YLKKÄRI 3/2013

UUNO In the spotlight p.22

Graduated jobless OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 3/2013 53. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

Are you afraid to graduate? p.23

Evankeliumista tuli rockooppera Linnanmaa 2040 4 s.

P盲iv盲 perheellisen opiskelijan mukana s.12

12

s.

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

Rosoinen tulkinta evankeliumista s.12-15

3/13 13.3.2013 53. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi, Toimittaja Mikael Heikkinen, 040 550 3927, toimitus@oyy.fi.

Uuno Coordinator uunoproject@oyy.fi.

KANSI Nestori Törmä LEHDEN TEKIJÄT Anna Vuorinen, Maija Pylväs, Harri Filppa, Jenni Kinnunen, Marko Pyhähuhta, Saga Skiftesvik, Sanna Häyrynen, Margarita Khartanovich, Bianca Beyer, Maria Yarandaykina, Minna Koivunen, Hanna Sarkkinen, Liisa Hildinger, Henni Saarela, Veera Adolfsen, Karoliina Kemppainen ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 10.4.2013. Deadline materiaaleille 1.4.2013

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Ensi numero: Työelämä YLKKÄRIN ENSI NUMERON TEEMA

on työelämä. Yliopiston ja työelämän yhteyttä kritisoidaan usein voimakkaasti – ja turhan usein myös syystä.

Oulun yliopistossa biologiaa ja Aalto-yliopistossa markkinointia opiskeleva Jenni Länsisyrjä löysi yhteyden työelämään lähtiessään hakemaan ympäristöystävällistä haalarisponsoria biologeille. Biologian opiskelijoilla ei ollut historiaa kumppaneiden haalimisessa. ”Ei ole varmaan kenellekään yllätys, että yritysten ja yliopis-

ton välinen yhteistyö on Aaltoyliopistolla näkyvämpää kuin Oulussa”, Länsisyrjä sanoo.

Haalarisponsoriksi löytyi kuitenkin Itellan Netposti-palvelu. Se on uusi palvelu, joka korvaa perinteiset paperiset kirjeet sähköisillä.

Länsisyrjä pääsi mukaan hankkeen markkinoinnin suunnitteluun. Itella piti opiskelijoiden mukanaoloa hyödyllisenä. ”Opiskelijoiden aloitteellisuus hankkeessa oli tärkeätä ja meidän oli helppo lähteä mukaan, kun keinot ja kanavat olivat sel-

Jenni Länsisyrjä suunnitteli Netpostin markkinointi- kampanjaa.

villä”, Itellan markkinointipäällikkö Taria Kossila kiittelee. ”Aiempien käytäntöjen puuttuminen aiheutti omat haasteensa biologien sponsoriyhteistyölle, mutta toisaalta se antoi tilaa osallistua vapaasti ideointityöhön itellalaisten kanssa”, Länsisyrjä jatkaa. ”Sainkin arvokasta kokemusta kampanjan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Tämä projekti antoi paljon kokemusta, jollaista ei luennoilla opi.”

Lisää työelämää huhtikuussa ilmestyvässä Ylkkärissä 4/2013.

Lukukausimaksukeskustelun mystistä ydintä etsimässä LAURI TENHUNEN kyseenalaistaa viime numerossa rohkeasti lukukausimaksuista käytävää yleistä keskustelua. Jutussa kutitellaankin esiin asian mystistä ydintä.

Laatua ei ole huomioitu tarpeeksi, sanoo Tenhunen. Se onkin jäänyt taka-alalle maksukeskustelussa! Toisaalta se on sivuutettu myös laajemmassa korkeakoulupoliittisessa keskustelussa. Onko syytä kysyä maksaisiko omasta koulutuksesta?

Vastaus on kutkuttava ja ehkä havainnollistava, mutta se ei poraudu laadun ytimeen.

Koulutuksessa hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä. Laadussa tärkeintä ovat tavoitteet, mitä resursseilla tehdään ja mitä saadaan aikaan. Arvioinnit ja akkreditoinnit sertifikaatteineen ovat vain pieni osa tätä.

Maksuhalukkuuden sijaan

opiskelijan sietää kysyä vastaako opintojen eteen (aikana ja työpanoksena) tehty sijoitus omiin ja yhteiskunnan odotuksiin. Olennaisena kumppanina opiskelijalla on myös vastuu osallistua omilta osin laadun kehittämiseen muun muassa palautteen kautta. Tätä Tenhunen jutussaan antoi. Toivottavasti muutkin opiskelijat ja palautteen kohteet ymmärtävät palautteen merkityksen laadulle.

Tenhunen suhtautuu hyvin optimistisesti Englannin uuteen malliin. Mallin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat kuitenkin pitkälti spekuloinnin varassa. Ennustetaan jopa, että säästöt jäävät paperille. Englantilaisen yliopistomaailman think-tankin1 mukaan mallista koituu valtiolle 6,5 kertaa enemmän kustannuksia (yht. 7mrd GBP) kuin kaavailtuja säästöjä.

Syinä ovat korkeakoulutettujen määrän lasku, alempi palkkataso ja pienemmät verotettavat tulot sekä valtion kuittaamien lainojen määrän kasvu. Lisäksi rajoja ylittävä ns. ”policy-borrowing” toimii harvoin.

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ Tenhusen kanssa olen keskustelun vastakkainasetteluista ja yhteisen tahtotilan puutteesta. Keskustelu ei myöskään huomioi kansantaloutemme tilaa pitkällä aikavälillä.

Nostaisin tämän rinnalle vielä muita laajempia, tulevaisuuteen luotsaavia yhteiskunnallisia tavoitetiloja ja näkökulmia.

Keskustelussa ei kyetä esimerkiksi hahmottamaan linkkejä tieto- ja hyvinvointiyhteiskunnan ja yliopistojen välillä. Samalla unohdetaan korkeakoulujen globaali toimintaympäristö

ja niille ominaisen akateemisen kilpailun ja laadun todellinen suhde tasa-arvokeskusteluun.

Maksukeskustelu takkuilee.

Syinä lienee, että ei haluta keskustella, ei ole selkeää viitekehystä, keskustellaan vääristä tai jopa eri asioista samaan aikaan.

Muistutan etenkin selkeän viitekehyksen ja periaatteiden edesauttavan keskustelun antia.

Korkeakoulupolitiikka kaipaa ehkä selkeämpää kokonaiskuvaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on 2000-luvulla pukannut strategioita ja keskustelua johdattelevia muistioitakin, joissa konsepti, arvot, toiminnalliset periaatteet ja selkeät tavoitteet melkein loistavat poissaolollaan. Uudistusvyöryjen tuoksinassa uhkana on toiminnaltaan epäjohdonmukainen koulutuksen kokonaisarkkitehtuuri.

Linjan takaa teksti Henni Saarela, KM Kirjoittaja on OYY:n kansainvälisten asioiden sihteeri ja koulutuspoliittisen sihteerin sijainen, jolla on Oulun yliopiston ja Ivy League -yliopiston koulutus.

1 London Economicsin Think tank million+ tekemästä raportista voi lukea lisää: www.millionplus.ac.uk/research-policy/ reports/latest-reports @ylkkari

3/2013 | 3

Intro

PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

”Koska voimme” on huono peruste YLE KERTOI VIIME VIIKOLLA, että Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) aikoo valita uuden rehtorinsa salassa julkisuudelta. Yliopiston hallituksen puheenjohtaja Tuomo Rönkön mukaan yliopisto toimii asiassa kuin yritys hakiessaan yritysjohtajaa. Julkinen haku Lappeenrannassa päättyi maaliskuun alussa, mutta ulkopuolinen konsultti saattaa jatkaa rehtorikandidaattien etsintää.

Päätöstä pantata nimiä on kritisoitu paljon, mutta Ylkkärin mennessä painoon LUT ei ainakaan vielä ollut nimiä julkisuuteen kertonut. Perusteluna oli uusi yliopistolaki, joka LUT:n mukaan mahdollistaa moisen toiminnan.

Kun Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajusen toimikausi päättyy vuoden 2014 lopussa, voi vain toivoa, että Lappeenrannan mallia ei apinoida käyttöön Oulussa.

SEN JÄLKEEN KUN UUSI YLIOPISTOLAKI otettiin käyttöön vuonna 2010, monesta periaatteellisesta asiasta on väänetty kättä urakalla. Yleisen mielipiteen mukaan yliopistojen tapa toimia laajentuneiden autonomioidensa kanssa ei ole sujunut kuin Strömsössä.

Kolikolla on molemmat puolet. Toisaalta on yliopistojen elinehto karsia parasta ennen -merkinnäl-

tään kymmeniä vuosia vanhentuneita käytäntöjä. Jotkut näkevät turhaan mörköjä, kun yliopistot lainaavat käytäntöjään yritysmaailmalta.

Mutta kolikon toinenkin puoli on tärkeä. On pelottavaa, että yliopiston hallitus ei vaivaudu perustelemaan päätöstään medialle sen paremmin. Hiljaisuus on yhtä kuin perustelu ”koska voimme”. Ja se on erittäin huono perustelu, kun pitkälti verovaroilla rahoitetun tiedeyhteisön johdolta kysytään, miksi ennen vahvasti julkisuuslain julkisiksi määräämiä asiakirjoja ei luovuteta pyydettäessä niitä haluaville.

Luulisi, että meillä on riittävästi esimerkkejä siitä, miksi Suomi on niin toimiva yhteiskunta juuri avoimuutensa ansiosta. Ja toisaalta riittävästi esimerkkejä siitä, miten voi käydä, kun asioita hoidetaan suljettujen ovien takana syystä että ”se on lainmukaista tai mahdollista”.

OULUN YLIOPISTOKAAN EI ANSAITSE papukaijamerkkiä siitä, miten se on viime aikoina hoitanut asioita, jotka olisi voinut ja voisi toisaalta edelleen hoitaa näkyvämmin.

Seuraavalla aukeamalla esitellään Oulun yliopiston visiota siitä, miltä näyttää Linnanmaan kampus vuonna 2040. Visiointi liittyy oleellisesti Oulun yliopiston hallituksen päätökseen uudesta rakenteesta, jossa nykyiset tiedekunnat korvataan yhdeksällä uudella tulosyksiköllä.

Vaikka uudesta tiedekuntajaosta lopulta leivottiin suurin piirtein kaikkia miellyttävä kompromissi, itse prosessi ei saanut kiitosta. Samaa voi ennakoida tilaryhmän toimien osalta. Yliopiston käytävillä kuulee jos jonkinlaista arvausta ja supinaa tilojen uusjaosta, mutta mitään virallista ei yliopiston opiskelijoille tai henkilökunnalle ole kerrottu, vaikka isot linjat päätetään jo ennen kesää.

JOS OULUN YLIOPISTO HALUAA lyhyen aikavälin tilanjakopolitiikasta papukaijamerkin, sillä tulee kiire.

Yliopiston käytävillä kuulee jos jonkinlaista arvausta ja supinaa tilojen uusjaosta.”

”

Kirjoittaja aikoo leikkiä oman elämänsä Noora Karmaa, eli kirjoittaa arkkitehtien tulevan sijoituspaikan paperille maaliskuussa, ja sujauttaa paperin lukolliseen laatikkoon odottamaan kesää.

Rakas päiväkirja

Sisällys

Ajankohtaista

Reportaasi

4 Linnanmaa 2040

8 Päivä perheenäidin jalanjäljissä 12 Rosoinen tulkinta evankeliumista

6 Internet ja ylipaino vaivaavat nykyopiskelijaa 7 Elokuvia rennosti baarissa

Matkalla 10 Talkoilemalla Tansaniaan

Kampuksella 18 Kampuksen kasvot 18 Televisio pannassa 20 Haarukassa: Bravuurina taivaalliset wokkiruuat 21 Näytät hyvältä tänään: Kierrätetty vaate on aarre

Kolumnit 8 Poliittinen eläin: Joukko vitun liikenne 16 Tunteiden turbulenssissa: Parihyttien puhureita

Uuno 22 In the spotlight: Graduated jobless 22 Hi, 5 ways to find work in Finland 23 Are you afraid to graduate?

Arviot 20 Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas 21 K-X-P: II 21 Ruotomieli: Kovempi kuin muut

Sarjakuvat 3 Rakas Päiväkirja 16 Lyhyempi oppimäärä

MENOT • 13.3.2013 – 10.4.2013 • Ilmoita seuraavat menot 1.4. mennessä osoitteeseen toimitus@oyy.fi

TEEKKARISPEKSI 16.3. Oulu-opistolla klo 19.

oulunylioppilaslehti

LASTARIT RY Lastarit ry:n kevätkokous 19.3. klo 16.30 salissa HU 108.

put 4e (sis. valotikkuja & VIParvonta) / 6e, ennakkoon 11.3. alkaen Disturb.fi-myymälä, 25.27.3. Vihreät naulakot, 27.3.

AMK (sote & Kaukovainio aulat). Info: http://goo.gl/bZ4AH

OTIT RY Space Invaders Rave Party 27.3.2013 @ Club Dione UVja LED-valoa, UV-maalauksia, tiukkaa transsia, tanssia sekä hypnoottisia rytmejä. Maailmanluokan DJ soittamassa! Li-

SOOPA RY SOOPA ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 20.03.2013 klo 17 Yliopistokatu 40 kerhotilassa. Sauna ja hyvää ruokaa tarjolla! Kokouksessa esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa!

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista LINNANMAAN KAMPUS KEHITTYY • teksti Ville Koivuniemi

a a m n a Linn

0 4 20 L

INNANMAA 2040 esittäytyy ohessa olevassa kuvassa. Tuoltako Linnanmaalla näyttää kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Tuskin juuri tuolta, mutta siinä komeilee paras arvaus asiasta.

Strategialähtöisen kampusvision laadinnasta vastaa RAMSE Consulting Oy, jonka Suomen Yliopistokiinteistöt ja Oulun yliopiston kampuskehittämistä johtava tilaryhmä on pyytänyt visioinnissa apuun. Ramse on valinnut kehittäjäkumppanikseen Linja Arkkitehdit Oy:n.

Mikä Linnanmaassa 2013 on sitten vikana? Paljonkin, mutta palataan siihen myöhemmin. Ihmetellään ensin visiota Linnanmaasta vuonna 2040.

Lähtökohtana tiivis rakentaminen Kampusvision yleisvisiossa lähtökohtana pidetään UniverCity-sanasta mieleen tulevaa visiota, jossa Linnanmaan kampuksen lähiympäristö on rakennettu huomattavasti nykyistä tiiviimmin. Kampuksen ympärille on suunniteltu rakennettavaksi tutkimuslaitoksia, asumista, puisto ja kaksi isoa tapahtuma-aukiota. ”Kyllähän Linnanmaan kampus tällä hetkellä sikäli aika ainutlaatuinen on, että etenkin itä-länsisuunnassa aluetta katkovat isot rakentamattomat vyöhykkeet, jotka eivät ole hyötykäytössä”, Linja Arkkitehdit Oy:n arkkitehti Esa Paajanen sanoo. ”Tulijan näkökulmasta on tärkeää, että voi hahmottaa, missä mitäkin on.

Nyt esimerkiksi huoltotilat sekoittuvat muihin käytettäviin tiloihin. Visiossa kampusta on ajateltu kokonaisuutena, jossa Science Plazan alueelle tulee pääovi ja liikettä on kellon ympäri”, Paajanen toteaa ja huomauttaa, että nykyisellään Linnanmaalta pääovi käytännössä puuttuu.

