Ylkkäri 1/2012

OULUN YLIOPPILASLEHTI · 1/2012 52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Koomikko elää ja kuolee naurusta sivut 14-17

HALLITUS SALASANAN TIIMA-HUONE LEVON

piinapenkissä

anatomia

avasi ovensa

Zoltar

sivut 4-5

sivut 12-13

sivut 10-11

sivu 9

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

2

Pääkirjoitus

Eläköön kahvipöytäkeskustelu Tunnustan. Syyllistyn siihen itsekin. Kirjoitan itsestäni sosiaalisessa mediassa yksikön kolmannessa persoonassa. Siellä se on normaalia. Sen ulkopuolella tuota muotoa käyttävät lähinnä alle kouluikäiset lapset ja Tarzan.

Ongelma ei ole kirjoitusasussa itsessään, vaan siinä, miten hahmotamme ja ymmärrämme aikaamme. Maailman suurin yhteisöpalvelu Facebook pyytää käyttäjältään taukoamatta vastausta kysymykseen: mitä mietit? Se laittaa ajattelemaan, että minä olen kaiken keskipiste.

Kun ystävä ilmoittaa paistaneensa pitsaa, meillä on yleensä hänelle kysymyksiä. Oliko hyvää? Mitkä täytteet? Oho, olitko aiemmin kokeillut? Teitkö pohjan itse?

Kun puolituttu ystävä lataa Facebook-seinälleen kuvan paistamastaan pitsasta, meillä herahtaa vesi kielelle, ja nuo samat kysymykset tulvivat mieleen. Emme kuitenkaan kehtaa esittää niitä julkisesti, joten tyydymme vain tykkäämään statuksesta. Ja niin edelleen.

Nykyisen sosiaalisen median käytetyimmät sovellukset (Facebook ja Twitter etunenässä) ajavat meidät MinäMinä-Maahan, jossa ei ensisijaisesti mietitä, mitähän sille kaverille kuuluu. Sen sijaan oma elämä hahmotetaan päivityksinä sen mukaan, mitä itselle sattuu kuulumaan.

Mutta on sitä vielä parasta muotoaan hakevaa keskustelua muuallakin internetissä. Suurelle osalle nettikeskustelua on yhteistä, ettei keskustelu noudattaisi samoja uria kahvipöydän äärellä. Minun lapsuudessani trolli oli peikkoa muistuttava nukke, jonka hiusten väri muistutti 80-luvusta, ja joka saattoi asua esimerkiksi ala-asteikäisen tytön pulpetissa. Tänään trolli on viesti, joka filmaa kuin portugalilainen jalkapalloilija. Sen ainoa tarkoitus on ärsyttää, heittää lisää vettä myllyyn tai kuitata aiemmin lipsahtanut virhearvio vitsiksi.

Kahvipöytäkeskustelussa trollaaja saisi luultavasti turpaansa, tai vähintäänkin juoda kahvinsa seuraavan kerran yksikseen. Internetissä sille on vaikea laittaa suitsia paikoilleen. Siitä päästäänkin sopivalla aasinsillalla toiseen nettikeskustelun paholaiseen: turhaan nimettömyyteen. Nimettömyydessä sinällään ei ole mitään pahaa. On selvää, että mies puhuu esimerkiksi erektiovaivoistaan mieluummin nimettömänä kuin omana itsenään. Ja se hänelle suotakoon.

Mutta nimettömyyden suojista on hirvittävän helppoa tietää asioita, joista ei ole todellisuudessa mitään käsitystä. Ihmiset tuntuvat turtuvan nimettömissä keskusteluissa railakkaaseen eipäs juupas -sananvaihtoon, jolla ei ole mitään tekemistä älykkään keskustelun kanssa.

Nimettömyydelle tai tunnistamattomuudelle on varmasti internetissä paikkansa, mutta varmuuden vuoksi on sille melko huono – joskin turhan yleinen – perustelu.

Ei tämä silti oikeasti näin synkkää ole. Internet ja sen keskustelumahdollisuudet yhdistävät samanhenkisiä ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla. Siinä piilee valtavasti voimaa ja potentiaalia.

Ehkä internet tarjoaa jonain päivänä maailman, joka on kuin suuri kahvipöytä, jossa voi käydä älykästä keskustelua valtavan ihmisjoukon kanssa. Isokin ehkä on parem- Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi pi kuin ei ehkää ollenkaan.

OULUN YLIOPPILASLEHTI

1/2012 11.1.2012 52. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Mannenkatu 1 A, 90100 OULU toimitus@oyy.fi

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616

PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl

Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi 040 526 7821 paatoimittaja@oyy.fi

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Toimittaja Mikael Heikkinen 040 550 3927 toimitus@oyy.fi

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 8.2.2012. Materiaalit 30.1.2012 mennessä.

KANSI Matias Partanen

1 / 2012

3

SISÄLLYSLUETTELO

Reportaasi

Artikkelit Historiaa ja sivistystä Tiimahuoneella s. 10 Tiiman kiltahuone kätkee sisäänsä kuvakokoelman vanhoista opettajista, mini-Putinin ja Uppo-Nallen.

Analogimusiikkia videopeliestetiikalla s. 9

Naurata tai ole naurettava s. 14 »» Stand up koomikko elää ja kuolee naurusta – kirjaimellisesti. Onnistumisen mittari on raaka: jos yleisö nauraa esitykselle, se on onnistunut, ja päinvastoin. Siitä huolimatta tunnelma aloittelevien stand up -koomikoiden bäkkärillä on mieluummin leppoisa kuin jännittynyt.

Palstat

Pinnalla

Tietoturva palasina verkossa s. 12 »» Tusinatietoturvaan luottavia yhtiöitä löytyy Suomesta vielä massoittain. Jos ne eivät herää talvihorroksestaan, on kohuotsikoita tietovuodoista luvassa myös jatkossa.

” Uusi hallitus veti hatusta s. 4

Vulcanalia on jo huippupisteessään.

Se tavoittaa laajan opiskelijajoukon lukuvuoden avajaisbileinä.

Aino-Kaisa Manninen

»» Ylkkäri laittoi ylioppilaskunnan uuden hallituksen piinapenkkiin. Mitä kenen tahansa suomalaisen korkeakouluopiskelijan elämään liittyvää epäkohtaa pitäisi parantaa hallitusvuotesi aikana?, hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen.

Oman maailmansa tyylikkäin mies

Kampuksen kasvot

»» Sebastian Tynkkynen ei ymmärrä baarijonossa palelevia tyttöjä.

»» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uudet vuoden 2012 puheenjohtajat esittäytyvät.

s. 20

s. 8

Marsut teekutsuilla »» Elisa Svento jakaa kaksionsa 15 marsun kanssa.

Marsuista kertoo myös Elisan blogi Cavy Dreams.

s. 21

Haarukassa: Haasteisiin hakeutuva pohdiskelija »» Itselleen Hannu Tikkala laittaa mikrossa Saarioisten maksalaatikkoa. s. 20

Kolumnit Vanhassa vara parempi? s. 7

»» Poliittinen eläin

Annus horribilis s. 11

»» Politics and the City

”

Monet sateenkaariihmiset eivät edes kaipaa elämäänsä mitään queer-porukkaa.

Lipasto vinossa s. 6

Oululainen musiikkituottaja Levon Zoltar rakensi vanhasta Commodore-64 -tietokoneesta kannettavan syntetisaattorin. ”Analogisaundi on raffimpaa, lämpimämpää, ei niin kliinistä”, Zoltar sanoo.

Annamari Martinviita

Kuninkaita ja vähän presidenttejäkin s. 21

»» Tunteiden turbulenssissa

Sarjakuvat »» Rakas päiväkirja »» Lyhyempi oppimäärä »» Betonisaappaat

Arviot s. 2

Sydämen mekaniikka »» Mathias Malzieu

s. 19 s. 19

El Camino »» The Black Keys

»» Queer Uni -ryhmään kuuluva Annamari Martinviita kokee yliopiston erittäin suvaitsevaiseksi ympäristöksi. ”Seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti ovat kuitenkin iso osa ihmisen persoonaa, ja jos ne poikkeavat oletetusta, monista on kiva tuntea muita samanlaisia”, Martinviita toteaa.

s. 22

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

twitter.com/ OYYtwiittaa

Bestival Live 2011

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

oyynblogi.tumblr.com

Rochard

»» The Cure

»» Recoil Games

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

4

Uusi hallitus veti hatusta Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uudistunut hallitus aloitti toimintansa virallisesti tammikuun alussa. Kulisseissa upouusia hallituksen jäseniä ehdittiin prepata reilusti jo joulukuun puolella. Ylkkäri laittoi hallituksen nostamaan ajankohtaisia kysymyksiä hatusta. Kysymyksen nostajalla oli valta päättää, kenelle kysymyksen kohdisti.

Teksti ja kuvat Ville Koivuniemi ja Mikael Heikkinen

Ensimmäisen kysymyksen pääsi nostamaan itseoikeutetusti hallituksen puheenjohtaja, edellisvuotisen hallituksen varapuheenjohtaja Eero Manninen.

Voiko ylioppilaskunta mielestäsi uskottavasti olla minkään järjestön (esim. Seta) kannatusjäsen? Miksi voi tai miksi ei voi?, Manninen kysyi Janne Hakkaraiselta. ”Kyllä – ylioppilaskunta on 12 500 intellektuellin pooli.

Olisi sääli olla ottamatta kantaa ympärillä oleviin asioihin.

Yhdenvertaisuus on tärkeää.

Tässä maailmantilanteessa on perusteltua ottaa rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Edustajisto linjaa näitä asioita.

En näe estettä sille, että voitaisiin olla järjestön kannatusjäsen. Se, että uskonnolliset ihmiset pahastuu, on huonoin argumentti kannatusjäsenyyttä vastaan ikinä”, Hakkarainen totesi kuin apteekin hyllyltä.

Vulcanalialle lisää painoarvoa?

Hakkaraisen nostama kysymys oli astetta kevyempi. Pitäisikö ylioppilaskunnan panostaa nykyistä enemmän suuriin tapahtumiin kuten Vulcanalia tai

Amazing Oulu?, Hakkarainen kysyi Aino-Kaisa Manniselta. ”Mielestäni voitaisiin keskittyä olemassa oleviin tapahtumiin, Vulcanalia on jo huippupisteessään. Se tavoittaa laajan opiskelijajoukon lukuvuoden avajaisbileinä. Amazing Oulusta voitaisiin puolestaan tehdä yhtä hieno tapahtuma. Se vaatii töitä ja voimavaroja,” Manninen sanoi ja pääsi nostopuuhiin.

Busseja vai pyöriä?

Pitäisikö ylioppilaskunnan vaikuttaa ensisijaisesti mieluummin paikallisen linja-autoliikenteen vai pyörätieverkoston toimivuuden parantamiseen?

Miksi?, Aino-Kaisa Manninen kysyi Henna Rannanpäältä. ”Julkisiin täytyy panostaa enemmän kuin pyöräverkostoihin. Kilpailua pitäisi saada kehiin tähän kaupunkiin, siten että kaupunkilaiset ja turistit saavat kulkea julkisilla silloin, kun se heille itselleen sopii, eikä silloin kun auto kulkee.

Pyöräteidenkin täytyy tietenkin olla kunnossa, mutta julkisissa enemmän kehitettävää.” Rannanpää mietti.

Rannanpään nostama kysymys koski yhtä puhuttavimmista lähitulevaisuuden aiheista.

Ylioppilaskunta on muuttamassa Linnanmaalle, mikä

aiheuttanee kustannuksia. Voidaanko Linnanmaalle muutto perua, jos kustannukset tuntuvat nousevan liian korkeiksi?, Rannanpää kysyi osoittaen kysymyksen Sampo Rissaselle. ”Kustannusten täytyy olla todella korkeat että ne lopettaisivat pitkäaikaisen tavoitteen Linnanmaalle siirtymisestä”, Rissanen painotti.

Tulisiko ylioppilaskunnan olla kauttaaltaan kaksikielinen (suomi ja englanti)? Perustele!, kuului Rissasen kysymys Veera Adolfsenille. ”Se olisi todella tärkeää, että kaikista tapahtumista ja toiminnoista saisi tietoa myös englanniksi, kv-opiskelijat täytyy ottaa viestinnässä huomioon.

Mutta en näe järkevänä alkaa korvata esimerkiksi Ylkkärin sivuista puolia englanninkielisellä tekstillä. Myös edustajiston kokouksessa on hyvä olla kielenä suomi. Olisi tosin ehdottomasti hienoa saada kvtutkinto-opiskelijoita mukaan ylioppilaskunnan toimintaan”, Adolfsen pohti.

Miten nuoria ehdolle?

Adolfsenin nostama kysymys koski ajankohtaista aihetta.

Millä konkreettisilla konsteilla ylioppilaskunnan pitäisi tuoda kunnallisvaaleja esiin jäsenil-

leen?, Adolfsen kysyi ja valitsi vastaajaksi Laura Pistemaan. ”Vaalipaneelit pitää olla ehdottomasti. Samoin laaja tiedotuskampanja on aina tärkeä.

