7 minute read
Kauhaset ja Ponsse: Urakointia yhdessä jo viisi vuosikymmentä
by Ponsse Plc
Savotat ovat vieneet Metsäkorjuu Kauhasen taitajia Savosta Saksaan ja Neuvostoliitosta Ruotsiin ja Ranskaan. Aina mukana ovat kulkeneet Ponsse, usko kovaan työntekoon ja työntekijöiden arvostaminen. ”Isä opetti aikoinaan, että kun olet reilu työntekijöitä kohtaan, he ovat reiluja sinua ja yritystä kohtaan”, sanoo toimitusjohtaja Ismo Kauhanen.
Kun saman pöydän ääreen istuvat Olavi, Ismo ja Katariina Kauhanen, on koossa kolme sukupolvea näkemystä ja kokemusta koneellisen metsähoidon historiasta, nykyisyydestä ja tulevasta.
Jo yli 80-vuotiaaksi ehättänyt Olavi aloitti metsäyrittäjänä 1974, eli parin vuoden päästä voidaan viettää Kauhasten yrittäjätaipaleen 50-vuotisjuhlia.
”Kahdessa vuodessa toki ehtii tapahtua vielä paljon, mutta kyllä 50 vuotta samalla alalla antaa aihetta pieneen juhlaan. Siinä ajassa on monta pölliä tehty ja paljon kilometrejä ajettu. Vuosiin mahtuu varmasti niin ilon kuin surunkin hetkiä”, sanoo Olavin poika Ismo Kauhanen.
”Ja kun sinä jatkat sitten seuraavat 50 vuotta, pääset viettämään satavuotisjuhlia”, tarjoaa Ismo viestikapulaa tyttärelleen Katariinalle.
Savotoita Pohjois-Savossa ja maailmalla
Kolmen sukupolven Kauhasia yhdistävä yritys on Metsäkorjuu Kauhanen Oy, joka on urakoinut koneellista puunkorjuuta pääosin Ylä-Savon alueella. Toiminta kuitenkin pääsi aikoinaan kunnolla vauhtiin kaukana Savosta, kun Olavi kuuli kesällä 1974 Kukkomäen savotoilla, että tarjolla olisi töitä Saksan myrskytuhoalueella.
”Samaan aikaan Suomessa oli tullut uusiksi käytänteiksi kiintomotti ja tappikarsinta. Kun pinomotista sai 7 markkaa, ja kiintomotista markan enemmän, laskin ettei työ ole kannattavaa. Ja puiden tappikarsinta teki kuormista tympeitä ajaa. Olin heti valmis lähtemään Saksan savotoille”, muistelee Olavi.
Savosta Saksaan lähti lopulta kolme urakkaporukkaa. Olavin yhtiökumppanina toimi Ponssen perustaja Einari Vidgrén, jolla oli tekeillä ensimmäinen PONSSE-kone isoilla pyörillä. Valmistuttuaan syksyllä kone tuotiin Saksaan, ja se osoitti toimivuutensa.
”Einari oli niin hyvä puhumaan, että sai minut töihinsä, vaikka olin jo kovasti autohommissa mukana ja siellä oli työpaikkakin, kun ajoin puutavaraa satamaan”, sanoo Einariin jo 1960-luvulla tutustunut Olavi.
Olavi Kauhanen ensimmäisen PONSSE-prototyypin kuljettajana. Einari Vidgrén varmistaa tilannetta renkaan päältä.
Noilta pioneeriajoilta on yhtenä muistona hyvin tunnettu kuva, jossa Olavi istuu ensimmäisen PONSSE-prototyypin kuljettajana ja Einari seisoo renkaan päällä.
”Siitä se Ponssen käyttö lähti liikkeelle, ja tulostakin syntyi. Saksassa alkoi tulla kyselyjä, että koneita pitäisi saada useampia. Siitä Einari sai innostusta tehdä lisää koneita, ja hän alkoi pärjätä.”
Saksan myrskytuhoja korjatessa vierähti puolitoista vuotta. Töitä tehtiin ankarasti ja vapaapäiviä pidettiin lähinnä jouluna ja juhannuksena. Reissu oli taloudellisesti kannattava ja muutenkin mukava, kuvailee Olavi.
”Myös Einarille, joka pääsi jaloilleen ja sai hyvää vauhtia jatkaa ja kehittää Ponssen toimintaa.”
