Reipasta retkeilyä ruotsalaisseuduilla - Pohjoisen nordistit Perämeren kierroksella

Teksti: Ulla Haverinen Kuvat: Ari Alavahtola & Asko Pietarila

Pohjola-Nordenin Pohjois-Suomen aluetoimikunnassa alettiin suunnitella matkaa Bottenviken runt. Tilanne oli koronaviruksen vuoksi pitkään epävarma, mutta Oulun Pohjola-keskuksen projektikoordinaattori Asko Pietarila alkoi kuitenkin tomerasti suunnitella matkaa.

Saavun mieheni kanssa Oulun linja-autoasemalle perjantaina 10. syyskuuta. SaagaTravelin bussin vieressä parveilee jo joukko tuttuja kemiläisiä, torniolaisia ja muutama rovaniemeläinenkin. Mukaan lähtee jokunen Ruotsin puolen asukkikin.

Bussi jyrryyttää reippaasti kohti Vaasaa, tosin Kalajoella mutustelemme kaffea ja bullaa huoltoasemalla. Laskeutumisaika Vaasaan on iltapäivällä. Matkatavarat hotelliin ja sitten kiertoajelulle kaupunkiin ja ympäristöön. Henrik Fågelbärj opastaa bussin parin tunnin kiertoajelulle. Näemme mm. maineikkaan Sulvan alueen hyvin hoidettuine taloineen, kirkkoineen, museoineen ja uusine teollisuusalueineen. Toppen on tietenkin Strömsö. Vuonna 1852 rakennettu kartano on ollut TV-käytössä jo vuodesta 2002. Ruotsinkielisille suunnattu kepeähkö lifestyle-ohjelma on suomenkielistenkin suursuosiossa. Sitä seurataan myös Ruotsissa ja Norjassa. Pittoreski ja taiten hoidettu paikka herättää meidän 30-henkisessä topparoikassamme kovasti ihastusta ja vähän kummastustakin.

Henrik Fågelbärj kertomassa Strömsön tarinaa.

Seuraavaksi päädymme gourmet-aterialle valtavan komean ja pitkän Raippaluodon sillan kupeeseen ravintola Berny'siin. Illanvietto on hauska, puhelias ja poreileva. Pari pikapuhetta pidetään, tuliaisia vaihdetaan mm. Korsholmin puheenjohtajan Gunbritt Tallbäckin kanssa ja lopuksi matkanjohtajallemme lauletaan synttärilaulu Ja må han leva ---.

Lauantaina on kauhistuttavan ankea herääminen kello kuusi. Aamiainen. Kiireesti bussiin ja kuululle ekologiselle Aurora Botnia -laivalle. Yleiset tilat ovat riisutut ja kalseat. Norden tarjoaa lounasta, ikkunasta sää on sumuinen.

Taas hotelliin ja kiertoajelulle. Uumajan opas Kaarina Honkanen ajeluttaa bussia mitä merkillisimpiin paikkoihin. En ole käynyt kaupungissa sitten vuoden 2016 Litfestin eli kirjallisuusfestivaalin. Olen opiskellut täkäläisessä yliopistossa liki neljä vuotta. En oikein enää tunne paikkoja, koska uudisrakentaminen on tunkeutunut kaikkialle. Universiteettikin näyttää täysin kaoottiselta. Tunnelma on kaupungissa kuitenkin leppoisa, hyvän sään vuoksi myös eloisa. Kitaramuseon käynti on kiinnostava. Ajatella, viisisataa kuuluisaa kitaraa ja mikä aistikas näytteillepano. Vävenin kulttuuritalo on valitettavasti suljettu.

Uumajan kitaramuseo.

Valmistaudumme illanviettoon Suomi-seuran tiloihin. Tapio Tamminen toimii houstina eli isäntänä. Västerbottenin läänin nordistien puheenjohtaja Ola Thunstedt pitää tervetuliaispuheen på svenska. Sitä ei käännetä, koska me matkalaiset ymmärrämme toki naapurimaamme kieltä. Tuliaisiksi lahjoitamme kangaskasseissa tervalimppua tulevasta Euroopan kulttuuripääkaupungista ja nordistien Pohjois-Suomi-paidat logolla.

Akat ja ukot rynnivät saunaan ja uimaan Nydalajärveen. Emäntä tarjoilee perunasalaattia ja miesporukka kärtsää suomalaisia grillimakkaroita. On viiniä ja olutta. Huoneiston perälle on toimitettu karaokelaitteet. Ensin vollotetaan mollivoittoisia, vanhoja sävelmiä, kunnes mieheni Jarkko Välikangas, Oulun nordistien puheenjohtaja hoksaa, että nyt lauletaan Tomas Ledinin Sommaren är kort. Iloinen sävelmä vetää ujoimmatkin mukaan. Kliimaksi laulukarkeloissa saavutetaan, kun Oulun "poijjaat" hoilaavat täysin palkein Paula Koivuniemen Aikuinen nainen - kestosuosikin. Iloinen puheen pulputus jatkuu, mutta väsy alkaa käydä käpäliin. Päivä on ollut pitkä. Nukkumaan.

Ensimmäinen vierailukohde: Strömsö

Aamulla mässäilemme Scandicin noutopöydistä monipuolisen aamiaisen. Ja taasen bussiin. Rannikkoa pitkin Suomen rajalle. Matka on pitkä ja ankeahko. Luulajassa käymme ruokailemassa ja katselemassa vanhaa, hyvin hoidettua vanhaa kaupunkia eli Gammelstadia. Kävimme siellä muutama vuosi sitten mukavilla joulumarkkinoilla.

Haaparannassa osa porukastamme hajautuu kuin varpusparvi. Tornion raja-asemalla ei koronatodistuksia kysellä. No, me loput käymme pikaisesti valtavassa ICA Maxissa hamstraamassa Snörejä ja Västerbottensostia. Jyryytämme kuskimme Martin kanssa kotikaupunkiimme, kello lähenee iltayhdeksää.

Mukavaahan reissussa oli. Me nordistit olemme ahkeria matkailijoita ja kyllä, kyllä otamme mielellämme vastaan muualta tulleita vieraita.