Pieksämäen urheilulehden 69. numero 09 / 03 / 2020
PIEKSÄMÄEN KANOOTTISEURA 40 VUOTTA
SIVU 2
JUDO RANTAUTUU PIEKSÄMÄELLE SIVU 8
TSEMPPILÄINEN HYMYSUU, KESÄLOMALLE AJAUTUU SIVU 17
PISABAN PELAAJAESITTELYSSÄ: TONI LINTU SIVU 26
PIEKSÄMÄEN KANOOTTISEURA 40 VUOTTA Pieksämäen Kanoottiseura ry. on perustettu joulukuussa 1979. Perustajajäseniä ovat Jussi Itkonen, Hannu Karppinen, Juhani Keinonen, Pekka Kojo, Jukka Kujala, Timo Kujala ja Eila Paappanen. Säännöissä on seuran tarkoitukseksi määritelty melonnan ja kanoottiretkeilyn tunnetuksi tekeminen sekä alan harrastajien yhdyssiteenä toimiminen paikkakunnalla. Toimintaa on kehitetty vuosien saatossa aktiivisten jäsenten ja mahtavien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kanoottiseuran toimintaan kuuluu nykypäivänä kanoottien vuokraus kesäkaudella, kanoottipoolo talvella uimahallissa ja kesäisin Pieksänjärvellä. Keväisin seuran jäsenet käyvät raivaamassa Pieksämäen lähiseudun jokia melontakuntoon. Seura tekee aktiivista yhteistyötä Pieksämäen kaupungin, seurakunnan, oppilaitosten, yritysten ja eri yhdistysten kanssa järjestämällä mm. tyhy-toimintaa ja osallistumalla koululaisille suunnattuihin liikuntatapahtumiin. Kesäisin kanoottiseura tarjoaa kaupunkilaisille mahdollisuuden ilmaiseen melontaan Pieksänjärvellä yhtenä iltana viikossa. Paikalla on seuran jäseniä, jotka ohjaavat ja opastavat innokkaita melonnan saloihin. Seurassa on myös aktiivisia koskimelojia joiden matkaan lajista innostuneet ovat tervetulleita. Seura tukee jäseniensä osallistumista erilaisiin melontakisoihin ja tapahtumiin.
Kesäisin järjestetään melontaretkiä. Yhdeksi perinteeksi on muodostunut kanoottiretki yhdessä Vaalijalan kuntayhtymän vapaa-aika jaoston ja Pieksän Ladun kanssa. Huhti-toukokuussa järjestetään melontakurssi yhdessä Seutuopiston kanssa. Seuran 40-vuotisjuhlaa vietettiin lauantaina 7.3.2020 Partaharjussa. Juhla avattiin yhteislaululla, perinteisellä kanoottilaululla. 10 viimeistä vuotta seuran puheenjohtajana toiminut Sirpa Öster piti tervetuliaispuheen, jossa toivotettiin tervetulleeksi niin perustajajäsenet, yhteistyökumppanit kuin seuran jäsenet. Hän kertoi seuran tämän päivän toiminnasta. Tämän jälkeen yhdistyksen rahastonhoitaja Riikka Suhonen jakoi Suomen Melonta- ja Soutuliiton myöntämät ansiomerkit. Kultaisen ansiomerkin saivat Juhani Keinonen ja Markku Itkonen. Hopeinen ansiomerkki jaettiin Maritta Hämäläiselle ja Tapio Tarkiaiselle. Pronssisen ansiomerkin sai Sirpa Öster. Suomen Melonta- ja Soutuliitto myönsi pinssin seuraaville henkilöille: Mikko Elomaa, Heikki Holopainen, Juha Häkkilä, Sami Kokki, Jussi Lyyra ja Mika Oksanen. Tämän jälkeen oli yhteistyökumppaneiden tervehdysten vuoro. Seuraa muistivat Kallan Melojat, Pieksämäen Seudun Liikunta, Pieksän Latu sekä henkilöt jotka eivät paikan päälle päässeet.
Juhani Keinonen kertoi seuran historiasta kuten perustamisesta, hallinnosta, jäsenistöstä, eri melontalajien harrastamisesta, koulutuksesta, kalustosta, varastotiloista, taloudesta ja markkinoinnista. Rehtori Asko Hankilanoja piti juhlapuheen kertoen Vedenjakajan vesistön tarinaa. Musiikista vastasivat Jukka Viljakainen ja Pieksän Pelimannit. Lopuksi nautittiin herkullisesta ruokatarjoilusta ja mukavasta yhdessäolosta, joka on ollut seuran kulmakivi vuosia. Kirjoittanut Emma Malkamäki
• NETTISIVUT • LOGOT • ESITTEET • SOME • KOULUTUKSET •
, e e k Räi
mutta mahottoman miellyttävä mainostoimisto. JOKAISESSA JOUKKUEESSA TARVITAAN JOKU, JOKA OSAA
MARKKINOIDA.
