussa kiertueella käyviä speksejä ovat muun muassa Aalto-yliopiston opiskelijoiden Teekkarispeksi ja Tampereen korkeakouluopiskelijoiden Nääspeksi.

ENSIMMÄISEKSI PALLO PITÄISI heittää opiskelijoille ja tutkijoille. Kysymys kuuluu: mitä varten olemme täällä? Luonnollisesti oppimassa ja tutkimassa, mutta jatkokysymyksenä voitaisiin kysyä, voisivatko muutkin hyötyä siitä entistä nopeammin ja konkreettisemmin? Oulun yliopistolla on suunnittellla työelämäkurssi, joka pitäisi sisällään yrittäjyysosion. Se koostuisi yrityksiin tehtävistä case-töistä yhteistyössä BusinessOulun kanssa.

Yliopiston pitäisi syventää yhteistyötä BusinessOulun kanssa, sillä siellä yliopistolta tulevat ideat yhdistyvät osaamiseen, mikä kantaa hedelmää. On oltava paikka, johon tulee ideoita ja osaamista eri tieteen aloilta – rahoitusta ja liike-elämän kokemusta unohtamatta.

”Maisterin tutkinto on kokenut voimakkaan inflaation viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Se ei enää ole automaattinen tae päästä ylemmäksi toimihenkilöksi tai ylipäätään saada töitä.

”

TOIVOTTAVASTI JOKAINEN OPSIKELIJA voisi nähdä yrittäjyyden realistisena vaihtoehtona palkkatyölle. Tutkimusten mukaan maisterin tutkinto on kokenut voimakkaan inflaation viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Se ei enää ole automaattinen tae päästä ylemmäksi toimihenkilöksi tai ylipäätään saada töitä. Työmarkkinoiden huono tilanne pakottaa monet työllistämään itse itsensä.

Moni maisteri ei tee koulutusta vastaavaa työtä, mikä on sääli. Yhteiskunta on investoinut maisteriin paljon. Mikäli työn voisi hoitaa vähemmälläkin koulutuksella, on kouluttautuminen ollut turhaa. Ylikouluttaminen on yhteisten rahojen haaskaamista.

TOIVOTTAVASTI YLIOPISTOISTA lähdetään yrittäjiksi tulevaisuudessa entistä rohkeammin. Niin saadaan siirrettyä innovaatioita ja teknologiaa yliopistoista yhteiskuntaan ja voidaan vaikuttaa positiivisesti kansantalouden hyvinvointiin!

Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan talous- ja työelämävastaava.

@ylkkari

Lin

nk at

u

aka tu

atu

u kat

Ase m

kat

u

Ra

nta k

atu

usk

nin

Iso

llit

Kauppatori

jaa

To ri

Ha

Ka

ka tu

Ale ksa nte ri

nk

atu

na

Pak k

ink

Se

pä

nk

atu

atu

u

atu

atu

nk

kat

Uu s

Kir

kk

ok atu

Al0 be 2 rt

sto

nk

en

nk

14

ari

rie

ika tu

Sa

pu

ne

llit

lin i

up

uo

Ha

Mä ke

Ka

ah

atu

Amazing Oulu - kaupunkisuunnistus saapuu taas vauhdikkaampana ja hurjempana kuin koskaan!

Kerää neljän hengen joukkue ja saavu lähtöviivalle keskiviikkoaamuna 7.5.. Mukaasi tarvitset vain pyörät ja repun täyteen seikkailumieltä!

Lisää tietoa osoitteessa www.oyy.fi/tapahtumat/amazing2014.

Ilmoittautuminen aukeaa 11.4.!

Be ready for the adventure of a lifetime!

7.5.14!

usk

at

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella NUORET VAIKUTTAJAT • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Kuka?

• Nimi: Tero Marin.

• Ikä: 25 vuotta.

• Kotoisin Ivalosta, tekniikan ylioppilas.

• Oulun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja.

• Toiminut muun muassa

Oulun Teekkariyhdistyksen puheenjohtajana ja emäntänä. On tällä hetkellä hallinnon opiskelijaedustajana Oulun yliopiston yliopistokollegiossa.

• Harrastaa ”ympärivuo-

tista hyötyliikuntaa ja kuntourheilua vähintään ajatuksen tasolla” sekä muun muassa partiota.

Tero Marin ei niele purematta ajatusta tekniikan opiskelijoiden lukukauden ulottamisesta entistä voimakkaammin myös toukokuulle. ”Taustalla on kuitenkin teollisuuden ja yliopistojen yhteistyö. Kesätöissä käyvät opiskelijat työllistyvät tutkitusti paremmin kuin ne, jotka eivät käy töissä”, Marin muistuttaa.

Yhteisöllisyydelle lämpeävä teekkari OYY:n puheenjohtaja Tero Marin muuttaisi OYY:n brändiä entistä rennommaksi.

IVALOSSA LAPSUUTENSA viettänyt Tero Marin ei alun perin lähtenyt ainejärjestönsä, teekkarien tai Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) toimintaan mukaan poliittisen agendan vuoksi. ”Pienryhmänohjaaja sai houkuteltua mukaan. Ensimmäisenä hommana minulla oli vastata fuksien joulujuhlanäytelmästä. Kohta luottamustoimia alkoi tulla enemmän. Ei minulla yliopistoon tullessa ollut oikeastaan edes hajua siitä, mitä siellä voi vapaa-ajalla tehdä. Mitä nyt jenkkielokuvista olin saanut kliseisen kuvan siitä, millaista yliopistossa voisi olla”, Marin muistelee.

Sittemmin Marin on toiminut monissa luottamustehtävissä etenkin teekkareiden parissa. Eniten Marinia ovat pitäneet kiireisenä Oulun Teekkariyhdistyksen puheenjohtajuus vuonna 2012, Tekniikan Akateemisten Liiton teekkariyhdysmiehen työt ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pu-

heenjohtajana toimiminen tänä vuonna.

Lukukauden pidennys vaikeaa Koska Marin on teekkari henkeen ja vereen, häneltä täytyy kysyä mielipidettä Oulun yliopiston aikomuksiin pidentää opiskelijoiden lukuvuotta. Taustalla on Opetus- ja kulttuuriministeriön uusi rahanjakomalli, jossa tiedekuntia palkitaan opiskelijoista, jotka suorittavat vähintään 55 opintopistettä lukuvuodessa. ”Tässä taustalla on yliopistojen ja teollisuuden enemmän tai vähemmän virallinen sopimus.

Teollisuus tarvitsee kesätyöntekijöitä. Kun opiskelija laitetaan valitsemaan usein vielä hyväpalkkaisen kesätyön ja opiskelun välillä, moni valitsee työn.

Toisaalta osa ei saa töitä tai muuten vaan haluaa opiskella kesällä. Heille pitäisikin taata nykyistä paremmat mahdollisuudet opiskella myös kesäkuukausina”, Marin kertoo.

Hänen mielestään siirtymä pitäisi vähintäänkin tehdä joustavasti, eikä ainakaan kertarysäyksellä. ”Asia vaatisi muutosta myös teollisuuden puolelta”, Marin täsmentää.

Ylpeyttä tekemisen meiningistä Teekkareiden neljän kuukauden kesälomalle on nosteltu kulmakarvoja jo kauan. Mutta jos teekkareista puhutaan akateemisten piirien ulkopuolella, huomio kiinnittyy useimmiten opiskelijakulttuuriin – niin hyvässä kuin pahassa. ”Mediassahan se on usein sitä, että teekkari sitä ja teekkari tätä”, Marin heittää ja sanoo, että usein käytetään juuri muotoa teekkari kuvaamaan yliopisto-opiskelijjoita yleensä. ”Onhan se välillä valitettavaa. Toisaalta pääsemme kyllä eniten esille myös positiivisten tempausten kanssa. Olen todella iloinen ja ylpeä siitä yhdessä tekemisen meiningistä,

Pääsemme kyllä eniten esille myös positiivisten tempausten kanssa. Olen todella iloinen ja ylpeä siitä yhdessä tekemisen meiningistä, joka teekkareista yhteisönä huokuu.”

