Sinulle

Miten olisinkaan voinut löytää

SINUT, jos en tuskaani olisi

vaientanut?

Miten elän?

Kevyestikö unohdin suuren

harhan?

Sydämen lyönnit kuuluneet,

halki äärettömyyden huudot sen.

Toiselta planeetalta lohtua hain?

Toiselta planeetalta lohdun sain!

Sieltä muistot rauhasta, valosta,

riemusta, liitosta sateenkaaren...

SINUN jalkojesi juureen palaan

SINUN suuruuttasi halaan...

Jalanjälkiä hiekassa

tuska on poissa?

Sen SINULLE annoin.

En jaksa enää sitä yksin kantaa...

Voitko anteeksi antaa sen,

mitä itse vielä opettelen?

Voinko anteeksi antaa?

Nyt ymmärrys mieleeni palaa!

Sula hulluus on vallannut

ihmisen...

Ahdistus seuranani kuuntelen:

Intian myrskyt repivät sydämen.

Tämä Aika, jota elämme,

tämä Aika, jossa kuolemme; Anteeksiantamisen Aika,

Unohduksen Aika,

Karman polttamisen Aika...

Tämän Ajan annoit minulle!

–Tuulikki Halonen–