OTA RÄIKEE TIIMIIN! Autamme luomaan brändin, joka muistetaan. Räikee Oy Keskuskatu 6-10 76100 Pieksämäki
020 730 1940 raikee.fi asiakaspalvelu@raikee.fi
BALTIC SEA OPEN 7.3.2020 Judon Baltic Sea Champioships kokosi lähes 400 judokaa Orimattilaan 7.3.2020. Osallistujissa oli 7 eri kansalaisuutta. Paikalle oli saavuttu lähes kaikista Itämeren ympäristön maista, kaukaisimmat olivat tulleet Israelista. Pieksämäeltä lähdettiin matkaan pikkubussilla jo aamulla klo 5 aikoihin. Alle 18 vuotiaat aloittelivat matsaamisen jo hyvissä ajoin heti aamusta. Pikadonista lähdettiin ensi kertaa näihin kansainvälisiin kisoihin tämän hetken nuorten kilpailijoiden kanssa. Joona Tahvonen P1860 oli ensikertalainen näin isoissa kisoissa. Joona esittikin hyviä otteita tatamilla, ne ei tällä kertaa riittäneet alkusarjasta jatkoon. Aatu Hynninen lähti hakemaan hyvää kokemusta ja totesikin mennessä, että yksi voitto olisi jo tyydyttävä kovassa M21 -81 sarjassa. Aatun ottelut eteni ekan matsitappion jälkeen aina keräilyerien onnistumisen kautta pronssimatsiin asti. Santeri Hakkarainen vei sen kuitenkin nimiinsä Aatun jäädessä mitalipallin ulkopuolelle.
Arttu Hynninen otteli M21 +100 sarjassa, jossa oli osanottajia suomen lisäksi venäjältä ja virosta. Sarja oli hyvin tasainen, voitot ja tappiot meni ristiin. Tällä kertaa 2 voittoa ja 2 tappiota riitti pronssille asti. Viimeisessä matsissa oli mahdollista ratkaista koko ottelusarja nimiinsä, mutta siihen ei rahkeet flunssa toipilaalla ihan riittäneet. Aleksi Kirjavaisen sarjan M-81 ottelut alkoivat vasta illalla. Aikataulut ei pitäneet ja päivä venyi super pitkäksi. Aleksi kävi hakemassa kokemusta kahdesta ottelusta häviten ne molemmat. Paluumatkalla vielä käytiin läpi päivän antia ja todettiin yhdessä, että päivä oli pitkä mutta antoisa. Jokainen judoka on taas monta kokemusta rikkaampi. Tulokset: https://judoshiai.judoliitto.fi/tulokset.php?id=335 Maarit, Judoseura Pikadon
EIRA KÄHKÖSEN ARKISTOSTA: JUDO RANTAUTUU PIEKSÄMÄELLE Yhden Pieksämäen judotoiminnan ”kantaisän”, Harri Ikäläisen ensimmäiset muisti-kuvat judosta ajoittuvat vuosien 1963-64 tienoille. Partiolaisten kokous oli pidetty silloisen tavara-aseman yläkerrassa, jossa oli ollut pinossa säkkikankaalla päällystettyjä ja laudoilla pohjasta vahvistettuja patjoja. Joku oli tiennyt niiden olevan judoharjit-telussa käytettyjä mattoja. Asialla lienee ollut silloinen judoaktiivi Pertti Ruosaari, josta en valitettavasti ole tietoa löytänyt. Ensimmäinen varsinainen kosketus lajiin tuli Ikäläisellä muutama vuosi myöhemmin, kun hän huomasi lyseon ilmoitustaululla lapun, joka kertoi lyseon judokerhon ottavan uusia jäseniä. Harjoituksia veti keltavöinen Tapio Poutiainen ja tatamin virkaa palvelivat voimistelumatot. Tuolloinen voimistelunopettaja Juhani Halonen toimi judokerhon kuraattorina. Varsinainen judokerhotoiminta alkoi kuitenkin vasta, kun Tapio Poutiainen sai siirrettyä toiminnan vasta valmistuneeseen Laaksotien väestösuojaan, jossa Pieksämäen Pyrinnön painijaostolla oli pienehkö harjoittelutila painimattoineen. Tämä tapahtui Ikäläisen muistin mukaan joskus v.1967 paikkeilla, tällöin myös Ikäläinen osallistui harjoitusten vetoon. Judoharjoittelu ei siis tapahtunut enää lyseon judo-kerhotoimintana vaan täysin ”villinä ja vapaana”. Tämä ”mystisen itämaisen” lajin harjoittelu ”maan alla” väestösuojassa oli omiaan lisäämään lajiin liittyvää salaperäisyyttä. Tämä houkutti paikalle uteliaita nuorukaisia, joista yksi oli Erkki Kokkonen, tulevan seuran kannalta varmasti yksi merkittävimmistä henkilöistä (nykyinen Suomen Judoliiton puheenjohtaja). Tämä oli judotoiminnan alkutaipaleessa jakso, joka päättyi Tapio Poutiaisen muutettua lyseon jälkeen Jyväskylään. Oli aika katsoa eteenpäin.
