Klassikot: Princess Nine – mimmit pelaa

Princess Nine

Mimmit pelaa

Vaikka urheilu-animet ovat suuressa suosiossa, on tyttöjen urheiluun keskittyviä anime-sarjoja edelleen ikävän vähän. Näistä harvoista sarjoista moni keskittyy japanilaisten rakastamaan baseballiin, ehkä tunnetuimpina esimerkkeinä Taishou Baseball Girls ja kevään 2019 anime Cinderella Nine. Jos baseball-kentälle kaipaa tyttöenergiaa vielä lisää, löytyy 90-luvulta tutustumisen arvoinen anime nimeltä Princess Nine.

Princess Nine on Phoenix Entertainmentin ensimmäinen TV-originaalianime, jota näytettiin 26 jakson verran vuonna 1998. Sarjan alkuperäinen luoja on Kensei Date. Ohjauspuikoista piti kiinni Tomomi Mochizuki, joka myöhemmin palasi baseballin pariin vuoden 2016 Battery-animen merkeissä. Vaikka ADV Films toi Princess Ninen Pohjois-Amerikkaan 2000-luvun alussa ja Right Stuf Inc. uudelleenjulkaisi sarjan vuonna 2014, on se silti jäänyt melko tuntemattomaksi.

Pääosassa on Ryou Hayakawa, 15-vuotias tyttö, jonka sanotaan perineen edesmenneen isänsä syöttötaidot. Vapaa-aikanaan Ryou auttelee paikallista harrastelija joukkuetta ja niittää mainetta syötöillään, joihin edes aikuiset miehet eivät osu. Ryou aikoo peruskoulun jälkeen jäädä kotiin auttamaan äitiään oden-kaupan kanssa, mutta suunnitelmiin tulee muutos, kun hän saa kutsun Kisaragin tyttölukioon. Koulun rehtori Keiko Himuro on päättänyt koota koululle oman baseball-joukkueen ja Ryou syöttötaitoineen olisi siihen täydellinen lisä.

Rehtorin unelmana on saada joukkue lukioiden välisiin baseball-mestaruusotteluihin. Isoin mutka matkassa on se, että sääntöjen mukaan tytöillä ei ole asiaa baseball-kisoihin. Muiden estelyistä välittämättä rehtori Himuro kuitenkin aloittaa joukkueen kokoamisen. Avuksi pelaajien värväämiseen ja joukkuetta valmentamaan palkataan viinaan menevä setäukko Shinsaku Kido, jonka valmennustaitoihin kukaan ei oikein luota. Animen alkupuolisko koostuu pitkälti tiimin kasaamisesta.

Princess Ninessa on todella monipuolinen hahmokaarti. Joukkueeseen rekrytoidaan muun muassa koulunsa keskeyttänyt rettelöitsijä Seira Morimura, aiemmin poikien joukkueessa pelannut Koharu Hotta ja kookas mutta ujo judoka Mao Daidouji. Tiimiin liittyy myös manageri Nene Mouri, joka hyvin samastuttavasti on oppinut kaiken baseballista lukemalla urheilu-mangaa. Isomman juonikaaren muodostaa rehtorin tyttären, lahjakkaan tennistähti Izumi Himuron, taivuttelu mukaan baseball-joukkueeseen.

Ryou Hayakawa (vas.) ja rehtorin tytär Izumi Himuro kisaavat samasta pojasta.

Princess Nine loistaa erityisesti tiimihengen ja urheilun kuvauksella. Onkin sääli, miten paljon päälleliimatun tuntuista draamaa animeen on sisällytetty. Erityisesti Ryoun, Izumin ja Hirokin kolmiodraama on varsin puisevaa seurattavaa. Hiroki on tyypillinen shoujo-sarjan ihastus: suosittu poika, joka rasittavuuksiin asti kiusoittelee päähenkilötyttöä. Syntyy paljon väärinkäsityksiä, joilla viedään ruutuaikaa pois urheilulta. Ryouja Izumi taas eivät millään tule toimeen yhteisen ihastuksen kohteensa takia. Sitä on ikävä katsoa, koska molemmat ovat samassa joukkueessa ja heidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Romanssi-animeista kiinnostuneille on yllin kyllin laadukkaampaakin katsottavaa, joten Princess Ninen toivoisi keskittyvän pelkästään urheiluun – erityisesti, koska tyttöjen urheilusta kertovia animeita on niin vähän.

Erikoista muihin urheilusarjoihin verrattuna on se, että tytöt pelaavat poikien joukkueita vastaan. Tyttöjen kokemaa vähättelyä näytetään jatkuvasti, mutta katsoja pääsee myös riemuitsemaan tyttöjoukkueen piestessä vastustajia kentällä. Unelmien Koushien alkaa näkyä horisontissa, kun lupa tyttöjoukkueen osallistumiseen myönnetään vihdoin.

Sarjassa voi nähdä teeman tasa-arvosta. Sen lisäksi, että baseball-joukkueen tytöille kuittaillaan jatkuvasti, myös koulun rehtori joutuu miesvaltaisen hallituksen kyseenalaistamaksi. Mukaan on ehkä liiaksikin sisällytetty ikäviä mieshahmoja, koska toisinaan sarja tuntuu kovin lannistavalta. Tiimin valmentaja Kido on myös melko kyseenalainen hahmo nykykatsojan näkökulmasta. Pervo häiskä on jo vanhentunut hahmotyyppi, joka tekee olon epämukavaksi muuten viattomassa sarjassa.

Nykykatsojalle Princess Nine voikin siis monilta elementeiltään vaikuttaa vanhentuneelta. Urheiluanimaatiossa on toistoa, eikä laatu ylipäätään ole korkeinta mahdollista. Tekniset puutteet korostuvat viime vuosien hiottuihin urheilusarjoihin tottuneiden silmissä. Ysärityylillä on kuitenkin oma nostalgiaviehätyksensä, joka siivittää Kisaragin tiimin tarinasta nauttimista myös tällä vuosikymmenellä.

Sini Laine

Princess Nine on parhaimmillaan kuvatessaan urheilua ja tiimihenkeä.