Termit tutuksi: EU:n kestävän rahoituksen taksonomia

Teksti: Henna Sundqvist-Andberg, VTT Package-Heroes-hanke www.packageheroes.fi Kuva: Mostphotos Tällä palstalla selvitetään, mitä pakkausalalla usein käytettävät termit tarkoittavat. Onko mielessäsi jokin sana, jonka merkityksen haluaisit tietää? Kerro siitä meille osoitteella johanna.nikunen@pakkaus.com ja etsimme alan parhaan asiantuntijan vastaamaan.

EU:n kestävän rahoituksen taksonomia

Kestävän rahoituksen taksonomia on luokittelujärjestelmä, jolla EU pyrkii tukemaan Vihreän kehityksen ohjelman ympäristötavoitteiden toteuttamista eli edistämään vihreää siirtymää kohti resurssitehokasta, resilienttia ja vähähiilistä taloutta. Taksonomian tavoitteena on luoda yhteiset kriteerit ilmaston ja ympäristön kannalta kestävälle taloudelliselle toiminnalle. Taksonomian lähtökohtana on tunnistaa kestävä toiminta muusta taloudellisesta toiminnasta mikä sisältää ympäristön kannalta haitallisen toiminnan, neutraalin toiminnan sekä toiminnan, jota ei vielä toistaiseksi pystytä luokittelemaan. Ajatuksena on, että yhteiset kestävyyskriteerit hillitsevät yritysten katteettomia ympäristölupauksia eli viherpesua.

Kestävyyskriteerit kohdistuvat kuuteen teemaan, joita ovat 1. ilmastonmuutoksen hillintä, 2.ilmastonmuutokseen sopeutuminen, 3.vesivarojen ja merten kestävä käyttö ja suojelu, 4.siirtymä kiertotalouteen, 5.saastumisen ehkäiseminen ja 6.biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Taksonomia-asetus julkaistiin heinäkuussa 2020, ja tänä vuonna Euroopan komissio julkaisi ensimmäiset tarkemmat kriteerit, jotka kohdistuivat ilmastotoimille. Tulevina vuosina komissio kehittää kriteeristöt neljälle muulle kestävyysteemalle. Kestävän rahoituksen taksonomian pyrkii huomiomaan tuoreen tutkimustiedon sekä teknologioiden kehittymisen, ja siten tukemaan EU:n näyttöön perustuvaa päätöksentekoa.

Mitä tämä asetus merkitsee yrityksille? Taksonomia-asetus ei suoraan kosketa kaikkea yritystoimintaa. Nykyisellään asetus kohdistuu jäsenmaihin, suuryrityksiin ja rahoituslaitoksiin. Esimerkiksi suurten yritysten tulee jatkossa raportoida, mikä osa niiden liiketoiminnasta on ympäristön kannalta kestävän toiminnan mukaista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimijoiden tulee osoittaa, että liiketoiminta edistää merkittävästi vähintään yhtä viidestä ympäristötavoitteesta. Jotta taloudellinen toiminta voidaan luokitella ympäristön kannalta kestäväksi, se ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa muiden tavoitteiden toteutumiselle. Yritykset voivat hyötyä taksonomiasta siten, että se edistää ympäristötavoitteita tukevien investointien toteuttamista.

Ilmastotoimien osalta kriteerejä ehdotetaan yhdeksälle sektorille, joista esimerkkeinä metsätalous, energiasektori sekä valmistava teollisuus. Vaikka taksonomia ei suoraan kosketa kaikkea yritystoimintaa, on oletettavaa, että nämä kriteerit tulevat tulevaisuudessa vaikuttamaan muuhunkin EU-säätelyyn. Erityisesti pakkausalan toimijoiden näkökulmasta kiertotaloutta, biodiversiteettiä, sekä saastumisen ehkäisyä koskevat tekniset kestävyyskriteerit tulevat varsin todennäköisesti vaikuttamaan yritystoimintaan, joten toimijoiden on hyvä seurata aktiivisesti taksonomian etenemistä.