Vastuu toiminnasta lankesi Ikäläiselle, joka ryhtyi organisoimaan toimintaa seuramuotoiseksi. Yhdistyksen perustaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska kaikki harrastajat olivat alaikäisiä eivätkä he onnistuneet saamaan ketään täysi-ikäistä edes nimenkirjoittajaksi. Nimi ”Pikadon” seuralle kyllä jo keksittiin Vuodet Vierivät -nimisestä historian kirjasta, se oli japania ja kuvasti äärimmäistä voimaa ja räjähtävyyttä. Tällä nimellä oli oma merkityksensä japanilaisessa kulttuurissa, viitaten Hiroshiman atomipommiin, tätä eivät nuoret miehet silloin osanneet ajatella. Tähän liittyen nimivalinnasta vuosien saatossa kuultiin jonkin verran kritiikkiä ulkopuoliselta taholta. Vaikka seura ei vielä ollutkaan virallisesti rekisteröity, toiminta oli aktiivista niin harjoittelun kun muunkin toiminnan osalta. Itse asiassa ”Pikadon” oli ensiksi seuralle 1969 tehdyn oman lehden nimi, lehteä tehtiin tietysti ajan tyylin mukaisesti käsin, yksi kappale jota kierrätettiin kaverilta toiselle. Se oli tiettävästi silloin ainut suomalainen ”judolehti” (”säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvä”). Innostusta ja yhteishenkeä kuvaa myös seuralle kehitetty ensimmäinen seurapusero (siis jo ennen rekisteröitymistä). Koska rekisteröityminen ei siis täysi-ikäisten puuttuessa onnistunut, porukka yritti myös liittyä paikallisen yleisurheiluseuran Pieksämäen Veikkojen judojaostoksi. Ajatus tyrmättiin PiVe:n puolelta, koska lajia pidettiin liian eksoottisena heidän toimintaprofiiliinsa. Tätä on myöhemmin pidetty hyvänä asiana judotoiminnan kannalta, koska kehittymismahdollisuudet tuskin olisivat olleet niin avoinna, kuin erikoisseurana ja ”omana herrana” oli mahdollista.
Pikadon r.y. 24.3.vuonna 1972 Ratkaiseva tilaisuus tuli TUK:n muodossa. Luultavasti Judoliiton vanhan Ippon-lehden välityksellä oli levinnyt tieto, että Pieksämäellä olisi valmis seura rekisteröitäväksi ja TUK:N puuhamiehet hankkivat Pieksämäeltä tarvittavat nimenkirjoittajat ja näin Pikadonista tuli TUK:lainen seura. Vaikka kerho muuttui virallisesti yhdistykseksi, oli toiminta edelleen hyvin kerhomaista. Toiminta oli hyvin sisäänpäin lämpiävää ja väestönsuojan seinät osaltaan estivät hyvin lajin leviämisen. Seuraa rekisteröitäessä jäsenmäärä oli 29. Muutosten aika Kesällä v. 1974 väestönsuojaan tulvi sadevesi ja seuralle osoitettiin harjoituspaikaksi lopulta urheilutalon näyttämö. Veden runtelemat painimatot kasattiin laidoille, josta ne aina levitettiin harjoituskertaa varten. Vaikka paikka nykyisten vaatimusten mukaan olisi ala-arvoinen, oli se aikaisempaan tilaan verrattuna loistava. Lisäksi nyt oli mahdollista päästä asiallisiin pukeutumis- ja peseytymistiloihin. ”Maanalaisen armeijan” aika oli ohi, nyt judoa harrastettiin siellä, missä oli monien muidenkin lajien harjoitustilat. Tähän vuoteen sattui vielä Harri Ikäläisen (silloin sininen vyö) muutto Helsinkiin opiskelemaan, jolloin vastuu siirtyi vasta kelta- ja oranssivöisille judokoille (mm: Erkki Kokkonen). Judoliiton järjestämissä alueellisilla leireillä ja vyökokeissa saatiin kohotettua taitoja sekä vyö väriä.
Seuran ensimmäinen nousuvaihe alkoi heti muuton jälkeen, innokkaita judokoita tuli kokoajan lisää. TUK:lta saatiin oikeat olkitatamit vuokralle 1976, ja sittemmin lunastettua omiksi kaupungin avulla. Omien judoleirien järjestäminen ja osallistuminen muualla järjestetyille leireille sekä kilpailutoiminnan aloittaminen myös lisäsivät lajin harrastajien määrää. Silloisena TUK: n seurana onnistuttiin saamaan yhteys TUK:n judovalmentajaan Kari Johanssoniin, jonka pitämien leirien ja antamien oppien oli varmasti suuri merkitys seuran kilpailumenestyksen alkutaipaleella (vuonna 1977 saavutettiin ensimmäiset SM-mitalit). Juuri vuosina 1975-76 peruskursseille tuli siihen asti suurimmat osanottajamäärät, jokaiselle kurssille osallistui 40-50 judokaa, joista vain osa luonnollisesti jatkoi lajin harrastamista pitempään (Itse aloitin helmikuussa 1976). Vuonna 1975 saatiin myös ensimmäinen kosketus Eurooppa-laiseen judoon, kun Suonenjoelle muuttanut englantilainen Martin Cilvey (2 asteen mustavyö) kävi seuran silloisen puheenjohtajan Hannu Laineen mukana harjoituksissa jakamassa maajoukkuetason oppejaan. Tällöin seuran oma valmennustoiminta oli vielä niin lapsenkengissä, ettei valitettavasti osattu ottaa tästä sitä hyötyä irti, mikä olisi ollut mahdollista. TUK:n järjestämät edustusvalmennusleirit olivat nuoren seuran taloudelle tarpeellisia, sillä nämä olivat seuralle ilmaisia, Judoliiton leireistä jouduttiin maksamaan majoitus ja ruokailut. Vuoden 1978 toimintakertomuksen mukaan seuran jäsenmäärä oli vuoden lopussa 171 jäsentä.
