KehonSielu kolumni: Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Sari Sydänsävel

OSA XXIII

Vanhojen ovien Sulkeminen ja uusien aukeneminen

Joskus on suljettava elämästään sellaisia ovia, jotka saattavat tuntua mahdottomilta sulkea, mutta suljettuaan ne avautuukin aivan uusi mahdollisuus ja maailma, jollaisesta olet vain uneksinut.

Opitut ajatus- ja toimintamallit saavat meidät vuosien saatossa käyttäytymään ja ajattelemaan niin itsestämme kuin toisten käytöksestä jopa niin vääristyneitä ajatuksia, että se saa meidät toimimaan itseämme vastaan.

Tämä on haitallista toimintaa itseä kohtaan, koska tällöin eväämme itseltämme isoja mahdollisuuksia edetä ja saada elämäämme sellaisia asioita, joista olemme uneksineet ja luoneet niiden saavuttamiseen mahdottomuuden ajatuksen.

Irtipäästö vahingoittavasta ihmissuhteesta

Kuvittelemme herkästi opittujen ajatusmallien kautta, että ydinperhe, johon synnymme, on ainoa oikea verkosto, josta täytyy pitää kiinni tuli mitä tuli. Silläkin uhalla, vaikka voisit perheessä huonosti ja saisit jatkuvasti vain moitteita, vaikka et olisi tehnyt koskaan edes mitään väärää. Jokin sisäänrakennettu oppimalli omien biologisten vanhempien ja sukulaisten kunnioituksesta ja arvostuksesta, vanhempien kunnioittamisesta on kaunis ajatus, mutta joskus kovin vahingollista ja etenemistä estävää meille itsellemme.

Tähän lukeutuu myös muut ihmissuhteet. Ovatpa ne sitten rakkaus- tai ystävyyssuhteita, vaikka pitkäkin ystävyyssuhde olisi kiinnipitämisen arvoinen, jos suhteessa toistamiseen kokee alemmuutta, huonommuutta, hylätyksi tulemisen tunnetta, arvottomuutta ja sitä ettei uskalla tehdä mitään elämässään ilman ettei kuulisi ystävältään jotain arvostelua – onko suhde edes terve? Kyse ei välttämättä ole edes toisen osapuolen käyttäytymisestä, vaan kummankin omista sisäisen maailman prosessoinneista, kehityksestä ja kasvusta, joka vie molempaa osapuolta eri suuntiin ja yhteisymmärrys alkaa erkanemaan ja kasvamaan niin erilaisiksi, etteivät ne kohtaa enää missään vaiheessa.

Tällainen ystävyyssuhde ei ole enää millään muotoa terveellinen suhde. Suhteen pitäisi aina enemmän antaa kuin ottaa. Ihmissuhteet ovat eläväisiä ja joskus omat tunteet leiskuu ja paukkuu. Mutta aidossa oikeassa ihmissuhteessa kaikesta pystyy keskustelemaan ja löytämään yhteisymmärrys puolin ja toisin kyeten ymmärtämään molempien osapuolten elämäntilanteet, arvostamaan ja kunnioittamaan toisen tahtoa ja haaveita sekä unelmia, haluten tukea, kannustaa ja osoittaa rakkaus toista kohtaan, jolloin hän kokee olevansa arvostettu ystävänsä puolelta ja siten myös jaksaa uskoa itseensä ja omiin valintoihinsa.

Joskus jopa ystävyyssuhteet ovat ihmiselämässä tärkeämpiä kuin perhesuhteet.

Omalla kohdalla esimerkiksi perhesuhteet ovat jääneet vähäisiksi, vaikkakin aikuisiällä sielläkin on olemassa henkilöitä, jotka seisovat rinnallani kaikissa elämäntilanteissa. Ystävyyssuhteet olivat yhteen aikaan kuin perhe. Koin ystävien kommentit ja sanat tärkeämpinä kuin perheenjäsenten. Koin, että ystävät haluavat todella, että menestyn ja etenen elämässäni, ja siksi kysyin neuvoa heiltä ja kuuntelin heitä.

Vaan yksi ystävyyssuhde, jolle annoin 30 vuoden aikana paljon – alkoikin jossain kohtaa osoittamaan sen, että vain minun pitäisi jaksaa jatkaa olemista vahvana ja seisomista rinnalla, mutta minun ei pitäisi tarvita minkäänlaista tukea, kannustusta ja etenkään rakkautta tai sen osoittamista. Tiedän ja ymmärrän ystäväni tilanteen, enkä missään nimessä tuomitse sitä. Olen vain omakohtaisesti huomannut, miten omassa tilanteessani vuosia sitten pakenin tilanteeni taakse piiloon syyttäen tilannettani, miksi käyttäydyin ja olin mitä olin, näkemättä sitä, ettei se tilanne määritä minua, vaan minä määritän itse itseäni.

