Sitten kun oot kuolemassa, harva miettii, että oisinpa tehnyt

enemmän töitä.

Toisistaan huolehtivassa ryhmässä kukaan ei ole yksin lavalla. Jos yksittäinen esiintyjä jähmettyy eikä keksi seuraavaa siirtoa, joku muu rientää apuun. Improvisaatio ei ole yhden ihmisen show, eikä sitä harrastaakseen tarvitse olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen.

“Moni aloittaa impron, koska he ovat ujoja ja kamppailevat sosiaalisen häpeän kanssa. Heistä kuitenkin kuoriutuu jotain maagista.”

Runouden ja improvisaation voi yhdistää

Improvisaatioteatterin ohella Virtanen kirjoittaa mietelausetyyppisiä runoja, joiden kautta hän pohtii elämän eri puolia. Pyhimyksen ja Paula Vesalan lyriikat ovat innoittaneet Virtasta, sillä he miettivät maailmaa inspiroivalla tavalla.

“Omat runot syntyvät ympäristön tarkkailun kautta. Miksi tää on aina tälleen, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.”

Virtasen runot ovat vapaasti luettavissa runoblogissa.

Toisinaan hän on lausunut runojaan ääneen open mic -illoissa. Virtaselle kumpikaan julkaisumuoto ei kuitenkaan ole tärkein, sillä hän haluaa yhdistää improvisaatiota ja runoutta enemmän poikkitaiteellisesti. Haaveissa on kokeilla improvisoitua runoutta runoilloissa. Tuolloin runo luotaisiin kokonaan improvisoituna sana tai lause kerrallaan, tai esitys aloitettaisiin valmiista runosta, jonka säkeitä vaihdettaisiin yleisön toiveesta.

“Pyrin antamaan kuulijoille elämyksen runojen kuulemisesta. Mulle se on esiintymistä.”

Taiteen ydin on yhteisössä

Yhdessä tekeminen on Virtasen harrastusten punainen lanka. Meikkitaide vaikuttaa visuaaliselta ja yksin tehtävältä harrastukselta verrattuna teatteriin ja runouteen, mutta Virtaselle meikkaus on osa kokonaisuutta. Hän julkaisee tekemiään meikkejä Instagramissa ja seuraa muiden harrastajien meikkitilejä.

ELENA VIRTANEN

KOULUTUKSELTAAN äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

ASUU Oulussa.

HARRASTAA improvisaatioteatteria, pöytäroolipeli D&D:tä, runoutta, meikkitaidetta ja showkuorossa laulamista.

JULKAISEE runoja Taide on ikuista -runoblogissa ja meikkitaidetta Instagramissa nimimerkillä @elenaveekauneus

“Mä tykkään hirveästi seurata muiden ideoita ja osallistua kaikkiin haasteisiin.”

Virtanen on aina ollut kiinnostunut estetiikasta ja kuvataiteista, mutta ei ole päätynyt taidemaalariksi. Hän arvelee syyn olevan juuri yhteisöllisyyden tarpeessa – taidemaalarina pitäisi maalailla yksin omassa työtilassa. Virtaselle taide on yhdessä luomista ja toisten ideoista inspiroitumista.

Meikkitaiteen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa on tavallaan esiintymistä, mutta eri tavalla kuin improvisaatiossa. Fyysisesti esiintyessä Virtanen ei voi pysähtyä miettimään, vaan on toimittava nopeasti. Sosiaalisesta mediasta voi aina poistaa julkaisun, jos se ei onnistunut halutulla tavalla.

“En ota paineita. Mä en esimerkiksi käytä filttereitä, jos teen meikkipostauksen. En yritä muokata täydellisyyttä somessa tai livenäkään”, Virtanen toteaa.

Hän ei välitä sosiaalisen median seuraajamääristä, sillä kyse on harrastuksesta. Uudet seuraajat ja tykkäykset lämmittävät mieltä, mutta Virtasen itsetunto ei ole kytkeytynyt niihin. Hän meikkaa ja julkaisee juuri sen verran kuin itse haluaa.

Moka on lahja

Virtanen harrastaa yhdessä muiden kanssa, mutta asettaa mielellään omalle tekemiselleen tavoitteita. Hänelle syntyy usein vahva intuitio siitä, mitä kannattaisi kokeilla seuraavaksi. Visioista muodostuu tavoitteita, joita kohti Virtanen etenee määrätietoisesti.

“Mä tykkään tehdä asioita tavoitteellisesti. Pitää olla jotain päämääriä, mä tykkään siitä.”