Tämän vuoden ehdoton kohokohta oli kuitenkin oman oikean judosalin (dojo) saaminen vastavalmistunee-seen Pieksämäen Uimahalliin, jossa harjoittelemme edelleen. Seuran varainhankinta oli aktiivista ja monipuolista, erilaiset talkoot ja diskot sekä marjanpoiminnat olivat jatkuvaa lisätyötä harrastajille. Tarrojen ja judopaitojen painatus sekä myynti oli toimintaa, jota tehtiin Suomen judoväelle, liittoa myöten. Porukka oli sama joka myös treenasi ja kilpaili, kaupungin seuratoiminnalle myöntämä avustus oli joitakin satoja markkoja/ vuosi. Toimeliaisuutta ja uskallusta kuvastaa mm. vuosia talkootyöllä pyörinyt elintarvikekioski sekä seuran v.1978 hankkima ”matkailubussi”. Siinä reissattiin ja asuttiin leiri- ja kisamatkat niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Suomen huippuseuraksi 1980–luku oli seuran huippukautta kaikilla seuratoiminnan osaalueilla. Kilpailutoiminnan alueella tällä vuosikymmenellä saavutettiin lähes 100 SM-mitalia, kymmeniä PM ja Skandinavian avointen mitaleja sekä kolme 5.sijaa EM- kisoista. Judoliitto valitsi v. 1984 Pikadonin Suomen parhaaksi judoseuraksi (tällöin Suomessa oli n. 100 rekisteröityä seuraa) ja kärkisijoilla seura oli koko vuosikymmenen. Kriteerit koostuivat juniori-, valmennus- ja kilpailutoiminnasta. Ennakkoluuloton seura järjesti elokuussa v.1984 myös ensimmäisen Kansainvälisen kesäleirinsä, Pikadon Judo Campin, johon saatiin hyvien henkilökohtaisten judosuhteiden kautta arvostettuja huippuvetäjiä ulkomailta, jotka toivat myös koti-maistaan harjoittelijoita mukanaan. Tapahtuma oli alku 11 vuoden putkelle, jonka maine kiiri maailmalle, lisäten harjoittelijoiden tasoa. Ensimmäisen leirin satoa oli myös yhteistyö puolalaisen päävetäjän Adam Adamczykin (olympia- ja MM-mitalisti), joka Pikadonilaisten järjestämänä saatiin
ensin seuran ja sittemmin Itä-Suomen aluevalmentajaksi. Tästä saimme nauttia vuoteen v.1987 saakka, jolloin ”Aatamin” palattua kotimaahansa aluevalmentajaksi valittiin porilanen ”ammattimies” Reino Fagerlud. Seuran edesottamukset herättivät sekä ihastusta, että vihastusta Suomen muissa seuroissa sekä Judoliitossa. Kateus ei ollut tuntematon käsite judotoiminnankaan sisällä. Pikadon oli edelläkävijä monella tavoin, toimintamme oli omantien kulkemista, joka poikkesi usein liiton viitoittamista tavoista ja teistä, tästä seurasi monenlaista epäpuraa vuosien saatossa. Vuosikymmenen lopulla TUL:n ja Judoliiton huonot välit estivät TUL:n seuroja osallistumasta Judoliiton leireille (Pikadonhan oli SVUL.n seura jo silloin), joten esim. Pikadonin leireille osallistuneista TUL:n judokoista jouduttiin tekemään kirjallinen selvitys Judoliitolle. Jämsän(TUL) seurasta mm. pyysivät seuran parhaat judokat Pikadonin edustusoikeutta, tällaisten ongelmien vuoksi. Yleisesti oli näkyvissä kun vuosikymmen lähti loppuaan kohti, että suomalaisessa urheiluelämässä elettiin joka puolella jonkinlaista kriisiä. Vaikka kuntoilu ja terveet elämäntavat olivat päivänsana niin suomalainen urheiluseuratoiminta eli laskukautta ja ”business-maiset” kuntokoulut alkoivat kasvaa, samoin lajien kirjo lisääntyä. Toiminnan hiipuminen Jos edellinen vuosikymmen oli menestystarina vailla vertaa, ainakin Suomen mittapuiden mukaan, niin tuleva 1990–luku oli sinnittelyn aikaa. Merkittävä ja ainutlaatuinen tapahtuma oli kuitenkin Pieksämäellä järjestetyt nuorten judon EM-kilpailut 1991. Ainutlaatuisen niistä teki se, että kilpailut myönnettiin (EJU) yksittäiselle seuralle järjestettäväksi, Suomen Judoliiton kieltäydyttyä järjestämästä niitä. Tämän aikaansaaminen oli pitkä ja hankalakin prosessi, mutta lopputuloksena olivat onnistuneet
