JÄRJESTÖPÄÄLLIKÖN PALSTA Iskuvoimaa yksilöstä ja yhteisöstä

Iskuvoimaa yksilöstä ja yhteisöstä

Rakas yhdistysväki, terveiset täältä jostain. Kirjoitan tämänkertaisen järjestöpäällikön palstan kertausharjoituksesta. Osallistun siihen oman sodanajan joukkoni kanssa omia tehtäviäni harjoittaen – ollaan siis reservin osaamisen ytimessä. Vallitsevista poikkeusoloista on yksi, jos toinenkin saanut jo enemmän kuin tarpeekseen. Minullekin kaverit piruilivat jo harjoituksessakin, että Takamaan gonahtaminen tulee melko voimakkaasti ilmi erityisesti sosiaalisen median kanavia pitkin. Pääasiallinen etätyö kaikkien muiden pandemia-ajan mukanaan tuomien muuttujien suhteen ei ole ollut minun kuppini teetä, ja se on näkynyt ja kuulunut.

Siksi yhteiskunnan toimintojen asteittainen palautuminen kohti normaalimpaa ilahduttaa minua suuresti. Käsky paikallispuolustusharjoitukseen ja suurena, joskin voimakkaan hajautettuna joukkona toimiminen antaa kollektiivista tunnetta siitä, että yhteiskunnan toimintoja ylläpidetään ja niiden jatkuvuudesta kannetaan edelleen huolta. Mekin omalla paperisirkuksellamme vamistelemme, että oma sodanajan joukkomme on toimintakykyinen ja tilanteen tasalla, kun seuraavan kerran saamme isomman paikallispuolustusharjoituksen omalle tontille. Nyt me tuemme toisia maakuntia hieman etäältä, mutta viesti on selvä – täällä me olemme, erillään mutta yhdessä.

En tiedä teistä muista, mutta itse olen ruvennut kehittämään myös henkilökohtaista iskukykyä. Kuntosaleille en ole sen kummemmin lähtenyt, vaikka kotikonttoriin sidotuista työpäivistä sellaisillekin liikenisi jo aikaa, mutta olen alkanut harjoittamaan lihaskuntoa kehonpainolla, sekä kuntovälineillä kuten kahvakuulilla, leuanvetotangolla ja vastuskuminauhoilla. Juoksulenkkien rinnalle olen ottanut myös pitkäkestoisempaa peruskuntolenkkiä kuntopyörällä.

Myös kertausharjoituksessa haastoin kavereita ottamaan osaa kah-

SUSANNA TAKAMAA

Järjestöpäällikkö Suomen Reserviupseeriliitto

vitauoilla punnerruksiin ja muihin hassutteluihin. Erään kapteenin kanssa treenasimme yhdessä päälläseisontaa harjoitusalueen nurmella, toisen kanssa otimme skaban staattisesta kyykystä parakin seinää vasten. (Luovutin kolmen ja puolen minuutin kohdalla ja nielin tappioni.) Toisena harjoituspäivänä hylkäsimme oman joukkomme kesken ruokakatokselle vievän gonapolun ja valitsimme pidemmän reitin, jotta saimme hieman enemmän liikuntaa pitkiä istumisia sisältävän harjoituksen keskellä.

Yhdessä meissä on voimaa. Pystymme suoriutumaan paremmin, kun haastamme ja innostamme toisiamme toimimaan, näytämme esimerkkiä silläkin uhalla, että vaikutamme hieman kaheleilta, ja valitsemme välillä sen pidemmän reitin. Ja tämä perin yksilökeskeisen suorittajan sanomana!

Kevään ja kesän aikana monet osallistuivat erilaisiin etämarssitapahtumiin, mikä ilahdutti läpi liittorajojen. Minäkin olen teistä kovasti ylpeä, hienosti marssittu! Pidetään yhdessä huolta, että tahti ei hidastu, vaikka illat pimenevät ja kohta on taas märkää. Innostu uudesta lajista, löydä riemu vanhasta, ja haasta kaveri mukaan. Opetelkaa vaikka käsilläseisontaa, sitä minäkin ajattelin syksyllä treenata muun ohessa!

Keväällä olemme jälleen asteen verran iskukykyisempiä. Valmiina ottamaan uudet haasteet vastaan. Energistä alkavaa syksyä!