Historiamatka Tornioon ja Kivalolle

SAMPO PUOSKARI

Pohjois-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin entinen ja nykyinen puheenjohtaja päättivät toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmansa lyhyestä maanpuolustushenkisestä kesäreissusta Pohjois-Suomeen. Tornioon ja Keminmaahan suuntautuneen nelipäiväisen sotahistoriallisen matkan ensimmäinen kohde vaati luokse pääsyyn hieman esivalmisteluja. Oulun Toppilasta 30.9.1944 lähtenyt suomalaisten maihinnousuosasto saapui Tornioon Röytän sataman edustalle ja astui maihin aamulla 1.10. Oulussa maihinnousun muistomerkki on kaikkien ulottuvilla, mutta Torniossa se sijaitsee Outokummun terästehtaan satama-alueella, mikä on ns. turva-aluetta.

Maihinnousun muistomerkki sijaitsee varsin huomaamattomana sitä ympäröivien rahtilaivojen ja satamarakenteiden keskellä. Silti se muistuttaa kaikkia sen näkeviä yhdestä Suomen sotahistorian uskaliaimmasta manööveristä, jossa saksalaiset yllätettiin täysin. Aidoilla historiallisten tapahtumien paikoilla mielen valtaa aina sama ihmetyksen ja nöyryyden tunne siitä, mitä tuolloin eläneet ovat ajatelleet, kokeneet ja tunteneet.

TORNION MAIHINNOUSUN tarinaa olimme kerranneet Mika Kuljun mainiosta Tornion maihinnousu 1944: Lapin sodan avainoperaatio -kirjasta (Gummerus 2009). Siirtyminen vartijan perässä pois satama-alueelta toimi johdantona retken seuraavaan vaiheeseen: majoittumisen jälkeen oppaaksemme saapui Mika Kulju itse

Ensimmäiseksi Kulju vei meidät Tornion taistelun muistomerkille asema-aukion laitaan. Vuonna 1938 pystytetty muistomerkki kertoo vapaussodan tapahtumista 1918, etenkin paikalla käydystä taistelusta suojeluskuntalaisten ja venäläissotilaiden välillä.

Kulju osoitti muistomerkin vierestä myös paikan, jonne kivipaasi, mihin oli kaiverrettu teksti ja missä puhuttiin perivihollisesta, oli kaivettu piiloon. Sotien jälkeen nimittäin 1940-luvun lopulla oli aistittavissa, että se aiotaan hävittää liian epäystävällisenä voittajavaltiota kohtaan. Olojen rauhoituttua se kuitenkin kaivettiin esiin ja on siitä lähtien ollut alkuperäisellä paikallaan.

TORNION ASEMALLA pohdimme Kuljun kanssa myös kuuluisaa viinavarastoepisodia. Suomalaiset pääsivät maihinnousun ollessa parhaassa vaiheessa käsiksi saksalaisten viinavarastoon, ja siihen loppui toviksi koordinoitu sotaoperaatio. Aseman vieressä puiden takana pilkottaa tuo kuuluisa Pikku-Berliini.

Joidenkin mielestä entiset aseveljet tunsivat suomalaisten huonon viinapään ja olivat asettaneet viinavaraston ikään kuin ansaksi. Kulju pääsi kuitenkin kirjaa tehdessään haastattelemaan tuolloin alueella toiminutta saksalaisluutnanttia, joka ei lämmennyt ansa-ajatukselle.

Ajelimme tunteroisen Tornion ympäristössä, kuten Raumolla, missä Kulju luetteli lähes talo talolta ja maastonkohdittain sotatapahtumien paikkoja. Näimme myös Heikkurinsaaren verilöylyn paikan ja kohdan, missä majuri Valkonen kaatui.

SEINÄLLÄ ON KAKSI LAATTAA, joista toisella lukee ”Tämän rakennuksen pystyttivät uudelleen 1970 Metsähallinnon Kemin hoitoalue ja Kemin reserviupseerit r.y.”. Toisessa laatassa lukee: ”Rakennuksen ylösnostivat uudelleen JP 27:n Perinneyhdistys ry:n Länsi-Pohjan osasto, Keminmaan kunta sekä vihki käyttöön Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen7.9.1994”.

Majalla on puuliiteri ja kuivakäymälä. Hyväkokoisella laavulla tulistelee ja tekee ruokaa mielikseen. Laavun vieressä on puro, jossa virtaava vesi houkuttelisi jopa juomaan sitä, mutta paikan hienoinen roskaisuus ei siihen lopulta kannusta.

Jälkeen päin rakennetuista etappikämpistä voi olla monta mieltä. Jääkärimuistomerkeistä ja kämpistä tekemässä pro-gradu-tutkielmassaan (2020) Jussi-Pekka Hiltunen toteaa, että ”--Uudelleen rakennetut kämpät ovat muistomerkin tavoin muistin paikkoja. Simon ja Kivalon jääkärikämppien kohdalla niiden autenttisuus rakentuu narratiivin, Simon kahakan ja jääkäreiden etappireittien kautta. Tärkeämpää muistamisen kannalta on tarinat, joita näihin yhdistetään ja joiden kautta muistia ylläpidetään kuin se, että kämpät olisivat aitoja ja alkuperäisiä. Niiden sijainti alkuperäisellä paikalla kuitenkin lisää aitouden tuntua ja ne merkitsevät muistomerkintavoin tapahtuman ympäristöön.”

Päätimme lyhyen matkamme maanpuolustushenkiseen filosofointiin reserviläismajalla. Matkamme saa varmasti jatkoa ensi kesänä.