3 minute read
Dildo: Ihmiskunnan merkittävin keksintö?
Kirjoittaja: Ninni Issakainen
Hieromasauva, vibraattori, satisfyer, anaalitappi; rakkaalla lapsella on monta nimeä. Seksilelujen kirjo on suuri ja niiden suosio nousussa. Vuonna 2020 seksilelujen maailmanmarkkina-arvo oli yli 33 miljardia dollaria ja sen ennustetaan kasvavan 8,04 % vuosivauhtia. Vaikka niiden massasuosio ja sosiaalinen hyväksyntä ovat tuoreita ilmiötä, seksilelut itsessään eivät ole uusi keksintö, vaan niillä on pitkä ja vaiheikas historia.
Advertisement
Niiden tarina alkaa myöhäiskivikaudelta, sillä varhaisin tunnettu dildo on 28 000 vuotta vanha ja löytyi luolasta läheltä Ulmin kaupunkia Saksassa. Lainaten seksileluja tutkinutta historioitsijaa Hallie Liebermania:
”Apparently, before humans invented writing or the wheel, we had invented dildos.”
Arkeologit kiistivät pitkään erinäisten kivikautisten fallisten luisten ja kivisten esineiden edes olevan dildoja. Sen sijaan niiden käyttötarkoitukseksi ehdotettiin muun muassa nahkanauhojen pehmennystä ja nuolien suoristusta.
Kuitenkin ajan myötä esineet dildoiksi tunnustava mielipide on noussut suositummaksi. Ottaen huomioon löydettyjen esineiden muodon, koon, ja koristelut, on syytä olettaa, että niitä on käytetty ennen kaikkea seksuaalisiin tarkoituksiin. Muotokielensä puolesta dildo onkin esineenä tietyllä tapaa universaali, sillä se on perinteisesti myötäillyt miehen sukuelimiä. Toisaalta niihin suhtautuminen, tai millaisissa tilanteissa niitä on käytetty, on vaihdellut kontekstista riippuen.
Kivikautisen debyyttinsä jälkeen dildoja on esiintynyt läpi historian eri kulttuureissa. Muinaisen Egyptin taiteessa on esimerkiksi kuvattu naisia penis roikkumassa vyötäröllään, todennäköisesti kunnianosoituksena jumala Osirikselle. Antiikin Roomassa dildoja käytettiin neitsyyden menetys seremonioiden yhteydessä. Kama Sutra taas ohjeistaa miehiä naisten miellyttämiseen erinäisten seksilelujen, kuten strap-on dildon avulla. Antiikin Kreikasta puolestaan löytyy nahkaisia oliboita, ja leivästä tehtyjä olisbokollix dildoja. Jälkimmäinen tosin kuulostaa enemmän reseptiltä hiivatulehdukselle kuin mielihyvää tuottavalta esineeltä. Asiaa ei auta, että oliiviöljyä käytettiin liukasteena.
Kreikassa naisille jätettiin usein kotiin dildo miesten lähtiessä pitkille sotaretkille. Nykyperspektiivistä voisi olettaa sen olleen tapa estää naista pettämästään miestään tämän ollessa poissa. Todellisuudessa sitä perusteltiin lääketieteen kautta. Antiikin Kreikassa kohdun uskottiin liikkuvan vapaasti naisen kehossa ja aiheuttavan sairauksia, kuten hysteriaa. Esimerkiksi sperman puute saattoi aiheuttaa liikkumista, kun taas raskaus ja säännöllinen seksi estivät sitä.
Nykytiede ei tunnista vaeltavaa kohtua tai hysteriaa valideina diagnooseina, vaikka erityisesti jälkimmäinen oli suosittu tapa kuvata naisten kokemia tunteita heikotuksesta jännitykseen, ja lyhytpinnaisuuteen 1900-luvulle asti.
Myöhemmin historiassa huolta naisten seksuaalisuudesta esiintyi pääosin Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Vaikka 1600-luvun Englannissa seksilelut eivät olleet suoranaisesti laittomia, esimerkiksi John Wilmottin yrittäessä maahantuoda dildoja vuonna 1670, ne takavarikoitiin ja poltettiin tullin toimesta.
Negatiivinen asenne seksileluja kohtaan syntyi pitkälti ajan miesten epävarmuudesta. Kuten Wilmottin runo Signor Dildo naisten rakkaudesta heidän dildojaan kohtaan osoittaa, koettiin italialaiset dildot uhkaavina korvaajina englantilaisille miehille petipuuhissa. Yhdysvalloissa puolestaan astui 1800-luvulla voimaan Comstock lait, jotka kielsivät ”kaikkien esineiden tai esineiden, jotka on suunniteltu tai tarkoitettu estämään raskauden keskeyttämistä tai hankkimista”.
Näiden myötä myös dildojen myynti ajettiin maan alle. Erityisesti etelä- ja keski-Yhdysvalloissa seksilelujen vastaiset lait pysyivät voimassa pitkään. Esimerkiksi Texasissa dildot olivat laittomia vuoteen 2008 asti. Yleisesti vasta 1960-luvun seksuaalinen vallankumous normalisoi masturbointia, ja dildot tulivat osaksi naisten seksuaalista vapautumista miehistä.
Kuten aiemmin mainittu, kulttuurillinen konteksti vaikutti siihen, miten dildoihin suhtauduttiin. Aiempien esimerkkien perusteella syntyy kuva, että yksin miesten pelot määrittelivät seksilelujen historiaa. Toisaalta samaan aikaan Signor Dildon kanssa Japanin Edo-kaudella kukoisti eroottinen shunga, joka kuvasi seksiä ja seksileluja yksityiskohtaisesti visuaalisesti kuvien kautta ja kirjoituksen muodossa. Shungassa naiset usein ostivat ja nauttivat seksileluista sekä yksin, että miesten kanssa. Suhtautuminen seksiin oli leikkisää ja naisten seksuaalisuutta ei kuvattu uhkana. Shunga kiellettiin 1722, mutta tämä ei pysäyttänyt kirjallisuuden leviämistä salaisesti.
Tämä pieni ote seksilelujen esiintymisestä historiassa osoittaa niiden olleen vakituinen osa ihmisten elämää lähes 30 000 vuoden ajan. Seksuaalisiin ja seremoniallisiin tarkoituksiin valmistetut fallokset ovat olleet merkittävä osa monia kulttuureja eikä niiden käyttö ole ollut sidonnaista tiettyyn ihmisryhmään tai aikaan.
Ne ovat myös nivoutuneet muihin yhteiskunnan osa-alueisiin, kuten sukupuolten väliseen kanssakäymiseen, lääketieteeseen ja uskontoon. Myös 1900-luvun lopulla ne olivat enenevissä määrin osa politiikkaan, mukaan lukien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin.
Seksilelujen tuoreemmasta historiasta kiinnostuneille suosittelen Hallie Liebermanin teosta ”Buzz: Stimulating History of the Sex Toy”, joka keskittyy erityisesti niiden kehitykseen Yhdysvalloissa 1950-luvun jälkeen. Kuitenkin palaten dildojen pitkään historiaan; jos ikä ja vahva kulttuurillinen presenssi määrittävät tärkeyden, dildo ansaitsee paikkansa yhtenä ihmiskunnan merkittävimmistä esineistä.