”

Tero Marin

joka teekkareista yhteisönä huokuu.”

”Rennompaa otetta OYY” Marinilla on OYY:n puheenjohtajana ajatuksena myös siitä, mihin suuntaan OYY:n pitäisi muovata julkisuuskuvaansa. ”Haluaisin tuoda sellaista teekkarimaista rentoutta toimintaamme. Ei se kuva liian positiivinen ole riviopiskelijan näkökulmasta. Olisi tärkeää saada jäsenet huomaamaan, ettei tämä OYY-toiminta ole mitään vakavaa puurtamista, vaan tekeminen on hauskaa hyvällä porukalla.

Muutto Linnanmaalle on tehnyt toimintaa helpommin lähestyttäväksi ja muun muassa kaikille avoin Olkkari on mahtava juttu ja kehittyy koko ajan. Viestintään on panostettu, mutta näkyvyyttä voisi olla vieläkin enemmän.”

Hän antaa viestinnälle kuitenkin myös kiitokset. ”On siellä kyllä todella innokkaita tyyppejä sitä tekemässä.” ■ @ylkkari

4/2014 | 23

MIELIPIDE

Kansainvälisyys tärkeää OLEN OLLUT Erasmus–vaihdossa Pariisissa. Oliko vaihtoon helppo lähteä? Ei ollut.

Oli haastavaa jättää ystävät kotiin, järjestää asunto vaihtokohteessa ja löytää paikallisia ystäviä.

Kannatti kuitenkin lähteä ja kokemus oli kokonaisuudessaan aivan huikea. Samaan aikaan kuin minä lähtivät monet muutkin ystävät vaihtoopiskelemaan. Yksi kotiin jäänyt valittikin, että ”Erasmus” oli vienyt kaikki hänen ystävänsä. Silloin tuntui siltä, että tosi moni lähtee vaihtareiksi ulkomaille, mutta tosiasiassa lähtemiseen vaikuttaa aika paljon opiskelupaikka – yliopistoista lähdetään useammin vaihtoon kuin esimerkiksi ammattikouluista.

KESKIMÄÄRIN noin viisi prosenttia opiskelijoista käy vaihdossa ulkomailla. Luku voi vaikuttaa pieneltä, pitääkö siis vaihtariprosenttia kasvattaa?

Mielestäni jokaisen opiskelijan on itse päätettävä, haluaako tutustua vieraaseen maahan ja kulttuuriin, eikä lukua tar-

vitse ”väkisin” nostaa. Omassa kaveripiirissä kyllä kaikilla, jotka halusivat käydä vaihdossa, oli mahdollisuus siihen.

Vaihto-opiskelussa oppii paljon esimerkiksi kohdemaan kulttuurista ja koulutusjärjestelmistä. Olen opiskellut myös Berliinissä ja siellä ollessa kuulin, että paikallisessa lääketieteellissä tiedekunnassa oli vuosia sitten nostettu opiskelupaikkojen määrää, muttei resursseja.

Opiskelun laatu oli tästä johtuen selvästi laskenut ja käytännön opetus oli siirtynyt enemmän ja enemmän harjoittelujaksoihin, kun se oli aikaisemmin ollut osa varsinaista opiskelua. Yllätyin huomatessani, että samaa tapahtui Suomessa esimerkiksi lääketieteillä, jossa lisättiin runsaasti opiskelijapaikkoja, muttei resursseja. Saa nähdä, mihin tilanne johtaa, mutta ehkä välttyisimme virheiltä, jos asioista päättävät ottaisivat ulkomailla saadut kokemukset huomioon.

Juha Richter, Oulun seudun KD-Nuorten puheenjohtaja.

Hakala vaati Lajuselle eroa, Kokoomusopiskelijat vastustavat Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Jirka Hakala vaati Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajuselle eroa Oulun yliopiston talousvaikeuksien vuoksi. ”Katastrofaalisen huonosti johdetun Oulun yliopiston on saatava tuoretta verta johtoportaaseen ja osaava kapteeni peräsimeensä, ennen kuin vahingot saavuttavat nykyistäkin suuremmat mittasuhteet”, Hakala puki vaadettaan sanoiksi tiedotteessaan 20. maaliskuuta.

Oulun Kokoomusopiskelijat antoivat tukensa Lajuselle heti samana päivänä ja ihmettelivät omassa tiedotteessaan Hakalan puheita. ”Jirka Hakalan näkemyksen mukaan yliopiston rehtori näyttäisi olevan henkilö, joka pystyisi ainoastaan omilla ratkaisuillaan lisäämään yliopiston tuottavuutta useilla miljoonilla euroilla. Nollasummapelin luonteen huomioon ottaen Oulun Kokoomusopiskelijat pitää Hakalan asettamia tavoitetta täysin mahdottomina saavuttaa lyhyellä ajanjaksolla”, Oulun Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Ville Tyrväinen totesi. (Ylkkäri) facebook.com/ oulunylioppilaslehti

KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Soluasunnot: 200-280/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133, latokartano@helsinki.fi

twitter.com/ ylkkari

www.latokartanonyokyla.fi

A

V I N TO L R APRELUDI

TULOSSA RAVINTOLA PRELUDIN UPEA VAPPUBUFFET 1.5.2014 & ÄITIENPÄIVÄBUFFET 11.5.2014.

• Kaksi kattausta klo 12 ja 14 • Elävää musiikkia • Buffetin hinta: 32€ Unirestan opiskelijaomistajille Buffetin hinta: 28€ Alle 12-vuotiaat maksavat ainoastaan 1 €/ikävuosi.

Pöytävaraukset ennakkoon: preludi@uniresta.fi / 044-722 0492 Ravintola Preludi, Leevi Madetojan katu 1-3, 90140 Oulu oulunylioppilaslehti

tien Buffet iakkoin on p : sisältö ä osoitteessa iss i nähtäv .uniresta.f w w w

Taanila Janne Taanila

Yhteen sovittamattomat TASA-ARVOISTA AVIOLIITTOA ei ole vielä kirjattu lakiin, mutta lienee ajan kysymys, milloin se pannaan täytäntöön. Nähtäväksi ainoastaan jää, ketkä omivat homo- ja lesboparien avioitumisesta sulat hattuunsa. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat tunnetusti pitäneet sateenkaarilippua korkealla, mutta lakialoitteen kannatus on todellisuudessa laveampi. Eduskunnassa seksuaalivähemmistöjen avio-oikeutta on luonnehdittu omantunnon kysymyksenä, mutta laajemmassa perspektiivissä se näyttäytyy erityisesti sukupolvikysymyksenä.

ESIMERKIKSI POLIITTISET nuorisojärjestöt vasemmalta oikealle ovat tuoneet äänensä kuuluviin lain puolesta kuin yhtenä rintamana. Sen sijaan eduskunnan ikäjakauma on vuosirenkailtaan vanhahtava ja täten myös aate- ja ajatusmaailmaltaan keskivertosuomalaista vanhoillisempi. Kiivaimmin homolakia vastustavat vanhan liiton kansalaiset, muut arvokonservatiivit ja kristillisdemokraatit. Kiinnostavaa on tutkailla näkemyksiä myös psykologisesta näkökulmasta. Psykologisin tutkimuksin on pystytty todistamaan, että vastustaminen on ihmismielen vahvimpia sisäisiä taipumuksia, varsinkin jos se kietoutuu yhteen moraalin ja maailmankatsomuksellisten seikkojen kanssa. Vastustaminen voi olla turvallisuushakuisuutta sosiaalisesti suuremmassa mittakaavassa, jossa yhteiskunnan eettiset tukipuut rakentuvat.

Sukupolvikokemus voi määrittää mielipiteitä yhtä vahvasti kuin mikä tahansa muukin aatteellinen tai asenteellinen taustatekijä.

