PALJON VARTIJANA

Oulun yliopistosta ponnistava Lotta Leinonen on tänä keväänä tärkeän tehtävän edessä. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajana hän pitää huolen siitä, että opiskelijoiden ääni kuuluu eduskuntavaaleissa.

”ÄÄNESTÄKÄÄ MUT TÄMÄN JUNAN VETURIIN, MÄ LUPAAN VIEDÄ SEN PERILLE.” Näin Lotta Leinonen , 24, totesi SYL:n liittokokouksessa marraskuussa ennen kuin hänet valittiin opiskelijajärjestön johtoon.

Nyt on aika lunastaa yliopisto-opiskelijoille annettu lupaus. SYL-juna on kovaa vauhtia matkalla Säätytalolle, jossa kevään eduskuntavaalien jälkeen käynnistyy seuraavan hallitusohjelman sorvaus. Siellä Leinonen aikoo päivystää haalarit jalassa ja megafoni kädessä, että opiskelijoiden ääni kuuluu ja näkyy tulevan hallituksen työlistalla. Mitä SYL kevään vaaleissa tavoittelee?

Järjestön eduskuntavaalikampanja ”Opiskelijat pois köyhyysrajalta” julkaistiin tammikuun lopulla. ”Tavoittelemme sadan euron opintorahan tasokorotusta eli selkeää nostoa opiskelijoiden toimeentuloon”, Leinonen tiivistää kampanjan kärjen.

Toiseksi Leinonen nostaa esiin koulutuksen rahoituksen: panostuksia tarvitaan, jotta koulutuksen laatu säilyy ja Suomeen saadaan lisää osaajia. Lukukausimaksut SYL torjuu jyrkästi.

Myös opiskelijoiden tukipalveluihin haetaan satsauksia.”Mielenterveys on asia, jota opiskelijat haluavat pitää esillä. Tarvitsemme ehdottomasti lisää apua kuntoutuksen ja psykoterapian puolelle ja selkeämmät mahdollisuudet päästä hoitoon”, Leinonen summaa.

Vaikuttajapolulle jo varhain

Mikkelistä kotoisin olevan Leinosen opis kelijavaikuttajapolku käynnistyi jo lukiossa. Hän toimi lukionsa opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana, istui Mikkelin kaupungin nuorisovaltuustossa ja vaikutti aktiivisesti myös lukiolaisten liitossa.

”Oli palkitsevaa, kun löysi ympärilleen ihmisiä, jotka ajattelivat samoin ja halusivat tehdä samanlaisia asioita. Se vei sitten mukanaan.”

Kun opiskelupaikka Oulun yliopiston kauppakorkeasta aukesi, jatkui vaikuttaminen ainejärjestö Finanssissa ja lopulta ylioppilaskunnan hallituksen johdossa. ”Nälkä on kasvanut syödessä ja vienyt aina seuraavaan paikkaan”, Leinonen kertoo.

Yliopisto-opiskelijoiden edunvalvonnan huipulla Leinonen on oikeastaan harvinainen näky. SYL on ollut pitkään etelän suurien ylioppilaskuntien vetämä. Leinonen on ensimmäinen Oulun yliopistosta tuleva puheenjohtaja melkein 50 vuoteen.

Puheenjohtajakisassa Leinonen kertoo antaneen kaikkensa – valinta ratkesi liittokokouksessa lopulta yhden äänen erolla. ”Se kampanja oli tosi kova. En ole varmaan ikinä tehnyt mitään, mikä on vaatinut niin paljon töitä”, Leinonen kertoo. ”Ylioppilaskunnan toimistolla oli paljon preppausta, tehtiin blogitekstejä, päiviteltiin nettisivuja ja muuta. Se tuki, jonka Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta sain, oli älytöntä. Olen siitä todella kiitollinen.”

