3 minute read
Ennakkokatsauksessa Vladlove
Ennakkokatsauksessa Vladlove
Tyttö ja vampyyri
Mitsugu Bamba on 14-vuotias lukiolaistyttö, jolla on erikoinen intohimo. Erittäin harvinaisen verityyppinsä ansiosta hän on luonut pakkomielteen verenluovutukseen. Eräänä päivänä Mitsugu törmää kauniiseen, mutta hyvin kalpeaan, eurooppalaiseen tyttöön. Vieras tyttö, Mai, paljastuu ikivanhan transylvanialaisen vampyyrisuvun jälkeläiseksi. Mitsugu ottaa Main luokseen asumaan ja lupaa auttaa hyvin ujoa vampyyrineitiä löytämään ravintoa.
Vladlove on Mamoru Oshiin uusi sarja. Se seuraa lukioikäisten tyttöjen hullunkurista suhdetta nuoreen vampyyriin. Ghost in the Shellin luoneen Oshiin lisäksi Vladloven parissa työskentelee liuta muita tunnettuja animaatioveteraaneja. Sarjaa ohjaa Junji Nishimura, joka on tunnettu työstään Urusei yatsura -anime-adaptaation parissa. Kenji Kawai, joka on pitkään työskennellyt Oshiin kanssa, vastaa odotetusti musiikeista.
Erilaiset vampyyrihahmot ovat suosittuja japanilaisessa populaarikulttuurissa. Aivan kuten Vladloven Mai, näihin yliluonnollisiin hahmoihin on usein liitetty eurooppalaisuus tavalla tai toisella. Eurooppalainen eksotiikka vahvistaa hahmojen vierauden tunnetta, joka on ollut aina yksi olennaisimmista vampyyrien piirteistä. Vieraannuttamisen ja toiseuttamisen mekanismina toimimisen lisäksi eurooppalaisuus on tietenkin suora viittaus populaarikulttuurin historiaan: vampyyrit ovat mytologialtaan perinteisesti eurooppalaisia. Vampyyrit eivät sellaisenaan kuulu japanilaiseen kansanperinteeseen.
Vampyyrit ovat syntyneet eurooppalaisessa kulttuurihistoriallisessa kontekstissa ja vakiintuneet kuluttajille tutuiksi kirjallisuuden hirviöhahmoiksi 1800-luvun aikana Polidorin ja Stokerin goottilaisten romaanien kautta. Vampyyrit edustivat aluksi ulkopuolista uhkaa kristilliselle yhteiskunnalle ja arvoille. Ne olivat paheellisia hirviöitä, synnin ruumiillistumia, joita tuli pelätä. Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla vampyyrikuvasto alkoi muuttua. Toisen maailmansodan jälkeinen maailma näki vampyyrit hurmaavina ja kultturelleina hahmoina, jotka pystyivät liikkumaan yhteiskunnan ja sen sosiaalisten luokka-asetelmien ulkopuolella. Vampyyri muuttui pelätystä hirviöstä ihannoiduksi kapinalliseksi.
Japaniin vampyyrit saapuivat Meiji-restauraation myötä maan avatessa satamansa länsimaille. Tätä ennen Japanissa tunnettiin kyuuketsuki, joka kirjaimellisesti tarkoittaa “vertaimevää paholaista (oni)”. Kuten muut onit, myös kyuuketsuki muistutti enemmän eläimellistä demonia kuin länsimaissa tunnettua herrasmieshirviötä. 1700-luvulla tehty puupiirros kuvaa kyuuketsukin karvaisena peikkomaisena olentona, joka asuu luolassa eläinten luiden saartamana. Länsimaisen kulttuurin saadessa vahvemman jalansijan japanilaisessa yhteiskunnassa myös kyuuketsuki alkoi muistuttaa pikkuhiljaa eurooppalaista vastinettaan.
Vampyyritarinoita käsittelevässä tutkimuksessaan Yoshitaka Inoue mainitsee, että japanilainen vampyyrinarratiivi vakiintui vasta 1970-luvulla Moto Hagion shoujo-mangan The Poe Clanin myötä. Hagio oli ottanut paljon vaikutteita eurooppalaisesta kirjallisuudesta teokseensa, myös vampyyreihinsa. Hän kuitenkin jätti kokonaan synnin käsitteen pois. ”Synnittömyys” onkin yksi suurimmista eroavaisuuksista japanilaisten ja länsimaisten vampyyrinarratiivien välillä.
The Poe Clania seurasi 1980-luvun Vampire Hunter D, josta tehtiin myöhemmin muun muassa anime-sovitus. Hideyuki Kikuchin kirjoittama romaanisarja seurasi Hagion jalanjäljissä ja loi aivan uudenlaista vampyyrikuvastoa kuitenkaan irtautumatta kokonaan aiemmasta perinteestä. Niin Kikuchin kuin Hagion luomat vampyyriolennot ovat yksinäisiä hahmoja, jotka on vapautettu binäärisestä hyvän ja pahan asetelmasta. 2000-luvulla tunnettuja ja tutustumisen arvoisia vampyyriaiheisia teoksia ovat olleet esimerkiksi Kouta Hiranon väkivaltainen fantasia Hellsing, Matsuri Hinon romanttinen shoujo Vampire Knight ja Takaya Kagamin post-apokalyptinen shounen-sarja Owari no Seraph.
Syyskaudella alkava Oshiin kirjoittama Vladlove poikkeaa tyypillisestä vampyyritarinasta genrensä puolesta. Synkästä ja dramaattisesta kuvastosta huolimatta Vladlove edustaa komedia- ja slice-of-life -genrejä ennakkotietojen perusteella. Tämäkään sarja ei kuitenkaan ole täysin hylännyt vampyyritarinoiden peruselementtejä.
Vampyyritarinoille hyvin oleellista on kumppanuuden kaipaus ja etsintä. Vampyyrien sielunkumppanit voivat olla joko ihmisiä tai ei-inhimillisiä olentoja. Myös heteronormatiivisuudesta poikkeaminen on aina ollut oleellinen osa vampyyrien identiteettiä. Vladlovessa kumppanuutta edustaa Main ja Mitsugun välinen ystävyys. Oshii on jättänyt pojat marginaaliin ja nostanut sarjan päähahmoiksi vain tyttöjä, mikä on linjassa vampyyrigenren heteronormatiivisuutta rikkovien konventioiden kanssa.
Kahdentoista jakson pituisen komediasarjan oli tarkoitus kuulua kevään 2020 ohjelmistoon, mutta vallitsevan pandemian vuoksi sarja siirrettiin syyskaudelle. Toukokuun alkupuolella Oshii ilmoitti, että jatkuva COVID-19 -tilanne on jatkanut tuotannon hankaloittamista. Tarkkaa ajankohtaa Vladloven julkaisulle ei lehden painohetkellä ole vahvistettu. Anime jää siis odottelemaan, millaiseen muotoon Oshii lopulta vampyyrinsä taivuttaa.