Virtasen mukaan tavoitteiden tulee olla sellaisia, jotka voi itse toteuttaa. Jos tavoitteet ovat epärealistisia tai kiinni muiden tekemisistä, ne eivät ole enää motivoivia. Tavoitteiden on tarkoitus olla kannustavia ja myönteisiä, ei lannistavia. Toisaalta harrastuksissa pitää olla myös haastetta, sillä se auttaa kehittämään omia heikkouksia.

“Tykkään olla aina heti hyvä kaikessa, mutta onhan se fakta, että esimerkiksi jotkut tietyt, vaikka häpeä, oli iso prosessi päästä irti siitä, että uskaltaa sanoa niitä ekoja asioita, jotka tulee mieleen kohtauksissa. Tai että alkaa kuvaamaan kasvoja juuri sellaisina kuin ne ovat, ilman filttereitä.”

Positiivinen palaute kannustaa jatkamaan, mutta Virtasen mielestä on hyvä saada myös rakentavaa palautetta, etenkin kanssaesiintyjiltä. Kaikenlainen palaute on tärkeää.

Virtanen kehottaa luovasta harrastuksesta haaveilevia etsimään muita ihmisiä, jotka haluaisivat aloittaa saman harrasteen parissa. Kun löytää oikeanlaisen ilmapiirin, uskaltaa mitä vain.

“Impron perussääntö – moka on lahja. Kannattaa välillä epäonnistua. Silloin huomaa, että siitä pääsee yli.” •

Saat tuotelahjan kuudella keräilyleimalla tai -koodilla. Keräilytuote on Orionin normaalihinnaltaan vähintään 9 euron hintainen itsehoitotuote.

Kampanja voimassa 2.7.2023 saakka. Lue lisää: itsehoitoapteekki.fi

UHANALAINEN LAJI: PIENET KUNNAT

P“ienissä kunnissa ollaan lähellä ihmistä –toimintakulttuuri ketterä, nopea ja innovatiivinen. Pieni kunta tarjoaa elämää usein luonnon lähellä … Rajattoman nopeasti toimivat nettiyhteydet mahdollistavat työn ja asioinnin paikkariippumattomasti.”

Tällaista visiota Kuntaliitto ennustaa pienten kuntien kehitykselle vuosille 2030-2040. Kuvailun takana piilee kuitenkin monia pienten kuntien haasteita.

Vuonna 1940 Suomessa oli 603 kuntaa. Tällä hetkellä kuntia on 309, joista 108 määritellään kaupungeiksi ja 201 pieniksi, alle 5 000 asukkaan kunniksi. Kehityssuunta vaikuttaisi toistaiseksi suosivan kaupunkeja niiden työt, laajempi palveluvalikoima ja jatkokoulutusmahdollisuudet erottuvasti vetävinä tekijöinä.

Pienille kunnille sen sijaan on ominaista yhteisöjen pienuus ja luonnonläheisyys verrattuna kaupunkien vilkkaisiin äänimaailmoihin. Ne toisaalta ovat herkempiä asukasluvun muutoksille, jos palveluiden käyttäjien määrä laskee ja talous hankaloituu. Vaihtuvuus väkiluvussa voi vaikuttaa nopeasti pienien kuntien toimeentuloon, etenkin jos kunnasta poislähtö on sen vetovoimaisuutta suurempaa. Toisaalta liika väestönkasvu voi myös olla ongelmallista, jos palveluja ei sopeuteta oikein niiden suurempi käyttäjäkunta huomioon ottaen.

Kuntien toimeentuloa on jokseenkin helpotettu vuoden 2023 alusta käyttöönotetun sote-uudistuksen kautta. Terveydenhuolto on siirtynyt kuntayhtymiltä hyvinvointialueille ja vapauttanut pieniltä kunnilta enemmän voimavaroja muiden palveluiden kehittämiseen. Tästä huolimatta kunnan toimeentulo on lähinnä kunnanjohtajien tai muutamien päättäjien vastuulla, mikäli saatavilla olevia resursseja käytetään järkeviin kohteisiin eikä vaihtoehtoisiin kulttuuritempauksiin.

On selkeää, että usein nuoret siirtyvät pieniltä kunnilta kaupunkeihin opintojen ja työn perässä, jolloin pieniä kuntia jäävät asuttamaan vanhemmat ikäluokat. Pienillä kunnillakin löytyy monenlaista työtä ja tekemistä, mutta enemmän mahdollisuuksia avautuu toisen paikkakunnan tarjoamista tehtävistä. Vasta myöhemmin elämässä saatetaan muuttaa maalle rauhallisemmalle alueelle, kun kaupunkimaisemaan on kyllästynyt ja tarvitsee rauhallisempaa ympäristöä itselleen.