ja suurta kiitosta, niin kisailijoilta kuin EJU:n edustajistoltakin, saaneet kisat. Vaikka tämä suurponnistus menikin hyvin, ongelmana oli jo vuosia vaivannut uuden ”judosukupolven” niukkuus. Se aktiivinen porukka, 1970- luvun keskivaiheilta, johon itsekin lukeuduin, oli jo alkanut siirtyä kilpailutoiminnasta ”eläkkeelle” ja uutta yhtä ”sitoutunutta” ja kovatasoista (vai päistä?) ei ollut kehittynyt. Seuran toiminnan aktiiveista iso osa muutti töiden perässä ympäri Suomea. Junioritoimintaa oli kyllä kaiken aikaa kiitettävästi, mutta ”murrosikään” siirryttäessä joukko siirtyi kevyempiin harrastuksiin ja huvituksiin. Oli muodostunut tyhjiö nappuloiden ja konkareiden ikäluokkien väliin. Seuran toiminta alkoi vähitellen olla pelkkää nappula- ja juniorijudoa. Vuosituhannen lopulla aikuisia harjoittelijoita ei montaa lisäkseni näkynyt kuntojudon nimellä pyörivissä harjoituksissa perjantai iltaisin. Seuratoiminnan hiipuminen näkyi kuitenkin ikävästi myös konkreettisesti salitilan pienentämisenä. Uimahallin yhteyteen myöhemmin rakennetun jäähallin rakentamisen yhteydessä salista ”typistettiin” osa kulkuväylän tekemiseen tilasta toiseen. Valoa näkyvissä Uusi vuosituhat on nyt kuitenkin näyttänyt sitkeän toiminnan tuottaneen hedelmää. Runsaiden nappulaharjoitusten lisäksi seurassa on jo n.15 -18 -vuotiaita kilpailu-uransa alkumatkalla olevia nuoria. Kuntojudo toiminta on vihdoin saanut lisäporukkaa sitkeän ”sisäänheitto”politiikan avulla, ja valmennustoimintaan on saatu lisä-voimaa vanhojen ”konkareiden” innostuttua taas mukaan toimintaan. Eira Kähkösen esseestä vuodelta 2010
JOUTSAN HIIHDOT 8.3.2020 Joutsassa päästiin kilpailemaan sunnuntaina erittäin hyvissä olosuhteissa tasokkaat hiihtokilpailut. Joutsan Pommin järjestelyt toimivat upeasti ja hankalasta talvesta huolimatta ladut olivat erittäin hyvässä kunnossa, sää suosi ja ihmiset viihtyivät. Reilu 200 hiihtäjää lähti starttiviivalta nautisekelmaan kilvanhiihdosta. Pieksämäkeläisiä oli paikalla myös taas ilahduttavasti kymmenen hiihtäjää M8 Paulus Kinnunen 2. +40,2 M8 Jouni Leikas 5. +1.07,8 M10 Sampo Heinonen 8. +59,1 N10 Anni Kalilainen 3. +14,0 M12 Jussi Kalilainen 10. +1.20,2 N12 Elina Leikas 9. +2.10,3 N14 Isla Kinnunen 8. +1.02,9 M15 Miska Männynsalo 6. +52,2 N16 Saana Kinnunen 7. +2.04,5 M70 Seppo Väisänen 1. +0,00 Vielä on muutamia kisoja keväällä edessäpäin, mikäli säänhaltijat eivät vielä kesää tee. Mikko Kalilainen
TSEMPPILÄINEN HYMYSUU, KESÄLOMALLE AJAUTUU Tsempin naiset matkasivat viikonloppuna Turkuun ratkaisevaan puolivälieräotteluun voitto alla ensimmäisestä osaottelusta. Pelin henki oli selvä. Voitolla tie vie välieriin, tappiolla pelataan välittömästi ottelun perään ”kultainen erä”, joka ratkaisee otteluparin voittajan. Turku aloitti pelin vahvasti, mutta Tsemppi sai otteen erästä, kiri rinnalle ja ohi erävoittoon. Myös toinen erä alkoi Tsempin tahdissa. Turun Urheiluliiton Tuulettarien periksiantamattomuus tiedettiin Tsempin leirissä kuitenkin varsin hyvin. Se saatiin myöskin kokea jälleen kerran. Tuulettaret otti Tsempin johdon kiinni ja sen jälkeen ottelun kulusta ei ollut enää epäselvyyttä. Tuulettaret syöttivät, nostivat, puolustivat, torjuivat sekä hyökkäsivät Tsemppiä huomattavasti vahvemmin ja veivät ottelun 3-1. Sama tahti jatkui ”kultaisessa erässä” eikä otteluparin voittajasta jäänyt jossiteltavaa. Tsemppi säilytti iloisen peli-ilmeen ja yritti taistella kaikkensa jatkopaikan eteen, mutta Tuulettaret oli vahvempi pelin jokaisella osaalueella. Tuulettaret siis 2-sarjan välieriin ja Tsemppi kesälomalle. Tsemppi saavutti lopulta naisten ylemmässä 2-sarjassa hienon 6.sijan. Elina Heiskanen