Visioissa nykyinen väylä jatkaa ennallaan. Se on tavallaan myös viiva, joka jakaa kampuksen itä- ja länsiosiin. Itäpuolta on hahmoteltu nykyistä selvemmin puoleksi, jossa on elämää. Kuvista löytyy kaksi aukiota. Toinen tulisi Tietotalon ja vanhan puolen välissä olevien parkkipaikkojen tilalle, toinen humanistisen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan kulmille. Ajatus on sikäli looginen, että itäpuolelta yliopistolle kulkee joukkoliikenneväylät ja Kaijonharju on samalla puolella.

Vähemmän liikettä sisältävä alue painottuu visioissa kampuksen länsipuolelle. Länsipuolella lienee nykyiselläänkin vähemmän trafiikkia, mutta ero korostuu visiossa. Länsipuolen ja Teknologiakylän yhteyttä kuitenkin korostetaan muun muassa puistokaistaleella, joka on suunniteltu niiden väliin.

Arkkitehdeille paikka Linnanmaalta Palataan takaisin maan pinnalle, ja tähän päivään. Linnanmaan ja Kontinkankaan kampusten pitkäaikainen suunnittelu kytkeytyy tiiviisti myös lyhyen aikavälin suunnitelmiin. ”Nämä suunnitelmat menevät tosiaan useassa tasossa. Seuraavan viiden vuoden toimet tukevat rakenteellista kehittämistä ja kolmenkymmen vuoden visio tulevaisuutta. Tätä siirtymistä kuudesta tulosyksiköstä yhdeksään, sitä tuetaan tiloilla”, Oulun yliopiston tilapalvelupäällikkö Arto Haverinen sanoo. ”Ajankohta on erinomainen, koska etenkin Linnanmaalla on jatkuva peruskorjaustarve.”

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että arkkitehdeille pitää keksiä kaikkia osapuolia miellyttävät tilat Linnanmaalle. Biokemialle on löydettävä puolestaan tilat Kontinkankaalta. ”Si-

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että arkkitehdeille pitää keksiä kaikkia osapuolia miellyttävät tilat Linnanmaalle!

!

joitussuunnittelu rakenteellisen kehittämisen yksiköiden osalta on aloitettu yhteistyössä yksiköiden kanssa, samoin biologian ja hammaslääketieteen laitoksen osalta”, Haverinen sanoo.

Tulevaisuus tuo taatusti eteen muitakin mullistuksia, mutta 150 000 neliömetriä käsittävää Linnanmaan kampusta ei voi remontoida kuin ehkä 5 000 neliömetrin osalta vuositasolla. ”Se 5000 neliötäkin vuodessa on iso ja haasteellinen määrä, kun yksiköiden toimita on käynnissä ja remontin alla oleville ihmisille ja toiminnoille pitää löytää tilapäistiloja ja uusia tiloja”, Haverinen selventää.

Tulevista tilaratkaisuista liikkuu Linnanmaalla jos jonkinlaista huhua.

Ennen kesää osa huhuista muuttunee tiedoiksi. Kampuskehittämisen loppuraportti valmistuu toukokuussa. Siispä suora kysymys Haveriselle: Nostaako tilanjako paljon pölyä ilmoille, kun siitä kerrotaan julkisuuteen? @ylkkari

3/2013 | 5

MIELIPIDE • teksti Kim Rantala

Kuvassa esitetään visio siitä, miltä Linnanmaa voisi näyttää vuonna 2040. Nykyisellään enemmän tai vähemmän tyhjänä ammottavat vyöhykkeet on täytetty muun muassa asuinrakennuksilla, tutkimuslaitoksilla, puistokaistaleilla ja kahdella Kaijonharjuun avautuvalla aukiolla. Siniset ”Faculty Hubit” toimivat eräänlaisina uusien tulosyksiköiden pääauloina.

LINJA ARKKITEHDIT OY

”Uskon, että pääsemme kaikkien osapuolten kanssa hyvään ratkaisuun, tämä pitää nähdä koko yliopiston mahdollisuutena”, Haverinen sanoo. Tarvittaessa vaihtoehtoiset tilaratkaisut linjaa viime kädessä yliopiston hallitus. ”Päälinjathan on linjattu joulukuussa yliopiston hallituksessa, esimerkiksi tilojen keskittäminen kahdelle pääkampukselle”, Haverinen muistuttaa.

Käytännössä pölyä voi siis nousta, koska arkkitehdeille viime kädessä osoitetaan paikka Linnanmaalta.

Väljyys isoin ongelma Aikamatkaillaan takaisin vuoden 2040 visioon. Mutta kysytään samalla, mikä Linnanmaan kampuksessa on tällä hetkellä pahiten vialla. ”Suurin problematiikka on siinä, että Linnanmaan kampusta on alettu rakentaa kymmeniä vuosia sitten, oulunylioppilaslehti

eikä sitä olla edelleenkään rakennettu valmiiksi. Puistoalueet ovat umpinaista metsää. Se voidaan osoittaa tutkimustuloksilla, että vihreys rentouttaa, mutta tuollaisena Linnanmaan kampuksen ympäristö ei ole käytännöllinen”, Paajanen sanoo.

Linnanmaalle on alun perinkin suunniteltu rakennettavan huomattavasti nykyistä laajemmin rakennuksia, mutta niitä rakennuksia ei ole koskaan tarvinnut rakentaa. Ja toisaalta on puuttunut tahto tehdä päätös, jossa yliopiston läheisyyteen päästettäisiin muita. Ja siihen on tulossa nyt muutos, niinkö? ”Tavallaan kyllä. Tarkoitus on, että luodaan mahdollisuuksia esimerkiksi PSOAS:lle (Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiölle), muille tutkimuslaitoksille ja palveluntuottajille. Ja esimerkiksi AMKyhteistyölle”, Haverinen sanoo.

Miksi muutos on syntymässä vas-

ta nyt? Haverisen mukaan asiassa kannattaa katsoa vuoteen 2010, jolloin yliopistojen omistus siirtyi valtion omistamalta Senaatti-kiinteistöiltä Suomen yliopistokiinteistöt Oy:lle (SYK). SYL:lla on halu kehittää yliopistojen käytössä olevia kiinteistöjä yhdessä yliopistojen kanssa. SYK:stä kaksi kolmannesta omistavat yliopistot, yhden kolmanneksen valtio. ”Ennen ei ole ollut niin suurta tarvetta tilojen tehostamiselle, koska muun muassa yliopistojen rahoitusmalli oli erilainen”, Haverinen toteaa.

Suomeksi sanottuna tilojen suhteen on siis pitkään eletty kuin pellossa ja nyt asia aoitaan laittaa toiselle tolalle. ”Tosiasia on, että tilakustannuksissa voidaan säästää ainoastaan irtisanomalla tiloja. Pelkillä tilajärjestelyillä aiheutetaan vain lisävuokrakustannuksia muutostöiden vuoksi.”, Haverinen muistuttaa. ■

Kommentti Tenhusen kirjoitukseen ”Laatu keskiössä lukukausimaksukeskustelussa” LAURI TENHUNEN KIRJOITTAA edellisessä Ylkkärissä ensiluokkaisesti maksuttoman koulutuksen eri tulokulmista. Häneltä kuitenkin jää muutama olennainen huomio tekemättä, mihin tässä vastineessa tartun.

Vanhempien taustalla on jonkinlaista merkitystä korkeakouluihin haettaessa, mutta ei yhtä paljon kuin esimerkiksi 60-luvulla, jolloin akateemisen perheen lapsi päätyi korkeakoulutukseen yli 19 kertaa todennäköisemmin kuin ei-akateemisesta perheestä tuleva.1 Lisäksi jos tarkastellaan nykyisen opintotukijärjestelmän vaikutuksia asiaan, huomataan, että yliopistokoulutukseen hakeutuminen on pienentynyt 10,8-kertaisesta (1990) vain 6,8-kertaiseksi (2010).2 Kansainvälisessä vertailussa Suomi esiintyy edukseen, sillä kahdella kolmesta opiskelijasta on korkeakouluttamaton isä, mikä on huomattavan korkea luku.3 Vaikka koulutuksen periytyvyys ei ole poistunut, trendi tasa-arvon edistymisestä on ilmeinen.

Tenhunen esittää valmistumisen jälkeisiin tuloihin perustuvaa opiskelun rahoitusmallia, josta maailmalla on käytetty nimeä income-contingent repayment (ICR). Pienempituloisten maksutaakka on kuitenkin vain näennäisesti pienempi, sillä heidän täytyy pidemmästä maksuajasta maksaa kauemmin korkoa. Itse asiassa on siis niin, että pienempituloiset maksavat enemmän tutkinnostaan kuin suurituloiset.4 Mikäli halutaan ajatella, että ICR auttaa opiskelijaa jollain tavalla, pitää myös muistaa se, että Iso-Britanniassa ICR:n käyttöönoton jälkeen lukukausimaksut ovat nousseet ja tämän seurauksena yliopistoihin hakeutuminen vähentyi.5 Onpahan nähty esimerkkejä, että brittiopiskelijat ovat turvautuneet prostituutioon lukukausimaksujen maksamiseksi.6 Laatunäkökulma on erityisen mielenkiintoinen, mutta monitahoinen. Tenhunen olettaa, että ”Hyvä tuote käy varmasti kaupaksi.

Maksullisenakin.” Koulutuksen tuotteistaminen edellyttää, että opiskelija voisi äänestää jaloillaan ja vaihtaa koulutusta, jos alkuperäinen ei miellytä. Jos esimerkiksi auto ei miellytä, sen voi myydä ja saada riihikuivaa rahaa. Jos tuotteistetun koulutuksen ostaa hintaan x euroa ja se ei kahden vuoden päästä miellytäkään, opiskelija on puilla paljailla. Lisäksi päätökset kouluttautumisesta tehdään vajaan informaation varassa, jolloin virhevalinnan riskit korostuvat. Niinpä opiskelu maksullisessa koulutuksessa synnyttäisi tilanteen, että mennään siitä mistä aita on matalin. Siksi maksullisuus voi jopa heikentää laatua. ■

Kirjoittaja vastasi vuonna 2012 Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa maksuttomasta koulutuksesta 1 Kivinen, Hedman & Kaipainen (2012), Yhteiskuntapolitiikka 77:5 2 Helsingin Sanomat 21.12.2012, s. 2 3 Kanava-lehti 6/2012, s. 58 4 http://blogs.lse.ac.uk/politicsandpolicy/ archives/29978 5 http://www.guardian.co.uk/ education/2012/aug/09/tuition-feesincrease-15000-less-applicants 6 http://www.dailymail.co.uk/debate/ article-2074054/So-students-turningprostitution-Theres-new-oldest-profession. html

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista

KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN TERVEYSTUTKIMUS • teksti Ville Koivuniemi • grafiikka Mikael Heikkinen (lähde: YTHS)

Ali-, normaali- ja ylipainoisuus (BMI) 2000-2012 MIEHET

NAISET

Internetin käytön aiheuttamat ongelmat (%)

Opiskeluryhmään kuuluminen YLIOPISTO-OPISKELIJAT 2000 - 2012

Opiskelijat kokevat internetin haittaavan opiskelua entistä enemmän. Huomionarvoista on, että moni internetin käytöstä kärsivä ei ongelmaa itse tunnista, joten ”todelliset” luvut lienevät suuremmat.

Internet ja ylipaino vaivaavat nykyopis Korkeakouluopiskelijaa kuormittavat hallitsematon internetin käyttö ja ylipaino. Toisaalta entistä useampi kokee kuuluv KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN

ylipaino-ongelmat jatkavat kasvuaan. Yliopisto-opiskelijamiehistä 39 prosenttia ja -naisista 19 prosenttia kärsii ylipainosta, kun vuonna 2008 ongelmista kärsi 34 prosenttia miehistä ja 17 prosenttia naisista. ”Problematiikka johtuu ruokailutottumuksista. Meillä on tietty joukko opiskelijoita, jotka eivät syö terveellisesti. Esimerkiksi se, että vain puolet syö opiskelijaravintolassa päivittäin, on huolestuttavaa”, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kunttu sanoo.

Naisten elintavat paremmat ”Naisten ja miesten liikuntatottumuksissa tai tupakanpoltossa ei ole suuria eroja, mutta naiset

syövät terveellisemmin ja pesevät esimerkiksi hampaitaan tunnollisemmin”, Kunttu jatkaa.

Hän muistuttaa, että ongelma ei liity pelkästään opiskeluaikaan, vaan opiskelijat ovat usein jo opiskelemaan tullessaan ylipainoisia. Mutta lihominen jatkuu myös opiskelujen aikana.

Ongelma ei muutenkaan koske nimenomaan korkeakouluopiskelijoita vaan koko ikäluokkaa. Itse asiassa koko ikäluokkaan verrattuna korkeakouluopiskelijat elävät terveellisemmin.

Korkeakouluopiskelijoiden kohdalla merkillepantavaa on, että miehet kokevat ylipainon harvemmin ongelmaksi kuin naiset, vaikka heillä ylipainoa esiintyy paljon useammin. ”Naiset ovat yleensäkin sensitiivisempiä kokemaan asioita.

Mutta tässä kysymyksessä ko-

Henkiseen hyvinvointiin ja stressinhallintaan haluttaisiin apua.

Siihen pitäisi etsiä apua niin YTHS:n, yliopistojen kuin ylioppilaskuntienkin.”

”

Kristina Kunttu, YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri

rostuu myös se, että naiset kokevat naisen malliksi pienen tai ainakin laihan, kun miehet kokevat, että pitää olla muutakin kuin luuta ja nahkaa”, Kunttu täsmentää.

Yhä useampi kokee internetin ongelmaksi Lihavuuden ohella opiskelijoita kuormittaa runsas internetin käyttö. Opiskelijoilta kysyttiin, haittaako internetin käyttö heidän opiskeluaan, vuorokausirytmiään tai ihmissuhteitaan.

Sekä miesten että naisten osalta kehitys on mennyt huonompaan suuntaan neljän viime vuoden aikana.

Huolestuttavin tulos on se, että jopa 28 prosenttia miehistä kokee internetinkäytön haittaavan opiskelua, kun vuonna 2008 vain 19 prosenttia koki

saman haitan. ”Se on sitten vielä ihan eri luku, mitä esimerkiksi läheiset kokevat. Tämä on elämänhallinnanongelmana todella laaja ja vakava asia”, Kunttu toteaa huolestuneena.

Hän huomauttaa lisäksi, että terveydenhuoltohenkilökunta ei välttämättä osaa luontaisesti internetin käyttöön lliittyviin ongelmiin puuttua. ”Meidän täytyy lähteä siitä, että koulutamme henkilökuntamme siten, että he ymmärtävät asiasta kysyä ja ohjata avun piiriin.”

Ryhmäytymisessä kehitystä parempaan Pelkkää murheellista luettavaa Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen 2012 tulokset eivät ole. Yhä useampi kokee kuuluvansa opiskeluryhmään. @ylkkari

3/2013 | 7 DOC LOUNGE • teksti Minna Koivunen

Tuua Savuoja

Sekä miesten että naisten ylipaino on kasvanut tasaisesti vuosituhannen aikana. Miehet kärsivät ylipainosta huomattavasti naisia todennäköisemmin. Vuonna 2012 ylipainoisten miespuolisten korkeakouluopiskelijoiden osuus oli yli 40 prosenttia, kun naisista ylipainoisia oli parisenkymmentä prosenttia.

