Paluumuuttajan havaintoja rajalla

Teksti ja kuva: Jyrki Niemenmaa

Lähdin Torniosta maailmalle 19-vuotiaana, 43 vuoden jälkeen, eläkkeellä, palasin juurilleni. Paljon on vettä virrannut Tornionjoessa tuona aikana, osa kaupungista kadonnut, uutta rakennettu, mutta raja on pysynyt paikallaan. Olin tietysti käynyt Torniossa pari kertaa vuodessa muualla asuessani, mutta muutto kaupunkiin tuntui silti melkein muutolta vieraaseen maahan. Pidin kuitenkin mielessä, että Tornio on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista (400-vuotta tänä vuonna), jolla on pitkät perinteet kansainvälisestä kaupankäynnistä ja yhteistyöstä. Tiiviit siteet naapurimaahan ja erikoisesti Haaparantaan ovat olleet tärkeässä roolissa kaupungin ja alueen kehittymisessä. Jo lapsuudestani muistin, että paikalliset, molemmin puolin Tornionjokea, eivät ajatelleet asuvansa kahdessa eri maassa, vaan rajan ylittävää toimintaa harrastettiin luontevasti kaikilla tasoilla.

Muutettuani huomasin, että Tornion keskusta on nykyään Rajalla-kauppakeskus, suurin osa kaupungin toiminnasta, ainakin kaupallisesta, näyttää keskittyneen sinne ja sen läheisyyteen. Lapsuudessani kauppoja ja aktiviteetteja oli suuremmalla alueella, Tornion markkinatkin olivat Torikentällä. Lisäksi vanhat puutalot näyttävät aika lailla kadonneen. Ensi vaikutelmani Torniosta oli kuitenkin myönteinen, pieni kaupunki vaikutti elinvoimaiselta, vauraalta ja aktiiviselta, naapurimaassakin tuli asioitua melkein päivittäin. Haaparanta vaikutti kyllä vanhentuneen siinä mielessä, että kaduilla näyttivät liikkuvan etupäässä eläkeläiset. Minulle lapsuuteni Haaparannasta jäi elävimmin mieleen Lastenpäivät ja kauppojen erilainen tuoksu; Tornion puolella kaupoissa tuoksui ruisleipä, Haaparannalla banaanit ja suklaa. Ja haaparantalaiset olivat tuohon aikaan paljon varakkaampia kuin Suomen puolella asuvat, nyt asia näyttäisi olevan toisin päin. Haaparannalle ei ole saatu Outokummun kaltaista, isoa, hyvien työpaikkojen tuojaa.

Käytyäni ulkomaalaisten vieraiden kanssa Rovaniemellä ja Lapissa, huomasin, että Lapin Santa-huuma ei ole yltänyt Tornioon. Ennen koronaa, Lappi ja Rovaniemi olivat tulvillaan ulkomaisia turisteja ja niille palveluja tarjoavia yrityksiä, Torniossa ulkomaisia turisteja näkyi vähän – rajan lähistöltä tulleita ruotsalaisiahan me emme pidä turisteina.

Yksi asia, joka kiinnitti huomioni Tornioon muuttaessani, oli huono ruotsin kielen taito rajakaupungissa. Nuoruudessani pidimme yllä monenlaista kontaktia ruotsin kieleen ja kulttuuriin, nyt englannin kieli ja anglosaksinen kulttuuri näyttävät korvanneen nämä. Mielestäni se on sääli, koska rajalla olisi helppo oppia ruotsin kieltä, eikä sen tarvitsisi olla poissa englannin osaamisesta, kieliä voi osata useampia, se tuo rikkautta elämään ja helpottaa rajoja ylittävää toimintaa.

Vuosi sitten alkanut korona-aika on tuonut monenlaisia muutoksia elämäämme, erikoisesti rajan ylittämiseen liittyvät rajoitukset ovat tuoneet lisämausteen rajaseudun asukkaille. Ennen koronaa, painelimme rajan yli montakin kertaa päivässä, rajaa ei edes ajatellut. Koronarajoitusten alettua, monesti oikein säpsähti, kun oli lähdössä ostoksille Haaparannalle ja tajusi, ettei rajaa suositeltu ylitettäväksi kuin hyvin tarpeellisesta syystä. Monta kertaa mietin, oliko tarpeeni mennä Haaparannalle riittävän hyvä, aloin tiedostamaan rajan olemassaolon ihan uudella tavalla. Ulkoiluunkin tuli muutoksia, entinen lenkkini kaupunginlahden ympäri olikin nyt kiinni, rajavartijoiden vahtimana. Valitettavasti korona-aika tuntuu jakaneen osan rajaseudun asukkaista eri leireihin, rajoitusten puolesta ja niitä vastaan. Somessa käyty keskustelu on saanut välistä solvaamisen piirteitä. Toivottavasti koronan jälkeinen aika korjaa nämä säröt rajalla nopeasti.

Olen nyt asunut melkein vuoden yhtäjaksoisesti Torniossa, ennen koronaa, vietin täällä vain osan vuodesta. Olen liittynyt täällä muutamaan yhdistykseen, Pohjola-Norden on näistä yksi. Se on yhdistys, joka vastaa minun kiinnostukseeni toimia yhteispohjoismaisesti. Toivon, että voin omalta, pieneltä osaltani auttaa yhdistystä kehittämään pohjoismaista yhteistyötä ja toimintaa rajojen yli. Alkuaika Pohjola-Norden Tornion jäsenenä on antanut hyvin positiivisen, energisen ja iloisen kuvan yhdistyksestä ja sen toiminnasta. •