SAPAN P15 AVASI HARJOITUSKAUDEN PELIT VOITOLLA SaPan P15 joukkue pelasi sunnuntaina 8.3. kauden ensimmäisen 11vs11 pelin Kuopion Lippumäen palloiluhallissa. Lippumäkeen viime syksynä valmistunut halli on tällä hetkellä paikallisten tietojen mukaan Pohjoismaiden suurin ylipainehalli, joten se tarjosi hulppeat puitteet illan pelille. Täytyy todeta, että Kuopiossa on hienot olosuhteet urheilla. Siellä on oivallettu se, miten tärkeää liikunta on lapsille ja nuorille. Toivottavasti näin tapahtuu joskus Pieksämäelläkin. Harjoituspelin vastustajaksi tuli kotijoukkue KuPS jl/05. Peliin lähdettiin hieman kokeilevalla kokoonpanolla, sillä poissa oli viisi pelaajaa. Apuja saatiin kuitenkin hienosti nuoremmista -06 ja-07 syntyneistä pelureista. Ensimmäinen puoliaika oli tasaista peliä. Ottelun alussa näkyi se, että SaPalla oli ollut taukoa tekonurmipeleistä, kun taas vastustaja on voinut harjoitella hyvissä olosuhteissa läpi talven. SaPan peli oli hieman hermostunutta ja joukkueen pelisysteemi vielä yski. Mutta senhän takia harjoituspelejä pelataankin, että homma saadaan toimimaan. SaPa teki jakson puolivälissä ottelun avausmaalin. Kärjessä hyvän pelin pelannut Riku Manninen pääsi läpiajon ja sijoitti pallon maalivahdin jalkojen välistä maaliin. KuPS pääsi tasoittamaan ennen taukoa rangaistusalueen rajalta lähteneellä kaaripallolla, joka putosi sopivasta SaPan maalin takanurkkaan. Ensimmäisen puoliajan hienoin tilanne nähtiin, kun Riku pääsi yrittämään maalia saksipotkulla. Suoritus oli hieno, mutta pallo meni kuitenkin hieman takatolpan väärältä puolelta. Taukotilanne 1-1.
Tauolla SaPan valmentaja Arttu Kosunen muutti rohkeasti joukkueen taktiikkaa ja pelaajien pelipaikkoja. Ensimmäisen puoliajan 4-2-3-1 muodostelmasta siirryttiin 4-3-3 muodostelmaan. Nämä muutokset sytyttivät joukkueen vahvaan esitykseen, ja toinen puoliaika pelattiin lähes koko ajan KuPSin päädyssä. SaPa sai vastustajan hyökkäyksiin lähdöt kiinni jo omalla hyökkäysalueella. Prässipeli toimi hienosti. Keskikentällä pelanneet Roope Tyrväinen, Elias Orbinski, Arsi Hautsalo sekä Anssi Kovanen riistivät vastustajalta palloja ja käänsivät pelin nopeasti kohti KuPSin maalia. Maalipaikkoja syntyi jopa tuhlattavaksi asti. Toinen jakso menikin SaPalle 0-5 ja näin ollen koko ottelu 1-6. Toisen puoliajan peli osoitti sen, että joukkueessa on potentiaalia kesän peleihin. Toivottavasti pääsemme pian treenaamaan Hiekanpään tekonurmelle.
PISABAN C-JUNIORIT PÄÄTTI KAUDEN TASAPELEIHIN PoNoVo/NST - Pisaba 2-2 ( 0-0,1-1,1-1) Pisaba -TaiKi 2-2 ( 1-0,0-2,1-0) Pisaban C- junioreiden kauden päätösturnaus pelattiin lauantaina Lappeenrannassa. Joukkueella oli mahdollisuus parantaa sijoitusta lohkossa jopa kakkossijaan asti. Lohkon ykkönen jatkaa vielä pelejä ylialueellisessa haastajaturnauksessa ja paikan oli jo itselleen varmistanut Kontiolahden Leba -96. Ensimmäisessä pelissä vastassa oli Lappeenrannan alueen yhdistelmäjoukkue PoNoVo/NST . Tätä kohtaamista juniorit odottivat , koska edellisestä kohtaamisesta oli jäänyt hampaan koloon ja voittoa lähdettiin taisteluasenteella hakemaan . Sairastumiset verottivat joukkuetta ja peliin lähdettiin kahdella pakkiparilla ja kolmella hyökkäysketjulla. Tarkka pelaaminen puolin ja toisin piti maalit puhtaina ja ensimmäinen erä päättyi 0-0. Toisen erän alussa PoNoVo pääsi rokottamaan ylivoimalla ottaen johtopaikan. Ennen erän loppua Pisaba pääsi yrittämään tasoitusta ylivoimalla, mutta ylivoiman alkuun jännitystä toi PoNoVon pääsy alivoimalla karkuun ja Pisaban rikkeestä tuomittu rangaistuslaukaus . Maalivahti Niko Turusen hyvä vastaantulo sotki laukojan suunnitelman ja pallo harhautui sivuun. Pian tämän jälkeen Aapo Hänninen tasoitti ylivoimalla Leevi Matilaisen syötöstä 1-1 .