”

KOSKA 2000-LUVULLA VARTTUNEIDEN näkemyksissä homo- tai lesboparien avioituminen ei ole väärin, tuntuu vanhojen jäärien vastaan hankaaminen ja tasaarvokehityksen jarruttaminen järjettömältä. Sitä se käytännössä onkin, jos kuuntelee vastustajien argumentointia. Ongelman ydin on juuri arvojen vahvasti sitouttavassa mekanismissa: vastarannan kiisket ovat oman aikansa vankeja, mutta toisaalta edistyksellisemmät nuoret eivät osaa ottaa aikalaisperspektiiviä ymmärrettävällä tasolla huomioon. Ei ole Suomessakaan kauaa siitä, kun homous oli virallisesti sairaus, rangaistava rikos ja sodomiaan luettava synti.

SEKSUAALIVÄHEMMISTÖJEN edustajat parkaisivat viime vuonna tuohtumuksesta, kun Kalevan päätoimittaja Markku Mantila letkautti omasta mielestään hyvän vitsin transsukupuolisesta Chelsea (ent. Bradley) Manningista. Mantila sai erityisesti huutia siitä, että esitteli näkemyksensä lehden kantana. Päätoimittajaa toruttiin muun muassa sanoilla ”kyllä Mantilan olisi pitänyt paremmin tietää”. Mutta ei hän tiennyt. Vaikka Mantilaa myöhemmin savustettiin lapsuksestaan, ei hän tajunnut kääntää kelkkaansa. Tämä kertoo sukupolvien kuilusta: nuorten mielestä muidenkin (eritoten valveutuneiden toimittajien) pitäisi tajuta asiat paremmin.

Mutta ei – inhimillinen todellisuus näyttää välillä primitiivisen ja puhtaasti lajityypillisen luonteensa. Sukupolvikokemus voi määrittää mielipiteitä yhtä vahvasti kuin mikä tahansa muukin aatteellinen tai asenteellinen taustatekijä. Siten jokainen sukupolvi löytää kerta toisensa jälkeen oman arvomaailmansa ja käy omat taistelunsa – yleensä jähmettynyttä vanhaa valtaa vastaan.

Kirjoittaja on suomen kieltä Oulun yliopistossa opiskeleva kulttuuritoimittaja.

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kaipaatko mukavaa tekemistä arkeesi?

Hei 17-29-vuotias!

Etsitkö kotia? sato.fi

...tai tukea mielen Hyvän mielen talon hyvinvointiin?

Mielipaletti-projekti tarjoaa taidetoimintaa ja elämyksiä nuorille aikuisille.

Sirkustyöpaja 5.-6.5. klo 13.30-15.30.

Tule kokeilemaan helppoa sirkustelua oman mielenkiinnon mukaan (mm. jongleeraus eri välineillä, akrobatia).

Ilmainen. Ilm. 24.4. mennessä.

Graffitityöpaja 17.-18.5.

Puhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min.

Ulkomaan puhelut hinnaston muk.

Yliopiston ekumeeninen pääsiäishartaus ti 15.4. klo 15, kirkkokahvit.

Messu sunnuntaisin klo 10, pyhäkoulu.

English Service sunnuntaisin klo 16.

KappeLive la 5.4. klo 19, esiintyy Jukka Perko.

Raatin nuorisotalo, Raatintie 7: Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten yhteinen vappujuhla ke 30.4. klo 19.30.

Pe klo 16-20, la klo 12-17.

Työpajassa pääsee suunnittelemaan ja toteuttamaan oman graffitimaalauksen.

Ennakko-osaamista ei tarvitse olla.

Ilmainen. Ilm. 9.5. mennessä.

SATO Vuokraus ja myynti Puh. 0201 34 4400 Hallituskatu 20, 90100 Oulu

Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistokatu 7:

Keskustan srk-talo, Isokatu 17: Kahavila Kolomio nuorille aikuisille joka pe klo 16.30-18.

Lenkkiryhmä to 3.4. ja 17.4. klo 18.

Tommi Kaleniuksen konsertti ja lähetysinfo+into pe 25.4. klo 18–21.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Mielipaletti-projektityöntekijä Ella Sohlo, p. 044 3346 137 ella.sohlo@hyvanmielentalo.fi

Vanha pappila, Asemakatu 6: Nuorten aikuisten Raamis to 10.4. klo 18.

koti kuten haluat

www.hyvanmielentalo.fi/mielipaletti

Kastellin kirkko, Töllintie 38: Tuomasmessu la 12.4. klo 18.

Pyhän Andreaan kirkko, Sulkak. 8: Varikkomessu su 6.4. klo 12.

Vakkurila, Kirkkotie 10 B, Haukipudas: Nuorten aikuisten ilta ti 15.4. klo 19.

Sinua ja asioitasi varten: Yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101, puh. 040 524 5919,yliopistopastori@oulu.fi

TYKKÄÄ LUE VISERRÄ facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Punainen Risti Kontti

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU

JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS

KTM-TUTKINTO Pääaineena taloustiede

Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu twitter.com/ ylkkari Color profile: Generic CMYK printer profile Composite Default screen

Elämä haltuun.

Elämäntaitokurssi Elämän ja opiskelun hallintaan.

Tule suorittamaan taloustieteen maisteriopinnot Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa, suuntautumisvaihtoehtoina ”Makrotalous ja rahoitus” sekä ”Työ, alue ja politiikka”.

Hengailuillat

Nettiryhmät

Mukavaa yhdessäoloa.

Osallistu tai seuraa muiden keskustelua.

nyyti.fi Tietoa verkossa.

Hakuaika 30.4.2014 mennessä.

Tarkemmat tiedot: www.jyu.fi/jsbe/opiskelijavalinta/erillisvalinnat

Nyyti ry - opiskelijoiden tukikeskus

MENOT Ilmoita seuraavat menot 21.4.2014 mennessä toimitus@oyy.fi.

OYT Oulun ylioppilasteatterissa huhtikuussa Kahdeksas maailmanvalta -näytelmä ihmisen mielestä, vartalosta ja vallasta. Liput Valveelta, lisätietoja OYT:n nettisivuilta. Huom! Toukokuussa tulossa kaksi kaikille avointa castingia: Seuraa ilmoitteluamme ja tule paikalle!

OPKO Oulun ev.lut. Opiskelijalähetys ry: Tule kanssamme etsimään ja löytämään vastauksia elämän suuruisiin kysymyksiin lauantaisin klo 18.30, Torikatu 9 A 32. 12.4. Tapio Puolimatka: Ovatko lapset synnynnäisesti uskovia?, Keskustan srk-talo (Isokatu 17) 26.4. Naisen tehtävä seurakunnassa.

Nyyti ry 120 x 176 mm 18. huhtikuuta 2013 19:48:25

@ylkkari

4/2014 | 25

VIERAISSA SALEISSA • tekstit ja kuvat Heidi Niemelä

Hyvinvointia vuorovaikutustaidoista Luento: Kasvatuspsykologia (aineenopettajien kandidaattivaiheen opinnot).

Opettaja: Heli Kiema.

Kenelle: Aineenopettajaksi opiskeleville.

Sisältö: Opintojaksossa käsitellään kasvatuspsykologian suhdetta psykologiaan ja muihin kasvatustieteen osa-alueisiin sekä opitaan tunnistamaan kasvatuspsykologian keskeiset peruskäsitteet ja tutkimusalueet.

10.15 Melko täydessä L5:ssä vallitsee hiljainen supina. Salin perällä opiskelijat istuvat tiiviisti vieri vieressä penkeissään, etualalla on väjlempää ja hyvin tilaa. Kasvatuspsykologian opintojakson toisiksi viimeinen luento on juuri alkamassa. Kurssin opettaja Heli Kiema jatkaa siitä, mihin edellisellä luennolla jäätiin. Ohjaus- ja vuorovaikutustaidot sekä psykologinen hyvinvointi ovat myös tämän luennon aiheita.

Miksi vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä koulumaailmassa?

Mies salin puolesta välistä viittaa ja sanoo, että opettaminen on todella vaikeaa, jos opettaja ja oppilas eivät pysty ymmärtämään toisiaan. Kiema toteaakin dialogisuuden olevan tärkeä tavoite kaikessa opetuksessa.

