Myrsky, Tuulikki Halosen runo

Myrsky

Irronnut lippunaru

hakkaa pylvästä

Ääni halkoo

tuulenpieksämää maisemaa

ja soittaa

viiltävän viiman seassa

tämän yön lentävän forten: v

oimakkaan ja kolmijalkaisen

Pohjatuuli

riepoo puita

Suurten mäntyjen oksistot

paiskautuvat

vuoroin itään

vuoroin koilliseen

Bussipysäkille jää

yksinäinen kulkija p

itelee kaksin käsin

lentävää huiviaan

Vastapäisen rakennuksen

ylimpään kerrokseen

syttyy Valo

Väsynyt matkalainen

on vihdoin tuulelta suojassa

höyryävä inkivääritee

kupissaan

paksu fleese harteillaan

hän kuuntelee

myrskyisää yösoittoa

kiitollisuudella kotonaan..

– Tuulikki Halonen –