Kuinka siis kuntien kestävyyttä saisi yleisesti kohennettua? Kaikenkattavaa vastausta ei ole, mutta tiettyjä taktiikoita voi soveltaa.

Etätyöskentely pieniltä kunnilta pitäisi teoriassa väestöä yllä, mutta suhteiden ja yhteisöjen luominen olisi haastavaa. Työn luonne myös vaikuttaa, onko etätyöskentely ylipäänsä mahdollista Haasteellista olisi myös kunnan kapasiteetti tarjota itse töitä eikä asuttaa toiselle paikkakunnalle töitä tekeviä.

Kuntien keinotekoinen pinnalla pitäminen ei myöskään ole kannattavaa, jos se ei kohenna niiden toimeentuloa. Vähimmäisvaatimuksena olisi saattaa pieniä kuntia poikkeuksellisen haastavista tilanteista pois, mutta toistuvat kamppailut rakenteellisissa ongelmissa eivät houkuta valtiota kansantalouden näkökulmasta tukemaan sitä enemmän. Myöskään väkiluvun kasvattaminen ei olisi sopiva ratkaisu, koska silloin pienuudestaan tunnistettava kuntaidentiteetti katoaisi samalla.

Toivon mukaan

Suomesta ei tulisi

Tuhansien J Rvien Ja Alle Sadan Kunnan

Mahdolliset kuntaliitokset teoriassa edistäisivät ja kehittäisivät kuntien rakennetta ja palveluiden laatua. Ongelmana tässä on Suomen kuntien maantieteellisesti harva sijainti toisistaan. Kuntaliittymät eivät välttämättä ole hyödyllisiä liian etäällä toisistaan sijaitseville kunnille; viimeaikainen sote-uudistus kuntaliitoksissa on lähinnä supistanut keskusta-alueiden palveluverkkoa reuna-alueiden sijaan. Lisäksi tavoitteena olisi mieluisampaa kuntien keskinäinen tukeminen kuin paremman kunnan kustannuksella siipeily.

Kaupungistumisen edetessä syntyisi hypoteettinen tilanne, jossa suurin osa Suomen väestöstä olisi kuntien sijaan keskittynyt suuriin kaupunkeihin tai niiden vierusalueille. Tällainen fokus ei toisaalta ole uusi käsite maailmalla, jos verrataan Amerikan tai Aasian suurkaupunkien kohdistuneisiin väestötiheyksiin. Suomen erikoinen kuntarakenne ja niiden luonnonläheisyys tulisi olla suojeltavan arvoinen ja korostettu osa suomalaista kulttuuri-identiteettiä.

Kysymyksenä onkin se, miten Suomen kuntia tulisi suo- jella nykyisen muuttoliikenteen keskellä? Miten Suomen yleiskuva muuttuu, jos kuntien määrä ja sijainti harvenevat nykyisestään? Tulisiko luonnonläheisyydestä kaukainen käsite etenkin kaupunkilaisnäkökulmasta? Kunnista olisi ainakin tärkeä saada näkyville niiden kulttuurinen erityisarvo, mikäli niitä katoaa kaupunkien taakse.

Toivon mukaan Suomesta ei tulisi tuhansien järvien ja alle sadan kunnan maa.

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden tämän kevään toimitusharjoittelija. Hän on taustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija.

OPISKELIJAKULTTUURIA SATASELLA, KIITOS!

Huhtikuussa huipentuneissa politiikan valtakunnallisissa kilpa-ajoissa nelivuotisia kausikortteja eduskuntaan tavoiteltiin jälleen kiivaan kampanjoinnin ja suurten lupausten vauhdittamina.

Opiskelijoiden näkökulmasta positiivisin poiminta vaalikeväältä on lupaus siitä, ettei koulutuksesta aiota leikata yhdenkään puolueen toimesta. Samankaltainen lupaus kuultiin viimeksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, joiden jälkeen hallitus pian päätti leikata koulutuksesta reiluin ottein.

Tällä hetkellä opiskelijan tilille kuukausittain kilahtavan opintorahan määrä on euroissa verrattavissa vuosiin, jolloin Neuvostoliitto kaatui ja Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa. Elinkustannusten hinta on ottanut selkeän yliotteen suhteessa opiskelijalle tarjottavaan valtiontukeen.