Hän kertoo myös, että vuorovaikutustaitoja kehittämällä voidaan lisätä oppilaiden hyvinvointia, sillä vertaisryhmään integroituminen on oppilaiden kehittymisen perusedellytys.

Toimiva vuorovaikutusprosessi voi ehkäistä esimerkiksi koulukiusaamista. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö huomioi vuonna 2012 vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen tärkeyden koulumaailmassa, ja pitikin niitä nuorten tärkeimpinä kansalaistaitoina. Kouluasteelta toiselle tai työelämään siirtyminen ovat nuorelle haastavia paikkoja, joissa vuorovaikutustaidoilla on merkitystä.

10.30 Kiema siirtyy käsittelemään ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja opettajan näkökulmasta. Vuorovaikutuksessa olennaista on puhuminen ja kuunteleminen, mutta juuri kuuntelemisen taito on kaikkein haastavin. Normaaleissa vuorovaikutustilanteissa kuuntelija lähtee helposti tulkitsemaan sitä, mitä toinen ihminen hänelle kertoo.

Opettajan olisikin tärkeä päästä käsiksi oppilaan varsinaiseen viestiin eikä lähteä tulkitsemaan ja ratkaisemaan vääriä ongelmia. Koulumaailman kiireessä päädytään helposti tilanteeseen, jossa vuorovaikutuksesta oppilaan kanssa tehdään vääriä tulkintoja.

Erilaiset vuorovaikutustaidot auttavat opettajaa keskustelussa oppilaidensa kanssa. Kiema esittelee erilaisia vuorovaikutustaitoja ryhmittäin. Fokusointitaidot auttavat opettajaa keskittymään oppilaaseen. Kuunteoulunylioppilaslehti

leminen on fokusointitaidoista tärkein. Läsnäolotaidossa tärkeintä on rakentavan dialogin ylläpitäminen. Johtamistaidoissa on tärkeää, että ohjaaja pitää kiinni ohjauksen eettisistä periaatteista. Opettajan täytyykin muistaa, että ohjauksen tulee aina olla oppilaslähtöistä, eikä opettajan tule toimia oppilaalleen terapeuttina. Opettajan vuorovaikutustyön ytimenä onkin ohjata oppilaita eteenpäin omassa työssään ja kohdella heitä arvokkaina yksilöinä.

11.20 Vuorovaikutuksesta oppilaiden kanssa siirrytään opettajien työhyvinvointiin. Työhyvinvointiongelmat ovat lisääntyneet opettajien keskuudessa ja opettajan työtä pidetään monia muita ammatteja raskaampana. Opettajan työn psyykkistä kuormitusta lisää muun muassa liika byrokratia, tuen ja palautteen puute, liiallinen työkuormitus ja aikapaineet. Tietenkin on tärkeää, että opettaja nauttii työstään. Kiema käyttää itseään esimerkkinä kertoen, että hänen olisi todella haastavaa toimia nykyisessä työssään opettajana ja kouluttujana, jos hän ei pitäisi lainkaan esiinty-

misestä. Itselle luontevat asiat vaikuttavat työhyvinvointiin.

Hyvissä ajoin ennen luennon loppua läppäreiden kannet alkavat sulkeutua ja pakka-

ushälinä täyttää salin. ”Osalla on näköjään kiire syömään”, Kiema naurahtaa. Luennon lopuksi pohditaan vielä opettajan ammatti-identiteettiä moder-

nilla ajalla: perinteinen käsitys opettajasta on murentumassa ja opettaja siirtyy työssään yhä enemmän mentorin ja valmentajan rooliin. ■

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN? Kuka olet?

Kari-Pekka Kallunki, 21 vuotta. Englantilaisen filologian opiskelija.

Miksi opiskelet englantilaista filologiaa?

Englanti oli aina lempiaineeni koulussa, joten se oli jotenkin luontainen ainevalinta.

Miksi olit tällä luennolla?

Opiskelen englannin kielen aineeopettajaksi, ja nämä kasvatustieteen luennot kuuluvat opintoihin.

Mitä sait tänään irti?

Luento oli aika mielenkiintoinen. Opin uutta opettajan ja oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, kuinka opettaja voi omalla käytöksellään vaikuttaa oppilaisiinsa.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

Päällimmäisenä jäi mieleen käytännön neuvot ja ohjeet opetustyöhön.

26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • tekstit ja kuvat Salla Ulmanen

Värikästä folkia saameksi Lyriikoiden kirjoittaminen on aina kuulunut taide- ja taitopainotteiseksi luokanopettajaksi opiskelevan Milla Elmiina Pulskan, 24, elämään. Tuoreen Ravggon-yhtyeen keulakuva ideoi poliittisen laulun vaikka Afrikan tuontiappelsiineista.

Ajoporoa tarkoittavalle Ravggonille on paikkansa saamenkielisen rockin, räpin ja joikun keskellä. ”Nyt keväällä olisi tarkoitus keikkailla pohjoisessa ja Oulussa. Haaveissa olisi myös levy“, Milla Elmiina Pulska sanoo.

VUOTSOSTA, Suomen eteläisimmästä saamelaiskylästä kotoisin oleva Milla Elmiina Pulska alkoi soittaa jo teiniikäisenä koskettimia omassa SomBybändissä, jossa hän on pääsanoittajana.

Pop-, rock-, ja hevielementtejä yhdistelevällä bändillä on taskussa jopa saamelaisten euroviisuvoitto ja vähemmistökielten laulukilpailuvoitto Hollannista. Sittemmin Pulska on siirtynyt koskettimista laulajaksi Ravggon-folkyhtyeeseen, jonka kappaleet hän sanoittaa itse saameksi.

“Vaikka äidinkieleni on suomi, saameksi laulaminen tuntuu luontevammalta. Saamen kieli on minulle tärkeä, sillä olen saamelainen ja sukuni kieli on saame. Englanniksi en voisi kuvitella laulavani“, kertoo Pulska, joka kirjoitti saamen vieraana kielenä lukiossa. Hän on opiskellut myöhemmin myös saamen kieltä ja kulttuuria saamelaisessa korkeakoulussa ja sivuaineena Oulun yliopistossa.

Luova lyyrikko kertoo saavansa inspiraatiota ympärillä olevista pienistä ja suurista asioista: “Saatan nähdä

esimerkiksi jonkin pienen tekstin pätkän ja siitä syntyy idea lauluun. Paljon ammennan myös omista tunteista ja kokemuksista. Ravggonin kanssa on alkanut syntyä myös enemmän poliittisempia sanoituksia“, Pulska kertoo.

Poliittista sävyä voi löytää muun muuassa yhtyeen sanoituksesta “In dárbbaš appelsiinnaid“, “En tarvitse appelsiineja“, josta on tullut monen fanin suosikki. Laulu kysyy, miksi meille pitäisi tuoda appelsiineja Afrikasta, kun meillä on metsät täynnä omia marjoja.

“Laulua kirjoittaessa mietin kotipaikkaani Vuotsoa, kaikkea sitä mitä ulkopuolinen ei välttämättä näe. Metsä on kaiken perusta ja täynnä elämää.

Metsissämme on omat lihat, kalat ja vitamiinit. Mielestäni meidän pitäisi hyödyntää enemmän omavaraisuutta“, Pulska miettii.

Laulaja ei halua rajata luovuuttaan, vaan bändissä on tilaa muillekin kuin poliittisille lauluille. “Tärkeintä on oma soundi, twisti ja tekemisen meininki. Omaan suuhun voi kirjoittaa mitä vain.“ ■

KILTAHUONEKIERROS • teksti ja kuvat Ville Koivuniemi

Kohtauspaikka Humus-kuppila on paitsi Linnanmaan tunnetuimpia kohtauspaikkoja ja monen mielissä paikka maailman parantamiselle, Oulun yliopiston humanistisen killan tärkein rahasampo.

Jenni Kemppinen (vas.) ja Minna Pätsi toivoisivat, että Humanistisen killan alaiset ainejärjestöt hakisivat avustuksia ahkerammin.

OULUN YLIOPISTOLLA on muutamia ”rotuaarin palloja”. Vihreät naulakot ja oranssit naulakot ovat luultavasti tunnetuimmat.