Vaalikylä isona ja näkyvänä kampanjan osana pitää olla mukana myös.”, Pistemaa sanoi ja sai muut vielä heittelemään ideoita kehiin. ”Miksei mentäisi haastat-

telemaan kaikkia ehdokkaita, tehtäisiin opiskelijaläheisiä kysymyksiä. Ylkkäriin sitten juttua, kriittisen journalismin keinoin tottakai. Lisäksi otettaisiin Ylkkäri ja sen kaupunkijakelunumero hyvään käyttöön”, Eero Manninen sanoi. ”Ja sitten provokatiivinen kansi Ylkkäriin”, Janne Hakkarainen lisäsi.

Janne Hakkarainen Filosofian ylioppilas Germaaninen filologia Vihreä Vaaliliitto

Laura Pistemaa Kauppatieteiden ylioppilas Markkinointi TeTa

” Eero Manninen Hum. kand.

Suomen kieli HuKa

Henna Rannanpää Filosofian ylioppilas Arkeologia HuKa

Liikuntamahdollisuuksien on oltava lähellä!

Cooper-tapahtuman tapaisia juttuja lisää!

1 / 2012

5

Hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen pääsi kysymään ensimmäisenä.

Mannisen vieressä istuva Janne Hakkarainen mietti vastausta kysymykseen, voiko ylioppilaskunta mielestäsi uskottavasti olla minkään järjestön (esim.

Seta) kannatusjäsen? Miksi voi tai miksi ei voi?

yksimielisiä ja sille toivottiin jatkoa.

Entäs sitten viimeinen kysymys: Miten kehittäisit Oulun ylioppilaslehti Ylkkäriä?

Ylkkärin kehittämiseksi perustettu Lehtityöryhmän jatkaminen nousi ensimmäisenä esiin. Lehteen toivottiin myös lisää juttuja ylioppilaskunnan tekemisistä, mielellään kiinnostavalla ja kärjistävälläkin tavalla.

Opiskelijoiden asioita haluttiin entistä paremmin esille. Tulorajoista tai töiden tekemisestä opiskeluaikana haluttiin lukea.

Lisäksi Ylkkärille toivottiin entistä selkeämmin omaa, tunnistettavaa asennetta.

Hallitusfakta Hallitus käyttää toimeenpanovaltaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa (OYY).

Sen tehtäviin kuuluu hoitaa ylioppilaskunnan taloutta, rahavaroja ja muuta omaisuutta talousarvion ja edustajiston päätösten mukaisesti yhdessä pääsihteerin kanssa.

Suurin opiskelijan elämän epäkohta?

Koska hallituksen jäsenet Jonne Kettunen ja Matti Särkelä eivät päässeet Ylkkärin perehdytystilaisuuteen, Pistemaan kysymykseen vastasi automaattisesti Eero Manninen. Kysymys kuului: Mitä kenen tahan-

sa suomalaisen korkeakouluopiskelijan elämään liittyvää epäkohtaa pitäisi parantaa hallitusvuotesi aikana? ”Jos ajatellaan laajemmin, tulee mieleen ainakin koulutuksen laadun parantaminen.

Se on kirjattu myös tulevaan rahoitusmalliin, siis että siihen on satsattava enemmän. Tutkinto-oikeuden rajauksenkin

myötä tuntuu, että vain vauhdilla on merkitystä. Niin se ei saa olla.”

Kysymyskierroksen loputtua hatusta löytyi vielä kaksi kysymystä, joihin vastausvuoron saivat kaikki. Ensimmäinen kysymyksistä kuului: Miten korkeakouluopiskelijoita voisi innostaa liikkumaan enemmän?

Hallituslaiset alkoivat ideoi-

da parannuskeinoja saman tien. ”Ei automaattisesti ilmaisia, mutta edullisia liikuntamahdollisuuksia ja palveluita paljon!

Kaikesta pitää tiedottaa hyvin!

Liikuntamahdollisuuksien on oltava lähellä! Cooper-tapahtuman tapaisia juttuja lisää!”, uudet hallituksen jäsenet ideoivat.

Lähtenyt liikkumaan -kampanjan onnistumisesta oltiin myös

Sampo Rissanen Filosofian ylioppilas Kemia Kokoomusopiskelijat

Aino-Kaisa Manninen Tekniikan ylioppilas Tuotantotalous TeTa

Matti Särkelä Tekniikan ylioppilas Sähkötekniikka TeTa

Veera Adolfsen Filosofian ylioppilas Suomen kieli HuKa

Lisäksi hallitus valvoo ylioppilaskunnan etua ja ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin, joita OYYn etu vaatii.

Hallitus tuo lisäksi julki OYY:n kannanottoja, ja tarvittaessa antaa ohjeita ylioppilaskuntaa edustaville henkilöille.

Oulun yliopiston edustajisto valitsee hallituksen vuodeksi kerrallaan.

Jonne Kettunen Kauppatieteiden ylioppilas Johtaminen ja organisaatiot TeTa

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

6

Queer Uni (QU) Mikä: Syyskuussa 2011 perustettu Oulun Setan ryhmä Linnanmaalla.

Kenelle: HLBT-henkisille (yhdistelmä sanoista homo, lesbo, bi ja trans) kiinnostuneille.

Milloin: Kahvituokiot joka tiistai klo 13.45-14.15, Caio-illat kerran kuussa.

Lisätietoa: Queer Unin Facebook-sivuilta (myös englanniksi).

Lotta Hannonen (vas.), Annamari Martinviita ja Janne Hakkarainen viihtyivät Queer Uni -ryhmän pikkujouluissa.

1 / 2012

7

Lipasto vinossa

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen

Queer Uni kokoaa yliopiston sateenkaari-ihmisiä kahville, kaljalle tai keilaamaan.

Veera Adolfsen, teksti ja kuva

Oulun yliopiston järjestöskeneen ilmestyi syyskuussa uusi tulokas, kun Oulun Setan alainen Queer Uni -ryhmä aloitti toimintansa. Ryhmän perustaja Annamari Martinviita kertoo kypsytelleensä ajatusta Queer Unista jo pidempään. Sopiva tilaisuus tuli, kun entinen ainejärjestöaktiivi ja englantilaisen filologian jatko-opiskelija palasi yliopistolle viime syksynä.

“Oulussa yliopisto on kaukana keskustasta ja samalla Setan toimistosta, joten Linnanmaalla toimivalle ryhmälle on tilausta. Opiskelijalla on paljon pienempi kynnys piipahtaa luennon jälkeen kahvilla yliopistolla kuin lähteä kaupungille etsimään Setan toimistoa”, Martinviita toteaa. Myöskään liittymispakkoa Setaan ei ole.

“Toiminta on lähtenyt käyntiin aika pienimuotoisena. Yliopistolla pidetään kerran viikossa kahvihetki, ja kerran kuussa meillä on Caio-ilta.

Olemme kuitenkin tavoittaneet jo ihan mukavasti uusia ihmisiä, ja ryhmästä on tullut paljon myönteistä palautetta.”

Keilarata kutsuu Myös esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa toimii HLBT-opiskelijoille suunnattuja ryhmiä. Miksi niille on yli-

päätään tarvetta? Martinviidan mukaan kyse ei ole siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla opiskelijoilla menisi huonosti. Hän on itse kokenut yliopiston hyvin suvaitsevaiseksi ympäristöksi.

“Monet sateenkaari-ihmiset eivät edes kaipaa elämäänsä mitään queer-porukkaa. Seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti ovat kuitenkin iso osa ihmisen persoonaa, ja jos ne poikkeavat oletetusta, monista on kiva tuntea muita samanlaisia”, Annamari Martinviita sanoo.

Vertaistuki-sanaa hän ei kuitenkaan käyttäisi: Queer Uni rinnastuu hänestä lähinnä harrastejärjestöön.

Tänä vuonna ryhmän toimintaa on tarkoitus vähitellen kasvattaa. Alkuvuodesta on kahvi- ja Caio-tapaamisten lisäksi suunnitteilla leffailta ja keilausta. “Tai siis gaylausta”, Martinviita virnistää.

Kaapin ovi käy tiuhaan Janne Hakkarainen kuuluu tänä syksynä sateenkaarilipun alla kahvitelleisiin opiskelijoihin.

Hän kertoo olleensa mielissään, kun huomasi Queer Unin lehtisiä Vulcanalian järjestömessuilla.

“On hienoa, että tällaista toimintaa järjestetään. Parasta on, jos tällaisesta ryhmästä saa kavereiden lisäksi myös rohkeut-

ta tulla ulos kaapista”, viidettä vuotta germaanista filologiaa opiskeleva Hakkarainen sanoo.

Hänestä queer-ihmisten pitäisi vältellä turhaa uhriutumista ja olla sen sijaan rohkeasti sitä, mitä ovat.

“Homovastaiset äänet katoaisivat äkkiä yhteiskunnasta, kun jokaisen lähipiiristä löytyisi joku seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva.

Kaapista tulijalla on myös valtavasti voitettavaa, kuten mahdollisuus rakkauteen, ystävyyteen ja uusiin kokemuksiin”, Hakkarainen innostuu.

Ensimmäisen vuoden kirjallisuuden opiskelija Lotta Hannonen tunnustaa kuikuilleensa Queer Unin Facebook-sivua hyvän aikaa ennen kuin uskaltautui ensimmäisille Humuskahveilleen.

“Fuksina on toisinaan tyhmä olo, kun pitäisi lähteä mukaan juttuihin. Kahvilahengaus oli kuitenkin niin kivaa, että tulin myös pikkujouluihin ja aion jatkaa ryhmässä keväälläkin”, Hannonen kehuu.

Myös Hannonen sanoo, ettei ole kohdannut syrjintää. Toistuvat kaapistatulot sen sijaan tuntuvat välillä vaikeilta. Keille vaikkapa uusista opiskelukavereista haluaa mainita seksuaalisesta suuntautumisestaan, missä vaiheessa tutustumista ja miten?

“Onkin hyvä, että on olemassa ryhmä, jossa koko asiaa ei tarvitse miettiä”, Hannonen kiteyttää.

LYHYET

Keskustaopiskelijat hallitustaistelun häviäjä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi uuden hallituksen viime vuoden viimeisessä kokouksessaan. allituksen puheenjohtajaksi valittiin Eero Manninen. Hallitukseen valittiin Mannisen lisäksi Aino-Kaisa Manninen (TeTa), Jonne Kettunen (TeTa), Matti Särkelä (TeTa), Laura Pistemaa (TeTa), Sampo Rissanen (Kokoomus), Janne Hakkarainen (Vihreä vaaliliitto), Henna Rannanpää (HuKa) ja Veera Adolfsen (HuKa). Edustajisto äänesti päätöksestä kahden kilpailleen listan pohjalta. Äänet jakautuivat lukemin 23-14.

Hallituspaikoista taistelun suurimpana häviäjänä voidaan pitää Oulun keskustaopiskelijoita, joilta jäi hallituspaikka saamatta, vaikka heidän paik-

kamääränsä nousi edustajistovaaleissa kahdesta viiteen.

Edustajiston puheenjohtajaksi valittiin Antti Heikkinen.

Varapuheenjohtajaksi valittiin lääketieteen kandidaatti Juho Pitkänen. Päätös oli sekä Heikkisen että Pitkäsen kohdalla yksimielinen.

yliopiston edustajaa. Hallituksen puheenjohtajana toimii tällä hetkellä tutkimusprofessori Hans Söderlund.

Matti Kemi yliopiston hallitukseen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) päätti laajentaa puolipäiväisen tiedotussihteerin työnkuvaa kokopäiväiseksi viestintäsihteeriksi ja muuttaa järjestösihteerin toimenkuvan järjestö- ja hallintosihteeriksi.

Aiemmin tiedotus- ja järjestösihteerinä työskennellyt Niina Meskus jatkaa viestintäsihteerinä. Järjestö- ja hallintosihteerin paikka laitettiin puolestaan avoimeen hakuun (hakukuulutus tämän lehden takasivulta).

OYY on julkisoikeudellinen yhteisö, joka toimii 12 500 opiskelijan etu- ja palvelujärjestönä.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta valitsi Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi Matti Kemin. Kemi voitti äänestyksessä Jenni Pitkon äänin 23–14.

Oulun yliopiston hallitus päättää muun muassa yliopiston toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista, strategiasta ja ohjauksen periaatteista.

Opiskelijajäsenen lisäksi hallitukseen kuuluu yhdeksän

Niina Meskuksesta kokopäiväinen viestintäsihteeri

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.

Vanhassa vara parempi?

Vanhat ja vähän nuoremmatkin väittävät usein, että ennen kaikki oli paremmin. Menneisyys on ihannetila, johon yhteiskuntapolitiikan avulla pitäisi pyrkiä palaamaan. Ennen ihmiset olivat yhteisöllisempiä ja nuoret kirkasotsaisempia. Ennen suomalainen työ oli arvossaan, ja suomalainen työmies oli rautaa ja laivat puuta, lapset hiihtivät kouluun ja kuorivat itse perunansa. Samaan syssyyn todetaan, kuinka nykyajan nuoret ovat rappiolla ja yhteisöllisyys on kuollut, eikä suomalaista työtä arvosteta kun puolalaista saadaan halvemmalla. Suomalaisten kultaisena menneisyytenä viitataan usein 80-lukuun, hyvinvointiyhteiskunnan kulta-aikaan, jolloin tuloerot olivat pienimmillään, ulkomaalaisia ei juuri näkynyt ja vienti veti.