Isältä pojalle ja edelleen tyttärelle
Noihin vuosiin ajoittuvat myös Ismo Kauhasen ensimmäiset muistot, jotka ovat mistäpä muualta kuin Ponssen kyydistä. Kun isä-Olavi oli lähdössä Saksaan, Ismo pääsi koneen kyytiin.
”Jo siis tuolloin olin testiryhmässä mukana”, nauraa Ismo, jonka ensimmäinen koulussa tekemä piirustus esitti Ponssea. Kuva on kotipaikalla vieläkin seinällä.
Saksasta Olavi Kauhanen siirtyi yli kolmeksi vuodeksi urakoimaan Neuvostoliittoon, jossa rakennettiin paljolti suomalaisvoimin Kostamuksen kaupunkia. Koneellista puunkorjuuta sai tehdä vain kilpailijan koneella, mutta metsureista oli kova pula. Näin Olavi miehineen pääsi töihin metsureiksi, ja jossain vaiheessa työmaan edetessä otettiin käyttöön myös Ponssen koneet.
”Noilla reissuilla venäjän ja saksan kielet eivät oikein tarttunut päähän, mutta eipä sitä joutanut opiskelemaankaan. Työ oli tärkeintä.”
Kun Olavi oli palannut Kostamuksesta koneen kanssa, työt jatkuivat Suomen puolella Pohjois-Savossa. Isän ajaessa Ismo ja hänen nuorempi veljensä Jarmo istuivat viikonloppuisin mukana hytissä molemmin puolin kuljettajan istuinta.
”Olisiko ollut vuosi 1981, kun olimme Jarmon kanssa kasvaneet sen kokoisiksi, että kopissa alkoi olla ahdasta. Isä sanoi, että mitäs te siinä istutte, kun tuolla olisi ajokone vapaana.”
Veljekset katsoivat toisiaan muutaman sekunnin, ja ryntäsivät PAZia kohti isän huutaessa perään viimeiset ohjeet.
”Sovittiin, että ajamme Jarmon kanssa vuorotellen joka toinen päivä. Viikonloppuisin oltiin liikkeellä molempina päivinä, kun meillä pojilla oli intoa tehdä töitä.”
Intoa ei ainakaan vähentänyt se, että isä maksoi pojilleen reilun palkan, 17 markkaa (noin 3 euroa) kuormalta. ”Alussa ei saatu hirveitä summia, mutta loppuajasta saimme ajettu PAZilla 10 kuormaa päivässä. 170 markkaa oli jo hyvä päiväpalkka. Siitä lähdettiin, ja nyt ajovuosia on kertynyt jo yli neljäkymmentä”, Ismo laskee.
Pazista Cobraan ja Scorpioniin
1980-luvulta tähän hetkeen Ismo Kauhanen on nähnyt metsäkoneiden valtavan teknisen kehityksen PAZista Bisoniin ja Scorpioniin. Kun tietokoneet toivat älyä metsäkoneisiin, moni vanhan ajan kuljettajapersoona ei enää sopeutunut kehitykseen ja joutui jäämään sivuun.
”1980-luvun lopussa meille tuli ensimmäinen Ponssen harvesteri, jota sitten opettelin ajamaan. HS15 oli jo huomattavan edistyksellinen, jonka viihtyisä hytti ja 6-pyöräinen alusta tekivät siitä tehokkaan. 2000-luvun alussa tulivat Mercedeksen moottorilla varustetut Bisonit. Nyt sitten mennään Scorpionilla ja Cobralla. Koneet olemme pääosin hankkineet uusina”, Ismo kertaa.
Ennen täysin miehisellä alalla on samalla alkanut näkyä naisia muuallakin kuin metsäyhtiöiden toimistoissa. Esimerkiksi Ismon kolmesta lapsesta tytär Katariina on valinnut metsäalan ja opiskelee oppisopimuksella metsäkoneenkuljettajaksi.
”Minun mielestäni meillä on hyvä yhteishenki. Aina kun mennään työmaalle, kuuluu ensimmäisenä hyväntuulinen vitsi. Huumori auttaa viihtymään”, sanoo Katariina Kauhanen.
Siinä missä Ismo kasvoi jo nuoresta mukaan metsätöihin, Katariinalle valinta ei ollut itsestään selvä. Isä ei ole lapsilleen metsäalaa tuputtanut, ja Katariinalla oli mietinnässä monta ammattia. Lopulta päätös syntyi helposti.