Mutta heti niiden jälkeen tulee Oulun Yliopiston Humanistisen Killan omistama Humus-kuppila humanistisen tiedekunnan toisessa kerroksessa.

Kahvila ei Linnanmaan kampuksen tuntevien keskuudessa juuri esittelyjä kaipaa, mutta viime vuonna 20-vuotisia juhlinut kahvila on saanut alkunsa vaatimattomasti. ”Todella pienestähän se on lähtenyt liikkeelle. On tyyliin myyty markalla kahvia termarista. Sitten on kyselty ainejärjestöiltä, että mitä mieltä ne ovat”, Humanistisen killan puheenjohtaja Minna Pätsi kertoo. Ja loppu on historiaa.

Tänä päivänä Humanistinen kilta kerää leijonanosan tuotos-

taan juuri kahvilatoiminnasta.

Koska kilta on voittoa tavoittelematon yhdistys, se jakaa kahvilasta tulevat tuotot jäsenilleen. Raha palautuu jäsenille muun muassa graduapurahoina, ainejärjestöjen tukemisena ja killan omien tapahtumien järjestämisenä. ”Rahamääärä vaihtelee vuosittain tuloksen mukaan, ja avustaminen on tarveharkintaista. Mutta voittoa ei tosiaan tehdä”, killan isäntä ja Loirovastaava Jenni Kemppinen toteaa. ”Mielellään tuemme ainejärjestöjä. Ne saisivat kyllä hakea avustuksia enemmän”, Pätsi lisää.

Työllistäjä Killan rahasampo eli Humuskuppila on myös työllistäjä. @ylkkari

4/2014 | 27

Kansainvälinen graduilija

Saksassa koulusysteemi on Kai Johnin mukaan tiukempi ja opettajat vaativat hyviä arvosanoja. “Täällä tehtävät täytyy myös hoitaa, mutta asiat eivät tunnu pakolta, vaan opiskelu on rennompaa ja itsenäisempää.“

Kölniläinen Kai John, 25, päätyi Ouluun, koska ajatteli että suomea olisi hyödyllisempää opiskella aidossa kieliympäristössä. Tieteellinen suomi karttuu varmasti, kun kieltenopettajaksi tähtäävä John kirjoittaa myös gradunsa suomen kielellä.

KUN MONI TUSKAILEE gradunsa kanssa, saksalaisella maisteriopiskelijalla Kai Johnilla on muutama ylimääräinen hikikarpalo, sillä hän kirjoittaa opinnäytettään suomeksi. “Aluksi ajattelin tehdä työni englanniksi, mutta professorini sanoi, että jos haluan kerta oppia suomea, minun pitää kirjoittaa suomeksi. Kyllä minua vähän pelotti, mutta nyt pärjään sen kanssa“, seitsemän vuotta suomea opiskellut John kertoo.

Gradussaan John tutkii sitä, kuinka saksankieliset suomen oppijat osaavat suomen usemman verbin sisältäviä infinitiivirakenteita kuten “mennä uimaan“. John kertoo kiinnostuneensa aiheesta, koska suomen infinitiivimuodot olivat hänelle itselle hankalia. Opettaessaan saksaa germaanisen filologian puolella hän huomasi myös suomalaisilla saksan oppijoilla olevan äidinkielen vaikutusta vastaavissa saksan rakenteissa.

John yrittää helpottaa työskentelyä käyttämällä saksan- ja englanninkielistä kirjallisuutta. Toiselle kielelle kääntäminen on työlästä, mutta samalla oppii

Tällä hetkellä se työllistää kaksi kokopäiväistä ja yhden osaaikaisen työntekijän. Lisäksi jotkut opiskelijat tekeävät kahvilassa töitä tuntilaisina. ”Onneksi kahvilan pyörittämistä varten on olemassa myös kahvilatiimi. Onhan tämä homma välillä sellaista tulipalojen sammutteluja, jos vertaa ainejärjestötoimintaan”, Index ry:n puheenjohtajana aiemmin toiminut Pätsi sanoo. ”Jos jotain voisi toivoa, niin jonkinlaiset toimistotilat tarvitsisimme killallemme. Tällä hetkellä pidämme kokouksia ja hoidamme kahvilan pyörittämistä mistä milloinkin”, Pätsi jatkaa.

Toista vuotta killan puheenjohtajana toimiva Pätsi kertoo kuitenkin olevansa todella kiitollinen kokemuksesta, jota on tehtävänsä kautta saanut. ”Ensimmäinen vuosi meni opetellessa. Nyt jotkut asiat sujuvat jo enemmän rutiinilla.”

Hengailupaikka Humus-kuppilan tilat omistaa Suomen yliopistokiinteistöt, eikä kahvilan aluetta ole rajattu kovin selvästi muusta ympäristöstä. Ehkäpä siitä syystä moni menee istuskelemaan ja oulunylioppilaslehti

valtavasti uusia ilmauksia ja asia täytyy kääntäessä todella selvittää itselle. “Hidasta tämä kyllä on, yksi sivu vie keskimäärin kolme tuntia“, John naurahtaa.

Apua antaa eräs suomalainen ystävä, joka opiskelee saksaa. “Käymme gradujemme kieltä läpi ja korjaamme vääriä rakenteita. Olen onneksi tottunut kirjoittamaan tieteellisesti, mutta täällä pitäisi kirjoittaa selkeitä lauseita, kun taas Saksassa opinnäytteissä kirjoitetaan vaikeita ja pitkiä lauseita“, John toteaa.

Vapaa-ajalla John on päässyt tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin.

Etenkin Oulun murre on hämmentänyt Johnia. “ On ollut vaikea päästä ihmisten lähelle, koska en ymmärrä Oulun murretta eikä ulkomaista opiskelijaa lähestytä niin helposti. Johnin mukaan suomalaiset ovat ystävällisiä ja luotettavia mutta etenkin pohjoisessa kovin etäisiä. “Meillä on saksalaisten kavereiden kanssa sanonta, että suomalainen on kuin ketsuppipullo: ensin ei tule mitään, sitten tulee kaikki“, John nauraa. ■

Humus-kuppilan erikoisuus on laaja mukivalikoima. Kun kuppilaan tuo uuden käytetyn mukin, sitä vastaan saa kupillisen kahvia.

parantamaan maailmaa kuppilaan, vaikka kahvihammasta ei kolottaisikaan. ”Ehdottomasti sinne saa mennä hengailemaan ihan muutenkin vaan”, Pätsi kannustaa. ”Aika paljon siellä käy teekkareita myös. En sitten tiedä,

käyvätkö he siellä enemmän kahvin vai humanistinaisten takia”, Kemppinen hymyilee. ”Tai ehkä auringon. Etenkin keväisin tähän paistaa aurinko todella lämpimästi”, Pätsi ehdottaa.

Noin 80 asiakaspaikkaa si-

sällään pitävä kahvila tilaa muun muassa Suomen Kuvalehteä, Tiede-lehteä ja Kalevaa.

Lisäksi kahviossa asioidessaan voi pelata joitain lautapelejä.

Kahvion erikoisuudeksi voitaneen kuitenkin sanoa kahvikuppivalikoimaa.

Kahvikuppeja on kerätty lahjoituksina opiskelijoilta ja käytännössä kaikki kupit eroavat toisistaan. ”Ja keräys muuten jatkuu edelleen. Kun tuo kahvilaan oman kuppinsa, saa ilmaisen kahvikupin vaivanpalkaksi”, Pätsi muistuttaa. ■

28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

Haarukassa Timo Mätäsaho Ikä: 27 vuotta Opiskelee: tietotekniikkaa Oulun yliopistossa Tietotekniikan opinnoissa loppusuoralla oleva Timo Mätäsaho testasi kaupunginkirjaston Tarina-kahvilan lounaan.

Kotoisin: Kempeleestä Asuu: Oulussa

Jonkin sortin harrastelijakokki Timo Mätäsaho seilasi eri tekniikan aloilla ennen kuin päätyi tietotekniikkaan. Nyt kokoaikatyössä käyvän Mätäsahon opinnot ovat olleet pari vuotta lopputyötä vaille valmiit.