Miesten ja naisten välinen ero johtuu ruokailutottumuksista. Liikunnan määrässä ei ole merkittävää vaihtelua.

Tunnelmaa Doc Loungen Finnsurf-dokumentin esitysillasta.

Dokumenttielokuvat, jotka vielä muutama vuosi sitten miellettiin kuiviksi, ovat suositumpia kuin koskaan aikaisemmin.”

”

Yliopistot ja opiskelijoiden sidosryhmät kuten ainejärjestöt, harrastejärjestöt ja ylioppilaskunnat voivat röyhistellä rintaansa. Keskiverto-opiskelija kokee kuuluvansa osaksi opiskeluryhmää todennäköisemmin kuin vuonna 2000.

kelijaa ansa ryhmään.

Vuonna 2012 opiskeluryhmään koki kuuluvansa 65 opiskelijaa sadasta, kun vastaava luku vuonna 2008 oli 58 ja vuonna 2000 48 opiskelijaa. ”Yliopistoille täytyy antaa siitä kiitosta. Erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden osalta on saatu hyviä tuloksia.

Selittävänä tekijänä voi mainita esimerkiksi omaopettajajärjestelmän”, Kunttu sanoo.

Kuntun mukaan jatkossa kannattaisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mihin opiskelijat kertovat haluavansa apua. ”Harva esimerkiksi kokee alkoholinkäyttöä tai tupakointia ongelmaksi. Sen sijaan henkiseen hyvinvointiin ja stressinhallintaan haluttaisiin apua.

Siihen pitäisi etsiä apua niin YTHS:n, yliopistojen kuin ylioppilaskuntienkin.” ■ oulunylioppilaslehti

Doc Lounge/MusiXine

Susanna Kyllönen, Doc Loungen tuottaja

MusiXinessa nähtävä Shut Up and Play the Hits kertoo LCD Soundsystem -yhtyeen viimeisistä hetkistä.

Elokuvia rennosti baarissa VIELÄ MUUTAMA VUOSI SITTEN

dokumenttielokuvat miellettiin tylsiksi ja epämielenkiintoisiksi, mutta parin viime vuoden aikana niiden suosio on noussut.

Hyvä esimerkki on viime vuonna suuren suosion kerännyt Jukka Kärkkäisen ja JP Passin ohjaama Kovasikajuttu, joka on valloittanut sydämiä ympäri maailmaa.

Tämän kevään dokumenttihitiksi noussee oululaisohjaaja Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä.

Dokumenttielokuvat ovat päässeet viime vuosina yhä enemmän valtakunnalliseen teatterilevitykseen. Lisäksi lokakuussa 2009 Oulun, Helsingin, Turun ja Tampereen elokuvatarjontaa alkoi täydentää kuukausittainen Doc Lounge -klubi, joka on Malmössä alkunsa saanut pohjoismainen konsepti. ”Dokumenttielokuvat, jotka vielä muutama vuosi sitten miellettiin kuiviksi, ovat suositumpia kuin koskaan aikaisemmin. Haluamme tuoda elokuvia rentoon ympäristöön, johon ihmisten on helppo tulla katsomaan niitä. He voivat samalla juoda pari olutta ja syödä jotakin sekä seurustella ystävien kanssa. Tämä on kuitenkin enemmän kuin elokuvanäytös”, Oulun Doc Loungen tuottaja Susanna Kyllönen kertoo.

45 Specialin keskikerroksen kerran kuussa valtaava Doc Lounge tarjoaa elokuvaesityksen lisäksi vaihtelevasti tekijävierailuja, keskusteluja, keikkoja ja ohjaajahaastatteluja.

Pohjoismaiset aiheet nostettu esille Ensimmäisenä elokuvana Oulun Doc Loungessa esitettiin ruotsalaisen Fredrik Gerttenin ohjaama Bananas*!, joka kuvaa nicaragualaisten banaaninvilje-

lijöiden kaltoinkohtelua. Kyllönen kertoo, että se oli luonnollinen valinta klubin ensimmäiseksi elokuvaksi, koska koko Doc Lounge on Gerttenin perustama. Reilun kolmen vuoden aikana Doc Loungessa nähtyjen elokuvien aiheet ovat vaihdelleet suuresti. ”Olemme pyrkineet valitsemaan elokuvia eri aihepiireistä, ettei ohjelmisto toista itseään.

Monet ovat käsitelleet yhteiskunnallisia aiheita, ja pyrimme valitsemaan paljon pohjoismai-

sia elokuvia. Haluamme tuoda semmoisia elokuvia, joita Oulussa ei muuten nähtäisi ja tuoda esille puheenaiheita, joita ei muuten nosteta esille.”

Maaliskuun Doc Loungessa 21. päivä nähdään elokuva Jason Becker: Not Dead Yet, joka kertoo virtuoosimaisen kitaristin selviytymistarinan ja pursuaa elämäniloa hänen vaikeasta sairaudestaan huolimatta. ■ Kirjoittaja on OMVF ry:n hallituksessa.

Kolme päivää musiikkielokuvia MAALISKUUN kulttuuritarjontaa Oulussa värittää Oulun Musiikkivideofestivaalit ry:n järjestämä kolmipäiväinen musiikkielokuvafestivaali MusiXine, joka pidetään kolmatta kertaa keväisenä festarina. Pääosin Valveella järjestettävä festivaali esittää laajan kattauksen sekä ulkomaisia että kotimaisia musiikkielokuvia 22.–24. maaliskuuta.

Kotimaista ohjelmistoa edustavat muun muassa Kimmo Koskelan ohjaama Soundbreaker, joka on henkilökuva Suomen tunnetuimmasta hanuritai-

teilijasta Kimmo Pohjosesta ja Mikko Lohenojan Ihan uuden kyyn eleet, joka kertoo Tundramatiksin uudesta tulemisesta.

Rämäkkää rock-elämäntapaa kuvaava Knucklebonehead on elokuva suomalaisen rock’n rollin kauhukakarasta Knucklebone Oscarista.

Myös ulkomaiset elokuvat pursuavat mielenkiintoisia teemoja. Los Angelesin vuoden 1992 hiphopmellakoista kertova Uprising: HipHop & The LA Riots on kaikkien hiphopin ystävien pakko nähdä. London – The Modern Babylon puoles-

taan kuvaa jatkuvasti muotoaan muuttavaa Lontoota ja itäsaksalaiseen skeittikulttuuriin paneudutaan elokuvassa This Ain’t California. Shut Up And Play the Hits kertoo LCD Soundsystemin hurmoksellisista viimeisistä hetkistä.

Festivaaliklubeilla nähdään debyyttialbuminsa helmikuussa julkaissut NEØV, oululainen Riutta ja jäähyväiskiertuetta viettävä Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo. ■ Lisäinfoa: doclounge.se/oulu, www.musixine.com/fi

8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri PERHEELLISEN OPISKELIJAN ARKI • tekstit ja kuvat Veera Adolfsen

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen

Joukko vitun liikenne KUNNALLISVAALIEN ALLA Rotuaarilla sumppia kaataessani tulin kysyneeksi yhdeltä nuorelta mieheltä, että mikä se sinun mielestäsi kaipaa Oulussa eniten muutosta. Vastaus oli ”No joukko vitun liikenne”.

Eipä siihen voinut muuta todeta, kuin että aamen.

Oulun joukkoliikenne on paljon parjattu ja mielipiteitä herättävä asia. Osa kritiikistä lienee oikeutettua, osa liioittelua. Usein joukkoliikennettä haukkuvat eniten ne, jotka eivät sitä edes juuri käytä. Itse olen säännöllinen joukkoliikenteen käyttäjä ja voin todeta, että Oulun joukkoliikenteessä on parantamisen varaa, vaikkei se olekaan yhtä huono kuin maineensa.

Suurimpana ongelmana pidän matalaa palvelutasoa, heikkoa aikataulusuunnittelua ja kalliita kertalippuja.

OULUN KAUPUNGILLE JA -SEUDULLE AVAUTUU mahdollisuus laittaa joukkoliikenne uuteen kuosiin. Tänä vuonna päätetään 1.7.2014 alkavan uuden joukkoliikennekauden palvelutasosta ja linjoista, sekä lipputyypeistä.

Valtuusto pääsee kevään aikana valitsemaan heikennetyn ja parannetun palvelutason väliltä. Parannetussa palvelutasossa tarjonta kasvaisi 26 % nykytilasta ja heikennetyssä se laskisi 5 % nykytilaan nähden. Parannettu taso maksaisi noin 4 miljoonaa enemmän kuin nykytaso ja heikennetty taso olisi nykytason hintainen.

Joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat olleet Oulussa laskusuunnassa lähes koko 2000-luvun. Oulu on hyvin yksityisautoilupainotteinen kaupunki, vaikka ansioksemme voidaankin laskea pyöräilyn suosio.

Oulu käyttää joukkoliikenteeseen huomattavasti vähemmän rahaa verrokkikaupunkeihin nähden, eikä se voi olla näkymättä palvelutasossa. Vaikka kaupunki valitsisi paremman palvelutason, tukisi kaupunki julkista liikennettä edelleen vähemmän kuin esim.

Turku ja Tampere. Joukkoliikenteeseen käytettävät eurot ovat kuitenkin häviävän pieni osa kaupungin lähes miljardin euron budjetissa. On myös huomattava, että se se vasta kalliiksi tuleekin, mikäli yksityisautoistumista ei saada kaupungissa pysäytettyä.

VAIKKA KAUPUNGINVALTUUSTO päättäisi osoittaa suurta idiotismia ja valita heikennetyn palvelutason, uskon kuitenkin, että moni asia parantuu tulevaisuudessa nykytilanteeseen nähden. Joukkoliikenteen järjestämismallia tullaan muuttamaan nettomallista bruttomalliin, joka tarkoittaa sitä, että kaupungin ohjausvalta joukkoliikenteeseen paranee huomattavasti, sillä linjasto ja aikataulusuunnittelu tulee kaupungin ohjausvaltaan.

Esimerkiksi nyt yliopistolle kulkee monta linjaa ja palvelutaso on periaatteessa hyvä. Ongelmana on kuitenkin aikataulusuunnittelun heikkous. Tunnin sisällä on pari pitkää taukoa, jolloin ei tule yhtään autoa, kunnes yhtäkkiä neljä autoa ajaa peräkanaa. Ei kovin asiakaslähtöistä, sanoisin. Tämäntyyppisiin tilanteisiin saadaan uudessa mallissa muutos kun kaupunki pääsee itse suunnittelemaan aikataulut tasavälisyys-periaatetta noudattaen. Myös lipputarjontaan tulee todennäköisesti parannusta, jos valikoimaan lisätään pääkaupunkiseudultakin tuttu arvolippu.

OLEN POHTINUT, miksi joukkoliikenteen kehittäminen on Oulussa niin takkuista. Rahaa löytyy kyllä yksityisautoiluinfrastruktuurin parantamiseen, kuten parkkiluolien ja teiden rakentamiseen, mutta kun joukkoliikenteestä tulee puhe, ei rahaa tunnu ikinä löytyvän.

Johtuukohan se siitä, että joukkoliikennettä käyttävät pääasiassa opiskelijat, naiset, vanhukset ja työttömät?

Kirjoittaja on Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuuston sekä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.

Päivä perheenäidin jalanjäljissä Joka seitsemännellä Oulun yliopiston opiskelijalla on perhe. Se on aika paljon: perheellisiä opiskelijoita on enemmän kuin esimerkiksi humanisteja. Miten opiskelija- ja lapsiperhe-elämän yhdistäminen oikein tapahtuu? Ylkkäri seurasi Martta Lipposen, 26, arkea yhden päivän ajan.

KELLO ON VÄHÄN VAILLE kahdeksan tiistaiaamuna. Yksivuotias Maunu Mattila säteilee raahatessaan kaijonharjulaisen kerrostaloasunnon eteisessä kenkiä kenkätelineestä eteisen nurkkaan. ”Kenkien siirtely on ollut jo muutaman päivän tosi kova juttu”, Maunun äiti, suomen kielen opiskelija Martta Lipponen naurahtaa.

Lipponen on ollut hereillä jo melkein tunnin. Hänen aamunsa alkavat suihkulla ja laittautumisella. ”Puoli kahdeksan maissa sitten herätän Maunun, käytän potalla, harjaan hampaat ja puen. Aamut ovat hektisiä mutta mukavia, koska Maunu on yleensä aina herättyään älyttömän hyvällä tuulella.”

Tarhamatkaa tai edes ulkovaatteiden pukemista ei onneksi tarvitse stressata, koska perhepäivähoitaja asuu vain kahden oven päässä. Maunu juoksee kavereidensa luokse, ja Martta jatkaa matkaansa yliopistolle.

Lapsi opettaa opiskelutaitoja

Vähän ennen puoli yhdeksää Martta Lipponen astuu sisään humanistisen tiedekunnan ovesta. Tänään hän aikoo tehdä kasvatuspedagogiikan kurssille tutkimussuunnitelman, lukea tenttiin, käydä pedagogisessa seminaarissa ja lukea vielä vähän lisää. ”Ennen lapsen saamista opiskelin yleensä paniikissa yöaikaan. Nyt, kun on ollut pakko oppia muutenkin aikatauluttamaan, on ollut hienoa huomata, miten paljon oikeasti voin saada aikaan.”

Perhe-elämä on opettanut Lipposelle paitsi aikatauluttamista, myös keskeneräisyyden sietämistä. Kun lapsi raahaa kengät kerran toisensa jälkeen pois kenkätelineestä, kärsivällisyys kasvaa – myös sen suhteen, ettei kymmenen sivun essee valmistu kertaistumalla. ”En ollut aiemmin läheskään yhtä hyvä opiskelija kuin

nyt. Kun olen jutellut opettajien kanssa, parikin heistä on sanonut, että pienten lasten äidit ovat kaikkein tehokkaimpia opiskelijoita”, Martta naurahtaa. Syksyllä Lipponen suoritti 39 opintopistettä, ja keväältä on suunnitelman mukaan tulossa suunnilleen saman verran.

Kaikilla opintojen ja perheelämän yhdistäminen ei onnistu yhtä hyvin. Perheellisten oululaisopiskelijoiden kokemuksia viime vuonna selvittänyt Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri Tapani Lintula kertoo opintovapaaltaan, että eri tiedekuntien välillä vaikuttaisi olevan suuria eroja opintojen joustavuudessa. ”Esimerkiksi kasvatustieteellisessä on paljon tiukasti läsnäolopakollisia kursseja, jotka ovat perheellisille usein vaikeita. Humanistisessa tiedekunnassa taas ollaan perinteisesti hyvin joustavia.”

Lintulan mukaan myös opetushenkilökunnan asenteissa on @ylkkari

3/2013 | 9

Maunun isä Ville Mattila on töissä kouluavustajana ja hakee kevään yhteishaussa opiskelemaan. ”Arki opiskelevassa lapsiperheessä on varmaan aika samanlaista kuin muissakin pienituloisissa perheissä”, Mattila arvelee.