”Olin ollut isän mukana lähinnä koneiden siirroilla. Sitten yksi aamu heräsin ja mietin, että miksipä en lähtisi alalle. Pääsin opiskelemaan metsäalaa Valtimolle, ja se taisi tulla isälle ja äidille vähän yllätyksenä.”
Ajaminen monenlaisilla koneilla on aina kiinnostanut Katariinaa. Jo nuoresta pitäen hän sai moottorikelkan itse käyntiin ja pääsi nauttimaan vauhdista.
”Päivä päivältä alavalinta tuntuu varmemmalta, ja tätä voi ajatella tekevänsä tulevaisuudessa. Koko ajan opin uutta muilta kuljettajilta tai isältä, ja itsekin hoksaa uusia asioita”, sanoo äskettäin FinnMETKO-tapahtumassa Ponssen työnäytöksissä ajokonetta ajanut Katariina.
Huumoria ja hyvää yhteishenkeä
Metsäkorjuu Kauhanen urakoi neljällä harvesterilla ja kolmella ajokoneella. Kahdessa vuorossa töitä tekee 14 kuljettajaa. Pisimmät työsuhteet ovat jatkuneet 1990-luvulta, ja esimerkiksi kaksi virolaista kuljettajaa ovat viihtyneet talossa yli kymmenen vuotta.
”Isä opetti aikoinaan, että kun olet reilu työntekijöitä kohtaan, he ovat reiluja sinua ja yritystä kohtaan”, sanoo Ismo Kauhanen.
Metsäkorjuu Kauhanen Oy:n toimitusjohtaja Ismo Kauhanen (vas.), hänen tyttärensä Katariina Kauhanen ja yrityksen perustaja Olavi Kauhanen.
Avoimuus ja rehellisyys työnantajan ja työntekijöiden suhteessa vie pitkälle, uskoo Ismo. Huonoja hetkiä tulee kaikille, mutta niistä pitää vain päästä yhdessä yli ja jatkaa eteenpäin. Myös yrityksen pitkälle taipaleelle mahtuu huonompia ja parempia aikoja.
”Minun mielestäni meillä on hyvä yhteishenki”, sanoo Katariina uusimpana tulokkaana.
”Aina kun mennään työmaalle, kuuluu ensimmäisenä hyväntuulinen vitsi. Huumori auttaa viihtymään”, hän jatkaa.
Ismo nostaa hattua Metsäkorjuu Kauhasen kokeneille ammattilaisille, jotka ovat ottaneet Katariinan kiitettävästi vastaan ja auttavat tarvittaessa. Letkun vaihto sujuu Katariinalta jo itsenäisesti, mutta isomman vian korjaamiseen on hyvä soittaa apua yrityksen muilta kuljettajilta.
”Siirryin oppisopimukseen, koska opin paremmin työelämässä kuin koulun penkillä”, sanoo noin vuoden kuluttua metsäkoneenkuljettajaksi valmistuva Katariina.
Yhdessä ulkomaille
Ismon ja Katariinan yhteistyön alussa isä istui kaksi viikkoa hytissä opastamassa tytärtään ajokoneen saloihin. Joskus paluumatka metsästä kotiin saattoi sujua hiljaisuuden vallitessa, mutta kokonaisuudessaan hyvin on pärjätty, sanovat isä ja tytär yhteen ääneen. Niin hyvin, että alustavissa suunnitelmissa on yhteinen ulkomaankeikka.
”Olen itse ollut isän kanssa töissä Ruotsissa, Ranskassa ja Venäjällä. Olemme Katariinan kanssa puhuneet, että emmeköhän mekin tempaise ja lähde yhdessä ulkomaille hommiin. Aika näyttää toteutuuko tämä”, hymyilee Ismo yhteisille suunnitelmille.
Metsäkorjuu Kauhasen pitkälle ja pääosin menestyksekkäälle taipaleelle Ismo Kauhanen löytää kolme merkittävää tekijää. Ensinnäkin töitä on piisannut melkoisen tasaisesti Stora Enson työmailla jo 50 vuotta – Enso-Gutzeitin ajoista tähän päivään. Toisekseen perheen yrittäjät Olavi ja Ismo ovat tehneet aina lujasti töitä.
”Tosi hyvät työntekijät ovat kuitenkin se kaikkein merkittävin asia. Ja kyllä Ponssen koneiden laadulla ja kattavilla huoltopalveluilla on ollut todella iso merkitys meidän yrityksemme tarinassa.”