Ruoanlaiton suhteen Mätäsaho kertoo olevansa jonkin sortin harrastelijakokki, joka tekee ruoat mieluummin itse kuin ostaa valmisruokia. Leipominenkin onnistuu – viimeisimmäksi mies pyöräytti philadelphialaisen juustokakun.

Miten päädyit opiskelemaan tietotekniikkaa?

Alun perin tulin opiskelemaan informaatioverkostoja 2006.

Sen jälkeen aloitin niin prosessi- kuin sähkötekniikkaa ja kävin välillä Otaniemessä opiskelemassa materiaalitekniikkaa, mutta mikään ei tuntunut omalta.

Sitten ajattelin, että jostain pitää se tutkinto ottaa, ja valitsin tietotekniikan, koska sain sisällytettyä siihen niin paljon opintoja. Tietotekniikkaa tarvitaan kuitenkin jokaisella alalla jossain määrin.

Tykkäätkö kokkailla kotona?

Jonkun verran. Jos on enemmän aikaa, saatan jopa tehdä

ihan kunnon ruokaa. Päivittäin teen ihan perusruoat ilman mitään isompia kikkailuja. Siinä ei paljon ulkonäöllä tai suurilla makuelämyksillä pelailla, se on vain ravintoa.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

Minulla on parhaillaan menossa sellainen kokeilu, että olen jättänyt maitotuotteet todella vähäksi ja syön muutenkin kevyemmin. Joskus kokeilin karppausta, mutten jaksanut innostua.

Yritän syödä terveellisesti, mutta en lähde mihinkään superöverihifistelyihin.

Mitä ruokia (jää)kaapistasi

löytyy aina?

Oliiviöljyä ja rakuunaa. Tulee syötyä paljon kanaa, ja rakuuna ja kana sopivat niin hyvin yhteen.

Potentiaalinen tyttöystäväehdokas tulee kylään ja valmistat illallisen.

Mitä tarjoat?

Varmaan jotain kanafilettä jollain sörsseleillä. Ei tule lonkalta mieleen mitään hienompia settejä.

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Aika vähän tulee käytyä.

Oletko kahviaddikti?

Olen, mutten haluaisi. Olen tietoisesti vähentänyt kahvinjuon-

Harrastukset: monipuolinen urheilu, jalkapallo Lautasella: lapinukonkeittoa

Ruokapaikka

Kahvila Tarina

tia, koska joitakin vuosia sitten join aivan liikaa. Nyt yritän pitää sen siinä kaksi kuppia päivässä.

Missä: Oulun kaupunginkirjastossa Mitä: Kahvilatuotteita.

Arkisin lounas.

Maistuiko se lounas?

Toimittaja testasi: Päivän keiton, joka oli lapinukonkeittoa.

Keitto oli hyvää ja salaatti oli ihan jees. Ei kuitenkaan mitään überherkkua.

Mitä tykkäät tästä paikasta?

Aika normaali lounasravintola.

Ihan mukava paikka, mutta ei mitään ihmeellisyyksiä. Joskus kauan sitten olen käynyt täällä kahvilla.

Anna kokonaisarvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.

3½. Ei kuitenkaan ehkä ihan neloseen yllä. ■

Arvio: Keitto oli hyvää ja kermaista. Samaan hintaan sai ottaa kumpaakin lounasvaihtoehtoa, ja kahvi ja jälkiruoka kuuluivat hintaan – plussaa näistä. Paikkana ”meluton kouluruokala”. Miellyttävä asiakaspalvelu.

Tähdet asteikolla 1–5:

***

@ylkkari

4/2014 | 29

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

LEVYT

KYLIE MINOGUE Kiss Me Once

POPIN IKINUORI keijukainen, pian viittäkymppiä kolkutteleva Kylie Minogue tulee jälleen. Edellisestä tanssilevystään on vierähtänyt sutjakkaasti jo neljä vuotta, mutta toimeton tähti ei suinkaan ole ollut. Välissä julkaistu The Abbey Road Sessions esitteli Kyliesta niin sanotusti vakavamman puolen sisältäen isolle orkesterille tehtyjä sovituksia laulajan aiemmista hiteistä. Kiss Me Once vie kuulijat takaisin discovalojen sykkeeseen.

Uudella albumillaan Minogue osoittaa olevansa yhä

tanssigenren kärkikastia, ja kappaleet ovat totutusti sieltä skaalan tarttuvimmasta päästä.

Vaikka meno onkin puettu nykyaikaisiin vaatteisiin, aikalailla retrohenkistä materiaali on ja vaatii kuulijaltaan mieltymystä r’n’b:n ja hiphopin sijaan perinteisempään discomusiikkiin. Minoguen kunniaksi onkin, ettei hän yritä väkisin puskea nuorison reviirille, vaan luottaa edelleen jo vuosituhannen vaihteessa tutuksi tulleeseen soundiinsa.

Toki levyllä on kosiskelua teinienkin suuntaan: esimerkiksi Sexercise erottuu kokonaisuudesta tylsänä dubstephenkisenä veivauksena. Myöskään jokainen sävellys ei kanna paria kuuntelua pidemmälle, mutta parhaimmillaan albumi tuo mieleen Minoguen tiukimpina vuosinaan.

Haiskahtaa siltä, että Kyllitäti tietää yhä olevansa keskinkertaista jorausmämmiä kovempi tekijä, ja esimerkiksi Million Miles –kappale on malliesimerkki siitä, kuinka nämä hommat pitää hoitaa.

Marko Pyhähuhta

Minoguen kunniaksi onkin, ettei hän yritä väkisin puskea nuorison reviirille, vaan luottaa edelleen jo vuosituhannen vaihteessa tutuksi tulleeseen soundiinsa.

”

WEEPING WILLOWS The Time Has Come

SEITSEMÄN VUODEN hiljaiselosta heränneen Weeping Willowsin uutukaisen mukaan ”on tullut aika”. Jo ensisävelistä käy ilmi, että onkin tullut aika matkata nykyajan sijasta menneeseen, ja tässä tapauksessa ilmiö on tyystin positiivinen.

Suureksi Suomen-ystäväksi ja tangofanaatikoksi tunnustautunut Magnus Carlson ja muu pumppu tavoittavat heti startissa 60-luvun elokuvatunnelman, eikä avausraitaa hienompaa aikakauden pastissia juuri löydy.

Kaiutetut ja kuulaat soundit

oulunylioppilaslehti

tuovat sopivalla tavalla mieleen Twin Peaksin äänimaailman ilman turhia unihiekkoja, ja kauniit melodiat tukevat Carlsonin ääntä, joka soi jopa hienommin kuin esimerkiksi yhtyeen edellisen albumin aikaan.

Tangoa sen pahemmin kuin muutakaan suomalaisnostalgiaa ei tällä(kään) kertaa kuulla, mutta sen sijaan Frank Sinatra kohtaa näissä maisemissa Morrisseyn. Esimerkiksi My Peaceful Heartilla Carlson nostelee hattuaan vahvasti jälkimmäisen suuntaan, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.

Jokaisen levyn raidoista voisi merkkimäärän salliessa hehkuttaa erikseen, mutta nyt on tyydyttävä toteamaan kokonaisuuden olevan komeimpia pohjoismaisia albumeita aikoihin.

Tuotos on tehty ruotsalaistyyliin absoluuttisella tyylitajulla, ja tuskin levy ehtii loppua, kun sen tahtoo jo pyöräyttää ympäri ja aloittaa alusta. Mitäpä muuta siihen voi sanoa, kun oikeat elementit ovat oikeissa paikoissa oikealla tavalla. Mene ja anna pääsi täyttyä.

Marko Pyhähuhta

Ranska jätti jäljen Kun markkinointia opiskeleva Sonja Seppänen, 23, oli pieni, opetti hänen äitinsä, että yksinkertainen on kaunista. Vaihtoopiskelijana Ranskassa hän puolestaan oppi, että naisellinen huulipuna kruunaa asun kuin asun.