Yhdenvertaisuustyötä

Kysyimme myös Leinoselta, mitä valtakunnan tasoll a tällä hetkellä tapahtuu opiskelijoiden yhtäläisten oikeuksien edistämiseksi. SYL pyrkii Leinosen mukaan parantamaan esimerkiksi julkisten korkeakouluharjoittelujen saavutettavuutta. ”Aliedustetut ryhmät, kuten vieraskieliset ja liikuntaesteiset on otettava paremmin huomioon.”Myös perheellisiä opiskelijoita on Leinosen mukaan tuettava nykyistä paremmin. ”Koulutus on pidettävänä saavutettavana myös niille, joilla on pieniä lapsia. Se on kuitenkin aika iso osa elämää”, hän linjaa.

Leinonen haluaa muistuttaa Oulun yliopiston omasta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnasta, jossa hän istui pitkään myös itse.”Sinne voi helposti olla yhteydessä, jos jokin asia askarruttaa.”

”Vaalikaa sitä yhteisöä”

Vuoden kestävä SYL-puheenjohtajuus on Leinoselle täyspäiväinen pesti. Vuodenvaihteessa koti vaihtui Tuirasta Helsinkiin. Samalla tauolle jäivät kauppatieteen maisteriopinnot.

”Onhan se elämä aika paljon muuttunut”, Leinonen tuumii hymyillen.

Oulu on ollut Leinosen mielestä hyvä paikka ponnistaa. Yliopiston tiiviistä opiskelijayhteisöstä tuli hänelle opintojen aikana tärkeä.

Tämän hän haluaakin sanoa nyt ylioppilaslehden lukijoille: ”Pitäkää huolta toisistanne ja vaalikaa sitä yhteisöä ja yhteisöllisyyttä, joka siellä on. Se tarvitsee ne tietyt tyypit, jotka järjestävät tapahtumat ja keräävät porukan kasaan.”Opiskeluajan ei kuulu olla kilpailua, vaan verkostoitumista ja toisiin tutustumista”, Leinonen ajattelee.

”Ei jätetä ketään yksin. Varsinkin korona-aika näytti sen, että siitä tulee pahaa jälkeä. Muistetaan kysellä toisiltamme, että miten menee.” •

LOTTA LEINONEN

SYL:N PUHEENJOHTAJA kaudella 2023. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja 2022.

KOULUTUKSELTA kauppatieteiden kandidaatti.

POLIITTISESTI sitoutumaton.

KOTOISIN Anttolasta, Mikkelistä.

MUUTTI vuoden alussa Oulusta Helsinkiin biologi, FT Oulu toiminnanjohtaja, YTM Kuusamo projektipäällikkö, FM Oulu toimitusjohtaja, yrittäjä Hailuoto erityisopettaja, FM Oulu aineenopettaja, FM Liminka diplomi-insinööri Kajaani diplomi-insinööri, senior-konsultti Oulu tietoliikenneinsinööri (AMK) Oulu tutkija, FT Ylivieska kansanedustaja, arkkitehti Oulu biologian opiskelija, farmaseutti Oulu professori, lastentautien erikoislääkäri hallintosihteeri Raahe toiminnanjohtaja, YTK Oulu varhaiskasvatuksen opettaja Oulu sosiaalipoliittinen asiantuntija, luonnontieteen kandidaatti Oulu

SYL:n puheenjohtajapestin vuoksi.

Tajusin Olevani Rasisti

Pääministeri Sanna Marin totesi hiljattain, että Perussuomalaiset ovat rasistinen puolue. Keskustelu jatkui Twitterissä. Jotkut olivat sitä mieltä, että persut ovat rasistinen puolue, koska he puhuvat halventavasti ei-valkoisista. Tähän joku kommentoi, että internetissä voi puoliläpällä heittää ”mutakuono”, mutta oikeassa elämässä ihmiset osaavat käyttäytyä.

Korkeakoulutettuna olen yläviistosta ajatellut, että n-sanojen viljelijä on yhtä juntti kuin ihminen, joka kuolevan isoäidin vuoteen äärellä kiroilee. Olen ollut tietoinen siitä, että rasististen slurrien viljelijöiden lisäksi on rakenteellista rasismia: se, jolla on epäsuomalainen nimi, jätetään kutsumatta työhaastatteluun.Tietoisuutta siitä, että jokainen on hiukan rasisti, olen pitänyt ”vapaudut vankilasta” -korttinani, ikään kuin pelkkä tietoisuus pahasta estäisi minua tekemästä pahaa.