Opiskelu ja lapsiperheelämä tasapainottavat Martta Lipposen mielestä toisiaan. ”Opiskelen kahdeksasta neljään, ja illalla perheen kanssa en todellakaan mieti enää koulujuttuja.”

suuria eroja. Joillekin opiskelijoille on saatettu esimerkiksi paukauttaa, ettei opiskeluaika ole perheen perustamista varten. ”Toisaalta osa opettajista suhtautuu perheellisiin opiskelijoihin hyvin positiivisesti.”

sa ei näy muita perheitä. Ystävien tapaaminen on Maunun syntymän jälkeen painottunut viikonloppuihin, koska arki on niin kiireistä, Martta toteaa.

Spontaanisti on hankala tehdä mitään, joten esimerkiksi ainejärjestön tapahtumiin osallistuminen on aika lailla jäänyt. ”Ilmoittauduin kyllä vähän aikaa sitten Suman lukupiiriin, mutta en ole vielä tehnyt mitään sen eteen, että ehtisin joskus kokoontumisiin”, Martta naurahtaa.

Lipponen kiittelee miehensä Oulussa asuvia vanhempia, joilta saa tarvittaessa lapsenvahtiapua. Sen ansiosta Martta ja Villekin saavat välillä vapaa-aikaa.

Hyvät verkostot ovat perheellisille opiskelijoille elintärkeitä, Tapani Lintula vahvistaa.

Arkea helpottavat varsinkin samalla paikkakunnalla asuvat isovanhemmat. ”Moni opiskeleva vanhempi harmittelee kuitenkin, ettei vaikkapa ainejärjestötoimintaan ehdi kunnolla mukaan, vaikka haluaisikin.”

Ulkoilun jälkeen Martta ja Ville laittavat ruokaa, syövät, vaihtavat päivän kuulumiset ja leikittävät poikaansa. Maunu nukahtaa sänkyynsä puoli yhdeksään mennessä, kun isä on hoitanut iltatoimet satuineen ja tuutulauluineen. Sitten vanhemmat katsovat televisiota ja juttelevat. Puheenaiheet liikkuvat päivän tekemisistä Himasen saamaan tutkimusrahoitukseen.

Ennen nukkumaanmenoa Martta vielä siivoaa, mutta antaa kenkien jäädä eteisen nurkkaan.

Seuraavana aamuna hyväntuulinen Maunu kantaa ne keittiöön. ■

Kesälomaa etsimässä Yhdeltä iltapäivällä Martta Lipponen istuu tietokoneen edessä suomen kielen opiskelijoiden kerhohuoneella. Seminaari on peruttu, joten Lipponen on tullut selaamaan kesäyliopiston kurssitarjontaa ja työpaikkailmoituksia. Kesä nimittäin stressaa häntä. ”Haluaisin kovasti, että Maunu voisi pitää lomaa päivähoidosta. Sitä taas on vaikea yhdistää useimpien kesätyöpaikkojen aikatauluihin. Ja jos jättäydyn hoitovapaalle kesäksi, perhepäivähoitopaikka lähtee, mikä olisi tosi harmi.”

Parhaalta vaihtoehdolta tuntuisi opiskella kesäyliopistossa jotain tutkintoon sopivaa. Silloin Maunu voisi pitää lomaa ja Martta käydä iltaluennoilla.

Kurssitarjonta ei ole vielä varmistunut, joten Lipponen lähettää kesäylipistolle tiedusteluviestin ennen kuin lähtee lukemaan tenttiin.

Sosiaalinen elämä järjestelyjen takana Vähän ennen kolmea Lipponen hakee Maunun hoidosta. Yleensä Ville-isä noutaa pojan, mutta tänään hänellä on pidempi työpäivä. Kun hoitotäti on hyvästelty, äiti ja poika suuntaavat pihalle.

Aurinkoisessa leikkipuistosoulunylioppilaslehti

Martta Lipponen ei muutamaan vuoteen ollut varma uravalinnastaan, mutta opiskelee nyt määrätietoisesti äidinkielenopettajaksi. Työ kiinnostaa, ja esimerkiksi naisen kotiseudulla Savossa työllisyystilanne on hyvä. ”Lapsen synnyttyä on tullut se, etten enää mieti, että lähtisinkö sittenkin lukemaan folkloristiikkaa Turkuun.”

Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen Maunu arvostaa suuresti leikkipuistoja.

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Matkalla

REISSURAPORTTI • teksti Karoliina Kemppainen • kuvat Katriina Pylväs

Saara Ollikainen

Yksi missioklubilaisten tutustumiskohteista oli Ilembulan sairaala.

Talkoilemalla Tansaniaan Kaukomaille lähteminen ei vaadi niin suurta henkilökohtaista pääomaa, kun matkakassaa kartutetaan talkoovoimin.

Pääosin opiskelijoista koostuva oululaisryhmä kävi viime kesänä Tansaniassa tutustumassa ja osallistumassa lähetystyöhön, ja rentoutuakin ehdittiin.

Tansanialaisten asenne teki suuren vaikutuksen Tomas Norrenaan.

HARAVOINTIA, vappumunkkien paistamista, kirkkokahvien järjestämistä ja lapsenvahtina toimimista. Muun muassa tällaisia tehtäviä kuului Oulujoen seurakunnan Missioklubin urakkaan, kun he kolmen vuoden aikana keräsivät rahat kahdentoista hengen lähetystyömatkaan Tansaniaan. ”Mitä me emme olisi tehneet”, ympäristötekniikan opiskelija Tomas Norrena nauraa, ja lisää keittäneensä juuri kymmenen purkkia sinappia seuraavan reissun hyväksi.

Missioklubi on perustettu vuonna 2005 osaksi Oulujoen Seurakunnan nuorisotoimin-

Hanna Turkka on yksi Missioklubin perustajajäsenistä.

taa, ja sen tarkoituksena on tutustuttaa nuoria lähetystyöhön. Tomas on ollut mukana kolmisen vuotta, eli melkein Tansania-projektin alusta asti.

Pitkään isosena toiminut historian opiskelija Hanna Turkka puolestaan on yksi perustajajäsenistä, ja hän kertoo käyneensä myös Namibiassa ja rajan takana Karjalassa. Lisäksi kesällä 2008 kaksi namibialaista koulutyttöä ja yksi pappisopiskelija vierailivat Oulussa lähetysjuhlilla.

Klubin toiminta-ajatus on yksinkertainen: jos mielii mukaan reissuun, täytyy osallistua talkoohommiin. Kukaan ei siis

voi suoraan ostaa paikkaansa matkaseurueessa. Kaikkien tulee myös tehdä suunnilleen yhtä paljon työtä. Hannan ja Tomasin mukaan ajatus toimii hienosti käytännössä. ”Meillä on hyvä porukka ja yhteishenki, eikä kukaan kehtaisi livetä hommistaan. Oikea asenne on tärkeä”, Hanna sanoo. ”Tämä on melkein kuin elämäntapa, ja vaatii paljon sitoutumista”, Tomas säestää.

Klubilaiset arvelevat, että talkoilemalla voisi kerätä rahaa myös tavalliseen vapaa-ajan reissuun. Missioklubilaisten itsensä on ollut varsin helppo löytää yhteistyötahoja, sillä ih-

@ylkkari

3/2013 | 11

miset osallistuvat mielellään tietäessään, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen.

Paikalliset arvostavat lähetyslääkäri Leena Pasasta valtavasti.

Köyhin väestönosa asuu vaatimattomissa savimajoissa.

Iloa otsalampusta Tansanian-matkan lopullista budjettia opiskelijat eivät osaa sanoa, mutta useissa kymmenissä tuhansissa liikutaan. Heille itselleen jäi maksettavaksi nelisensataa, mukaan lukien rokotukset.

Ei paha hinta kahden ja puolen viikon kaukomatkasta, joka tarjosi paitsi auttamisen iloa, myös henkisen kasvun paikan. ”Vaikka ihmiset siellä ovat niin köyhiä, he ovat silti positiivisia ja valoisia. He osaavat nauttia pienestä”, Hanna pohtii. ”Siellä joutui kyllä miettimään, mitkä ovat ihmisen todelliset tarpeet, ja oppi arvostamaan Suomea. Elämän perusedellytykset, jotka meille ovat itsestään selviä, voivat siellä olla kortilla”, Tomas sanoo.

Missioklubilaiset olivat Tansaniassa lähetyslääkäri Leena Pasasen vieraana. Pasanen on toiminut maassa yli 30 vuotta,

Kyllähän lähetystyö nykyään on ennen kaikkea kehitysyhteistyötä.”

”

Ilembulan sairaalassa lääketieteen opiskelijat pääsivät mukaan lääkärin kierrokselle.

ja vierailijat huomasivat, miten hyvin hänet alueella tunnetaan, ja miten paljon häntä arvostetaan. Ilman paikallista kontaktia vierailuiden järjestäminen olisi ollut hyvin vaikeaa, paikallisessa kulttuurissa luovimisesta puhumattakaan. ”Tavat ja kulttuuri ovat vain niin erilaiset”, Tomas kertoo. ”Toisaalta tuttujakin asioita tuli yllättäen vastaan, sillä kävimme monena päivänä ruotsalaisen Rotary-lääkärin rakentamassa saunassa. Osa paikallisistakin tykkäsi siitä kovasti.”

Kymmenen hengen ryhmä ohjaajineen osallistui monenlaiseen auttamistyöhön: hoiti ja leikitti lapsia orpokodissa, oulunylioppilaslehti

auttoi kotikäynneillä, vei synnytysosastolle villanuttuja keskosille, osallistui sairaalan lääkärikierroksille. ”Mieleen jäi esimerkiksi eräs vanha täti, joka sai otsalampun ja tuli siitä tosi iloiseksi. Hän meni heti piilottamaan sen majansa nurkkaan. Siitä jäi mahtava fiilis”, Tomas muistelee.

Tärkeintä on apu Vaikka Missioklubin toiminta on osa Oulujoen seurakuntaa, mistään ”jeesustelusta” ei klubilaisten mukaan ole kyse, eikä kenenkään uskonasioita udella.

Tärkeintä on hyvä porukka ja hommien paiskiminen.

”Kyllähän lähetystyö nykyään on ennen kaikkea kehitysyhteistyötä”, Hanna painottaa.

Tansaniassa Hanna ja Tomas kuitenkin huomasivat, miten suuri merkitys uskonnolla on paikallisille. ”Uskonto merkitsee heille turvaa. Jumalanpalvelukset olivat aivan täynnä, ja tunnelma oli ihan erilainen kuin Suomessa”, Tomas muistelee. ”Kaikki osallistuivat kolehtiin antamalla esimerkiksi kanan, kukon tai viljaa. Lopuksi kaikki huutokaupattiin, ja tuotot käytettiin kirkon rakennustöihin.”

Tansaniassa oleskeluun mahtui auttamisen lisäksi perinteisempää matkailua. Kansallis-

puistossa tehty safariajelu oli unohtumaton kokemus, ja matkan viimeinen aamu vietettiin rannalla loikoillen. ”Safarilla näimme jopa leopardin, mikä on kuulemma tosi harvinaista”, Hanna kertoo. ”Se oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut”, Tomas lisää.

Missioklubin seuraava matkakohde ei ole vielä selvillä, mutta rahankeruuta on jo aloiteltu. Jäseniä on tällä hetkellä noin 15, mikä Hannan ja Tomasin mukaan on melko optimaalinen määrä – riittävästi tekijöitä, mutta ryhmä mahtuu vielä vierailukohteisiin ja majapaikkoihin. Lisäksi ryhmäläiset pystyvät tutustumaan toisiinsa kunnolla, mikä

onkin tärkeää sitten kaukana kotoa oudoissa olosuhteissa.

Reissukuvia katsellessaan molemmat myöntävät, että välillä pitäisi ihan verestää muistoja, jotta matkan anti ei unohtuisi. ”Täällä helposti valitetaan pienestä, kun siellä on oikeasti kyse elämästä ja kuolemasta. Omat kaverini kyselevät välillä, miten jaksan panostaa tentteihin niin paljon”, Tomas kertoo. ”Tansaniassa opiskelu on ainoa keino päästä elämässä edes johonkin, ja opiskelumahdollisuuksista taistellaan. Täällä taas ei välttämättä jakseta hyödyntää ilmaista, kaikille avointa koulutusta.

Tuollainen reissu nostaa opiskelumotivaatiota kummasti.” ■

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

NÄIN SYNTYY ROCKOOPPERA JESUS CHRIST SUPERSTAR • teksti Minna Koivunen • kuvat Nestori Törmä

Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistokatu 7: Yliopiston ekumeeninen pääsiäishartaus ma 25.3. klo 15–16, paastonajan kirkkokahvit.

Messu sunnuntaisin klo 10.

English Service sunnuntaisin klo 16, joka englanninkielisenä messuna su 24.3. klo 16.

KappeLive-konsertti la 6.4. klo 19.

Elohuone, Isokatu 11: Sarastus-kuoron harjoitukset yleensä torstaisin klo 18, varmista Tainalta, puh. 044 316 1729 Kastellin kirkko, Töllintie 38: Tuomasmessu la 16.3. klo 18 Tervetuloa mukaan!

Yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101, p. 040 5245919, yliopistopastori@oulu.fi Parisuhdeneuvonta: ajanvaraus ma–pe klo 9–12, lisäksi ke klo 13–16 p. (08) 561 8700, 044 316 1557 Palveleva puhelin: klo 20–24, p. 01019 0071 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

Rosoinen tulkinta evankeliumista Pääsiäisenä Teatrialla nähtävä rockooppera Jesus Christ Superstar syntyy oululaisopiskelijoiden ja tähtisolistien voimin.

VAJAATA KOLMEA VIIKKOA ennen esityksiä perjantaina aamupäivällä on Oulun ammattikorkeakoulun tanssisalissa käynnissä Jesus Christ Superstarin toiset harjoitukset, joissa tanssijat ja lauluyhtye treenaavat yhdessä ohjaaja Marietta Tevajärven johdolla. Treeneistä uupuvat vielä pääosien esittäjät, jotka liittyvät seuraan vasta esitysviikolla.

Tanssisalin täyttää sekalaisiin treenivaatteisiin pukeutuneet tanssijat, lauluyhtyeen jäsenet, pianisti, ohjaaja ja tanssiopiskelijoiden opettaja ja tanssikoreografian ryhmänsä kanssa tekevä Outi Martikainen.

Tunnelma on hilpeä, mutta kun ohjaaja laittaa opiskelijat käymään seuraavaa biisiä läpi, ilmeet vakavoituvat ja treenaamiseen keskitytään. Työn alla on Judas’s Death -kappale. Pianisti on välillä hieman hukassa, mutta tanssijoiden liikkeet näyttävät olevan jo hyvin hallinnassa. Salin reunalla istuu tanssijoita ja lauluyhtyeen jäseniä, joilla ei

juuri tässä kohdassa ole tehtävää.

Biisin jälkeen ohjaaja antaa palautetta tanssijoille, ja keskustelee kohdasta yhdessä Martikaisen kanssa. Samalla pianisti tapailee sointuja ja tanssijat käyvät pätkää läpi ilman musiikkia. ”Älkää tulko niin eteen. Mene Timo Juudakseksi”, neuvoo ohjaaja Tevajärvi, ja ryhmä treenaa saman kappaleen vielä uudestaan.

Juudasta näissä treeneissä mallaava Timo Kurkela nähdään oikeasti Pietarin roolissa.

23-vuotias musiikkikasvatusta opiskeleva Kurkela kuuli projektista, kun Oulun Musiikkijuhlilta tultiin kertomaan rockoopperasta yliopistolle. Esiintyjiä kaivattiin lauluyhtyeeseen, sekakuoroon ja pieniin solistisiin rooleihin. ”Kun sain tietää, ketkä ovat tekemässä isoja rooleja ja että Oulu Sinfonia on siinä mukana, rupesi kiinnostamaan päästä mukaan niin isoon ja laadukkaaseen projektiin.”