Ystäväni ei tätä näe, enkä voi häntä pakottaakaan asiaa näin näkemään. Joten kaikkein parhain ratkaisu tässä kohtaa on rakkaudella irtipäästää meidät molemmat kasvamaan ja kehittymään yksilöinä omilla tahoillamme. Luulen, että hänellekin on parempi omassa elämässään kun hän ei ole kiinni kateudessaan nähden minua sosiaalisessa mediassa ja minun ei tarvitse kokea alemmuutta, epävarmuutta ja huonommuutta julkaisuillani hänen kommentoidessa niihin negatiivisesti. Hänellä on omat prosessinsa ja minulla omani, jotka eroavat niin paljon toisistaan, että yhteinen matka ei enää suju.

Silti rakkauteni häntä kohtaan ei katoa mihinkään, vaan enemmänkin vahvistuu. En vain enää mieti häntä, hänen ajatuksiaan, hänen tekemisiään tai hänen elämäänsä, sillä olen itse rajoittanut itseäni ajattelemalla häntä ja hänen olemistaan ja toimintaansa.

Sieluntasollaresonoivatenergiat ovat kaikkein läheisimpiä

Koen tänä päivänä todentotta näin. He jotka resonoivat tunnepuolella, sielussa saakka, todella syvällä ja saavat aikaan vahvoja tunteita, todella voimakasta rakkautta – he ovat perhettäni. Sitä aitoa todellista, jonka itse miellän perheeksi.

Koen hyvin vahvasti että ihmisyys on illuusio. Se saattaa kuulostaa radikaalilta, mutta pointtina siinä on se, että ymmärtäisimme, kuinka vahvasti meidän ajattelumme vaikuttaa siihen, miten tunnemme ja miten toimimme ja kuinka haitallisia ajatuksemme voivat olla. Lisäksi viittaan tällä siihen, kuinka suuri mahdollisuus meillä on vaikuttaa meidän elämäämme pelkästään jo ajatuksen voimalla.

Meille on uskoteltu iän kaiken ajatuksen voiman olevan huuhaata ja ettei sillä voi saavuttaa mitään. Minäkin olen uskonut niin ja jollain tasolla uskon varmaan yhä, koska mitään varsin konkreettista isoa ei ole tapahtunut ajatukseni voimasta, mutta pieniä tapahtumia on ollut.

Olen vaikka ajatellut, etten enää tarvitse ketään vierelleni ja tuntenut vahvaa rakkautta itseni kanssa elämiseen, onnellisuutta elää itseni kanssa ja kuinka ollakaan, hetken päästä vierelleni on ilmestynytkin samalla tavalla ajatteleva ihminen. Olen siis käytännössä ajatellut käänteisesti, vaikka ajatukseni ovat tuottaneet toiveiden, haaveiden ja irti päästämisen kautta sellaisen asian konkretiaan, joka on ollut kauan ajatuksissa.

Muutoksen voima onkin siitä jännä elementti, että päästäessämme oikeasti irti sellaisista haaveista ja unelmista, jotka kauan ovat täyttäneet ajatuksemme, pääsevät ne oikeasti konkretisoitumaan, kun eivät enää täytä epätoivoisesti mieltämme ja ajatuksiamme.

Onko sinulla elämässäsi ihmisiä, joiden kohdalla olet kauan pohtinut, antaako se suhde enää mitään sinulle, pystytkö sinä antamaan suhteessa enää toiselle osapuolelle mitään ja kuinka teidän olisi hyvä jatkaa? Jos näin on, on hyvä pysähtyä kuuntelemaan nyt tosissasi ja tarkoin, mikä olisi teidän kummankin kannalta kaikkein paras ratkaisu. Ohjenuorani on: kysy itseltäsi, mitä sinä haluaisit suhteissa? Olivatpa ne sitten ystävyys- tai rakkaussuhteita tai mitä tahansa. Miten haluaisit sinua kohdeltavan ja kuinka haluaisit toista kohdeltavan? Kohtele sitten toisia siten kuin haluaisit sinua kohdeltavan. ♥

Sari Sydänsävel

Hyvinvointivalmentaja

Blogi: www.sydansavel.fi

Facebook: www.facebook.com/sydansavel

Instagram: @sarisydansavel

Youtube: www.youtube.com/ sydansavel

Sari Sydänsävel