Kulttuurin valoa ja hämärän hyssyä Tampereella

Teksti: Maijaliisa Mattila

Pohjoismainen kirjallisuusviikko on Norden-yhdistysten liiton projekti, jonka tavoitteena on edistää lukemista ja pohjoismaista kirjallisuutta Pohjolassa ja sen lähialueilla .

Kun täällä pohjoisessa on pimeintä, sytytämme valon ja luemme kirjaa. Se on Pohjoismaisen kirjallisuusviikon perusta. Pohjoismaisesta kirjallisuusviikosta on aikojen saatossa tullut onnistunut perinne, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Joka marraskuu sytytämme kynttilän ja luemme ääneen vuoden ajalta valikoituja tekstejä eri pohjoismaisilla kielillä tuhansissa kouluissa ja kirjastoissa ympäri Pohjoismaita

Kun pohjoismainen kirjallisuusviikko kääntyi lopuilleen, tamperelaiset Pohjoismaiden ystävät kokoontuivat 15.11.2020 vanhaan kirjastotaloon Laikkuun Maijaliisa Mattilan johdolla esittämään ja kuuntelemaan lukunäytteitä pohjoismaisista kirjoista. Tampereen Pohjola-Nordenin puheenjohtaja Leena Lusa loihti hyvän haltijattaren tavoin pöydille kukkia, lippuja, makeisia, hedelmiä, toivotti yleisön tervetulleeksi ja lukuharrastuksen kunniaksi myös sytytti (led)kynttilän – ”sytytämme kynttilän valon ja luemme kirjaa” pohjoismaisia tavoitteita noudattaen.

Kirjallinen kimara alkoi lähimmästä naapurista eli Ruotsista. Ruotsi on aina ollut se ulkomaa, jossa suomalaista kirjallisuutta on parhaiten ymmärretty ja jonka kautta suomalainen kirjallisuus pitkään löysi tiensä maailmalle. Nykyään englanniksi ja englannista käännetään eniten, mutta pitkä yhteinen historia ja mentaliteetin samantapaisuus on tehnyt Ruotsista ja Suomesta sisarusvaltioita. Anna-Maija Saari Tampereen Pohjola-Nordenin hallituksesta luki näytteen Karin Alvtegenin romaanista Saknad (2000), joka ilmestyi Jaana Nikulan suomentamana nimellä Tuntematon (2003). Alvtegen on tarkkanäköinen, psykologinen dekkaristi, joka on saanut Lasiavain-palkinnon.

Tanska on etäisempi, ”eurooppalaisempi” Pohjoismaa kuin muut. Ovathan tanskalaiset itsekin todenneet, että Aasia alkaa Malmöstä! Käännöksiä ilmestyy tasaiseen tahtiin molempiin suuntiin eikä taida löytyä monta suomalaista, joka ei olisi kuullut rohkeasta kahvifarmarista ja tarinankertojasta Karen Blixenistä. Hänen seikkailullisesta elämästään on tehty elokuviakin. Sara-Lilja Stensig luki näytteen Blixenin kokoelmasta Syv fantastiske fortællinger (2000; ensimmäinen versio ilmestyi 1934 englanniksi salanimellä Isak Dinesen). Suomeksi kokoelman nimi on Seitsemän salaperäistä tarinaa, suomentajana Eija Palsbo (1956). Islannintaitoinen Sara johdatti meidät myös tarujen saaren mytologiaan lukemalla näytteen Sjónin teoksesta Skugga-Baldur (2005). Suomennos on Tuomas Kaukon (2005). Teos on saanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

Norjankieliset näytteet esitti Tarja Valkama, joka osaa sekä kirjanorjaa että uusnorjaa. Kirjanorjaa edusti Karin Fossumin romaani Drapet på Harriet Krohn (2004), suomentanut Tarja Teva (2006) nimellä Harriet Krohnin murha. Uusnorjaa edusti Tarjei Vesaasin teos Is-slottet (1963), jonka Katri Ingman-Palola on suomentanut nimellä Jäälinna (1964). Tampereen Pohjola-Nordenin lukupiirikin on pannut merkille norjalaisen kirjallisuuden laadukkuuden ja taas nousee sama huokaus: voi kun kääntäjiä olisi enemmän! Tarjontaa riittää. 1800-luvulla norjalainen realismi oli todella tunnettua Suomessa ja yksi Ibsenin näytelmistä sai kantaesityksensä Suomessa.

Lopuksi tulimme kotimaan kamaralle, kun tamperelaistunut saamelainen Maarit Vuolab luki näytteen Kerttu Vuolabin pohjoissaamenkielisestä teoksesta Bárbmoáirras (2008). Teoksen on kääntänyt Riitta Taipale nimellä Valon airut (2008). Teos on ollut Pohjoismaiden Neuvoston palkintoehdokkaana.

Vaikutelmaksi jäi, että elämme varsin rikkaassa kulttuuriympäristössä, vaikka nyt emme kuulleet näytteitä fäärin kielestä, emme Grönlannin inuitista, emme muista saamen kielistä, emme romanikielestä emmekä viron kielestä. Tähän samaan pohjoiseen kulttuuriperheeseen nekin kuuluvat. Ehkä saamme näytteitä toiste?

Koronapelon kurittamiin ihmisiin tapahtuma loi elämänuskoa ja toivoa paremmista ajoista.

Kun emme voi nyt matkustaa naapurimaihin, kirjallisuus voi antaa varsin syvällistä tietoa niiden mentaliteetista, historiasta, ajattelu- ja kokemistavoista. Nojatuolimatkaajat eivät joudu karanteeniin. •