Ruotsia puhutaan muuallakin kuin rannikolla

Teksti ja kuvat: Maritta Könönen

Muistan, että äitini kertoi minun opetelleen ruotsia alle kaksivuotiaana asuessani Jyväskylässä. Hänen isänsä oli ruotsinkielisestä perheestä, mutta ei ollut puhunut ruotsia omille lapsilleen, joten siksi hän halusi testata kuinka nopeasti pikkuinen voisi oppia sitä.

Asuimme naapuritaloissa ja hän haki minua töiden jälkeen kävelylle. Ulos lähtiessä sanoin äidille, että lähden ukin kanssa rantaan katsomaan moottorbååtteja. Äiti, missä on minun skoot? Unohdin tämän asian vuosiksi, kunnes meidän ensimmäinen lapsenlapsemme Iiris, joka on suomalais-espanjalainen, oli vanhempineen käymässä Suomessa noin kolmevuotiaana. Kysyin mitä hän haluaisi iltapalaksi ja hän vastasi: yo quiero jogurttia = haluan jogurttia. Näköjään kieli kuin kieli, niin sitä voi taivuttaa suomeksi.

Vietin perheeni kanssa lapsena ja nuorena osan kesästä Högsårassa Turun saaristossa ukin siskon luona.

Saarella oli 60-luvulla paljon ikäisiäni lapsia Ruotsista viettämässä isovanhempiensa luona kesää. Silloin puhuttiin ruotsia, pelattiin korttia ruotsiksi ja opettelin lintujen ja kukkien nimiä ruotsiksi. Muistan, että veljeni kävi siellä uimakoulun ja hänen seinällään oli pitkään Simmbetyg.

Ulos lähtiessä sanoin äidille, että lähden ukin kanssa rantaan katsomaan moottorbååtteja .

Omat lapsemme ovat oppineet ruotsia koulussa. Vanhempi poikamme Juho suoritti varusmiespalveluksen Dragsvikissa, rannikkojääkärinä – hänet valittiin sinne siksi, että hän on lintuharrastaja, eli pystyy pitkään kiikaroimaan vaikka vihollisia rannikolla.

Armeijan jälkeen hän kävi korottamassa ruotsin arvosanaansa. Sen jälkeen hän oli seitsemänä kesänä Gotlannissa Uppsalan yliopiston palkkaamana lintututkijana ja -rengastajana. Siellä hän tapasi puolisonsa, joka työskenteli luontokeskuksessa ja matka jatkui Malmöhön ja Falsterbon lintuasemalle Lundin yliopiston palkkaamana.

Juho on harrastanut lintujen piirtämistä ja maalaamista noin viisivuotiaasta. Harrastuksensa takia häneltä pyydettiin lintumaalausta Birdlife Swedenin vuositarraa varten (tarralla kerätään varoja toimintaan). Hänen työnsä valittiin sitten vuoden 2016 tarraan. Hän oli ensimmäinen ei-ruotsalainen, jonka työ tuli valituksi. Palkkioksi Juho sai myyntitaidenäyttelyn Ottenbyn luontokeskukseen Öölantiin. Nykyään he asuvat Gotlannin eteläosassa ja työskentelevät ympäristö- ja lintutehtävissä. Ruotsinkielestä on ollut hänelle hyötyä.

Muut lapsemme ymmärtävät ruotsia ja puhuvat sitä jonkin verran, vaikkakin puhuvat mieluummin englantia. Esimerkiksi joulupöydässä meillä puhutaan sujuvasti englantia, espanjaa, ruotsia ja suomea. Ongelmia ei pääse syntymään, kun aina joku voi tulkata avuksi. Myös seuraava sukupolvi on kiinnostunut ruotsin kielestä ja he haluavat usein kirjoittaa viestejä ja kortteja ruotsiksi.

Olen itse työssä ruotsalaisomisteisessa yrityksessä ja minulla on mahdollisuus ylläpitää ruotsin kielen taitoani. Kun koronaongelma ratkeaa, pääsemme taas käymään Gotlannissa. Silloin myös yhdistyksemme suunnittelema matka sinne tulee jälleen ajankohtaiseksi. Saamme Juhon ja Agnetan oppaiksi muutamiin saaren kohteisiin. He ovat auttaneet suunnittelemaan matkaa alusta alkaen. Ilmoittelemme siitä sitten tarkemmin, kun ajankohta selviää. •