Menneisyyden myyttisiä eldorado-kertomuksia kuunnellessa herääkin kysymys, kultaako aika muistot vai oliko ennen kaikki jollain mystisellä tavalla paremmin? Itse en ole nuoresta iästäni johtuen elänyt tässä kiiltokuvien ajassa, joten joudun pohdinnoissani tukeutumaan historiankirjoitukseen ja muiden muistoihin.

”

On varottava sortumasta ajatteluun, jonka mukaan historian kulku on väistämätöntä edistystä kohti parempaa.

Luulenpa, tai olen oikeastaan aivan varma, ettei kaikki ollut ennen paremmin. Asioiden paremmuus ja huonommuus riippuu myös aina tarkastelijasta ja hänen henkilökohtaisesta asemastaan ja arvostuksistaan. On kuitenkin varottava sortumasta ajatteluun, jonka mukaan historian kulku on väistämätöntä edistystä kohti parempaa. Näinhän ei ole, vaan me kulloisetkin ihmiset joko teemme tulevaisuudesta parempaa tai pahempaa. Muutos on kuitenkin väistämätöntä. On turha haikailla johonkin menneeseen, kuvitteelliseen tai todelliseen, sillä historiaa ei voi kelata taaksepäin. Jokainen ajanhetki on uniikki ja toistumaton. Historialliset olosuhteet muuttuvat väistämättä, joten asiat, jotka toimivat ennen eivät välttämättä enää toimi samalla tavalla.

Erityisesti poliittisessa ajattelussa pitäisi päästä pois menneisyyteen tuijottamisesta. Menneisyydestä voi ja pitääkin toki ottaa oppia, mutta tulevaisuuteen tähtäävää politiikkaa ei voi tehdä suoraan kopioimalla menneisyyden ratkaisuja ja ajattelumalleja. Jos halutaan ratkaista nykyisyyden ja tulevaisuuden ilkeitä ongelmia, on rohkeasti haettava uudenlaisia ratkaisuja tai sovellettava vanhoja hyviä temppuja uudella tavalla.

Nykyään emme esimerkiksi voi enää tehdä ratkaisuja ottamatta huomioon luonnonvarojen ehtymistä, ihmisten kansainvälistä liikkuvuutta ja jäykän sosiaaliturvan epäkohtia.

Kuitenkin uudenlaiset poliittiset avaukset kuten perustulo, joustavat työajat, hajautettu energiantuotanto tai ympäristöperusteinen arvonlisäverotus herättävät usein jyrkkää vastustusta. Uudet avaukset tyrmätään ennen kuin niihin on edes tutustuttu. Ongelmiin yritetään tarjota vanhoja tuttuja ja turvallisia lääkkeitä tai ne sivuutetaan täysin. Kelloa ei voi kääntää taaksepäin, mutta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Herää Suomi, huominen kutsuu!

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

8

Kampuksen kasvot Noora Vaarala, tekstit ja kuva

Ylioppilaskunnan hallituksen uusi puheenjohtaja Eero Manninen (vas.) ja edustajiston puheenjohtaja Antti Heikkinen kokevat saaneensa ylioppilaskunnalta paljon hyvää kokemusta, kuten esiintymistaidon karttumista ja tietämystä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta sekä kokoustekniikasta.

Taustaryhmien yhdistäjä Vantaalta Ouluun muuttanut Eero Manninen, 27, opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta. Hänelläkin on jo takana vuosi OYY:n hallituksessa. Tuolloin Mannisen titteli oli varapuheenjohtaja – tänä vuonna hän on siis noussut askeleen korkeammalle.

Manninen harrastaa ulkoilua koiriensa kanssa, golfia, lumilautailua ja lukemista. ”Minulla on koko ajan kolme tai neljä kirjaa työn alla.” Hän myöntää, että ylioppilaskuntahommia tulee tehtyä kotonakin, mutta sanoo pitävänsä työn ja vapaaajan erillään. ”Se on paljon itsestä kiinni, kuinka paljon aikaa tähän käyttää.”

Tulevalla kaudellaan hallituksen puheenjohtaja haluaa olla viemässä läpi ainakin yhden merkittävän muutoksen: ylioppilaskunnan muuton Linnanmaalle. ”Se on asia, josta on puhuttu jo vuosikymmenet.”

Manninen haluaa painottaa myös tulevia kunnallisvaaleja, joissa OYY nostaa kampanjas-

saan esille nuorten ja opiskelijoiden asian. Manninen haluaakin kannustaa nuoria ehdolle ja vaaliuurinille. ”Oulussa on ollut surkea äänestysprosentti nuorten keskuudessa”, hän toteaa.

Mannisen tulevaisuuden ammatti on äidinkielenopettaja. Hän pitää opettajan työstä, muttei usko unohtavansa järjestöpuoltakaan. Oulussa viihtynyt pääkaupunkiseutulainen on valmis muuttamaan sinne, missä on töitä.

OYY-kokemustaan hän pitää valtavana etuna työelämän kannalta. ”Olen oppinut aivan mielettömän paljon, esiintymistaidoista lähtien”, Manninen sanoo. Yhdeksi hallituksen puheenjohtajan suureksi haasteeksi hän nimeää sen, miten saada erilaisista taustoista tulevat hallituksen jäsenet puhaltamaan yhteen hiileen.

Mannisen mielestä monilla yliopisto-opiskelijoilla on ylioppilaskunnasta väärä kuva. ”Tämä ei ole mikään pikkupoliitikkojen temmellyskenttä, niin kuin luullaan. Kyllä täällä tehdään ihan oikeaa työtä.”

Ylioppilaskunta ensin, opinnot sitten Kemistä kotoisin oleva 24-vuotias Antti Heikkinen opiskelee ympäristötekniikkaa viidettä vuotta. Hän on toiminut aiemmin ylioppilaskunnan hallituksen jäsenenä ja kiltansa puheenjohtajana, joten aivan uutta opiskelijapolitiikka ei hänelle ole.

OYY:n uusi johto

Heikkinen kertoo harrastavansa liikuntaa, kuten telemark-hiihtoa, ja filmivalokuvausta, jonka hän tosin huomauttaa viime vuosina jääneen vähemmälle.

Viekö ylioppilaskuntatoiminta siis kaiken ajan? ”Ihan sopivasti se vie”, Heikkinen vakuuttaa ja kertoo kartuttaneensa hallitusvuotensa aikana kaksikymmentä opintopistettä. ”Mitään uutta ei oikein pysty aloittamaan,

mutta kesken jääneet ehtii tehdä valmiiksi”, hän kuvailee.

Edustajiston puheenjohtaja ehtii onneksi opiskella enemmän kuin hallituksen jäsen, jopa melkein normaalisti. ”Tulevasta vuodesta on vielä mahdotonta sanoa, mutta niin se menee, että OYY ensin ja opiskelut sitten.”

Heikkisen tulevaisuudennäkymiin saattaa kuulua esimerkiksi liikennesuunnittelua – se on työ, jota hän voisi koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta tehdä. Mutta mikään ei ole vielä varmaa. Tuleva asuinpaikkakin on auki.

Ylioppilaskunnassa toimimisesta on ollut joka tapauksessa hyötyä. ”Olen saanut tie-

”

Viekö ylioppilaskuntatoiminta kaiken ajan?

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on saanut uudet puheenjohtajat. Edustajistoa johtaa tekniikan ylioppilas Antti Heikkinen, hallitusta humanististen tieteiden kandidaatti Eero Manninen. Ylkkäri kertoo, millaisia he ovat titteleidensä takana.

tämystä esimerkiksi yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja kokoustekniikasta”, Heikkinen listaa. Homman huono puoli on hänen mukaansa eräänlainen epäsäännöllisyys: elämää on vaikea suunnitella eteenpäin, kun tehtäviä tulee lyhyellä varoitusajalla. ”Esimerkiksi kolmen viikon päässä olevaan tenttiin voi olla mahdotonta ilmoittautua.”

Edustajiston puheenjohtajan tehtävästä Heikkinen ei juuri hermoile. Se häntä vähän jännittää, että millainen keskustelukulttuuri uuteen edustajistoon muodostuu. Tarkoituksena on viedä läpi joitakin pitkään suunniteltuja uudistuksia ja sääntömuutoksia.

Kasvonsa peittävä musiikkituottaja Levon Zoltar rakensi kannettavan syntetisaattorin vanhasta Commodore 64 -tietokoneesta.

Juhani Oivo, teksti Sami Kukkonen, kuva

2011 oli oululaiselle Levon Zoltarille kiireinen vuosi. Saavutusten listalle voidaan laskea muun muassa omakustannevinyylinä julkaistu debyytti-EP “Fabulous Babylon”, Jodarok-räppärin kanssa tehty kollaboraatio nimeltään “Anna Riikinkukon Lentää”(joka valittiin juuri Bassoradion Kultabassokerhon vuoden kotimaiseksi räp-kappaleeksi) sekä valmistuminen tietojenkäsittelytieteen kandidaatiksi. ”En kokenut ikinä, että tietojenkäsittely olisi ollut täysin minun juttuni. Yritin suuntautua digitaaliseen mediaan, sillä minua olisi kiinnostanut animaatio ja äänisuunnittelu, mutta koin lyhyimmän kokonaisuuden antavan aiheeseen vain pintaraapaisun”, Zoltar muistelee menneitä opintojaan.

Miksi entinen tietojenkäsittelyn opiskelija tuottaa musiikkia lähinnä analogilaitteistolla, eikä läppärillä kuten suurin osa nykypäivän musiikintekijöistä? ”Innostuin 80-luvun boogiediskosaundeista. Mr Oizon Analog Worms Attack on myös inspiroinut estetiikassaan. Analogisaundi on raffimpaa, lämpimämpää, ei niin kliinistä”, tuottaja avaa näkemyksiään.

Analogimusiikkia videopeliestetiikalla

ZOL TAR LEVON

Internetin kautta tilailtujen analogisyntetisaattoreiden lisäksi Levon Zoltar on rakentanut itselleen vanhasta Commodore-64 -tietokoneesta kannettavan syntetisaattorin. ”Se on vanha Commodore-64, jossa on midiportti, 7-tuumainen tft-näyttö ja muutama potikka joilla voi säätää saundeja. Koko homma on yhdessä paketissa, jotta sitä voi käyttää keikoilla.”

Videopelit ovat muutenkin olleet omalta osaltaan vaikuttamassa tuottajan musiikintekemisprosessiin. ”Eniten diggaan vanhoja videopelejä. Yksinkertainen on kaunista. Taiteellisesti pelihahmon luominen muutamilla pikseleillä on paljon luovempaa kuin kasvojen realistinen mallintaminen.”

Samaa estetiikkaa on Levon Zoltarin musiikissa. Suosittu dubstep-tyyli on usein ahdettu täyteen ääniä ja tapahtumia, Zoltarin musiikissa annetaan elementtien hengittää ja musiikin kehittyä rauhassa. Moni voisi silti mieltää miehen musiikin dubstepiksi. Kokeeko tuottaja vertauksen negatiivisena? ”Luokittelu ei haittaa, mutta koen rytmiikkani olevan lähempänä roots reggaeta.”

Musiikillisista inspiraatioistaan kysyttäessä Levon Zoltar kertoo ammentavansa vanhasta dub-musiikista; artisteista kuten King Tubby ja Scientist. ”Dubissa minua viehättää luonnollinen rytmi, siistit kaiut, sekä melodioiden kaihoisuus.”

Opintojaan Zoltar ei aio näillä näkymin jatkaa kandia pidemmälle mutta muutoin hän odottaa alkavaa vuotta innolla.

Luvassa on uusi orientaalisesta musiikista vaikutteita ammentava Sultans Of Zoltar EP, Fabulous Babylonin digitaalinen julkaisu, keikkoja, sekä ainakin yksi musiikkivideo. ”Odotan että maailma tuhoutuu, on kuitenkin vesimiehen vuosi. Suuria muutoksia on luvassa. Hyvillä mielin lähden tähän uuteen vuoteen!”

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Yllä Uppo-Nalle kuikuilee hyllyllä Putinia esittävän maatuskalelun takaa.

Alla Historian laitoksen vanhalta asemapaikalta, kasarmilta, tuotu tupakan kellastama seinäkangas kuvaa vanhoja opettajia.

Oikealla alla Kiltahuoneen erikoisuuksiin kuuluuvat ainejärjestön tunnusvärinen tynnyri ja käsintehty kivi-paperi-sakset -areena.

Historiaa ja sivistystä Tiimahuoneella

10

Noora Vaarala, teksti ja kuvat

Historianopiskelijoiden kiltahuone, joka tunnetaan paremmin nimellä Tiimahuone, sijaitsee humanistisen tiedekunnan kolmannessa kerroksessa historian käytävällä. Oven avaa 7. vuoden opiskelija, Tiiman hallitusaktiivi Juho Karjalainen.