Miten paras ystäväsi kuvailisi tyyliäsi?

Hän luultavasti kuvailisi asujani yksinkertaisiksi mutta tyylikkäiksi. Ehkä hän myös sanoisi, että käytän paljon mustaa ja yhdistelen vaatteita kivasti.

Millainen on arkipäivän perusasusi?

Käytän tosi simppeleitä ja selkeälinjaisia vaatteita. Pukeudun usein mustaan ja valkoiseen, mutta pyrin yhdistämään asuun aina jonkin pienen pilkahduksen väriä, kuten oranssit kynnet, punaiset huulet tai räikeän korun.

Entä miten pukeudut juhlaan?

En omista erikseen arki- ja juhlavaatteita. Juhliin valitsen kuitenkin kevyempää materiaalia olevia vaatteita ja usein jotain kiiltäväpintaista ja juhlavampaa.

Millaisia vaatteita päälläsi ei nähdä koskaan?

En koskaan laittaisi päälleni kulutettuja farkkuja tai sekavia ja kirjavia kuoseja. En pidä värien sekamelskasta.

Mitä äitisi on opettanut sinulle pukeutumisesta ja tyylikkyydestä?

Äiti sanoi aina, että yksinkertainen on kaunista ja että halpaa ja hyvää ei ole olemassa.

Sonja Seppänen opiskelee kolmatta vuotta markkinointia. Hänen lempivärejään ovat musta ja valkoinen.

tyylikkyydestä, ja myös uusia juttuja tuli kokeiltua. Yksi juttu on jäänyt niiltä ajoilta osaksi tyyliäni – huulipuna!

Miten pukeutuisit, jos olisit mies?

Varmaankin yksinkertaisesti mutta tyylikkäästi. Ehkä käyttäisin nykyistä useammin kivoja printtipaitoja.

Kenen tyyliä ihailet?

Minulla ei ole yhtä tyyli-idolia. Ihailen kadulla ihmisiä, jotka osaavat pukeutua persoonallisesti.

Vaatekaappisi suurimmat arteet ja häpeäpilkut?

Suurin aarteeni on luottoneule, joka sopii kaiken kanssa yhteen ja lämmittää talvella.

Yleensä kierrätän vaatteet, joita en käytä, joten häpeäpilkut ovat nyt toivottavasti joidenkin muiden aarteita.

Miten pukeutumisesi muuttuu, kun talvi vaihtuu kevääksi?

Keväällä käytän enemmän hameita ja mekkoja. Kun on tarpeeksi lämmin, voi kulkea myös nilkat paljaina. ■

Palasit vastikään vaihdosta Ranskan Lilleistä. Miten Lillessä pukeuduttiin?

Ranskassa kiinnitetään pukeutumiseen enemmän huomiota kuin Suomessa. Tyylikkyys on valttia. Ranskalaiset käyttävät hillittyjä mutta ihanan tyttömäisiä vaatteita. Hameet ja mekot ovat in.

Vaikuttiko vaihtariaika omaan tyyliisi?

En sanoisi, että oma tyyli muuttui, ehkä ennemminkin kehittyi. Vaihtariaikana otin paljon vaikutteita ranskalaisten

Sonja Seppänen käyttää usein kirkkaita kynsilakkoja ja huulipunia.

Sporttiset lenkkarit piristävät klassista asua.

FINE POINT • by By Liisa Hildinger

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

Keep Calm and Stop Racism! living life in peace”. To a large extent, Finland is a country with an equal and fair society. Unfortunately, even here we can observe appalling cases of racism in public transport, at the bus stops and train stations. Some people’s attitudes have a long way to go.

“IMAGINE ALL THE PEOPLE

HI, 5 • by Maria Yarandaykina

Hi, 5

A survey shows that many Finns have been bystanders in situations where racial discrimination was taking place. Some say afterwards that it nags them that they didn’t have the courage to step in and help the harassed.

BYSTANDERS ADMIT to feeling afraid of the offender or being shocked by what they saw, and so they just froze. To step in me-

ans most likely to take some punches and to be verbally abused as well.

DO YOU DARE to jump over your own shadow? Standing up for someone being discriminated is important. You might be the only one on the bus defending the victim receiving racist abuse but your action can make a change. Little by little all together we can stop racism once and forever.

DAY WITH FINNS • by Bianca Beyer

Ways To Become A Volunteer (And What For?)

Red Cross If you have some spare time and love helping people – then volunteering is just for you! The biggest gang of volunteers in Suomi can be found in Red Cross. Visiting elderly people, educating kids about health matters, doing preparedness activities – these and much more are the things you can help Red Cross with. Maybe it won’t pay your bills but good references, a precious line in the CV and an excellent karma are guaranteed! Visit http:// www.redcross.fi/get-involved to join.

Service Civil International (SCI) Another great option is to work for the Finnish branch of SCI – KVT. These guys organize short-term (1-12 months) voluntary work camps in Finland and are open for all nationalities to join. With the amount of multicultural students involved in it, your friend list might grow quite a lot. And to make it even more tempting – the food and accommodations are offered for FREE! http://www.kvtfinland.org/in-english/ for more information.

Language Volunteering For those interested in languages and teaching there are always opportunities to become a tutor at school or in the kindergarten. Playing with kids, teaching them your mother tongue and gaining a great experience of schooling sounds awesome, doesn’t it? Yours truly did some voluntary language teaching too, and guess what, apart from satisfaction from your students’ improvements, you are also paid back with some Finnish language training, for example.

Visit http://maailmanvaihto.fi/en/icye-finland to learn more.

“Never worry about numbers. Help one person at a time and always start with the person nearest you.”

”

Mother Teresa

Local Events There are always lots of events organized during summer, which literally crave for young energetic people to help around. To start with, we will have our second Midnight Pitch Fest in Oulu soon that is hard to be arranged without you, volunteers. Your work at the event will definitely bring you free food, new friends and lots of fun, but also some fruitful networking. Don’t miss your chance when they call for volunteers! Keep an eye on http://www.pitchfestoulu.com.

DIY Volunteer Not interested in any positions mentioned above? No problem – create your own one! Just what a group of Joensuu law students did some time ago. Two people from University of Eastern Finland came up with the idea to provide legal advice services for immigrants. “Immigrants may be scared of officials and that makes it difficult for them to seek help,” says Eeva Varis, one of the founders of the service. What kind of help could you offer?

Wappu Mode: On Polish your emblems, sew your patches, equip your fridges and wine cellars – Wappu is coming! You might have already heard one thing or another about the biggest student party of the year. Days and nights are spent outside, reckless students in overalls celebrating, peaking out on the legendary Wappu Day on the 1st of May. What you might not know is what it is about. So, isn’t it high time you got an overview of it?

ORIGINALLY (as it is with almost any large-scale student party in Finland) the engineers initiated it - Wappu is a “teekkarit” thing. Nowadays, however, all students take part in it.

Among the biggest student organizations involved in Wappu festivities there is, for example, Finanssi (Business Students Guild in our University).

In Lappeenranta the party time comes two weeks before the actual Wappu Day. Here, in Oulu, you don’t need that much power of endurance. If you can make it for one entire week, it should be about enough.

As a rule, the madness begins on the 24th of April with the BBQ-party at Teekkaritalo.

You spend the whole day (and night) with friends, grilling, going to sauna and getting into the right Wappu mood.

You are outdoors mostly all the time but your overalls keep you warm. You consume a lot of alcohol but food keeps you alive and kicking. So, postpone other activities and go with the flow – or with the row, as the following day you participate in the traditional Kirkkovenesoudut. This is a rowing competition on the river in Oulu that has been cancelled for the past two years due to icy waters.

Eventually, we are luckier this year! Kirkkovenesoudut will take place on Tuira beach, and in the evening, of course, it will continue into a party (this time – in Apollo). Keep

eyes and ears open, ‘cause there is usually more than one party on the same evening. Do your planning beforehand and buy the tickets in advance at the green coat racks, so that you won’t miss out on anything. And don’t forget to collect new patches with every ticket. They are the evidence of your first Wappu and the beginning of a collection of trophies.

