Millaista valtaa naisilla oli antiikin Kreikassa?

TEKSTI: Vivian Asikainen

“Jo muinaisen antiikin aikana” on tunnettu lausahdus, jolla yleensä pohjustetaan jotain ihmiskunnan historian saavutusta ja peilataan loistokkaaseen antiikin aikaan. Lausahdusta voidaan käyttää myös viittaamatta oikein mihinkään, ainoastaan ajan kuluvuuteen ja ihmiskunnan historian ajanjaksoon, jolloin tiede ja taide kukoistivat ja demokratia otti ensiaskeleitaan. Länsimaisessa historiassa antiikkia ja etenkin klassisen Ateenan yhteiskunnan järjestystä pidetään jalokivenä ihmiskunnan historiassa. Tällainen kollektiivinen päätöksenteko on mahdollistanut demokraattisen oikeusvaltion synnyn. On monia syitä ihailla antiikin Kreikan kaupunkivaltioita, vaikka niiden politiikan yksipuolisuus onkin monille selvää. Vain yhteiskunnan miehillä oli oikeus äänestää ja se sulki ulos ison osan alueella asuvista ja elävistä ihmisistä. Monien enemmistöä edustavien ihmisryhmien äänet jäivät täysin kuulumattomiin.

Naisia koskeva historiankirjoitus on tunnetusti melko puutteellista. Sapfon ja Kleopatran lisäksi antiikin ajoilta ei löydy montaa tunnettua naista, siis sellaista, joka tunnetaan omana itsenään, ei jonkin hallitsijan vaimona tai äitinä. Halusin kuitenkin selvittää, millaisia vaikutuskeinoja naisilla oli ja saivatko eri naiset, todennäköisesti korkeasti koulutetut ja naimisissa olevat, ääntään kuuluviin ja miten he sitoutuivat ihanteellisena pidettyyn tieteeseen, taiteeseen ja demokratiaan. Antiikin Kreikan mytologiassa oli niin jumalia kuin jumalattariakin, esimerkiksi Athene-jumalatar sodan jumalolentona. On mielenkiintoista pohtia, mikä on antiikin mytologian rooli sukupuoliroolien muovautumisessa. Zeus oli selkeästi voimakastahtoinen johtajahahmo, kun taas Heran rooli oli hedelmällisyydessä ja synnyttämisessä. Tämän voi nähdä heijastuneen arkiseen elämään, sillä naisilla ei ollut pääsyä todelliseen yhteiskunnalliseen valtaan. Yhteiskunnan alueista polis (valtio) oli miesten hallitsemaa aluetta ja koti (oikos) naisten valtakunta.

Minolainen korkeakulttuuri vallitsi Kreetan saarella yli tuhat vuotta ennen kristillisen ajanlaskun alkua. Minolaisen kulttuurin alkuperää ei varmasti tunneta, mutta sen ajalta on säilynyt kirjoitustauluja, joissa kuvataan yhteiskunnan rakenteita ja ammatteja. Naisen ja miehen tiedetään olleen melko tasavertaisessa asemassa. Kirjoitustaulut kuvaavat myös papittaren ammattia, joka oli arvostettu ja korkealla yhteiskunnan hierarkiassa. Sen lisäksi Kreetan naisjumalat ovat muodostaneet poikkeuksen monien muiden uskontojen jumaluuksille, sillä pääjumala oli naispuoleinen. Minolainen kulttuuri antoi vaikutteita myöhemmille Kreikan kulttuureille.

Siirretään katse viisi vuosisataa eteenpäin Kreikan tunnetuimpaan polikseen, Ateenaan. Ateenassa naisella ei ollut oikeutta omistaa omaisuutta ja hänen asemansa oli muutenkin alisteinen miehelle. Naisia rajoitettiin esimerkiksi määrämmällä heidän pukeutumisesta tai liikkuvuudestaan, eikä heillä tunnetusti ollut äänioikeutta. Kreikan klassista kautta, 480-323 eKr. on kuvattu naisia kaikista eniten rajoittavaksi, mutta on joitain tätä ajatusta kiistäviä seikkoja. Oikos oli naisten toiminnan alue. Kodissa valta ja päätöksenteko oli naisen harteilla, minkä vuoksi arjessa hän saattoi omistaa orjia, rahaa tai omaisuutta. Sen lisäksi ajassa tiedetään naisten osallistuneen julkisiin keskustelutilaisuuksiin tai muihin tärkeisiin tapahtumiin. Ja näissä esimerkeissä puhumme tietysti varakkaista ja korkean aseman omaavista naisista

Eräs ateenalainen vaikuttaja oli Perikleen, ateenalaisen valtiomiehen ja sotapäällikon, toinen vaimo Aspasia. Hän oli tunnettu älykkyydestään ja esimerkiksi opetti Sokratesta puhetaidossa. Aspasiasta kerrotaan esimerkiksi Platonin, historioitsijoiden Plutharkhosin ja Ksenofonin kirjoituksissa. Aspasian tiedetään vaikuttaneen politiikkaan Perikleen kautta ja monet ajan miehet kokoontuivat kuuntelemaan hänen puheitaan. Aspasian osallistuminen politiikkaan ei ollut salaisuus, vaan joutui julkisten syytösten, eräänlaisen ajan vihapuheen, kohteeksi.

Antiikin ajan Spartassa oli hieman erilainen järjestelmä kuin Ateenassa. Väkivaltaisuuksistaan tunnetut spartalaiset pohjasivat toimintaansa enemmän käytännöllisyyteen, minkä vuoksi miehet ja naiset saivat keskenään melko samanlaisen kasvatuksen. Vahvojen naisten ajateltiin synnyttävän vahvoja kansalaisia. Molempien arvostettiin olevan vahvoja, joten naisten aseman voi nähdä olleen ajan kontekstissa huomattavasti parempi. Hyvä asema näkyi myös siinä, miten he saattoivat omistaa omaisuutta ja maita. Tästä huolimatta naisia ei kuitenkaan näkynyt vallankahvassa. Miksi muun vallan lisääntyessä heiltä jäi kuitenkin poliittinen valta saavuttamatta?

Spartassa naisen paikka oli yhtälailla oikoksessa, mutta siihen liittyi myös maanomistuksen mukanaan tuomaa valtaa ja kunniaa. Yhteiskunnan miehet olivat Spartan poliittisten ja sotilaallisten instituutioiden vaatimalla tavalla pois kotoa vuosikymmeniä, joten miehet ja naiset olivat etääntyneitä keskenään. Naisten tiedetään kuitenkin osallistuneen ahkerasti yhteisönsä toimintaan. Samanlainen kasvatus takasi samanlaisen ihanteen miehille ja naisille, ja monella tapaa spartalaiset naiset olivat yhteiskuntansa kulttuurin luojia ja muovaajia.