1 / 2012

11

Politics and the City

Annus horribilis Vuodenvaihteessa mieli tapaa tehdä tiliä menneen kanssa.

Viime vuotta ajatellessa sävyt ovat voittopuolisen synkkiä: kulunut vuosi oli huonojen talousuutisten vuosi, katastrofien ja tragedioiden vuosi.

Talouskriisi pisti velkaantuneen Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Italiankin polvilleen. Japanin maanjäristys aiheutti ennennäkemättömät tuhot. Norjassa mielenvikainen maahanmuuttokriitikko kylvi kuolemaa aikamme murheellisimmassa joukkosurmassa. Epävarmuus koetteli kaikkia ja kaikkialla; myös Oulussa esimerkiksi Nokian uusi strategia aiheutti huolta monissa perheissä.

Tiimalainen hallitusaktiivi Juho Karjalainen kehuu Tiima-huoneen sohvan olevan päiväunipaikka vailla vertaa.

P

ienehkö mutta kotoisa huone on koristeltu ainejärjestön tunnusvärillä vaaleanvioletilla. Joulun alla nurkassa on kuusi. Pyöreän pöydän keskellä nököttää palapelikarttapallo ja hyllyn päällä mietteliään näköinen Uppo-Nalle.

Huoneen takaosasta löytyy lepäilyä varten perinteisellä kukkakuosilla varustettu sohva.

Karjalainen kehuu sen olevan erinomainen päiväunipaikka, ”vaikka ulkomuodon perusteella ei ehkä uskoisikaan”.

Historian havinaa Historia on läsnä Tiima-huoneessa, kuten asiaan kuuluu.

Yksi seinä peittyy melkein kokonaan seinäkankaaseen, johon on kuvattu vanhoja opettajia.

Kangas on tuotu historian laitoksen vanhalta asemapaikalta kasarmilta. ”Se on kellastunut, koska aiemmin sai polttaa sisällä”, Karjalainen selittää.

Huoneen seinällä on myös kalenteri, josta opiskelijat voivat tarkistaa ainejärjestön kuluvan kuukauden tapahtumatarjonnan. Karjalaisen mukaan Tiima-huoneella on kävijöitä ensimmäisestä seitsemännen vuoden opiskelijoihin. ”Eniten täällä käy toisen ja kolmannen vuosikurssin ihmisiä.” Kaikkein aktiivisimmat kiltahuonehengailijat ovat yleensä hallituksen jäseniä.

Kahvia ja klassista musiikkia Tiima-huoneella saa nauttia ilmaista kahvia ja teetä. Monesti on tarjolla myös keksejä tai pullaa. Opiskelua varten on kolme tietokonetta, tulostin,

pieni kirjasto ja arkistokaappi – historioitsijoiden on opittava arkistoinnin salat. ”Täällä voi laittaa cd-soittimeen klassista musiikkia ja kirjoitella rauhassa esseetä”, Karjalainen sanoo. Hänellä on tapana tulla kirjoitushommiin aamulla, kun huone on vielä tyhjillään. Ryhmätöiden tekemiseen paikka on suosionsa vuoksi vähän liian meluisa, mutta se sopii hyvin kohtaamispaikaksi.

Kiltiksen ohella historianopiskelijoilla on tapana tavata humanistisen tiedekunnan kahvilassa, Humuksessa. Karjalainen kiittelee Tiima-huoneen optimaalista sijaintia: se on opettajien työhuoneiden ja atk-luokkien lähellä.

Kehäraakit Tiiman aktiivisen liikuntaharrastuksen huomaa urheiluvarustuksen määrästä: jalkapalloja, miekkoja, hyppynaruja, pulkka.

Ainejärjestön ylpeys on itse askarreltu kivi-sakset-paperikehä, joka on aseteltu tiimanvärisen tynnyrin päälle. Kehää käytetään vuosittaisessa turnauksessa, tynnyriä taas kuljetetaan mukana tapahtumissa.

Vastaavia askarteluprojekteja voi toteuttaa kaapista löytyvillä materiaaleilla.

Tiima-huoneen yleisimmät puheenaiheet liittyvät ajankohtaisiin aiheisiin, politiikkaan ja opiskeluun. Usein käydään myös filosofisia keskusteluja. ”Välillä mennään aika syviin vesiin”, Karjalainen kuvailee.

Urheilusta taas puhutaan vähemmän. Kiivaisiin väittelyihinkin ajaudutaan silloin tällöin. ”Tiima-huone on aika sivistävä paikka”, Karjalainen toteaa.

Kiltisfakta Kiltahuoneen haltija: Historianopiskelijoiden ainejärjestö Tiima ry Huoneeseen mahtuu enintään: 20–30 ihmistä Miten sinne pääsee: menemällä humanistisen tiedekunnan kolmanteen kerrokseen, atk-luokkien lähettyvillä sijaitsevalle historian käytävälle.

Pääasialliset käyttäjät: hallitusaktiivit, 2. ja 3. vuoden opiskelijat Käytön aktiivisuusaste: väkeä joka arkipäivä Varustelu: kahvin- ja vedenkeitin, kolme tietokonetta, tulostin, urheiluvälineitä, cd-soitin Erikoista: Tiima-tynnyri, kivi-paperi-sakset-kehä

”

Milloinkaan maailma ei ole vain musta. Viime vuonna tapahtui myös paljon hyvää ja toivorikasta.

Vuosi 2011, annus horribilis, kauhea vuosi. Vai oliko sittenkään? Milloinkaan maailma ei ole vain musta. Viime vuonna tapahtui myös paljon hyvää ja toivorikasta. Esimerkiksi arabikevään kansannousut vahvistivat uskoa ihmisen kaipuuseen vapauteen ja demokratiaan. Diktaattoreita kaatui. Japanin kauhistuttava ydinturma synnytti ryhtiliikkeen ydinturvan parantamisessa, ja ydinvoimaloiden stressitesteillä suljetaan pois uusia katastrofeja.

Täällä kotimaassa saatiin kevään eduskuntavaalien jälkeen neuvoteltua laajapohjainen hallitus. Suomi voitti jääkiekon MM-kullan. Syksyn hyviin uutisiin kuului se, että työmarkkinoilla kyettiin sopimaan kattava raamisopimus, jolla saatiin aikaan talouskasvua vauhdittavaa vakautta. Ja täällä Oulussa iloittiin uudistuneesta lentoasemasta, joka on todellinen käyntikortti maailmalta tänne matkaaville sekä portti maailmalle meille oululaisille.

Silti epävarmuus ja kriisit eivät ole poistuneet vuoden 2012 näkymistä. Voimme kuitenkin valita kuinka siihen suhtaudumme. Martin Luther King ei lausunut sattumalta puheessaan sanoja ”I have a dream – minulla on unelma”. Olisiko puhe käynnistänyt mitään mullistavaa, jos se olisi kaikunut huolta ja synkkyyttä, ”pelkään, että …”? Tarvitsemme näkymän paremmasta, toivoa ja tavoitteita. Ensi vuosi voi olla vuosi, jolloin löydämme eettiset ratkaisut finanssikapitalismin kriisiin; vuosi, jolloin kestävän kehityksen periaatteita juurrutetaan syvälle yhdyskuntien perustaan ja energian tuotantoon. Me emme ole vain sivustaseuraajia, vaan voimme vaikuttaa. Jokainen voi vaikuttaa itse omaan tulevaisuuteensa.

Oman vastuun ohella tarvitaan politiikkaa ja johtajuutta, joka ei käännä kansakuntaa nurkkaan, vaan pitää ovet rohkeasti auki maailmalle.

Tytti Tuppurainen Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

12

Tiet pala

CERT: Hyvä salasana ei löydy sanakirjasta CERT:n mukaan hyvää salasanaa ei voi löytää sanakirjasta. Erityisen tärkeää on, että salasana ei ole nimi millekään.

Numeroiden laittaminen salasanan perään ei tee huonosta salasanasta erityisen hyvää.

Pituus on avain vaikeasti keksittävälle salasanalle. Kahdeksan merkkiä on

lähtökohtaisesti vähän.

Viisitoista merkkiä on hyvä lähtökohta.

Samaa salasanaa ei kannata kierrättää eri palveluissa.

CERT (Computer Emergency Response Team)on Suomessa Viestintäviraston alaisuudessa toimiva organisaatio, joka ennaltaehkäisee ja ratkaisee tietoturvaan liittyviä uhkia. Yhteistyötä tehdään maailmanlaajuisesti.

1 / 2012

13

KOMMENTTI Mikael Heikkinen ja Ville Koivuniemi

toturva asina verkossa

ennemmin kiusanteko kuin taloudellisen hyödyn tavoittelu.

Vuotojen tiuha tahti ja ilmeinen kohdejärjestelmän helppo antautuminen murtajien alla lienee ennemmin merkkinä huonoista tietoturvakäytännöistä ja laiminlyönneistä kuin mestarihakkerien kansannoususta.

Järjestelmiin on päästy käsiksi vanhentuneiden ohjelmistojen tietoturva-aukkoja hyväksikäyttäen. Palvelujen ylläpitäjien ammattitaidottomuuden ja piittaamattomuuden puolesta puhuu Netcar.fi-palvelun vuodetut, selväkielisinä tietokannassaan pidetyt käyttäjien salasanat. Tällöin käyttäjän vahvasta ja oikeaoppisesti valitusta ei ole mitään hyötyä.

Suomen suosituin salasana on ”salasana”. Se kertoo paljon.

Ihmiset eivät joko tiedosta aiheuttamaansa vaaraa tietoturvalleen, tai sitten eivät yksinkertaisesti välitä asiasta.

Puhtoinen ei ole myöskään Viestintäviraston tietoturvayksikkö CERT. Se pesee kätensä asiasta toteamalla antaneensa pomminvarmat ohjeet hyvästä tietoturvasta.

Ohjeet eivät toimi käytännössä. Ei ihminen voi muistaa kymmeniä vähintään 15 merkin mittaisia salasanoja, jotka eivät tarkoita mitään.

Viralliselta taholta toivoisi väliintuloa. Minkä salasanan tai salasanojen tietoturva on tärkein? Entä viihteelliset palvelut, joissa salasanojen takana ei ole mitään tärkeää. Miksi ihmeessä niihin kaikkiin pitäisi olla omat salasanansa? Voisiko tähän saada jotain kohtuutta?

Salasanojen hallintaan saa apua. Kirjautumisen turvallisuutta on parannettu monissa palveluissa kaksivaiheisella kirjautumisella, jossa varmistuskoodi välitetään esimerkiksi tekstiviestin avulla.

Useissa palveluissa ennestään tuntemattomasta laitteesta kirjauduttaessa järjestelmä voi varoittaa käyttäjää tämän halutessa.

Parannuksen paikka

Vaihtovaatimus ei synny tyhjästä

Vastuun monista Suomen hyökkäyksistä on ottanut Anonymous Finland -nimen takana toimiva porukka, jonka olemassaolosta ja järjestäytyneisyydestä ei ole varmuutta.

Loppuvuoden tietomurtosarja ei ennusta hyvää alkaneelle vuodelle. Tusinatietoturvan takana olevia järjestelmiä Suomesta varmasti vielä löytyy, tiedot kypsinä odottamassa poimijaansa. Jos yritykset ja järjestöt eivät herää talvihorroksestaan ja aloita parannuksen tekemistä pikapuoliin niin saamme lukea lisää omista ruokatottumuksistamme ja lempiväreistä iltalehtien etusivuilta.

Siinä tilanteessa eivät käyttäjän 15 merkkiä pitkät sattumanvaraiset välimerkkinumerosalasanat auta.

Yksi päänvaiva useiden salasanojen kuormittamille ihmisille on vaatimus niiden uudistamisesta. Todellisuudessa salasanan uusiminen vakauttaa tietoturvaa siinä määrin, että vaade ei ole karhunpalvelus käyttäjälleen. Esimerkiksi Oulun yliopistolla paju-palvelimen käyttäjät pakotetaan uusimaan salasana kolmen kuukauden välein.

Salasanat tuntuvat olevan tällä hetkellä yksi internettietoturvan tärkeimmistä kulmakivistä. Tulevaisuudessa näin ei välttämättä ole.

Esimerkiksi mobiilitunnistautuminen tekee tuloaan. Se tuskin saa jalkaansa tietoturvajärjestelmien oven väliin vielä aikoihin, koska sen yhdistäminen nykyisiin järjestelmiin on vielä hankalaa. Kosketusnäyt-

Vuosi 2011 oli monisärmäisen mielipaheen ja kansainvälisen sekasorron leimaama, näin myös tietoverkkojen puolella. Suuren luokan tietomurtoja tehtailtiin tiuhaan tahtiin ja syksyn mittaan myös Suomen pikkuhakkerit kunnostautuivat kiusanteossa.

Mikael Heikkinen, teksti ja kuvitus

Ihmisten henkilökohtaisia tietoja aina sähköpostiosoitteista ja salasanoista henkilö- ja pankkitietoihin varastettiin ja vuodettiin isolla mitalla syksyn mittaan. Murroista myös tiedotettiin - rikoksen tekijöille epätyypillisesti ensiksi varkaan puolelta.