@ylkkari

3/2013 | 13

Punainen Risti Kontti

KTM-tutkinto pääaineena taloustiede Tule opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun KTM-tutkinto pääaineena taloustiede.

Meillä voit halutessasi valita joko makrotalous ja rahoitus- tai työmarkkinat ja aluetaloudet -suuntautumisvaihtoehdon.

Tarkemmat tiedot: https://www.jyu.fi/jsbe/opiskelu/maisteriopinnot

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS

oulunylioppilaslehti

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kurkelan mainitsemia isoja nimiä ovat solistien rooleissa nähtävät Hannu Lepola (Jeesus), Saara Aalto (Maria Magdalena), Sami Hintsanen (Juudas), Tuukka Haapaniemi (Kaifas), Marzi Nyman (Herodes) ja Anssi Valikainen (Pilatus). Kaiken kaikkiaan produktiossa on mukana 160 esiintyjää, ja orkesterina toimii Oulu Sinfonia kuuden hengen rockyhtyeellä vahvistettuna.

Lumijoelta 18-vuotiaana koulun takia Ouluun muuttanut Kurkela aloitti laulamisen Madetojan musiikkilukiossa. Pietarin roolissa suurin osa laulamisesta tapahtuu lauluyhtyeessä, mutta on hänellä muutama soolokohtakin: kohtaus, jossa Pietari kieltää Jeesuksen ja duetto Maria Magdalenan kanssa. ”Rooli on tavallaan haastava.

Aina on oma haasteensa, kun täytyy eläytyä johonkin rooliin ja saada siihen oikeanlainen mielentila. Ja vielä kun haluaisi laulaa mahdollisimman hyvin ne jutut. Minun stemmani ovat aika korkeita miesäänelle.”

Tanssijat hioivat askeliaan ja koreografiaansa harjoituksissa Oulun ammattikorkeakoulun tanssisalissa.

Koelaulujen kautta mukaan Kurkela pääsi rockoopperaan mukaan viime syksyisten koelaulujen kautta. Ensin ilmoitettiin, oliko päässyt lauluyhtyeeseen ja myöhemmin oli vielä koelaulut solistisiin rooleihin.

Lauluyhtyeessä ja teoksessa mukana olevassa sekakuorossa on opiskelijoita Oulun yliopistosta, Oulun ammattikorkeakoulusta ja Oulun konservatoriosta, mutta mukaan pystyi hakemaan näiden oppilaitosten ulkopuoleltakin. Yliopiston musiikkikasvatuksen laitokselta lauluyhtyeessä on mukana myös Aleksi Ylimäki ja Heikki Mustakallio pappien rooleissa.

Lauluyhtye alkoi treenata biisejä heti, kun yhtye oli saatu kasaan. Heillä on ollut kolmen neljän tunnin harjoituksia kerran viikossa. ”Aluksi ajattelin, että onpa näitä biisejä paljon, mutta kun niitä on käynyt läpi, ei niitä loppuen lopuksi liikaa ainakaan ole. Totta kai siinä on oma hommansa ottaa biisi haltuun ja opetella stemmat. Puhumattakaan siitä, että pääsee sisälle tekstiin ja siihen, mitä siinä lauletaan ja saa sen kaiken ulos niin kuin haluaa.”

Sanat on pitkälti jo ulkomuistissa. ”Tuossa kun täytyy keskittyä eläytymiseen, huomaa, että välillä laulaa jotakin ihan diipadaapaa.”

Harjoittelu ja rockoopperan kokoaminen on tapahtunut palasissa. Esitysten lähestyessä harjoittelu luonnollisesti tiivistyy. ”Tätä ennen olemme treenanneet vain lauluyhtyeen kesken juttuja ja nyt menemme ensimmäisen kerran näitä läpi tanssijoiden kanssa. Lähempänä esitystä menemme niin, että kaikki ovat paikalla. Kun on

isoja nimiä, ei voikaan olettaa heidän olevan täällä vielä mukana. Toisaalta se pitää jännityksessä ja aina on skarppina, kun tilanne muuttuu.”

Ammattikorkean tanssisalissa harjoitukset jatkuvat. Menossa on vielä sama biisi Jesus’s Death. Kun hetki kappaletta on mennyt, ohjaaja huutaa ”Mennään uudestaan!”, mutta lauluyhtye vain jatkaa laulamista.

Hetken päästä he kuitenkin lopettavat ja kohtaus pääsee alka-

Ihmisillä on pakosti jonkinlainen käsitys evankeliumista, joten varmasti monet saavat tästä eri asioita irti.”

”

Timo Kurkela, Pietari

maan uudelleen.

Laulajat vetävät tunteella, ohjaaja merkkailee jotain omiin muistiinpanoihinsa ja tanssijoiden kasvoilla on keskittyneitä ilmeitä. ”Älyttömän hyvännäköistä”, kehuu ohjaaja ja pohtii samaan hengenvetoon, miten saman saa toimimaan Teatrialla, joka valittiin rockoopperan esityspaikaksi, koska sen rockhnekinen miljöö tukee tarinan rosoisuutta.

Ohjaaja ja Martikainen an-

tavat jälleen palautetta näkemästään ja tanssijat kuuntelevat ohjeita tarkkaavaisesti. Martikainen puhuu välillä englantia, sillä ryhmässä on yksi vaihtoopiskelija.

Ihmisten raadollisuudesta Jesus Christ Superstar on säveltäjä Andrew Llouyd Webberin ja sanoittaja Tim Ricen vuonna 1970 luoma albumi, joka seu@ylkkari

3/2013 | 15

Joukko tanssijoita kuunteli tarkkaavaisesti, kun ohjaaja Marietta Tevajärvi (kesk.) antoi heille palautetta.

Lauluyhtyeen jäsenet Heikki Mustakallio (vas.), Aapo-Matti Puhakka ja Aleksi Ylimäki treenasivat osuuksiaan samaan aikaan tanssijoiden kanssa.

Pietarin roolia esittävä Timo Kurkela uskoo, että Jesus Christ Superstar tarjoaa katsojille muutakin kuin viihdettä.

raavana vuonna sai näyttämöensi-iltansa Broadwaylla. Sitä on esitetty vuosikymmeniä ympäri maailmaa. Kyseessä ei ole siis mikään pieni teos, mistä voisi kuvitella syntyvän paineita. ”Ei sitä ehkä vielä osaa ajatella, mutta varmasti jännittää sitten siellä Teatrialla, kun siellä on isot nimet tekemässä projektia ja sinfoniaorkesteri mukana. Ei sitä ihan voi vain mennä tekemään, että käynpä tuolla vähän laulamassa. Kyllä siihen oulunylioppilaslehti

haluaa panostaa ja saada itsestään irti mahdollisimman hyvän suorituksen.”

Kurkela on valmistautunut rooliinsa muun muassa kuuntelemalla teoksesta aikaisemmin tehtyjä versioita. ”Käyn teosta läpi ja katson mallia, miten muut ovat Pietarin roolin tehneet. Lisäksi keskityn lauluteknillisiin asioihin, jotta ääni kestäisi korkealla.”

Löyhästi evankeliumiin pohjautuva Jesus Christ Superstar

on kiistelty teos, sillä uskonto on aina arka aihe ja rockooppera antaa Jeesuksesta vaihtoehtoisen kuvan kuin mihin ihmiset ovat ehkä tottuneet. ”Kun uskonnollista aihetta käsitellään, joku voi ottaa itseensä, mutta en koe, että tämä ketään loukkaisi millään tavalla. Tämä kertomus pohjautuu pitkälti siihen, mitä evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen elämästä ja minun mielestä on hienoa, että tuodaan tämmöinen näkökulma siihen.”

Isot teemat tulkittavana Jesus Christ Superstar kuvaa Jeesuksen ja Juudaksen suhdetta ja kertoo Jeesuksen viimeisestä viikosta. Kun Kurkelalta kysyy, mikä hänen mielestään on teoksen sanoma, hetken pohdittuaan tulee nuorelta mieheltä tiivis analyysi. ”Onkin vaikea tietää, mitä Andrew Llouyd Webberin ja muiden mielessä on liikkunut, kun he ovat tätä tehneet. Mutta mielestäni tämä teos kertoo siitä, kuinka raadollisia ihmiset pahimmillaan voivat olla ja toisaalta se kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta, eli isoista teemoista. Vaikea sanoa, mikä olisi yksi juttu, mitä tällä halutaan sanoa.

Kun ihmisillä on Suomessa pakosti jonkinlainen käsitys evankeliumista, joten varmasti monet saavat tästä eri asioita irti.”

Vaikka rockoopperan musiikki on kehuttua ja Kurkela pitää siitä kovasti itsekin, ei hän kuitenkaan pidä sitä ainoastaan viihteenä. ”Tarina on kuitenkin rankka, joten uskon, että tämä koskettaa muutenkin kuin että sillä olisi vain viihdearvo.”

Tanssijoiden ja laulajien yhteistreeneistä huokuu leppoisa tunnelma, minkä Kurkelakin allekirjoittaa. ”Tosi kiva on ollut tehdä tätä. Kun on niin osaavaa porukkaa, olemme saaneet tosi nopeasti hyvänkuuloisia juttuja aikaiseksi, mikä on palkitsevaa ja tähän haluaa panostaa enemmän ja enemmän.”

Jesus Christ Superstarin myötä Kurkelan ajatukset tulevasta ammatista ovat hieman muuttuneet. ”Haluan opettaa musiikkia sen takia, että olen saanut itse valtavan paljon voimaa ja sisältöä omaan elämään musiikin kautta. Jos sitä voisi välittää toisille, se olisi hieno juttu ja haluan olla sitä tekemässä. Mutta mikä on se kanava siihen, ei ole selvillä. Mielellään teen musiikkihommia ja minulla on myös haave omasta muusikkoudesta.

Täytyy mennä päivä kerrallaan ja katsoa mihin päätyy.”

Se on ainakin varmaa, että Kurkelan ja 159 muuta esiintyjää voi nähdä Teatrian lavalla pääsiäisviikolla. Mutta sitä ennen heillä on edessään vielä monta tuntia harjoituksia. ■

Rauhala-klubi etsii vuoden opiskelijaa – tunnetko sinä hänet?

Rauhala-club looks for the student of the year – do you know him/her?

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhala-klubi ry pyytää järjestöiltä ja opiskelijayhteisöiltä esityksiä Vuoden Opiskelijaksi perjantaihin 22.3. klo 12.00 mennessä. Yksittäiset opiskelijat voivat tehdä esityksiä ja ehdotuksia omille järjestöilleen.

Vuoden Opiskelija julkistetaan Oulun yliopistopäivän alumnijuhlassa 7. toukokuuta. Vuoden opiskelija palkitaan merkittävän suuruisella stipendillä.

Vuoden opiskelijan valinnan kriteerinä on opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Vuoden opiskelijan odotamme olevan innostava, yhteisöllisyyttä edistävä ja motivaattori. Hänellä voi olla kokemusta esimerkiksi opiskelijalähtöisen toiminnan käynnistämisestä tai pyörittämisestä, opiskelijajärjestön uudelleenherättämisestä tai muusta erityisestä toiminnasta järjestöissä tai yliopistolla.

Vuoden opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen.

Ehdotukset perusteluineen ja esitettävän henkilön ansioluetteloineen tulee toimittaa pe 22.3. klo 12.00 mennessä sähköpostitse osoitteeseen milja.seppala@iki.fi.

Lisätietoja:milja.seppala@iki.fi, www.rauhala-klubi.net

Rauhala-klubi, the alumni-club for former Student Union actives is asking for nominations for candidates for the Student of the Year award. The deadline is Friday 22.3.

The Student of the Year will be presented at the University of Oulu day on May 7th. Rauhala-club is therefore asking for suggestions for Student of the Year from student organisations.

Student of the Year will be awarded of great stipend.

The student is expected to have been active in making a change for the better for students and is also required to have advanced well in their studies.

The student must be a BA or MA level student. The person cannot be a member of the board or other worker of the Student Union nor a person working in a upper decisionmaking body of the University. We expect the student of the year to be inspiring, a good creator and motivator of in the student community. He or she will have, for example, experience in initiating student-centred activites, reawakening a student organisation or other special service or activity in a student organisation or at the university.

Proposals should be sent by 12 noon, Fri 22.3. by email to milja.seppala@iki.fi. For more information, contact the same.

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella Opintotukikeppi – työurien pidentämisen täsmäase?

Tunteiden turbulenssissa Jenni Kinnunen

Parihyttien puhureita UUSI DEITTAILUUN KESKITTYVÄ SINKKULAIVA starttasi vastikään televisiossa. Hämmästelin sen julkisuudelle antautuvia henkilöitä. Eikö tuo nyt ole vähän liian ilmiselvää? Sitten pohdin tarkemmin. Syyt Sitä Oikeaa etsimään lähteneiden takana ovat moninaiset, ja taustalla voi olla pettymyksistä koostuva ketju. On yksinkertaisesti viisaampaa ryhtyä tarkoitusten paljastamiseen kuin pelaamiseen säännöillä, joiden tulkinnassa piilee mahdollisuus väärinymmärtämiseen.

Ihmissuhdepeli perustuu kytevään energialataukseen. Onnistuneessa flirtissä on tasapaino. Epätasapainotilanteessa peli nojautuu ajatukseen toisen yksinkertaisuudesta. Tuolloin vastapuoli voi olla suorastaan kyvytön näkemään totuutta lauseiden takana. Vastuu siirretään kuulijalle, mutta korvat tahtovat – ymmärrettävästi – kuulla herkissä tilanteissa vain suotuisia asioita. Voihan kyse tietenkin olla myös hienotunteisuudesta. En tosin ymmärrä, mitä hienotunteista on joutua arvuuttelemaan edellisen suhteen päättymisajankohtaa.

On helppoa jättää langanEi ole olemassa päitä roikkuvääriä valintoja. maan, mutta silti haluaisin On valintoja, jotka tietää, sanooko tehdään.” joku yhteisen hyvän periaate, että feidaaminen aiheuttaa vähemmän pahan mielen kuin suoraan sanominen. Tosin siitä kyllä viimeistään ymmärtää. Ensin Erkki on tulossa käymään, sitten unohtaa perua tulemisensa ja lopulta hiljenee. Kolmen viikon jälkeen Erkki alkaa pommittaa viesteillä uuden mahdollisuuden toivossa.

Tässä vaiheessa tarkastelu paljastaa, että välissä on kokeiltu toista vaihtoehtoa. Mutta näitähän sattuu, ”vääriä valintoja”. Jos vielä kuitenkin voisi koettaa?