Korkeakouluopiskelijat ovat kuitenkin tulleet aina toimeen vähällä, eivätkä ole tinkineet hauskanpidosta tippaakaan. Niin kauan kuin nykymuotoista opiskelijakulttuuria on ollut olemassa, korkeakouluopiskelijoita on kärjistetysti kuvailtu halpaa ravintoa polttoaineenaan kuluttaviksi arkiryyppääjiksi, joille realiteetti opintojen toissijaisesta tärkeydestä valkenee viimeistään vapun viikoiksi venyvän juhlinnan aikana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2021 toteuttaman tutkimuksen mukaan jo tuolloin yli 13 prosenttia korkeakouluopiskelijoista koki toimeentulonsa erittäin niukaksi tai riittämättömäksi. Tilastoista nousi esiin ennen kaikkea vahva pelko siitä, että rahat eivät riitä välttämättömyyksien, kuten ruoan ja lääkkeiden ostamiseen koko kuukauden ajaksi. Seuraava tilannekatsaus on hyvin todennäköisesti sävyltään edeltävää vuotta synkempi.

Enää korkeakouluopiskelijat eivät vain ryyppää, rellestä ja matkustele valtion takaaman opintolainan turvin.

Opiskelijoiden heikentyneestä toimeentulosta kertoo vahvasti myös myönnettyjen opintolainojen määrän valtava kasvu. Vuonna 2016 tyypillisin opintolainan määrä korkeakouluopiskelijaa kohden oli noin 2000 euroa. Vuonna 2022 opiskelijan harteille lainaa kertyi keskimäärin 15000 euroa.

Enää korkeakouluopiskelijat eivät vain ryyppää, rellestä ja matkustele valtion takaaman opintolainan turvin. Tällä hetkellä moni opiskelija rahoittaa lainarahalla pahimmillaan kaikkia menojaan: ruokaostoksia, vuokranmaksua sekä muita kuukausittaisia välttämättömiä kuluja.

Opiskelijat, jotka kokevat tärkeäksi osallistua toistaan mielikuvituksellisimpiin opiskelijarientoihin, tulevat osallistumaan niihin myös tulevaisuudessa. Opiskelijatapahtumista nauttivien täyspäiväisten opiskelijoiden ainoat vaihtoehdot ovat joko rientojen rahoittaminen lainarahalla tai muista talousmenoista ankaralla kädellä karsiminen.

Eduskuntavaalien alla enemmistö puolueista oli sitä mieltä, että opiskelijoiden toimeentulon ongelmia täytyy ratkaista tavalla tai toisella. Noin puolet eduskuntapuolueiden puheenjohtajista kertoi olevansa valmiita toteuttamaan sadan euron tasokorotuksen opintorahaan seuraavan hallituskauden aikana.

Vuoteen 2035 mennessä alle 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen määrää pyritään kasvattamaan suurimpien tavoitteiden mukaan jopa kuuteenkymmeneen prosenttiin.

Elinvoimainen opiskelijakulttuuri on valtava voimavara opiskelijoille. Tulevina vuosina korkeakouluun hakeville nuorille aikuisille on merkityksellistä, että opintojen vastapainoksi tarjolla on myös värikästä opiskelijakulttuuria. Sen ylläpitämiseksi opiskelijat tarvitsevat tukea myös poliittisten päätösten kautta.

BusinessAsema | Hallituskatu 36 businessasema.com

Tarvitsetko apua työllisyys- tai yritysasioissa?

Palveluneuvonta ohjaa eteenpäin

• Palveluneuvonta on avoinna BusinessAsemalla arkisin klo 9–15

• Puhelimitse sinua palvellaan numerossa 08 558 55810 ma–pe klo 9–16

• Netissä palvelee chat

• Voit myös varata ajan etäneuvontaan: businessasema.com/ neuvonta

Startup Station yritysinnokkaille

Startup Station tarjoaa inspiraatiota, tietoa ja verkostoitumismahdollisuuksia alkuvaiheessa oleville startup-yrityksille ja yrittäjille.

Tutustu lisää: oulu.com/startup-station

HUOMIO MAINOSTAJA!

Tässä voisi olla sinun paikkasi näkyä koko korkeakouluyhteisölle.

Seuraava Oulun ylioppilaslehti ilmestyy 30.8.

Ole mukana ja varaa mainospaikkasi!

Varaukset ja aineistot 14.8. mennessä: myynti@adaptipalvelut.fi tai puh. 0400663885