Suomalaisten tietoturvatietous on noussut tiuhaa tahtia uutisointia ja aiheutunutta keskustelua seuratessa. Moni on valveutunut kohtaamaan ja suojautumaan verkossa vaanivaa uhkaa vastaan.

Pelottavaa kehitystä Phishing-hyökkäys, eli suomeksi sähköpostilla ja nettisivulla käyttäjätunnusten kalastelu, on tullut suomalaispankkien asiakkaille tutuksi termiksi.

Normaaliin internetkäyttäjään kohdistuvat hyökkäykset ovat kehittyneet huvittavista miljoonapalkkioita lupaavista nigerialaiskirjeistä tai salamana taivaalta iskevistä malli-vaimoehdokkaista hyvin hienovaraisiin ja huomaamattomiin käyttäjän koneelle livahtaviin kohdistettuihin haittaohjelmiin.

Kesällä huijaussähköposteja alkoi tulvia huonolla suomenkielellä, mutta jo loppusyksystä viestien kielioppi ja ulkoasu oli muuttunut pelottavan lähelle uskottavaa. Varmasti moni vanhempi ja kokemattomampi nettipankin käyttäjä on tähän halpaan mennytkin.

Esimerkiksi Osuuspankki

pyytää nykyään ylimääräisen avainluvun ennen maksun hyväksymistä - käyttäjän koneella toimiva haittaohjelma kun voi yrittää muuttaa käyttäjän syöttämiä maksutietoja ennen lopullista hyväksymistä.

Murtojen marraskuu Marraskuussa sitten pamahti.

Yli 16000 henkilön yksityiskohtaiset tiedot henkilötunnuksella ja kotiosoitteella vuotivat marraskuun alussa, kerättyinä ilmeisesti useammasta eri lähteestä. Ainakin Suomen Opiskelija-Allianssi – Osky ry ja Itä-Suomen Yliopisto vahvistivat vuodettujen tietojen ja heidän rekisteriensä yhteneväisyyden vaikka varmuutta murrosta järjestelmiin ei ole.

Pari viikkoa eteenpäin ja tietoturvaa laiminlyöneen Netcar. fi-palvelun käyttäjätietoja vuosi nettiin. Samoin puolen miljoonan suomalaisen sähköpostiosoitteet ja luettelot tuhansista salasanoista laitettiin jakoon.

Pelkkä sähköpostiosoite sinällään on vapaata tietoa ja vastaava lista on mahdollista kerätä julkisista tiedoista kokoamalla. Oikea osoite oikeaan salasanaan yhdistettynä muuttaa tilanteen ja on epäselvää ovatko sähköposti- ja salanalistat yhteydessä toisiinsa.

”Koska pystyin siihen.”

Tietomurtojen tekijöiden motiivina on mitä luultavimmin ollut

Kohtuus puuttuu salasanakohkaamisessa töjen nopea leviäminen mahdollistaa liike- ja kuvapohjaiset kirjautumiset: puhelimen ruudulla tehtävä käyttäjän määrittämä siksak-liike avaa näppäinlukon ja tulevaisuudessa tietokoneelle kirjaudutaan tökkimällä sukukuvasta mummon nenää ja vetämällä sormi serkun olkapäältä vaarin polveen.

Yksi ratkaisu monien salasanojen kanssa tuskailevalle ovat palvelut, jotka tarjoavat tunnistautumista jonkin toisen suuren ja luotettavan palvelun kautta.

Esimerkiksi Facebook on ottanut tällaisessa toiminnassa innokkaasti roolia.

Tässä tullaan moraaliseen ongelmaan: kaupalliset palvelut ottavat roolia, jonka on aiemmin ottanut jokin virallinen taho.

Kaupan etukortti ei toimi henkilöllisyystodistuksena baarissa, miksi se toimisi internetissä?

Suomessa tätä kehitystä ei olla nähty mörkönä. Esimerkiksi Kela pyytää tunnistautumaan palveluunsa pankkitunnuksilla.

Tuloksetonta valmistelua Virallisen tahon tarjoama ratkaisu tunnistautumiseen olisi älykortti. Itse asiassa sellainen on keksitty 12 vuotta sitten. Käyttäjämäärä on olematon, koska ihmiset eivät luonnollisesti halua maksaa palvelusta ja laitteista, jolle ei ole tällä hetkellä selkeitä käyttökohteita. Ainoastaan muutamat virastot ja julkiset laitokset käyttävät älykorttia – työnantajan vaatimuksesta.

Joissain maissa (kuten esimerkiksi naapurissa Virossa) vastaavia älykortteja on jaettu kansalle ilmaiseksi. Ja siellä homma toimii.

Taistelussa tietoturvan kehittämiseksi on yksi isompi kompastuskivi: raha. Internetin tietoturva olisi huomattavasti nykyistä parempaa, jos suurin osa toimijoista olisi tehnyt työtä yhden suunnitellun kaavan mukaan.

Hyviä toimintatapoja on unohdettu ja uusia turhia keksitty. Samalla kinastellaan koko ajan siitä, kuka saa periä rahaa missäkin välissä, kun yksityishenkilöt ja yhtiöt liikuttelevat rahaa ja palveluita verkossa.

Reportaasi

Naurata tai ole naurettava Stand up –koomikolle lava on elämän ja kuoleman paikka. Onnistuminen mitataan yleisön reaktioilla. Jos se nauroi, koomikko onnistui. Jos jätti nauramatta, koomikko epäonnistui. Ylkkäri tiiraili open mic stand up klubi -Remakan kulisseihin viime vuoden lopussa.

Teksti Ville Koivuniemi Kuvat Matias Partanen

Tunnelma on erittäin jännittynyt.

Tulevaisuuden stand up -koomikoille tarkoitettu klubi avaa ovensa puolen tunnin päästä.

Illan esiintyjät istuvat baarissa, juovat olutta ja keskustelevat illan käsikirjoituksistaan. …

Koomikkojen mukaan pahin jännitys ei ole tässä hetkessä.

Se on joko takana tai vielä edessä. ”Minua jännittää eniten, kun astun bussista ulos ennen keikkaa”, Nina ”Ninnu” Kukkonen kertoo.

Hänen mukaansa jännitys laantuu, kun pääsee paikan päälle. ”Suurin osa tosin tarvitsee keskittymisrauhan ennen omaa

esitystä”, Kalle Hyypiö sanoo.

Hänellä on tapana käydä omaa esitystä yksikseen läpi hetki ennen lavallemenoa.

Stand up -koomikko on lavalla todella alaston. Yleisö on tullut paikan päälle nauramaan, eikä se naura koomikolle säälistä. Jos yleisöä ei meinaa saada nauramaan, tulee tilanteesta hankala. Puhutaan lavakuolemasta. ”Kun menee lavalle, on olo epävarma. Mutta kun saa yleisöltä ensimmäiset naurut, homma alkaa rullata”, Hyypiö kertoo. …

Klubi avaa ovensa. Yleisö alkaa valua kohti ravintola 45 Specialin ylimmässä kerrok-

sessa pidettävää Remakka-klubia. Ensimmäisellä puoliajalla esiintyvät koomikot ovat siirtyneet valmistautumaan takahuoneeseen. Seremoniamestarin viittaa kantava Jarno Väistö aikoo aloittaa yleisön naurattamisen vitsailemalla syntymäkaupungistaan Oulusta. …

Ensimmäisellä puoliajalla esiintyvät ovat kaikki miehiä.

Koomikoiden sukupuolijakauma on muutenkin miehinen. ”Se varmaankin johtuu siitä, että miehet ovat kaveriporukoissaan yleensä naurattajia. Naisten pitää lähinnä näyttää hyvältä, miesten osaksi jää yrittää saada huomiota vebaalisin keinoin”,

Väistö veistelee ja saa muut miehet nyökkäilemään. ”Stand up -komiikassa on kyse loppujen lopuksi pokasta”, Hyypiö jatkaa. …

Nina Kukkonen, illan ainoa naisesiintyjä, saapuu takahuoneeseen. Stand upin miesten lajiksi nimennyt miesporukka katselee Kukkosta alta kulmien. ”Mitäs täällä juonitaan?”, Kukkonen kysyy. …

Valtava miesylivoima saa myös Kukkosen pohtimaan asiaa. ”Naiset eivät kehtaa ehkä laittaa itseään niin rumasti peliin”, hän arvioi.

Vaikka stand up -koomikot heittävät vitsejä myös bäkkärillä, useimmat tarvitsevat rauhaa ennen omia vetojaan.

Y

leisö on asettunut aloilleen ja valmis nauramaan. Seremoniamestari Väistö käy lämmittelemässä yleisöä. Yksi ensimmäisen puoliajan esiintyjistä on Remakkaklubin toinen isäntä Esa ”Awe” Vengasaho. Vengasaho on päättänyt vääntää asiaa Tikusta, eli puhuu yleisölle lapsuutensa sankareista – Turtleseista. Vengasahon tämänkertainen esitys perustuu kahteen stand up -komiikalle tyypilliseen piirteeseen: sanaleikkeihin sekä todella härskiin huumoriin. Hän kertoo muun muassa unestaan, jossa Donatello työnsi kätensä Silppuriin. …

Aiemmin takahuoneessa koomikot kävivät keskustelua juuri tuosta härskistä huumorista, jota stand up -koomikot usein viljelevät. Yhteinen käsitys on,

että härskien juttujen hauskuus perustuu juuri stand up -tilaisuuksien intiimiin tunnelmaan.

Koomikon roolissa tabuilta tuntuvista asioista on ikään kuin lupa puhua. ”Siihen se juuri perustuu: jutut ovat niin räävittömiä, ettei niitä kehtaisi kertoa kahvipöydässä”, kokeneempaa koomikkokaartia edustava Matti Patronen sanoo. …

Toisella puoliskolla yleisö ottaa uudet esiintyjät vastaan tottuneemmin kuin ensimmäisellä puoliajalla. Patronen on päättänyt hauskuuttaa yleisöä ajankohtaisilla puheilla. Kansanedustaja James Hirvisaari on saanut kuluneella viikolla tuomion rikosnimikkeellä kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Patronen hakee asiasta huumoria kääntämällä asian toi-

sinpäin. ”On se nyt aikamoinen juttu, että yli 50-vuotias perussuomalainen mies ylipäänsä todistetusti kiihottaa ketään”, Patronen vitsailee ja saa yleisön nauramaan.

Nina Kukkonen rikkoo perinteisen tyylin esittää stand upia kipuamalla lavalle kitara seuranaan. Hän esittää kaksi kappaletta, joista ensimmäinen kertoo Elmu-kelmun käytön hankaluudesta, toinen laulun sanojen keksimisen vaikeudesta. Koska kyseessä on vuoden viimeinen Remakka-klubi, Remakan isännät Vengasaho ja Iikka Kivi tulevat kiittelemään yleisöä illan päätteeksi. …

”

Siihen se juuri perustuu: jutut ovat niin räävittömiä, ettei niitä kehtaisi kertoa kahvipöydässä.”

Matti Patronen

S

tand up -koomikko vitsailee enimmäkseen minä-muodossa. Usein on siis luontevaa, että hän ammentaa vitsinsä omasta elämästään.

”Ainakin minulle monet ideat tulevat päähän todella raakileina. Niitä joutuu sitten työstämään”, Matti Partonen kertoo.

Hän kertoo käyneensä vasta jääkiekkopelissä, jossa erätauon mainoskatkon herättämät ajatukset poikivat vitsin, jonka hän lopulta esitti stand up -klubilla.

Kaikki lähti ajatuksesta, kuinka hassulta mainoskatko siinä hetkessä tuntui. ”Aloin ajatella, missä muualla mainoskatkoja voisi olla. Miten esimerkiksi poliisit voisivat puhalluksen yhteydessä näyttää ihmisille mainoksia”, Partonen jatkaa. …

Vuoden viimeinen Remakkaklubi päättyy. Valot syttyvät palamaan kuin limudiscossa.

Klubiin osallistuvalta yleisöltä ei peritä osallistumismaksua, joten klubi tehdään muutenkin talkoilla. Esiintyjät autta-

Stand upia moneen makuun Ookko nää nauranu (ONN) on Jean-Eric ”Zaani” Chaumentinin ja Ville Walleniuksen viitisen vuotta sitten perustama oululainen stand up -klubi.

ONN:n ensimmäiset esitykset pidettiin Oulun yliopistolla. Ne siirtyivät suosion myötä Pohjankartanon saliin. Lippuja on myyty aina myös yliopistolla.

Jarno Väistö

Remakka on open mic stand up -klubi, jonka taustalla on ONN:n kaksikko. Remakkaa isännöivät Chaumentinia oppiisänään pitävät Iikka Kivi ja Esa ”Awe” Vengasaho. Remakkaklubit ovat maksuttomia.

Myös Teatteri Rio järjestää Oulussa stand up -iltoja.