Kolmannessa erässä Pisaba nousi johtoon Lauri Jäntin onnistuttua katkaisemaan PoNoVon hyökkäyksen ja syötettyä pallon vapaan paikan hakeneelle Taavi Vehviläiselle , joka ei erehtynyt tekopaikan eteen tullessa. Tarkasta pelistä huolimatta PoNoVo onnistui tasoittamaan 2-2 ja lopullisen jännitys näytelmän toi erän loppu, kun Pisaba sai mahdollisuuden yrittää voittoa 49 sekuntia ennen loppua ylivoimalla ja vieläpä viimeiset 13 sekuntia viidellä kolmea vastaan. Hurjasta painostuksesta huolimatta palloa ei maaliin asti enää saatu. ” Ensimmäinen erä oli tunnustelevaa. Molempien joukkueiden otteista huomasi, että pelissä oli panosta. Toisessa erässä isoon osaan nousivat jäähyt. Tarkoituksena oli päästä hieman vastustajan ihon alle ja siinä onnistuttiinkin. Kolmas erä oli todellista vääntöä. Harmittavasti kaveri pääsi tasoihin reilu kolme minuuttia ennen loppua. Viimeisellä minuutilla Taavi (Vehviläinen) kilautti vielä ylärimaan, mutta ei.” kertoi valmentaja Timo Natunen pelin jälkeen. Toisessa pelissä kohdattiin Taipalsaaren Kisa . Pelin olisi pitänyt olla tilastojen valossa helppo, mutta siitä tehtiin omalla pelaamisella vaikea.Ensimmäisen erän ainoasta maalista vastasi Pisaban Taavi Vehviläinen Iikka Takkisen tarjoillessa pallon lapaan . Toisessa erässä TaiKi tarjosi myrkkyä viemällä johtopaikan 2-1 maalien tullessa 17 sekunnin välein. Valmentajat ottivat aikalisän saadakseen Pisabalaiset hereille ja pelaamaan omalla tasollaan.
Tasoitusmaalia saatiin kuitenkin odottaa viimeiseen erään, jolloin Pisaban ylivoimapeli tuotti tulosta , kun Taavi V syötti Kasperi Kukkoselle maalipaikan . Tasapeli 2-2 vaikeutti haavetta sarjan kakkossijasta. ”Olipahan räpellystä kaksi ensimmäistä erää. Vastustajan huono viimeistely sekä Juuson ( Härkönen) hyvien torjuntojen ansiosta ei oltu enempää pulassa kahden erän jälkeen. Kolmanteen erään saatiin edes jonkinlainen ryhtiliike tehtyä ja pelastettiin itsellemme edes tasuripiste.” kommentoi Timo peliä. ”Takki tyhjeni ekaan peliin vähän liikaa. Latautumisessa toiseen peliin oli älyttömästi haastetta. Päivän ykkös onnistuja oli Niko Turunen ekan pelin torjunnoillaan. Lisäksi Heikki (Vuohelainen), Taavi , D-juniori vahvistukset Viljami (Heikkinen) ja Aapo olivat tänään hyviä. VirrVen kiusatessa PoNoVo/NST:tä omassa koitoksessaan, saatiin tulospalvelusta paluumatkallekin vielä jännitettävää lopullisesta sijoituksestamme. Harmi, että jäätiin kolmanneksi keskinäisten pelien perusteella. ” summasi Timo päivän annin.
”Aika ehjä kausi saatiin aikaiseksi. Peli kehittyi etenkin hyökkäyssuuntaan ja pelin avaaminen oli iso teema. Sen osalta löydettiin erilaisia variaatioita vastustajan karvauksien purkamiseen. Lisäksi vapaudet luovaan ja rohkeaan hyökkäyspelaamiseen toivat tulosta, myös puolustajien tontilta. Tärkeimpänä antina tulevaisuutta varten oli,että opittiin pitkästä aikaa voittamaan. Olen ylpeä jokaisesta.” sanoi Timo tyytyväisenä joukkueen kehitykseen kauden aikana. Lopullinen sijoitus sarjassa oli kolmas Pisaban häviten tasapistein PoNoVolle kakkossijan keskinäisten otteluiden perusteella. Turnauksen tehot: Taavi Vehviläinen 2+1 Aapo Hänninen ja Kasperi Kukkonen 1+0 Iikka Takkinen, Lauri Jäntti ja Leevi Matilainen 0+1 Maalivahtien torjunnat: Niko Turunen 21, PoNoVo mv 14 Juuso Härkönen 7, TaiKi mv 10 Anja Kröger
PISABA KOHTAA KAIKUN RUNKOSARJAN VIIMEISESSÄ KOITOKSESSA Tulevana perjantaina pelataan Pisaban osalta kauden viimeinen runkosarjan kotiottelu, kun se kohtaa Urheilutalolla playoff-paikan jo varmistaneen Kaavin Kaikun. Kaiku varmisti paikkansa playoffeihin kaatamalla sarjakärki KiPa-90 kotonaan 10-9. Voittomaalin tuossa pelissä Kaiku teki ajassa 59.59, mikä pienensi Pisaban saumoja päästä itse playoffeihin. ”Pienestä se jäi kiinni, että olisi saatu pidettyä playoff paikka omissa käsissä” Pisaban päävalmentaja Pasi Skön harmitteli Kaiku – KiPa90 pelin lopputulosta. ”Tasapelikin olisi jättänyt meille mahdollisuuden päästä omin avuin playoffeihin, mutta nyt se vaatii sen, että me voitamme oman pelimme ja sen lisäksi LeBa-96 Akatemian täytyy voittaa Vehve tai Welhot Akatemian pitää kaataa Lehmo Balls” Skön kertaa.
