Opiskelua omilla ehdoilla Akateeminen vapaus ja vastuu. Se tarkoittaa myös sitä, että jokaisella on oikeus muotoilla opintonsa omalle tyylilleen ja elämälleen sopiviksi. Osalla meistä voi olla persoonallisuudenpiirteiden tuomia haasteita, osa ei menesty tenteissä. Joskus ura voi viedä mennessään. Korkeakoulukokemus on myös itsestä oppimista, omien toimintatapojen etsimistä ja oman identiteettinsä luomista. TEKSTI Iida Putkonen, Juuso Syngelmä, Tuuli Heikura ja Timi Kärki KUVITUS Tuuli Heikura
Iida Putkonen, kirjallisuus ja tiedeviestintä, Oulun yliopisto Valmistuin keväällä filosofian maisteriksi. Tein sen tavoiteajassa, mutta en suinkaan mallisuorituksena. Vaikka päällepäin näkyy tutkinto ja Kelan opintolainan hyvitys, on pinnan alla paljon, paljon tuskaa, epäonnistuneita tenttejä ja nukuttuja luentoja. Aloitin yliopistossa suoraan lukiosta ja lähdin lukemaan kirjallisuutta, koska en oikeastaan ollut missään muussa hyvä. Suoritin pakollisten kurssien tenttejä yhdessä muiden kanssa ja opiskelin suomen kieltä, koska se tuntui odotuksien mukaiselta. Auvoinen opiskelijanuoruus kului päntäten ja toimeentulosta stressaten. Luulin, että niin sen kuuluukin olla koska korkeakoulutus on vaikeaa. Lopulta en pinnistelyistä huolimatta päässyt suomen kielen tenttejä läpi ja kirjallisuuskin alkoi hiljalleen tökkiä. Toisena opiskeluvuotenani päädyin pitämään sairaslomaa opinnoista, koska en enää jaksanut olla huono ja jatkuvasti väsynyt. Lomalla en halunnut tenttiä enkä käydä luennoilla, eikä ajatus kursseille palaamisesta motivoinut. Silti, tuli aika jolloin oli palattava. En halunnut enää ikinä tenttiin, joten selvitin miten kursseja voi suorittaa vaihtoehtoisilla tavoilla. Sain tietää, että kirjallisuuden opintoja voi myös suorittaa esseinä, joita varten täytyy vain lukea ja osata kertoa lukemastaan. Selvisi, että siinä olinkin tarpeeksi hyvä, vaikka tenttipenkissä aina jäädyin ja päntätty tieto katosi. Opin hiljalleen opintojeni aikana, että tenttiminen ei sovi minulle, eikä monelle muullekaan. Tieto tuntui kauas piilotetulta salaisuudelta: eivätkö kaikki opiskelijat olekaan luento- ja tenttihirmuja, jotka jaksavat lukujärjestystä päivästä toiseen? Toivon, että jatkossa aloittava opiskelija voi löytää omanlaisensa tavan opiskella helpomminkin kuin kantapään kautta. Ja jos saisin nyt sanoa itselleni fuksina jotain, sanoisin sen mitä en yhdeltäkään luennoitsijalta oppinut: Opiskelu ei ole elämän tärkein asia. Jos jokainen päivä tuntuu pinnistelyltä, vika ei ole sinussa ja asialle voi tehdä jotain.
14