Esa ”Awe” Vengasaho

Iikka Kivi (vas.) pitää stand up -komiikan raakuudesta, jossa yleisön palaute on suora. Nina Kukkonen tekee stand upia omalla tyylillään, kitara apunaan.

vat kantamaan klubiin liittyvän rekvisiitan takaisin paikoilleen. …

Raakuus viehättää

Illan seremoniamestari Jarno Väistö ja toinen isäntä Esa Vengasaho pysähtyvät ja fiilistelevät nopeasti hyvin menneillä osuuksillaan. ”Aina klubin jälkeen on sellainen fiilis, että olisi harmittanut, jos olisi jäänyt välistä. Kannatti tulla”, Vengasaho sanoo. ”Olo on raukea. Aivan kuin olisi saanut”, Väistö jatkaa pilke silmäkulmassaan. Vengasaho naurahtaa ja nyökkäilee. Molempien kasvoilta voi kuitenkin lukea, että vitsiksi tarkoitetussa heitossa pilee osatotuus. Stand up -koomikko on lavalla niin alaston, ja joutuu laittamaan itsensä niin kokonaisvaltaisesti likoon, että vertaus lienee todellisuudessa osuva.

Set up ja punch. Set up ja punch”, Remakka-klubin isäntä Iikka Kivi tiivistää stand up –komiikan perusrakenteen.

Vapaasti suomennettuna juttu pitää alustaa, jonka jälkeen siltä vedetään matto jalkojen alta. Sen jälkeen yleisö joko nauraa tai jättää nauramatta. ”Se tässä oikeastaan viehättää. Jos yleisö nauraa, olit hyvä. Jos ei naura, olit huono”, Kivi sanoo.

Hänen mukaansa uskottavat jutut liittyvät kiinteästi koomikon omaan elämään. ”Sanotaanko, että jutuista noin 80 prosenttia on totta, 20 prosenttia sitä Lapin lisää.”

Lavalla luodaan illuusio spontaanista jutustelusta, vaik-

”

ka suurimman työn stand up -koomikko tekee käsikirjoittaessaan ja harjoitellessaan juttujaan, Kivi selittää.

Kiven mukaan harjoitus tekee mestarin. Jos mielii tienata leipänsä koomikkona, on komiikan syntymiseksi nähtävä valtavasti vaivaa. ”Inspiraation puute on laiskojen tekosyy. Sanotaan, että stand up -koomikolla menee seitsemän vuotta saada aikaan hyvä kahdenkymmenen minuutin show.”

Kivi on koomikkona vastaalkaja, mutta on ehtinyt tehdä keikkaa lyhyen ajan sisään paljon. Jean-Eric ”Zaani” Chaumentin ehdotti Kivelle ja toiselle aloittelevalle oululaiskoomikolle Esa ”Awe” Vengasaholle

yhteistyötä Remakka-klubin järjestämisessä.

Ajatus oli jatkaa pienehköllä liekillä pyörinyttä open mic eli avoimien ovien stand up -klubia Oulussa.

Remakan oli ja on tarkoitus olla ponnahduslauta aloitteleville koomikoille. Siellä menestynyt koomikko voidaan löytää esimerkiksi isommille yleisöille toimivalle oululaiselle Ookko nää nauranu -klubille. ”Ollaan kyllä oltu huuli pyöreänä siitä, miten se on menestynyt”, Kivi toteaa.

Kahdeksan kertaa järjestetty Remakka on vetänyt tuvan täyteen joka kerta. Isoimpana kunnianosoituksena Remakkaa kohtaan Kivi pitää kui-

tenkin sitä, että ammattikoomikot ympäri Suomen ovat osoittaneet kiinnostusta klubia kohtaan. ”Moni on sanonut aikovansa tulla itse, ja tuoda mukanaan aloittelevia koomikoita vuonna 2012”, Kivi sanoo.

Remakka saa siis jatkoa myös tänä vuonna. Klubi pyörii nollabudjetilla. Tapahtumapaikkana toimiva ravintola 45 Special antaa tilat, narikkamaksua kummempaa sisäänpääsymaksua ei ole. ”Ei tähän voisi minun mielestä sotkea lipun hintaa, kun ei ole laatutakuuta”, Kivi sanoo.

Vuoden 2012 ensimmäiset Remakat 10.1., 24.1. ja 7.2. 45 Specialissa, narikkaa vastaan.

”

Stand up -komiikassa on kyse loppujen lopuksi pokasta” Kalle Hyypiö

Kalle Hyypiö

Matti Patronen

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

18

Haarukassa Hannu Tikkala Ikä: 27 vuotta.

Opiskelee: Historiaa Oulun yliopistossa, 6. vuosi.

Kotoisin: Kemistä.

Asuu: Oulun keskustassa.

Harrastukset: Vinyylilevyjen kerääminen, jalkapallo, lihaksien hankkiminen.

Lautasella: Naudan ulkofilepihvi.

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville. Meksikolaisruokaa testaa Hannu Tikkala.

Pohdiskelija haluaa sisälle kulttuureihin Historiaa opiskelevan Hannu Tikkalan mukaan historian opiskelu antaa yleissivistystä ja ymmärrystä, mutta ei tuo leipää pöytään.

Opiskelun ja töiden vastapainoksi Hannu pelaa jalkapalloa 6. divarissa ja kerää vinyylilevyjä. Hannu kuvailee itseään peruskiltiksi pohdiskelijaksi, joka uskoo, että asiat hoituvat puhumalla. Jos tarpeeksi lypsää, miehen saa tunnustamaan myös pienoisen vauvakuumeen.

Maija Pylväs, teksti ja kuva

Ruokapaikka

Rio Bravo www.riobravo.fi

Missä: Kirkkokatu 55, Crecianin vieressä.

Mitä: Meksikolaisia liha-, kala- ja kasvisruokia, erilaisia dippiannoksia nachojen kera, jälkiruokia.

Miten Hannulla hurisee?

Hyvän stressin merkeissä menee. Joulua ja uutta vuotta en ehtinyt oikein viettää, kun olin töissä.

Alkoiko sinullakin uusi elämä vuodenvaihteessa?

En tehnyt uudenvuodenlupauksia. Jos jotain päättää, sen voi tehdä muulloinkin. Tietysti toivon, että alkaisi parempi elämä, mutta miten se sillä lupaamisella paranee?

Miksi lähdit opiskelemaan historiaa?

Se tuntui vain ainoalta vaihtoehdolta, kun lukiossa tuli kymppejä kokeista. Jälkikäteen kun ajattelee, olisi voinut panostaa matematiikkaan ja hakea vaikka lääkikseen tai oikikseen.

En usko niin sanottuun oikeaan alaan, mutta ihan tyytyväinen olen ollut opintoihini. Yritän saada SMP:n vuoden 1970 vaalivoitosta kertovan graduni valmiiksi tämän kevään aikana.

Teet toimittajan töitä. Haluatko tehdä niitä jatkossakin?

Haluan. Parasta on se, kun saa päivittäin jutella asiantun-

tijoiden kanssa ja kysellä semmoisia asioita, mitä ei itse tiedä. Myös historianopettajan työ on vaihtoehto.

käydä kokeilemassa sitä hypoteesia jossain pidemmän aikaa.

Keräät vinyylilevyjä. Miksi?

Sitä, että on pirun kova jossakin – kuten Ryan Giggs jalkapallossa. Ehkä se on miehinen piirre, että pitää saada arvostus jossain asiassa, niin sitten on hyvä.

Jos ostaa levyn, kaipaa materiaa – että oikeasti saa jotain, josta on maksanut. Cd:t ovat tylsiä, vinyyleissä on vanhan ajan tuntua. Toisaalta, kun on tullut spotifyt ja muut, niin into levyjen ostamiseen on laskenut.

Minne haluaisit matkustaa?

Haaveena olisi päästä johonkin maahan tai kaupunkiin pitemmäksi aikaa, että pääsisi kulttuuriin sisälle. Tällä hetkellä kiinnostaisi mennä Englantiin ja tutustua työväenkulttuuriin. Rakennukset eivät kiinnosta, vaan enemmänkin ihmisten väliset suhteet ja miten ihmiset toimivat eri puolilla maailmaa. Minulla on myös hypoteesi, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Haluaisin

Millaisia ominaisuuksia ihailet ihmisissä?

Tykkäätkö laittaa ruokaa?

Tykkään tehdä ruokaa jollekin ja kokkailla kaveriporukassa. Jos olen yksin kotona ja ruokaa pitää saada, niin aika nopeasti kuitenkin se Saarioisten maksalaatikko kaivetaan esille.

Mitä pidit tästä ruokapaikasta ja ruoasta?

Tärkeintä on ruoka – ja se oli hyvää. Tosin sitä olisi saanut olla enemmän. Sisustus ihmetyttää, pitääkö aina vetää kliseiden mukaan?

1 / 2012

Menot Tämän lehden menot ovat ajalle 11.1. - 7.2. Ilmoita seuraavan numeron menot (ajalle 8.2. - 6.3.) ma 30.1.2012 mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi

Lyhyempi oppimäärä Harri Filppa

19

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä.

ATLAS RY

Vuoden valkeimmat kekkerit ke 18.1.2012 klo 22-04. 45 Special.

Liput ennakkoon 2 e, ovelta 3 e.

Teemana talvi, valkoinen. Paras asu palkitaan. Sinustako lumikuningatar tai -kuningas?

DROIT RY

Vuoden Wiralliset AwajaisPileet yökerho Kaarlenholvissa 18.1. klo 22. Liput ennakkoon 2e ja ovelta 4 e. Ennakkoliput vihreiltä naulakoilta: ma 16.1., ti 17.1. ja ke 18.1. klo 11-14.

CRYO RY

TalviMaracon 27.-29.1. Kaijonharjun nuorisotalolla. Tarjolla rooli-, kortti, figu- ja lautapelejä ja peliseuraa! Tuo myös omat pelisi! K18. Tapahtuma on päihteetön. www.cryo.fi OTAsNAPsi RY

Korkkaa kultasi -bileet 1.2.

Kaarlenholvissa klo 22 eteenpäin. Liput 2e ennakkoon, ovelta 4e. Lipunmyynti 30.1. - 1.2. klo 10-14 vihreillä naulakoilla.

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Betonisaappaat

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjestäytyneen rikollisuuden arjesta chicagolais-suomalaisella tyylillä.

Janne Toriseva

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

20

Oman maailmansa tyylikkäin mies Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat Sebastian Tynkkynen on 22-vuotias tuleva kansankynttilä ja kritittyjen arvojen lähettiläs kasvatustieteiden käytäviltä. Suuri osa suomalaisista tuntee hänet BB-Sebastianina.

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Biancon kengät löysin kirpparilta kahdella eurolla ja Dr. Denimin housut sain kaveriltani. Takki, hanskat ja paita ovat Helsingin Zarasta, ja niiden alla on hihaton kirpparipaita.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Tyylilleni on ominaista tyylittömyys. En pukeudu minkään yksittäisen tyylisuunnan mukaan. Tänään kuljen tummanpuhuvassa kostyymissä, huomenna iloittelen väreillä.

Ympäristöstä on hauska hakea kontrastia. Yliopiston harmailla käytävillä on kiva laittaa koko väripaletti peliin, ja kävelylle puhtaan valkoisen lumen keskelle taas on mukava lähteä pikimustissa vaatteissa.

Pukeuduitko BB-talossa samoin kuin ulkomaailmassa?

En raaskinut ottaa taloon rakkaimpia kuteitani, sillä viikkotehtävissä ne kärsivät ja menevät hukkaan. Vaikka lehdistö puhui minusta talon tyylikkäimpänä asukkaana, jäivät persoonallisimmat vaatteet

silti kotiin. Ja hyvä niin, sillä näin ne eivät varastaneet huomiota siltä asialta, jota lähdin BB-taloon ajamaan; kristillisiä arvoja.

Antoiko sarja sinusta todenmukaisen kuvan?

Uskon, että minusta on lähetetty vastaanottimiin rosoinen ja inhimillinen kuva. Minulle oli aivan ensisijaisen tärkeää, että olen aito kaikessa toiminnassani, enkä myy niitä periaatteita, jotka olen havainnut oikeaksi, vaikka se voisi näyttää muiden silmissä typerältä.

Palautteen perusteella katsojat ovat saaneet minusta juuri tällaisen rouhean kuvan.

Pukeutuvatko naiset nykyään liian paljastavasti?

Seuraan hyvin vähän muotivillityksiä, varsinkaan naisten.

Riippuu pitkälti paikasta, kuinka paljon palellaan. Seurakuntapiireissä kroonisilta kylmäkyhmyiltä yleensä vältytään, mutta toista se on nuorilla tytöillä, jotka talvisin palelevat Tivolin jonossa. Seksuaalinen vetovoima menee terveyden edelle, ja siinä ei ole mitään järkeä. Meillä on kuitenkin vielä paljon riisuttavaa, jos vertaamme itseämme stereotyyppiseen venäläisnaiseen.

Ketä ovat Suomen tyylikkäimmät mies ja nainen?

Olen oman pienen maailmani tyylikkäin mies ja tule-

Hakkerointia hyvän palveluksessa Oululainen Codenomiconyritys on jo kymmenen vuoden ajan tarjonnut ITalalle uudenlaista testausmenetelmää: Hanki ohjelma joka hakkeroi omia ohjelmistotuotteitasi, ja löytää bugeja ja turva-aukkoja ennen ulkopuolisia! Codenomicon on edelleen maailmanluokan johtaja tässä teknologiassa.