Special transportation – The Water Bus Attentive readers might have noticed a rapid change of locations here. Wappu does take place all around the city – and it would not be proper Wappu in Oulu without proper means of transportation. The only ones in Finland, we have “Wesibussi” to stand out.

This year it will have its 15th anniversary and will ”transport” party people from Linnanmaa to the city center and back. This is not a normal bus ride, so be prepared for being squeezed in together with around 100 random people, for too loud music, for too many drinks and for a fun driver who is sure to make this one-hour ride an unforgettable experience. The best thing is that the profit from the tickets sold will go to charity.

Who is in charge of arranging all this, you might ask? Your fellow students! There is a Wappu committee and a Wesibussi one. If you want to join

them, it’s a bit too late but you can lean back and just enjoy the ride – and maybe next year you can be a part of it. “Nationality doesn’t matter”, assures Tommi Portti, Wappu-experienced for 8 years.

He is editor in chief on Rattoradio, our own radio channel during Wappu after a successful start-up last year. It airs in Finnish daily and for one hour (pay attention!) in English as well. The multinational team plays their favourite music and guides you through the happenings, so there is always something to listen to even when you don’t understand the language.

Special tips from Wappu experts Tommi and his colleagues from the Wappu Team, Sauli Viinamäki and Niko Tervo, have some special tips for you. You must not miss out on the freshman swimming, for example! It is, probably, the biggest event on the last day of April when literally everybody who studied or is still studying attends.

They gather in Ainola park to see the traditional procedure of engineer fresh(wo)men being baptized in the dirty stream. One after another, they dive into the brown icy water cheered by the audience and warmed up in mobile saunas.

Only then they are eligible to getting their Teekkari caps the following night.

If you fancy doing somet-

4/2014 | 31

hing different, you should attend the Wappu-Orienteering in the campus area. With a team of your choice you fulfill tasks, bribe judges and have fun.

Sauli, responsible for the coordination of the Wesibussi (which is a normal Koskilinjat bus with an extraordinarily fun driver), highly recommends taking a ride. Be at the bus stop early (at least 45 minutes beforehand) to queue. Niko, who coordinates the program, suggests also the pub-crawl tour with Wesibussi. By my own experience, I can tell you that if you really want to do that, you should start queuing for tickets maybe 3 or 4 hours before the time they go on sale. Or try camping there. It is crazily popular!

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration by Anna Ylönen

Parties and other gimmicks The environmental engineering girls make a yearly calendar, which you can purchase. If you want to participate in Wappu achievements, you have to collect all their signatures as one task point.

My personal tip for you as a 2-year Wappu-goer is The Rave. It is absolutely insane and a little bit senseless. Oh, and go to the railway station tunnel on the 1st of May at 3.33 a.m. and do what the others are doing. I won’t give away more information at this point.

Arto Autio, chief inspector from the Oulu police department, claims that during a Wappu weekend, there are usually twice as many incidents as during a normal weekend.

People get too drunk, might start a fight or lose conscience.

The police are staffed more than usual during these days and have people spread all over the city center to nip eventual occurrences in the bud. So don’t forget to drink water, and literally sleep whenever you find the chance. Also remember to eat enough; greasy and salty food would be the best option.

Avoiding the hospital Although some people might end up in the police department caused by too much alcohol consumption and be kept there for sobering up, luckily nothing more severe usually happens.

The most dangerous thing is, probably, falling asleep outside and getting hypothermia.

Therefore, look after your friends and call 112 if you see a stranger “resting” somewhere for longer than normally.

Markku Heikkinen, a nurse in Oulu hospital, assumes that people in general know how to deal with their health. “The foreigners are usually smarter with handling alcohol than Finnish people are,” he claims. ■ oulunylioppilaslehti

European Elections in Finland 2014:

Why They Matter And What To Expect?

ON 25 MAY 2014 Finland will elect thirteen members to the European Parliament. Each delegate will represent 417,436 citizens of the country.

Consider this number for a moment – it is twice more than the population of Oulu!

Such a small group of people is responsible for shaping your future on top of the EU pyramid. Would you allow some random people to deal with your future? Or would you rather select the ones that can actually do you good by bringing up the right ideas, changes, improvements and projects?

Finland in the EU family Finland is seen as a small member state and therefore less threatening. However, it is one of the four ‘budget hawk’ countries in the Eurozone and is in the inner core

of the EU thanks to its flexible and constructive integration policy.

The government thinks that a strong and efficient EU can best protect the rights and interests of smaller member states, while intergovernmental processes tend to favour the larger member states. Perhaps, Finland’s most distinguished politicians in the context of EU are Olli Rehn (the EU Commissioner for Economic and Monetary Affairs), Jyrki Katainen (Prime Minister) and Timo Soini (the leader of The Finns Party).

Rehn is a candidate in the European elections, which he calls “exceptionally important for they will call attention to maintaining peace on the continent and economic recovery”. Katainen was a likely nominee to replace José Manuel Barroso as EU Commission president due to his

youth, dynamism and pro-European rhetoric.

He might still take the position of European Council president. Timo Soini, the charismatic “vote king”, will not try to re-enter the European Parliament where he served from 2009 to 2011, so his Eurosceptic party is not likely to dominate in the EU elections.

Party for everybody The leading government party National Coalition has normally performed well in EP elections. Two ministers are also on their list, including Alexander Stubb, a famous Europhile. According to Tapio Raunio, professor of political science at the University of Tampere, leftist voters may find it hard to identify themselves with European integration, viewing it as a threat.

“The Left Alliance is ho-

ping to win back the seat it lost in 2009, and this may not be an unrealistic goal. The Christian Democrats won a seat the last time around thanks to the electoral alliance with The Finns Party, but now the party would need a small miracle to hold on to their only MEP”, concludes Raunio.

So, don’t be late to the “party” this May and vote, as it looks rather promising this year. José Manuel Barroso called the upcoming elections ”a festival of unfounded reproaches against Europe.”

While UKIP leader Nigel Farage says it ”is going to be a battle of national democracy versus EU state bureaucracy”. Finland seems to be actively involved in the debates too, which is a highly positive development since Europe has been an issue that has remained depoliticised in Finland for way too long. ■

Wisdom has three eyes: memory for looking at the past, understanding for looking at the present, and concern for looking at the future Michael Wexionius Gyldenstolpe “De Prudentia” (1642)

sinustako tulevaisuuden asiantuntija – opiskele tulevaisuudentutkimusta!

tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia hyödynnetään monenlaisissa työtehtävissä niin liike-elämässä, julkisella sektorilla kuin yhteiskunnallisissa tehtävissä. yliopistossasi on mahdollista opiskella tulevaisuudentutkimuksen yksittäisiä opintojaksoja tai 25 op:n opintokokonaisuus. kysy lisää: oulun yliopisto, erkki urpilainen, erkki.urpilainen@oulu.fi

Yhteystiedot: Sammonkatu 14, 90570 Oulu

puh. 08-5561 591, fax 08-5561 597

Palvelemme: ma-pe 8.30-19, la 9-16

www.tvanet.fi

KOTI

SE ON OPISKELIJANKIN PARAS PAIKKA!

ZZZ...

Tutustu tarjontaan...

3/21/2014 8:27:13 AM

PLUSMARK

tva-mainos-2014.indd 1

Z

Z

Z.

.. Z

ZZ..

.

...asuminen on meillä helppoa, ei ole huolta pihatöistä eikä asunnon kodinkoneista ja aikaa jää vaikka rentouttaville päivätorkuille. Meiltä saat hyvin varustellun ja helppohoitoisen kodin jokaiseen elämäntilanteeseen.

LÖYDÄ ITSESI WWW-SIVUILTAMME JA

KLIKKAA MEILTÄ KOTI. Aina voit myös soittaa, vastaamme kysymyksiisi mielellämme.

Sivakka-yhtymä Oy | Myllytullinkatu 4, 90130 OULU Puhelinpalvelu: (08) 3148 190

KESKITY ELÄMÄSSÄ OLENNAISEEN

KATSO LISÄÄ OULUNSIVAKKA.FI