”

OPINTOTUEN NYKYTASOSTA ja mahdollisista kemuksesta eivät ole hellittämässä, joten kesäsuunnista tulevaisuudessa on puhuttu paljon jultöitään ei kenenkään ole nopeamman valmistukisuudessa viime aikoina. Osa julkilausumista misen toivossa syytä jättää. Opintolainaa ei nyperäänkuuluttaa realismia vaatimuksiin, toiset kymallissakaan käytetä kovin innokkaasti, jovaativat vähintäänkin nykyisen mallin tason säiten on turhan toiveikasta olettaa lainan houkutlyttämistä. Keskustelu lähtee yleensä liikkeelle televuuden kasvavan pelkästään sen muuttuestyöurien pidentämisen ajatuksesta. Toki opiskelisa opiskelijan ainoaksi tukimuodoksi opintojen jat tekevät paljon töitä jo opiskeluaikanaan, mutta kuudentena vuotena. Työelämään siirtymisen tätä faktaa ei keskusteluissa aina muisteta. Tulisihoukuttelevuus valmistumisen sijaan kuitenkin ko opiskelijoiden olla ainoa vastuuta kantava osakasvaisi tässä vaiheessa huomattavasti. Opinpuoli työuria pidennettäessä, samalla kun nuoret toalan vaihtaminen jäisi mallin mukaisen tuen ovat ikänsä puolesta ottamassa vastaan Suomen piirissä monelle kaukaiseksi haaveeksi. väestörakenteellisen huoltosuhdepommin?

Nykymuotoinen kaksiportainen opintotuki on Paineita opintotukea koskeviin muutoksiin on ollut käytössä vuodesta 2011 lähtien. Opintotureilusti, varsinkin kun erilaisia rajauksia esitetään en kaksiportaisuuden tarkoituksena on lyhentää surutta työurien pidentämisen välineenä. Opinopintoaikoja, mutta ensimmäiset 2011 aloittatojen nopeuttamisella olisi kuitenkin varsin malneet opiskelijat ja heidän valmistumisensa kantilliset vaikutukset työurien pituuteen Suomesdidaateiksi kertovat muutosten vaikuttavuudesta sa. Suurin venytys tehdyn työn määrään olisikin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2014. mahdollista tehdä työurien keskivaiheelle, kuten 20.3. järjestetään mielenilmaus Helsingissä YLE helmikuussa uutisoi. opintotuen nykyisen tason säilyttämisen puolesta.

Julkisuudessakin näkyvillä olleet 3+2 ja 5+1 Toivottavasti näen myös Sinut paikalla, sillä nyt mallit tulisivat rajaamaan opintotukea yhä lyjos koskaan on aika näkyä ja kuulua. Opintohyemmän opiskeluajan tarpeisiin. Luvuilla tuen indeksiin sitominen on kirjattu hallitustarkoitetaan niiden vuosien lukumäärää, jolohjelmaan ja sen vaikutukset opintotukeen loin olisi ensin mahdollista saada nykymuonähdään vasta tulevaisuudessa. Tässä vaitoista opintotukea, sitten täysin lainalla heessa opintotuen heikentäminen uurahoitettua tukea. Vuosiksi malleissa silla muutoksilla olisi hätäistä ja huolaskettaisiin ne vuodet, joina opiskelija nosti perusteltua. ■ käyttää yhdenkin tukikuukauden.

Täysipäiväiseen opiskeluun hieKirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenman realistisempi 5+1 ei ainakaan Hallitus linjaa johtaja. patistaisi. Työelämän vaatimukset vastavalmistuneen maisterin työko- teksti Valle Uimonen

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Ei ole olemassa vääriä valintoja. On valintoja, jotka tehdään. Ei ole olemassa vaikeaa elämäntilannetta, jossa tunteet eivät syttyisi, mikäli näin halutaan.

Kipinä joko on tai ei ole, turha sitä asiaa on silotella.

Mitä enemmän ihmisiä kohtaa, sen paremmin oppii tuntemaan erilaisia käyttäytymistapoja. Samalla oppii tietämään, mitä itse haluaa ja milloin homma kolahtaa. Tuntuu silti hämmentävältä, että niinkin tärkeässä asiassa kuin rakkaus on sääntöjä, joita ei opi kuin itse kokeilemalla. Vai onko siinä koko homman juju?

Onneksi on YouTube-videot, joita linkittämällä voi sanoa kaiken. Kuuntelemalla biisiä sosiaalisen median kautta voi päätellä, mitä toinen haluaa sanoa.

Arvuuttelijat ja ämpyilijät ovat parhaita. Voisiko rakkausmarkkinoille lanseerata keltaisen ja punaisen kortin säännön: jos ei ensimmäisestä opi, joutuu pihalle. Jos on urpo, niin on urpo – sukupuolesta riippumatta. Sinkkulaivalle penalty box!

Kirjoittaja opettelee käyttämään sanoja musiikin lailla.

@ylkkari

3/2013 | 17

Kampuksella Virpirannan mukaelma Yhtyvistä säteistä voitti kalenterikisan

Helsingissä suurmielenosoitus opintotuen puolesta

Ylioppilaskunta palkitsi toimijoitaan vuosijuhlassaan

Oulun yliopiston suomen kielen opiskelija Jussi Virpiranta voitti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kalenterikilpailun.

Virpirannan työssä kuvataan graafisesti Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan edessä oleva kuvanveistäjä Matti Peltokankaan työ Yhtyvät säteet. ”Päätin osallistua kisaan viisi tuntia ennen aikarajan umpeutumista”, 300 euroa palkinnoksi kuitannut Virpiranta sanoo vaatimattomasti.

OYY:n jäsenet valitsivat äänestyksessä Virpirannan työn voittajaksi ja samalla ensi vuoden opiskelijakalenterin kanneksi. Esiraati oli valinnut kolme kansikuvaehdotusta, joista OYY:n jäsenet äänestivät voittajan. Ääniä annettiin 199 kappaletta. Opiskelijat saivat äänestää samalla, mitä lisäpalveluja haluavat kalenteriinsa.

Toiveissa oli bussiaikatauluja, muistiinpanotilaa ja karttoja.

Suuri joukko korkeakouluopiskelijoita aikoo osoittaa mieltään Helsingin Senaatintorilla 20. maaliskuuta kello 13 alkaen. Senaatintorilta kulue jatkaa Eduskuntatalolle vaatimaan vastauksia sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen koulutuspolitiikassa.

Opintotuen tulevaisuudesta tehdään päätöksiä hallituksen kehysriihen yhteydessä 21.3.

Valtion talous on tiukilla ja näyttää siltä, että säästöpaineet voivat johtaa myös opintotuen heikennyksiin.

Mielenosoituksen lähtöasetelmat ovat sähköiset. Ylioppilaskunnat lähtevät osoittamaan mieltä opintotukea koskevia muutosehdotuksia vastaan ”näpit irti opintotuesta -mentaliteetilla”, mutta noin kuukautta aiemmin yhdeksän ylioppilaskuntaa lähetti kattojärjestönsä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukselle paimenkijeen, jossa se kritisoi SYL:n hallituksen linjattomuutta opintotukeen liittyvissä kabinettikeskusteluissa kokoomuslaisten ja sosiaalidemokraattien kanssa. Oulun yliopiston ylioppilaskunta oli mukana kirjeessä.

Pirjo Heikkinen on kutsuttu Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kunniajäseneksi. Alkuvuodesta toimistosihteerinä eläköitynyt Heikkinen toimi OYY:n palveluksessa 46 vuotta. Hän aloitti ylioppilaskunnassa kuusitoistavuotiaana asiatytön nimikkeellä ja hän näki OYY:n arjen lähes sen koko historian ajan.

Kunniajäsenyys on ylioppilaskunnan ylin mahdollinen kiitoksen-, huomion- ja kunnianosoitus opiskelijoiden hyväksi tehdystä merkittävästä työstä. Kunniajäsenyys julkistettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan 53. vuosijuhlassa perjantaina 22. helmikuuta. Heikkinen on kolmastoista kunniajäsen. Muut kunniajäsenet ovat muun muassa Oulun yliopiston rehtoreita ja professoreja.

Ylioppilaskunta päätti antaa lisäksi pienoisstandaarin Oulun yliopiston eläköityneelle hallintojohtajalle Hannu Pietilälle.

Pietilä toimi Oulun yliopistossa hallintojohtajana 14 vuotta.

OYY jakoi myös ison kasan muita ansiomerkkejä. Toisen luokan ansiomerkin saivat Niina Meskus, Aino-Kaisa Manninen ja Tiina Takalokastari.

Jussi Virpirannan mukaelma Yhtyvät säteet -teoksesta koristaa opiskelijakalenterin kantta ensi syksynä.

oulunylioppilaslehti

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • tekstit ja kuvat Sanna Häyrynen

Kynäilyä ja mentorointia Jussi Moilanen uskoo, että kirjoittamalla ihminen voi ilmaista elämästä ja maailmasta jotain sellaista, mikä muuten jäisi sanomatta.

Kustannustoimittajana Jussi Moilanen on auttanut toisia kirjoittajia saamaan tekstinsä nähtäville. Tuleva äidinkielen opettaja haaveilee julkaisevansa vielä joskus oman novellikokoelman.

KIRJOITTAMINEN ON 28-vuotiaalle Jussi Moilaselle terapiaa, ajanvietettä ja todellisuuspakoa. Parikymppisenä hän rohkeni mennä mukaan oululaisen Huutomerkki ry:n kirjoittajapajaan. ”Se oli hyvä koulu. Aiemmin olin saanut vain kehuvaa palautetta, mutta Huutomerkin priimusmoottorit lyttäsivät runoni. Opin, että se, mikä itsestä näyttää hyvältä, ei välttämättä sitä ole.”

Neljättä vuotta kirjallisuutta opiskeleva Moilanen on ehtinyt saada tähän mennessä erilaisissa lehdissä julki esimerkiksi modernistisia runoja, fantasiaelementtejä sisältäviä lyhyitä novelleja, artikkeleja sekä kirjallisuuskritiikkejä. Lisäksi hän on kirjoittanut tarinallista ja tunnelmoivaa laululyriikkaa Aimo Huikan soitinorkesteri -bändilleen.

Kaunokirjallisten tekstien työstäminen on konkarillekin välillä vaikeaa. ”Draaman kaari ei saisi lässähtää. Tykkään tulkinnoille avoimista teksteistä, joissa moraalinen viesti on piilotettuna. Jotain sanottavaa pitäisi olla, mutta ei saa paasata eikä lässyttää”, Moilanen pohtii.

Hän ei tarvitse kirjoittamiseen omaa elämää suurempaa inspiraatiota eikä romantisoi luovaa prosessia.

”Juha Mieto on sanonut, että kun nukkuu pitkät yöunet, niin kyllä sitä jaksaa. Nukun paljon. Siten saa hyviä ideoita.”

Nykyään Moilanen on yksi Huutomerkin kirjoittajapajojen vetäjistä ja auttaa toisten tekstejä maailmaan myös kustannustoimittajana. Erityisen ylpeä hän on nimenomaan ohjaustyöstään.

”

Draaman kaari ei saisi lässähtää.”

”On hienoa nähdä, kun kirjoittajapajalaiset saavat tapaamisista jotain irti. Tuleehan siinä hyvä mieli itsellekin”, Moilanen myöntää. Äidinkielen opettajaksi valmistuva Moilanen toivoo opettavansa luovaa kirjoittamista mahdollisimman paljon myös koulussa. Asiastaan innostuneena hän haluaa tartuttaa kirjoittamisen ilon oppilaisiin. Joskus teinien kanssa saa olla paksunahkainen. ”Saattavathan ne välillä pilkata, että miksi olen niin innoissani esimerkiksi keskiaikaisesta runoudesta. Kun oppilaat huomaavat, että tuo tyyppi on ihan tosissaan, he myös kuuntelevat.”

KILTAHUONEKIERROS • teksti ja kuvat Mikael Heikkinen

Televisio pannassa Vuosittain kiltahuonekierroksella käyvä huomaa tuotantotalousteekkarien katakombeissa sijaitsevan kiltahuoneen muuttuneen – kaksihuoneinen kiltis on kasvanut! tilaa vienyt häkkivarasto on siivottu pois”, kertoo Oulun Tuotantotalousteekkarit ry:n, eli Optiemin, kiltamestarina toista vuotta toimiva Toni Lusikka. Häkkivaraston paikalle on sisustettu jo puhki istuttu sohvaryhmä ja kahvipöytä. “Suunnitelmissa olisi tehdä remonttia, mutta aikataulusta ei ole sovittu. Lattian parketti loppuun ja uudet sohvat, ei mitään sen suurempaa. Mahdollisesti kuitenkin vielä tämän vuoden puolella.”

Killan toimihenkilönä kiltamestari on vastuussa tilan siisteydestä ja kehittämisestä.

“Voin käskyttää muita siivoamaan. Myös kahvivarantoja pidän silmällä ja järjestän alkoholittomia leffa- ja peli-iltoja.

“AIEMMIN KILTAHUONEELLA

Liikaa ei tehtävää ole, aikaa kiltamestarina toimiessa menee keskimäärin puolesta tunnista tuntiin per viikko”, Lusikka avaa pestiään.

Seurallisuus tavoitteena Optiemin kiltahuone toimii kohtaamis- ja seurustelutilana jäsenistölleen. Televisiota kiltahuoneelta ei löydy, vaan leffailtoja varten haetaan yliopistolta videotykki lainaan. Biljardipöytä kerää päivisin eniten väkeä ympärilleen.

“Luonnollisesti biljardipöytä on vetonaulana. Televisio veisi huomiota sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Haluaisimme nähdä etuhuoneen kahvioineen seu@ylkkari

3/2013 | 19

Vauhdin hurmaama Esteratsastaja Iida Kaikkonen tykkää mennä korkealta ja kovaa.

KILPAILUVIETTI VETÄÄ ympäristötekniikkaa toista vuotta opiskelevaa Iida Kaikkosta, 21, esteratsastuksen pariin. Tällä kaudella hän mittelee ensimmäistä kertaa seniorisarjassa. ”Kilpaileminen on aina ollut heppahommissa minulle tärkeintä. Vaikka vastassa on nyt viisikymppisiä miehiä, tuleva kausi ei erityisemmin jännitä”, Kaikkonen toteaa.

Moni voi luulla, että ratsastus on pelkkää istuskelua, mutta yli kymmenen vuoden kilpailukokemuksella Kaikkonen sanoo, että kyseessä on kova urheilulaji.

Ratsastajan on tehtävä voimaharjoittelua päästäkseen huippukuntoon. Lisäksi esteratsuksi jalostetun hevosen lihasmassaa kehitetään ja tekniikkaa hiotaan vuosien ajan.

Jotta kokonaisuus olisi täydellinen, myös hevosen ja ihmisen yhteispeli pitää saada toimimaan. ”Jokainen hevonen on yksilö, jota oppii vähitellen lukemaan. Kuusisataakiloisen eläimen kanssa saa olla tarkkana, ettei jou-

Kuusisataakiloisen eläimen kanssa saa olla tarkkana, ettei joudu itse kentän reunaan tutkiskelemaan hiekkaa.”

”

du itse kentän reunaan tutkiskelemaan hiekkaa”, ratsastaja muistuttaa.

Hevonen aistii esimerkiksi ihmisen jännittyneisyyden, joten ennen kilpailuesteiden ylittämistä Kaikkonen tekee mielikuvaharjoittelua, ettei suoritus menisi hermoiluksi.

Iida Kaikkosen päivät kuluvat opiskeluun, ja iltaisin hän suuntaa tallille harjoittelemaan ja hoitamaan hevostaan Roopea.

Koska harrastus ei ole ilmainen, töissäkin on käytävä. Valmistumisen jälkeen haaveissa on hankkia useampi hevonen ja jatkaa kilpailemista. ”Kokopäiväisen ratsastajan työ olisi henkisesti ja fyysisesti rankkaa, koska työpäivät ovat pitkiä. Palkkauskin on alalla melko matala. Haluan pitää tämän harrastuksena ja tehdä tulevaisuudessa insinöörin töitä.”