Timo Takalo, teksti

Kaikki alkoi siitä, kun 90-luvun puolivälissä eräät tietotekniikan puolen työntekijät Oulun yliopistossa kyllästyivät asentamiensa käyttöjärjestelmäpäivitysten bugisuuteen. He alkoivat miettiä kuinka itse voisivat parantaa tilannetta. Tästä lähti liikkeelle Oulu University Secure Programming Group (OUSPG), jonka tavoitteena on tutkia ja kehittää testausmenetelmiä.

Kun ensimmäinen projektirahoitus päättyi vuonna 2001, kolme työryhmän työntekijää päätti

perustaa yrityksen joka tuottaa kaupallisia sovellutuksia saman teknologian pohjalta. Tälle yritykselle annettiin nimeksi Codenomicon. Lokakuun alussa he juhlistivatkin kymmenvuotista taivaltansa sekä tietoturvaseminaarin että viihteellisempien tapahtumien merkeissä.

Rauli Kaksonen, yksi perustajista, muistelee yrityksen alkuaikoja: “Aluksi ajattelimme, että katsotaan nyt muutama vuosi, miten tämä sujuu. Nyt on kuitenkin samalla idealla pärjätty kymmenen vuotta. Firman nimen vaihtamisestakin on välillä ollut kilpailuja, mutta se on pysynyt samana, kun kerran meidät tunnetaan Codenomicon-nimellä.”

Yrityksen tarjoamat testaustyökalut perustuvat fuzzingtekniikkaan. Siinä testattavalle ohjelmalle syötetään sellaista informaatiota, mitä se ei odota.

Jos ohjelma reagoi tavalla jota sen tekijä ei ole tarkoittanut, kyseessä on bugi. Tämä testausmenetelmä mahdollistaa sellaisten ongelmien löytämisen, jotka jäävät huomaamatta perinteisillä

menetelmillä. Nykyään yritys tarjoaa myös omien asiantuntijoidensa testauspalveluja.

Codenomicon pitää yllä edelleen yhteyksiä OUSPG:een. Yhdessä he pyrkivät kehittämään avointa kulttuuria tietoturvaalalla, ja auttamaan asiasta kiinnostuneita saamaan tietoa. Tähän sisältyy muun muassa erilaisten alan seminaarien järjestäminen. Viime kesänä Codenomicon osti Clarified Networks -yrityksen, joka myös lähti liikkeelle OUSPG:n toiminnasta.

Oulussa ja maailmalla Kymmenen toimintavuotensa aikana Codenomicon on laajentunut onnistuneesti. Asiakkaita on ympäri maailmaa monilta tietotekniikkaa käyttäviltä aloilta telekommunikaatiosta pankkeihin.

Myös useat valtionvirastot käyttävät yrityksen tuotteita, ja heidän asiantuntijuutensa on huomattu jopa Valkoisessa talossa.

Toisaalta asioiminen tällaisten suurten toimijoiden kanssa merkitsee myös sitä, että Co-

denomicon näkyy vähän keskivertokansalaisen elämässä.

Monien jokapäiväisten tietotekniikkatuotteiden ja -palveluiden taustalla on kuitenkin heidän tuottamiansa testejä.

Kansainvälinen toiminta kaipaa kansainvälistä henkilökuntaa. Erityisesti myyntihenkilöstöä on nykyään kolmella mantereella. Vaikka Codenomiconin johto on tänä päivänä keskittynyt Yhdysvaltoihin, tekninen tuotekehittely tehdään edelleen pääasiassa Oulussa, tarkemmin sanottuna yliopiston kupeessa Teknologiakylässä. Valtaosa työntekijöistä täällä onkin Oulun yliopiston kasvatteja.

Jykevästi juurillaan Monet vakituiset työntekijät ovat päätyneet Codenomiconille kesätöiden kautta. Toki tietotekniikka-alan yrityksessä on tarvetta muullekin kuin vain tekniselle henkilökunnalle. Kun Codenomicon haki kymmenvuotishistoriikillensa kirjoittajaa, myös siitä lähti ilmoitus yli-

va vaimoni tulee olemaan sen tyylikkäin nainen. Jokaisen on hyvä arvostaa itseään ja ulkoista olemustaan huolimatta siitä, miltä muiden mielestä näyttää!

Amen.

Onko sinulla pukeutumisesikuvia?

Minulla on ainoastaan yksi pukeutumisesikuva, ja se on Jumalan sota-asu. Tämä kostyymi koostuu seuraavista kaikille rippikoulustakin tutuista vaatekappaleista: vyö (totuus), paita (vanhurskaus), kengät (alttius julistaa rauhan evankeliumia), metallilaatta (usko), hattu (pelastus) ja ase (Raamattu). Tätä taivaallista muotia löytyy katalogin sivulta Ef. 6.

Mitä et pukisi maksustakaan yllesi?

Vaatekappaleita, jotka pilkkaavat tai ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. BB-talossa en suostunut pukemaan ylleni vaatteita, joilla rakkaudesta tehtiin kauppatavaraa.

Mitä vaatteita olet viimeksi ostanut ja mitä haluaisit vielä tänä talvena hankkia?

Olen ostanut kirpparilta jotain randomeja tekstiilejä, joista voi sitten yhdistellä vaatekokonaisuuksia. Suuntaan vaateostoksille alennusmyyntien aikaan, sillä en halua tuhlata vaatteisiin omaisuuksia, kun niiden alla on kuitenkin jotain arvokasta.

opiston humanistisen tiedekunnan historianopiskelijoille.

Codenomicon on ahkerasti mukana yliopiston PESTI-päivillä, ja sama jatkuu tänä vuonna. Yleensä yritys tarjoaa kiinnostuneille pieniä ohjelmointipähkinöitä ratkottavaksi ständillänsä. Näin pääsee näppärästi esittelemään osaamistansa mahdolliselle työllistäjälle.

Codenomicon pitää yllä yhteyksiä opiskelijoihin myös säännöllisesti järjestämillään Crash Test Partyilla. Siellä opiskelijat pääsevät takomaan koneita ja ohjelmia Codenomiconin testityökaluilla ja näin parantamaan omin käsin meidän kaikkien käyttämiä tuotteita. Löydettävistä bugeista ei ole puutetta monimutkaisissa tietotekniikkatuotteissa.

Suunnitelmissa ei ole koskaan ollut viedä toimintaa pois Oulusta. “Codenomiconin teknistä keskusta ei kannata yrittää siirtää muualle. Siinä menetettäisiin paljon kokenutta työvoimaa. Myös uusien työntekijöiden kouluttaminen onnistuu parhaiten kun vanhoja osaajia on paikan päällä”, toimitusjohtaja David Chartier kertoo näkemyksensä asiasta.

1 / 2012

21

Tunteiden turbulenssissa Jenni Kinnunen Kirjoittaja on maisteri-laulaja, joka viihtyy vinnillä ja rohkeasti kopaisee vähän.

Kuninkaita ja vähän presidenttejäkin Ehdin joululomallani viimein tarttumaan Hilary Mantelin Susipalatsi-teokseen (2011). Lähes 800-sivuisen, 1500-luvun politiikkaa käsittelevän kirjan keskiössä oli kuningas Henrik VIII:n neuvonantaja Thomas Cromwell.

Itse kuningashan oli ensimmäinen brittien monarkki, joka aiheutti suuren kohun avioerollaan. Katariina Aragonialainen sai lähteä Anna Boleyn tieltä, ja Englannin reformaatio alkoi. Otin teoksen junamatkalukemiseksi, mutta pelkäsin sivujen loppuvan kesken, sillä veturi levisi, no, kovan pakkasen ja suuren lumimäärän vuoksi.

Elisa Sventon Malaxi’s Zulu Prince-marsu on tottunut linssilude. Yliopistolle se pääsi tyylikkäässä city-kopassa.

Marsut teekutsuilla Kansantaloustieteitä opiskeleva Elisa Svento jakaa kaksionsa 15 marsun kanssa. Niistä kertoo myös Elisan blogi Cavy Dreams, jonka kuvissa marsut poseeraavat mielikuvituksellisissa asuissa tai asetelmissa.

“Marsut ovat minulle elämäntapa. Ne ovat kuin pieniä koiria, mutta helpompia pitää.”

Veera Adolfsen, teksti ja kuva

24-vuotias Elisa Svento innostui lemmikkiensä kuvaamisesta vuosi sitten, kun keksi sattumalta letittää ja koristella ruseteilla pitkäkarvaisen marsunsa turkin. Lopputulos näytti hauskalta, joten Svento nappasi siitä kuvan ja laittoi Facebookiin.

“Sain marsukuvista Facebook-kavereiltani paljon myönteistä palautetta ja tykästyin teemakuvaamiseen itsekin.

Marsuja on kiva kuvata, ja ne pysyvät yleensä myös kiltisti paikoillaan kuvaussession ajan”, Svento kertoo.

Cavy Dreams -blogin kuvissa marsut istuvat pienissä korituoleissa teepöydän ääressä tai poseeraavat tylliunelmaan puettuina. Lopputuloksen takana saattaa olla paljonkin näpertelyä, sillä esimerkiksi marsujen minikokoiset asusteet ovat yleensä Sventon omaa tuotantoa.

“Maailmalla pidetään jyrsijänäyttelyiden yhteydessä myös marsujen pukukilpailuja.

Suomessa niitä ei valitettavasti juuri järjestetä, vaikka kisoihin ei ainakaan eläintensuojelun vuoksi tarvitsisi suhtautua kriittisesti. Yleensä marsua ei edes kiinnosta, onko sillä jokin vaate päällä”, Svento huomauttaa.

Ulkoilu- ja sohvaseuraa Viimeisen kymmenen vuoden aikana marsuharrastus on Sventon mukaan vähitellen muuttunut elämäntavaksi. Hän käyttää marsujaan näyttelyissä ja teettää niillä pentueita yhteistyössä kasvattajakaverinsa kanssa. Seuraavaksi kansantaloustieteen opiskelija suunnittelee oman kasvattajanimen perustamista.

Aikuisen marsuharrastus on Sventon mukaan monen mielestä hämmentävä tai hassu ilmiö. Hänestä marsuja voi verrata koiriin: ne ovat fiksuja, sosiaalisia ja kilttejä, ja niiden kanssa voi harrastaa. Marsu ei kuitenkaan sido samalla tavalla kuin kissa tai koira, vaan ne on

helpompi jättää jonkun muun huostaan vaikkapa matkalle lähtiessä.

“Ennen kaikkea marsu on ihana, pehmeä lemmikki, jota voi rapsutella sohvalla leffaa katsoessa. Marsut myös kömpivät aina häkkien reunalle rapistelemaan, kun tulen kotiin”, Svento fiilistelee. Toisinaan marsulauma aiheuttaa omistajalleen myös hupaisia tilanteita.

“Naapurit kyselevät joskus, mitä minulla oikein on kämpässäni, kun raahaan heinäsäkkiä ylös portaita. Kesällä ulkoilutan marsuja valjaissa, mikä herättää ihmetystä. Joku jopa kysyi, millainen kissa minulla oikein on”, Svento naurahtaa.

Blogifakta

Cavy Dreams cavy-dreams.blogspot.com Mikä: Marsublogi, jossa keskeisessä roolissa ovat kuvat bloggaajan eri tavoin stailatuista marsuista.

Ketkä lukevat: Marsujen kasvattajat, kirjoittajan tutut ja pienet tytöt.

Erikoista: Sadunomaiset kuvat ja harvinainen genre.

Suomenkielisiä marsublogeja on vain muutama.

Toisen brittien kuningashuoneen kohun kohtasin joulupukin vanhemmilleni lahjoittaman Kuninkaan puhe -elokuvan (2010) myötä. Tällä kertaa juuri kruunattu Edvard VIII, tuttavallisemmin David, päätti luopua kruunusta voidakseen naida kahdesti eronneen amerikkalaisen Wallis Simpsonin. Kruunun painon sai sen jälkeen tuta puheongelmista kärsivä pikkuveli Bertie, myöhemmin Yrjö VI:na tunnettu hallitsija. Colin Firth ja Helena BonhamCarter olivat täydellisiä rooleissaan. Osaavat ne kirota kuninkaatkin!

Vuoden lopussa törmäsin vielä kerran samoihin aiheisiin.

Yle näytti kolmiosaisen minisarjan Kahden kerroksen väkeä, joka jatkoi samannimistä vanhaa sarjaa. Tapitin tiukasti lady Agnesin ja sir Hallamin sekä heidän palvelusväkensä touhua toisen maailmansodan kynnyksellä.

Eräissä juhlissa ilmeni pieni ongelma: rouva Simpsonin mukana ei saapunutkaan tuleva kuningas, vaan Herr von Ribbentrop. Kömpelöstä palveluspojasta oli kerrankin hyötyä, ja ei-toivotut vieraat saatiin ulos talosta.

”

Kun naapurissamme lahden toisella puolella penätään kuninkaan öisiä reissuja, tuntuu turvalliselta omata presidentti, joka sauvakävelee.

