Rankka perhesaaga Tornionjokilaaksosta

Teksti: Ulla Haverinen

Ruotsinsuomalainen kirjailija kyselee kehutussa romaanissaan millaisen perinnön eli testamentin ihminen jättää jälkeensä elämästään suvulleen tai jälkeläisilleen.

Nina Wähä on Tukholmassa syntynyt ja asuva kirjailija-näytelijä-laulaja. Hänen Perintö -romaaninsa sijoittuu Suomeen ja 1980-luvun Tornionjokilaaksoon, jossa Wähä vietti lapsuutensa kesiä mummolassaan. Sekä meänkieli että alueen mentaliteetti tulivat tutuiksi siis jo varhain. 42-vuotias kirjailija on kuunnellut lapsesta saakka äitinsä suvussa kerrottuja merkillisiä ja hupaisiakin tarinoita. Lajitypiltään Perintö (Testamente) on autofiktio, jossa kirjoittajan omat muistot kietoutuvat fiktiivisiin ja ei aina niin todenperäisiin kertomuksiin.

Kun Tornionjokilaakson mummo dementoitui, alkoi kirjailija aprikoida, mitä tapahtuu kaikille niille kokemuksille, joita ihminen kerää elämänsä aikana. ”Millaisen perinnön eli testamentin jätämme jälkeemme?”, hän kysyy. Romaani alkoi kehkeytyä novelleista, joita Wäre kirjoitti suurperheen sepitteellisistä henkilöistä ja jokaisesta erikseen. Romaanissa hahmotellaan suurperhe, jossa on 12 lasta, useimmat jo lähes aikuisia omine lapsineen. Kaikkitietävä kertoja vaihtaa tiheään perheenjäsenien kertomuksia. Jokainen on vuorollaan valokeilassa omalla äänellään. Henkilögalleria muodostuukin lopulta todella laajaksi. Kirjassa on täten laaja henkilöhakemisto. Kertojan henkilöllisyys on pitkään arvoitus. Lopussa se paljastetaan.

Äiti-Siiri on Karjalan evakko, isä-Pentti Tornion maisemista. Isä on arvaamaton ja julma, äiti alistuu kohtaloonsa. Aikuistuneet lapset eivät ymmärrä äitinsä käytöstä ja vaativatkin tätä jättämään pahantahtoisen, lestadiolaistaustaisen miehensä. Perhe elää suorastaan köyhyydessä. Tunnelmat ja tapahtumat ovat sangen synkkiä. Miljöö näyttäytyy ankeahkona. Romaanissa on hieman dekkarin piirteitä, jo alussa viittaillaan viekkaasti tulevaan murhaan.

Kirjoittaja on kotoisin suurperheestä ja mummolassakin oli aikoinaan lukuisia mukavia nuorehkoja tätejä ja setiä. Wähä onkin kokemusperäisesti kiinnostunut perheenjäsenten keskinäisistä suhteista. Keskeisiä juonen teemoja ovat liittoumat, erot, kateus ja rakkauskin.

Kriitikot ovat esittäneet ylistäviä arvioita Perinnöstä, mutta arvosteluakin on satanut laariin. Teos on lajudeltaan peräti 550-sivuinen, joten lopussa olisi ehken ollut aiheellista tiivistää ja karsia kerrontaa. Dagens Nyheterin kriitikko kuitenkin kehui, että ”pirullisesta pimeydestä, dieselinkatkusta, riidoista ja vakavista kommunikaatio-ongelmista huolimatta kirja herätti minussa heti halun muuttaa Tornionlaaksoon.”

Perintö oli syksyllä 2019 ehdokkaana maineikkaan August-kaunokirjallisuuspalkinnon saajaksi. Voittoa ei tullut, mutta kirjailija sai silti Ruotsissa tavattomasti huomiota ja mainetta voimallisella kirjailijanäänellään. Hänestä on vedetty yhtäläisyyksiä niin Mikael Niemen kepeähköön Populäärimusikkia Vittulanjänkältä -teokseen kuin Susanna Alakosken ankeaan Sikalat -romaaniin.

Wähä on aloittanut uuden romaanikäsikirjoituksen, joka ei sijoitu Tornionjokilaaksoon – luultavasti. ”Mutta jos henkilöhahmot alkavat matkustaa pohjoiseen, luulen että minun on seurattava heitä. Mutta toivottavasti he pysyvät siellä, minne laitoin heidät.”

Lähteet:

· Wähä, Nina: Testamente (Norstedts 2019). Perintö. Suom. Sanna Manninen (WSOY 2020)

· Dagens Nyheterin sitaatti ja Wähän haastattelu: Suomen Kuvalehti Kohtaamiset, 45/2020.

· Kommenttipalsta Mrs Karlsson lukee. Internet.

www.wsoy.fi