Kaikkonen on oppinut hevosten kanssa touhutessaan maalaisjärkeä ja sinnikkyyttä. Teekkarilla pysyy talikko kädessä, eikä esimerkiksi aitauksen korjaaminenkaan ole ongelma. ”Mukavuusrajojen ulkopuolelle joutuu usein. Hevoset eivät paljon kysele, sataako vettä vai ei.”

Kaikkonen myöntää, että 25 asteen pakkasilla ulos ei tulisi mentyä, jos ei olisi hevosta.

Iida Kaikkosen Roope-hevonen on kiltti, mutta toisinaan omapäinen. Tavoitteena on päästä ylittämään 140 sentin esteitä, sillä isossa hevosessa on paljon hyppykapasiteettia.

Kiltisfakta Kiltahuoneen haltija: OPTIEM - Oulun tuotantotalousteekkarit ry Huoneeseen mahtuu enintään: Yli 30 henkilöä Miten sinne pääsee: Vahtimestarikopin viereisiltä oransseilta naulakoilta V-käytävälle ja ensimmäisistä lasiovista oikealle, rappuset alas ja väestönsuojaan sisään.

Pääasialliset käyttäjät: Fuksista valmistuneeseen, painottuu kuitenkin ensimmäisiin vuosikursseihin.

Käytön aktiivisuusaste: Päivittäin, prime time puolenpäivän molemmin puolin.

Varustelu: Biljardipöytä, kahvio, pöytätilaa opiskeluun ja kokouksiin, tietokoneita.

Erikoisuus: Lukuisia isokokoisia vuosijuhlalahjoja kuten Vuosijuhlavessanpönttö, ja Rahanpesukone Lappeenrannasta. Myös verkkovärilasermonitoimikone nimeltä Tuomo ja akustisia kitaroita.

oulunylioppilaslehti

Tuotantotalouden opiskelijat kokoontuvat kiltahuoneelleen seurustelemaan ja biljardia pelaamaan.

rustelutilana takahuoneen ollessa enemmän opiskelua varten”, sanoo Lusikka. “Opiskelua onkin nähty enenevässä määrin!”, huomauttaa killan puheenjohtaja Jarno Salmela.

Päivittäinen ruuhkahuippu osuu lounasajan, eli puolenpäivän molemmin puolin. Vaikka kaikki kiltalaiset aina fuksista valmistuneisiin ovat tervetulleita kiltahuoneelle, on kävijöiden huomattu painottuvan tuoreempiin opiskelijoihin.

“Väki vähenee mitä enemmän ikää tulee ja vuosikurssin edustus pienenee. Innostus ehkä laantuu ja tulee töitä ja muu-

ta tekemistä mukaan kuvioihin.

Välillä näkee valmistuneita ihmisiä, kun yliopistolla sattuvat töissä olemaan”, kertoo Salmela. “Olemme kuitenkin pieni ja tiivis yhteisö, missä kaikki tuntevat toisensa ja on hyvä henki!”

Sisään huoneelle tupsahtaa Optiemin fuksi- ja kulttuurivastaava Salla Vaajoensuu.

Hän kertoo fukseja seuranneena huomanneensa millainen vaikutus kiltahuoneella on ryhmääntymistä edesauttavana tekijänä: “Heti syksystä alkaen kaikki ovat tervetulleita ja käyvät kiltahuoneella. Kiltiksellä kaikki ovat samalla viivalla,

eikä täällä ole erikseen vaikkapa hallitusnurkkausta, vaan kaikki paikat on kaikkien käytössä”, Vaajoensuu sanoo.

Musisoiva nimihirmu Yllättäen kitaran soittoa alkaa kuulua haastattelun taustalla.

“Luultavasti yksi kiltahuoneella olevista excursio-kitaroista.

Killassa on suhteellisen paljon musikaalista porukkaa, pikkujouluissa ja matkan päällä saadaan kuunnella covereita”, Lusikka kertoo.

Mitä killan nimilyhenne,

Optiem, tarkoittaa? Kysymys on hyvä myös puheenjohtajan mielestä. “Optiem-lyhenne tulee sanoista “Oulu presents the industrial engineering and management”. Lyhenne juontaa itsensä tuotantotalouden opiskelijoiden Euroopan kattojärjestöstä Estiemistä”, kertoo Salmela.

Entäpä sitten yleisesti katakombien kiltahuoneita vaivaavat hyttyset? “Hyttysongelma on sama kuin muillakin, paitsi tänä talvena vain muutama hyttynen on tullut vastaan. Kevään tullen tulevat luultavasti takaisin”, Salmela pohtii. ■

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella ARVIOT

HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

KIRJA

Haarukassa Aki Harju Ikä: 28 vuotta.

Koulutus: Tiedeviestinnän maisteri ja medianomi.

Aloittanut väitöskirjaa.

Kotoisin: Ivalosta Asuu: Oulun Heinäpäässä Harrastukset: Kitaransoitto, lukeminen, jalkapallo.

Lautasella: Karitsan maksaa, jälkiruokana salmiakkijäädykettä tervakastikkeella.

Ruokapaikka

Sokeri-Jussin Kievari Missä: Pikisaarentie 2.

Mitä: Suomalaista ruokaa vuodenaikojen kierron ja sesonkien mukaan.

Toimittaja söi: Lappilaista poronkäristystä, jälkiruoaksi lakkajäätelöä.

Väitöskirjaa tekevälle Aki Harjulle maistui karitsan maksa Sokeri-Jussin Kievarissa. Tuleva tohtori antoi ravintolalle täydet viisi pistettä.

Bravuurina taivaalliset wokkiruuat

Arvio: Poro oli tarpeeksi käristettyä ja lakkajäätelökin maistui.

Aika hintava paikka, mutta hyvästä palvelusta ja tunnelmastakin kannattaa maksaa.

Väitöskirjaa tekevän Aki Harjun mukaan maailma on täynnä kiinnostavia aiheita, mikä velvoittaa tutkimaan ilmiöitä. Vapaa-ajallaan mies soittaa kitaraa, tekee omia biisejä ja myös esittää niitä, jos joku vain kuuntelee. Eksoottisimmaksi ruokakokemuksekseen hän listaa poronturpakeiton, johon sananmukaisesti laitetaan kaikkea, mitä eläimen päästä irti lähtee.

Miten innostuit tekemään väitöskirjaa?

Innostus syttyi graduvaiheessa, kun tutkimuksen tekeminen tuntui mukavalta ja ohjaaja kannusti jatko-opintoihin.

Ja vielä kun sain hyvän arvosanan gradusta. Kerkesin olla välissä pari vuotta töissä, mutta koko ajan mietin väitöskirjan aloittamista. Taustalla on myös unelma, että haluaisin joskus olla tohtori. Väitöskirjan aiheena on kaivosuutisoinnin kehykset suomalaisissa sanomalehdissä. Eli tutkin sitä, millaisten tarinoiden kautta Pohjois-Suomen kaivoksista kerrotaan mediassa.

Teet toimittajan ja viestinnän opettajan hommia. Mikä on unelmatyösi?

En ole oikein koskaan tiennyt, mitä viimekädessä haluaisin tehdä. Nautin tästä tilanteesta, että saan tutkia, opiskella, kirjoittaa lehtiin ja opettaa.

Joku kombinaatio näistä voisi

olla se tulevaisuuden homma.

En halua luopua myöskään audiovisuaalisista hommista, sillä elokuva kiinnostaa taidemuotona. Vakiduuni on ahdistava ajatus, se jotenkin kahlitsee.

Olet kotoisin Lapista.

Syötkö usein poroa?

Poro on arkiruokaa minulle, samoin kuin hirvi ja kala. Harvoin tilaan ravintolassa mitään Inarijärven siikaa, kun sitä saa omasta rannasta niin paljon kuin ehtii pyytää.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

En koskaan. Joskus olen päättänyt, että yritän syödä terveellisemmin. Pitäisi syödä enemmän vihreää ja hedelmiä.

Mutta usein laiskuus iskee, enkä jaksa tehdä salaattia.

Tykkäätkö kokkailla kotona?

Tykkään. Kun lähdin ensim-

mäistä kertaa opiskelemaan, en osannut muuta kuin keittää nuudelit. Nykyään kokeilen mielellään haastavampiakin juttuja.

Wokkiruokani ovat kehuttuja.

Ne ovat hirveän näköisiä, mutta maistuvat taivaalliselta.

Mikä on eksoottisinta, jota olet syönyt?

Olen matkustellut pääasiassa Euroopassa, joten täytyy lähteä hakemaan eksoottisuutta kotopuolesta. Olen syönyt esimerkiksi poronturpakeittoa, jossa oli karvoja ja hampaita seassa. Keittoon laitetaan kaikkea, mitä poron päästä irti lähtee. Se on ihan hyvää, kunhan ei mieti liikaa.

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Aiemmin kävin tosi paljon, keskimäärin kolme kertaa viikossa ulkona syömässä ja kahvilla. Nyt kun ei ehdi tekemään niin paljon töitä, olen yrittänyt hillitä ravintoloissa syömistä.

Mutta onhan se mukavaa luk-

susta arjen päälle, kun joku muu tekee ruuan ja tuo pöytään asti.

Mitä tykkäät tästä ravintolasta?

Tämä on tunnelmallinen ja aito vanhanajan rakennus, mukavan hämärä paikka. Ehdottomasti sellainen, mikä pitää muualta tulleille näyttää. Täällä on palvelualtista porukkaa, ja ruokalista on mielenkiintoinen.

Maistuiko karitsan maksa?

Sisäelimet ovat aina hyviä, mutta niitä tarjotaan liian harvoin. Maksa oli mureaa, sipuli pehmeää ja perunamuusikin onnistunut. Vaikka oli tällaista kotiruokaa, tässä oli juhlallisuuden tuntua. Jälkkäri oli mielenkiintoinen – yksi parhaimmista jälkiruuista, mitä olen syönyt.

Tämä kruunasi aterian.

Anna kokonaisarvosana tälle paikalle asteikolla 1–5.

Tämän perusteella antaisin vitosen. Ruokavalintani oli onnistunut. ■

HANNU RAJANIEMI Fraktaaliruhtinas Gummerus 2013. 440 s.

YLIVIESKALAISLÄHTÖISEN fysiikan tohtorin Hannu Rajaniemen (s. 1978) scifi-trilogia etenee toiseen osaansa. Kvanttivaras (2010) esitteli avaruudellisen mestarivarkaan Jean le Flambeurin ja hänen taisteluparinsa, oortilaisen soturinaisen Mielen.

Uusi teos ei jää jälkeen esikoisen kierroksista, vaan nostaa tarinan aivan uudelle tasolle. Mielikuvituksen puutteesta tulevaisuusluennoitsijaa ei voi todellakaan syyttää.

Varas ja Mieli pyydystävät jumala Chenin varhaista muistoa jumalatar Pellegrinin käskystä.

Matka vie heidät Maahan, joka on suuren Vihanhuudon jälkeen riehuvan villikoodin armoilla.

Siellä Aun-jumalien kanssa tehdyn sopimuksen vuoksi jinnit kuuluvat arkeen ja aavikon gogoleista käydään kauppaa. Elämä Sirrin kaupungissa tasapainoilee ohuen nuoran varassa, eikä veijarivarkaan saapuminen luonteensa mukaisesti toisissa kasvoissa helpota lainkaan tilannetta. Sodanhan siitä saa aikaiseksi.

Rajaniemi vyöryttää maailmaansa turhia selittelemättä.

Toisaalta se lisää kiinnostusta, toisaalta aiheuttaa ärtymystä: välillä kaipaa pientä Rajaniemi–Suomi–Rajaniemi-sanakirjaa, joka selittäisi vempaimia ja maailmojen lainalaisuuksia.

Tieteellistä termistöä riittää Schrödingerin laatikosta lähtien. Onhan sellainen hauskaa kvanttifysiikkansa lukeneelle, mutta tavan pulliaiselle Rajaniemen mopo keulii aivan omiin sfääreihinsä. Teokseen upotetut tuhannen ja yhden yön tarinat sekä kalevalaiset mausteet helpottavat hieman vanhan proosan ystävien lukukokemusta.

Jenni Kinnunen

... tavan pulliaiselle Rajaniemen mopo keulii aivan omiin sfääreihinsä.”

”

@ylkkari

3/2013 | 21

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuva Saga Skiftesvik LEVYT

Kaukolammen ohjastuksessa on ihmisrumpukoneiden työskentelystä karsittu ylimääräiset fillit ja krumeluurit pois, ja rytmiikka toimii alisteisena kahdeksan pidemmän kappaleen sekä neljän intron/välisoiton albumilla. K-X-P on kuin konemusaa oikeilla rummuilla.

K-X-P II

OP:L BASTARDSISTAAN tunnettujen Timo Kaukolammen ja Tuomo Purasen sekä kaikkialta muualta tutun rumpali Anssi Nykäsen K-X-P on kakkoslevyllään entistäkin erikoislaatuisempi ja samalla katu-uskottavampi. Yksi kannuttelija ei nimittäin enää riitä, vaan yhtyeen esikoisalbumilla perkussioita soittanut Tomi Leppänen (Aavikko, Circle jne.) jakaa nykyään rumpupattereineen lavan Nykäsen kanssa. Studiossa KX-P:n kakkoslevyn rumpuraidat on soitettu yhtä aikaa kahdella setillä Kaukolammen heiluessa orkesterinjohtajana.

Jumitus on monella taholla päivän sana, ja paikoin vahvasti krautrockin suuntaan kallistuvassa levyssä on parhaimmillaan vallan hypnoottinen draivi.

K-X-P on kuin konemusaa oikeilla rummuilla.”

”

Hyvälle konemusiikille ominaisesti II sisältää viljalti aidosti tanssittavia elementtejä, ja esim. kappaleet Magnetic North ja Easy (Infinity Waits) saavat jalan vipattamaan työpöydänkin alla. Moniulotteisuutta albumilta ei kuitenkaan puutu, mistä pitävät huolen mm. ihanasti eteerisin naisäänin vahvistettu In the Valley, lopun synkistely Dark Satellite sekä levyn majesteetillisin raita Staring at the Moon. Komeita tunnelmia kautta linjan.

Marko Pyhähuhta

”

SUOMALAISKATSAUKSEMME toisena albumina löytyy arvostelupöydältä jälleen kerran oululaisväriä eli Ruotomielen viides studioalbumi, joka on vähättelemättä saanut nimeksensä Kovempi kuin muut. Kahden vuoden takaisen Neonvarjot-albumin kovuus ja levyn tässäkin aviisissa saamat viisi tähteä ovat edelleen arvostelijanne tuoreessa muistissa, joten uutukaisen nimi lupaa melko paljon. Ikävä kyllä täysistä pinnoista on paha parantaa.

Uudenkin albumin valossa J. Aslak Räsäsen luotsaaman nelikon soitannollinen vahvuus toki sen kuin lisääntyy, eikä kovempia rock-ryhmiä näiltä leveysasteilta juuri löydy. Tämän takia soisi instrumentalismille

oulunylioppilaslehti

Kirjallisuutta neljättä vuotta opiskeleva Marjo Keskitalo, 26, ihailee Kate Mossin ja oman poikaystävänsä tyyliä ja rakastaa second hand -liikkeitä.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Tunnin levy on raskaahko ottaa vastaan yhtenä kappaleena.”