Tämän kuninkaallisen yliannostuksen keskellä postiluukusta putosi presidentinvaalien äänestyslippu. En tietenkään voinut olla muistamatta, että Suomesta oli aikoinaan tulla kuningaskunta. Kun naapurissamme lahden toisella puolella penätään kuninkaan öisiä reissuja, tuntuu turvalliselta omata presidentti, joka sauvakävelee. Itämainen tanssi on viatonta verrattuna Berlusconin harrastuksiin.

Presidentti on maansa keulakuva, kuten kuninkaat ennen ja nyt. Vaikka asioista päättävät hallitukset ja parlamentit, neuvonantajat ja asiantuntijat, ihmiset haluavat johtoon ihmisen, johon tiivistää usko ja toivo tulevaisuudesta. Oli kyseessä vaalein valittu tai veren valtuuttama hallitsijuus, on viittaa kannettava edustaen. Joissain maissa tuo asema muuttuu tukahduttavaksi diktatuuriksi, joissain patsasteluksi kansan varoilla. Uskokaamme, että meillä Suomessa se on edelleen fiksun ja pätevän ihmisen paikka.

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

22

Arviot ***** ilman kiertäminen fanaattisten yleisöjen edessä jatkuu. Kolmentoista studioalbumin lisäksi bändi on tehnyt vuosien varrella neljä livelevyä, ja vastikään julkaistu Bestival Live 2011 on lajissaan viides.

LEVYT THE BLACK KEYS El Camino

KIRJA MATHIAS MALZIEU Sydämen mekaniikka Gummerus 2011. 221 s.

Ranskalaisen vaihtoehtorokkia soittavan Dionysos-bändin keulakuva Mathias Malzieu (s.

1974) on ottanut tosissaan nykyajan multimediavaatimukset.

Vuonna 2007 ilmestynyt levy La mécanique du coeur sai parikseen samannimisen kirjan.

Nyt suomennettu tarina on valmistumassa animaatioelokuvaksi tämän vuoden loppupuolella. Laulaja-lauluntekijä-kirjailija Malzieu toimii itse toisena ohjaajana.

Minämuotoisen tarinan päähenkilö Jack saa heikon sydämensä tueksi tohtori Madeleinen asentaman käkikellon.

Orpokodissa varttuvan Jackin tärkein tehtävä on suojella sydäntään: hän ei koskaan saa rakastua. Näin tietenkin käy.

Pieni, silmälasien käyttöä välttelevä flamencolaulajatar Miss Acacia houkuttaa Jackin perässään Edinburghista Espanjaan, jossa tikittävä sydän joutuu koetukselle kilpakosija Joen ilmestyessä samaan tivoliin. Jackin on kasvettava aikuiseksi, eivätkä sitä harhauta edes elokuvataiteilija Mélièsin trikit.

Varsin timburtonmainen fantasiaromanssi ei aivan yllä esikuvansa tasolle. Henkilöiden ja miljöön välillä vallitsee outo ristiriita, ja dialogista, laulunpätkistä ja kirjeistä koostuva kokonaisvaikutelma tuntuu käsikirjoitusmaiselta. Teos on osa suurempaa taidekokonaisuutta.

Idea taustalla on silti viehko, ja käkikellonsa kanssa taistelevasta Jackista on helppo pitää.

Visuaalisuutta sivuilta ei myöskään puutu. Kun sen yhdistää musiikkiin, konseptin lopputulos voi olla varsin viihdyttävä.

*****

Jenni Kinnunen

Vuonna 2001 perustetun, amerikkalaisen Black Keys -duon muodostavat Dan Auerbach ja Patrick Carney pääsivät toissa vuonna viimein suuremman yleisön tietoisuuteen, kun kumppanusten seitsemäs studioalbumi Brothers hyökkäsi listoille ympäri maailmaa. Vaikea sanoa, miksi juuri tuo levy sai moisen hyökyaallon aikaan Grammy-ehdokkuuksineen päivineen, mutta täytyy sanoa, että oli aikakin. Päästyään maailmankartalle veikkoset eivät myöskään kaikesta päätellen ajatelleet ihan heti lopettaa.

Raudan takominen kuumana saattaa joskus kannattaa, mikä on helposti todettavissa Black Keysin uusimmalta. El Camino on edeltäjäänsäkin kovempi ja ennen kaikkea komeasti rullaavampi rocklevy. Avausraita ”Lonely Boysta” lähtien albumi nappaa imuunsa, ja mieli matkaa yhtäkkiä jonnekin kauas kuumalle baanalle sormien naputtaessa pöydänkulman sijasta kuvitteellista kojelautaa.

Ainoa huono puoli levyssä on se, että sen yhdentoista virheettömän ja täydellisellä tyylitajulla työstetyn raidan myötä Black Keysin bluespop on eittämättä saavuttamassa kulminaatiopistettään – tästä paremmaksi on genressä kohta paha pistää. Ihastuttavinta jo loistavaan Brothersiin verrattuna on, että enää BK ei turhia hengähdystaukoja tarjoile, vaan antaa palaa alusta loppuun. Ja sen verran rouheaa meno on, että nyt tuli vinyyliostoksille lähtö.

*****

Marko Pyhähuhta

THE CURE Bestival Live 2011 The Cure on yhtye, jonka uraa voi joka ikinen vaihtoehtorockia soittava muusikko maailmassa vain ihailla. Robert Smithin ympärillä ovat 35 vuoden aikana kokoonpanot vaihdelleet, mutta uupumaton maa-

Live on uskollisen fanin herkkua: se on täydellinen taltiointi Curen syyskuiselta Isle of Wightin festivaalikeikalta sisältäen molemmat encoret ja yhteensä 32 kappaletta ”Best of” -tyyliin yhtyeen koko tähänastisen uran varrelta. Nelihenkinen kokoonpano ei tietystikään kuulosta yhtä värikkäältä kuin bändi suurimmillaan, mutta hienot tulkinnat se kappaleistaan 50 000 hengen yleisölle loihtii.

Ryhmään jälleen virallisesti liittyneen kosketinsoittaja Roger O’Donnellin roolia ei tämänkään perusteella voi vähätellä – sen verran vaikea olisi Curen materiaaliaan enää kitara-basso-rummut -combona kuvitella esittävän, vaikka ote massiivisimpia aikojaan minimalistisempi onkin. Ehkä Smith myös tarvitsee luottomiehiä ympärilleen, sillä vanhuus ei tule yksin: mieshän unohtaa nanosekunniksi jopa laulunsa sanat! Uusvanhan kokoonpanonkin täten esittelevä tupla on joka tapauksessa vahva näyte aikamme suurimpiin kuuluvan yhtyeen nykykunnosta, vaikkei live-taltiointina bändin paras olekaan.

*****

Marko Pyhähuhta

PELI RECOIL GAMES Rochard Suomalaisten peliveteraanien vuonna 2007 perustaman Recoil Gamesin sivultapäin kuvattu kaksi-ja-puoli-D-toimintapuzzleilu Rochard yhdistelee muista peleistä tuttuja konsepteja saaden aikaan viihdyttävän illanvietteen, jolle on todella vaikea suuttua.

Päähenkilö John Rochard on tulevaisuuden raskaan työn raataja, avaruuskaivostyömies. Hän

etsii tiiminsä kanssat huonolla menestyksellä arvokasta polttoainetta louhittavaksi, kunnes he tekevät kummallisen löydön, ja työnantaja lähettää asiantuntijaryhmän paikalle. Kaikkien yllätykseksi luihukasvoinen ja harvahiuksinen pomo osoittautuu juonittelijaksi ja Rochard tiimeineen joutuu asteroidin ja avaruuspiraattien väliin. Sanomattakin selvää, että Rochardissa juoni toimii vain pelaajan kevyenä etenemismotivaattorina.

Tiimi pulassa ja vaaran uhatessa myyntiargumentiksi nousee koko shown ydinidea: kaivosmiehen perustyökalusta, pelitasoilla lojuvien laatikoiden siirtelyyn tarkoitetusta painovoimapyssystä kehkeytyy täydellinen työkalu myös itsepuolustukseen, tasoloikkaan sekä pähkinöiden ratkaisemiseen. Peli pysyy hienosti pääidealleen uskollisena ja painovoimatyökalua päivitetään tasaisin välein uusilla ominaisuuksilla ja parannuksilla. Tahdittaminen on Rochardissa erittäin onnistunut.

Suomalaisartistin säveltämä musiikki, Rochardin äänenä myös Duke Nukemia tulkinnut Jon St. John ja lukuisat hassut populäärikulttuurin viittaukset tuovat hymyn huulille. Pirteä leffajulisteista tuttu sini-kelta-oranssi värimaailma ja hurmeton toiminta vetoaa niin kasuaali- kuin hc-pelaajaan. Rochard on hyvä peli. Alle kymmenellä eurolla ja noin kuuden tunnin kestolla kaikki on kohdallaan.

*****

Mikael Heikkinen

1 / 2012

Oulu Debate Club team. People from left to right: Alfredo Efrain Vilchez, Martin Pirness, Kiyoko Uematsu, Ayano Nakahodo, Georgiana Mihut, Lee Yu-hsuan, Maxwill Braga, Jingjing Liu.

Debating improves analytical thinking Jingjing Liu and Ayano Nakahodo

The 1st Finnish National Debating Championship 2011, with British Parliamentary style, lasted 3 days. After the two-day preliminary rounds in Helsinki University from December 4th to December 5th, the Grand Final was held on December 6th in Helsinki City Hall. Lee Yu-hsuan and Ayano Nakahodo from University of Oulu participated in the finals.

The competition was initiated by Georgiana Mihut, the organizer of Oulu Debate Club, with the aim of promoting debating in Finland and strengthening the bonds between the different debating societies around the country. The event was organized by Aalto Debating Society and Helsinki Debating Society. The University of Oulu was one of the sponsors for the tournament. Among the others were Helsinki University, The English-Speaking Union, and Richard Lewis.

The motions of the debates were announced in the beginning of each round, and the debaters had 15 minutes to prepare their arguments. The debated topics were mostly based on the Finnish or the European context, such as the state monopoly of alcohol, whether Finland should leave the euro zone, and whether there should be a European Defense Force; meanwhile there were a few topics derived from wider contexts, such as whether health insurance should cover plastic surgery. The judges were from Helsinki University Debating Society, Oulu Debating Club, and Turku Debate Society, and

all of them are long-time debaters with experience acting as a judge. The two debaters from the University of Tampere won the championship after the Grand Final.

‘It is enjoyable’, Lee Yuhsuan and Ayano Nakahodo, the representatives of Oulu Debating Club who participated in the finals, described the whole three days experience “a journey full of challenges and fun”.

The competition was a great chance for the participants to get together and have heated debates and at the same time provide the audiences great opportunities to explore the interesting side of debating.

Oulu Debate Club, the first debate club not only in the University of Oulu but also in Oulu,

has gathered students who are interested in debate from the University of Oulu since January 2011.

After months of practice, they feel that debating provides good opportunities to learn analytical thinking, and to use English more fluently. Their argument skills such as responding to others’ opinions have been improved. All these skills are beneficial to academic work.

Also, debate club is a good place to meet new people and make friends and to catch up with the current hot topics and news. Oulu Debate Club is an open group that welcomes all students who are interested in debating, willing to improve debating skills and meeting more friends.

Ylkkäri and Uuno Oulu Student Magazine Ylkkäri and International Student Newsletter Uuno will be collaborating in the future to deliver English content on the pages of Ylkkäri.

Uuno is a free distribution newsletter leaflet aimed at

foreign students. Uuno’s content is mostly written by exchange students in the University of Oulu.

Here’s a sneak peek of what fruits the labor of cooperation can bring. Interested in writing? Contact kvsihteeri@oyy.fi!

Ayano Nakahodo (left), Martin Pirness, Lee Yu-hsuan and Maxwill Braga

23

TUNTUUKO TUTULTA? 12 500 opiskelijan edunvalvonta- ja palvelujärjestö etsii nuorekkaaseen joukkoonsa lisävahvistukseksi

Tänäkään talvena ei pelkällä opintotuella elä…

JÄRJESTÖ- JA HALLINTOSIHTEERIÄ

…mutta meillä voit tehdä opiskelujen ohella ilta- ja osa-aikatyötä oman valintasi mukaan, ja hankkia possulle täytettä!

vakituiseen täysipäiväiseen työsuhteeseen.

Oletko sosiaalinen ja erinomaisilla vuorovaikutustaidoilla varustettu organisaattori ja järjestötoimija, joka hetkessä ratkaisee ongelman kuin ongelman?

Takuu-/provisiopalkka, joten pääset itse vaikuttamaan palkkaasi! Tilipussi kahden viikon välein.

Tämä on loistava tilaisuus päästä mukaan reippaaseen organisaatioomme.

Lisätietoja työstä www.oyy.fi/JHS

SOITA JA KYSY LISÄÄ!

Veijo Fröjd, puh. 045 7731 3859 Kirkkokatu 17 C 28 90100 Oulu www.sm-mega.fi Suoramarkkinointi Mega Oy on vuonna 1986 perustettu Suomen johtava telemarkkinointiyritys.

Toimimme 16 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Kuulumme Talentum-konserniin (www.talentum.fi).