Hiljattain haastattelin kansanedustaja Anna Kontulaa seksityöstä Thaimaassa. Kun lähetin hänelle tekstin kommentoitavaksi, hän vastasi, että tämä on rasistisesti ajateltu. Kontula paalutti, että vaikka Thaimaa on tunnettu lapsiprostituutiosta ja muista epäkohdista, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki seksityöntekijät Thaimaassa ovat uhreja. Sen olettaminen on rasistista. Tunsinko tehneeni vääryyttä thaimaalaisia kohtaan? En. Nolostuin, että Kontula narautti minut. Perään lähti sähköposti, jossa maireasti kerroin, että olen tehnyt tekstiin korjaukset.

Antirasismissa performatiivisella liittolaisella tarkoitetaan ihmistä, joka puhuu antirasismin puolesta lähinnä siksi, että se on trendien mukaista. Tällainen ihminen voi olla pinnallinen liittolainen vain siksi, että se sosiaalinen segmentti, johon hän kuuluu, yleisesti vastustaa rasismia sen ohella, että on käynyt yliopiston ja ostaa kauramaitoa kahviinsa.

Olen kasvanut paikkakunnalla, jossa tummaihoisia ihmisiä ei näkynyt katukuvassa. Vartuin suomalaisten komediasarjojen parissa, jotka tulevat Yle Areenaan varoitustarroilla varustettuna: sisältö ei enää vastaa sellaista maailmankuvaa, joka vallitsee nykyään. Vieläkään en oikein tunne maahanmuuttajia. Kun siivosin tehdassaleja, työkaverini oli bosnialainen.

Antirasismia vaikeuttaa se, että kosketukset muihin kulttuureihin jäävät ohuiksi monesti myös niillä, jotka haluavat toimia oikein. Minulla ei ole ystävää, joka muistuttaisi olemassaolollaan siitä, että antirasismi on muutakin kuin trendikästä woketusta. Ensikätiseksi samaistumisen kohteekseni on tarjoutunut toisten valkoisten ihmisten joukko, joiden kanssa sitten yhdessä vastustamme rasismia. Ja läheisyys samanlaisten kanssa synnyttää samaistumista, joka ei välttämättä palvele antirasismia. Siksi jäädessäni kiinni rasismista mieleni päällä oli ensisijaisesti vakuuttaa Kontulalle, etten ole rasisti. Taidehistorian vitivalkoisessa oppiaineessa opin kaltaisteni joukossa sisäsiistiksi, kunnes Kontula puhkaisi kuplan.

Antirasismissa performatiivisella liittolaisella tarkoitetaan ihmistä, joka puhuu antirasismin puolesta lähinnä siksi, että se on trendien mukaista.

Kehityskelpoinen rasisti ymmärtää, että rasistinen käytös ei ole este identifioitumiselle valkoisten henkilöiden kanssa, vaan este erilaisten ihmisten väliselle liittolaisuudelle. Antirasistisessa liikkeessä ei olla kiinnostuneita siitä, miten olet rakentanut itsellesi valkoisen kuplan, vaan siitä, mitä voit silti tehdä antirasismin hyväksi. Jos ei ole maahanmuuttajaystäviä, voi sivistää itseään lukemalla muista kulttuureista. Kun jäin kiinni rasismista, ensimmäinen ajatukseni oli pelastaa kasvoni Kontulan edessä, vaikka juuri silloin pitäisi ajatella sitä, mitä voisin oppia tästä tapauksesta.

Antirasistisessa liikkeessä ei väheksytä kirjojen voimaa lähentää ihmisiä. Liittolaisuudesta kirjoittanutta Cheyenne Mallinsonia lainaten: Kouluta itseäsi. Oppiminen ei pääty koskaan. Niinpä olen lukenut bangkokilaisista escorteista, jotka tarjoavat useamman yön seurustelufantasiaa länsimaisille turisteille ja viihtyvät työssään. Liittolaisuus unlocked.