1 minute read
Lokakuun pääkirjoitus: Naruton hinta
Naruton hinta
Kun ilmastonmuutos sulattaa talvet ja kuivattaa kesät, japanisti saattaa tuumia: Jos lentomatkoja itään on jo karsinut, eikö jäljelle jää ympäristön kannalta mukavaa aineetonta harrastamista?
Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, vastaus on “ei”.
Vaikka vedettäisiin mutkaa suoraksi ja unohdettaisiin figuurit ja Made in China -oheistuotteet, joiden rahtauttaminen tuottaa päästöjä ja pakkausmateriaaleja, jäljelle jää 2000-luvun salakavalin ympäristömörkö: Internet.
Rajattomien datayhteyksien vuoksi suomalaiset striimaavat videoita päätähuimaavaa tahtia. Liikenne- ja viestintäministeriön tietojen mukaan vuonna 2017 Suomessa datan käyttö mobiililiittymää kohden oli 15,45 gigatavua kuukaudessa. Japani-harrastajilla verkko laulaa: musiikkia, animea ja pelejä seilaa data-aalloilla tuntitolkulla viikossa.
Tämä aineeton osa harrastusta vaikuttaa harmittomalta, mutta oheistuotteiden tapaan näkymättömien gigatavujen taustalla on paljon järeää saastuttavaa teollisuutta. Striimaaminen edellyttää datakeskuksia, jotka kuluttavat valtavat määrät energiaa palvelinten jäähdyttämiseen – energiaa, jonka tuottaminen tuottaa myös hiilidioksidipäästöjä. Datakeskusten tieltä on saatettu raivata hiilinieluina toimivia vanhoja metsiä, mikä tuo yhtälöön mukaan lajikadon.
Oma lukunsa on tietotekniikka. Laitteiden materiaalit päätyvät Suomessa huonosti kiertoon, sillä suomalaiset mieluummin säilövät vanhat puhelimensa kuin vievät ne kierrätettäviksi.
Yhtäkkiä yksi ruuhkabussissa älypuhelimella striimattu jakso Narutoa on arvokas.
Tässä numerossa mietimmekin ympäristöä, ihmistä, meitä. Ehkä numeromme synkistää, sillä vastauksia meillä ei ole. Kun ongelmat tehdään näkyviksi, niihin on kuitenkin mahdollista yrittää puuttua. Vaikka Naruto kerrallaan.