RUOTOMIELI Kovempi kuin muut

Kierrätetty vaate on aarre

annettavan levyllä vielä enemmän tilaa, etenkin kun teos on nykyalbumiksi harvinaisen pitkä – kokonaisen tunnin. Vaikuttavimpia hetkiä ovat nimittäin yhä ne, kun bändi lähtee kunnolla revittelemään ja Kuutamo kitarassaan pääsee irti.

Ruotomielen lyriikka ja kielikuvat ovat vahvoja ja tekstiä taas sen verran paljon, että tunnin levy on raskaahko ottaa vastaan yhtenä kappaleena. Aivan Neonvarjojen vakaalle tasolle ei laulusävellysten vahvuudessa nyt valitettavasti ylletä ja niinpä biisipaletissa voisi aavistus typistämisen varaakin olla. Toisaalta vaikka hengästyminen kokonaisuuden alla välillä uhkaa, albumi lahjoittaa hetkittäin todellisia helmiä, kuten nimikappale, Timantteja mudassa ja ylitse muiden (nimensä puolesta paradoksaalisestikin) kohoava Kanjoni.

Marko Pyhähuhta

En koe, että minulla olisi mitään erityistä tyyliä. Pidän vaatteista, jotka tuntuvat omilta; pillifarkut, shortsit ja väljät yläosat kuuluvat yleensä suosikkeihini.

Mitä vaatteita olet viimeksi ostanut?

Ostin juuri uuden kevättakin, sillä kaapistani puuttui sellainen välikausitakki, joka olisi oikeasti jopa ihan käytännöllinenkin.

Mikä on rakkain vaatteesi?

Löysin kerran Wienissä second hand -liikkeen rekiltä aidon kashmirneuleen neljällä eurolla. En voisi kuvitellakaan luopuvani siitä. Se on kaikkein pehmein ja lämpimin. Se muistuttaa minua aina lempikaupungistani.

Olit vaihdossa Prahassa.

Miten elämä Tsekissä muutti tyyliäsi?

Pukeutuminen oli aika huoletonta ja arkista. Muotia ei seurattu kovinkaan orjallisesti.

Suomeen palatessani huomasin jo heti lentokentällä, että ihmiset on tyylikkäämpiä ja ulkoisesti siistimpiä. En usko, että tyylini muuttui juurikaan. Ehkä muilta vaihtareilta tuli omaksuttua rennompaa ja värikkäämpää tyyliä.

Millaisissa vaatteissa et viihdy?

En voisi pukeutua julkisesti pelkkiin leggingseihin ja tiukkaan, juuri ja juuri takapuolen peittävään, toppiin.

Miten pukeutuisit, jos olisit poika?

Varmaankin kuten poikaystäväni. Hänellä on hyvä tyyli, ja huomaammekin toisinaan ostavamme melko samantapaisia vaatteita.

Miten pukeudut yksin kotona?

Vanhoihin neuleisiin, pyjamahousuihin ja villasukkiin.

Marjo Keskitalon laukku on löytö Prahasta. Pitsimekko ja valkoiset converset on ostettu kirpputorilta. Takki on Vilan.

Meillä ei tykätä yllätysvieraista.

Mitä vaatteita aiot hankkia tänä keväänä?

Valkoisen ohuen kauluspaidan.

Lempivaatemerkit ja -kaupat?

Tykkään second hand -liikkeistä, sillä niissä huomaa hyvin vaatteen laadun ja kestävyyden.

Rakkaimmat tavarani ovat toisen käden kautta hankittuja.

Muita suosikkeja ovat ainakin Zara ja Vila.

Kenen tyyliä ihailet?

Kate Moss on aina onnistunut vaatevalinnoissaan. Myöskin Twin Peaks -sarjan Audrey Horne on pinttynyt mieleeni: niin ajaton ja niin ihana. ■

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

NERD ALERT • by Bianca Beyer

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! uunoproject@oyy.fi

FORWARDLOOKING MARCH Girlpower! Finns value their folks equally, no matter the gender – and March is dedicated to this forward-looking attitude. The International Women’s Day on the 8th of March is not enough for them, so not long after the Day of Equality follows on the 19th. It is also known as Minna Canth’s Day. It commemorates

HI, 5 • by Liisa Hildinger

Hi, 5

not only the 19th-century-lady from Kuopio who fought for equality between genders, but also it is important enough a day to fly the Finnish flag. So if you see some white and blue on that Tuesday, be proud to live in one of the pioneering countries for gender equality!

In Finland, the percentage of working women is as high as the percentage of male employees. Kids don’t seem to be an obstacle: While caring for the population of the North to be in-

creasing slowly, but steadily, even women with small children work full time. Tip your hat for the childcare here!

Only three days later on the 21st it’s time to remember unfairness. The International Day for the Elimination of Racial Discrimination is marked in Finnish calendars.

What a month! And to end it with a bang, turn our clocks forward on the very last day.

Summertime and the weather’ll be fine!

IN THE SPOTLIGHT • text by Maria Yarandaykina • illustration by Mikael Heikkinen

ways to find work in Finland

Career Service of the Oulu University Be clear of your options and well prepared for the Finnish world of employment! If you need counseling or guidance in career planning or if you have any questions about it – Career Service is where to go! You will get help with strategies for finding work, assistance with creating cover letters and CVs plus follow-up information on graduate employment! Note though that there are no placement services at Career Services.

Career fairs Recruitment and work fairs are a great rendez-vous for employers and employees. This is where you can get contacts and meet representatives of different companies plus get counseling and get answers to your questions! These fairs are organized all over Finland at different times of the year; don’t miss out on “Eteenpäin”, the Career fair in Oulu next October!

Personal contacts To have relations in the world of business is the alfa and omega. Be social, create contacts and networks, ask your mates about employment, tell others to recommend you… (Almost) everything is allowed!

Internships are excellent ways to create contacts and show your skills – don’t underestimate them.

Note that contacts and connections also ease the process of finding the right employee in the view of the employer!

Don’t miss out on “Eteenpäin”, the Career fair in Oulu next October!”

”

Employment and Economic Development Office On around 200 different locations all over Finland there are “Työ- ja elinkeino” –offices. They offer a lot of information about vacancies and give job seeking process assistance! This is also where you can get excellent counseling and all the information you need in the world of work.

World Wide Web May the Internet and its endless opportunities be your little helper! Check out the websites of different companies, some enterprises even have recruitment links. On Facebook you will most likely find up-todate information about what’s going on in different companies, and you can also find some recruitment organizations there, Like! Treasures are the Network of Academic Career Service: aarresaari.net or the website of the Employment and Economic Development: mol.fi.

Go off surfing!

Graduated jobless

prefer a fluent Finnish speaker.

However, Finland is interested in international specialists.

After getting higher education, a graduate might find a job and pay back the costs of tuition (taxes) which government was covering during study period.

For that purpose a foreigner might be given 6 months for job-hunting. But is there actually anything to catch?

Unfortunately, North Ostrobothnia is one of the regions with rising unemployment and Oulu is a part of it. After the Nokia era, the region is experiencing major changes which might take some time, the wave of lay-offs is still here.

Nevertheless, Oulu as a hitech region, will always have job-openings for young engineers and software developers, but it might not be enough for all the graduates. Companies usually prefer employees with real experience rather than green graduates with theoretical knowledge.

What shall we do?

Finnish Graduate = Finnish Unemployed?

FINNISH HIGHER EDUCATION is acknowledged worldwide, but does it actually open all doors for graduates in Finland? Jobseeking for young specialists becomes a real challenge nowadays.

Unemployment rate in Finland has risen by 1.1 percent compared to previous year. However, situation with youth unemployment is even worse – 24 percent of 15 to 24 year olds have no work. Seems that Finnish graduates have not so many options – continue studies or get registered as unemployed jobseekers.

Way out or dead-end?

Moreover, this year one successful employment program was shut down. Previously, young specialists under 25 years were able to get vocational education from 3 up to 6 months. Such opportunity was highly valued not only by graduates, but also by employers. Trainees were not paid and companies didn’t bare any expenses, but the main

point here was experience essential for future career. However, government decided to put an end to the program and introduced a new one – työkokeilu or trial work. It is no more meant for gaining experience, but for trying out new occupation if you are changing career or deciding what to study.

It’s too early to say whether the new program will be a great success or not, but the Employment and Economic Development Office is not enthusiastic about it.

What about international graduates?

Position of international graduates may be even worse. Many students from all over the world come to Finland with rosy anticipations which might get crushed after graduation. The biggest issue for foreigners is language. It is obvious that among candidates with the same characteristics employer would

First of all, it is important to start gaining experience during studies – summer jobs, internships, thesis works, everything that can build a profound basis for a future career.

One of the options is to become self-employed. Starting your own business might give you good income as well as create new work places for others!

Mikael Mäkinen, a current student who has his own branding company, says: “I highly recommend to establish your own company while studying. It gives great perspective and also teaches to survive in the real world”.

Another variant is to go abroad. Paavo Yliluoma, graduate of Historical Department, after having worked abroad says: “I want to encourage graduates to find work abroad.

This gives you tremendous opportunities and valuable international experience that will pay off in future”.

So it is totally up to you to decide which option to choose, but it is important to start struggling your way up already at the University! ■ @ylkkari

3/2013 | 23 TEARS FOR FEARS AND JAWS • text by Margarita Khartanovich • illustration by Mikael Heikkinen

Are you afraid to graduate?

What does the thought of graduation give you – butterflies or nightmares? There are people that are 100% sure about what they want to do and cannot wait till they leave University and start the next stage of their lives. But there are also those contaminated by the idea of being severely unhappy after graduation. They are totally unprepared for the WTF-ness of the whole situation and prefer to look like a teen, think like an adult and feel like a kid.

TIME FLOWS while life is going round in a circle, and your friends tell you just the same things they did when you were about to finish school: “Stay a student as long as you can” and “Appreciate your time”. They whine about unsatisfactory apartments, jobs, career goals, friends and love. And your shimmering-glimmering dream of conquering the “real world” starts convulsing like a cockroach after a bug-killer treatment. So, what are you doing at the University when you don’t know what you are going to do after it?

Adulthood Has Arrived Once Nicky Wire of Manic Street Preachers admitted that his attendance at University was driven by a clinical desire to avoid the responsibilities of adulthood: “A lot of it was three more years of not having to decide what to do with your life,” he confirmed to NME. And he was not the only getting a University degree without any particular purpose. Nicky’s band mate Richey Edwards, for example, recalled his student life as being “full of people who wanted to do as little as possible”. “I thought it was about reading and learning, but for most people, it was about getting laid,” he said

oulunylioppilaslehti

to the same magazine.

I could have quoted anyone else but the fact remains – all too often we choose to study at an educational institution simply because we are not ready to grow up. And when the graduation time approaches, the pressure of society, government and our expectations becomes almost unbearable, and we freak out. “What if I fail to explain my adult life to others and keep things under control?”

When they ask us “What are you?” and we answer, “I’m a student”, it’s all self-explicable.

We have a certain social identity and the right not to know the direction of our life. We follow safe paths created for us, like ski-tracks. But the moment we graduate is the moment the track ends and we officially have to show what we are worth on our own. In most cases, we happen to join the crowd of young, overeducated, minimally employed and mostly single peers mourning the end of their childhood.

Aurelie Mary, a recent PhD graduate from the University of Tampere, defended a dissertation entitled “The Illusion of The Prolongation of Youth. Transition to Adulthood.” She explains that it is not the working life that seems scary to young people but those few months of transition. “Our

generation thinks that working life is actually the end of life. And there is only routine and boredom awaiting us”, she says.

Job of Your Dreams “I know I can do so much more than this, I know that I could be a life force, could feel with the power that flies men to the moon.

I know that if I could just get out from under this depression, there is so much I could do”, says Elizabeth Wurtzel in the movie “Prozac Nation”.

I have way too many friends in Finland that suffer from all sorts of depression because they don’t know what they are and what kind of jobs they could do. There was a time when they believed that all their dreams would come true.

They heard again and again that they could do/be whatever they wanted. Eventually, they faced the “real world” with its unemployment. For some jobs they were underqualified, for others – overqualified. One occupation wouldn’t pay enough, another one was hard to get.

“Labour market is a different world, it is not as flexible as University,” explains Aurelie Mary.

“Your interests clash with the demands of the market. And even if you get a job, you often end up having a feeling that it doesn’t reveal all your potential, and you get bored.”

Modern society is full of contradictions. Politicians preach democratic values and attitudes while cutting the budget for their implementation. Media brainwash the audience with freedom of choice while selling dreams.

Salesmen keep on counting money while offering more and more goods to consume. And what we

have is an unstoppable growth in choice. But the more is not always better.

Choosing an occupation is one of the most difficult decisions in our lives, and we seem to have an almost endless choice of professions. The paradox is that the ability to demand whatever is wanted whenever it is wanted has lead to constant search for a perfect job. “If there are few options, the world doesn’t expect you to make the perfect decision.

But when there are thousands it’s hard not to think there is a perfect one out there, and that you’ll find it if you look hard enough”, says Barry Schwartz, an American psychology professor.

City Of The Sun To a large extent, a Finnish University is “The City of The Sun” providing knowledge and protection to its “citizens”. The tricky thing is that the “real world” is its direct opposite: you will have to deal with difficulties, adapt and take responsibilities. At some point you will also need to switch from being a “maximiser” to being a “satisfier”. You don’t achieve your dream as fast as the media might assure you.

Just keep your eyes open for opportunities and don’t worry if you make a decision after your graduation, and it is disappointing.

They say “Perfection awaits the wise decision maker” – life is not necessarily like that. ■

Haluatko tiedeviestijäksi?

Oulun yliopiston tiedeviestinnän maisteriohjelma TIEMA hakee uusia opiskelijoita syksyllä 2013 alkaviin opintoihin.

TIEMA kouluttaa opiskelijat tiedeviestinnän ja tieteentutkimuksen asiantuntijoiksi, jotka hallitsevat tieteen popularisoinnin ja tieteestä tiedottamisen. Koulutuksessa opiskelija oppii ymmärtämään sekä tieteen että median maailmaa ja harjoittelee tieteestä tiedottamisen ja tiedejournalismin taitoja.

TIEMAn opintojen laajuus on 120 opintopistettä ja ne kestävät kaksi vuotta.

Ohjelman suorittanut valmistuu filosofian maisteriksi.

TIEMAan voi hakea vähintään alemman korkeakoulututkinnon (miltä tahansa tieteenalalta) tai ammattikorkeakoulututkinnon (soveltuvalta viestintä- tai mediaalalta) suorittanut henkilö.Valinta perustuu aiempaan opintomenestykseen, hakemukseen liitettävään kirjoitelmaan ja haastatteluun.

Hakulomakkeen ja hakuohjeet voi tilata osoitteesta Snellmanian palvelupiste / Opintopalvelut, PL 1000, 90014 OULUN YLIOPISTO tai tulostaa osoitteesta www.oulu.fi/tiema Hakemuksen liitteineen tulee olla perillä 30.4.2013 klo 15.00 mennessä yllä mainitussa postiosoitteessa.

Lisätiedot: www.oulu.fi/tiema Tiedustelut: sähköpostitse: tiema@oulu.fi tai puhelimitse tiistaisin ja torstaisin: Jari Sahlgren 0294 483322

HUMANISTINEN TIEDEKUNTA

www.oulu.fi/tiema