1 minute read
Syyskuun pääkirjoitus: Ylös juoksuhaudoista
Ylös juoksuhaudoista
Mitä lähemmäs tulemme uuden konsolisukupolven saapumista, sitä erikoisemmalta sen alkuasetelma omaan korvaani kuulostaa. Vielä muutama kuukausi sitten keskustelupalstoilla vertailtiin teraflopseja hampaat irvessä, mutta nyt Xbox-pomo Phil Spencer on ilmoittanut, etteivät uuden konsolin myyntiluvut edes kiinnosta Microsoftia. Millaista konsolisodankäyntiä se sellainen on?
Irvailut sikseen. Omasta mielestäni on ennen kaikkea tervettä, että konsolikenttien kolme avainpeluria ovat vuosien hakemisen jälkeen vihdoin löytämässä omat paikkansa. Nintendo ei toki ole pelannut muiden kanssa samaa peliä enää pitkään aikaan, mutta nyt Microsoftkin näyttäisi panostavan muurien pystyttämisen sijaan pikemminkin alustarajojen häivyttämiseen. Sonyn taktiikka vaikuttaa kovine yksinoikeuksineen ja tuhteine spekseineen pitkälti samalta kuin PlayStation 4:llä, mutta se toisaalta toimi yhtiön kannalta mainiosti nykyisessä sukupolvessa.
Siitä on luonnollisesti hyötyä kaikille, että kukin kolmesta konsolijätistä keskittyy vihdoin pitkälti omaan tekemiseensä. Vaikka päättyvän sukupolven alkutahteja säestänyt avoin nokittelu konsolivalmistajien välillä oli varsin hauskaa seurattavaa, pelimarkkinat ovat aidosti niin jättimäiset, että niille mahtuu mukavasti kyllä useampikin tekijä. On oikeastaan suorastaan omituista, että vasta nyt on tajuttu lähteä kaivertamaan jokaiselle omaa koloa sen sijaan, että kaikki yrittävät kömpiä kerralla samaan luolaan.
Varsinkin me pelaajat olemme tässä asetelmassa kiistatta voittajia, sillä kolmikolla tuntuu viimein olevan selvät sävelet sen suhteen, mitä mikäkin tarjoaa ja kenelle. Valintojen tekeminen on helpompaa kuluttajallekin, kun erot vaihtoehtojen välillä ovat selkeät. Koskaan ennen ei ole ollut tarjolla näin monia erilaisia tapoja olla peliharrastaja, ja se vaikuttaa positiivisesti myös siihen, kuinka laajasti pelit yleisöään tavoittavat.
Saa nähdä, kauanko kestää, että vahvasti kuppikunnittuneet pelaajat itse havahtuvat tähän todellisuuteen. Nettiöyhöttäjät ovat toki torakkaakin sisukkaampi elämänmuoto, mutta voisi kuvitella, että turha rähinä vähenisi, kun helppoja vertailukohtia ei enää niinkään ole. Eihän nimittäin mitään tule sellaisesta sodasta, jossa osapuolet seisovat selät vastakkain ampumassa ilmaan.