Sarjatilanne on tiukka ja taistelu playoff-paikoista jatkuu loppuun asti. Vaikka Kaiku on jo varmistanut paikkansa playoffeihin, on sillä vielä taisteltavana kotietu omaan playoff-sarjaansa. Näin ollen Pisaba saanee vastaansa kaikkensa antavan Kaikun. ”Kyllä me tullaan kaikkemme kotikentällä antamaan, vaikka playoff-paikka ei olekaan omissa käsissämme. Olemme kuitenkin pelanneet hyvän runkosarjan, eikä oikeastaan huonoja pelejä ole tullut kuin Welhot Akatemiaa vastaan Kuopiossa. Olemme puolustaneet todella hyvin, mikä näkyy päästetyissä maaleissa, sillä olemme sarjan vähiten maaleja päästänyt joukkue. Toki vastapainoksi maalinteko on joissain peleissä tökkinyt ja näin olemme hävinneet muutaman pelin harmillisesti. Näin tiukassa sarjassa kaikki pisteet ovat todella tärkeässä roolissa” Skön pohtii kulunutta runkosarjaa. Poissaoloja perjantain koitoksessa Pisaballa ei pitäisi olla muita kuin Henrik Härkönen ja loukkaantunut Roope Turunen. Vaikka Kaiku pelissä kävisi kuinka vain Pisaban pelit jatkuvat kuitenkin, sillä sarjan viides pääsee osallistumaan Suomi-sarja karsintoihin. Karsinnat käynnistyvät parinviikon kuluttua runkosarjan päättymisestä. Jere Koskenlaita
PISABAN PELAAJAESITTELYSSÄ: TONI LINTU Moi! Olen Linnun Toni ja toimin tällä hetkellä valmentajana Pisabassa. Nimi: Toni Lintu Ikä: Vähän liian paljon Pelipaikka: Valmentaja edustuksessa ja päävalmentaja E-junnuissa Kaudet Pisaba:ssa: Pelaajana taisi tulla täyteen 11 kautta ja lisäksi viimeiset 5 vuotta olen pyörinyt valmennustehtävissä. Kuinka kauan harrastanut salibandyä: Luultavammin yhteensä tullut pelailtua n.20v Aikaisemmat seurat: JäBa Parasta salibandyssä : Pelaajana itsensä haastaminen ja joukkueena tekeminen. Valmentajana taas nähdä miten junnut kehittyvät ja oppivat uutta. Parasta Pisaba:ssa: Yhteisöllisyys ja aivan mahtava Urskin kotiyleisö. Ollut myös mahtavaa nähdä jokaisen joukkueen upea yhteishenki sekä E-junnujen aktiivinen kotiväki. Uran kohokohta: Pelaajana varmasti mieleenpainuvin asia oli kausi kakkosjoukkueen kanssa, jolloin voitimme kauden kaikki pelit. Myös Pisaban järjestämän puulaakin voitto Kukkotukkien kanssa on mukava muisto. Oli hienoa nostaa pokaalia yhdessä velipojan kanssa. Valmentajana hienoimpia muistoja on se, kun Risto ”Jysky” Ikosen ja Timo Natusen kanssa saimme vietyä nykyiset C-junnut heidän ensimmäisenä kautenaan kilpasarjan alueelliseen loppuhuipentumaan. On myös ollut hienoa päästä seuraamaan Edustuksen pelaajien tekemistä reeneissä ja pelipäivinä.
Aukioloajat ma, ke, to ti pe la – su
klo 12:00 – 19:00 klo 09:00 – 19:00 klo 09:00 – 18:00 klo 12:00 – 17:00
Monipuoliset kahvila- ja uimavälinepalvelut Opintie 3 Pieksämäen Uimahalli Varaukset uimahallin tiloihin: Kimmo Peltonen 044 799 5406 info.uimahalli@pieksamaki.fi
HALUATKO OMAN JUTTUSI PIEKSÄMÄEN URHEILULEHTEEN? Pieksämäen urheilulehden sisältö tulee pääasiassa seuroilta. Valmiin jutun kuvan kera voit lähettää osoitteeseen: pieksamaenurheilulehti@gmail.com
Mainostaja: Mainos on aina koko sivun kokoinen. Mainosten mittasuhde on 9x16 ( 113 mm leveys / 200 mm korkeus ) Mainoksen hinta 100€+ alv 24% Mainosmyynti; Kimmo Kauppinen puh. 040 534 4394 Lisätietoja: Lehti luettavissa: Kimmo Peltonen sport.pieksamaki.fi 050 571 6837 Uimahalli pieksamaenurheilulehti@gmail.com Seutuopisto Pieksämäen uimahalli, Poleenin lukusali Opintie 3 Lehden toteutus: Wilmert OY Y tunnus 2100426-2